pohjois-karjalan ammattikorkeakoulu ulosteen veri ... - Theseus

POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU 

Bioanalytiikan koulutusohjelma 

Elisa Niittymäki 

ULOSTEEN VERI -TESTIEN VERTAILUA 

Opinnäytetyö 

Tammikuu 2012

Tekijä 


Nimeke 

Ulosteen veri -testien vertailua 

OPINNÄYTETYÖ 

Tammikuu 2012 

Bioanalytiikan koulutusohjelma 

Tikkarinne 9 

80200 JOENSUU 

p. (013) 260 6600 

Toimeksiantaja 

Itä-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä (ISLAB), Joensuun kliinisen kemian 

aluelaboratorio 

Tiivistelmä 

Paksusuolen syöpä on Suomessa kolmanneksi yleisin syöpä rintasyövän ja eturauhassyövän jälkeen. 

Paksusuolen syövän esiintymisen on todettu olevan yhteydessä korkeaan elintasoon ja 

kaupungistumiseen, ja sen syntyyn vaikuttavat sekä perinnöllisyys että ympäristötekijät. Paksusuolen 

syövässä kasvaimen pinta on kova ja epätasainen, ja se vuotaa herkästi verta. Ulosteen 

veri -testiä käytetään ulosteen piilevän veren havaitsemiseen. Testiä käytetään oireettoman väestön 

seulontatutkimuksena, ja sen pyrkimyksenä on todeta varhaisvaiheen paksusuolen syöpää. 

Parhaiten ruoansulatuskanavan alaosien verenvuodon toteamiseen soveltuvat ulosteen veri -testit 

perustuvat ihmisen hemoglobiinin spesifiseen osoittamiseen immunokromatografisella menetelmällä. 

Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää eri ulosteen veri -testien ominaisuuksia ja koota niistä taulukko 

toimeksiantajalle. Työ oli menetelmältään toiminnallinen opinnäytetyö, jossa oli myös 

laadullisen ja määrällisen tutkimuksen piirteitä. Opinnäytetyön aineistona toimivat viiden immunokromatografiaan 

perustuvan ulosteen veri -testin käyttöohjeet, jotka hankittiin testien valmistajilta 

tai maahantuojilta. Käyttöohjeiden perusteella testien tärkeimmistä ominaisuuksista koottiin 

kattava taulukko toimeksiantajan käyttöön. 

Tässä opinnäytetyössä ei huomioitu ulosteen veri -testien kustannuksia eikä suoritettu käytännön 

kokeilua testeillä. Jatkotutkimuksena voitaisiin kerätä käyttökokemuksia testeistä sekä huomioida 

niiden kustannukset. 

Kieli 

suomi 

Asiasanat 

paksusuolen syöpä, ulosteen veri, immunokromatografia 

Sivuja 36 

Liitteet 3 

Liitesivumäärä 5

Author 


Title 

Comparison of Fecal Blood Tests 

THESIS 

Janyary 2012 

Degree Programme in Biomedical Laboratory 

Sciences 

Tikkarinne 9 

FIN 80200 JOENSUU 

FINLAND 

Tel. 358-13-260 600 

Commissioned by 

Eastern Finland Laboratory Centre Joint Authority Enterprise (ISLAB), Joensuu Regional Laboratory 

Abstract 

In Finland cancer of the large intestine is the third most common cancer after breast cancer and 

prostatic cancer. The occurrence of large intestine cancer has been found to be associated with 

high standard of living and urbanization. In addition heredity and some environmental factors 

have an influence on the process of large intestine cancer. In large intestine cancer the tumor is 

hard and rough on the surface and it bleeds very easily. Immunochromatographic rapid tests are 

used to detect fecal occult blood from stool samples as an aid in the diagnosis of large intestine 

cancer. These rapid tests are mostly used in screenings. 

This thesis was practice-based by nature, but it also included some features from qualitative and 

quantitative methods. The purpose of this study was to investigate the qualities of some FOB 

(fecal occult blood) tests and put together a table which includes the most significant qualities of 

the FOB test for the use of the commissioner. Data for this study was collected from the manufacturers 

and distributors of the FOB tests. The data consisted of five different FOB tests which 

were based on immunochromatographic assay. 

In this thesis the costs of the FOB tests were not taken into account. Also the practicality of the 

FOB tests was not tested. In the future the practical experiences from the users of the FOB tests 

could be accumulated and also the costs could be taken into account. 

Language 

Finnish 

Pages 36 

Appendices 3 

Pages of Appendices 5 

Keywords 

Cancer of the large intestine, fecal occult blood, immunochromatography

SISÄLTÖ 

TIIVISTELMÄ 

ABSTRACT 

1 JOHDANTO .............................................................................................................. 5 

2 RUOANSULATUSKANAVA .................................................................................. 6 

2.1 Mahalaukku ........................................................................................................ 6 

2.2 Ohutsuoli ............................................................................................................ 7 

2.3 Paksu- ja peräsuoli .............................................................................................. 8 

2.4 Ruoansulatuskanavan sairauksia ........................................................................ 9 

3 PAKSUSUOLEN SYÖPÄ ...................................................................................... 10 

3.1 Etiologia ........................................................................................................... 11 

3.2 Patologia ........................................................................................................... 12 

3.3 Oireet ja diagnostiikka ...................................................................................... 13 

3.4 Hoito ja ennuste ................................................................................................ 15 

4 ULOSTEEN VERI .................................................................................................. 16 

4.1 Ulosteen veri -testi ............................................................................................ 16 

4.2 Näytteenotto ulosteen veri -testiä varten .......................................................... 18 

5 VIERIANALYTIIKKA JA LAADUNVARMISTUS............................................. 18 

6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TEHTÄVÄT ............................................ 20 

7 MENETELMÄLLISET VALINNAT JA AINEISTON KÄSITTELY ................... 21 

7.1 Aineiston hankinta ja rajaus ............................................................................. 21 

7.2 Aineiston analysointi ........................................................................................ 23 

8 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU ............................................................. 24 

9 JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................. 28 

10 POHDINTA ............................................................................................................. 30 

10.1 Luotettavuus ..................................................................................................... 31 

10.2 Eettisyys ........................................................................................................... 32 

10.3 Oma oppimisprosessi ja jatkotutkimusaiheet ................................................... 33 

LÄHTEET ....................................................................................................................... 35 

LIITTEET 

Liite 1 Toimeksiantosopimus 

Liite 2 Dukes -levinneisyysluokitus 

Liite 3 Ulosteen veri -testien ominaisuudet

1 JOHDANTO 

Maailmanlaajuisesti viisi yleisintä syöpätyyppiä ovat keuhkosyöpä, mahasyöpä, mak- 

sasyöpä, paksusuolen syöpä ja rintasyöpä. Vuonna 2008 paksusuolen syöpään kuoli 

Maailman Terveysjärjestön WHO:n mukaan 610 000 ihmistä. (WHO 2011.) Suomessa 

paksusuolen syöpä on kolmanneksi yleisin syöpä rintasyövän ja eturauhassyövän jäl- 

keen. Paksusuolen syövän esiintymisen on todettu olevan yhteydessä korkeaan elin- 

tasoon ja kaupungistumiseen. (Järvinen, Kouri & Österlund 2010, 367.) Vuonna 2005 

todettiin noin 2 500 uutta paksusuolen syöpätapausta (Järvinen 2010, 453). 

Paksusuolen syöpä on polyyppimainen, laattamainen tai rengasmainen kasvain. Kas- 

vaimen pinta on kova ja epätasainen, ja se vuotaa herkästi verta. Paksusuolen syövän 

syntyyn vaikuttavat sekä perinnöllisyys että ympäristötekijät. Syövän patogeneesi liittyy 

paksusuolen limakalvon soluihin kertyviin geenimutaatioihin, joita syntyy luultavasti 

tiettyjen ravintotekijöiden vaikutuksesta. Paksusuolen syövän kannalta haitallisina ra- 

vintoaineina on pidetty eläinrasvoja. Kasviksilla ja kasvikuiduilla oletetaan puolestaan 

olevan paksusuolen syövältä suojaavia vaikutuksia. Tyypillisimmät oireet paksusuolen 

syöpää sairastavalla ovat vatsakipu, ummetus, ulostamisvaikeus ja veriulosteisuus. (Jär- 

vinen ym. 2010, 368–377.) Ulosteen veri -testiä käytetään oireettoman väestön seulon- 

tatutkimuksena toteamaan ja ehkäisemään varhaisvaiheen paksusuolen syöpää. Ulosteen 

veri -testin sopivuutta seulontatutkimukseksi on tutkittu useasti. Tutkimuksissa on to- 

dettu, että 1–2 vuoden välein tehty ulosteen piilevän veren osoittaminen vähentää pak- 

susuolisyöpäkuolemia 15–20 prosenttia 45–75 vuoden ikäisessä väestössä. Seulonta 

paljasti jopa neljänneksen kaikista syöpäkasvaimista tutkimuksen 10 vuoden keston 

ajalta. (Järvinen 2010, 458–459.) 

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Itä-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskun- 

tayhtymä (ISLAB), Joensuun kemian yksikkö (liite 1). Opinnäytetyön tarkoitus oli sel- 

vittää muutamien Suomen markkinoilla olevien yleisesti käytettyjen ulosteen veri - 

testien ominaisuuksia. Koska tämä opinnäytetyö oli luonteeltaan toiminnallinen opin- 

5

näytetyö, jossa on myös määrällisen ja laadullisen tutkimuksen piirteitä, yhtenä opin- 

näytetyön tutkimustehtävänä oli koota toimeksiantajalle kirjallinen taulukko. Taulukko 

kattoi opinnäytetyöhön valittujen ulosteen veri -testien tärkeimmät ominaisuudet. Tau- 

lukko koottiin niin, että sitä on helppo lukea ja testien ominaisuudet ovat helposti ver- 

rattavissa toisiinsa. Opinnäytetyön aineistona toimivat ainoastaan valittujen ulosteen 

veri -testien kirjalliset käyttöohjeet. 

2 RUOANSULATUSKANAVA 

Ruoansulatuselimistö koostuu maha-suolikanavasta ja tietyistä sisäelimistä, jotka sijait- 

sevat itse kanavan ulkopuolella, mutta tyhjentävät erittämänsä ruoansulatusnesteet ka- 

navaan. Näitä sisäelimiä ovat sylkirauhaset, haima, maksa ja sappirakko. Maha- 

suolikanavaan kuuluvat suuontelo, nielu, ruokatorvi, mahalaukku, ohutsuoli, paksusuoli, 

peräsuoli ja peräaukkokanava. Pituudeltaan maha-suolikanava on noin 7 metriä. (Bjålie, 

Haug, Sand, Sjaastad & Toverud 2008, 322.) Tässä opinnäytetyössä maha- 

suolikanavasta käytetään termiä ruoansulatuskanava. 

