10 kaupunginosa, pihakartoitus - Pori

pori.fi

10 kaupunginosa, pihakartoitus - Pori

10.

kaupunginosa

Porilaisen tyyppitaloalueen pihapiirejä kesällä 2006

Iida Kalakoski

Porin kaupunki, kaavoitusosasto

Porin kaupungin suunnittelusarja C-61/2006


ISBN 952-5414-49-3

ISSN 0358-576X


Porin 10. kaupunginosan korttelit 1-6, jotka sijaitsevat Rauhanpuiston

ja Kalevanpuiston kulmassa muodostavat omaleimaisen

kokonaisuuden. Kadut ovat pitkiä ja suoria. Talot rajaavat asemakaavan

mukaan kurinalaisesti katutilaa. Kokonaisilmettä voi

hyvin luonnehtia yhtenäiseksi. Pienet talot pienillä pihoilla eivät

aina vastaa asukkaiden tarpeita. Asemakaavassa ei ole osoitettu

paikkaa eikä rakennusoikeutta talousrakennuksille.

Arkkitehtiylioppilas Iida Kalakoski sai kesällä 2006 tehtäväkseen

selvittää pihojen käyttöä. Hän kävi lähes kaikissa pihoissa, seurusteli

asukkaiden kanssa ja taltioi tietoja myös piirroksina ja

valokuvina. Iida Kalakoski kuvaa asukkaiden elämäniloa ja mielikuvitusta,

jolla rakenteellisesti yhtenäisellä alueella pihasta tehdään

oma.

Piharakennusten rakentamista ohjataan toistaiseksi tapauskohtaisesti

tyyppimallia soveltaen. Samalla hahmotellaan asemakaavallista

ratkaisua, joka säilyttää niin asuin- kuin talousrakennustenkin

yhteneväiset erityispiirteet, mutta sallii myös tämän

raportin erinomaisesti esiin tuomat yksilölliset tarpeet.

Kiitokset Iidalle erinomaisesta kesätyön raportoinnista

Olavi Mäkelä

kaupunkisuunnittelujohtaja


10.kaupunginosa


10. kaupunginosa

Porilaisen tyyppitaloalueen pihapiirejä kesällä 2006

sisällysluettelo

ilmakuva

2

sisällys

5

10. KAUPUNGINOSA

6

pihat

autotallit

varastot

katokset

kellarit

laajennukset

julkisivut

sisäänkäynnit

kuistit

terassit

pinnoitteet

huvimajat

leikkimökit

leikkivälineet

koristeet

kasvillisuus

pihakalusteet

8

10

12

13

15

16

17

18

19

20

21

22

24

26

27

28

29

PIHA PIHALTA

30

1. kortteli

2. kortteli

3. kortteli

4. kortteli

5. kortteli

6. kortteli

32

40

44

52

58

66

5


10.

kaupunginosa

Talvisodan loputtua Suomi

sai Ruotsista lahjoituksena

noin 2000 kappaletta ns. lahjataloja

jälleenrakentamisen

vauhdittamiseksi. Lahjatalojen

neljä tyyppiä suunniteltiin

Suomessa, mutta työ- ja kokoonpanopiirustukset

tehtiin

ruotsalaisissa talotehtaissa

paikallisten standardien mukaan.

Talotyypit 1 (52 m²) ja

4 (58 m²) olivat Lauri Pajamiehen

suunnittelemia ja tarkoitettuja

asutuskeskuksiin.

Tyypistä 1 oli lisäksi kolme

variaatiota, jotka poikkesivat

toisistaan alkuperäisen värityksensä,

huoneiden sijoittelun

ja aukotuksen suhteen.

Urho Orolan ja Jalmari Peltosen

suunnittelemat talotyypit

2 ja 3 oli tarkoitettu maaseudulle,

mutta sijoitettiin lopulta

kaupunkeihin, koska maalaiskunnat

eivät selvinneet talojen

vastaanottoa ja pystytystä

edeltävistä perustustöistä.

Talot jaettiin syksyn 1940 aikana

kaikkiaan 75 paikkakunnalle.

Eniten taloja saivat

Helsinki, Lahti, Pori, Turku,

Forssa, Kuhmo, Kuopio, Tampere,

Mikkeli ja Oulu.

