Eri tapoja kohdata suuri elefantti - Pohjola-Norden

THORLEIF PETTERSSON JA SAKARI NURMELAEri tapoja kohdata suuri elefanttiSuomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vertaileva tutkimus

Thorleif Pettersson on Uppsalan yliopiston uskontososiologian professori.Sakari Nurmela on Suomen TNS Gallup Oy:n yksikönjohtaja. Hän vastaa tutkimusyksiköstä,joka tekee yhteiskunnallisia tutkimuksia ja mielipidemittauksia.© Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto ja kirjoittajatwww.kulttuurirahasto.netwww.1809info.netwww.rj.se– 2 –

THORLEIF PETTERSSON JA SAKARI NURMELAEri tapoja kohdata suuri elefanttiSuomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vertaileva tutkimusSuuressa tutkimusohjelmassa ”Kahden puolen Pohjanlahtea” on äskettäin julkaistu suomalaisenpsykologin Erkki Virran essee, jossa hän kuvaa suomalaisen ja ruotsalaisenmentaliteetin eroja. Yksi esseen lähtökohdista on, että Suomen ja Ruotsin suhdetta leimaasyvä läheisyys ja ystävyys, kenties jopa rakkaus. Tältä pohjalta Virta kertoo seuraavan tarinansiitä, mitä tapahtuu, kun ruotsalainen ja suomalainen kohtaavat suuren elefantin.Ruotsalainen haluaa ennen kaikkea auttaa elefanttia, mieluiten kaikkia maailman elefantteja.Tätä varten hän asettaa monia komiteoita ja työryhmiä, ja elefantille tarjotaanmahdollisuus tulla ruotsalaiseksi. Elefantti saa lisäksi ikioman asiamiehen, joka määritteleelinjaukset elefanttien monien ongelmien ja vaikeuksien ratkaisemiseksi. Suomalainentaas hermostuu kohdatessaan elefantin katseen, ja häntä huolestuttaa se, että elefanttiitse asiassa suhtautuu häneen alentuvasti. Hän sanoo hiljaa itselleen, että elefantinei ollenkaan tarvitse luulla olevansa muita parempi vain sen vuoksi, että se on suurempi.Mutta tappelemisen sijaan suomalainen tyytyy puristamaan kätensä nyrkkiin housuntaskussaan,ja hän poistuu ääneti paikalta yhtä nöyryyttävää kokemusta rikkaampana.Voidaan kysyä, antaako tämä tarina todella oikeudenmukaisen kuvan suomalaisesta jaruotsalaisesta mentaliteetista. Tämä raportti suomalaisesta ja ruotsalaisesta kulttuuristavoidaan, jos niin halutaan, lukea eräänlaisena kommenttina tähän kysymykseen.– 3 –

SISÄLTÖEri tapoja kohdata suuri elefantti. Suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vertaileva tutkimus ..... 3YHTEENVETO ................................................................................................................................................................. 5OSA 1: Suomen ja Ruotsin kulttuurien vertaileminen .......................................................................... 5OSA 2: Suomalaisten ja ruotsalaisten väliset kulttuurierot ja -yhtäläisyydet................................ 6OSA 3: Suomalaiset ja ruotsalaiset: rakkaita ystäviä vai kriittisiä naapureita? ............................... 8OSA 1: Suomen ja Ruotsin kulttuurien vertaileminen ................................................................................11Lyhyt historiallinen katsaus Suomen ja Ruotsin suhteisiin .................................................................11Kulttuuri, elämäntapa ja identiteetti Suomessa ja Ruotsissa ............................................................. 14Mitä perusarvot tarkoittavat? .......................................................................................................................16Mitkä arvot nousevat esiin perustuslaissa? ................................................................................ 17Mitkä arvot nousevat esiin sosiaalipsykologisesta näkökulmasta? ...................................17Mitkä arvot empiirinen näkökulma nostaa esiin? ....................................................................... 19OSA 2: Suomalaisten ja ruotsalaisten väliset kulttuurierot ja -yhtäläisyydet ...................................21Suuren kansainvälisen tutkimushankkeen aineisto .............................................................................21Käsitykset demokratiasta ja tasa-arvosta .................................................................................................22Arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista ja taipumus muutokseen ...........27Emansipatiiviset vapausarvot ja perinteiset arvot ................................................................................30Miten nämä kolme perusarvojen sarjaa liittyvät yhteen? ...................................................................33Miksi suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri ovat erilaisia? ...............................................................36Onko maiden kulttuuriprofiileilla käytännön merkitystä?.................................................................. 38Arvojen muuttuminen Suomessa ja Ruotsissa viimeisen 25 vuoden aikana ............................... 39OSA 3: Suomalaiset ja ruotsalaiset: rakkaita ystäviä vai kriittisiä naapureita? .................................43Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimus ......................................................................43Lisätutkimukseen vastanneiden määrä ...................................................................................... 44Miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät naapurimaansa? .............................................................45Tiedot naapurimaasta .......................................................................................................................45Luottamus naapurimaan instituutioihin .....................................................................................53Miten naapurimaiden yhteistyötä tulee kehittää? ..................................................................56Valmius muuttaa naapurimaahan .................................................................................................59Miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensa? ...........................................................................60Kansalliset stereotypiat .....................................................................................................................60Ystäviä ja tuttavia naapurimaasta .................................................................................................61Naapurimaan suhtautuminen suomalaisiin/ruotsalaisiin .....................................................63Suomalaisten ja ruotsalaisten väliset subjektiiviset arvoetäisyydet ................................. 64Mitkä tekijät vaikuttavat naapurikansaan suhtautumiseen? ...............................................65Lopuksi joitakin kriittisiä pohdiskeluja ...................................................................................................... 68VIITTEET ........................................................................................................................................................................ 71LIITTEET ......................................................................................................................................................................... 75– 4 –

Del 2YHTEENVETOVarhaisesta keskiajasta aina 1800-luvun alkuun asti Suomi ja Ruotsi muodostivat yhtenäisenvaltakunnan. Venäjän ja Ruotsin välisen, vuosina 1808–1809 käydyn sodan seurauksenaSuomesta kuitenkin tuli Venäjän alainen suuriruhtinaskunta, kun se aikaisemminoli ollut osa Ruotsia. Vuonna 2009 tulee kuluneeksi 200 vuotta Ruotsin ja Suomenyhtenäisen valtiorakenteen ajan päättymisestä. Merkkivuoden 2009 johdosta Suomalaisruotsalainenkulttuurirahasto ja Riksbankens Jubileumsfond, Ruotsi ovat edesauttaneettämän suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin eroja käsittelevän raportin syntymistä.Raportissa selostetaan myös, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensa, mitä tietojaheillä on toistensa maista, miten heidän mielestään Suomen ja Ruotsin yhteistyötätulisi kehittää ja mitä yhteyksiä heillä on toisiinsa. 1OSA 1: Suomen ja Ruotsin kulttuurien vertaileminenLyhyen, Suomen ja Ruotsin suhteita käsittelevän historiallisen katsauksen jälkeen raportinensimmäinen osa käsittelee sitä, miten menetellä, kun halutaan vertailla suomalaistaja ruotsalaista kulttuuria. Yksi mahdollisuus voisi olla se, että keskityttäisiin niin kutsuttuunkorkeakulttuuriin ja vertailtaisiin molempien maiden taidetta, teatteria, musiikkiaja kirjallisuutta. Käsite kulttuuri voi kuitenkin viitata myös kansanomaisempiin normeihinja arvoihin, ihmisten ajatuksiin demokratiasta sekä naisten ja miesten välisestä tasaarvosta,heidän suhtautumiseensa uskontoon ja moraaliin, heidän näkemyksiinsä politiikastaja taloudesta tai pohdintaan siitä, asetetaanko etusijalle taloudellinen kehitys vaikestävä ympäristö. Raportti perustuu tällaiseen yleiseen kulttuurikäsitteeseen. Jotta raporttiei olisi liian vaikeasti hahmotettavissa ja hukkuisi yksityiskohtiin, se alkaa pohdinnallasiitä, miten suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vertaileminen tulisi rajoittaakolmeen perustavaan ja keskeiseen näkökulmaan kummankin maan kansankulttuurissa.Ensimmäinen aspekti käsittelee sellaisia seikkoja, jotka perustuslain mukaan kuuluvatkeskeisesti yhteiskuntaelämään, toisin sanoen mitä suomalaiset ja ruotsalaiset ajattelevatdemokratiasta, mitkä heidän mielestään ovat demokraattisen yhteiskunnan välttämättömättunnusmerkit ja missä määrin he ovat sitä mieltä, että naisilla tulee olla samatmahdollisuudet kuin miehillä. Toinen aspekti koskee sitä, missä määrin suomalaisilla jaruotsalaisilla on taipumusta asettua toisen asemaan, olla avuliaita ja asettaa etusijalle1 Ruotsinkielisessä raportissa käytetään ilmaisua ”finländare” Suomesta tulevista henkilöistä. Sen sijaan adjektiiveja”finländsk” ja ”finsk” käytetään synonyymeinä, vaikkakin ”finländsk” esiintyy useammin.– 5 –

muiden ihmisten hyvinvointi oman menestyksen ja hyvinvoinnin sijaan. Toinen aspektikäsittelee niin ikään sitä, missä määrin he ovat taipuvaisia muutoksiin ja valmiita hakemaanuusia ratkaisuja sen sijaan, että haluaisivat säilyttää olemassa olevan ja olla yhdenmukaisia.Kolmas aspekti on se, miten suomalaiset ja ruotsalaiset ajattelevat, kun onvalittava henkilökohtaisen koskemattomuuden ja taloudellisuuden turvallisuuden välilläsekä missä määrin he hyväksyvät erilaiset sosiaaliset vähemmistöt, miten paljon heluottavat kanssaihmisiinsä, miten aktiivisia he ovat kansalaisyhteiskunnassa ja mitenusein he osallistuvat erilaisiin vastalausetoimiin ja yhteiskuntapoliittisiin mielenosoituksiin.Kolmas aspekti käsittelee myös sitä, miten tärkeinä ja keskeisinä he pitävät kolmeaperinteistä arvoauktoriteettia, ”uskonto, perhe ja isänmaa”.OSA 2: Suomen ja Ruotsin väliset kulttuurierot ja -yhtäläisyydetRaportin toisessa osassa käytetään suuren kansainvälisen kulttuuritutkimuksen aineistoasuomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vertailemiseksi yllä kuvattujen, maan kulttuuriinliittyvien aspektien valossa. Tutkimusta kutsutaan nimellä World Values Survey,ja se on yksi suurimmista koskaan tehdyistä vertailevista kulttuuritutkimuksista. Tähänmennessä vuosina 1981–2006 on tehty viisi suurta haastattelukierrosta noin 80 maassa.Suomi ja Ruotsi ovat olleet mukana siitä lähtien, kun tutkimus vuonna 1981 käynnistyi.World Values Survey -tutkimuksen aineistoa voidaan tämän vuoksi myös käyttää senanalysoimiseen, ovatko suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri tulleet samankaltaisemmiksiviimeisen 25 vuoden aikana vai ovatko ne päinvastoin erkaantuneet toisistaan.Selkeitä eroja Suomen ja Ruotsin välilläSuuren arvotutkimuksen aineistossa on nähtävissä selkeä malli. Ensiksikin aineistoosoittaa, että ruotsalainen kulttuuri on jonkinlainen erikoistapaus, myös verrattunasuomalaiseen. Esimerkkinä tästä on seikka, että ruotsalaiset ovat kaikkein myönteisimpiäsuhteessaan demokratiaan ja tasa-arvoon, ja he suhtautuvat myös kriittisimmin autoritäärisiinja epädemokraattisiin tapoihin johtaa maata. Suomalaiset tuntuvat hyväksyvänhieman helpommin vaihtoehtoiset maan johtamisen tavat, ja he suhtautuvat niinikään hiukan vähemmän myönteisesti kuin ruotsalaiset demokraattiseen johtamistapaan.Raportin mukaan erot selittyvät mahdollisesti sillä, että ruotsalaiset tuntuvat tarkastelevanensisijaisesti demokraattisen hallintotavan muodollisia piirteitä, kuten esimerkiksiyleistä äänioikeutta, vapaita poliittisia vaaleja ja poliittisia vapauksia ja oikeuksia,kun arvioitavana on, onko jokin maa demokraattinen. Kun suomalaisten tulee päättää,onko jokin maa demokraattinen, heidän arviointinsa perustuu sen sijaa siihen, millaisiahyvinvointi- ja turvallisuuspalveluja sekä taloudellisia lähtökohtia poliittinen järjestelmäpystyy tuottamaan. Demokratia käsitteenä näyttäisi toisin sanoen saavan erilaisia sävyjäsuomalaisten ja ruotsalaisten mielissä, mikä puolestaan voisi selittää sitä, miksi he painottavatdemokraattista hallitusmuotoa eri tavoin.Kun kysymyksessä ovat arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista, ruotsalaisetnäkevät tärkeämmäksi pitää huolta lähiympäristönsä ihmisistä kuin suomalaiset.– 6 –

Ruotsalaiset ovat myös hieman taipuvaisempia muutoksiin kuin suomalaiset, jotka taastuntuvat mieluummin olevan halukkaita säilyttämään olemassa olevan. Suomalaisten jaruotsalaisten välillä ei sen sijaan vaikuta olevan mitään erityisiä eroja siinä, miten hesuhtautuvat omaan menestykseensä ja hyvinvointiinsa.Tarkasteltaessa lopuksi kulttuurin kolmatta aspektia, osoittautuu, että ruotsalaiset luottavatenemmän toisiin ja osallistuvat useammin erilaisiin protesteihin ja poliittisiin mielenilmauksiin.Heidän on myös helpompi hyväksyä erityyppiset sosiaaliset vähemmistöt.Kansainvälisissä vertailuissa ruotsalaiset saavat kaikkein korkeimmat arvot tällaisistaemansipatiivisista vapausarvoista. Toisaalta suomalaiset pitävät uskontoa tärkeämpänä.Heistä on myös tärkeämpää opettaa lapset tottelemaan, ja he toivovat auktoriteeteillesuurempaa kunnioitusta. He ovat niin ikään ylpeämpiä kansallisesta identiteetistään.Suomalaiset painottavat siis enemmän raportissa mainittuja perinteisiä arvoja.Kun yhdistetään kulttuurikohtaiset tulokset, jotka käsittelevät yllä mainittuja kolmea perustavaaulottuvuutta, voidaan todeta, että ruotsalaiset ovat jonkinlainen erityistapausverrattuna muihin kansallisuuksiin, kun taas suomalaiset ovat huomattavasti lähempänämuiden maiden kulttuuria. Näitä eroja voidaan kuvata eri tavoin. Yhtäältä voidaan sanoa,että ruotsalaiset ovat radikaalimpia ja suomalaiset konventionaalisempia. Toisaalta voidaankuitenkin sanoa, että ruotsalaiset tuntuvat sijoittuvan kulttuuriperiferiaan ja ettäsuomalaisten mallit ovat mannermaisempia. Riippumatta siitä, mitä tulkintaa pitää parempana,voidaan kuitenkin todeta, että nämä kaksi kansaa, joiden tiet erosivat Suomen jaRuotsin avioerossa vuonna 1809, ovat myös kehittäneet melko erilaiset kansankulttuurit.Selityksenä näille suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin välisille eroille raportti korostaa,että eri maiden välisiä kulttuurieroja voidaan ainakin osittain selittää kahden kattavanaspektin avulla. Ensimmäinen on se, mihin kulttuuriperinteeseen kyseiset maatkuuluvat, ja toinen se, miten pitkälle maat ovat päässeet taloudellisessa ja yhteiskunnallisessakehityksessään. Kun raportti vertaa Suomea ja Ruotsia näiden kahden aspektinsuhteen, johtopäätökseksi tulee, että World Values Survey -tutkimusaineistossa esitetytSuomen ja Ruotsin väliset kulttuurierot eivät ole erityisen yllättäviä. Erot maiden taloudellisessakehityksessä antavat siihen viitteitä. Saman tekevät myös maihin kohdistuneeterilaiset kulttuurivaikutukset.Suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri ovat muuttuneettäysin päinvastaisiin suuntiinSen jälkeen raportissa tutkitaan, miten suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri ovat muuttuneetviimeisen 25 vuoden aikana. Muutoksia analysoidaan kahta kansalaishyvettä käsitteleväämallia käyttäen. Ensimmäinen kansalaishyve koskee demokraattista tahtoa olla mukanavaikuttamassa siihen, mitkä säännöt ja ehdot pätevät. Toinen koskee sitä, miten tärkeänäpidetään elämistä niiden sääntöjen ja ehtojen mukaisesti, joista on sovittu demokraattisessajärjestyksessä. Kun yhdistetään suomalaisten ja ruotsalaisten näkemykset näistäkahdesta kansalaishyveestä, saadaan neljä eri yhdistelmää. Tässä nähdään, että kehitys– 7 –

Suomessa ja Ruotsissa on kulkenut diametraalisesti eri suuntiin. Suomalaiset ovat muuttuneetkohti lisääntyvää alamaisuutta, toisin sanoen kohti voimakkaampaa tahtoa noudattaavakiintuneita sääntöjä ja vähäisempää tahtoa olla mukana vaikuttamassa voimassa oleviinsääntöihin ja määräyksiin ja muuttamassa niitä. Ruotsalaiset taas ovat liikkuneetkohti suurempaa aktiivisuutta, sekä toisin sanoen suuntana on ollut kasvava tahto olla mukanamuuttamassa sovittuja sääntöjä mutta vähäisempi tahto noudattaa niitä. Kulttuurinkehittyminen Suomessa ja Ruotsissa täysin päinvastaisiin suuntiin on niin ollen johtanutsiihen, että maiden väliset kulttuurierot ovat vahvistuneet viimeisen 25 vuoden aikana.OSA 3: Suomalaiset ja ruotsalaiset: rakkaita ystäviä vai kriittisiä naapureita?Suomen ja Ruotsin väliset kulttuurierot eivät koske ainoastaan sitä, miten samanlaisiatai erilaisia suomalaiset ja ruotsalaiset ovat perusarvojensa suhteen, vaan myös sitä, millainenkäsitys heillä on toisistaan ja mitä he ajattelevat Pohjanlahden toisella puolella sijaitsevastanaapurimaastaan. Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto teki sen vuoksialoitteen lisätutkimukseksi, jolla kerättäisiin aineistoa tällaisista kysymyksistä. Aineistollaoli tarkoitus myös valottaa, mitä yhteyksiä suomalaisilla ja ruotsalaisilla on ollutnaapurimaahan sekä heidän mielipiteitään siitä, miten maiden välistä yhteistyötä tulevaisuudessatulisi kehittää. Raportin kolmannessa osassa selostetaan tämän lisätutkimuksentuloksia. Tutkimus tehtiin World Values Survey -tutkimuksen viimeisen kierroksenyhteydessä Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2006.Mitä suomalaiset ja ruotsalaiset ajattelevat toistensa kotimaistaRaportissa analysoidaan suomalaisten ja ruotsalaisten suhtautumisesta toistensa kotimaihinkolmesta eri aspektista. Ensimmäinen aspekti koskee sitä, mitä tietoja heillä ontoistensa maista. Tulokset osoittavat, että suomalaisilla on paremmat tiedot Ruotsistakuin ruotsalaisilla Suomesta. Tämä näkyy sekä silloin, kun kysymyksessä ovat rajoitetummatfaktatiedot että siinä, montako kertaa he ovat käyneet naapurimaassa, kuinkausein he perehtyvät joukkoviestimien naapurimaata koskevaan tiedotukseen ja onkoheillä mielestään hyvät tiedot naapurimaasta. Yhteismitallisesti nämä neljä seikkaaosoittavat selvästi, että suomalaisilla on parhaimmat tiedot naapurimaasta.Tulokset osoittavat, että vastaajien perusarvoilla on merkitystä heidän naapurimaantuntemuksensa kannalta. Parhaimmat tiedot ovat niillä henkilöillä, jotka ovat emansipatiivisestisuuntautuneita sekä arvostavat muiden huomioonottamista. Tulokset osoittavatmyös, että muutokseen taipuvaisilla on heikommat tiedot kuin niillä, joilla on suurempihalu säilyttää olemassa oleva. Tätä suuntausta voidaan spekulatiivisesti tulkitamerkiksi siitä, että vakiintunut suomalais-ruotsalainen yhteistyö saattaa vähetä maailmanyhä globalisoituessa ja kansainvälisten yhteistyömuotojen muuttuessa.Toinen aspekti tutkii sitä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät naapurimaansa. Tarkasteltavanaon luottamus, joka heillä on kolmeen yhteiskunnallisten instituutioiden kategoriaan.Ne ovat ensinnäkin edustukselliset instituutiot (valtiopäivät ja poliittiset puolueet),– 8 –

