Opinnäytetyö
Opinnäytetyö
Opinnäytetyö
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
OPINNÄYTETYÖN<br />
RAPORTOINTIOHJEET<br />
Oma Nimi<br />
Opinnäytetyö<br />
11.1.2010<br />
Maatalousalan perustutkinto<br />
maaseutuyrittäjä
MAASEUTUOPISTO, PERHO TIIVISTELMÄ 10.12.2009<br />
Tekijä(t)<br />
Julkaisun laji<br />
Opinnäytetyö<br />
Sivumäärä<br />
Julkaisun kieli<br />
suomi<br />
Luottamuksellisuus<br />
Salainen<br />
_____________saakka<br />
Työn nimi<br />
Työn ohjaaja<br />
Toimeksiantaja(t)<br />
Mainitaan, jos työ on tilattu.<br />
Tähän tulee tekstiosa:<br />
Tiivistelmä on yksisivuinen (enintään 250 sanaa). Se on kooste työn keskeisestä sisällöstä ja tärkeimmistä<br />
tuloksista. Kuten nimikin sanoo, tiivistelmässä esitetään tiivistettynä tutkimusongelma, tulokset ja johtopäätökset.<br />
Tiivistelmän on oltava itsenäinen ja sellaisenaan ymmärrettävä kokonaisuus. Tiivistelmä kirjoitetaan passiivimuodossa.<br />
Yleensä tiivistelmä painottaa tulosten käytännöllistä puolta, eli sitä, miten tarkasteltavana oleva<br />
asia muuttaa aikaisempaa ajattelua ja menettelyä, millaisiin jatkotoimiin johtaa, millainen tulevaisuus on edessä.<br />
Varmistuakseen tiivistelmän tarkkuudesta sitä voi verrata sisällysluettelon otsikoihin. Tiivistelmän luettavuus<br />
kannattaa tarkistuttaa jollakin ulkopuolisella, vaikkapa vastuuopettajalla. Tiivistelmään ei merkitä lähdeviitteitä.<br />
Tiivistelmässä esitellään työn tavoite, aineisto, menetelmät ja tulokset. Tiivistelmälehden yläosaan merkitään<br />
työn julkaisutiedot, jotka ovat samat kuin kannessa. Lisäksi siihen kirjataan työn sivujen ja mahdollisten<br />
liitteiden määrä. Tiivistelmä sijoitetaan heti kansilehden jälkeen.<br />
Avainsanat (asiasanat, kansallinen asiasanaluettelo)<br />
Muut tiedot<br />
esim. liitteet, kuvat, taulukot tms…
SISÄLTÖ<br />
1 JOHDANTO ......................................................................................................... 1<br />
2 TUTKIELMA ......................................................................................................... 2<br />
2.1 Opinnäytetyön jäsentely ................................................................................. 2<br />
3 RAPORTIN ULKOASU ........................................................................................ 4<br />
4 LÄHTEISIIN VIITTAAMINEN JA LÄHDELUETTELO ........................................... 5<br />
4.1 Tekstiviite ....................................................................................................... 5<br />
5 LÄHDELUETTELO .............................................................................................. 7<br />
6 KIELI, TYYLI JA LUETTAVUUS ........................................................................ 10<br />
6.1 Opinnäytetyön kieli ...................................................................................... 10<br />
6.2 Asiatyylin avuksi .......................................................................................... 10<br />
6.3 Luettavuus ................................................................................................... 12<br />
7 HAVAINNOLLISTAMINEN ................................................................................. 13<br />
8 KUVIOT JA TAULUKOT .................................................................................... 13<br />
8.1 Periaatteita taulukoiden ja kuvien toteuttamiseen ........................................ 14<br />
9 GRAAFIEN LUKEMINEN................................................................................... 15<br />
KUVIOLUETTELO<br />
KUVIO 1 Luistelukuvio .............................................................................................. 13<br />
KUVIO 2 Lihanaudan rehujakauma .......................................................................... 15<br />
TAULUKKOLUETTELO<br />
TAULUKKO 1 Kuiva-ainekiloista todellisiksi kiloiksi .................................................. 14
1<br />
1 JOHDANTO<br />
Kaikilla organisaatioilla, kuten oppilaitoksilla, on samat raportoinnin periaatteet, mutta<br />
yksityiskohdat vaihtelevat. Ohjeen ansiosta raporteista tulee selkeitä, helposti luettavia<br />
ja yhtenäisiä. Lähteet on aina merkittävä, kun käytetään toisen henkilön antamaa<br />
tietoa. Lähdeviittausten ja lähdeluettelon laatimiseen on olemassa omat sääntönsä ja<br />
ohjeensa. Tämä opinnäytetyöohje on Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston, Perhon<br />
yksikön oma raporttiohje. Pohjana on käytetty Husun, Tarkoman ja Vuorijärven tekemän<br />
”Ammattisuomen käsikirjan” opinnäytetyön ohjeita (sivut 394 – 415).<br />
Johdanto kertoo yhdellä tai kahdella sivulla lukijalle työn lähtötilanteen: mistä aiheesta<br />
miksi ja miten työ on tehty. Kirjoittaja pyrkii kiinnostavalla tavalla perustellusti esittelemään<br />
työnsä aiheen ja siihen liittyvän ongelman tai tavoitteen. Myös aiheen valinnan<br />
ja rajauksen perustelu, lähestymistapa sekä työssä käytetyt pääkäsitteet kiinnostavat.<br />
Mikäli taustaosa on laaja, voi siitä kirjoittaa oman käsittelyluvun ja laatia<br />
johdannosta tiiviimmän. Johdanto on aina omalla sivulla.
