Tietoväylä 2/2009

TIETOVÄYLÄSt. Laurence Golfin tiedotuslehti 2 ● 2009Juhlaviikon tunnelmiaja tuloksiaMaatilan historia elääKalkki-Petterin väylilläSt. Laurence Golf20-vuotisjuhlalehti

Puheenjohtajan palstaGolf on kivaa!Viime vuoden Challenge Tourin jälkeenkenttäarkkitehtimme Kosti Kuronen,Markku Ignatius ja minä pidimme palaverinkenttien suunnitteluun ja hoitoon sisältyvistäasioista. Saimme paljon viisaita neuvojaväylien leveyksistä pallojen oletetulla laskeutumisalueella,raffien korkeuksista, bunkkeroinnistajne.Mieleeni jäi kuitenkin erityisesti Kostin toteamus:Kenttäyhtiön hallituksen tulee huolehtiasiitä, että kenttä on sellainen, jolla golfaaminenon ”kliffaa”. Siinä on suuri viisaus.Kun tulemme St Laurenceen, päällimmäinenodotuksemme lienee kiva golftapahtuma.Hyvä peliseura, positiivinen asenne, onnistuneetlyönnit, jälkipeli ruoan ja juoman kera.Mikäpä tällaisen kokemuksen voi voittaa. Kokopäivä on pelastettu.Klubitalomme seinillä on monta messinginhohtoistataulua. Arvokasta ja mieleenpainuvaatietoa toiminnastamme sekä saavutuksistamme.Eräässä taulussa on kerrottu golf-yhteisömmearvot. Ne on tarkoitettu osakas- ja jäsenkunnallemme,henkilöstöllemme ja myös vieraspelaajille.Niitä kunnioittamalla ja itsekriittisestitoteuttamalla ”kliffan” kierroksen mahdollisuudetmoninkertaistuvat.Arvo 1: GolfperinteidenkunnioittaminenGolfia on pelattu runsaat 500 vuotta. Peli on kehittynyt,mutta perusajatus toimii edelleen loistavasti.Uudistuksia sääntöihin ja golfyhteisöihintulee jatkuvasti. Perusluonne on kuitenkinalkuperäinen. Kohottakaa golf-lakkimme perinteilleja mestareille. Päällimmäisenä klubimmekohdalla entinen toimitus-/toiminnanjohtajammeJalo Grönlund. Hänen Suomen mestaruuksiensamäärä on uskomaton.Ostakaa sääntökirja, lukekaa se ja noudattakaasääntöjä. Tuntuu joskus inhottavalta, muttaoikealla sääntötuntemuksella voi hyvinkinsäästää pari lyöntiä kierroksella.Arvo 2: Ympäristön huomioiminenVihreät arvot ovat tärkeät ihmiskunnan evoluutionkannalta. Meillä on oma ympäristönsuojeluohjelmamme.Ota omilla toimenpiteilläsiosaa tämän ohjelman toteutumiseen.Arvo 3: Jatkuva kehittäminenPysyvää on vain jatkuva muutos. Kun näet kehittämiskohteitatai olet kriittinen toimintaammekohtaan, kerro siitä. Meidän tehtävämmeon laittaa asiat kuntoon.Arvo 4: Toisten huomioiminenMikään ei ole inhottavampaa kuin epämiellyttäväpeliseura. Huolehdi omalla käyttäytymiselläsisiitä, että pelikumppanisi kokevat sinutpositiivisena ja rakentavana pelaajana, jonkakanssa olisi mukava pelata uudestaan.Arvo 5: Toimivat palvelutTämä on haaste toimistolle, kenttähenkilökunnalleja ravintolalle. Asiakaskortit, netin kehittäminenja ystävällinen palvelu ovat kaikki suuntaparempaan. Kehitettävää on toki jatkossakin.Arvo 6: Sujuva peliPelikierroksemme ovat Suomen nopeimpia.Joskus kiukuttelemme hidasta peliä. Yleensäsiksi, että pelaamme kahden tai kolmen ryhmässäja edellä pelaavat neljän ryhmät määräävättahdin. Huolehdi kuitenkin pelin nopeuttamiseksi,että liikut ripeästi, olet valinnut mailanennen lyöntivuoroasi, viet bägisi loogiseenjatkopaikkaan ja merkkaat tuloksesi vasta seuraavallalyöntipaikalla. Jos edessäsi on tyhjää,päästä takanasi oleva ryhmä ohitse.LopuksiGolfyhteisömme Ry:n ja Oy:n yhteistyö on saumatonta.Haluamme yhdessä luoda sinulle positiivisiagolf-elämyksiä. Tuo omat kehittämisajatuksesisekä kriittiset näkemyksesi tietoisuuteemme.Yhdessä onnistumme paremmin.St. Laurence – Golfia ParhaimmillaanPekka LinnainmaaPuheenjohtaja St. Laurence Golf Oy2 Tietoväylä 2/2009

