Suomi-Etelä-Afrikka-seura ry:n jäsenjulkaisu 1|2009

UbuntuSuomi-Etelä-Afrikka-seura ry:n jäsenjulkaisu 1|2009

pääkirjoitusubuntu umgantungabanye on xhosan kielinensananparsi, joka vapaasti suomennettunatarkoittaa, ettähenkilön ihmisyyttä mitataanhänen suhtautumisellaankanssaihmisiinsä. Ubuntu onafrikkalaisen humanismin peruskäsite.Buntu korostaa yhteisönvastuuta sekä jäsenistäänettä muukalaisista.Ubuntu muodostuu kahdestakäsitteestä. Ntu on esi-isistätärkein. Hän antoi aikoinaanohjeet ihmisyyteen. Yhteisönon oltava jäsentensä turvakaikissa tilanteissa. Orpoja eiole, kaikki ihmiset kuuluvatjohonkin. Ubu on abstrakti,laadullinen käsite. YhdistettynäUbu ja Ntu muodostavatUbuntu-sanan, joka käskeemeitä huolehtimaan toisistamme.UbuntuSuomi-Etelä-Afrikka-seura ry:n jäsenjulkaisu 1|2009Apartheid-järjestelmän kaikkienemmistöä vastaan kohdistamatnöyryytykset tähtäsivätUbuntun tuhoamiseen. Semelkein onnistui. Ubuntu kuitenkinelää. Työ Etelä- Afrikandemokrataian voimistamiseksivahvistaa myös Ubuntua.(sven stranden)sisältöPääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3Yrittäjähanke tähyää jo tulevaisuuteen . . . . . . . . 4Yrittäjät tutustumaan etelän kollegoihin. . . . . . . 6Köyhimmätkin hyötymään matkailuvirroista . . . 7Maman majatalossa kaikki on tip top . . . . . . . . . 9Rikollisuus puhuttaa lehtien palstoilla. . . . . . . . 10Etelä-Afrikan vesihuollonongelmat toistavat historiaa . . . . . . . . . . . . . . . . 13News from South Africa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14Uutisia Etelä-Afrikasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16TEEMA: Lasten Etelä-Afrikka. . . . . . . . . . . . . . . 17Linjanmuutos aids-politiikassavoi olla avaus myös lapsille . . . . . . . . . . . . . . . . . 18Hiv-positiivinen Leboelää normaalia pienen pojan elämää . . . . . . . . . 21Erityiset lapsemme. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22School of Hope is all it promises to be . . . . . . . . 24Matkalla perheeksi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26Vilma sai siskon Johannesburgista . . . . . . . . . . . 28Adoptioäiti tapasi biologisia äitejä . . . . . . . . . . . 30Elokuvaprojekti: Parempaa elämää etsimässä . . 31Vili ja Eeva tekivätupean reissun ystävyyskouluun. . . . . . . . . . . . . . 32Regards from Arethabeng . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34ubuntu on suomi-etelä-afrikka-seuran jäsenlehti, joka ilmestyy 1–2 kertaavuodessa. Suomi-Etelä-Afrikka-seura ry | PL 535, 00101 Helsinki | www.afrikka.nettämän numeron päätoimittaja Johanna Hietalahti | kannen kuva Johanna Hietalahti | ulkoasuja taitto Tiina Åsenbrygg | paino Waasa Graphics OyjäsenmaksuYksityiset jäsenet 12 €,Yhteisöjäsenet 84 €.Jäsenmaksu maksetaantilille 554904-248008.Uudet jäsenet ovatlämpimästi tervetulleitaseuraan!ilmoitayhteys tietosiseuran sihteerille osoitteella:leena.marsio@saunalahti.fitai postitse: Suomi-Etelä-Afrikka-seura,PL 535, 00101 Helsinki.jäsenet saavatseuran lehden Ubuntunsekä tiedotteita niin sähköpostitsekuin seuran kotisivunkautta. Niissä kerrotaantulevista kulttuuritapahtumista,seminaareistaja muista ajankohtaisistaasioista. Tervetuloa mukaantoimintaamme!suomi-eteläafrikka-seuranhallitus 2008 – 2009Esko Aaltio (varapj.)Arja Alho (pj.)Johanna HietalahtiPetra JääskeläinenAnnu KekäläinenBörje Mattsson(taloudenhoitaja)Leena Märsylä (varapj.)Maiju TykkyläinenvarajäsenetTapani BrotherusIlkka RistimäkiMark WallersihteeriLeena MarsioBatho Pele– putting people firstEtelä-Afrikan taloudellinen ja sosiaalinen kehitys on tuskallisen hidasta.Kun muistelen ensimmäisiä käyntejäni Etelä-Afrikassa 1990-luvun alussa, olinaivan huumaantunut sinisistä Jakaranda-puun kukista. Idyllisen puutarhakaupunginkupeessa oli kuitenkin aivan toinen todellisuus, joka lamaannutti. Mustientownship, josta puuttuivat kaikki: kunnolliset asumukset, kunnallistekniikka,palvelut – ylipäätään elämisen edellytykset. Siitä huolimatta pikkulapsetleikkivät ja nauroivat, pojat pelasivat jalkapalloa ja jotenkin ihmiset pystyivätpitämään kiinni itsekunnioituksestaan. Ani varhain aamulla töihin lähti siistejäihmisiä puhtaissa valkoisissa paidoissaan. En voinut käsittää tätä ihmettä!Miltei 20 vuotta myöhemmin syksyllä 2008 olin yhtä huumaantunut sinisistäkukista. Edelleen ihmiset asuvat townshipeissä. Vain vaivoin hökkelikylienasumisen tason kohoamisen huomaa. On tullut tiilitaloja, jonkin verran kunnallistekniikkaa,mutta vieläkin lapset leikkivät rikkinäisten tavaroiden peittämilläkujilla, ja erilaiset sähköjohtoviritelmät saavat pelkäämään onnettomuuksia.Ehkä kehitys näkyy siinä, että ahtaissa asunnoissa on nyt vuoteen lisäksi isompitelevisio ja mahtavat stereot. Soweto on tietysti poikkeus. Se on ikään kuinkäyntikortti.Musta työväki painii vieläkin samojen ongelmien parissa. Julkinen liikennetoimii huonosti. Aamuisin menee tuntikausia pelkkään työmatkaan ja sama illallapalatessa kotiin. Siksipä tapaamamme ”iltapäiväkerhon pitäjä” tekee hyvintärkeätä työtä. Pikkuruisessa hökkelimajassa kolmen istuttavalla sohvallakokoontuu 10-15 lasta tekemään läksyjä, syömään välipalaa ja katsomaan telkkaria.Ahtaassa huoneessa on enemmän lähimmäisen rakkautta kuin neliöitä.Presidentti Thabo Mbekin eroaminen ja sitä edeltävä erovaatimus hämmensiminua. Etelä-Afrikassa käydessäni siihen tuli enemmän sävyjä ja suoranaista ymmärrystä.Kun tapasin Tokyo Sexwalan, ANC:n vaikuttajan ja erittäin varakkaanliikemiehen, mieleeni tuli juuri hänen retorinen kysymyksensä Etelä-Afrikan apartheidinjälkeisessä rakennusurakassa: ”Are in in power or in office?”Mbekin aikana ei otettu vakavasti HIV/AIDSin tappavaa luonnetta. Uusiterveysministeri Barbara Hogan sanoikin, ettei kukaan voi edes käsittää millaistaarjen sankaruutta kaikki ne ihmiset edustavat, jotka ovat kärsineet suoraantai välillisesti AIDS:sta. Mbekin aikana panostettiin puolustukseen ja armeijaan,kun mahtavin kenraali maassa on köyhyys ja sairaudet. Mbeki tokionnistui jotenkin Zimbabven Mugaben hirmuvallan suitsimisessa, mutta vastasitten, kun valtava pakolaisvirta ja sen aiheuttamat muukalaisviha murhina jalevottomuuksina olivat jo päällä. Silti ANC:n sisällä on menossa vaikea prosessi,jota kuvastaa jo vuosien takainen Tokyon kysymys.Afrikan mantereella ei ole ollut helppoa yhdistäätoisiinsa omia heimotraditioita, siirtomaaherruudenperintöä, itsenäisyyttä ja siihen liittyviä demokraattisiakäytäntöjä.Epäonnistumiset eivät ole yksin afrikkalaistenharteilla, eurooppalaiset ovat kylväneet epäonnistumistensiemenet jo kauan sitten. Silti eteläafrikkalaistenja myös meidän täällä Suomessaon oikeus odottaa, että Batho Pele toteutuu.Etelä-Afrikan vauraus ja kehitys mitataan ihmistenkautta. Odottavan aika on pitkä.arja alho, puheenjohtajaUBUNTU 1/09 | sivu 3

UBUNTU 1/09 | sivu 4Yrittäjähanke tähyää jotulevaisuuteenSuomi-Etelä-Afrikka-seuran hanke ”Mikroyrittäjyyden edistäminenEtelä-Afrikassa 2005−2009” on edennyt suotuisasti. Tiiviskursseillaon koulutettu jo lähes 1500 yrittäjää kuuden paikallisen yhteistyökumppaninkanssa.Teksti Leena Marsio ja Tapani Brotherus kuva Leena MarsioHankkeen edetessä moni asia on kypsynyt.Koulutusmääriä on supistettu, jalaatuun on panostettu yhä enemmän.Laadun kehittämisessä erilaiset palautteen-ja arvioinninantamisen menetelmätovat olennaisia. Kurssille rekrytoinnissaarvioidaan hakijan sopivuutta kurssille:joko olemassa olevaa yritystä tai hakijanpotentiaalia ja motivaatiota ryhtyäyrittäjäksi. Kurssilla opiskelijat arvioivatkurssia ja kouluttajaa. Mentorointivaiheessakirjataan ylös käynnit, keskustelunaiheet ja lisäkysymykset.Kurssin käyneiden yrittäjienavuksi taloushallintoon on Etelä-Afrikka-seuran kumppani GSDT (Greater StellenboschDevelopment Trust) StellenboschinKayamandissa kehittänyt niinsanotun Weekly Money Management-järjestelmän. Kun yrittäjä ennen korkeintaankirjasi menonsa ruutuvihkoon,useimmiten ei sitäkään, käy hän nyt viikoittaintäydentämässä kouluttajakumppanintietokoneluokassa tulonsa ja menonsaomaan rekisteriin. Mikäli yrittäjähaluaa hakea rahoitusta tai lainaa yritykselleen,on hänellä tietokoneella olemassavalmiina tuloslaskelma.Mikroyrittäjyyshankkeentavoitteena on rikkoa2000 koulutetun rajatämän vuoden loppuunmennessä.Eräs innovaatioista on Thembalitshanluoma käytännön opas, joka syntyiviime kesäkuussa puhjenneen muukalaisvihakriisinpikahoidoksi. Opas kertoooman alueen yrittäjille, mistä löytääedullisimmat oman alan tukut, missäovat parhaat markkinat tai − mikäli yritysei kannata − missä on avoimia työpaikkoja.Liikkeelle on lähdettävä aivanperusasioista.Mentorointi on tullut yhä keskeisemmäksiosaksi koulutusta. Alun kolmenkuukauden sijaan mentorointi voinyt kestää puolitoistakin vuotta. Useimmitenmentori on yrittäjäkouluttaja,mutta GSDT on kehittänyt mallin, jossapaikalliset menestyvät yrittäjät ottavatyhden kurssilaisen yhdeksäksi kuukaudeksimentoroitavakseen. EsimerkiksiKayamandin townshipissa omasta kodistaanmatkaajille huonetta vuokraava yrittäjätapaa pari kertaa kuukaudessa Stellenboschissamenestyvää bed & breakfast-paikkaa pitävän kollegansa vaihtaakseenvinkkejä markkinoinnista, kodin sisutuksesta,kirjanpidosta ja asiakaspalvelusta.Eniten neuvoja tarvitaan markkinoinnissa.Kayamandin keskus on luonutpalvelujen tarjoajista myös nettisivut valokuvienkera, joita uudet yrittäjät voivatprintata myös esitteikseen.Tutkimus tukemassaKumppaneista Hope Africa on parin viimevuoden ajan omistautunut hankkeentutkimus- ja kehitystyölle. Ubuntussa1/2007 esiteltyä tutkimusta on jatkettu.Vuosien 2005−2007 koulutetut on kerättytietopankkiin, ja neljännes kurssilaisistahaastateltu.Suurin osa koulutetuista on mustia,nuoria ja naisia. Yli puolet elää maaseudullaja loput kaupunkien köyhälistöalueilla.Melkein puolella on jo yrityskurssille tullessaan. Useimmilla on kioski,josta myydään elintarvikkeita, makeisiatai vaikkapa rautanauloja. On myöskäsityöläisiä, putkimiehiä, kampaajia sekämajatalon pitäjiä.Toinen puolikas kurssille tulijoistasuunnittelee yrityksen perustamista,ja noin puolet heistä sen kurssin jälkeentekeekin. Enimmäkseen puhutaan mikroyrityksistä,joissa yrittäjä elättää itsensäja perheensä. Parhaissa tapauksissayrittäjä työllistää myös muita. Etelä-Afrikassayksi yrittäjä elättää suurta perhettä.Tutkimuksen mukaan hanke ononnistunut parantamaan koulutukseenosallistuvien elämänlaatua: uusia yrityksiäon syntynyt, samoin lisää työpaikkoja,ja yritykset ovat kasvaneet. Pienyrittäjätoiminnankehittämisellä on laajemmassakinmittakaavassa merkitystä kokomaantaloudelle ja etenkin köyhien elinolojenparantumiselle.Projekti pakettiinVuosi 2009 on yrittäjähankkeen viimeinentoimintavuosi. Hyvässä vauhdissaoleva hanke pyörii täysillä hyväksi havaittujenkumppanien kanssa. Hankkeenloppuun mennessä on tavoitteena rikkoa2000 koulutetun raja. Tutkimustyö saatetaanpäätökseen, jotta opitut läksyt olisivatniin kumppanien kuin mikroyrittäjäkoulutustatoteuttavien organisaatioidenkäytössä laajemminkin.Tarkoitus on saada kirkastustamyös hankkeen tulevaisuudesta. Missämuodossa olisi parasta jatkaa alullepantua yrittäjyyskoulutusta, ja kuinkasuomalaiset vientiyritykset ja paikallinenliike-elämä voitaisiin saada työhönmukaan?Keskusteluja tullaan käymäänkumppanien ja sidosryhmien kanssa Etelä-Afrikassaja Suomessa. Joka tapauksessatulee käteen jäämään ensiarvoinen tietopohjamikroyrittäjyyden opettamisesta.Sille on käyttöä niin opetusviranomaisillekuin yhteiskuntavastuusta huolta kantavalleliike-elämälle.Lisätietoja:www.afrikka.netwww.afrikka.net/kampanjaMikroyrittäjyyshankkeen kumppanitEtelä-Afrikassa: HOPE Africa (The Health, Opportunity, Partnership andEmployment in Africa, ELCSA-DS (The Development Service of the EvangelicalLutheran Church in Southern Africa), Elgin Learning Foundation,Greater Stellenbosch Development Trust (GSDT), Thembalitsha Foundation,URCSA (Uniting Reformed Church of Southern Africa)Suomessa: Suomen lähetysseura, Suomen liikemiesten lähetysliitto,Suomen YrittäjätLisäksi hanketta ovat tukeneet useat yritykset ja seurakunnat.MikroyrittäjyyshankeMellakat jahintojen nousuhaasteinaToukokuussa 2008 raivonneetetniset mellakat keskeyttivätyrittäjähankkeenopetustoiminnan hetkeksivihan kohdistuttua somaleihinja muihin afrikkalaisiinmaahanmuuttajiin.Kapkaupungin ympärillä30 000 ihmistä joutui kodittomaksi.Hanke on onnistunutparantamaankoulutukseenosallistuvienelämänlaatua.Useimmat Suomi-Etelä-Afrikka-seuran partneritottivat suojelukseensavainottuja muukalaisia.Esimerkiksi Thembalitshapelasti 500 ihmistä kirkkoonsaväkijoukoilta auttaenheitä löytämään uudenpaikan tai asettumaan takaisinkotiinsa sovintoprosessienkautta.Kriisin syyt juontuivatköyhyydestä, turhautumisestaja yhteiskuntakehityksenhitaudesta. Thembalitshatarjosi yhdeksi lääkkeeksiyrittäjäkoulutusta.Toisaalta nousevatelinkustannukset ovat ajaneetmonet yrittäjät ahtaalle.Vuoden takaisen tutkimuksenmukaan yrittäjiensuurimpia ongelmia ovatköyhyys, rikollisuus ja se,että asiakkaat eivät maksa.Vuoden 2008 tutkimuksessasuurimmiksi epäkohdiksinousivat niukatvarat materiaalien tai varastonostamiseen sekä kohonneetkuljetuskustannukset.Hintojen nousu näkyyruokaturvassa, mistäsyystä seuran kumppanitovat harkinneet uusiakoulutuksen muotoja. Yksinäistä olisi maanviljelyn alkeidenopettaminen, jottamyös townshipien pienillämaatilkuilla voisi tuottaaruokaa omiin tarpeisiin jamyytäväksi.UBUNTU 1/09 | sivu 5

