Viesti - Suomen Inkeri-liitto ry

tässä numerossa:Pääkirjoitus: Inkerinsuomalaisten järjestöjen kieli ....................................... s. 3–4Kesäjuhlat Lahdessa kirkastussunnuntaina 26.7.2009 ................................. s. 5–9Toimellisesti vaeltanut: Uljas Marttisen elämäntaival .................................. s. 10–12Matkan varrelta ............................................................................................. s. 12–14Inkeriläisiä paikannimiä Suomessa .............................................................. s. 15–17Vatjalaisten praasnikassa Luužitsan kylässä ................................................. s. 18–19Hieman historiaa............................................................................................ s. 20–21Viktor Terehov............................................................................................... s . 2 1Kelton laulu................................................................................................... s . 2 2Muut lehdet.................................................................................................... s . 2 3Uutisia Inkeristä............................................................................................. s. 24–25Tapahtumakalenteri ...................................................................................... s. 26–27Numero 7/2009 ilmestyy viikolla 44. Aineisto toimitukselle 28.9. mennessä.Numero 8/2009 ilmestyy viikolla 52. Aineisto toimitukselle 23.11. mennessä.nkeriläisten viestiTOIMISTOLehden tilaukset ja osoitteenmuutokset,jäsenmaksut ja tuotetilaukset ym.Inkerikoti, Karjalatalo,Käpylänkuja 1, 00610 Helsinki.Huom! Numero vaihtunut.Puh. 045 2612 342ti klo 18.30–20, Annikki Kelo.Sampo 800012-306364.Nordea 101030-1085026.ILMOITUKSET /€1/1 sivu 250 €, ½ sivu 135 €, ¼ sivu 85 €Kuolinilmoitukset 17 €Kiitos- ym. ilmoitukset 10 €Tilaushinta 200930 € kotimaahan ja Ruotsiinmuualle 36 €/v (360 kr/v)PÄÄASIAMIES RUOTSISSA(Hoitaa lehden tilaukset): Viktor AitmanLinbanev. 6, SE-438 35 Landvetter.Puh 031-916 602, v_aitman@spray.seRuotsin Inkeri-liiton postisiirtotili 17 38 88-9SIVISTYSSÄÄTIÖHallituksen pj Toivo IhoBredantie 6 D 18, 02700 Kauniainenpuh. 050 505 2335OP 578038-20031499TOIMITUSPäätoimittaja Toivo IhoToimitussihteeri Katri EinamoToimituksen osoiteNummitie 30 A, 02730 Espoo,puh. 040 740 0408 (ark. klo 9.00–17.00)Internet http://www.inkeriliitto.fi(Avataan myöhemmin ilmoitettavanaajankohtana)Sähköposti inkerinviesti@suomi24.fiPainopaikka Vammalan Kirjapaino Oy,SastamalaLehti ilmestyy kuudesti vuodessa.Aineisto palautetaan vain erikseenpyydettäessä.Julkaisija Suomen Inkeri-liitto ry.2inkeriläisten viesti

Pää kirjoitusInkerinsuomalaisten järjestöjen kieliToivo IhoKanavan tuoreessa numerossa professoriTimo Vihavainen analysoi meillä tapahtunuttakehitystä artikkelissaan VenäläisetSuomessa. Vihavainen toteaa, ettävenäläisiä oli Suomen suuriruhtinaskunnassav. 1900 noin 6 000 henkeä, eli n. 2promillea koko 2.6 miljoonan väkiluvusta.Vuonna 1980 venäläisiksi itsensä lukeviaSuomen kansalaisia oli vain 1 489henkeä. Professorin kommentti: ”Määräoli sanalla sanoen käsittämättömän pieni,ja sopivaksi vertailukohdaksi voi ottaavaikkapa Baltian maat.” Vihavainensiirtyy vuoden 1990 jälkeiseen aikaan:”Kun Suomen ja Venäjän välillä tuohonaikaan vallitsi maailman syvin elintasokuilu,alettiin toteuttaa erikoislaatuistapolitiikkaa ottamalla tänne inkeriläisiäniin sanottuja paluumuuttajia. Käytännössäuseimmat tulijat olivat venäläisiätai ainakin venäjänkielisiä… Venäläisväestökymmenkertaistui ja muodostaanyt noin prosentin maamme väestöstä elin. 50 000. On helppo huomata, että venäläisiäon maassamme nyt sekä suhteellisestiettä absoluuttisesti monta kertaaenemmän kuin koskaan ennen.”Luotettavia tilastoja Vihavaisen kuvaamastavenäläisväestön tai venäjää puhuvanväestön kasvusta ei ole, mutta arvatasopii: kuvittelisin, että nykyisestä 50 000hengen venäläisvähemmistöstä paluumuuttajinatulleiden osuus olisi 35 000–40 000 luokkaa.Inkerinsuomalaista järjestökenttääajatellen vuosi 1990 on selkeä rajapyykki.Paluumuuttajat joko perustivat omiajärjestöjään tai menivät mukaan vanhojenjärjestöjen toimintaan. Mikäli paluumuuttajatniin haluavat, heidän hallussaanon ennen pitkää koko inkeriläistaustainenjärjestökenttä.Ei, tämä ei ole taistelukuvaus. Toivon,että tästä tulisi jonkinmoinen viisaudenkuvaus. Me vanhat, ts. kahteenensimmäiseen inkerinsuomalaisten saapumisaaltoontai heidän jälkikasvuunsakuuluvat ajattelemme, että me ehkä olemmevoineet ja voimme vastakin olla avuksiuudemmille tulijoille. Voimme opastaaheitä nykyisessä Suomessa noudatettavilletavoille; voimme kertoa jotain sellaista,joka meille on itsestään selvää, muttaheille jossain määrin outoa. Me taasodotamme ja toivomme, että tulijat avartavatkatsantoamme vanhasta Inkeristä jasen kommunismin kynsissä kokemistamurrosvaiheista. Tässä hienossa ajatusrakennelmassaon ainakin kahdenlaisiaongelmia: ”vanhat”, siis kahteen ensimmäiseenmuuttoaaltoon kuuluvat, kuolevateikä heidän jälkikasvuaan juurikaankiinnosta tämä järjestökenttä. Tuoreitapaluumuuttajia varmaan tulee rasitta-inkeriläisten viesti3

