Kulttuuriympäristö edustaa ihmisen luoman ympäristön ajallisia ...
Kulttuuriympäristö edustaa ihmisen luoman ympäristön ajallisia ...
Kulttuuriympäristö edustaa ihmisen luoman ympäristön ajallisia ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Pohjois-Savon kulttuuriympäristö<br />
osa 2.<br />
Pohjois-Savon<br />
kulttuuriympäristöselvitys
Rautavaara<br />
145
146
Kirkonkylä<br />
Kuusela, Aittarinne ja Käpykuivaamo<br />
Kuuselan päärakennuksen vanhin osa 1880-luvulta,<br />
Aittarinne 1910-luvun jälkeen<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Seurakuntatalo ja pappila<br />
Arkkitehti Veikko Larkas, valm. v. 1957<br />
Valintaperuste: (R, M). Ei inventoitu<br />
Rautavaaran seurakunta perustettiin Nurmeksen<br />
rukoushuonekunnaksi v. 1816 ja kappeliseurakunnaksi<br />
v. 1849. Itsenäinen seurakunta Rautavaarasta<br />
tuli v. 1894. Nykyistä pappilaa edelsi 1800-luvun<br />
lopulla rakennettu kirkkoherran pappila, joka sijaitsi<br />
puolitoista kilometriä koilliseen Pappilanmäellä. Uusi<br />
pappila rakennettiin v. 1957 kirkonkylälle, jonka<br />
jälkeen vanha pappilarakennus purettiin. Uuteen<br />
pappilaan tuli tilat myös kirkkoherranvirastolle. Rakennuksen<br />
viereen rakennettiin samoihin aikoihin<br />
seurakuntatalo. Rakennukset sijaitsevat väljästi<br />
1950-luvulle tyypillisesti mäntyjä kasvavalla valoisalla<br />
piha-alueella, joka liittyy luontevasti ympäröivään<br />
metsäalueeseen.<br />
Kuusela on 1900-luvun vaihteessa Rautavaaran<br />
nimismiehen omistuksessa ollut maatila, joka siirtyi<br />
1910-luvulla Oy Kaukas Ab:n piiriesimiehen virkataloksi.<br />
Kaukas Osakeyhtiö oli yksi metsäyhtiöistä,<br />
joiden käytössä oli merkittävä osa Rautavaaran<br />
1900-luvun rakennuskannasta. Kirkonkylällä on<br />
metsäyhtiöiden hallussa olleista rakennuksista säilynyt<br />
Kuuselan lisäksi kuitenkin vain Saarela.<br />
Kuuselan pihapiiriin rakennettiin ja siirrettiin yhtiön<br />
aikana useita rakennuksia. Myöhemmin Tulimäen<br />
tien kummallakin puolelle sijoittuneiden rakennusten<br />
kokonaisuus on jaettu useammalle omistajalle.<br />
Kuuselan päärakennus on alkuaan 1880-luvulla<br />
rakennettu paritupa, jota on myöhemmin kahteen<br />
kertaan jatkettu. Rakennuksessa on erikoista pieniruutuiset<br />
ikkunat, joista kuusi on 20-ruutuisia ja yksi<br />
30-ruutuinen.<br />
Maantien toisella puolen aittarinteessä sijaitseva<br />
pihanpää on v. 1932 Sonkajärven Vehmasmäeltä<br />
siirretty rakennus, muut rakennukset ovat Oy Kaukas<br />
Ab:n rakennuttamia ja muutettu myöhemmin<br />
matkailukäyttöön majoitustiloiksi.<br />
Oy Kaukas Ab osti vanhan riihen käyttöönsä käpykaristamoksi,<br />
jota on myöhemmin käytetty mm autotallina.<br />
Rakennukset edustavat 1950-luvulle tyypillistä,<br />
detaljeiltaan ja materiaaleiltaan huolellisesti toteutettua<br />
arkkitehtuuria. Pappilarakennus on asiallinen ja<br />
