YTR 4 kannellinen net - Maaseutupolitiikka

142ku asioida ett meill ei mene niinku niihen asioitten hoitamisseen se päivä, et me mennään jonnekkiJoensuuhun 150 kilometriä ja tullaan sieltä pois voidaksemme hoitaa asioita.” (Oili 27.4.2000.)Haastatteluissa syrjäisyyttä pohdittiin runsaasti, erityisesti syrjäisyyden mukanaan tuomia rajoituksia.Syrjäisyys muotoutui haastateltujen tulkinnoissa etäisyyksinä ja esteinä. Mutta syrjäytyneinähaastatellut eivät itseään pitäneet, vaikka syrjäseudulla asuivatkin. Haastatellut eivät pitäneetsyrjäistä syrjäytyneenä, kuten hankkeiden tulkinnat.”Maaseuvulla, että mitä kauvvempana asutaan niin sitä suuremmallakin syyllä. Se voi olla, ettämonesti ajatellaan niin, että mitä sitä [internetiä] nyt tiällä, eikö niin? Että kun ollaan niin syrjässä,eihän siellä tarvita. Niin justiin tarvitaan (…) Voi olla että sitä hyvin usein säästyy siltä satojenkilometrien ajolta. Kun sehän voi olla niin mahottoman, että pieneks hetkeks istuu tuonne ja näpyttelleeja se asia on hoijettu.” (Maila 2000.)Hankkeissa ja kehittämisen retoriikassa tietoverkkoja on pidetty verrattomana syrjäisyyden ylittämiseen.Myös varhaiseen internettutkimukseen liittyi ajatus tietoverkkojen ajan ja paikan ylittävistämahdollisuuksista (ks. esim. Paasonen 2006). Näitä mahdollisuuksia käytettiin runsaastimyös syrjäseutujen verkottumishankkeiden perusteluna. Tietoyhteiskuntahankkeita pidettiinsyrjäisyyden ylittävinä ja tietotekniikan kehitys nähtiin esimerkiksi etätyön tekemisen mahdollistajana.Etätyö nähtiinkin erityisesti maaseudun ja syrjäseutujen tulevaisuuden työmuotona. (Ks.esim. Lilius 1998; Nokis-uutiset 1/1998.)Haastatteluissa näitä mahdollisuuksia pidettiin hyvänä asiana, vaikka haastattelujen aikaan tietoatai kokemuksia palvelujen käytöstä olikin vielä vähän. Jo ajatus mahdollisuudesta toimia, loipositiivista mielialaa.”Tässä on tämmönen syrjäytymistä ja niin ihmisten kesken kuin alueidenkin välistä, että tavallaanjos on tässä mukana nii sitä, kun se oikein otetaan ni se vähentää tätä syrjäytymisen mahdollisuutta.Mutta että siitä huolimatta, vaikka se nähtäis näin, eikä sellasena joka jakaa sit a- ja b- luokankansalaisiin, taas yheltä osin, niin tota kuitenkin se, että yhteiskunnassa täytyy olla mahdollisuusnormaalina tasavertasena jäsenenä toimia, vaikka ei haluais taikka vaikka ei pystyis niinkun näitähyödyntään.” (Kaija 23.9.1999.)Tietoyhteiskuntahankkeiden toiminta- ja tavoiteohjelmat lähtivät poikkeuksetta liikkeelle kansalaisteneriarvoisuuden ehkäisemisestä. Tietokoneen käyttötaito rinnastettiin tietoyhteiskunnankehittämisessä kansalaistaitoon, ja kehityksestä poisjäämisen pelättiin johtavan monella tasollasyvenevään eriarvoisuuteen. (Rantanen 2005, 17.) Digitaalisella kahtiajaolla tarkoitetaankin epätasa-arvoa,joka ilmenee informaation ja tiedon saatavuudessa ja kyvyssä käyttää sitä. Kuilu eisiis ole puhtaasti teknologinen, ja keskustelun taustalla on huoli demokratiasta ja yhteiskunnallistenresurssien jakautumisesta. (Sassi 2003.) Peltolan (2003, 55) mukaan digitaalisen kahtiajaonvoi ymmärtää materiaalisena kahtiajakona, joka perustuu ihmisten eriarvoisiin materiaalisiin resursseihin.Toinen tapa on yksilötason jako, joka pohjautuu yksilön henkilökohtaisiin osaamisre-