You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
mies poistui yllättäen Suomesta. Matkakohteekseenhän oli ilmoittanut Tserepovetsin.Joku Supon etsivä on tehnyt tästärohkeita johtopäätöksiä. ”T:ssä oli sodanaikana desanttien ja radistien koulutuspaikka.Voinee edelleenkin olla käytössäsamassa mielessä.”Suojelupoliisi kiinnostui Kappisestatoden teolla 1971. Silloin Ratakadullaperehdyttiin kunnolla miehen taustaanja tekemisiin. Ollessaan Helsingissä 1959Kappinen oli asunut tuttavansa MarttaStenbergin luona. Kappinen oli ensinpyrkinyt Helsingin yliopistoon valmistuakseenvoimistelunopettajaksi ja hakenutmyöhemmin muihinkin tiedekuntiin,mutta opiskelupaikkaa ei ollut herunut.Supo teki 1971 myös omia havaintojaanmiehestä. ”Kappinen on kuluvanvuoden aikana vieraillut täällä neljä kertaakesälomaa lukuunottamatta tulkintehtävissä. Hänen suomen kielensä onvirheetöntä ilman pienintäkään murteellistavivahdusta. Samoin hänen pukeutumisensapoikkeaa normaalista neuvostotyylistä,sillä matkoillaan Suomeen jaRuotsiin hän kuluttaa huomattavia summiarahaa täysin länsimaiseen, viimeisenmuodin mukaisen vaatetuksen hankkimiseenja ylläpitämiseen.” Supo epäiliKappista värväriksi ja Neuvostoliiton tiedusteluasiamieheksi.Jatkossa Kappisen<strong>Suomen</strong>-matkoja ja hänen tapaamisiaanseurattiinkin erityisen tarkasti.Vuoden 1981 alussa Supo sai vahvistuksenKappisen syrjäyttämisestä. Tietotuli Ruotsin turvallisuuspoliisilta, joka olikuulustellut Neuvostoliitosta loikanneenReino Pietiläisen. Säpon kuulustelussaPietiläinen oli kertonut, ettei ”KGB oleenää pitkään aikaan luottanut Kappiseenja että K olikin muuttanut Muurmanskistajohonkin eteläänpäin”.Rohkenen kysyä: kumpi saa enemmänhallaa aikaan paluumuuttajien maineelle;sata huumeveikkoa vaiko yksi ainoa ArmasKappinen?Matkan varrelta –<strong>Inkeri</strong>nsuomalaisen muistelmiaSodanaikainen <strong>Inkeri</strong>Reino JaakkimainenJatkoa <strong>Inkeri</strong>läisten Viestissä 11/2007aloitetuille muistelmille.Osa 14Saksalainen räätäliPalattuamme näimme kotiimme edelleensaksalaisten hallussa. Mikäs’ siinä, saunasuojasai kelvata meille. Eikä saksalaisillanäyttänyt olevan mitään meitä vastaan.Päinvastoin, he näyttivät olevan iloisianähdessään naisen keittiöhommissa, vaikkase homma ei ollutkaan heitä varten. Kaitämä toi heillekin kotoisan tunteen.Yksi sotilas, myöhemmin tiesimme,räätäli, osoitti erityistä mielenkiintoa4inkeriläisten viesti
Laulukertoo kansan kohtalostaTTäs on pieni laulunpätkäkäyvvä laulelemmaa,mis on kaikki suomalaiset,tulkaa kuuntelemmaa.Istuvenkan pajokkaol kaksisataa grammaa,sitäkää ei polutsainutjoka talon mamma.TTämän laulun sepittäjännimmee al ei panna,se on Kelton pitäjästäneljän lapsen mamma.Tulkaa kaikki kuuntelemmaamiehet sekä naiset,tää ei kuulu <strong>ry</strong>ssille,vaan kuulkoot suomalaiset.MMitä pahhaa suomalaisetvaltijolle teki,ko hiä härkävaunuloissaaSiperijaan veti.TTseremsa ol ruokammeja katalaska-kurikomendantti ovel seisoisilmät piässää nurin.Ensittäin ol suomalaisetkovan kurin alla,sit jo alkoit maanitellatyöhön patokalla.Yli 40 vuotta kansankeskuudessa muistinvarassa säilynyt laulu.Laulun lehdelle toimittiIrja Pelkonen.VVTulomatkaa laulussainen taho kosketella,kyynelilläin silmiäen taho kostutella.Viien päivän perästähe passiit kokosivat,kuusi sannaa <strong>ry</strong>ssäkieltäsiihe töhräsivät.”Ootta kansanviholliset,poikkee pääse ette,ootta fiinat, parasiitat,tänne märkänette.Voi tuota lessasavotaa,ja voi tuota lessavalkkaa,siel niitä voimii kiskottiija vähä saatii palkkaa.Kuuvvel satal