MikroyrittäjyyshankeYrittäjät tutustumaanetelän kollegoihinKöyhimmätkintutkimushyötymäänmatkailuvirroistaValkoinen vähemmistö omistaaedelleen valtaosan Etelä-Afrikanmatkailuyrityksistä. Yhteisöpohjaisenmatkailun ansiosta köyhimmätkinpääsevät hyötymäänAfrikasta unelmoivista turisteista.Teksti Julia Jäniskuvat johanna hietalahtiYrittäjät pääsevät näkemään yhden Etelä-Afrikan ylpeyksistä, Pöytävuoren.Helmikuussa 2009 järjestetään Mikroyrittäjyyden edistäminen Etelä-Afrikassa -hankkeen tutustumismatkaupeaan maahan ja paikallisiin mikroyrittäjiin. Matkaan on lähdössä parikymmentä suomalaistayrittäjää.Teksti Leena Marsio kuva Leena MarsioUBUNTU 1/09 | sivu 6Etelä-Afrikassa matkalaiset tutustuvatPöytävuoreen, Kapkaupungin ihmisvilinään,bongaavat pingviinejä, maistelevatkuuluisia Stellenboschin viinejä jaihailevat villieläimiä Krugerin luonnonpuistossa.Lisäksi matkailijoilla on ainutlaatuinenmahdollisuus tutustua mikroyrittäjienarkeen seuran hankkeen kautta.Vastuullinen matkanjärjestäjä onSuomen Matka-Agentit Oy. Matkanjohtajanatoimii Anne Aholainen Turun Yrittäjistä.Suurin osa matkalaisista on Varsinais-Suomesta,josta on ennenkin tehtymatkoja maailmalle. Nyt yrittäjät lähtevätensi kertaa Afrikkaan.− Kehittyvät maat ovat mielenkiintoinenja avartava matkakohde suomalaisellepk-yrittäjälle. Myös meidän onlaajennettava näköpiiriämme muuallemaailmaan. Osaltaan tämä matka voi ollahälventämässä ennakkoluuloja kehittyviämaita kohtaan, Aholainen pohtii.Matkan ohjelmaan kuuluu vierailuOld Crossroadsin townshipissa Kapkaupunginkupeessa, jossa seuran kumppanijärjestöThembalitsha toimii. Lisäksivieraillaan Kayamandin townhipissaStellenboschissa, josta puolestaan löytyyGreater Stellenbosch Development Trust.Molemmat ovat kouluttaneet kymmeniämikroyrittäjiä hankkeeseen liittyen.− On kiinnostavaa kuulla minkälaistenasioiden kanssa yrittäjät kamppailevat.Erityisesti odotan heidän tapaamistaantownshipissa.Arja Alho, Suomi-Etelä-Afrikkaseuranpuheenjohtaja, iloitsee yrittäjämatkantoteutumisesta. Paikallisen kehityksenkannalta kumppaneille on hienomahdollisuus saada tietoa suomalaistenyrittäjien organisoitumisesta paikallisestija yhteistyöstä kunnan viranomaistenkanssa, Alho toteaa.− Etelä-Afrikassa pienyrittäjillä eiole yhteistyöverkostoja eikä paikallishallintokaanaina toimi kovin kummoisesti,saati ymmärrä pienyrittäjien tilannetta,Alho muistuttaa.Seuran hanke nykymuotoisenapäättyy vuoden 2009 lopussa. Arja Alhotoivookin, että matka tuottaisi hyviä jatoteuttamiskelpoisia ideoita mahdollisenjatkon suhteen.− Mikäli haluamme jatkaa juuriyrittäjäkoulutusta ja siihen liittyväämentorointia, suomalaisten yrittäjien jayritysten tuki, sitoutuminen ja asiantuntemusovat ensiarvoisen tärkeitä.− Parasta matkan toteutumisessaon huomata, että vaikka Afrikan värit jaäänet varmasti ovat huikaiseva kokemus,pienyrittäjät painivat samojen ongelmienkanssa sielläkin. Halu parantaa omia elinolosuhteitayrittäjyyden avulla hyvin niukoissaoloissa elää vahvana, Alho sanoo.Julia JänisKirjoittaja työskentelee tutkijana Kehitys maatutkimuksenlaitoksella Helsingin yliopistossaja tekee väitöskirjaa Namibian turismista.UBUNTU 1/09 | sivu 7

Maman majatalossaon kaikkiNosizwe B & BD 130 Monde CrescentKayamandi, Stellenbosch084 735 7642tiptutkimusUBUNTU 1/09 | sivu 8Etelä-Afrikka on koko Afrikan mantereentoiseksi suosituin matkakohdeEgyptin jälkeen. Vuonna 2007 Etelä-Afrikassakävi ennätykselliset yhdeksän miljoonaaulkomaista matkailijaa, mikä on8,3 prosenttia enemmän kuin edellisenävuonna.Matkailusektori on tärkeä työllistäjäja muodostaa 8,1 prosenttia maanbruttokansantuotteesta. Matkailijamäärienkasvaessa Etelä-Afrikassa on ryhdyttykiinnittämään yhä enemmän huomiotasiihen, kuinka matkailu voisi hyödyttäätasapuolisemmin koko maan väestöä,etenkin köyhyydestä ja työttömyydestäkärsiviä mustia asukkaita.Apartheidin perintönä valkoinenvähemmistö omistaa edelleen noin95 prosenttia maan matkailuyrityksistä.Mustien osallisuutta edesauttaakseenhallituksen ympäristö- ja matkailuasioidenyksikkö (Department of EnvironmentalAffairs and Tourism, deat) lanseerasivuonna 2006 BEE-pisteytysjärjestelmän(Black Economic Empowerment,BEE).Pisteytysjärjestelmän mukaanmatkailuyritys saa sitä enemmän pisteitämitä enemmän se työllistää mustia työntekijöitä,erityisesti naisia, aina siivoojistajohtoportaaseen. Lisäksi pisteitä saa,jos ostaa palveluja ja tuotteita mustiltapienyrityksiltä. Myös mustien omistusosuusyrityksen osakkeista on yksi keskeinenkriteeri.Järjestelmä koskee kaikkia matkailuyrityksiämatkanjärjestäjistä jaautonvuokraamoista hotelleihin ja ravintoloihin.Ideana on tukea korkeidenBEE-pisteiden saaneiden keskinäistä verkostoitumistaja yhteistyötä. KorkeatVaihtoehtohotellimatkalleYhteisöpohjainen matkailu (community-basedtourism) eroaa pienyrityksistäsiinä, että sen tarkoituksenaon jakaa matkailijoidentuoma taloudellinen hyöty kokoyhteisön − kylän, townshipin taivaikkapa naisten ryhmän − kesken.Yhteisö osallistuu matkailuyrityksenpyörittämiseen, omistaasen ja päättää jäsentensä kesken,miten kertyneet varat käytetään.Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksikäsityömyymälät, township-kierrokset,telttailualueet, majatalotja paikallista kulttuuria esittelevätkeskukset.Yhteisöpohjainen matkailu onkasvattanut viime vuosina voimakkaastisuosiotaan monissa eteläisenAfrikan maissa. Useat matkailijatkokevat tärkeäksi, että voivathyödyttää taloudellisesti kohdemaanyhteisöjä. Ennen kaikkea seon kuitenkin mahdollisuus päästäsuoraan ja aitoon kontaktiin paikallistenihmisten kanssa.Koska kyläläiset eivät aina olemitään matkailun ammattilaisia,taso saattaa vaihdella ja puutteitakinilmetä, mutta oikealla asenteellamatkailija saa ilon irti kokemuksestaan.Julia JänisBEE-pisteet ovat myös edellytys erilaistentaloudellisten etujen saamiselle.Koska järjestelmä on melko uusija perustuu vapaaehtoisuuteen, sen todellisestamerkityksestä on toistaiseksivähän tietoa. Järjestelmä on saanut myöskritiikkiä: se ei ota kantaa työntekijöidenkohteluun eikä muihin eettisiin ja oikeudenmukaisuuteenliittyviin kysymyksiin.Kokonaan mustien pitämiä pienyrityksiämatkailun alalla tulee jatkuvastilisää, mutta monien aloittelijoiden ongelmanaon alkupääoman ja tarvittavienyritystaitojen sekä markkinointikanavienpuute. Tukea, koulutusta ja rahoitustaon vaikea saada, vaikka halukkuuttaja motivaatiota yrityksen perustamiseenriittäisikin.Vuonna 2000 perustettu matkailuyritystentukiohjelma (Tourism EnterpriseProgramme, TEP, nykyisin -Partnership)on kouluttanut ja tukenut tuhansiapienyrityksiä, mutta se on voinutvastata vain osittain nopeasti kasvavaankysyntään.YhteisöpohjaisiamatkailuhankkeitaEtelä-Afrikassahttp://afrikatourism.blogspot.comhttp://www.community-tourismafrica.com/Suurin osa mustien omistamistapienyrityksistä on Bed & Breakfast -tyyppisiämajoituspalveluja etenkin suurtenkaupunkien township-alueilla, kuten Sowetossa,Khayelitsassa ja Inandassa. Näidenlisäksi on yhä enemmän yhteisöpohjaisiayrityksiä.Matkailijan näkökulmasta valinnanvaraariittää, jos haluaa tukea nimenomaanmustien pyörittämiä yrityksiä.Joidenkin tutkijoiden ja poliitikoidenmielestä asia on kuitenkin mutkikkaampi.Siinä missä suuret ja eniten voittoakäärivät firmat ovat edelleen valkoistenkäsissä, mustat saavat puuhastellakaikenlaisten pienhankkeiden parissa.On poliittinen kysymys, missä määrinmustien pitäisi päästä enemmän osallisiksimyös isojen matkailuyritystenomistajuuteen.Olennaista on, että matkailu tuotuloja ja työpaikkoja etenkin sellaisillealueille jotka kärsivät suuresta työttömyydestä.Näillä alueilla pienelläkin matkailuhankkeellavoi olla iso vaikutus.Lähteet:• Christian Rogerson: Transformingthe South African tourism industry: theemerging black-owned bed and breakfasteconomy. GeoJournal Vol. 60, 2004.• Tourism BEE Charter & Scorecard. AUser’s Guide. Department of EnvironmentalAffairs and Tourism & Tourism• Business Council, South Africa. 2007Annual Tourism report. South AfricanTourism Strategic Research Unit.top”Aloitin majatalon pyörittämisen viisi vuotta sitten. Haaveilin siitä pitkäänmieheni kanssa. Hän kuoli diabetekseen, mutta pidin unelmastakiinni.Mustat eivät ennen saaneet perustaa yritystä. Monet esteet ovatpoissa, mutta ei se tärkein. Stellenboschin valkoiset, joilla olisi rahaa, eivätkäy townshipeissä. Kayamandista ei löydy maksukykyisiä asiakkaita.Stellenboschissa käy tuhansia turisteja. Useimmat eivät tule tänne,vaan ajavat jonoissa ohi. He pelkäävät, että täällä on vaarallista. Mustienalueita pidetään vaarallisina!Mutta aina joku tulee. Minulla on ollut vieraita Itävallasta, Amerikasta,Englannista, Saksasta, Suomesta…Kayamandissa on yhdeksän muuta naista, joilla on kotimajoitus.Emme kilpaile keskenämme, vaan autamme toisiamme. Menemme yhdessäkauppaan, jos on paljon kantamista. Laitamme ruokaa. Huomenna minulletulee kymmenen hengen ryhmä illalliselle. Kymmenen!Täällä asuu kaksi poikaani ja minä. He puhuvat sujuvasti kolmeakieltä. Nuorempi on koulussa tuolla mäen alla. Yhdessä luokassa voi ollajopa 70 lasta. Vanhempi haluaisi opiskelemaan Amerikkaan.Bisnes pyörii nyt paremmin. Olin pitkään kotiapulaisena. Tiedän,kuinka valkoiset elävät. Kaiken on oltava siistiä. Yläkerran huoneessa onaivan uusi sänky, lakanat ja pyyhkeet. Pidän huolen, että yöpöydällä on ainaraikasta vettä.”Johanna HietalahtiMama tarjoaa vieraalleen paitsi viihtyisän majapaikanmyös perinteisiä eteläafrikkalaisia herkkuja.Johanna HietalahtiUBUNTU 1/09 | sivu 9

