korjattu Brittisportti 2 2010 - MG Car Club Finland Ry

BrittisporttiBrittisportti on itsenäinen lehti, joka kootaan talkooperiaatteella.Lehden tavoitteena on lisätä lehden teossa mukanaolevien harrastajien yhteishenkeä, tiedottaa alan tapahtumistasekä julkaista niin hyödyllisiä kuin viihteellisiä juttujaautoharrastuksen piiristä.M.G. Car Club of Finland ry kokoaa lehden saadusta aineistostaja toimittaa aineiston painoon. Brittisportti pyrkii hankkimaanjuttuja sekä MGCCF:n jäsenistöltä että yhteistyössä muidenyhteisöjen ja kirjoittajien kanssa. Ilmestymistavoite on neljänumeroa vuodessa, mikä toteutuu, jos aineistoa on saatavilla.Tässä lehdessä julkaistut mielipiteet ovat kirjoittajien omia,eivätkä välttämättä samoja kuin M.G.Car Club of Finland r.y:nhallituksen. Kaikki mielipiteet kuitenkin julkaistaan.Brittisportin ilmoitushinnat sovitaan tapauskohtaisesti.Harrastukseen selvästi liittyvät ilmoitukset pääsevät lehteenpääsääntöisesti veloituksetta, jos tilaa vain riittää.Painopaikka: Picaset Oy, HelsinkiMateriaalin toimitusosoitteet: tomi.lundell@elisanet.fi taiTomi Lundell, Bulevardi 54 B 57, 00120 Helsinki( + 358 50 5151038 )M.G. Car Club ofFinland r.y.Osoite:c/o Kauko Ruuska,Aapramintie 6 B 1901610 VantaaPankkitili:NORDEA 101130-207398Puheenjohtaja:Kauko Ruuska,0400-926183kauko.ruuska@elisanet.fiMuut hallituksenjäsenet:Jouni Airaksinen,Esa-Pekka HaimilaTuomo Saaristo,Oskari ÅvallJäeseneksiliittyminen:Maksa vuoden 2010jäsenmaksu 20,- tilille Nordea101130-207398 ja olet jäsen.Muista näpytellä nimesi jaosoitteesi lisätietoihin.Kotisivu:www.mgcc.fiOsoitteenmuutokset jamuut tiedustelut:info@mgcc.fi

Ratin ja selkänojan välistäKesän alun startti näkyy vakiintuneen käyntiinClassic Motor Showhon Lahteen. Tänä vuonnakerhoruutumme komistuksena oli EskoVattulaisen vuoden 1954 MG TF. Muodokastexasilainen sai monen valokuvaajanpysähtymään osastolle. 8.-9.5. järjestettytapahtuma oli monelle hyvä syy Äitienpäiväajeluun.Kesäkuussa 6.6. on kerhomme omakokoontuminen Haikko Picnic klo 10 – 14.00.Paikalla oleva joukkomme voi taas valita yleisönsuosikin autojen joukosta. Tekninen raati valitseetarkan tutkimuksen perusteella vuoden 2010aidoimman auton. Molemmille tulee perinteisetHaikko-pokaalit.Sääntömääräinen kevätkokouksemme oli 26.3.josta pöytäkirja lehdessä.Kauko RuuskapuheenjohtajaAlla: Esko Vattulaisen MG TF klubin osastollaClassic Motor Show -näyttelyssä Lahdesssa.Kansikuva: Oskari Åvallin Twin Cm MGA ja Austin-Healey 100 Grips Garagen osastolla. Molemmat autotovat myytävänä. http://gripsgarage.com

PöytäkirjaM.G. Car Club Finland ry:nsääntömääräinen kevätkokousAika 26.3.2010 klo 18.30 – 20.00PaikkaOsallistujatPub Hemingway’s, Hietalahdenranta 11, HelsinkiJouni Airaksinen,Oskari Åvall,Tomi Lundell,Hannu Sundell,Mikko Honkanen,Merja Autio,Helena Ruuska,Kauko Ruuska,Tuomo Saaristo1. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Merja Autio, sihteeriksi Helena Ruuska,ääntenlaskijoiksi ja pöytäkirjantarkastajiksi valittiin Kauko Ruuska ja MikkoHonkanen.2. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.3. Hyväksyttiin kokouksen työjärjestys.4. Käytiin läpi yhdistyksen vuosikertomus. Hyväksyttiin vuosikertomus korjauksin.Sovittiin, että jatkossa vuosikertomuksessa näkyy myös tapahtumiinosallistuneiden määrä.5. Käytiin läpi tilit ja tilintarkastajien lausunto. Tilinpäätös vahvistettiin.6. Myönnettiin vastuuvapaus vastuuvelvollisille.7. Muut asiat- Vuosi 2010 on kerhon 15-vuotisjuhlavuosi. Tomi Lundell ja Tuomo Saaristokokoavat historiikin seuraavaan lehteen. Tomi Lundell kokoaa vanhat pdfmuodossaolevat kerholehdet cd:lle talletettavaksi. Huomioidaan juhlavuosikerhotapahtumissa. Hallitus selvittää erillisen 15-vuotisjuhlan järjestämistä

