4 tavoitteet - Lapua

3.3.3 Muinaisjäännösinventointi
Suunnittelualueelle tehtiin muinaisjäännösinventointi vuonna 2009. Esihistoriallisia
asuinpaikkoja voi löytyä peltoalueiden laidoilta noin 40 mpy sekä keski- ja vanhempaa
kivikautta jokilaaksoa ympäröivien mäkien rinteiltä. Alueelta tunnettiin ennestään
5 kivikautista asuinpaikkaa joista neljä Ruhassa. Tässä inventoinnissa löytyi 7
kivikautista asuinpaikkaa (33 Viertola Ränkimäellä) ja keskustan kaakkoispuolella
mäkialueella Jouttikalliolla (35-36 Jouttikallio, 37-40, Kivimäki). Lisäksi havaittiin
tunnistamaton kivirakenne (46 Kiviniemi) ja kiviaita (48 Tervasmäki).
Lapuan alueella on ollut yli 300 tervahautaa, joista tutkimusalueella on jäljellä enää
4 kpl, ”mikä korostakoon niiden arvoa”. Kaksi hauta sijaitsee Jouttikallion kaakkoispuolelle,
kolmas Ritamäen koillispuolella ja neljäs (45 Huhta) Simpsiön pohjoispuolella.
Sotahistoriallisia kohteita alueella ei ole.
Vanhasta tiestöstä on jäljellä katkelmia. Selkein ja pisin on Ritamäeltä pohjoiseen
kulkeva Kauhajoki-Ilmola tie, jota voisi käsitellä muinaisjäännöksenä. Lisäksi on säilynyt
pätkä Saarenpääsyä länteen Ylistaroon menevää tietä
3.3.4 Kaupunkirakenne ja -historia
Lapua on osa Seinäjoen seutukuntaa yhdessä Ilmajoen, Jalasjärven, Kurikan, Nurmon,
Seinäjoen ja Ylistaron kanssa. Lapuasta on tullut kirkkopitäjä 1581, maalaiskunta
1865 ja kauppala 1964. Kaupunkioikeudet Lapua sai 1977. Lapuan keskustaajama
on muodostunut Lapuanjoen ja Nurmonjoen risteyksen tuntumaan, jokilaakson
hyville viljelysmaille.
Lapua on kuulunut Kyrön pitäjään ja seurakuntaan. Varhaisin asutus muodostui jokien
risteykseen kirkon tienoille 1400-luvulla. Alueella on ollut vain kaksi ryhmäkyläksi
luokiteltavissa olevaa kylää: kirkonkylä ja Saarenkylä. Joki oli pitkään tärkein
kulkureitti, jota pitkin mm. terva kuljetettiin rannikon satamiin. Varhaisimmat tiet seurailivat
jokia. Rautatieliikenne alkoi Lapualla 1885.
Asukkaat saivat toimeentulonsa maanviljelyksestä, karjanhoidosta ja tervanpoltosta.
Vuonna 1413 Lapualla oli noin 10 taloa ja 1546 jo 68 taloa. Alueen asutus koostui
pääosin yksittäistaloista. Vanhimmat asuinpaikat ovat rakennetuilla alueilla tai edelleen
käytössä tilakeskuksina (Turja, Liuhtari, Huhtala, Viitala, Sippola ja Kojola).
Vauraimpiin taloihin kuului jopa 30 ulkorakennusta. Keskustan itäpuolella Huhtalankoskessa
on ollut 1600-1700 luvuilla useita myllyjä ja edelleenkin yhden myllyn rapistuvat
rakennukset. Muita myllyihin liittyviä rakenteita ei ole jäljellä.
1800-luvun lopulle tultaessa asutus oli laajentunut jokivarsille taloryhmiksi, paikoin
lähes yhtenäisiksi nauhakyliksi. Kauppojen perustamisen myötä kirkon ja pappilan
ympäristö eli Isokylä tiivistyi ja alue alkoi erota yhä selvemmin ympäröivästä maaseutualueesta.
Vuosikymmenien kuluessa Isokylästä muodostui kauppalan, myöhemmin
kaupungin keskusta.
Joen risteyksessä ovat olleet vanhat kirkot, joista ensimmäinen vuonna 1558 rakennettu
sijaitsi Turjan töyräällä, toinen nykyisen matkailupuutarhan alueella ja viides,
Engelin 1827 suunnittelema kirkko nykyisellä paikallaan.
Ennen 1900-lukua rakennettua rakennuskantaa on jäljellä vain kirkon ympäristössä
joen molemmin puolin. 1900-luvun alkupuoli oli voimakasta kaupungistumisen aikaa
ja keskustan Kauppakadun elinkeinoelämä oli vilkasta. Ensimmäinen asemakaava
olikin kaupunkimainen. Aikakauden edustavimpia rakennuksia ovat kaupungintalo,
nuorisoseurantalo ja patruunatehdas. Myös Siirilän asuinalue rakentui noihin aikoihin.
9