Porin kaupunki joutui maahankintalain

perusteella

luovuttamaan maata ja

tontteja rintamamiehille, siirtoväelle

ja muille maansaantiin

oikeutetuille. Kaupunki

luovutti omakotitontteja muutenkin

asutukseen ja ryhtyi

pikaisesti myös itse rakentamaan

asuintaloja. Talojen

hallinnointia varten perustettiin

kaupungin hallitsema Porin

Pientalot Oy. Ensimmäisiin

ruotsalaistaloihin pääsivät

Karjalaisperheet muuttamaan

jo talvella 1941. Myöhemmin

ruotsalaistalot myytiin vähitellen

tavallisiksi omakotitaloiksi,

mutta sllloinkin siirtoväellä

oli niihin etuoikeus.


Tontteja oli tarjolla eri puolella

kaupunkia, mutta lähinnä

keskustaa olevasta Kuninkaanhaasta

tuli suosituin.

Vuoden 1946 vuokrasopimuksista

lähes puolet, 105, oli

tuolta alueelta, 10. kaupunginosasta

32.

Kaupungin jakamat rintamamiestontit

olivat pieniä, koska

alun perin tarkoitukseen varatut

tuhannen neliön tontit oli

suuren kysynnän takia jaettava

kahtia, niin että tontin rajalle

rakennettuun taloon tuli

molemmille rakentajille oma

asunto.

Tontit olivat kaupungin vuokratontteja,

mutta rintamamiehille

vuokra oli vain kymmenesosa

normaalista.

Lautarakenteisista taloista

tuli yhdennäköisiä, sillä ne

rakennettiin kaupunginarkkitehti

Jaakko Laaksovirran laatimien

tyyppipiirustusten mukaisesti

suoriin riveihin uusille

tonttialueille. Käytännössä

rintamamiestaloja rakennettiin

hartiapankilla. Tarvike- ja

piirustusapua sekä neuvoja

rakentajat saivat kaupungilta,

yksityistä talkooapuakin käytettiin

runsaasti. Rakentajilla

oli asioitaan ajamassa myös

oma yhdistyksensä Porin rintamamiesrakentajat

ry, joka

toimi myös rakentajien yhteisenä

tarvikehankkijana.

Suomeen nousi 1940- ja

1950-luvuilla sodan jälkeisen

jälleenrakennuskauden myötä

uusia omakotitaloja enemmän

kuin koskaan aikaisemmin.

Puolitoistakerroksiset, harjakattoiset,

puiset omakotitalot

eli rintamamies- tai tyyppitalot

ovat useimmille suomalaisille

tuttuja.

Niistä syntyi yhtenäisiä ns.

rintamamiestaloalueita, joiden

ilme on viime aikoihin asti

säilynyt eheänä. Myös pihaalueet

ja puusto ovat viimein

kasvaneet täyteen kukoistukseensa.

Kuva:

Satakunnan Kansa

Piirros: Porin kaupungin

talonsuunnitteluosasto

Tekstilähteet: Porin historia


Sodan jälkeen 10. kaupunginosa

täydentyi mm. rintamamies- ja

asevelitaloista. Lopputuloksena

oli yhtenäinen puinen tyyppitaloalue.

7


p i h a t

Rintamamiestalon pihan alkuperäisen

käytön sanlivat myös

käytännön karut edellytykset.

Alun perin kymmenennessä

kaupunginosassa ei ollut lainkaan

piharakennuksia vaan

suurin osa tontista pidettiin

perunamaana, eikä autotalleille

ja muille piharakennuksille

edes ollut tarvetta

sodanjälkeisen pula-ajan

Suomessa. Puolessa vuosisadassa

tilanne on kääntynyt

päälaelleen ja pihat ovat

täyttyneet monenlaisista rakennelmista,

joista esimerkiksi

autotallit kuvaavat erityisen

hyvin yhteiskunnan ja

elintason muutoksia Porissa

ja Suomessa yleisemminkin.

1:250

Seuraavilla sivuilla esittelen

aihepiireittäin erilaisia

tyyppitaloalueen pihoissa

esiintyviä piharakennuksia

ja - raken-teita.

Kuva:

Piirros:


Satakunnan Kansa

Porin kaupungin

talonsuunnitteluosasto


aseman kulttuuriympäristö -pdf

8


Kymmenennessä kaupunginosassa pihat näyttävät jakaantuvan vyöhykkeisiin erilaisten toimintojen

ja käyttöjen perusteella.

Kadunpuolen kapea kaistale on usein siisti, mutta melko kuollut. Siinä saattaa kasvaa muutama

puu tai pensas. Tämä alue näkyy kadulle päin, joten se pidetään siistinä huolimatta siitä,

että tällaiselle kapealle kaistaleelle ei mahdu juuri minkäänlaista toimintaa.