toiseksi toteuttavat instituutiot (poliisi, tuomioistuimet ja puolustusvoimat) ja kolmanneksitarkkailevat instituutiot (TV). Tässä nähdään mielenkiintoisia eroja. Ruotsalaisiinverrattuina suomalaiset luottavat enemmän oman maansa edustuksellisiin ja toteuttaviininstituutioihin ja vähemmän tarkkaileviin instituutioihin. Tätä tulosta voitaisiin mahdollisestitulkita siten, että ruotsalaisten tarkkailevien instituutioiden tapa seurata erilaisiayhteiskunnallisia kysymyksiä johtaa siihen, että ruotsalaisille syntyy kriittisempi asenneedustuksellisia ja toteuttavia instituutioita kohtaan, samalla kun tarkkailevat instituutiotvalvovan toimintansa takia saavat ruotsalaisilta suuremman luottamuksen.Kun sen sijaan on kysymys luottamuksesta naapurimaan instituutioihin, ruotsalaisetluottavat yleisesti enemmän suomalaisiin instituutioihin kuin suomalaiset ruotsalaisiin.Vastaajien sosiaalitaustalla ei tunnu olevan merkitystä sille, miten he suhtautuvat naapurimaaninstituutioihin. Myönteisellä suhtautumisella oman maan instituutioihin eimyöskään tunnu olevan vaikutusta suhtautumisessa naapurimaan instituutioihin. Naapurimaatakoskevalla tietoudella ei niin ikään ole mitään yksiselitteistä merkitystä sille,luotetaanko naapurimaan instituutioihin vai ei. Sen sijaan oma myönteinen elämäntilannenäyttää aikaansaavan myönteisemmän kuvan sekä oman maan että naapurimaaninstituutioista. Lopuksi nähdään, että toisten huomioonottamista korostavilla arvostuksillaon merkitystä. Mitä enemmän henkilö on taipuvainen ajattelemaan yhteistä hyvää,sitä helpommin hän tuntuu luottavan naapurimaan instituutioihin. Nämä suuntaukseteivät kuitenkaan ole koko selitys sille, miksi ruotsalaiset luottavat enemmän suomalaisiininstituutioihin. Tämän vuoksi voidaan kysyä, voiko suomalaisten vähäisempi luottamusruotsalaisiin instituutioihin olla yhteydessä siihen pitkäaikaiseen suomalaisenepäluulon perinteeseen, joka on kohdistunut Ruotsiin ja ruotsalaisiin instituutioihin.Kolmas aspekti käsittelee sitä, miten naapurimaat suhtautuvat maidensa välisen yhteistyönkehittämiseen. Tulokset osoittavat ensiksikin, että enemmistö sekä suomalaisista ettäruotsalaisista suhtautuu myönteisesti nykyisen, Pohjanlahden yli tapahtuvan yhteistyönjatkumiseen, ja yhteistyön toivotaan lisääntyvän. Ruotsalaiset toivovat kuitenkin yhteistyönlaajenemista huomattavasti enemmän kuin suomalaiset. Tämä koskee sekä kulttuurivaihtoaettä taloudellista ja poliittista yhteistyötä. Miehet toivovat yhteistyötä enemmänkuin naiset. Ne, joilla on paremmat tiedot naapurimaasta ja suurempi luottamus maaninstituutioihin, ovat myös sitä mieltä, että maiden välisen yhteistyön tulee lisääntyä. Samakoskee arvostuksia, jotka korostavat toisten huomioonottamista. Mitä enemmän toistenhuomioonottamista arvostetaan, sitä enemmän halutaan näiden kahden maan välisenyhteistyön laajentuvan. Samalla tavoin kuin naapurimaata koskevan tietouden suhteenmyös tässä on lopulta on nähtävissä heikkoja merkkejä siitä, että muutokseen taipuvaisimmathenkilöt suhtautuvat myös epäilevimmin Suomen ja Ruotsin yhteistyöhön.Kun kokonaisuudessaan tarkastellaan näitä kolmea naapurimaahan suhtautumiseenliittyvää näkökulmaa, osoittautuu, että ruotsalaisilla on hiukan myönteisempi asennekuin suomalaisilla. Ruotsalaisten suurempi luottamus suomalaisiin instituutioihin sekäheidän suurempi valmiutensa lisätä Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä neutraloi toisinsanoen suomalaisten laajemmat tiedot Ruotsista.– 9 –

Miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensaKun raportti seuraavaksi siirtyy käsittelemään suomalaisten ja ruotsalaisten suhtautumistatoisiinsa yksilökohtaisemmasta näkökulmasta, se osoittaa selvästi, että ruotsalaistennäkemys on suomalaisia myönteisempi. Ruotsalaisilla on enemmän ystäviä ja läheisiätuttavia Suomesta kuin suomalaisilla Ruotsista, ja he ovat myös myönteisempiä ja avoimempialuomaan ystävyyssuhteita suomalaisten kanssa. Ruotsalaisten mielestä ruotsalainenyleinen ilmapiiri suomalaisia kohtaan on myös myönteisempi kuin suomalaistenkäsitys suomalaisesta yleisestä ilmapiiristä ruotsalaisia kohtaan. Ruotsalaiset kuvittelevattoisin sanoen, että he itse ja suomalaiset ovat perusarvoiltaan samankaltaisempiakuin mitä suomalaiset ajattelevat itsestään suhteessa ruotsalaisiin.Jos yhdistetään kokonaisuudeksi nämä kolme näkökulmaa, jotka määrittelevät sitä, mitensuomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensa, käy ilmi, että naisilla on myönteisempinäkemys naapurikansasta kuin miehillä. Sama koskee vanhempia ihmisiä verrattunanuorempiin. Jos nuoret eivät muutu ja tule myönteisemmiksi, voi näkemys naapurikansastapuolin ja toisin tulla kielteisemmäksi sitä mukaa, kun tämän päivän vanhemmatikäluokat muodostavat yhä pienemmän osan väestöstä. Koulutuksella ja tuloilla ei sen sijaannäytä olevan merkitystä suhtautumiselle naapurikansaan. Lisäksi toisten huomioonottamistakorostavilla arvostuksilla on myönteinen merkitys. Mitä paremmin ne onomaksuttu, sitä myönteisemmin tunnutaan suhtauduttavan naapurikansaan. Sama suhdenäkyy niiden keskuudessa, joilla on enemmän tietoja naapurimaasta ja jotka tuntevatsuurempaa luottamusta naapurimaan instituutioihin.Lopuksi voidaan siis todeta, että Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuson osoittanut, että ruotsalaisilla on myönteisempi kuva Suomesta ja suomalaisista kuinsuomalaisilla Ruotsista ja ruotsalaisista. Mielenkiintoinen kysymys on, miten näitä erojapitäisi selittää. Raportin lopuksi on lyhyesti käsitelty tätä problematiikkaa. Aikaisempaantutkimukseen liittyen raportissa esitetään, että suomalaisia leimaisi historiallistenkokemustensa johdosta kielteisempi käsitys itsestään ja suurempi epäluulo muita kansallisuuksia,myös ruotsalaisia kohtaan. Toisen selityksen lähtökohtana voisi olla, ettäruotsalaisten myönteinen näkemys Suomesta ja suomalaisista on kehittynyt verratenmyöhään. Tämä saattaa olla yhteydessä muun muassa siihen, että Ruotsi on viime vuosikymmenienaikana ottanut vastaan uusia suuria maahanmuuttajaryhmiä, jotka ovatosittain korvanneet suomalaiset maahanmuuttajat kyseenalaistettuna vähemmistönä.– 10 –

Osa Del 21Suomen ja Ruotsin kulttuurienvertaileminenTämän päivän suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin eroja ja yhtäläisyyksiä on vaikeaaymmärtää, ellei oteta huomioon, miten näiden maiden suhteet ovat kehittyneet historiallisestanäkökulmasta. Raportti luokin aluksi lyhyen katsauksen siihen, miten siteetSuomen ja Ruotsin välillä ovat ajan kuluessa muuttuneet.Lyhyt historiallinen katsaus Suomen ja Ruotsin suhteisiinYli 500 vuoden ajan, varhaisesta keskiajasta 1800-luvun alkuun asti, Suomi oli osa Ruotsinvaltakuntaa. Tilanne muuttui kuitenkin Ruotsin ja Venäjän välisen, vuosina 1808–1809,käydyn sodan seurauksena. Haminan rauhan jälkeen Suomesta tuli vuonna 1809 Venäjänja keisari Aleksanteri I:n alainen autonominen suuriruhtinaskunta. Asiaa tutkineillahistorioitsijoilla on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä suomalaisessaja ruotsalaisessa kulttuurissa oli siihen aikaan, kun maat muodostivat yhteisen valtakunnan.Jotkut ovat sitä mieltä, että jo pitkään ennen valtakunnan hajoamista oli ollutolemassa suomalainen etninen yhteisyys ja suomalainen kulttuuri, jotka loivat pohjaasille, että Ruotsin valtakunnan eri osat vähitellen kehittyivät erillisiksi valtioiksi. Toisettaas ovat korostaneet, että kulttuuri Ruotsin valtakunnan molemmissa osissa oli verratensamankaltaista. Eräs merkki tästä olisi se, että kulttuuri oli maan molemmissa osissamuotoutunut saman valtio-oikeudellisen säännöstön alaisuudessa (Bladh & Kuvaja 2005;Catomeris 2004, luku 2). Myös kirkon merkitykseen maiden yhdenmukaisen luterilaisenkulttuurin luomisessa on viitattu (Meinander 2006, 59-).Valtakunnan hajottua vuonna 1809 Suomi alkoi enenevässä määrin kohdistaa katseensakohti mahtavaa itäistä naapuriaan. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että yhteydetTukholmaan ja Ruotsiin olisivat samanaikaisesti merkittävästi vähentyneet, esimerkiksikauppayhteydet Ruotsiin pysyivät edelleen tiiviinä. Suomen menettäminen oli Ruotsissavähitellen johtanut siihen, että Suomella ei enää ollut samaa merkitystä, ja menetettySuomi osittain ”unohdettiin”. Kun Suomi vuonna 1917 itsenäistyi oltuaan runsaat sata– 11 –

vuotta Venäjän hallinnon alainen, Ruotsi-suhteet kokivat uuden muutoksen. Ruotsintoiminta Ahvenanmaan kysymyksessä (1918–1921) ja Ruotsin antama tuki Suomenkieliriidan ruotsinkieliselle osapuolelle viilensivät niin ikään suhteita. Samoin kävi talvisodanaikana 1939–1940, jolloin monet suomalaiset toivoivat, että ruotsalaiset olisi vattukenet heitä enemmän.Toisen maailmansodan jälkeen maiden välinen yhteistyö kuitenkin lisääntyi. Ruotsistatuli eräänlainen mallimaa monille suomalaisille, ja Suomi alkoi kehittää ruotsalaisenmallin mukaista sosiaalipolitiikkaa. Molemmissa maissa otettiin näin ollen käyttöönyleinen hyvinvointipolitiikka, jota on tapana kuvata ”pohjoismaiseksi” tai ”sosiaalidemokraattiseksi”malliksi. Ruotsissa oli 1960- ja 1970-luvulla korkeampi elintasokuin Suomessa, mikä johti työvoiman laajaan muuttoliikkeeseen Suomesta Ruotsiin.Tämä muuttoliike on aikaansaanut sen, että Ruotsissa elää verraten suuri suomalaistenvähemmistö. Samanaikaisesti Ruotsin ja Suomen pitkä historiallinen yhteys on merkinnytsitä, että Suomessa on suomenruotsalainen vähemmistö, jonka äidinkieli on ruotsija joka ei suinkaan ole merkityksetön. Nämä kaksi vähemmistöä ovat toisaalta edesauttaneetSuomen ja Ruotsin välisten suhteiden syvenemistä, mutta toisaalta johtaneet etnisiinjännitteisiin kummassakin maassa.Voitaneen sanoa, että lujempien siteiden kehittyminen Suomen ja Ruotsin välille sodanjälkeisenä aikana sai luonnollisen jatkon, kun nämä kaksi maata taas yhdistyivät poliittiseenunioniin, mutta nyt EU:n itsenäisinä jäseninä. Maiden pitkää yhteistä historiaatarkasteltaessa voidaan nähdä prosessi, jossa saman valtakunnan kahden osan oli kuljettavaeri teitä solmiakseen sittemmin taas läheisemmät suhteet, jotka lopulta lujittuivat,kun molemmat maat myöhemmin liittyivät samaan, suurempaan unioniin. KunSuomen ja Ruotsin suhteiden tarkastelussa palataan kauas historiaan, voidaan toisin sanoentodeta, että kehitys on kulkenut heiluriliikkeenä yhteenkuuluvuudesta eroon jauuteen yhteenkuuluvuuteen, nyt kuitenkin korkeammalla eurooppalaisella tasolla.Taloudellisessa mielessä maista on tullut yhä samanarvoisempia (Aunesluoma & Fellman2006). 1800-luvun lopulla maiden taloudelliset erot olivat suuret, ja tämä ero näkyi vielä1960- ja 1970-luvulla. Hyvinvoinnin yksityiskohtainen vertaileminen pohjoismaidenkesken 1970-luvun alussa osoittaa, että hyvinvoinnin taso oli korkein Ruotsissa ja alhaisinSuomessa (Allardt 1975, 141). Sen jälkeen Suomi on lähestynyt Ruotsin tasoa. Joinakinvuosina Suomen BKT per capita on ollut jopa korkeampi kuin Ruotsin, ja maiden taloudetovat yhdentyneet yhä enemmän. Suuret suomalaiset yritykset, kuten esimerkiksiNokia, ovat tärkeitä toimijoita Ruotsin markkinoilla, ja monilla ruotsalaisilla yrityksilläon huomattavia markkinaosuuksia Suomessa. Molemmissa maissa suhtaudutaan myösmyönteisesti naapurimaan taloudellisiin edellytyksiin. ”Ruotsissa vilkuillaan Suomeenja väitetään, että Suomen taloutta sekä yritysten ja poliittisen johdon välisiä yhteyksiähoidetaan paremmin kuin Ruotsissa, kun taas Suomessa ollaan sitä mieltä, että ruotsalaisiltaon mahdollista oppia paljon yritysten johtamisesta ja erityisesti siitä, miten kauppa-ja palveluyritykset selviävät globaalissa kilpailussa” (Aunesluoma & Fellman 2006, 12).Monilla suuryrityksillä on myös vaikutusvaltaisia omistajia Pohjanlahden molemmilla– 12 –

puolilla. Stora Enso, Nordea (MeritaNordbanken) ja TeliaSonera ovat hyvin tunnettujaesimerkkejä Suomen ja Ruotsin välisestä laajasta taloudellisesta yhdentymisestä(Andersson & Krantz 2006, 56).Taloudellisten yhteyksien rinnalla Suomen ja Ruotsin suhteissa on joukko muita seikkoja,joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Maiden välillä on läpi historian kulkenut moniasuuria väestöliikkeitä. Ruotsalaiset asuttivat Suomen rannikkoseudut ja Turunmaansaariston jo 1100-luvulla. Vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Ruotsistasuuntautui muuttoliike Suomeen. Tällä katsotaan olleen myönteinen vaikutus siihen,että ruotsalaiset ja suomalaiset alueet liittyivät kiinteämmin toisiinsa. Muuttoliikettä onkuitenkin esiintynyt myös vastakkaiseen suuntaan. Tukholma houkutti maahanmuuttajiaSuomesta jo keskiajalla, ja 1600-luvulla verraten monet suomalaiset päättivätmuuttaa Suomen Savosta Ruotsin Värmlantiin, Bergslageniin ja Keski-Norrlantiin elättääkseenitsensä kaskenpoltolla (niin kutsutut kaski- tai metsäsuomalaiset).1950-luvulla solmittu pohjoismainen tulli- ja passiunioni loi pohjan vapaille pohjoismaisilletyömarkkinoille, ja molempien maiden EU-jäsenyys on lujittanut tätä. Kuten joedellä on mainittu vapaat työmarkkinat ovat osaltaan vaikuttaneet suomalaisten laajaanRuotsiin suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen sodan jälkeisenä aikana. Muuttoliike saavuttikorkeimman huippunsa 1960-luvun lopulla. Sodan jälkeisenä aikana SuomestaRuotsiin on muuttanut runsas puoli miljoonaa suomalaista. Suurin osa Suomesta muuttaneistamaahanmuuttajista tuli alemmista yhteiskuntaluokista. Lisäksi naisten ja suomenruotsalaistenosuus muuttajista oli suhteellisen suuri (Junila & Westin 2006, 26-). Vaikkatiettyä paluumuuttoa Suomeen onkin tapahtunut, päättivät monet suomalaiset maastamuuttajatottaa Ruotsin kansalaisuuden. Ruotsin väestötilasto vuodelta 2000 osoittaa,että vain puolet Suomessa syntyneistä ja Ruotsissa asuvista henkilöistä oli säilyttänytSuomen kansalaisuuden (Junila & Westin 2006, 28). Tässä yhteydessä voi myös olla paikallaanmainita, että puolella miljoonalla nykyisistä Ruotsissa syntyneistä ruotsalaisista ainakinjompikumpi vanhempi on syntynyt Suomessa. Suomalaisten osuus Ruotsin väestöstäon toisin sanoen huomattava, ja se on suunnilleen yhtä suuri kuin suomenruotsalaistenosuus Suomen väestöstä. Pohjanlahden ylittävä matkailu ansaitsee myös maininnan.Niin lukuisia ovat ne yhteydet ja kohtaamiset, jotka syntyvät suomalaisten viettäessälomiaan Ruotsissa ja ruotsalaisten Suomessa.Suomen ja Ruotsin välisiä suhteita käsiteltäessä on syytä nostaa esiin muutama muukintekijä. Sellaisia ovat esimerkiksi yhteiset vaikutteet ja yhteydet taiteessa, kirjallisuudessa,teatterissa ja musiikissa. Tässä yhteydessä on tapana viitata siihen, että modernismi levisisuuressa määrin Suomesta Ruotsiin (Hägg 2003, 315-). Toisena esimerkkinä voidaan mainita,että suomalainen Muumipeikko ja ruotsalainen Peppi Pitkätossu ovat todennäköisestiosaltaan syventäneet kulttuuriyhteyksiä Pohjanlahden yli. Myös tutkimuksessa jakorkeammassa koulutuksessa tehdään paljon yhteistyötä. Teollisesti suuntautuneestatutkimuksesta voidaan mainita, että sekä Ruotsi että Suomi ovat edenneet pitkälle patenttienkehittämisessä. Ruotsilla on hiukan enemmän patentteja kuin Suomella, samallakun kehitys Ruotsissa on taantumassa ja Suomessa kasvamassa (Anheier & Isar 2007, 418-).– 13 –

