Hyvä, paha informaatio

V A A S A N Y L I O P I S T OA V O I N Y L I O P I S T OHYVÄ, PAHAINFORMAATIOInformaatio-oikeudenerityiskysymyksiä1Sanomalehtiyliopisto2004

2Julkaisija Vaasan yliopisto, Levón-instituutti, Avoin yliopisto,PL 700 (Wolffintie 34), 65101 Vaasa. www.uwasa.fi/avoin/Toimittaja Outi Järvi.Kansi Rauno Kaikkonen. Taitto Merja Kokko.Kirjapaino Fram, Vaasa 2005ISBN: 952-476-063-0 ISSN: 1458-0055

ESIPUHEKevään 2004 sanomalehtiyliopiston aiheena ovat informaatiovirrat ja niidenaiheuttamat oikeudelliset erityiskysymykset. Informaatioteknologia on muuttanutmaailmaa ja muutos on tuonut mukanaan paljon asioita, joista tavallisenkinihmisen pitäisi tietää. Lainsäädännön kehitystä maallikon on kuitenkin vaikeaseurata omin avuin. Sanomalehtiyliopistossa Pohjalaisen lukijat ovat voineetperehtyä tähän aihealueeseen Vaasan yliopiston talousoikeuden laitoksen asiantuntijoidenopastuksella.Informaatiovirralla tarkoitetaan vuorovaikutteista tapahtumaa, jossa välitetäänsähköisessä muodossa olevaa informaatiota eri osapuolten välillä. Välitetyninformaation muoto ja kanava vaihtelevat käyttötarkoituksesta ja osallistujistariippuen. Yhtenä osapuolena voivat olla viranomaiset, mutta yhtä hyvin informaationvaihto voi tapahtua yrityksen ja asiakkaan välillä. Informaatio voi ollaluonteeltaan positiivista, käyttäjiä palvelevaa, mutta eri syistä se voi olla myöshaitallista. Sen avulla voidaan lainvastaisesti tavoitella omaa etua tai sitä voidaanmuilla tavoin käyttää väärin, joskus tahattomastikin. Käsillä olevan julkaisunartikkelit keskittyvät tähän ongelmakenttään liittyviin informaatio-oikeudellisiinkysymyksiin.Artikkelisarjan aloittaa OTK Pekka Vainio, joka pohtii sopimuksellisenvastuun syntyä ja kehittymistä verkostoissa ja informaatiovirtojen merkitystätässä prosessissa. KTL Mika Kärkkäinen käsittelee artikkelissaan sähköisen kaupankäynninsynnyttämiä uusia oikeudellisia kysymyksiä. KTM Sari Hakapäänaiheena on eGovernment eli sähköinen asiointi viranomaisten kanssa ja siihenliittyvä lainsäädäntö ja ohjeistus. KTT, OTL Vesa Annola keskittyy arvopaperimarkkinoideninformaatiovirtojen sääntelyyn eri osapuolten eli yhtiöiden,sijoittajien, pörssin ja arvopaperinvälittäjien näkökulmista. VTL, KTL AlfredHerlerin artikkeli käsittelee tietoverkkojen tekijänoikeuskysymyksiä, erityisestilinkittämiseen liittyviä oikeudellisia näkökohtia. KTL Jaana Hautala kuvaa yrityskauppavalvontaprosessininformaatiovirtoja eli sitä, mitä tietoa prosessissavälitetään, ketä tiedonantovelvollisuus koskee, mihin tietoa tarvitaan ja miten sitäsäännellään. Artikkelisarjan päättää professori, OTT Asko Lehtonen artikkelillaansähköpostiviestin oikeussuojasta. Tekstin pohjana on uusin lainsäädäntö.Vaasan yliopiston avoin yliopisto kiittää kaikkia sanomalehtiyliopiston järjestämiseenosallistuneita tahoja, erityisesti professori Asko Lehtosta ja talousoikeudenlaitoksen tutkijoita, jotka ovat artikkeleiden takana. Kiitos myös sanomalehtiPohjalaiselle, joka on mahdollistanut informaatio-oikeuden erityiskysymystentuomisen suuren yleisön ulottuville.3Vaasassa 28. päivänä joulukuuta 2004Outi JärviKoulutuspäällikköVaasan yliopistoAvoin yliopisto

SisältöEsipuhe ...........................................................................................................................3Sanomalehtiyliopiston opit ovat kaikkien ulottuvillaNyt pohditaan informaatiovirtoja juridisesta näkökulmasta .................................7Tutkija Pekka Vainio on kitaraa soittava lakimies ..................................................11Informaatiovirtojen oikeusvaikutukset verkostoissaKolmen kauppa - kahden riita ................................................................................13Mika Kärkkäinen tutkii Venäjän ulkomaankaupanoikeudellista järjestelmää ..........................................................................................19Informaatiovirrat sähköisessä kaupankäynnissäInternet-kauppa synnyttää uusia oikeudellisia kysymyksiä ............................21Assistentti Sari Hakapään tutkimuksen pohjalla onhalu kehittää omaa työtä sähköisen asioinnin avulla ............................................265Sähköisen asioinnin luomat mahdollisuudet viranomaistoiminnalleSaako asiakaspalvelua tulevaisuudessa vain Internetissä? ...............................28Talousoikeuden laitoksen idea innostaa tohtori Vesa Annolaa ...........................35Informaatiovirrat arvopaperimarkkinoilla ..........................................................36Jatko-opiskelija Alfred Herler työstää kahta lisensiaatintutkimusta ..................43Informaation tekijänoikeudelliset kysymykset tietoverkoissa ........................44Kilpailuoikeus kolahtaa Jaana Hautalalle ..............................................................52Informaatiovirrat yrityskauppavalvonnassaMitä yrityskaupasta pitää ilmoittaa ja kenelle? ...................................................53Professori Lehtonen yhdistää modernin ja vanhanaikaisen lähestymistavan ...60Luottamuksellisen viestin suoja kattaa myös sähköpostinSisällön suoja riippuu osin viestin lähettäjän tarkoituksista ...........................61

Sanomalehtiyliopiston opit ovatkaikkien ulottuvillaNyt pohditaan informaatiovirtojajuridisesta näkökulmastaHuhtikuun aikana toteutettava sanomalehtiyliopisto käsittelee informaatiooikeudenerityiskysymyksiä. Sanomalehtiyliopisto alkaa jo olla perinteinen tapatuoda yliopisto-opetusta muidenkin kuin yliopistossa opiskelevien ulottuville.Kolmattatoista kertaa projektissa yhteistyökumppaneina ovat avoin yliopisto jasanomalehti Pohjalainen ja tällä kertaa Vaasan yliopiston ainelaitoksista mukanaon talousoikeuden laitos.Kirjoitussarjan otsikkona on “Hyvä, paha informaatio”. Talousoikeudenlaitoksen asiantuntijat kertovat artikkeleissaan informaatioon liittyvistä mahdollisuuksista,käytännöistä ja ongelmista juridisista lähtökohdista.Yliopisto-opetusta saa postiluukusta kotiinSanomalehtiyliopistoa ei järjestetä muualla Suomessa. Avoimen yliopistonkoulutuspäällikön Outi Järvi kuvaa sanomalehtiyliopistoa ainutlaatuiseksi opetusmuodoksija tärkeäksi avoimen yliopiston toimintamuodoksi. Sanomalehtiyliopistosopii täydellisesti avoimen yliopiston periaatteisiin, sillä kaikki voivatosallistua, riippumatta koulutustaustasta, iästä tai asuinpaikasta.Kun sanomalehtiyliopisto järjestettiin ensi kerran vuonna 1992, aiheena olisuunnittelumaantiede. Koulutuspäällikkö arvelee myönteisen palautteen rohkaisseenavoimen yliopiston väkeä järjestämään sanomalehtiyliopistoa välilläpariinkin kertaan vuoden mittaan. Viime vuosina käytännöksi on tullut pitääyksi sanomalehtiyliopisto kevätlukukaudella.– Sanomalehtiyliopiston idea on 1990-luvun alusta, sen toi Suomeen Aamulehti-yhtymänviestintäjohtaja Seppo Sisättö, joka oli saanut ajatuksen Singaporessaerään viestintäkonferenssin keskustelujen tuloksena. Vaasalaiset sittentoteuttivat idean, Järvi kertoo.Sanomalehtiyliopiston käytännöt ovat säilyneet samankaltaisina. Yleensäkokonaisuuteen ovat kuuluneet Pohjalaisessa julkaistavat asiantuntija-artikkelit,aiheeseen liittyvä seminaari ja joskus opetukseen on liitetty lähiopetustuntejakin.Tällä kertaa seminaaria tai lähiopetusta ei järjestetä, mutta artikkeleita julkaistaantavallisen neljän sijasta seitsemän.– Vuosittain jokin ainelaitos tuottaa sanomalehtiyliopiston opinnot, esimerkiksiviimeksi oli mukana nykysuomen laitos ja aiheena nimistöntutkimus. Opinnotsuoritetaan avoimessa yliopistossa, eli nyt voi suorittaa informaatio-oikeudenerityiskysymyksiä -kurssin. Pohjalainen tuo tarjolle opetuksen, joka vastaaluento-opetusta, selvittää koulutuspäällikkö sanomalehtiyliopiston rakennetta.7

Internetissä virtaa hyvää ja pahaa informaatiota8Kevään sanomalehtiyliopiston asiantuntija-artikkelit saumautuvat yhteeninformaatiovirrat -käsitteen kautta. Talousoikeuden laitoksen johtajan, professoriAsko Lehtosen mukaan informaatiovirrat sisältää ajatuksen vuorovaikutteisestatapahtumasta, jossa välitetään informaatiota. Tapahtuman osapuolina voivat ollayhtä hyvin kansalaiset ja yritykset kuin viranomaisetkin. Välitetyn informaationmuoto ja kanava vaihtelevat käyttötarkoituksesta ja osallistujista riippuen.– Informaatio käsitteenä on laaja ja ongelmallinen suomen kielessä, erityisestijos ajattelee sen suhdetta tietoon. Informaatiovirroista on kyse monessa yhteydessänykyisin, jokapäiväisenä esimerkkinä webbikauppa. Siinä toimitaan välitetyndigitaalisen informaation avulla.Professori Lehtonen mieltää “hyvän informaation” viittaavan informaatiovirtoihin,joilla palvellaan ihmisiä. Positiivista informaatiovirtaa tuottavat muunmuassa sanomalehdet, ja viranomaiset tiedottamisen kautta. Puolestaan “pahainformaatio” viittaa toimintaan, jossa informaatiovirtoja käytetään lainvastaisestioman edun tavoitteluun. Toisaalta informaatiovirtoja käytetään väärin erehdyksienseurauksena ja on poikkeustilanteita esimerkiksi internetin suhteen, joihinei ole vielä säännöstöä.– Selkeä informaatiovirtoihin nivoutuva rikos on internetin kautta tapahtuvaäänitteiden luvaton kopiointi ja levittäminen. Internet mahdollistaa tietystivaltavasti positiivisia informaatiovirtoja. Sieltä on saatavissa tietoa asioista, jotamuuten olisi vaikea löytää, kuten ulkomaiden viranomaistoiminnasta. Globaalissataloudessa on tärkeää tavoittaa maailmanlaajuisesti myös yritykset, selvittääprofessori Lehtonen.IT-ala tarvitsee juridista osaamistaSanomalehtiyliopiston otsikolla “Hyvä, paha informaatio” ei siis ensisijaisestiviitata vuorovaikutusprosesseissa välitetyn informaatiosisällön luonteeseen. Tausta-ajatuksenaon prosessin laillisuus ja tarkoituksenmukaisuus, johon kuitenkinsisältyy lainsäädännölläkin osoitettu vastuu informaatiosisällöistä.Informaatioon ja informaatiovirtoihin liittyvä lainsäädäntöä muokataankoko ajan, eikä se ole vielä kovin hyvin tunnettua. Professori Lehtosen mukaansekä talouselämässä että viestinnän alalla tarvitaan ihmisiä, jotka ovat erikoistuneetIT -alan lainsäädäntöön. Koska ala on suhteellisen uusi, on lainsäädäntööntullut jatkuvasti muutoksia käytännön kokemuksen ja tutkimuksen lisääntyessä.Professori itse on viime vuosina tutkinut muun muassa sähkäpostisuojaa jatietoverkkorikoksia. Talousoikeuden laitos on yhteistyössä viestintätieteiden jatietotekniikan laitosten kanssa järjestämässä teknisen viestinnän ja tietotekniikkaoikeudenmaisteriohjelmaa, joka aloitetaan toukokuussa.– Lakiekonomin ja veroekonomeiksi valmistuvat työllistyvät yleensä hyvin,se huomataan laitoksella seminaariopetusvaiheessa, kun suuri osa porukasta onjo karannut maailmalle työhön. Tämä on osittain seurausta siitä, että 1990-luvunlopulla alettiin tiedostaa tarve juridisesta osaamisesta talouselämässä. Tällä hetkel-

lä tietoverkkojen ja informaatiovirtojen asiantuntemuksella on erityinen kysyntä.Uusi maisteriohjelma vastaa tarpeeseen, professori Lehtonen toteaa.Koulutuspäällikkö Järven mukaan sanomalehtiyliopiston aiheet on pyrittyvalitsemaan yleisön kiinnostus ja ajankohtaisuus huomioon ottaen.– Informaatioteknologia on muuttanut maailmaa ja muutos on tuonut paljonasioita, joista tavallisen ihmisen pitäisi tietää. Lainsäädännön kehitystä maallikonon kuitenkin vaikea seurata. Siksi on hyvä perehtyä siihen asiantuntijoidenjohdolla.Ensi kevään suunnitelmat sanomalehtiyliopiston suunnitelmat eivät olevielä selvät.– Opinnot tulevat hallintotieteiden tiedekunnasta, sen eri oppiaineista.Tarkempaa tietoa ei tällä hetkellä vielä ole, koulutuspäällikkö Järvi valottaa.Armi Niemelä9

Tutkija Pekka Vainio on kitaraa soittava lakimies- Olen jatkanut verkostojen tutkimista, koska aihe ei ole jättänytrauhaanTalousoikeuden laitoksen jatko-opiskelija Pekka Vainio käy Vaasassanykyisin harvoin, koska tällä hetkellä ei ole menossa opetettavia kursseja. Turussaväitöskirjan kirjoittaminen sujuu samassa työhuoneessa kuin lakiasiantoimistoonliittyvät tehtävätkin. Tällä hetkellä tutkimustyö on etusijalla, sillä Vainio haluaapäätellä vuonna 2000 aloittamansa rupeaman ensi vuoden loppuun mennessä.Pekka Vainio on kotoisin Espoosta, Turkuun hän päätyi ylioppilaskirjoitustenjälkeen. Hän kertoo hymyilleen osanneensa jo ”turkua” muuttaessaan kaupunkiin.Kiinnostus juridiikkaan sai hänet opiskelemaan oikeustiedettä.– Silloin mietin koulutuksen antavan paljon mahdollisuuksia, muutakinkuin pelkästään valmiuden työskennellä lakimiehenä. Oikeustieteen opinnotovat laaja-alaiset ja antavat hyödyllisiä taitoja, joita tarvitaan yhteiskunnassatoimimiseen, Vainio pohtii opiskeluaikaista valintaansa, ja toteaa mielenkiintonsajuridiikkaan muuttuneen vuosien mittaan. Tällä hetkellä on olennaista osatasoveltaa, tutkia ja tulkita lain mahdollisuuksia, esimerkiksi verkostoituminen onasettanut sopimusoikeuden uusien lähtökohtien äärelle.Väitöstutkimuksen tekeminen Vaasan yliopiston talousoikeuden laitoksellaoli sopiva vaihtoehto, sillä laitos ja sen ihmiset olivat jo ennestään tuttuja. Tutkimuson kulkenut työnimellä ”Vastuunhallinta verkostoissa”. Vainio kertoo aiheenmuotoutuneen todellisesta verkostoitumistilanteesta, jota tutkimalla huomattiinriskit sopimusvastuussa. Myöhemmin havaittiin ongelman yleisyys verkostoissayleensä.Praktiikkatyössään Vainio kertoo kokeneensa sekä hienoja onnistumisia ettäikäviä epäonnistumisia, joista hän arvioi oppineensa kaikista eniten. Saavutuksiatältä saralta ei voi kuitenkaan sen kummemmin nimetä, sillä vaitiolovelvollisuusasiakkaista kohtaan on ehdoton. Vainio kuvailee lakimiehen työtä sellaisten tapojenetsimiseksi, jotka ovat oikeudellisesti toimivia. Hän nimittää sitä räätälintyöksi,jossa voi välillä auttaa ihmistä todellisessa hätätilanteessa.– Opetustyössä käytän joskus omia praktiikkakokemuksiani esimerkkeinä,mutta varmistan, ettei esimerkkejä voi yhdistää todellisuuden tapaukseen.– Praktiikkatyössä pitää miettiä, miten varautua asioihin, jotka voivat mennäpieleen, ja yrittää ennustaa sitä mikä voi mennä pieleen, Vainio pohtii ja myöntää,että lakimiehen pitää olla sopivalla tavalla pessimisti, mutta myös samallarakentavalla tavalla optimisti.Oikeustieteen alaan liittyvä opetustyö toi Vainion aikoinaan Vaasaan. Ensinhän piti kursseja Kokkolan Chydenius-instituutissa, ja siirtyi sitten opettamaanVaasan avoimeen yliopistoon yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä. Vainionmukaan opettaminen tuntui sen verran mukavalta, että halusi tehdä sitä enemmänkin.Hänen mielestään opettaminen on hyvää vaihtelua praktiikalle.11

Harrastuksikseen Vainio kertoo urheilusukelluksen, jota hän on tehnytmonta vuotta. Lisäksi vapaa-aikaan kuuluu musiikki, Vainio paljastaa soittavansacd-levyjen lisäksi kitaraa. Mielimusiikkia on blues, soul ja 50- ja 60-luvun rock.Armi Niemelä12

Informaatiovirtojen oikeusvaikutuksetverkostoissaKolmen kauppa - kahden riitaPekka VainioKKO:n ratkaisussa 1988:11 oli kysymys varsin tavallisesta tavaran myyntiketjusta.A tilasi tavaroita B:ltä, joka tilasi ne edelleen C:ltä. C laskutti B:tä, jokalaskutti puolestaan A:ta. Toimitus kuitenkin tehtiin suoraan valmistajalta tilaajalle.Tilauksen vastaanottanut ja valmistajalle tilauksen tehnyt yritys sivuutettiin.Tavara kulki näin lyhyemmän ketjun kautta kuin raha.Tavara osoittautui tarkoitukseensa sopimattomaksi. Kysymys oli sopimussuhteeseenperustuvasta korvausvaatimuksesta. Ne ovat liikesuhteissa verrattainyleisiä. Poikkeuksellista oli, etteivät vastaaja ja kantaja olleet sopimussuhteessa.Tilaaja A olisi sinänsä voinut vaatia vahingonkorvauksen sopijakumppaniltaanB:ltä, mutta ei halunnut vaarantaa hyvää liikesuhdetta. Korvausta vaadittiin sensijaan suoraan valmistajalta C:ltä, joka myönsi vastaavansa toimitusehtojensamukaisesti, mutta kiisti olevansa enemmälti vastuussa. Korkein oikeus tuomitsiC:n korvaamaan vahingon toimitusehtojen mukaisesti. Vastuu näyttäisi tuomituiltaosiltaan perustuvan vastaajan myöntämiseen.Riidan voi nähdä yhtenä osoituksena siitä, että sopimusoikeuden järjestelmääon ajoittain vaikea soveltaa liiketoiminnan vaihdantarakenteisiin. Sopimusoikeudenlähtökohtana on, että sopimukseen perustuvia vaatimuksia voidaanesittää vain omalle sopijakumppanille. Riidan kohteena ollut oikeussuhteidenketju oli vieläpä suhteellisen yksinkertainen. Verkostoituvassa taloudessa vaihdantasuhteidenrakenteet ovat monimutkaisempia.13Verkostot ja vastuuriskitVerkostolla tarkoitetaan tavallisesti itsenäisten toimijoiden vuorovaikutukseenperustuvaa yhteistoimintaa. Tiedonkulkureitit ja vaihdantasuhteet voidaanusein hahmottaa verkkoa tai useita erillisiä yhteen liitettyjä verkkoja muistuttavaksiorganisaatioksi. Yhteistoimintaa tiivistämällä pyritään esimerkiksi saavuttamaansynergiaetuja ja parantamaan mahdollisuuksia kilpailla tehokkaastisuurempien yritysten kanssa. Toiminta on myös joustavampaa. Toimijat esimerkiksivaihtuvat helpommin kuin kiinteissä organisaatioissa. Verkosto voi syntyäpienten ja keskisuurten yritysten yhteenliittymien kautta tai vaikkapa yritystenulkoistaessa toimintojaan.

14Verkostoja on toistaiseksi tutkittu lähinnä liiketaloustieteen näkökulmasta.Esimerkiksi Vaasan yliopiston johtamisen laitos on tuottanut huomattavaaverkostotutkimusta. Verkostoihin liittyvien juridisten kysymysten tutkiminenon sitä vastoin vielä uutta.Verkostossa voi olla kymmeniä tai jopa satoja toimijoita. Toiminta on monenvälistä.Kaikkien suoritus saattaa vaikuttaa kokonaisuuteen. Yhden suoritusvirhevoi aiheuttaa vahingon monelle. Oikeussuojan saaminen voi olla ongelmallista- jopa mahdotonta, jos vahingon aiheuttajan ja sen kärsijöiden ei voida katsoaolleen sopimussuhteessa. Osallisten liikeintressit ovat kuitenkin varsin lähellätoisiaan, tukevat toisiaan ja jopa edellyttävät toisiaan.Vastuu voi tietenkin kulkea myös ketjua myöten, kuten tilaus-, raha- jatoimitusliikennekin. A vaatii korvauksen B:ltä joka kärsii näin vahinkoa ja vaatisiitä korvauksen C:ltä ja niin edelleen. Tällaisen vastuuketjun riskeinä ovat paitsisen katkeaminen yhden osallisen varattomuuden vuoksi, myös vastuun kulunhitaus ja riitatilanteissa ketjun myötä kohoavat kustannukset.Verkostossa toimimisen yhtenä riskinä on näistä syistä, että suoritushäiriöntapahtuessa sopimusvastuu saattaa puuttua kokonaan tai ainakin kohdistuatoiseen tahoon kuin virheen aiheuttajaan. Tämä riski on sinänsä hallittavissa,mikä kuitenkin edellyttää, että se tiedostetaan. Sopimuksen solmiminen onnistuuvasta, kun määritetään sen osapuolet. Verkostossa tulisi siis ennen suoritusvirheentapahtumista määrittää ne tahot, joiden halutaan olevan vastuussatoisiinsa nähden.Sopimusvastuun merkitysSopimusperusteinen vastuu toteutuu käytännössä usein velvollisuutenakorvata sopimuksen rikkomuksesta seurannut vahinko. Vahingonkorvaus ontoki mahdollinen ilman sopimustakin. Tämä sopimuksenulkoinen vahingonkorvausvastuueli deliktivastuu rajoittuu kuitenkin yleensä henkilö- ja esinevahinkoihin.Taloudelliset vahingot, jotka eivät ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoonkorvataan tässä vastuumuodossa vain poikkeustapauksissa.Liikesuhteissa suoritushäiriöt aiheuttavat juuri taloudellisia vahinkoja.Henkilö- ja esinevahingot sitä vastoin ovat näissä tilanteissa poikkeuksellisia.Oikeussuojan saaminen liikesuhteissa on siksi varsin ongelmallista sellaista tahoavastaan, johon ei voida hahmottaa sopimussuhdetta.Ongelma voidaan havainnollistaa esimerkillä, jota voidaan hyödyntää myösliiketoimintaa arvioitaessa. Sitä on käytetty malliesimerkkinä sopimusvastuunja sopimuksenulkoisen vastuun rajojen ongelmallisuudesta. Ongelma on myöseri maissa ratkaistu eri tavoin.Testamentin tekijä, testaattori kääntyy asiantuntijan puoleen ja antaa tälletoimeksiannon laatia asiakirja. Laatija tekee virheen, jonka johdosta testamenttijää vaille tavoiteltuja oikeusvaikutuksia. Asiakirjan laatijan kanssa sopimussuhteessaon testaattori. Vahingonkärsijänä taas on edunsaaja. Vahinko havaitaanusein vasta testaattorin kuoltua. Sopijakumppanin asemassa ovat tällöin hänen

omaisensa, joille tuskin on aiheutunut vahinkoa. Heidän perintöosansa päinvastoinjää suuremmaksi testamentin vaikutuksettomuuden johdosta. Edunsaaja eiole sopimussuhteessa testamentin laatijaan. Vahinko on puhtaasti taloudellinen.Se jäisi siis sopimuksen ulkoisessa vastuussa pääsäännön mukaan korvaamatta.Ongelma on periaatteessa ratkaistavissa laajentamalla jompaakumpaa vastuumuotoa.Sopimuksen ulkoinen vahingonkorvausvastuu ulotetaan poikkeuksellisestimyös puhtaisiin varallisuusvahinkoihin tai sopimusvastuu ulotetaan itsesopimussuhteen ulkopuolelle. Korkein oikeus on valinnut jälkimmäisen tavanratkaisussaan KKO:1992:165. Siinä lahjakirjan laatija katsottiin velvolliseksikorvaamaan lahjan saajalle aiheutunut vahinko, vaikka heidän välillään ei ollutkaansopimusta.Sopimusvastuun kehittyminenKorkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on sopimusvastuuta ulotettumäärätyin edellytyksin myös varsinaisten sopimussuhteiden ulkopuolelle. Tätähenkilöllisesti laajennettua sopimuksellista vastuuta on kutsuttu sopimussuhteitakoskevien periaatteiden mukaiseksi vastuuksi (Esimerkiksi KKO 1992:165 ja KKO1999:19). Ratkaisussa KKO 2001:70 puhuttiin myös sopimusperusteisen ja sopimuksenulkoisen vastuun väliin sijoittuvasta vastuusta, joka ei ole varsinaisestikumpaakaan.Korkeimman oikeuden ratkaisuissaan valitseman linjan voinee tiivistääajatukseen, jonka mukaan normaaliin sopimusvastuuseen voi tietyissä olosuhteissakuulua velvollisuus valvoa myös kolmannen henkilön etua. Tämänvelvollisuuden laiminlyönti voi aiheuttaa vahingon juuri sanotulle kolmannelle.Varsinainen sopijakumppani voi välttyä vahingolta. Kolmannelle on myönnettyoikeus esittää sopimusperusteisia vaatimuksia suoraan vahingon aiheuttanuttahenkilöä kohtaan.Tällainen oikeus on joissakin erityisissä tapauksissa perustettu myös lainsäädännössä.Näin on tehty lähinnä kuluttajasuhteissa. Kuluttajalla on esimerkiksioikeus kuluttajansuojalain 5 luvun 31 §:n säännöksen nojalla kohdistaasopimusperusteinen vaatimus suoraan aiemman myyntiportaan elinkeinonharjoittajaan.Liikesuhteissa tällainen henkilöllisesti laajennettu sopimusvastuuperustuu toistaiseksi lähinnä oikeuskäytäntöön. Tämä jättää ongelmaksi, mitkäyksittäiset tekijät tällaisen vastuun voivat synnyttää. Liiketoiminnan kannalta vastuunennakoimaton syntyminen voi olla yhtä vahingollista kuin sen odottamatonpuuttuminenkin. Milloin henkilön tulisi ottaa huomioon kolmannen liikeintressitsillä uhalla, että tämän laiminlyödessään voi olla korvausvastuussa?Tätä kysymystä voidaan lähestyä ensinnäkin siitä näkökulmasta, mitensopimuksellinen vastuu yleensä voi syntyä ja toiseksi siitä miten Korkeimmanoikeuden omaksuma sopimussuhteita koskevien periaatteiden mukainen vastuuvoi syntyä.15