”Kurinpito kannatti”– Jalo Grönlundin kirjoitus St. Laurence Golfin 10v-juhlajulkaisussa 1999Jalo GrönlundJalo Grönlund voitti uransaaikana 12 Suomen mestaruuttavuosina 1954 – 1971. Hän toimiSt. Laurence Golfin ensimmäisenätoimitus- ja toiminnanjohtajanavuosina 1989 – 1994.Hän poistui keskuudestammesaatuaan sairaskohtauksen nykyisenKalkki-Petterin väylän 2teepaikalla. St. Laurence Golfon kunnioittanut häntä myöntämälläseuran ensimmäisenkultaisen ansiomerkin, joka onkiinnitetty hänen muistotauluunsaja löytyy Klubirakennuksenyläkerrasta. Jalon nimeäkantava juniorirahasto on perustettuvarmistamaan St. LaurenceGolfin juniorityö myös tulevaisuudessa.Tilille voi vapaastitehdä lahjoituksia. Tilinumeroon OP 523604-231317.Jalo Grönlund (toinen vas) vieraanaan mm. Iso-Britannian suurlähettiläsSt. Laurence perustaminen osui siihen suureensuomalaiseen golf-buumiin, jolloin rahaa saipankista ja kenttiä syntyi kerralla useita. Golfkulttuurinomaksuminen oli kuitenkin nopeastikasvaneelle isolle joukolle vaikeaa, sillä ei ollutriittävästi hyviä esimerkkejä. Ruotsissa oli kymmenenvuotta aikaisemmin koettu sama tilanneja sieltä saatiinkin pakon sanelemana alkunsagreen card-systeemi. Meillä päästiinkin pienemmällähässäkällä kiitos Ruotsin oppien.Itse olen ollut hyvinkin ankara golfkulttuurinja –kurin noudattamisen suhteen ja olenjoutunut vaatimaan alkuvuosina teiltä vähänliikaakin. Mutta koska lähes jokainen jäsenemmeoli vasta-alkaja, piti kuria ja järjestystä ollapelkästään yleisen turvallisuuden takia. TäälläSt. Laurencessa perustilanne oli ehkä hiemanpoikkeava moneen muuhun kenttään verrattuna,sillä useat osakkaat tulivat tänne Lohja Oy:nvaikutuspiiristä tai sitten Lohjalta. Jäsenet olivatjo keskenään tuttuja ja harrastaneet yhdessämuita lajeja. Lohjalaiset olivat alussa hyvinkinvahvoilla, järjestivät omia kilpailujaan vähänväliä niin että muilta paikkakunnilta tulleeteivät tahtoneet mukaan mahtua.Mutta kyllä alkuaikojen kova kurinpito kannatti,sillä nyt tulokset näkyvät. Nyt tämä onpaikka, jonne on mukava tulla ja uskonpa, ettäuudetkin tänä vuonna osakkeen tai pelioikeudenhankkineet ovat saaneet hyvän vastaanotonja he ovat joustavasti kotiutuneet klubillemme.Uusi yhdeksikkö tulisi mielestäni rakentaanykyisen A:n kanssa yhdeksi 18 väylän lenkiksi.Sellainen klassillinen, tosi pelimiehen ja –naisenyhtä soittoa pelattava, keltaiseltakin tiiltävähän vaativampi ja back-teeltä tour-kelpoinenmakupala. Vastaavasti B:n ja C:n pitkiäpar-nelosia voitaisiin vähän lyhentää rakentamallauudet klubiteet. Niitä voi sitten kiertääysin kerrallaan vointinsa mukaan välillä taukoapidellen.Kun kerran olemme vireän taajaman kyljessä,olisi junioritoimintaan mielestäni kiinnitettäväenemmän huomiota. Lapsethan pääsevättänne helposti pyöräillen. Itse vietin lapsuutenigolfkentän liepeillä, pääsin caddieksi, opin lajiaja pääsin vihdoin itsekin kokeilemaan. Osakekentälleeivät kaikki lapset pääse vanhempiensamukana, joten näille junnuille tulisi antaa mahdollisuusgolfin opetteluun muulla tavalla. Jokumonta osaketta omistava voisi ehkä toimiamesenaattina. Myös yhtiökokous voisi vahvistaatietyn kiintiön junioritoimintaan. Edustuspelaajillemmesoisi junioribudjetista löytyä nykyistäenemmän rahallista tukea kilpailumatkojenmatkakuluihin.Golfareita taitaa olla kohta enemmän kuinjääkiekkoilijoita. Kesälajeista golf taitaa jo nytolla jalkapallon jälkeen toinen. Harva ikääntynytgolfari on siirtynyt golfin jälkeen keihäänheittoon,mutta hyvin monista muista urheilulajeistaon tullut entisiä mestareita golfin pariin.Heille golf tarjoaa sekä oivaa kuntoilua ettämyöskin mahdollisuuden jatkaa kilpaurheilua.Haastetta riittää kyllä niin pitkäksi aikaakun kunto kestää.Emme saisi unohtaa työssä käyvää klubipelaajaa.Hänelle arki-illat ja viikonloput ovatainoa mahdollisuus päästä kentälle. Täytyisimuistaa että vain viidennes jäsenistä on aktiivikilpailijoita.Lukuisat kilpailut eivät saisi estääneljän viidenneksen harrastusta. Klubin kaikillejäsenille tulisi taata yhtäläiset mahdollisuudetpäästä golf-kentälle.Tietoväylä 2/2009 3

