Kuolema kummina

Kuolema kummina
Köyhällä miehellä oli kaksitoista lasta, ja hänen
täytyi yöt päivät tehdä työtä voidakseen hankkia
heille ruokaa. Kun nyt kolmastoista lapsi tuli
maailmaan, ei hän hädissään tiennyt mitä
tehdä. Hän juoksi maantielle ja aikoi pyytää
ensimmäistä vastaantulijaa kummiksi.
Ensimmäinen, joka tuli häntä vastaan oli
Jumala. Jumala tiesi jo ennakolta, mikä painosti
miehen mieltä, ja sanoi hänelle:
– Mies parka, minun on sääli sinua. Minä rupean lapsesi sylikummiksi, pidän huolta
siitä ja teen sen onnelliseksi .
– Kuka sinä olet? mies kysyi.
– Minä olen hyvä Jumala.
– Sitten en pyydä sinua kummiksi, sanoi mies, sinä annat rikkaille ja sallit köyhän
nähdä nälkää.
Ja hän kääntyi pois herrasta ja astui edelleen. Sitten paholainen tuli häntä vastaan ja
sanoi:
– Mitä sinä etsit? Jos otat minut lapsesi kummiksi, niin annan hänelle kylliksi kultaa ja
kaikkea maallista iloa.
– En huoli sinua kummiksi, sanoi mies, sinä vain petät ja viettelet ihmisiä.
Hän astui edelleen, ja nyt tuli kuivajalkainen kuolema häntä vastaan ja sanoi:
– Ota minut kummiksi.
– Kuka sinä olet? mies kysyi.
– Minä olen kuolema, joka saattaa kaikki yhdenarvoisiksi.
1

Silloin mies sanoi:
– Sinä olet oikea mies, sinä haet rikkaan yhtä hyvin kuin köyhänkin ilman erotusta;
tule sinä kummiksi.
Kuolema sanoi:
– Minä teen lapsesi rikkaaksi ja kuuluisaksi, sillä sen, joka valitsee minut
ystäväkseen, ei tarvitse kärsiä puutetta.
Mies sanoi:
– Ensi sunnuntaina ovat ristiäiset, tule silloin hyvissä ajoin.
Ja kuolema saapui niin kuin oli luvannut ja oli kummina.
Kun poika kasvoi nuorukaiseksi, tuli kummi kerran hänen luokseen ja käski hänen
seurata itseään. Hän vei hänet
metsään ja näytti hänelle erästä
yrttiä ja sanoi:
– Nyt saat kummilahjan minulta.
Minä teen sinusta kuuluisan
lääkärin. Kun menet sairaan luo,
niin seuraan joka kerta mukanasi.
Aina kun näet minun seisovan
sairaan pääpuolella, voit huoleti
vakuuttaa voivasi parantaa hänet.
Anna hänelle silloin tätä yrttiä, niin
hän paranee. Mutta kun seison
sairaan jalkapuolessa, niin on
sairas minun omani. Sinun täytyy sanoa, että kaikki apu on turhaa eikä kukaan
maailman lääkäri voi häntä auttaa. Mutta varo, ettet käytä yrttiä vastoin minun
käskyäni, muuten sinun voi käydä huonosti.
Eipä kestänyt kauan, niin
nuorukainen oli maailman
kuuluisin lääkäri.
– Hänen ei tarvitse muuta kuin
katsella sairasta, niin hän
tietää miten hänen laitansa
on. Paraneeko potilas vai
pitääkö hänen kuolla!
pian rikas mies.
Niin hänestä sanottiin ja
ihmiset tulivat pitkien matkojen
päästä hakemaan häntä
sairaittensa luo. Hän sai niin
paljon kultaa, että hänestä tuli
2