maan sama ilmiö, mutta ennen kaikkease, että venäjänkieliset, siis vain venäjääosaavat paluumuuttajat eivät ole tästä järjestökentästätoden teolla kiinnostuneita,eivät tippaakaan.Miten Suomessa käy?Muistettaneen Ruotsissa tapahtunut kehitys;siellähän ruotsinkieli on päässyt järjestöissäsiinä määrin niskan päälle, ettäinkeriläistaustainen lehtikin on vaihtanutkieltä suomesta ruotsiksi. Suomi ei oleRuotsi, vaan täällä on syytä pyrkiä säilyttämäänmaan tärkeimmän kielen, siissuomenkielen vahvat asemat myös sellaisessajärjestötyössä, jossa jäsenistön vahvataipumus vetäisi suuntaa kohti venäjänkäytön lisäämistä. Tämä koituu ennenpitkää koko jäsenistön eduksi. Ne, jotkapyrkivät siihen, että venäjä tulisi maankolmanneksi viralliseksi kieleksi, toimivathyvin selkeästi paluumuuttajien etuavastaan.JäsenmaksutTämän lehden välissä on Suomen Inkeri-liitto ry:n vuoden 2009 jäsenmaksuntilillepanokortti niille henkilöille, jotka ovat olleet v. 2008 taiaiem min yhdistyksen jäseniä.Pyydämme teitä kirjoittamaan tilillepanokortin tiedonantoja-osaan jäsenen nimen ja osoitteen. Varsinkin silloin, jos maksatte jäsenmaksunjonkun toisen henkilön puolesta, on jäsenen osoite erittäin tärkeä.Tällä tavalla saamme pidettyä yhdistyslain mukaisen jäsenluettelommeajan tasalla.Ne henkilöt, joiden kotipaikkakunnalla ei ole omaa toimivaa jäsenjärjestöä,sekä myös ne henkilöt, jotka oman jäsenjärjestönsä jäsenyydenlisäksi haluavat olla myös Suomen Inkeri-liitto ry:n suoria henkilöjäseniä,voivat liittyä jäseniksi.Jäseneksi voivat liittyä ne, jotka hyväksyvät yhdistyksen säännöt jatarkoituksen.Jäsenet hyväksyy yhdistyksen hallitus.Jäseneksi pyrkivää henkilöä pyydämme ottamaan yhteyttä etukäteentoimistonhoitaja Annikki Keloon puh. 045 2612 342.4inkeriläisten viesti

Kukkatervehdykset lähetettiinsankarihaudoille ja Karjalaanjääneiden muistomerkille, kuvassa(vas.) Arvo Survo, ToivoPuronen ja Inkeri Ojala.Lahden seudun Inkerikerhon puheenjohtajaMarja Rämö avasi iltapäivän osuudenoli tärkeintä: päivän sanoman kytkemineninkerinsuomalaisten vaikeisiin vaiheisiinoli toteutettu rehdisti ja konstailematta.Petroskoin kuoro lauloi Suomalaisenrukouksen. En olisi ollut pahoillani, vaikkakuoro olisi laulanut enemmänkin tuttuja,tilanteeseen sopivia lauluja.Iltapäivän osuus alkoi klo 14 lounaanja kirkkokahvien jälkeen, kun tilaisuudenjuontaja Toivo Puronen toivottiLahden seudun Inkerikerhon puheenjohtajanMarja Rämön tervetulleeksi lavalle.Rämö vertasi juhlaa näkötorniin kiipeämiseen,josta näkee mitä tapahtuu jamissä olemme. Hän toivoi, että ihmisillekirkastuisi entistäkin tarkemmin se, etteiinkeriläisyyttä pidä unohtaa eikä hävittää.Tervehdyssanojensa lopuksi Marja Rämösiteerasi psalmia 100, jossa esitetään ylistyslauluJumalalle ja jossa puhutaan polvestapolveen pysyvästä uskollisuudesta.6inkeriläisten viesti

Toimellisesti vaeltanut:Uljas Marttisen elämäntaivalToivo Iho, kuva Anne TuohimäkiKaikki Suomen Inkeri-liiton viime maaliskuisenvuosikokouksen osanottajattuskin kiinnittivät mitään huomiota huolitellustipukeutuneeseen, jossain määriniäkkäältä vaikuttaneeseen gentlemanniintämän saapuessa kokoukseen; tokikokouk sen puheenjohtaja hoksasi mennäovelle vastaan. Eipä tullut kysytyksi tulijalta,milloin hän edellisen kerran oli liitonvuosikokoukseen osallistunut. Vastausolisi voinut yllättää, sillä tuo tulija, SOK:nsuurvaraston johtaja evp, res. majuri UljasMarttinen saavutti sadan (100) vuodeniän 9.7.2009. Onnittelumme!Keskustelimme merkkipäiväänsä odottelevanMarttisen kanssa hänen kotonaan.Valokuvauksesta ja osasta kysymyksiävastasi Anne Tuohimäki, suurimman osankysymyksiä esitti ja keskustelun merkitsimuistiin allekirjoittanut. Meille tilanneoli yllättävä: olimme varautuneet haastatteluun,jossa olisimme joutuneet tankuttamaanedestakaisin samoja asioita ja auttamaanhaastateltavaa vaikeiden paikkojenyli. Ainakin kerran kävi juuri päinvastoin:sorruin itse keskustelun sisäiseen muistivirheeseen,ja Uljas Marttinen sai auttaaminut siitä allikosta. Tämän miehenmuisti ja terävyys ovat laatuluokkaa!statuksen. Isän työpaikka oli HietamäenJamalaisin koulu. Perheen kesäpaikaksiisä oli v.1910 hankkinut pientilan (pintaalan. 30 ha, josta peltoa 5–6 ha) Antreasta,Karjalan kannakselta.”Elämäni suurin suru oli isän kuolemav. 1915. Silloin äiti joutui neljän lapsensakanssa totisen paikan eteen. Sedättarjosivat omaa ratkaisumalliaan: yksipoika kullekin kolmesta sedästä ja tytäräidin huostaan. Äiti halusi kuitenkin ehdottomastipitää perheen koossa, ja niinasia ratkaistiin muutolla kesäpaikkaan,Antreaan, siis Suomen puolelle v. 1916.”Lapset kävivät koulunsa Viipurissa,Uljas suoritti Viipurissa keskikoulun,ja perheen muutettuav. 1930 Helsinkiin hakija pääsi varmaan tuonajan Suomen parhaaseenkauppaopistoon;Suomen LiikemiestenKauppaopistoon,jonka hän selvittierittäinNäin 100-vuotiaamme kertooelämänsä vaiheista:Isäni oli Kolppanan seminaarin käynyt,inkeriläinen kansakoulun opettaja. Äitinikuului ns. suomenmaakkoisiin eli passillaeläjiin, mutta solmittuaan avioliiton inkeriläisenisäni kanssa hän menetti tämän10inkeriläisten viesti