Urheilun merkitystä tyydymme tässä raportissa kommentoimaan lyhyesti aiheeseenenemmälti syventymättä. Suomen ja Ruotsin välisen urheiluvaihdon merkitys lienee siinä,että se tarjoaa toistuvan tilaisuuden kansanomaisissa yhteyksissä syventää maidenvälistä yhteyttä. Jääkiekko-ottelut ”Suomen leijonien” ja ”Ruotsin kruunujen” välillä herättävätsäännöllisesti suurta innostusta, ennen kaikkea suurien kansainvälisinten mestaruusotteluidenmitalipeleissä. Monet suomalaiset pelaavat Ruotsin eliittisarjassa, ja suomalaisetja ruotsalaiset ovat usein joukkuetovereita NHL:n huippujoukkueissa USA:ssaja Kanadassa. Vuotuinen yleisurheilumaaottelu, joka järjestetään vuorovuosina Suomessaja Ruotsissa, on toinen esimerkki hyvin suurta huomiota herättävästä urheiluvaihdostamaiden kesken. Tiukat kamppailut suomalaisten ja ruotsalaisten hiihtäjien välillä ovatniin ikään esimerkkejä tästä. Muissa urheilulajeissa kilpailu ei ole niin kovaa, ja suomalaisetja ruotsalaiset voivat vahingoniloa tuntien mahtailla omien tähtiensä ansioilla janaapurimaan epäonnistumisilla (esimerkiksi Formula 1 ja mäkihyppy Suomen osalta;jalkapallo ja curling Ruotsin osalta). Moniin ruotsalaisiin tekee vaikutuksen suomalainensisu, ja monet suomalaiset puolestaan seuraavat kateellisina Ruotsin hyvin organisoituatennisihmettä, ainakin joitakin kymmeniä vuosia sitten. Kun ajatellaan urheilun suurtamerkitystä Suomen ja Ruotsin kansojen välisille suhteille, voidaan hämmästyä sitä, ettäsuureen tutkimushankkeeseen ”Kahden puolen Pohjanlahtea” ei tiettävästi sisältynytyhtään osahanketta, joka olisi käsitellyt urheilun osuutta maiden välisissä suhteissa.On kuitenkin olemassa mielenkiintoisia poikkeuksia, jotka osoittavat urheilun merkityksenkansan identiteetille pohjoismaissa. ”In Norway and Finland sport has become a crucial dimensionof national self-definition (and) similar strongly correlations between sport and nationalidentity are common also in Sweden and Denmark … on the level of outdoor activitiesit is obvious that sport in the Nordic world is understood to establish a decisive part of a specialspirit of community” (Meinander 1998, 6). Suomen ja Ruotsin välisistä kulttuuriyhtäläisyyksistäkeskusteltaessa on siis paikallaan kiinnittää huomiota myös urheilun merkitykseen.Suomella ja Ruotsilla on siis pitkä ja osittain yhteen nivoutunut historia ja lujat siteet.Molemmat maat ovat kuitenkin kokeneet myös kausia, joita määrittää ero ja maan erityislaatu.Lähestymme ajankohtaa, jolloin on kulunut 200 vuotta siitä, kun näiden maidentiet erosivat. Onkin hyvä aika tarkastella, onko ”vuoden 1809 avioerolapsilla” edelleen samatkulttuurijärjestelmät, vai eroavatko maiden kulttuurit toisistaan. Sen vuoksi lieneepaikallaan alkaa pohtia, mitä olisi vertailtava, jotta kysymykseen saataisiin vastaus.Kulttuuri, elämäntapa ja identiteetti Suomessa ja RuotsissaSuomen ja Ruotsin välisiä kulttuurieroja ja -yhtäläisyyksiä tutkiessa tulee aluksi päättää,mitä kulttuurilla tarkoitetaan. Käsite kulttuuri on moniselitteinen ja siksi ongelmallinen.Aluksi me siis lyhyesti selostamme lähtökohtiamme tässä asiassa. 22 Johdanto tähän raporttiin perustuu kahteen aikaisempaan artikkeliin, jotka ovat toisaalta keskittyneet Ruotsiinkulttuurisesti ”erilaisena maana” (Pettersson & Esmer, 2005), toisaalta yleiseen kysymykseen siitä, mitä voidaan tarkoittaaepätarkalla ilmaisulla ”perusarvot” (Pettersson, 2005).– 14 –

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että päätettäessä, mitä kulttuuri tarkoittaa, on valittavakahdesta pääasiallisesta vaihtoehdosta. Toisaalta voidaan keskittyä ”kaunotaiteisiin”,esimerkiksi kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin, tanssiin ja teatteriin. Sellaisestanäkökulmasta kulttuuri nähdään rajattuna osana yhteiskuntaa. Tärkeänä voidaan esimerkiksipitää sitä, että eduskunnalla ja hallituksella on poliittinen vastuu tästä yhteiskunnallisenelämän osasta. Näin on sekä Suomessa että Ruotsissa. Molemmissa maissaon erityinen kulttuuriasioiden ministeri, ja molemmissa maissa eduskunta on päättänyterillisestä tulo- ja menoarviosta kulttuuripoliittisiin tarkoituksiin. Mikäli halutaan löytääSuomen ja Ruotsin välisiä kulttuurieroja ja -yhtäläisyyksiä tästä näkökulmasta, voidaanvertailla, millaista on maiden kulttuuripolitiikka, miten paljon rahaa maat kohdentavatkulttuuritarkoituksiin, missä määrin kulttuuripolitiikka on poliittisen keskustelun keskiössä,millaista kansainvälistä huomiota maiden erilaiset kulttuurin ilmaisumuodot saavat,onko painopiste musiikissa vai elokuvassa jne. Suuressa kokoomateoksessa Conflicts andTensions. The Cultures and Globalization Series 1 (Anheier & Isar 2007) on äskettäin julkaistuvertailevia kansainvälisiä tilastoja joistakin näistä aspekteista.Käsitteen kulttuuri merkitystä voidaan hakea myös kokonaan eri suunnalta. Tästä näkökulmastakulttuuri ei ole rajattu yhteiskunnan osa, asia, jolla pitäisi olla oma kulttuurivastaava.Sen sijaan kulttuurin nähdään läpäisevän kaikki yhteiskunnan osat. Kulttuuriaovat kansanomaiset normit ja arvostukset, toimintamallit ja ajatustavat, eivät siis pelkästääneristyneemmät ilmiöt, kuten taide, teatteri ja tanssi. Kulttuurin näkeminen tällätavoin ei ole mikään uusi ilmiö. Eräs kulttuuriantropologian tunnetuimmista tutkijoista,E. B. Taylor, esitti jo 1800-luvun lopulla, että käsite kulttuuri tarkoittaa ensisijaisestiihmisten tietoja, uskomuksia, moraalisia vakaumuksia ja tapoja. Vastaavasti eräs nykypäivänkulttuuriantropologi sanoo, että käsite kulttuuri ”refers to the norms, values,standards by which people act, and it includes the ways distinctive in each society ofordering the world and rendering it intelligible” (Murphy 1986, 14). Myös toinen tämänhetken kulttuurikäsitteen määrittely on samoilla linjoilla: ”Culture is a fuzzy set of attitudes,beliefs, behavioural norms, and basic assumptions and values that are shared by agroup of people, and that influence each member’s behaviour and his/her interpretationsof the ’meaning’ of other people’s behaviour” (Spencer-Oatey 2000, n.p.). Tätä laajaakatsantokantaa tukee niin ikään väite, että kulttuuriin liittyvät ”the system of ideas, suchas values, beliefs, and norms [thus mores, folkways, and rituals which] constrain thethoughts and actions of individuals” (Johnson-Cartee & Copeland 2004, 10).Kun kulttuuri määritellään tähän tapaan laajasti, näkyy suomalainen ja ruotsalainenkulttuuri siinä, mitä niissä pidetään oikeana ja mitä vääränä, mitä tärkeänä ja mitävähemmän tärkeänä ja myös siinä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät itsensä jatoisensa. Suomalaisten käsitykset siitä, mitä kulttuurieroja on olemassa heidän itsensäja ruotsalaisten välillä, olisivat toisin sanoen osa suomalaista kulttuuria, ja ruotsalaistenkuva siitä, mikä on tunnusomaista suomalaisille, olisi vastaavasti osa ruotsalaistakulttuuria. Ja koska näiden eri komponenttien oletetaan olevan suomalaisten ja ruotsalaistenkeskinäisten yhteyksien taustalla ja muokkaavan niitä, ne ovat kiinnostaviamyös yleisemmästä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Suomen ja Ruotsin suhteista– 15 –

kiinnostuneen onkin syytä ottaa huomioon myös maiden väliset kulttuuriyhtäläisyydetja -erot.Raporttimme perustuu edellä esitettyyn antropologiseen kulttuurikäsitteeseen. AnalyysimmeSuomen ja Ruotsin välisistä kulttuuriyhtäläisyyksistä ja -eroista ei näin ollen kohdistuluku- ja teatteritapojen, taide- ja musiikkitapojen tai enemmän tai vähemmän klassisenhienokulttuurin kuluttamiseen ja tuottamiseen. Lähtökohtanamme on antropologinenkulttuurikäsite, joka sen sijaan kattaa kummassakin maassa esiintyvät arvostukset,uskomukset, mentaliteetit ja elintavat. Vaikka mentaliteettikäsite onkin moniselitteinen,voidaan sen kulttuurikäsitteen tavoin nähdä kohdistavan huomion asioihin, jotka ovatkytköksissä ajatuskuvioihin, normeihin, elämänkatsomuksiin, uskonnollisiin vakaumuksiin,rutiineihin ja tapoihin (Dayn 2005). Joitakin yhtäläisyyksiä voidaan nähdä myös käsitteessäelämäntapa, jolla on lisäksi ilmeinen yhteys tärkeisiin identiteettikysymyksiin.Sosiologi Anthony Giddens on esimerkiksi korostanut, että ihmisen elämäntapa ja siihensisältyvät arvostukset muodostavat hänen identiteettinsä varsinaisen ytimen (Giddens 1992).Voidaan myös sanoa, että ihminen ilmentää elämäntapaansa kolmella tasolla, nimittäinperusarvoina, jotka ilmenevät välialueella esiintyvinä asenteina, jotka vuorostaan näkyvätulkoisina toimintoina. Elämäntapakäsite tarkoittaa sekä inhimillisen elämän ”ulospäinsuuntautuvia” aineellisia ja esteettisiä että ”sisäänpäin suuntautuvia” eettisiä ja uskonnollisiatekijöitä (Johansson & Miegel 1992). Tältä pohjalta voidaan väittää, että suomalaisten jaruotsalaisten väliset kulttuurierot ja -yhtäläisyydet ilmenevät heidän elämäntavoissaan,myös niillä tasoilla, jotka ilmentävät heidän perusarvojaan ja uskonnollista vakaumustaan.Koska suomalainen ja ruotsalainen identiteetti liittyy läheisesti suomalaisten ja ruotsalaistenvalitsemaan elämäntapaan, voidaan myös väittää, että yhtäläisyydet ja erot näinollen ilmentävät heidän identiteettiensä yhtäläisyyksiä ja eroja.Yhteenvetona voidaan todeta, että kysymys Suomen ja Ruotsin välisistä kulttuurieroistaja -yhtäläisyyksistä on kysymys siitä, mitkä ovat näiden kahden maan asukkaiden arvot,mentaliteetit ja elämäntavat. Kysymys voi olla heidän suhtautumisestaan talouteen japolitiikkaan, työelämään ja ansiotyöhön, perhe-elämään, vanhempien ja lasten välisiinsuhteisiin, naisten ja miesten välisiin suhteisiin, lakiin ja oikeuteen, uskontoon ja moraaliin.Tällaisen kulttuuriymmärtämyksen pohjalta selostamme seuraavassa luvussakolmea eri tapaa tarkastella, mitkä olisivat suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurinperustavimmat puolet.Mitä perusarvot tarkoittavat?Lähtökohtanamme oleva antropologinen kulttuurikäsite suuntautuu kansanomaisiinarvoihin, uskomuksiin, mentaliteetteihin, elämäntapoihin ja toimintamalleihin. Tätäyleistä ja verraten epämääräistä käsitettä on kuitenkin tarkennettava, ennen kuin sitävoi käyttää yksityiskohtaisemmassa Suomen ja Ruotsin kulttuurien vertailussa. Keskitymmevertailemaan näiden kahden maan kulttuuria kolmen keskeisen ja perustavanaspektin tai ulottuvuuden pohjalta. Näin vältämme hankalasti käsiteltävien, vertailun– 16 –

kannalta epäoleellisten yksityiskohtien tulvan. Englanniksi tällainen menetelmä onnimeltään ”the dimensionalist approach”. Menetelmän mukaan haetaan ”the ultimate,most frugal, and yet most meaningful basic set of axes with which to explain the broadrange of attitudes, beliefs, life styles and the diversity of practices among large populationsacross societies” (Vinken et al. 2004, 8). Perustavat kulttuuriulottuvuudet tai perusarvotvoidaan toisin sanoen nähdä eräänlaisena ”liimana”, joka yhdistää ihmisten käsitykset janäkemykset monissa eri osakysymyksissä jossakin määrin yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi.Jos eri maiden kulttuureita halutaan vertailla tällaisina kokonaisuuksina, on toisin sanoenensiksi löydettävä perustavimmat kulttuuri- tai arvoulottuvuudet. Tämä tehtävä voidaanratkaista ainakin kolmella eri tavalla. Seuraavassa selostamme niitä lyhyesti.Mitkä arvot nousevat esiin perustuslaissa?Ensimmäiseksi lähtökohdaksi voidaan ottaa se, mitä molempien maiden perustuslaitpitävät tärkeänä ja perustavana. Demokraattisessa yhteiskunnassa perustuslaki rakentuuniille arvoille, joita kansalaiset pitävät yhteiskunnallisen elämän kannalta perustavimpina.Perustuslait ja se arvopohja, jolle ne rakentuvat, on laadittu asianmukaisessa demokraattisessajärjestyksessä. Niitä arvoja, joita perustuslait ilmentävät, voidaan sen vuoksi pitäämyös poliittisina tavoitteina. Vaikka näitä tavoitteita ei olisikaan täysin toteutettu, niidenvoidaan kuitenkin nähdä olevan yhteiskunnan perusarvojen ilmauksia.Suomen perustuslaki korostaa ihmisarvon loukkaamattomuutta ja yksittäisen ihmisenvapautta ja oikeuksia. Suomen perustuslain mukaan valtiovalta kuuluu kansalle, jotaedustaa eduskunta, ja Suomea tulee johtaa parlamentaarisena demokratiana. Ruotsinperustuslain mukaan julkisen vallan tulee kunnioittaa kaikkien ihmisten arvokkuutta,vapautta ja yhtäläistä arvoa, ja kansaa johtavan valtiomuodon on oltava demokraattinenja parlamentaarinen. Sekä Suomen että Ruotsin perustuslakien perustavia arvojaovat toisin sanoen parlamentaarinen, demokraattinen hallintomuoto, ihmisarvon loukkaamattomuussekä poliittinen vapaus ja oikeus. Suomen ja Ruotsin perustavaa laatuaolevaa kansankulttuuria vertaileva on mielenkiintoisen haasteen edessä. Hänen tuleekartoittaa, missä määrin kummankin maan kansalaiset ovat sitä mieltä, että demokratiasekä ihmisten vapaudet ja oikeudet ovat tärkeitä ja keskeisiä arvoja.Mitkä arvot nousevat esiin sosiaalipsykologisesta näkökulmasta?Suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan perusarvojen määrittelyn keinoja voidaan hakeamyös muualta kuin perustuslaista. Esimerkkinä on sosiaalipsykologisempi näkökulma.Hyvin tunnetun sellaisen on laatinut israelilainen sosiaalipsykologi Shalom Schwartz.Hän lähtee siitä, että yhteiskunnan perusarvot antavat viitteitä siitä, miten yhteiskuntapystyy hoitamaan kolme jokaista yhteiskuntaa koettelevaa perusongelmaa. Nämä kolmeongelmaa ovat ensiksikin, miten yhteiskunnan tulee suhtautua sitä ympäröivään maailmaan,toiseksi miten yhteiskunnan jäsenten tulee suhtautua yhteiskuntaan ja sen auktoriteetteihinja kolmanneksi, miten kansalaisten tulee suhtautua toisiinsa (esimerkiksiSchwartz 1999, 2004, 2006). Schwartz otaksuu lisäksi, että näitä kolmea perusongelmaa– 17 –

hoidetaan 10 perustavan arvoulottuvuuden erilaisten yhdistelmi en avulla. Ne taas muodostavatorgaanisen kokonaisuuden, jossa on kaksi kattavaa arvosuuntausta. Schwartzinmallin rakennetta voi kuvata graafisella kuviolla. 3 Kuvio alla.OPENNESS TO CHANGESelf-DirectionCreativity,FreedomUniversalismSocial Justice,EqualitySELF-TRANSCENDENCEStimulationExiting LifeHedonismPleasureAchievementSuccess,AmbitionConformityObedienceBenevolenceHelpfulnessTraditionHumanility,DevoutnessSELF-ENHANCEMENTPowerAuthority,WealthSecuritySocial OrderCONSERVATIONOrganized by motivational similarities and dissimilaritiesMalli perustuu siis 10 erilaiseen arvoon, jotka voidaan sijoittaa ympyrän kehälle erietäisyyksille toisistaan. Nämä 10 arvoa on järjestetty yhdistelmiksi, jotka muodostavattoistensa vastakohdat. Oikeudenmukaisuus (social justice) ja tasa-arvo (equality) muodostavatyhdessä myötätunnon ja solidaarisuuden (benevolence) kanssa arvot, joitaSchwartz kutsuu arvostuksiksi, jotka korostavat toisten huomioonottamista (self-transcendence).Vastakohta tällaisille toisten huomioonottamista korostaville arvostuksilleon se, että etusijalle asetetaan oma menestys (self-enhancement), mikä näkyy siinä, ettäpidetään tärkeänä auktoriteettia ja aineellista omaisuutta (power) ja että korostetaanitselle määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisen tärkeyttä (achievement). Toisen vastakohtaparinmuodostavat toisaalta ne arvot, jotka asettavat etusijalle olemassa olevan säilyttämisen(conservation) ja toisaalta sellaiset arvot, jotka asettavat etusijalle muutoksen.Halua säilyttää olemassa oleva osoittaa, että arvostetaan turvallisuutta (security), yhdenmukaisuutta(conformity) ja vallitsevia kulttuuriperinteitä (tradition). Olemassaolevan säilyttämisen vastakohtana on muutosvalmius (openness to change), joka perustuusiihen, että arvostetaan luovuutta, vapautta, jännitystä ja hedonistista nautintoa.Schwartzin perusarvomallin idea on siinä, että se ei edellytä, että ihmiset joko hyväksyisivättai hylkäisivät tietyn perusarvon vaan, että se ottaa huomioon, että nämä voidaan3 Kuva on European Social Surveyn kotisivulta: http://naticent02.uuhost.uk.uu.net/.– 18 –

omaksua eriasteisina. Malli ei siis lähde siitä, että ihmisillä olisi ehdoton näkemys turvallisuudesta,jolloin he joko kaikissa tapauksissa hylkäisivät turvallisuuden kokonaan taiettä he kaikkialla ja aina hyväksyisivät turvallisuuden sataprosenttisesti. Malli edellyttääsen sijaan, että ihmiset eri tilanteissa voivat pitää turvallisuutta enemmän tai vähemmäntärkeänä ja olennaisena. Tässä malli tekee perustavan eron verrattuna perustuslainmäärittelemiin arvoihin. Suomessa ja Ruotsissa perustuslaki ei näe demokratian olevanasia, johon voisi tilanteesta riippuen suhtautua eri tavoin.Tässä muotoutuneeseen käsitteeseen nojautuen Schwartz siis erottaa toisistaan kaksi kattavaa,kaksinapaista, perustavaa arvosuuntausta. Nämä kaksi perustavaa arvoulottuvuuttaovat toisaalta arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista suhteessa omanmenestyksen korkeaan arvostamiseen ja toisaalta muutosvalmius suhteessa olemassa olevansäilyttämiseen. Hänen näkemyksensä mukaan perusarvot eivät siis ole jokin, joka ihmiselläjoko on tai ei ole, vaan niitä voi olla eriasteisina eri yhdistelmissä. Malli ei toisinsanoen lähde siitä, että eri ryhmät olisivat joko täysin muutosta vastaan tai sen puolestavaan että ne sen sijaan priorisoivat ja punnitsevat säilyttämisen ja muutoksen välillä.Mitkä arvot empiirinen näkökulma nostaa esiin?Kolmannen teoreettisen näkökulman siihen, mitkä voisivat olla ihmisten perusarvot, onesittänyt amerikkalainen valtiotieteilijä Ronald Inglehart (1990, 1997; Inglehart & Welzel2005). Toisin kuin Schwartz, Inglehart ei lähde siitä yksityiskohtaisesta ennakko-oletuksesta,että ihmisten perusarvot on laadittu, jotta voitaisiin hoitaa joitakin ennalta määriteltyjäyhteiskunnallisia ongelmia. Hän on sen sijaan analysoinut suuria aineistoja, joitaon koottu, kun on haastateltu useissa eri maissa asuvia ihmisiä heidän arvoistaan. Näidenanalyysien tulosten pohjalta hän on luonut mallin, jossa on kaksi yleistä arvoulottuvuutta.Inglehartsin kahdella perustavalla arvosuuntauksella on siis toisin kuin Schwartz inkahdella ulottuvuudella empiirinen ja induktiivinen luonne. Ne eivät toisin sanoen pohjaudutiettyihin ennakko-oletuksiin siitä, mitkä olisivat yhteiskunnan kohtalon kysymyksetja ihmisten perusarvot. Sen sijaan ne ovat tulosta pitkälle viedyistä tilastollisista analyyseistä,joilla Ingleharts on hakenut taustalla olevia tai piileviä ihmistä ohjaa via ajatusmalleja.Nämä mallit ”sitovat” ihmisten todelliset käsitykset ja mielipiteet monissa eri osakysymyksissäenemmän tai vähemmän yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Taustalla piilevätajatusmallit tai suhtautumistavat voivat toisin sanoen toimia ”liimana”, joka nivoo vastaajienkäsitykset eri asioista jokseenkin yhtenäisiksi rakenteiksi. Inglehartsin kahta perustavaaarvoulottuvuutta voidaan kuvata seuraavasti:Perinteiset arvot: Voimakas tuki perinteisille arvoille näkyy esimerkiksi siinä, että jumalauskollaon keskeinen rooli ihmisen elämässä, että ollaan sitä mieltä, että on hyvin tärkeätäopettaa lapsille tottelevaisuutta ja uskonnon kunnioittamista. Auktoriteettien suurempaakunnioittamista pidetään niin ikään hyvänä, ei hyväksytä aborttia ja ollaan ylpeitä kansallisestapääomasta. Yhteenvetona voidaankin sanoa, että perinteinen arvosuuntautuneisuuskeskittyy voimakkaasti kolmeen arvoauktoriteettiin: ”uskonto, perhe ja isänmaa”. Perinteistenarvojen vastakohtia on tapana nimittää sekulaaris-rationaalisiksi.– 19 –

