Suomi-Etelä-Afrikka-seura ry:n jäsenjulkaisu 1|2009

UBUNTU 1/09 | sivu 30Adoptioäiti tapasibiologisia äitejäKansainvälinen adoptio on monen lapsen pelastus, mutta adoptioprosessiin liittyy myös ristiriitoja.Teksti ja kuva Johanna HietalahtiKun tutkija Riitta Högbacka kirjoittipari vuotta sitten Helsingin SanomienVieraskynä-palstalla, miten globalisaatiokiihdyttää kansainvälistä adoptiota ja”luo kehittyvissä maissa naisten ja lastentarjonnan”, internetin keskustelupalstatpullistelivat kiihtyneistä kommenteista.Taas adoptiovanhempia syyllistetään!Siellä joku tutkija taas hutkii vastoinparempaa tietämystä!Eivätpä ne kommentit olisi voineetpaljon enempää pieleen mennä.Högbacka on itsekin äiti. Hän onadoptoinut tytön Etelä-Afrikasta.Kansainvälistä adoptiota koskevantutkimuksen alussa tarkoitus olihaastatella vain suomalaisia adoptioperheitäja eteläafrikkalaisia sosiaalityöntekijöitä,mutta matkalla avautui mahdollisuusjututtaa myös biologisia äitejä.Tilanne oli Högbackan sanoin ”upea jahirveä”.− En odottanut, että he suostuisivatpuhumaan tai että ylipäätään tapaisinheitä, Högbacka sanoo.Siinä mitattiin tutkijan kykyä objektiivisuuteen,äidin voimia vahvoja tunnekuohujavastaan ja tilanneherkkyyttäerikoisessa vuorovaikutustilanteessa.− Eettisesti ainoa oikea ratkaisuoli kertoa vastavuoroisesti oma tarina,Högbacka arvioi.Miltä tuntuusaada toisen lapsi?Biologisten äitien kysymykset olivat vaikeita.Miltä tuntuu saada toisen lapsi?Mitä ihmiset sanovat, kun tietävät, ettälapsi ei ole oma?Miten sen selittäisi – että kun lapsion oma!− Kun selitin asiaa tytölleni, sana”äiti” takertui kurkkuun. Minähän se äitiolen!Biologiset äidit halusivat varmistaa,että lapsia rakastetaan uudessa kotimaassa.− He pelkäsivät, että jos lapsetkiukuttelevat, adoptioäidit väsyisivät heti.Sitten olisi helppo sanoa, että ”ethänsinä edes ole minun”.Adoptiokeskustelu on pitkäänkeskittynyt adoptiovanhempien kohtaloihin.Taustalla voi olla pitkä ja epätoivonenyritys saada oma biologinen lapsi.2000-luvulla on alettu puhuamyös biologisista äideistä. Monen taustaltalöytyy raiskauksia, kovia kohtaloita,− Köyhilläkin pitäisi olla oikeus äitiyteen, sanoo tutkija, adoptioäiti Riitta Högbacka.köyhyyttä.− Vaikka tunnen tilastot, oli rankkaapuhua näistä.Yleisin syy adoptiopäätökseen onhalu antaa lapselle hyvä elämä. Äidit rakastavatlapsiaan niin paljon, että antavatheidät pois.− Ei ole vaihtoehtoa, Högbackatulkitsee.Adoptioäidit puolestaan tuntevatsympatiaa ja kiitollisuutta biologisia äitejäkohtaan. On vaikeaa, kun tietää, ettätoisen suru on oma onni.Adoption käsite vierasVaikka monet adoptiolapset ovat löytölapsia,useilla on biologista sukua jossain.Högbacka tahtoisi avata keskusteluaristiriidoista, joita adoptioprosessiinliittyy.Ongelma on, että adoptio pohjautuulänsimaiseen ydinperheajatteluun.Lain mukaan lapsesta tulee adoptiovanhempienlapsi. Siteet biologiseen sukuunkatkeavat täysin.− Adoption käsite eteläafrikkalaisellenaiselle voi olla vieras, Högbackaselittää.Etelä-Afrikassa perhe voi tarkoittaaisoäitiä, ex-miehen veljeä, lastenlapsia,tätiä. Ei ole outoa, että lapsi kasvaasukulaisen luona ja palaa vuosien päästäkotiin. Oleellista on, että välirikko ei olepysyvä.Siksi Högbacka ei ole yllättynyt,miten monet biologiset äidit palaavat takaisinmuutaman vuoden kuluttua kysymääntietoja lapsestaan. Adoptiopäätös onsaatettu tehdä epätoivoisessa tilanteessa.− Pitäisi olla muitakin vaihtoehtoja.Meidän pitäisi tukea biologisia äitejä, muttasamalla pystyä järjestämään perheettömillelapsille koti, Högbacka puntaroi.Sitä Högbacka toivoisi, että biologisetäidit voisivat paremmin seuratalapsen kehitystä. Adoptiovanhemmatvoisivat lähettää tietoja ja kuvia, ja molemmatperheet voisivat luoda siteet lapseen.Lapsi voisi kehittyä tunnistaen juurensaja molemmat perheensä.