grammallane miehet puski töitä,sil ei huolint höplitelläpaljo vatsavöitä.6SSkaparit ne uatteliit,jot niä on hulluu väkkiipitkiin kyllää kävelöötja seläs nuttusäkki.VKMäntii talloo, kysyttii,jot kuin on asjanlaita,onks teil tarvis hametta,vai onks teil tarvis paitaa?Vatsa anto prikkasun,jot heitä hame päältä,muuten lähtöö sieluparkatulevaisee täältä.Skaparloi myö mielellääei opisaitu millää,saivat meiltä vuatteet piälleekarttolämpärillä.Komentantti sanoissaase petty katkerasti:fiinat lähtöö matkustammaaLeningraatii asti.inkeriläisten viesti
<strong>Inkeri</strong>kotHistoria, uskonto ja perinne.Aira KuronenEnsimmäinen Suomessa ilmestynyt kansatieteellinenjulkaisu inkerikoista. <strong>Inkeri</strong>kotovat Leningradin alueella Länsi-<strong>Inkeri</strong>ssä asuva pieni suomensukuinenkansa. Kieli, inkeroinen, on eriytynytmuinaiskarjalasta. Ortodoksiuskon rinnallaon säilynyt kansanuskon piirteitävuosisatoja nykyaikaan asti.Valtakulttuuriin sulautuminen on ollutinkerikkojen kuten muidenkin Venäjänpienten kansojen kohtalona. Inkeroistapuhuvia on jäljellä enää 200–300 henkeä.Perinteisille asuinalueille Soikkolanniemelleja Laukaansuuhun on parhaillaanrakenteilla kaupunki ja suursatama.Kuvitetussa kirjassa esitellään tekijäninkerikkokylissä suorittamien haastattelujenpohjalta kylien entistä elämää, yhteyksiäSeiskarin saarelaisiin, ihmisenelämänkaareen ja kalendaarisiin merkkipäiviinliittyviä tapoja, kansanlaulujasekä kansanuskoa ja uskomuksia.(ISBN 978-952-92-4372-3). Joensuu2008. Tiedustelut tekijältä, puh. 050 4956625. Kirjan hinta 30 euroa + postikulut.KuvakirjaRudolf PakkiNikolai ja Rudolf Pakin kuvakirja”<strong>Inkeri</strong>n kylän lähihistoriataiteessa” on saatavillaHelsingissä <strong>Inkeri</strong>keskuksessa,Hämeentie 103 A, puh.(09) 753 4464, 050 4368227,toimisto@inkerikeskus.fi jaTartossa Veski 35, 51005 Tartu,Viron <strong>Inkeri</strong>nsuomalaistenLiiton kansliassa, puh. +372742 1773, ja kirjan tekijältäNikolai Pakki, puh.(09)3499626 tai paru@luukku.com.Kirjan omakustannushinta on 15 euroa.Myös postitse ostaminen on mahdollista.Kirja koostuu 60 maalatun taulun kuvastaja on jatkoa kirjalle Antti Hämäläinen”Kadonnutta <strong>Inkeri</strong>ä” 1943, jossaesitellään valokuvina <strong>Inkeri</strong>n elämää sodanaikaisina vuosina. Kirja käsittelee <strong>Inkeri</strong>nmaanasuttamisen alusta v. 1600 jaloppuu inkerinsuomalaistenpalauttamisella Neuvostoliitonkeskiosaan Kalininin, Jaroslaviinjne.<strong>Suomen</strong>kielen tekstien lisäksikirjan lopussa on tekstitkäännettyinä viroksi ja tekstiton erikseen saatavissa myösvenäjäksi. Kirjan alussa onesihistoriaa, elämää <strong>Inkeri</strong>ssä20-luvulla, sota-aikaa jalähtö evakkoon Viroon, siirtoSuomeen v.1943, elämä Suomessa,palautus NL:oon, elämä karkotuspaikoissaja pako uudestaan Viroon.Kirja antaa lyhyen kuvallisen katsaukseninkerinsuomalaisten esivanhempienelämästä meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme,kun vanhemmista aika jättää.Se voisi olla myös kotona pöytäkirjana,jota voisi silloin tällöin selailla.inkeriläisten viesti7
