Ihotautitutkimus kuin salapoliisi- tiedettÃ¤

More documents

Recommendations

Info

Professori Annamari Ranki tutkijan ja lääkärin työstä: Haasteellista ja kiehtovaa Professori, ylilääkäri Annamari Ranki pitää tutkijan työtä etuoikeutena sekä korostaa kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistämistä. Ihotautitutkimus on kuin salapoliisityötä. Alan laaja tutkimuskenttä tekee aiheesta erittäin mielenkiintoisen. - Keskeinen kysymys tutkijan työssä on aina, mitä hyötyä työstä on käytännössä. Tämä nousee esiin varsinkin vaikeina hetkinä, toteaa professori, ylilääkäri Annamari Ranki kuvaillessaan tutkijan työn luonnetta. Hänen toisena uravaihtoehtonaan oli arkkitehdin ura. – Joskus ajattelen, että arkkitehtina olisin varmaan voinut jättää ainakin yhden kauniin talon jälkeeni. Perimmäisenä tutkijan ja lääkärin työssä on aito pyrkimys saada aikaan sellaista, mistä olisi hyötyä ja helpotusta potilaan elämään. – Opiskelijoille olen korostanut, että tutkijan työ on etuoikeus, vaikka se on samalla henkisesti ja fyysisesti rankkaa. Sairaala on siitä kiitollinen työympäristö, että kollegoilta saa suurta tukea. Ranki kertoo, että Iho- ja allergiasairaalan päiväohjelmaan kuuluu palaveri, jossa keskustellaan potilaiden hoidosta ja tutkimukseen liittyvistä asioista. Se tuo monesti vahvistusta omille näkemyksille ja kokemusten vaihto on arvokasta. KIPINÄ TUTKIMUKSEEN Pohtiessaan kaunista arkkitehtuuria vastaavia saavutuksia tutkijana ja lääkärinä, Ranki selostaa omaa tutkimustaan ihmisen puolustusjärjestelmän ja immunologian parissa. Kipinä siihen syttyi varhain. Ranki aloitti tutkimustyön jo opiskeluaikana. Hän korostaa innostavan opettajahahmon merkitystä. Hänen uransa kannalta tärkeä ja inspiroiva opettaja oli dosentti Aaro Miettinen, joka kokosi opiskelijansa immunologian kurssilla Haartmaninkadun kahvioon. – Se oli vähän poikkeavaa silloin. Hän kertoi hyvin innostavasti jännittäviä ja uusia juttuja immunologiasta. Koin, että tämä on tulevaisuuden haaste. Väitöskirjassaan Ranki tutki ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän T- ja B-lymfosyyttejä. Aineistona hän käytti Lastenklinikan materiaalia. Tavoitteena oli luoda uusia diagnostisia menetelmiä, joilla tutkittaisiin pikkulasten immunopuutos- ja vajavuustiloja. Oireina oli epätavallisia, vakavia infektioita, jotka ilmenivät atopian ja atooppisen ihottuman kaltaisina iho-oireina, joillakin hengitystie- ja ripulioireina. Tätä menetelmäkehitystä Ranki pitää yhtenä tärkeänä saavutuksenaan tutkijana. – Koin, että pystyin olemaan hyödyksi näille potilaille: kehitimme menetelmiä, joilla saatoimme tyypittää heidän T-solujensa alaluokat. Saimme selville, millainen immuunivajavuus heillä oli, vaikka siinä vaiheessa ei vielä ollut varsinaisia hoitokeinoja. Ranki kertoo, että hän erikoistui ihotauteihin valmistuttuaan sattuman kautta. Lastentauteihin keskittyminen olisi kiinnostanut myös, mutta rankka työ- ja päivystystahti epäilyttivät. Ihotautiklinikan vuoden sijaisuuden jälkeen Ranki jäi ihotautien alalle. Hän on tutkinut ihotauteja immunologiselta kannalta, mm. mitä muutoksia kudoksessa tapahtuu ihon tulehdustiloissa. – Monenlaista olen tutkinut tästä näkökulmasta, mutta ei mitään vallan mullistavaa ole löytynyt. Aina kuitenkin jotakin uutta, esimerkiksi että pälvikaljun hiustenlähdön syynä oli ns. luonnollisten tappajasolujen ja T-lymfosyyttien hyökkäys karvatuppea kohtaan. HAASTEELLINEN HI-VIRUS – Kun HIV-epidemia alkoi, lähdin