Laukaa, Toholampi, Inkeroinen …Inkeriläisiä paikannimiä SuomessaHeikki TervonenKielitieteilijä A.E. Tunkelon mukaaninkeriläisperäisiä paikannimiä onSuomessa luultavasti Keski-Suomea,Hämettä ja jopa Pohjanmaata myöten.Kymenlaaksossa on ollut ainakinkolme sellaista paikannimeä, joistaInkeroinen ja Inkerilä ovat yhä käytössä.Tunkelo käsitteli tätä kiintoisaaaihetta Kalevalaseuran vuosikirjassavuonna 1951 (WSOY). Paikannimetkertovat, että myös inkeriläisväestöäon siirtynyt joko väliaikaisesti taipysyvästi Suomeen asumaan jo hyvinvarhaisina aikoina.Professori Jalmari Jaakkolan mukaannykyisin Kotkan kaupunkiin kuuluvassaKymin pitäjässä oli kylä, jonka nimivuonna 1565 kirjoitettiin Kariala. A.E.Tunkelon mukaan Karialan alkujuuria eitarvitse ryhtyä etsimään Karjalasta. Suomenlahdeneteläpuolella oli itämerensuomalaistaväestöä, jota nimitettiin karjalaisiksi.Sittemmin heidät on tunnettu ennenmuuta inkerikkoina eli inkeroisina. Vuoden1911 Tietosanakirjan mukaan venäläisetaikakirjat eivät tunne 1000-luvultainkeroisten kansaa, mutta kylläkin karjalaiset,joilla silloin on tarkoitettu myösinkeroisia. Niinpä vatjalaiset nimittivätvielä 1900-luvun alkupuolella inkeroisiakarjalaisiksi. Näin kirjoittivat inkeriläisetKaarle Soikkeli ja Pekka Toikka Tietosanakirjassa.Suursaaren poika, Inkerin suomalaismurteidentuntija Volmari Porkka totesivuonna 1885 ilmestyneessä väitöskirjassaan,että nimitys karjalaiset oli tavallisempikuvaamaan Inkerinmaan alkuperäisiäasukkaita. Inkeroisilla tarkoitettiinetupäässä Hevaan joen varrella asuvia itämerensuomalaisia.Tunkelon mukaan inkeroistentärkeimmät asuinpaikat olivatSoikkolan niemi ja Kaprio, Hevaan seutusekä Ala-Laukaan jokivarsi. Näin inkeroisetolivat tietyllä alueella asuvia karjalaisia.Porkan mukaan venäjänkielinennimitys izhorit oli yhteinen kaikelle Inkerinmaanitämerensuomalaiselle väestölle,joka kuului kreikkalais-katoliseen eli ortodoksiseenkirkkoon.Ruotsin vallattua 1600-luvulla Käkisalmenläänin ja Inkerinmaan, Suomeenjääneisiin, ortodoksiseen kirkkoon kuuluneisiinkarjalaisiin pappeihin ja seurakuntalaisiinkohdistettiin kovia paineitaheidän käännyttämisekseen luterilaiseenuskoon. Monet heistä kuitenkin mieluumminpakenivat Venäjälle. Sama painostuskohdistui inkeroisiin ja vatjalaisiin, muttase ei tuottanut ainakaan pysyvää tulosta.Historiakirjoista tiedämme, että jopaItä-Suomeen siirtynyttä luterilaista väestöäja inkerinsuomalaisia kääntyi jonkinverran ortodoksiseen uskoon, kunnes sitäryhdyttiin tarmokkaasti estämään.Karjalaiset InkerinmaaltaTunkelo piti siis todennäköisempänä, ettäKarialan kylän asukkaat ovat tulleet pi-inkeriläisten viesti15

Inkerin lähetyspappi Arvo Survon esivanhemmattulivat aikoinaan Keski-Suomesta Inkerinmaalle,mutta jo esihistoriallisena aikana inkeroisia javatjalaisia on voinut muuttaa eränkävijöinä nykyiseenKeski-Suomeen saakka. Arvo Survo onedistänyt vatjan ja inkeroisten kielen elpymistä.Kuvassa hän on lähetyssaarnaaja Martti Rautasenkotitalon edustalla entisessä Novasolkan Tikanpesänkylässä. Rautanen oli luomassa pohjaakirkolle ja kirjakielelle Ambomaalla.kemmin Suomenlahden toiselta puoleltakuin Karjalan kannakselta tai LaatokanKarjalasta. Inkerinmaalle voisi viitatase, että Karialan kylä kuuluu Kymijoenvesistöalueeseen, jolla on ollut yhteyksiäetelään päin. Vatjalaiset ja inkeroisetovat olleet todennäköisesti ikiajoista lähtienmeren tuttuja, joita myös Kymijoenlohiapajat ovat vetäneet puoleensa.Entisessä Sippolan pitäjässä, nykyisessäAnjalankosken kaupungissa on Kymijoenrannalla tehdasseutu, jonka nimenäon Inkeroinen. Tunkelon mukaan taajamanpaikalla ollut kylä on tuskin voinutsyntyä muuten kuin siten, että Hevaanseudun inkeroisväestöä on joskus menneisyydessäsiirtynyt suurempi tai pienempiryhmä asumaan Kymen jokivesienvierelle. Inkeriin viittaa myös Valkealanpitäjän, joka on nykyisin liitetty Kouvolaan,kylän nimi Inkerilä Kymijoen yläjuoksunvesistöalueella. Tunkelo arveli,että tarkemmalla tutkimisella Kymenlaaksostalöytyisi muitakin paikannimiä,jotka viittaavat myöhemmän Inkerinmaanalueelle.Jopa Keski-Suomessa sijaitsevan Laukaannimi voi olla inkeriläisperäinen.Sama nimi on entisen Kuopion pitäjänLaukaanjärvessä. Ruotsiksi Laukaa onLaukas. Nimi saattaa juontua Inkerinmaallavirtaavasta Laukaanjoesta. SuursaarelaisenPorkan mukaan Lavansaarennimi on johtunut Lavassaaresta tai vielävanhemmasta muodosta Lavvassaaresta,jota nimeä käytettiin Inkerinmaanpohjoisrannikolla Soikkolassa ja sen itäpuolella.Porkan mukaan saaren nimi oliaiheutunut siitä, että se oli vastapäätäLavvasjoen suistoa ja Soikkolan nientä,jota nimitettiin Laukaan puoleksi.Erämiehiä lähti Keski-SuomeensaakkaTunkelon mukaan Laukaanjoki on pitkänä,sisämaahan johtavana vesikulkureittinäollut jo historiallista aikaa edeltävinävuosisatoina tärkeä väylä SuomenlahdeltaNovgorodiin päin turkis- ynnä muuna16inkeriläisten viesti