2.1 Mahalaukku 

Suuontelo (cavum oris), nielu (pharynx) ja ruokatorvi (oesophagus) muodostavat ruoan- 

sulatuskanavan ensimmäiset osat. Suussa ruoka hienonnetaan pureskelemalla, ja siihen 

sekoittuu sylkeä ja tärkkelystä pilkkovaa entsyymiä, amylaasia. Nieleminen siirtää ruo- 

an suuontelosta ruokatorveen, joka kuljettaa sen mahalaukkuun. Mahalaukku (ventricu- 

lus) toimii ensisijaisesti ruoan varastona. Ruoka pääsee etenemään mahalaukusta ohut- 

suoleen nopeudella, jolla ravintoaineiden pilkkoutuminen on mahdollisimman tehokas- 

ta. Osa ruoan sisältämistä ravintoaineista pilkkoutuu kuitenkin jo mahalaukussa. Maha- 

laukun pepsiinientsyymi pilkkoo proteiineja ja syljen mukana tullut amylaasi tärkkelys- 

tä. (Bjålie ym. 2008, 332–336.) Mahalaukusta erittyy myös suolahappoa, joka alentaa 

mahalaukun pH:ta. Happamat olosuhteet ovat sekä tuhoisia ruoan sisältämille baktee- 

reille että edellytys pepsiinientsyymin toiminnalle. (Happonen, Holopainen, Sariola, 

6

Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen & Venäläinen 2005, 80.) Mahalaukun pH vaih- 

telee vuorokaudessa 1,5:n ja 3,5:n välillä (Bjålie ym. 2008, 338). 

2.2 Ohutsuoli 

Ohutsuolessa (intestinum tenue) jatkuu mahalaukussa alkanut proteiinien pilkkoutumi- 

nen, ja proteiinien lisäksi myös ruoan sisältämät hiilihydraatit, lipidit ja nukleiinihapot 

pilkkoutuvat imeytyvään muotoon (Happonen ym. 2005, 81; Järvinen 2010, 418). Ruo- 

kasulan sisältämien ravintoaineiden imeytyminen elimistöön tapahtuu lähes kokonaan 

ohutsuolessa (Bjålie ym. 2008, 347). 

Ohutsuolen seinämästä erittyy vuorokaudessa noin 1,5 litraa suolinestettä, joka sisältää 

vettä, entsyymejä, limaa ja ioneja. Yksi ohutsuolen seinämän tuottamista entsyymeistä 

on laktaasientsyymi, joka hajottaa maidon sisältämän laktoosin. Ohutsuoleen erittyy 

ruoansulatusnesteitä myös haimasta ja sappirakosta. Haiman (pancreas) erittämät ent- 

syymit pilkkovat ravintoaineita, ja bikarbonaatit neutralisoivat ohutsuoleen saapuvan 

ruoan happamuutta. Sappirakon (vesica biliaris, vesica fellae) tuottama sappineste puo- 

lestaan pilkkoo ruokasulan sisältämät lipidit niin pieniksi, että haiman entsyymit pysty- 

vät vaikuttamaan niihin. (Happonen ym. 2005, 81.) 

Ohutsuoli jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat pohjukkaissuoli (duodenum), tyhjäsuoli 

(jejunum) ja sykkyräsuoli (ileum) (Bjålie ym. 2008, 347; Järvinen 2010, 417). Ohutsuoli 

on kokonaisuudessaan 3-5 metriä pitkä. Ohutsuolen imeytyspinta-ala on erittäin suuri, 

arviolta 300 neliömetriä, sillä suolen seinämä on voimakkaasti poimuttunut ja sisäpin- 

nan muodostavat erityiset nukkalisäkkeet. Jokaiseen nukkalisäkkeeseen haaroittuu 

imusuoni ja hiussuonia, ja tätä kautta ravintoaineet imeytyvät verenkiertoon. Poikkeuk- 

sena muutamat ravintoaineet siirtyvät verenkiertoon avustetun diffuusion avulla. (Hap- 

ponen ym. 2005, 81- 82.) 

7

2.3 Paksu- ja peräsuoli 

Kun ruokasula saapuu paksusuoleen (colon) lähes kaikki sen sisältämät ravintoaineet 

ovat jo imeytyneet. Paksusuolen tehtävä onkin veden ja joidenkin ionien talteenotto 

sekä sulamattoman ruokamassan varastoiminen siihen asti, kunnes se ulostetaan. Pak- 

susuolen lihasten supistelu liikuttaa massaa vähitellen eteenpäin, kohti peräaukkoa. 

(Happonen ym. 2005, 83; Järvinen 2010, 436.) 

Paksusuolen muodostavat umpisuoli (caecum), umpilisäke (appendix vermiformis) ja 

varsinainen paksusuoli (kuva 1). Ohutsuoli yhtyy paksusuoleen noin 7 cm:n päässä pak- 

susuolen alkupäästä. Näin syntyy umpipussi, jota kutsutaan umpisuoleksi. Paksusuoli 

koostuu neljästä osasta, joista kolme on lähes suoria ja yksi hieman kiemurainen. Nämä 

osat ovat nouseva koolon (colon ascendens), poikittainen koolon (colon transversum), 

laskeva koolon (colon descendens) ja sigmasuoli (colon sigmoideum). (Bjålie ym. 2008, 

348–349.) 

Kuva 1. Paksusuolen osat. (Mukaillen Tohtori.fi 2008) 

Paksusuoli on huomattavasti lyhyempi kuin ohutsuoli, eikä sen pinnalla ole nukkalisäk- 

keitä (Happonen ym. 2005, 83; Bjålie ym. 2008, 349). Paksusuolessa on putkimaisia 

rauhasia, jotka tuottavat vähäisiä määriä limaa, joka voitelee suolen sisältämää ruoka- 

massaa ja suojaa epiteelisoluja (Bjålie ym. 2008, 349). Paksusuolessa elää runsaasti 

8

akteereja, ja osa niistä pystyy hyödyntämään sulamatonta ruokamassaa tuottamalla 

siitä K- ja B12-vitamiineja (Happonen ym. 2005, 83). 

Paksusuolen loppuosa liittyy lyhyeen peräsuoleen (rectum), joka puolestaan avautuu 

peräaukkokanavaan. Peräaukkokanavassa on kaksi voimakasta sulkijalihasta, joista si- 

sempi on sileää lihaskudosta ja ulompi poikkijuovaista. Kun paksusuolesta työntyy suo- 

lensisältöä peräsuoleen, laukeaa ulostusrefleksi ja peräsuoli täyttyy suolen sisällöstä. 

Tämä saa aikaan ulostamistarpeen. Peräaukon ulompi sulkijalihas on tahdonalainen, 

joten ulostamista voidaan säädellä. (Bjålie ym. 2008, 349–350.) 

2.4 Ruoansulatuskanavan sairauksia 

Tulehdukselliset suolistosairaudet, haavainen koliitti (haavainen paksusuolen tulehdus) 

ja Crohnin tauti ovat yleisimpiä ruoansulatuskavanan sairauksia. Lisäksi ruokatorven 

refluksitauti, ylävatsavaivat, pitkittyneet ripulisairaudet sekä keliakia ovat tavanomaisia 

ruoansulatuskanavan sairauksia. (Turunmaan sairaala 2011.) Ruoansulatuskanavasta on 

mahdollista löytää seuraavanlaisia syöpiä: ruokatorvisyöpä, mahasyöpä, haimasyöpä, 

maksan ja sappiteiden syövät sekä paksu- ja peräsuolen ja peräaukon syöpä (Pirkan- 

maan sairaanhoitopiiri 2011). Tämä opinnäytetyö keskittyy paksusuolen syöpään. 

Paksusuolen syöpään sairastuneiden potilaiden sairaus- ja sukutaustaa tutkiessa käy 

ilmi, että 10–20 prosentilla potilaista on jokin vaaratekijä, joka mahdollistaa ennaltaeh- 

käisevän hoidon tai varhaisdiagnoosin seulontatutkimuksen avulla. Tulehdukselliset 

suolistosairaudet (haavainen koliitti ja Crohnin tauti) ovat tauteja, joihin liittyy pak- 

susuolen syöpä vaara. Haavaiseen kolittiin liittyvä paksusuolen syöpä vaara liittyy tu- 

lehduksen laajuuteen paksusuolessa, taudin kestoon ja mahdollisesti sen varhaiseen al- 

kamisikään. Syöpävaaran suuruudeksi on arvioitu 1 prosentti 10 vuoden sairastamisen 

jälkeen, ja 12,5 prosenttia 25 vuoden sairastamisen kuluttua. Myös Crohnin tautiin liit- 

tyy syöpäriski, mutta se on haavaisen koliitin vaaraa pienempi, sillä Crohnin tauti on 

myös harvinaisempi. Haavaisen koliitin arvioitu osuus kaikista paksusuolen syöpätapa- 

uksista on 1–2 %. Crohnin taudin arvioitu osuus on puolestaan 0,2–0,5 %. (Järvinen 

2010, 449.) 

9

Haavainen koliitti (colitis ulcerosa) on paksusuolen limakalvon tulehdus, jonka syy on 

tuntematon. Tauti on luonteeltaan krooninen, mutta siihen liittyy vuorottaisia pa- 

henemis- ja paranemisjaksoja, joiden pituudet vaihtelevat. Haavainen koliitti alkaa lähes 

poikkeuksetta peräaukon limakalvolta, ja etenee vaihtelevan pituisen matkan pak- 

susuolen alueelle. Varmuudella todettu haavainen koliitti ei parane, ja se vaatii aktiivi- 

suuden vaihteluistakin huolimatta pysyvää tarkkailua. Haavaista koliittia esiintyy ylei- 

simmin länsimaissa, ja tauti puhkeaa usein nuorella aikuisiällä. Toinen taudin esiinty- 

mishuippu on 60 vuoden iässä. Taudin yleisin oire on verinen ripuli. Myös vatsakivut, 

suolistokouristukset ja pakonomainen ulostustarve ovat tyypillisiä oireita. Oireiden vai- 

keus vaihtelee. Vaikeimmillaan ripuli ja verenvuoto johtavat nopeasti nestevajaukseen, 

laihtumiseen ja yleistilan laskuun. (Järvinen 2010, 440-441.) 

Crohnin tauti on krooninen suolistotulehdus, jota esiintyy missä tahansa ruoansulatus- 

kanavan osassa suusta peräaukkoon. Taudin syytä ei vielä tiedetä. Taudille on tunnus- 

omaista suolitulehdus suolen seinämän kaikissa kerroksissa ja suoliliepeen imusolmuk- 

keissa. Crohnin tauti on tyypillisesti nuorten aikuisten sairaus, mutta sitä tavataan myös 

lapsilla. Tauti on melko yleinen Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Englannissa. Yleisin- 

tä esiintyvyys on ollut juutalaisilla. Tavallisimpia taudin oireita ovat vatsakipu, ripuli, 

laihtuminen, anemia ja peräaukon seudun haavaumat eli fistelit. Oireet kehittyvät vähi- 

tellen. (Järvinen 2010, 426-427.) 

3 PAKSUSUOLEN SYÖPÄ 

Maailmanlaajuisesti viisi yleisintä syöpätyyppiä ovat keuhkosyöpä, mahasyöpä, mak- 

sasyöpä, paksusuolen syöpä ja rintasyöpä. Vuonna 2008 paksusuolen syöpään kuoli 

Maailman Terveysjärjestön WHO:n mukaan 610 000 ihmistä. (WHO 2011.) Suomessa 

paksusuolen syöpä on kolmanneksi yleisin syöpä rintasyövän ja eturauhassyövän jäl- 

keen. Paksusuolen syövän esiintymisen on todettu olevan yhteydessä korkeaan elin- 

tasoon ja kaupungistumiseen. (Järvinen ym. 2010, 367.) Luultavasti tästä syystä pak- 

susuolen syöpä on yleisin Etelä-Suomessa ja harvinaisin Pohjois-Karjalassa, Pohjois- 

10

Pohjanmaalla ja Lapissa. Suomessa paksusuolen syövän ilmaantuvuusluku on noin 

20/100 000. Vuonna 2005 todettiin noin 2 500 uutta syöpätapausta. (Järvinen 2010, 

453.) Paksusuolen syöpä yleistyy iän myötä, ja potilaiden keski-ikä onkin noin 65 vuot- 

ta. Syöpä on lähes yhtä yleinen naisilla ja miehillä. (Järvinen ym. 2010, 367.) 