syksyllä. Selvitetään myös mahdollisuutta koota matrikkeli kerholaisten autoista.- Keskusteltiin jäsenmaksun perimisestä ja maksamisesta. Todettiin, ettähenkilökohtainen viitenumero tarvitaan maksamiseen, joten jatketaan nykyisenkäytännön mukaisesti ja jokaiselle kerholaiselle lähetetään tilisiirtocjäsenmaksunmaksamista varten.- Päätettiin, että hallitus selvittää Ajoneuvoliikennerekisteristä listauksenhankkimista Suomessa rekisterissä olevista MG-autoista ja niiden omistajista.Selvitetään kustannus ja jos hallitus päättää listan hankkia, lähetetään mainoskerhoon liittymisestä niille omistajille, jotka eivät ole vielä kerhon jäseniä.- Viron matkaa varten on varattu laivapaikat ja majoitus Jänedan kartanosta.- Ahveniston Grand Race tapahtumaan odotetaan lisää talkooväkeä.Ilmoittautua voi Jouni Airaksiselle (P. 041-7706088,HistoricGrandRace@gmail.comPuheenjohtaja päätti kokouksen klo 19.55.29.-30.5. järjestetään viidennen kerran Mama’s Classics autoilutapahtumaTapahtuma on kaksi päivänen, joskin voit ottaa osaa kumpaan päivään tahansa tai molempiin.Kilpailukeskuksena toimii Hotelliravintola Vaihmalan Hovi. Tapahtuma ajetaan etelä Pirkanmaanasvalttipäällysteisillä teillä suorittaen kahdenlaisia tehtäviä; photorallye tehtäviä, jossa pitää löytäävalokuvien osoittamat paikat annetun reitin varrelta ja aikatarkkuustehtäviin, jossa tulee ajaaannettu lyhyt reitti täsmälleen annetussa ajassa, välttäen virhepisteitä.Brittisporteilla on aikaisemmilta vuosilta kunniakkaita perinteitä kannettavaan. Parhaiten pääsettutustumaan tapahtumaan kotisivujemme kautta www.mamasclassics.fi sivuilla on mm. videoviime vuoden tapahtumasta. Meillä on myös ryhmä facebookissa nimellä ”mamasclassics”.AutoiluterveisinJuha KivimäkiMG Car Club of Finland ry:n jäsen(joskin kovin näkymätön, mutta toivottavasti Haikossa viimeistään tavataan)

MGA vastaan Austin-Healey 100“veljellistä kilpailua”Sports Car Club of AmericaEBaysta tulee aina silloin tällöin ostettua vanhoja50- ja 60-luvun autolehtiä. Nyt viimeksi tilasinSports Car Club of America -yhdistyksen (SCCA)jäsenlehden vuodelta 1956. SCCA on vanha jo1944 perustettu organisaatio, joka on historiansaaikana edistänyt monella tavoin urheiluauto- jaautourheilu-harrastusta. Tämä ei-kaupallinenyhdistys on edelleen hyvissä voimissa. Kotisivutlöytyvät osoitteesta www.scca.com.HambroLehden sisältö oli lähinnä raportteja erilaisistaamatööriautokilpailuista. Ei hirvittävänjännittävää luettavaa. Autoesittelyt olivat myösaika lyhyitä. Sen sijaan mielenkiintoisia mainoksiaoli runsaasti. Kaikenlaisia hienoja erikoisuuksiakaupattiin muutaman tonnin hintaan. Olisipasilloin päässyt ostamaan, ...nykyrahalla....Esimerkiksi uusi Arnolt-Bristol 2-litreCompetition model $3995. Tai uusi Jomar MKII(=TVR) Coventry Climax -moottorilla, 500-kiloinen erikoisversio $4995.autovalikoimasta oli Amerikan mittapuunmukaan aika aneemista tavaraa ja siten vaikeaamyytävää. Sen sijaan urheilumallit MGA ja A-H100 olivat kuranttia kauppatavaraa. Niitämainostettiin. Pahin kilpailija oli Triumph TR3.MGA oli BMC:n veljeksistä se hiukanedullisempi vaihtoehto, joka myi MG:n vanhanmaineen ansiosta, ja amerikkalaiseen makuunosuvan muotoilunsa avulla. A-H oli uusituntematon tuote, joka kaiken lisäksi maksoienemmän, mutta toisaalta moottorissa olivastaavasti reilummin kokoa ja tehoa. Eikä A-H100:n muodoissakaan ollut moitteen sijaa.Miten Healey tuli kuvioihinAustin-Healey 100 sai alkunsa yksityisestäinnostuksesta. Hankkeen vetäjä oli DonaldTavallisisten autojen mainoksista pisti silmäänHambro Automotive Corporationin ilmoitus,jossa mainostettiin MGA ja Austin Healey 100-urheiluautoja. Tämä pysäytti. Olen jotenkin ainamieltänyt MGA: n ja A-H:n verisiksi kilpailijoiksi.Vaikutti oudolta, että niitä mainostettiin yhdessä.Tässä ei kuitenkaan ole mitään kovin ihmeellistä.Hambro-yhtiö oli BMC:n ekslusiivinen edustajaYhdysvalloissa. Näin ollen se myi kaikkia BMC:nmerkkejä ja malleja. Suurin osa BMC:n