mukaan tutkimaan asiaa. Iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Sirkka-Liisa Valle tarvitsi immuunipuutosoireyhtymien asiantuntijan tutkimuskumppaniksi. Aluksi ei tiedetty, että kyseessä oli viruksen aiheuttama sairaus. Haimme Suomelta Akatemialta rahoitusta sinänsä erikoisella hakemuksella: mukana olivat kaikki mahdolliset bakteerit ja virukset, joita oli tarkoitus tutkia. Rahoitus saatiin ja tutkimus eteni hyvin. Ranki toteaa, että Suomi oli ensimmäinen Euroopan maa, joka sai tulokset. Yhdysvaltalainen tutkija Robert Gallo innostui suomalaisesta aineistosta oltuaana luennoitsijana Sigrid Juselius -symposiumissa. Hän tutki suomalaisten potilaiden seeruminäytteet. – Se oli tosi jännittävää, historiallista aikaa. Aika eron takia tulokset tulivat puhelimitse yleensä iltamyöhään: ”021 positiivinen, 022 negatiivinen”. Myöhemmin saimme tulokset kirjeitse. Ranki kertoo, että Yhdysvalloissa tutkimus oli tuolloin eurooppalaisen tutkimuksen edellä, vaikka Euroopassakin etsittiin taudin aiheuttavaa retrovirusta. Gallon vasta-ainetestin avulla voitiin potilaan seerumista mitata, oliko hänellä vasta-aineita HI-virusta vastaan. – Sen jälkeen tutkimme aktiivisesti hivinfektiota. Teimme monia alkuperäisha- ➔ I h o n A i k a 2 / 2 0 0 4 7
➔ vaintoja siitä, miten elimistö puolustautuu virusta vastaan. Havaitsimme muun muassa, että henkilö voi olla altistunut virukselle, mutta ei ole saanut tartuntaa. Elimistön T-lymfosyytit aktivoituivat ja ilmeisesti kykenivät torjumaan infektion. Nämä ja monet vastaavat havainnot elimistön puolustusvasteesta ovat olleet hyödyksi rokotteiden suunnittelussa ja kehittelyssä. – Jos kokonaisuutta tarkastelee, tärkeä saavutus on, että olen kyennyt viemään eteenpäin hiv-infektiotutkimusta. Sehän kuuluu ihotautien ja allergologian piiriin, vaikka erikoisalan nimeen ei enää sisälly sukupuolitautien erikoisala. Rankin mukaan ennen viruslääkityksen keksimistä saattoi käydä niin, että potilas tuli epämääräisten iho-oireiden vuoksi lääkäriin taudin jo edettyä pitkälle. Tällöin taustalta saattoi tulla ilmi ikävämpi asia. Tällä infektiolla ei ole yhtä tiettyä iho-oiretta, vaan monia, epätavallisen vaikeita ja laajoja ilmenemismuotoja iholla ja limakalvoilla. Ranki painottaa, että tarvittaessa tulee potilaalle kertoa kauniisti ja pelottelematta, että nykypäivänä on poissuljettava hiv-infektion mahdollisuus. – Iho- ja limakalvo-oireet kertovat, että elimistön oma puolustuskyky laskee. Bakteerit, sienet ja virukset alkavat viihtyä iholla. Tämä toimii vinkkinä, että pitäisi tutkia tarkemmin. UUSIA DIAGNOOSI- MENETELMIÄ Hoitamattomuudenkin kustannukset tutkittava – Jos pohdin urani tieteellisiä merkkipaaluja, niin tutkimusryhmällämme on nyt erittäin mielenkiintoinen vaihe T- solulymfooman tutkimuksessa. Palasin nimittäin tutkimaan T-solulymfoomaa kymmenisen vuotta sitten. Se on pahanlaatuinen, melko harvinainen tauti, joka on viime vuosikymmeninä yleistynyt länsimaissa ja johon sairastutaan yhä nuorempana. Nuorimmat potilaat ovat kymmenvuotiaita, kertoo Ranki. T-solulymfooman tekee mielenkiintoiseksi erityisesti se, että siinä ihon omat solut eivät muutu pahanlaatuisiksi, vaan verenkierrossa olevat valkosolut eli T-solulymfosyytit. Vielä ei tiedetä, missä pahanlaatuinen muuntuminen tapahtuu eikä tunneta sen syitä. Rankin tutkimusryhmässä on vastikään tehty geenilöytö, joka näyttäisi tarjoavan myös diagnostisen keinon taudin löytämiseksi. – Kehitämme parhaillaan Tekesin