3.1 Etiologia 

Paksusuolen syövän syntyyn vaikuttavat sekä perinnöllisyys että ympäristötekijät. Syö- 

vän patogeneesi liittyy paksusuolen limakalvon soluihin kertyviin geenimutaatioihin, 

joita syntyy luultavasti tiettyjen ravintotekijöiden vaikutuksesta. Paksusuolen syövän 

kannalta haitallisina ravintoaineina on pidetty eläinrasvoja. Eläinrasvojen runsas käyttö 

vaikuttaa sapen koostumukseen sekä suoliston bakteerikantoihin niin, että syntyy 

enemmän sekundaarisia sappihappoja. Kasviksilla ja kasvikuiduilla oletetaan puolestaan 

olevan paksusuolen syövältä suojaavia vaikutuksia. Ravinnon sisältämä kuitu suurentaa 

ulosteen massaa ja nopeuttaa näin suolen toimintaa. Nopeuttamalla suolen toimintaa 

kuidut voivat vähentää haitallisten aineenvaihduntatuotteiden pitoisuutta ja vaikutusai- 

kaa. (Järvinen ym. 2010, 368.) 

Paksusuolen syöpäpotilailla voi olla periytyvä alttius sairastua kyseiseen syöpään jonkin 

spesifisen geenimutaation takia, joka aiheuttaa syöpäalttiussyndroomaa. Tällaisessa 

tapauksessa syöpä ilmenee keskimääräistä nuoremmalla iällä. (Järvinen 2010, 453.) 

Näin ollen paksusuolen syöpään nuorena kuolleista merkittävä osa kuuluu syöpäsukui- 

hin, joissa esiintyy periytyviä oireyhtymiä, kuten perinnöllinen ei-polypoottinen koo- 

lonkarsinooma eli Lynchin oireyhtymä (HNPCC) ja familiaalinen adenomatoottinen 

polypoosi (FAP) (Pukkala, Sankila & Teppo 2003, 104). 

Periytyvä ei-polypoottinen paksusuolensyöpätaipumus eli HNPCC-syndrooma (heredi- 

tary non-polyposis colorectal cancer syndrome) tarkoittaa periytyvää taipumusta pak- 

susuolen syöpään ja myös joihinkin muihin syöpämuotoihin, joihin ei liity polypoosia. 

HNPCC-syndroomaa kutsutaan myös Lynchin syndroomaksi. HNPCC-syndrooman 

yhteydessä paksusuolen syöpä kehittyy nopeasti yksittäisistä adenoomista. Kasvaimet 

sijaitsevat pääosin paksusuolen nousevassa koolonissa ja keskimääräinen syövän il- 

11

maantumisikä on noin 40 vuotta. Syndrooman geenivirheet on pystytty paikantamaan 

viiden eri DNA:n kahdentumisvirheiden korjausgeeniin. Suomessa on tavattu yli 200 

HNPCC-sukua vuoteen 2009 mennessä, ja geenivirhe on määritetty 160 suvussa. Syn- 

droomassa geenitestaus on hyvin tärkeää, sillä kliinisten piirteiden avulla ei ole mahdol- 

lista tunnistaa suvun jäsenten syöpäalttiutta. (Järvinen 2010, 452; Karttunen, Soini & 

Vuopala 2005, 228.) 

Familiaalinen adenomatoottinen polypoosi eli FAP on vallitsevasti sukupuolesta riip- 

pumatta periytyvä sairaus. Taudin aiheuttaa kromosomissa 5 sijaitsevan APC-geenin 

mutaatio. Sairauden tyypillisin piirre on murrosiässä paksusuoleen kehittyvät sadat tai 

jopa tuhannet adenoomat. Adenoomapolyypit lisääntyvät ja kasvavat iän myötä, ja ne 

muuttuvat pahanlaatuisiksi keskimäärin 40 vuoden iässä. FAP:n aiheuttaman geenimu- 

taation laatu vaihtelee suvuittain. Mikäli suvun mutaation laatu on tiedossa, geenitestin 

avulla voidaan vapauttaa suvun terveet jäsenet kliinisestä tarkkailusta. Mutaation kanta- 

jille tähystykset ovat välttämättömiä, ja ennaltaehkäiseviä suolen poistoja tehdään noin 

20–25 vuoden iässä. FAP:iin liittyy myös huomattava määrä muita ilmentymiä, kuten 

hyvänlaatuiset kystapolyypit mahalaukussa, osteoomat, verkkokalvon pigmentaatiohäi- 

riöt, aivokasvaimet ja kilpirauhaskasvaimet. Osa sairauden yhteydessä tavattavista il- 

mentymistä on kliinisesti harmittomia, mutta ne toimivat sairauden osoittajina ennen 

adenoomapolyyppien ilmentymistä suolenseinämiin. (Järvinen 2010, 450.) 

3.2 Patologia 

Paksusuolen syöpä on polyyppimainen, laattamainen tai rengasmainen kasvain. Kas- 

vaimen pinta on kova ja epätasainen, ja se vuotaa herkästi verta. Kasvain kasvaa seinä- 

män myötäisesti ja sitä ympäröivästi. (Järvinen ym. 2010, 374.) Kasvaimista 60–70 pro- 

senttia esiintyy peräsuolen ja laskevan koolonin alueella. Histopatologisesti paksusuolen 

syövät ovat samankaltaisia adenokarsinoomia. Paksusuolen syöpä kehittyy lähes aina 

adenoomista. Paksusuolen syövän esiaste on koolon-adenooma, joka kasvaa hitaasti ja 

muuttuu vähitellen dysplastisemmaksi. Adenooma muuttuu karsinoomaksi (pintasolu- 

kon syöväksi), kun sen dysplastinen solukko invasoi suolen limakalvon lihaskerroksen 

12

läpi suolen seinämään. Tätä kehitystä kutsutaan adenooma-karsinoomakehityskuluksi, 

ja se voi kestää jopa 5–10 vuotta. (Järvinen 2010, 453–454.) 

Adenooma on synonyymi neoplastiselle polyypille. Polyypeiksi puolestaan nimetään 

paksusuolen limakalvolla näkyviä ympäristöstään selvästi erottuvia kohoumia. Nimi 

polyyppi kattaa monia kliiniseltä merkitykseltään erilaisia muutoksia, joiden luonne 

selviää, kun muutos tutkitaan histologisesti. Neoplastiset polyypit eli adenoomat ovat 

hyvin tavallisia paksusuolessa. Mikroskopoitaessa havaitaan adenooman merkittävin 

piirre eli epiteelin dysplasia, jolla tarkoitetaan solujen epätäydellistä erilaistumista. 

Dysplasia on lievää tai vaikeaa, ja vaikea dysplasia on syöpää vastaava muutos. 

Adenooman syöpävaara on sitä suurempi, mitä isommasta polyypista on kyse. (Järvinen 

2010, 446–448.) 

Paksusuolen polyypeista valtaosa on oireettomia. Kooltaan suurimmat polyypit rikkou- 

tuvat pinnaltaan helposti ja aiheuttavat ajoittaista verenvuotoa. Suuret polyypit voivat 

myös aiheuttaa suolen tukkeutumisen, ja varrellinen polyyppi voi levitä ja tunkeutua 

suolessa niin, että se ulottuu laskevasta koolonista peräaukkoon saakka. Useimmiten 

polyypit huomataan sattumalta vatsavaivojen selvittelyn yhteydessä. (Järvinen 2010, 

448.) 

3.3 Oireet ja diagnostiikka 

Tyypillisimmät oireet paksusuolen syöpää sairastavalla ovat vatsakipu, ummetus, ulos- 

tamisvaikeus ja veriulosteisuus. On myös mahdollista, että ummetus vaihtelee ripu- 

lioireiden kanssa. Potilaalla voi myös esiintyä ulostamispakkoa, niukkoja limaisia ulos- 

teita tai vatsan turvotusta ja kouristuksia. Paksusuolen syövän yhteydessä raudanpuu- 

teanemia on myös tyypillinen oire, sillä kasvain vuotaa herkästi verta. Potilaiden oireet 

ilmenevät vähitellen, ja samankaltaisia oireita on voinut esiintyä vuosikausia. Tästä joh- 

tuen potilaat eivät aina pidä oireitaan vakavina, eivätkä siksi hakeudu tutkimuksiin vii- 

pymättä. (Järvinen ym. 2010, 376-377.) 

13

Paksusuolen syöpää on syytä alkaa epäillä, mikäli potilaalle tehty ulosteen veri -testi 

osoittautuu positiiviseksi. Kasvain on usein herkästi verta vuotava. Paksusuolen syövän 

diagnosointi perustuu kasvaimen näkemiseen joko röntgentutkimuksen tai suolitähys- 

tyksen avulla (Järvinen ym. 2010, 377). Tähystyksessä etuna on mahdollisuus ottaa his- 

tologinen näyte samanaikaisesti. Diagnoosivaiheessa on tärkeää kiinnittää kasvaindiag- 

noosin varmentamisen ohessa huomiota kasvaimen tarkkaan sijaintiin ja levinneisyy- 

teen. (Järvinen 2010, 456.) 

Histologialla tarkoitetaan kudosnäytteen valomikroskooppista tutkimusta, jonka avulla 

voidaan tehdä muutoksesta patologisanatominen diagnoosi (PAD). PAD on syöpädiag- 

noosin perusta. Paksusuolen tähystyksen yhteydessä otetuilla histologisilla näytteillä 

tarkoitetaan koepaloja eli biopsioita. Tähystyksessä havaituista näkyvistä ja epätavalli- 

sista muutoksista otetaan koepaloja, jotta muutos voidaan luokitella. (Karttunen ym. 

2005, 288.) Koepalat lähetetään patologian laboratorioon, missä niistä tehdään kudos- 

leikkeitä. Leikkeet värjätään ja mikroskopoidaan, jotta diagnoosi voidaan varmistaa. 

Laboratoriotutkimuksista ei ole merkittävää apua oireilevan potilaan diagnoosin kannal- 

ta. Kuitenkin seerumin CEA -pitoisuus on järkevää määrittää etenkin ennen leikkausta, 

sillä leikkausta edeltävällä pitoisuudella on merkitystä leikkauksen jälkeisen seurannan 

kannalta. (Järvinen ym. 2010, 378; Järvinen 2010, 456.) CEA eli karsinoembryonaali- 

nen antigeeni on kasvainmerkkiaine, joka kuuluu toimintansa ja rakenteensa perusteella 

onkofetaalisiin yhdisteisiin. Karsinoembryonaalisen antigeenin esiintyminen veressä 

viittaa useimmiten paksusuolen syöpään. Antigeeni on kuitenkin yhteydessä useampiin 

hyvän- ja pahanlaatuisiin kasvaimiin, ja sen avulla seurataankin muun muassa rinta- ja 

haimasyövän hoidon tehoa. (Penttilä 2004a, 197.) 

Raudanpuuteanemia on yleinen paksusuolen syövän oire, sillä paksusuolen adenooma- 

polyypit vuotavat herkästi verta (Järvinen ym. 2010, 374). Raudanpuuteanemiassa veren 

punasolut ovat kooltaan normaalia pienempiä eli mikrosyyttisiä ja väriltään vaaleampia 

eli hypokromisia (Salonen 2010). Nämä seikat vaikuttavat punasolujen ominaisuuksia 

kuvaaviin punasoluindekseihin. Veren MCV (mean cell volume) -arvo kertoo punasolu- 

jen tilavuuden eli koon, joka on raudanpuuteanemian yhteydessä pienentynyt. Veren 

MCHC -arvo puolestaan ilmoittaa, kuinka paljon hemoglobiinia on litrassa punasoluja. 

