Hyvä, paha informaatio

Talousoikeuden laitoksen idea innostaatohtori Vesa AnnolaaTohtori Vesa Annola varoittaa, että häntä on vaikea keskeyttää päästessäänpuhumaan omasta suuresta missiostaan, eli talousoikeuden laitoksesta. Hänkuvailee vuolassanaisesti näkemystään juridiikan luonteesta, jota hän on ehtinytvuosien mittaan puntaroida sekä tutkijana että lakimaailman toimijana.Usein juridiikkaa ajatellaan vain palomiehenä, joka ryntää sammutustöihinongelmatilanteissa. Minun mielestäni juridiikka on liike-elämässä ennen kaikkeataito ja ymmärrys rakentaa paloturvallisesti. Selvitys taukoaa sekunniksi,ja Annolan ilme kirkastuu hänen todetessaan juridiikan olevan yksinkertaisestirakennusväline. Mikäli tohtori saa päättää, voi vanhan metaforan pelkästä sammutusvälineestäunohtaa kokonaan, ainakin talousoikeuden laitoksen osaajienkohdalla. Laitoksella halutaan kouluttaa juridiikan asiantuntijoita, joilla on vankkaosaaminen myös liike-elämään liittyvällä osa-alueella. Annola pitää tärkeänä sitä,että osaamisalueet yhdistyvät syvällisesti, näin koulutuksella pystytään todellatuottamaan jotain uutta.Tällä hetkellä Annola tekee tutkimusta informaation käytöstä arvopaperimarkkinoilla,hän tarkastelee erityisesti sisäpiirikauppoja. Suurennuslasin allaovat rajanvetojen taustat, joilla määritellään, milloin informaatiota käytetääntalouselämässä moitittavasti. Tietoon liittyy aina epätasapainotila, jonka väärinkäytöstäsisäpiirikaupat ovat tyyppiesimerkki.Mihin hyvän ja pahan informaation käytön raja vedetään, se on mielenkiintoista.Vaikka periaatteessa jatkuva tiedontuotanto on hyvä asia, pamahtaa jostainraja, kun saavutetun tietoylivoiman käyttäminen onkin pahasta.Hänen mielestään suhtautuminen eri osapuolten informaatiotasapainoonon talousjuridiikan ydinkysymyksiä. Kaikkiin kauppoihin liittyy pohdinta siitä,miten liike-elämässä tiedollista ylivoimaa saa käyttää hyväkseen.Tohtori Annola kertoo tutustuneensa itsekin osakekauppaan käytännössä.Olen ostanut jonkin verran osakkeita harrastusmielessä, aiheen tuntemuksentakia, hän lisää.Todelliseksi harrastuksekseen hän kertoo kuvataiteen seuraamisen, varsinaiseksikeräilijäksi hän ei kuitenkaan tunnustaudu. Taiteenkeräilyä harrastavaisosetä Aarne Annola on viidentoista vuoden ajan vetänyt häntä mukaan aiheenpariin.Lasten kanssa puuhailu on tärkeä vapaa-ajan viettotapa, oikeastaan sitä voisisanoa juhlimistavaksi. Leikimme esimerkiksi “ajakajasaja ja nänänäsuu”-leikkiä,nimen ja tyylin takana ovat kaksi- ja neljävuotiaat tyttäreni Sarlotta ja Saralii. Heovat myös antaneet taiteellisen panoksensa isän sopimusoikeutta käsitteleväänväitöstutkimukseen. Viime vuonna julkaistun väitöksen kansien mustavalkoisetpiirrokset ovat tyttöjen käsialaa.35Armi Niemelä