koristeeton, kun taas seurakuntatalon rapattuja<br />
seinäpintoja on elävöitetty punatiilipinnoilla ja sommitteluaiheina<br />
on käytetty kuusikulmaisten ikkunoiden<br />
ryhmää. Seurakuntatalon hahmolle antaa juhlavuutta<br />
keskiaikaisista kivikirkoista tuttu, erittäin<br />
jyrkkä ja suurilappeinen harjakatto. Päätykolmiossa<br />
on persoonallinen julkisivurappaukseen sommiteltu<br />
mosaiikkiristi, joka myös muistuttaa keskiajan kivikirkkojen<br />
päätykolmioiden koristeaiheita.<br />
Edelleen alkuperäisessä käytössä olevaa pappilarakennusta<br />
laajennettiin v. 1987 ja tämän jälkeen<br />
1990-luvun jälkeen tehdyssä peruskorjauksessa<br />
ikkunoita ja ovia on vaihdettu.<br />
147
Entinen kansakoulu<br />
Ei inventoitu<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Saarela oli kunnan omistuksessa v. 1978-1987,<br />
jonka jälkeen se myytiin yksityisomistukseen ja<br />
peruskorjattiin. Tällöin sisäpuolelle on lisätty lämmöneristystä<br />
ja sisäverhous uusittu, takasivulle on<br />
rakennettu parveke.<br />
Pihaan johtavaa Saarelan tietä kehystää komea<br />
kuusikuja.<br />
Nahkuri Halosen paikka<br />
Asuinrakennus 1800-luvulta, laajennettu 1940-<br />
luvulla<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Kirkonkylän entinen kansakoulu on komea 1950-<br />
luvun kolmikerroksinen koulurakennus, kirkonkylän<br />
yksi komeimpia julkisia rakennuksia.<br />
Koulu on lähitulevaisuudessa jäämässä tyhjilleen.<br />
Saarelantien ympäristö: Saarela, sillan<br />
ympäristö ja Nahkuri Halosen paikka<br />
Valintaperuste: (R, H, M)<br />
Kohde on noin kilometrin päässä kirkonkylän keskustasta<br />
länteen sijaitseva pienialainen maisemakokonaisuus,<br />
johon kuuluu Saarelan asuinrakennus,<br />
viehättävä puusillan miljöö ja jokimaisema, jossa<br />
nahkuri Halosen piha luo maisemalle historiallista<br />
kerroksisuutta.<br />
Saarela<br />
Asuinrakennus 1910-luvun loppu, piharakennus<br />
1950-luku<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Saarela on hirsirunkoinen, alun perin metsäyhtiö<br />
Saastamoisen piiripäällikölle rakennuttama hirsirunkoinen<br />
asuintalo. Pihan muut rakennukset, nykyisin<br />
tallina käytettyä (1950-luvulta) piharakennusta lukuun<br />
ottamatta on purettu.<br />
Saarelantien ja Keyritynjoen varressa sijaitseva<br />
vanha valoisa pihapiiri. Rimalaudoituksella vuoratussa<br />
asuinrakennuksessa on avokuistit päädyssä<br />
ja pitkällä sivulla. Pihassa on pieni maalaamaton<br />
aitta ja alempana joella sauna.<br />
Talo on kuulunut nahkuri Haloselle ja <strong>edustaa</strong> kirkonkylien<br />
käsityöläisten rakentamista.<br />
Kirkkotien ympäristö<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Kirkon ja hautausmaan kaakkoispuolella on joukko<br />
1900-luvun alkukymmeninä rakennettuja asuinrakennuksia,<br />
jotka on aikoinaan rakennettu seurakunnalta<br />
vuokratulle maalla ja myöhemmin lunastettu.<br />