14

Myös tämä arvo on pienentynyt raudanpuuteanemiassa, ja tästä johtuu punasolujen vaa- 

leus. (Salonen 2010; Mustajoki & Kaukua 2002, 37–38.) 

3.4 Hoito ja ennuste 

Paksusuolen syövän ensisijainen hoito on radikaalileikkaus. Radikaalileikkauksen pyr- 

kimyksenä on poistaa kasvainta kantava suolen osa suoliliepeineen niin, että kasvaimen 

molemmin puolin jää riittävä terve marginaali. Kemoterapiasta radikaalileikkauksen 

lisänä on hyötyä, jos kasvaimen levinneisyys vastaa luokkaa C Dukesin levinneisyys- 

luokituksessa (liite 2). (Järvinen 2010, 456–458.) 

Kasvaimen levinneisyys leikkaushetkellä määrittelee ensisijaisesti paksusuolen syövän 

ennusteen. Levinneisyyden ohella ennusteeseen vaikuttavat potilaan ikä, yleistila, kas- 

vaimen aiheuttamat komplikaatiot, erilaistumisaste sekä invaasiot verisuoniin, imuteihin 

tai hermosyihin. Keskimääräiset viiden vuoden elossaololuvut Dukesin levinneisyys- 

luokkien mukaisesti (liite 1) ovat seuraavanlaisia: A 90 %, B 60 %, C 30 % ja D alle 5 

%. Potilaiden kokonaisennuste on parantunut vähitellen. Viiden vuoden suhteellinen 

elossaololuku oli 1650-luvulla 20 %, ja nykyisin se on paksusuolen syövässä noin 60 %. 

Nykyiset ennusteluvut voivat parantua entisestään vain varhaisdiagnostiikkaa ja seulon- 

taa kehittämällä. (Järvinen ym. 2010, 386.) 

Paksusuolen syövän leikkauksen jälkeisen seurannan on huomattu parantavan potilaiden 

ennustetta. Seurannan piiriin kuuluvat ne potilaat, joille on tehty radikaalileikkaus ja 

joiden ikä sekä yleiskunto mahdollistavat uusintaleikkauksen. Seurannalla haetaan yk- 

sittäisiä etäpesäkkeitä tai paikallisuusiutumia. Näiden leikkaushoidolla voidaan mahdol- 

lisesti parantaa potilaan ennustetta entisestään. Yleensä leikkauksen jälkeiset seuranta- 

käynnit ovat kolmen kuukauden välein ensimmäisen kahden vuoden ajan. Tämän jäl- 

keen ne ovat noin kuuden kuukauden välein yhteensä viiden vuoden ajan. Vielä toistai- 

seksi ei ole tutkimustietoa siitä, millä tiheydellä ja menetelmillä seuranta olisi optimaa- 

lisinta toteuttaa. Seurantakäynnit sisältävät kliinisen tutkimuksen lisäksi tuseerauksen ja 

välilihan palpaation. Jokaisella seurantakäynnillä potilaan verestä määritetään CEA - 

15

pitoisuus sekä perusverenkuva. Säännöllisin väliajoin seurantakäynneillä potilaalle teh- 

dään myös suolen tähystys sekä vatsan kaikututkimus. (Klintrup 2010.) 

4 ULOSTEEN VERI 

Tärkeimmät ulosteeseen tapahtuvan verenvuodon aiheuttajat ovat verta vuotavat haa- 

vaumat suoliston alueella, kasvaimet, peräpukamat tai verisuonten rakenneviat (Penttilä 

2004a). Peräpukamat ja haavaumat peräaukon alueella aiheuttavat näkyvää kirkasta 

verenvuotoa wc-paperiin tai wc-pönttöön. Pukamien ja haavaumien yhteydessä hoitoon 

ei tarvitse hakeutua kiireellisesti, mikäli vuoto ei ole runsasta. Perä- ja paksusuolen alu- 

eelta vuotava veri näkyy ulosteen pinnalla, värjäten ulosteen tavallista tummemmaksi. 

Tällaisessa tilanteessa on aina kyse jostain hoidettavasta sairaudesta, ja siksi hoitoon on 

hakeuduttava mahdollisimman nopeasti. Tervamaisen tumma, melkein musta uloste on 

merkki runsaasta verenvuodosta ylhäällä ruoansulatuskanavassa, kuten mahalaukussa. 

Tällaista mustaa ulostetta kutsutaan meleenaksi, ja se muodostuu veren sekoittuessa 

suolen sisältöön kulkeutuessaan eteenpäin suolessa. Jos havaitsee ulosteen muuttuneen 

mustaksi ilman luonnollista syytä, kuten mustikoiden tai rautalääkityksen nauttimisen 

takia, on syytä hakeutua välittömästi lääkäriin. (Mustajoki 2010.) 

4.1 Ulosteen veri -testi 

Ulosteen veri -testiä käytetään oireettoman väestön seulontatutkimuksena toteamaan 

varhaisvaiheen paksusuolen syöpää. Veren toteaminen ulosteessa edellyttää aina pak- 

susuolentähystystä eli kolonoskopiaa. Testillä ei ole merkitystä oireilevan potilaan hoi- 

dossa, sillä potilaan koko paksusuoli on kuitenkin tutkittava tuloksesta huolimatta. 

Ulosteen veri -testin sopivuutta seulontatutkimukseksi on tutkittu useasti. Tutkimuksissa 

on todettu, että 1–2 vuoden välein tehty ulosteen piilevän veren osoittaminen vähentää 

paksusuolisyöpäkuolemia 15–20 prosenttia 45–75 vuoden ikäisessä väestössä. Seulonta 

paljasti jopa neljänneksen kaikista syöpäkasvaimista tutkimuksen 10 vuoden keston 

ajalta. (Järvinen 2010, 456–459.) Suomen Syöpäjärjestöt selvittää parhaillaan väes- 

16

töseulonnan toteutettavuutta ja hyödyllisyyttä koko Suomen kattavassa seulontaohjel- 

massa. Ohjelmassa järjestetään 60–70 vuotiaille ulosteen veritestaus kahden vuoden 

välein. Ohjelma on alkanut vuonna 2004 muutamissa kunnissa ja laajenee kuntien ha- 

lukkuuden mukaan. Kattavaa järjestelmällistä seulontaa ei kuitenkaan ole toteutettu tä- 

hän mennessä missään. Käytössä on kuitenkin kattava riskiryhmäseulonta, jossa on to- 

dennäköisesti koko väestön kattavaa seulontaa huomattavasti parempi hyötysuhde. Ris- 

kiryhmäseulonnassa kohdejoukko on paljon pienempi ja tarkemmin määritelty, syöpä- 

vaara on suurempi ja kohdehenkilöt ovat nuoria. Näistä syistä johtuen seulonnan avulla 

ehkäistyn tai varhaisvaiheessa todetun syöpätapauksen tuoma etu on moninkertainen. 

(Järvinen ym. 2010, 388–389.) 

Ruoansulatuskanavan alaosien verenvuodon toteamiseen parhaiten soveltuvin koe on 

humaanin hemoglobiinin osoittamiseen perustuva immunokromatografinen menetelmä 

(F-hHb-O) (Härkönen 2010, 210). Mikäli verenvuotoa tapahtuu ruoansulatuskanavan 

yläosista, pelkän hemoglobiinin osoittamiseen perustavan testin herkkyys ei välttämättä 

riitä, sillä hemoglobiini hajoaa melko herkästi mahanesteiden vaikutuksesta. Transfer- 

riini on hemoglobiinia stabiilimpi proteiini, jonka määrityksestä on hyötyä ylempänä 

ruoansulatuskanavassa epäiltävän vuodon selvittämisessä. (BIOTEC S.L. 2011.) Trans- 

ferriini on hemoglobiinin tavoin rautaa sitova ja kuljettava proteiini (Punnonen 2010, 

257). 

Vieritesteissä, kuten ulosteen veri -testissä, käytetään erilaisia immunokemiallisia me- 

netelmiä. Immunokemiallisessa määrityksessä mitataan joko yhdisteen (antigeeni) tai 

vasta-aineen pitoisuutta hyödyntäen antigeenin ja sille spesifisen vasta-aineen ominai- 

suutta sitoutua toisiinsa. (Halonen 2004b, 90-100.) Immunokromatografia on vierites- 

teissä hyvin yleisesti käytössä oleva immonokemiallinen menetelmä. Immunokromato- 

grafinen menetelmä pitää sisällään samanaikaisen vapaan ja sitoutuneen yhdisteen erot- 

tamisen, tietyn signaalin muodostumisen sekä myös kromatografisen määrityksen (nit- 

roselluloosa- tai lasikuitukalvolla). Tyypillisessä immunokromatografisessa vieritestissä 

näyte imeytetään testikasettiin tai -tikkuun. Kasetti tai tikku sisältää usein värillisellä 

lateksipartikkelilla leimattua vasta-ainetta tai antigeenia. Näytteessä oleva antigeeni tai 

vasta-aine sitoutuu testikasetin tai -tikun sisältämän antigeenin tai vasta-aineen kanssa 

muodostaen immunokompleksin. Muodostunut immunokompleksi kulkeutuu testin de- 

17

tektioalueelle, jossa immobilisoitu vasta-aine tai antigeeni pysäyttää immunokomplek- 

sin etenemisen. Tällöin detektioalueelle muodostuu positiivinen värillinen viiva. (Halo- 

nen 2004b, 100.) 

4.2 Näytteenotto ulosteen veri -testiä varten 

Potilaan ei tarvitse noudattaa mitään erityistä ruokavaliota ennen näytteenottoa, sillä 

immunokromatografiset ulosteen veri -testit perustuvat ihmisen hemoglobiinin spesifi- 

seen määrittämiseen. Näytteen voi ottaa kotona ilman erityisiä esivalmisteluja. Jotta 

ulosteessa oleva veri voitaisiin luotettavasti todeta, ulostenäyte otetaan kolmella erilli- 

sellä ulostamiskerralla, esimerkiksi kolmena perättäisenä päivänä. Potilas tarvitsee näyt- 

teenottoon kaarimaljan, kolme laimennospurkkia, tarroja potilastietoja varten ja muovi- 

pussin. (Matikainen, Miettinen & Wasström 2010, 103.) 

Potilaan tulee ulostaa esimerkiksi puhtaaseen kaarimaljaan, kertakäyttölautaselle tai wc- 

paperiin. Ulostenäytettä ei saa missään tapauksessa ottaa wc-pöntöstä. Laimennospurkin 

korkissa kiinni olevaa näytteenottotikkua pyöritellään ulosteen eri kohdissa. Näytettä on 

riittävästi, kun tikussa olevat kolot ovat täyttyneet ulosteesta. Ylimääräinen uloste tulee 

pyyhkiä pois wc-paperilla. Korkki kierretään tikkuineen takaisin laimennospurkin päälle 

ja se suljetaan tiiviisti. Tämän jälkeen purkkia tulee ravistella voimakkaasti, jotta ulos- 

tenäyte sekoittuu hyvin laimennosliuokseen. Hyvin sekoitetun purkin kylkeen liimataan 

potilaan tunnistetiedot ja näytteenottopäivämäärän kertova tarra, ja purkki suljetaan vie- 

lä muovipussiin. Nämä toimet toistetaan kolmella perättäisellä ulostamiskerralla. (Mati- 

kainen ym. 2010, 104.) 