2<br />
2 TUTKIELMA<br />
Tutkielmatyyppinen opinnäytetyö noudattaa tieteellisen kirjoittamisen perinteitä. Pienempimuotoiset<br />
projektiselvitykset laaditaan vakioasettelulla ja asiatyylisen raportin<br />
perusmallin mukaan. Molemmissa tapauksissa esitellään kirjallisessa osuudessa tehtäväkokonaisuus:<br />
Työn tavoite<br />
Työn tekijät<br />
Työprosessi<br />
Työn onnistuminen<br />
Käytetty taustamateriaali<br />
Kirjallisuus<br />
2.1 Opinnäytetyön jäsentely<br />
1. Kansilehti<br />
2. Tiivistelmä<br />
3. Sisällysluettelo<br />
4. Johdanto (on ensimmäinen sivu)<br />
5. Tietoperusta<br />
6. Tutkimuksen toteuttaminen<br />
7. Tutkimuksen tulokset<br />
8. Pohdinta / yhteenveto<br />
9. Lähdeluettelo<br />
10. Liitteet<br />
Loppu jää aina lukijan mieleen, joten pohdinnan/ yhteenvedon ilmaisuun on syytä<br />
jaksaa vielä paneutua.
3<br />
Sisällysluettelo<br />
Sisällysluettelo sijoitetaan tiivistelmän jälkeen ja siihen merkitään myös kuva-, kuvioja<br />
taulukkoluettelot sekä liitteet. Sisällysluettelon otsikkona on lyhyesti SISÄLTÖ. Sisällysluettelosivuilla<br />
marginaalit ja rivinvälit ovat samat kuin tekstissä muuallakin. Otsikot<br />
aloitetaan vasemmasta marginaalista. Jos pääotsikon numero päättyy pisteeseen,<br />
on johdonmukaista päättää alaotsikoittenkin numerot pisteeseen. Sivu-sanaa<br />
ei merkitä näkyviin.<br />
Käytä tekstinkäsittelyohjelman otsikkotyylejä, jotta voit luoda sisällysluettelon automaattisella<br />
toiminnalla. Opinnäytetyön otsikkoporrastuksen maksimimäärä on kolme<br />
tasoa (esim. 3.1.1). Harkitse kappalejako tarkkaan, jotta vältyt yksinäisiltä ja muutaman<br />
virkkeen kappaleilta.<br />
Pohdinta/ yhteenveto<br />
Pohdinnassa kootaan tärkeimmät asiat, esitellään jatkotutkimusaiheita ja esitellään<br />
oma arviointi. Voit kertoa työn mukanaan tuomista kysymyksistä: mitä uutta opit, mitä<br />
havaintoja teit, mikä kiinnosti, miten työ onnistui ja toteutuiko työlle asettamasi tavoite.<br />
Kerro myös mitä ongelmia työssäsi kohtasit ja miten ne ratkaisit. Kerro oppimiskokemuksistasi,<br />
miten tekisit työn toisin, jos aloittaisit sen uudestaan. Pohdinnan pituus<br />
on noin yksi sivu.<br />
Lähdeluettelo<br />
Lähdeluettelo sisältää mahdollisimman täydelliset tiedot niistä julkaisuista ja muista<br />
lähteistä, joihin tekstissä on viitattu. Lähdetietojen perusteella lukijalla on mahdollisuus<br />
arvioida sisällön laatua ja lisätietoa aiheesta. Käytetyt lähteet kirjataan lähdeluetteloon<br />
tekijän sukunimen mukaisessa järjestyksessä.<br />
Liitteet<br />
Liitteet mainitaan tekstissä kyseen omaisissa kohdissa, ja ne liitetään erikseen juoksevaksi<br />
numeroituna työn loppuun (LIITE 1, LIITE 2). Liitesivuilla ei ole sivunumeroa<br />
eikä pääotsikolla ole myöskään numeroa. Liitteissä voidaan esittää erilaiset havainnollistavat<br />
osat, kuten taulukot, tilastot, lakitekstin katkelmat, kuvat ja piirrokset, tai<br />
esimerkiksi kysely- ja haastattelulomakkeet, lupapyynnöt sekä saatekirjeet.