Monet asukkaista olivat käsityöläisiä. Tontit olivat<br />
kookkaita, asuinrakennus sijoitettiin Kirkkotien varteen,<br />
harja tien suuntaan. Vaikka myöhemmin tontteja<br />
on lohkottu ja uusia rakennuksia on noussut<br />
vanhojen lomaan ja alueen ilme on epäyhtenäinen,<br />
luovat vanhat rakennukset vielä säilyttämisen arvoista<br />
katutilaa. Säilyneitä rakennuksia ovat mm<br />
Rossisen talo (1920-luku), puhelinkeskuksen talo<br />
(1900-luvun alku), Rissasen talo (v. 1923) sekä<br />
hautausmaata vastapäätä sijaitseva 1950-luvun<br />
rapattu rakennus.<br />
148
Tapuli<br />
E. Lohrmann, C.Bassi, valmistunut v. 1888<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Rakennuksen julkisivut on koristeltu poikkeuksellisen<br />
runsain klassistisin aihein, jotka ovat säilyneet<br />
ulko-ovien ja ikkunoiden vaihtoa lukuun ottamatta<br />
erittäin hyvin. Eteläpäädyn kuisti on nähtävästi poistettu<br />
1950-luvulla, jolloin rakennus vuorattiin rimalaudoituksella.<br />
Sisätiloissa on tehty huomattavia<br />
muutoksia. Huonejakoa on muutettu, uunit purettu,<br />
sisäovet vaihdettu sekä seinä- ja lattiapinnat levytetty.<br />
Haja-asutusalueet<br />
Karin kulttuurimaisema<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Kari, Ala-Luostan kyläkeskus on muodostunut joen<br />
rannan tuntumaan. Asutusta alueelle on aikoinaan<br />
houkutellut järvimalmi. Nykyisin toimivat jokivarren<br />
maatilat pitävät maiseman avoimena ja elinvoimaisena.<br />
Rautavaaran ensimmäinen kirkko rakennettiin Charles<br />
Bassin piirustusten mukaan v. 1825-1827, mutta<br />
se valmistui lopullisesti vasta v. 1864 (lähde ”Perinnealbumi”).<br />
Kirkko oli tasavartinen ristikirkko, joka<br />
tuhoutui tulipalossa v. 1979. Kaksinivelinen kellotapuli<br />
valmistui v. 1888 arkkitehti Lohrmannin v. 1858<br />
allekirjoittamien piirustusten mukaan. Tapuli näyttää<br />
vanhojen valokuvien (”Perinnealbumi”) perusteella<br />
säilyneen 1900-luvun vaihteen asussa tornin kelloluukkujen<br />
muuttamista lukuun ottamatta.<br />
Kirkkotietä reunustaa puustoltaan metsäinen vanha<br />
hautausmaa.<br />
Karinjoen eteläpuolella sijaitsee Karisalmen (päärakennus<br />
vuodelta 1910) viehättävä maatilapihapiiri ja<br />
pohjoispuolella Karinurmen (asuinrakennus vuodelta<br />
1932) kauppa- ja asuinrakennus. Näiden taitekattoiset<br />
ja toisiaan paljon muistuttavat päärakennukset<br />
ovat säilyttäneet alkuperäisen 1930-luvun ilmeensä.<br />
Myös Karinurmen lähinaapuritalon, Toivalan<br />
päärakennus (1930-luvulta) on ollut taitekattoinen,<br />
joskin rakennusta on paljon myöhemmin muutettu.<br />
Myös Toivalan päärakennuksissa on harjoitettu<br />
kauppatoimintaa.<br />
Entinen Ala-Luostan koulu (nykyinen NS ja MMS<br />
talo)<br />
Kansakoulujen mallipiirustus, rakennettu v. 1904<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Nimismiehen talo<br />