5 VIERIANALYTIIKKA JA LAADUNVARMISTUS 

Vierianalytiikalla tarkoitetaan tutkimuksia, jotka tehdään varsinaisen laboratorioyksikön 

ulkopuolella ja joiden tuloksia käytetään välittömästi potilaan hoitoon. Vieritutkimuksia 

tehdään yleisesti sairaaloiden eri yksiköissä, kuten tehohoidossa, vastaanotoilla, neuvo- 

18

loissa ja kotisairaanhoidossa. Vieritutkimuksia tehdään hoitoyksiköiden lisäksi myös 

laboratoriossa, erityisesti näytteenottoyksiköissä. Veren glukoosi, hemoglobiini, C- 

reaktiivinen proteiini, verikaasuanalyysit, ulosteen piilevän veren osoittaminen ja virt- 

san kemiallinen seulonta ovat perinteisiä esimerkkejä vieritutkimuksista. Nykyisin esi- 

merkiksi myös hyytymistekijöitä ja eri virusten vasta-aineita verestä voidaan tutkia vie- 

ritestien avulla. (Tuokko, Rautajoki & Lehto 2008, 100.) 

Vierianalytiikkaa tarvitaan erityisesti silloin, kun päätökset hoidosta on tehtävä nopeasti 

eikä laboratoriopalveluita ole saatavilla tai laboratorio ei pysty antamaan vastausta tar- 

peeksi nopeasti tai ei ollenkaan, kuten esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin (Tuokko 

ym. 2008, 100). Vieritutkimuksia voivat suorittaa koulutetut laboratorioalan ammattilai- 

set, jotka hallitsevat laadunvarmistuksen, laitteiden huollon, tulosten dokumentoinnin 

sekä yleisesti tulosten luotettavuuden varmistamisen. Käytännössä tämä ei kuitenkaan 

aina toteudu, ja vieritutkimuksia suorittavatkin usein muut terveydenhuollon ammatti- 

laiset kuin laboratorion väki. (Weber 2000, 37.) Koska vieritutkimuksissakin toteutuvat 

kaikki laboratorioprosessin vaiheet (preanalyyttinen, analyyttinen ja postanalyyttinen 

vaihe), on hyvin tärkeää, että tutkimuksia suorittavat henkilöt on koulutettu ja perehdy- 

tetty vieritutkimuksien tekoon. Vieritutkimusten tulosten laatu paranee huomattavasti, 

kun tutkimusten suorittajat on perehdytetty hyvin. (Tuokko ym. 2008, 102.) 

Vieritutkimusten laadunvarmistus noudattaa hyvin pitkälti samoja periaatteita kuin la- 

boratorioyksikössä tehtävän analytiikan laadunvarmistus. Laadunvarmistuksen tavoit- 

teena on taata, että vierianalytiikka on luotettavaa ja hyväksyttävä laatutaso saavutetaan. 

Laadunvarmistus käsittää sisäisen laadunohjauksen ja ulkoisen laadunvarmistuksen. 

(Tuokko ym. 2008, 103.) Sisäisellä laadunohjauksella tarkoitetaan laboratorion jatku- 

vasti tekemiä toimenpiteitä, jotta se varmistuisi omien menetelmiensä luotettavuudesta. 

Laboratorion tulee päivittäin tutkia kaupallisia tuotteita, eli kontrolleja, tai omia näyttei- 

tään käyttäen menetelmiensä ja tulostensa tasoa. (Penttilä 2004b.) Vastuu vieritestilait- 

teiden kontrolloinnista on hoitoyksiköllä, joka kyseistä laitetta käyttää. Kontrollien te- 

kotiheys riippuu tutkittavien näytteiden määrästä ja käytössä olevasta menetelmästä. 

Mikäli tutkimuksia tehdään päivittäin, kontrollinäytekin tulee analysoida vähintään ker- 

ran vuorokaudessa. Laboratorion ja hoitoyksikön on yhteisesti sovittava ne toimenpiteet 

19

joihin ryhdytään, mikäli kontrollinäytteiden tulokset poikkeavat annetuista tavoitteista. 

(Tuokko ym. 2008, 103.) 

Suomessa ulkoisesta laadunvarmistuksesta vastaa Labquality Oy. Labquality Oy järjes- 

tää vuosittain useita laaduntarkkailukierroksia, jolloin laboratorioon toimitetaan sellaisia 

näytteitä tai valmisteita, joiden tuloksia kyseinen laboratorio ei tiedä. Laaduntarkkailu- 

kierrokselle osallistuva laboratorio määrittää saaduille näytteille tai valmisteille tulok- 

set. Vertailemalla saatuja tuloksia muiden kierrokselle osallistuneiden laboratorioiden 

saamiin tuloksiin voidaan päätellä omien menetelmien taso ja luotettavuus. Laaduntark- 

kailukierroksia järjestetään myös analyysilaitteille, kuten fotometreille. (Penttilä 

2004b.) Osallistuminen ulkoisille laaduntarkkailukierroksille on suotavaa, sillä se antaa 

vieritutkimuksen käyttäjälle mahdollisuuden arvioida tulostensa luotettavuutta. Ulkoi- 

seen laadunvarmistukseen kuuluu myös säännöllisesti tehtävä auditointi eli arviointi. 

Auditoinnin tarkoituksena on varmistaa ja kehittää toiminnan laatua. Sisäisestä audi- 

toinnista puhutaan silloin, kun se suoritetaan organisaation sisällä omin voimin. Ulkoi- 

sen auditoinnin puolestaan toteuttaa ulkopuolinen asiantuntija. Tavoitteena vierianaly- 

tiikan laadunvarmistuksessa on, että vieritutkimusten laatu varmistetaan samoin periaat- 

tein kuin laboratoriossa tehtävien tutkimusten laatu. (Tuokko ym. 2008, 103.) 

6 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TEHTÄVÄT 

Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Itä-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskun- 

tayhtymä (ISLAB), Joensuun kliinisen kemian aluelaboratorio. Opinnäytetyön tarkoitus 

oli selvittää muutamien Suomen markkinoilla olevien yleisesti käytettyjen ulosteen veri 

-testien ominaisuuksia. Toimeksiantajan mukaan ulosteen veri -testien markkinat ovat 

sekavat ja erilaisia testejä on runsaasti. Toimeksiantaja halusi saada tietoja eri testien 

ominaisuuksista ja eroavaisuuksista. Ulosteen veri -testien ominaisuuksista koottiin kat- 

tava taulukko, joka toimitettiin opinnäytetyön valmistuttua toimeksiantajan käyttöön. 

20

Tutkimustehtävät: 

1) Selvittää ulosteen veri -testien ominaisuuksia. 

2) Koota testien ominaisuuksista taulukko toimeksiantajalle. 

7 MENETELMÄLLISET VALINNAT JA AINEISTON KÄSIT- 

TELY 

Tätä työtä voidaan pitää toiminnallisena opinnäytetyönä, jossa on sekä laadullisia että 

määrällisiä piirteitä. Lähtökohtana laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa on 

todellisen elämän kuvaaminen, ja tutkimuksen kohdetta pyritään tarkastelemaan mah- 

dollisimman kokonaisvaltaisesti. Yleisesti todetaan, että laadullisen tutkimuksen pyrki- 

myksenä on ennemmin löytää tai paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia 

väittämiä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2008, 157.) Laadullisen ja määrällisen tutki- 

muksen piirteitä on opinnäytetyössä tulosten analysoinnissa. Saatuja tuloksia, eli ulos- 

teen veri -testien ominaisuuksia, on käsitelty sekä numeerisesti että laadullisesti. Opin- 

näytetyössä on myös mukana määrällisen tutkimuksen elementit reliaabelius ja validius, 

sillä työn tarkkuus ja toistettavuus ovat tutkimuksessa välttämättömiä. 

Toiminnallinen opinnäytetyö tavoittelee ammatillisessa kentässä käytännön toiminnan 

ohjeistamista, opastamista, toiminnan järjestämistä tai järkeistämistä. Tavoitteena on 

tuottaa jokin konkreettinen tuotos kuten, ohje, perehdyttämisopas tai jonkin tapahtuman 

toteuttaminen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.) Tässä opinnäytetyössä toiminnallisuus 

näkyy opinnäytetyön tuotoksena syntyneessä taulukossa. Toimeksiantajalle koottiin 

ulosteen veri -testien ominaisuuksia käsittelevä taulukko, jota voidaan hyödyntää ver- 

tailtaessa testien ominaisuuksien eroavaisuuksia. 

7.1 Aineiston hankinta ja rajaus 

Aineiston hankinta aloitettiin tekemällä taustatutkimusta Suomessa yleisesti käytössä 

olevista ulosteen veri -testeistä. Toimeksiantajalta saatiin käyttöön Labquality Oy:n 

21

ulosteen veri -testien laaduntarkkailukierroksen tulosraportin, josta kävi helposti ilmi 

Suomessa käytössä olevien ulosteen veri -testien kirjo. Tutkimukseen haluttiin mukaan 

testejä, jotka ovat yleisesti tai melko yleisesti käytössä olevia. Lisäksi valitut testit tuli 

olla saatavissa suomalaiselta valmistajalta tai maahantuojalta. 

Valittujen testien valmistajille tai maahantuojille lähettiin sähköposti, jossa kerrottiin 

opinnäytetyöstä ja pyydettiin saada käyttöön ulosteen veri -testien käyttöohjeita. Sähkö- 

postissa kerrottiin myös osoite, johon käyttöohjeet voi toimittaa, mikäli käytössä ei ollut 

sähköisiä versioita. Tutkija lupasi maksaa postituksesta aiheutuvat kulut. Sähköpostia 

lähetettiin seuraaville valmistajille ja maahantuojille: Medix Biochemica, Biohit Oy, 

Orion Diagnostica, Labema Oy ja TrioLab Oy. Kaikkiin sähköposteihin saatiin vastaus. 

Kaikilta valmistajilta ja maahantuojilta saatiin aineistoa opinnäytetyöhön, paisti Labema 

Oy:ltä, sillä heidän maahantuomaansa ulosteen veri -testiä ei ollut enää saatavilla. 

Aineistoksi saatiin kerättyä yhteensä kahdeksan (8) ulosteen veri -testin käyttöohjeet. 

Opinnäytetyö haluttiin rajata koskemaan vain ulosteen veritestejä, jotka perustuvat im- 

munokromatografiseen menetelmään. Näin ollen testien vertaaminen toisiinsa on hel- 

pompaa. Tästä rajauksesta johtuen luovuttiin kolmesta (3) ulosteen veri -testistä. Hylä- 

tyt testit olivat Orion Diagnostican valmistamat Hemolex La ja QuickRead FOB sekä 

TrioLab Oy:n maahantuoma ja BeckmanCoulterin valmistama Hemoccult Sensa. Hemo- 

lex La -testi perustui lateksiagglutinaatioon, QuickRead FOB -testin periaate oli immu- 

noturbidometrinen ja Hemoccult Sensa oli periaatteeltaan guajakkitesti. Lisäksi opin- 

näytetyön aineisto rajattiin koskemaan vain ulosteen veri -testien käyttöohjeita. Työssä 

keskityttiin ainoastaan selvittämään ja vertailemaan valmistajien käyttöohjeissa ilmoit- 

tamia testien ominaisuuksia. Käytännön testausta valituilla ulosteen veri -testeillä ei 

suoritettu, koska tällainen käyttökokemuksien kartoitus koettiin hankalaksi ja liian työ- 

lääksi toteuttaa. 