Healey, jonka johdolla rakennettiin hyvinvaatimattomissa tuotantotiloissa Austin A90-tekniikkaan perustuva prototyyppi. Tämä tuotiinesille Earls Courtin näyttelyyn 1952. Legendanmukaan BMC:n ylisuurpääjohtaja Leonard Lordoli niin vaikuttunut autosta, että soppariDonaldin kanssa tehtiin saman tien, jaseuraavana päivänä osastolla oli jo uudet logot.Tämä oli ehkä hieman outo liike, koska vainvähän ennen näyttelyä Austin ja Nuffield olivatfuusioituneet BMC:ksi. Yhtiöllähän oli siis juurihankittu uusi urheiluautomerkki - MG.. EhkäAustin-Healey koettiin niin vaaralliseksikilpailijaksi, että oli parempi tehdä mieluumminyhteistyötä kuin kilpailla. Ja olihan BMC:lläpäällekkäiset myyntiorganisaatiot kaikissaEuroopan maissa. Austin-ryhmä ja Nuffieldryhmä.Molemmille ketjuille piti saada myytävää.MG:n asema British Motor CorporationissaMG-yhtiön historiaa käsittelevissä kirjoissa 50-luvun alkupuolta pidetään vaikeana aikakautena.Syyksi esitetään aina BMC:n sisäinen politikointiOnko tämä vain MG-miesten katkeruutta, vaiesiintyikö epäasiallista liikkeenjohtamista, sitä onvaikea näin jälkikäteen selvittää. Yrityselämässäkun päätökset tehdään aina epävarmuudessa.Jälkiviisaus ei auta päätöksentekohetkellä. Jokatapauksessa Austin-Healey 100:n tuotantopolkaistiin käyntiin tyhjästä ennätysvauhdilla,kun samalla MG:n tärkeimmät omat projektithyllytettiin. MG:lle ei herunut tuotekehitysrahaapääkonttorista kuin murusia. Näillä eväillä eivoitu kehittää kokonaan uutta autoa.MG-dealerien oli pärjättävä muutama vuosiTF:llä, vaikka se näytti aika kivikautiseltalennokkaan Austin-Healeyn 100:n rinnalla. EikäTF:ää koskaan saatu kunnolla edes tuotannostaulos. Ei siis mikään varsinainen teollinenmenestystarina. Autossahan ei sinänsä ole mitäänvikaa, päinvastoin.MGAKun MGA viimein saatiin markkinoille, olitilanne muuttunut täysin. Nyt MG:n tuotteetvietiin käsistä. MGA:n lanseeraukseen jälkeenBMC:llä oli kaksi hyvin samantyylistä 4-sylinteristäurheiluautoja valikoimisssa. Ja molemmatkävivät hyvin kaupaksi. Autotehtaan kannaltaasiat voisivat olla huonomminkin.Ratinalisointia ja differointiaA-H:ta kehitettiin entistä äveriäämmäksi. Uusi6-sylinterinen moottori ja pienet takapenkitlevensivät hajurakoa MGA:han. Sisustusmuuttui ylellisemmäksi. Näiden muutostenjälkeen autot eivät taistelleet keskenään enää niinselvästi. Tosin lähes täysin käyttökelvottomattakapenkit poistuivat vähin äänin vuonna 1958.Saman aikaisesti kun tuotemerkkejä asemoitiintoisiinsa nähdeen uudestaan, kulissien takanatuotantoa rationalisoitiin keskittämällä myös A-H:n tuotanto Abingdoniin, jossa MG:t tehtiin.Nän ollen ei ole lainkaan ihmeellistä MGA ja A-H 100 esiintyivät USA:ssa samassa mainoksessa.Olihan niillä sama maahantuoja, merkeillä samaomistaja ja kaiken lisäksi niitä alettiin tehdäsamassa tehtaassa.Badge engineeringMyöhemmin rationalisointi meni niin pitkälle,että uudet mallit MG Midget ja A-H Sprite olivatkäytännössä täysin sama auto muutamaakoristeosaa ja mattoja lukuunottamatta. IsoHealeykin oli tarkoitus sulauttaa MGtekniikkaan.6-sylinterisestä MGC:stä kaavailtiinaluksi myös Austin Healey -versiota (MKV).Prototyyppi ehti valmistua, mutta välit alkoivattulehtua Donald Healeyn kanssa. Lopultayhteistyö päättyi kokonaan. Projektin tässävaiheessa oli siirrytty siihen kaikkien

projektisuunnitelmien viimeiseen kohtaan:“syyllisten etsiminen ja syyttömien rankaisu.”Ehkä BMC:n strategia myydä samoja autojamonilla eri nimillä eri dealer-verkostojen kauttanäytti paperilla tuotantotaloudellisestinerokkaalta, mutta käytännön markkinoilla päätuli vetävän käteen. Kilpailijat menivät ohi.Erityisesti kun kilpailua ilmaantui yllättäviltäsuunnilta, kuten esimerkiksi eräältä toiseltasaarelta toisella puolen maapalloa. Datsun 240Znosti riman aika korkealle edullistenurheiluautojen segmentisssä. Englanninautoteollisuus ei tähän pystynyt vastaamaan.Tomi Lundell