Sisääntulopiha muodostuu useimmiten autotallin edustalle, samalla puolelle päärakennuksen

sisäänkäynnin kanssa. Asfaltti- tai sorakenttää reunustaa naapurin rajan puolella huoliteltu

kaistale istutuksineen ja mahdollisine pihakoristeineen.

Oleskelupiha sijaitsee kadulla liikkujien katseilta suojassa joko lähinnä päärakennusta tai sitten

aivan pihan perällä jonkinlaisen huvimajan tms. muodossa. Pihan perälle saatetaan myös

pakata muita toimintoja kuten komposti tai varasto.

Neljännellä pihan sivulla, joka on lähinnä naapurirakennusta, on usein pyykiteline tai marjapensaita.

Siellä voidaan myös säilyttää poissa silmistä jotain tilaa vievää, kuten peräkärryä.

Porin kymmenennessä kaupunginosassa näyttävät kilpailevan uuden- ja vanhantyyppinen

pihajärjestys. Siinä missä pihan perä on toisille kasvimaan taustaa tai tunkiota, on se toisille

kuin retkikohde tai kesämökkireissu. Paikka, jonka kuntoon ja viihtyisyyteen panostetaan.

Ajattelutapojen erot näkyvät mielenkiintoisella tavalla pihajäsentelyjen erilaisuutena.


autotallit

Ensimmäisiä autotalleja alettiin

rakentaa alueelle jo 50-

luvulla. 1960-luvulla yleistyivät

tehdasvalmisteiset

peltielementti-rakennelmat,

joita pystytettiin myös Tiilinummen

alueelle ja joista

osa on edelleen jäljellä, tosin

pääasiassa varastokäytössä.

Nykyaikaiset autot eivät

enää edes mahdu tuon aikaisiin

talleihin. Tyypillinen vanhemman

mallinen talli on

pieni ja siinä on loiva harjakatto

ja pariovet. Tällainen

talli sijoittuu tyypillisesti aivan

pihan perälle tai hieman

edemmäs niin, että sen takana

saattaa olla jotain näkymättömiin

haluttavia asioita

kuten komposti, pyykkiteline

tai halkopino.

Uudet autotallit ovat suurempia

ja pääasiassa vankkarakenteisempia.

Niissä saattaa

autopaikan lisäksi olla varastotilaa

joko pysäköintipaikan

takana tai vieressä erillisenä

huoneena. Myös kahden auton

tallit ovat jo melko yleisiä.

Sitä yleisempi on kuitenkin

tyyppi, jossa vain yhdelle

autolle on sisäpaikka ja toiselle

rakennuksen kyljessä

katos.

10


autotallit

Myös päärakennuksen kylkeen

rakennettuja autotallisiipiä

on jonkin verran.

Autotallit on tyypillisimmin

sijoitettu aivan tontin rajan

tuntumaan, mikä lisää vapaata

tilaa omalla tontilla, eikä

välttämättä häiritse naapuriakaan

muuta kuin kaikkein

räikeimmissä tapauksissa,

jolloin kyseessä ovat erityisen

korkeat ja massiiviset rakennelmat.

Kahden pihan yhteisiä, rajalle

sijoitettuja talleja on vain

yksi.

11


varastot

Suurten kulkuneuvojen tms.

säilyttäminen näin pienillä

pihoilla näyttää aiheuttavan

asukkaille päänvaivaa,

peräkärryt, asuntovaunut

ja veneet täyttävät pihoista

merkittävän osan. Erääseen

pihaan onkin jo rakennettu

matkailuauton mentävä talli.

Pihoissa on kirjava joukko

erillisiä varastorakennuksia.

Osa on rakennettu kiinni

päärakennuksen kylkeen,

osa erillisiksi pikku mökeiksi.

Tasaiselle kentälle rakennetulta

asuinalueelta löytyy

myös keinotekoisen mäennyppylän

sisään rakennettu

maakellari sekä erilaisia

kevytrakenteisia pressu- tai

lautarakennelmia.

12


katokset

Katoksia on rakennettu eri

postilaatikon,

roskalaatikon tai grillin päälle.

Myös pyörien ja autojen

suojaamiseen on rakennettu

katoksiksi luokittelemiani kevyempiä

rakenteita.

Muiden piharakennusten kylkeen

rakennetut katokset

ovat hyvin yleisiä. Kevytrakenteisuus

ei välttämättä kevennä

vaikutelmaa halutulla

tavalla. Kahden auton talli

näyttää massiiviselta riippumatta

siitä onko toinen puoli

siitä seinätön vai ei. Monissa

pihoissa lisää säilytystilaa

on hankittu rakentamalla

olemassa olevien piharakennusten

jatkoksi katoksia

esimerkiksi polkupyörien

tai halkojen säilyttämiseen.