Tiedonkulku sopimusoikeudellisesta näkökulmasta16Sopimusoikeuden perusasioita on sopimuksen vapaamuotoisuus. Sopimus voisyntyä missä muodossa ja millä tavoin tahansa. Poikkeuksena ovat vain laissamäärämuotoisiksi säädetyt sopimustyypit. Valtaosassa sopimuksia osapuolilla ontäysi vapaus päättää millä tavoin, missä muodossa, minkä sisältöisenä ja kuinkamonen osapuolen välille sopimus solmitaan. Keskeistä on osapuolten saavuttamayhteisymmärrys. Näin ollen hyvin erilaisia järjestelyjä ja toimenpiteitä voidaanpitää sopimuksina.Sopiminen on viestintää - vieläpä varsin arkipäiväistä. Siinä vaihdetaaninformaatiota osapuolten kesken. Oikeudellisen arvioinnin kannalta on merkityksellistä,sisältyykö informaatiovirtaan tieto osapuolen halusta ryhtyä sopimussuhteeseen.Viestintään tulisi sisältyä sitovaksi tarkoitettu tahdonilmaisu. Onhuomionarvoista, että myös passiivisuutta voidaan pitää riittävänä tahdonilmaisuna.Erityisesti liikesuhteissa sopimus voi syntyä ilman mitään nimenomaistatätä koskevaa mainintaa. Osapuolen passiivisuutta pidetään näissä tilanteissahiljaisena tahdonilmaisuna. Keskeistä on, että henkilön antamasta informaatiosta,toiminnasta tai muista olosuhteista on havaittavissa hänen tahtoneen liittyäsopimukseen. Tämä tahdonilmaisu synnyttää sopimusoikeuden mukaan vastaanottajalleoikeuden luottaa siihen, että se myös täytetään. Sopimus on syntynyt.Luottamus voi aikaansaada sopimusvastuun myös verkostossa. Luottamuson oikeudellisesta näkökulmasta keskeinen sopimusta ja siihen liittyvää vastuutaylläpitävä ja myös aikaansaava tekijä. Liiketaloustieteessä luottamusta on tutkittuyhtenä keskeisenä verkostoja koossa pitävänä tekijänä, jonkinlaisena verkostotaloudenkäyttövoimana. Yhteys juridiikkaan on mielenkiintoinen.Viestintä yleensä tuottaa vastaanottajalle jonkinasteisen oikeuden luottaaviestin sisältöön. Korkeimman oikeuden yllä esitellyssä ratkaisussa oikeusvaikutuksellisenainformaationa pidettiin toimitusehtoja, vaikka toimitusta ei edestehty sopijakumppanille.Informaation toimittaminen myös osoittaa lähettäjän tietoisuutta vastaanottajasta,mahdollisesti myös tämän eduista. Tietoisuus toisen intresseistä ja etenkinniiden hyödyntäminen omassa toiminnassa voidaan nähdä yhtenä perusteenaKorkeimman oikeuden sopimuksen kaltaista vastuuta koskevissa ratkaisuissa.Verkoston toiminnassa informaatiovirrat eri osallistahojen välillä ovattavallisia. Muitakin osallisia kuin toimituksen välitöntä vastaanottajaa saatetaaninformoida esimerkiksi suoritusten aikatauluista tai volyymista, jotta nämä voivatottaa sen huomioon omassa suorituksessaan.Informaatiovirta voi olla yksi osoitus jopa sopimussuhteen olemassaolosta.Se voidaan myös nähdä osoituksena siitä, että suoritusvelvollisen tahon tulisitoiminnassaan ottaa huomioon muidenkin kuin varsinaisten sopijakumppaniensaedut. Tämän velvollisuuden sanktioksi voi syntyä myös vahingonkorvausvastuusopimussuhteita koskevien periaatteiden mukaan.Tällainen vastuu voi hallitsemattomana niinikään olla vahingollista verkostontoiminnalle. Siitä koituvien riskien hallitseminen on mahdollista sopimallavastuulle rajat. Tämä edellyttäisi potentiaalisten vastuutahojen ja myös hyväk-

syttävien vastuurajojen määrittämistä etukäteen. Juuri verkostotaloudelle tyypillinenriski on vastuun puuttuminen sitä odotettaessa ja syntyminen silloin kunsitä ei odoteta. Huolellista etukäteistä sopimussuunnittelua voi pitää verkostomuotoisenliiketoiminnan keskeisenä perusedellytyksenä.17

Mika Kärkkäinen tutkii Venäjän ulkomaankaupanoikeudellista järjestelmääTalousoikeuden laitoksen tutkija Mika Kärkkäinen joutuu usein selvittämäänpäätymistään itärajan tuntumasta Pohjanmaan kaksikieliselle rannikolle.Tarinaa perätään lähes aina kotiseudun, eli Lieksan, tullessa esille. AikoinaanVaasassa kiinnostivat kauppatieteiden opinnot, ja paikkakunnan valintaan vaikuttimyös se, että veli jo opiskeli tuolloin Vaasan yliopistossa.- Olen pikkuhiljaa alkanut viihtyä täällä. Opintojen päätösvaiheessa mietinkovasti mitä tekisin, ja mielenkiintoinen vaihtoehto löytyi opettamisesta ja tutkimuksestatalousoikeuden laitoksella.- Vaasassa on hyvä olla, erityisesti kun miettii vaihtoehtoja. Kuinka monessamuussa paikassa yliopistotutkijalla on varaa asua merinäköalalla varustetussaasunnossa muutaman sadan metrin päästä työpaikasta ja vähän matkan päässäkeskustasta.Kärkkäinen kirjoittaa väitöstutkimustaan Venäjän ulkomaankaupan järjestelmänintegroitumisesta kansainväliseen kaupan järjestelmän. Käytännössä setarkoittaa Venäjän ulkomaankaupan sekä sähköisen kaupan lainsäädännön tarkasteluaVenäjän WTO-jäsenyyden näkökulmasta. Väitöskirjan aiheesta häneltäkysytään usein perustavanlaatuisesti, että onko Venäjällä ollenkaan lainsäädäntöä,ja kuinka sen tarkastelu yleensäkään onnistuu. Ytimekäs vastaus kuuluu, ettäkyllä sitä on ja kyllä sitä voi tutkiakin aivan mainiosti.Venäjän oikeusjärjestelmää on tutkittu, mutta ei aiemmin hänen valitsemastaannäkökulmasta. Samaa aihetta Kärkkäinen käsitteli jo lisensiaattityössään,joka valmistui kolmisen vuotta sitten. Venäjään liittyvän tutkimukseen ryhtymistäpohjustaa hänen mukaansa venäjän kielen opiskelu lukiossa. Tuolloin senvalitseminen tuntui poikkeavalta ja siksi kiinnostavalta ratkaisulta. Venäjän kielenopiskelu jatkui vielä yliopistossa, Kärkkäinen päätti tuoda siten erityisyyttäekonomin opintoihinsa. Myöhemmin hän on tehnyt tutkimustaan muutamassa,noin kuukauden mittaisessa jaksossa Venäjällä. Kärkkäinen oli tuolloin mukanavaltakunnallisessa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tohtorikoulussa.- Sanomalehtiyliopistoartikkelini aihe, eli sähköinen kaupankäynti on osaväitöstutkimustani. Tiivistäen voisi sanoa, että sähköinen kaupankäynti ei juurieroa normaalista kaupankäynnistä, mutta tekniikka tuo siihen omat ulottuvuutensa,hän summaa.Omat kokemukset sähköisestä kaupasta ovat pekästään positiivisia, yhteydetovat toimineet ja tilaukset tulleet perille nopeasti.- Musiikin harrastajana olen tilannut siihen liittyviä juttuja netistä. Esimerkiksivasenkätiselle tarkoitettua sopivan hintaista kitaraa oli hankala löytää, jotenostin sen netin kautta Saksasta.Talousoikeuden laitoksella toimimisen hyvänä puolena Kärkkäinen pitääsitä, että pienellä laitoksella saa tehdä ja nähdä asioita monipuolisesti. Hänelle ontarjoutunut mahdollisuus antaa opetusta laajasti oikeuden eri osa-alueilta. Hän19

on opettanut yliopiston lisäksi muun muassa Vaasan ammattikorkeakoululla jaavoimessa yliopistossa.Tällä hetkellä Kärkkäisen tutkimustyö etenee yliopiston myöntämän apurahanturvin. Tutkimus sujuu pikkuhiljaa, virallista aikataulua ei ole tarkastimääritelty, mutta hän toteaa, että kesän loppuuun mennessä pitäisi olla viimeistelyvaiheessa.Väitöksen kansittamisen jälkeiset suunnitelmat eivät ole vielätarkentuneet, mutta Kärkkäinen uskoo jatkossakin työskentelevänsä tutkimuksenja opetuksen parissa.Armi Niemelä20

Informaatiovirrat sähköisessäkaupankäynnissäInternet-kauppa synnyttää uusia oikeudellisiakysymyksiäMika KärkkäinenSähköisellä kaupankäynnillätarkoitetaan tavallisesti hyödykkeiden ja palveluidenkauppaa sähköisessä tiedonsiirtoverkossa. Tavallisessa kielenkäytössäpuhutaan yleensä nettikaupasta tai Internet-kaupasta; suurin osa sähköisestä kaupankäynnistätapahtuu Internet-verkon välityksellä. Viestintäteknologian kehitysja konvergenssi (eri mediamuotojen yhdistyminen) näkyy myös sähköisessäkaupankäynnissä. Internet-verkon lisäksi sähköistä kaupankäyntiä tapahtuumobiilissa ympäristössä esimerkiksi matkapuhelimen avulla.Sähköinen kaupankäynti voi olla suoraa tai välillistä. Suorassa sähköisessäkaupankäynnissä sekä tuotteen tilaaminen että sen toimittaminen tapahtuu verkonvälityksellä. Tällaista suoraa sähköistä kaupankäyntiä voisi olla vaikkapasisältöpalvelujen toimittaminen multimediapuhelimeen tai Pohjalaisen verkkoversionlukuoikeuden tilaaminen matkapuhelimella.Välillisessä sähköisessä kaupankäynnissä tavarat tilataan verkon kautta,mutta itse tavaran toimitus tapahtuu perinteisiä toimituskeinoja käyttäen, esimerkiksipostitse. Itse asiassa välillinen sähköinen kaupankäynti ei juuri eroaperinteisestä postimyynnistä; tilaus tehdään painetun katalogin sijasta internetissäolevan myyntiluettelon perusteella esimerkiksi sähköpostitse.Sähköinen kaupankäynti voidaan lisäksi jakaa kaupan osapuolten mukaan.Kaupankäynti voi olla kuluttajakauppaa tai elinkeinonharjoittajien välistä kauppaa.Jaottelulla on oikeudellista merkitystä. Kuluttajankaupassa kuluttajaa suojataan– elinkeinonharjoittajien välisessä kaupassa kaupan osapuolten katsotaan olevantasavertaisessa asemassa.Internet-kaupassa informaatiovirtojen sisältö ja osapuolet voivat erota perinteisestäkaupankäynnistä. Markkinoinnissa on huomioitava Internetin globaaliulottuvuus; kauppasopimusta tehtäessä taas myyjälle asetetut tiedonantovelvoitteetsekä tietosuojavaatimukset.21Tekninen kehitys vaikuttaa lainsäädäntöönVerkkokauppaan voidaan soveltaa samoja sääntöjä kuin perinteiseenkinkaupankäyntiin. Verkkokaupan luonne tuo esiin kuitenkin eri oikeudellisia ongel-

22mia kuin perinteinen kaupankäynti. Kyse on osittain vanhojen oikeusnormientulkinnasta uudessa ympäristössä.Internet valtioiden rajat ylittävänä liiketoimintaympäristönä sekä teknisenkehityksen nopeus on synnyttänyt myös tarpeen uuden lainsäädännön säätämiselle.Uusi normisto koskee muun muassa sähköisiä sopimuksia, tekijänoikeuksiensuojaamista verkkoympäristössä sekä tietosuojaa. Oikeudellista sääntelyäluotaessa on ollut haasteena ottaa huomioon nopea tekninen kehitys ilman ettäsääntelyllä jarrutettaisiin kehitystä. Tämän vuoksi verkkokaupan sääntelyssä onpyritty teknologianeutraaliuteen. Lainsäädännön tulisi soveltua olemassa olevaanteknologiseen ympäristöön, mutta siinä pitäisi samalla jättää myös tilaa tulevaisuudentekniselle kehitykselle ja innovaatioille.Sähköiseen kaupankäyntiin sovelletaan kauppalakia tai kuluttajansuojalakia.Lisäksi Internet-markkinointiin sovelletaan kuluttajansuojalain markkinointisäännöksiäsekä lakia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Sähköistäkaupankäyntiä suunnittelevan yrityksen on kuitenkin otettava huomioonmyös tähän tarkoitukseen säädetty erityisnormisto. Näitä ovat muun muassa laittietoyhteiskunnan palveluiden tarjoamisesta ja laki sähköisestä allekirjoituksesta.Lisäksi henkilötietolaki asettaa omat vaatimuksensa henkilötietojen käsittelylleverkossa. Tätä tulee täydentämään uusi laki sähköisen viestinnän tietosuojasta,jonka ennakoidaan astuvan voimaan kesän 2004 aikana. Lailla pyritään turvaamaansähköisen viestinnän luottamuksellisuus sekä yksityisyyden suojantoteutuminen. Sähköistä viestintää ja tietoturvallisuutta koskeva lainsäädäntöon uutta ja perustuu yhteiseurooppalaiseen lainvalmistelutyöhön ja sen myötävuosina 2000 – 2002 hyväksyttyihin Euroopan yhteisön direktiiveihin.Internet ja markkinointiSähköinen kaupankäynti alkaa yrityksen markkinoinnilla sen verkkosivustolla.Tällöin keskeisessä asemassa on se, mitä tietoa yrityksen on sivustollaanpidettävä, ja mikä on kyseisen tiedon oikeudellinen velvoittavuus. Laissa tietoyhteiskunnanpalvelujen tarjoamisesta säännellään myös yrityksen tietojenantovelvollisuuttainternetkaupassa. Lain mukaan palvelujen tarjoajalla on velvollisuuspitää omaa toimintaansa koskevia tietoja viranomaisten ja asiakkaidensaatavilla. Saatavana on pidettävä muun muassa täydelliset yhteystiedot jakaupparekisterinumero.Internet-markkinointiin sovelletaan lähtökohtaisesti samaa lainsäädäntöäkuin muuhunkin markkinointiin. Näin ollen kulutushyödykkeiden osalta onmyös Internet-markkinoinnissa ilmoitettava hinta yksiselitteisesti ja selkeästi.Internet-markkinointi, kuten mikään muukaan markkinointi, ei kuitenkaan olesiinä mielessä sitovaa, että tuotteitaan tarjoava olisi sitoutunut myymään tuotteenmarkkinoinnissa mainituin ehdoin. Kuten mainokset yleensä, Internetissäpidettävät sivustot ovat vain kehotuksia potentiaalisille ostajille ostotarjouksentekemiseen. Toisin voi olla silloin, jos harjoitetaan esimerkiksi suoramarkkinointiasähköpostin välityksellä; yksilöidylle vastaanottajalle lähetettyä sähköpostiasaatetaan tietyin kriteerein pitää sitovana tarjouksena.

Kauppiaalla on tiedonantovelvoitteitaLaissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta on asetettu internet-kauppiaallevelvoite antaa asiakkaalle tiedot siitä, mitä eri vaiheita sopimuksen sähköiseentekemiseen sisältyy. Yleensä asiointi etenee asteittain tilattavan tuotteenvalinnasta asiakastietojen antamisen kautta lopullisen sopimuksen syntymiseen.Asiakkaalla on koko ajan oltava selvyys siitä, missä vaiheessa hän tekee sitovansopimuksen. Useimmiten tämä on toteutettu sisällyttämällä verkkosivuun kaaviokuva,joka kertoo asiakkaalle missä sopimuksentekovaiheessa hän kulloinkinon. Kuluttajankaupassa yrityksen on lisäksi muun muassa kerrottava kuluttajalletämän peruuttamisoikeudesta.Verkkokaupassa on tärkeää valita turvallinen maksutapa. Käytössä ovatensinnäkin perinteiset postimyynnin maksutavat: postiennakko sekä avoin luottokauppa.Lisäksi maksu voidaan suorittaa sähköisesti luottokorttiveloituksena,pankkien maksunvälityspalvelun kautta (esim. Solo-palvelut) tai sitten osanaesimerkiksi Internet-operaattorin normaalia veloitusta. Myös matkapuhelinmaksutovat yleistymässä. Myyjän huolehdittava siitä, että esimerkiksi maksujärjestelyihinliittyvät tiedot välittyvät turvallisesti ostajalta myyjälle.24Verkkokaupassa luottamus tietosuojaan on tärkeääInternet-aikakaudella on yleinen huoli tietosuojasta ja tietoturvallisuudestakasvanut. On esitetty jopa orwellmaisia uhkakuvia verkossa liikkuvan tiedonväärinkäytön seurauksista. Huoli tietoturvallisuudesta on silti perusteltua. Keskeistäon erityisesti verkossa siirrettävän tiedon suojaaminen. Kaupankäynnissävälitetään henkilökohtaisia tietoja erityisesti maksujärjestelyjen yhteydessä.Ostajan kannalta on tärkeää, että tiedot menevät muuttumattomana myyjälleja etteivät tiedot esimerkiksi luottokortin numerosta missään vaiheessa voipäätyä vääriin käsiin. Myyjän kannalta on tärkeää varmistua siitä, että asiakkaaltasaadut tiedot ovat paikkansa pitäviä – esimerkiksi että asiakkaalta on saatu oikealuottokorttinumero. Internet-kaupan menestyminen edellyttää molempienkaupan osapuolten luottamusta käytössä olevaan järjestelmään. Jos erityisiäsuojaustoimia ei käytettäisi, olisivat verkossa välitettävät tiedot helposti ulkopuolistenkaapattavissa; Internet-viesti kulkee useiden eri verkkojen kautta ja setallennetaan väliaikaisesti monelle eri palvelimelle.

Assistentti Sari Hakapään tutkimuksen pohjalla onhalu kehittää omaa työtä sähköisen asioinnin avulla26Vaasan yliopiston talousoikeuden laitoksen assistentti Sari Hakapää pohtii,sanoisiko kodikseen Rovaniemeä, missä vanhemmatkin edelleen asuvat nuoruudenkotitalossa. Oma koti on toisaalta kaksiossa yliopiston lähellä, jonka hänjakaa avomiehensä kanssa.Tuntureilla olen vuosia käynyt laskettelemassa, hän kertoo, ja toteaa, että tänätalvena on ollut suksilla vain Himoksella ja Simpsiöllä. Pääsiäisenä toteutui haavepitkistä puuteririnteistä, sillä Hakapää kävi Italian Alpeilla ystävänsä kanssa.Hän harmittelee, ettei ehtinyt kevättalvella katsomaan alppitähden, rovaniemeläisenTanja Poutiaisen kisaa Levillä. Kyseisen maailmancupin osakilpailunaikaan assistentti itse oli pelaamassa liitokiekkoa Espoossa. Urheiluharrastuksensahän yrittää ohittaa sivulauseella, vaikka liitokiekkojoukkue, jossa Hakapää onmukana, pelaa SM-tasolla. Vaasalaisnaiset pääsivät talvikaudella kokeilemaankovia pelejä ylemmässä loppusarjassa, hän kuitenkin kertoo tyytyväisin ilmein.Juniori-iässä Hakapää pelasi koripalloa, liitokiekkoharrastus löytyi Vaasastamuutama vuosi sitten.Ryhtyminen jatkotutkimukseen talousoikeuden laitoksella oli hänelleluonnollinen vaihtoehto. Muukin perhe työskentelee yliopistomaailmassa, vanhemmatLapin yliopistossa ja isoveli puolestaan Helsingin yliopistossa. Vuodenvirkavapaa Pohjanmaan verotoimistosta antaa Hakapäälle mahdollisuudenkehittää ideaansa sähköisestä asioinnista verohallinnossa.Verotoimistolla olen mukana yhteisölinjan alv-tiimissä. Selvitän lisensiaatintyössäni,miten sähköisellä asioinnilla voitaisiin järjestää tehokkaammin osasiitä työstä, jota tein käsin.Hakapää ei uskalla arvioida tutkimuksensa tulosten vaikutusta toimintoihinVaasan verotoimistossa yleensä tai omiin alv-tehtäviin. Jos idean mukaisia muutoksiatoteutettaisiin, koskisivat ne todennäköisesti koko maata.Sähköistä asiointia on jo verohallinnossa, en itse ole sitä tietenkään keksinyt,Hakapää naurahtaa, ja jatkaa, että halu jatkotutkimukseen lähti käytännönkokemuksen kautta, ajatuksesta oman työn kehittämisestä.Hakapään lisensiaattitutkimus on sujunut ennalta laaditun aikataulunmukaan. Tekstiksi on naputeltu jo kolmasosa tutkimuksesta ja melkein kaikkijatko-opintokurssit on suoritettu.En kuitenkaan arvioi edistymistä pelkästään sivumäärän perustella, ajatustyökinpitää laskea!Tutkimuksen loppuun kirjoittamiseen riittää aikaa kesällä, sillä assistentinhallinnolliset tehtävät keskittyvät opintokuukausiin. Heinäkuun lopussa työtalousoikeuden laitoksella päättyy, jolloin kirjoitustyön pitäisi olla jo valmiina.Hakapää epäilee nostavansa paineitaan omatoimisesti ilmoittamalla tällaisenaikarajan.Tällä hetkellä hän on innostunut jatkamisesta tutkimustyössä, koska työskentelyyliopistomaailmassa on osoittautunut palkitsevaksi ja houkuttelevaksi.