BENSC0 - MADE IN FINLANDBensco GTO ja Jarmo P. Salminen Alastaron varikolla. Huomaaauton isänmaallinen kilpailuväritys.Tutustuin 90-luvun alussa SccH:n ratapäivilläEspoolaiseen autonrakentajavelhoon nimeltäJarmo P. Salminen (tai kavereiden kesken JPS).Aina positiivinen veikko omasi erinomaisen kyvyntehdä ajettavia alustoja siviili- ja kilpa-autoihin jaratapäiville hän tuli itse rakennussarjastakokoamallaan ”Käkisalmen Cosworthilla” eliWestfield Sevenin rakennussarjasta tekemälläänLotus 7 -kopiolla, jossa oli Ladan tekniikka.Lada-cuppia aikaisemmin ajanut Jarmo olitutustunut Ladan sielunelämään , tekniikkaan javiritykseen, joten ajatteli sen toimivan myösSevenissä. Lievää hymyilyä aiheutti ko.tekniikkavalinta eri ratapäivillä, mutta hymythyytyivät siinä vaiheessa kun ”Käkisalmelainen”katosi väkisin kierrosten edetessä horisonttiin.Riittävin kaasuttimin ja sopivin sisuskaluinvarustettu n. 500 kiloinen auto säädettävälläalustalla oli hämmästyttävän nopea osaavissakäsissä.Historic Race Finland ry perustettiin vuonna 1990ja Salminen oli innolla touhuissa mukana.Jarmon Westfield kisaili nautittavan tasapäisestiWirtasen Samin GT-Opelin kanssa vuoden 1991ensimmäisessä Esso Historic Racemeeting –kisassa (nykyisinHistoric Grand Race) jakoneeksikin jalostui ajan kuluessaFiatin 2000 TwinCam vieläkinenemmän kulkua parantamaan.Lähes aina oli pytty kotiinvietäväksinoista kisoista ja voittipa JPSvuoden 1994 mestaruudenomasssa harrasteautoluokassaan.

Puuhastelu Westfieldin kanssa herätti Jarmonpäässä ajatuksen oman automerkinrakentamisesta, koska Westfieldin rakentaminenja virittely oli ollut erinomaista harjoittelua ko.asiaan joten tuumasta toimeen.BENSCO SPORTS CAR LTD –URHEILUAUTOJA RADALLE JASIVIILIKÄYTTÖÖNAutotehtailija Salminen perusti projektilleerillisen firman ja kotiautotallinsa (koko OKtalonalakerta) suojissa alkoivat ideat lentää.Westfieldin runkoa hieman parannellen javarsinaiset lujuuslaskelmat katukäyttöä vartenteettämällä Micke Bergmannilla, saatiin silloisenARK:n hyväksyntäkin (aina Roverin 3500cc –koneelle asti!), joten oli mahdollistatehdä autoja myös rekisteröitäväksi.Kun innostus omaan asiaan oli kova, niinautotehtailija kanta-auto tarkastutti katsastuskonttorillapuolenkymmentä ”elintenluovuttajaa”ja Salmisen pihalta muistan ainakin360:n Volvon, Toyota Carinan ja Fiat 2000:ntuohon aikaan.BENSCO GTOKilvanajo ja eri autotapahtumissa Bensconesittely toteutui vuoden 1993 maalishuhtikuussa,kun ensimmäinen Bensco GTOrullasi ”autotehtaan” uumenista punainengeeliväri päällään. Lopulliseksi väriksi jalostuiSuomen ikiaikainen kilpailuväritys eli autosta tulisinivalkoinen myöhemmin vähän Eltsun ajojenaikaisten Ferrareiden tapaan.Tuleva automerkki sai nimekseenBensco ja ajateltuja malleja oli GTO(kilpailukäyttöön) ja GTS(tieliikennekäyttöön). Kummatkinmallit tulisivat hyödyntämäänkanta-autoista saatavia valmiitakomponentteja ja erityisestikatukäyttöön ajateltavissa malleissaniitä tuli olla yli 50% samastaautosta, jotta vältyttäisiin autoveroseuraamuksilta.Lasikuituisen korin muotti saimuotonsa modifioidusta TriumphSpitfirestä, jollainen Jarmolla sattuitallissaan olemaan. Keulaosaa olipidennetty hieman, jotta sinne saisihelpommin isomman koneen jajäähdyttimen sekä sähköflektin. Itsekanta-autoiksi suositeltiin FordTaunusta vuosimallien -70...82väliltä -suuressa suosiossa olleidenCobra replicoiden tapaan.

Kisaversio oli tarkoitettu HRF:n lanseeraamaanuuteen kilpaurheiluautoluokkaan, jossa autontuli olla 2-paikkainen, 2-vetoinen, maksimissaan2.2-liraisella, nelisylinterisellä moottorillavarustettu ja kokonaispaino kuskin kanssa saiolla 500-750 kiloa. Sutjakkaan näköinen luomusherätti ansaittua huomiota radalla, muttainnokkaita ostajia ei vaan löytynyt.Ostajalle olisi ollut tarjolla paketti, jossa 20000mk:lla (n. 3360 euroa) olisi saanut putkirungontukivarsineen ja avonaisen lasikuitukorinpunaisella geelillä värjättynä.BENSCO GTSKatukäyttöön aiotulla sarjalla oli hiukanenemmän hintaa (24000 mk), johtuentieliikennelain määräyksistä ja autoon liityvistävalmiuksista katsastukseen sekä vahvemmastakorista. Koneen ja tekniikan sai itse valita 1.3-3.5L:n väliltä olevasta kanta-autosta.Kuten kaikilla itseään kunnioittavillaautonvalmistajilla, oli Benscolla myöslisävarusteita: lokinsiipiovinen kova katto,rättikatto ja erillinen scoop-ilmanottoaukkokonepeltiin sekä normaalikokoinen tuulilasikehyksineen oli mahdollista tilata lisähinnasta.TEKNIIKKAATakapyörävetoisen ja etumoottorisen auton(kytkin ja vaihdelaatikko koneen jatkeena)perustana oli siis kevyt (n. 50 kg) ja vääntöjäykkäneliöputkirakenne, edessä omavalmisteiseterillisjousitetut kolmiotukivarret säätömahdollisuuksinja takana kierrejouset, jäykkätaka-akseli neljällä reaktiotangolla ja poikittaisellaPanhard-tangolla varustettuna. Ohjauksen