22

Opinnäytetyön aineistona käytettiin lopulta viittä (5) eri ulosteen veri -testiä, jotka oli- 

vat: 

- Actim Fecal Blood 

- ColonView Hb Test 

- Orion Q-Flow FOB 

- CerTest FOB 

- CerTest FOB + Transferriini. 

7.2 Aineiston analysointi 

Kerätyn aineiston analysointi aloitettiin tutustumalla tutkimusmateriaaliin eli ulosteen 

veri -testien käyttöohjeisiin perusteellisesti. Opinnäytetyön aineistona toimivat ainoas- 

taan kirjalliset käyttöohjeet. Testien tärkeimmistä ominaisuuksista koottiin toimeksian- 

tajalle kattava taulukko. Tämä taulukko on liitteessä 3. Testien ominaisuuksista tehtiin 

myös pienempiä taulukoita, jotka on sijoiteltu tekstiin ja selitetty. Taulukot tehtiin Ex- 

cel-ohjelmalla ja kopioitiin tämän jälkeen Word-tiedostoon. 

Opinnäytetyössä vertailtavia ominaisuuksia päätettäessä käytettiin hyödyksi Koposen ja 

Korolaisen (2011) kirjoittamaa opinnäytetyötä. Heidän työssään vertailun kohteena oli- 

vat mikrobiologiset vieritestit. Kyseiset testit olivat periaatteeltaan immunokromatogra- 

fisia, kuten myös tähän opinnäytetyöhön valitut testit, joten kyseistä opinnäytetyötä pys- 

tyttiin käyttämään hyödyksi tässä työssä. Kyseissä opinnäytetyössä vertailtavia ominai- 

suuksia olivat tulosten selkeys, suorituksen helppous, välineiden määrä, ajankäyttö, jä- 

temäärä, kustannukset ja testien säilyvyys. Tässä opinnäytetyössä vertailtavat ominai- 

suudet olivat lähes samoja kuin lähteenä käytetyssä työssä. Testien kustannuksiin ei 

kuitenkaan kiinnitetty lainkaan huomiota, sillä hintavertailu ei ollut tämän työn tehtävä. 

Toimeksiantajalle tärkeitä selvitettäviä ominaisuuksia olivat erityisesti testien herkkyy- 

det. 

23

8 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 

Tämän opinnäytetyön aineistona toimivat viiden eri ulosteen veri -testin käyttöohjeet. 

Opinnäytetyö on suoritettu hyödyntäen pelkästään näitä käyttöohjeita. Tämän työn teh- 

tävänä oli selvittää ulosteen veri -testien ominaisuuksia. Seuraavissa kappaleissa käsitel- 

tävät ominaisuudet ovat testien valmistajien käyttöohjeissa ilmoittamia. Tutkija ei ole 

itse testannut tai määritellyt näitä ominaisuuksia. 

Tutkittavia testejä olivat Actim Fecal Blood, ColonView Hb Test, Orion Q-flow FOB, 

CerTest FOB ja CerTest FOB-Transferriini. Kaikki viisi ulosteen veri -testiä olivat pe- 

riaatteeltaan immunokromatografisia. Kaikkien testien käyttötarkoitus oli sama: piile- 

vän veren kvantitatiivinen osoittaminen ulostesuspensiosta. Lisäksi ne olivat spesifisiä 

ihmisen hemoglobiinille. Kaikki opinnäytetyössä mukana olevat testit ovat saatavilla 

Suomen markkinoilta ja niitä kaikkia käytetään rutiinityöskentelyssä. Jokaisen työssä 

mukana olevan ulosteen veri -testin testipakkaukset sisältävät kaiken tarvittavan testin 

suorittamiseen. Testipaketit sisälsivät testitikut tai –kasetit, näytteen laimennospuskuria 

sisältävät näytteenottoputket sekä käyttöohjeet. Käyttöohjeiden kieli vaihteli testeittäin 

(taulukko1). Kahden testin ohjeet olivat englanniksi. 

Taulukko 1. Käyttöohjeiden kieli. 

Actim Fecal Blood Suomi 

ColonView Hb Test Suomi 

Orion Q-flow FOB Suomi 

CerTest FOB Englanti 

CerTest FOB -Transf. Englanti 

Taulukosta 2 voidaan huomata, että ulostenäytteiden säilyvyydessä näytteenottoputkissa 

oli huomattavia eroja testeittäin. Pisin näytteen säilyvyys on 11 päivää ja lyhyin puoles- 

taan 1–2 päivää. 

24

Taulukko 2. Näytteen säilyvyys näytteenottoputkissa ja -pulloissa. 

Actim Fecal Blood 2-25 °C (suositus 2-8 °C) 7 päivää 

ColonView Hb Test 

Orion Q-flow FOB 

2-8 °C korkeintaan 11 päivää. 

Max. 25°C korkeintaan 5 päivää 

Huoneenlämmössä (max. 30°C) 7 päivää 

(EI saa laittaa jääkaappiin!) 

CerTest FOB 2-4 °C 1-2 päivää 

CerTest FOB -Transf. 2-8 °C 5 päivää 

Testien herkkyydet ilmoitetaan testien käyttöohjeissa hieman eri tavoin. Testien herk- 

kyydet on määritetty joko alkuperäisestä aineesta eli ulosteesta tai ulosteesta tehdystä 

näytesuspensiosta. Näytesuspensiolla tarkoitetaan suspensiota, joka syntyy, kun tietty 

määrä ulostenäytettä lisätään kyseisen testin omaan näyteputkeen, joka sisältää laimen- 

nospuskuria. Koska ulosteen ja näytesuspension tiheydet ovat hyvin erilaiset, kaikkien 

testien herkkyyksiä ei voida järkevästi verrata toisiinsa. Taulukkoon 3 on koottu testien 

herkkyydet siten, että voidaan nähdä, mistä aineesta kunkin testin herkkyys on määritet- 

ty. Näin samasta aineesta määritettyjä herkkyyksiä pystytään vertailemaan toisiinsa. 

Jotta taulukosta saataisiin mahdollisimman helppolukuinen ja informatiivinen, kahden 

testin yksiköt täytyi muuttaa vastaamaan muiden testien yksiköitä. Orion Q-flow FOB - 

testin herkkyys on merkitty käyttöohjeeseen muodossa 0,04 mg/g. Taulukkoon se muu- 

tettiin muotoon 40 µg/l. Myös CerTest FOB -testin herkkyyspitoisuus täytyi muokata 

muotoon 50 µg/l. Käyttöohjeessa se on muodossa 50 ng/ml. Lisäksi CerTest FOB - 

testin käyttöohjeessa ei selkeästi mainittu, onko testin herkkyys määritetty ulosteesta vai 

näytesuspensiosta. Käytetty yksikkö kuitenkin ohjaa olettamaan, että määritys on tehty 

näytesuspensiosta. 

25

Taulukko 3. Alin testillä havaittava hemoglobiinipitoisuus (=herkkyys). 

Actim Fecal Blood 50 µg/l 

ColonView Hb Test 40 µg/l 

Suspensiossa Ulosteessa 

Orion Q-flow FOB 40 µg/g 

CerTest FOB 50 µg/l 

CerTest FOB -Transf. 5,1 µg/g 

Taulukkoon 4 on koottu kunkin testin suoritukseen tarvittava näytemäärä. Actim Fecal 

Blood -testiä lukuun ottamatta kaikkien testien käyttämä näytemäärä ilmoitetaan sekä 

pisaroina että tilavuutena. Actim Fecal Blood -testin näytemäärää on vaikea arvioida, 

sillä testi suoritetaan imeyttämällä näytetikkuun näytesuspensiota kahden sekunnin ajan. 

Neljään muuhun testiin lisätään näytettä tippa kerrallaan, jolloin tippojen määrä ja lo- 

pullinen tilavuus on helppo määrittää. Taulukossa 5 on kuvattu testien reaktioajat, joi- 

den kuluessa tulokset ovat luettavissa. 

Taulukko 4. Testin suoritukseen tarvittava näytemäärä. 

Actim Fecal Blood Vaikea arvioida. 

ColonView Hb Test 3 tippaa 

Orion Q-flow FOB 6 tippaa / 150 µl 

CerTest FOB 5 tippaa / 150 µl 

CerTest FOB -Transf. 4 tippaa / 100 µl 

26

Taulukko 5. Testien reaktioajat. 

Actim Fecal Blood 10 min. 

ColonView Hb Test 5 - 15 min. 

Orion Q-flow FOB 10 min. 

CerTest FOB 5 - 10 min. 

CerTest FOB -Transf. 10 min. 

Kaikkien viiden ulosteen veri -testin tulosten tulkinta on melko yhdenmukaista (tauluk- 

ko 6). Testit ilmoittavat tulokset erivärisillä viivoilla, ja viivojen värit vaihtelevat testeit- 

täin. Kaikki testi sisältävät sisäisen kontrollin. Testeissä tulee olla nähtävä kontrolliviiva 

sille määrätyllä alueella tuloksia lukiessa. Ilman näkyvää, selkeää kontrolliviivaa testin 

tulokset eivät ole luotettavia ja testi tulee uusia. 

Taulukko 6. Tulosten tulkinta. 

Actim Fecal 

Blood 

ColonView Hb 

Test 

Orion Q-flow 

FOB 

CerTest FOB 

Positiivinen Negatiivinen Mitätön 

2 sinistä viivaa 1 sininen viiva 

2 punaista viivaa 1 punainen viiva 

ei sinistä 

kontrolliviivaa 

ei punaista kontrolliviivaa 

2 väriviivaa 1 väriviiva ei kontrolliviivaa 

1 punainen viiva 

1 vihreä viiva 

1 vihreä viiva 

ei vihreää kontrolliviivaa 

CerTest FOB-Transferriini – testin tulosten tulkinta poikkeaa hieman neljän muun tes- 

tin tulosten tulkinnasta. Kyseisellä testillä saadaan samalla näytteellä tulos myös trans- 

ferriinin osalta. Tästä syystä viivoja muodostuu mahdollisesti enemmän (taulukko 7). 

Taulukossa 7 hemoglobiini ja transferriini ovat lyhennettyinä Hb ja Transf. 

27

Taulukko 7. CerTest FOB-Transferriini -testin tulosten tulkinta. 

Positiivinen Hb 

Positiivinen Transf. 

Positiivinen 

Hb + Transf. 

CerTest FOB-Transf. 

1 sininen viiva 

1 vihreä kontrolliviiva 



1 sininen viiva 



Negatiivinen 1 vihreä kontrolliviiva 

Mitätön Ei viivoja/ei vihreää kontrolliviivaa 

Edellä olevien taulukoiden lisäksi on toimeksiantajalle koottu yksi kaikki opinnäyte- 

työssä mukana olevat testit ja niiden tärkeimmät ominaisuudet kattava taulukko. Taulu- 

kon tarkoitus on toimia toimeksiantajan hyödyksi selvitettäessä ulosteen veri -testien 

eroavaisuuksia. Kyseinen taulukko löytyy tämän opinnäytetyön liitteestä 3. 

9 JOHTOPÄÄTÖKSET 

Testien Actim Fecal Blood, ColonView Hb Test ja Orion Q-flow FOB käyttöohjeet oli- 

vat suomenkieliset. Puolestaan CerTest FOB ja CerTest FOB-Transferriini -testien 

käyttöohjeet olivat englanniksi. Suomenkielisiä käyttöohjeita ei ole saatavilla. Käyttö- 

ohjeiden kieli voi rajata testin käyttäjäkuntaa, sillä kaikki ulosteen veri -testiä suoritta- 

vat henkilöt eivät välttämättä osaa englantia. 