Peltotie Kalkki-Petterin nykyisen 6 väylän varrellaMaatilan historia elääKalkki-Petterin väylilläTervetuloa kiertämään kanssani Kalkki-Petteri vanhojaaikoja muistellen.Kalkki-Petteri alkaa golfkentän nykyisenhuoltorakennuksen, entisen maatilannavetta- ja tallirakennuksen tallinpuoleisestapäädystä. Tallin alakerrassa perheellämmeoli useana vuonna kanoja ja porsaskin,jotka ulkoilivat miesten lyöntipaikan vieressä.Kivinavetta rakennettiin 1940 -luvulla Lohjankalkkitehtaan oman rakennusteollisuudentuotteista. Vuoden 1960 alussa valmistui navetanlaajennus. Uusissa päädyissä oli uudet maidonkäsittelytilat sekä tilat nuorelle karjalle jauusi talli. Vuonna 1961 tilalla oli kaksi hevosta,49 lypsävää, 9 hienoa, 10 lehmävasikkaa jayksi sonnivasikka. Kunnarlassa olikin aina yksisonnivasikka kasvamassa ja tavalliseti myös isosonni. Parhaimmillaan 60-luvulla tilalla oli sa-takunta lypsävää ja lisäksi nuorta karjaa.Nykyisen huoltorakennuksen takaa lähtipeltotie ojan vartta ykkösväylän poikki joenyli puretulle peltoladolle. Nyt kakkosen griiniltäkolmosväylälle kävellessä näemme oikeallavain ladon vierellä kasvaneen puun ja ladonajosillan pilarit.Miilunkallio oli rakas leikkipaikkaKalkki-Petterin kuudennen väylän naistenlyöntipaikan vasemmalla puolella on Miilunkallio.Hevoset rakastivat seisoa kallion laellaharja tuulessa hulmuten. Juostessaan kalliolletäyttä laukkaa hevoset saattoivat säikäyttääkalliolla leikkivät lapset.Miilunkallio oli rakas leikkipaikka kesäisin.Jokaisella tytöllä oli omat kallionkolonsa, jonnekevät toisensa jälkeen rakennettiin ”koti”sammalista, oksista ja kukista. Leikkiessä pitivaroa Miilunkallion itäpuolella olevia syviä, ehkäkoeporauksissa syntyneitä kuiluja.Seitsemännelle väylälle tultaessa ohitammepuimalan punaisen rakennuksen. Sen takanasaattoi entisajan lumisina talvina nähdä peltopyitäkyyhöttämässä lumikiepissä puimalan lähettyviltälöytyvien jyvien houkuttelemina.Puimalaan meno oli tietysti meiltä lapsiltakielletty, mutta hiivimme usein puintiaikaanhämärässä katsomaan jyvien kulkua, haistelemaanloppukesän tuoksuja ja kuuntelemaansuuren rakennuksen ja koneiden hurinaa. Parhaanystäväni Leilan isän vastuutehtävänä olipuimalan vahtiminen öisin, joten Leilan kanssasaatoimme liikkua vähän vapaammin tutkimusmatkoillamme.Seitsemäs väylä kulkee suurin piirtein entisenlammashakaan johtaneen tien suuntaises-4 Tietoväylä 2/2009

Navetan alkuperäisistä asukkaista kuvassa Netta.ti ja yhdeksännen väylän lyöntipaikka on lammashaankorkeimmalla kohdalla. Lammashakaoli taattu mansikkapaikka. Joukolla tehdytmansikankeruumatkat saattoivat kestää tuntikausia,koska samalla leikittiin puiden alla japikku kallioilla, levättiin auringossa tai rakennettiinmajoja.Lammashaassa piti erityisesti varoa kyykäärmeitä,joita muuallakin Kunnarlassa olija on edelleen.Väylä päättyy pihapiirissä olleen, puretunsaunan paikalle. Aikaisempi puinen, punainensauna sai 60-luvulla väistyä Kalkkitehtaanomista harkoista rakennetun uuden saunantieltä. Saunan padassa keitettiin myös lakanapyykki,jota äiti esiliinassaan ripusti pitkinpihaa pitkiin naruihin hulmuamaan kuin alakoulunaapisen kuvissa konsanaan.Perunakellari on nyt viinikellariKävelemme pihan yli kymmenen väylän lyöntipaikalle,jonka lähellä on viinikellari. Se oliaikaisemmin perunakellari ja lapsille hyvä piilopaikka.Sen vieressä oli suuri lato, johon 60-luvulla heinät nostettiin sisään traktorin kuormastasähköisellä vinssillä korkealla päätyseinässäolevasta ovesta.Heiniä ladossa tallaavan hevosen ohjastaminenoli aina sopivanikäisen pojan tehtävä.Tehtävä oli niin mieluisa, ettei paha heinänuhakaanestänyt innokasta poikaa tästä työstä.Apuna tallaamisessa olivat tietysti kaikki pihapiirinlapset varsinkin illalla, kun emme enäähäirinneet työn tekoa.Heinänteon aikaan pelloilla olivat myös naiset,nuoret pojat ja tytöt. Muistan hyvin, mitenonnellinen olin, kun minut ikäni puolesta hyväksyttiintyöhön heinäpellolle. Iloa lisäsi, jostyö ei ollut vain haravointia vaan sain jonkunvahvemman parina nostella heinää seipäille.Kullakin oli tilalla vastuutehtävänsä. Isänioli karjakko ja vastasi karjanhoidosta ja maidontuotannosta. Joku miehistä oli tallimies, jokutraktorinkuljettaja, joku teki työtä pelloilla, jokumetsätöitä talvella. Naiset työskentelivät navetassatai apuna pelloilla kiireisinä aikoina.Monet vaimot olivat kotona hoitaen kotiaja lapsia. Vaikka molemmat vanhemmat olisivatkinolleet tilan töissä, lasten olo oli turvallinen- vanhemmat olivat aina lähellä ja yhteisökiinteä. Lapsia oli paljon, lähes parikymmentä,joten seuraa ja tekemistä löytyi aina.Kielot kukkivat Lindin mäelläKalkki-Petterin kymmenes väylä päättyy Leilantalolle, Leilan kallion juurelle.Ei kalkkikaivosta,vaan maitotilaKunnarla kuuluu Lohjan alueen myöhäiseenasutuskerrostumaan eikä sitä mainita1400-luvun asiakirjoissa. 1540 verotietojenmukaan Kunnarlassa oli neljä taloa,1619 kolme taloa ja 1711 kaksi taloa. Joissakin1700-luvun tilastoissa näkyy vain yksitalonpoikaistila tai kartano. Lohjan kirkkoherraSven Torkkelinpoika otti viljeltäväkseenautiotilan Kunnarlasta 1640. MyösLohjan kappalaisella Kristian Steenmanillaoli rustholli Kunnarlassa 1600-luvun lopulla.( Lohjalaisten historia 1. 1973.)Vuoden 1783 kartassa näkyy Kunnarlan(Gunnars) kylän kahden tilan rakennuksetpeltojensa ja niittyjensä ympäröimänä. Neolivat molemmat Israel Stenmanin omistuksessa.1809 Kunnarlan kylässä oli yksi talo,1850kaksi taloa, yksi torppa ja kaksimuonamiestaloa ja 1915 kaksi taloa, yksimuonamiestalo ja kolme palstaa ( Lohjalaistenhistoria 2.1980).1919 Lohjalla oli 63 kylää, joista yksi oliKunnarla (Gunnars). (Maantieteellis-taloudellinenja historiallinen tietokirja 1. Helsinki1919. www-toteutus Torsti Salonen2001).Suomen maatilat -kirja (1931) kertoo,että Petter ja Margit Forsström ovat omistaneetmaatilan 1928 lähtien. Pinta-ala olitällöin 413,07 hehtaaria, josta peltoa n. 69ha ja metsää n. 344 ha. Tilalla oli kuusi hevostaja 28 lehmää. Rakennukset olivatpuusta ja karjasuojissa vesijohto.Lohjan kalkkitehdas Oy Ab:n lokakuussa1933 ostama alue (Gunnars, Östergård)oli 138,58 ha. Silloin viljeltyä maata oli n.31 ha ja metsää n. 103 ha. Rakennuksia onmerkitty olevan viisi. (Rekisteröintiasiakirja,Elinkeinoelämän keskusarkisto.)Kartan mukaan Kunnarlan alueella olisikalkkiesiintyä, mikä lienee ollut myös syytilan ostoon. Kalkkikaivoksen sijaan tilastamuodostui osa Kalkki-Petterin ja LohjanKalkkitehtaan sosiaalista toimintaa. Maitoautokuljetti tilalta maitoa päivittäin suurissatonkissa tehtaan ruokaloihin, klubitalolle,konepajakoululle ja Virkkalan sairaalaansekä kymmenien työntekijöiden perheilleomissa maitokannuissa.Vuoden 1965 Suuressa maatilakirjassapinta-alaksi ilmoitetaan n. 148 ha.Maanviljelystä ja karjanhoitoa (maitotalous)siellä harjoitettiin 1960 -luvun loppupuolellesaakka.Tilalla viljeltiin 1950- ja 1960-luvuilla105 hehtaarilla rypsiä, vehnää, ruista, ohraa,kauraa, perunaa, rehujuurikasta ja heinääosan pelloista ollessa kesantona.Kunnarla (Gunnars,Kunnarlan kartano, Gunnars gård)Tietoväylä 2/2009 5