hammastanko suositeltiinotettavaksi Taunuksesta.Lasikuitukorin painoa taikestävyyttä sai säädeltyäkangaskerroksilla (2-4 kpl).Kilpaversiossa tyydyttiinkahteen kerrokseen painonsäästöntakia ja siviiliversioajateltiin tehdä hiukanvahvemmaksi neljälläkangaskerroksella.Mitoitus oli erittäinkompakti: pituus 3810,leveys 1590 ja korkeusnormaalilla tuulilasilla 1100 mm. Kilpaversionkorkeus ilman tuulilasia oli 760 mm eli 31”.vertailun vuoksi voisi mainita, että erittäin matalaFord GT 40 oli korkeudeltaan n. 40”. Matalapainopiste antoi hyvän lähtökohdan ainakinkaarreominaisuuksiin ja kilpailukäyttöön, jonkaasian Jarmo oli oivaltanut jo Wesfield Seveniärakentaessaan.Riippuen valitusta tekniikasta (1.3-3.5L) japainosta (n. 530-650 kg) kiihtyvyydeksi arvioitiinn. 7 s. GTS katuversiolla ja kisaversion kiihtyvyysoli n. 5 s 0-100 km/h. Huippunopeudeksi oliarvioitu GTS:lle 180 km/h ja GTO:lle n. 220km/h riippuen käytetystä kokonaisvälityksestäja koneesta.Suositeltu moottori oli 4-sylinterinen (1598-1993cc), joissa tehoa n. 70-100 hv (tai kilpaversiossa100-150 hv), jolloin tehopainosuhteeksi saatiinsiviilipelillä 7.6-5.3 kg/hv ja kisaversiossa 6.5-4.3kg/hv.BENSCO V8Ruokahalu kasvaa syödessä, niinpä autotehtailijaaikansa touhuttuaan päätti toteuttaa vähänräväkämmän siviilipelin, johon tarkoitukseen OffBensco V8 ja Jarmo P. Salminen Britit kohtaavattapahtumassa FiskarssissaRoad Centerin Juha Liukkonen löysi varastostaansopivan kanta-auton eli P6B-mallisen Rover3500:n -70 luvun puolesta välistä. Tekniikka jatarvittavat kanta-auton osat ympättiin nytWestfield Sevenin malliseen, hiukan leveämpäänBenscoon ja katsastuksessa vaadittavialoppuprosentteja (osia tuli olla yli 50% kantaautosta)metsästettiin mm. kaventamallapenkkejä ja istuttamalla ne sitten autonputkirunkoon, koska rakennettavasta autosta eihaluttu maksaa stratosfäärissä keikkuviaautoveroja.V8-tekniikka kruunattiin riittävällä määrälläkaasuttimia, joissa oli ”oravanmentävät” kurkutja sivupakoputkistoissa kiiltelivät HarleyDavidsonin vaimentimet mahdollisen ostavanyleisön kiihottamiseksi.Lähes valmis auto oli esillä ja myynnissä Brititkohtaavat –tapahtumassa Fiskarsissa, mutta sitäoikeaa rahamiestä ei kuitenkaan ilmaantunuthuikeasta yleisön suosiosta huolimatta. Ehkä syyoli hinta, joka pisti ajattelemaan ”oikean tehtaan”tekemää autoa hyvänä vaihtoehtona.Salminen päätti myöhemmin maalauttaa autonEestissä viimeisen päälle ja edullisesti ja siellä se

juttujen mukaan varastettiin häneltä trailereineenpäivineen, mutta mitä luultavimmin tieto olikinrakentajan heittämää legendaa ja auto onkinnykyisten, hiukan epävarmojen tietojen valossavielä Suomessa.TIETOA TUOTANNOSTAKuten yleensä kaikilla piensarjavalmistajilla, niinBensco Sports Car LTD:llä ei olemassaolo olluthelppoa. Lama oli 90-luvun puolessa välissäedelleen vaikuttamassa ja ensimmäisen esittelynaikaan American CarShow:ssa -94 ihmisetolivat kyllä kiinnostuneita,mutta rahallaostavaa kansaa einäkynyt.saattaa huhupuheitten mukaan olla Salmisenpojalla tällä hetkellä ja siitäkään ei ole tietoa, ettäonko se kilvissä ja onko se ihan oikeasti vieläolemassa.Taloudelliset ja muutvaikeudet pakottivatautotehtailijan muuttamaanEspoonOlarista Lintuvaaraanvanhaan kauppaan 90-luvun lopulla jamukaan tuli siviilibisneseli paino jaautotehdas sekä muuttuneenperhestatuksenmyötä myös asunto.Bensco V8 Rover 3500 -tekniikalla ja oravanmentävillä imukurkuillaBenscoja ei edelleenkäänviety käsistä, muttahevosmiesten tietotoimiston mukaan n. 5vuoden aikana valmistui yhteensä 4 kappalettaautoja, joista yksi oli se sinivalkoinen kilpaversioGTO, hopeinen Fiat 2000:n tekniikalla varustettuBensco GTS (oli myöhemmin kilvissä, myytiinOlarin Nissanilla vaikuttaneelle vaihtoautomyyjälleetunimeltään Ari). Yksi myyty jarekisteröity kappale oli Westfield Seveninpunainen kopio Volvo 360:n tekniikalla. V8-version historia on hieman epäselvä, mutta seNäin jälkeenpäin ajatellen täytyy nostaa hattuaJarmolle kovasta yrityksestä, joka kaikestahuolimatta ei johtanut sen suurempaansarjatuotantoon. Jos lamaa ei olisi ollut jainvestointirahaakin enemmän, niin ehkäkotimainen urheiluautotuotanto olisi selvinnythengissä vielä 2000-luvulle asti. Jutun Benscoesitteessäolevaan puhelinnumeroon ei kannatasoitella, koska JPS on rakennellut kilpureita jaurheiluautoja taivaallisessa tehtaassaan jo useitavuosia. Mutta varmaan jos eksyy niille seutuville,niin hän varmaan tuttuun tyyliinsä tarjoaa sumpitja hyviä autojuttuja palan painikkeeksi !Teksti ja kuvat: Jouni Airaksinen