Hakapää painottaa, että verotoimisto, missä hän ehti saada tärkeää työkokemustaja näkemystä tutkimukseensa, on mukana tulevaisuuden suunnitelmissa. Tavoitettaantyössä ja elämässä hän punnitsee tarkasti.Väitöskirja on pitkän tähtäimen tavoitteeni. Vaikka joku voisi ajatella, ettänuoren naisen suusta sellainen kuulostaa aika kovalta. Perhekin on mielessä,mutta sitä ei voi ajatella tavoitteena, vaan asiana joka tulee ja tapahtuu elämänmukana, Hakapää miettii.Armi Niemelä27

Sähköisen asioinnin luomat mahdollisuudetviranomaistoiminnalleSaako asiakaspalvelua tulevaisuudessavain Internetissä?Sari Hakapää28Teknologian valtavan nopea kehitys sekä meillä Suomessa että kokomaailmassa on ollut tärkeä osatekijä yhteiskuntamme muutoksessa. Merkittävinmuutos on tapahtunut tietotekniikassa, niin koneissa ja laitteissa kuin ohjelmistoissa.Ohjelmistokehittely ja kokonaan uudet sovellukset ovat mahdollistaneettietoteknisen kone- ja laitekannan sopeuttamisen yhä uusiin tuotannollisiintehtäviin.Suomessa informaatioyhteiskunnan käsite tuli esiin ensimmäisiä kertojavaltioneuvoston asettaman teknologiakomitean mietinnössä vuonna 1980.Mietinnön keskeisenä ideana päädyttiin suositukseen, jossa tietoteknologiankehitystyötä tulisi huomattavasti nopeuttaa. Käytännössä uudistus siis tarkoittitietotekniikan ja tietokoneohjelmistojen yhä pidemmälle vietyä hyödyntämistäyhteiskunnassa. 1Uutta teknologiaa täynnä olevat keksinnöt tulevat aikaisempien, toisinaanvarsin manuaalisten mahdollisuuksien tilalle tai ainakin vaihtoehtoisiksi ratkaisuiksi.Tietoyhteiskunnalle on kuitenkin ensin rakennettava suotuisa kasvuympäristö.Pelkät teknologiset innovaatiot eivät pysty yksinään muuttamaanyhteiskuntaamme. Lisäksi tarvitaan muun muassa käyttäjäystävälliset laitteet jaympäristöt sekä laaja käyttäjäkunta, jotta tietoyhteiskunta pystyy kokonaisuutenaelämään.Sähköinen asiointi eli eGovernmenteGovernment-käsite on 1990-luvun loppupuolelta lähtien kasvattanut suosiotaan.eGovernment eli sähköinen hallinto sisältää hallinnon kokonaisuuden, jossahyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa sekä sisäisissä toimintaprosesseissaettä ulkoisten suhteiden hoitamisessa. Monipuolisen teknologian hyödyntäminenhallinnossa luo uusia mahdollisuuksia toimintatapojen uudistamiseen jatehostamiseen. Useissa sekä kansainvälisissä että kansallisissa sähköistä hallintoa1Tieto ja tietoyhteiskunta (2000). Vuorensyrjä, Matti ja Reijo Savolainen (toim.) Helsinki: Gaudeamus.

koskevissa työryhmissä on korostettu sähköisen hallinnon avulla tavoiteltavaatilaa, jossa pyritään merkittävästi keventämään ja joustavoittamaan toiminta- javuorovaikutusprosesseja. Tavoitteet ovat kokonaisuudessaan useita eri sidosryhmiäkoskevia. Pyrkimyksenä on, että sekä viranomaiset että kansalaiset voisivathyödyntää tapahtuvan kehityksen omissa rooleissaan. 2Sähköisellä asioinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä tapahtumia, joita toimitetaansähköisellä tiedonsiirtomenetelmällä viranomaiselle. Sähköisiin tiedonsiirtomenetelmiinlasketaan telekopiot ja erilaiset telepalvelut, kuten sähköiset lomakkeet jasähköposti. Käsitteeseen sisällytetään myös käyttöoikeuden saaminen sähköiseentietojärjestelmään, jossa tieto välittyy langatonta siirtotietä tai kaapelia pitkinviranomaiselle. Sähköisten tiedonsiirtomenetelmien ulkopuolelle jää esimerkiksipuhelimen käyttö asioinnin yhteydessä. 3Sähköinen asiointi on osa hyvää hallintoa. Hyvälle hallinnolle on vaikeaantaa yksiselitteistä määritelmään. Esimerkiksi hallituksen esityksessä uudeksihallintolaiksi termillä tarkoitetaan vaatimuksia tehokkaasta ja palveluperiaatteenmukaisesta virkatehtävien hoitamisesta. Lisäksi hyvään hallintoon kuuluupyrkimys joustavaan ja vuorovaikutteiseen hallintokäytäntöön, jossa otetaanhuomioon asiakkaiden tarpeet. Hallituksen esityksen johdannossa kiinnitetäänhuomiota myös sähköisten tiedonsiirtomenetelmien käytön lisääntymiseen. 4Hyvä hallinto on myös Euroopan unionissa käytetty hallintoalan termi.Syyskuussa 2001 Euroopan parlamentti hyväksyi hyvän hallintotavan säännöstön,jossa kerrottiin unionin kansalaisille ja virkamiehille hyvä hallinnon toimintaperiaatteista.Valkoisessa kirjassa eurooppalaisesta hallintotavasta painotetaan hyväähallintoa, joka määritellään viiden perusperiaatteen pohjalta. Ne ovat avoimuus,osallistuminen, vastuunalaisuus, tehokkuus ja johdonmukaisuus. 529Sähköinen asiointi SuomessaSuomessa tavoitteena on ollut muodostaa suotuisa säädösympäristö tietoyhteiskunnan,verkkoliiketoiminnan ja viestintäpalveluiden kehittämiselle. Lisäksihuomiota on kiinnitetty kansalaisten tasa-arvoisuuteen. Tällöin monipuolistenpalveluiden tuominen kaikkien ulottuville, esimerkiksi Internetissä toimivienverkkopalveluiden asiointipaikkojen kautta, voisi palvella paremmin kaikkia2Anttiroiko, Ari-Veikko (2002). EGovernment-alan tutkimuksen ja opetuksen kehittäminenTampereen yliopistossa. Tietoyhteiskuntainstituutin raportteja 1/2002. Tampere. Ks. MyösTietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta (2002) Kohti hallittua murrosta – julkiset palvelutuudella vuosituhannella [online]. Helsinki. Saatavissa Internetissä: .3Heuru, Kauko (2003). Hyvä hallinto. Helsinki: Edita Publishing oy.4Hallituksen esitys (72/2002). Hallituksen esitys Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölainmuuttamisesta.5Hallituksen esitys (72/2002). Hallituksen esitys Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölainmuuttamisesta. Ks. Myös Euroopan parlamentin hyvän hallintotavan säännöstöja valkoinen kirja eurooppalaisesta hallintotavasta [COM(2001) 428]

kansalaisia. Tietoyhteiskunnan kehittäminen ja sen tarjoamat teknologiaan jaosaamiseen perustuvat mahdollisuudet tulisi nähdä hyvinvointiyhteiskunnanrakenteiden uudistamisen välineinä, säästöjä tuovina investointeina ja palvelujenturvaajina. Sähköistä asiointia ja verkkopalveluja on tarkoitus kehittää palvelemaanparemmin juuri kuluttajien tarpeita ja omaehtoista toimintaa. 6 7Asetut tavoitteet sisältävät siis asiakkaiden aseman parantamisen. Tämätoteutuu hallinnon palveluiden joustavuudella ja riippumattomuudella ajasta japaikasta. Riippumattomuus on mahdollista juuri sähköisten tiedonsiirtomenetelmienavulla, vaikkakin sekä viranomaisten että asiakkaiden näkökulmastaniihin voi liittyä myös ongelmia. Telekopiot, salaamattomat sähköpostit ja muutavoimet lähetystekniikat voivat vaarantaa asiakkaiden yksityisyyden suojaa. 8Lainsäädäntö ja ohjeistus sähköisessä asioinnissa30Kehitys kohti toimivaa tietoyhteiskuntaa vaatii useilta eri tahoilta jatkuvaakehitystyötä. Lainsäädäntö on pyrittävä pitämään muutosten ja uusien keksintöjenvauhdissa, jotta valtiovalta antaisi yhteiskunnan kehitykselle tietyt säädöksellisetraamit jatkossakin.Ensimmäinen varsinainen sähköiseen asiointiin liittyvä laki tuli voimaanvuoden 1993 lopulla. Siinä säädettiin sähköisestä viestinnästä oikeudenkäyntiasioissa.Näin virallistettiin ensimmäisen kerran sähköisen viestinnän ja automaattisentietojenkäsittelyn käyttäminen Suomen tuomioistuimissa. Myöhemminlakitekstiin lisättiin selvennys, jonka mukaan asiakirja saadaan toimittaa tuomioistuimellelähettämällä se telekopiona tai sähköpostina taikka verkkoyhteydenavulla käräjäoikeuksien tietojärjestelmään. Aikaisemman oli ollut oikeusaste jaasiakohtaisia rajoituksia. Näin tuli mahdolliseksi käyttää sähköistä viestintääuseimmissa tuomioistuimissa. Aikaisemmat oikeusaste- tai asiakohtaiset rajoitukseteivät olleet enää perusteltuja, kun tuomioistuinten ja niissä asioivien tahojensähköiset viestiyhteydet ja tietojärjestelmät olivat laajentuneet ja kehittyneet. Tarvekäyttää sähköistä viestintää ja automaattista tietojenkäsittelyä nähtiin olevanyhtäläinen eri asioissa ja eri tuomioistuimissa. 9Toinen merkittävä panostus sähköisen asioinnin monipuolistamiseen jainformaation levittämiseen oli valtioneuvoston periaatepäätös vuoden 1998 alussa.Sen teemaksi oli määritelty sähköinen asiointi, palveluiden kehittäminen ja6Valtiovarainministeriö (1999). Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 1999–2003.Helsinki: Valtiovarainministeriö.7Valtioneuvoston kanslia (2003). Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003.Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.8Kulla, Heikki (2003). Hallintomenettelyn perusteet. Helsinki: Talentum.9Kuopus, Jorma (2002). Kansalaiset ja hallinnon sähköinen asiointi. Julkaisussa: Hallinnontutkimus. – Tampere: Hallinnon tutkimuksen seura. 19/2000:1. Saatavissa myös Internetissä. ja Hallituksen esitys(97/1997). Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähköisen viestinnän ja automaattisen tietojenkäsittelynkäyttämisestä yleisissä tuomioistuimissa annetun lain muuttamisesta.

tiedonkeruun vähentäminen. Tällä periaatepäätöksellä muun muassa nimettiinväestörekisterikeskus vastuuseen valtion sähköisen henkilökortin antamisesta jaylläpidosta. Lisäksi ministeriöt määrättiin valmistelemaan hallinnon sähköisenasioinnin, sähköisen asiakirjan ja allekirjoituksen sekä henkilökortin ja varmenneviranomaispalveluidenedellyttämää lainsäädäntöä 30.6.1999 mennessä.Hallinnon palveluita pyrittiin periaatepäätöksen mukaisesti myös tehostamaanhuolehtimalla siitä, että tiedot kansalaisille, yrityksille ja yhteisöille suunnatuistatärkeistä palveluista ja niihin liittyvistä lomakkeista olisi saatavissa molemmillakotimaisilla kielillä verkossa (ks. www.lomake.fi). 10Laki sähköisestä asioinnista hallinnossa ylitti hiukan valmistelutyölleasetetut aikarajat, mutta laki tuli silti voimaan jo vuoden 2000 alusta alkaen.Tavoitteena oli antaa sähköiselle asiakirjalle samat oikeudet ja vaatimukset kuinpaperiasiakirjalle. Näin pyrittiin muun muassa edistää asioinnin tehokkuuttaja palvelun tasoa hallinnossa sekä asettaa oikeudelliset vaatimukset sähköistentiedonsiirtomenetelmien käyttämiselle. Kolmas sääntelyn painopistealue olisähköiseen asiointiin liittyvä oikeusturva. Nähtiin tarpeelliseksi säätää sähköisenviestin perille saattamiseen liittyvistä keskeisistä vastuukysymyksistä ja sähköistäasiointia koskevista tietoturvallisuusvaatimuksista. 11Muutokset tietoyhteiskunnassa tapahtuvat nopeasti. Laki sähköisestäasioinnista hallinnossa kumottiin vuonna 2003. Uusi laki sähköisestä asioinnistaviranomaistoiminnassa astui voimaan 1.2.2003. Näin sähköinen asiointi viranomaistoiminnassatuli Suomessa lain piiriin paljon aikaisemmin kuin monissamuissa Euroopan maissa. 1231Sähköinen asiointi ja TYVIYritysten taloushallintojärjestelmät ovat usein täysin koneellisia. Osa laskuistatulee yritykseen sähköisessä muodossa. Perinteiset paperilla olevat laskutvoidaan skannata järjestelmään, jotta kaikki kirjanpitoa varten tarvittava aineistoon saatavissa tietokannasta. Yrityksillä on useita velvollisuuksia valtiota ja seneri virastoja kohtaan. Kun yrityksen kaikki taloudelliseen tilanteeseen liittyvättiedot ovat digitaalisessa muodossa, on näistä muodostettavien ilmoitusten jaraporttien teko helppoa. Koko ketju kirjauksesta alkaen voidaan tehdä sähköisestitietojärjestelmien avulla.Tyvi-järjestelmän (Tietovirrat yritysten ja viranomaisten välillä) kasvattaatasaisesti suosiotaan. Yhä useammista yrityksistä saadaan erilaisia tietojasisältäviä ilmoituksia eri viranomaisille. Tällä hetkellä sähköisesti ilmoitettaviaviranomaistietoja ovat muun muassa oma-aloitteisesti maksettavien verojen10Valtioneuvoston periaatepäätös sähköisestä asioinnista, palveluiden kehittämisestä ja tiedonkeruunvähentämisestä VM 9/00/98 (5.2.1998)11Hallituksen esitys (153/1999). Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähköisestä asioinnistahallinnossa.12Kulla, Heikki (2003). Hallintomenettelyn perusteet. Helsinki: Talentum.

valvontailmoitukset, monet vuosi-ilmoitukset verohallinnolle, LEL- ja TaELpalkka-ja työnantajailmoitukset sekä tullille toimitettavat Intrastat-tuonti- javienti-ilmoitukset. 13 (ks. www.tyvi.org)Arvonlisäveroilmoitukset sähköisen asioinninesimerkkinä32Yrityksistä sekä kunnilta ja kuntayhtymiltä (jatkossa asiakkailta) siirtyyveroviranomaiselle kuukausittain massiivisia määriä arvonlisäveroja koskeviatietoja. Kuukausi- eli valvontailmoitus tulee täyttää kuukausittain ja toimittaaomaan verovirastoon käsiteltäväksi ja tietokantoihin tallennettavaksi. Ilmoitus onjo nykyisin mahdollista syöttää ja lähettää verovirastoihin täysin sähköisesti juuriTyvi-operaattorin kautta (ks. www.vero.fi/tyvi). Käytännössä asiakas valitseeitselleen sopivimman palvelupaketin tarjoavan operaattorin, jolta rekisteröitymisenkautta saa tarvittavat tunnukset. Sen jälkeen kirjaudutaan Internetissäoperaattorin Tyvi-sivustoille. Varsinaisia tiedonsiirrollisia vaihtoehtoja on muutamia.Yrityksellä voi olla esimerkiksi käytössä Tyvi-järjestelmän kanssa yhteistyössätoimiva laskentajärjestelmä, joka automaattisesti hakee ao. tietokannastatarvittavat tiedot. Näin vältytään työvaiheelta, jossa yrityksen laskentahenkilökerää tarvittavat luvut manuaalisesti tietokannasta ja syöttää luvut manuaalisestiverohallinnon lomakkeelle, jonka jälkeen vasta päästäisiin lomakkeen lähettämistoimintoon.Asiakkaat voivat tietyissä tilanteissa hakea arvonlisäveron ennakkopalautusta.Tässä tapauksessa yrityksen koko vuoden arvonlisäverojen määrä on arvioidenmukaan jäämässä negatiiviseksi eli yritys olisi maksanut liikaa arvonlisäverojavähennyksiensä jälkeen. Näitä negatiivisia veroja on mahdollista hakea jo vuodenaikana takaisin lähettämällä omaan verovirastoon asianomaisen lomakkeentarvittavine liitteineen. Tavoitteena on, että myös tämä hakemusmenettely voisiolla osa Tyvi-palvelua jo lähitulevaisuudessa.Veroviranomaisen saadessa informaation asiakkailtaan täysin sähköisessämuodossa, tiedon analysointi voidaan myös tehdä sähköisesti. Osalla ennakkopalautustahakevista asiakkaista, kuten kunnilla ja kuntayhtymillä, ontilitettävä arvonlisävero lähes koko vuoden ajan negatiivinen. Tämä johtuu muunmuassa terveydenhoitopalveluiden myynnin jäämisestä arvonlisäverotuksenulkopuolelle. Näissä massatapauksissa sähköinen asiointi nopeuttaisi sekä asiakkaidenettä veroviranomaisten työtä. Manuaalisen työn tarvitsema aika hakemustenvastaanottamiseen ja tietojen syöttämiseen tietokantaan putoaisi kokonaanpois. Samalla poistuisi inhimillisten kirjoitusvirheiden syntyminen. Tavoitteenavoisi myös olla sellaisen tietokoneohjelman rakentaminen, joka automaattisesti,13Valtiovarainministeriö (2002). Tietojen ilmoittaminen viranomaisille sähköisesti [online].Helsinki: Valtiovarainministeriö. Saatavissa Internetissä: .

tiettyjen ennalta määrättyjen kriteerien avulla, suorittaisi hakemuskäsittelynensivaiheen. Verovirkailijoiden asiantuntemus otettaisiin käyttöön siinä vaiheessa,kun olisi tarvetta tutustua asiakkaan poikkeukselliseen yritystoimintaan,esimerkiksi suureen investointiin ja hakemuksen liitteisiin, kuten ostolaskujenkopioihin. Näin palvelukokonaisuuden viemä aika selvissä tapauksissa lyhenisihuomattavasti ja asiantuntemus voitaisiin kohdistaa niihin tapauksiin, jotka ajallisestikintarvitsevat eniten keskittymistä.Avoimia kysymyksiä ja kehitysnäkymiäUsein uudet palvelumuodot eivät kuitenkaan ole täysin aukottomia, jamyös sähköinen alv-ennakkopalautuslomake vaatii vielä jatkokehittelyä. Ensinon pohdittava lomakkeen allekirjoituksen aiheuttamaa ongelmaa. Tällä hetkelläperinteinen paperihakemus on allekirjoitettava. Näin on myös tuloveroilmoitus,joka nykyään on salatun yhteyden kautta mahdollista jättää myös Tyvi-palvelunkautta. Tämä siis viittaa siihen, että allekirjoituksesta ei ole muodostumassaylitsepääsemätöntä estettä. Jotta alv-ennakko palautus hakemuksen voisi jättääsähköisesti, on mahdollisesti tarve järjestää salattu yhteys veroviranomaiseen.Ongelmia voi myös aiheutua liitteiden lähettämisessä. Tälläkin hetkelläverovirastoille voi toimittaa kopiot ostolaskuista, alkuperäisyysvaatimusta liitteilläei siis ole. Tuloveroilmoituksen liitteet on vielä lähetettävä postitse, muttaolisiko mahdollista jättää nekin Tyvi-palvelun kautta? Voisiko ongelman ratkaistaskannauspalvelu, jolla kuvattaisiin ostolasku sähköiseen muotoon? Vai olisikomahdollista tehdä lomakkeesta niin kattava, että liitteet tarvitsisi säilyttää vainasiakkaan omassa kirjanpidossa ennalta määrätyn ajanjakson?Nämä ja varmasti useat muutkin kysymykset vielä odottavat vastauksia.Arvonlisäverotus on kuitenkin lähes kaikkien yritysten, kuntien ja kuntayhtymienarkipäivää, joten arvonlisäveron ennakkopalautushakemuksen saaminensähköiseen muotoon parantaisi varmasti valtion ja asiakkaiden yhteistoimintaaentisestään. Kehitystyötä on siis jatkettava. Tärkeintä on kehittää asiakaspalvelujamonipuolisesti ja realistisesti. On muistettava, että tietyt viranomaispalvelut onjatkossakin voitava hoitaa henkilökohtaisen asiakaspalvelutapaamisen kautta.Tämä tarkoittaa sitä, että ei voida pelkästään keskittyä sähköisen asioinnin kehittämiseenja käyttöönottoon. Samalla on myös mietittävä, miten perinteisistäpalvelumuodoista voitaisiin saada jatkossa vielä nykyistäkin parempia.33

Talousoikeuden laitoksen idea innostaatohtori Vesa AnnolaaTohtori Vesa Annola varoittaa, että häntä on vaikea keskeyttää päästessäänpuhumaan omasta suuresta missiostaan, eli talousoikeuden laitoksesta. Hänkuvailee vuolassanaisesti näkemystään juridiikan luonteesta, jota hän on ehtinytvuosien mittaan puntaroida sekä tutkijana että lakimaailman toimijana.Usein juridiikkaa ajatellaan vain palomiehenä, joka ryntää sammutustöihinongelmatilanteissa. Minun mielestäni juridiikka on liike-elämässä ennen kaikkeataito ja ymmärrys rakentaa paloturvallisesti. Selvitys taukoaa sekunniksi,ja Annolan ilme kirkastuu hänen todetessaan juridiikan olevan yksinkertaisestirakennusväline. Mikäli tohtori saa päättää, voi vanhan metaforan pelkästä sammutusvälineestäunohtaa kokonaan, ainakin talousoikeuden laitoksen osaajienkohdalla. Laitoksella halutaan kouluttaa juridiikan asiantuntijoita, joilla on vankkaosaaminen myös liike-elämään liittyvällä osa-alueella. Annola pitää tärkeänä sitä,että osaamisalueet yhdistyvät syvällisesti, näin koulutuksella pystytään todellatuottamaan jotain uutta.Tällä hetkellä Annola tekee tutkimusta informaation käytöstä arvopaperimarkkinoilla,hän tarkastelee erityisesti sisäpiirikauppoja. Suurennuslasin allaovat rajanvetojen taustat, joilla määritellään, milloin informaatiota käytetääntalouselämässä moitittavasti. Tietoon liittyy aina epätasapainotila, jonka väärinkäytöstäsisäpiirikaupat ovat tyyppiesimerkki.Mihin hyvän ja pahan informaation käytön raja vedetään, se on mielenkiintoista.Vaikka periaatteessa jatkuva tiedontuotanto on hyvä asia, pamahtaa jostainraja, kun saavutetun tietoylivoiman käyttäminen onkin pahasta.Hänen mielestään suhtautuminen eri osapuolten informaatiotasapainoonon talousjuridiikan ydinkysymyksiä. Kaikkiin kauppoihin liittyy pohdinta siitä,miten liike-elämässä tiedollista ylivoimaa saa käyttää hyväkseen.Tohtori Annola kertoo tutustuneensa itsekin osakekauppaan käytännössä.Olen ostanut jonkin verran osakkeita harrastusmielessä, aiheen tuntemuksentakia, hän lisää.Todelliseksi harrastuksekseen hän kertoo kuvataiteen seuraamisen, varsinaiseksikeräilijäksi hän ei kuitenkaan tunnustaudu. Taiteenkeräilyä harrastavaisosetä Aarne Annola on viidentoista vuoden ajan vetänyt häntä mukaan aiheenpariin.Lasten kanssa puuhailu on tärkeä vapaa-ajan viettotapa, oikeastaan sitä voisisanoa juhlimistavaksi. Leikimme esimerkiksi “ajakajasaja ja nänänäsuu”-leikkiä,nimen ja tyylin takana ovat kaksi- ja neljävuotiaat tyttäreni Sarlotta ja Saralii. Heovat myös antaneet taiteellisen panoksensa isän sopimusoikeutta käsitteleväänväitöstutkimukseen. Viime vuonna julkaistun väitöksen kansien mustavalkoisetpiirrokset ovat tyttöjen käsialaa.35Armi Niemelä

InformaatiovirratarvopaperimarkkinoillaVesa Annola1. Yhtiö informaatiovirtojen keskiössä36Sanomalehti Pohjalaisessa kerrottiin laajasti Nokian julkistamasta osavuosikatsauksesta1 . Pari viikkoa aikaisemmin Nokia oli antanut tulosvaroituksen, jossase esitti arvion toteutuvasta tuloksestaan. Osavuosikatsauksen sisältö oli siksimonilta osin jo ennakoitavissa.Osavuosikatsaukset ja tulosvaroitukset ovat keskeistä informaatiota arvopaperimarkkinoilla.Niiden avulla yhtiöt voivat tiedottaa sijoittajille mahdollisimmanselkeästi tapahtumista, niiden syistä ja seurauksista. Sijoittajaviestinnänmerkitys markkinoilla onkin kasvanut markkinoilla viime vuosina huomattavasti2 . Sijoittajat luovat yhtiöistä kuvan sijoituskohteena pitkälti yhtiöiden itsensäantaman informaation perusteella.Arvopaperimarkkinoiden sääntely perustuu näistä syistä keskeisesti juurisijoittajille kohdistettuun viestintään. Lakisääteisten velvollisuuksien täyttäminenmuodostaa huomattavan osan markkinoiden informaatiovirroista 3 . Velvollisuudetosavuosikatsausten ja tulosvaroitusten antamiseen ovat niitä yhtiöille asetettujatehtäviä, joilla sijoittajien kuvaa yhtiöstä pyritään luomaan.2. Yhtiön tiedonantovelvollisuusYhtiöllä 4 on velvollisuus julkistaa osavuosikatsaus automaattisesti tiettyinämääräaikoina ja ilman harkintamahdollisuutta. Sitä kutsutaan säännölliseksitiedonantovelvollisuudeksi. Sen puitteissa yhtiöt ovat velvollisia julkistamaan myöstilinpäätöstiedotteen ja tilinpäätöksen 5 . Julkistamisvelvollisuuteen ei vaikuta se,sisältävätkö ne markkinoille olennaista informaatiota vai eivät. Säännöllinentiedonantovelvollisuus tuottaa markkinoille tietoa, joka luo perustan arvopapereidenhinnoittelulle.1Tulosvaroituksella viitataan tässä Nokia Oy:n keväällä 2004 antamaan tulosvaroitukseen.2Sijoittajaviestintää tarkastellaan nykyisin yhä useammin osana yrityksen koko sijoittajasuhteidenkenttää, ks. esim. Kariola – Niemelä – Angervuo 2004, s. 11.3Arvopaperimarkkinoita keskeisesti säännöstävä laki on arvopaperimarkkinalaki (AML,495/1989).4Yhtiöillä tässä kirjoituksessa tarkoitetaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevia yhtiöitä.5Osavuosikatsauksia koskevat seikat on säännelty AML:ssa. Tilinpäätöstä koskevat pääsäännöton sen sijaan annettu AML:n ulkopuolella, ks. Karjalainen – Parkkonen 2003, s. 109.