Rakennettu v. 1929<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Kirkkotien eteläpäässä sijaitseva talo rakennettiin v.<br />
1929 nimismiehen virkataloksi, jossa oli asunto ja<br />
virkahuone. Nähtävästi 1970-luvun lopulla rakennus<br />
muutettiin kokonaan poliisiasemaksi, jolloin se samalla<br />
peruskorjattiin. Vuonna 1990 rakennus korjattiin<br />
nykyiseen käyttöönsä kahdeksi vuokraasunnoksi,<br />
kun poliisin toimitilat siirrettiin tällöin<br />
valmistuneeseen kunnantaloon.<br />
Ala-Luostan kansakoulun rakensi seudulla monia<br />
rakennuksia urakoinut Heikki Kettunen kansakoulujen<br />
mallipiirustusten (no 1) mukaisilla piirustuksilla.<br />
Vuonna 1904 valmistunut vilkkelimallinen koulurakennus<br />
on v. 1902 valmistuneen Suojärven koulun<br />
ohella kunnan vanhimpia. Rakennuksen julkisivuissa<br />
on säilynyt alkuperäiset ikkunat, ulko-ovet sekä<br />
rakennusajalle tyypillinen pysty- ja vaakapaneloinnin<br />
muodostama ulkovuoraus.<br />
149
Piharakennus on rakennettu vuodesta 1901 koulurakennuksena<br />
toimineen Olli Toivasen entisen tuvan<br />
hirsistä.<br />
Koulu lakkautettiin v. 1968, minkä jälkeen koulu on<br />
myyty Ala-Luostan nuorisoseuralle ja maamiesseuralle.<br />
Metsänvartijan asunnot ja metsähallituksen<br />
entiset metsäkämpät<br />
Metsänvartijan taloja rakennettiin v. 1860 luvulta<br />
alkaen valtion maille, joita Rautavaaralla on jäljellä<br />
useita (5 kpl inventoitu). Metsänvartija oli metsähallituksen<br />
virkamies, joka asui ja viljeli tilaa valvoen<br />
valtion omistamien metsien käyttöä. Alueelle rakennettiin<br />
myös valtion omistamia metsätorppia sekä<br />
metsätyökämppiä. Metsänvartijoiden virat lakkautettiin<br />
Rautavaaralla 1960-luvulla, minkä jälkeen tilat<br />
on yleensä lunastettu yksityisomistukseen.<br />
Maalaamattomat hirsipintaiset rakennukset muodostavat<br />
harmonisen kokonaisuuden laajojen metsämaisemien<br />
avautuessa pihasta lounaaseen. Vanhat<br />
pihapiiriä ympäröineet pellot kasvavat nyt parikymmentä<br />
vuotta vanhaa koivua.<br />
Kankaisen metsäkämppä<br />
Valmistunut 1940-luvun lopulla<br />
Valintaperuste: (R, H)<br />
Metsähallitus rakensi Kankaisten entisen metsäkämpän<br />
piharakennuksineen 1940-luvun lopulla.<br />
Asuinrakennus on ulkopuolelta säilyttänyt alkuperäisen<br />
ilmeensä, sisäpintoja ja huonetiloja on muokattu<br />
muutettaessa rakennus nykyiseen käyttöönsä<br />
metsähallituksen vuokrakämpäksi.<br />
Metsäkartanon metsäkämppä<br />
Valmistunut 1950-luvulla<br />
Valintaperuste: (R, H)<br />
Kurttomäki<br />
Asuinrakenus valmistunut v. 1897, kamaripääty<br />
1940-luvulla<br />
Valintaperuste: (R)<br />
Metsätyökämppä, sauna, talli ja ulkorakennus olivat<br />
vuoteen 1980 metsähallituksen omistuksessa, jonka<br />
jälkeen rakennukset siirtyivät kunnan omistukseen.<br />
Hirsipintaisessa kämppärakennuksessa on tupa,<br />
neljä makuuhuonetta, keittiö ja kaksi eteistä. Yksikerroksiset,<br />