kauppatienä. Mikäli näin on, ei tuntuisiollenkaan ihmeelliseltä, jos erämiehiä jamyöhemmin siirtolaisia olisi siirtynyt vilkasliikenteisenLaukaanjoen varsilta turkistenpyyntiin Keski-Suomeen saakka,jonne muinoin riistasta rikkaat metsät jaantoisat kalavedet houkuttelivat pyydystäjiä.Siksi Tunkelo uskoikin, että Laukaanpitäjän muinaisen asutuksen alkuunpanijoistaeräät ovat olleet kotoisinInkerin Laukaanjoen varrelta.Kiintoisaa on panna merkille, ettävuosi satoja myöhemmin Ruotsin vallanalle joutunutta Inkerinmaata asutettiinjopa Keski-Suomesta saakka. Muunmuassa Survon tilan joutopoikia lähti etsimäänsieltä parempaa toimeentuloa.Myös aikoinaan Laukaassa sijainnutrautatiepysäkki ja talonnimi Vatia, kylännimiHaapavatia sekä Vatiajärvi viittaavatTunkelon mukaan todennäköisestivatjalaisiin. Jos Laukaan pitäjä on saanutnimensä Inkerinmaan laukaalaisista,miksi ei Vatia-nimi olisi tullut Laukaanpitäjään Inkeristä vatjalaisperheentuomana? Kangas alan Vatiala saattaa sekinviitata vatjalaisiin, joskaan Tunkeloei pitänyt tätä selitystä varmana. Sitäsaattaisi tosin tukea se, että samassa pitäjässäon Riunvaivan kylässä talonnimiLempoinen. Tämä saattaisi juontua vatjalaisalueellaolevasta Lempolan kylästä.Kangasalan talonnimi Lempoinen on todennäköisestiperäisin Lempäälän pitäjänLempoisista. Lempäälä on äännesukulainenPohjois-Inkerin Lempaalalle. Vesilahtelainenkylännimi Narva tai Naarvaon äännesukulainen Länsi-Inkerin pitäjännimelleNarvusille.Kansassamme inkerois- javatjalaisvertaJopa Keski-Pohjanmaalta saakka Tunkelolöysi yhteyksiä Inkeriin. Haapavedellä onVatjuskylä ja Vatjusjärvi, jotka todennäköisestikertovat varhaisesta vatjalaisasutuksesta.Myös Toholammin pitäjä sekäRautalammin Toholahden kylä voivat viitatainkeriläisiin juuriin. Toholahden varhaisetasukkaat ovat ehkä siirtyneet Suonenjoelta,jossa on samanniminen kylä.Tunkelo arveli, että toho voi juontua vatjansanasta toho, joka merkitsee tuohta.Nämä A.E. Tunkelon näkemyksetavaavat eteemme kiintoisia näkymiä. Neosoittavat, kuinka vilkasta turkis- ja muutakauppaa on käyty yli Suomenlahden.Ne osoittavat myös, kuinka inkeroiset javatjalaiset ovat osallistuneet Suomen varhaisenelinkeinoelämän kehittämiseen jamyös Suomen vesireittien varsien asuttamiseen.Heidän merkityksensä on ollutniin suuri, että monet paikat on nimettykinheidän mukaansa.Mikäli Tunkelon johtopäätökset ovatoikeita, Suomen kansassa on hyvin todennäköisestivirrannut inkeroisten javatjalaisten verta, Kymenlaaksossa jopahuomattavassa määrin. Kun nykyisin kysytään,kuolevatko inkeroiset ja vatjalaisetkansoina sukupuuttoon, niin on huomattava,että heidän verenperintöään ontoki sekä Venäjän ja Suomen kansoissa.Ja ehkä heidän nykyinen kansallinen, kielellinen,kulttuurinen ja miksei uskonnollinenkinheräämisensä, joka on tapahtumassayhdennellätoista hetkellä, auttaaheitä pelastamaan kansojensa kulttuurinrippeet.Kirjoittaja on karjalaissyntyinen pappi, toimittajaja kirjailija, joka on kirjoittanut mm. kirjan ArvoSurvon matkassa Viipurista Volgan mutkaan (Kirjapaja2007)inkeriläisten viesti17

Vatjalaisten praasnikassaLuužitsan kylässäMarjukka PatrakkaLähellä Viron rajaa Ust-Lugan satamantuntumassa asuvat viimeiset vatjalaiset.Vatjalaiset ovat ortodokseja ja heillä pyhimystenmuistoksi vietetään juhlat, praasnikat.Ne ovat Luužitsassa ja viereisessäLiivakylässä Pedro 12.7. ja Talvi-Miikkula19.12.; toisissa kylissä on omat praasnikkapäivät.Luužitsan kylässä juhlaperinnettäon elvytetty kymmenisen vuotta,suuriakin Pedronpäiviä satoine vieraineenon vietetty.Nyt juhla pidettiin museonjohtajanäidin kuoleman johdosta pienimuotoisenalauantaina 11. heinäkuuta. Juhlaväkeäoli puolitoista sataa aurinkoisessaulkoilmatilaisuudessa. Puiden keskellälähellä maantietä on avoin kenttä, jossaväki kokoontuu. Sivuitse menee tie muutamantalon luo. Oli tehty pitkä katos,jonka alla oli pöytä täynnä ruokia ja juomia.Piirakat ja vatruskat kuuluvat juhliin.Väkeä tuli koko ajan juhlapaikalle.Vatjan lippu nostettiin harmaantuneensalkoon. Venäjäksi ja vatjaksi toivotettiintervetulleeksi. Kerrottiin kylän kohtalos-18inkeriläisten viesti