Emansipatiiviset vapausarvot (self-expression values): Emansipatiiviset vapausarvotnäkyvät esimerkiksi siinä, että yksilökohtaista identiteettiä ja itsenäisyyttä pidetään tärkeämpänä kuin taloudellista turvallisuutta. Niitä ilmentää subjektiivinen tyytyväisyysomaan elämään, erilaisten sosiaalisten vähemmistöjen, esimerkiksi homoseksuaalienhyväksyminen, suuri luottamus toisia kohtaan ja se, että osallistutaan aktiivisesti erilaisiinvastalausetoimiin, esimerkiksi nimenkeräyksiin. Emansipatiivisten vapausarvojenvastakohtaa on tapana kutsua henkiinjäämisarvoiksi (survival values).On tärkeätä todeta, että kummatkin Inglehartsin perustavat arvoulottuvuudet ovat verratenlujarakenteisia ja tiettyä analyysiä varten valitut erityiset indikaattorit vaikuttavatkinniihin vain vähän. Vaikka tavallisesti käytettävät indikaattorit vaihdetaan toisiin, saadaansuurin piirtein samat tulokset. Likimain kaikkien haastattelukysymysten analysointiInglehartin ensisijaisesti käsittelemässä erittäin suuressa aineistossa tuo niin muodointulokseksi kaksi ulottuvuutta, joilla on hyvin suuria yhtäläisyyksiä edellä kuvattujenkahden ulottuvuuden kanssa ja jotka perustuvat vain 10 indikaattoriin. 4 Saadut tuloksetovat erittäin tärkeitä, koska ne osoittavat, että asianomaisen arvoulottuvuuden sisältö onyleisempi kuin mihin ”likinäköinen” tietyssä analyysissä käytettävien erityisten indikaattoreidentulkinta viittaisi. Vastaavanlaiset tulokset ovat olleet pohjana sille, että perinteistenarvojen on tulkittu olevan osa laajaa arvoulottuvuutta, joka keskittyy ”normatiivis-uskonnollisiin”arvoauktoriteetteihin ja että emansipatiiviset vapausarvot koskettelevat laajaajoukkoa ”sosiaalis-liberaaleja” perusarvoja (Arts et al. 2003, luku 2).Yhteenvetona voidaan siis todeta, että eri maiden kulttuurien vertaileminen voi perustuakolmeen eri näkemykseen siitä, mikä on tärkeätä ja perustavaa. Lähtökohdaksi voidaanvalita perustuslaki, Shalom Schwartzin perusarvomalli tai Ronald Inglehartsin samoillaarvoilla operoiva malli. Perustava kysymys tässä yhteydessä onkin nyt, missä määrinnämä kolme eri näkökulmaa antavat erilaiset tulokset. Koska kysymys on meidän kannaltammetärkeä, valaisemme jatkossa myös tätä ongelmaa. Voimme siten siirtyä raportintoiseen osaan, jossa esitellään suomalaisten ja ruotsalaisten perusarvoissa vallitseviatodellisia eroja ja yhtäläisyyksiä edellä kuvatun mukaisesti.4 Korrelaatiokertoimet ovat .64 ja .70; p < .001 kummassakin tapauksessa.– 20 –

Osa Del 2Suomalaisten ja ruotsalaisten välisetkulttuurierot ja -yhtäläisyydetSuuren kansainvälisen tutkimushankkeen aineistoViimeisen 25 vuoden ajan olemme työskennelleet tutkimushankkeessa, jota on tapanakutsua nimellä ”The World Values Survey” (WVS). Euroopassa hanke kantaa nimeä”The European Values Study” (EVS). Hanke alkoi Euroopassa. 1970-luvun lopulla muutamatkulttuurintutkijat kiinnostuivat tutkimaan kulttuuri-integraatiota Euroopassa,toisin sanoen sitä yhdentymistä, joka liittyy kansanomaiseen elämänmuotoon ja arvomalleihin.He halusivat täydentää Euroopan maiden välistä taloudellista ja poliittistayhdentymistä koskevaa tutkimusta selvittämällä, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä oli Euroo panväestöjen perusarvoissa ja elämänkatsomuksissa. Tätä varten tutkijaryhmä alkoi kerätälaajaa haastatteluaineistoa Euroopan väestöjen politiikkaa ja taloutta, työtä ja vapaaaikaa,perhettä ja sukupuolirooleja, lasten ja vanhempien suhdetta sekä uskonnon jamoraalin suhdetta koskevista mielipiteistä. Tutkiakseen sitä, miten maiden väliset kulttuurierotkehittyvät ajan myötä, ryhmä jatkoi toistamalla tutkimukset eri ajankohtina(esimerkiksi Arts et al. 2003, luku 1).Hanke on 25 vuoden aikana levinnyt kauas Euroopan rajojen ulkopuolelle ja on nykyäänyksi suurimmista milloinkaan toteutetuista kulttuuritieteellisistä vertailevista tutkimuksista.Hankkeessa on ollut mukana kaiken kaikkiaan noin 80 maata. Vuosina 1981, 1990,1995, 2000 ja 2006 on toteutettu viisi laajaa tutkimus- ja haastattelukierrosta, joissa onollut mukana edustava väestöotos, noin 1000–2000 haastateltavaa kustakin maasta.Ruotsista ja Suomesta aineisto koottiin keväällä 2006. Raportin tässä osassa vertailummeperustuu aineistoon niistä noin 35 maasta, joissa on tähän mennessä toteutettu viidestietojenkeräämiskierros. Kaikissa näissä maissa on henkilökohtaisesti haastateltu edustavaaväestöotosta, joka muodostuu noin 1000–2000 satunnaisesti valitusta vastaajasta.Ennen kuin siirrymme vertailemaan suomalaisten ja ruotsalaisten perusarvoja yksityiskohtaisemmin,on syytä muistuttaa, että maailmanlaajuisista WVS-tutkimuksista saatuaineisto osoittaa, että Suomi ja Ruotsi ovat perusarvoiltaan verraten samanlaisia. Joskaikki mukana olevat maat ryhmitellään arvokarttaan, nähdään että mailla, jotka kuuluvatsamaan kulttuuriperinteeseen, sijaitsevat lähekkäin ja joilla myös on verratensaman kaltainen elintaso, on taipumus ryhmittyä, ja niiden kulttuuri on samankaltainen– 21 –

(esimerkiksi Pettersson & Esmer 2005). Mikäli kaikkia mukana olevia maita tarkastelee lintuperspektiivistä,huomaa pian, että Suomi ja Ruotsi ovat paljon samankaltaisempiakuin esimerkiksi Suomi ja Venäjä. Kun vielä otetaan huomioon maapallon eri puolilla sijaitsevienmaiden kulttuurierot ja -yhtäläisyydet tästä samasta lintuperspektiivistä, Suomija Ruotsi vaikuttavat useiden kulttuuritekijöiden kannalta verraten samanlaisilta.Lintuperspektiiviin keskittymisen sijasta raporttimme kuitenkin paneutuu etsimään niitäeroja, joita näiden kahden maan välillä on niiden samankaltaisuudesta huolimatta.Toisaalta haluamme korostaa sitä, että vaikka raportti pääasiassa keskittyy Suomen jaRuot sin välisiin kulttuurieroihin, ei kuitenkaan pidä unohtaa, että näiden kahden maankulttuurit maailmanlaajuisesta lintuperspektiivistä katsottuina ovat hyvinkin samanlaisia.Käsitykset demokratiasta ja tasa-arvostaOlemme raportissamme aiemmin osoittaneet, että Suomen ja Ruotsin perustuslait esittävätdemokratian ja tasa-arvon suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan perusarvoina.Sen vuoksi on mielenkiintoista nähdä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset suhtautuvatnäihin arvoihin. World Values Survey -tutkimuksen viimeisimmän kierroksen aineistoantaa mahdollisuuden analysoida kahta aspektia, joilla tutkitaan kansalaisten suhtautumistademokraattiseen hallintotapaan sen suppeassa merkityksessä. Ensimmäinen aspektion myönteinen asenne demokratiaan, ja sitä mitataan kahdella indikaattorilla.Indikaattorit mittaavat, missä määrin demokraattisessa maassa elämistä pidetään tärkeänä,ja koetaanko, että demokraattinen hallintotapa on hyvä. 5 Toinen aspekti koskeesuhtautumista demokraattisen hallintotavan kolmeen epädemokraattiseen vaihtoehtoon,joita ovat voimakas johtaja, jonka ei tarvitse välittää poliittisista vaaleista, se, ettäasiantuntijoiden annetaan eduskunnan ja hallituksen sijasta päättää, mikä maalle onparhaaksi tai vastaavasti se, että annetaan puolustusvoimien päättää. 6Liitteessä esitetyt analyysitulokset (Taulukko A1) osoittavat, että kyseisiä indikaattoreitavoidaan käyttää analysoitaessa demokraattiseen hallintotapaan suhtautumisen kahta tekijää.Sama asia voidaan ilmaista myös niin, että tulokset osoittavat, että on sekä mahdollistaettä mielekästä vertailla eri maista olevien haastateltavien vastauksia. Voidaansiis lyhyesti sanoa, että nämä haastattelukysymykset ovat merkinneet ”samaa asiaa” erihaastattelumaissa, myös Suomessa ja Ruotsissa.Seuraavalla sivulla oleva Kuvio 1 esittää, miten haastatteluihin osallistuneiden maiden vastaajatsuhtautuvat demokraattisen perusnäkemyksen molempiin aspekteihin. Ennen kuinkommentoimme tuloksia, haluamme korostaa, että yhteenveto demokratiaan suhtautumisestakyseisissä maissa on tietysti yksinkertaistus, koska kansalliset keskiarvot onesitetty ainoastaan kahden arvoulottuvuuden kannalta. Maat tuskin ovat sisäisesti yhte-5 Ensimmäisen indikaattorin vastausasteikko on 10-portainen, ja sen arvot ovat 1–10 (1=”Ei lainkaan tärkeää”ja 10=”Erittäin tärkeää”). Toisen indikaattorin on asteikko on neliportainen, ja sen arvot ovat 1–4 (1=”Erittäin huono” ja4=”Erittäin hyvä”).6 Kaikilla näillä indikaattoreilla on vastausasteikko, joka ulottuu arvosta 1 (”Erittäin huono”) arvoon 4 (”Erittäin hyvä”).– 22 –

näisiä, ja yleistä onkin, että maassa on tärkeitä etnistä taustaa, luokkayhteyttä, koulutusta,ikää, sukupuolta ja uskontoa edustavia alaryhmiä, joilla voi olla keskenään hyvinkin erilaisiakäsityksiä demokratiasta. Haluamme toisin sanoen korostaa, että yksinkertainengraafinen kuva siitä, mihin eri maat sijoittuvat kaksiulotteisessa kulttuurisessa ominaisuustilassa,on eittämättä hyvin abstrakti yhteenveto asianomaisten maiden perustuslakiinpohjautuvasta kulttuurista. Se, että jokin on abstraktia, ei toki välttämättä merkitsesitä, ettei se olisi kiinnostavaa!KUVIO 1. Suhtautuminen demokratiaan 29 maassa. Tulokset v. 2006 World Values Survey.Ei pidä epädemokraattisista vaihtoehdoista105,00100,0095,00•• VenäjäSerbia• Ukraina• KanadaVietmanJapani • •• AustraliaIso-Britannia• Saksa•• Suomi• USA • Argentiina• Trinidad ja Tobago• Alankomaat• RanskaChile •• Slovenia•Uruguay• Etelä-Korea• Puola• Taiwan• Moldova • Indonesia• Bulgaria• Brasilia• Malesia• Romania• Kypros• Ruotsi94,00 96,00 98,00 100,00 102,00 104,00 106,00 108,00Myönteinen suhtautuminen demokratiaanKuten odottaa saattoi, Kuvio 1 osoittaa, että demokraattisen perusnäkemyksen kahdenulottuvuuden välillä on myönteinen yhteys. Kuviota tarkasteltaessa ei yllätä se, että niillä,jotka suhtautuvat myönteisesti demokratiaan, on myös taipumus torjua epädemokraattisetvaihtoehdot. Jonkinlainen yllätys lienee ennemminkin se, että näiden kahden demokratiaulottuvuudenvälinen yhteys ei ole lujempi kuin, mitä se on. Tämä voisi olla yhteydessäsiihen, että eri maiden vastaajilla on taipumusta tulkita demokratiakäsitettä eri tavoin. Heeivät välttämättä näe ehdotonta ristiriitaa siinä, että suhtautuvat myönteisesti demokratiaanja että esimerkiksi puoltavat sitä, että asiantuntijoiden tulisi päättää asioista eduskunnan jahallituksen sijaan. Palaamme tähän tärkeään kysymykseen edempänä tekstissä.– 23 –

Joka tapauksessa Kuviossa 1 esitetyt tulokset osoittavat, että ruotsalaisilla on myönteisinasenne demokratiaa kohtaan. He myös suhtautuvat kielteisimmin kolmeen epädemokraattiseentapaan johtaa maata. Suomalaiset torjuvat puolestaan hiukan laimeammin epädemokraattisetvaihtoehdot, ja he suhtautuvat myös demokraattiseen johtamismalliinvähemmän myönteisesti kuin ruotsalaiset. Tässä mielessä Suomi on lähellä kaikkienKuviossa 1 mukana olevien maiden keskiarvoa. Kuvio osoittaa myös, että maat, joilla onalhaisimmat arvot molemmissa demokratiaulottuvuuksissa, eivät ole vielä täysin demokratisoituneita.Niihin kuuluu sekä entisen Neuvostovallan maita, esimerkiksi Venäjä,Serbia, Puola, Ukraina ja Bulgaria, että vain osittain demokratisoituneita Aasian maita,esimerkiksi Indonesia ja Malesia.Tulokset osoittavat näin ollen, että demokraattisen yhteiskuntanäkemyksen kannatus onheikompaa Suomessa kuin Ruotsissa. Koska molempien maiden perustuslaki ja valtiopäiväjärjestystuovat esiin demokraattisen, parlamentaarisen hallintomuodon perusarvona,nämä erot ovat odottamattomia. Sen vuoksi on syytä tarkastella niitä hiukan lähem min.Taulukossa 1 on joitakin tähän liittyviä tietoja.TAULUKKO 1. Suomalaisten ja ruotsalaisten käsitykset demokraattisesta hallintotavasta. Tuloksia v. 2006WVS-tutkimuksesta. Tulokset painotettu kompensoimaan poisjäännin aiheuttamia vähäisempiä vinoutumia.1A: Hyvä että on demokrattinen poliittinen järjestelmä; tärkeätä elää demokratiassa (Suomi n = 953; Ruotsi n = 945)Hyvä että on demokraattinen järjestelmä?Tärkeätä elää demokratiassa?Suomi Ruotsi Suomi RuotsiErittäin hyvä 39,6% 76,2% Erittäin tärkeätä (10) 44,2% 77,9%Melko hyvä 50,7% 21,7% Tärkeätä (9) 22,4% 10,6%Melko huono 8,9% 1,7% Melko tärkeätä (8) 17,3% 7,3%Hyvin huono 0,8% 0,4% Ei tärkeätä (1 – 7) 15,6% 4,2%Summa: 100,0% 100,0% Summa: 100,0% 100,0%Ero? Kyllä: Ruotsalaiset myönteisempiä (p < .001) Kyllä: Ruotsalaiset pitävät tärkeämpänä (p < .001)1B: Hyvä että on vaihtoehtoja demokraattiselle järjestelmälle? (Suomi n = 1 000; Ruotsi n = 994)VoimakasjohtajaAnnetaanasiantuntijoiden päättääAnnetaanpuolustusvoimien päättääHyvä – huono: Suomi Ruotsi Suomi Ruotsi Suomi RuotsiErittäin hyvä 3,9% 3,7% 8,1% 6,2% 1,4% 0,6%Melko hyvä 18,1% 14,3% 44,2% 29,6% 6,2% 4,2%Melko huono 37,5% 27,5% 34,9% 39,2% 24,1% 25,5%Erittäin huono 40,4% 54,5% 12,8% 25,0% 68,3% 69,8%Summa: 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0%Ero?Kyllä: Ruotsalaiset ovat enemmäneri mieltä (p < .001)Kyllä: Ruotsalaiset ovat enemmäneri mieltä (p < .001)Kyllä: Ruotsalaiset ovat enemmäneri mieltä (p < .01)Toisin kuin voitaisiin odottaa, kun otetaan huomioon Suomen ja Ruotsin perustuslait,Taulukossa 1 näkyy siis selkeä ero suomalaisten ja ruotsalaisten haastateltavien välillä.Taulukosta käy ilmi, että ruotsalaiset suhtautuvat myönteisemmin demokraattiseenhallintomalliin ja demokratiassa elämiseen. He suhtautuvat myös epäilevämmin siihen,että maalla on voimakas johtaja, jonka ei tarvitse välittää valtiopäivien ja hallituksen– 24 –

mielipiteistä samoin kuin siihen, että asiantuntijoiden annetaan päättää luottamushenkilöidensijaan. Ruotsalaiset suhtautuvat niin ikään epäilevämmin siihen, että puolustusvoimienannetaan määrätä asioista. Kaikkien näiden indikaattoreiden kohdalla suomalaistenja ruotsalaisten väliset erot ovat tilastollisesti merkittäviä. Näiden odottamattomientulosten pohjalta voidaan toisin sanoen sanoa, että maan perustuslaissa esiin tuotudemokraattinen hallintomalli tuntuu olevan ankkuroitu lujemmin ruotsalaisten kuinsuomalaisten keskuuteen. Tätä käsitystä tukee myös, että ruotsalaiset ovat osoittautuneetkiinnostuneemmiksi politiikasta kuin suomalaiset. Ruotsalaisten on myös mielestäänhelpompaa ymmärtää politiikkaa kuin suomalaisten. Nämä erot näkyvät selvästiEuropean Social Surveyn vuonna 2004 keräämistä tiedoista.Suomen ja Ruotsin demokratiakäytänteille on vaikeata löytää ratkaisevia eroja. Miten siisselittää ruotsalaisten voimakkaampi demokraattinen asennoituminen? Yksi mahdollinenselitys voisi lähteä siitä, että puoluepolitiikka on Ruotsissa polarisoidumpaa kuin Suomessaja että poliittisten blokkien välinen taistelu voisi sen vuoksi virittää ruotsalaisetnäkemään demokraattisen hallintomuodon tärkeys. Tällaisen selityksen tulisi merkitäsitä, että ruotsalaiset samastuvat useammin tiettyyn poliittiseen puolueeseen kuin suomalaiset.Vuoden 2002 European Social Survey -aineisto tukee tätä olettamusta. Vajaapuolet (50 prosenttia) ruotsalaisista sanoo, että jokin tietty puolue miellyttää heitä enemmänkuin muut puolueet ja että he myös tuntevat olevansa lähellä tätä puoluetta. Suomalaistenvastaava arvo oli noin 10 prosenttiyksikköä pienempi. Ruotsalaiset olisivat toisinsanoen hiukan vahvemmin samastuneita puolueisiin kuin suomalaiset. Tämä taas voisiolla taustana heidän voimakkaammalle demokraattisen hallintomuodon kannatukselleen.Toinen selitys voisi olla, että ruotsalaisilla ja suomalaisilla on erilaiset käsitykset siitä, mitädemokraattinen hallintomuoto oikeastaan tarkoittaa. Viimeisimmän WVS-tutkimuksenaineisto tukee jossain määrin tätä olettamusta. Haastattelulomakkeessa on nimittäin joukkokysymyksiä, jotka koskevat sitä, mitä pidetään demokratian välttämättöminä ominaisuuksina.Osa kysymyksistä taas käsittelee demokratian muodollisia puolia (poliittinenjohto valitaan vapailla vaaleilla, kansalaisvapaudet ja oikeudet suojaavat sortoa vastaan,naisilla on samat oikeudet kuin miehillä, lakeja voidaan muuttaa kansan äänestyksellä).Tässä nähdään, että ruotsalaiset pitävät tärkeämpinä näitä muodollisia puolia kuin suomalaiset.Kysymysten joukossa oli myös sellaisia, jotka koskevat maan hallintomallintulonjako- ja rikospoliittisia seurauksia (valtio verottaa rikkaita ja antaa tukea köyhille,työttömät saavat työttömyystukea, maan talous on hyvässä kunnossa, rikollisia rangaistaanankarasti). Tulokset osoittavat suomalaisten pitävän näitä tekijöitä välttämättömämpinädemokratian tunnusmerkkeinä kuin ruotsalaisten. Ruotsalaiset painottaisivat toisinsanoen demokratian muodollisia puolia, kun taas suomalaiset pitäisivät tärkeämpänä sitä,mitä tällainen hallinto kykenee saamaan aikaan jakopolitiikan ja rikollisuuden torjunnansuhteen. Toisaalta käy ilmi, että ruotsalaisten voimakkaampi demokraattisen hallintotavankannatus itse asiassa häviää, kun tarkistetaan erot demokratian tulkitsemisessa (mitäpoliittinen järjestelmä kykenee saamaan aikaan). Suomalaisten vähemmän demokratiamyönteinenasenne on niin muodoin yhteydessä siihen, että he verrattuna ruotsalaisiinpitävät tärkeämpänä sitä, mitä demokratia kykenee tuottamaan.– 25 –