Riitta Pesosen kotitalo sijaitsi nykyisen parkkipaikankohdalla Klubin ja pelitoimiston välissä.”Pehtorin talo” oli täsmälleen Klubirakennuksemme nykyisellä paikalla.Oikeastaan kyseessä on Lindin mäki, muttatalo sai puheessamme nimensä siinä asuneenLeila-ystäväni mukaan, vaikka hänellä oli kaksiveljeä ja sisarkin. Leilan kalliolta löysi aina ensimmäisetkielot. Kallion jyrkkää kuvetta olijännittävä kiivetä ja laskea talvella suksilla pelloilleloivempia rinteitä. Kallion kupeessa oli savusauna,jossa palvattiin monet sianlihat.Pyykki pestiin kaivolla nuotiolla kiehuvassapadassa yhdennentoista väylän alkupäässä,jonka vasemmalla puolella oli navettarakennus.Väylä jatkuu aholle ja laitumille, joilta saattoivielä 50- ja 60-lukujen vaihteessa löytää runsaastimesimarjoja ja pyykkikoreittain puolukoita.Mukavia muistoja on kesäilloista, jolloin kävimmeisäni kanssa katsomassa hiehoja laitumilla.Näiden kävelyretkien ansiosta olen oppinuttuntemaan monia asioita luonnosta, erityisestikasveja, joita isäni tunsi runsaasti. Myös monia40- ja 50- lukujen lauluja ja iskelmiä on jäänytmieleeni isäni laulaessa niitä kävellessään.Neljännentoista väylän lyöntipaikka on vanhallaladolla, josta muistuttaa vain ladon sillankupeessa kasvanut vanha, kaunis mänty. Tälläladolla sai varmimmin kulhonsa täyteen vadelmia.Juuri näillä main joki oli tarpeeksi syväja leveä varsinkin ruoppausten jälkeen, jotensaatoimme uida siinä paremman uintipaikanpuutteessa. Kesähelteillä huokasimme usein:Olisipa täällä kunnon lampi tai järvi. Nythäntoive on toteutunut, vaikkei nykylammissa uidavoikaan.Ukkonen nousee kuten ennenKalkki-Petteri on minulle mieluinen pelipaikka.Ruisrääkän huutoa ei enää kuulu, muttasiellä kulkiessa voi kuulla leivosten laulavankuten ennenkin peltojen yllä. Metsän reunataukion takana ovat kuten ennenkin.Jopa ukkonen nousee kuten ennenkin. Lapsuudessaukkonen oli pelottavaa ja jännitin ukkostaenteilevinä päivinä sen tuloa, koska leikeistäkotiin lähtö piti ajoittaa oikein. Jos sattuiolemaan kalloilla tai metsissä, sieltä ei voinutjuosta kotiin yli avaran pellon eikä seistäpuun alla.Palataan klubitalolle ja rangelle. Rangen paikallaoli vielä 1950 -luvulla vanha puinen navetta-ja tallirakennus, jossa pidettiin ainakinvasikoita ja hevosia.Klubitalon paikalla oli puolestaan aiemminpehtorin talo kauniine puutarhoineen. Sensuurten puiden pitkänaruisissa keinuissa saihuimaavat vauhdit. Pihapiirissä oli myös vajarakennus,jonka päädyssä oli vellikello. Se eikuitenkaan enää lapsuudessani hoitanut varsinaistatehtäväänsä. Vajan vintissä oli mainioitaleikkipaikkoja.Pehtorin perhe, Leilan isä ja viimeiset valkoisentalon, nykyisen pelitoimiston, asukkaatolivat ruotsinkielisiä. Ehkä tästä syystä meidänkinperheessä isää ja äitiä kutsuttiin papaksi jamammaksi. Mitään kommunikointivaikeuksiaei ollut, vaikka suurin osa suomenkielisistäoli kotoisin Savosta ja muualta pohjoisemmastaSuomesta eikä ruotsin kieli tarttunut heihin.Meidänkin perheen tytöille leningit ompelivalkoisessa talossa asunut traktorin kuljettajanvaimo, joka ei osannut sanaakaan suomea. Kuvienja elekielen avulla pärjäsimme hyvin.Isä oli varsinainen viherpeukaloKlubitalon ja pelitoimistorakennuksen välissäolevan parkkipaikan kohdalla oli pitkä, punainentalo. Sen länsipäädyssä asuimme me, vanhemmatja kolme tytärtä, kolmessa huoneessa6 Tietoväylä 2/2009