4<br />
3 RAPORTIN ULKOASU<br />
Tutkimusraportin ulkoasun valiomuotoisuus helpottaa lukijaa ja toisaalta yhtenäistää<br />
tieteellisen raportoinnin käytäntöä, jottei perusseikkoja tarvitsisi aina luoda uudelleen.<br />
Fonttityyppinä on Times New Roman, Arial tai Tahoma ja koko on 12. Käytä koko<br />
raportissa samaa fonttityyppiä. Pääotsikoiden koko on 16. Tekstin tulee olla tavutettua<br />
(automaattinen tavutus).<br />
Marginaali<br />
On vasemmassa reunassa 4 cm ja oikeassa 1 cm. Ylös jätetään tyhjää 2,5 cm ja alareunaan<br />
vähintään 2,5 cm.<br />
Sivunumero<br />
Sivunumero merkitään sivun ylälaitaan oikeaan kulmaan johdannon ensimmäisestä<br />
sivusta alkaen tekstiosan loppuun asti. Kantta, erillistä tiivistelmälehteä, sisällysluetteloa<br />
ja mahdollisia liitteitä ei siis lasketa sivumäärään.<br />
Otsikot<br />
Pääotsikot erottuvat selvästi muusta tekstistä: OTSIKKO 1 jälkeen tulee tyhjä rivi.<br />
Alaotsikon edelle jätetään yksi tyhjä rivi ja jälkeen yksi tyhjä rivi. Otsikkoa ei pidä jättää<br />
kuitenkaan yksin sivun viimeisille riveille. Välistysten avulla voit helpottaa kirjoittamista<br />
vähentämällä Enter-näppäimen käyttöä. Välistykset tekevät automaattisesti<br />
tilaa tekstin sekä otsikoiden ylä- ja alapuolelle sen mukaan kuin olet asetuksiin määritellyt.<br />
Välistysarvot ovat seuraavanlaiset:<br />
Otsikkotyyli 1: ennen 36 pt ja jälkeen 18 pt<br />
Otsikkotyyli 2: ennen 24 pt ja jälkeen 18 pt<br />
Otsikkotyyli 3: ennen 0 pt ja jälkeen 18 pt<br />
Väliotsikko: ennen 12 pt ja jälkeen 0 pt<br />
Sisällysluettelo: ennen 0 pt ja jälkeen 0 pt<br />
Normaali (teksti): ennen 0 pt ja jälkeen 18 pt<br />
Kappalejako<br />
Osoitetaan niin sanotulla vasensuora-asettelulla eli kaikki rivit aloitetaan samalta kohtaa<br />
ja kappaleiden väliin jää yksi tyhjä rivi.
5<br />
Lyhyet ja suorat tekstilainaukset<br />
Kirjoitetaan tavanomaisesti tekstiin lainausmerkeissä. Helsingin Sanomat otsikoi keväällä<br />
1995: ”Lopputyö voi olla alkutyö”. Pidemmät tekstilainaukset sisennetään ja<br />
kirjoitetaan kursivoidulla tekstillä. Muista kuitenkin välttää pitkiä suoria lainauksia.<br />
Riviväli<br />
Raportin riviväli on 1,5 muualla, paitsi kansilehdellä, sisennetyissä sitaateissa, luetelmissa,<br />
lähdeluettelossa ja erityisesti taulukoita yms. piirrettäessä.<br />
4 LÄHTEISIIN VIITTAAMINEN JA LÄHDELUETTELO<br />
Lukijan on tiedettävä, milloin tekstissä ovat kyseessä kirjoittajan omat ajatukset ja<br />
milloin ne ovat peräisin muualta. Jokaisen suoraan tai muokaten lainatun tiedon lähde<br />
on ilmoitettava heti sen käytön jälkeen. Tutkimusraportissa viitemerkinnät ovat<br />
välttämättömiä tieteellisen tekstin tunnuspiirteitä. Opinnäytetyössä käytetään viittaustekniikkana<br />
tekstiviitettä.<br />
4.1 Tekstiviite<br />
Tekstiin upotettava viite kertoo heti lukijalle, kenen esittämistä tiedoista on kyse. Viite<br />
kirjoitetaan sulkeisiin lainatun kohdan päätyttyä, esimerkiksi virkkeen tai kappaleen<br />
loppuun. Viitteen sisältö sulkujen sisällä on järjestyksessä seuraava:<br />
Tekijän sukunimi (sen puuttuessa julkaisun tai tekstin nimi)<br />
Julkaisuvuosi<br />
Kaksoispiste ja välilyönti<br />
Sivunumero(t)<br />
Viittaus yhteen virkkeeseen<br />
Olemme kaikki tutkijoita: teemme havaintoja ja johtopäätöksiä (Uusitalo 1991: 13).
