Satu Laurikainen: ”Odota vain, pulu. Näet vieressäsi tämän

11Alun perin tarkoitukseni oli tehdä tutkimusta suuremmasta aineistosta. Suunnittelin ensinanalysoivani koko vuosikerran, sen jälkeen kavensin analyysia neljäsosavuoteen. Huomasinkuitenkin aineistoon perehtyessäni, että neljännesvuodenkin aineisto on ylimitoitettu. Samanlaisetsukupuolen representaatiot tuntuvat toistuvan tarinasta toiseen, joten viisikin lehteä tarjoaa paljonanalysoitavaa. Suuri aineisto ei toisi aiheeseen juuri mitään lisää, vaan päinvastoin: pienemmälläaineistolla on mahdollista tarkastella aineistoa monipuolisemmin.Aineisto koostuu yhdeksästätoista sarjakuvatarinasta. Liitteeseen 1 on koottu näiden tarinoidennimet ja tiedot käsikirjoittajista ja piirtäjistä. Suurin osa tarinoista on useampisivuisia, muttajoukossa on kolme sivunmittaista tarinaakin. Aku Ankka –tarinoita on ylivoimaisesti eniten,kymmenen kappaletta, joista yksi kertoo Pikku-Akusta. Tupu, Hupu ja Lupu ovat kolmen tarinanpääosissa, yhdessä niistä sudenpentuina. Mikki Hiiri on pääroolissa kahdessa tarinassa, joistatoinen on kaksiosainen jatkotarina. Myös Roope tähdittää kahta tarinaa. Lisäksi yhden tarinanpääosassa on Hiawatha ja yhden Iso, paha susi. Kaikki aineiston tarinat on siis nimetty miestenmukaan, ja miehet ovat niiden päähenkilöitä. Tarinoissa on monenlaisia aiheita. Niissä muunmuassa käydään kilpailuja, selvitetään rikosta, testataan erikoissukellusvenettä ja löydetäänmuinainen luuranko. Myös tapahtumapaikkoja on paljon, esimerkiksi intiaanikylä, suuri kartano,Roopen rahasäiliö, kivikausi, pohjoisnapa, kaukainen trooppinen saari ja Mummo Ankan maatila.2.2 Semiotiikka tutkimusmenetelmänäOlen valinnut tutkimusmenetelmäksi semiotiikan, sillä se soveltuu Aku Ankka -lehdentekstin ja kuvan välittämien merkitysten analysoimiseen. Tutkielmani metodologisenalähtökohtana on, että sarjakuvassa rakennetaan tietynlaista todellisuutta merkkien jamerkitysten kautta. Analysoin sarjakuvassa rakennettua feminiinisyyttä ja maskuliinisuuttatutkimalla näitä merkkejä ja niihin liittyviä merkityksiä. Sarjakuvien sanat ja kuvat toimivatmerkkeinä, jotka lukijan tekemien tulkintojen pohjalta saavat erilaisia merkityksiä (ks.Herkman 1998, 62). Merkitykset eivät muodostu kuitenkaan pelkästään sarjakuvan lukijantulkintojen pohjalta, vaan sarjakuvien tekijät ovat tehneet valintoja sen suhteen, miten hekuvaavat asioita (ks. Fiske 1994, 114). Esimerkiksi henkilöä, joka on tarkka rahoistaan,voidaan kuvata yhtälailla säästäväiseksi tai itaraksi, mutta sanat kantavat erilaisiamerkityksiä. Säästäväisyyshän on järkevää, itaruus sen sijaan itsekästä ja liiallista, siiskielteinen asia. Samassa kulttuurissa elävät ihmiset ymmärtävät tällaisia merkityksiäpitkälti samoin tavoin (esim. Fiske 1994, 114-115), joten se, miten asioita kuvataan, onkeskeinen tekijä analyysissa.