1 - Duodecim

Hydroksiklorokiini– Ks. taulukko 7.– Hydroksiklorokiini rauhoittaa niveltulehdustaparemmin kuin lumelääke ja tulehduskipulääkkeet[93] A , mutta se ei ole yhtätehokkas kuin muut reumalääkkeet [50].– Päiväannoksina alle 6,5 mg/kg hydroksiklorokiinion turvallinen ja hyvin siedettyreumalääke [52, 80] A . Yleisimpiä haittojaovat lievät ruoansulatuskanavan ja keskushermostonoireet. Pelätty, pysyvään näönmenetykseenjohtava retinopatia on harvinainen[52, 94−96] C .– Vaikka hydroksiklorokiinin antireumaattinenteho yksinään on heikko, se sopiiuseisiin yhdistelmähoitoihin ja on siksiedelleen yleisessä käytössä [68] (ks. kohtaYhdistelmähoito).Leflunomidi– Ks. taulukko 8.– Leflunomidin teho nivelreuman tulehdusaktiivisuuteenon osoitettu satunnaistetuissalumekontrolloiduissa tutkimuksissa.Sen teho oireisiin, niveltaudin radiologiseenetenemiseen ja elämänlaatumittareihinon verrattavissa sulfasalatsiinin ja metotreksaatintehoon [72] A .– Yleisimmät haittavaikutukset on lueteltutaulukossa 8. Lääke voi aiheuttaa aminotransferaasiarvojentilapäistä suurenemista[72]. Enterohepaattisella kierrolla on keskeinenmerkitys lääkkeen metaboliassa, jatämän vuoksi puoliintumisaika on pitkä.Ilman kolestyramiinilla nopeutettua poistoaelimistöstä lääkkeen eliminaatio saattaakestää jopa kaksi vuotta. Koska leflunomidion voimakas teratogeeni, naispotilaan onlopettava sen käyttö ennen raskausyritystäja aloitettava eliminaation nopeuttamiseksikolestyramiinilääkitys.Syklosporiini– Ks. taulukko 9.– Syklosporiinilla on todettu lumekontrolloiduissatutkimuksissa niveltulehdustarauhoittava vaikutus, joka on verrattavissamuiden reumalääkkeiden kuten kultaruiskeiden,D-penisillamiinin, atsatiopriininja hydroksiklorokiinin vaikutukseen [50,97−99] B , [100]. Vaikutus laskoon on vähäinen.Lääkkeen on osoitettu myös hidastavaneroosioiden syntyä [70].– Haittavaikutuksia ovat muun muassa päänsärky,vapina, dyspepsia, pahoinvointi, parestesiat,lisääntynyt karvoitus, ienhyperplasiaja munuaistoksisuus [97] A . Jos verenpainekohoaa, on vähennettävä annostatai aloitettava verenpainelääkitys [101].– Lääkkeen munuaistoksisuus riippuu annoksesta.Riski on pienempi, jos annos ei ylitämäärää 4 mg/kg/vrk ja jos annosta pienennetäänseeruminkreatiniinipitoisuudensuurentuessa yli 30 % lähtöarvosta [102].Monet lääkeaineinteraktiot on muistettava(taulukko 9). Syklosporiinin pitkän aikavälinturvallisuudesta munuaisten kannaltaei ole riittävää näyttöä, mikä vuoksi hoidonjatkaminen yli kahden vuoden ajan vaatiitarkkaa harkintaa [103, 104].Kultaruiskeet– Ks. taulukko 10.– Kultaruiskeilla on lyhytkestoisten satunnaistettujen,lumekontrolloitujen hoitotutkimustenmukaan hyvä niveltulehdusta rauhoittavavaikutus [105−108] A , joka vastaamuun reumalääkehoidon tehoa [50] A .– Kultahoito joudutaan suhteellisen useinkeskeyttämään haittavaikutusten takia[105]. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovatiho- ja limakalvo-oireet, joita esiintyy 20–30 %:lla [105, 108]. Jos ihottuma on lieväja paikallisesti rajoittunut, kultahoitoa kannattaatauon jälkeen kokeilla uudelleen pienennetylläannoksella. Proteinuriaa esiintyynoin 5 %:lla ja verenkuvamuutoksia noin1 %:lla. Eri reumalääkkeiden tehoa ja turvallisuuttakartoittavassa meta-analyysissäkulta todettiin toksisimmaksi valmisteeksi[51, 52] B . Tästä analyysistä kuitenkin puuttuivatmuun muassa syklofosfamidi ja syklosporiini.– Kulta ei ole varsinainen immunosuppressiivinenaine eikä se lisää infektioherkkyyttä– Kultaruiskeiden käyttö on nykyisin vähäistä[68].13Nivelreuma