Ajankohdasta riippumatta yhtiöiden on viipymättä tiedotettava markkinoillemerkittävistä seikoista. Tätä kutsutaan jatkuvaksi tiedonantovelvollisuudeksi.Sen avulla yhtiö voi korjata markkinoilla olevan tiedon yhtiöllä olevan tiedonmukaiseksi. Sijoittajille pyritään näin turvaamaan yhdenvertainen, tasapuolinenja ennen kaikkea samanaikainen mahdollisuus tiedon saantiin 6 .Arvopaperin arvoon vaikuttava tieto voi kehittyä ja muuttua nopeasti.Markkinoiden kehitys on usein myös vaikeasti ennustettavaa. Perustellutkinennusteet voivat osoittautua vääriksi. Jos markkinoille luodut odotukset arvopaperinarvon kehittymisestä havaitaan virheellisiksi, yhtiön velvollisuutena onoikaista ennuste tapahtuneen kehityksen mukaiseksi antamalla tulosvaroitus 7 .Tulosvaroitus on osa yhtiön jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta.Edellä mainitun Nokian antaman tulosvaroituksen perusteena oli se, ettämarkkinoille aiemmin annettu arvio liikevaihdosta poikkesi siitä, mihin yhtiö olipäätymässä. Tulosvaroituksella Nokia pyrki korjaamaan vallitsevaa ennustetta.Tulosvaroituksen ja muiden jatkuvan tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvienseikkojen julkistamisvelvollisuus ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä 8 .Julkistaminen on tehtävä silloin, kun seikka on omiaan olennaisesti vaikuttamaanarvopaperin arvoon. Tulosvaroituksen antamista edeltää siis seikan olennaisuuttakoskeva harkinta. Jos tulosmuutos arvioidaan merkitykseltään olennaiseksi, seon julkistettava.3. Onko yhtiöllä mahdollisuus harkintaan?37Kaikki yhtiöiden informaatiovirrat eivät perustu velvollisuuksiin. Yhtiöilläon laaja liikkumavara tiedottamisen suhteen 9 . Säädännössä asetetaan vain minimivelvoitteet.Yhtiöt voivat halutessaan viestiä markkinoille vaadittua enemmän.Jos viestinnässä ylitetään minimivelvoitteet, tulevat tiedonantovelvollisuuksiakoskevien sääntöjen lisäksi sovellettaviksi usein myös arvopapereidenmarkkinointia koskevat säännöt. Arvopapereita ei saa markkinoida antamallatotuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Erikseen on kielletty myös hyväntavan vastainen ja sopimaton menettely markkinoinnissa.Yhtiöillä on vapaus määrittää omat sijoittajaviestinnän strategiansa. Vapauson tällöinkin vain suhteellista. Tietyn viestintästrategian valitseminen jasen noudattaminen tuottaa sijoittajille odotuksia. Odotuksilla voi olla myös juri-6Jatkuvan tiedonantovelvollisuuden kriteeriksi on arvopaperimarkkinalaissa asetettu seikanolennainen vaikutus arvopaperin arvoon. Laissa on kuitenkin säädetty myös tiettyjen seikkojenjulkistamisvelvollisuudesta riippumatta siitä, mikä niiden vaikutus arvopaperin arvoon tulisiolemaan. Näiden velvollisuuksien voidaan katsoa sijoittuvan säännöllisen ja jatkuvan tiedonantovelvollisuudenväliin. Yhtiöllä on esimerkiksi velvollisuus tiedottaa eri vaiheissa sen hankkimistaomista osakkeista.7Jos markkinoilla olevat arviot eivät perustu yhtiön antamaan informaatioon, ei yhtiöllä ole myöskäänvelvollisuutta korjata arvioita.8Seikan olennaisuuden arvioinnissa voidaan käyttää apuna myös RATA:n ohjeita ja kaupankäynninjärjestäjän antamaa itsesääntelyä, ks. Karjalainen – Parkkonen 2003, s. 115.9Ks. esim. Karjalainen – Parkkonen 2003 s. 115, jossa säännöksen todetaan olevan joustavan jajättävän tilaa tulkinnoille.

dista merkitystä, minkä vuoksi yhtiö tulee faktisesti sidotuksi itse valitsemaansastrategiaan.Valittu viestintästrategia voi vaikuttaa siihen, minkälaisen tiedon sijoittajatarvioivat olennaiseksi. Tiedon olennaisuuden sisältöä on yleisellä tasolla vaikeamääritellä. Yhtiön noudattama käytäntö tietojen julkistamisessa oikeuttaa sijoittajanluottamaan siihen, että yhtiö arvioi tietojen olennaisuutta samalla tavallaeri tilanteissa. Valittu strategia sisältää oman viestinsä. Yhtiö on velvollinennoudattamaan valitsemaansa ja ilmoittamaansa käytäntöä.Viestintästrategia voi vaikuttaa myös yhtiötä koskevien markkinahuhujenarviointiin. Yhtiöillä ei yleensä ole velvollisuutta kommentoida markkinoillaolevien huhujen todenperäisyyttä. Yhtiö voi kuitenkin valita strategian, jossavirheelliset huhut korjataan. Tämä voi synnyttää sijoittajille odotuksia myös tulevienhuhujen oikeellisuudesta. Sijoittajilla on oikeus odottaa, että yhtiö toimiijohdonmukaisesti valitsemansa strategian mukaisesti 10 .4. Ei pelkästään yhtiö38Yhtiöllä itsellään on luonnollisesti paras tieto sen liikkeeseen laskemienarvopapereiden arvon kehittymisestä ja markkinoilla olevien ennusteiden toteutumisesta.Yhtiö on siksi selkeästi tärkein markkinoiden informaatiovirtojensynnyttäjä. Informaatiovirtojen kokonaisuudesta ovat yhtiön ohella vastuussakuitenkin myös muut markkinoiden osapuolet.Tärkeimpiä markkinoiden osapuolista ovat yhtiöiden ohella markkinapaikka(pörssi), arvopaperinvälittäjät sekä sijoittajat. Markkinapaikan ja arvopaperinvälittäjienkeskeisin rooli informaatiovirtojen tuottajina on välittää edelleenheille annettua informaatiota. Markkinapaikka välittää yhtiöiltä saamansa tiedotmarkkinoille, kun taas arvopaperinvälittäjien tehtävänä on välittää markkinoiltasaamansa tiedot sijoittajille 11 . Markkinoiden toimintaan ja informaatiovirtoihinliittyvät myös tiedon analysoijat (analyytikot), tiedon välittäjät (media) ja informaatiovirtojenvalvojat (RATA, VM).5. Sijoittajat informaatiovirran tuottajinaSijoittajat toimivat markkinoilla yleensä informaation vastaanottajan ominaisuudessa.Osakkeiden vaihdanta ja sen myötä tapahtuvat muutokset yhtiönomistuksessa voivat kuitenkin olla markkinoille merkittävää tietoa. Näistä onparhaiten tietoinen yksittäinen sijoittaja tai sijoittajataho. Sijoittajalla onkin tietyissätilanteissa velvollisuus saattaa tieto näistä muutoksista markkinoille 12 .10Johdonmukaisuus on merkittävää myös liiketaloudellisesta näkökulmasta. Sijoittajat eivät hyväksyepäloogisuutta toiminnan ja viestinnän välillä, ks. Kariola – Niemelä – Angervuo 2004, s. 99.11Arvopaperinvälittäjän tiedonantovelvollisuudesta sijoittajalle ks. esim. Karjalainen – Parkkonen2003, s. 226 ss.12Käytännössä tämä on toteutettu niin, että sijoittaja tiedottaa asiasta AML 2 luvun 9 §.n nojallaRATA:lle ja yhtiölle, joka välittää sen edelleen markkinoiden tietoon.

Sijoittajalla on velvollisuus ilmoittaa yhtiölle tietyt kynnykset ylittävät omistusosuudenmuutos. Velvollisuutta kutsutaan liputusvelvollisuudeksi. Sen raja onasetettu niin korkealle, että piensijoittajia velvollisuus ei yleensä koske. Tarkoituson suojata piensijoittajia. Tieto omistussuhteiden muutoksista voi olla merkkisiitä, että yhtiön luonne sijoituskohteena on muuttumassa 13 .Ensimmäisen kerran sijoittajalle syntyy velvollisuus liputtaa omistusosuudenmuutoksesta silloin, kun osuus ylittää 5 % yhtiön äänimäärästä tai osakepääomasta.Liputusrajoja on useita. Lopulta sijoittajan on liputettava, kun hänenomistusosuutensa ylittää tai alittaa 2/3. 14Ylin liputusraja synnyttää myös muita velvollisuuksia. Kun sijoittajan omistusosuusyhtiöstä ylittää 2/3, sijoittajan on tarjouduttava ostamaan myös yhtiönmuiden osakkeenomistajien osakkeet. Sijoittajalla on lunastusvelvollisuus, jos muuthaluavat luopua omistuksestaan. Lunastusoikeutta omistusrajan ylittäminen eisen sijaan tuota 15 . Vähemmistöosakkeenomistajien ei ole pakko luopua osakeomistuksestaan.Lunastusvelvollisuudenkin tarkoituksena on suojata piensijoittajia. Yhtiönmääräysvallan keskittyminen yhdelle osakastaholle voi vaikuttaa merkittävästiosakkeen arvoon.Käytännössä lunastusvelvollisuus syntyy sijoittajalle usein siinä tilanteessa,kun hän on ensiksi hankkinut markkinoilta osakkeita julkisella ostotarjouksella.Sijoittajalla on julkisessa ostotarjouksessa velvollisuus kohdella osakkeenomistajiayhdenvertaisesti. Tavoite pyritään saavuttamaan informaatiovirtojen avoimuudella.Tarjousasiakirja on julkistettava ja informaatio ostotarjouksesta on kohdistettavajokaiselle yhtiön osakkeenomistajalle.396. SisäpiiriInformaatiovirtojen monipuolisen sääntelyn avulla pyritään siihen, ettäsijoittajat olisivat tasa-arvoisessa asemassa 16 . Täydelliseen tiedolliseen yhdenvertaisuuteenei kuitenkaan voida päästä. Eri syistä markkinoilla on aina henkilöitä,jotka tietävät enemmän kuin toiset. Henkilöillä voi olla sisäpiiritietoa. Tällaisentiedon hyväksikäyttöä pyritään markkinoilla erityisesti rajoittamaan.Tietyt henkilöryhmät ovat markkinoilla jatkuvasti erityisen sääntelyn kohteena.Näitä ovat henkilöt, joiden voidaan olettaa olevan asemansa perusteellamuita sijoittajia paremmin tietoisia vielä julkistamattomista asioista. Tätä henkilöryhmääon kutsuttu pysyväksi sisäpiiriksi 17 .13Omistussuhteet voivat vaikuttaa myös arvopaperin arvoon, ks. esim. Karjalainen – Parkkonen2003, s. 140.14Liputusrajoista säädetään AML 2 luvun 9 §:ssä. Liputusrajat ovat 5 %, 10 %, 15 %, 20 %, 25 %,33,3 %, 50 % ja 66,6 %.15Enemmistöosakkaalla on tietyn kynnyksen ylittämisen jälkeen lunastusoikeus osakeyhtiölainperusteella ks. menettelystä esim. Airaksinen – Jauhiainen 1997, s. 528 ss.16Tasa-arvon osalta tavoitellaan erityisesti sitä, että sijoittajat olisivat samalla viivalla informaationsaamisen suhteen. Erilaisista sisäpiirisääntelyn malleista, ks. Annola 2001, s. 20-29.17Ks. esim. Hoppu – Hoppu 2003, s. 342.

Pysyvään sisäpiiriin kuuluvat muun muassa yhtiön hallituksen ja hallintoneuvostonjäsenet, toimitusjohtaja sekä tilintarkastajat. Yhtiön korkeimpientoimihenkilöiden ohella pysyvään sisäpiiriin kuuluu laajasti myös arvopaperinvälittäjienja markkinapaikan toimihenkilöitä. 18Yhtiön pysyvien sisäpiiriläisten erityissääntely on toteutettu informaationjulkisuutta lisäämällä. Julkiseksi on säädetty ensiksikin heidän omat osakeomistuksensayhtiössä, heidän edunvalvonnassaan olevien henkilöiden osakeomistuksetsekä heidän määräysvallassaan olevien yhteisöjen osakeomistukset.Heidän on myös ilmoitettava sellaiset yhteisöt, joissa he voivat käyttää huomattavaavaikutusvaltaa. Julkisuus on käytännössä toteutettu niin, että sisäpiiriläistenon ilmoitettava omistuksensa ja sen muutokset. Yhtiö on velvollinen pitämäänniistä rekisteriä.7. Vaihtuva sisäpiiri40Pysyvän sisäpiirin ohella säännellään kaikkia niitä henkilöitä, jotka jossakinyksittäisessä tilanteessa ovat saaneet tietoonsa vielä julkistamattoman seikan.Heidän sisäpiiriläisyytensä perustuu siis siihen, että he ovat saaneet tietoonsasisäpiiritiedon. Sillä tarkoitetaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevaanarvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka ei muuten ole ollutmarkkinoilta saatavissa 19 .Sisäpiiritietoon perustuvaa sisäpiiriä voidaan kutsua vaihtuvaksi sisäpiiriksi.Kun kyseinen yksittäinen tieto on julkistettu, sisäpiiriläisyys päättyy. Sen aikanasisäpiiritietoa ei saa käyttää hyväkseen. Kiellettyä on tiedon käyttäminen arvopaperikaupassaja myös muiden neuvominen tiedon perusteella 20 .Vaihtuvaan sisäpiiriin voi kuulua kuka tahansa sisäpiiritietoa saanut.Henkilön aseman merkittävyydellä tai tiedon saannin syyllä ei ole merkitystä.Vaihtuvaan sisäpiiriin kuulumiselle riittävää on jo se, että henkilö saa tiedonhaltuunsa.18Omistuksen julkisuuden laajuus vaihtelee pysyvän sisäpiirin eri ryhmillä. Yhtiön sisäpiiriä koskevajulkisuus ulottuu yhtiön osakkeita koskevaan suoraan tai välilliseen omistukseen. Muillapysyvän sisäpiirin ryhmillä julkisuus ulottuu laajasti arvopaperimarkkinoilla kaupankäynninkohteena oleviin arvopapereihin. Ks. Karjalainen – Parkkonen 2003, s. 261 ss.19Kaikki julkistamaton tieto ei kuitenkaan ole sisäpiiritietoa. Tiedolle on asetettu samanlainenolennaisuusvaatimus kuin yhtiöiden jatkuvan tiedonantovelvollisuuden yhteydessä.20Neuvomisen ei tarvitse sisältää itse sisäpiiritietoa ollakseen kiellettyä. Jo kehotus arvopaperinhankkimiseen tai luovuttamiseen on moitittavaa, jos kehotus perustuu sisäpiiritietoon, ks. esim.Astola 1990, s. 190.Tällä hetkellä ei vielä ole kiellettyä paljastaa sisäpiiritietoa, jos tarkoituksena ei ole neuvominen.Tältä osin Suomen lainsäädäntöön voi kuitenkin olla tulossa muutoksia EU:n sisäpiirisääntelynperusteella.

8. Informaatiovirtojen kokonaisuusArvopaperimarkkinoiden sääntelyn tavoitteena on turvata sijoittajilleyhdenvertainen informaatiotaso. Tässä käytetään hyväksi kaikkia markkinoidentoimijoita. Tavoiteltavaa informaation määrää, laatua tai tasapainoa ei kuitenkaanaina saavuteta. Silloin oikeutta informaation hyväksikäyttämiseen rajoitetaan.Kaikilla pitäisi siis olla yhtäläiset mahdollisuudet saada tietoja ja luottaa niidenoikeellisuuteen. Sijoitusmarkkinoiden mielenkiinnon tuleekin syntyä siitä, millätavalla kaikkien saatavilla olevaa informaatiota sijoitusratkaisuissa lopulta käytetään.Se on lopulta kunkin sijoittajan omalla vastuulla.LähteetAiraksinen, Manne – Jauhiainen, Jyrki: Osakeyhtiölaki. Helsinki 1997.AML. Arvopaperimarkkinalaki 495/1989.Annola, Vesa: Sisäpiirit rajat – sisäpiirin määrittelyn tarpeellisuuden arviointia.Teoksessa: Annola, Vesa – Herler, Brita (toim.): Oikeustieteen rajoja etsimässä.Turku 2001, s. 19-39.41Astola, Tiina: Arvopaperimarkkinoiden oikeussäännöt. Helsinki 1990.Hoppu, Esko – Hoppu, Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet.Helsinki 2003.Kariola, Raija – Niemelä, Jaakko – Angervuo, Hannu: Yritys sijoittajamarkkinoilla– sijoittajasuhdetoiminnan haasteet ja mahdollisuudet. Helsinki 2004.Karjalainen, Jarkko – Parkkonen, Jarmo: Arvopaperimarkkinalaki. Helsinki2003.OYL. Osakeyhtiölaki 734/1978.

Jatko-opiskelija Alfred Herler työstää kahtalisensiaatintutkimustaAlfred Herler tekee johdonmukaisesti asioita parillisissa määrissä, ainakinjos ne koskevat opiskelua. Nuori mies on jo suorittanut pari maisterin tutkintoaja tällä hetkellä työn alla on kaksi lisensiaattitutkimusta. Lisäksi hän on opiskellutkahdeksaa kieltä.Herler kertoo harrastavansa aktiivisesti kielten opiskelua, ja taitavansamolempien kotimaisten lisäksi englannin, saksan, ranskan, italian, espanjan javenäjän kielen.– Luen erikielisiä lehtiä internetistä päivittäin, että osaaminen pysyisi muistissa.Espanjaa ja venäjää pitäisi päästä kokeilemaan enemmän käytännössä, hänsanoo, ja toteaa venäjän kielen olleen hankalin oppia, kyrilliset kirjanmerkit olivathelppo juttu verrattuna monimutkaiseen kielioppiin.Runsas kielten opiskelu johtuu kiinnostuksesta erilaisiin kulttuureihin, joihinpääsee hyvin sisälle kielen kautta. Italialaiseen yhteiskuntakulttuuriin Herlerpureutui toisessa tutkimuksessaan, jonka hän kirjoitti valmiiksi jo pian valtiotieteenmaisteriksi valmistumisen jälkeen. Åbo Akademille tehty lisensiaattityökäsittelee Italian läänireformin kehittymistä.– Olen tutkinut sitä, miten yhteiskunnalliset olot vaihtelevat eri osissaItaliaa. Tutkimus kuuluu sosiaalipolitiikan alaan, vaikka se onkin oikeastaanpoikkitieteellinen, kuvailee hän toista lisensiaatintöistään, joka on tällä hetkellätarkastettavana.Talousoikeuden laitokselle tehty tutkimus tekijänoikeudesta ja oikeusperiaatteistaon myös luettavana. Vielä on epävarmaa siitä, pitääkö jompaankumpaantutkimuksista tehdä muutoksia, ennen kuin ne saadaan kansiin.– Tutkimuksen tekemisessä on se hyvä puoli, että saa tehdä asiat vapaasti,oman aikataulun mukaan. Mutta eihän jatko-opiskelukaan ole taloudellisesti kannattavaa,eli olisi hienoa löytää lähitulevaisuudessa hyvin palkattu työ. Ajattelin,että kuitenkin jatkan eteenpäin tutkimusta työn ohessa.Vapaa-aikansa Alfred Herler kuluttaa kuntosalilla. Hän kertoo elävänsämahdollisimman terveellisiä elämän tapoja noudattaen, eli ruokavalioon ei kuulukarkkeja tai muita sokeriherkkuja. Herkkuruokia ovat wokkiruoat ja sushi, joitahän valmistaa mielellään itse, koska Vaasasta ei löydy mieluista erikoisruokaravintolaa.– Harrastan myös viinejä, olen jäsen eräässä viiniyhdistyksessä.Herler ei voi mainita varsinaista lempiviiniä. Hänen strategiansa hyvän viinilöytämiseen on keskittyä tiettyyn alueeseen tai rypäleeseen ja etsiä sitä kauttaparhaat palat. Tällä hetkellä menossa on Syrah-rypäle.43Armi Niemelä

Informaation tekijänoikeudellisetkysymykset tietoverkoissaKTL, VTL Alfred HerlerYleistä44Alun perin avoimen tietoverkon perusideologiaan kuului, että tietoverkkoonsaatettu informaatio (aineisto) oli vapaasti hyödynnettävissä. Avoimessatietoverkossa on tekijänoikeudella suo jattua informaatiota (aineistoa), joka ontarkoitettu olemaan vapaasti selailtavissa, katseltavissa ja kuunnelta vissa. Tällaiseninformaation (aineiston) käytön voidaan katsoa perustuvan johdettuunlupaan (implied license), joka voi koskea vain laillisesti tietoverkkoon saatettuainformaatiota (aineistoa).Informaation vapaa liikkuminen ei ole silti itseisarvo per se (sinänsä). Informaationvapaa liikkuminen on kuitenkin edellytys moniin prosesseihin yhteiskunnassamme,esimerkiksi erilaisiin viranomais-, kansalais- ja elinkeinotoimintoihin.Muun muassa sen takia on tärkeätä, että keskusteluissa informaation vapaastaliikkuvuudesta pyritään täsmentämään, mitkä ne oikeudet informaatioon ovat,joista puhutaan ja mistä nämä kyseessä olevat oikeudet oikein koostuvat. Näinollen on aiheellista määrittää ne oikeudet informaatioon, jotka ovat olemassa,koska oikeus kontrolloida saatavuutta informaatioon kuuluu niihin avainkysymyksiinkun keskustellaan tasapainosta omistusoikeuden ja yleisön oikeudestainformaatioon välillä.Tekijänoikeudellinen näkemys informaation vapaaseen liikkuvuuteen onaika suppea. Kaikkiin kysymyksiin, jotka koskevat informaatiomarkkinoidentoimintaa tai informaation vapaata liikkuvuutta, ei välttämättä voida löytää vastaustatekijänoikeudellisesta lainsäädännöstä. Mutta pyrkimys löytää koherenssitekijänoikeuden ja muiden informaatio-oikeusnormien välillä pitää olla olemassa,muun muassa siitä syystä että tekijänoikeudellisiin normeihin sisältyy sellaistayleistä informaatiota, joka myös liittyy muuhun informaatio-oikeudelliseenlainsäädän töön.1. Johdatus kysymyksenasetteluunTietoverkoissa tapahtuvan linkittämisen tekijänoikeudellinen asema onherättänyt erilaisia mielen kiintoisia kysymyksiä. Linkittämisellä on hyvin keskeinenasema nykymuotoisen Internetin toiminnassa. Internetin merkittävimpiäpalveluita on WWW. Hypertekstilinkit ovat olennainen osa WWW-palvelua.Koko www-tekniikka perustuu hyperlinkkeihin, joita seuraamalla käyttäjä voi

siirtyä kohteesta toiseen. Siirtymisen mahdollistavien hyperlinkkien lisäksi linkkejäkäytetään myös muissa käyttötarkoituksissa. Niiden avulla on esimerkiksimahdollista ladata tietty informaatio osaksi toista www-sivua. Linkin avulla käyttäjävoi siirtyä dokumentista toiseen tai dokumentin osasta toiseen. Linkki saaoikeudellisessa arvioinnissa merkitystä silloin, kun siirrytään linkintekijän sivultajonkun toisen henkilön luomalle sivulle (dokumentille). Itse luotujen informaation;tekstien, kuvien ja äänien liittäminen omaan tekstisivuun on oikeudellisesti ongelmatonta.Tekstin, kuvien ja äänen luoja saa itse yhdistää sitä omaa informaatiotahaluamallaan tavalla. Tekijänoikeudelliset ongelmat ovat koskeneet kysymystä,saako toisen henkilön laatiman informaation; tekstin, valmistaman kuvan tai äänitiedoston(esim. sävellysteoksen) liittää ilman lupaa oman www-sivun osaksi.Internetissä käytettäviä linkkejä voidaan ryhmitellä monella eri tavalla a) linkkitekniikantai b) oikeus vaikutusten perusteella. Oikeudelliset vaikutukset eivätriipu teknisistä luokituksista. Tämä johtuu siitä, että tekijänoikeudellista suojaaannetaan teoksen (esim. www-sivun) ulkonaiselle muodolle eikä tekniselle idealle.Tekijänoikeudellisten seikkojen perusteella on vakiintunut jako kahteen pääryhmään:1) tavallinen vievä hyper(teksti)linkki (vanlig förande länk, hyper link) mikäjohdattaa käyttäjän toiselle sivulle, ja 2) noutava linkki (hämtande länk, inline link),mikä tuo linkittäjän sivulle aineistoa toiselta sivulta tai toisen palvelimen alaiseltasivulta ja avaa linkitetyn sivun sisältämän aineiston selaimella näkyvään kehykseen.Edellä mainitut linkkityypit voivat olla tekijänoikeudellisesti merkityksellisiä. Erilinkki tyypeillä on kuitenkin erilaisia tekijänoikeudellisia vaikutuksia. Käsittelynkohteena on vain kysymys, koska linkin tekeminen on tekijänoikeu dellisestia) sallittua tai b) kiellettyä, jos asiasta ei ole erikseen muuta sovittu.452. Tavallinen (vievä) hypertekstilinkkiTavallisen (vievän) hyper(teksti)linkin avulla käyttäjä voi siirtyä Internetissäsivulta toiselle. Linkkikomennon osoitemäärityksellä käyttäjä voidaan ohjata milletahansa sivulle Internetissä, jos kohdesivun ylläpitäjä ei ole estänyt pääsyä sivulle.Tavallista (vievää) linkkiä käytettäessä käyttäjän selaimen URL-osoiteruudussaoleva osoite muuttuu kohdesivun osoitteeksi. Linkki voidaan asettaa myös siten,että käyttäjän selaimen sisään muodostuu kehys, jolla on oma URL-osoitekenttä,jolloin linkki muuttuu periaatteessa vieväksi linkiksi. Hyperlinkkien tekeminen jakäyttö on niin yleistä ja tavanomaista, että saattaa vaikuttaa tarpeettomalta kysyä,liittyykö linkin tekemiseen oikeudellisia ongelmia. Kansainvälisessä keskustelussaon esitetty erilaisia käsityksiä tavallisen linkin sallittavuudesta. Ulkomailla onollut vireillä useita oikeudenkäyntejä, joissa kohdesivun haltija on vaatinut lisenssikorvaustalinkin tekijältä. Yksi tunnetuimmista on Ticketmasterin ja Microsoftinvälinen oikeudenkäynti. Ticketmaster on USA:n suurin lippupalveluyritys.Microsoft oli tehnyt omilta sivuiltaan (Sidewalk-portaalistaan) linkin lipunmyyjänsivuille. Oikeudenkäynti päättyi sovintoon. Samoin on käynyt muissa vastaavissaoikeudenkäynneissä. Sopimusten yksityiskohdat ovat salaisia. Oikeustilaa onpidetty epä selvänä, koska ennakkopäätökset puuttuvat. Kohdesivun haltijat ovat