Alkuperäismaisemaa Klubin edestä kohti Kalkki-Petterin ja Pyhä Laurin välistä tieosuutta.ja keittiössä. Keskellä taloa oli huoneen ja keittiönasunto sekä itäpäädyssä kaksi huoneen jakeittiön asuntoa, joissa saattoi asua useampilapsisiaperheitä.Vintti oli tyhjää pyykinkuivaustilaa, mutta60-luvulla sinne rakennettiin kaksi hellahuonetta.Talossa oli puulämmitys, vesijohtoja viemäri. Kunkin perheen puuliiterit ja ulkohuoneetolivat uuden varastorakennuksen tieltäpuretun kärryvajan päädyssä. Vasta 60-luvullasaimme WC:t sisälle ja öljykaminat lämmitykseen.Isäni oli oikea viherpeukalo ja meidän puoleisenpäätymme polut oli reunustettu kukkapenkeinportailta portille ja saunalle. Talon vieressäoli ruusuja ja pioneja, mansikkamaa sekäomenapuita ja marjapensaita. Talon takanakaikilla asukkailla oli peruna- ja kasvimaa. Osavanhan pihapiirin koivuista on edelleen jäljelläreunustamassa parkkipaikkaa.Riitta PesonenKirjoittaja asui lapsuutensa ja nuoruutensaGunnarlan maatilalla (Kunnarlan kartanossa)vuosina 1950 -1969.Pyhän Laurin varrellasieniä ja lähteitäJatketaan kiertämällä Pyhä Lauri, jonka kakkosväylä päättyy Malmströmin kalliolle.Metsäsaareketta ja kalliota kutsuttiin siellä asuneen vanhan pariskunnan mukaan. Tietääksenihe molemmat olivat työskennelleet tilalla, mutta olivat jo 50-luvulla eläkkeelläasuen kuitenkin edelleen talossaan hoitaen lehmäänsä ja kanojaan. Malmströmin mammanluona me lapset kävimme usein juttelemassa ja ”kahvilla”.Väylä jatkuu entisillä takapelloilla ja laitumilla. Osa alueesta oli aiemmin melko kosteaaja ojitettiin 50-luvulla. Yhdeksännen väylän maastosta alkoivat aiemmin kanttarellimaat,joissa vaelsimme sateen jälkeen pitkänä jonona sadetakeissamme kuin pienet metsäntontut.Keisarinkruunuja HagelbergiltäYhdestoista väylä kulkee Latumajalle johtavan tien viertä. Latumaja sijaitsee jo enne vuotta1950 puretun Hagelbergin talon pihapiirissä. Lapsuudessani sen puutarhan puut olivatjäljellä ja omenat käytiin joka syksy keräämässä. Jokaisen Kunnarlan talon pihalla kasvoivarmasti myös Hagelbergiltä haettuja keisarinkruunuja.Pihan takakulmassa oli mäyrän pesä. Hagelbergiltä tietä metsään päin kuljettaessa mäenpuolivälissä oli pulppuava lähde. Tien molemmin puolin oli mainiot mustikkamaat. Niissämetsissä saattoi marjamatkalla törmätä vaikka hirveen. Ainakin kerran jäivät marja-astiatmättäälle, kun koko lapsikatras pinkaisi kotiin.Viidestoista ja kuudestoista väylä sijaitsevat osin entisellä aholla, josta poimimme litroittainmetsämansikoita ja mesimarjoja. Seitsemästoista väylä päättyy golfkentän ainoalleluonnonlammelle. Sitä on tosin suurennettu juuri sellaiseksi, millainen toivoimme senolevan soudellessamme siellä paahtavina kesäpäivinä omatekoisilla lautoilla. Pyydystimmemyös sammakonpoikia ja suursukeltajan toukkia ämpäreihin.Vieläkin voin tuntea soisen veden tuoksun ja kuulla monenlaisten hyönteisten sirinänja ininän. Matka jatkuu kahdeksannelletoista väylälle ohi Leilan kukkulan, joka on kummallisestikutistunut oivasta tähystyspaikasta mitättömäksi kumpareeksi.Tietoväylä 2/2009 7