6<br />
Viittaus useampaan virkkeeseen<br />
Suuren osan siitä, mitä tiedämme, saamme ajattelemalla niin kuin ennenkin on ajateltu<br />
tai uskomalla johonkin auktoriteettiin. Myös omat kokemuksemme ja havaintomme<br />
lisäävät tietoa. (Uusitalo 1991: 10.)<br />
Viittaus, kun nimi mainitaan tekstissä<br />
Jos kirjoittajan nimi mainitaan tekstissä, viite voidaan merkitä välittömästi. Nimeä ei<br />
silloin toisteta.<br />
Oiva Ketonen (1976: 16 - 20) korostaa tieteellisen ajattelun pyrkimystä erottaa olennainen<br />
ja epäolennainen.<br />
Viittaus, kun tekstissä on useita lähteitä<br />
Jos sama tieto on saatu useammasta kuin yhdestä lähteestä, merkitään samaan viitteeseen<br />
kaikkien lähteiden tiedot aikajärjestyksessä peräkkäin, väliin tulee puolipiste<br />
ja välilyönti:<br />
(Uusitalo 1991: 12; Huttunen 1992: 134.)<br />
Viittaus, kun teoksella on yli kaksi tekijää<br />
Jos teoksella on yli kaksi tekijää, heidät kaikki merkitään viitteeseen vain ensimmäisellä<br />
mainintakerralla.<br />
(Hacklin, Kinnunen, Mansikka-Aho, Saarivirta & Vuorijärvi 1993: 15.)<br />
Viittaus samaan teokseen, jossa on yli kaksi tekijää<br />
Myöhemmin riittää ensimmäinen nimi ja lyhenne ym.<br />
(Hacklin ym. 1993: 15.)<br />
Viittaus Internet-lähteeseen<br />
Internet-lähteet merkitään kuten muutekin lähdeviittaukset. Mikäli tekijän nimeä ei<br />
mainita, käytetään artikkelin nimeä.<br />
(Maatalous 2009.)
7<br />
Viittaus haastatteluun, tv- tai radio-ohjelmaan, suulliseen tiedonantoon tai luentoon<br />
Haastattelussa, tv- tai radio-ohjelmasta, suullisesta tiedonannosta, luennosta yms.<br />
tehdään tekstiviitemerkintä tavalliseen tapaan, vain sivunumero jää pois.<br />
(Pyykkö 1994.)<br />
Viittaus aikakausilehteen, sanomalehtiin tai toimitettuihin teoksiin<br />
Aikakausilehden tai sanomalehden artikkeliin tai toimitetun teoksen erikseen mainitun<br />
kirjoittajan laatimaan osaan viitattaessa merkitään viitteeseen artikkelin tai muuhun<br />
sellaiseen kirjoittajan sukunimi, teoksen julkaisuvuosi, kaksoispiste ja sivu(t). Viite<br />
näyttää siis aivan samanlaiselta kuin tavallisesti kirjaan viitattaessa.<br />
(Hytönen 1986: 6.)<br />
Viittaus, kun kirjoittajan nimeä ei tiedetä<br />
Jos kirjoittajan nimeä ei tiedetä, sen sijasta käytetään viitteessä otsikkoa tai muuta<br />
julkaisun nimeä; esimerkkinä viittaus lehtiartikkeliin.<br />
(Lapsikaan ei voi välttää stressiä 1991: 5.)<br />
5 LÄHDELUETTELO<br />
Viitteet auttavat lukijaa lisälähteille vain, jos ne täydennetään lähdeluettelolla ja kun<br />
ne alkavat samalla sanalla kuin vastaava merkintä lähdeluettelossa. Lähdeluettelo<br />
antaa lukijalle käytetystä lähteestä mahdollisimman täydelliset tiedot, jotta alkuperäinen<br />
tietolähde olisi mahdollista löytää kirjastoista tai tietokannoista. Painamattomista<br />
lähteistä on syytä ilmoittaa säilytyspaikka.<br />
Ulkoasultaan lähdeluettelon tulee olla väljästi aseteltu, helposti silmäiltävä ja selkeästi<br />