Rikollisuuskoskettaa kaikkiaRikollisuuden aikaansaamat pelontuntemukset ovat yhteisiä kaikille,vaikka mahdollisuudet puolustautuarikollisuutta vastaan ovat erilaiset,selviää gradu-tutkimuksesta.”Media käsitteleerotuja eri tavalla”Valkoihoisiin rikosten uhreihin kiinnitetäänlehdistössä eri tavalla huomiotakuin muiden ryhmien rikostenuhreihin.Piikkilanka on kysyttyä tavaraa Etelä-Afrikassa.”Rangaistuksetkovemmiksi”Sowetanin ja Die Burgerinyleisönosastoissa vaadittiinrikollisille kovempiarangaistuksia. Sowetanissavaadittiin jopa kuolemanrangaistuksenpalauttamista,johon lehdenpääkirjoitus tosin suhtautuikielteisesti. Samavaatimus esitettiin myösDie Burgerin yleisönosastossa,jossa vaadittiin ruumiillistarangaistusta eli”mahdollisimman epämiellyttäviärangaistuksia”.Die Burgerin jamyös yksi Cape Timesinkirjoittaja pitivät rikollistenkohtelua liian humaaninaja pitivät sitä yhtenäsyynä rikollisuuden yleisyyteen.Rikollisilla ei olenykyisin riittävästi pelotteitayhteiskunnan taholta.Maan johto, presidentti,ANC ja hallitususkoivat tutkimuskaudenaikana maan rikollisuudenolevan hallinnassa.Lehdet olivat toista mieltä.Myöhemmin kesällä 2007julkaistut rikostilastotvahvistivat kansalaistenarkikokemukset oikeiksi:rikollisuus oli noussutkasvuun. Tällä hetkellätilanne on positiivisempi.Hallituksen toimet ovatvaikuttaneet, ja rikollisuuson jälleen kääntynytlaskuun.Etelä-AfrikanvesihuollonEtelä-Afrikka painii yhä samanlaisten vesihuollonongelmien kanssa kuin sata vuotta sitten.Teksti ja kuvat johanna hietalahtiwww.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitoksettutkimusongelmattoistavat historiaaVedenhakupiste Khopossa.UBUNTU 1/09 | sivu 12Townshipeissä pelätään, koskasuurin osa rikoksista tapahtuu siellä,eikä köyhillä ole mahdollisuuttarakentaa ympärilleen turva-aitoja.Vain varakkailla on mahdollisuus ostaaturvallisuutta.Erityisesti naisiin ja lapsiinkohdistunut väkivalta on raaistunut.Maaseudulla erityisen suuressavaarassa ovat maanviljelijät. Tutkimuksenmukaan monet maatyöläisetovat peloissaan isäntien heitäkohtaan osoittamasta raakuudesta.Keskustelu vahvisti muutamienyhteiskunnallisten ilmiöiden esiintymistä:eettisten normien katoamista,rotukysymyksen merkitystä,ihmisten eriarvoista kohtelua lainedessä, maaseudun erityisongelmiasekä keskustelua kuolemanrangaistuksenpalauttamisesta.Helvi KolehmainenLehdissä on myös taipumus nimittääerirotuisia rikollisia erilaisintermein. Mustan maatyöläisen tappaneistavalkoisista nuorista käytettiinnimitystä ”young men” (”nuoretmiehet”), kun ANC:n varapresidenttiZuman nimitys raiskausoikeudenkäynninajan oli ”the rape accused”(”raiskauksesta syytetty”) ja hänentaloudellisen neuvonantajansa ”aconvicted fraudster” (”petoksestatuomittu”).Suoranaista rasismia ei kuitenkaannäkynyt, lukuun ottamattamuutamien Die Burgerin yleisönosastokirjoitustenheijastumia.Mail & Guardianin haastattelemienasiantuntijoiden mukaanlehdistö lankeaa syntiin, josta voikritisoida suomalaisiakin lehtiä: käsitelläänyksittäisiä rikoksia, muttalaajemmat rikollisuuteen liittyvät yhteydetpuuttuvat.Helvi KolehmainenVesihuollon tila selviää Harri MäenEtelä-Afrikan ympäristöpalveluiden kehitystäkoskevasta väitöskirjasta.Mäki tutki kuinka vesiongelmaratkaistiin neljässä eteläafrikkalaisessakaupungissa, Kapkaupungissa, Grahamstownissa,Durbanissa ja Johannesburgissa,ja miten ratkaisut vaikuttivatkaupunkikehitykseen ja ympäristöönvuosina 1840–1920.Tulosten mukaan vesihuollon kehittymistämääräsivät eniten väestönkasvu,kuntatalouden rajoitukset sekä kaupungininsinöörienja -lääkärien näkemykset.Myös rotuasenteet vaikuttivat.– Infrastruktuuri levisi ensiksivalkoisten asuttamille alueille ja vastasen jälkeen – jos sittenkään – muille alueille,Mäki selvittää.Rotukysymys nousi vahvasti esiinerityisesti terveysongelmien kohdalla.Afrikkalaisten asuinalueita pidettiin tautipesäkkeinä,mitä käytettiin lääketieteellisenäperusteluna rotuerottelulle.– Taudit eivät kuitenkaan suostuneetnoudattamaan rotu- tai luokkarajo-ja. Siksi afrikkalaisten terveydestä alettiinhuolehtia valkoisten suojelemiseksi.Tämä tarkoitti puhtaan juomaveden toimittamistaafrikkalaisille.Mäen mukaan Etelä-Afrikan tilannetta1800-luvun lopulla voidaan hyvin verratanykyiseen. Muuttoliike maaseudultakaupunkeihin oli silloinkin suurta. Alueellesaapui siirtolaisia Euroopasta ja Aasiasta.– Viranomaisten ongelmat ovatsamat kuin sata vuotta sitten: miten taatatoimivan infrastruktuurinrakentaminen jatarvittavat palvelut, Mäkiluettelee.Lain mukaan vesi-ja jätehuolto kuuluvatjokaisen eteläafrikkalaisenperusoikeuksiin. Silti noinviisi miljoonaa asukastaon ilman riittävää määrää puhdasta vettä.Yhtenä syynä pidetään 1990-luvun markkinataloussuuntaistapolitiikkaa, mikä onjohtanut vesihuollon yksityistämiseen jasitä kautta palvelujen kallistumiseen.– Historia ei välttämättä toista itseään,mutta silti on mahdollista oppiasiitä mitä on tapahtunut aiemmin, varsinkintehdyistä virheistä, Mäki huomauttaaviitaten Johannesburgin vesihuollostavuoteen 1905 vastanneen yhtiön toimiin.Palveluja riitti vain niille, joillaoli rahaa. Bisnestä maksimoitiin kannattavallakiinteistökaupalla.– Yhtiön pitäisi olla varoittava esimerkkiniille, jotka vaativat yksityistämistäratkaisuksi vesihuollon ongelmiin.Harri Mäen yleisen historian alaankuuluva väitöskirja “Water, Sanitationand Health – The Development of theEnvironmental Services in Four SouthAfrican Cities, 1840–1920” tarkastettiinTampereen yliopistossa 11.10.2008.UBUNTU 1/09 | sivu 13