− Tulevaisuudessa kansainvälinenadoptio muuntunee nykyistä avoimemmaksi,Högbacka arvelee.elokuvaprojekti:kimpsut ja kampsut ja lähteä Etelä-Afrikkaanystävyyskouluumme. Hanna Toiviaisenlisäksi matkalle mukaan lähtivätkaksi luokassani työpajoihin osallistunuttaoppilasta, Eeva Kaihola ja Vili Korteniemi,työpajoissa mukana ollut opettajaTuuli Lankinen, minä ja koulummerehtori Ilkka Kalo. Matkamme päätarkoitusoli elokuvatyöpajojen toteuttaminenArethabengin koulussa Soshanguvessa.Myös Arethabengin oppilaat tutustuivatelokuvan tekemisen saloihin ja tekivätomat lyhyelokuvansa lapsen oikeuksista.Lyhytelokuvien lisäksi oppilaat toteuttivatUnelma-haastattelut: Suomessa LappeenrannassaVoisalmi-Tyysterniemenkoulussa, Etelä-Afrikassa Arethabenginkoulussa.4.9.2008 saimme vihdoin viettääelokuvamme ensi-iltaa. Vieraita saapuiLappeenrannasta Voisalmi-Tyysterniemenkoululta sekä Etelä-Afrikasta Arethabenginkoulun kaksi oppilasta, kolmeopettajaa ja rehtorin sekä kaksi opetusvirastonjäsentä.Nähtyäni elokuvan olin mykistynyt!Elokuva ei jätä katsojiaan kylmäksi,vaan herättää monenlaisia ajatuksia.Etenkin eteläafrikkalaisten lasten tekemätelokuvat käsittelevät hyvin vaikeitaasioita, kuten insestiä ja perheväkivaltaa.Suomessa aiheiksi nousevat koulukiu-Parempaaelämääetsimässä”Pidän käsissäni Meidän omat elokuvat -dvd:tä ja tunnen suurta ylpeyttärinnassani. Tässä se vihdoin on: suuren työn lopputulos!”Teksti Maiju TykkyläinenLähtiessäni projektiin en ymmärtänyt,kuinka paljon vaivaa, aikaa ja suunnitteluaelokuvan tuottaminen vaatii.Monta kertaa mietin, mihin olen ryhtynytkään.Se, mitä olen tästä projektistasaanut, ylittää monin kerroin sen, mitäjouduin sille antamaan.Minun on pakko myöntää, ettenpystynyt projektin alkumetreille hahmottamaanmillainen tuotoksestammetulisi. Mutta oli helppoa lähteä toteuttamaanprojektia, joka oli hyvin suunniteltu,johon oli jo hankittu rahoitus sekäkäytännön toteutuksesta vastaava henkilöja johon itse tunsin mielenkiintoa.Niinpä päädyin elokuvaprojektin koordinaattoriksi,vaikkei minulla ollut minkäänlaistakäsitystä saati sitten kokemustaelokuvan teosta.Projektimme käytännön toteutusalkoi Mikkolan koulussa luokkani kanssaHanna Toiviaisen vetämillä elokuvatyöpajoilla.Työpajoissa oppilaat opiskelivatelokuvan teon tekniikkaa kuvakulmistaja kuvakäsikirjoituksista alkaen. Taitojahyödynnettiin tekemällä kuuden hengenryhmissä oma lyhytelokuva. Jokainenryhmä valitsi itselleen YK:n Lapsen oikeuksiensopimuksesta artiklan, jonka halusityöstää elokuvaksi.Kun työpajat päättyivät ja elokuvatoli kuvattu Suomessa, oli aika pakataTeema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKAElokuva lastenoikeuksista jaunelmistaSuomi-Etelä-Afrikka-seura saitukea yhteistyöhankkeeseen”Meidän omat elokuvat − dialogilasten oikeuksista ja unelmista”UlkoasiainministeriönKehityspoliittisen viestinnänyksiköstä 6700 euroa. Myösopetushallitus on rahoittanuthanketta 2000 eurolla.Elokuvahanketta koordinoivatMikkolan koulu Vantaallasekä Suomi-Etelä-Afrikkaseura.Yhteistyökumppaneitaovat Voisalmi-Tyysterniemenkoulu Lappeenrannassa, Mikkolankirjasto, Opetushallitus,Suomen Pakolaisapu, Etelä-Afrikansuurlähetystö sekä Pretorianpohjoispuolella Soshanguvessasijaitseva Arethabenginkoulu.Hankkeen tuloksena valmistuityöpajavaiheessa useampialyhytelokuvia sekä yksiyhteinen, kulttuuriseen dialogiinhaastava elokuva lastenelämästä, oikeuksista ja unelmista.Elokuva on valmistunutviidesluokkalaisten työpajoissaSuomessa ja Etelä-Afrikassakeväällä 2008. Lapset ideoivat,käsikirjoittivat, kuvasivat jaeditoivat elokuvansa itse.Elokuvat on tehty lastenomilla äidinkielillä ja tekstitettysuomeksi, pohjois-sothoksija englanniksi.Trailerin voi katsoa ja elokuvanladata osoitteesta www.afrikka.net.Elokuvaa voi myöstilata Mikkolan koululta,maiju.tykkylainen@vantaa.fiUBUNTU 1/09 | sivu 31