aseteltu sekä selkeästi rinnastettavissa käytettyyn viitejärjestelmään. Kirjat ja leh-
8<br />
tiartikkelit voidaan luetteloida omien otsikoiden alle. Toimitetuissa teoksissa lähdemerkintä<br />
alkaa viitatun tekstinosan (luku, jakso, artikkeli) kirjoittajan nimellä ja otsikolla,<br />
vasta sitten kirjataan koko teoksen julkaisutiedot. Käännetyistä teoksista ilmoitetaan<br />
suomentajan nimi.<br />
Kirjoista ilmoitetaan<br />
Tekijä(t)<br />
Julkaisuvuosi, kirjan nimi, painos<br />
Julkaisusarjan nimi ja numero (jos useita)<br />
painopaikka ja kustantaja.<br />
Lillkvist, A. 2002. Ruokinnalla tuloksiin. Pietarsaari: Forsbergin kirjapaino.<br />
Alasuutari, S., Manni, K. & Rautala, H. 2007. Lypsylehmän ruokinta ja hoito. Jyväskylä:<br />
Gummerus Kirjapaino.<br />
Viikari, A. (suom.). Tietolipas 123. Tampere: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.<br />
Lehtiartikkeleista merkitään<br />
Kirjoittajan nimi<br />
Julkaisuvuosi<br />
Artikkelin nimi<br />
Vuosikerta<br />
Lehden numero tai päivämäärä<br />
Sivu(t), jo(i)lla artikkeli on<br />
Kanerva, J. 1995. Sähköä koulutyöhön. Yliopisto, 9, 23 - 24.<br />
Laakso, L. 1995. Suomalaisilla vielä oppimista avoimuudesta ja<br />
kehumisesta. Helsingin Sanomat 20.05, A14.
9<br />
Viittaus, kun tekijää ei tiedetä<br />
Mikäli lähteen tekijää ei tiedetä, mainitaan sekä viitteessä että lähdeluettelossa työn<br />
otsikko tai julkaisija ensimmäisenä riippuen siitä, kumpi paremmin sopii hakusanaksi.<br />
Suomen kuntourheiluliitto. 1980. Kuntokoulussa - totta kai. Esite.<br />
Viittaus, kun lähdetyyppi on esite, suullinen tiedonanto tai muu vastaava<br />
Harvinaisemmat lähdetyypit tulisi kirjoittajan itse luonnehtia lähdeluetteloon erikseen:<br />
esite, suullinen tiedonanto, luentotiivistelmä, ilmaisjakelulehti, tutkielma, käsiohjelma,<br />
kansio, haastattelu ja niin edelleen.<br />
Korppinen, J. 1995. Kansallismuseo. Helsinki. Haastattelu 12.5.2000.<br />
Toivonen, O. 1994. Käytännön opiskelu Tallinnassa - vanhustenhoitoa<br />
viroksi. Päättötyö. Helsingin kaupungin terveydenhuolto-oppilaitos.<br />
Viittaus, kun sähköinen lähde<br />
Perttunen, E. Suomen Hippoksen www-sivut. Hevosten ja ponien kasvatus-artikkeli.<br />
. Luettu 10.4.2004.<br />
Maatalous. 2009. Ympäristöministeriö. Päivitetty 16.9.2009. Valtion ympäristöhallinnon<br />
verkkopalvelu. . Luettu<br />
9.1.2010.<br />
Seuraava lähdeluettelo antaa esimerkin erityyppisiin lähteisiin viittaamisesta. Erityisesti<br />
kannattaa huomata toimitetun teoksen osaan ja kalvosarjaan viittaaminen.<br />
LÄHTEET<br />
Aaltonen, U. 1981. Mutsi älä oo kalkkis. Kirje äidille. Keuruu: Otava<br />
Dunderfelt, T. 1992. Elämänkaari psykologia. Lapsen kasvusta yksilön henkiseen<br />
kehitykseen. Porvoo: WSOY.<br />
Partanen, J. 1994. Märkä pilvi – Alkoholipolitiikka 6, 397 - 411.<br />
Husu, M., Tarkoma, E. & Vuorijärvi, A. 2000. Ammattisuomen käsikirja. Helsinki:<br />
WSOY.