NEWS FROM SOUTH AFRICACoping with COPEMedia speculation over who will dominate South Africanpolitics appears to have largely replaced straight newsreportage, as the split-off from the ANC, controversiallynamed the Congress of the People (COPE), begins toformalise its party political character. There is much talkof change in the air and the need for change, but little ofthe substance of what change should entail.Text MARK WALLERSA to clamp down on child labourThe government released the draft ChildLabour Programme of Action as part ofits plans to reduce the number of SouthAfrican children – currently estimated ataround one million – who are forced intolabour.The programme of action, releasedin Pretoria in June, aims to reduce thenumber of children whose schooling isadversely affected by the work they arerequired to do by up to 80 %.This figure includes the number ofchildren, especially in rural areas, who livemore than five minutes’ walk away fromtheir source of drinking water, which theyare usually responsible for fetching.Child labour refers to work that isexploitative, hazardous or inappropriateto the age of the child and which isdetrimental to their safety, poses a riskto their health, social, physical, spiritualor mental development and affects theirschooling.In March 2006, the Labour ForceSurvey established that about 847 000children between the ages of 10 and 17years were involved in child labour inSouth Africa.Source: BuaNewswww.buanews.gov.za/newsUBUNTU 1/09 | sivu 14COPE has been formed largely bythose appointed to high positionsin government by former PresidentThabo Mbeki. After Mbeki’s recall andreplacement by the ANC, disgruntledpolitical allies, led by Mosiuoa Lekota,decided to put their centre-right stanceon its own footing.COPE takes its name from anearlier Congress of the People. This wasthe 1955 mass gathering that adopted theFreedom Charter, in Kliptown, south ofSoweto. The Charter comprised the maindemands of the liberation movementduring the struggle against apartheidrule. It is still regarded by the ANC andits partners in its tripartite alliance ofCOSATU and the SACP as its guidingdocument.The ANC recently lost a courtcase to prevent Lekota and his partnersfrom using the name Congress of thePeople.The split from the ANC wasaccompanied by much bitter acrimonyagainst those labelled as dissidents. Formany ANC loyalists the move smacks oftreachery, reminiscent of the injuriousdefection in 1959 of a small group ofactivists who formed the Pan-AfricanistCongress.But with the transition frombeing a mass movement fightingapartheid colonial rule to being apolitical party in the more confinedframeworks of liberal democracy, thereis a slow recognition that splits, mergersand party opposition are part of therough and tumble of the current state ofdemocracy. This view was voiced by ANCPresident Jacob Zuma, who just beforeChristmas called for an end to the “namecalling” against COPE.The novelty value of the newparty has drawn massive mediaattention, giving a high profile to COPE’slaunching rallies on the 16 Decemberpublic holiday for Reconciliation Day. Byriding the crest of press attention, COPEhas been able to appear to punch farabove its weight.Though it made a strong impactin local elections in the Western Cape inearly December, this was in part becauseof a debacle that saw the ANC fail toregister in time to take part in the poll.In other local elections, including inGauteng, COPE has barely registered itsexistence.Commentators inside and outsidethe ANC attribute much of the interestin COPE to disillusion with the thrust ofANC policy, which has wavered betweenneo-liberal economic recipes and erraticdevelopmental efforts at tackling povertyand unemployment.Last November’s nationalconference in Polokwane saw theadoption of more consistent policiesaimed at the latter within the strategyof nation building focussed strongly ondevelopment. This conference electedJacob Zuma as ANC President, whoreplaced Thabo Mbeki.According to many analysts,it was only a matter of time beforethe change of direction indicated atPolokwane resulted in changes at thetop level. The appointment of veteranANC leader, and former Robben Islandprisoner, Kgalema Motlanthe reflectedthis. The more leftward trajectory ofPolokwane sat uneasily with the thrust ofThabo Mbeki’s government.Though the incident that broughtmatters to a head concerned allegationsin a court ruling that Mbeki hadinterfered in legal processes concerningJacob Zuma, the recall of Mbeki was theculmination of more weighty processes.But Mbeki is an ANC loyalist. Despite hisremoval from the post of party and statepresident, he would be unlikely COPEmaterial.As the year drew to a close thepress were speculating on the likelymassive losses by the ANC in the 2009national elections. The assumptionis that COPE and the conservativeDemocratic Alliance could inflictheavy damage on the ANC. But this inturn rests on the assumption of theopposition parties being able to forgestrong enough alternatives that appeal tovoters. It may be that COPE and the DAwill spend much time treading on oneanother’s feet in policy terms and thenew party will fail to stand out.Living Conditions Surveyunder wayStatistics South Africa (Stats SA) haslaunched its Living Conditions Survey,a first-of-its-kind study that will helpmeasure poverty reduction and theeffectiveness of social developmentprogrammes in the country.For the survey, data will be collectedfrom some 30 000 houses through acombination of questionnaires and diariesduring the survey period, which will runover 12 months.The survey started in September andwould end in August 2009.The survey is supposed to helpthe country achieve the United Nations'Millennium Development Goals by 2015.Although Stats SA has a rangeof data sets and time series which areuseful in assessing changes in the profileof poverty, he said that none of themmeasured and assessed the progress inpoverty reduction.The hope is that the survey, ifsuccessful, will change the current processof having to use data from a variety ofsources in order to arrive at a povertymeasure.The purpose of the survey is alsoto gain a deeper understanding of thenature of poverty, while indicating otherapproaches in dealing with poverty in awider approach. It will seek to understandpeoples' own understanding of povertywhile also looking at the living conditionsof South Africans.Source: BuaNewswww.buanews.gov.za/newsCampaign againstgender-based violenceGovernment called on South Africansto join hands and support the nationalcampaign against gender-based violence.Held each year, the 16 Days ofActivism Against Gender Violencecampaign challenges South Africans todeclare a truce on violence against womenand children and ultimately to make it apermanent one.The period began on 25 Novemberand ended on Human Rights Day on 10December.The Victims Charter encouragedvictims to demand services fromadministrators in the country's justicesystem and educates them about theirrights.The SADC Protocol on Gender andDevelopment called for governments inthe region to repeal all discriminatorylaws and instead include gender equalityand equity in their Constitutions. It alsohas urged for 50 percent representation ofwomen in political and decision-makingstructures by 2015.Although the global campaignfocuses on violence against womenonly, South Africa added children to itscampaign because of the high incidence ofchild abuse in the country.During the campaign woman wereurged to support victims of abuse andencourage them to break the silence byreporting it to the police.People could also volunteer theirtime or donate money in support of a nongovernmentalorganisation or communitygroup in their area to help abused womenand children.Source: BuaNewswww.buanews.gov.za/newsUBUNTU 1/09 | sivu 15

UUTISIA ETELÄ-AFRIKASTATeemaUBUNTU 1/09 | sivu 16A proposal tolink teacherssalaries to learnerperformanceshot downTeacher unions have shot downa proposal to link the payment ofteachers with the performance oftheir pupils.A 10-point draft ANC plan,released in November, includesa proposal that the evaluationof teachers be based on theextent to which their pupilsperformances improve. Thesame document has sparkedhuge debate on Outcomes BasedEducation (OBE).Teacher unions say althoughthey were part of discussions,they have not endorsed the ANCdraft plan in its entirety. They saythe current evaluation system isnot working and this proposal willnot do either.“No teacher would faillearners if the performance oflearners is linked to your salary,”says South African DemoraticTeacher's Union official ThobileNtola.This now means it is backto the drawing board if a middleground is to be found.Source: SABC newswww.sabcnews.comRuotsalais- eteläafrikkalainenooppera KapkaupungissaRuotsalaisen runoilijan ja xhosalaisen ennustajankohtaamisesta Etelä-Afrikassakertova ooppera esitettiin loka-marraskuussaKapkaupungissa. NorrlandsOopperan ja Kapkaupungin oopperan yhteistyönäsyntynyt teos sai ensi-iltansaUmeåssa viime maaliskuussa.Tarina kertoo ruotsalaisen hovielämännaurettavuuksista, Ruotsin Itä-Intiankauppahuoneen laivan orjalastin kohtelustaja Xhosa-heimon elinkeinojen tuhoutumiseenjohtaneista tapahtumista. Sekärunoilijalla että ennustajalla on todellisetKuoro on tehnyt pitkään yhteistyötä eteläafrikkalaisten kanssa.Vuyisile Hlaka, Kapkaupungin Oopperan kuororyhmän jäsen.©ruamjai-kuoroesikuvansa. Osin keinotekoisen tarinanvahvuus on loistava musiikki ja erinomainenlaulajakunta.Oopperan säveltäjä on ruotsalainenMats Larsson Gothe. Kapkaupungin oopperanesityksessä oli mukana kolme ruotsalaistasolistia. Muu solistikunta, kuoroja tanssijat olivat eteläafrikkalaisia, kapellimestariitävaltalainen. Teoksen kansainvälisyyttäkorostaa, että käsikirjoituson eteläafrikkalainen ja ohjaus englantilainen.Helvi KolehmainenRuamjai-kuoro ensivuonna Etelä-AfrikkaanYleisradion vuoden 2008−2009 nuorisokuoroksivalittu Ruamjai lähtee loppuvuodestaEtelä-Afrikkaan.Vuodesta 2000 Jyväskylän yliopistonMusiikin laitoksella toiminut kuoro ontehnyt pitkään yhteistyötä mm. eteläafrikkalaistenja thaimaalaisten muusikoidenkanssa.Lisäksi kuoro on perehtynyt monipuolisestieri musiikkitraditioihin ja -tyyleihinympäri maailmaa.Kuoroa johtaa Sanna Salminen. Laulajatovat iältään 14−26-vuotiaita.Kuoron tuorein levytys Yhteinen sydän– Shared heart julkaistiin jouluna2007. Se sisältää koosteen kuoron keskeisimmästäohjelmistosta.Johanna HietalahtiLisätietoja: koti.mbnet.fi/ruamjai/Esittely.php©Poet and ProphetessKuvat Johanna hietalahtiETELÄ-AFRIKKAKun Etelä-Afrikka alkoi karistaaapartheidin käytäntöjä harteiltaan90-luvun alkupuolella,myös lasten asema alkoi parantuamonin tavoin.Vielä parikymmentä vuottasitten maaseudulla noin 90lasta tuhannesta kuoli erilaisiinsairauksiin. Nyt luku on puolittunut.Rokotusohjelmat ovattehostuneet, ja lääkkeitä onparemmin saatavilla. Uudenlaistatoivoa luo remonttiinjoutunut aids-politiikka, jokaElina Oinaan jutussa määrittyyuudeksi avaukseksi myöslapsille.Teemasivuilla kohdataanlapsia läheltä ja kaukaa: tutustutaanhiv-tartunnan saaneeseenLebo-poikaan, seurataanJonna Nummelan viimeisiätyöpäiviä kehitysvammaistenlasten ja nuorten hoitokodissasekä kurkataan Etelä-Afrikastatyttären adoptoineen Ouranperheen arkeen.Lisäksi onnitellaan vantaalaistaMikkolan kouluahienosti toteutetun elokuva-LASTENprojektin tiimoilta! Suomi-Etelä-Afrikka-seuran tukemahanke tuotti koskettavan,rankkojakin aiheita käsittelevänlyhytelokuvasikermän lastenoikeuksista ja unelmista.Eteläafrikkalaisten ja suomalaistenlasten yhdessä ideoimaja tekemä elokuva on nyt ladattavissaseuran internet-sivuilta.Kaksi Mikkolan koulunoppilasta, Vili Korteniemi jaEeva Kaihola, kertovat tunnelmistaanmatkalta Afrikkaan.UBUNTU 1/09 | sivu 17

Teema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKAUBUNTU 1/09 | sivu 18Elina OinasYksi Etelä-Afrikan lähihistorian hämmästyttävimmistä käänteistä, presidentti Mbekin ero, nosti pintaanmitä erilaisimpia reaktioita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Mutta yhdestä asiasta näytetäänolevan yksimielisiä: uuden hallituksen myötä Etelä-Afrikan terveyspolitiikka sai uuden ilmeen.Teksti Elina OinasLinjanmuutos voi ollaKirjoittaja on yhteiskuntatieteiden dosentti ja toimii tutkijanaPohjoismaisessa Afrikka-instituutissa Upsalassa.mian taltuttamiseksi. Uusi hallinto antaasille lopultakin virallisen siunauksen.Toivottavasti myös resursseja ja uskottavuutta.Hoganin myötä valtiollinen, paikallishallintojenja kansalaisyhteiskunavausmyös lapsilleBarbara Hoganin nimitys terveysministeriksimerkitsee uutta alkua maanaids-politiikalle. Täysin tyhjästä Hoganei aloita, eikä hän ole yksin: koko2000-luvun ajan maassa on tehty väsymätöntäja laaja-alaista työtä hiv-epide-Etelä- Afrikkaanuusi aidsohjelmaUusi Etelä-Afrikan terveysministeriBarbara Hoganon virallisesti ilmoittanut,että aids on hi-viruksen aiheuttama.Ilmoituksellaanhän kumosi hallituksessakymmenen vuotta jatkuneenpäinvastaisen linjan.Entinen Etelä-Afrikanpresidentti Thabo Mbekija hänen terveysministerinsäManto Tshabalala-Msimang kielsivät pitkäänyhteyden hiv:n ja aidsinvälillä. Aids-aktivistienmukaan terveysministerinsuosimat lääkkeet olivatvalkosipuli, punajuuri, sitruuna,oliiviöljy ja afrikkalainenperuna antiretroviral-lääkkeidensijasta.Etelä-Afrikassa tapahtuunoin 1000 hiv-tartuntaapäivässä, ja 1000kuolee aidsin aiheuttamiinsairauksiin. Noin 550 000eteläafrikkalaista saa tällähetkellä sairauteen sopivialääkkeitä. Tartunnan saaneitaon 5,5 miljoonaa, enitenmaailmassa.Enemmän kuin puoletmaan sairaalapaikoistatäyttyy aidsiin liittyvistäsairauksista. Yli neljännesmaan terveydenhoitokustannuksistakuluu taisteluunaidsia vastaan.Uusi aids-ohjelma paneutuuerityisesti odottavienäitien hoitoon niin ettälapset eivät syntyessäänperisi äitinsä sairautta.Helvi Kolehmainen”Terveydenhuollonparissatyötä tekevätammattilaiset jaaktivistit ovatvihdoin saaneethallinnon, jonkakanssa voiuskoa aitoonyhteistyöhön.”UBUNTU 1/09 | sivu 19

