4.6.2012 kokousmuistio (pdf)

Opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvottelukunta2- opettajien peruskoulutus ei näytä tarjoavan riittävästi valmiuksia työelämän tarpeisiin.Opettajankoulutuslaitokset ovat kukin profiloituneet omanlaisikseen huolimatta, että niissä kaikissanoudatetaan samoja valtakunnallisia opetussuunnitelmien perusteita. Balanssi näiden välillä tulisilöytää;- em. paikallista koulutusjärjestelmää kehitettäessä tulee huolehtia, ettei siitä tulekeskushallintojohtoista, ns. ”ylhäältä alas” -mallia;- malli lisäisi kannustusta yhteisölliseen opettajuuteen nykytilanteeseen verrattuna, jossaopettajajohtoisella opetuksella on erittäin suuri rooli;- malli suosisi positiivisella tavalla koulutuksen järjestäjille myönnettyjen valtionavustustenpainopisteiden kehittämistä kohti suurempia ja vaikuttavampia hankkeita sen sijaan, ettärahoituspäätöksiä tehtäisiin vain teemakohtaisen kehittämisen tarpeisiin;- on mahdollista, että em. oppimistulosten huononeminen johtuu opettajankoulutuksessa aiempaavähemmästä panostuksesta didaktiikkaan;- oppilaitostason kehittämissuunnitelmatyön onnistuminen edellyttää riittäviä resursseja jaoperatiivisen päätösvallan jättämistä oppilaitoksille itselleen;- varhaiskasvatuksen siirron myötä tulisi harkita päiväkodinjohtajien mukaan ottamista samoihinkoulutuksiin rehtoreiden ja sivistysjohdon kanssa;- neuvottelukunnan tulisi ottaa tehtäväkseen nostaa keskusteluun varhaiskasvatuksen henkilöstönsujuva sisällyttäminen valtion rahoittaman opetustoimen henkilöstökoulutuksen piiriin;- tällä hetkellä ei ole suositusta siitä, millainen on oikeasti hyvä oppimisympäristö vaikka sillä on suurivaikutus itse oppimistuloksiin.Puheenjohtaja veti keskustelun yhteen toteamalla, että neuvottelukunnassa on runsaasti yhteisymmärrystäsen suhteen, mihin suuntaan mm. oppimistulos- ja opetustoimen resurssikehitysten valossa opetustoimenhenkilöstökoulutusta tulee kehittää. Sivistys- ja oppilaitosjohdon pitkäjänteinen koulutus on tässä valossaerittäin tärkeää, samoin ”kunta-KeSu”-suunnitelman jatkokehittäminen toteuttamiskelpoiseksi. Myösosaamisen johtamiseen tulee panostaa nykyistä enemmän.Puheenjohtaja kiitti Aulis Pitkälää esityksestä ja totesi useissa puheenvuoroissa kiitetyn hänen esittämiäänajatuksia. Katsaus merkittiin tiedoksi.Sovittiin, että neuvottelukunta laatii esityksen opetus- ja kulttuuriministeriölle valtion rahoittamanopetustoimen henkilöstökoulutuksen painopisteiden tarkistamiseksi yllä kuvatun nykyistä paremmaksihuomioimiseksi. Puheenjohtaja ja pääsihteeri laativat esitysluonnoksen jäsenten kommentointia vartenennen kesälomia.20. Kansainvälinen rehtorikartoitusPuheenjohtaja esitteli asiakohdan. Opetushallitus oli päättänyt vuonna 2011 teettää täydennyskoulutuksenedelleen kehittämiseksi kartoituksen, jossa selvitetään rehtoreiden/oppilaitosjohdon kelpoisuusvaatimuksia jatäydennyskoulutusjärjestelmiä 16 maassa tai alueella. Kartoituksen tekijäksi valittiin tarjouskilpailun jälkeenHelsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.Kartoitus käsittelee oppilaitosten johtamisjärjestelmiä, johtamisen resurssointia, johdonkelpoisuusvaatimuksia ja virkoihin valintaa. Tarkastelun kohteena olivat myös mm. erilaiset valmennusohjelmatvirkoihin hakeutuville, uusien rehtoreiden perehdyttämisohjelmat sekä rehtoreidentäydennyskoulutustavat ja sisällöt. Raportti sisältää myös 15 toimenpide-ehdotusta, miten kansainvälisentiedonkeruun valossa suomalaista rehtorikoulutusta tulisi kehittää.Keskustelun aikana todettiin mm. seuraavaa:- niin kansainvälisesti kuin Suomessakin on tärkeää pohtia, miten tulevaisuudessa saadaan uusiarehtoreita rekrytoitua alalle. Keskeistä rekrytoinnissa on pikemminkin ammatillisen osaamisenkehittämisen mahdollisuuksien kuin esim. palkkauksen korostaminen. Asia liittyy myös