Kuolema kummina

modersmal.skolverket.se

Kuolema kummina

Kuolema kummina

Köyhällä miehellä oli kaksitoista lasta, ja hänen

täytyi yöt päivät tehdä työtä voidakseen hankkia

heille ruokaa. Kun nyt kolmastoista lapsi tuli

maailmaan, ei hän hädissään tiennyt mitä

tehdä. Hän juoksi maantielle ja aikoi pyytää

ensimmäistä vastaantulijaa kummiksi.

Ensimmäinen, joka tuli häntä vastaan oli

Jumala. Jumala tiesi jo ennakolta, mikä painosti

miehen mieltä, ja sanoi hänelle:

– Mies parka, minun on sääli sinua. Minä rupean lapsesi sylikummiksi, pidän huolta

siitä ja teen sen onnelliseksi .

– Kuka sinä olet? mies kysyi.

– Minä olen hyvä Jumala.

– Sitten en pyydä sinua kummiksi, sanoi mies, sinä annat rikkaille ja sallit köyhän

nähdä nälkää.

Ja hän kääntyi pois herrasta ja astui edelleen. Sitten paholainen tuli häntä vastaan ja

sanoi:

– Mitä sinä etsit? Jos otat minut lapsesi kummiksi, niin annan hänelle kylliksi kultaa ja

kaikkea maallista iloa.

– En huoli sinua kummiksi, sanoi mies, sinä vain petät ja viettelet ihmisiä.

Hän astui edelleen, ja nyt tuli kuivajalkainen kuolema häntä vastaan ja sanoi:

– Ota minut kummiksi.

– Kuka sinä olet? mies kysyi.

– Minä olen kuolema, joka saattaa kaikki yhdenarvoisiksi.

1


Silloin mies sanoi:

– Sinä olet oikea mies, sinä haet rikkaan yhtä hyvin kuin köyhänkin ilman erotusta;

tule sinä kummiksi.

Kuolema sanoi:

– Minä teen lapsesi rikkaaksi ja kuuluisaksi, sillä sen, joka valitsee minut

ystäväkseen, ei tarvitse kärsiä puutetta.

Mies sanoi:

– Ensi sunnuntaina ovat ristiäiset, tule silloin hyvissä ajoin.

Ja kuolema saapui niin kuin oli luvannut ja oli kummina.

Kun poika kasvoi nuorukaiseksi, tuli kummi kerran hänen luokseen ja käski hänen

seurata itseään. Hän vei hänet

metsään ja näytti hänelle erästä

yrttiä ja sanoi:

– Nyt saat kummilahjan minulta.

Minä teen sinusta kuuluisan

lääkärin. Kun menet sairaan luo,

niin seuraan joka kerta mukanasi.

Aina kun näet minun seisovan

sairaan pääpuolella, voit huoleti

vakuuttaa voivasi parantaa hänet.

Anna hänelle silloin tätä yrttiä, niin

hän paranee. Mutta kun seison

sairaan jalkapuolessa, niin on

sairas minun omani. Sinun täytyy sanoa, että kaikki apu on turhaa eikä kukaan

maailman lääkäri voi häntä auttaa. Mutta varo, ettet käytä yrttiä vastoin minun

käskyäni, muuten sinun voi käydä huonosti.

Eipä kestänyt kauan, niin

nuorukainen oli maailman

kuuluisin lääkäri.

– Hänen ei tarvitse muuta kuin

katsella sairasta, niin hän

tietää miten hänen laitansa

on. Paraneeko potilas vai

pitääkö hänen kuolla!

pian rikas mies.

Niin hänestä sanottiin ja

ihmiset tulivat pitkien matkojen

päästä hakemaan häntä

sairaittensa luo. Hän sai niin

paljon kultaa, että hänestä tuli

2


Sattuipa nyt, että kuningas sairastui. Lääkäri kutsuttiin paikalle ja hänen tuli sanoa,

voisiko kuningas vielä parantua. Astuessaan vuoteen ääreen näki lääkäri kuoleman

sairaan jalkapuolessa, eikä siinä silloin ollut enää mitään auttamista.

