6. YhteenvetoToivomme, että edellisissä luvuissa kuvatut esimerkitinnoittavat maaseutualueen kuntia kehittämäänvuoropuhelun käytäntöjä ja rakenteita kyläläisten,kylien, yhdistysten, paikallisten yrittäjien, seurakunnanja kunnan toimijoiden välillä. Yhteistyön löyhätkinrakenteet luovat pysyvyyttä ja näin yhteistyö virallistuu,kuten esimerkiksi Lemin järjestöparlamenttimeille osoitti. Tämä edellyttää kunnalta pientä panostusta,mutta helpottaa sirpaleisen järjestökentänkokoamista yhteen. Yhteistyön rakenteiden avullavoidaan löytää uusia yhteistyökumppaneita ja -tapoja,oppia toisilta sekä jakaa hyviä käytäntöjä. Pysyvienrakenteiden myötä riski yhteistyön äkillisestä päättymisestäavainhenkilöiden vaihtuessa myös vähenee.Kunnat voisivat ottaa neuvosta vaarin ja yhteistyössäjärjestöjen kanssa pohtia omalle alueelle sopivaa vapaaehtoistoiminnankoordinaatiomallia.Monissa vierailemissamme kylissä haasteena oli oikeanyhteistyökumppanin löytäminen. Yhteistyö helpottuu,jos niin kunnasta kuin yhdistyksistäkin on nimettyyhteyshenkilöt, jotka vastaavat yhteistyöstä jajoiden puoleen on helppo kääntyä. Avoin ja aktiivinentiedottaminen yhdessä on kaikkien etu. Tiedottamiskäytännöissätulisi huomioida asukkaiden tarpeet jatoiveet. Muun muassa Savitaipaleella ja Lemillä järjestöjen,vertaisryhmien ja vapaaehtoistoiminnanmahdollisuuksista ja muista asukkaiden hyvinvointialisäävistä toimintatavoista tiedotettiin osana kuntapalveluitakaikkiin kotitalouksiin lähetettävillä tiedotteilla.Järjestötoiminnan löydettävyyteen on tulossaapua myös muualta. Kaakkois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus Oy Socom kokoaa tietoa Kaakkois-Suomessatoimivista järjestöistä, yhdistyksistä ja järjestöjentuottamasta toiminnasta Yhdistysinfo.fi -sivustolle.Jatkossa asukkaat, yhdistykset ja viranomaisetvoivat helposti löytää oman kotikunnan ja maakunnanalueella toimivat yhdistykset ja järjestöt yhdestäosoitteesta.Yhdistystoimijoiden kannalta on tärkeää, että omallapaikkakunnalla on yhteisiä tilaisuuksia, joissa omaatoimintaa voi tehdä tutuksi asukkaille. Näissä tapahtumissayhdistysten kannattaa yhdistää voimansa.Aina kaikkea ei kannata tehdä oman porukan voimin,sillä maakunnallisilta toimijoilta saa apua erilaistenyhteistyötilaisuuksien ja tarvittavien koulutusten järjestämiseen.Järjestöaktiivien ja vastaavien toimijoidenkoulutukset toimivat usein myös foorumeina uusilleyhteistyömalleille ja ‐kumppanuuksille. <strong>Vaihdon</strong><strong>tori</strong> ‐kierroksen järjestäneet tahot toteuttavat koulutuksiaja voivat omalta osaltaan olla tukena rakentamassakuntalaisten, järjestöjen ja kuntien yhteistyötäsekä järjestämässä erilaisia yhteisiä tilaisuuksia kylille.<strong>Vaihdon</strong> <strong>tori</strong> ‐kierros herätti järjestäjät huomaamaan,kuinka tärkeää olisi arvioida maaseutuvaikutuksiaetukäteen. Monien poliittisten päätösten vaikutuksetovat usein erilaisia keskuksissa kuin maaseudulla. EsimerkiksiYlämaalla ja Korvenkylässä oltiin vielä sopeutumassakuntaliitoksesta aiheutuneisiin vaikutuksiinja Vainikkalassa lähipalveluita koskeviin muutoksiin.Päätöksiä, ohjelmia, aloitteita ja toimintaa valmisteltaessaon ensiarvoisen tärkeää arvioida etukäteenminkälaisia vaikutuksia voi kohdistua maaseudun ihmistenelinoloihin, viihtyvyyteen, terveyteen, elinkeinoihin,osaamiseen, asumiseen, palveluihin, saavutettavuuteen,kilpailukykyyn, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen.Nämä maaseutuvaikutukset voivat ollayhtä lailla myönteisiä kuin kielteisiäkin sekä suoria taivälillisiä. Maaseutuvaikutusten arvioinnilla voidaanvarmistaa, että päätöksiä tehtäessä on huomioitumaaseudulla asuvien, työskentelevien ja vapaa-aikaaviettävien ihmisten olosuhteet ja tarpeet.Järjestöjen, kuntien ja maakunnallisten toimijoidenlisäksi tarkisteltaessa maaseudun hyvinvointia esillenousivat tietysti myös yksilöt, yksittäiset kylien asukkaat.Usein monet meistä voivat itse omalta osaltaanvaikuttaa paljon alueen viihtyvyyteen. Sen meillekierroksella osoittivat lukemattomat esimerkit naapuriavusta,erilaisista kylätapahtumista ja talkoovoiminkunnostetuista kylätaloista. Vaikka omalla kylällä eiperinteisesti olisi ollut niin aktiivista kyläyhdistystäkuin naapurikylässä, sen ei tarvitse olla este sille, ettähyviä asioita tapahtuu omassakin naapurustossa.14
LÄHTEETHelsingin sanomat 4.5.2013. Kauppinen, Touko. Viikon väite: Kulttuuri pidentää elinikää enemmän kuinlaihduttaminen, väittää lääkäri.Hyyryläinen, Torsti 2002. Kylätoiminnan perinne sosiaalisena pääomana. Teoksessa Hyyryläinen, Torsti &Katajamäki, Hannu (toim.) Muutoksen maaseutu. Artikkelikokoelma. Monitieteiset maaseutuopinnot. RuralStudies ‐verkosto, Helsingin <strong>yliopisto</strong>, 163–169.Hämeenaho, Pilvi 2012. Naapuriapu maaseudulla. Teoksessa Kattilakoski, Mari; Kilpeläinen, Arja & PeltomäkiPirja. (toim.) Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluita maaseudulle. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänjulkaisuja 1/2012, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä (YTR), 96–108.Vainikkalan kylän kotisivut 2013. Uutis-Vainikkala:http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=6783&NakymaID=273 (luettu 11.6.2013).15
Change language