kuvat Katarina JungarTeema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKAHiv-positiivinenLebo elää normaaliapienen pojan elämääUBUNTU 1/09 | sivu 20nan hiv-politiikka luultavasti lopultakinyhtenäistyy. Esimerkiksi Mark Heywood,aiemmin yksi kuuluvimmista vastarinnanäänistä ja keskushahmo niin kansalaisliikeTretament Action Campaignissakuin AIDS Law Projectissakin, toimii nytSouth African National AIDS Councilinvarapuheenjohtajana.Ruohonjuurikapinalliset ovat siispäässeet keskusteluetäisyydelle. Terveydenhuollonparissa työtä tekevät ammattilaisetja aktivistit ovat saaneet hallinnon,jonka kanssa voi uskoa aitoon yhteistyöhön.Juuri lasten terveys on nostettukeskeiseksi kysymykseksi vuodelle 2009.Etelä-Afrikassa miltei kuudesta miljoonastahiv:n kantajasta suurin osa on synnytysikäisiänaisia, jolloin vastasyntyneidentartunnat ovat polttava kysymys.Ilman minkäänlaista ehkäisevää hoitoanoin kaksi kolmesta hiv-positiivisten äitienlapsesta selviää ilman tartuntaa.Syytä huoleen on, jos jäljelle jäävänkolmanneksen tartuntaan voitaisiintehokkaasti puuttua, mutta näin ei tehdä.Mbekin hallinnon jahkailu äiti-lapsitartuntaaehkäisevän lääkinnän virallistamisensuhteen on arvioitu johtaneen35 000 lapsen turhaan hiv-tartuntaan,sanovat Harvardin kansanterveystieteenlaitoksen tutkijat.Poliittista tahtoa tulee löytyä kuitenkinsekä kansalliselta hallinnolta ettäkansainväliseltä yhteisöltä. Talouskriisinkourissa aids-lääkinnän resurssien unohtaminenvoi olla kohtalokasta, huomauttavataids-järjestöt.Terveyspoliittisesti äidiltä-lapselle-tartuntaon sekä monimutkainenettä yksinkertainen kysymys. Lääkehoito,jota annetaan lyhytaikaisesti raskaa-Puolet HIVtartunnoistaimetyksessäLasten hiv-tartunnan ehkäisyn ehkähankalin alue on imetys. Noin puoletlasten tartunnoista tapahtuu vastaimetyksen aikana.Helpolta tuntuva ratkaisu vaatiaimetyksen vaihtamista pulloruokintaanei kuitenkaan ole köyhissäoloissa aina viisain vaihtoehto. Useattutkimukset osoittavat pulloruokinnanlisäävän lapsikuolleisuutta,jopa tilanteissa, jossa korvikkeensaatavuudesta on huolehdittu, jahuolimatta sen hiv-tartuntaa vähentävästävaikutuksesta.Imetys altistaa lapsen virukselle,mutta imetyksen muut hyödytovat sen verran suuret, että tartuntariskisaattaa kannattaa ottaa. Tärkeintäon valita jompikumpi: imetyksenja korvikkeen sekoittaminen onkaikkein vaarallisin vaihtoehto.Miten tällaisessa tilanteessavoi päättää? Nykylinjauksen mukaanäitejä yritetään auttaa tekemäänomaan tilanteeseensa parhaiten sopivaratkaisu ja pysymään siinä.Tuki, tiedotus ja tieto ovat kuitenkinharvoin riittäviä, eivätkä asiantuntijatkaannäytä antavan ainaoikeita vastauksia. Esimerkiksi upouusieteläafrikkalaisen Mickey ChopranUppsalassa tarkastettu väitöskirjatoteaa, että tieto on edelleenerittäin puutteellista sekä hoitohenkilökunnanettä äitien joukossa.Mielenkiintoista on, että köyhällä,erittäin korkeiden hiv-lukujenalueellakin saatiin hyviä tuloksiakuolleisuuden vähentämisessä, kunterveydenhuoltoon panostettiin.Johtopäätös on, että päättäjien poliittisillavalinnoilla on suoraa merkitystä,ja toivosta ei pidä luopua.Elina Oinasna olevalle naiselle ja vastasyntyneelle,vähentää tartuntavaaraa 30 %, eikä se oleedes mahdottoman vaikea tai kallis hoitomuoto.Sen avulla lapsen tartuntavaaraei täysin poistu, mutta vähenee huomattavasti.Jo vuonna 2002 eteläafrikkalaisethiv-järjestöt veivät oikeuteen kysymyksenäitien oikeudesta tähän lääkitykseenesittämällä, että hallituksen jahkailu onpaitsi vastuutonta, myös perutuslainvastaista. Etelä-Afrikan uusi perustuslakion varsin radikaali, ja tuomioistuintulkitsi tutkimustiedon lääkinnän toimivuudestasikäli yksiselitteiseksi, ettäse määräsi valtion turvaamaan raskaanaolleelle naiselle ilmaisen lääkityksen. Tätäpidettiin suurena voittona naisille jalapsille – ja häpeänä hallitukselle ja presidentille.Lääketiede on osaltaan pienentänytsynnytykseen ja raskauteen liittyväätartuntaongelmaa. Kuten kaikessa terveydenhuollossa,pullonkaulaksi nousee hallinnointi,lääkkeiden toimitus, testaus,potilaiden ja yhteisöjen osallistaminen,tiedotus ja henkilökunnan puute – kustannuksienlisäksi.Kustannuksia voidaan alentaamonin eri tavoin, ja hinnat ovatkin laskeneetkoko 2000-luvun. Jotkut lääkefirmatovat imagonkohennuksen toivossaluvanneet jopa ilmaisia lääkkeitä neuvoloihin,joten saatavuus ei aina ole ongelma.Hoidon puoltajat kommentoivatvastahakoisten vastaväitteitä osineettisin, osin taloudellisin argumentein:Millaisessa maailmassa lasten tahallinenhylkääminen kuolemaan voidaan perustellakustannuksiin viitaten, elleivät needes ole ylivoimaisia? he kysyvät.Ekonomistit ovat puolestaan arvioineet,että hoitamattomuus vasta kansantaloudellisestikallista on. Useat laskelmatpuoltavat yleistä ARV-hoitoa kaikilletarvitseville. Useissa Afrikan maissatämä on otettu tavoitteeksi, ja esimerkiksiUgandassa ja Botswanassa on saatupääasiallisesti myönteisiä kokemuksia.Vastikään julkaistut Etelä-Afrikanviralliset äiti-lapsi-tartunnan ehkäisynhoito-ohjeet ovat toivoa antavia:paketti on huolellisesti laadittu, selkeästiymmärrettävä ja saattaa tarkoittaauutta satsausta lasten terveyteen ja julkiseenterveydenhuoltoon. Mbekin ajanhämmennyksestä on ehkä päästy. Painettakannattaa toki edelleen pitää yllä niinpaikallisten aids-järjestöjen kuin kansainvälistenliikkeiden toimesta.Mbekin politiikan on laskettumaksaneen 330 000 ihmishenkeä vuosien2000 ja 2005 välillä, ja väistämättä nämäarvet tuntunevat vielä pitkään eteläafrikkalaisessapäivänpolitiikassa, arjen todellisuudessaja ihmisten muistoissa.”Vastikään julkaistutäiti-lapsi-tartunnanehkäisyn hoito-ohjeetovat toivoa antavia:paketti on huolellalaadittu, selkeästiymmärrettävä jasaattaa tarkoittaauutta satsaustalasten terveyteenja julkiseenterveydenhuoltoon.”Yhdeksänvuotias Lebogang, tai Lebo niin kuin häntä kutsutaan,asuu perheensä kanssa Rocklandsin townshipissä Bloemfonteinin kaupunginliepeillä. Perheeseen kuuluvat Lebon äiti ja isoäiti, kaksi tätiäja serkut Letshego, 4, ja Kamo, 7. Isäänsä Lebo ei ole koskaan tuntenut.Työttömyydestä kärsivää perhettä elättää Lebon setä Bende, 30,joka asuu Johannesburgissa. Bende on suvussa ensimmäinen, jolla onyliopistotutkinto. Setä on monin tavoin pojan ihailun kohde. Satojenkilometrien päässä asuessaan hän pääsee kuitenkin vain harvoin vierailemaanBloemfonteinissa.Lebo ja hänen synnytyksessä kuollut kaksoisveljensä syntyiväthiv-positiivisina. He saivat tartunnan äidiltä raskauden aikana. Lebotietää olevansa sairas, mutta ei vielä ymmärrä oman tilansa lopullisuutta.Kaverukset rivissä. Lebogang (oik.), Kamo,Ellinoora ja Letshego.Joskus hän sairasteleeenemmän, ja silloinhän voi joutua joksikinaikaa sairaalaan.Suurimmanosan ajasta hän asuukotona, hoitaa itselääkkeidensä annostelunja elää normaaliapienen pojanelämää.Lebon parasystävä on sukulaistyttöKamo. He ovatkuin paita ja peppu.Usein tarvitaankinKamoa tulkkaamaan hiljaisen Lebon sanomisiamuille – Lebo kun luottaa eniten maailmassa ystäväänsä. Pitkään hänsuostui vain puhumaan Kamolle. Lebo on mietteliäs, hiljainen poika,jolla on kauniit, isot silmät ja terävä katse. Ollessaan lähipiirinsä ympäröimänäpojalta irtoaa valloittava hymy ja tanssi.Kun katselee Leboa Kamon ja Letshegon kanssa, tulee mieleen,mitä ystävät mahtavat tietää tai ymmärtää pojan sairaudesta. Onkolapsia varoitettu leikin lomassa sattuvien haavereiden varalta? Kunolen tällaisia Lebon tilaan liittyviä kysymyksiä esittänyt perheelle, enole oikein koskaan saanut vastauksia. Myös heille, kuten niin monellehiv/aidsin kanssa elävälle perheelle, sairaus on tabu. Siitä ei haluta puhuaeikä sitä haluta ajatella, ellei ole pakko.Koulussa Lebo pitää eniten sestwanankielestä ja kriketistä. Lebonperhe haluaa uskoa, että poika seuraa setänsä jalanjälkiä yliopistoonsaakka. Tällainen ajattelu tuntuu meistä länsimaalaisista useinaika vaikealta ymmärtää, kun tutkimusten mukaan lapset, jotka syntyväthiv-positiivisina, eivät useinkaan elä kahtatoista vuotta vanhemmiksi.Mutta afrikkalaiseen mentaliteettiin ajatus istuu hyvin – elämääeletään päivä kerrallaan, ja asioiden uskotaan järjestyvän parhain päin.Kunhan tästä päivästä selvitään − saadaan ruoka pöytään ja pysytäänterveinä − seuraavana päivänä voi sitten huolehtia huomisesta.Viime toukokuussa Yolandi-äiti synnytti Lebolle terveen pikkuveljen.Elämä siis jatkuu perheessä hiv:stä huolimatta − pienistä elämäniloista nauttien.Ellinoora VesalaKirjoittajan poikaystävä on Lebon sukulainen.UBUNTU 1/09 | sivu 21

ErityisetlapsemmeJonna Nummela kiintyi hoitokodin lapsiin.lounasaikaa. Lumko on pieni 5-vuotiaspoika, jonka reiden ympäri saan peukalonija etusormen päät koskettamaan toisiaan.Lumkon vanhemmat kuolivat aidsiinpojan ollessa vauva. Setä, joka maksaa ylläpidon,ei käy häntä katsomassa.Vakavan aivovaurion takia Lumkoei puhu eikä pysty liikkumaan. Myössyöminen on alkanut tuottaa vaikeuksia.Kun ilmestyn hänen sänkynsä viereen,poika hymyilee heikosti. Kuivaan kuolanhänen poskeltaan, riisun liian suuret sukatjaloista ja lasken varpaat. Jokapäiväinenyhteinen hassutteluhetki, joka saaheiveröisen hymyn taittumaan onnelliseksihuokaukseksi. Naapurissa sijaitsevanmoskeijan minareetista kaikuu keskipäivänrukouskutsu. Meille se tarkoittaaruoka-aikaa.Lounaan jälkeen on päiväunienvuoro. Menen takaisin osastolle avustamaanhoitajia lasten nostamisessa pyörätuoleistasänkyihin.Minnien äiti hakkasi terveenä syntynyttätytärtään niin pahoin, että tämäsai parantumattoman aivovaurion. Nyt12-vuotias Minnie on Woodsiden valopilkku,naurava ja iloinen tyttö. Nostanhänet sänkyyn ja toivotan kauniita unia.Yhtäkkiä tunnen, miten kyyneleetvaluvat poskilleni. Itken maailman epäoikeudenmukaisuutta,vanhempien piittaamattomuuttaja nyt jo kasvavaa ikäväänäitä lapsia kohtaan, joihin olen ehtinytkiintyä niin kovasti.Teema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKALapset ovat kuin omiaWoodsiden hoitajille.UBUNTU 1/09 | sivu 22Woodsiden rautaportin takaa Kapkaupungissa löytyy 90 kehitysvammaisen lapsenja nuoren hoitokoti. Hoitajille lapset ovat kuin omia. ”Our kids”, he sanovat.Teksti ja kuvat Jonna NummelaOn marraskuun viimeisen päivän aamuvuonna 2007 Etelä-Afrikan Kapkaupungissa.Laiskat ja laihat pilvenhattaratseilaavat kirkkaansinisen taivaan halki jayli maisemaa hallitsevien vuorien.Ylitän Lansdownen rautatiesillan,kuten joka aamu viimeisen kolmen kuukaudenajan, enkä enää reagoi hedelmäkauppiaidenvihellyksiin tai vastaan ajavienautojen torvien tööttäyksiin. Yksinliikkuva, valkoinen tyttö on Athlonen lähiössäharvinainen näky.Olen Kapkaupungissa vapaaehtoistyössäAllianssin Nuorisovaihdonkautta ja työpaikkani on Woodside SpecialCare Centre, kehitysvammaistenlasten ja nuorten hoitokoti RondeboschEastissa. Vuonna 1976 perustetussa hoitokodissaon tällä hetkellä noin 90 asukasta,2−30 vuoden ikäisiä. lapsia, nuoriaja nuoria aikuisia − mutta henkilökuntakutsuu heitä kaikkia samalla tavoin: ”ourkids” (”meidän lapsemme”).Woodsiden lapset ovat kaikki hyvinerilaisia. Toisilla on aivohalvaus, toisillavakavasta aivokalvontulehduksestajohtuva kehityshäiriö, downin syndroomatai vesipää. Yleisimpiä ovat kuitenkinkeskushermostonvauriot, jotka ovatsyntyneet äidin päihteiden käytön tai väkivallanseurauksena.90 lapsesta 30 on joko hylättyjätai orpoja. Woodside on heidän virallinenhuoltajansa, heidän ainoa oikea kotinsa.Muiden perheet maksavat hoitokodillelastensa ylläpidosta, osa viettää viikonloputkotona. Toisten vanhemmat käyvätpäivittäin lastaan tapaamassa, toiset eivätkoskaan.Soitan ovisummeria ja metallinen,auringossa lämmennyt rautaportti siirtyykolahtaen tieltäni. On viimeinen työpäiväni,ja tunteet ovat pinnassa. Saan halauksiaerityisesti osastojen hoitajilta, joillevapaaehtoinen työntekijä on aina tervetulluthelpotus raskaaseen työtaakkaan.Woodsidessa on neljä osastoa, A,B, C ja D: kaksi lasten osastoa sekä omansanaisille ja miehille. Itse työskentelenpienten lasten C-osastolla. Kolmessakuukaudessa olen saanut vastuulleni viisi”omaa lasta”, joiden päivittäisistä rutiineistahuolehdin.Jokaiselle asukkaalle Woodsidessaon laadittu oma henkilökohtainen ohjelmansa,johon kuuluu tarpeen mukaanleikkejä, venyttelyä, syömään opettelua,satuja tai hierontaa. Koska suurin osalapsista on pyörätuoleissa, verryttely onerityisen tärkeää. Aikaa kuluu myös vaippojenvaihtoon, sillä vain harva pärjääilman niitä.On aika hieroa Lumkon jalat ennenJonna NummelaKirjoittaja työskentelivapaaehtoisenakehitysvammaistenlasten hoitokodissaKapkaupungissavuonna 2007.Woodside Special Care Centre• Perustettu vuonna 1976• Sijaitsee Rondebosch Eastissa, Kapkaupungissa• Asukkaina noin 90 kehitysvammaista lastaja nuorta aikuista, iältään 2 – 30-vuotiaita• Toimii omaisten maksamien ylläpitokustannustensekä lahjoitusten ja erilaisten tukien varassa• Pyrkii tarjoamaan kehittävän, rakastavanja kodinomaisen ympäristön• Woodsiden kummina ja suojelijana toimiiarkkipiispa Desmond Tutuwww.woodside.org.zaMinnie tuijottaa minua ihmeissään,nostaa samassa jäykän, vaikeastihallittavan kätensä ja alkaa pyyhkiä poskianikämmenselällään. Olen mykistynyt,halaan häntä pitkään tietämättä mitä sanoa.Lopulta sanon: ”Kiitos”.UBUNTU 1/09 | sivu 23