Neva-lehden toimituksessaAapo Ihon muistelmistaNevan toimitus ja konttori sijaitsi Hernekadun32 A portaikon IV kerroksessa.Molemmat instituutiot työskentelivätsamassa tilavahkossa huoneessa, jonkaulkoportaikosta erotti valoton eteinen.Eteistila oli kuitenkin niin väljä, että senseinustalle sopi vuode, jossa joku talonväestä löysi leponsa.Toimitushuoneeseen tulija havaitsihuoneen oikealla sivustalla ikkunanpielessä tukevan työpöydän, jonka takanaminunkin muistojeni aikaan vaikuttineljä miestä: muudan musiikkia, jopa sävellystyötäkinharrastava Koski; hänenjälkeensä Yrjö Kiisseli, joka Suomeenmuutettuaan muutti nimensä Kiijärveksi.Opettajien ammattikuntaan kuuluvanahän ”Nevasta” lähdettyään palasi takaisinkoulutyöhön. Häntä seurasi parikolme vuotta tuolla paikalla vaikuttanutop. Juho Kokkonen, ja viimeisenä ennenlehden kokemaa väkivaltaista kuolemaatuon pöydän takana istui opettajaEetu Mesiäinen. Näiden miesten tittelinäoli konttoripäällikkö; he vastasivat lehdentaloudesta.Vasemmalla puolen huonetta oli toinen,vielä tukevampi ja lehtitavaraa täynnäoleva pöytä, ja pöydän takana mies,jota sopi tituloida toimittajaksi. Hänelläoli kotoisittain ja kyläisittäin mainio nimimerkkiKuoman Kaima. Hänen juttunsaolivat haluttua tavaraa joka numerossa.Kuoman kaiman pakinoissa käsiteltiinasioita jos jonkinlaisia. Kaiman siviilinimioli Aappo Vesikko; opettaja ammatiltaanhänkin, mutta kehitettyään itselleenluistavan kynän päätyi hän vaihtamaanaapisen ja lukutikun sanan suolaan jahuumorin hunajaan.Siinähän ”Nevan” henkilökunta olikin;ei suuren suuri verrattuna nykyajan lehtiin,mutta lehden merkitys oli arvaamattomansuuri.Neva ei ollut <strong>Inkeri</strong>n ainoa lehti; oltiinhansuomalaisia, ja tuollainen väkikartunveto, riitely ja paremmuudesta kilvoitteluvaati vierustoverin. Sellaiseksi luontui jakuontui ”<strong>Inkeri</strong>”, yhtä suuri ja yhtä useinilmestyvä. Alkuaan kertaviikkoisina, sittenvälillä kahdesti viikossa ilmestyviä neolivat. Neva palveli silloisten radikaalienlinjoilla ja <strong>Inkeri</strong> hiippaili konservatisminpimennoissa. Riitaa ja suukopua harrastettiinvälillä oikein olan takaa, niin kuinon tosisuomalaisten tapa suuremmissakinsuomalaispiireissä.Koska lehdet painettiin Suomessa, olitoimittajien oltava liukasliikkeisiä ajantasalla pysyäkseen. <strong>Inkeri</strong> taidettiin painaaViipurissa, Nevan painopaikka oliLappeenranta. Jos lehti ilmestyi torstaina,oli keskiviikkoiltana sen sisältö kaikkinetykötarpeineen saatava iltapikajunallamatkaan <strong>Suomen</strong> asemalta niin, ettäse varmasti joutui junassa olevaan postivaunuun;toimittaja asian varmistaakseenkävi sen itse pudottamassa postivaununkyljestä sisään.Kerran minulle sattui kommellus, jostanopeana juoksijana selvisin. Olin joulunvaiheilla ”päiväläisenä” ts. lähinnäkirjoitin käsipelillä; hiilipaperin avullamonistaen tilaajien osoitteita. Sain toimekseniviedä junaan seuraavana päivänäilmestyvän lehden ainekset. Mitenkä8inkeriläisten viesti
lie vahingossa kirjekuori, jossa materiaalioli, lipsahti vaunun alle. Mikäs nyt neuvoksi?Juna saattoi lähteä milloin hyvänsä.Laiturin ja vaunun väli oli niin ahdas,ettei kuorta voinut siitä tavoittaa. Odotin,kun juna lähti, ja viimeisen vaununliu´uttua ohi hyppäsin raiteille, sieppasinkuoren, hyppäsin laiturille, aloin juostatuhatta ja sataa, ja tavoitin kuin tavoitinkinvaunun. Onnekseni posteljooni huomasiasian, avasi ikkunan ja iloisesti nauraenotti siitä kirjeeni vastaan.Joululoman aikaan oli opettajilla tilaisuuskäydä tuulettumassa maan pääkaupungissa,ja tietenkin ne, joilla oli asiaaNevan toimitukseen, poikkesivat sinne.Minulla oli onni elää mukana näissäerinomaisen rattoisissa tilaisuuksissaveljien vaihtaessa kuulumisia sekä heittäessähuulta. Jos sattuivat yhtaikaa olemaanpaikalla esim. Matti Ruotsi Keltosta,Simo Pellinen Vuoleelta, KaapreTynni Kolppanasta sekä kaupunkikoulujenopettajat Juhana Peräläinen jaAatu Haltsonen, niin siinäpä lyötiin linjojaauki eteenpäin, kerrottiin kaskuja japarannettiin maailmaa.Entä