46katsoneet, että linkin tekijä käyttää linkin avulla hyväkseen kohdesivua. Linkintekijä saattaa kohdesivun yleisön saataviin. Tähän käyttämiseen tarvittaisiinkohdesivun tekijän lupa. Jäljempänä käsittelen asiaa Suomessa sovellettavanoikeuden näkökulmasta. Esimerkiksi USA:ssa ratkaisut on tehty muilla (kuintekijänoikeu dellisilla) perusteilla. Tavallisten linkkien tekijänoikeudelliset ongelmatovat koskeneet seuraavia kysymyksiä: 1) saako tehdä hyperlinkin eli tavallisenlinkin toisen henkilön sivulle ilman tämän henkilön lupaa eli voiko esimerkiksipoliisi kieltää linkit www-sivuilleen, kuten Suomessa on tapahtu nut, ja 2) a) onkolinkki tehtävä toisen yrityksen aloitus- eli kotisivulle (portaalille), jolla sijaitsevattuloa tuottavat mainokset, vai b) voidaanko käyttäjä ohjata linkillä aloitussivunohitse suoraan alahakemistoon tai -sivulle (syvälinkki, deep link).Linkin tekemiseen tarvitaan Suomessa kohdesivun tekijän lupa sillä edellytyksellä,että linkin tekeminen loukkaa kohdesivun tekijän taloudellisia jamoraalisia oikeuksia.Taloudelliset oikeudet on lueteltu tekijänoikeuslain (TekijäL) 2 §:ssä. Tekijäntaloudellisia yksinoikeuksia ovat: 1) oikeus valmistaa teoksesta kappaleita(valmistusoikeus) ja 2) oikeus saattaa teos yleisön saataviin, 2a) välittämälläsitä julkisesti, 2b) esittämällä sitä julkisesti (esitysoikeus), 2c) tarjoamalla sitämyytäväksi tai muutoin levittämällä sitä yleisön keskuuteen (levitys oikeus) taikkad) näyttämällä sitä julkisesti (näyttämisoikeus).Tekijän moraaliset oikeudet ovat (TekijäL 3 §): a) isyysoikeus ja b) respektioikeus.Linkin tekemiseen tarvitaan lupa vain, jos linkin tekijä on käyttänyt tai loukannutkohdesivun tekijän oikeuksia eli 1) jos kohdesivusta valmistetaan eli kopioidaanteoskappaleita, 2) jos kohdesivua välitetään julkisesti, 3) jos kohdesivunteoskappaleita levitetään yleisölle taikka 4) esitetään tai näytetään julkisesti.Tekijän moraalisia oikeuksia täytyy kunnioittaa: 1) Tekijällä on oikeus vaatia,että hänen nimensä ilmoitetaan sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii (TekijäL 3 § 1mom.) ja 2) Tekijälle kuuluu oikeus vastustaa teoksensa sellaista muuttamista jajulkistamista, joka on omiaan loukkaamaan tekijänkunniaa eli tekijän kirjallisessatai taiteellisessa suhteessa nauttimaa arvonantoa (TekijäL 3 § 2 mom.). Näihinkysymyksiin vastaaminen edellyttää sen selvittämistä, mitä linkin tekeminen jakäyttäminen merkitsevät. Linkkiä käytetään siten, että käyttäjä asettaa kuvaruudullaolevan osoittimen linkkimerkin päälle ja painaa hiiren vasemmasta painikkeesta.Linkkimerkki voi olla a) kuvake tai b) korostettu tekstikohta. Linkkimerkinalla on HTML-koodilla tehty komento. Tämä komento on tarkoitettu käyttäjänselainohjelmalle. Komennolla määritellään osoite, johon siirrytään. Selainohjelmatoteuttaa komennon käyttäjän klikkauksen perusteella.Toisin sanoen linkki antaa käyttäjän selainohjelmalle osoitetiedon, informaation.1) Selain ohjelma muodostaa suoran yhteyden tähän osoitteeseen,2) Yhteys linkkisivulle katkeaa, 3)Käyttäjän kuvaruudulle tulee näkyviin kohdesivu,4) Käyttäjä näkee kohdesivun alkuperäisessä muodossaan. Linkkisivullaei tapahdu 1) kohdesivun kopiointia, 2) kohdesivun välittämistä, 3) esittämistätai näyttämistä, 4) kohdesivun tarjoamista myytäväksi eikä kohdesivun muutalevittämistä eikä tekijän moraalisia oikeuksia loukkaavia tekoja. Linkki antaa

selainohjelmalle saman osoitetiedon, informaation, jonka käyttäjä voi itse kirjoittaaselainohjel maansa. Tavalli nen linkki on vain osoitetieto, informaatio, kutenpuhelinnumero tai katuosoite, tai viittaus, kuten lähdeviittaus kirjallisuuteen.Kohdesivun tekijä on itse saattanut sivunsa yleisön saataviin silloin, kun hän onkopioinut sivun sa Internet-palvelimelle. Kohdesivun tekijä antaa suostumuksensakohdesivun normaaliin käyttöön Internetissä, kun hän ilman rajoituksia asettaasivun yleisön saataviin. Tätä kutsutaan konkludenttiseksi sopimukseksi (impliedlicence). Tavallinen linkki ei loukkaa kohdesivun tekijän oikeuksia.Oikeudellisessa arvioinnissa ei ole merkitystä sillä seikalla,sisältääkö linkkiosoitetiedon aloitussivulle (portaaliin) tai alasivulle (deep link).Eräs hyperlinkin alatyyppi on ns. syvälinkki, joka vie käyttäjän kohdesivustonpääsivun ohitse syvemmälle palvelimelle tallennettuihin verkkosivuihin taierillisiin tiedostoihinSyvälinkit on nähty ongelmallisiksi muun muassa siksi, että pääsivulla mahdollisestiannetut tiedot verkkosivujen sisältämän aineiston oikeudenomistajastaja aineiston käytöstä, mahdolliset vastuuvapaus- lausekkeet, sivulle sijoitetutmainokset tai muut käyttäjän havaittavaksi tarkoitetut seikat jäävät syvälinkityksenseurauksena käyttäjältä huomaamatta.Pääsivun tietoihin on voitu sisällyttää myös tekijänoikeudellista informaatiotaaineiston käytöstä.Molemmat sivut on saatettu samalla tavalla yleisön saataviin. Linkin tekemiseenei tarvita kohdesivun tekijän lupaa. Esim. Poliisi oli kieltänyt linkin käytönsivuilleen. Kiellon kohteeksi joutui pelastushelikopterien tukiyhdistys. Poliisinmukaan linkki oli myynnin edistämistä. Poliisi joutui perumaan kieltonsa, koskakieltoon ei ollut laillista perustetta.Valtaosa tietoverkon aineistosta on kuitenkin sellaista tekijänoikeudellasuojattua informaatiota (aineistoa), että informaation (aineiston) tekijän tai muunoikeudenhaltijan ei voida katsoa luopuneen vetoamasta oikeuksiinsa.Informaation (aineiston) tekijänoikeudellinen status voi käydä ilmi informaation(aineiston) sijainnista tieto verkossa, informaation (aineiston) sisällöstä sekäinformaation (aineistoon) tehdyistä käyttöoikeus merkinnöistä.Avoimen tietoverkon informaatiota (aineistoa), jonka käyttöä ei ole rajoitettu,voi hyödyntää tekijänoikeuden rajoitussäännösten sallimilla tavoilla. Sen sijaaninformaation (aineiston) muu hyödyntäminen saattaa edellyttää oikeudenhaltijanlupaa. Oikeutta tehdä linkitys mihin tahansa Internetissä yleisön saataviin saatettuuninformaatioon (aineistoon) on perusteltu nimenomaan johdetulla luvalla.Johdettuun lupaan antaminen kuitenkin edellyttää, että linkitys muodostaatekijänoikeudellisesti merkityksellisen toimen, johon linkittäjä tarvitsisi luvan.Näin ollen ei tavallisten vievien ja reagointia vaativien linkkien käyttöä tarvitseperustella johdetulla luvalla. Siitä, mitä tekijän oikeudellisesti merkityksellisiätoimia johdettuun lupaan voidaan katsoa sisältyvän, on esitetty erilaisia mielipiteitä.Kaiken kaikkiaan johdetun luvan oikeudellinen status on epäselvä.Teoksen tai muun aineiston kappaleen valmistaminen muissa kuin direktiivin5 artiklan 1 kohdan mukaisissa tapauksissa tai rajoitussäännösten nojallaedellyttää oikeudenhaltijan lupaa.47

Direktiivin johtokappaleessa 33 on nimenomaisesti mainittu, että tällaisetaineiston selailun edellyttämät tilapäiset kappaleet kuuluvat 5 artiklan 1 kohdansoveltamisalaan. Jos aineiston linkitys edellyttää tai siitä aiheutuu muunlaistakappaleenvalmistamista, oikeudenhaltija voi yksinoikeutensa nojalla puuttualinkittäjän toimiin. Linkitykseen liittyviä tekijänoikeudellisia kysymyksiä voidaantarkastella linkkityypeittäin ja arvioida, tapahtuuko linkittämisessä jotain sellaista,joka kuuluisi tekijänoikeudenhaltijan yksinoikeuden piiriin. Mahdollista vastuutatarkasteltaessa on erotettava vastuu linkittämisestä suojattuun aineistoonsekä vastuu siitä, että linkitetty aineisto sinänsä on tekijänoikeuden kannalta taimuuten laillista.3. Noutava (tuova) linkki48HTML-kielellä kirjoitettu sivu on tekstitiedosto. Kuva ja ääni pitää tallentaaomaksi tiedostoksi.Noutava linkki voi liittää esimerkiksi kuvatiedoston tekstitiedoston osaksi.Tämä oli noutavan linkin alkuperäinen tehtävä. Noutavaa linkkiä voidaan käyttäämyös tekstin liittämiseksi muuhun aineistoon. Noutavaa (tuovaa eli integroivaa)linkkiä käytettäessä käyttäjän selaimen URL-osoitekenttä ei yleensä muutu, vaikkakäyttäjä aktivoi linkin. Noutava (tuova) linkki on komento, joka sisältää osoitetiedonsiitä, missä noudettava materiaali sijaitsee, ja jossa on määritelty, missämuodossa noudettu aineisto esitetään. Internet-osoitteen avulla voidaan noutaainformaatiota (aineistoa) kaikkialta Internetistä, jos informaation (aineiston) käyttöäei ole erikseen estetty. Käyttäjän selainohjelma toteuttaa automaattisesti noutavanlinkin sisältämät komennot. Selainohjelma hakee noutavan linkin tarkoittamantiedoston tai sivun sekä näyttää sen käyttäjän kuvaruudulla tai toistaa äänen kaiuttimenvälityksellä. Käyttäjä ei etukäteen tiedä, sisältääkö kohdesivu noutavanlinkin, mikä osa kohdesivusta on noudettu muualta ja onko kohdesivun tekijällälupa noudettavan informaation (aineiston) käyttöön. Linkitetty kuva voidaan rajataja sijoittaa verkkosivun osaksi niin, ettei sitä voi erottaa muusta sivulla olevastainformaatiosta (aineistosta). Kuvatiedostot voivat siten olla peräisin linkittäjänomasta palvelimesta tai jostakin muusta palvelimesta. Kuvan alkuperä ilmeneevain lähdekoodi-toiminnon avulla. Linkin tekijä voi vapaasti liittää yhteen omaainformaatiotaan (aineistoaan). Oikeudelliset ongelmat alkavat silloin, kun linkintekijä integroi oman sivunsa osaksi toisen henkilön luovaa informaatiota (aineistoa).Noutava linkki automaattisesti kopioi käyttäjän mikron muisteihin noudettavaninformaation (aineiston) ja esittää informaation (aineiston) käyttäjän kuvaruudullatai kaiuttimilla. Noutavan linkin avulla toisen henkilön luoma informaatio (aineisto)saatetaan yleisön saataviin oman informaation (aineiston) osana. Linkin tekijäkäyttää välikappaleena internet-surfaajaa, joka ei voi etukäteen vaikuttaa toisenhenkilön informaation (aineiston) käyttä miseen. Linkin tekijä ei saa ilman lupaaintegroida oman sivunsa osaksi toisen henkilön informaatiota (aineistoa), jos tämäaineisto täyttää teostasovaatimuksen. Sama koskee toisen musiikin esittä mis tä.Linkin tekijä loukkaa toisen taloudellisia oikeuksia, jos lupa puuttuu. Samalla

hän loukkaa tekijän moraalisia oikeuksia, mikäli informaation (aineiston) tekijännimeä ei mainita tai jos informaatio esiintyy sellaisessa uudessa käyttö yhteydessä,että se loukkaa tekijän respektioikeutta.Tekijänoikeusneuvosto (TN) joutui ottamaan kantaa linkittämiseen lausunnossaan2001:8. Linkittämiseen oli saatu lehden lupa, mutta artikkelien tekijäkatsoi, ettei lehdellä ollut oikeutta luvan antamiseen. Linkit oli toteutettu siten,että klinikan sivuilla oli artikkelin yhteenveto ja siihen tehty linkki, joka osoittisuoraan lehden palvelimella olevaan artikkeliin. TN:n mukaan linkin asettamisenseurauksena syntyi tässä tapauksessa tosiasiallisesti tilanne, jonka lopputulosvastasi TekiäL 2 §:n 3 mom:ssa mainittuja yleisön saataville saattamisen tapoja.Linkin asettamisella määrätty informaatio (teos) saavutti linkittäjän teoskohtaisenvalinnan perusteella uuden yleisön. TN:n mukaan tämä viittasi siihen, että linkinasettamisessa oli kyse sen tyyppisestä määräysvallan käytöstä, joka TekijäL:ssaoli haluttu turvata tekijälle.Noutavan (tuovan) linkin käyttö on aiheuttanut runsaasti oikeusriitojaulkomailla. Tunnetuin tapaus koskee Total Newsia, joka toimi uutistenvälittäjänäInternetissä. Jos tapaus muutetaan Suomen olosuhteisiin, kysymys on seuraavasta(keksitystä) toiminnasta: Sanomalehti Pohjalainen julkaisee palvelimellaan uutissivuja,joihin aineisto kootaan noutavilla linkeillä seuraavalla tavalla:a) Uutisen otsikko noudetaan Helsingin Sanomien sivuilta,b) tekstin alkuosaotetaan Aamulehden palvelimelta ja c) loppuosa Turun Sanomilta sekä d) kuvatnoudetaan Keski-Suomalaisen palvelimelta.Vertaisverkot (peer to peer networking)49Yksi avoimen tietoverkon tekijänoikeudelliselta kannalta ongelmallisimmistailmiöistä on ollut musiikin laittoman tietoverkkovälityksen mahdollistaneenNapster-palvelun ja vastaavien muiden palveluiden syntyminen, esim. Aimster,KaZaA, Grokster (Fast Track network) ja Morpheus (Gnutella network) vertaisverkko-ohjelma.Tietoja esimerkiksi tietyn tietokoneen kovalevyllä sijaitsevista musiikkitiedostoistaei yleensä ylläpidetä keskitetysti, vaan tiedot kootaan tarvittaessaohjelmallisesti eri verkko-osoitteista.Napster-järjestelmässä ylläpidetyt tietokannat verkossa saatavilla tiedostoistaolivat keskitetysti löydettävissä Napsterin kotisivuilta.Vaikka Napsterin oman palvelimen kautta ei koskaan välitetty laittomiamusiikkitiedostoja vaan ainoastaan annettiin tieto verkossa saatavilla olevistatiedostoista, yhdysvaltalainen tuomioistuin katsoi, että Napsterin ylläpitäjä olivälillisesti vastuussa järjestelmän hyödyntäjien toimista.Järjestelmän käyttäjien katsottiin syyllistyneen aineiston luvattomaankopiointiin ja levittämiseen yleisölle, minkä tuomioistuin ei katsonut kuuluvanfair use -käytön piiriin. Vastaava kohtalo on kohdannut KaZaA:n ylläpitäjää.

Lähteet:Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvunmuuttamisesta HE 28/2004.Herler, B. (2001). Upphovsrättsligt skydd av digitala musikaliska verk vid marknadsföringi Internet. Vasa: Universitas Wasaensis.Herler, B. (2004). Upphovsrätt. Särskilt för lärare vid universitet och högskolor. Vasauniversitet.Komiteanmietintö – kommittébetänkande 2002:5. Betänkande av upphovsrättskommissionen.Upphovsrätt i informationssamhället. Helsinki: Opetusministeriö.50

Kilpailuoikeus kolahtaa Jaana Hautalalle52Talousoikeuden laitoksen tutkija Jaana Hautala käy heti asiaan. Hänen mielestääntärkeimpiä ovat asiakysymykset, joita hän alkaa selvittää jäsennellysti,käyttäen myös käsiään kuin hahmottamaan abstrakteja aihekokonaisuuksia.Hautala kertoo, ettei sanomalehtiyliopiston kirjoitus ole kiinteästi yhteydessätämän hetkisiin varsinaisiin tutkimusaiheisiin, eli hänen työstämiinsäväitöskirjoihin.– Tämä kirjoitus liittyy yrityskaupan prosessuaalisiin seikkoihin. Omattutkimushankkeeni koskevat valvonnan materiaalista puolta, yrityskauppojenkilpailuvaikutusten arviointia.– Kilpailuoikeus on haastava oikeuden ala, joka liittyy läheisesti taloustieteeseen,siinä käytettävät käsitteet ja mallit ovat peräisin taloustieteestä. Innostuinalueesta heti ensimmäisestä luennosta lähtien, hän kertoo, ja lisää vielä, ettäkilpailuoikeus on ehdottomasti hänen ”juttunsa”.Haasteet tutkimuksen muodossa ovat aina olleet Hautalan mieleen. Hännäkee kilpailuoikeuden juuri sellaisena siitäkin syystä, että Suomessa se on tieteenalanasuhteellisen nuori. Kiinnostus aiheeseen muotoutui Hautalan opiskellessaalaa Euroopan yliopistoinstituutissa. Opinnot ovat antaneet mahdollisuudenharjoitteluun Euroopan komissiossa ja USA:n kilpailuviranomaisissa.– Viihdyin loistavasti ulkomailla. Toimin Firenzessä, Brysselissä ja Washingtonissa.Sanoisin, että tällä hetkellä suurin saavutukseni on pääsy Euroopan yliopistoinstituuttiin,kaikki muut saavutukset ovat seurausta siitä, kertoo tutkijahymyillen.Hautalalla on kokemusta yrityskauppavalvonnasta kotimaassakin, sitä onkertynyt työstä Kilpailuvirastossa. Nykyiset tutkimushankkeet ovat täsmentyneenharjoittelujen ja työtehtävien kautta vuosien varrella.– Omissa tutkimuksissa olen valinnut vertailevan lähestymisen. Yrityskauppavalvonnankansainvälinen vertailu kilpailuvaikutusten osalta kiinnostaisijatkossakin. Haluaisin myös tarkastella, miten kansallinen kilpailuoikeus nivoutuuEurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen kokonaisuuteen.Hänen mukaansa tämä kevät on kilpailuoikeuden kannalta tärkeä. Hautalanmielestä on merkittävää ja mielenkiintoista, että EU:ssa tulee toukokuun alussavoimaan uusi kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetuksia ja Suomen kilpailulainsäädäntöäollaan muokkaamassa.Vapaa-aikana Hautala kertoo harrastavansa mielellään liikuntaa, uintia jalenkkeilyä. Uinti sujuu sekä avannossa että uimahallissa ympäri vuoden.– Hienoa, että Vaasaan tulee uusi uimahalli. Odotan kovasti 50 metrinallasta.Musiikki kuuluu myös vapaa-aikaan, mieluiten hän kuuntelee klassista musiikkiaja erityisesti barokkimusiikki. Hautala kertoo soittaneensa nuorempanavajaat kymmenen vuotta pianoa Kuula-opistolla.Armi Niemelä

InformaatiovirratyrityskauppavalvonnassaMitä yrityskaupasta pitää ilmoittaa ja kenelle?Jaana HautalaKilpailunrajoituslain tavoitteena on terveen ja toimivan taloudellisenkilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Lain tarkoittamiakilpailunrajoituksia ovat mm. kartellit ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.Vuonna 1998 lakiin lisättiin yrityskauppavalvontaa koskevat säännökset.Säännökset ovat kilpailunrajoituslain 3 a luvussa (303/98) ja ne tulivat voimaan1.10.1998. Lakia ollaan parhaillaan muuttamassa ja hallituksen esitys (11/2004)kilpailunrajoituslain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle 19.2.2004. 1 Tarkoituksenaon, että muutokset tulisivat voimaan 1.5.2004. Lakiesitykseen liittyväätietoa on julkaistu mm. Kilpailuviraston verkkosivuilla osoitteessa . 2Yrityskauppavalvontaa koskevilla säännöksillä pyritään turvaamaan markkinoidenkilpailullinen rakenne puuttumalla kauppoihin, joiden seurauksenasyntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estääkilpailua Suomessa tai Suomen oleellisella osalla. 3 Määräävällä markkina-asemallatarkoitetaan mahdollisuutta toimia kilpailijoista, asiakkaista ja tavarantoimittajistariippumattomalla tavalla. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys pystyysiten merkittävästi ohjaamaan hintatasoa tai toimitusehtoja. Määräävää markkinaasemaaarvioidaan yrityskaupan kilpailuvaikutusten kannalta merkityksellisillätuote- ja maantieteellisillä markkinoilla, ns. relevanteilla markkinoilla.Laissa annetun tavoitteen toteuttamiseksi Kilpailuvirasto selvittää yrityskaupastaaiheutuvia kilpailuvaikutuksia ja puuttuu tarvittaessa määräävänmarkkina-aseman syntymiseen tai vahvistumiseen. Kaupan toteuttamiselle voidaanasettaa ehtoja kielteisten kilpailuvaikutusten poistamiseksi tai markkinaoikeudellevoidaan tehdä esitys kaupan kieltämiseksi.Suurin osa yrityskaupoista hyväksytään sellaisenaan ensimmäisen vaiheenkäsittelyssä. Ehdollisena on hyväksytty vuosittain 1-5 kauppaa. Tähän mennessäKilpailuvirasto on tehnyt kieltoesityksen markkinaoikeudelle, silloiselle kilpailuneuvostolle,ainoastaan yhdessä tapauksessa. Kyseessä oli Sonera Oyj/YleisradioOy/Digita Oy -kauppa (Dnro 1010/81/99), jonka kilpailuneuvosto hyväksyiehdollisena.531HE 11/2004 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain jaeräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.2Ks. myös Kilpailuviraston uutislehti 1/2004.3Ks. kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentti.

KILPAILUVIRASTON TEKEMÄT YRITYSKAUPPAPÄÄTÖKSET 1999-20031999 2000 2001 2002 2003Päätökset 81 114 104 114 93- Sellaisenaan hyväksyt kaupat- ensimmäinen vaihe 74 103 98 110 90- jatkokäsittely 1 1 1 0 1- Ehdollisena hyväksytyt kaupat 5 5 5 1 2- Kieltoesitykset markkinaoikeudelle 0 1 0 0 0Muut yrityskaupparatkaisut* 1 4 0 3 0Jäljempänä kuvataan yrityskauppavalvontaprosessin etenemistä Kilpailuvirastossapääpiirteittäin. Tarkoituksena on selvittää, mitä tietoa prosessissavälitetään ja ketä tiedonantovelvollisuus koskee sekä sitä, mihin tietoa tarvitaanja miten sitä säännellään. Prosessiin liittyviä informaatiovirtoja voidaan kuvataseuraavan kuvion avulla:54MuutmarkkinaosapuoletTietoilmoitetustakaupastaIlmoittajaLausuntoja selvityspyynnötVastauksetlausunto-ja pyyntöihinselvitys-SitoumuksetIlmoitusSitoumustentestausPäätöksenjulkinenversioKilpailuvirastoPäätösTietojenvaihtaminenMuutkilpailuviranomaiset(ECA-verkosto)Kuvio. Yrityskauppavalvontaan liittyvät informaatiovirrat.

Yrityskaupan ilmoittaminen KilpailuvirastolleYrityskauppavalvontaprosessi käynnistyy Kilpailuvirastossa kauppaakoskevan ilmoituksen toimittamisesta. Kilpailuvirastolle on ilmoitettava kilpailun-rajoituslaissamääritellyt raja-arvot ylittävät yrityskaupat viikon kuluessakaupan tekemisestä. Kilpailuvirasto on julkaissut vuonna 1998 tiedonannonyrityskauppavalvonnasta, jossa käsitellään mm. ilmoitusvelvollisuutta ja liikevaihdonlaskemista. 4Yrityskaupalla tarkoitetaan tietyt kriteerit täyttävän määräysvallan hankkimista,liiketoiminnan tai sen osan hankkimista, sulautumista tai yhteisyrityksenperustamista. 5 Ilmoitusvelvollisuutta koskevat raja-arvot liittyvät yrityskaupanosapuolten liikevaihtoon. Liikevaihdon raja-arvoja ollaan parhaillaan muuttamassa.Lakiesityksen mukaan yrityskauppa täytyy ilmoittaa Kilpailuvirastolle,jos kaupan osapuolten yhteenlaskettu liikevaihto ylittää 350 miljoonaa euroa javähintään kahden osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 20 miljoonaaeuroa. 6Ilmoituksen toimittamista koskeva määräaika lasketaan määräysvallan hankkimisesta,liiketoiminnan tai sen osan hankkimisesta, arvopaperimarkkinalaissatarkoitetun ostotarjouksen julkistamisesta sekä sulautumista tai yhteisyrityksenperustamista koskevan päätöksen tekemisestä. Kilpailunrajoituslain mukaisiailmoitusvelvollisia ovat määräysvallan hankkija, liiketoiminnan tai sen osanhankkija, sulautumiseen osallistuvat yhteisöt ja yhteisyrityksen perustajat. 7Yrityskauppailmoitus on tehtävä kauppa- ja teollisuusministeriön antamanpäätöksen (499/1998) edellyttämällä tavalla. 8 Ilmoituksella tarkoitetaan ministeriönpäätöksen liitteenä olevaa ilmoituskaavaa. Tiedot on annettava ilmoituskaavanmukaista numerointia ja otsikointia noudattaen. Ilmoittajan tulee antaatietoja mm. yrityskaupan osapuolista, kaupan toteuttamistavasta, kaupan osapuoltenomistuksista ja määräysvallasta sekä tiettyjen markkinaosuuskriteerientäyttyessä tietoja relevanteista markkinoista ja niillä toimivista muista markkinaosapuolista,kuten kilpailijoista, asiakkaista ja tavarantoimittajista. Ilmoittajantulee myös nimetä ulkomaiset kilpailuviranomaiset, joille kauppa täytyy ilmoittaa.Ilmoittaja voi hakea lievennystä ilmoitusvelvollisuuteen esimerkiksi ilmoituksentoimittamista mahdollisesti edeltäneissä ns. ennakkoneuvotteluissa. Kun ilmoituson toimitettu Kilpailuvirastolle, virasto julkaisee verkkosivuillaan tiedon vireilläolevasta kaupasta, kaupan osapuolista ja ilmoituspäivästä.554Tiedonantoa täydentävät Kilpailuviraston suuntaviivat uudistetuista yrityskauppasäännöksistä.5Ks. kilpailunrajoituslain 11 §:n 1 momentti.6Ks. kilpailunrajoituslain 11 a §:n 1 momentti. Liikevaihdon laskemisesta ks. kilpailunrajoituslain 11b § sekä kauppa- ja teollisuusministeriön asetus yrityskaupan osapuolen liikevaihdon laskemisesta(377/2004) ja Kilpailuviraston suuntaviivat uudistetuista yrityskauppavalvonta-säännöksistä.7Ks. kilpailunrajoituslain 11 c §.8Yrityskauppojen ns. lyhennetystä ilmoituksesta ks. myös Kilpailuviraston suuntaviivat uudistetuistayrityskauppasäännöksistä.