Terassimme on toiminut myös tanssilattiana.St. Laurence GolfKlubihenkeä jo vuodesta 1989St. Laurence Golfin oma klubihenki on rakennettu vuosien varrella yhteisten kilpailujenja tapahtumien muodossa. Ensimmäisellä tasoituslistalla 18.8.1989 oli 9 nimeä, nyt jäsenrekisterissämmeon yli 1750 jäsentä! Ei siis ihme, että ajan saatossa myös tapahtumatklubilla ovat muuttaneet luonnettaan. Meillä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet rakentaaja ylläpitää omaa golfkulttuuriamme hyvän klubihengen varaan myös jatkossa.Kalkki-Petterin luonne on ajan saatossa muuttunut ”peltokentästä” tyylikkääksi puistokentäksi.Kisojen illanviettoihin on kuulunut karaoke jo alkuajoista. Mikrofoneissakiinni Susanna (vas) ja Jutta Blomqvist. Jutan taustatukenaEija Kullaa.8 Tietoväylä 2/2009

Alkuperäistä Klubin baarin tunnelmaa -90 luvun alkupuolelta.Jazzia on soiteltu Tallin Wintillä ja sitä muistellaan vieläkin kaiholla.Maaherra Eeva-Riitta Siitosen avausosuma A-lenkin avajaisissa.Klubin tunnelmaa parhaimmillaan! Etualalla Tuija ja Matti Blomqvist.Myös muotinäytöksetovat olleetosa Klubin aktiivistatoimintaa.Tietoväylä 2/2009 9

Alkuvuosien palkintorohmuja olivat muun muassa Jani Michelsson jahead caddie masterimme Susanna Holm (os.Blomqvist).Junnumestisten palkintojenjaossa kenttämestarimme Mikko Lindberg(vas), Tom Långström sekä Antti Ulvio.Antti Ulvio pokkasi palkintoja nuoresta pitäen aikuistenkin sarjassa.Palkintojen jakajina puheenjohtaja Klaus Grönbärj (vas.) ja kapteeniReijo Virtanen.Kuusinkertainen klubimme mestari ja henkilökohtaisen Suomen juniorimestaruudenvuonna 1999 (pojat alle 18 v) saavuttanut Kimmo Lindbergtutussa roolissaan. Palkintoja jakavat Jalo Grönlund (kesk) ja Sakari Linna.Tuloskortti mallia 1997, jolloin meilläoli kolme 9 reiän lenkkiä10 Tietoväylä 2/2009

SM-kisat vuonna 1997 olivat voimannäyte seuraltamme. Lisäksi matkan varrella on pelattu senioreiden Pohjoismaisen joukkuemestaruuskisat (1992),Suomen golf-ammattaisten mestaruuskisat (1996), Senioreiden avoimet Pohjoismaiden mestaruuskisat (1998), jne. Alkuvuosien jälkeen meillä ovat vierailleetarvokisamitaleista pelaamassa myös midit, juniorit kuin Euroopan golf-ammattilaisetkin (SK Golf Challenge 2008). Myös muutama maaottelu onkentillämme pelattu.Nuori Mikko Ilonen vieraili Lohjalla jo juniorivuosinaan.Leo Dammert kuuluu niihin onnekkaisiin, jolla löytyy Klubin aulanmerkkipaalusta useampikin hole-in-one (1992 ja 1999).Tietoväylä 2/2009 11

St. Laurence Golf 20 vuottaSeuran juhlavuodenkunniaksi jaettiinensimmäisetSuomen Golfliitonseura-ansiomerkit.Juhlatilaisuudessamerkkejä jaettiinkaikkiaan 5 kultaista,10 hopeista sekä15 pronssista merkkiä.Lisäksi ”Klubinhenget” kautta aikojen(1999 – 2008)saivat kunniakirjat.Seuran kultainen ansiomerkki numero 1 on Jalo Grönlundin muistotaulussa. Kuvassa muut merkkien saajatsekä ne jakaneet puheenjohtajat: (vas) oy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Linnainmaa, Sakari Linna (nro 5),Reijo Virtanen (nro 4), Keijo Airola (nro 3), kenttiemme arkkitehti Kosti Kuronen (nro 2) sekä ry:n puheenjohtajaJouni Puuppo.Hopeisten ansiomerkkien saajat (vas.) Leo Dammert, Pekka Linnainmaa(jakamassa merkkejä), Jorma Iivonen, Matti Rahkila, Ilmari Böss, ToivoHuhtala, Esko Eronen, Olli Ahola, Klaus Grönbärj, Heikki Horstia sekä JouniPuuppo (jakamassa merkkejä). Kuvasta puuttuu Eero Aittola.Pronssiset ansiomerkkien saajat: (vas. edessä) Matti Nuutinen, JormaKallio, Seija Toivonen, Olli Karkkila, Charles Möller, (vas. keskellä) Olli Vastamäki,Antti Airisto, Teppo Mattila, Riku Soravuo, Antti Ulvio, (vas takana)Jouni Puuppo (jakamassa merkkejä), Olavi Lehtimäki, Petri Peltoniemi,Sami Taavitsainen, Pekka Linnainmaa sekä Matti Kuoppamäki.”Klubin henget” yhteiskuvassa: (vas.) Keijo Airola (2005), Pekka Linnainmaa(2004), Risto Rantanen (2000), Leif Sandberg (2001), Elvi Hauta-Aho(2007), Esko Eronen (2008), Pirkko Sandberg, Lotta Sandberg ja EmmaSandberg (2001), Maire ja Pentti Laakso (2003), Gustav Marken (1999),Pertti Lehto (2006). Jouni Puuppo mukana yhteiskuvassa. Kuvasta puuttuvatedesmenneet Stig Sandberg (2001) sekä Martti Glad (2002). ElviHauta-Ahon ja Esko Erosen käsissä ”Temperentia”-lautanen, jonka onKlubille lahjoittanut Matti Rahkila.12 Tietoväylä 2/2009