UBUNTU 1/09 | sivu 26Yhä useampiadoptiolapsitulee Etelä-AfrikastaHelsingin kaupungin sosiaalivirastonkautta vuonna 2006Suomeen saapui 11 eteläafrikkalaistalasta, kun vastaavaluku jo lokakuussa 2008 oli 22.Adoptiot ovat sujuneetongelmitta, mikä on kasvattanutEtelä-Afrikan suosiota.Tällä hetkellä kolmisenkymmentäperhettä odottaa, ettävoi lähettää hakemuksen.− Tämä tarkoittaa, ettäodotusajat pitenevät, Helsinginsosiaaliviraston ottolapsiasiainhoitajaSuvi Koreniusarvelee.Helsingin kaupungin yhteistyökumppaniEtelä-Afrikassaon lastensuojelujärjestöJohannesburg Child WelfareSociety (JCWS). Hakijoiksi hyväksytään25 vuotta täyttäneetpariskunnat sekä yksinhuoltajat.Lapsettomat ovat etusijalla.− JCWS toivoo hakijoiltahyvää terveyttä, verkostoa,taloutta ja etnisen identiteetintukemista, Korenius luettelee.Perheiden on oltavavalmiita tapaamaan biologinenäiti ja avoimia sille, ettääiti voi olla HIV-positiivinen.Usein lapsilla on erilaisia kehitysviiveitä.− On myös yleistä, ettälapsen taustoista ei ole mitääntietoja tai lapsi on syntynytraiskauksesta.Etelä-Afrikasta adoptoitavatlapset ovat yleensäiältään puolesta vuodesta kolmeen.Adoptio vahvistetaanpaikallisessa alioikeudessa.Kun vanhemmat ovat hakeneetlapsen Suomeen, alkaaviisi vuotta kestävä seuranta.Helsingin kaupungin arvioimatkokonaiskustannuksetovat noin 10 500 euroa,josta Kelan tuki on noin 3 000euroa.Lähteet: Helsingin kaupunginsosiaalivirasto, www.interpedia.fi,Helsingin Sanomat30.9.2007MatkallaperheeksiLähtöpäivänä herään kuudelta. En saa enää nukuttua, koska ajattelenvain matkaa ja poikaa. Kokovartalojännitys estää nukahtamisenuudelleen. Huomenna tapaamme poikamme. Millainen hänon? Miten hän suhtautuu meihin? Miten itse reagoimme?Teksti ja kuvat Susanna SaikkonenLento lähtee vasta illalla, joten päivämenee hepulitilassa: siivoamista, pakkaamista,viimeisiä ostoksia, hermoilua…Ikinä aikaisemmin meidän perheei ole ollut näin ajoissa lentokentällä.Tyyliimme on kuulunut ennemminkinhermoilla check-in -jonossa, ehtiikö vieläkoneeseen.Päästyämme Johannesburgiinmeitä vastassa ollut JCWS:n sosiaalityöntekijäRoshan kysyi, voisiko hän viedämeidät suoraan poikaa katsomaan, koskajossain oli joku tie poikki ja olisi vaikeaakäydä ensin majoituspaikassa. Meillejärjestely sopi, vaikka vatsanpohja taisikääntyä molemmilla nurin, kun ajattelimme,että tapaisimmekin Joshuan jo alletunnin päästä.Jännitys tiivistyi, kun pääsimmelastenkodin pihaan. Paikka oli aivan ihanatalo, jossa oli iso puutarha. Astelimmesisään ja meitä vastaan tuli pieni kehitysvammainenDaisy-tyttö, joka heti kiipesisyliin halaamaan. Roshan haki Joshuanaamu-unilta ja tuli poika sylissään meidänluo. Pieni oli aivan unenpöpperöinenja ihmeissään. Menimme yhdessä ulospuutarhaan, jossa aloitimme tutustumisentähän pieneen, ihmeelliseen lapseen.Sydän oli pakahtua, mutta olimme molemmatihmeen rauhallisia ja annoimmepojan ottaa meihin kontaktia omaantahtiin, omalla tavallaan. Sylittelimme,halailimme, syötimme, leikimme ja pianjo vähän juttelimmekin. Aika meni siivillä,ja pian Roshan jo kertoi, että olisiaika lähteä. Pyysimme vähän lisäaikaa jasaimme laittaa pojan vielä päiväunille.Seuraavana aamuna heräsimmepirteinä ja valmiina tärkeään päivään. Tänäänhakisimme Joshuan lastenkodista jaaloittaisimme yhteisen elämän. Kun saavuimmelastenkotiin, menimme samantien tervehtimään poikaamme. Hän sel-keästi tunnisti meidät ja hymyili meidätnähdessään. Mikä ihana tunne! Viimeistääntässä vaiheessa olimme molemmattäysin myytyjä ja tuntui, että meitä kolmeaei enää koskaan mikään voisi erottaa.Vietimme lastenkodissa hienonpäivän tutustuen Joshuan päivärutiineihin,leikkien hänen ja muiden lasten kanssa– kysellen, katsellen, haistellen, maistellenja kuunnellen. Yritimme taltioidatunteita ja tunnelmia niin paljon kuinvain pystyimme, sillä arvelimme niidenolevan vielä joskus tärkeitä sekä meilleettä pojalle. Meille jäi todella hyvä tunneJoshuan ensimmäisestä kodista ja olimmeaidosti kiitollisia koko lastenkodin väellesiitä rakkaudesta ja huolenpidosta, jotaJoshua ja muut lapset siellä saivat. Lähtöoli vaikeaa meille kaikille ja lupasimme,että tulemme vielä joskus takaisin.Ensimmäinen ilta kolmestaan olimelkoista härdelliä. Yritimme noudattaapojan totuttuja rutiineja, mutta taisim-Joshua, 1 vuotta, tuli uuteenkotimaahansa viime elokuussa.me kaikki vähän hermoilla uutta tilannetta.Loppujen lopuksi saimme lapsennukkumaan, ja vanhemmilta vierähtikivi sydämeltä. Päivä oli ollut samaan aikaanelämämme mahtavin ja rankin.Perjantaina koitti sitten seuraavasuuri päivä: käynti tuomarin luona.Meistä tulisi ihan oikea ja virallisestivahvistettu perhe! Tuomari oli erittäinmukava nainen ja ”kuulustelu” hyvinrento tilaisuus. Tunnelmat olivat korkealla,kun suuntasimme kohti Moyoa, jossalounastimme JCWS:n Pam Wilsonin jaRoshan Khotan kanssa.Loppupäivä olikin sitten pelkkääalamäkeä: mies sairastui ja koska Joshuaei ollut taaskaan nukkunut kunnon päiväunia,poika oli aivan hepulissa. Lisäksiemäntämme Moiran koira sai sairaskohtauksenja sotki kämppämme. Illalla tulivielä sähkökatko juuri, kun olin lähettämässäpitkää sähköpostia Suomeen. Noinkolmen vartin ähellys katosi bittiavaruuteen.Jälkeenpäin jaksoimme nauraa kokoepisodille, mutta illalla tuoreen äidintakki oli kyllä aivan tyhjä ja ainoana toiveenakunnon yöunet.Toinen viikko kului erilaisilla retkillä,ja päivää ennen kotiinlähtöä kävimmeRoshanin kanssa vielä Pretoriassa hoitamassavirallisia papereita sekä hakemassaJoshualle Suomen passin. Pojasta tulisiten virallisesti Suomen kansalainen.Perjantaina Roshan vei meidätlentokentälle. Meillä oli toisaalta aikahaikeat tunnelmat, mutta toisaalta myösodotimme jo kovasti kotiin pääsyä. Sukulaisetolivat kentällä vastassa, ja vaarisai välittömästi pojan suosikin aseman.Siitä se sitten alkoi, yhteinen arki. OnTeema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKASusanna ja Teemu Saikkonenolivat adoptiomatkallaJohannesburgissa 26.7.−9.8.2008.Palveluntarjoajana oli Helsingin kaupunki.hassua, miten nopeasti sitä sopeutui uuteentilanteeseen ja alkoi tuntua, että ainahanJoshua on ollut kanssamme.Vaikka Johannesburg tuntuu nytkaukaiselta ja vieraalta paikalta, jätti semeihin pysyvän jäljen. Tunne on hyvinristiriitainen, kuten kaupunki itsessäänkin.Ehkä mieleenpainuvin kokemus olipiipahtaminen Parkviewin ostarilla, jossaystävällinen vanha musta mies lähestyi jakysyi, missä on pojan äiti. Sanoin, ettemmetiedä, ja että minä olen nyt hänen äitinsä.Mies liikuttui ja sanoi, että teemmejumalan työtä, kun autamme niitä, jotkaapua tarvitsevat ja toivotteli meille moneenkertaan siunausta. Viisi minuuttiamyöhemmin olimme sulkeneet itsemmesähköaitojen ja korkeiden muurien taakse,emmekä voineet enää liikkua ulkona,koska se olisi ollut hengenvaarallista.UBUNTU 1/09 | sivu 27