mitä talo tarjosi? Ei ollut muutakuin teetä, jos saatiin keittiössä majailevavanha mummo sitä keittämään. Lähelläolevasta kuuluisasta Filippovin leipomostahaettiin haukkaamista. Lyhyiksi neunet silloin jäivät, sillä juttu luisti pitkällesivu puolenyön.Marina, MarinushkaPentti SalmelaNään sinun niin etäälle katsovankuin etsisit rantaa LaatokanMMinä ymmärrän sen myöntäen,En sinua saa, tavoita enOn suru silmissäsi sinunhädän katse heimon hajotetun.Sinä kaikissa katsotko kavaltajaa?Vai ootatko oveen koputtajaa?Kulussa vuosien vaikean elonsait sieluusi heimosi pelonMitä pieni kansa mahtaa, saa,salaa uskoa, toivoa, unohtaa?Niin monta on vahvaa valloittajaa,ja monta sisälle tunkeutujaajotka vaativin käsin vahvemmanottavat osansa voittajanMinä heistä myös lienen yksiSut otin, vein, sain <strong>ry</strong>östetyksi.Sinä tartut lujasti käsivarteenisisälläs kansasi pelon geeniKatseessasi epäily, hätä- Älä hylkää, älä minua jätä.Mitä meidän lupa on odottaa,vain uskoa, toivoa, unohtaa?Voi Marina, Marinushkasinun sisälläs kansasi tuska.Ja jossain itkee <strong>Inkeri</strong>nmaa,odottaa lastaan, kansaansa katoavaa.VVoi Marina, Marinushkasinun sisälläs kansasi tuska.Ja jossain itkee <strong>Inkeri</strong>nmaa,odottaa lastaan, kansaansa katoavaa.inkeriläisten viesti9
Piilon-piikaElla OjalaKerron tässä miten minusta tuli Piilon-piika:Olimme saaneet Haapamäellä häätökäskynasunnostamme. Isäntäväki tarvitsiitse asuntoa. Emme löytäneet Haapamäel läheti sopivaa asuntoa ja vanhempani olivatkuulleet, että opettaja Korkealan omistamassaPiilo-nimisessä talossa olisi paraatipuolivuokrattavana. Niinpä me tartuimmeoitis ajatukseen, varsinkin, kun vanhempaniasuivat Pihlajavedellä ja minä odottelintoista lastamme. Tiesin, että äidin apuun janeuvoon voi aina turvautua. Niinpä tuumastatoimeen ja saimme kuin saimmekinKorkealoiden omistamasta Piilosta paraatipuolenvuokratuksi.Asuntoon, jonka me saimme, kuuluisali, pieni makuuhuone ja paraatieteinen,josta meille tehtiin keittiö. Varsinaisenkeittiön ja keittiön viereisen makuuhuoneenoli vuokrannut eräs vanha pariskunta.Asuntoon kuului myös eräänlainensuljetumpi korkea rappu, kun taas meidäneteiseksemme jäi avoin paraatirappu.Eihän se mikään luksusasunto ollut,mutta kamarit olivat kauniit ja niissä oliirtovaatekaapit. Mutta meidän pimeäs säkeittiössämme ei ollut yhtään keittiön komeroa,ei mitään mihin olisimme ruokatarvikkeemmelaskeneet, paitsi oma keittiönastiakaappimme.No, sodan jälkeen ja kaikkien kokemuksiemmetakia olimme tyytyväisiä,että saimme ylipäänsä niinkin hyvän jakauniin asunnon vuokratuksi.Oli helmikuun loppu. Taivaalta py<strong>ry</strong>ttilunta niin paljon kuin maa veti. Tiettukossa. Niitä ei kukaan aurannut. Lähimpäänkauppaan oli ainakin kilometri.Minun toisen lapseni synnytykseenoli enää runsas viikko aikaa, kun paninedellisenä iltana likoon laittamani herneetpimeän keittiön puuhellan päälle kiehumaan.Kaikki hernesoppaa keittäneettietävät, että sianliha pannaan vasta sittenkeittoon, kun herneet ovat jo hyvässävauhdissa kiehumassa. Niinpä minunkinrokkani porisi iloisesti, kun avasin avoverannanoven ja lähdin hakemaan sianlihakimpalettanipesuvadin alta, jonne olinsen laittanut, kun en muutakaan säilytyspaikkaaollut keksinyt.Juuri, kun olin oven saanut auki, niinhuomasin, että joku muukin oli haistanutoivan säilytyspaikan. Iso saksanpaimenkoirakerkisi nappaamaan hampaisiinsalihakimpaleen ja lähti nopeasti juoksemaankohti isoa maantietä meidän verannanumpitieltä lihakimpale ylpeänä suussansairvistäen.Minä juoksin perässä niin kovaa