Usein tällaiset rakennelmat

ovat keskeneräisen ja huolittelemattoman

näköisiä.

13


päärakennukseen liittyvät

katokset

Päärakennukseen liittyviä

katoksia on rakennettu pääasiassa

oleskelu- tai säilytystilaksi.

Myös kellariin kulkua

on joissain tapauksissa

katettu kevyellä katoksilla.

Eräässä tapauksessa talon

ikääntyneelle asukkaalle on

rakennettu talon ulkopuolelle

hissi kotitalossa asumisen

mahdollistamiseksi ja hissi

on katettu kevyellä muovirakennelmalla.

Päärakennukseen liittyvillä

katoksilla pyritään usein

keveään ja vähäeleiseen ratkaisuun.

Tässä ei välttämättä

aina onnistuta, vaan katoksilla

rikotaan rakennuksen

alkuperäinen noppamainen,

kompakti muoto. Mielestäni

parhaiten onkin onnistuttu

silloin kun tämänkaltainen

katos on sijoitettu jo olemassa

olevan kuistin viereen tai

jatkeeksi. Kooltaan katoksen

tulisi olla selvästi alisteinen

itse rakennukselle ja rakennuksen

osalle johon se liittyy.

14


kellarit

Kellareihin on alunperin kuljettu

ulkokautta kattamattomia

betoniportaita pitkin.

Tällaisiakin ratkaisuita on

vielä jonkin verran nähtävillä,

mutta pääasiassa kellarin

portaat on turvallisuussyistä

katettu tai suojattu kannella

tai ovella. Muutamissa tapauksissa

kulku kellariin on yksinomaan

aidattu. Toisinaan

kellarinkulun kattamisen yhteydessä

on samalla rakennettu

myös lisää varastotms.

tilaa.

Monissa taloissa, ei kuitenkaan

ruotsalais- tai rintamamiestaloissa,

on alkuperäinen

autotalli kellarissa ulkoa

ajettavan luiskan päässä.

Useimmissa taloissa ne ovat

nykyisin varastokäytössä.

Monet tapaamani henkilöt

kokivat ne autotalleina vaikeakäyttöisiksi

ja luiskat liian

jyrkiksi. Joissain pihoissa

niihin johtavat luiskat onkin

täytetty tai niitä suunniteltiin

täytettäviksi, jotta saataisiin

lisää pihatilaa.

Ruotsalaistalot ovat säilyneet hyväkuntoisina siksi että niissä on hyvä perustus; kellarikerros on otettu

kokonaan käyttöön koska pienille tonteille ei ole mahtunut piharakennusta. Ja myös siksi, että seinäelementtien

runko on tukeva, kantava rakenne 2 tuuman pystylankuista.

Erkki Helamaan luento


laajennukset

Lähes kaikkia kymmenennen

kaupunginosan asuinrakennuksia

on tavalla tai toisella

laajennetttu vuosikymmenten

saatossa. Kattokulmaa

muuttamalla ja lapetta venyttämällä

on lappeen alle

tehty laajennuksia. Toisaalta

lisätilaa on hankittu rakentamalla

pihan puolelle lähes

alkuperäisen talon kokoisia

lisäsiipiä. Pieniä varastoja,

katettuja kellarinkulkuja jne.

löytyy lähes joka rakennuksen

kyljestä. Ensimmäisiä

korotuslupia ruotsalaistaloihin

on haettu jo 1940-luvun

lisätilan tarvetta

on tullut reilusti ennen

alueen 10-vuotissyntymäpäiviä.

Ruotsalaistaloista suurin

osa onkin korotettu ja venytetty

tunnistamattomiksi.

Rintamamiestaloihin lisätilaa

on hankittu niinikään korottamalla,

mikä näkyy toisinaan

kattomuodoissa ja katosta

pullahtavina ikkunoina.

Alkuperäistä arkkitehtuuria

ei ole paljon kunnioitettu

silloinkaan, kun rakennuksiin

on lisätty parvekkeita tai

erkkereitä.


julkisivut

Laajennukset ovat muuttaneet

julkisivut paikoin tunnistamattomiksi.

Myös aukotuksen,

julkisivulaudoituksen tai

värityksen muuttamisella on

päädytty lopputuloksiin, jotka

ovat kaukana siitä maaseutufunktionalismista,

josta

tyyppitalojen kohdalla alunperin

on ollut kyse.