Teema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKAvaikkapa kaatuessaan.− Hän ei vain tajunnut, että mitähyötyä siitä on. Vilma olisi huutanuttäyttä parkua.− Onhan se hullua, että näitä juttujajoutuu opettamaan! Ville nauraa.ErityistävanhemmuuttaAdoptio on erityistä vanhemmuutta. Seedellyttää valtavasti ymmärrystä ja joustavuutta:voimia kohdata lapsen erityistarpeet– ja ulkopuolisilta tulevat arviot.− Kun bussissa molemmat tytöthuutavat äitiä, herättäähän se mielenkiintoa,Piia sanoo.Odotuksen aikana on monin tavointodistettava kelpoisuutensa vanhemmiksi.Adoptiovanhempana joutuupukemaan erikseen sanoiksi suuria asioita:mitä on vanhemmuus, identiteetti,etnisyys.Ylpeä isä. Taikan lapsitiedoissa oli vain kuva japari lausetta: ”iloinen ja tykkää hellittelystä”.Saatiin tärkeää tietoa, johon osasi valmistautua.Vilmasai siskonEnsitapaaminen lastenkodissa.−Tuli hyvä olo. Hoitajat olivat iloisiaja päteviä, Piia Oura sanoo.Ensilumi houkutteli siskot pulkkamäkeen.JohannesburgistaArjessaasiantuntijaksi− Osattiinkohan me nyt kertoa oikeinadoptiosta, kun ei olla mitään asiantuntijoita,Piia epäilee.Se on oikeastaan hassua. Ouranperheelle on nimittäin ominaista jokin,joka on merkki todellisesta asiantuntijuudesta:heidän ei ole vaikea myöntää, ettäkaikkea ei voi hallita heti täydellisesti, monetasiat valkenevat vasta vähitellen, yhdessäkasvaen.Välillä luetaan kirjoista, välillä jutellaanmuiden adoptioperheiden kanssa,useimmiten turvaudutaan terveeseenmaalaisjärkeen.− Tunteella vedetään, Ville nauraa.UBUNTU 1/09 | sivu 28Alkuun oli vähän stressiä. Mistä ihmiset osaavat heti valita maan? Adoptioneuvoja lausui taikasanat:Lapsi on tärkein, muusta ei kannata ottaa liikaa stressiä. Sen jälkeen asiat jotenkin loksahtivat. Ouranperhe päätti adoptoida Etelä-Afrikasta.Teksti Johanna Hietalahti kuvat Piia ja Ville OuraKun tieto lapsesta sitten tuli, hetki olitunteellinen.− Menin aivan sekaisin. Oli niinmahtavaa! Ville Oura muistelee reilunpuolen vuoden takaista uutista.Kolme viikkoa myöhemmin JohannesburgissaOurat saivat 19-kuukautisentyttärensä ensi kertaa syliinsä. Kiintymyssuhdelähti heti käyntiin.Ja hyvin on kiintyminen jatkunut.Vilma kärrää Taikaa vaunuissa ympärikotia. Välillä kolisee ja kovaa, siskot nauraakikattavat.− Sisaruussuhde on syntynyt. Sopivatpersoonina toisilleen, Piia sanoo.− Eikä se ole ihan sattumaa, Villearvioi.Pitkää seulontaa ja tarkkailua eitehdä turhan takia. Adoptioneuvonnanaikana sosiaalityöntekijä tutustuu hakijoihinja kirjoittaa kotiselvityksen, jossakuvataan hakijoiden olosuhteita ja edellytyksiätoimia adoptiovanhempina.− Pohdimme toisen adoptioper-heen kanssa, että mitä jos he olisivat saaneetTaikan ja me heidän lapsensa. Se eiolisi ollut yhtään sama juttu. Lapset sopivatnäihin perheisiin täysin.arjen opetteluaMonet lapsiperheiden arkiset tilanteetsaattavat adoptioperheessä pyörähtääpäälaelleen.− Taika on esimerkiksi alkanutujostella, mikä on hieno merkki, Piiaaloittaa.Lastenkodissa tytön selviytymiskeinooli hakea huomiota kaikilta hoitajilta.Nyt isä ja äiti ovat kasvaneet luottohenkilöiksi.Aluksi Taika ei osannut itkeä− Ne kulkevat aina mukana, janiihin joutuu etsimään vastausta uudestaanja uudestaan Taikan kasvaessa, Piiaarvelee.Jo adoptioprosessin alussa joutuupohtimaan suuria kysymyksiä. Onko perheellävoimia ja resursseja ottaa vastaanvaikkapa vaikeasti vammainen lapsi.Lapsen terveys voi vaatia hoitoatai eri kehitysvaiheissa voi olla vaikeitakokemuksia.− Pitää ajatella realistisesti, mitkäovat omat voimat ja resurssit. Jos lapsellaon jokin vaikea erityistarve, se vie huomionkaikelta muulta, muilta sisaruksilta,Piia pohtii.− Sosiaalityöntekijät osasivat nähdä,mitkä ovat meidän perheen resurssit.KansainvälinenadoptioHelsingin kaupungin sosiaalivirastonperheasiaintoimistowww.hel.fi/sosv/palvelut/perhe/adoptioInterpediawww.interpedia.fiPelastakaa lapset rywww.pela.fiUBUNTU 1/09 | sivu 29

UBUNTU 1/09 | sivu 30Adoptioäiti tapasibiologisia äitejäKansainvälinen adoptio on monen lapsen pelastus, mutta adoptioprosessiin liittyy myös ristiriitoja.Teksti ja kuva Johanna HietalahtiKun tutkija Riitta Högbacka kirjoittipari vuotta sitten Helsingin SanomienVieraskynä-palstalla, miten globalisaatiokiihdyttää kansainvälistä adoptiota ja”luo kehittyvissä maissa naisten ja lastentarjonnan”, internetin keskustelupalstatpullistelivat kiihtyneistä kommenteista.Taas adoptiovanhempia syyllistetään!Siellä joku tutkija taas hutkii vastoinparempaa tietämystä!Eivätpä ne kommentit olisi voineetpaljon enempää pieleen mennä.Högbacka on itsekin äiti. Hän onadoptoinut tytön Etelä-Afrikasta.Kansainvälistä adoptiota koskevantutkimuksen alussa tarkoitus olihaastatella vain suomalaisia adoptioperheitäja eteläafrikkalaisia sosiaalityöntekijöitä,mutta matkalla avautui mahdollisuusjututtaa myös biologisia äitejä.Tilanne oli Högbackan sanoin ”upea jahirveä”.− En odottanut, että he suostuisivatpuhumaan tai että ylipäätään tapaisinheitä, Högbacka sanoo.Siinä mitattiin tutkijan kykyä objektiivisuuteen,äidin voimia vahvoja tunnekuohujavastaan ja tilanneherkkyyttäerikoisessa vuorovaikutustilanteessa.− Eettisesti ainoa oikea ratkaisuoli kertoa vastavuoroisesti oma tarina,Högbacka arvioi.Miltä tuntuusaada toisen lapsi?Biologisten äitien kysymykset olivat vaikeita.Miltä tuntuu saada toisen lapsi?Mitä ihmiset sanovat, kun tietävät, ettälapsi ei ole oma?Miten sen selittäisi – että kun lapsion oma!− Kun selitin asiaa tytölleni, sana”äiti” takertui kurkkuun. Minähän se äitiolen!Biologiset äidit halusivat varmistaa,että lapsia rakastetaan uudessa kotimaassa.− He pelkäsivät, että jos lapsetkiukuttelevat, adoptioäidit väsyisivät heti.Sitten olisi helppo sanoa, että ”ethänsinä edes ole minun”.Adoptiokeskustelu on pitkäänkeskittynyt adoptiovanhempien kohtaloihin.Taustalla voi olla pitkä ja epätoivonenyritys saada oma biologinen lapsi.2000-luvulla on alettu puhuamyös biologisista äideistä. Monen taustaltalöytyy raiskauksia, kovia kohtaloita,− Köyhilläkin pitäisi olla oikeus äitiyteen, sanoo tutkija, adoptioäiti Riitta Högbacka.köyhyyttä.− Vaikka tunnen tilastot, oli rankkaapuhua näistä.Yleisin syy adoptiopäätökseen onhalu antaa lapselle hyvä elämä. Äidit rakastavatlapsiaan niin paljon, että antavatheidät pois.− Ei ole vaihtoehtoa, Högbackatulkitsee.Adoptioäidit puolestaan tuntevatsympatiaa ja kiitollisuutta biologisia äitejäkohtaan. On vaikeaa, kun tietää, ettätoisen suru on oma onni.Adoption käsite vierasVaikka monet adoptiolapset ovat löytölapsia,useilla on biologista sukua jossain.Högbacka tahtoisi avata keskusteluaristiriidoista, joita adoptioprosessiinliittyy.Ongelma on, että adoptio pohjautuulänsimaiseen ydinperheajatteluun.Lain mukaan lapsesta tulee adoptiovanhempienlapsi. Siteet biologiseen sukuunkatkeavat täysin.− Adoption käsite eteläafrikkalaisellenaiselle voi olla vieras, Högbackaselittää.Etelä-Afrikassa perhe voi tarkoittaaisoäitiä, ex-miehen veljeä, lastenlapsia,tätiä. Ei ole outoa, että lapsi kasvaasukulaisen luona ja palaa vuosien päästäkotiin. Oleellista on, että välirikko ei olepysyvä.Siksi Högbacka ei ole yllättynyt,miten monet biologiset äidit palaavat takaisinmuutaman vuoden kuluttua kysymääntietoja lapsestaan. Adoptiopäätös onsaatettu tehdä epätoivoisessa tilanteessa.− Pitäisi olla muitakin vaihtoehtoja.Meidän pitäisi tukea biologisia äitejä, muttasamalla pystyä järjestämään perheettömillelapsille koti, Högbacka puntaroi.Sitä Högbacka toivoisi, että biologisetäidit voisivat paremmin seuratalapsen kehitystä. Adoptiovanhemmatvoisivat lähettää tietoja ja kuvia, ja molemmatperheet voisivat luoda siteet lapseen.Lapsi voisi kehittyä tunnistaen juurensaja molemmat perheensä.− Tulevaisuudessa kansainvälinenadoptio muuntunee nykyistä avoimemmaksi,Högbacka arvelee.elokuvaprojekti:kimpsut ja kampsut ja lähteä Etelä-Afrikkaanystävyyskouluumme. Hanna Toiviaisenlisäksi matkalle mukaan lähtivätkaksi luokassani työpajoihin osallistunuttaoppilasta, Eeva Kaihola ja Vili Korteniemi,työpajoissa mukana ollut opettajaTuuli Lankinen, minä ja koulummerehtori Ilkka Kalo. Matkamme päätarkoitusoli elokuvatyöpajojen toteuttaminenArethabengin koulussa Soshanguvessa.Myös Arethabengin oppilaat tutustuivatelokuvan tekemisen saloihin ja tekivätomat lyhyelokuvansa lapsen oikeuksista.Lyhytelokuvien lisäksi oppilaat toteuttivatUnelma-haastattelut: Suomessa LappeenrannassaVoisalmi-Tyysterniemenkoulussa, Etelä-Afrikassa Arethabenginkoulussa.4.9.2008 saimme vihdoin viettääelokuvamme ensi-iltaa. Vieraita saapuiLappeenrannasta Voisalmi-Tyysterniemenkoululta sekä Etelä-Afrikasta Arethabenginkoulun kaksi oppilasta, kolmeopettajaa ja rehtorin sekä kaksi opetusvirastonjäsentä.Nähtyäni elokuvan olin mykistynyt!Elokuva ei jätä katsojiaan kylmäksi,vaan herättää monenlaisia ajatuksia.Etenkin eteläafrikkalaisten lasten tekemätelokuvat käsittelevät hyvin vaikeitaasioita, kuten insestiä ja perheväkivaltaa.Suomessa aiheiksi nousevat koulukiu-Parempaaelämääetsimässä”Pidän käsissäni Meidän omat elokuvat -dvd:tä ja tunnen suurta ylpeyttärinnassani. Tässä se vihdoin on: suuren työn lopputulos!”Teksti Maiju TykkyläinenLähtiessäni projektiin en ymmärtänyt,kuinka paljon vaivaa, aikaa ja suunnitteluaelokuvan tuottaminen vaatii.Monta kertaa mietin, mihin olen ryhtynytkään.Se, mitä olen tästä projektistasaanut, ylittää monin kerroin sen, mitäjouduin sille antamaan.Minun on pakko myöntää, ettenpystynyt projektin alkumetreille hahmottamaanmillainen tuotoksestammetulisi. Mutta oli helppoa lähteä toteuttamaanprojektia, joka oli hyvin suunniteltu,johon oli jo hankittu rahoitus sekäkäytännön toteutuksesta vastaava henkilöja johon itse tunsin mielenkiintoa.Niinpä päädyin elokuvaprojektin koordinaattoriksi,vaikkei minulla ollut minkäänlaistakäsitystä saati sitten kokemustaelokuvan teosta.Projektimme käytännön toteutusalkoi Mikkolan koulussa luokkani kanssaHanna Toiviaisen vetämillä elokuvatyöpajoilla.Työpajoissa oppilaat opiskelivatelokuvan teon tekniikkaa kuvakulmistaja kuvakäsikirjoituksista alkaen. Taitojahyödynnettiin tekemällä kuuden hengenryhmissä oma lyhytelokuva. Jokainenryhmä valitsi itselleen YK:n Lapsen oikeuksiensopimuksesta artiklan, jonka halusityöstää elokuvaksi.Kun työpajat päättyivät ja elokuvatoli kuvattu Suomessa, oli aika pakataTeema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKAElokuva lastenoikeuksista jaunelmistaSuomi-Etelä-Afrikka-seura saitukea yhteistyöhankkeeseen”Meidän omat elokuvat − dialogilasten oikeuksista ja unelmista”UlkoasiainministeriönKehityspoliittisen viestinnänyksiköstä 6700 euroa. Myösopetushallitus on rahoittanuthanketta 2000 eurolla.Elokuvahanketta koordinoivatMikkolan koulu Vantaallasekä Suomi-Etelä-Afrikkaseura.Yhteistyökumppaneitaovat Voisalmi-Tyysterniemenkoulu Lappeenrannassa, Mikkolankirjasto, Opetushallitus,Suomen Pakolaisapu, Etelä-Afrikansuurlähetystö sekä Pretorianpohjoispuolella Soshanguvessasijaitseva Arethabenginkoulu.Hankkeen tuloksena valmistuityöpajavaiheessa useampialyhytelokuvia sekä yksiyhteinen, kulttuuriseen dialogiinhaastava elokuva lastenelämästä, oikeuksista ja unelmista.Elokuva on valmistunutviidesluokkalaisten työpajoissaSuomessa ja Etelä-Afrikassakeväällä 2008. Lapset ideoivat,käsikirjoittivat, kuvasivat jaeditoivat elokuvansa itse.Elokuvat on tehty lastenomilla äidinkielillä ja tekstitettysuomeksi, pohjois-sothoksija englanniksi.Trailerin voi katsoa ja elokuvanladata osoitteesta www.afrikka.net.Elokuvaa voi myöstilata Mikkolan koululta,maiju.tykkylainen@vantaa.fiUBUNTU 1/09 | sivu 31