Kelton laulu1. Kuulkaa sitte siellä, ken Keltossa onvielä,laulu tämä joskus laulakaa.Kahvia kun saatte niin meitä muistakaatte,vapaana olles juokaa, nauttikaa.2. Hyvästi nyt Kalle, mä läksin maailmalle,jätin kotiseudut sekä maat.Jääkää tervehiksi, maille kelpoisiksi,Rakentakaa uusi Keltonmaa.3. Moni poika pääsi niinko Luoja sääsi,kauvaks täältä kotipolulta.Kauvaks erämaahan, Keski-Aasiahan,pojat täällä lauleskella saa.4. Hyvästi Kurenmäki ja Aron metsänkäki,Hyvästi Havakka ja Tukkanen.Jääkää tervehiksi, maille kelpoisiksi,rakentakaa uusi Keltonmaa.5. Miks’ se sulla Antti, tallella ol’ pantti,peitit saunan, luhdin rummeniin jakaheksan sait vuotta, sä elit niiko suotta,kärsiä ja murehtii sait siint.6. Miks’ sä ahkerasti, teit työtä yöhön asti,panit kuntoon seudut sekä maanja jouvuit kulakiksi ja kärsiä sait siksi,kenkkumoisen ansioiseks sait.7. Tääl on poikii monta, niin monta onnetonta,joilta nuoret vuuvet katosiit.Surut kaikki haihtuut, murheet maailmanvaihtuut, murheet maailma meille tarjosi.8. Hyvästi nyt Keltto, kolhoosi ja Kalle,hyvästi Havakka ja Tukkanen!Surua en tunne, kuljen vaikka kunne,nöyrtyä en milloinkaan mä voi.9. Odotamme yhä, että tulloo pyhä,että kerran tilit tehhä saa.Sit ei ole pelkoo, terveisii oo Kelttohyvästi jätän silloin Sirdarjan.10. Älkää surko veikot, vaik’ on päivätheikot,tyhjentäkää kuppi kahveeta.Jääkää tervehiksi, maille kelpoisiksi,rakentakaa uusi Keltonmaa!Aira KuronenKelton laulun on sepittänyt Kuren Matti,kun hänet ja lukemattomat muut Inkerinsuomalaiset talonpojat ”tehtiin kulakiksi”ja karkotettiin kodeistaan. Keltostaensimmäiset karkotukset Keski-Aasianaroille Syr-Darjaan ja Amur-Darjaan tapahtuivatvuonna 1931. Laulussa mainitutHavakka ja Tukkanen olivat ns. ”laittajia”,joille oli määrätty karkotuksien toimeenpano.Viljam Huopanen lauloi karkotettujenlaulun v. 1994 Kelton Jaanilan kylässä.Kipeä muisto kosketti henkilökohtaisestiViljamia, jonka isoisä ja isä oli tehtykulakiksi. Hän kertoi esittäneensä Keltonlaulun ”isoisän muistoksi” ensimmäistäkertaa julkisuudessa juhannusjuhlillapuolenkymmentä vuotta aikaisemmin.Laulu tiedettiin inkerinsuomalaisten keskuudessalaajalti, mutta sanoja oli hankalasaada. Laulun sanat olivat kulkeutuneetViroon, jonne inkeriläisiä tuli Keski-Aasiasta.Virossa heitä etsittiin, kun oleskelulupaaei ollut. Syksyllä ja talvella olisalaa kokoonnuttu saunoissa ja opeteltulaulua. Pikkupojat vahtivat ulkona, etteivätilmiantajat päässeet yllättämään.Kelton laulu oli säilynyt kirjoittamattomanaihmisten muistissa, sanat ja säkeistötovat voineet vaihdella. Viljam Huopanenoli saanut laulun sanat puolisonsaHildan serkulta Toivo Jääskeläiseltä. Kesällä1993 joku vanha mies oli toimittanutvielä kolme lisäsäkeistöä laulun keskelle.22inkeriläisten viesti

Muut lehdetKatri EinamoHelsingin Sanomat julkaisi 3.8.2009Katja Kuokkasen kattavan jutun ToivoJääskeläisestä. Julkaisemme kirjoituksensellaisenaan.Elokuussa 1946 Neuvostoliiton kansalainenToivo Jääskeläinen antautui RuotsissaHaaparannan poliisille. Hän oli ylittänytrajan laittomasti, joten hänet otettiinkuulusteluun ja lähetettiin putkasta vankileirille.Vankileireihin Jääskeläinen oli tottunut.Hän oli 11-vuotiaana seurannutisän vientiä Inkeristä vangiksi Siperiaan.Stalinin vainoissa hänet, äiti ja sisar olikarkotettu puuvillasovhoosiin Kazakstaniin.Paettuaan sovhoosista hän oli joutunutpuna-armeijaan ja antautunut sittenSuomen jalkaväkirykmentti 50:lle.Heinäkuussa 2009 Jääskeläinen siristääsilmiään ilta-auringossa Karjalohjankuntoutuskeskuksen pihalla. Hän on tullutvuosittaiseen sotaveteraanien kuntoutukseen.Jääskeläinen on yksi viimeisistäelossa olevista suomensukuisista heimoveteraaneista,jotka rekrytoitiin jatkosodassaSuomen armeijaan. Heille luvattiinkansalaisuus ja se, ettei heitä palautettaisiNeuvostoliittoon.Toisin kävi. Vain muutama heimosotilaistavältti karkotuksen. Jääskeläinenanoi syksyllä 1944 ”Tasavallan HerraPresidentiltä” Suomen kansalaisuutta.Hän pelkäsi joutuvansa tuhon omaksi,jollei saisi sitä.Kansliasta ei ikinä tullut vastausta,vaikka Jääskeläinen pyysi kiirehtimäänanomuksen käsittelyä vuonna 2006. Hiljaisuusmietityttää yhä lähes 90-vuotiastamiestä. ”Aikanaan olisi presidentin pitänytvastata.”Miksi kukaan ei vastannut? Kansallisarkistostasaadun selvityksen mukaananomus arkistoitiin vuonna 1944. Siihenon tehty merkintä a.a. Se tarkoittaa, ettäanomus on liitetty arkistoon ilman päätöstä.Kannessa lukee ”sotavanki”. Presidentinkansliasta ei löydy vastausta.”Näinkin vanhasta anomuksesta ei olearkistotietoja”, perustelee lehdistöavustajaHeli Sariola. Presidentti ei ole käsitellytkansalaisuusanomuksia ainakaan vuoden1968 jälkeen. Ilman neuvokkuutta, onneaja silmistä loistavaa karismaa Jääskeläinentuskin olisi selvinnyt koettelemuksistaan.”Oli miulla poikana Inkerissä kovahätä, että miten pärjätään ilman isää. Äitioli raskaana, ja kaikki omaisuus vietiin.”Toinen tiukka paikka oli, kun lääkärisanoi Kazakstanissa, ettei malaria parane,jollei nuorukainen pääse pakoon.”Äiti sanoi, että koita sie pelastaa itsesi.Oli isän puku ja kello ja kengurunnahkainenverkatakki. Myytiin ne, ja saatiinmatkarahat.”Säämäjärven rintamalla syksyllä 1941Jääskeläinen halusi jäädä kiinni. ”Ensikerran kuulin, että puna-armeija perääntyy.Jäimme viisi miestä piiloon juoksuhautaan.”Suomalaiselle sotilaspartiolleJääskeläinen huikkasi suomeksi, ettei antautujillaole aseita. ”Täällä on porukkaryssiä. Ja perkele, puhdasta suomea puhutaan.”Koska Jääskeläisellä oli serkku suomalaisenasotilaspastorina, hänet kelpuutettiintulkiksi ja sitten rintamalle. Sodanjälkeen Jääskeläinen teki sekalaisia töitä,kun kuuli olevansa etsintäkuulutettu.Silloin Jääskeläinen hyppäsi HelsingissäRovaniemen-junaan ja suuntasi Tornionjoelle.Oli yritettävä Ruotsiin.inkeriläisten viesti23