Yrityskaupan kilpailuvaikutusten selvittäminen56Ilmoituksen toimittamisesta Kilpailuvirastolle alkaa kuukauden pituinenensimmäisen vaiheen käsittely, jonka aikana virasto selvittää yrityskaupankilpailuvaikutuksia. Tarvittaessa virasto voi tehdä päätöksen jatkokäsittelyynsiirtymisestä. Jatkokäsittely kestää enintään kolme kuukautta. 9 On huomattava,ettei kauppaa saa panna täytäntöön ennen kuin Kilpailuvirasto on tehnyt asiassapäätöksen. 10Kilpailuvirastolla on prosessin aikana mahdollisuus saada yrityskaupanosapuolilta ja muilta markkinaosapuolilta erilaisia tietoja. Viraston tiedonsaantioikeudestaon säädetty erikseen kilpailunrajoituslaissa. 11 Elinkeinonharjoittaja onvelvollinen toimittamaan Kilpailuviraston kehotuksesta virastolle kilpailuolosuhteidenselvittämiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat. Tiedonantovelvollisuuttaon kuitenkin rajattu niin, ettei se koske teknisluontoisia ammattisalaisuuksia.Kilpailuvaikutusten selvittämiseksi virasto kuulee mm. kilpailijoita, asiakkaitaja tavarantoimittajia. Virasto voi kuulla myös esimerkiksi toimialajärjestöjä.Kuulemista varten ilmoittajan täytyy antaa ilmoituksessa tärkeimpien markkinaosapuoltenyhteystiedot. Virasto voi kuitenkin kuulla myös muita kuin ilmoittajannimeämiä tahoja.Kilpailuvirasto kuulee markkinaosapuolia joko lähettämälle näille faksitselausunto- tai selvityspyynnön tai lähestymällä osapuolia puhelimitse. Lausunto- jaselvityspyynnöt eroavat toisistaan sikäli, että lausuntopyynnössä markkinaosapuolillevarataan ainoastaan mahdollisuus lausua näkemyksensä kaupan kilpailuvaikutuksista,kun taas selvityspyyntöön markkinaosapuolet ovat velvollisiavastaamaan kilpailunrajoituslain perusteella.Yrityskaupan ilmoittajalla on prosessin aikana mahdollisuus pyytää itselleenao. yrityskauppaa koskevat asiakirjat. Tiedonsaantioikeutta on kuitenkin rajoitettumm. niin, ettei se koske viraston sisäisiä asiakirjoja eikä kolmansien osapuoltenliikesalaisuuksia. Myös kolmansien osapuolten tunnistetiedot poistetaan asiakirjoistaennen niiden toimittamista yrityskaupan ilmoittajalle.Kilpailuviranomaisten välinen tietojenvaihtaminenTietyt liikevaihtorajat ylittävät yrityskaupat kuuluvat EY:n fuusiovalvontaasetuksen12 perusteella Euroopan komission yksinomaiseen toimivaltaan. Muutkaupat ilmoitetaan EU:n jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille edellyttäen, ettäkyseisen jäsenvaltion kansalliset raja-arvot ylittyvät. Yrityskauppa voidaan sitenjoutua ilmoittamaan useammassa jäsenvaltiossa. Tietyin, fuusiovalvonta-asetuk-9Ks. kilpailunrajoituslain 11 e §.10Ks. kilpailunrajoituslain 11 f §.11Ks. kilpailunrajoituslain 10 §.12Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta. EYVL 2004 L 24/1,29.1.2004.

sessa säädetyin edellytyksin kauppa voidaan siirtää komissiosta jäsenvaltiontutkittavaksi tai jäsenvaltiosta komission tutkittavaksi. 13Useammassa jäsenvaltiossa ilmoitettavien kauppojen tutkimisen helpottamiseksitietoja voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten muodostamanns. ECA (European Competition Authorities) –verkoston sisällä. Kunverkostoon kuuluva viranomainen on saanut tiedon useammassa jäsenvaltiossailmoitettavasta kaupasta, se toimittaa ns. ECA-ilmoituksen kauppaa käsittelevillemuille viranomaisille.ECA-ilmoitus sisältää tiedon kaupan osapuolista, relevanteista markkinoista,ilmoituksen saapumispäivästä ja päätöksen viimeisestä antopäivästä. Ilmoituksessaon myös yrityskaupan käsittelijän yhteystiedot myöhempää yhteydenpitoavarten. Käsittelijät voivat vaihtaa keskenään kauppaa koskevia tietoja ja antaatietoja mm. prosessin etenemisestä ao. viranomaisessa. Kauppaa koskevanluottamuksellisen tiedon vaihtaminen edellyttää kuitenkin kaupan osapuoltensuostumusta. Mainituin rajoituksin tietoja voidaan vaihtaa myös muiden kuinEU:n jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten kanssa. Kilpailuvirasto on julkaissutverk-kosivuillaan jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välistä tietojen vaihtamistakoskevat menettelytapaohjeet 14 ja ECA-ilmoituksen mallin. 15Päätöksen tekeminen ja päätöksen julkaiseminenYrityskauppavalvontaprosessi Kilpailuvirastossa päättyy viraston tekemäänpäätökseen. Jos viraston päätöksestä valitetaan, prosessi jatkuu markkina-oikeudessaja mahdollisesti edelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessaVirasto voi hyväksyä kaupan joko sellaisenaan tai ehdollisena taikka tehdäkieltoesityksen markkinaoikeudelle. Yrityskauppa voidaan hyväksyä sellaisenaan,jos kaupan seurauksena ei synny tai vahvistu kilpailua merkittävästiestävää määräävää markkina-asemaa. Jos mainittu määräävä markkina-asemasyntyy tai vahvistuu, kauppa voidaan kuitenkin hyväksyä, jos ilmoittaja esittääsitoumuksia, joilla kielteiset kilpailuvaikutukset voidaan poistaa. Sitoumuksetvoivat liittyä esimerkiksi kaupan seurauksena syntyvän yrityskokonaisuudentietyn osan myyntiin tai tuotemerkin lisensioimiseen kaupan ulkopuoliselletaholle. Jotta Kilpailuvirasto voi varmistua siitä, että sitoumukset ovat riittäviäkielteisten kilpailuvaikutusten poistamiseksi, se voi pyytää markkinaosapuoliltalausunnon esitettyjen toimenpiteiden riittävyydestä. Jos Kilpailuvirasto katsoo,että sitoumukset ovat riittäviä, se hyväksyy kaupan ehdollisena. Jos kielteisiäkilpailuvaikutuksia ei voida poistaa esitetyillä sitoumuksilla, virasto tekee markkinaoikeudelleesityksen kaupan kieltämiseksi.Päätöksen tekemisen jälkeen Kilpailuvirasto antaa ilmoittajalle päätöksenvalitusosoitteineen. Yrityskauppapäätös julkaistaan myös viraston verkkosivuillaliikesalaisuuksien poistamisen jälkeen yleensä noin kahden viikon kuluessa5713Ks. asetuksen 9 ja 22 artiklat.14Ns. Procedures Guide.15Ns. Model ECA Notice.

päätöksen tekemisestä. Jos Kilpailuvirasto tekee päätöksen jatkokäsittelyyn siirtymisestä,päätös annetaan vain ilmoittajalle. Päätöksestä ei tehdä julkista versiotaverkkosivuilla julkaistavaksi. Virasto julkaisee tällöin ainoastaan tiedon jatkokäsittelyynsiirtymisestä sekä yleensä myös asiaa koskevan tiedotteen.Informaatiovirtojen tarkoitus58Kilpailuvirastolla on kilpailuolosuhteiden selvittämiseksi oikeus saada tietojayrityskaupan osapuolilta ja muilta markkinaosapuolilta. Viraston tiedonsaantioikeus,samoin kuin kyseisten osapuolten velvollisuus vastata tiedonsaantiakoskeviin pyyntöihin perustuu kilpailunrajoituslain säännöksiin.Tiedon välittymisellä yrityskauppavalvontaprosessissa on selvä, lakiinperustuva tarkoitus. Kilpailuviraston on selvitettävä, syntyykö tai vahvistuukokaupan seurauksena kilpailua merkittävästi estävä määräävä markkina-asema,ja tehtävä sen jälkeen asiassa ratkaisu. Ratkaisun tekeminen edellyttää kuitenkin,että virasto on saanut ilmoittajalta, muilta markkinaosapuolilta ym. lähteistäriittävästi tietoa yrityskaupan kilpailuvaikutuksista. Ehdollisen ratkaisun tekeminenedellyttää lisäksi, että virasto on varmistunut siitä, että ilmoittajan esittämätsitoumukset ovat riittäviä poistamaan yrityskaupasta aiheutuvat kielteisetkilpailuvaikutukset.Viranomaistoiminnan julkisuuteen liittyy, että Kilpailuvirasto julkaisee verkkosivuillaantiedon vireillä olevista kaupoista sekä liikesalaisuuksien poistamisenjälkeen myös tekemänsä päätökset. Vireillä olevien kauppojen julkistaminen mm.antaa mahdollisuuden myös muille kuin viraston kuulemille tahoille halutessaanreagoida vireillä olevaan kauppaan. Yrityskauppapäätöksen julkaiseminen puolestaanmm. mahdollistaa viraston päätöksen perusteena olevan tiedon välittymisenmyös muille markkinaosapuolille.

Professori Lehtonen yhdistää modernin javanhanaikaisen lähestymistavan60Talousoikeuden laitoksen johtajan, professori Asko Lehtosen tutkimustyössäei ole merkkiäkään harmaudesta tai pölyttyneisyydestä, vaikka hän kuvaileeitseään vanhanaikaiseksi. Tämän hetkinen tarkastelunaihe on sähkönsinisellähermolla, digitaaliajassa. Professori on kiinnostunut sähköpostiin liittyvästälainsäädännöstä ja tietoverkoissa tapahtuvista rikoksista.- Minulla on “rikollinen” tausta, hän heittää, ja kertoo kirjoittaneensa paljontalousrikollisuudesta, johon hän on myös perehtynyt eri tahojen kouluttajana janeuvonantajana. Tässä on myös pohja IT-alan rikoksien kiinnostukseen.- Aikoinaan tein ensimmäisenä juristina väitöskirjan tietokoneella. Tekstinkäsittelyohjelmaoli tuolloin tuntematon uutuus oikeusmaailmassa, se oli1980-luvun alkupuolella.Käytännön kokemusta on kertynyt tuomioistuimissa ja verohallinnosta, missähän toimi yli kaksikymmentä vuotta veronsaajien edunvalvojana. Lehtonen onmyös perehtynyt elinkeinotoimintaan eri yritysten johtotehtävissä ja konsulttina.Mainittu vanhanaikaisuus tulee professorin mielestä esiin vakavassa suhtautumisessaantieteen tekemiseen. Siinä pitää pyrkiä tinkimättömästi luotettavuuteen,ja tieteen eettisiä näkökulmia ei saa unohtaa.- Tieteellinen tutkimus on yliopiston tehtävä, myös pedagogiseen työhänpitää panostaa. Tutkimuksen pitäisi olla objektiivista ja puolueetonta, hän sanoo,ja toteaa samalla joidenkin asiantuntijoiden tavoittelevan julkisuutta tavoilla,jotka saattavat vaikuttaa itse työhön. Kohtuullinen julkisuus on toki tieteellekintarpeellista ja hyvä asia, professori muistuttaa.Johtamastaan talousoikeuden laitoksesta professori Lehtonen on ylpeä.Vaasan yliopiston kauppatieteilijöille talousoikeus on suosittu pääaine, niinmieleinen, että laitos ei voi ottaa kaikkia halukkaita vastaan.- Tämä on pienimpiä laitoksia yliopistolla. Meille on suhteellisen vaikeapäästä, ja tänne tulee eniten pääaineenvaihtajia.Hän on myös tyytyväinen talousoikeuden laitoksen kansainvälistymisprojekteihinja virtuaaliyliopistotoimintaan. Laitoksella tehdään tutkimusta,joka on ajankohtaista. Talousoikeuden asiantuntijat tarkastelevat informaatioonja tietoverkkoihin liittyviä juridisia kysymyksiä, joiden lainsäädäntö ei ole vieläeteenpäin jyräävän alan kehityksen vaatimuksia vastaavaa.Digitaalinen informaatio yleistyy koko ajan, mutta IT-lainsäädäntöä eitunneta vielä yleisesti kovinkaan hyvin, se on edelleen muokkausvaiheessa.Käsitteenä informaatio-oikeus puolestaan toimii ikään kuin sateenvarjo, professoriLehtonen selvittää.Saavutuksina urallaan professori Lehtonen pitää monipuolisuutta ja uusiutumiskykyätoiminnassaan. Hän arvioi kyenneensä vuosien mittaan pitämäänsuhtautumisensa ja kohteensa tutkimuksessa moderneina, josta hyvä esimerkkion IT-lainsäädäntöön perehtyminen ensimmäisten joukossa. Tulevaisuudessahän haluaisi koota osaamisensa yksiin kansiin.Armi Niemelä

Luottamuksellisen viestin suoja kattaamyös sähköpostinSisällön suoja riippuu osin viestin lähettäjäntarkoituksistaAsko LehtonenKirje- ja puhelinsalaisuuden suoja ovat hyvin juurtuneet meidän oikeustajuumme.Harvalle tulisi mieleen avata luvatta toiselle henkilölle osoitettu kirjetai kuunnella toisen henkilön puhelua salaa teknisin välinein.Sähköpostiviestin sisällön suojasta on käyty ajoittain vilkasta keskustelua.Erimielisyyttä on ollut melkoisesti. Toisinaan sähköpostin sisällön suoja on nähtymelko heikoksi. Toisen kannan mukaan suoja on vahva. Menneinä aikoina esiintyijulkisuudessa tietoja siitä, että jossakin oppilaitoksessa oli avattu oppilaidensähköposteja. Toisinaan eräiden yritysten tietohallintopäälliköt ovat alansa julkaisuissakertoneet tutkineensa työntekijöiden sähköposteja. Näissä olosuhteissa onaiheellinen kysymys, onko henkilökohtaisella sähköpostiviestillä kirje- ja puhelinsalaisuudenkaltaista suojaa.Oikeusjärjestyksen näkökulmasta henkilökohtaisen sähköpostiviestin sisällönoikeudellinen suoja ei ole niinkään epäselvä asia. Asiaa voidaan tarkastella1) perusoikeussuojan, 2) rikosoikeudellisen suojan ja 3) sähköisen viestinnänluottamuksellisuuden näkökulmasta.61Sähköpostiviestin perusoikeussuojaKirje- ja puhelinsalaisuus ovat Suomessa olleet vanhastaan tunnettuja.Niiden perusoikeussuoja periytyy Suomen itsenäisyyden alkuajoilta. Tällöin säädetyssähallitusmuodossa (94/1919) oli perusoikeussäännökset kirje-, lennätin- japuhelinsalaisuudesta. Perusoikeussäännökset uudistettiin vuonna 1995. Uudetperusoikeussäännökset siirrettiin muuttumattomina nykyiseen perustuslakiin(731/1999), joka tuli voimaan 1.3.2000. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä vanhalennätinsalaisuus muutettiin laveammaksi luottamuksellisen viestin salaisuudeksi.Viestintäsalaisuus on kirjoitettu perustuslain 10 §:n 2 momenttiin hyvinehdottomaan muotoon: “Kirjeen, puhelun ja luottamuksellisen viestin salaisuuson loukkaamaton.”Hallituksen lakiesityksen (HE 309/1993 vp) perusteluista ilmenee, ettäluottamuksellisen viestin suoja kattaa kaiken “uudentyyppisen” televiestinnän.Puhutaan välineneutraalisuudesta. Uudistuksen jälkeen oli normatiivisesti riida-

tonta, että luottamuksellisen viestin perusoikeussuojan alaisuuteen kuuluu myössähköposti. Suojan saamisen kannalta ei ole merkitystä sillä seikalla, sisältääköverkossa välitettävä signaali kirjoitusta, kuvaa, puhetta tai muuta digitaalistaviestintää.Sisällön suoja turvaa viestin62Perusoikeussäännöksellä on ollut tarkoitus turvata jokaiselle oikeus luottamukselliseenviestintään siten, että ulkopuoliset eivät saa oikeudettomasti tietoaviestin sisällöstä. Viestin sisältö on perusoikeussuojan ydinaluetta. Sisällön suojatarkoittaa turvaa viestin avaamista ja hävittämistä sekä kuuntelemista ja tallentamistavastaan. Säännöksellä suojataan sekä viestin lähettäjää että vastaanottajaa.Kysymys on molempien perusoikeudesta. Perusoikeussäännös ei kuitenkaankoske viestinnän osapuolten keskinäisiä suhteita. Osapuolten oikeus julkistaaluottamukselliseksi tarkoitettu viesti jää ratkaistavaksi muilla perusteilla. Esimerkiksihenkilötietojen ja liikesalaisuuden suoja voi estää viestin yksipuolisenjulkistamisen.Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan suojan piiriin kuuluvatpuhelun ja muun teleyhteyden tunnistamistiedot, vaikka ne eivät kuulu suojanydinalueeseen. Sama koskee sähköpostiviestin vastaavia tietoja. Tunnistamistiedoillatarkoitetaan tietoja siitä, ketkä ovat olleet yhteydessä keskenään eliosapuolten yhteystietoja.Luottamuksellisen viestin salaisuuden alaan eivät kuuluu sähköpostin käyttömääriäkoskevat tiedot. Oikeuskäytännössä (KHO 1983 A II 15) on katsottu, etteitaksiautoilijan radiopuhelimella vastaanottamien ajotilauspuhelujen välitysmääriäkoskeva tieto kuulunut puhelinsalaisuuden piiriin. Sähköpostijärjestelmienylläpitäjät voivat seurata sähköpostin käyttömääriä ja siten tehokkaasti valvoajärjestelmän asiatonta käyttöä esim. kiusaus- tai vahingoittamistarkoituksessalähetettyjen joukkoviestien (ns. roskapostin) minimoimiseksi.Oletuksena viestin luottamuksellisuusPerusoikeusuudistuksen eräänä keskeisenä tavoitteena oli perusoikeussäännöstensuoran soveltamisen lisääminen niin viranomaisen ja yksilön kuinyksilöiden välisissä suhteissa. Eräillä tahoilla luottamuksellisen viestin salaisuusvaikutti vielä ohjelmalauseelta. Oikeustilan selventämiseksi säädettiin lakiyksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta (565/1999).Uuteen lakiin otettiin nimenomaiset säännökset televiestinnän luottamuksellisuudesta.Laissa säädetään kategorisesti, että televiestintä on luottamuksellista,jollei sitä ole tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi. Hallituksen esityksen(HE 85/1998 vp) perusteluissa todettiin nimenomaisesti, että sähköposti on luottamuksellistateleviestintää sekä sen välittämisen aikana että myös silloin, kun seon tallennettuna palvelimella. Luottamuksellisuutta arvioitaessa on keskeisessäasemassa viestin lähettäjän tarkoitus. Oletuksena on viestin luottamuksellisuus.

Luottamuksellisuus poistuu, jos lähettäjä on tarkoittanut viestin yleisesti vastaanotettavaksi.Vastaanottajien määrä sinänsä ei ole luottamuksellisuuteen vaikuttavatekijä. Sähköpostilla voidaan lähettää kymmenille vastaanottajille samansisältöinenviesti, jota ei ole kuitenkaan tarkoitettu yleiseen tietoon. Kysymys voi ollaesim. opiskelijaryhmästä tai työntekijöiden ammattiosastosta.Sanottu televiestinnän tietosuojalaki sisältää säännökset a) ilmaisukiellostaja b) hyväksikäyttökiellosta. Kiellot koskevat henkilöä, joka on ottanut vastaantai muutoin saanut tiedon luottamuksellisesta televiestistä, jota ei ole hänelletarkoitettu. Tällaisessa tilanteessa ei saa oikeudettomasti ilmaista tietoa viestinsisällöstä eikä käyttää hyväksi tietoa sisällöstä ja sen olemassaolosta. Kiellotkoskevat myös työnantajaa, joka on saanut tiedon työntekijänsä muusta kuintyöasioihin liittyvästä luottamuksellisesta sähköpostiviestistä. Tämän vaitiolovelvollisuudenrikkominen on säädetty rangaistavaksi.Rangaistusuhan erilaisia tulkintojaPerusoikeuksien suojaa on tehostettu säätämällä rangaistavaksi eräidenperusoikeuksien tarkoittamien oikeushyvien loukkaus. Luottamuksellisen viestinsalaisuutta turvataan viestintärikoksia koskevilla rangaistussäännöksillä. Keskeisiärikossäännöksiä ovat rikoslain 38 luvun 3 ja 4 §, joissa on kriminalisoituviestintäsalaisuuden loukkaus. Sähköposti ja muu televiesti on vankeusuhkaisellatehosteella turvattu silloin, kun se on välitettävänä verkossa. Sama koskee viestinlähettämistä ja vastaanottamista koskevia tunnistetietoja. Tulkinnanvaraista onsen sijaan ollut perille saapuneen sähköpostin asema. Erään kannan mukaanvastaanottajan sähköposti on vankeusuhkaisesti suojattu, jos siitä hankitaantietosuojaus murtaen tai muulla teknisellä keinolla. Puhutaan supistavasta tulkinnasta.Toisen kannan mukaan rangaistusuhka koskee kaikkien suljettujenviestien oikeudetonta avaamista. Suljettuna viestinä pidetään henkilökohtaisenkäyttäjätunnuksen ja salasanan takana olevaa viestiä. Oikeustila näyttää kovinepäjohdonmukaiselta. Tiedon hankinta viestin tunnistamistiedoista voi johtaavankeusrangaistukseen. Sen sijaan viestin sisällön suoja on epäselvä. Tästä epäselvyydestäjohtuen vankilat eivät ole täyttyneet tietohallintohenkilöistä, jotka ovattutkineet toisten sähköposteja. Erään suuren teleyhtiön johtohenkilöitä on kuitenkinpidetty vangittuna, koska poliisi selvittää laaja-alaista tunnistamistietojennäpelöintiä. Johtopäätöksenä saattaisi olla, että uusien ihmis- ja perusoikeuksieniskostaminen edellyttäisi tehosteeksi ankaria rangaistusuhkia.63Perusoikeuksien rajoittaminenPerustuslain 10 §:n 3 momenttiin sisältyy erityinen säännös siitä, missä järjestyksessäja millä edellytyksillä voidaan säätää poikkeuksia luottamuksellisenviestin salaisuuteen. Tämän lakivarauksen nojalla voidaan säätää välttämättömistärajoituksista vain eduskunnan hyväksymällä lailla 1) yksilön tai yhteiskunnanturvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, 2) oikeuden-

käynnissä, 3) turvallisuustarkastuksessa sekä 4) vapaudenmenetyksen aikana.Nämä rajoitustilanteet eivät koske esim. tavallisia oppilaitoksia ja työsuhteita.Rajoitusten säätäminen ei ole missään olosuhteissa mahdollista asetuksella,hallinnollisilla määräyksillä tai työsopimuksella. Oppilaitoksen ja työnantajansähköpostijärjestelmän käyttöedellytykseksi ei voida asettaa luottamuksellisenviestin salaisuudesta luopumista. Tämä johtuu siitä, että perusoikeuksista ei voipätevällä tavalla luopua pysyvästi. Yksittäistapauksessa voi omaehtoisesti antaasuostumuksen sähköpostin tutkimiseen. Pakottaminen tai erottamisella uhkaamineneivät ole suostumuksen hankintatapoja.Teknisiä ja tilanteellisia ongelmia64Praktisella tasolla monet ongelmat johtuvat siitä, että käyttäjätunnukset onmuodostettu henkilönimien eikä esim. tehtäväkuvausten tai toimintojen perusteella.Useissa virastoissa kesti pitkään ennen kuin niihin saatiin sähköpostiosoite,joka on tyyppiä kirjaamo@virasto.fi. Toinen käytännön ongelmien aiheuttaja onse asiantila, ettei sähköpostijärjestelmissä ole laaja-alaisesti otettu käyttöön automaattistavastaustoimintaa, joka ilmoittaa vastaanottajan poissaolosta. Toisinsanoen sijaisen järjestäminen saattaa unohtua sähköpostijärjestelmien tasolla.Tekniikan käyttöönotossa saattaa olla vielä hiomisen tarvetta.Vaikeasti arvioitavia tilanteita syntyy lähinnä silloin, kun työntekijä äkillisestikuolee tai loukkaantuu vakavasti esim. liikenneonnettomuudessa. Tällaisessatilanteessa toisen sähköpostilaatikkoon tunkeutumisen rangaistavuus saattaapoistua, jos pakkotilaa koskevat edellytykset täyttyvät. Pakkotilateko on sallittuoikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi.Pelastettavan edun tulee olla uhrattavaa oikeutta suuremman. Tässäpunninnassa voivat olla vastakkain työnantajan välttämätön ja kiireellinen tarvesaada tieto saapuneesta miljoonatilauksesta ja työntekijän sähköpostin perusoikeussuoja.Tällöinkään ei voida avata henkilökohtaisia luottamuksellisia viestejä.Varmuuden vuoksi tapahtuva sähköpostin tutkiminen ei ole pakkotilaa.Informaatioteknologia ja oikeudelliset kysymyksetTyöministeriössä on kahdesti aikaisemmin valmisteltu lakiesitys, jonkamukaan työnantajalle olisi tietyin edellytyksin annettu oikeus tutkia työntekijänsähköposteja (HE 121/1998 vp ja HE 75/2000 vp). Nämä muutosesitykset oneduskunta, erityisesti perustuslakivaliokunta torjunut. Nykyisin eduskunnankäsiteltävänä on kolmas esitys (HE 162/2003 vp), joka on parhaillaan perustuslakivaliokunnassa.Ajan myötä saamme tietää lainsäätäjän kannan perusoikeustulkintaan.Samanaikaisesti eduskunnan käsiteltävänä on esitys sähköisen viestinnäntietosuojalaiksi (HE 125/2003 vp), joka koskee mm. sähköpostin tunnistamistietoja.