projektirahoituksella diagnoosimenetelmää, jolla tauti voitaisiin todeta mahdollisimman varhain. Jos tauti löydetään ajoissa, potilaiden ennuste on hyvä. Menetelmänkehityksestä toivotaan konkreettista hyötyä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kartoittaa geenin toiminta siten, että jopa täsmähoitoa voitaisiin ajatella. – Mutta on hyvä muistaa, ettei tämä geenimuutos ole periytyvä, vaan elinaikana tapahtuva muutos. Yksi muutos ei välttämättä aiheuta sairastumista, vaan vasta useampi muutos, joita soluun kertyy, kuten syövissä yleensä. T-solulymfoomien syitä on Rankin mukaan etsitty ultraviolettivalon, ulkoapäin tuleva säteilyn ja kemikaalien vaikutuksesta, mutta toistaiseksi ei ole saatu selvyyttä asiaan. IHON OMA PUOLUSTUSMEKANISMI Ranki kertoo, että viime aikoina on saatu paljon uutta tietoa ihon puolustus- ja uudistusmekanismeista. – Ihohan on elimistömme suurin elin ja kohtaa ensimmäisenä ulkoapäin tulevat aineet. Iholla on synnynnäinen immuunivaste, joka ei kohdistu mitään tiettyä virusta tai bakteerityyppiä vastaan. Se torjuu mitä tahansa. Ihon solut tuottavat mikrobeita tuhoavia valkuaisaineita. Suomessa tätä aihetta tutkitaan niukasti, mutta kansainvälisesti kyllä laajalti. Ihon infektiothan ovat keskeinen tautialue, josta emme koskaan päässe eroon kokonaan. TASOKASTA TUTKIMUSTA Suomalainen ihotautitutkimus on kansainvälisessä vertailussa kärjessä. Ranki kertoo vertailusta, jossa tarkasteltiin, miten paljon suomalaista tutkimusta on siteerattu ja miten laadukkaissa kansainvälisissä julkaisuissa suomalaiset alan tutkijat ovat julkaisseet. – Kyllä voimme röyhistää rintaamme. Meillä on hyvin tunnettua tutkimusta ja melkein joka yliopistoklinikalla kansainväliseen kärkeen kuuluvaa tutkimusta, kuten allergologian, psoriasisgeenien ja kollageenitutkimus. Nykyään me suomalaiset tutkijat teemme tiiviisti yhteistyötä mm. eurooppalaisten tutkijoiden kanssa. Mukanaolo eurooppalaisessa hankkeessa on kotimaisen rahoituksen hakemisessa eduksi. Ranki pitää tutkijan työn varjopuolena kuitenkin rahoituksen ainaista epävarmuutta ja määräaikaisuutta. – Vuosi-pari kerrallaan mennään ja aina on kirjoitettava apurahahakemusta. KÄYTÄNNÖNLÄHEISTÄ KLIINISTÄ TYÖTÄ Yksi tärkeä Rankin saavutus liittyy tutkimuksen yhteiskunnalliseen puoleen. Hän teki pontevasti töitä valtakunnallisen kliinisen tutkijakoulun perustamiseksi Suomeen. Se on toiminut nyt toista vuotta. – Ideana on, että erikoistuva lääkäri tekee jaksoittain kliinistä lääkärin työtä ja tutkimustyötä, vaikkapa puolen vuoden jaksoissa. Kliinisen työn ja tutkimuksen limittäminen edistää käytännön kannalta hyödyllisiä tutkimustuloksia ja tekee työn mielekkäämmäksi. Pelkkään tutkimukseen keskittyessä saattaa näet olla vaikea hahmottaa tulosten relevanssia käytännön työn ja potilaiden kannalta, korostaa Ranki. Hän mainitsee, että kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistämisen periaate on kirjattu myös HUSin tutkimusstrategiaan. – Kyllä tutkimuksessa tarvitaan kliinistä potilasmateriaalia, jota voitaisiin kerätä vaikka terveyskeskustasolla, jos terveyskeskuslääkärit osallistuisivat eri alojen tutkijakouluihin aktiivisesti. Potilaat ovat yleensä hyvin innokkaita osallistumaan tutkimuksiin, vaikka uudesta tiedosta ei heille itselle vielä koituisi hyötyä. 8 I h o n A i k a 2 / 2 0 0 4
Page 1: ■ TEKSTI: RITVA SIIKAMÄKI ■ KU

Ihotautitutkimus kuin salapoliisi- tiedettÃ¤

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?