10<br />
6 KIELI, TYYLI JA LUETTAVUUS<br />
6.1 Opinnäytetyön kieli<br />
Päättötyön lukijaksi on mieluummin kuviteltava toinen saman alan ammattilainen,<br />
opiskelukaveri tai kollega kuin opettaja. Kieli on selkeää, havainnollista ja referoivaa<br />
asiatyyliä. Kirjoitusasu ja välimerkit noudattavat suomen kielen sovittuja sääntöjä.<br />
Selkeys ilmenee helppolukuisena lause- ja virkerakenteena. Havainnollisuus lähtee<br />
lukijan huomioon ottamisesta; osuva sananvalinta, sopiva konkretiataso, sattuvat rinnastukset,<br />
esimerkit, kielikuvat ja vertaukset tuovat esitettävän ilmiön lukijalle läheiseksi<br />
ja tutuksi. Kuluneiden fraasien käyttämistä tulee kuitenkin välttää.<br />
Asiateksti on mahdollisimman tiivistä ja yksitulkintaista. Työn pääkohdat referoidaan<br />
eli selostetaan lukijalle. Tietoa tulisi antaa riittävästi, muttei liikaa. Tiiviys ei päättötyön<br />
raportoinnissa tarkoita vajaita virkkeitä (niin sanottua sähkösanomatyyliä), luetelmia<br />
ja lyhenteitä, vaan asiassa pysymistä. Kirjoittajan tulisi valikoida sanottavansa ja välttää<br />
turhia sivujuonteita. Lukija pysyy juonessa mukana, kun teksti muodostuu kokonaisuudeksi<br />
ja etenee johdonmukaisesti: pääotsikosta lukuihin ja alalukuihin, kappaleisiin<br />
ja virkkeisiin.<br />
Kielen tulee olla myös mahdollisimman tarkkaa ja täsmällistä, etenkin pääkäsitteiden<br />
ja avainsanojen osalta. Oman alan ammattisanastoa voi käyttää, mikäli se on tarkoituksenmukaisinta.<br />
Vieraat käsitteet ja uudet termit selitetään niitä ensi kertaa käytettäessä.<br />
Oikeiden käsitteiden löytämiseksi voi käyttää apuna oman alan hakuteoksia.<br />
6.2 Asiatyylin avuksi<br />
1. Kun alat kirjoittaa, tee sopiva suunnitelma ja noudata sitä. Selvä hahmo miellekarttana<br />
tai runko ranskalaisin viivoin takaa työn etenemisen ja onnistumisen.<br />
2. Tee luvusta käsittelyn perusyksikkö.<br />
3. Tarkista, ettei tekstiisi – kappaleiden ja virkkeiden väliin – jää ajatuskatkoja, vaan<br />
että ajatus etenee loogisesti.<br />
4. Ilmaise jokainen itsenäinen pääasia päälauseessa ja sitä tukevat sivuseikat sivulauseessa.
11<br />
5. Vältä niin pitkiä virkkeitä, ettei niiden sisältö avaudu kertalukemalla.<br />
6. Jos esität laajan ajatuksen kokonaisuutena yhdessä virkkeessä, tarkista, että teet<br />
sen virheittä. Helpota lukijaa välimerkein: kaksoispisteellä, puolipisteellä tai ajatusviivalla.<br />
7. Älä pilko lauseitasi tarpeettomin sulkumerkein tai ajatusviivoin. Sanajärjestystä voi<br />
vaihdella.<br />
8. Kirjoita tekstiisi vaihteleva rytmi; toisto tuntuu yksitoikkoiselta.<br />
9. Sijoita tärkeät sanat lauseen alkuun tai loppuun. Samoin painavat virkkeet kirjoitetaan<br />
kappaleen alkuun tai loppuun ja tärkeimmät asiat tekstin alkuluvuksi ja päätäntöön.<br />
10. Älä käytä kuluneita fraaseja ja kliseitä. Keksi omat kielikuvasi.<br />
11. Käytä itsellesi tuttua, luonnollista kieltä; älä heittäydy viralliseksi.<br />
12. Vältä muotisanontoja ja -sanoja, älä ainakaan toista niitä väsymiseen asti. Kullakin<br />
alalla on omat riesansa, esim. tekijä, resurssi, sektori, kokea…<br />
13. Vältä vaikeaa virkekieltä; karsi esimerkiksi niin monta -minen-loppuista substantiivia<br />
kuin suinkin. Verbi on aina aktiivisempi. Älä aina suorita jonkin tekemistä, vaan<br />
tee!<br />
14. Selitä käyttämäsi, lukijalle oudot vierasperäiset sanat.<br />
15. Puhu asioista ja esineistä niiden täsmällisillä nimillä.<br />
16. Tarjoa luettavaksi lopputulos, älä koko ajatusprosessiasi.<br />
17. Poista mitäänsanomattomat johdattelut virkkeen alusta: kuten jo edellä kerroin,<br />
tästä kaikesta päätellen… Mieti aasinsillan ja selventävän siirtymän eroa.<br />
18. Karsi toistuvat tilkesanat ja päällekkäisilmaukset: myöskin, toisaalta, sitten, -kin,<br />
kuitenkin… Tunnista omasi.<br />
19. Vältä relatiivilauseketjuja; esim. Mies, joka asuu naapurissa, joka on kilometrin<br />
päässä rannasta, jolla käymme kesäisin uimassa, on Kimmo Koskinen.<br />
20. Tekstin keventämiskeinoja ovat<br />
lyhyet sanat<br />
konkreettiset sanat<br />
perusmuotoiset sanat<br />
tavalliset sanat<br />
äidinkieliset sanat<br />
lyhyet virkkeet.