Kaikkien opinnäytetyöhön osallistuvien ulosteen veri -testien yhteydessä näytteenotto 

suoritetaan melko yhdenmukaisesti. Kaikille testeille on käytössä omat näytteenottoput- 

ket, joihin otetaan kunkin testin suorittamiseen tarvittava määrä näytettä. Testien näyt- 

teenottoputkien korkkeihin on kiinnitetty näytteenottotikku. Korkin avaamalla saa näyt- 

teenottotikun käyttöön. Ulostetta kerätään tikkuun upottamalla se ulosteeseen useam- 

man kerran, useaan eri kohtaan. Ulostetta sisältävä näytteenottotikku laitetaan takaisin 

28

näytteenottoputkeen, korkki suljetaan huolellisesti ja putkea ravistetaan voimakkaasti. 

Ravistamalla ulostenäyte sekoittuu reagenssiliuokseen. 

Kasvainten aiheuttama vuoto voi olla satunnaista, ja veri voi jakaantua ulosteeseen epä- 

tasaisesti. Jotta ulosteessa oleva veri voitaisiin luotettavasti todeta, ulostenäyte otetaan 

kolmella erillisellä ulostamiskerralla, esimerkiksi kolmena perättäisenä päivänä (Mati- 

kainen ym. 2010, 103). Usein potilaita ohjeistetaan toimittamaan kaikki kolme uloste- 

näytettä yhtä aikaa laboratorioon. Tästä syystä näytteiden hyvä säilyvyys on erittäin 

tärkeää. Testien käyttöohjeiden perusteella näytteiden säilyvyyksissä on eroja. Pisin 

näytteen säilymisaika on ColonView Hb Test -testillä. Se säilyttää näytteen analysointi- 

kelpoisena jääkaappilämpötilassa 11 päivän ajan. Näytettä voidaan säilyttää myös huo- 

neenlämmössä, jolloin se säilyy analysointikelpoisena 5 päivää. Molemmat sekä Actim 

Fecal Blood että Orion Q-flow FOB säilyttävät näytteen analysointikelpoisena viikon 

ajan. Actim Fecal Blood -testin näytettä suositellaan säilytettävän jääkaapissa, mutta se 

säilyy myös huoneenlämmössä. Puolestaan Orion Q-flow FOB -testi täytyy ehdottomas- 

ti säilyttää huoneenlämmössä. CerTest FOB- ja CerTest FOB-Transferriini -testejä tulee 

aina säilyttää jääkaapissa. CerTest FOB-Transferriini -testin näytteet säilyvät analysoin- 

tikelpoisina 5 päivän ajan, kun taas CerTest FOB -testin näytteet säilyvät ainoastaan 1–2 

päivää, mikä on lyhyin näytteen säilyvyysaika näistä 5 testistä. 

Ulosteen veri -testien herkkyydet on määritetty joko alkuperäisestä aineesta eli ulostees- 

ta tai ulosteesta tehdystä näytesuspensiosta. Actim Fecal Bloo-d, ColonView Hb Test- ja 

CerTest FOB -testien herkkyydet on määritetty ulostenäytesuspensiosta. Näistä kolmes- 

ta testistä ColonView Hb Test on herkin. Sen alin havaitsema hemoglobiinipitoisuus on 

40µg hemoglobiinia/litra näytesuspensiota. Kahden muun testin herkkyys on sama: 

50µg hemoglobiinia/litra näytesuspensiota. Testien Orion Q-flow FOB ja CerTest FOB- 

Transferriini herkkyydet on määritetty alkuperäisestä aineesta eli ulosteesta. CerTest 

FOB-Transferriini -testi on näistä kahdesta huomattavasti herkempi. Testin alin havait- 

sema hemoglobiinipitoisuus on 5,1 µg/ gramma ulostetta. CerTest FOB -Transferriini - 

testin alin havaitsema transferriinipitoisuus on 0,4 µg/g. 

Testin suoritukseen tarvittava näytemäärä vaihtelee hieman testeittäin. Suurin tarvittava 

näytemäärä 150µl on testeillä Orion Q-flow FOB ja CerTest FOB. Käyttöohjeissa ja 

29

usein työelämässäkin ulosteen veri -testien näytemääristä puhutaan tippoina. Tippoina 

suurin näytemäärä (6 tippaa) on Orion Q-flow FOB -testillä. Luotettavinta on kuitenkin 

verrata näytemääriä tilavuuksina, sillä näyteputkien annostelemien tippojen koot vaihte- 

levat. Sama tilavuus saadaan eri näyteputkien annostelemina eri tippamääristä. 

Testien reaktioajoissa on hieman eroja. Reaktioajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa 

tulokset ovat luettavissa. ColonView Hb Test- ja CerTest FOB -testit analysoivat näyt- 

teet nopeimmin. Näillä testeillä tulokset ovat luettavissa 5 minuutin kuluttua näytteen 

lisäyksestä. Muiden kolmen testin tulokset ovat luettavissa 10 minuutin kuluttua näyt- 

teen lisäämisestä. Erot vaikuttavat pieniltä, mutta rutiinityöskentelyssä 5 minuutilla voi 

olla jo merkitystä. Kaikkien testien kohdalla on huomattava, että tietyn ajan kuluttua 

testitikkuun tai –kasettiin ilmestyviä viivoja ei saa ottaa huomioon. Testin ColonView 

Hb Test kohdalla tulos on luettava 5–15 minuutin kuluessa näytteen lisäyksestä. 15 mi- 

nuutin jälkeen ilmaantuvia viivoja ei siis saa ottaa huomioon. CerTest FOB -testin tu- 

lokset on luettava 5–10 minuutin kuluttua näytteen lisäyksestä, eikä enää 10 minuutin 

jälkeen ilmestyviin tuloviivoihin saa reagoida. Kolmen muun testin tulokset on luettava 

tarkalleen 10 minuutin kuluttua näytteen lisäämisestä, eikä tämän jälkeen ilmestyviä 

viivoja saa ottaa huomioon. 

Tulosten tulkinta on kaikissa testeissä hyvin samankaltaista. Testit ilmoittavat tulokset 

värillisillä tulosviivoilla. Tulosviivojen värien merkitys vaihtelee testeittäin. Kaikki tes- 

tit sisältävät sisäisen kontrollin. Kontrolliviivan ilmestyminen takaa testin toimivuuden 

ja tuloksen luotettavuuden. Mikäli kontrolliviivaa ei ilmesty, testin tulokset ovat mität- 

tömiä ja testit tulee uusia. 

10 POHDINTA 

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ulosteen veri -testien ominaisuuksia ja koota 

niistä kattava taulukko toimeksiantajalle. Opinnäytetyön tuloksena syntyi helppolukui- 

nen, kattava ja informatiivinen taulukko viiden ulosteen veri -testin ominaisuuksista. 

Opinnäytetyön työstäminen aloitettiin tutustumalla aiheeseen ja hankkimalla lähdekir- 

30

jallisuutta. Viitekehyksen kokoaminen sujui melko hyvin. Hankaluuksia tuotti lähdekir- 

jallisuuden runsaus. Tietoa paksusuolen syövästä löytyy paljon, etenkin englanniksi. 

Käytettävä lähdekirjallisuus rajattiin muutamaan kattavaan ja luotettavaan teokseen tie- 

don ymmärtämisen ja hyödynnettävyyden vuoksi. Raportin kirjoittamisessa oli hieman 

huonompia sekä parempia vaiheita. Välillä raportointi ei edennyt suunnitellusti, mutta 

tämä lienee normaalia opinnäytetyötä kirjoittaessa. 

Itse opinnäytetyön toteutuksellinen osio sujui kokonaisuudessaan melko hyvin. Aineis- 

ton hankinta sujui odotettua helpommin. Kaikkiin lähetettyihin sähköposteihin saatiin 

vastaukset ulosteen veri -testien valmistajilta ja maahantuojilta. Koska kaikki työssä 

käytetyt käyttöohjeet saatiin sähköisinä versioina, aineiston hankinta sujui myös erittäin 

nopeasti. Aineiston kokoamisvaiheessa opinnäytetyö rajattiin käsittelemään vain immu- 

nokromatografiaan perustuvia ulosteen veritestejä. Tämä siksi, että immunokromatogra- 

fiset testit ovat yleisessä käytössä ja testien vertailu toisiinsa on helpompaa. Aineiston 

analysoinnin aloittaminen oli hankalaa. Aluksi oli hieman epäselvyyttä esimerkiksi sii- 

nä, minkälaisia taulukoita testien ominaisuuksista olisi järkevää koota. Lopulta asiaan 

saatiin selvyys, ja taulukoiden teko sujui hyvin. Kaikista käyttöohjeista löytyivät tarvit- 

tavat tiedot helposti, ja tulokseksi syntyneet taulukot, etenkin kaikki testit kattava tau- 

lukko, mielletään onnistuneiksi. 

10.1 Luotettavuus 

Tutkimuksen luettavuuden arviointi on erittäin tärkeä osa tutkimusta. Luotettavuuden 

arvioinnissa voidaan käyttää useita eri mittaus- ja tutkimustapoja. Yleisimmin luotetta- 

vuuden arvioinnissa käytettäviä termejä ovat reliabiliteetti ja validiteetti. (Hirsjärvi ym. 

2008, 226.) 

Tutkimuksen reliabiliteetti eli luotettavuus tarkoittaa tutkimustulosten toistettavuutta 

(Hirsjärvi ym. 2008, 226). Tutkimuksen reliabiliteetti on hyvä, kun tutkijasta riippumat- 

ta toistetussa tutkimuksessa saadaan täsmälleen sama tulos (Vilkka 2007). Tutkimuksen 

validiteetilla eli pätevyydellä tarkoitetaan tutkimuksen kykyä mitata sitä, mitä on tarkoi- 

tuskin mitata (Hirsjärvi ym. 2008, 226; Vilkka 2007, 179). Tehty tutkimus on validi 

31

silloin, kun tuloksiin ei liity systemaattista virhettä (Vilkka 2007, 179). Validiteetti jao- 

tellaan usein ulkoiseen ja sisäiseen validiteettiin. Sisäisesti validin tutkimuksen tulokset 

johtuvat tutkimusasetelmasta eikä ulkoisia häiriötekijöitä ilmene. Ulkoisesti validin tut- 

kimuksen tulokset ovat yleistettävissä tai siirrettävissä. (Karjalainen 2010, 16.) 

Opinnäytetyön tiedon lähteenä on käytetty pääasiassa kotimaista kirjallisuutta. Aihee- 

seen liittyvät englanninkieliset tekstit koettiin haastaviksi lukea ja ymmärtää. Viiteke- 

hyksessä on käytetty runsaasti Kustannus Oy Duodecimin kirjoja, sillä ne koettiin luo- 

tettaviksi lääketieteellisen tiedon lähteiksi. Paksusuolen syöpään liittyvässä kappaleessa 

on käytetty lähteenä paljon Järvistä. Aiheeseen liittyvää tietoa löytyi niin suomeksi kuin 

englanniksikin, mutta Järvisen kirjoittamat tekstit olivat suhteellisen helppolukuisia ja 

ymmärrettäviä. Kaikkiin käytettyihin lähteisiin pyrittiin kuitenkin suhtautumaan kriitti- 

sesti ja saatu tieto varmistettiin useista eri lähteistä. Opinnäytetyön luotettavuutta pyrit- 

tiin parantamaan myös käyttämällä mahdollisimman tuoreita lähteitä. 