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että ruotsalaiset kannattavat suomalaisia voimakkaammindemokraattista hallintomuotoa itsessään ja että tämä voimakkaampi kannatus tuntuuolevan yhteydessä siihen, että heillä on erilainen demokratiakäsitys kuin suomalaisilla.Ruotsalaiset tuntuvat demokraattisen hallintomuodon arvioissaan keskittyvän enemmänmuodollisiin seikkoihin, kun taas suomalaiset tuntuvat keskittyvän enemmän siihen, mitäseurauksia tällaisella hallinnolla olisi tulonjako- ja rikospoliittisten asioiden kannalta.Kuriositeettina voidaan mainita, että vastaava ero Suomen ja Ruotsin välillä on näkynytsuhtautumisessa ydinvoimaan. Ruotsalainen ydinvoimapolitiikka tuntuu suuntautuvanenemmän tiettyjen vakiintuneiden periaatteiden noudattamiseen, kun taas suomalaistensuhtautuminen olisi pragmaattisempaa (Kaiser & Högselius 2007). Suomalaisten ja ruotsalaistenkäsitykset erilaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä tuntuisivat siis eroavan siinä,että suomalaisten suuntautuessa pragmaattisuuteen ruotsalaisia johtaisivat periaatteet.Toinen demokraattiseen yhteiskuntanäkemykseen liittyvä tekijä koskee sitä, miten suhtaudutaansukupuolten väliseen tasa-arvoon. Vuoden 2006 WVS-lomakkeessa oli neljätätä ongelmaa koskevaa haastattelukysymystä. Ne oli muotoiltu väittämiksi, joiden mukaanmiehillä tulisi olla etusija työpaikkojen saamisessa verrattuna naisiin, kun työtä onvähän, että miehet ovat parempia poliittisia johtajia kuin naiset, että yliopistokoulutuson tärkeämpää pojalle kuin tytölle ja että miehet sopivat paremmin yritysjohtajiksi kuinnaiset. Tasa-arvoa korostava suhtautuminen naisten ja miesten väliseen suhteeseen näkyysiinä, että torjuu nämä neljä väittämää. Toisin sanoen voidaan luoda yksinkertainenkokonaismittari suhtautumiselle tasa-arvoon laskemalla, kuinka monta näistä neljästäväittämästä vastaajat ovat torjuneet. Ruotsilla on tämän mittarin mukaan korkein arvo.Suomi puolestaan on hiukan alempana neljännellä sijalla niiden maiden joukossa, jotkaovat tähän mennessä olleet mukana viimeisimmässä WVS-tutkimuksessa.Kun näitä tuloksia tarkastellaan hiukan lähemmin, käy ilmi, että suuri enemmistö ruotsalaisista,noin 80 prosenttia, on suhtautunut tasa-arvoisesti kaikkiin neljään väittämään.Vastaava osuus suomalaisista haastateltavista on huomattavasti pienempi (noin60 prosenttia). Ero on tilastollisesti merkittävä. Ruotsalaiset suhtautuisivat toisin sanoenmyönteisemmin tasa-arvoon kuin suomalaiset. Samaan aikaan Suomi osoittautuu vähintäänyhtä tasa-arvoiseksi kuin Ruotsi, jos katsotaan todellista yhteiskuntakäytäntöä(vrt. edempänä raportissa oleviin YK:n tasa-arvomittareihin). Sen vuoksi voidaan kysyä,onko tasa-arvopolitiikka ankkuroitunut lujemmin ruotsalaisten kuin suomalaisten keskuuteenvai selittävätkö muut tekijät heidän välisensä eron tasa-arvon kannatuksessa.Palaamme tähän kysymykseen myöhemmin raportissamme.Ennen kuin jätämme tämän kysymyksen, voi olla kiinnostavaa todeta, että niiden maidenjoukossa, jotka kannattavat vähiten tasa-arvoa, on sekä joitakin maita, joissa vallitseeislamistinen kulttuuri (Indonesia, Malesia ja Irak) että joitakin, jotka ovat eläneetkommunistihallinnon alaisina (Venäjä, Ukraina, Vietnam). Viimeksi mainittu lieneesuurempi yllätys kuin ensiksi mainittu.– 26 –

Arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista jataipumus muutokseenKun Suomen ja Ruotsin perustuslakeihin viitaten sanotaan, että demokratia ja tasa-arvoovat perusarvoja kummassakin maassa, lähtökohta on normatiivinen. Oletetaan, että nearvot, joita normatiivisessa perustuslaissa pidetään perusarvoina, ovat niitä myös käytännössä.Aivan toisenlaisen näkökulman perusarvoista on, kuten edellä jo on tuotuesille, kehittänyt israelilainen sosiaalipsykologi Shalom Schwartz. Hänen mukaansa yhteiskunnanperusarvot muodostuvat siitä arvopohjasta, joka legitimoi yhteiskunnanvastaukset sen ”kohtalonkysymyksiin”. Aikaisemmin raportissa esittelimme kaksiulotteisenmallin, jonka Schwartz on kehittänyt luonnehtiakseen tätä arvopohjaa. Kävi ilmi,että hänen mallissaan esitetyt kaksi arvoulottuvuutta ovat ensiksikin arvostukset, jotkakorostavat muiden huomioonottamista suhteessa arvoihin, jotka asettavat etusijalle omanmenestyksen, ja toiseksi, taipumus muutokseen suhteessa arvoihin, jotka pitävät tärkeimpänäolemassa olevan säilyttämistä.Näiden arvojen empiiriseen tutkimiseen Schwartz on laatinut erilaisia menetelmiä.Seuraavassa esitelty aineisto perustuu lyhyisiin sellaisten fiktiivisten henkilöiden kuvauksiin,jotka ovat omaksuneet kyseiset perusarvot. Yksi esimerkki tällaisesta henkilökuvauksestaon seuraava: ”Uusien ideoiden keksiminen ja luovuus ovat tärkeitä tällehenkilölle. Hän haluaa tehdä asioita omaan tapaansa.” Tällä tavoin kuvattu henkilö onesimerkki muutokseen taipuvaisesta yksilöstä. Kun haastateltavat olivat saaneet tutustuatähän kuvaukseen, heitä pyydettiin kertomaan, missä määrin he itse muistuttavatkuvattua henkilöä. Menetelmä on osoittautunut hyvin toimivaksi, ja se antaa luotettaviatuloksia. Äskettäin toteutetussa eurooppalaisessa yhteiskuntatutkimuksessa (EuropeanSocial Survey) menetelmää on käytetty kerättäessä laajaa aineistoa niistä perustavistaarvoulottuvuuksista, joihin Schwartzin malli pohjautuu. Lyhennetty muunnelma tästämenetelmästä sisältyi World Values Survey -tutkimuksen vuoden 2006 kyselylomakkeeseen.Puuttumatta tilastollisiin yksityiskohtiin voidaan mainita, että tämä lyhennettyversio on toiminut verraten hyvin. Seuraavalla sivulla Kuvio 2 esittää, kuinka ne noin 30maata, joista tällä hetkellä on saatavissa tietoja, sijoittuvat suhteessa Schwartzin molempiinperustaviin arvoulottuvuuksiin.– 27 –

KUVIO 2. Muiden huomioonottamista korostavat arvostukset vs oma menestys sekämuutostaipumus vs säilyttäminen. Tulokset viimeisimmästä World Values Surveynaineiston keruusta.107,50• Alankomaat• Ruotsi105,00Säilyttää vs muuttaa102,50100,0097,5095,00• Japani• Suomi• Ranska • Kanada• Saksa • ChileAustralia• •ArgentiinaUruguay• Etelä-Korea•USASlovenia ••• Iso-Britannia• Kypros• Brasilia• Serbia • Venäjä• Malesia• Indonesia• Vietnam• Moldova• Trinidad ja Tobago• Ukraina• Puola• Bulgaria• Taiwan• Romania92,00 94,00 96,00 98,00 100,00 102,00 104,00 106,00Oma menestys vs arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamistaTulokset Kuviossa 2 osoittavat, että sekä Suomi että Ruotsi ovat molempien arvoulottuvuuksienkannalta keskiarvon yläpuolella. Tästä valitusta näkökulmasta molempien maiden kulttuurion toisin sanoen samanlaista. Laajemmasta vertailevasta näkökulmasta tarkasteltuna siis taipumusmuutoksiin ja arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista ja asettavat etusijalleyhteisen hyvän oman menestyksen kustannuksella, olisivat tunnusomaisia sekä Suomelleettä Ruotsille. Mutta Kuvio 2 osoittaa lisäksi, että Ruotsi on tässä mielessä enemmän ”erilainen”kuin Suomi. Itse asiassa Ruotsilla ja Alankomailla on poikkeavimmat arvot kaikkiin kuviossaesiintyviin maihin verrattuna; yksikään muu maa ei ole yhtä kaukana kuvion keskipisteestä.Suomi ja Kanada ovat Kuviossa 2 neljänsinä. Lienee syytä selostaa joitakin yksityiskohtaisempiaSuomen ja Ruotsin välisiä vertailuja Shalom Schwartzin kummassakin perustavassaarvoulottuvuudessa. Taulukos sa 2 seuraavalla sivulla nähdään näiden vertailujen tulokset.Ennen kuin kommentoimme tuloksia, on kuitenkin syytä selvittää, miten ne on laskettu.Kuten edellä on mainittu, Schwartzin menetelmä perustuu siihen, että vastaajat saavatilmoittaa, missä määrin he mielestään muistuttavat lyhyessä vinjetissä (henkilökuvaus)kuvattua henkilöä. Vastaukset annetaan kuusiportaisella asteikolla, jossa ääripäät ovat”Suuresti minun kaltaiseni” ja ”Ei lainkaan minun kaltaiseni”. Vastaukset pisteytetäänsiten, että vastausvaihdolle ”suuresti minun kaltaiseni” annetaan arvo 6 ja vastausvaihtoehdolle”ei lainkaan minun kaltaiseni” annetaan arvo 1. Suuremmat arvot vastauksissa– 28 –

esitettyihin kysymyksiin osoittavat siis kyseisten arvojen vahvempaa kannatusta. Senvälttämiseksi, että vastaukset heijastaisivat vastaajien yleistä taipumusta tunnistaa itsensämuissa heidän arvoistaan riippumatta, tämä potentiaalinen virhelähde on korjattava. Yksinkertainentapa tehdä se on vähentää yksittäisiin vinjetteihin annetut vastaukset kyseisenvastaajan keskimääräisistä vastauksista kaikkiin kysymyksiin kyseisessä kysymyssarjassa.Tällainen korjausmenettely oli pohjana Kuviossa 2 esitetyille tuloksille. Mutta koskatuloksia tällaisen korjauksen jälkeen on vaikeampi esittää yksinkertaisina ja helpostitulkittavina taajuustaulukkoina, Taulukossa 2 esitetään tulokset ilman tätä korjausta.Korjaus ei kuitenkaan näytä saavan aikaan mitään suurempaa virhelähdettä, mikä käyilmi siitä, että yleinen taipumus tunnistaa itsensä toisissa ominaisuuksista riippumatta onsuunnilleen yhtä suuri Suomessa ja Ruotsissa. Itse asiassa näiden kahden maan välillesyntyvä pieni ero mahtuu tilastolliseen virhemarginaaliin.TAULUKKO 2. Tulokset 8 haastattelukysymyksestä, jotka koskivat Shalom Schwartzin kahta perustavaa arvoulottuvuutta.Vuoden 2006 WVS-aineisto Suomesta ja Ruotsista (painotetut tulokset; Suomi n = 1 005; Ruotsi n = 1 003).2A: Muiden huomioonottamista korostavat arvot suhteessa oman menestyksen korostamiseenTälle henkilölle on tärkeätä …todella välittää luonnostaja suojella ympäristöä(toiset huomioon ottava)auttaa läheisyydessään oleviaih misiä ja huolehtia siitä,että heillä on asiat hyvin(toiset huomioonottava)olla rikas ja omistaa paljonrahaa ja kalliita tavaroita(oma menestys)olla hyvin menestyksellinen jaettä muut tunnustavat hänensuorituksensa (oma menestys)Minun kaltaiseni? Suomi Ruotsi Suomi Ruotsi Suomi Ruotsi Suomi RuotsiSuuresti minun kaltaiseni 20,5% 20,1% 13,5% 32,4% 0,9% 1,0% 2,5% 3,8%Minun kaltaiseni 42,8% 32,9% 34,8% 45,6% 4,5% 3,5% 13,0% 15,4%Osittain minun kaltaiseni 25,1% 25,0% 31,7% 16,9% 10,5% 11,7% 22,6% 25,1%Hiukan minun kaltaiseni 9,1% 16,3% 14,0% 4,3% 17,4% 18,7% 22,3% 18,2%Ei minun kaltaiseni 2,2% 4,7% 5,5% 0,8% 43,1% 46,8% 29,7% 28,8%Ei lainkaan minun kaltaiseni 0,4% 1,0% 0,6% — 23,7% 18,2% 9,9% 8,8%Summa: 100,0% 100,0% 100,0% 100,0 % 100,0% 100,0% 100,0% 100,0%Ero ? Kyllä; p < ,001 Kyllä; p < ,001 Kyllä; p < ,05 Kyllä; p < ,05Keskiarvo 4,44 4,69 4,35 5,50 2,32 2,38 3,06 3,21Ero? Kyllä, p < ,001 Kyllä, p < ,00 Ei Kyllä, p < ,022B: Muutostaipumus suhteessa säilyttämiseenTälle henkilölle on tärkeätä …keksiä uusia ajatuksia, olla luovaja tehdä asioita omalla tavallaan(muutos)että on seikkailuja ja vaaroja jaettä elää jännittävää elämää(muutos)elää turvallisessa ympäristössäja välttää vaaroja (säilyttää)käyttäytyä aina korrektisti javälttää sellaista, jota toisetsanoisivat vääräksi (säilyttää)Minun kaltaiseni? Suomi Ruotsi Suomi Ruotsi Suomi Ruotsi Suomi RuotsiSuuresti minun kaltaiseni 18,0% 23,0% 3,9% 4,5% 17,7 % 12,6 % 6,0% 7,4%Minun kaltaiseni 31,1% 32,7% 8,9% 12,1% 33,7 % 31,8 % 25,2% 22,0%Osittain minun kaltaiseni 28,9% 30,6% 16,6% 18,4% 26,2 % 25,4 % 23,8% 21,9%Hiukan minun kaltaiseni 13,7% 9,2% 19,2% 19,0% 13,1 % 17,0 % 21,4% 18,3%Ei minun kaltaiseni 7,3% 3,8% 31,3% 32,5% 8,0 % 10,5 % 18,7% 25,0%Ei lainkaan minun kaltaiseni 1,0% 0,7% 20,1% 13,5% 1,3 % 2,8 % 4,9% 5,3%Summa: 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0 % 100,0 % 100,0% 100,0%Ero ? Kyllä; p < ,001 Kyllä; p < ,01 Kyllä; p < ,001 Kyllä; p < ,01Keskiarvo 4,32 4,60 2,75 2,96 4,36 4,11 3,64 3,52Ero? Kyllä, p < ,001 Kyllä, p < ,01 Kyllä, p < ,001 Kyllä, p < ,05– 29 –

Mitä tulee toisten huomioonottamista korostaviin arvostuksiin, tulokset Taulukossa 2Aosoittavat, että ruotsalaiset kannattavat niitä enemmän, ennen kaikkea, kun on kysymysyksilöä lähellä oleviin ihmisiin kohdistuvasta huolenpidosta. 7 Vastaava, joskin pienempi,ero koskee ympäristön vaalimista. Samaa suuntausta ei sen sijaan näy niissä kahdessakysymyksessä, jotka koskevat sitä, miten tärkeänä pitää omaa menestymistään. Kun yhdistetäännäiden kahden kysymysparin vastaukset, nostaa ensimmäinen kysymyspariesiin niiden välillä vallitsevan eron, joka osoittaa, että ruotsalaiset pitävät tärkeämpinätoisten huomioonottamista korostavia arvostuksia kuin oman menestyksen korostamista.Vaikka ero on tilastollisesti merkittävä, sitä ei voitane kuitenkaan pitää erityisen suurena.Samantapainen tulos näkyy asteikosta, joka koskee muutosvalmiutta suhteessaolemassa olevan säilyttämiseen. Tässä voidaan kuitenkin todeta, että ruotsalaisten suurempitaipumus muutokseen ja olemassa olevan säilyttämisen vähäisempi merkitys näkyvätkaikissa Taulukossa 2B esitetyissä neljässä haastattelukysymyksessä.Kun tarkastellaan arvoja, jotka Shalom Schwartzin mallin mukaan olisivat perustavimpia,voidaan yhteenvetona todeta, että ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on tilastollisestimerkittävä, mutta ei erityisen suuri ero. Ruotsalaiset pitävät tärkeämpinä toistenhuomioonottamista korostavia arvostuksia kuin oman menestyksen korostamista, ja hekannattavat myös enemmän muutostaipumuksen ja olemassa olevan säilyttämisen halunvälistä arvoulottuvuutta. Ruotsalaiset tuntuvat lyhyesti sanottuna olevan taipuvaisempiamuutokseen ja myös taipuvaisempia asettamaan etusijalle yhteisen hyvän (arvostukset,jotka korostavat muiden huomioonottamista) kuin suomalaiset.Emansipatiiviset vapausarvot ja perinteiset arvotEdellä esittelimme Ronald Inglehartsin perusarvomallin ja korostimme, että se on todennäköisestitunnetuin tässä raportissa käsittelemistämme kolmesta mallista. Inglehartsinmallissa on, kuten aikaisemmin mainitsimme, kaksi perustavaa arvoulottuvuutta. Neovat ensiksikin Perinteiset uskonnolliset arvot ja toisaalta sekulaariset arvot ja toiseksiHenkiinjäämisarvot ja toisaalta emansipatiiviset vapausarvot (self-expression values).Korostimme aikaisemmassa luvussa, että nämä kaksi perustavaa arvoulottuvuutta ovatlujarakenteisia ja verraten vähän alttiita sille, mitä indikaattoreita tiettyyn analyysiin valitaanja että niiden sisältö on sen vuoksi yleisempi, kuin mitä ”likinäköinen” tietyssäanalyysissä käytettyjen erityisten indikaattoreiden tulkinta antaisi ymmärtää. Tämänseikan sanottiin olevan sen taustalla, että perinteinen arvoulottuvuus on tulkittu laajak -si arvosuuntaukseksi, joka vangitsee yhteiskunnan ”normatiivis-uskonnolliset” arvoauktoriteetitja että emansipatiiviset vapausarvot on nähty ilmauksena yhtä laajasta valikoimasta”sosiaalis-liberaaleja” perusarvoja (Arts et al. 2003, luku 2).7 Tilasyistä ei raportoida tuloksia kahdesta arvosta (yhdestä toiset huomioonottavasta arvosta ja yhdestä, joka koskeeomaa menestystä), joita myös mitattiin Schwartzin kysymyssarjalla. Näiden kahden kysymyksen tulokset (jotka on kylläotettu huomioon Kuviossa 1 edellä) eivät kuitenkaan muuta Taulukossa 3 näkyvää mallia.– 30 –