satulakattoiset rakennukset muistuttavat<br />
Kankaisten kämppärakennuksia.<br />
Kurttomäellä on säilynyt ehyt ja alkuperäisen asunsa<br />
säilyttänyt entinen valtion metsänhoitajan torppa,<br />
joka lunastettiin omaksi luultavasti 1920-luvulla.<br />
Nykyinen asuinrakennus on paikalla neljäs. Paritupatyyppisessä<br />
rakennuksessa on tupa ja kaksi<br />
kamaria. Näiden välissä on porstua ilman etuseinän<br />
kuistia sekä nykyisin keittiönä käytetty entinen ruokahuone.<br />
Tuvan liuskekiviuuni on 1900-luvun alusta.<br />
Tupa on sisustettu talon alkuperäisillä huone- ja<br />
työkaluilla. Piha-alueella on säilynyt osin hirsirunkoinen<br />
karjarakennus, josta lounaispäädyssä ollut<br />
vinkkeliosa on purettu. Mäen lounaisrinteellä sijaitsee<br />
erilliset lato ja riihi. 1950-luvulla tupaa ja riihtä<br />
käytettiin savottakämppänä, jolloin talonväki asui<br />
kamareissa. Riihen seiniä vuorattiin tällöin aaltopahvilla.<br />
Kämppärakennusta on kunnostettu 1980-luvulla ja<br />
v. 1999, jolloin tiloihin rakennettiin viemä- ja vesijohdot<br />
sekä sisä-WC.<br />
Haja-asutusalueen yksittäiset<br />
kohteet<br />
Korkeakoski / Tiilikanjoen uittorakenteet<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
(Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v.<br />
2003)<br />
Korkeakoski sijaitsee Tiilikkajoessa Varpaisjärven ja<br />
Rautavaaran rajalla. Korkeakosken yläpuolella on<br />
suvanto, josta vesi laskee sekä padossa olevan<br />
aukon kautta betonisuisteisiin että itse koskeen<br />
tämän länsipuolella.<br />
150
Myllykosken/ Kalliokosken uittorakenteet ja myllytupa<br />
Myllytuvan inventointitietoja ei saada, koska omistaja<br />
ei niitä halua julkisuuteen<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
(Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v.<br />
2003)<br />
Älänteenkoski eli Myllykoski sijaitsee Tiilikanjoessa<br />
Rautavaaran ja Varpaisjärven rajalla reilun kilometrin<br />
päässä Älänteenjärvestä. Koskessa ollut mylly<br />
on palanut 1950-luvulla, mutta hirsiseinäinen myllytupa<br />
on edelleen pystyssä. Rannassa on vanha,<br />
seudulle tyypillinen pulpettikattoinen saunarakennus.<br />
Saunaa on jatkettu myöhemmin liiteriosalla.<br />
Kosken rannoille (v. 1917-1922 välillä), noin 30<br />
metrin pituudelle rakennetut kiviset ohjesuisteet<br />
ovat tallella, puusuisteet ovat aikojen myötä hävinneet.<br />
Alun perin sudenpyytäjän aitta oli rakennettu v.<br />
1733 Rautavaaran Luikonautiolle, jossa sudenpyytäjä<br />
Heikki Korhosella oli myös pieni asuinrakennus.<br />
Aitan seinähirsissä on yhä säilynyt loveukset, joista<br />
sudenpyytäjä ampui susia haaskalta. Myöhemmin v.<br />
1870 aitta siirrettiin Nikinmäkeen kyläläisten käyttöön<br />
ruumisaitaksi, jonkin matkan päähän nykyiseltä<br />
paikaltaan. Myöhemmin, ennen museopihaan siirtoa<br />
v. 1991, rakennusta käytettiin latona, jolloin aitan<br />