RATAILTAPÄIVÄ JA MEETINGMIATA-CLUBIN KANSSAAHVENISTON MOOTTORIRADALLAHÄMEENLINNASSAViime kesäisen Miata-Clubin Haikon vierailunsatona saatiin jo talvella kutsu HämeenlinnanAhvenistolle perjantaina 9.7.2010 klo 16-18,jolloin Miatat (= Mazda MX5) kokoontuvatajoharjoittelun ja meetingin merkeissä.M.G. Car Clubin jäsenet voivat tulla paikan päällejoko katselemaan ilmaiseksi tai sittenajoharjoittelemaan vapailla nopeuksillaAhveniston upealle radalle. Jos tulet ajamaan,niin ratamaksu on 30 euroa, jonka voi maksaaennakkoon Miata-Clubin tilille Nordea 145830-109651 (laita viitteeksi 20093) tai sitten tasarahallapaikan päällä. Jos maksat ennakkoon Miata ClubOf Finlandin tilille, niin laita heidän clubinsarahastonhoitajalle vielä viesti osoitteeseenkerho@miata.fi, jossa kerrot nimesi japuhelinnumerosi ja että 30e maksusi koskeeAhveniston ratapäivää 9.7. vierailijana. Jos maksatviime tipassa, niin ota kuitti mukaan.Tapahtuman yhteyshenkilönä toimii MarkoHeinonen, puh. 050-3139020. Ahvenistonmoottorirata löytyy osoitteesta: Poltinahontie 47,13130 HÄMEENLINNA. Ainakin etelästä päinsaavuttaessa Hämeenlinnaan, on siellä hyvätopastukset radalle.Ainakin yksi jäsen eli Tuomo Saaristo on joennakkoon lupautunut ajamaan Ahvenistolla,joten mennään kaikki katsomaan vaaleansinisenMGB menoa ”Apparan” syheröissä. Tavoitteenalienee 1.50:n ajan alitus.VINKKEJÄ ENNEN RATAPÄIVÄÄJos aioit ajamaan, niin ota minimissään mukaankypärä ja tukevat ajokengät. Sandaalit taipuukengät eivät ole rata-ajoon sopivia. Mikäliomistat muitakin ajovarusteita (esim.ajohanskat), niin niitä kannattaa tietenkin käyttää.Tarkista autosi kunto ja nesteet sekä öljythyvissäajoin ennen ratapäivää. Kiinnitä erityisestihuomiota alustan, renkaiden ja jarrujärjestelmänkuntoon. Vaihda tarvittaessa jarrukengät tai palatuusiin sekä jarruneste tuoreeseen tavaraan(vanhassa nesteessä vesipitoisuus nousee ajankuluessa ja kiehumispiste laskee). Parhaiten rataajossatoimivat ns. racing-jarrunesteet (esim.Motul Racing Brake Fluid), joilla on korkealämmönsietokyky. Tarkista kumminkin ennenvaihtoa, että kisatyyppinen jarruneste onmahdollista laittaa järjestelmään ilman ongelmia.Puhdista tarvittaessa jäähdytysjärjestelmä (yleensätermostaatti poistettuna), sillä kattilakivellä yms.lietteellä pinttynyt jäähdytys ei toimi riittävästirasittavassa rata-ajossa. Tarkista samalla letkujen(myös bensaletkut) ja mahdollisten vaijereidenettä laturin hihnan kunto ja kireys.Varaa riittävästi bensaa tankkiin sillä rata-ajossasitä kuluu siviiliajoa enemmän ja Ahvenistonmutkainen rata saa bensan loiskumaan tankissavoimakkaasti, jolloin imuputki voi haroa tyhjää,jos tankki on pohjillaan.