Vain muutamissa taloissa on

jäljellä alkuperäinen verhous,

mutta monissa taloissa se on

uusittu vanhaan tyyliin. Myös

mineriitti- ja betonilevyjulkisivuja

on jonkin verran. Romanttista

puutalotyyliä on

joskus haettu nikkarityylisillä

vuorilaudoilla tai rytmittämällä

julkisivua kartanotyylisesti

laudoituksen suuntaa

muuttamalla. Taloja on myös

personoitu erilaisilla väriyhdistelmillä,

vaikka tummat ja

kontrastiset väriyhdistelmät

eivät sovikaan 1940-50-lukujen

tyyppitaloihin.

Erityisen huonosti alueelle

sopivat kadunpuoleiseen

julksivuun tehdyt suuret

muutokset ja lisäykset, sillä

tyyppitaloalueen tunnusmerkki

on yhtenäinen katunakymä,

jota erilaiset kasvit

ja portit rytmittävät.

Julkisivuja muuttavat myös

rakennuksen ulkopuoliset

hormit, joita muutamiin taloihin

on rakennettu. Tämä

onkin mielenkiintoista, sillä

alkuperäisissä tyyppitaloissa

oli sydänmuuri ja tulisija joka

huoneessa. Vuosikymmenten

kuluessa niitä on kuitenkin lisätilan

saamiseksi purettu,

nyt osaan taloista halutaan

taas elävää tulta.


sisäänkäynnit

Asukkaiden mieltymykset tulevat

esiin, kun omaa kotiovea

personoidaan. Kaari-,

pitsi- ja pylväsaiheet sekä

erilaiset katokset eivät välttämättä

sovi talon luonteeseen,

mutta ne tekevät kodista

tunnistettavan. Toisissa

pihoissa saman asian ajavat

kukka- tai koristeasetelmat.

18


k u i s t i t

Ruotsalaistaloihin, joissa

ulko-ovi on alunperin johtanut

muutaman askelman

kautta ulos, on lähes järjestelmällisesti

rakennettu jonkinlainen

katettu kuisti oven

edustalle, niin että sisäänveto

on käytännössä menettänyt

visuaalisen merkityksensä.

Myös muihin taloihin

on tehty kuistiin verrattavia

lisäyksiä ulko-ovien edustalla.

Katetuille kuisteille on

sijoitettu esimerkiksi ruokailuryhmiä.

Mielenkiintoinen kuistiratkaisu

on tehty eräässä pihassa,

jossa kuisti on rakennettu

autotallin yhteyteen.

Ilmeisen muodikasta näyttää

olevan muovisten valokatteiden

käyttö kuisteissa tai toisaalta

kuistien lasittaminen.

Terassikautta pyritään pitkittämään

myös kotipihoissa.

19


terassit

Ulkoruokailutilan voi kuistin

tai katoksen sijaan toteuttaa

toisinkin. Monissa pihoissa

on erilaisin pinnoittein erotettu

sille varattu alue, jossa

ruokailuryhmän lisäksi saattaa

olla päivänvarjo, tähän

yhteyteen rakennettu grilli

tai kokonainen pihakeittiö.

Joissain tapauksissa alueen

rajaamiseen on käytetty

myös aitoja tai terassia

on nostettu askelman verran

pihan tasosta. Terassit

sijaitsevat joko kiinni päärakennuksessa

sisäänkäynnin

yhteydessä tai keskemmällä

pihaa vaikka varjostavien

omenapuiden katveessa.

20


pinnoitteet

Pihoissa esiintyy kaikkia tyypillisimpiä

pihan

asfalttia, soraa, hiekkaa, betonilaattoja

ja luonnonkiveä

- parhaimmillaan lähes kaikkia

samassa pihassa. Autotallin

edustalla, “liikennepihassa”,

valittua pinnoitetta

on usein suurena kenttänä.

Kävelyreitit on merkitty hienotunteisemmin,

laatoilla tai

luonnonkivillä. Oleskelupiha

on pääasiassa nurmikenttää,

mutta ruokailuryhmän

alla saattaa olla oma pinnoitteensa.

Pintamateriaalit näyttävät

liittyvän nimenomaan toimintojen

erotteluun. Osassa

pihoista saattaa pyykkitelineenkin

alla olla oma

pinnoitteensa. Sokkelia kiertää

usein soranauha ja materiaalien

vaihdoksia ja nurmikon

reunaa saattaa olla

korostamassa reunakivet tai

puureunus.

21


huvimajat

Huvimajat ovat kiinnostava

esimerkki siitä, miten elintaso

on noussut puolessa vuosisadassa.