jatkoksi oli rakennettu pariladon toinen puolikas.<br />
Aitta on maakunnan vanhimpia rakennuksia, joista<br />
rakennusvuosi tiedossa (vrt. Vesannolla ruotuväen<br />
ase-aitta on vuodelta 1732 tai 1739, Nilsiän Lajulan<br />
päärakennuksen savutuvan hirsiin merkitty vuosiluku<br />
1711).<br />
Museon päärakennus on vuodelta 1859, vilja-aitta ja<br />
vaatimaton navetta 1900-luvun alusta. Hieman<br />
ulompana pihasta sijaitsevat riihi, latoja ja sauna.<br />
Rakennukset muodostavat viehättävän ja autenttisen<br />
kokonaisuuden ympäröivien viljely- ja laidunmaisemien<br />
kanssa.<br />
Entinen Hankamäen koulu<br />
Tyyppipiirustuksen on laatinut ark.tsto Borg, Siren,<br />
Åberg, rakennettu v. 1930<br />
Valintaperuste: (R)<br />
Anttilan talomuseo<br />
Valintaperuste: (R, M)<br />
Rautavaaran kirkolta 6 km Nikinmäellä sijaitsee<br />
Anttilan yksityinen talomuseo, johon on kerätty<br />
paikallista pienviljelijä- ja metsätyömiesperinnettä.<br />
Pihan rakennukset on rakennettu paikalle 1800-<br />
luvun puolivälin jälkeen ns. sudenpyytäjän aittaa<br />
lukuun ottamatta.<br />
Puumalan koulun nimellä toiminut Hankamäen<br />
entinen koulu on poikkeuksellisen komea ja hyvin<br />
alkuperäiset detaljinsa säilyttänyt hirsirunkoinen<br />
kansakoulurakennus. Rimalaudoitettu, keskiosaltaan<br />
kaksikerroksinen koulurakennus valmistui v.<br />
1930 maalaiskansakoulujen tyyppipiirustus no 5<br />
mukaan. Tyyppipiirustuksen oli laatinut helsinkiläinen<br />
arkkitehtitoimisto Borg, Siren, Åberg v. 1922.<br />
Koulun ensimmäiseen kerrokseen kuuluu koulukeittiö,<br />
veistosali ja opettajan asunto, toiseen kerokseen<br />
luokkahuone ja toinen opettajan asunto.<br />
151
Koulu lienee ainoa maakunnassa säilynyt, näillä<br />
tyyppipiirustuksilla rakennettu koulurakennus. Julkisivujen<br />
harvinaisena erityispiirteenä on mm klassismin<br />
aikana jonkin verran käytetty, alapinnaltaan<br />
viistoksi muotoiltu koteloräystäs, joka on säilynyt<br />
myös koulun saunarakennuksessa. Koulussa on<br />
myös alkuperäinen peltikatto varustettuna jalkarännein<br />
ja taidokkaasti muotoilluin syöksytorvin.<br />
Koulu on lakkautettu 1970, minkä jälkeen rakennus<br />
on myyty yksityisomistukseen ja käytetty varastona.<br />
Piha-alue ja koulun lähiympäristö on vesakoitunut<br />
eikä koulu enää näy maisemassa.<br />
Lievisenmäen koulu ”Savola”<br />
Tyyppipiirustuksen on laatinut Toivo Salervo<br />
(Rakennettu v. 1938)<br />
Valintaperuste: (R)<br />
Savolan koulutoiminta lakkautettiin v. 1963, minkä<br />
jälkeen koulu on myyty yksityisomistukseen. Koulu<br />
sijaitsee laajojen, nykyisin lähes asumattomiksi<br />
jääneiden metsäselänteiden keskellä, mikä kertoo<br />
alueella 1930-1950-luvuilla olleesta asutuksesta.<br />
Tiilikanautio<br />
Valintaperuste: (R, H, M)<br />
Tiilikanautio sijaitsee Tiilikan kansallispuistossa,<br />