Poista tarpeettomat tavarat autostasi ennenradalle menoa. Kaikki sellainen, mikä voivahingossa mennä esim. jarrupolkimen alle, onjätettävä vaikka varikolle ennen ajoa. Samatentakakontista liikkuvat tavarat pois.Nosta renkaiden painetta radalle mennessäsi n.0.5 baaria, jotta renkaat eivät taitu alle kurveissaja ajotuntuma on jämäkämpi.RADALLAJos olet ensimmäistä kertaa radalla, niin ota malliakokeneempien ajolinjoista ja nosta vauhtiasipikkuhiljaa. Repivä ajotyyli rikkoo vain auton,joten pyri ajamaan jouhevasti . Ohitustilanteissasäilytä oma ajolinjasi , niin takanatulevalle ei tuleyllätyksiä edelläajavan yllättävistä poukkoiluista.Kyllä se nopeampi löytää sen ohituspaikan hetkenpäästä nopeuseronsa turvin.Tarkkaile myös peilejä ajosi aikana, jottet aja”laput silmillä” ja tiedät mitä takana tapahtuu.Tarkkaile myös mahdollisten lippumiestenlippumerkkejä ja noudata myös niitä.Yleisimmät ovat: Sinivalkoinen lippu (kilpailuntai ajoharjoituksen lähtömerkki), mustavalkoruudullinenlippu (ajosessio on päättynyt, ajavarikolle jäähdyttelykierroksen jälkeen), keltainenlippu (ohituskielto, mahdollinen vaaran paikkaeli vauhtia pois), valkoinen lippu (hitaasti liikkuvaajoneuvo radalla), vihreä lippu (rata vapaa elihanaa...), sininen lippu (sinua seuraa hyvin lähellänopeampi ajoneuvo, joka on ohittamassa taiohittamaisillaan), punainen lippu (välitön jaehdoton pysähtyminen kaikille autoille),mustavalkoinen lippu jonka ohessa valkoinennumero tai toimitsija osoittaa autoa (varoitusajajalle), musta lippu, jossa keskellä oranssiympyrä (autossa mekaaninen vika, aja varikolle),musta lippu jonka ohessa valkoinen numero taitoimitsija osoittaa autoasi (ajosessiosi on ohijostain vakavasta syystä, aja varikolle), keltainenlippu punaisin pystyraidoin (öljyä tai irtokiviäradalla, varo). Lippumerkkejä voidaan korvatamyös valomerkeillä.Jos autoosi tulee mekaaninen vika tai siitä alkaavuotamaan nesteitä, niin ohjaa välittömästi poisparhaalta ajolinjalta ja tarvittaessa radan

ulkopuolelle vaarattomaan paikkaan. Mikäli kyseon jostain pienemmästä viasta ja voit ajaavarikolle, niin tee se varovaisuutta noudattaen jaesim. vilkku oikealle vilkuttaen ja tule poisnopealta ajolinjalta. Älä ”rasvaa” rataa, josautostasi vuotaa öljyä tai jäähdytysnestettä.Putsaukseen voi mennä turhaan rata-aikaa jasuuri määrä öljynimeytystarvikkeita, jotkaradanvuokraaja joutuu maksamaan.Kun tulet normaalisti varikolle (kannattaa ajaayksi jäähdyttelykierros kovan ajon jälkeen), niinlaita vilkku oikealle jo pääsuoran päässä ja valitseradan oikea reuna varikolle ajamiseksi. Noudatavarovaisuutta myös varikolla ajaessasi.Tarkista autosi kunto ja nesteet sekä öljyt myösajoharjoittelun aikana, niin ei tule yllätyksiä.Jäähdytysjärjestelmä on tulikuuma, jotenvarovaisuus on paikallaan.Palauta rengaspaineet eli tiputa se 0.5 baaria, jonkaolit radalle mennessäsi laittanut.Näillä eväillä piipahduksesta radalla tuleemiellyttävä kokemus ja se kenties saattaa antaakipinän useamminkin toistuvaan rataharjoitteluuntai aina kilpailemiseen asti. JosAhveniston ajolinjat.Lähde: Teekkarien autokerho / Jarmo Sukavakilpailukärpänen puree, niin osoitteesta:www.historicrace.fi saa apuja ja neuvojakyseiseen” tautiin”...Jouni AiraksinenBritit kohtaavat 8. elokuuta 2010Lautsian lomakeskuksessa Hauholla(Lautsiankuja 20, 14700 Hauho)Ajo-ohjeet ja viimeisimmät tiedot löydätosoitteesta www.brititkohtaavat.orgJärjestelyistä vastaa tänä vuonna Mini-kerho.

Brittikaunotarta hakemassaMGf:n ostomatkalla punainen vaihtui vihreäksiViime kesän alkupuoli meni nettiselailujenmerkeissä, kun piti etsiä oikeanlaista avoautoa.Moottoripyöräily oli alkanut rasittaa niskaa jahartioita, eikä sateella ja tuulella pyöräily enääoikein innostanut. Kaksipaikkainen avoautoalkoi yhä enemmän olemaan se oikea juttu.Netin myynti-ilmoituksista löytyi monenlaistatarjontaa. Kunnes heinäkuun loppupuolellatärppäsi. Myynti-ilmoituksessa kiilteli kirkkaanpunainen MG, tyyppimerkiltään MGf. Kuvantuijottelu pani toimimaan. Parin puhelinsoitonja myyjän vakuuttelujen jälkeen tuntui, ettähakemani kärry oli löytynyt. - Auto on niin upea,että kunhan näet sen, et voi olla siihenihastumatta. Ensin on uusi ja sitten tulee tämä.On se niin kaunis, myyjä vakuutteli.Kaunottaren meikki pettiEi muuta kuin hyppäsimme vaimoni kanssaLapuan rautatieasemalla junaan ja köröttelimmeHelsinkiin hakemaan brittikaunotarta uuteenkotiin.Pelkän yhden kuvan tuottaman ihastumisenvarassa emme kuitenkaan matkaan lähteneet.Lappeenrannassa oli myynnissä samanlainen,mutta väriltään vihreä auto. Se oli kakkosvaihtoehto,jos punaisella emme matkaan jostain syystälähtisikään.Helsingin rautatieasemalta ajoimme taksillaTöölöön, jossa erään kellarimyymälän pihassapunainen englantilainen kiilteli mahdollisia uusiaomistajia odotellen.