– Kunpa kerran voisin petkuttaa

kuolemaa, tuumi lääkäri; tosin hän

panee pahakseen, mutta olenhan

minä hänen kummipoikansa,

ehkä hän ei ole sitä

huomaavinaan. Täytyy

ainakin koettaa.

Lääkäri tarttui sairaaseen ja asetti

hänet vuoteeseen siten, että

kuolema joutui pääpuolelle. Sitten

hän antoi hänelle yrttiä, ja

kuningas parani ja oli pian aivan

terve.

Mutta kuolema tuli lääkärin luo; hänen kasvonsa näyttivät ankarilta ja hän uhkasi

sormellaan sanoen:

– Sinä petkutit minua. Tällä kertaa annan sinulle anteeksi, koska olet minun

kummipoikani,

mutta jos uskallat toistamiseen niin tehdä, niin paha sinut perii, minä vien sinut

mukanani.

Pian tämän jälkeen sairastui kuninkaan tytär vaikeaan tautiin. Hän oli ainoa lapsi, ja

kuningas itki yöt ja päivät. Hän käski julistaa, että se, joka pelastaisi hänen

tyttärensä, saisi hänet puolisokseen, sekä perisi hänen kruununsa.

Kun lääkäri tuli sairaan vuoteen

ääreen, näki hän kuoleman

hänen jalkopäässään. Hänen

olisi nyt pitänyt ajatella kumminsa

varoitusta. Kuninkaantyttären

tavaton kauneus sekä onni saada

hänet puolisokseen panivat

hänen päänsä niin pyörälle, että

hän heitti kaikki epäilyksensä

sikseen. Hän ei huomannut, että

kuolema katsoi häntä

harmistuneena, kohotti kätensä

ylös ja uhkasi nyrkillään. Hän

nosti sairaan vuoteelta, käänsi hänet siten, että pää joutui vuoteen jalkapuoleen.

Sitten hän antoi hänelle yrttiä, ja heti paikalla sairaan posket alkoivat punoittaa ja

elämä palasi häneen jälleen.

Kun kuolema nyt toistamiseen näki kadottavansa omansa, astui hän pitkin askelin

lääkärin luo ja sanoi:

3


– Sinun päiväsi ovat lasketut, nyt sinun vuorosi on tullut, ja tarttui häneen jääkylmin

käsin niin kovasti, ettei lääkäri voinut vastustaa ja vei hänet manalaan.

Siellä lääkäri näki tuhansien valojen tuikkivan; jotkut olivat suuria, toiset

keskikokoisia, toiset taas aivan pieniä. Joka hetki jotkut sammuivat ja toiset syttyivät

taas.

– Katso, sanoi kuolema, nuo ovat ihmisten elämänvaloja. Suuret valot ovat lasten,

keskikokoiset sellaisten, jotka ovat parhaassa iässään ja pienet ovat vanhusten.

Usein kuitenkin ovat lasten ja nuortenkin valot aivan pienet.

– Näytä minulle elämänvaloni, sanoi lääkäri ja luuli sen olevan vielä varsin suuren.

Kuolema osoitti pienen pientä liekkiä, joka juuri oli sammumaisillaan, ja sanoi:

– Katsos, tuossa se on.

– Voi rakas kummi,sanoi pelästynyt lääkäri, sytytä minulle uusi valo, tee se minun

mieliksi, jotta voisin nauttia elämästäni, tulisin kuninkaaksi ja saisin

kuninkaantyttären.

– En voi, sanoi kuolema; ensin täytyy yhden valon sammua ennen kuin uusi syttyy.

– Siirrä tuo vanha sitten uuteen valoon, jotta se heti syttyisi palamaan, kun toinen

sammuu, pyysi lääkäri.

Kuolema oli suostuvinaan hänen pyyntöönsä. Hän teki uuden suuren valon,

mutta koska hän tahtoi kostaa, niin hän tahallaan asetti sen viistoon, niin että

valo kaatui kumoon ja sammui.

Samassa lääkärikin kaatui maahan ja oli itse joutunut kuoleman kynsiin.

Sen pituinen se

Jakob ja Wilhelm Grimm

Kuvat Oona Arvidsson

4

More magazines by this user
Similar magazines