Alueella, jossa perunamaa

ennen ylsi kuistille

saakka on nyt monenkirjava

joukko huvimajoja ruokailuryhmineen,

grilleineen ja terasseineen.

Huvimajat on yleensä sijoitettu

pihan perälle mahdollisimman

kauas päärakennuksesta.

Tämä on jo itsessään

mielenkiintoista, sillä toisissa

pihoissa takaosa on taas

varattu vähemmän viehättäville

toiminnoille, kuten kompostoinnille

tai se on jätetty

vähemmälle hoidolle.

Huvimajallisissa pihoissa takaosa

on katsottu paraativyöhykkeeksi,

missä vietetään

aikaa välittämättä siitä,

että huvimaja saattaa hyvinkin

sijaita yhtä lähellä naapurin

taloa kuin omaa - tai

puolentoista metrin päässä

naapurin kompostista.

22


Huvimajat seuraavat väritykseltään

päärakennusta,

mutta eivät tyylillisesti. Huvimajoilla

on täysin oma, romantisoiva

muotokielensä,

johon alueen arkkitehtuuri ei

juuri pääse vaikuttamaan.

Myös huvimajojen tapaiset

kevyemmät katokset osoittautuivat

melko yleisiksi.

Niiden pohjana saattaa olla

paljas nurmi tai jokin muu

pinnoite.

23


leikkimökit

Leikkimökit ovat kuin lasten

huvimajoja. Myös ne on

useimmiten sijoitettu pihan

perälle ja ovat väritykseltään

usein päärakennukseen

sopivia tai sitten ne ovat punaisia.

Leikkimökit näyttävät

unohtuneen pihoihin vaikka

lapset ovat jo varttuneet

yli pihaleikki-iän. Ne saavat

usein uuden elämän puutarhavajoina

tai muina varastoina.

24


leikkivälineet

Trampoliinit ovat siitä harmillinen

muoti-ilmiö, että ne

tekevät pienistä pihoista entistä

ahtaamman tuntuisia.

Toki pihoista löytyy monia

muitakin leikkivälineitä hiekkalaatikoista

tikkatauluihin.

Kuitenkin mitä suuremmista

välineistä on kysymys sitä

pysyväisemmän luonteen ne

pihassa saavat ja muuttuvat

osaksi pihan kalustoa leikkimökkien

tapaan.

Tosin leikkimökit sopivat

usein visuaalisestikin turvaverkoin

rajattua trampoliinia

paremmin pieneen perinteikkääseen

pihapiiriin.

26


koristeet

Sisustustrendi on vallannut

myös puutarhat. Patsaita ja

kukka-asetelmia löytyy joka

lähtöön. Puutarhoissa näkyy

myös asukkaiden käsityöinnostus.

Erityisesti kukkien ja

koristeiden asetelmat näyttävät

olevan muodikkaita.

Perinteisimpiä “koristeita”

ovat kuitenkin kauniit rautaportit,

joita edelleen esiintyy

ilahduttavan paljon ja loputkin

talojen seinustoihin nojailevat

ruostuneet portit pitäisi

mielestäni ehdottomasti

palauttaa paikoilleen. Myös

koristealtaat näyttävät olevan

vanha keksintö alueen

pihapiireissä. Tapasin itsekin

ainakin 50-vuotiaita luonnonkivin

reunustettuja altaita.

Sellaisen ovat eräätkin

uudet asukkaat löytäneet pihastaan

yllättäen pihatöiden

yhteydessä. Myös erikoisista

esineistä tulee koriste-esineitä,

kun ne sijoittaa keskelle

pihaa. Kymmenennessä kaupunginosassa

näin on käynyt

mm. eräälle pikku nosturille

ja autonromulle.


kasvillisuus

Sotien jälkeisen elintarvikepulan

takia rintamamiestalojen

pihoissa kasvatettiin

paljon hyötykasveja: perunaa,

porkkanaa, punajuurta,

omenia ja raparperia. Pienetkin

maatilkut pyrittiin käyttämään

tehokkaasti viljelyyn,

sillä kotimaiset puutarhakasvit

olivat tärkeitä erityisesti

vitamiinien saannin kannalta.

Muistona näistä ajoista

ovat muun muassa viehättävät

vanhat omenapuurivistöt.

Ruoho ei ollut aivan lyhyttä,

sillä eläimet tavallisesti laidunsivat

myös pihamaalla.

Vanhan pihan istutuksia ja

kasvillisuutta kannattaa vaalia,

sillä perinteisillä kasveilla

ja rakenteilla säilyttää rintamamiestalon

pihan ihanan

entisaikojen tunnelman.