Innostuneen jännityksentuottama mielihyvä vaihtuioitis pettymykseen, kun kiersinauton. Huomasin, että auto eiollutkaan alkuperäisessävärissään, vaan se oli maalattuuudelleen. Mainitsin tästämyyjälle, joka kuitenkin kielsimoisen toimen tapahtuneen.Auton ovenkahvojen kotelotolivat muun auton väriinverrattuna tummemmanpunaiset. Ne oli jätetty siismaalaamatta. Myyjä yritti yhäuskotella auton kiiltävää pintaaalkuperäiseksi, ja sanoi kaikissatällaisissa autoissa noidenkahvakoteloiden olevan auton koriin nähden eriväriset. Sen verran olin jo samanmerkkistenautojen nettikuviakin katsellessa oppinut, ettäsaatoin todeta myyjän puheet pelkäksi myyntitapahtumantoteuttamiseksi keksityksi harhaanjohtavaksiinformaatioksi.Ajoin myyjän kanssa kuitenkin koeajolenkin.Kattomekanismin metalliosat pitivät sen verranäänekästä mekkalaa, että jouduin koettelemaanjosko raudat ovat jostain kohdin irti. EikäWunderbaumin tuoksukaan pystynyt antamaansitä kiihottavaa ajonautinnon tunnetta, jota olinkuvitellut ensi kertaa tällaisen auton ohjaksiinpääsemisen tuottavan.Kauempaa katsottaessa tuo auto näytti todellaupealta. Sen todisti sekin, kun eräs ohikulkenuttöölöläismummo totesi vaimolleni, joka odotteliautokaupan portilla meitä koeajolenkillelähteneitä: - Oliko se Porsche?Karjalan kaunotar hurmasiKauppa jäi tekemättä. Mietimme hetken,lähtisimmekö junalla takaisin kotiin. Kunolimme autonhakureissulle lähteneet jaHyvää kannattaa hakea kaukaakin. Vihreä MGf1,8 katseenvangitsija valmiina uuteen ajokauteenPohjanmaan lakeuksien teille.kesäpäivääkin oli vielä jäljellä, päätimme kiirehtiäHelsingin rautatieasemalle ja tutkia, mitenpääsisimme junalla Lappeenrantaan katsomaankakkosvaihtoehtoamme.Kiireenvilkkaasti, välillä juosten, ehdimme kuinehdimmekin asemalle. Puhelinsoitto vihreänMG:n myyjälle ja hyppäsimme junaan, joka veikohti määränpäätä. Ilta Lappeenrannassa oliehtinyt jo pitkälle, kun saavuimme perille.Sovimme myyjän kanssa treffit Etelä-Karjalankauniin kaupungin satamapuistoon, josta hänmeidät nouti. Ystävällisen perheen luonaodottelimme jonkin aikaa, kun isän ja pojanyhteinen vihreä lemmikki pojan ajamana kurvasipihaan. Auto kiilteli vielä huolellisen pesun jäljiltäja meidän rakkaus siihen syttyi klassiseen tapaanensisilmäyksellä.Puhelimessa aiemmin keskusteltu hintakintuntui nyt olevan kohdallaan, eikä tullutmieleenikään enää ryhtyä tinkimään hinnasta.

Huolellisen tarkastelun ja koeajon jälkeen autooli kaikin puolin sellainen, jollaista olimmelähteneet hakemaankin.Neitsytmatka öisessä rankkasateessa halkiSuomenKesäilta vierähti mukavassa seurassa. Kauppatehtiin, paperit kirjoitettiin ja rahat laskettiinpöytään. Hieman haikeina entiset omistajatkatselivat, kun istuimme puolenyön aikaantyytyväisinä vihreään kaunottareemme jalähdimme ajelemaan kohti Etelä-Pohjanmaata.Neitsytmatka uudella ajokillamme sujuikesäyössä leppoisan tunnelman vallitessa.Puolivälissä matkaa kesäinen sade alkoi ropistatuulilasiin. Ajoittain rankkasateeksikin yltynytvedentulo pani miettimään auton kangaskatonkestävyyttä. Kello oli vierähtänyt jo aamu neljään,kun kurvasimme kotipihaamme Lapualla. Satoiedelleen, mutta katto oli sisältä yhä täysin kuiva.Väsyneinä, mutta tyytyväisinä nukahdimmekotisänkyymme muutamaksi tunniksi jaherättyämme saimme ylpeinä esitellä kotijoukoilleuuden hankintamme. Punainen haaveolikin toteutunut vihreänä unelmana.Heikki HantulaPääsylippujen hinnat MGCCF ry:n jäsenille: 10,- (lapset 6,- japerhelippu 20,-. Lapset 6 vuotta tai nuoremmat veloituksettavanhempien seurassa). Esitä tämä lehti kassalla todisteeksijäsenyydestä. Näyttely on Helsingissä. Lisätietoja: www.scch.fi