12<br />
21. Suosi yksityistä yleisen kustannuksella ja käytä tarkkaa epämääräisen ja konkreettista<br />
abstraktin sijaan.<br />
22. Yksikkö on tehokkaampi kuin monikkomuoto.<br />
23. Käytä niukasti pronomineja. Älä aloita kappaletta viittaamalla pronominilla edellisen<br />
kappaleen tarkoitukseen.<br />
24. Vältä tarpeettomia lyhenteitä. Ne sopivat lähinnä taulukoihin.<br />
25. Perustele sanomasi esimerkillä.<br />
26. Viljele vastakohtia, ne pitävät lukijan mieleen liikkeellä.<br />
27. Pysy asiassa.<br />
28. Satsaa aina erityisesti aloitukseen ja lopetukseen.<br />
29. Tarkista teksti lukemalla se ääneen ja puoliääneen. Huomaat, milloin teksti töksähtää.<br />
30. Etäännytä teksti itsestäsi hetkeksi. Korjaa, kun kykenet asettumaan lukijan asemaan.<br />
6.3 Luettavuus<br />
Jotta lukija vaivautuisi lukemaan tekstiä, täytyy sen ulkoasun olla helposti hahmottuva<br />
ja selkeä. Siksi päättötyö tehdään määrämuotoiseksi, lähes standardityyppiseksi.<br />
Standardin idea on vakiinnuttaa tiettyjä kirjoittajan käytäntöjä ja helpottaa tuttuudellaan<br />
lukijan työtä. Olennainen löytyy nopeasti ja helposti.<br />
Ammatikseen kirjoittava, esimerkiksi toimittaja tai mainosmies, joutuu ottamaan huomioon<br />
tekstinsä myyvyyden: sen on oltava kohderyhmää kiinnostava ja siihen täytyy<br />
päästä helposti sisään. Samoin päättötyön kirjoittaja joutuu asettumaan lukijansa<br />
asemaan tekstiä tuottaessaan. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että tekstejä on<br />
muokattava moneen kertaan. Kertaalleen kirjoitettu versio on harvoin sellaisenaan<br />
paino- tai monistuskelpoinen.
13<br />
7 HAVAINNOLLISTAMINEN<br />
Raporttitekstiä voi havainnollistaa tiivistämällä asioita graafisen muotoon. Taulukoissa<br />
taas voidaan esittää helposti numerotietoja, joista tehdyt päätelmät näkyvät tekstissä.<br />
Erilaiset taulukoidut mittaustulokset - diagrammit, piirustukset, kaavakuvat, kartat,<br />
kytkentäkaaviot ja niin edelleen - ovat tarpeen projektiraporteissa. Niillä voidaan<br />
kuvata prosessia tai teknisiä seikkoja, vertailla asioita ja ilmiöitä sekä esitellä suuruussuhteita<br />
tai kehityslinjoja.<br />
Joitakin asioita ei edes voi sanallisesti ilman kuvioita täsmällisesti selittää, kuten tunturin<br />
sijaintia maastossa, kesämökin pohjapiirrosta, rokokootuolin muotoa tai väliverhon<br />
väriä. Jos halutaan kuvata luistelua, voidaan se toki sanallisestikin tehdä, mutta<br />
helpommin mielikuva hahmottuu kuvion avulla (kuvio 1).<br />
KUVIO 1 Luistelukuvio<br />
8 KUVIOT JA TAULUKOT<br />
Kuviot ovat graafeja, joissa havainnollistettava tieto jäsennetään piirroksin. Graafeja<br />
ovat pylväät, ympyrät, käyrät, laatikot, kaaviot, piirrokset, kartat ja niin edelleen. Myös<br />
valokuvat luetaan kuvioihin. Viivakaavion eli viivadiagrammin avulla voidaan kuvata<br />
kehitystä kuten pituus-, paino- ja lämpötilakäyrillä. Tällöin vaaka-akselille tulee<br />
riippumaton muuttuja (esim. päiväys, vuosiluku). Pystyakselille merkitään muuttuva<br />
ominaisuus (esim. paino). Samaan kaavioon voi piirtää useita käyriä; eri väri tai erilaiset<br />
viivatyypit kuvaavat eri asioita.
