YTR 4 kannellinen net - Maaseutupolitiikka

51Mikko Lehtosen (1995, 21–23) ja Stuart Hallin (1999, 22–3) mukaan inhimillistä todellisuutta perinteisestijäsentäneet identiteetit ovat murentumassa ja niiden tilalle nousee kiihtyvällä vauhdillamahdollisia uusia identiteettejä, mihin liittyen myös yksittäisten ihmisten identiteetit tulevataiempaa monimutkaisemmiksi. Yksilö ja kulttuuri ovat joutuneet liikkeeseen ja aiemmin yhtenäisenäja vakaana pidetty yksilö pirstoutuu. Sen ei ajatella muodostuvan yhdestä, vaan useistaidentiteeteistä, jotka ovat toisinaan jopa ratkaisemattomassa ristiriidassa toisiinsa nähden, eivätkänämä yksilöt ryhmity yhtenäiseksi kokonaisuudeksi minkään eheän minän ympärille. Samaantapaan subjektin ulkopuolella kulttuurin muodostaneet identiteetit ovat muuttuneet epävakaiksi.Niistä identifikaatioprosesseista, joissa omaksumme kulttuuriset identiteettimme, on tullutluonteeltaan avoimempia, moninaisempia ja ongelmallisempia kuin aikaisemmin. Traditiot eivätenää kanna mukanansa kulttuurista jatkuvuutta.Timo Airaksinen (1999, 92) toteaa identiteettityön olevan ominaista ja elintärkeää yksilölle. Jokainenyksilö pyrkii rakentamaan oman, yksityisen kuvan itsestään, omakuvan minuudesta eli identiteetistä.Rakennuspalikoiden määrä ja mallit saattavat vaihdella, mutta tavoitteena on ainasama, identiteetti. Identiteetin rakentamisessa yksilö tarvitsee apua, hän ei pysty siihen yksin.Apuna rakentamisessa ovat ympäröivän yhteisön kieli ja kulttuuri. Nämä muodostavat taustanja antavat ne rakennusaineet, joista yksilöllinen minuus eli identiteetti voidaan panna kokoon.Pyrittäessä ymmärtämään poikamiesten arkea, se on sijoitettava johonkin paikallisuuden kontekstiin,joka asettaa elämälle kehykset. Elämänkehykset määrittelevät ne puitteet, jonka pohjaltapoikamies voi toimintojensa kautta muovata minäkuvansa. Elämänkehykset ovat nyky-yhteiskunnassammeentistä laajemmat, epämääräisemmät ja vailla selviä rajoja. Traditioilla ei ole enääniin suurta merkitystä kuin ennen elämän viitoittajana ja tuen antajana.Yksilöiden elämä ei enää sitoudu yhtä varmasti kuin ennen normaalielämän instituutioihin, vaanyksilöllinen variaatio on lisääntynyt. Modernissa ja postmodernissa yhteiskunnassa traditionaalisetkäyttäytymismallit ovat menettäneet merkitystään ja elämäntapaan liittyvät pakot ovat poistuneet.Samalla traditionaaliset sukupuolten väliset suhteet on kyseenalaistettu. Henkilökohtaisillavalinnoilla on entistä suurempi merkitys yksilön elämäntavan muokkaamisessa, sen muotoutuessayhä tietoisemmaksi ja joustavammaksi. (Fornäs 1998; Silvasti 2001; Vilkko 2001.)Traditioiden ja yhteiskunnan muutoksesta johtuen yksilöllä on entistä vapaammat kädet valitaelämänsä suunta. Vapaus on uusi elementti yksilön elämässä, ja se voidaan kokea mahdollisuutena,uhkana tai kuten tutkimani poikamiehet, hämmentävänä. Yhteiskunnan muutoksesta jatraditioitten katoamisesta johtuen yksilöllä on entistä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa elämäänsä.Elämän toteuttamisessa valinnoilla pyritään saavuttamaan haluttu elämä. (Beck 1994;Giddens 1994; Roos 1998.)Poikamiesten nuoruudessa oli töitä kaikille, jotka niitä halusivat. Kylät olivat elinvoimisia ja palvelutpelasivat. Vanhemmat työskentelivät kotitilalla, kunnan taikka valtion töissä. Oli useita samaanikäluokkaan kuuluvia kavereita paikkakunnalla. Naisen paikka ja asema oli selvänä, sama-