Juhlakilpailun voittajat: (vas.) Olavi Lehtimäki, Päivi Silenti, Tuula Kuoppamäki ja Olli Vastamäki.Hopeajoukkue (vas.) Antti Pesola, Teppo Mattila, Matti Kuoppamäki jaJukka Heiskanen.Juhlakilpailun kolmas sija: (vas.) Jorma ja Rosita Kallio sekä Rolf Björklund.Kuvasta puuttuu Kyösti Manninen.Vuosien 1995 – 1999 toimitusjohtajamme Petri Peltoniemi toi nykyisentyönantajansa, Linna Golfin terveiset.Tietoväylä 2/2009 13

Pekka Linnainmaa, Seppo Toivonen, Juhani Kumpulainen ja Sakari Linna.Kyösti Laakso, Riitta Jämsä, Anne Sorri ja Veikko Tuominen.Matti ja Marita Nuutinen sekäTuula ja Matti Rahkila.Risto Rantanen, Liisa Sillantaka sekä Marjattaja Timo Mustonen.Olli Karkkila,Jaakko Puomilaja Urpo Uotila.Terttu Laurila-Airola,Tuomo Äyräväinen,Olli Ahola ja KlausGrönbärj.Tiina Laine-Böss, Ilmari Böss sekäCamilla ja Kimmo Lindberg.Andrei Klimenko, Jani Michelsson, Petri Granatja Susanna Länsimäki.Petri Peltoniemi, Susanna Blomqvist, Mikko Lindberg ja Sami Taavitsainen.14 Tietoväylä 2/2009

Gustav Marken, Elvi Hauta-Aho, SolveigSandberg ja Pertti Lehto.Rosita ja Jorma Kallio, Kyösti Manninenja Rolf Björklund.Olavi Lehtimäki, Olli Vastamäki, Päivi Silenti ja Tuula Kuoppamäki.Esko ja Lea Eronen sekä Kyllikki ja Jouni Puuppo.Leif, Lotta, Pirkko ja Emma SandbergSonja Hesso (caddie), Jannica Lehtonen, PetriHesso, Aarre Mäenpää ja Erkki SuomalainenJutta Sohlberg, Sirpa Ärmänen, Nea Rantanen ja Eha KunnalaMartti Valle, Antti Ulvio, Antti Airisto ja Leo DammertTietoväylä 2/2009 15

Kutsuvieraskilpailun jälkitunnelmatTallin Wintillä.Kutsuvieraskilpailu Suomengolf-yhteisöille tiistaina 21.7.Kilpailun voittajajoukkue (vas) Anneli Kaikkonen (toimitusjohtaja Golf-Porrassalmi,Mikkeli), Sirpa Ärmänen, Kyllikki Puuppo ja Susanna Länsimäki.Kakkosjoukkue (vas) Kyösti Leikoski ja Seppo Varjokallio (Golf Talma) jaTarja Nuotio ja Heikki Hallanoro (Kankaisten Golf).Kolmosjoukkue (vas) Lassi Kiviniemi (Hill Side Golf), Risto Korpela (SuomenGolfliitto, Jyrki Nykänen (ry:n pj, Hill Side Golf) sekä Jouni PuuppoSuomen PGA:n tervehdyksen toi toiminnanjohtaja Teemu Laakso.16 Tietoväylä 2/2009

Suomen Golfliiton terveiset, mukaan lukien Kallki-Petterin 9-väylälle jo istutettu sembramänty, toivat (vas.) Hans Weckman (Uudenmaan piiri), PekkaMontonen, Antti Peltoniemi, Risto Korpela sekä Outi Kunttu.Vierumäki Golfin toimitus-/toiminnanjohtaja Jan Ruohon tyylinäyte (Janvoitti seuraavana päivänä Suomen golf toimitus- ja toiminnanjohtajienyhdistyksen, FGMA:n, mestaruuden Sarfvikissa).Puttiaan Kalkkiksen 3:n griinillä zoomailee Ruukki Golfin uusi toimitus-/toiminnanjohtaja Jouni HämäläinenTietoväylä 2/2009 17

Voittajajoukkue: Otto Tolvanen jaErkki ja Juho Suomalainen. Nettotulos57.Paella-pannun ääressä kesäkokkimmeJanne.Virkkala Trophy 2009Perinteinen Virkkala Trophy on pelattuvuodesta 1991 lähtien. Kilpailussapelataan 3-hengen scramble kisassanykymuodossaan 192 pelaajan voimin(kisa on aina tullut täyteen). Harkittavanaon vielä kisan muuttaminen 4-hengenscambleksi, jolloin nykyinen peliaikanoin kuusi tuntia venynee tunnilla –kahdella pidemmäksi. Mutta kisa onaina ollut leppoisan ja mukavan golfinmakuinen, niin juhlavuotenakin!Jarl Michelsson ja Rolf Långström ovat lahjoittaneet aikanaan kilpailunpokaalin.Terassin tunnelmaa kisan jälkimainingeissa.Rangella on aina kuhinaa ennen tätä kisaa.18 Tietoväylä 2/2009