Liitteessä oleva Taulukko A2 osoittaa, että olemme valinneet neljä indikaattoria tutkiessammeemansipatiivisia vapausarvoja. Nämä indikaattorit koskevat ensiksikin horisontaalistasosiaalista luottamusta (uskoo voivansa luottaa tuntemattomiin ihmisiin, ihmisiin,jotka tapaa ensimmäistä kertaa ja toista kansallisuutta edustaviin ihmisiin), toiseksisuvaitsevaisuutta vähemmistöjä (homoseksuaaleja) kohtaan, kolmanneksi aktiivistaosallistumista sosiaalisiin protesteihin (nimien kerääminen listoihin, osallistuminenlailliseen mielenosoitukseen, boikotteihin, ostolakkoihin) ja neljänneksi jälkimaterialististaasennetta, joka merkitsee sitä, että pidetään tärkeämpänä antaa ihmisille enemmänsanomisen aihetta ja suojella ilmaisun vapautta kuin ylläpitää lakia ja järjestystä ja vastustaainflaatiota. Vastaavalla tavalla päätimme tutkia näitä perinteisiä arvoja neljäämuuta indikaattoria käyttäen. Ne ovat ensiksikin uskonto (kuinka tärkeä osa Jumalallaon omassa elämässä), toiseksi käännetty autonomiaindeksi (on tärkeämpää opettaa lapsilletottelevaisuutta ja uskoon perustuvaa uskontoa kuin riippumattomuutta ja päättäväisyyttä),kolmanneksi kansallinen ylpeys ja neljänneksi se, miten tärkeätä on kunnioittaaauktoriteetteja. Seikka, että valitsimme juuri nämä indikaattorit molemmille arvoulottuvuuksille,on yhteydessä siihen, että olemme halunneet saada aikaan vertailukelpoisuuttaaikaisempiin tutkimuksiin. Taulukossa A2 esitetyt tulokset osoittavat, ettänäitä indikaattoreita voidaan käyttää vertailukelpoisten tulosten saamiseksi analyysissämukana olevista eri maista, myös Suomesta ja Ruotsista.Kuvio 3 seuraavalla sivulla osoittaa, miten World Values Surveyn viimeisimmässä aineistonkeruussatähän asti mukana olleet maat sijoittuvat näiden kahden perustavan arvoulottuvuudensuhteen. On tärkeätä huomata, että perinteisiä arvoja kuvaava pystyakselion käännetty siten, että maat, joilla on korkeimmat arvot, on sijoitettu alimmaksi Kuviossa3. Aivan samoin kuin demokraattisten perusarvojen suhteen tulokset osoittavat,että Ruotsi toisin kuin Suomi on jonkinlainen erityistapaus. Ruotsilla on niin muodoinkorkeat arvot molemmissa emansipatiivisissa vapausarvoissa ja matalat arvot perinteisissäarvoissa. Suomi on toisaalta lähempänä Kuvion 3 keskipistettä, ja maalla on näinollen keskimääräisemmät arvot sekä emansipatiivisten vapausarvojen että perinteistenarvojen suhteen. Tämä malli on yhtäpitävä vastaavien kulttuurikarttojen kanssa, jotkaperustuvat World Values Surveyn kahden viimeistä edeltävän aineistonkeruukierroksenhyvin laajoihin aineistoihin vuosilta 1995 ja 2000 (esimerkiksi Inglehart & Welzel 2005a).Uusi aineisto viimeisimmästä WVS-tutkimuksesta näyttää samoja suuntauksia kuin aikaisemmataineistot siinä määrin, kuin sitä voidaan arvioida. Mutta riippumatta siitä,mikä asian tila sitten onkaan, on Kuviossa 3 esitetty Ruotsin ja Suomen välinen ero tilastollisestimerkittävä. Ruotsilla on korkeammat arvot kummallekin emansipatiivisellevapausarvolle ja alemmat arvot perinteisille arvoille.– 31 –

KUVIO 3. Emansipatiiviset vapausarvot vs ei-perinteiset sekulaariset.Tulokset: World Values Surveyn viimeisin aineistokeruu.Japani •120,00Perinteiset arvot vs sekulaariset110,00100,0090,00• Taiwan• Etelä-Korea• Saksa• RuotsiBulgaria • Slovenia• Venäjä • • Alankomaat• Ranska• Moldova• Suomi• Ukraina• Vietnam• SerbiaIso-Britannia •• Australia• Indonesia• Malesia• Romania • Kypros• Chile • UruguayPuola •• Kanada• USA• Brasilia • Argentiina• Trinidad ja Tobago90,00 95,00 100,00 105,00 110,00 115,00Emansipatiiviset vapausarvotLuodaksemme kuvan siitä, miten suuret ovat todelliset erot Suomen ja Ruotsin välillä,olemme Taulukossa 3 seuraavalla sivulla näyttäneet, miten vastaukset jakautuvat niidenindikaattoreiden suhteen, jotka muodostavat pohjan kulttuurikartalle. Tulokset osoittavat,että Suomen ja Ruotsin välistä etäisyyttä kulttuurikartalla vastaavat selkeät ja tilastollisestimerkittävät erot asianomaisiin haastattelukysymyksiin annettujen vastaustenjakautumisessa. Ne prosenttiluvut, jotka edustavat vastaajien perinteisiä arvoja Taulukossa3 esitettyjen kriteerien mukaisesti, ovat keskimäärin noin 20 prosenttiyksikköäkorkeampia suomalaisilla kuin ruotsalaisilla. Emansipatiivisten vapausarvojen suhteenkuvio on kääntynyt toisin päin. Niissä ruotsalaisten keskimääräiset prosenttiluvutovat noin 20 prosenttiyksikköä korkeammat kuin suomalaisten.– 32 –

TAULUKKO 3. Suomen ja Ruotsin osuudet, jotka esittävät emansipatiivisten vapausarvojen ja perinteistenarvojen eri kriteereitä. Tulokset vuoden 2006 WVS-tutkimuksesta Suomessa (n noin 1 000) ja Ruotsissa(n noin 1 000).Perinteiset arvot Suomi Ruotsi Ero?Jumala tärkeä (8 – 10 portaisella asteikolla) 37,6% 18,5% Kyllä; p < ,001Vähintään 1 kahdesta perinteiseen autonomiaan liittyvästä indikaattorista 40,5% 20,6% Kyllä; p < ,001Hyvin ylpeä siitä, mihin kansallisuuteen kuuluu 55,6% 42,6% Kyllä; p < ,001Toivoo suurempaa auktoriteettien kunnioitusta 43,2% 24,4% Kyllä; p < ,0014 indikaattorin keskiarvo 1,7 1,0 Kyllä; p < ,001Emansipatiiviset vapausarvot Suomi Ruotsi Ero?Yleinen sosiaalinen luottamus (3 asteikolla 0 - 3) 43,3% 62,5% Kyllä; p < ,001Osallistunut kaikkiin kolmeen eri tyyppiseen protestiin 41,9% 65,6% Kyllä; p < ,001Jälkimaterialismi (arvo 4 neliportaisella asteikolla) 11,5% 24,8% Kyllä; p < ,001Hyväksyy homoseksuaalisuuden (arvo 10 10-portaisella asteikolla) 23,6% 60,9% Kyllä; p < ,0014 indikaattorin keskiarvo 1,2 2,1 Kyllä; p < ,001Yhteenvedonomaisesti voidaan näin ollen todeta, että Ruotsin ja Suomen välillä vallitseemerkittävä ero, kun kysymyksessä on emansipatiivisten vapausarvojen ja perinteistenarvojen kannattaminen. Ruotsiin verrattuna Suomi on perinteisempi ja tuntee vähemmänvetoa erilaisiin emansipatiivisten vapauspyrkimysten ilmauksiin.Miten nämä kolme perusarvojen sarjaa liittyvät yhteen?Olemme nyt esittäneet tuloksia kolmen eri mallin mukaisesta kolmesta perusarvosarjasta.Pelkästään sijoittamalla rinnakkain näiden kolmen selostamamme mallin mukaisetkolme kulttuurikarttaa, herää epäily siitä, että ne jollain tavoin esittäisivät samaa asiaa.Jokaisessa kolmessa perusarvosarjassa Ruotsi osoittautui jonkinlaiseksi erityistapaukseksi,kun taas Suomi näytti saavan keskimääräisempiä arvoja. Intuitiivinen tulkintavoisi olla, että nämä kolme sarjaa viittaavat ”samaan suuntaan”. Ruotsalaiset kannattivatenemmän emansipatiivisia vapausarvoja ja myös enemmän toiset huomioonottavia arvoja.Vastaava näkyi myös suhteessa demokraattisen hallintotavan normatiivisiin tekijöihinja naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Suomalaiset taas kannattivat enemmänperinteisiä arvoja ja osoittautuivat myös vähemmän taipuvaisiksi muutokseen.Heitä viehätti myös hiukan vähemmän naisten ja miesten välinen tasa-arvo.Eri maiden sijoittumiselle eri kulttuurikartoille löytyy muitakin yhtäläisyyksiä. Maalla,joka sijoittuu tietylle osa-alueelle jossakin näistä kuvioista, on esimerkiksi taipumus sijoittuasamalle osa-alueelle muissa kuvioissa. On pikemminkin sisältöön liittyviä syitäepäillä, että nämä kolme sarjaa voisivat olla suhteessa toisiinsa. Yleisellä tasolla vaikuttaaesimerkiksi siltä, että Inglehartsin mallin mukaisten ”perinteisten arvojen” jaSchwartzin mallin mukaisen ”halun säilyttää” välillä on sisällöllisiä yhtäläisyyksiä. Tiivistetystivoidaan siis kysyä, eikö näitä kolmea perinteisten arvojen mallia voisi yhdistääyhdeksi ainoaksi toisinnoksi.– 33 –

Tutkiaksemme tätä mahdollisuutta päätimme tehdä niin kutsutun eksploratiivisenfaktorianalyysin näiden kolmen perusarvosarjan aineistosta. Tulokset esitetään LiitteenTaulukossa A3. Analyysi perustuu kaikkiin 31 500 vastaajaan niistä 31 maasta, jotka ovatolleet mukana kaikissa kolmessa selostamassamme analyysissa. Analyysi perustuu toisinsanoen laajaan aineistoon, ja se, miten nämä kolme eri perusarvosarjaa liittyvät yhteen,voi tuskin olla mikään sattuma.Seikka, että tulokset osoittavat emansipatiivisten vapausarvojen, toisten huomioonottamistakorostavien arvostusten, demokraattisen perusasenteen ja myönteisen suhtautumisentasa-arvoon yhdistyvän yhdeksi ulottuvuudeksi, joka selittää noin 30 prosenttiakokonaisvaihtelusta, ei tullut täytenä yllätyksenä. Toiseen ulottuvuuteen, joka selittäänoin 20 prosenttia vaihtelusta, kuuluu taipumus muutokseen ja se, että perinteisiä arvoauktoriteetteja”uskonto, perhe ja kansallinen identiteetti” arvostetaan vähän. Näidentulosten pohjalta voidaan laskea, mihin asianomaiset maat sijoittuvat suhteessa niihinkahteen kattavaan arvoulottuvuuteen, jotka ovat tulosta kolmesta perusarvojen yhdistämismallista.Näiden laskelmien tulokset esitetään alla Kuviossa 4.KUVIO 4. Tulokset perusarvojen kolmesta yhdistetystä mallista.Aineisto World Values Surveyn viimeisimmästä aineiston keruusta.Perinteisuskonnolliset arvot vs sekulaarinen muutosvalmius110,00105,00100,0095,0090,00• Japani• Etelä-Korea• TaiwanSlovenia •• Saksa• Alankomaat• Ranska• Suomi• Bulgaria• Australia• Venäjä • Serbia• Iso-Britannia• • UkrainaMoldovaMalesia •• Vietnam• Kanada• ChileUSA •Uruguay• KyprosIndonesia • • Puola • Argentiina• Romania • Brasilia• Ruotsi• Trinidad ja Tobago85,00 90,00 95,00 100,00 105,00 110,00 115,00Emansipatiiviset toisten huomioonottamista korostavat, demokraattiset ja tasa-arvoiset arvostukset– 34 –

Ruotsin arvoprofiili osoittautuu jälleen kaikista maista eniten poikkeavaksi. Mikään muumaa ei ole niin kaukana keskipisteestä kuin Ruotsi. Ruotsin jälkeen tulevat Japa ni, Etelä-Korea, Malesia, Trinidad ja Tobago ja Kanada. Suomi taas on niiden maiden jou kossa,jotka ovat lähinnä keskipistettä (yhdentenätoista keskipisteestä). Kun yhdistetään perusarvojenkolme toisintoa, nähdään, että Suomen ja Ruotsin välillä on huomattava kulttuurietäisyys.Riippumatta niistä eroista ja yhtäläisyyksistä, joita suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurinvälillä oli 1800-luvun alussa, jolloin Suomen ja Ruotsin tiet erosivat, voidaan todeta,että maiden välillä on kaksi vuosisataa myöhemmin huomattavia kulttuuri eroja. Vuoden1809 ”avioerolapset” ovat toisin sanoen kehittäneet melko erilaiset kulttuuri profiilit. Jos halutaankärjistää Kuvion 4 mallia, voitaisiin sanoa, että sisaruksista, joiden tiet erosivatvuon na 1809, on tullut kulttuurisia pikkuserkkuja – kaksisataa vuotta myöhemmin!Koska olemme jo selostaneet, miten suomalaisten ja ruotsalaisten vastaukset Kuvion 4tulosten pohjana oleviin kysymyksiin jakautuivat, voi olla kiinnostavaa kuvata Suomenja Ruotsin välisen kulttuurietäisyyden suuruutta toisella tavoin kuin edellisissä luvuissa.Jos jaetaan Suomen ja Ruotsin kumpaakin kattavaa arvoulottuvuutta koskevien yhdistettyjenaineistojen tulokset viiteen luokkaan matalimmista korkeimpiin arvoihin, voidaanverrata, kuinka monta suomalaista ja ruotsalaista kuhunkin luokkaan kuuluu.Koska vastaajia on yhtä paljon Suomessa ja Ruotsissa, tällainen vertailu osoittaa, mitensuuria erot maiden välillä ovat. Taulukossa 4 on esitetty tällaisen vertailun tulos.TAULUKKO 4. Suomalaisten ja ruotsalaisten jakautuminen luokkiin jaetussa, kattavia arvoulottuvuuksiakoskevassa aineistossa. Aineisto vuoden 2006 WVS-tutkimuksesta Suomessa ja Ruotsissa(n joka luokassa noin 400).Jako luokkiin (kvintiileihin)Arvoulottuvuus: Alin SeuraavaksialinKeskitasoToiseksiylinEmansipatiiviset, muiden huomioonottamista korostavatSuomesta 81,8% 68,0% 47,3% 34,6% 26,0%Ruotsista 18,2% 32,0% 52,7% 65,4% 74,0%Summa 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0%Perinteiset, säilyttävätSuomesta 28,3% 38,5% 53,8% 66,7% 70,1%Ruotsista 71,7% 61,5% 47,0% 33,3% 29,9%Summa 100,0% 100,0% 100,0% 100,0% 100,0%YlinSiitä viidesosasta, jolla on alhaisimmat arvot emansipatiivisissa, toisten huomioonottamistakorostavissa arvostuksissa ja myönteinen asenne demokratiaan ja tasa-arvoon,suomalaisten osuus on noin 80 prosenttia ja ruotsalaisten noin 20 prosenttia. Suomalaistenosuus niistä, joilla on korkeimmat arvot tässä arvoulottuvuudessa, pienenee sittenasteittain noin neljännekseen (26 prosenttia). Vastaavasti ruotsalaisten osuus niistä, joillaon korkeimmat arvot, nousee noin kolmeen neljännekseen (74 prosenttia). Mitä sen sijaantulee perinteisiin ja säilyttäviin arvoihin, ruotsalaisista 70 prosentilla on alhaisimmatarvot. Niiden joukossa, joilla on korkeimmat arvot, ruotsalaisten osuus on vain vajaakolmannes (noin 30 prosenttia). Suomalaisten suhteen kuva on täysin päinvastainen.Vain runsas neljännes (28 prosenttia) löytyy niiden joukosta, joilla on alhaisimmat arvot,– 35 –

ja runsaat kaksi kolmannesta (70 prosenttia) niiden joukosta, joilla on korkeimmat arvot.Toisin sanoen ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on verraten suuria eroja. Heidänvälisensä erot ovat myös tilastollisesti merkittäviä.Yhteenvetona voimme siis todeta, että suomalaiset ja ruotsalaiset eroavat toisistaan järjestelmällisestija selkeästi perusarvojensa suhteen. Tämä näkyy sekä jokaisessa kolmessateoreettisessa perusarvomallissa, jotka ovat olleet lähtökohtinamme että esittelemässämme,näiden arvojen yhdistetyssä mallissa. Viimeksi mainittuun tulokseen voidaanlisätä, että raporttimme on tietojemme mukaan ensimmäinen, joka on pystynyt osoittamaan,että nämä kolme perusarvomallia ovat yhteneviä. Tulos on jo itsessään erittäinmielenkiintoinen riippumatta siitä, mitä eroja Suomen ja Ruotsin välillä sitten onkin.Miksi suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri ovat erilaisia?Olemme löytäneet huomattavia eroja suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin välillä.Kiinnostavaa olisikin yrittää selittää, mistä erot johtuvat. Kattavan selityksen löytäminensille, miksi kulttuuri jossakin maassa on sellaista kuin se on, ei tietenkään ole yksinkertaista;yksittäisen maan kulttuuriin on erittäin todennäköisesti vaikuttanut joukkoerilaisia tekijöitä, joita voi olla vaikea yhdistää yhteen ainoaan selitysmalliin. Pitkän jamonimutkaisen tarinan lyhentämiseksi voidaan kuitenkin viitata kahteen yleistekijään,jotka osaltaan selittävät eri maiden kulttuurisia erityispiirteitä. Ensiksikin sillä kulttuuriperinteellä,johon maa kuuluu, on ratkaiseva merkitys. Toiseksi taloudellisella kehitykselläja aineellisilla elinehdoilla on huomattava vaikutus. Yleistä mallia, jossa nämä kaksitekijää toimivat yhdessä, on kuvattu seuraavasti: ”This model postulates that: (1) economicdevelopment tends to bring predictable changes in mass values … Moreover, (2) culturalchange is path dependent: a society’s historical heritage has an enduring influence on itsvalue system, so that societies shaped by Protestantism, Islam or other historical forces,show distinctive values today that differentiate them from societies with other culturalheritages” (Inglehart & Welzel 2005b, 176). Maan taloudellinen kehitystaso ja se kulttuuriperinne,johon maa kuuluu, voisivat toisin sanoen olla ainakin osittainen selitys kyseisenmaan tunnusomaiselle perusarvojen yhdistelmälle. Kyseisen mallin empiirinen kokeileminenosoitti, että molemmat tekijät yhdessä voivat selittää yli 80 prosenttia eri puolillamaapalloa sijaitsevien maiden välisistä kulttuurieroista. Mallilla on toisin sanoensangen suuri selitysvoima.Suomen ja Ruotsin historiallis-kulttuurista perintöä tarkastellessa voidaan toisaalta viitatasiihen, että mailla on pitkä ja yhteenkietoutunut historia, ne ovat maantieteellisestilähellä toisiaan olevia naapurimaita, joiden välillä on tiiviit yhteydet, ne ovat kehittäneetsamankaltaisia hyvinvointimalleja ja poliittisia demokraattisia järjestelmiä ja niillä onpitkän aikaa ollut samankaltainen kansankirkkojärjestelmä ja protestanttinen valtionkirkko.Molemmat maat ovat toisin sanoen pitkään kuuluneet samaan kulttuuriperinteeseen.Mutta näiden yhtäläisyyksien ohella voidaan muistuttaa myös, että suomen jaruotsin kieli kuuluvat eri kieliperheisiin, että suhteet Venäjään ovat olleet paljon tärkeämpiäSuomelle kuin Ruotsille ja että sota koetteli Suomea 1900-luvulla huomattavas ti– 36 –