Sattuipa nyt, että kuningas sairastui. Lääkäri kutsuttiin paikalle ja hänen tuli sanoa,
voisiko kuningas vielä parantua. Astuessaan vuoteen ääreen näki lääkäri kuoleman
sairaan jalkapuolessa, eikä siinä silloin ollut enää mitään auttamista.
– Kunpa kerran voisin petkuttaa
kuolemaa, tuumi lääkäri; tosin hän
panee pahakseen, mutta olenhan
minä hänen kummipoikansa,
ehkä hän ei ole sitä
huomaavinaan. Täytyy
ainakin koettaa.
Lääkäri tarttui sairaaseen ja asetti
hänet vuoteeseen siten, että
kuolema joutui pääpuolelle. Sitten
hän antoi hänelle yrttiä, ja
kuningas parani ja oli pian aivan
terve.
Mutta kuolema tuli lääkärin luo; hänen kasvonsa näyttivät ankarilta ja hän uhkasi
sormellaan sanoen:
– Sinä petkutit minua. Tällä kertaa annan sinulle anteeksi, koska olet minun
kummipoikani,
mutta jos uskallat toistamiseen niin tehdä, niin paha sinut perii, minä vien sinut
mukanani.
Pian tämän jälkeen sairastui kuninkaan tytär vaikeaan tautiin. Hän oli ainoa lapsi, ja
kuningas itki yöt ja päivät. Hän käski julistaa, että se, joka pelastaisi hänen
tyttärensä, saisi hänet puolisokseen, sekä perisi hänen kruununsa.
Kun lääkäri tuli sairaan vuoteen
ääreen, näki hän kuoleman
hänen jalkopäässään. Hänen
olisi nyt pitänyt ajatella kumminsa
varoitusta. Kuninkaantyttären
tavaton kauneus sekä onni saada
hänet puolisokseen panivat
hänen päänsä niin pyörälle, että
hän heitti kaikki epäilyksensä
sikseen. Hän ei huomannut, että
kuolema katsoi häntä
harmistuneena, kohotti kätensä
ylös ja uhkasi nyrkillään. Hän
nosti sairaan vuoteelta, käänsi hänet siten, että pää joutui vuoteen jalkapuoleen.
Sitten hän antoi hänelle yrttiä, ja heti paikalla sairaan posket alkoivat punoittaa ja
elämä palasi häneen jälleen.
Kun kuolema nyt toistamiseen näki kadottavansa omansa, astui hän pitkin askelin
lääkärin luo ja sanoi:
3

– Sinun päiväsi ovat lasketut, nyt sinun vuorosi on tullut, ja tarttui häneen jääkylmin
käsin niin kovasti, ettei lääkäri voinut vastustaa ja vei hänet manalaan.
Siellä lääkäri näki tuhansien valojen tuikkivan; jotkut olivat suuria, toiset
keskikokoisia, toiset taas aivan pieniä. Joka hetki jotkut sammuivat ja toiset syttyivät
taas.
– Katso, sanoi kuolema, nuo ovat ihmisten elämänvaloja. Suuret valot ovat lasten,
keskikokoiset sellaisten, jotka ovat parhaassa iässään ja pienet ovat vanhusten.
Usein kuitenkin ovat lasten ja nuortenkin valot aivan pienet.
– Näytä minulle elämänvaloni, sanoi lääkäri ja luuli sen olevan vielä varsin suuren.
Kuolema osoitti pienen pientä liekkiä, joka juuri oli sammumaisillaan, ja sanoi:
– Katsos, tuossa se on.
– Voi rakas kummi,sanoi pelästynyt lääkäri, sytytä minulle uusi valo, tee se minun
mieliksi, jotta voisin nauttia elämästäni, tulisin kuninkaaksi ja saisin
kuninkaantyttären.
– En voi, sanoi kuolema; ensin täytyy yhden valon sammua ennen kuin uusi syttyy.
– Siirrä tuo vanha sitten uuteen valoon, jotta se heti syttyisi palamaan, kun toinen
sammuu, pyysi lääkäri.
Kuolema oli suostuvinaan hänen pyyntöönsä. Hän teki uuden suuren valon,
mutta koska hän tahtoi kostaa, niin hän tahallaan asetti sen viistoon, niin että
valo kaatui kumoon ja sammui.
Samassa lääkärikin kaatui maahan ja oli itse joutunut kuoleman kynsiin.
Sen pituinen se
Jakob ja Wilhelm Grimm
Kuvat Oona Arvidsson
4