Sähköpostin suoja on konkreettinen esimerkki informaatioteknologiaanliittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. Näiden kysymysten käsittelyyn on erikoistunutoikeusinformatiikaksi kutsuttu oikeustieteen ala, jonka keskeisiä osaalueitaon informaatio- ja tietotekniikkaoikeus (IT-oikeus). Monet kysymyksetpalautuvat perustavaa laatua oleviin arvoihin. Sähköpostinkin suojan osalta asiatvoidaan palauttaa mm. toisaalta ihmis- ja perusoikeuksia ja toisaalta valvonnantarvetta ja tarpeettomuutta koskeviksi kysymyksiksi. Vastaukset eivät ole yksiselitteisiä,minkä vuoksi niiden selvittämiseksi tarvitaan tieteellistä tutkimustaja siihen perustuvaa opetusta.Uusi lainsäädäntö sähköpostin suojastaKirjoituksen alkuosa edustaa sen laatimisen aikaista eli huhtikuussa 2004voimassa ollutta oikeutta. Tämän jälkeen eduskunta on hyväksynyt kaksi uuttalakia: 1) sähköisen vies tinnän tie tosuojalaki (16.6.2004/516) ja 2) laki yksityisyydensuojasta työelämässä (13.8.2004/759). Edellinen laki tuli voimaan 1.9.2004 jajälkimmäinen 1.10.2004. Uudet lait eivät muuta edel lä selostettuja lainsäädännönperusrakenteita. Tämä on luonnollista, koska perustuslakia ei ole muu tettu.Uusien lakien myötä on tullut lainsäädäntöön olennaisia tar kennuksia, jotkakos kevat merkittäviä yksityiskohtia. Aikaisempaa oikeustilaa täsmennetäänolennaisella tavalla.Lähtökohtana on siten edelleen perustuslain 10 §:n 2 momentin säännökseenperustuva kirje- ja puhelinsalaisuuden sekä muun luottamuksellisen viestinsalaisuuden loukkaamattomuus. Poikkeuksista voidaan säätää vain eduskunnanhyväksymällä lailla. Luottamuksellisen viestin salaisuutta ei voida supistaaasetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä eikä myöskään so pi malla asiastayhteistoimintamenettelyssä.651. Sähköisen viestinnän tietosuojalakiSähköisen vies tinnän tietosuojalain tarkoituksena on 1) turvata sähköisenviestinnän a) luot ta muk sellisuuden ja b) yksityisyyden suojan toteutuminen sekä2) edistää a) sähköisen viestinnän tie to turvaa ja b) monipuolisten sähköisen viestinnänpalvelujen tasapainoista kehittymistä. Jäljempänä näitä asioita käsitelläänlähinnä sähköpostin osalta.Uudella lailla pannaan Suomessa kansallisesti täytäntöön myös EU:n sähköisenviestinnän tieto suo ja direktiivi (2002/58/EY).Sähköisen vies tinnän tietosuojalain säännökset sähköpostista ovat erityisenmerkityksellisiä perustuslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun luottamuksellisenviestin perusoikeussuojan täsmentäjinä. Perusoikeussäännöksen mukaanluottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Tarkoituksena on suojatasähköpostiviestin sisältö ulkopuolisilta. Tämän tavoitteen mu kai seen suojaan eipuututa uudessa laissa.

1.1. Sähköpostiviestin ja tunnistamistietojen luottamuksellisuus66Sähköisen viestinnän tietosuojalaki on yleislaki, joka koskee kaikkea sähköistäviestintää, kuten sähköpostia ja tekstiviestiä. Tämän lain 4 §:ssä asetetaanyksiselitteiseksi pääsäännöksiksi a) viestin, kuten sähköpostiviestin, ja b) sentunnistamistietojen luottamuksellisuus. Tarkoituksena on turvata jo kaiselleoikeus luottamukselliseen viestintään ilman, että ulkopuoliset saavat tiedonasianomaisen henkilön lähettämien tai hänelle osoitettujen luottamuksellistensähköpostiviestien sisällöstä. Presumptiona on vies tinnän luot tamuksellisuus.Viestin ja tunnistamistietojen luottamuksellisuus koskee sekä viestintäverkossavälitettävinä olevia viestejä että käyttäjien päätelaitteella fyysisestisijaitsevia viestejä, kuten vastaanotettuja säh kö postiviestejä.Viesti pysyy suojanpiirissä, vaikka vastaanottaja olisi siirtänyt saa man sa sähköpostin tietokoneellaanjohonkin muuhun sovellukseen.Viesti ei ole luottamuksellinen silloin, kun se on tarkoitettu ylei sesti vas taanotettavaksi.Esi merkiksi Internetin uutisryhmiin ja keskustelupalstoille lähetetytviestit on yleensä tarkoitettu yleisesti vastaanotettaviksi. Tällöin sähköpostiviestiei ole luottamuksellinen.Sähköpostiviesti on aina luottamuksellinen, jos lähettäjä ei ole tarkoittanutsitä yleisesti vas taan otettavaksi. Merkitystä ei ole vastaanottajien lukumäärällä.Lukuisillekin henkilöille lä he tetty viesti voi siten olla luottamuksellinen. Kahdenkeskiseenja monenkeskiseen keskusteluun liittyvät viestit ovat luottamuksellisia,jos viestintään osallistumista on rajoitettua. Vas taan ottajaryhmän ulkopuolisethenkilöt eivät saa oikeudettomasti hankkia tietoa sähköpostiviestistä ja ilmaistaviestin sisältöä eikä käyttää sitä hyväkseen. Viestin tunnistamistiedot ovat luottamuksellisiamyös silloin, kun viesti on tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi.Esimerkiksi keskusteluryhmän ylläpitäjä ei voi automaattisesti julkaista sähköpostiviestinyhteydessä saapuneita tun nistamistietoja.Tarkoituksena on turvataanonyymi sanavapauden käyttö.1.2. Viestinnän osapuolten oikeudetViestinnän osapuoli voi ilmaista ja käsitellä omia sähköpostiviestejään jatunnistamistietojaan, jollei lais sa muuta säädetä. Viestinnän osapuolia ovat sähköpostiviestinlähettäjä ja sen vastaanottaja. Luotta muk selliseen viestiin liittyväilmaisu- ja käyttökielto koskee muita kuin viestinnän osa puolia. Lähettäjällä onaina oikeus määrätä omista sähköpostiviesteistään ja niiden tunnistamistiedoista.Viestin oikea vastaanottaja voi käsitellä vastaanottamiaan sähköpostiviestejä jatun nis ta mistietoja. Ni men omaisesti on kuitenkin säädetty, että tunnistamistietojasaa luovuttaa ai no as taan niille ta hoille, joilla on oikeus käsitellä tietoja asianomaisessa tilanteessa. Samoin on erik seen ase tet tu ra joi tuksia tunnistamistietojenkäsittelylle eräis sä tarkoituksissa.Viestinnän osapuoli, yhtä hyvin lähettäjä kuin vastaanottaja, voi antaa suostumuksen sähkö pos tiviestin sisällön ja tunnistamistietojen ilmaisemiselle ja käsittelylle.Suostumuksen tulee olla antajansa yksilöity, vapaaehtoinen ja tietoinen

tahdonilmaisu. Hyväksyttävänä suostu muk sena ei usein kaan pidetä yleisluonteisiaja epä määräisiä lausumia, kuten “kaikki tulevat viestini”. Oikeustila onsel kiy tynyt siinä suh teessa, että vastaanottaja ei yleensä tarvitse lä het tä jän lupaasähköpostivies tin il mai semiselle ja muulle käsittelemiselle, kuten tallentamiselle,järjestämi sel le, käy tölle, siirtämiselle, muuttamiselle tai tu hoa miselle. Sa lassapitovelvollisuustai muut sään nök set voi vat aset taa esteitä viestin si sällön jatunnistamistietojen il maisemiselle. Lisäksi on otet ta va huomioon muun muassatekijänoikeuslaki. Esimerkiksi sähköpostin liitetiedosto voi si sältää tekijänoikeudellisestisuojatun teoksen, jonka kopiointi muuhun kuin yksityiseen käyttöönja levittäminen yleisön keskuuteen edellyttää tekijän lupaa. Työtehtävä eiole sallittua yk sityistä käyttöä eikä yrityksellä voi olla yksityistä käyttöä.Viestinnän osapuoli voi olla sekä luonnollinen henkilö että oikeushenkilö.Oikeushenkilö, ku ten yhtiö, on viestinnän osapuoli tosin vain niissä tilanteissa,joissa sähköpostiviesti liittyy yk si selitteisesti yhtiön harjoittamaan toimintaan.Esimerkiksi yritykselle lähetetyn tilauksen osalta viestinnän osapuolena eli vastaanottajanapidetään asianomaista yhtiötä, jolle viesti on osoi tettu ja lähetetty.Asiantila on selvä, jos viesti on lähetetty esimerkiksi seuraavan muotoiseen sähköpostiosoitteeseen“tilaukset@yritys.fi”. Sama kos kee muun muassa ku luttajanlä hettämää reklamaatioviestiä yhtiölle, joka on toi mittanut asian omaisen tuotteentai palvelun sekä jolle viesti on osoitettu. Yhtiön saamaa sähköpostivies tiä käsitteleväluonnollinen hen kilö ei ole vies tinnän osapuoli.Oikeushenkilö ei ole viestinnän osapuoli silloin, kun se on asianomaisessaviestinnässä vain yh teisötilaajan asemassa.Yhtei sö tilaaja on laissa käytettyerityistermi, jol la tarkoitetaan yri tystä ja yhteisöä viestintäpalvelun tilaajana,kuten sähköpostijärjestelmän hallinnoijana. Yri tys ja yhteisö on yhteisötilaajamm. silloin, kun sen sisäisestä sähköpostijärjestelmästä on yh teys yleiseen viestintäverkkoon.Yh teisötilaajana voi olla esim. elinkeinonharjoittaja, osa ke yhtiösekä yliopisto ja valtion virasto. Yhteisötilaajan oikeusasema rinnastuu monessasuh teessa teleyritykseen.Viestinnän osapuolen asema ei luo esimerkiksi työnantajalle oikeutta lukeatyön te ki jälle tul leita luottamuksellisia sähköpostiviestejä. Työnantajan työntekijänkäyttöön antaman säh kö pos ti osoit teen viestien käsittelystä säädetään erikseenlaissa yksityisyydensuojasta työ elä mässä.671.3. Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökieltoMuille kuin viestinnän osapuolille on säädetty vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto.Joku voi esimerkiksi erehdyksestä johtuen saada luottamuksellisensäh kö pos tiviestin, jota ei ole hänelle tarkoitettu. Tämä voi johtua muun muassavirheellisestä osoitteesta tai reitityksestä taikka teknisestä viasta. Esimerkiksivähäinen virhe sähköpostiosoitteen kirjoittamisessa voi johtaa siihen, että viestipäätyy muulle kuin vastaanottajaksi tarkoitetulle henkilölle. Viestin vastaanottajallesyntyy täl löin vaitiolovelvollisuus sähköpostiviestistä ja tunnistamistiedoista.Samalla vastaanottaja on hyväksikäyttökiellon alainen. Hän ei saa käyt-

68tää viestiä ja tunnis ta mis tietoja hyötymistarkoituksessa. Virheellinen vastaanottajasaa kuitenkin lähettää luotta muk sellisen säh kö pos tiviestin sen oikeallevastaanottajalle tai palauttaa viestin lähettäjälle.Viranomaisilla on hallintolain21 §:n mu kaan jopa velvollisuus siirtää vää rään osoitteeseen tullut säh kö postiviestioikealle viranomaiselle, mistä siirrosta on ilmoitettava lähettäjälle.Virheellisen vastaanottajan vaitiolovelvollisuus tarkoittaa sitä, että vastaanottajaei saa ulkopuolisille ilmaista luottamuksellisen sähköpostiviestinsisältöä ja tunnistamistietoja eikä edes vies tin olemassaoloa. Vaitiolovelvollisuudenpoistaa viestinnän osapuolen suostumus. Suostumus tulisi yleensä saadalähettäjältä, koska oikea vastaanottaja ei ole välttämättä lainkaan saanut viestiä.Työyhteisössä vaitiolovelvollisuus merkitsee sitä, että työnantajan edustaja ja muutyön tekijä ei saa ilmaista jollekin toiselle työntekijälle kuuluvaan luottamukselliseensäh kö pos tiviestiin liittyviä seikkoja ilman nimenomaista lupaa, jonka voiantaa vain viestinnän osapuoli.Erityinen vai ti olovelvollisuus koskee myös henkilöitä, jotka hoitavat sähköpostiliikenteeseenliittyviä tehtäviä esimerkiksi teleyrityksen tai yhteisötilaajanpalveluksessa. Ilman viestinnän osapuolen suostumusta nämä henkilöt eivätsaa ilmaista, mitä he ovat tehtävässään saa neet tietää säh kö pos tiviesteistä jatunnistamistiedoista.Vaitiolovelvollisuuden tehosteeksi on säädetty ankarat rangaistusseuraamukset.Rikossäännös on sijoitettu sähköisen viestinnän tietosuojalain 42 §:ään. Josvirkamies tai julkisyhteisön työn tekijä syyllistyy palvelussuhteen aikana tai senpäätyttyä sanotun vaitiolovelvollisuuden rik komiseen, rangaistus tuomitaanrikoslain 40 luvun 5 §:n nojalla, jossa säädetään virka sa lai suuden rikkomisesta.Seurauksena voi olla sakkoa tai vankeutta ja jopa viraltapano. Muille hen ki löillerangaistus tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 ja 2 §:n nojalla, joissa säädetään sa lassapi to rikoksesta. Rangaistuksena voi olla sakkoa tai vankeutta enintään yksivuosi. Leväperäisyys esi merkiksi kahvitauolla tai kaljalla kapakassa voi käydäkalliiksi.1.4. Tunnistamistietojen käyttörajoituksetSähköisen vies tinnän tie tosuojalain 9-14 §:ään on otettu erityissäännöksiätunnistamistietojen käsittelystä. Säännösten tarkoittamissa tilanteissa tunnistamistietojenkäsittely on sallittua ai no astaan asianomaisen käsittelytarkoituksenvaatimassa laajuudessa. Puhutaan käsittelyn tar koi tus sidonnaisuudesta. Näissätilanteissa ei saa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaaenempää kuin on välttämätöntä. Sallitun käsittelyn jälkeen säh kö pos tiviestitja niihin liittyvät tun nistamistiedot on hävitettävä, ellei käsittelyn jatkamiselleole muuta lais sa säädettyä pe rustetta. Tunnistamistiedot voidaan myös tehdäsellaisiksi, ettei niitä voida yh dis tää käyttäjään (viestin lähettäjään ja vastaanottajaan),jolloin käsittelyä voidaan jatkaa esi merkiksi tilastollisiin tarpeisiin.Tunnistamistiedolla tarkoitetaan käyttäjään yhdistettävissä olevaa tietoa, jotaviestintäverkoissa käsitellään viestien siirtämiseksi ja jakelemiseksi. Tietosuojannäkökulmasta on olen naista tietojen yhdistettävyys käyttäjään.

Tunnistamistietoja saa ensinnäkin käsitellä siinä määrin kuin se on tarpeenverkko- ja vies tin tä palvelun toteuttamiseksi ja käyttämiseksi. Käsittely on sallittualisäksi näiden palveluiden tie to turvasta huolehtimiseksi. Tietojen käsittelyynoikeutettujen henkilöiden piiriä on myös ra joitettu. Käsittelyä voivat suorittaavain henkilöt, joiden työ tehtäviin tietojen käsittely kuu luu.Teleyritys ja lisäarvopalvelun tarjoaja voi käsitellä keskinäisten maksujensamäärittämistä ja laskutusta varten välttämättömiä tunnistamistietoja. Sen sijaanyhteisötilaaja voi käsitellä vält tämättömiä tunnistamistietoja vain sisäistä laskutustaanvarten. Tunnistamistietojen kä sit tely yhteisötilaajan laskutuksessa onsallittua ainoastaan siten, ettei viestinnän toista osapuolta voida tunnistaa.Viestin- tai lisäarvopalvelujen markkinoimiseksi teleyritys voi käsitellä tunnistamistietoja.Käsittely markkinointia varten edellyttää, että tilaaja tai käyttäjä,jota tiedot koskevat, on an ta nut siihen suostumuksensa. Suostumuksen antajallaon oltava mahdollisuus peruuttaa suos tumuksensa. Tätä käsittelyoikeutta ei oleyhteisötilaajalla eikä lisäarvopalvelujen tarjoajalla.Erikseen on säädetty, että sähköpostiviestien avulla toteutettua suoramarkkinointiasaa koh distaa vain sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat antaneetsiihen ennalta suostumuksensa. Jos myyjä saa asiakkaana olevalta luonnolliseltahenkilöltä sähköpostiviestiin liittyvän yh teystiedon myynnin yhteydessä, myyjäsaa käyttää tätä yhteystietoa eräin rajoituksin omas sa suoramarkki noinnissaan.Suoramarkkinointia yhteisölle saa harjoittaa, jollei tämä ole sitä ni men omaisestikiel tänyt. Kieltomahdollisuudesta on tiedotettava selkeästi. Suoramarkkinointiintarkoitettu sähköpostiviesti on voitava sitä vastaanotettaessa selvästi ja yksiselitteisestitunnistaa markkinoinniksi. Käyttäjän pyynnöstä teleyrityksellä ja yhteisötilaajallaon oikeus estää sähköpostiviestin avulla toteutetun suoramarkkinoinninvastaanottaminen. Es tämis toi menpiteet on toteutettava huolellisesti eikä niilläsaa rajoittaa luottamuksellisen viestin ja yksityisyyden suojaa enempää kuin onvälttämätöntä.Teleyritys ja lisäarvopalvelun tarjoaja voi käsitellä tunnistamistietoja palvelujenteknistä kehittämistä varten. Sen sijaan yhteisötilaaja voi käsitellä tunnistamistietojavain oman toi mintansa teknistä kehittämistä varten. Tekniselläkehittämisellä tarkoitetaan esim. teknisen suorituskyvyn parantamista tai käytettävyydenlisäämistä.Eräissä väärinkäyttötapauksissa on mahdollista käsitellä tunnistamistietoja.Käsittelyn tulee olla tarpeen yksittäisten maksullisten palvelujen käyttöä maksuttatai muiden siihen rinnastuvien käyttöä koskevien väärinkäytösten havaitsemiseksi,estämiseksi ja selvittämiseksi sekä esi tutkintaan saattamiseksi.Tunnistamistietoja saa käsitellä myös silloin, kun se on tarpeen viestinnänvälittämisessä ta pah tuneen teknisen vian tai virheen havaitsemiseksi. Käsittelyon mahdollista esimerkiksi sen selvittämiseksi, aiheutuuko sähköpostiviestienreitittyminen väärille vastaanottajille reititti mes sä olevasta teknisestä viasta vaireitittimen virheellisistä asetuksista.Sähköpostin tunnistamistietojen käsitteleminen sähköisen vies tinnän tietosuojalain9-14 §:n säännösten vastaisesti on säädetty rangaistavaksi. Rangaistavaaon myös tietosuojalainsään nösten vastainen suoramarkkinointi.69

1.5. Tietoturvavaatimukset70Tietoturvaongelmien lisääntymisestä johtuen lakiin on otettu erilliset säännöksetvelvolli suu desta huolehtia tietoturvasta. Teleyrityksen ja lisäarvopalveluntarjoajan on yleensä huo leh dit tava palvelujensa tietoturvasta. Yh tei sö tilaajan onhuolehdittava käyttäjiensä tunnista mis tie tojen käsittelyn tietoturvasta. Tietoturva toimet on suhteutettava uhkien vakavuuteen, tek ni seen kehitystasoon jakustannuksiin. Tietoturvasta huolehtiminen tarkoittaa toimia toi minnan turvallisuuden,tietoliikenneturvallisuuden, laitteisto- ja ohjelmistoturvallisuudense kä tie to aineistoturvallisuuden varmistamiseksi.Tietoturvaloukkausten torjumiseksi ja tietoturvaan kohdistuvien häiriöidenpoistamiseksi mm. teleyrityksellä ja yhteisötilaajalla on oikeus ryhtyä välttämättömiintoimiin. Tietoturvan var mistamiseksi on sallittua 1) estää sähköpostiviestienvälittäminen ja vastaanottaminen, 2) pois taa tietoturvaa vaarantavat haittaohjelmatviesteistä sekä 3) toteuttaa muut näihin rin nastettavat teknisluonteisettoimet. Näihin toimiin saa ryhtyä ilman vastaanottajan suostu mus ta vain, jostoimet ovat välttämättömiä verkkopalvelujen tai viestintäpalvelujen taikka vies tinvastaanottajan viestintämahdollisuuksien turvaamiseksi. Viestin sisältöön puuttuminenedellyttää erityisedellytysten täyttymistä. Sähköpostiviestin sisältöönon oikeus puuttua ai noastaan teknisin keinoin viestin tarkastamiseksi ja poistamiseksi,a) jos on to den näköisiä syitä epäillä viestin sisältävän haittaohjelmia(kuten viruksia) tai b) jos on todennäköisiä syitä epäillä, että viestiä käytetääntietoliikenteen häirintään.Toimenpiteet on toteutettava huolellisesti ja ne on mitoitettava torjuttavanhäiriön vakavuuteen. Toimenpiteitä toteutettaessa ei saa rajoittaa luottamuksellisenviestin suojaa enempää kuin on välttämätöntä verkkopalvelujen tai viestintäpalvelujentaikka viestin vastaanottajan vies tintämahdollisuuksien turvaamiseksi.Toimenpiteet on lopetettava heti, kun niiden to teut tamiselle ei enää ole edelläsanottuja edellytyksiä.2. Laki yksityisyyden suojasta työelämässäYksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain tarkoituksena on toteuttaayksityiselämän suo jaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksiatyöelämässä. Laissa säädetään monista asioista, kuten henkilötietojen käsittelynedellytyksistä ja kameravalvonnasta työ paikalla. Jäljempänä käsitellään vainsähköpostiviesteihin liittyviä asioita.Uudessa laissa yksityisyydensuojasta työelämässä on kysymys työnantajanhakemis- ja avaa mis oikeudesta ainoastaan sellaisten säh kö pos tiviestien osalta,a) jotka on tarkoitettu työnantajan vastaanotettaviksi ja jotka on lähetetty työnantajantyöntekijän käyttöön osoit tamaan säh kö postiosoitteeseen tai b) jotka onlähetetty työn antajan nimissä työnantajan työntekijän käyt töön osoit tamasta sähköpostiosoitteesta.Sääntely koskee vain työnantajalle kuuluvia sähkö pos tiviestejä.Säännökset eivät koske lain kaan sellaista viestintään, joka liittyy työntekijän itse

hankkimaan tai luontaisetuna saamaa henkilökohtaiseen sähköpostiosoitteeseen.Tähän viestintään työnantaja ei ole oikeutettu puuttumaan siitä riippumatta,mitä asioita viestit kos kevat. Uudet sään nökset suojaavat myös työn tekijällekuuluvia eli hänelle hen kilökohtaisesti tar koi tettuja säh kö postiviestejä silloinkin,kun tällaiset viestit ovat tul leet työnantajan työntekijän käyttöön osoittamaansähköpostiosoitteeseen. Työntekijän henkilökohtaiset viestit voivat olla 1) täysinyksityisluonteisia, kuten on nit te luita tai suruvalitteluita, tai 2) sel lai sia työtehtäviinliittyviä sähköposteja, jotka on tar koi tettu vain hänelle itselleen, kuten palkanlaskennanlähettämiä palkkalaskelmia, työterveyshuollon viestejä tai viestiluottamusmieheltä. Niiden salaisuus on louk kaamaton eikä niiden hakeminenja avaa minen ole sallittua työn antajalle. Työntekijän henkilökohtaisten sähköpostiviestiensuojan kan nalta ei ole mer kitys tä sillä seikalla, onko ne lä hetettytyöpaikan sisä- tai ulkopuolelta.Työnantaja voi kieltää sähköpostijärjestelmän käytön yksityisluonteiseenviestintään. Työn te ki jä ei kuitenkaan pysty estämään hen ki lö koh tais ten ja luottamuksellistenviestien lähettämistä it selleen työpaikan ulkopuolelta varsinkaan,jos työnantajan työn te ki jän käyttöön osoittama säh köpostiosoite on muo toaetunimi.suku ni mi@yritys.fi. Hyvään henkilöstöpolitiikkaan kuu luva yleinenkäytäntö on se, että työnantajat sallivat työntekijöiden hoitaa yksityisiä asioitaankohtuullisessa tai vähäisessä määrin työnantajan omistamalla sähköpostijärjestelmälläesim. työajan ulkopuolella.Työnantajalla ei ole yleistä oikeutta lukea työntekijöiden sähköpostiviestejätai selvittää työn tekijän sähköpostiviestien yhteystietoja. Uudet säännöksetkoskevat sitä, missä tilanteissa ja millä edellytyksillä työnantaja voi etsiä itselleenkuuluvia sähköposteja sellaisesta sähköpostiosoitteesta, jonka työnantaja on osoittanuttyöntekijän käyttöön. Nämä tilanteet koskevat työn tekijän nimellä lähetettyjäviestejä sähköpostiosoitteeseen, joka on muotoa etunimi.sukunimi@yritys.fi tai nimipalvelimen tunnistama nimilyhenne. Vastaavia ongelmia ei liity työn -antajan yleiseen, organisatoriseen sähköpostiosoitteeseen (esim. tilaukset@yritys.fi tai kir jaamo@virasto.fi) tulleisiin viesteihin. Laissa erikseen säädetyissä poikkeustapauksissavoi työnantaja hakea esille työntekijän säh kö postien joukostatyönantajalle kuu luvia viestejä. Työnantajalle kuuluvien viestien avaaminen onsallittua ainoastaan sitä kos ke vien erityisedel ly tysten vallitessa. Työnantajanhakemis- ja avaamisoikeuden edel ly tykset ovat tiukat ja niistä on yksityiskohtaisetsäännökset. Missään olo suhteissa työnantaja ei saa avata työntekijänhen kilökohtaisia sähköpostiviestejä, jollei työn tekijä sitä erikseen pyydä omanasiansa hoitamiseksi.Lainsäädäntövaiheessa työantajan hakemis- ja avaamisoikeuksien edelly tystenarviointi ta pah tui perusoikeuksien yleisten ra joi tusedellytysten näkökulmasta.Nämä yleiset rajoitus edellytykset eivät perustu kirjoitettuun lain säädäntöön vaanperustuslakivaliokunnan omaksumaan lainsäädäntökäytäntöön. Perusoikeuksienturvaamiseksi rajoitukset säädettiin erittäin yksilöidysti. Tä mä johti puolestaanmo ni mutkaisiin säännöksiin.Työnantajalle kuuluvien sähköpostiviestien tiedonhankinta on mahdollistavain kol mea eri tasoa koskevien edellytysten täytyttyä. Ensimmäisen tason71