20-vuotis juhlaviikon kilpailujen tuloksetJalo`s Shoot Out, Kalkki-Petteri 19.7.2009Yleinen lp scr, Lyöntipeli Scratch, Valkoinen / SininenPelaajaTulos1. Lindberg Kimmo 692. Lindström Casimir 723. Eckhardt Albert 724. Ulvio Antti 745. Åström Roope 756. Nyman Jani 777. Sandberg Emma 778. Lindberg Mikko 789. Fromholz Niclas 7910. Nyman Jesse 79Shoot out Kalkki-Petteri 1– 91. Lindström Casimir2. Nyman Jani3. Åström Roope4. Lindberg Mikko5. Eckhardt Albert6. Nyman Jesse7. Ulvio Antti8. Sandberg Emma9. Fromholz Niclas10. Lindberg Kimmo20-vuotis juhlakisa, Kalkki-Petter 20.7.2009Best ball 4 hlö, Pistebogey Hcp, Keltainen / PunainenPelaajaTulos1. Kuoppamäki Tuula 86Lehtimäki OlaviSilenti PäiviVastamäki Olli2. Heiskanen Jukka 85Kuoppamäki MattiMattila TeppoPesola AnttiHickory Golf Challenge, Par-3 kenttä 19.7.2009PelaajaTulos1. Erkki Suomalainen 192. Martti Valle 213. Pekka Kanner 24Perhepokaali, Kalkki-Petteri 22.7.2009Greensome yleinen, Lyöntipeli Hcp, Keltainen / PunainenPelaajaTulos1. Nyman Jesse 65Nyman Liisa2. Jämsä Esko 65Jämsä Riitta3. Isometsä Eetu 67Isometsä Jari20-Vuotis viikkokisa, Pyhä Lauri 23.7.2009Yleinen LP HCP, Lyöntipeli Hcp, Keltainen / PunainenPelaajaTulos1. Hesso Petri 652. Nielsen Ari 683. Jokinen Jani 69Yleinen PB HCP, Pistebogey Hcp, Keltainen / PunainenPelaajaTulos1. Lindström Jens 432. Hesso Sonja 413. Sario Hannu 393. Björklund Rolf 84Kallio JormaKallio RositaManninen Kyösti20-vuotis kutsuvieraskilpailu, Kalkki-Petteri 21.7.2009Best ball 4 hlö, Pistebogey Hcp, Keltainen / PunainenPelaaja Seura Tulos1. Kaikkonen Anneli GP 97Länsimäki Susanna StLGPuuppo Kyllikki StLGÄrmänen Sirpa StLG2. Hallanoro Heikki KGM 88Leikoski Kyösti GTNuotio Tarja KGMVarjokallio Seppo GT3. Kiviniemi Lassi HSGC 87Korpela Risto AGKNykänen Jyrki HSGCPuuppo Jouni StLGTietoväylä 2/2009 19

St. Laurence Golf ry:n kunniataulukotSeuran mestaritNaisetMiehet1990 Marjatta Kalpala Karri Pelkonen1991 Pirjo Mukala Raimo Laasonen1992 Anniina Salonen Jani Michelsson1993 Pia Alamäki Jani Michelsson1994 Pia Alamäki Jani Michelsson1995 Anne Hulden Mikko Lindberg1996 Anniina Salonen Antti Ulvio1997 Susanna Blomqvist Antti Ulvio1998 Terttu Laurila-Airola Jussi Pitkänen1999 Camilla Ådahl Jussi Pitkänen2000 Camilla Ådahl Antti Ulvio2001 Terttu Laurila-Airola Antti Ulvio2002 Terttu Laurila-Airola Kimmo Lindberg2003 Camilla Ådahl Jani Michelsson2004 Camilla Ådahl Kimmo Lindberg2005 Terttu Laurila-Airola Kimmo Lindberg2006 Camilla Ådahl Kimmo Lindberg2007 Emma Sandberg Kimmo Lindberg2008 Jannica Lehtonen Kimmo LindbergPresidentit1990 – 1991 Heikki Horstia1992 – 1995 Klaus Grönbärj1996 – 1998 Olli Ahola1999 – 2002 Reijo Virtanen2003 – 2008 Esko Eronen2009 – Jouni PuuppoKapteenit1990 – 1991 Eero Aittola1992 – 1996 Reijo Virtanen1997 – 1998 Antti Airisto1999 – 2002 Ilmari Böss2003 – 2004 Sakari Linna2005 – Teppo MattilaJulkaisijaSt. Laurence GolfKaivurinkatu 13308200 Lohjawww.stlg.fiPelitoimisto / Ajanvarauspuh (019) 357 821fax (019) 386 666caddie.master@stlg.fiToimitus-/toiminnanjohtajaMarkku Ignatiusgsm 044 372 7008Head caddiemasterSusanna Holmgsm 044 372 7005KenttämestaritIrmeli Vileniusgsm 044 372 7002Mikko Lindberggsm 044 372 7003PGA ProSami Taavitsainengsm 044 372 7006Ravintola(019) 386 626PäätoimittajaMarkku IgnatiusTaittoSirpa ÄrmänenKansikuvaMarkku IgnatiusLadykapteenit1992 – 1994 Päivi Ulvio1995 – 1996 Anne Hulden1997 – 1998 Terttu Laurila-Airola1999 – 2001 Marjatta Mustonen2002 – 2003 Liisa Sillantaka2004 – 2006 Pirkko Sandberg2007 – 2008 Mari Laitinen2009 – Sirpa ÄrmänenPainosmäärä2400 kplPainoTammisaarenKirjapaino 2009