Uutisia inkeristäWladimir KokkoAjankohtaista inkeriläistäUutiskolumnistin kannanottoYstävän ääni ei vaikeneInkerin kulttuuriseuran avulla olen saanutArvi Kempin CD-levyn Inkerin-suomalaisialauluja. Onpa tämä digitaalinen nykymaailmakummaa, lauluja saa levyllelaulajan kuoltua ja laulajan ääni liikuttaajopa enemmän, kun tietää, että se kuuluumelkein ”tuolta päin”...Oli hyvää tuuria, että Arvi tapasi SuomessaAntero Prihan kavereineen. Heidänansiostaan Kempin laulut äänitettiinammattitaitoisesti ja ne saivat taustalleensäestyksen. Säestys on minusta erittäinsopiva, kansanlaulut soivat parhaiten juuripienen orkesterin tukemina. Ison orkesterinsävelmiin ne voisivat helposti upota,ja yhden kitaran tai hanurin säestykselläkuulostaisivat liian vaatimattomilta.Instru menttien elävä soitto lisää tunnelmaajoka kappaleeseen.Tiedän, että kymmenen vuotta sittenäänitettynä Arvi Kempin ääni olisi soinutparemmin, mutta tälläkin levyllä se ontarpeeksi raikas. Kaikki pitivät Kempinlaulamisesta Inkerinmaalla, hänen esityksensäjuhannusjuhlilla usein muuttuivatkonserttiohjelman kohokohdaksi. Yleisövain huusi hänelle, Laula lisää!Levyllä on 17 Inkerissä laulettua kansanlaulua,jotka ovat keskenään hyvin erilaisia.Ehkä syntyperältään vanhin on El´se ennen miun emoni, joka seuraa kalevalamittaistasäveltä ja kertoo pakana-ajoistavakiintuneesta tavasta, kun uuden miniäntäytyi saunoa talon emäntä. Vanhojaovat laulut, jotka selvästi tanssittavat kuulijaa(esim. Ero oli yöl´, ero päivällä, Läksinsuolle sotkemaan), ja ennen vanhaanInkerissä monet kansanlaulut laulettiinjuuri tanssiessa. Toisissa käytetään paljonmurresanoja, kuten laulussa Oi riiu,riiu, toiset taas lauletaan melko puhtaallakirjakielellä. Koska inkerinsuomalaistenperinnekulttuuri kehittyi vuorovaikutuksessaSuomen kulttuurin kanssa, meillälaulettiin yleisimpiä suomalaisia kansanlauluja.Niistä kuitenkin tehtiin omia versioita,mistä Arvi Kempin laulama Suomessaolen minä syntynyt on parhaimpiaesimerkkejä. Venäläisenkin laulukulttuurinvaikutus tuntuu ainakin laulussa Hiljaavirtaa Neva. Tämän surulaululaji onperäisin Venäjän kaupunkien köyhälistöstä,sävel muistuttaa venäläistä ”razlukaty, razluka...”.Olimme Arvi Kempin kanssa ystävät.Aina kun hän kävi asioimassa Pietarissa,hän pistäytyi Inkerin Liiton toimistoon.Keväällä 2008 hän kutsui minut toimistommekeittiöön ja antoi mapin, jossa olihänen laulujensa sanat. Hän sanoi, ettäPietarin kuoro ja muut niistä kiinnostuneetvoivat niitä vapaasti käyttää. Ehkähän tunsi, että aika siirtää viestikapulanuoremmille on tulossa.Arvin virtuoosilaulaminen ja sammumatoninto kansanlauluihin jäivät ikuiseksisieluuni, ystävän ääni ei vaikenekoskaan.Arvi Kemppi.Inkerinsuomalaisialauluja. Helmi Levyt2009.Tiedustelut:www.helmilevyt.com24inkeriläisten viesti