Perinteisissä rintamamiestalopihoissa

on myös kukkia.

Tuon ajan kukkapenkit olivat

yleensä nykyisiin verraten

suuria: sama lajia oli tyypillisimmin

pitkä rivi. Pihoja koristivat

muun muassa valkovuokot,

kevätesikot, lupiinit, lemmikit,

narsissit, kurjenmiekat,

pionit ja krassit.


aseman kulttuuriympäristö -pdf

Pionit ja syreenit ovat edelleen

omenapuiden jälkeen

yleisimpia kasveja alueella.

Pensasaita-kasvina on usein

orapihlaja. Vain harva nykyasukeistakaan

kokee aidan

hoitoa vaivalloiseksi. Asukkaista

riippuen aita leikataan

1-2 kertaa vuodessa. Aidat

korostavat viehättävästi alueen

yhtenäistä ilmettä.


pihakalusteet

Lähes joka pihasta löytyi

jonkinlainen puutarhakalusto

tuoleineen ja pöytineen. Lähes

yhtä usein esiintyy sekä

kahden- että vastakkainistuttavia

pihakeinuja. Riippukeinuja

ja aurinkotuoleja

sekä pihagrillejä löytyy myös

melkoinen määrä.

Toisissa pihapiireissä varustus

on hyvin yksinkertainen,

toisissa pihaan on sisustettu

toinen olohuone. Pihakalusto

on useimmiten tavalla

tai toisella “kiinnitetty” paikkaansa.

Vain harvoin kalusto

sijaitsee keskellä paljasta

nurmikenttää helposti liikuteltavan

näköisesti. Ikäänkuin

omassa pihassa ruokailua

tai oleskelua ei haluttaisi

kokea retkeilynä vaan koti

siirretään kaikkine mukavuuksineen

ulos kesäksi.

29


Jotta nykyajan vaatimukset täyttävä rakentaminen osattaisiin yhdistää kauniisti vanhaan,

on tärkeätä tietää, mihin vanhojen rakennusten ulkonäkö perustuu. Jos sitä menneiden

sukupolvien työtä ja osaamista, joka vanhoissa rakennuksissa heijastuu, ei ymmärretä eikä

kunnioiteta, on vaikeaa myös ymmärtää että ympäristöä rakennetaan aina kokonaisuutena

eikä yksittäisinä, ympäristöstä irrallisina tontteina. Se rakentamisperinne ja kulttuurimaisema,

jota olemme oppineet pitämään kauniina, on syntynyt tarkoituksenmukaisuuden ja

toimivuuden vaatimuksista ja niissä puitteissa, jotka kunkin aikakauden tekniset, taloudelliset

ja osaamisen resurssit ovat tarjonneet. Tämän perinteen näkyminen ympäristössä lisää sen

kiinnostavuutta ja luo jatkuvuutta. Säilyttämällä vanhat rakennukset aktiivisessa käytössä

ja kunnioittamalla niiden rakentamisajan tyypillisiä piirteitä, ovat mahdollisuudet elävän ja

toimivan kulttuuriympäristön jatkumiselle ja kehittymiselle hyvät.

Laitilan kaupunki; Untamalan rakennustapaohjeet

Nykyihmisen on vaikea mahtua rintamamiestaloon tai edes rintamamiestontille. Talot ovat

nykymittapuun mukaan lähinnä kesäasuntokokoa. Osa kymmennen kaupunginosan taloista

onkin jo tuossa käytössä. Loma-asuntokäyttö saattaa säästää rakennuksia suuremmilta

muutoksilta , mutta se muuttaa alueen luonnetta. Asukkaat pitävät asuinalueestaan sellaisena

kuin se on, rauhallisena ja viihtyisänä. Naapurit valvovat toistensa pihoja kesälomamatkojen

ajan ja tuntevat toistensa koiratkin nimeltä. Tiivis rakentaminen, mutta myös ympärivuotinen

asuminen antaa edellytykset tällaiselle elämänmenolle.

Keskustaan on lyhyt matka, mutta sen vaarat ja huolet eivät haastattelemieni ihmisten

mukaan yllä Kalevanpuiston eteläpuolelle. Alueen viihtyisyydestä kertoo, että vanhukset

sanoivat muutavansa pois vain pakon edessä ja se, että myyntiin tulevista taloista ei tarvitse

ilmoitella lehdissä, vaan ne käyvät kaupaksi jo kuulopuheiden perusteella. Toinen sukupolvi on

useammassakin tapauksessa muuttanut samalle alueelle, missä on lapsuutensa vietänyt.