joka muodostuu Tiilikkajärveä ympäröivästä alueesta.<br />
Maisemalle on ominaista suot ja järven hiekkaiset<br />
rannat. Suomen historiaan alueen liittää Rajasaaressa<br />
sijaitseva Täyssinän rauhan (v. 1595)<br />
rajakivi ja Tiilikanautio, joka oli Suomen sodan kuuluisan<br />
sissipäällikön Olli Tiaisen (v. 1770-1821)<br />
synnyinpaikka. Arvellaan, että paikalle asettui ensin<br />
Olli Tiaisen isoisä isonvihan aikoihin (v. 1713-1721).<br />
Antti piileskeli Tiilikanautiolla tekemänsä murhan<br />
takia 7 vuotta, kunnes rauhan tultua ilmoittautui<br />
yhteiskunnan jäseneksi.<br />
Tiaisen köyhä tila Tiilikanautiolla ei pystynyt elättämään<br />
monilapsista perhettä, joten Olli Tiainen kävi<br />
räätäliopin ja naimisin mentyään ryhtyi hoitamaan<br />
appensa tilaa Nurmeksen Ylikylässä. Vuonna 1808<br />
Tiainen valittiin Nurmeksen talonpoikaisjoukkojen<br />
päälliköksi ja Suomen sodassa hänen johtamansa<br />
sissisota venäläisiä vastaan oli hyvin menestyksekästä.<br />
Kerrotaan, että venäläispäällikkö ruhtinas<br />
Dolgorugi sanoi pelkäävänsä Tiaista ja hänen joukkojaan<br />
enemmän kuin kolmeatuhatta varsinaista<br />
sotamiestä. Sodan käännyttyä tappiolliseksi Tiaisen<br />
oli lähdettävä pakomatkalle palkkiometsästäjät<br />
kannoillaan Ruotsiin, josta hän palasi vasta v. 1818.<br />
Viimeiset vuotensa hän vietti Ylikylässä Ruotsin<br />
hallituksen myöntämän rajakapteenin eläkkeen<br />
turvin.<br />
Hirsirunkoinen, yksikerroksinen Lievisenmäen koulu<br />
on rakennettu Toivo Salervon maalaiskansakouluja<br />
varten laatiman tyyppipiirustuksen mukaan. Tämä<br />
klassismia edustava, loivalla aumakatolla varustettu<br />
koulumalli näyttää olleen Rautavaaralla kuten myös<br />
Lapinlahdella sotien välisen ajan suosituin malli.<br />
Tyyppipiirustuksia on käytetty Rautavaaralla mm<br />
Lehtovaaran, Issakan ja Harsukankaan kouluihin.<br />
Samoilla piirustuksilla on rakennettu myös Lapinlahdella<br />
Valoharjun ja Sonkajärven Vehmasmäen<br />
koulu. Piirustuksia voitiin nähtävästi soveltaa kivirakentamiseen<br />
kuten Lapinlahden Horsmanmäen ja<br />
Väisälänmäen kouluissa. Rakennusten yksityiskohdissa<br />
näkyy paikallisten rakentajien käsiala, esim.<br />
kuistien pylväiden koristelussa.<br />
Tiaisten suku muutti 1920-luvulla pois Tiilikanautiolta<br />
ja paikka jäi asumattomaksi. Tiaisten ajalta ei ole<br />
säilynyt rakennuksia, mutta saunan luona on heidän<br />
aikoihinsa raudanjalostukseen käytettyjen rautahyttien<br />
pohjia ja romahtaneen maasaunan jäänteet.<br />
Nykyiset rakennukset ovat 1920-luvulta, jolloin autiotilalle<br />
asettunut Pekka Jauhiainen rakensi rappeutuneet<br />
rakennukset uudelleen. Torpassa asuttiin ja<br />
maita viljeltiin 1960-luvulle asti. Nykyiseen Tiilikan<br />
kansallispuiston autiotupana palvelevan pihapiiriin<br />
kuuluvat 1990-luvulla kunnostetut torppa, navetta,<br />
lampola ja savusauna.<br />
152
Change language