UBUNTU 1/09 | sivu 32saaminen, lapsen oikeusturvalliseen elämään sekäerilaisuus.Lyhytelokuvat jahaastattelut on nivottuerittäin taitavasti yhdeksikokonaisuudeksi, jokaonnistuu kertomaan vaikeistaasioista kuitenkinniin, että päällimmäiseksijää toivo paremmastahuomisesta ja selviämisestä.Voiko kenenkään sydänjäädä kylmäksi, kun lapsiunelmoi kommunikaattorinvälityksellä oppivansapuhumaan?Lapset ovat saaneetäänensä kuuluviin,mikä on mielestäni tärkeintä.Joudun itsekinmyöntämään, että olinaliarvioinut lasten kyvytelokuvan teossa. Toki monistakohdin on nähtävissä,että asialla ovat lapseteivätkä ammattilaiset.Näyttelijöiden katse siirtyyajoittain luvattomastikameraan, kuvaajan käsiei pysy vakaana ja joskuspokka näyttää pettävän.Joskus jopa elokuvan juonionnahtaa. Mutta onkonäillä puutteilla merkitystäelokuvan onnistumisenkannalta? Minulle ne ovatvain hellyttäviä muistutuksiasiitä, että asiallaovat 12-vuotiaat elokuvantekijät.Miten tästä eteenpäin?Toivon mahdollisimmanmonen ihmisenniin Suomessa, Etelä-Afrikassakuin muualla maailmallakinnäkevän elokuvan.Toivon, että elokuvankatsominen saa jokaisenmiettimään omaa vastuutaanmaailman lasten hyvinvoinninedistämisessä.Toivon, että nuo elokuvanlapset saavuttavat unelmansaja päätyvät taistelemaanrikollisuutta vastaan,etsimään parannuskeinoaaidsiin tai pääseväthaluamalleen hevosajelulleHollantiin, kukinoman unelmansa mukaan.Toivon, että maailma olisivielä jonain päivänäturvallinen paikka niinjokaiselle lapselle kuin aikuiselle.elokuvaprojekti:Vili:Vili ja Eevatekivät upean reissunOlimme Etelä-Afrikassa keväällä 2008.Lähdimme perjantaina aamuyöstä Helsinki-Vantaanlentoasemalta. Lento kestinoin 15 tuntia, ja matka oli raskas. Kunolimme perillä Johannesburgissa, aloinvasta uskoa matkaa todeksi.Yövyimme hotellissa, jonkin aikaanukuimme Eevan kanssa hotellin aulassa.Aamulla kävimme syömässä, ruokaoli todella hyvää, ainakin verrattuna lentokoneenaterioihin.Tavaroiden pakkaamisen jälkeentulivat Margaret ja Mapula hakemaanmeidät. Olimme matkalla Mongenaan.Eeva:Tuntui upealta olla Etelä-Afrikassa, japaras oli vielä tulossa. Nimittäin ystävyyskoulummeArethabeng, jonka tulisimmenäkemään tiistaina.Kävimme ennen sitä ratsastamassanorsuilla. Söimme myös todella hyviä,uusia ruokia.Maanantaina lähdimme Monge-nasta ja menimme Margaretan ystävänkotiin. Alkoi jännittää, koska seuraavanapäivänä näkisimme ystävyyskoulumme.Tiesin, että saisin nähdä minun ja kaverinikirjeystävän.Vili:Arethabengissä kaikki oli erilaista kuinSuomessa. Näimme myös ulkoapäinslummeja.Kun astuin ulos autosta, olisi ilmeeniollut varmasti kuvan ottamisenarvoinen. Kävelimme sisäpihan läpi opettajienhuoneeseen. Tutustuimme ensinkaikkiin opettajiin.Sitten olikin jo aamunavaus − siinävasta ne silmät pyörähtivät ympäri!Edessämme oli puolituhatta oppilasta,jotka tanssivat ja lauloivat. Se oli uskomattomankuuloista!Eeva:Jaoimme myös tarroja ja salmiakkia oppilaille.Minusta he eivät kamalasti pitäneetmustasta karkistamme. VihdoinArethabenginkoulun iloisiaoppilaita.pääsimme tapaamaan kuudetta luokkaa.Odotimme Vilin kanssa innolla, että pääsisimmeluokkaan sisään.Saimme tutustua heihin enemmänvälitunnilla. En osaa kovin hyvinenglantia, ja minua myös jännitti, jotenvastailin paljon myös vain ”yes” tai ”no”.Sitä päivää en unohda koskaan.Melkein kaikilla oli lyhyet hiukset,jotka olivat pienillä leteillä. Heillä oli koulupuvut:joko housut, paita ja takki tai sittentakki ja mekko, joka yletti polviin.Vili:Kyllä minulla ja Eevalla olikin kiirettä.Kaikki halusivat, että muistaisimme juurihänen nimensä. Se oli vaikeaa, ja koulupuvutvaikeuttivat vielä asiaa.Viikko kului nopeasti muiden lastenkanssa puhuessa ja leikkiessä. Välilläaamuiset herätykset olivat vaikeita, muttakyllä se oli sen arvoista.Kävimme useissa eri museoissa,ja myös eläintarhassa − yöllä! Se oli aivanuskomatonta!Eeva:Kuudes luokka oli alkamassa tehdä elokuvialapsen oikeuksista kuten mekinolimme tehneet. Minusta ne olivat kuitenkinvähän rajumpia.Oppilaat olivat mukavia ja pyysivätmeitä erilaisiin leikkeihin. Kun aloimmeottaa valokuvia, kaikki juoksivat perässämme.Kaikki halusivat kuvaan.Vili:Perjantai oli viimeinenpäivä Afrikassa. Lähdimmekoululta haikein mielin.Lapset antoivat meillepaljon kirjeitä ja terveisiäSuomeen. Osa tuli myöshalaamaan.Teema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKAystävyyskouluunEeva Kaihola.Kuvat Maiju TykkyläinenVili Korteniemi.Eeva:Kaikki antoivat meille kortteja, joissa olimeidän antamamme tarrat. Minusta heolisivat saaneet pitää tarrat, koska ne olivatheille! Kun lähdimme, auton renkaatpuhkesivat kaksi kertaa. Onneksi ei ollutyö tai ilta.Vili:Kävimme perjantaina vielä toisessa koulussaja Nelson Mandelan vanhassa asunnossa.Sieltä me lähdimmekin sitten lentoasemalle,hyvästelimme kaikki opettajatja nousimme koneeseen. Edessä oliraskas matka Pariisin kautta Suomeen.Eeva:Olin ylpeä itsestäni, koska kyllä välillätuli koti-ikävä. Mutta olin päässyt Afrikkaan,jossa en enää välttämättä pääsisikäymään. Mutta ehkä vielä joskus.Minulla on ikävä kirjeystävääni jamuita ystäviä ystävyyskoulusta. Onneksikaksi Arethabengin oppilasta kävi täällä.Vili Korteniemi ja Eeva KaiholaUBUNTU 1/09 | sivu 33

Regards From ArethabengMatka Etelä-Afrikan kevääseenNthabiseng Marriam MakwelaHyvaa huomenta! My name is NthabisengMarriam Makwela, I am at grade 6. Asa student I have been impressed by thisfriendship between Arethabeng and Mikkolaschool in Finland. This friendshiphas taught us many things, e.g. we havebeen taught the Finnish vocabulary andFinnish songs. This means any student atArethabeng is able to say something inFinnish language; it might be singing orgreetings.I got the opportunity to come to Finlandon the 29th August and spend a weekthere. When I was in Finland I was impressedbecause there is no littering andcrime. Their houses do not have burglarproofs like ours.What has impressed me most is thatthey prefer to use bicycles rather thancars that would pollute their atmosphereand that would be contributing to globalwarming. I was also happy because I gotthe opportunity to see the friends I kepton writing letters to. I also won’t forgetthe people who have started this friendship(Helena and Margaret Temba – andthen the big five was formed).On the photo abowe, we were at thepancake party at Tuuli’s house, it was veryinteresting. We held the Arethabeng assemblythere and sang all the interestingsongs we know in Finnish and in Sotho,and we danced a lot. The people on the pictureare from left: top Hanu, Tuuli, Mervi,Kati, Thea, Mr Timothy Makofane, IlkaKalo, and Helena; Middle: Mrs Betty Phala,Mr Moses Moleshiwa, Mrs Mapula Sekhu,Mrs Margaret Temba, Amukelani andNthabiseng; Bottom, Vivi, Eeva and Vili.Kapkaupunki ja Puutarhareitti 13. – 26.11.2009Kaksiviikkoinen matka vie sinut pimeästä ja koleasta syksystävaloisaan kevääseen ja miellyttävään lämpöön. Etelä- Afrikanluonto on jylhä ja värikäs. Ihmiset tunnetaan ystävällisyydestäänja vieraanvaraisuudestan.Aloitamme kiertomatkamme Kapkaupungissa ja maailmankauneimmalla niemellä Pöytävuorineen, viinitiloineen, puutarhoineen,meriretkineen. Ajamme sitten kuuluisaa Puutarhareittiäitään, käymme Afrikan eteläkärjessä, Plettenbergin,Tsitsikamman ja Addon luonnonpuistoissa.Matkan hinta on 2800 euroa ja siihen sisältyy lähes kaikki:lentomatkat, laaja kiertomatka, majoitukset, runsaat aamiaisetja päivälliset, sisäänpääsy- ja luonnonpuistomaksut, suomalainenmatkanjohtaja-opas jne.Järjestämme syksyllä muitakin matkoja: Botswanan kiertomatkaja Viktorian putoukset 10 – 24.10.2009, 3600 €; Namibianlaaja kiertomatka 25.10. – 12.11.2009, 3000 €; GolfmatkojaKapkaupunkiin 12. – 23.12.2009 ja 23.12.09 – 2.1.2010, à 2800 €.Avustamme omatoimimatkailijoita ja räätälöimme ryhmämatkoja,myymme Finnair-Air Namibia lentolippuja eteläiseenAfrikkaan. Kysy tai katso lisää: www.koonono.comKALAHARI CONSULTANTS | Olle Eriksson, olle.eriksson@fonet.fi, 050 4656 152 | Stefan Eriksson, stefan@progolfsafari.com, 045 123 8272Positiivista elämääTeemme hiv- ja aidstyötä itäisessä ja eteläisessä Afrikassa.Olemme mukana taistelemassa oikeudenmukaisemmanmaailman puolesta, hiviin liittyvää stigmaa ja syrjäytymistävastaan usealla eri rintamalla. CUAHA- Diakonia in the CityValmismatkaliiketunnus 3986/05/Mjpoetry(and a bit of prose)availableUBUNTU 1/09 | sivu 34LINDIWE NDLOVUHello! My name is Lindiwe Ndlovu. Ithank first the people who developed thefriendship between the two schools thathave now bonded closely like a family.We started with a book “TunneKieleni – Know my language – Tsebaleleme la ka” and now our two friendshave visited Finland.This year was the best year everfor me, the launching of the book at myschool and many VIPs were there for thebig function. What also made me proudand happy this year is that our school gotfirst position in Astronomy Quiz in theNational competitions, that were the bestpart of my life as I took part. We won atelescope for the school. Lutheran Diakonia in Botswana- LUCSA Nordic Diakonia-Lisätietoja: Marja Tuomi, kansainvälisen diakonianprojektipäällikkö, puh. 050 362 3521 marja.tuomi@hdl.fiThe sixth issue of the South African literary journalof new writing, Timbila, has just been published.Edited by Vonani Bila and Mark Waller, it containspoetry (and a bit of prose) by writers such as Davidwa Maahlamela, Mphutlane wa Bofelo, MichelleMcGrane, Kobus Moolman, Goodenough Mashego,Gary Cummiskey,Vonani Bila, Mark Waller, AlanFinlay, Liesl Jobson, Allan Kolski Horwitz, MxolisiNyezwa,Mpho Ramaano, Mzi Mahola, andMzwandile Matiwana. 300 pages, EUR 15 per copy.Contact timbila@telkomsa.net (in South Africa) ormark.w@luukku.com to order.

Book launchArethabeng Drummiestogether with theirinstructor Mrs Betty Nkosiduring the launching of“Know my language” bookon the 17th October 2008.This is the product of theproject between Mikkolaand Arethabeng Primary.We are happy tohave such a wonderfulrelationship with you,Finnish people. Togetherwe will strive for bettereducation.Nordic Stick LadyMargaret TembaI bought Nordic stickswhen I visited Finlandon the 28 August –15 September 2008.I am the only onein South Africa who hasNordic Sticks. I use themevery time when I amexercising. I have alreadylost 4 kg. Most peoplewould like to have them. Iam thinking of opening aNordic stick shop.AMUKELANI FLOYD HLUNGWANEHei! I am Amukelani Floyd Hlungwane, one of the two students fromArethabeng primary who got an opportunity to visit Mikkola Koulu in Finland.We arrived Finland on the 29th of August and stayed until the 07th ofSeptember.There were so many things I liked when I was in Finland. I likedmuseums, school meal system, clean environment without littering and the factthat it is a crime free country. I have learnt few words in Finnish; mita (what),mina rakastan senoa (I love you), yo (yes), uamenta (good morning), mita kullu(you are welcome) and kiitos (thank you). I think this friendship will give allother students an opportunity to visit Finland. I wish to stay in Finland andattend school there.I got an opportunityto go to Lappeenrantawhen I was in Finland andwe were taken to Saimaacanal, and cruise for onehour. I met new friendsand took a photo of them.They are from left: Wemen,Jesse, myself, Nthabiseng,Kerttuli and Marja.LÄHETTÄJÄ: Suomi-Etelä-Afrikka-seura ry, PL 535, 00101 Helsinki