Kaikki on siis hyvin paitsi ehkä oman pihan osalta. Asuin- ja säilytystilat eivät tahdo riittää,

uutta autoa ei viitsisi pitää säiden armoilla ja uima-allaskin olisi kiva... 10.kaupunginosa on

siis jatkuvassa muutostilassa ja rakennustapaohjeistolle olisi tarvetta, jotta alueen luonne

saataisiiin säilymään.

30


Piha pihalta

Seuraavilla sivuilla esittelen kaikki tutkimani 120 pihaa

piirroksin, jotka luonnostelin pihoja kiertäessäni kesäheinäkuussa

2006. Kustakin pihasta on lisäksi valittu

jokin pihaa ilmentävä, mielenkiintoinen valokuva. Kuvat

on ryhmitelty aukeamittain yleensä oikeanpuoleisen sivun

ulkolaitaan tontin numeroiden mukaisessa järjestyksessä.

Piirroksiin on merkitty korostusvärillä kuvan ottopaikka.

Tutkin pääasiassa pihajäsentelyä ja pihojen käyttöä, mihin

piirroksenikin keskittyvät. Kuviin on varsin symbolisistisesti

merkitty pihan kalusteita, kasvillisuutta ja pinnoitteita

- suunnilleen samoja asioita, joita edellisessä osiossa

esittelin valokuvin.

Kartalla näkyvät tutkitut korttelit aukeamakohtaisine

värikoodeineen. 4 valkoista tonttia 1- ja 2-kortteleiden

päässä ovat tutkimusalueen ulkopuolelle jätettyjä

kerrostalotontteja, neljä muuta jäivät tutkimusalueen

ulkopuolelle omistajien toivomuksesta.

Lisäksi on joitakin pihoja (2 kpl) joista en piirtänyt

kaaviokuvaa, koska niissä olivat muutostyöt niin pahasti

kesken, ettei kuvalla olisi ollut arvoa.

1

2

3

4

5 6

31


1-1

1-3

1

2

3

4

5

6

1

1-2

1-4

32


1-5

1-6

33


1-7

1-9

8 10 12

7 9 11 1

1-8

1-10


1-11

1-12


1-13

1-15

1

13

14

15

16

17

18

1-14 1-16

36


1-17

1-18

37


1-19

1-21

1

19

20

21

22

23

1-20 1-22

38


39

1-23


2-4

2-6

2

4

5

6

7

8

9

2-5 2-7


2-8

2-9


2-11

2-13

2

11 13 15

12 14 16

Pihassa 2-10 oli käynnissä pihajäsentelyynkin

2-12

vaikuttavat muutostyöt, joten en piirtänyt

pihasta havainnekuvaa.

2-14

42


2-15

2-16

43


3-1

Pihassa 3-3 oli käynnissä

pihajäsentelyynkin vaikuttavat

muutostyöt, joten en piirtänyt

pihasta havainnekuvaa.

3-2

44


3-4

3-6

1

2

3

4

6

5 7

3

3-5

3-7


3-8

3-10

8

10

9 11

12

13

3

3-9 3-11

46


3-12

3-13


3-14

3-17

14 16 18

3

17 19

20

24

25

26

3-16 3-18


3-19

3-20

49


3-21

3-23

3

21

24

22

23 25

26

3-22 3-24

50


3-25

3-26

51


4-1

4-3

1

2

3

4

5

6

4

4-2 4-4

52


4-5

4-6

53


4-7a

4-9

4

8

10

12

7

9

11

4-8 4-10

54


4-11

4-12


4-13

4-15

4

13

14

15

16

17

4-14 4-16

56


57

4-17


5-2

5-4

2

4

6

5

3

5

7

5-3 5-5

58


5-6

5-7

59


5-8

5-10

9

8 10

11

12

13

5

5-9 5-11

60


5-12

5-13

61


5-14

5-16

5

14 16

15

17

18

19

5-15 5-17

62


5-18

5-19

63


5-20

5-22

5

24

20 22

25

21 23

26

5-21 5-23

64


5-24

5-25

5-26

65


6-1

6-3

1

2

3

4

5

6

6

6-2 6-4

66


6-5

6-6

67


6-7

6-9

6 8 10 12

7 9 11

6-8 6-10

68


6-11

6-12

69


6-13

6-14

6 14 16

13 15

17

6-15

70


6-16

6-17

71


Kiitos vieraanvaraisuudestanne ja

yhteistyöhalukkuudestanne

kesällä 2006,

tiilinummelaiset!

ISBN 952-5414-49-3

More magazines by this user
Similar magazines