Suomi-Etelä-Afrikka-seura ry:n jäsenjulkaisu 1|2009

ErityisetlapsemmeJonna Nummela kiintyi hoitokodin lapsiin.lounasaikaa. Lumko on pieni 5-vuotiaspoika, jonka reiden ympäri saan peukalonija etusormen päät koskettamaan toisiaan.Lumkon vanhemmat kuolivat aidsiinpojan ollessa vauva. Setä, joka maksaa ylläpidon,ei käy häntä katsomassa.Vakavan aivovaurion takia Lumkoei puhu eikä pysty liikkumaan. Myössyöminen on alkanut tuottaa vaikeuksia.Kun ilmestyn hänen sänkynsä viereen,poika hymyilee heikosti. Kuivaan kuolanhänen poskeltaan, riisun liian suuret sukatjaloista ja lasken varpaat. Jokapäiväinenyhteinen hassutteluhetki, joka saaheiveröisen hymyn taittumaan onnelliseksihuokaukseksi. Naapurissa sijaitsevanmoskeijan minareetista kaikuu keskipäivänrukouskutsu. Meille se tarkoittaaruoka-aikaa.Lounaan jälkeen on päiväunienvuoro. Menen takaisin osastolle avustamaanhoitajia lasten nostamisessa pyörätuoleistasänkyihin.Minnien äiti hakkasi terveenä syntynyttätytärtään niin pahoin, että tämäsai parantumattoman aivovaurion. Nyt12-vuotias Minnie on Woodsiden valopilkku,naurava ja iloinen tyttö. Nostanhänet sänkyyn ja toivotan kauniita unia.Yhtäkkiä tunnen, miten kyyneleetvaluvat poskilleni. Itken maailman epäoikeudenmukaisuutta,vanhempien piittaamattomuuttaja nyt jo kasvavaa ikäväänäitä lapsia kohtaan, joihin olen ehtinytkiintyä niin kovasti.Teema | LASTEN ETELÄ-AFRIKKALapset ovat kuin omiaWoodsiden hoitajille.UBUNTU 1/09 | sivu 22Woodsiden rautaportin takaa Kapkaupungissa löytyy 90 kehitysvammaisen lapsenja nuoren hoitokoti. Hoitajille lapset ovat kuin omia. ”Our kids”, he sanovat.Teksti ja kuvat Jonna NummelaOn marraskuun viimeisen päivän aamuvuonna 2007 Etelä-Afrikan Kapkaupungissa.Laiskat ja laihat pilvenhattaratseilaavat kirkkaansinisen taivaan halki jayli maisemaa hallitsevien vuorien.Ylitän Lansdownen rautatiesillan,kuten joka aamu viimeisen kolmen kuukaudenajan, enkä enää reagoi hedelmäkauppiaidenvihellyksiin tai vastaan ajavienautojen torvien tööttäyksiin. Yksinliikkuva, valkoinen tyttö on Athlonen lähiössäharvinainen näky.Olen Kapkaupungissa vapaaehtoistyössäAllianssin Nuorisovaihdonkautta ja työpaikkani on Woodside SpecialCare Centre, kehitysvammaistenlasten ja nuorten hoitokoti RondeboschEastissa. Vuonna 1976 perustetussa hoitokodissaon tällä hetkellä noin 90 asukasta,2−30 vuoden ikäisiä. lapsia, nuoriaja nuoria aikuisia − mutta henkilökuntakutsuu heitä kaikkia samalla tavoin: ”ourkids” (”meidän lapsemme”).Woodsiden lapset ovat kaikki hyvinerilaisia. Toisilla on aivohalvaus, toisillavakavasta aivokalvontulehduksestajohtuva kehityshäiriö, downin syndroomatai vesipää. Yleisimpiä ovat kuitenkinkeskushermostonvauriot, jotka ovatsyntyneet äidin päihteiden käytön tai väkivallanseurauksena.90 lapsesta 30 on joko hylättyjätai orpoja. Woodside on heidän virallinenhuoltajansa, heidän ainoa oikea kotinsa.Muiden perheet maksavat hoitokodillelastensa ylläpidosta, osa viettää viikonloputkotona. Toisten vanhemmat käyvätpäivittäin lastaan tapaamassa, toiset eivätkoskaan.Soitan ovisummeria ja metallinen,auringossa lämmennyt rautaportti siirtyykolahtaen tieltäni. On viimeinen työpäiväni,ja tunteet ovat pinnassa. Saan halauksiaerityisesti osastojen hoitajilta, joillevapaaehtoinen työntekijä on aina tervetulluthelpotus raskaaseen työtaakkaan.Woodsidessa on neljä osastoa, A,B, C ja D: kaksi lasten osastoa sekä omansanaisille ja miehille. Itse työskentelenpienten lasten C-osastolla. Kolmessakuukaudessa olen saanut vastuulleni viisi”omaa lasta”, joiden päivittäisistä rutiineistahuolehdin.Jokaiselle asukkaalle Woodsidessaon laadittu oma henkilökohtainen ohjelmansa,johon kuuluu tarpeen mukaanleikkejä, venyttelyä, syömään opettelua,satuja tai hierontaa. Koska suurin osalapsista on pyörätuoleissa, verryttely onerityisen tärkeää. Aikaa kuluu myös vaippojenvaihtoon, sillä vain harva pärjääilman niitä.On aika hieroa Lumkon jalat ennenJonna NummelaKirjoittaja työskentelivapaaehtoisenakehitysvammaistenlasten hoitokodissaKapkaupungissavuonna 2007.Woodside Special Care Centre• Perustettu vuonna 1976• Sijaitsee Rondebosch Eastissa, Kapkaupungissa• Asukkaina noin 90 kehitysvammaista lastaja nuorta aikuista, iältään 2 – 30-vuotiaita• Toimii omaisten maksamien ylläpitokustannustensekä lahjoitusten ja erilaisten tukien varassa• Pyrkii tarjoamaan kehittävän, rakastavanja kodinomaisen ympäristön• Woodsiden kummina ja suojelijana toimiiarkkipiispa Desmond Tutuwww.woodside.org.zaMinnie tuijottaa minua ihmeissään,nostaa samassa jäykän, vaikeastihallittavan kätensä ja alkaa pyyhkiä poskianikämmenselällään. Olen mykistynyt,halaan häntä pitkään tietämättä mitä sanoa.Lopulta sanon: ”Kiitos”.UBUNTU 1/09 | sivu 23