02.12.2012 Views

Iloisempi ilme - Stora Enso

Iloisempi ilme - Stora Enso

Iloisempi ilme - Stora Enso

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Risto Pelkosen mukaan Tuohelan kylässä on kyse myös nostalgisesta retkestä suomalaiseen<br />

maaseutuun: Savonlinnan Ritosaareen, mutta etenkin lapsuudenmaisemiin Laatokan<br />

Karjalaan ja Parikkalaan sekä monille muille maaseutupaikkakunnille, joihin lääkärin ammatti<br />

on hänet uransa aikana vienyt.<br />

”Ihmiset ovat eksyksissä.<br />

Emme<br />

osaa olla keskenämme,<br />

jos emme<br />

tee koko ajan jotain.<br />

Enää ei vain<br />

olla ja jutella tai<br />

olla yhdessä puhumatta<br />

mitään.<br />

Ihminen on laumaeläin, joten individualismi<br />

on itse asiassa luonnoton ilmiö”,<br />

arkkiatri siteeraa eteläafrikkalaista<br />

arkkipiispaa.<br />

Pelkonen katsoo, että yksilökeskeisyys<br />

johtaa väistämättä syrjäytymiseen. ”Osa<br />

putoaa pois valtavirrasta. Vastapainoksi<br />

tarvitaan uskoa yhteisöllisyyteen ja keinoja<br />

sen kehittämiseksi.”<br />

Hän uskoo yhteisöllisyyden syrjäyttävän<br />

vielä yksilökeskeisyyden ja välinpitämättömyyden.<br />

Yksilönvapauden korostaminen<br />

ja oman edun tavoittelu alkavat<br />

kyllästyttää ja pelottaa. Toisaalta<br />

maailmanlaajuisista ympäristöongelmista<br />

ja globalisaatiosta - jossa ihmiset<br />

liikkuvat paikasta toiseen ja muuttavat<br />

maasta toiseen - selviytyminen edellyttävät<br />

toistemme huomioon ottamista.<br />

Suomalaisten vilkas yhdistystoiminta<br />

herättää Pelkosessa toiveikkuutta yhteisöllisyyden<br />

voimasta. Maatalousnaiset,<br />

hirviporukat, työpaikkojen harrasteporukat<br />

tai kaupunginosayhdistykset ovat<br />

edistämisen arvoisia asioita.<br />

Persoonaton<br />

virtuaaliyhteisö<br />

Arkkiatri nostaa esille tietoyhteiskunnan<br />

luomat virtuaaliyhteisöt, joissa tutut ja<br />

tuntemattomat ovat yhteydessä toisiinsa<br />

internetin avulla. Ihmiset eivät enää<br />

kohtaa toisiaan kasvoista kasvoihin.<br />

”Virtuaalimaailman persoonattomuus<br />

häiritsee. Sähköisessä verkostossa<br />

kaikki ovat mukana, mutta kuitenkaan<br />

kukaan ei ole läsnä. Persoonapronominit<br />

on liuotettu pois. Samalla lailla globalisoitumisessa<br />

tunteettomat arvot, kuten<br />

raha ja tieto kulkevat nimettöminä paikasta<br />

toiseen. Tämä kauhistuttaa.”<br />

Kulttuurin välineellistyminen näkyy<br />

myös ihmisten ja perheiden välisissä<br />

ihmissuhteissa. ”Ihmiset ovat eksyksissä.<br />

Emme osaa olla keskenämme,<br />

jos emme tee koko ajan jotain. Enää ei<br />

vain olla ja jutella tai olla yhdessä puhumatta<br />

mitään. Nykykulttuuri on välineellisten<br />

arvojen kulttuuria. Ihmisetkin<br />

ovat vain välineitä, joiden avulla<br />

pyritään johonkin. Vanhemmilta ja<br />

lapsiltakin puuttuu jo taito luovaan joutenoloon.”,<br />

hän pohtii.<br />

Metsä yhdistää<br />

Pelkosten suvun<br />

Arkkiatrin oman suvun yksi yhdistävä<br />

tekijä löytyy yllättäen metsästä. Annalan<br />

Kartano Oy:n osakkaina Pelkosten<br />

suku omistaa yhdessä metsää. Yhtiö perustettiin<br />

Laatokan Karjalassa Jaakkiman<br />

Sorolan saaressa viime vuosisadan<br />

alussa kokomaan yhteen Ruusu ja Lauri<br />

Pelkosen jälkeläisten maaomaisuus:<br />

viljelystila ja metsät.<br />

”Siellä minä vietin lapsuuteni onnelliset<br />

kesät. Sotien aikana iso serkuslauma<br />

teki yhdessä töitä kartanon pelloilla<br />

ja Annalan sahalla. Niistä ajoista jäi hyvät<br />

ja pysyvät muistot. Työpäivät olivat<br />

maataloudessa aamukuudesta iltakuuteen.<br />

Päivällä oli välissä kahden tunnin<br />

Terve Metsä 18 18

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!