Opinnäytetyön aineisto, eli ulosteen veri -testien käyttöohjeet, hankittiin suoraan ulos- 

teen veri -testien valmistajilta tai maahantuojilta. Näin varmistuttiin, että saadut aineis- 

tot pitivät paikkansa. Aineistot toimitettiin tutkijalle sähköisesti, ja ne tulostettiin pape- 

riversioiksi. Aineistoihin tutustuttiin huolella ennen analysointia. Kaikki käyttöohjeet 

luettiin läpi useasti. Erityisesti kahden englanninkielisen käyttöohjeen lukemiseen ja 

ymmärtämiseen käytettiin aikaa. Kun käyttöohjeisiin oli perehdytty perusteellisesti, 

aloitettiin analysointi. Testien ominaisuuksista tehtiin useita taulukoita. Taulukoita teh- 

dessä keskityttiin yhteen testiin kerrallaan, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta. Tehdyt 

taulukot tarkastettiin usean kerran, jotta kirjatut tiedot varmasti pitivät paikkansa. Tulos- 

ten kirjaamisessa pyrittiin yleisestikin käyttämään erityistä tarkkuutta. 

10.2 Eettisyys 

Edellytys tutkimuksen eettiselle hyväksyttävyydelle, luotettavuudelle ja uskottavuudelle 

on, että sitä tehdessä on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä. Hyvään tieteelliseen 

käytäntöön kuuluu muun muassa, että tutkija noudattaa tiedeyhteisön toimintatapoja, 

rehellisyyttä ja tarkkuutta tutkimustyössä. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002, 3.) 

32

Tutkimusta tehdessä pyrittiin noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Tulokset kirjat- 

tiin huolellisesti, tarkasti ja rehellisesti. Raportointi suoritettiin totuuden mukaisesti, 

eikä asioita ei väärennelty, vaan asiat esitettiin niin kuin ne ovat. 

Plagioinnilla tarkoitetaan toisen henkilön julkituomien ideoiden, tutkimustulosten ja tai 

muiden tekstien esittäminen ominaan. Tällainen on hyvän tieteellisen käytännön vas- 

taista. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002, 5.) Opinnäytetyötä tehdessä käytetyt 

lähteet merkittiin viipymättä tekstiin ja lähdeluetteloon mahdollisimman tarkasti. Näin 

pyrittiin ehkäisemään mahdollisia sekaannuksia opinnäytetyön edetessä. 

Tässä opinnäytetyössä ei oltu tekemisissä ihmisperäisten näytteiden eikä potilastietojen 

kanssa. Työ suoritettiin pelkästään ulosteen veri -testien käyttöohjeita hyödyntäen. 

10.3 Oma oppimisprosessi ja jatkotutkimusaiheet 

Opinnäytetyön tekeminen oli haastava ja opettavainen prosessi. Oman ammatillisen 

osaamisen ja tiedonhankintataitojen koettiin parantuvan. Myös eri tietokoneohjelmisto- 

jen, kuten Microsoft Word ja Excel, hallinnassa tapahtui kehitystä. Työtä tehdessä myös 

kirjoitustaidot kehittyivät, sillä tekstistä pyrittiin tekemään selkeää ja ymmärrettävää. 

Opinnäytetyöprosessi eteni vaihtelevasti. Aiheen valinta ja sen hahmottaminen vei hie- 

man aikaa. Opettajien ja opiskelutovereiden avustuksella opinnäytetyön aiheen tarken- 

nus ja rajaus kuitenkin onnistui lopulta hyvin. Viitekehyksen kokoaminen oli ajoittain 

melko vaikeaa. Opinnäytetyön aihetta käsittelevää tietoa löytyi runsaasti, ymmärrettävi- 

en ja luotettavien lähteiden löytäminen kesti oman aikansa. Varsinkin työn loppu vai- 

heessa tekstin jäsentely tuntui hieman hankalalta. 

Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää ulosteen veri -testien ominaisuuksia ja koota niistä 

taulukko toimeksiantajalle. Työssä ei otettu huomioon testien hintoja, sillä tarkoitus oli 

perehtyä pelkästään testien ominaisuuksien eroihin. Työssä ei myöskään käytännössä 

kokeiltu testien käyttöä lainkaan. Tässä työssä mukana olleita testejä voitaisiin koekäyt- 

tää ja koota tämän työn tuloksena syntyneen taulukon rinnalle jokin dokumentti testien 

käyttökokemuksista ja hinnoista. Näillä tiedoilla toimeksiantajan olisi melko helppo 

33

esimerkiksi vaihtaa laboratoriossaan käyttämänsä ulosteen veri -testi vertailussa par- 

haimmaksi koetuksi testiksi. Lisäksi jatkossa ulosteen veri -testiä käyttäville tahoille, 

kuten mahdollisesti osastoille ja laboratoriohenkilökunnalle, voitaisiin koota koulutus- 

materiaalia testien oikeaoppisesta käytöstä. 

34

LÄHTEET 

BIOTEC S.L. 2011. CerTest FOB-Transferrin –käyttöohje. 

Bjålie, J.G., Haug, E., Sand, O., Sjaastad, O.V. & Toverud, K.C. 2008. Ihminen Fysiologia 

ja anatomia. Helsinki: WSOY. 

Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. 

Halonen, T. 2004a. Kromatografisten menetelmien periaatteet. Teoksessa Penttilä, I. 

(toim.) Kliiniset laboratoriotutkimukset. Helsinki: WSOY, 100–111. 

Halonen, T. 2004b. Immunokemiallisten menetelmien periaatteet. Teoksessa Penttilä, I. 


Happonen, P., Holopainen, M., Sariola, H., Sotkas, P., Tenhunen, A., Tihtarinen- 

Ulmanen, M. & Venäläinen, J. 2005. BIOS 4. Ihmisen biologia. Helsinki: 

WSOY. 

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2008. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö 

Tammi. 

Härkönen, M. 2010. Ruoansulatuskanava. Teoksessa Niemelä, O. & Pulkki, K. (toim.) 

Laboratoriolääketiede: kliininen kemia ja hematologia. Helsinki: Kandidaattikustannus 

Oy, 199–211. 

Järvinen, H. J., Kouri, M. & Österlund, P. 2010. Suoliston syöpä. Teoksessa Joensuu, 

H., Roberts, P. J., Lyly, T. & Tenhunen, M. (toim.) Syöpätaudit. Helsinki: 

Kustannus Oy Duodecim, 367–394. 

Järvinen, H. J. 2010. Ohutsuoli, appendix ja paksusuoli. Teoksessa Roberts, P. J., Alhava, 

E., Höckerstedt, K. & Leppäniemi, A. (toim.) Kirurgia. Helsinki: Kustannus 

Oy Duodecim, 417–460. 

Karjalainen, L. 2010. Tilastotieteen perusteet. Ristiina: Pii-kirjat, 7-37. 

Karttunen, T., Soini, Y. & Vuopala, K. 2005. Tautioppi. Helsinki: Edita Prima Oy. 

Klintrup, K. 2010. Kolorektaalisyövän leikkauksen jälkeinen seuranta. Lääkärin käsikirja. 

Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 

http://www.terveysportti.fi.tietopalvelu.pkamk.fi:8080/dtk/ltk/koti?p_artik 

keli=ykt00246&p_haku=paksusuolen%20sy%F6p%E4. 5.12.2011. 

Koponen, J. & Korolainen, A. 2011. Adeno- ja rotaviruksia osoittavien vieritestien vertailu. 

Savonia-ammattikorkeakoulu. Bioanalytiikan koulutusohjelma. 

Opinnäytetyö. 

Matikainen A., Miettinen, M. & Wasström, K. 2010. Näytteenottajan käsikirja. Helsinki: 

Edita Prima Oy. 

Mustajoki, P. 2010. Ulosteessa verta. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 

http://www.terveysportti.fi.tietopalvelu.ncp.fi:8080/dtk/ltk/avaa?p_artikke 

li=dlk00091&p_haku=ulosteen%20veri. 20.1.2011. 

Mustajoki, P. & Kaukua, J. 2002. Senkka ja 100 muuta tutkimusta. Helsinki: Kustannus 

Oy Duodecim. 

Penttilä, I. 2004a. Kasvainmerkkiaineet ja niiden tutkiminen. Teoksessa Penttilä, I. 


Penttilä, I. 2004b. Ruoansulatuskanavan ja maksan toiminnan häiriöt ja niiden tutkiminen. 

Teoksessa Penttilä, I. (toim.) Kliiniset laboratoriotutkimukset. Helsinki: 

WSOY, 251–252. 

Penttilä, I. 2004c. Tutkimustulosten laatu ja laadunvarmistus. Teoksessa Penttilä, I. 


35

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. 2011. Ruoansulatuskanavan syövät. 

http://www.terveysportti.fi.tietopalvelu.pkamk.fi:8080/dtk/ltk/koti?p_haku 

=ruoansulatuskanavan%20sairaudet. 5.12.2011. 

Pukkala, E., Sankila, R. & Teppo, L. 2003. Kolorektaalisyöpä. Teoksessa Koskenvuo, 

K. (toim.) Sairauksien ehkäisy. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 104– 

107. 

Punnonen, K. 2010. Anemiat. Teoksessa Niemelä, O. & Pulkki, K. (toim.) Laboratoriolääketiede: 

kliininen kemia ja hematologia. Helsinki: Kandidaattikustannus 

Oy, 255–262. 

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. Menetelmäopetuksen tietovaranto. 

KvaliMOTV. http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L1_2.html. 

13.12.2011. 

Salonen, J. 2010. Raudanpuuteanemia. Lääkärikirja Duodecim. Helsinki: Kustannus Oy 

Duodecim. 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00867. 

26.08.2011. 

Tohtori.fi. 2008. Paksusuolessa ruoka tiivistyy. 

http://www.tohtori.fi/?page=4244627&id=8243511. 5.12.2011. 

Tuokko, S., Rautajoki, A. & Lehto, L. 2008. Kliiniset laboratorionäytteet. Opas näytteidenottoa 

varten. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 

Turunmaan sairaala 2011. Gastroentrologia (ruoansulatuskanavan sairaudet). 

http://www.abolandssjukhus.fi/fi/5884. 5.12.2011 

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2002. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten 

käsitteleminen. 

http://www.tenk.fi/hyva_tieteellinen_kaytanto/Hyva_Tieteellinen_FIN.pdf 

. 10.12.2011. 

Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 

Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö 

Tammi. 

Weber, T. 2000. Vieritestitutkimukset – hyödyt ja riskit. Kliin Lab 2/2000, 37-39. 

WHO. 2011. Cancer. Key Facts. 

http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs297/en/index.html. 

5.12.2011. 

36

Toimeksiantosopimus Liite 1

Dukes-levinneisyysluokitus Liite 2 

Dukes A kasvain rajoittuu suolen seinämään. 

Dukes B kasvain läpäisee suolen seinämän ja suoliliepeen imusolmukkeissa ei ole 

etäpesäkkeitä. 

Dukes C kasvain astetta A tai B ja suoliliepeen imusolmukkeissa on etäpesäkkeitä. 

Dukes D kasvain ei ole täydellisesti poistettavissa tai todetaan etäpesäkkeitä muualla 

elimistössä. 

Lähde: 

Kellokumpu I. & Mecklin J.-P. 2002. Peräsuolisyöpä. Lääketieteellinen Aikakausikirja 

Duodecim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 797–804.

Ulosteen veri -testien ominaisuudet Liite 3 1 (3)

pohjois-karjalan ammattikorkeakoulu ulosteen veri ... - Theseus

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?