kuinkintuista lähti ja olin juuri saavuttamaisillanikoiran, kun se mokoma keksi katsoaperäänsä ja huomasi kuinka lähelläminä sitä olin. Se pinkaisi entistä kovempaanjuoksuun ja loikkasi suurelle auraamattomallemaantielle. Minä en enää olisipystynyt sitä tavoittamaan ja sitä paitsihävettikin: mitähän naapurit ajattelisivat,kun Piiloon muuttanut nuori rouva noinkilpailee vauhdissa paimenkoiran kanssa.Niin tulin sisälle ja voivottelin häviötänikoiran vonkaleelle.Jonkun ajan kuluttua tuli nälkäinenmieheni kotiin toiselta asemalta missähän oli silloin junanlähettäjänä ja esikoistyttäremme,joka oli niihin aikoihinpuolitoistavuotias, sanoi isälleen: ”Koilanvonkale söi äidin lihan.” (Viisisanainenlause puolitoistavuotiaalta. Aika hyvä!)Runsaan viikon kuluttua syntyi esikoi-10inkeriläisten viesti
sellemme terve sisko, joka painoi naapurinkalapuntarin mukaan neljä ja puolikiloa, mutta neuvolan puntarin mukaanneljä kiloa kaksisataaseitsemänkymmentägrammaa.Niinpä minä silloinen Piilon-piika pikkarainenpaistoin perunoita itselleni jamäisten joukossa.NKVD ”paljasti”siinä ”<strong>Suomen</strong> vakoilijoidenpesän”.18 näyttelijästä pidätettiin13, joistalähes kaikki saivatkuolemantuomion.Liisa Tomberg onnistuiselviytymään,ilmeisestihänen nuori ikänsä ja se, ettei hän ollutkoskaan käynyt Suomessa, pelastivat hänet”vakoilusyytöksistä”. Teatteri lopetettiinsamoin kuin kaikki muut suomenkielellätoimineet laitokset Leningradissa.Liisa jäi kahdeksi vuodeksi ilman lempityötään,mutta selvisi tästäkin pulmasta.Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkateki uuden mutkan vuonna 1940, kunsuomen kieli julistettiin jälleen tarpeelliseksi.Liisa Tomberg pääsi näyttelijäksiPetroskoissa uudelleen toimintansa aloittaneeseensuomalaiseen teatteriin, ja pianhänestä tuli oikea primadonna. Tombergesiintyi Petroskoin suomalaisen teatterinnäyttämöllä 44 vuotta.Joskus teatterin senaikaiset näytelmätolivat alkeellista neuvostopropagandaa,mutta ollessaan päärooleissa klassisissatuotannoissa kuten Gorkin ”Vassa Zheleznovassa”,Wuolijoen ”Niskavuorennaisissa” ja Tshehovin ”Kirsikkapuutarperheelleniillalliseksi. Myöhemmin avorapputehtiin suljetuksi rapuksi ja siihenyksi ruokakomero.Näin <strong>Inkeri</strong>läisten Viestin avustaja saifaktisen nimimerkin Piilon-piika.Uutisia inkeristäWladimir KokkoAjankohtaista inkeriläistäUutiskolumnistin kannanottoLiisa Tomberg 100 vuottaAmatööriteatteri kuuluu suomalaistenpääharrastuksiin, innostutaanko siitäenemmän jossain muualla kuin Suomessa?Samoin oli vanhassa <strong>Inkeri</strong>ssä, teatteriesityksetolivat usein kesäjuhlien ohjelmassa.Ongelmana oli kuitenkin se,että <strong>Inkeri</strong>nmaalla ei ollut ammattiteatteria.Vain Matti Kurikan parhaat näytelmätpääsivät ammattiteattereiden lavoilleSuomessa. Oikea suomenkielinen teatteriperustettiin Pietariin vasta vuonna 1930.Tämä oli Leningradin suomalainen teatteri,joka toimi suomalaisessa sivistystalossaShpalernajalla 18.Vuonna 1932 nuorena komsomolinlähettinä tähän teatteriin tuli töihin LiisaTomberg. <strong>Inkeri</strong>nsuomalainen LiisaTomberg syntyi talonpojan perheeseen28. tammikuuta 1909 Inkereen Voiskorovassa.Liisan tapa näytellä oli realistinen jatarmokas. Teatteri oli aina tervetullutta<strong>Inkeri</strong>nmaan suomalaiskylissä ja näinyleisö sai tutustua nuoreen ja kauniiseennäyttelijättäreen.Vuonna 1937 Leningradin suomalainenteatteri joutui vainojen uhriksi ensim-inkeriläisten viesti11