72muodostavat työnantajan huolehti mis velvollisuutta koskevat säännökset, jotkaovat yleisiä edellytyksiä viestien esille ha ke mi seksi ja avaamiseksi. Sähköpostienhakeminen ja avaaminen on mah dollista ainoastaan sil loin, kun työnantaja onetukäteen täyttänyt oman huolehtimisvel vol lisuutensa eli ensimmäisen tasonedellytykset. Näiden edellytysten täytyttyä voi tulla ky sy mykseen työn antajallekuu luvien sähköpostiviestien esille hakeminen, mikäli hakemista koskevat erityisedellytyksetovat olemassa (toisen tason edellytykset). Viestien esille hakemisessaon ky sy mys säh kö pos ti viestien tunnistamistietoihin ja otsikoihin kohdistuvastatiedonhankinnasta. Näiden seikkojen jälkeen voidaan siirtyä kolmannelle tasolleeli viestien avaa miseen, jos avaamista koskevat erityisedellytykset ovat täyttyneet.Työnantajan oikeus hakea työntekijän sähköpostin joukosta työnantajallekuuluvia viestejä tulee kysymykseen vain silloin, kun työntekijä on poissa työpaikalta.Poissaolona ei pidetä esim. ruokailutaukoa. Jos työntekijä on työ paikalla,työnantajalla ei ole edes tarvetta ryhtyä sel vittämään työntekijän sähköpostilaatikonsisältöä. Työnantajalla on oikeus pyytää työntekijää tulostamaan tailähettämään muuhun osoit teeseen työnantajalle kuuluvat viestit. Työn tekijä eivoi kieltäytyä tehtävästä esim. vies tin täsalaisuuteen vedoten.Työntekijää koskevia säännöksiä sovelletaan myös virkamiehiin ja virkasuhteessaoleviin hen kilöihin. Lainsäädäntövaiheessa jäi epäselväksi, voidaankosäännöksiä soveltaa työsuhteen ulkopuolisiin henkilöihin, kuten harjoittelijoihin jatyövoimapoliittisissa toimenpiteissä ole viin henkilöihin. Työnantajan oikeuksia eivoi käyttää oppilaitoksissa opiskelijoiden käy tös sä oleviin sähköpostiosoitteisiin,vaikka oppilaitos olisi luovuttanut sen opiskelijan käyt töön.2.1. Työnantajan huolehtimisvelvollisuudetTyönantajan hakemis- ja avaamisoikeus voi realisoitua vain siinä tapauksessa,että työnantaja on etukäteen täyttänyt huolehtimisvelvollisuuteensakuuluvat edellytykset. Työnantajalle kuu luvien viestien hakeminen työntekijänsähköpostiviestien joukosta ei tule kysymykseen, jos työnantajan huolehtimisvelvollisuuteenkuuluvista seikoista ei ole huolehdittu etukäteen.Työnantajan huolehtimisvelvollisuuden alkuosa on määritelty seuraavasti:Työnantajalla on oikeus 1) hakea esille tai 2) avata a) työnantajan työntekijänkäyttöön osoit tamaan sähköpos ti osoitteeseen lähetettyjä tai b) työntekijän tällaisestasähköpostiosoitteesta lähettämiä säh kö postiviestejä ainoastaan silloin,jos työnantaja on suunnitellut ja järjestänyt työn te ki jälle tä män ni mellä lähetettyjenja tämän lähettämien sähköpostiviestien suojan toteuttamiseksi tar peellisettoimenpiteet.Toimenpiteet työntekijän sähköpostiviestien suojan toteuttamiseksi on suunniteltavaja jär jestettävä etu käteen, jos työnantaja haluaa hakea itselleen kuuluviaviestejä työntekijän ni mellä tulleiden tai lähetettyjen viestien joukosta. Etukäteistentoimenpiteiden avulla pyritään myös siihen, ettei työnantajalle syntyisitarvetta etsiä työntekijän sähköpostien joukosta työnantajalle kuuluvia viestejä.

Työnantajan huolehtimisvelvollisuuteen kuuluviin toimenpiteisiin sisältyyvähimmäisvelvoitteena jonkun laissa luetellun vaihtoehtoisen menettelytavantarjoaminen ja järjestäminen työn tekijän käytettäväksi. Tässä tar koi tuk sessa ontyönantajan erityisesti huolehdittava siitä, että jokin seu raavista vaihtoehdoistaon työntekijän käy tettävissä (huolehtimisvelvollisuuden toimenpideosa):1) työntekijä voi käytettävän sähköpostijärjestelmän automaattisen vastaustoiminnonavulla lähettää viestin lähettäjälle ilmoituksen poissaolostaan ja senkestosta sekä tiedon henkilöstä, joka hoitaa poissa olevalle työntekijälle kuuluviatehtäviä,2) työntekijä voi ohjata viestit a) toiselle työnantajan tähän tehtävään hyväksymällehenkilölle tai b) toiseen omassa käytössään olevaan työnantajanhyväksymään osoitteeseen tai3) työntekijä voi antaa suostumuksensa siihen, että työntekijän poissaollessa tämän valitsema työnantajan tehtävään hyväksymä toinen henkilö voiottaa vastaan työntekijälle lähetetyt vies tit sen selvittämiseksi, onko työntekijällelähetetty sellainen viesti, a) joka on selvästi tar koi tet tu työnantajalle työtehtävienhoitamiseksi ja b) josta työnantajan on toimintansa tai työtehtävien asianmukaisenjärjestämisen vuoksi välttämätöntä saada tieto.Etukäteiseen suunnitteluun ja järjestämiseen kuuluu esim. vaihtoehdoistasopiminen työntekijän kanssa ja työntekijän kouluttaminen sen käyttöön, kutenautomaattisen vastaustoiminnon käyttämiseen. Vaihtoehdon valinta ja sen sisältötulisi dokumentoida myöhempien epäsel vyyk sien välttämiseksi.Edellä luetellut kolme vaihtoehtoa ovat lakiperusteisia vähimmäisehtoja.Työntekijä ja työn antaja voivat sopia myös muusta toimenpidevaihtoehdosta,joka on työntekijän yksityisyyden suo jan kannalta toimiva ja turvallinen ratkaisu.Hyväksyttävänä on pidetty sitä, että työntekijälle annetaan mahdollisuus itsekontrolloida etäyhteyden avulla omia viestejään työmatkan tai lo man aikana.Muun vaihtoehdon käyttö perustuu työntekijän antamaan suostumukseen, jokaon ajallisesti ja asiallisesti yksilöity, vapaaehtoinen ja tietoinen tahdonilmaisu.Tällaisella suos tumuksella voidaan yksittäistapauksessa poiketa myös muistajäljempänä selostettavista viestin hakemista ja avaamista koskevista menettelyedellytyksistä.Työnantajan huolehtimisvelvollisuus katsotaan täytetyksi myös silloin,kun työntekijä on lai minlyönyt poissaolonsa aikana ottaa käyttöön sovituntoimenpidevaihto ehdon, jonka työnantaja on etukäteen järjestänyt työntekijänkäytettäväksi. Työnantajalla ei ole tietenkään huo leh timisvelvollisuutta, jos hänei aio hakea viestejä työntekijän sähköpostista.Työnantajan huolehtimisvelvollisuuteen kuuluvista edellytyksistä ja toimenpiteistäsäädetään yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 18 §:ssä.Sähköpostiviestien esille hakemisen tai avaamisen edellytyksenä on lisäksi, mitäsäädetään saman lain 19 §:ssä työnantajalle kuuluvien sähköisten viestien esilleha kemisesta ja 20 §:ssä työnantajalle kuuluvien sähköisten viestien avaamisesta.73

2.2. Työnantajalle kuuluvien sähköpostiviestien esille hakeminen74Työnantajalle kuuluvien sähköpostien hakemisoikeuden osalta erotetaanyksityisyyden suo jasta työelämässä annetun lain 19 §:ssä kaksi eri tilannetta:1) työntekijä on tilapäisesti es ty nyt suorittamasta työtehtäviään ja 2) työntekijä onkuollut tai muutoin pysyväisluonteisesti es tynyt suorittamasta työtehtäviään.Työntekijän tilapäisen poissaolon tapauksessa työnantajalle kuuluviensähköpostien ha ke mis oikeudelle on asetettu a) yleisiä edellytyksiä, kuten välttämättömyysedellytysja ajallinen edel ly tys, sekä b) erityiset edellytykset, jotkakoostuvat neljästä eri seikasta.Sähköpostiviestien hakemisoikeuden yleisiksi edellytyksiksi on säädetty, ettätyönantajalla on oikeus ottaa selville1) tietojärjestelmän pääkäyttäjän valtuuksia käyttävän henkilön avulla (pääkäyttäjäehto)2) viestin lähettäjää, vastaanottajaa tai viestin otsikkoa koskevien tietojenperusteella (tiedonhankinnan kohderajoitus),3) a) onko työntekijälle lähetty tämän poissaollessa taib) onko työntekijä välittömästi ennen poissaoloaan lähettänyt tai vastaanottanut(ajalliset edellytykset)työnantajalle kuuluvia viestejä,4) joista työnantajan on välttämätöntä saada tieto a) toimintaansa liittyvienneuvottelujen lop puun saattamiseksi, b) asiak kaiden palvelemiseksi taic) muutoin toimintojensa turvaamiseksi (välttämättömyysedellytys).Välttämättömyysedellytys ei yleensä täyty työntekijän vastaanottamienviestien osalta, jos hänen poissaollessaan saapuneet sähköpostiviestit on ohjattutoiselle henkilölle tai toiseen osoitteeseen tai jos työntekijä on antanut suostumuksensasiihen, että toinen henkilö ottaa vas taan viestit. Automaattisen vastaustoiminnankäyttö estää usein myös välttämättömyyskriteerin täyttymisen.Tilapäisen poissaolon syynä on yleensä loma tai sairaus.Yleisten edellytysten lisäksi on täytyttävä samanaikaisesti seuraavat neljäerityisedellytysten ryhmää:1) a) työntekijä hoitaa tehtäviä itsenäisesti työnantajan lukuunb) eikä työnantajan käytössä ole jär jestelmää, jonka avulla työntekijänhoitamat asiat ja niiden käsittelyvaiheet kirjataan tai saa daan muutoinselville,2) työntekijän tehtävien ja vireillä olevien asioiden vuoksi on ilmeistä, ettätyönantajalle kuu luvia viestejä on lähetetty tai vastaanotettu,3) a) työntekijä on estynyt tilapäisesti suorittamasta työtehtäviäänb) eikä työnantajalle kuuluvia viestejä voida saada työnantajan käyttöönsiitä huolimatta, että työnantaja on huolehtinut 18 §:ssä tarkoitetuistahuolehtimisvelvollisuuksistaan, ja4) a) työntekijän suostumusta ei voida saada kohtuullisessa ajassa jab) asian selvittäminen ei kestä viivytystä.

Pysyväisluonteisen esteen tapauksessa työnantajalle kuuluvien sähköpostienhakemisoikeuden edellytykset ovat lievemmät kuin tilapäisen esteentapauksessa. Pysyväisluonteiseksi esteeksi on luokiteltu seuraavat tilanteet:1) työntekijä on kuollut tai2) työntekijä on pysyväisluonteisesti estynyt suorittamasta työtehtäviään eikähänen suostumustaan voida saada.Näissä tilanteissa työnantajalla on oikeus ottaa selville työnantajalle kuuluvatviestita) viestinlähettäjää tai vastaanottajaa taikka viestin otsikkoa koskevien tietojenperusteella,b) jos edellä mainittujen erityisedellytysten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytyksetovat täyt tyneet jac) jos työntekijän hoitamien asioiden selville saaminen ja työnantajan toiminnanturvaaminen ei ole muilla keinoilla mahdollista.Kaikissa tapauksissa työnantajalle kuuluvien sähköpostien hakeminenkoskee vain tun nis ta mis- ja otsikkotietojen lukemista. Tietosuojan ylläpitämiseksion erikseen säädetty, että vies tin lähettäjä-, vastaanottaja- ja otsikkotietoja ei saakäsitellä laajemmin kuin on vält tä mätöntä viestin esille hakemisen tarkoituksenvuoksi. Hakemista suorittaville henkilöille on säädetty myös vaitiolovelvollisuus.Tietoja käsittelevät henkilöt eivät saa ilmaista näitä tietoja sivulliselle työsuhteenaikana eikä sen päättymisen jälkeen.Viestin hakemisesta on laadittava siihen osallistuneiden henkilöiden allekirjoittamaselvitys, josta ilmenee, 1) miksi viestiä on haettu, 2) hakemisen ajankohtaja 3) sen suorittajat. Selvitys hakemisesta on laadittava silloin, kun viestin esillehakeminen ei johda viestin avaamiseen. Selvitys on ilman aiheetonta viivytystätoimitettava työntekijälle. Toimittaminen voi tapahtua myös sähköpostin välityksellä.Selvitystä ei tarvitse toimittaa tiedoksi, jos se ei ole mahdollista työntekijänkuoleman tai muun pysyvän esteen vuoksi.752.3. Työnantajalle kuuluvien sähköpostiviestien avaaminenTyönantajalle kuuluvien sähköpostiviestien avaaminen voi tulla kysymykseenainoastaan, jos 1) työn an tajan huolehtimisvelvollisuutta (18 §) ja 2) viestienesille hakemista (19 §) koskevat edellytykset ovat täyttyneet. Viestin avaaminenon tämän jälkeen mahdollista vain, mikäli avaa miselle säädetyt erilliset edellytyksetovat täyttyneet.Työnantajalle kuuluvien sähköpostiviestien avaamisen yleiset edellytykseton ilmaistu laissa seu raavasti: Työnantaja saa avata viestin, jos sähköisen viestinlähettäjää, vastaanottajaa tai viestin ot sikkoa koskevan tiedon perusteella onilmeistä, että a) työntekijälle lähetty tai b) työn tekijän lähettämä viesti on selvästityönantajalle kuuluva viesti.Tunnistamis- ja otsikkotietojen perusteella pitää olla ilmeistä, että viestiselvästi kuuluu työnantajalle. Näiden yleisten edellytysten lisäksi täytyy toteutuakolme lisäedellytystä.

76Ensimmäinen lisäedellytys on välttämättömyyskriteeri: Työnantajan onvälttämätöntä saada tieto viestin sisällöstä a) toimintaansa liittyvien neuvottelujenloppuun saattamiseksi, b) asiakkaiden palvelemiseksi tai c) toimintojensaturvaamiseksi.Toinen lisäedellytys koskee muun tiedonhankintamahdollisuuden puuttumista:Viestin lä het tä jään tai vastaanottajaan ei saada yhteyttä a) viestin sisällönselvittämiseksi tai b) sen lä het tämiseksi työnantajan osoittamaan osoitteeseen.Yhteydenotto viestin lä het tä jään tai vastaanottajaan voidaan suorittaa tunnistamistietojenperusteella.Kolmas lisäedellytys koskee menettelytapaa: Viestin avaamisen saa suorittaavain a) tieto jär jes telmän pääkäyttäjän valtuuksia käyttävän henkilön avulla jab) toisen henkilön läsnä ol lessa.Avaamisesta on laadittava siihen osallistuneiden henkilöiden allekirjoittamaselvitys, josta ilmenee, 1) mikä viesti on avattu, 2) miksi viesti on avattu,3) avaamisen ajankohta, 4) avaa mi sen suorittajat ja 5) kenelle avatun viestinsisällöstä on annettu tieto. Selvitys on ilman aiheetonta viivytystä toimitettavatyöntekijälle, jos se ei ole mahdotonta työntekijän kuoleman tai muun pysyvänesteen vuoksi. Avattu viesti on säilytettävä eikä sen sisältöä ja lä het tä jätietoja saakäsitellä laajemmin kuin on tarpeen viestin avaamisen tarkoituksen vuoksi. Tietoja käsittelevät henkilöt eivät saa ilmaista viestin sisältöä sivulliselle työsuhteenaikana eikä sen päättymisen jälkeen.Edellä selostetun perusteella lienee käynyt selväksi, että työnantajan mahdollisuushakea ja avata työntekijän sähköpostien joukosta työnantajalle kuuluviaviestejä ilman työntekijän yksittäistapauksessa antamaa suostumusta onmonimutkaisten ja vaikeaselkoisten säännösten varassa. Työnantaja voi erilaisinteknisin jär jestelyin helpottaa tilannetta, esimerkiksi erot ta malla sähköpostiosoitteillatyöntekijän luot tamukselliset ja työnantajalle kuuluvat viestit. Työn antajanyleisillä, organisatorisilla sähköpostiosoitteilla voidaan välttää tai vähentääon gel mia. Tällaiset osoitteet ovat esimerkiksi muotoa asiakaspalvelu@yritys.fi,tilaukset@yritys.fi, kanslia@virasto.fi ja kirjaamo@virasto.fi, jotka on tarkoitettuyksinomaan työ tehtäviin liittyvään työnantajalle kuuluvaan viestintään. Ne ovatyleensä tietyn yksikön eli use amman henkilön yhteiskäytössä. Organisatoriseenosoitteeseen tulleita henkilökoh tai sia viestejä ei saa ilman lupaa avata, muttatällaiset tilanteet lienevät erityisen harvinaisia.2.4. Rangaistussäännökset ja yhteistoimintamenettelyYksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 24 §:ään on otettu rikossäännökset.Ran gais tukseen voidaan tuomita työnantaja ja tämän edustaja,joka tahallaan tai törkeästä huo li mattomuudesta vastoin lain 19 §:n säännöksiähakee esille tai vastoin 20 §:n säännöksiä avaa työntekijälle lähetyn tai työntekijänlähettämän viestin.Sähköpostin käytön periaatteet kuuluvat yhteistoimintamenettelyn piiriin.Yhteistoimintamenet telyssä ei voida sopia työntekijöiden yksityisyyden suojansupistamisesta tai työnantajan oikeuksien laventamisesta sähköpostiviestien

hakemiseksi ja avaamiseksi. Työntekijöiden edus tajat eivät voi yhteistoimin tamenettelyssäpätevästi antaa muiden työn tekijöiden puo lesta “kollektiivista”suostumusta viestien hakemista tai avaamista varten. Jokainen työntekijä disponoiitsenäisesti omasta suojastaan, mikä koskee myös erilaisten vaihtoehtojen jamenettelytapojen valintaa. Niistä ei voida yksittäistä työntekijää sitovalla tavallasopia YT-menettelyssä hy väksytyssä sähköpostiohjesäännössä. Sähköpostin käytönkuu lumisesta yhteistoiminnan pii riin on nimenomaiset säännökset yhteistoiminnastayri tyksissä annettu lain (725/1978) 6 §:ssä sekä yhteistoiminnastavaltion virastoissa ja lai toksissa an nettu lain (651/1988) 7 §:ssä. Yhteistoimintamenettelyntarkoituksena on varata hyvän henkilöstöpolitiikan mukaisesti työntekijöidenedustajille mahdollisuus vaikuttaa sähköpostin käyttöperiaatteidenmäärittelyyn.LähteitäHaVL 9/2004 vp. Hallintovaliokunnan lausunto n:o 9 hallituksen esityksestäsähköisen vies tinnäntietosuojalaiksi ja eräik si siihen liittyviksi laeiksi(HE125/2003).HaVL 12/2004 vp. Hallintovaliokunnan lausunto n:o 12 hallituksen esityksestälaiksi yk si tyi syyden suojasta työelämässä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta(HE 162/2003).77HE 309/1993 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännöstenmuutt amisesta.HE 1/1998 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi.HE 121/1998 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityisyyden suojastatyöelämässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.HE 75/2000 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityisyyden suojastatyöelämässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.HE 125/2003 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle sähköisen viestinnän tietosuojalaiksija eräik si siihen liittyviksi laeiksi.HE 162/2003 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityisyyden suojastatyöelämässä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.

Helopuro, Sanna, Juha Perttula & Juhapekka Ristola (2004). Sähköisen viestinnäntietosuoja. Helsinki: Talentum Media Oy.Korhonen, Virpi, Seppo Koskinen, Mika Ojanen & Pirkko Pesonen (2004).Työelämän uusi tietosuoja - huumetestit, kameravalvonta ja sähköpostiviestit.Helsinki: Edita Publishing Oy.Lehtonen, Asko (2001). Sähköpostin suojasta. Teoksessa: Oikeustieteen rajojaetsimässä. Juhlajulkaisu Juha Tolonen 15.4.2001, 113–133. Toim. Vesa Annola jaBrita Herler. Turun yli opiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Kokoomateostensarja, Juhlajulkaisu A:9. Turku: Turun yliopisto.LiVL 7/2004 vp. Liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunto n:o 7 hallituksenesityksestä laik si yk si tyi syyden suojasta työelämässä ja eräiden siihen liittyvienlakien muuttamisesta (HE 162/2003).LiVM 13/2004 vp. Liikenne- ja viestintävaliokunnanmietintö n:o 13 hallituksenesityksestä sähköisen vies tinnän tietosuojalaiksi ja eräik si siihen liittyviksi laeiksi(HE 125/2003).78Nyblin, Klaus (2004). Työelämän sähköposti. 2. painos. Helsinki: Talentum MediaOy.Nyyssölä, Mikko (2004). Yksityisyyden suoja työsuhteessa. 3. painos. Helsinki:Werner Sö der ström Osakeyhtiö.PeVM 25/1994 vp. Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestäperustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp).PeVM 10/1998 vp. Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 10 hallituksen esityksestäuudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp).PeVL 27/1998 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto n:o 27 hallituksen esityksestälaiksi yksityisyyden suojasta työelämässä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi(HE 121/1998).PeVL 9/2004 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto n:o 9 hallituksen esityksestäsähköisen vies tinnän tietosuojalaiksi ja eräik si siihen liittyviksi laeiksi(HE 125/2003).PeVL 10/2004 vp. Perustuslakivaliokunnan lausunto n:o 10 hallituksen esityksestälaiksi yk si tyi syyden suojasta työelämässä ja eräiden siihen liittyvien lakienmuuttamisesta (HE 162/2003).Saraviita, Ilkka (2000). Pe rus tus la ki 2000. Kommentaariteos uudesta valtiosäännöstäSuomelle. Helsinki: Kauppakaari Oyj.

TyVM 8/2004 vp. Työelämän- ja tasa-arvovaliokunnan mietintö n:o 8 hallituksenesityksestä laiksi yk si tyi syyden suojasta työelämässä ja eräiden siihen liittyvienlakien muuttamisesta (HE 162/2003).Viljanen, Veli-Pekka (1999). Pe rus oikeuksien rajoittaminen. Teoksessa: Pe rusoikeudet,157–186. Toim. Hallberg, Karapuu, Scheinin, Tuori & Viljanen. Helsinki:Werner Söderström Lakitieto Oy.Viljanen, Veli-Pekka (1999). Yksityiselämän suoja. Teoksessa: Pe rus oikeudet,333–352. Toim. Hallberg, Karapuu, Scheinin, Tuori & Viljanen. Helsinki: WernerSöderström Lakitieto Oy.79

Sarjassa julkaistut teokset:801/1991 Kielikylpymenetelmä: Kielen käyttö mielekkääksi2/1992 En modell för språk i daghem och skolaLanguage Acquistion at Kindergarten and school3/1993 SanomalehtiyliopistoSuomi lamassa - Esimiestyön kehittäminen -Suunnittelumaantiede4/1993 Yrittäjyyden uudet ulottuvuudet5/1993 Kuluttajakäyttäytyminen6/1994 Opiskelusta elämänlaatuaaikuisopiskelijan selviytymisopas7/1994 Kahden kielen kautta monikielisyyteen8/1995 Yritysriski vai riskiyritys9/1995 Kansainväliset liikeneuvottelut10/1995 Hyvinvointivaltion uudet arvot11/1996 Tänä päivänä. Sanomalehtiyliopiston tutkielma ajan hengestä.12/1996 Developing Core Competenciesin Small Business for the 21st Century13/1996 Kielikylpy: Kielitaitoon käytön kautta14/1996 Kielikylvyllä suu puhtaaksi15/1997 Tiimit ja johtaminen16/1998 Julkisjohtaminen17/1998 Ihmisiä sanomalehtiyliopistossa 1992-199818/1998 Päätöksenteon ja ennustamisen matematiikkaa19/1998 Johdatus muotoiluun20/1999 Tuhat vuotta Pohjanmaan historiaa21/2000 Aluetalouden rakenteet ja toiminta22/2001 Tuotantotalouden erityiskysymyksiä.Ketterää ja tuottavaa ulkoistamista kestävän kilpailukyvynnäkökulmaa unohtamatta23/2002 Itsetuntemuksesta voimaa työssä jaksamiseen24/2003 Nimellään paikka löydetään Pohjanmaallakin.Nimistöt ja nimistöntutkimus25/2004 Hyvä, paha informaatio –informaatio-oikeuden erityiskysymyksiä