kovemmin kuin Ruotsia. Tämän raportin johdannossa kuvasimme lisäksi muita historiallisenkehityksen piirteitä, jotka ovat voineet johtaa siihen, että Suomen ja Ruotsinkulttuurit ovat kehittyneet eri suuntiin. Vaikka Suomella ja Ruotsilla onkin pitkä yhteinenhistoria samassa pohjoiseurooppalaisessa kulttuuriperinteessä, ne ovat myös olleetalttiina erilaisille kulttuurivaikutuksille.Lähes samoin sanoin voitaneen kommentoida näiden maiden taloudellista kehitystä jayleisiä elinehtoja. Ensiksikin Suomen elintaso oli vielä 1960- ja 1970-luvulla Ruotsiaalhaisempi. Vasta viime vuosikymmeninä Suomen talouden kehitys on saavuttanutRuotsin. Jotta saisimme luotua kokonaiskuvan Suomen ja Ruotsin yhteiskunnallisestakehityksestä viime vuosikymmenien aikana, on myös todettava, että molemmat maatovat korkealla YK:n niin kutsutussa Human Development Indexissä (HDI). Indeksissäon esitetty hyvän elintason kolme perustekijää, nimittäin aineelliset elinehdot, terveysja tieto. Suomen ja Ruotsin välinen etäisyys oli toki joitakin vuosikymmeniä sitten suurempikuin tänään, kuten edellä on mainittu. Yksityiskohtaisempi tarkastelu osoittaa lisäksi,että Ruotsi on viime vuosina ollut hiukan Suomea edellä.Samaan järjestykseen Suomen ja Ruotsin asettavat myös eräät muut elintasoindeksit.Richard Estesin niin kutsutussa WISP-indeksissä (Weighted Index of Social Progress)Ruotsi on toisella sijalla ja Suomi neljännellä (Estes 2002). Indeksi perustuu 10 laajaan hyvinvointiinja elintasoon liittyvään tekijään. Esimerkkinä vastaavanlaisesta asetelmasta onmyös Robert Prescott-Allenin Human Well-being Index (HWI; Prescott-Allen 2001). Indeksi onkoottu siten, että se sisältää koko joukon eri maiden elinehtoihin liittyviä tekijöitä.Kriittinen suhtautuminen siihen, miten nämä eri tavat mitata elintasoa ja yhteiskunnallistakehitystä on rakennettu, on paikallaan. Mutta vaikka kaikkia näitä tapoja vastaanlöytyisikin perusteltuja vastaväitteitä, on vaikeata olla huomioimatta sitä, että ne ensiksikinantavat yhteisen kuvan siitä, että elintaso sekä Suomessa ja Ruotsissa on kansainvälisestimitattuna erittäin korkea ja toiseksi, että Ruotsin elintaso on hiukan Suomeaedellä. Kuvaan kuuluu myös, että maiden välinen ero oli suurempi neljä- viisikymmentävuotta sitten. Tämä seikka on tärkeä, koska todennäköisesti on otettava lukuun tiettykulttuurinen jälkeenjääneisyys, kun kysymyksessä on taloudellisen kehityksen ja kulttuurisenmuutoksen välinen suhde. Tämä taas merkitsisi sitä, että Suomen ja Ruotsinvälisten kulttuurierojen tulisi olla suurimpia vanhempien ikäryhmien keskuudessa japienimpiä nuorimpien keskuudessa. Asiaa tarkasteltaessa todetaan, että tämä pitää kutakuinkinpaikkansa. Tämä tulos tukee siis otaksumaa, että Ruotsin ja Suomen välistenarvoerojen pitää olla yhteydessä maiden välisiin taloudellisen kehityksen eroihin.Tärkeä kysymys tässä yhteydessä on, miksi paremmat aineelliset elinehdot johtaisivatihmisten perusarvojen muuttumiseen. Yleinen vastaus on, että taloudellinen kehitysjohtaa siihen, että useampien aineelliset perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Taloudellinenkehitys merkitsee lyhykäisyydessään sitä, että fyysisten henkiinjäämistarpeiden turvaaminenei enää ole niin keskeinen asia, ja siksi arvostetaan enemmän muita asioita(Welzel et al. 2002, 397). Tavallisesti korostetaan myös, että taloudellinen kehitys yleensä– 37 –

johtaa koulutuksen lisääntymiseen ja että kansalaiset pääsevät siten osallisiksi suuremmastatieto- ja kulttuuritarjonnasta. Se taas merkitsee sitä, että erot opetuksessa ja pedagogiikassavoivat selittää kulttuurieroja (Sears & Levy 2003; Baron et al. 2000; Pettersson 2007).Koulutuksen lisääntyminen tekee ihmisistä itsenäisempiä kognitiivisessa, älyllisessämielessä. Lopuksi on tapana korostaa, että taloudellinen kehitys yleensä merkitsee sitä,että palvelu- ja tietoyhteiskunta runsaampine sosiaalisine verkostoineen ja henkilökohtaisinetapaamisineen laajenee. Tällaiset verkostot ja tapaamiset ovat kulttuurisen muutoksentärkeä ehto.Mainitsemamme kolme taloudellisen kehityksen tekijää olisivat siis taustana kulttuurimuutoksellekohti suurempaa muutosvalmiutta, pienempää perinteisten uskonnollistenarvoauktoriteettien kannattamista ja suurempaa kannatusta tasa-arvolle, henkilökohtaisellevaikutusvallalle, emansipatiivisille vapausarvoille ja toisten huomioonottamista korostavillearvostuksille.Kuvaamamme tällaisia kulttuurieroja selittävä kattava malli tukee siis oletusta, että erotSuomen ja Ruotsin välillä on löydettävä analysoimistamme perustavista arvoulottuvuuksista.Molemmat maat kuuluvat tosin samaan kulttuuriperinteeseen, ja niillä onpitkä yhteinen historia. Samanaikaisesti olemme myös kiinnittäneet huomion muihinseikkoihin, jotka viittaavat siihen, että kyseiset maat ovat olleet alttiina erilaisille kulttuurivaikutuksille.Ja vaikka mailla on monia yhtäläisyyksiä taloudellisessa, sosiaalisessaja poliittisessa kehityksessä, on niillä myös eroja, ennen kaikkea, jos tarkastellaan aivanlähimenneisyyttä edeltävää jaksoa. Yhteenvetona voidaankin sanoa, että olisi hämmästyttävää,jos Suomen ja Ruotsin väliltä ei löydettäisi mitään kulttuurieroja. Käsittelemämmemaiden välisiä kulttuurieroja selittävä malli tukee siis ajatusta, että Ruotsin tulisiolla ylempänä emansipatiivisissa, toisten huomioonottamista korostavissa arvostuksissaja alempana perinteisissä ja vähemmän muutokseen taipuvaisissa arvoissa.Onko maiden kulttuuriprofiileilla käytännön merkitystä?Toteamus, että eri mailla on erilaiset kulttuuriprofiilit, on tietenkin sinänsä mielenkiintoinen.Kiinnostavuutta lisäisi, jos voitaisiin osoittaa myös, että kulttuurieroilla on käytännönmerkitystä maiden sosiaaliselle ja poliittiselle kehitykselle. Käytännön kysymyksissäon tapana viitata siihen, että arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamistaja emansipatiiviset vapausarvot helpottavat yhteistyötä, kommunikointia jaristiriitojen ratkaisemista. Yhteisiin tavoitteisiin pyrkivä tehokas yhteistyö edellyttääyleensä, että voidaan luottaa siihen, että muut osallistuvat yhteistyöhön (vrt. siihen, ettähorisontaalinen sosiaalinen luottamus on tärkeä komponentti emansipatiivisissa ja toistenhuomioonottamista korostavissa arvoissa). Mikäli toisten haluun tehdä tehokastayhteistyötä ei luoteta, lisääntyy puolestaan todennäköisyys, että yksilö putoaa sosiaalisiinansoihin, mikä merkitsee, että kaikille käy huonommin, vaikka yhteistyön kannattavuuson kaikkien tiedossa. Koska kuitenkin tuntuu siltä, että ei voi luottaa siihen, ettätoiset tekevät osansa yhteistyöstä, yhteistyötä ei synny. Tästä seuraa, että kaikille käyhuonommin (Rothstein 2003).– 38 –

Tunnettu (fiktiivinen) esimerkki tästä mekanismista tunnetaan ”yhteismaatragediana”.Kyseessä voi esimerkiksi olla yhteinen resurssi, joka tuhoutuu, jos sitä hyödynnetäänliikaa. Sen vuoksi on kaikkien edun mukaista, että näin ei tehdä. Mutta mikäli ei luotetasiihen, että muut eivät käytä tätä yhteistä resurssia liikaa, on vaikeampaa perustella itselleen,miksi itse pitäisi olla tekemättä niin. Tämän kaltaisessa puuttuvan luottamuksentilanteessa kasvaa todennäköisyys, että kaikki tulevat käyttämään tätä yhteistä resurssialiikaa ja että se sen vuoksi tuhoutuu. Tällaisten sosiaalisten ansojen syntyminen uhkaayhteiskunnan monia eri alueita. Siitä syystä kansalaisten välisen yleisen luottamuksenlaajuuden problematiikka on erittäin tärkeä. Niin ikään kysymys emansipatiivisista jatoisten huomioonottamista korostavista arvoista ja niihin liittyvästä sosiaalisesta luottamuksestasaa paljon konkreettisemman merkityksen, kuin että se olisi vain erillinenkulttuurikysymys. Sen vuoksi myös horisontaalisen luottamuksen ja niin kutsutun sosiaalisenpääoman tutkimus on ollut viime vuosikymmenen aikana hyvin elinvoimaista,ennen kaikkea valtiotieteissä ja demokratiatutkimuksessa.Kansalaisten välisellä horisontaalisella sosiaalisella luottamuksella on myös merkitystäsille, miten heidän välisensä kommunikaatio muotoutuu ja miten he ratkaisevat ristiriitoja.Hyvin toimivassa sosiaalisessa järjestelmässä kommunikaatiolle on tunnusomaistamolemminpuolisuus, mikä vuorostaan vaatii luottamusta niiden kesken, jotka osallistuvatkommunikaatioprosessiin. Horisontaalinen luottamus helpottaa siksi tehokastakommunikointia. Sama koskee ristiriitojen ratkaisemista. Yhteiskunnissa, joissa luottamuson puutteellista, ristiriitojen ratkaiseminen suuntautuu siihen, että vastustaja voitetaanja alistetaan, kun taas ristiriitojen käsittelyssä yhteiskunnissa, joissa sosiaalinenluottamus on voimakasta, pyritään toimimaan neuvottelujen ja yhteisten sopimustenpohjalta (Denk 2001). Emansipatiivisten vapausarvojen ja hyvin voivien yhteiskunnallisteninstituutioiden välistä yhteyttä on myös selitetty sillä, että nämä arvot johtavat suurempaanniitä toteuttavien instituutioiden kysyntään ja kohdistavat poliittiseen eliittiinsuurempaa painetta sellaisten kehittämiseksi (Inglehart & Welzel 2005).Vaikka horisontaalisen yhteiskunnallisen luottamuksen ja toisten huomioonottamista korostavienarvostusten voidaan sanoa olevan tärkeä edellytys taloudelliselle, yhteiskunnalliselleja poliittiselle kehitykselle, ei saa harhautua uskomaan, että kaikki on kultaa, mikä kiiltää.Luottamuksen lisääntyminen on tuskin patenttilääke kaikkiin sosiaalisiin ongelmiin, jaon olemassa sellaisia luottamuksen muotoja, jotka voivat vaikeuttaa välttämätöntä kehitystäja uudistumista ja vaikuttaa sen sijaan säilyttävästi. Lyhyt pohdintamme siitä, miksi itsensäylittävien ja emansipatiivisten arvojen ja niihin liittyvän sosiaalisen luottamuksenvoidaan sanoa olevan tärkeä voimavara, on sen vuoksi nähtävä yksinkertaistuksena jakaikkea muuta kuin kattavana katsauksena tärkeään yhteiskunnalliseen problematiikkaan.Arvojen muuttuminen Suomessa ja Ruotsissa viimeisen 25 vuoden aikanaOsoittamamme Suomen ja Ruotsin väliset kulttuurierot voivat toisaalta olla ilmaussiitä, että nämä kahden maan kulttuurit ovat aina olleet erilaisia. Mutta erot voisivatmyös olla peräisin myöhemmältä ajalta ja kätkeä sen, että nämä maat aikaisemmin– 39 –

olivat samanlaisempia kuin nykyään. Kääntäen voi myös ajatella, että kulttuurierot olivataikaisemmin vielä suurempia ja että ne ovat alkaneet pienetä vasta viime aikoina.Tässä luvussa esittelemme joitakin tähän problematiikkaan liittyviä tuloksia. On itsestäänselvää, että emme voi esittää mitään kattavaa kuvausta kaikista kysymykseen tulevistadynaamisista kulttuuriprosesseista. Meillä on lisäksi aineistoa vain siitä, mitä ontapahtunut viimeisen 25 vuoden aikana. Neljännesvuosisata on hyvin lyhyt ajanjaksopitkän aikavälin kulttuurimuutoksista kiinnostuneelle.Tutkimusta vaikeuttaa myös se, että meillä ei ole aineistoa sen tarkastelemiseen, mitenedellisissä luvuissa käsittelemämme perusarvot ovat muuttuneet. World Values Surveynaikaisemmissa haastattelulomakkeissa ei nimittäin ollut lainkaan kysymyksiä, jotka olisivatliittyneet Shalom Schwartzin perusarvomalliin. Sama koskee niitä tasa-arvoa jademokratiaa koskevia kysymyssarjoja, joihin olemme pohjanneet analyysimme. Palataksemmekuitenkin siihen, mitä olemme pohtineet aikaisemmin raportissa, otamme lähtökohdaksimallin, jossa on kaksi demokraattista kansalaishyvettä. Malli perustui seuraavaannäkemykseen demokratian tunnusmerkeistä: ”Demokratia autonomiana nähtynämerkitsee erästä itsensä sitomisen muotoa. Demokratia ei merkitse sitä, että ei olisi sääntöjäja pakkojärjestystä. Päinvastoin valtio, oikeusjärjestys, on välttämätön, mutta ei riittäväedellytys demokratialle. Tunnusomaista demokratialle on, että kansalaiset itse säätävät sensäännöt. Siksi kansalaisuus demokratiassa merkitsee kahden elementin yhdistymistä; osallistumistasääntöjen laatimiseen, halukkuutta noudattaa sääntöjä” (Pettersson et al. 1987, 264).Kansalaisilla voidaan kuitenkin ajatella olevan erilaisia käsityksiä siitä, miten tärkeätäon ”noudattaa” tai ”laatia” sääntöjä, ja he voivat sen vuoksi olla sitä mieltä, että kumpikinkansalaishyve on jossain määrin tärkeä ja merkityksellinen. Kun risteytetään tällainennäiden kansalaishyveiden jakautuma, saadaan seuraavat neljä yhdistelmää:1. Alamaisuus näkyy siinä, että pidetään tärkeänä noudattaa sääntöjä,mutta ei olla mukana laatimassa niitä.2. Solidaarisuudelle on tunnusomaista, että pidetään tärkeänä sekä sääntöjennoudattamista että niiden laatimista.3. Kollektiivisuuden vastaisuus näkyy siinä, että kumpaakaan kansalais -hyvettä ei pidetä tärkeänä.4. Aktivismi merkitsee sitä, että pidetään tärkeänä olla mukana laatimassasääntöjä, mutta niiden noudattamista ei pidetä tärkeänä.Mallin laatijat korostivat, että juuri solidaarisuus olisi se näiden kahden kansalaishyveenyhdistelmä, joka on tunnusomainen kansalaisuudelle demokratiassa ja joka niin ollen osoittaa,että molempia kansalaishyveitä pidetään tärkeinä. Kollektiivisuuden vastaisuuden sanottiintoisaalta ilmaisevan skeptistä suhtautumista demokraattista kansalaisuutta kohtaan.Tämä näiden kansalaishyveiden eri yhdistelmien tulkinta edellyttää, että jako siihen, mitentärkeinä näitä kansalaishyveitä pidetään, tehdään absoluuttisin eikä relatiivisin termein.– 40 –

Esittelemillämme kahdella perustavalla arvoulottuvuudella voidaan sanoa olevan yleinenja epäsuora suhde kumpaankin kansalaishyveeseen. Halu noudattaa sääntöjä kytkeytyyperinteisiin arvoihin, haluun säilyttää olemassa oleva, kun taas taipumuksen ollamukana laatimassa sääntöjä voidaan sanoa olevan suhteessa emansipatiivisiin vapausarvoihinja niihin liittyvään sosiaaliseen aktivismiin. Analysoidaksemme, miten suhtautuminennäihin kumpaankin kansalaishyveeseen on ajan myötä muuttunut, otamme pohjaksiRonald Inglehartsin perusarvomallin, mutta otamme esimerkkeinä perinteisistäarvoista mukaan myös indeksin, joka heijastaa halukkuutta noudattaa sääntöjä. Tämäindeksi perustuu kolmeen WVS-kyselylomakkeen haastattelukysymykseen siitä, mitentärkeänä pidetään lakien ja säännösten noudattamista, kun on kysymys siitä, että ei halutaharjoittaa verovilppiä, luovutaan sosiaalieduista, joihin ei ole oikeutta eikä hyväksytälahjuksia. Nämä kolme kysymystä suhtautumisesta sääntöjen noudattamiseen rajoittuvatvalitettavasti taloudellisiin seikkoihin. Koska käytössämme ei ole kysymyksiä siitä,miten muilla yhteiskunnan alueilla suhtaudutaan sääntöjen noudattamiseen, käytämmekuitenkin tätä indeksiä sen rajoituksista huolimatta. Päädymme siis käyttämään emansipatiivisiavapausarvoja indikaattorina halulle olla mukana laatimassa sääntöjä ja perinteisiäarvoja, ja niiden uutta osaa, sitä miten suhtaudutaan sääntöjen noudattamiseen,indikaattorina halulle noudattaa sääntöjä.Näitä kahta kansalaishyvettä koskeva aineistomme antaa meille mahdollisuuden tutkia,ovatko käsitykset niistä muuttuneet ajan myötä. Sitä varten olemme jakaneet kummankinkansalaishyveen osalta kokonaisaineiston Suomesta ja Ruotsista vuosilta 1981 ja2006 yllä kuvattuihin neljään kansalaishyveen yhdistelmään. Jos silloin havaittaisiin,että niiden määrä, jotka pitävät sääntöjen noudattamista tärkeänä, on kasvanut samalla,kun niiden määrä, jotka pitävät sääntöjen laatimista tärkeänä, on vähentynyt, voidaansanoa, että on tapahtunut siirtymistä kohti suurempaa alamaisuutta. Sitä vastoin ei voi dasanoa, että niiden määrä, jotka absoluuttisessa mielessä olisivat alamaisia, on lisäänty nyt,koska sellainen johtopäätös edellyttäisi absoluuttista jakoa sen perusteella, miten tär -keänä näitä kahta kansalaishyvettä pidetään (jfr Pettersson 1991, 1992, 2007). Taulukossa 5 onesitetty yllä selostettujen analyysien tulokset.TAULUKKO 5. Jakautuminen neljään relatiiviseen kansalaishyvekategoriaan. Tulokset WVS-tutkimuksestaSuomessa ja Ruotsissa vuosina 1981 ja 2006 (n noin 1000 kummankin maan ja vuoden kohdalla).1981 2006Suomi Ruotsi Suomi RuotsiAlamaisuus 26,6% 25,4% 38,9% 14,3%Kollektiivisuuden vastaisuus 23,5% 29,6% 22,2% 19,6%Solidaarisuus 21,9% 16,9% 25,3% 28,8%Aktiivisuus 28,0% 28,1% 13,6% 37,4%Summa 100,0% 100,0% 100,0% 100,0%Maiden välinen ero, sama vuosi Ja; p < 0,02 Ja; p < 0,001Vuosien välinen ero, sama maa Sekä Suomi että Ruotsi: Kyllä; p < 0,001)– 41 –