hassa” Liisa Tombergin näyttelijätaitohuipentui. Vuonna 1950 hän sai valtakunnanarvokkaimman ns. Stalinin palkinnonja vuonna 1959 Neuvostoliiton kansantaiteilijanarvon. Suomalainen teatteri Petroskoistavieraili usein 60-luvulla <strong>Inkeri</strong>nmaalla.Liisa Tomberg eli pitkän teatterielämänesiintyen suomen kielellä Pietarissaja Petroskoissa. Kaikista draamateatterininkerinsuomalaisista vaikuttajista hän onepäilemättä kuuluisin ja lahjakkain. Tombergkuoli Petroskoissa vuonna 1988.Taaitsan talolle kuuluu hyvääJoulukuussa 2008 tuli 15 vuotta siitä, kun<strong>Inkeri</strong>-projektin varoilla rakennettu Taaitsanvanhusten palvelutalo otettiin käyttöön.Hatsinan <strong>Inkeri</strong>-seuran omistuksessaolleen sosiaalilaitoksen toiminta oliPaavo Suomalaisen johdolla vakinaista,vanhukset koko Hatsinan piiristä jonottivattaloon.Paikalliset sosiaaliviranomaiset ostavattalon palveluita, ja maksut näistämuodostavat 20 % palvelutalon budjetista.Palveluita myydään myös ulos, niinsanotut yksityisasiakkaat maksavat hoidostanoin 330 euroa kuussa.Taloudellista tukea laitos saa niin <strong>Inkeri</strong>nkirkolta kuin suomalaisilta yhteistyökumppaneilta.Näiden joukossa johtajaVypiralenko mainitsi <strong>Suomen</strong> Pietarinpääkonsulaatin, Laurea-ammattioppilaitoksen,joka lähettää Taaitsaan hoiva-alanopiskelijoitansa harjoitteluun, ja LahdenLauneen seurakunnan. Noin 40 % vuosibudjetistamuodostuu norjalaisen tukiprojektinvaroista. Hjelp till Russland (ApuaVenäjälle) – nimisellä hyväntekeväisyysjärjestölläon laajaa toimintaa Luoteis-Venäjällä,Taaitsan vanhusten palvelutalo onsen yksi tärkeimmistä tukikohteista.20.4.2006 alkaen palvelutalolla on ollut uusiomistaja, <strong>Inkeri</strong>n kirkko, ja uusi johtaja MirjaVypiralenko (kuvassa). Nyt talon täysihoidossaon 30 vanhusta, avopalvelua koteihin ei johtajanmukaan järjestetä. Mirja kertoo asiakkaiden keski-iänkasvaneen (84 vuotta!) sekä terveydentilanheikenneen viime vuosina. Kolmestakymmenestätalon asukkaasta nyt on vain viisi suomalaista.Olisin valmis hyväksymään kaikki suomalaisvanhuksettänne heti, mutta mistä heitä saa? – pahoitteleejohtaja. Laitoksen asiakkaaksi pääseejoko <strong>Inkeri</strong>n seurakuntien tai Hatsinan sosiaalitoimenkautta.Tammikuun lumen peittämänä Taaitsan palvelutalonäyttää idylliseltä.12inkeriläisten viesti
nkeriläisten viestiHyvät <strong>Inkeri</strong>läisten viestintilaajatTämän lehden välissä on perinteen mukaantilillepanokortti lehden tilausmaksun suorittamistavarten. Muistattehan kirjoittaa viestikenttäänlehden saajan nimen ja osoitteen.Tämä on erittäin tärkeää varsinkin siinä tapauksessa,jos maksatte jollekin toisellehenkilölle tilaamanne lehden.Mikäli ette halua tilauksenne jatkuvan, pyydämmeteitä ystävällisesti ilmoittamaan siitäjoko kirjeitse tai puhelimitse toimistoomme.Tällä toimenpiteellä helpotatte asiakasrekisterimmeylläpitoa. Kiitos etukäteen.<strong>Suomen</strong> <strong>Inkeri</strong>-<strong>liitto</strong> <strong>ry</strong>puh. 045 261 2342Käpylänkuja 100610 Helsnkiinkeriläisten viesti13
IlmoittajilleNiitä järjestöjä, jotka ilmoittavat tulevistatilaisuuksistaan lehdessämme, jajotka lähettävät aineiston lehdelle sähköpostina,kehotetaan vaatimaan lukukuittaus.Näin vältetään kiistat siitä,onko aineisto toimitettu ajoissa vai ei.Turun seudun <strong>Inkeri</strong>-seurantapahtumiaBesseda-hetket jatkuvat Palvelupisteessäjoka kuukauden 1. ja 3. perjantai kello13.00 Irma Kapasen vetäminä. Tervetuloaviettämään teehetkeä vapaan keskustelunmerkeissä.Hallitus kokoontuu joka kuukaudenensimmäisenä maanantaina kello 16.30Palvelupisteessä, Uudenmaankatu 1. Josteillä on asioita, joita haluaisitte hallituksenkäsittelevän, ottakaa yhteyttä hallituksenjäseniin tai Palvelupisteeseen.Hyvinkään <strong>Inkeri</strong>-kerhontapahtumiaHyvinkään <strong>Inkeri</strong>-kerho <strong>ry</strong>. kokoontuuseurakunnan aulakahviossa Hämeenkatu16 kuukauden 1. sunnuntai kello 14.00.LisäksiKe 10.6.