Stalinismi ja natsismi samankaltaisiaNoin kymmenen vuotta sitten tulin johtopäätökseen,että natsijärjestelmä Saksassamuistuttaa paljon Stalinin neuvostosysteemiä.Yritin väitellä tästä paikallistenkanssa, mutta vastaväittelijöillä oli lyömätönvaltti: natsismi on kansainvälisestituomittu Nürnbergin tuomioistuimella,taas stalinismia syyttäviä päätöksiä eikansainvälisesti ole tehty. 3. heinäkuuta2009 ETYJ-edustajisto teki sen hyväksyttyäänpäätöslauselman, joka rinnastaa stalinisminnatsismiin.Mitä yhteistä näiden totalitaaristensysteemien välillä on? Molemmat pitivättiettyjä kohderyhmiä sopimattomina.Natsien mukaan tietyt ihmisrodut ja kansallisuudetoli tuhottava, Stalinin Neuvostoliitossatuhottava oli tietyt ”luokat”(porvaristo, papisto, ”kulakit” jne). Maidenjohdoille tämä ei ollut pelkkää teoriaa,vaan natsit käytännössä murhasivat6 miljoonaa juutalaista, mitä tarkoitustavarten keksittiin kaasukammiotkin. Stalininjohto taas murhasi saman verran omiakansalaisiaan teloittamalla ja tuhoamallaheitä GULAGissa.Omassa ideologiassaan molempienmaiden johdot pitivät arvossa valtiota,yhteiskuntaa ja massaa, eikä yksityisihmisenelämällä ollut paljon arvoa. Niinsanottuja yhteiskunnallisia intressejä vainnoudatettiin. Elinkeinoelämä kummassakinmaassa oli täysin valtiovallasta riippuvainen.Molemmat järjestelmät tavoittelivatmaailman herruutta, ne levittivät omaaideologiaansa keinoista tinkimättä, hyökkäsivätnaapurimaihin, liittivät ne omaanvaltakuntaansa muilla keinoilla ja asettivatnukkehallituksia. Yhteiskunnat oli vakavastimilitarisoitu.Molemmat järjestelmät vihasivat demokratiaa.Koko valta oli yhden puolueenja salapalveluiden käsissä. Natsi-Saksanja Neuvostoliiton yhteiskunnissa oppositiolleei ollut toimitilaa ja poliittiset vastustajatvangittiin ja teloitettiin. Poliittisenpropagandan merkitystä korostettiin,kummassakin maassa oli propagandaanerikoistuneet virastot. Natsien ja Stalininpropagandan mukaan maissa oli sosialistinenjohto, joka huolehti erikoisesti työväestöstä.Viestien vapaata leviämistä estettiinja tiedot sensuroitiin.Propagandatarpeisiin kummassakinmaassa käytettiin aktiivisesti taidetta.Niin Natsi-Saksassa kuin Stalinin Neuvostoliitossataiteen keinoilla yritettiinluoda ”uuden ihmiskunnan ihmistä”. Senaikaisetsaksalaiset ja neuvostoliittolaisetveistokset ja taulut muistuttavat toisiansahuomattavan paljon.Kumpikaan järjestelmä ei tarvinnutperinteistä uskontoa. Saksassa yritettiinpalata muinaisgermaanien uskomuksiin,Neuvostoliitossa keksittiin NKP:n ja senjohtajien palvonta.Molemmat systeemit aiheuttivat omillekansalaisilleen lukemattomia kärsimyksiäja johtivat maat romahdukseen.Raunioituneessa Saksassa se ymmärrettiinoikein ja natsi-ideologia poistettiin ihmistenmielestä kaikin keinoin. Venäjällästalinismia voitettiin vähitellen, mutteivalitettavasti vieläkään lopullisesti. Täällänykyäänkin joskus ylistetään Stalinia,joka ”voitti natsismin”, ”sai aatravaltionja jätti sen ydinpommilla varustettuna”...Nykynuoret Venäjällä tietävät hyvin vähänGULAGista ja jotkut pitivät Stalinia”tehokkaana valtionpäämiehenä kriisitilanteissa”.Se, mikä on eurooppalaisille selvää, eiole vielä kaikille selvää Venäjällä. Taistelustalinismia vastaan jatkuu.inkeriläisten viesti25

apahtumaIlmoittajilleNiitä järjestöjä, jotka ilmoittavat tulevista tilaisuuksistaan lehdessämme,ja jotka lähettävät aineiston lehdelle sähköpostina, kehotetaan vaatimaanlukukuittaus. Näin vältetään kiistat siitä, onko aineisto toimitettu ajoissavai ei.Turun seudun Inkeri-seurantapahtumiaBesseda-hetket jatkuvat Palvelupisteessäjoka kuukauden 1. ja 3. perjantai kello13.00 Irma Kapasen vetäminä. Tervetuloaviettämään teehetkeä vapaan keskustelunmerkeissä.Hallitus kokoontuu joka kuukaudenensimmäisenä maanantaina kello 16.30Palvelupisteessä, Uudenmaankatu 1. Josteillä on asioita, joita haluaisitte hallituksenkäsittelevän, ottakaa yhteyttä hallituksenjäseniin tai Palvelupisteeseen.12.10.2009 kokous Lutherinkirkossaklo 15.009.11.2009 kokous Lutherinkirkossa klo15.0013.12.2009 joulumatka Orimattilaan,Rakokivi klo 8.30 ja Marian pysäkki klo9.00Kerhoilloista ja kokouksista tiedusteluihinvastaa Maria Lahti, puh. 0400841 741.Inkerikuoron harjoituksetjatkuvatkeskiviikkoisin klo 16.45 – 18.30Hyvinkään Inkeri-kerhontapahtumiaHyvinkään Inkeri-kerho ry. kokoontuuseurakunnan aulakahviossa Hämeenkatu16 kuukauden 1. sunnuntai kello 14.00.Tiedustelut Irja Pelkonen, inkerikerho@gmail.comtai puh. 040 550 5712.Lahden seudun Inkeri-kerhontapahtumiaKokoontumiset joka kuukauden toisenamaanantaina Lutherinkirkossa, kirkonkahviossa.14.9.2009 syyskokous Lutherinkirkossa,henkilövalinnat ja vuoden 2010 toimintaInkerikotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 HelsinkiKuoroa johtaa Evelin Ojalo.Uusia laulajia toivotaan kuoron riveihinkaikkiin ääniin.SeukotTiedustelut: Pirkko HuurtoPuh. (09) 783 391 tai 0400 748 318InkerikotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 Helsinki26inkeriläisten viesti

