269/2010 Löystymätön ruuvi – merkittäviä kotimaisia metsä ... - Tekes

2.4 Yhteenveto metsäalankehityksestäSuomen metsäalaa pidetään usein alhaiseninnovatiivisuuden alana, jonkakehitys olisi ollut hiipumassa viime aikoina.Innovaatioita on kuitenkin syntynyttosiasiassa varsin runsaasti, mistäosoituksena myös tähän tarkasteluuntunnistetut 500 metsäklusterin teknistäuudistusta vuosien 1945 ja 2005 väliltä.Näiden innovaatioiden jaottelu teknologia-alueittainnäyttää, että metsäklusterinteknologinen kehitys on ollut viimeisen60 vuoden ajan monialaista. Innovaatioitaon syntynyt metsätaloudenteknologioissa, paperin ja kartonginvalmistuksessa sekä mekaanisenpuunjalostuksen teknologioissa. Teknisetedistysaskeleet eivät myöskään olekeskittyneet ainoastaan tietylle vuosikymmenellevaikkakin tiettyjä trendejäon havaittavissa.Ajan saatossa metsäalan teknologisenkehityksen painopiste on muuttunut.1940–1960-luvuilla innovaatioitasyntyi määrällisesti vähän, mutta ne uudistivateri teknologia-alueita. 1970-luvullasellun, paperin ja kartongin valmistusteknologiatolivat merkittäviä kehitysalueitaja niihin kohdistuvia uudistuksialuotiin paljon. Paperi- ja kartonkituotteissainnovaatioita syntyi selkeästienemmän vasta 1990- ja 2000-luvuilla,jolloin tuoteuutuuksia kehitettiinpaljon yhä jatkuvan prosessikehityksenohella.Mekaanisen metsäteollisuudenteknologioissa kehityskaari on ollut hiemanerilainen kuin paperi- ja kartonkitoimialalla.Innovaatioita on kehitettymelko paljon jo 1940–60-luvuilla, joidenjoukossa on ollut myös merkittäviäuutuuksia. Tosin myös mekaanisenpuunjalostuksen puolella kehitysintensiteettion noussut 1990- ja 2000-luvuillaja innovaatioita on syntynyt entistäenemmän.Asiantuntijoiden arvioissa nousiesille erityisesti yksi innovaatioajuri – tehokkuus,mikä näkyy niin puun korjuussaja saatavuudessa, massan ja selluloosanvalmistuksessa kuin paperikoneteknologioidenkehityksessä. Tuotantomäärätja laitteistojen koot ovat kasvaneetsamalla kun valmistusprosessiaon kehitetty automaattisemmaksija logistista ketjua metsästä tehtaalle jaedelleen asiakkaalle tiivistetty. Toisaaltavahva strateginen painotus volyymin jakoon kasvattamiseen on heijastunut negatiivisestivaihtoehtoisten tuotteiden,tuotantomuotojen ja alaa muokkaavienuudisteiden asemaan. Teollisuudenalaltaei ole löytynyt kasvualustaa kilpailevilleuusille ratkaisuille tai pientuotannolle,koska tuotantoon tehdyt investoinnitovat olleet todella suuria, ja niiden käyttöajanon pitänyt olla pitkä, 20–50 vuotta.Tämä muodostaa tällä hetkellä yhdenalan suurimmista haasteista kun uudistumiskykyäja uusia tuotteita ja prosessejatarvittaisiin. Saman haasteen edessäon alan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta,joka tähän asti on pitkällesuuntautunut massatuotannonkehitystarpeisiin.Koko puunjalostuksen arvoketjualkaa metsätaloudesta, jossa innovaatioitaon kuitenkin ollut melko niukalti.Myös paperin ja kartongin valmistustaedeltävässä sellun ja massan valmistuksessauudistuksia on ollut seuraavaa arvoketjunvaihetta vähemmän. Toisaaltasellun ja massan valmistukseen liittyvistäinnovaatioista suuri osa on ollut merkittäviäuudistuksia, soodakattilan kehittämisenmyötä valmistusprosessissatapahtuneet muutokset 1950-luvultaalkaen ehkä merkittävimpänä. Suurinosa metsäklusterin innovaatioistakeskittyykin kahteen arvoketjun myöhempäänvaiheeseen; paperin ja kartonginvalmistukseen, mekaaniseenpuunjalostukseen sekä näiden valmistamiintuotteisiin. Nämä metsäklusterininnovatiivisuuden painopistealueetovat lähempänä arvoketjun loppupäätä.Viimeisen 20 vuoden aikana teknologisenkehityksen fokus on siirtynytkohti metsäteollisuuden lopputuotteitaja niiden valmistusta, joihin yhä suurempiosa koko klusterin innovaatioistaon kohdistunut.Vaikka metsäklusterin innovatiivisuuson tässä tarkastelussa olleiden uudistustenvalossa lisääntynyt, niin samallaviime vuosien innovaatioita katsoessavoidaan havaita, että merkittävämpiäuudistuksia on pystytty kehittämäänsuhteellisesti vähemmän kuinmenneinä vuosikymmeninä. Uudistumisenkannalta oleellisempi kysymysvoikin olla se pystyykö metsäklusterikehittämään merkittävämpiä ja radikaalimpiauutuuksia korkean määränsijasta. Toisaalta täytyy huomioida, että”vanhoilla” innovaatioilla on ollut pidempiaika osoittaa merkittävyytensäkun taas viime vuosina kehitettyjen innovaatioidenmerkitys voi kasvaa ajansaatossa ja olla vuosikymmenen jälkeenjotain muuta kuin nyt arvioitu. Tänäpäivänä havaittu ”keltaisen omenan”innovaatio voi olla kymmenen vuodenpäästä ”punainen omena”. Lisäksi piileviäinnovaatioita tai kesken jääneitä kehityskaariavoi nousta esiin uudestaanmuodostuen mitä arvokkaimmaksi tulevaisuudessa.Tällainen esimerkki voisiolla 1980–1990 -luvuilla kehitetty mustalipeänkaasutusprosessi.22