<strong>2009</strong> <strong>Inkeri</strong>-kerho mukanaVaiveron Myllytilalla.Su 26.7.<strong>2009</strong> Retki <strong>Inkeri</strong>nsuomalaistenkesäjuhlaan Lahden Joutjärven kirkolle.La 22.8.<strong>2009</strong> Retkipäivä Sääksiin seurakunnanleirikeskukseen.Tiedustelut Irja Pelkonen, inkerikerho@gmail.comtai puh. 040 550 5712.apahtumaLahden seudun <strong>Inkeri</strong>-kerhontapahtumiaKokoontumiset joka kuukauden toisenamaanantaina Lutherinkirkossa, kirkonkahviossa.<strong>Inkeri</strong>läisten kesäjuhlat järjestetäänJoutjärven kirkossa sunnuntaina26.7.<strong>2009</strong>. Saarnaa Arvo Survo, pääjuhlanjuhlapuheen pitää Leino Hassinen.Kerhoilloista ja kokouksista tiedusteluihinvastaa Maria Lahti, puh. 0400 841741.<strong>Inkeri</strong>kuoron harjoituksetjatkuvatkeskiviikkoisin klo 16.45–18.30<strong>Inkeri</strong>kotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 HelsinkiKuoroa johtaa Evelin Ojalo.Uusia laulajia toivotaan kuoron riveihinkaikkiin ääniin.SeukotTiedustelut: Pirkko HuurtoPuh. (09) 783 391 tai 0400 748 318<strong>Inkeri</strong>kotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 Helsinki14inkeriläisten viesti
Helsingin seudun <strong>Inkeri</strong>-seurantapahtumiaTiedustelut Toivo Tupinpuh. 040 578 3894<strong>Inkeri</strong>kotiKarjalataloKäpylänkuja 100610 Helsinki<strong>Inkeri</strong>keskuksen tapahtumiawww.inkerikeskus.fi<strong>Inkeri</strong>keskus <strong>ry</strong>Hämeentie 103 A00550 Helsinki<strong>Inkeri</strong>n kulttuuriseurantapahtumiaOmpeluseuraOmpeluseuran kokoontumiset jatkuvatKoivussa ja tähdessä Mäkelänkatu 18:ssaparillisten viikkojen torstaisin klo 14.00.MatkatTallinnan suuret laulujuhlat3.–5.7.<strong>2009</strong>Kysy viimeisiä paikkoja Alina-SinikkaSaloselta, puhelin 040 743 7042. Tarkemmattiedot ovat edellisessä lehdessä.Petroskoi ja Laatokan kierros4.–8.9.<strong>2009</strong>Petroskoin uuden suomalaisen kirkonvihkiäisjuhlatPetroskoissa vihitään sunnuntaina 6.9.uusi suomalaisten voimin rakennettusuomalainen luterilainen kirkko. Juhliinosallistuu ennakkotietojen mukaan satojasuomalaisia. Myös <strong>Inkeri</strong>n kulttuuriseuraosallistuu juhliin. Matkareitti on suunniteltusiten, että samalla tutustutaan Kar-kalenterijalan maisemiin. Menomatka tapahtuuSortavalan kautta, paluumatka Kelton jaViipurin kautta.Matkaohjelma on seuraava:Perjantaina 4.9.<strong>2009</strong> lähdetään HelsingistäFennian edestä klo 7.00. Hämeenlinnansuunnasta on mahdollista päästä liikennöitsijäTapani Pitkäsen kyytiin aikaisemmin.Matka jatkuu kohti Porvoota jaseuraa tietä nro 6 Kiteelle, jossa käännytäänVärtsilään ja tullaan Venäjälle Niiralanrajanylityspaikan kautta. Sortavalaantullaan iltapäivällä, majoitutaan HotelliSortavalassa 2hh.Lauantaina 5.9. matkustetaan noin300 kilometriä Petroskoihin, jonne tullaaniltapäivällä. Majoitutaan HotelliPohjolan soluissa (2hh+1hh+yhteiset saniteettitilat).Sunnuntaina 6.9. osallistutaan juhliin.Yksityiskohtainen ohjelma selviää myöhemmin.Maanantaina 7.9. ajetaan Syvärin jaAunuksen kautta Kelttoon, jossa yövytäänsuomalaisten koulutuskeskuksessa.Tiistaina 8.9. lähdetään Viipurin kauttakohti Helsinkiä, jonne saavutaan klo21:een mennessä. Hämeenlinnan suuntaanpääsee liikennöitsijän kyydissä.Matkan hinta riippuu osanottajien määrästä.Matka toteutuu, jos osanottajia onvähintään 10. Silloin hinta on jäsenille450 ja muille 460 euroa. Jos matkustajiaon 11 tai enemmän, hinta on jäsenille390, muille 400 euroa. Matkan hintaan sisältyvätmatkat omalla bussilla ja majoituksetpuolihoidolla. Lisäksi tulevat viisumikulut,43 €.Ilmoittautumiset 10.6.