14<br />
Pylväsdiagrammilla ja histogrammilla kuvataan frekvenssejä, suuruussuhteita ja<br />
kokonaisuuden jakautumista osiin. Niissäkin pysyvä muuttuja merkitään vaakaakselille<br />
ja muuttuva pystyakselille. Pylväsdiagrammit voivat olla vaaka- tai pysty<br />
asennossa. Histogrammissa pylväät piirretään kiinni toisiinsa. Ympyräkaaviolla eli<br />
sektoridiagrammilla (”piirakoilla” tai ” reikäleivillä”) kuvataan kokonaisuuden jakautumista<br />
osiin. Luvut merkitään useimmiten prosentteina.<br />
Yleensä raportin tulososan kuviot ja taulukot laaditaan itse, sen sijaan taustaosaan ja<br />
vertailuun voidaan käyttää valmistakin kuvaa kopioituina. Kuvioiden ja taulukoiden<br />
käyttö tulisi aina tarkasti harkita. Kopioidut kuvat, kuviot ja taulukot siirrettään helpommin<br />
liiteosaan, varsinainen teksti kun on omaa tuotosta varten. Taulukko on<br />
suorakaiteen muotoinen rakennelma, jossa tietoa kiteytetään riveille ja sarakkeisiin<br />
(taulukko 1).<br />
TAULUKKO 1 Kuiva-ainekiloista todellisiksi kiloiksi<br />
Rehun nimi kg KA KA-% kiloa<br />
Säilörehu 3,7 30 12,5<br />
Ohra 1,3 86 1,5<br />
Kaura 1,3 86 1,5<br />
Muu 0,0 89 0,0<br />
Yhteensä 6,34 15,5<br />
8.1 Periaatteita taulukoiden ja kuvien toteuttamiseen<br />
Mikäli raportti perustuu pääosin graafiseen kuvaukseen, täytyy menetelmästä hankkia<br />
lisätietoa erikseen. Seuraavassa esitellään perusohjeita, joita sopii soveltaa pienimpiin<br />
harjoituksiin. Kuviot ja taulukot eivät saa sisältää sellaista olennaista tietoa,<br />
jota ei ilmaistaisi myös tekstissä. Kuvion ja taulukon ilmaisu on tasoltaan ilmiöitä ja<br />
asioita toteavaa; niitä selostava teksti taas tulkitsevaa. Yhteys taulukon ja kuvion<br />
sekä tekstin välillä on aukoton ja selvä. Kuviot ja taulukot on numeroitava juoksevasti<br />
omiksi sarjoikseen. Kuviot ja taulukot on otsikoitava informatiivisesti ja niissä<br />
voi olla selosteosa, jotta ne voidaan tulkita myös irrallisena, ilman muuta tekstiä. Sanat<br />
TAULUKKO ja KUVIO kirjoitetaan isoilla kirjaimilla.
15<br />
Huom! Perinteisesti taulukon numero ja otsikko sijoitetaan taulukon yläpuolelle, sen<br />
sijaan kuvion numero ja otsikko kuvan alapuolelle. Taulukon leveydeksi suositellaan<br />
kulloisenkin tekstin leveyttä. Keskeistä on pyrkimys yksinkertaisuuteen: yhdellä<br />
silmäyksellä tulisi saada selkeä käsitys kuvatusta asiasta. Jos kuvio tai taulukko on<br />
muualta kopioitu, lähde on osoitettava samalla viitetekniikalla kuin muutoinkin tekstissä.<br />
Jos kuva on otettu itse, silloin kuvaajan nimi on ilmoitettava suluissa. Alla on<br />
esimerkki Excel-taulukkolaskentaohjelmalla tekemästä kaaviosta (kuvio 2).<br />
Rehujakauma<br />
21 %<br />
21 %<br />
58 %<br />
Säilörehu<br />
Ohra<br />
Kaura<br />
KUVIO 2 Lihanaudan rehujakauma<br />
9 GRAAFIEN LUKEMINEN<br />
Graafien lukeminen on niissä käytettyjen symbolien, lukujen ja sijaintien sanallistamista.<br />
Se on opeteltava taito ja vaatii usein itsenäisten merkkijärjestelmien opettelemista.<br />
Tekemällä itse kuvioita ja taulukoita oppii arvioimaan ja lukemaan tehokkaasti<br />
myös toisten valmiita tuotoksia. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se voi<br />
myös valehdella saman verran. Esimerkiksi viivadiagrammissa asteikon väleillä voi<br />
vaikuttaa harhauttavasti lukijaan. Graafi on aina tekijänsä valitsema tapa ilmaista<br />
asia lukijalle eikä aina ehdoton totuus.<br />
Kuvat<br />
Kuvilla vaikutetaan tunteisiin ja luodaan mielikuvia. Kuvat eivät saa olla täytettä vaan<br />
niiden tulee ilmaista jotain oleellista tai täydentää sisältöä. Yleensä kannattaa valita<br />
kuvia, jotka nostavat esiin päämerkityksen tai lisäävät siihen uuden, tuoreen näkökulman.
Change language