kalenteriHelsingin seudun Inkeri-seurantapahtumiaTiedustelut Toivo Tupin puh.040 578 3894InkerikotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 HelsinkiInkerikeskuksen tapahtumiawww.inkerikeskus.fiInkerikeskus ryHämeentie 103 A00550 HelsinkiInkerin kulttuuriseurantapahtumia3.9.2009 Tupaantuliaiset ja avointenovien päivä uudessa Koivussa ja tähdessäklo 14.00–17.00, osoite Wallininkatu7, 00530 Helsinki.10.9.2009 Kulttuurikahvila klo 16.00–18.00. Sukututkimus tutuksi. Miten pääseninkeriläisen sukuni juurille. PekkaWikberg ja Risto Toivonen opastavat aloittelevaasukututkijaa Koivussa ja tähdessäosoite Wallininkatu 7, 00530 Helsinki.3.10.2009 90 vuotta Pohjois-Inkerinkapinasta. Karjalatalossa klo 14.00–16.00. Luvassa uutta tietoa ja mielenkiintoisianäkökohtia. Puhujana mm.professori Pekka Nevalainen.10.10.2009 klo 18.00. Stalinin vainojenmuistojuhla Tuomiokirkossa. Kynttilöidensytyttäminen vainoissa menehtyneilleomaisille.10.–11.10.2009. Kuulutko sukuuni -tapahtumaon Vantaan ammattiopiston Tennistientoimipisteessä, Tennistie 1, 01370Vantaa, lauantaina 11.10. klo 10.00–17.00ja sunnuntaina 12.10. klo 10.00–16.00. Inkerinkulttuuriseura on mukana tapahtumassa.29.10.2009 klo 16.00–18.00. Kulttuurikahvila.Miten Viktor Kärppä syntyi.Dekkarikirjailija ja uutisankkuriMatti Rönkä kertoo jännityskirjoistaan.Koivussa ja tähdessä. Osoite Wallininkatu7, 00530 Helsinki.13.–15.11.2009 Konserttimatka Pietariin.(Matkasta lisää tietoja lähiaikoina.)24.11.2009 Kulttuurikahvila. MoosesPutro katosi 90 vuotta sitten jäljettömiin.Mooses Putron elämäntyötä muistellaansanoin, kuvin ja sävelin. Musiikista vastaaEspoon musiikkiopiston kanteleensoitonopettajan Annikki Smolander-Hauvosenyhtye. Paikka: Karjalatalon yläsali.Klo 18.00–20.00.13.12.2009 Kulttuurikahvila. Pohjois-Inkeri klubi 16.00–18.00. Joulupuuroa jajuurten tutkimista. osoite Wallininkatu 7,00530 Helsinki.Ompeluseura kokoontuu Koivussaja tähdessä joka toinen torstai alkaen27.8.2009 klo 14.00–16.00 osoite Wallininkatu7, 00530 Helsinki.Keravan paluumuuttajat: Kuukausitapaamiset15.9., 13.10., 17.11 ja15.12.2009 klo 15.00–17.00Talkoorenkaan tiloissa osoitteessaAleksis Kiventie 19, 00420 Kerava.inkeriläisten viesti27

levitä inkeri-tietoa• KirjallisuuttaArvo SurvoItku Inkerille, 17 €Hellin SuominenMooses Putron elämäkerta,2,50 €Ella OjalaPitkä kotimatka, 14 €Pelastunut albumi, 22 €Ensimmäinen kevät, 16 €Ella OjalaSananlaskuja ja tarinoita, 8 €Aleksander StörgrenMutkainen tie vapauteen, 10 €Pekka NevalainenInkeriläinen siirtoväki1940-luvulla, 25 €Pekka Nevalainen – HannesSihvo (toim.)Inkeri – historia, kansa,kulttuuri, 50,50 €Heikki SeppänenEtelän tien kulkija –Vilho Helanen, 25 €Maria RipattiElämä yhden kortin varassa,16,50 €Saimi TuukkanenElämäni helminauha 5 €Kalevalaseuran vsk 69–70Inkerin teillä, 11,50 €Maria Luukan laulut jaloitsut, 6,50 €E. PärnänenAntti Kivekäs I–II, 9 €Mikko SavolainenInkerinmaa, 33,50 €Aatu SavolainenSuomalainen sissisodassa,15 €Lars KriforsOli onnistuttava, 15 €Juho HäkkinenSiihen maahan, jonka minäsinulle osoitan, I–II 15 €Sverigesingermanländarnashistoria 24 €Lassi SaressaloInkeri, 3,5 €Jouko SihvoInkerin kansan 60 kohtalonvuotta,24 €Albert PettinenLauluja koululaisille, 4 €Albert PettinenLauluja sekakuorolle, 6 €Lauri SanttuMurrejuttuja, 2,50 €Lilja Kuivanen Toim.Inkerin vuotuisjuhlat 2003,20 €Tapani NokkalaPaavo Räikkönen Inkerinmies, 25 €Jouko Sihvo toim.Inkerinsuomalaistenkohtalo 20 €• ÄänilevyjäInkerikuoron uusiMinä tyttö -CD 10 €InkerikuoroNouse Inkeri ym, 2,50 €• KasettejaArvo SurvoOmall maall, 9 €• KarttojaInkerin karttavuodelta 1933, 12 €Inkerin uusi karttavuodelta 1992, 10 €Kylä- ja tiekarttaKeski-Inkeri, vuodelta 1993,10 €Inkerin pöytälippu(satiinia) + salko marmorijalustalla18,50 €Inkerin pöytälippu(polyesteria) + salko marmorialustalla15 €Inkerin pöytälippu(polyesteriä), 8 €Inkerin pöytälippu(satiinia), 10 €• Adressisurunvalitteluun, 7 €Tilaukset InkerikotiSaatavana Inkerin kulttuuriseurastapuh. 09 - 2733 225Inkerin satulipas(Miettinen, Uusma) 17 €Flink, Toivo &Mäkilä, Eeva.Inkerin lasten oppikirja. 5 €Kalevala. Suomeksi javenäjäksi. Käännös A. Hiiri &E. Kiuru. 20 €Miettinen, Helena.Kohtalontie. Kertomus inkeriläisenopettajan elämäntaipaleestaInkerinmaalta Ruotsiin japaluusta Neuvostoliittoon. 5 €Miettinen & Joganson.Petettyjen toiveiden maa.Arator. 15 €Monahof, Ania.Kärsimyksen pyhät kyyneleet.13 €.E. Pärnänen.Antti Kivekäs I–II 5 €Sava, Inkeri & Miettinen,Helena.Liljan kuva kutsuu. 15 €• Inkeriläistä kansanmusiikkiaRöntyskät. PiirileikkilaulujaInkerinmaalta 7,5 €Voutilainen Paavo:Runoja 12 €Vainikka & Miettinen:Iloinen Inkeri 15 €SUUR-SYNTY KIESUSKorpikansan Survon Arvonkertomana 28 €