<strong>2009</strong> mennessämatkan johtajalle Alina-Sinikka Saloselle,joko a-s.salonen@pp.inet.fi, tai Muinaislinnantie1 B 12, 00950 Helsinki. Tiedustelut040 7437042.inkeriläisten viesti15
levitä inkeri-tietoa• KirjallisuuttaArvo SurvoItku <strong>Inkeri</strong>lle, 17 €Hellin SuominenMooses Putron elämäkerta,2,50 €Ella OjalaPitkä kotimatka, 14 €Pelastunut albumi, 22 €Ensimmäinen kevät, 16 €Ella OjalaSananlaskuja ja tarinoita, 8 €Aleksander StörgrenMutkainen tie vapauteen, 10 €Pekka Nevalainen<strong>Inkeri</strong>läinen siirtoväki1940-luvulla, 25 €Pekka Nevalainen - HannesSihvo (toim.)<strong>Inkeri</strong>-historia, kansa,kulttuuri, 50,50 €Heikki SeppänenEtelän tien kulkija -Vilho Helanen, 25 €Maria RipattiElämä yhden kortin varassa,16,50 €Saimi TuukkanenElämäni helminauha 5 €Kalevalaseuran vsk 69–70<strong>Inkeri</strong>n teillä, 11,50 €Maria Luukan laulut jaloitsut, 6,50 €E. PärnänenAntti Kivekäs I–II, 9 €Mikko Savolainen<strong>Inkeri</strong>nmaa, 33,50 €Aatu SavolainenSuomalainen sissisodassa,15 €Lars KriforsOli onnistuttava, 15 €Juho HäkkinenSiihen maahan, jonka minäsinulle osoitan, I–II 15 €Sverigesingermanländarnashistoria 24 €Lassi Saressalo<strong>Inkeri</strong>, 3,5 €Jouko Sihvo<strong>Inkeri</strong>n kansan 60 kohtalonvuotta,24 €Albert PettinenLauluja koululaisille, 4 €Albert PettinenLauluja sekakuorolle, 6 €Lauri SanttuMurrejuttuja, 2,50 €Lilja Kuivanen Toim.<strong>Inkeri</strong>n vuotuisjuhlat 2003,20 €Tapani NokkalaPaavo Räikkönen <strong>Inkeri</strong>nmies, 25 €Jouko Sihvo toim.<strong>Inkeri</strong>nsuomalaistenkohtalo 20 €• Äänilevyjä<strong>Inkeri</strong>kuoron uusiMinä tyttö -CD 10 €<strong>Inkeri</strong>kuoroNouse <strong>Inkeri</strong> ym, 2,50 €• KasettejaArvo SurvoOmall maall, 9 €• Karttoja<strong>Inkeri</strong>n karttavuodelta 1933, 12 €<strong>Inkeri</strong>n uusi karttavuodelta 1992, 10 €Kylä- ja tiekarttaKeski-<strong>Inkeri</strong>, vuodelta 1993,10 €<strong>Inkeri</strong>n pöytälippu(satiinia) + salko marmorijalustalla18,50 €<strong>Inkeri</strong>n pöytälippu(polyesteria) + salko marmorialustalla15 €<strong>Inkeri</strong>n pöytälippu(polyesteriä), 8 €<strong>Inkeri</strong>n pöytälippu(satiinia), 10 €• Adressisurunvalitteluun, 7 €Tilaukset <strong>Inkeri</strong>kotiSaatavana <strong>Inkeri</strong>n kulttuuriseurastapuh. 09 - 2733 225<strong>Inkeri</strong>n satulipas(Miettinen, Uusma) 17 €Flink, Toivo &Mäkilä, Eeva.<strong>Inkeri</strong>n lasten oppikirja. 5 €Kalevala. Suomeksi javenäjäksi. Käännös A. Hiiri &E. Kiuru. 20 €Miettinen, Helena.Kohtalontie. Kertomus inkeriläisenopettajan elämäntaipaleesta<strong>Inkeri</strong>nmaalta Ruotsiin japaluusta Neuvosto<strong>liitto</strong>on. 5 €Miettinen & Joganson.Petettyjen toiveiden maa.Arator. 15 €Monahof, Ania.Kärsimyksen pyhät kyyneleet.13 €.E. Pärnänen.Antti Kivekäs I–II 5 €Sava, <strong>Inkeri</strong> & Miettinen,Helena.Liljan kuva kutsuu. 15 €• <strong>Inkeri</strong>läistä kansanmusiikkiaRöntyskät. Piirileikkilauluja<strong>Inkeri</strong>nmaalta 7,5 €Voutilainen Paavo:Runoja 12 €Vainikka & Miettinen:Iloinen <strong>Inkeri</strong> 15 €SUUR-SYNTY KIESUSKorpikansan Survon Arvonkertomana 28 €
Change language