Kirkon presidentit Opettajan kirja - The Church of Jesus Christ of ...

Lorenzo Snow Luku 5 73vertailuja, mutta monissa tilanteissa näkymä oli lievästikin sanottuna pelottavankauhistuttava. En ollenkaan yllättynyt, että miehet, naiset ja lapset, jotkaeivät olleet oppineet turvaamaan Jumalaan, vääntelivät käsiään pelon tuskassaja itkivät. Minä turvasin Häneen, joka on luonut meret ja määrännyt niidenrajat. Minä olin Hänen asiallaan. – –Myrskyn tyynnyttyä ja suuren syvyyden sydämen asetuttua rauhalliseenlepoon – – laiva etenee jälleen halkoen aaltoja arvokkaan ylväästi ilon jakiitollisuuden täyttäessä jokaisen rinnan.” (Julkaisussa Biography and FamilyRecord, s. 49–50.)Kerro oppilaille, että pian Isoon-Britanniaan saavuttuaan vanhin Snow nimitettiinjohtamaan kirkkoa Lontoossa. Kirkon kasvu tuona aikana oli merkittävää. Muttakuten menestystä seuraa usein vastustajan vastarinta, niin vanhin Snowkin piankohtasi näkymättömän pahuuden voiman vastustusta. Esitä seuraava kertomus,jonka hänen sisarensa Eliza on kirjoittanut muistiin:”Vetäydyttyään levolle yöksi hän heräsi unesta mitä hämmentävimpiinääniin. Näytti siltä kuin jokainen huonekalu huoneessa olisi pantu liikkeelletörmäillen – – edestakaisin toisiaan vasten niin hirvittävällä raivolla, ettänukkuminen ja lepääminen oli aivan mahdotonta.Hän kesti kursailemattomia vieraita useana yönä ajatellen joka yö, että seolisi viimeinen, että ne lähtisivät yhtä kutsumattomina kuin tulivatkin, kunneshänen mieleensä tunkeutui totuus, että niin kauan kuin hän säyseästialistuisi niiden hyökkäyksiin, niin kauan ne tekisivät niitä uudelleen. Jotakintäytyi tehdä. Hänen oli vaadittava isännän oikeuksia omassa asunnossaan.Sen mukaisesti hän paastottuaan päivän ja ennen polvistumistaan rukoilemaan,kuten hänen tapansa oli ennen yölevolle vetäytymistä, luki ääneenluvun Raamatusta, ja sitten Jeesus Nasaretilaisen nimessä ja pyhän pappeudenvaltuudella hän nuhteli noita henkiä ja käski niiden lähteä talosta – meni nukkumaan,eikä häntä enää häiritty. Mutta yksi tappio ei noita henkiä masentanut.Ei kulunut kauankaan, kun monista kirkon jäsenistä tuli tyytymättömiä jahe kapinoivat avoimesti jopa siinä määrin, että oli tuskallisen välttämätöntäerottaa heitä melkoinen joukko.” (Biography and Family Record, s. 54.)Selitä, että vaikka vastustus oli jatkuvaa käännytystyössä, kirkko jatkoi kasvamistaanja etenemistään. Puoli vuotta sen jälkeen kun vanhin Snow nimitettiin johtamaankirkkoa Lontoossa, jäsenmäärä oli lisääntynyt alle sadasta 220 jäseneen.Kysy oppilailta:• Mikä olisi saattanut olla tuloksena vanhin Snow’n kohtaamisesta vastustajankanssa, jos hän olisi pelännyt tai jos hänellä ei olisi ollut uskoa?• Mitä kokemuksia teillä on vastustuksen tai jopa vainon kohtaamisesta uskonnetähden?• Miksi me koemme koettelemuksia silloinkin kun elämme vanhurskaasti?Kysy oppilailta, kuinka he vastaisivat seuraavaan kysymykseen, jonka ryhmä 12-vuotiaita diakoneja esitti: ”Miksi meidän pitäisi edes suunnitella lähtöä lähetystyöhön,kun maailmassa on niin paljon vaaroja?” Viittaa sitten kohtiin OL 35:13–14Kirkon presidentit – opettajan kirja