Tulokset osoittavat ensinnäkin, että jo vuonna 1981 Suomen ja Ruotsin välillä oli tilastollisestimerkittävä ero. Suomalaisten keskuudessa ”solidaarisia” oli hiukan enemmänkuin ruotsalaisten keskuudessa, kun taas ruotsalaiset olivat hiukan ”kollektivisminvastaisempia”.Jos sen sijaan katsotaan maiden välisiä eroja 25 vuotta myöhemmin, nähdäänerojen vuodelta 1981 kasvaneen. Sekä Suomi että Ruotsi ovat siis muuttuneet tämänvuoteen 2006 ulottuvan 25 vuoden ajanjakson aikana. Muutokset ovat tilastollisestimerkittäviä. Suomessa ”alamaiset” lisääntyivät ja ”aktivistit” vähenivät. Ruotsissa kehitysoli toisenlainen: siellä ”alamaiset” vähenivät ja ”aktivistit” lisääntyivät. Nämä eri suuntiintapahtuneet muutokset ovat siis johtaneet siihen, että maiden välillä vuonna 1981vallinnut ero on suurempi vuonna 2006. Lyhyesti voidaan todeta, että suomalaiset jaruotsalaiset ovat ”lipuneet erilleen” näitä kansalaishyveitä koskevissa näkemyksissään jaettä suhtautuminen niihin on kehittynyt aivan eri suuntaan kummassakin maassa.Tätä kuvaa arvojen muuttumisesta Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan pidä tulkita liiankirjaimellisesti. Ensiksikin tapamme tutkia kyseistä kansalaishyveiden mallia on tentatiivinen.Toiseksi vuoden 1981 aineistossa on tiettyjä epävarmuuksia. Sen vuoksi on tärkeätämuistuttaa, että kuvaamme siitä kulttuurimuutoksesta, joka olisi tapahtunut Suomessaja Ruotsissa viimeisen neljännesvuosisadan aikana, liittyy epävarmuusmarginaaleja. Samanaikaisestion myös pidettävä mielessä, että Suomen ja Ruotsin väliset vertailut ajanjaksonlopulla osoittivat, että maiden välillä oli selkeä kulttuuriero. Vaikka kuvaamme siitä,miten tämä ero on kasvanut, voi liittyä eräitä avoimia kysymyksiä, jää jäljelle se tosiseikka,että näiden maiden kansankulttuureissa vuonna 2006 oli perustavanlaatuisia eroja.Lienee syy suhtautumisen muuttumiseen näitä kahta kansalaishyvettä kohtaan mikä tahansa,on joka tapauksessa kiinnostavaa tutkia, mikä merkitys kulttuurieroilla mahdollisestivoi olla suomalaisten ja ruotsalaisten kuvalle toisistaan ja toistensa kotimaista. Teoreettisestion odotettavissa, että osoittamillamme kulttuurieroilla on merkitystä tälle suhtautumiselle.Totesimmehan raporttimme johdannossa, että perusarvoilla kulttuurin kuvaajinaon merkitystä sille, miten tulkitaan toisten ihmisten tekoja ja toimia. Sen vuoksi ei olisi hämmästyttävää,jos suomalaisilla ja ruotsalaisilla olisi erilaiset kuvat sekä naapurimaistaan ettätoisistaan. Seuraavassa raporttimme osassa tutkimme, onko tässä olettamuksessa perää.– 42 –

Osa Del 23Suomalaiset ja ruotsalaiset: rakkaitaystäviä vai kriittisiä naapureita?Suomen ja Ruotsin väliset kulttuurisuhteet eivät koske ainoastaan sitä, miten saman laisia taierilaisia suomalaiset ja ruotsalaiset ovat perusarvojensa kannalta. Vähintään yhtä kiinnostavaseikka on se, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensa ja mitä käsityksiäheillä on naapurimaistaan. Koska World Values Survey ei tutki tällaisia asioita, Suomalaisruotsalainenkulttuurirahasto käynnisti näitä kysymyksiä koskevan lisätutkimuksen. Lisätutkimuksenrahoittivat Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto ja Riksbankens Jubileumsfond.Tutkimus oli tarkoitus toteuttaa World Values Surveyn varsinaisten haastattelukierrostenyhteydessä Suomessa ja Ruotsissa vuonna 2006. Lisätutkimuksella kerättäisiin aineisto suomalaistenRuotsia ja ruotsalaisia koskevista käsityksistä ja tiedoista ja vastaavasti ruotsalaistenSuomea ja suomalaisia koskevista käsityksistä ja tiedoista. Kerätty aineisto valottaisimyös sitä, millaisia yhteyksiä suomalaisilla ja ruotsalaisilla oli ollut naapurimaahan ja heidänkäsityksiään siitä, miten maiden välistä yhteistyötä tulisi kehittää tulevaisuudessa.Seuraavissa luvuissa kuvaamme aluksi, miten Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahastonlisätutkimus toteutettiin. Sen jälkeen esittelemme, mitä tietoja suomalaisilla ja ruotsalaisillaon eri asioista naapurimaassaan, millainen luottamus heillä on joihinkin naapurimaantärkeimpiin instituutioihin ja miten heidän mielestään maiden välistä yhteistyötätulee kehittää. Kerromme myös, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensa jamillaiset suhteet heillä on toisiinsa ja miten he näkevät ne ihmiset, jotka asuvat naapurimaassa.Näissä analyyseissä selostamme ensiksi näkemysten välisiä eroja ja yhtäläisyyksiäkummassakin maassa. Sen jälkeen selostamme, missä määrin nämä eri näkemyksetovat yhteydessä raportin toisessa osassa käsittelemiimme perusarvoihin.Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimusSuomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimus toteutettiin erityisellä kyselylomakkeella,joka jaettiin niille, jotka osallistuivat vuoden 2006 varsinaisiin WVS-tutkimuksiinSuomessa ja Ruotsissa. Näihin kahteen tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin– 43 –

WVS-haastattelun jälkeen, halusivatko he vastata ylimääräiseen kyselyyn, joka koskiheidän suhtautumistaan naapurimaahan. Halukkaat saivat vastattavakseen uuden kyselylomakkeen,joka sitten tuli lähettää WVS-tutkimuksen toteuttaneelle haastattelijaorganisaatiolle.Tällä tavoin on mahdollista kytkeä yhteen haastateltavien vastaukset varsinaisenWVS-tutkimuksen kysymyksiin ja heidän vastauksensa lisätutkimuksen kysymyksiin.Voidaan toisin sanoen tutkia, mitä yhteyksiä oli vastaajien perusarvoilla ja heidänkäsityksillään naapurimaasta ja naapurikansasta. Tämä mahdollisuus oli tärkeä syysiihen, että valitsimme tämän tavan toteuttaa lisätutkimus.Lisätutkimukseen vastanneiden määräSuomalaiseen WVS-tutkimukseen osallistui kaikkiaan 1014 satunnaisesti valittua suomalaista.Näistä 529 vastaajaa osallistui lisätutkimukseen. Vastausprosentti on siis runsaat52; pois jääneitä oli toisin sanoen verraten paljon. Ruotsissa vastaajien määrä olisuurempi, ja ylimääräiseen lomakkeeseen vastasi 742 vastaajaa 1003 lomakkeen saaneesta(runsaat 74 prosenttia). Koska pois jääneitä oli kuitenkin verraten paljon kummassakinmaassa, on syytä raportoida, jättivätkö jotkut erityiset ryhmät osallistumattalisätutkimukseen. Sellaisissa tapauksissahan tutkimuksen tulokset eivät olisi edustavia.Ensiksikin osoittautui, että ne haastateltavat, jotka olivat vähiten kiinnostuneita WVShaastatteluista,olivat myös hiukan vähemmän kiinnostuneita vastaamaan lisätutkimuksenkysymyksiin. Kun WVS-haastattelut tehneet ammattihaastattelijat arvioivat, mitenkiinnostuneita vastaajat olivat haastattelujen aikana, he olivat sitä mieltä, että noin 75prosenttia oli ”hyvin kiinnostunut” ja noin 25 prosenttia ”melko kiinnostunut”. Tässämielessä ei suomalaisten ja ruotsalaisten vastaajien välillä ollut mainittavia eroja. Kunanalysoidaan, ketkä kummassakin maassa päättivät osallistua ylimääräiseen tutkimukseen,käy ilmi, että ne, jotka olivat kiinnostuneimpia WVS-haastatteluista, olivat myöshiukan taipu vaisempia osallistumaan lisätutkimukseen. Vaikka tämä suuntaus on tilastollisestimerkittävä, se ei kuitenkaan ole erityisen vahva. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa,että valmius osallistua ylimääräiseen tutkimukseen oli noin 5–10 prosenttiyksikköäsuurempi niiden keskuudessa, jotka olivat hyvin kiinnostuneita WVS-haastattelustakuin niiden keskuudessa, jotka olivat ainoastaan melko kiinnostuneita. Vaikka ero ei oleerityisen suuri, se voi kaikesta huolimatta viitata siihen, että lisätutkimuksista saatu aineistovoisi olla hiukan edustavampi niiden kannalta, jotka ovat yleisesti kiinnostuneitaWVS-haastatteluissa käsiteltävistä yhteiskunnallisista asioista.Sen sijaan naiset ja miehet osoittivat samanlaista valmiutta osallistua lisätutkimukseen.Suomessa osoittautuivat lisäksi korkeasti koulutetut olevan hiukan yliedustettuina ylimääräiseenkyselyyn osallistuneiden joukossa, kun taas Ruotsissa yliedustettuina olivatvanhemmat ja suurituloisemmat henkilöt. Nämä erot eivät kuitenkaan olleet erityisensuuria. Yhteenvetona voidaankin todeta, että lisätutkimukseen osallistuneet henkilötmuodostivat edustavan joukon edellä mainituissa taustamuuttujissa. On myös tärkeäähuomioida, että valmiudella osallistua lisätutkimukseen ei ollut yhteyttä kyselyyn vastanneidenhenkilöiden perusarvojen kanssa. Ne henkilöt, joilla oli korkeat tai matalat– 44 –

muiden huomioonottamista korostavat vapausarvot, olivat yhtä valmiita osallistumaanlisätutkimukseen. Tämä koski myös niitä, joilla oli korkeat tai matalat arvot muutoksiintaipuvissa asenteissa. Lopuksi voidaan siis todeta, että lisätutkimukseen osallistuneettuntuvat olleen edustava otos WVS-tutkimuksiin osallistuneista henkilöistä.Selitystä siihen, miksi ruotsalaisten vastaajien määrä oli suurempi kuin suomalaisten,on haettava muualta. Yksi mahdollinen selitys voisi olla, että huomattavasti useammatruotsalaiset kuin suomalaiset ”hyppäsivät” erilaisten lomakkeessa olevien kysymysten”yli”. Suomalaiset vastaajat tuntuvat sen sijaan vastanneen kyselyyn tunnollisemmin ja”huolellisemmin”. Tämä suuntaus voisi olla yhteydessä siihen, että ne suomalaiset, joidenmielestä kyselyn kysymyksiin oli vaikeata vastata, yksinkertaisesti jättivät kyselylomakkeenpalauttamatta, kun taas ruotsalaiset olivat hiukan ”kevytmielisempiä” tässämielessä. Tämä mahdollinen selitys saa hieman tukea joistakin tuloksista, joita selostetaanedempänä raportissa. Voisi toisin sanoen ajatella, että ruotsalaisten vastaajien suurempaanvalmiuteen osallistua ylimääräiseen kyselyyn olisi enemmän vaikuttanut yleinenkiinnostus WVS-tutkimuksen käsittelemiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuin se,että he olisivat erityisesti kiinnostuneita Suomesta.Miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät naapurimaansa?Tässä luvussa selostamme, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät naapurimaansa.Kysymys on ensinnäkin siitä, miten paljon tietoja heillä on naapurimaasta, toiseksi, millainenluottamus heillä on joihinkin naapurimaan tärkeimmistä instituutioista ja kolmanneksi,miten heidän mielestään maiden välistä yhteistyötä tulee kehittää. Jokainennäistä kolmesta seikasta ilmentää jollakin tavoin sitä, millainen yleiskuva suomalaisillaja ruotsalaisilla on naapurimaastaan.Tiedot naapurimaastaTässä luvussa selostamme kahta seikkaa, jotka liittyvät suomalaisten ja ruotsalaisten tietoihinnaapurimaastaan. Ensimmäinen on se, miten laajat tiedot ovat, ja toinen se, mitenvoitaisiin selittää tietotasossa vallitsevat erot.Miten laajat tiedot ovat?Se, mitä tietoja yksilöllä on naapurimaastaan, voi ilmetä eri tavoin. Se voi näkyä siinä,että osaa vastata oikein yksinkertaisiin asiakysymyksiin, mutta tiedot voivat ilmetä myösepäsuorasti, esimerkiksi siten, että hankkii usein tietoja maasta joukkoviestimistä taihenkilökohtaisilla käynneillä. Tiedot voivat myös näkyä siitä, millainen subjektiivinenkuva yksilöllä on siitä, miten laajat tiedot hänellä on naapurimaastaan. Tässä luvussaraportoimme tietoja näistä eri indikaattoreista, jotka liittyvät vastaajien tietoihin naapurimaastaan.– 45 –

Sen selvittämiseksi, mitä asiatietoja vastaajilla oli naapurimaastaan, Suomalais-ruotsalaisenkulttuurirahaston lisäkysely alkoi kolmellatoista tietopohjaisella kysymyksellä.Kysymyssarja oli laadittu ”veikkauskupongin” muotoon, jossa jokaiselle kysymykselleoli kolme vastausvaihtoehtoa. Kysymykset koskivat monia erilaisia asioita kummassakinmaassa, esimerkiksi, mikä on naapurimaan toiseksi suurin kaupunki, mikä on nimeltäänmaan suurin päivälehti ja mikä on maan väestömäärä. Toiset kysymykset koskivataikaisemman pääministerin, tunnetun kirjailijan, säveltäjän, pop-ryhmän ja naisurheilijannimiä. Kaksi kysymystä käsitteli sitä, mikä on elintaso ja tasa-arvon taso maassakansainvälisestä näkökulmasta katsottuna, toisin sanoen YK:n näistä asioista julkaisemienmittareiden valossa (Human Development Index, Gender Empowerment Index).Ruotsalaisilta kysyttiin lisäksi, kuka on Suomen presidentti, kun taas suomalaisetsaivat vastata kysymykseen, mikä on Ruotsin kuninkaan nimi. Kysymyssarjan laadintaavaikeutti se, että kysymysten vaikeusasteen tulisi olla sama molemmissa maissa. Tästäsyystä ei tulisi kiinnittää liian suurta huomiota mahdollisiin tietotason eroihin, erityisesti,jos kysymys on pienemmistä eroista. On myös pidettävä mielessä, että nämä kolmetoistatietoon pohjautuvaa kysymystä koskevat vain hyvin rajoitettua osaa niistä asioista,joita kannattaa tietää naapurimaasta.Tietokysymysten tulokset havainnollistetaan Taulukossa 6 seuraavalla sivulla. Kaikkienkolmentoista kysymyksen kohdalla taulukko näyttää, miten suuri osuus suomalaisista jaruotsalaisista vastaajista on valinnut minkäkin tarjolla olevista vaihtoehdoista. Taulukossaoikeat vastausvaihtoehdot on alleviivattu ja kirjattu lihavoidulla kursiivilla. Taulukossaesitetyt prosenttiluvut on laskettu vastaajien kokonaismäärän pohjalta kummassakinmaassa, ja koska kaikki eivät olleet vastanneet kaikkiin eri kysymyksiin, esitetyt prosenttiluvuteivät anna tulokseksi 100 prosenttia (tästä enemmän aikaisemmin raportissa).– 46 –

TAULUKKO 6. Niiden suomalaisten ja ruotsalaisten osuudet, jotka valitsivat kolmesta eri vastausvaihtoehdosta vastauksen 13 tietokysymykseen naapurimaasta.Tulokset Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuksesta.Kysymys: Suomalaisten vastaukset Ruotsia koskeviin kysymyksiin Ruotsalaisten vastaukset Suomea koskeviin kysymyksiinMaan toiseksi suurin kaupunki? Malmö 10% Göteborg 82% Norrköping 1% Tammerfors 35% Esbo 5% Åbo 46%Maan väestömäärä? Noin 7 miljoonaa 15% Noin 8 miljoonaa 43% Noin 9 miljoonaa 34% Noin 3 miljoonaa 3% Noin 4 miljoonaa 18% Noin 5 miljoonaa 63%Toisessa maassa syntyneiden osuus? Noin 2 prosenttia 8% Noin 5 prosenttia 41% Noin 10 prosenttia 41% Noin 2 prosenttia 47% Noin 5 prosenttia 19% Noin 10 prosenttia 7%Moneksiko korkein elintaso 5 parhaan joukossa 36% 10 parhaan joukossa 42% 15 parhaan joukossa 12% 5 parhaan joukossa 17% 10 parhaan joukossa 39% 15 parhaan joukossa 19%Moneksiko korkein tasa-arvo 5 parhaan joukossa 52% 10 parhaan joukossa 29% 15 parhaan joukossa 9% 5 parhaan joukossa 20% 10 parhaan joukossa 31% 15 parhaan joukossa 16%Kuninkaan tai presidentin nimi? Carl Philip 2% Carl Gustaf 94% Carl Erik 1% Tuuva Hellman 1% Tarja Halonen 83% Tiina Hankonen 2%Kuka on ollut pääministeri? Gösta Bohman 2% Ingvar Carlsson 87% Alf Svensson 1% Paavo Väyrynen 3% Paavo Lipponen 65% Erkki Tuomioja 2%NATO:n jäsen? Ruotsi jäsen 5% Ruotsi ei jäsen 75% Liittyy 2008 3% Suomi jäsen 22% Suomi ei jäsen 40% Liittyy 2008 9%Tunnettu kirjailija? Lasse Hallstrom 28% Carl Milles 5% Vilhelm Moberg 25% Aki Kaurismäki 17% Alvar Aalto 20% Aleksis Kivi 24%Tunnettu säveltäjä? Karl-Birger Blomdahl 5% Sven Erixson 8% Per Olov Enquist 14% Kalevi Aho 21% Pekka Halonen 26% Väinö Linna 10%Tunnettu musiikkiyhtye? Ace of Base 50% The Who 5% Stockholmers 8% Leningrad Cowboys 42% The Who 3% Hellbanders 11%Tunnettu naisurheilija? Bodil Malmsten 4% Anne Sofie von Otter 7% Magdalena Forsberg 49% Tuija Lehtinen 6% Linda Lampenius 3% Tanja Poutiainen 57%Suurin päivälehti? Expressen 6% Aftonbladet 32% Dagens Nyheter 56% Ilta-Sanomat 6% Helsingin Sanomat 44% Hufvudstadsbladet 17%– 47 –

Kun tuloksia kommentoidaan yleisesti, voidaan mainita, että melkein kaikki suomalaiset(94 prosenttia) tiesivät Ruotsin kuninkaan nimen, ja ruotsalaisten keskuudessa vastaavatieto Suomen presidentistä oli melkein yhtä hyvä (83 prosenttia). Suuri enemmistösuomalaisista (87 prosenttia) tiesi myös, että Ingvar Carlsson on ollut Ruotsin pääministeri,kun taas hiukan pienempi enemmistö ruotsalaisista (65 prosenttia) tiesi, ettäPaavo Lipposella on ollut vastaava asema Suomessa. Suuri enemmistö suomalaisista (75prosenttia) tiesi, että Ruotsi ei ole mukana puolustusliitto NATO:ssa, kun taas huomattavastiharvemmat ruotsalaiset (40 prosenttia) tiesivät, että sama pitää paikkansa Suomensuhteen. Noin kolmasosa suomalaisista (36 prosenttia) tiesi, millainen Ruotsinelintaso on kansainvälisestä näkökulmasta, kun taas ruotsalaisia, jotka tiesivät samanSuomesta, oli vain puolet suomalaisten määrästä (19 prosenttia). Myös tasa-arvon suhteensuomalaisilla oli paremmat tiedot olosuhteista Ruotsissa kuin ruotsalaisilla Suomesta(52 prosenttia ja 20 prosenttia).Mitä sen sijaan tulee naapurimaan väestömäärään ja kysymykseen siitä, kuinka paljon”ulkomailla syntyneitä” naapurimaassa on, ruotsalaisilla oli hiukan paremmat tiedotSuomesta kuin suomalaisilla Ruotsista (63 ja 47 prosenttia ruotsalaisille, 34 ja 41 prosenttiasuomalaisille). Verrattuna suomalaisiin ruotsalaiset tiesivät myös hiukan paremminnaapurimaan suurimman päivälehden nimen (44 prosenttia verrattuna 32 prosenttiin).Suomalaiset tiesivät kuitenkin huomattavasti paremmin naapurimaan toiseksisuurimman kaupungin kuin ruotsalaiset. Ruotsalaisista vain hyvin pieni, 5 prosentinvähemmistö pystyi tunnistamaan Espoon Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi,kun taas noin 80 prosenttia suomalaisista tiesi, että Göteborg on Ruotsin toiseksi suurinkaupunki. Göteborgiin verrattuna Espoolla on siis suuri tehtävä markkinoida itseäänSuomen toiseksi suurimpana kaupunkina.Tiedot naapurimaan urheilusta ja populäärikulttuurista olivat suomalaisilla ja ruotsalaisillasuurin piirtein yhtä suuret. Ruotsalaisista noin 42 prosenttia tiesi, että LeningradCowboys on suomalainen musiikkiyhtye, ja noin 57 prosenttia heistä tiesi, että TanjaPoutiainen on suomalainen naisurheilija. Suomalaisista noin 50 prosenttia tiesi, että musiikkiyhtyeAce of Base tulee Ruotsista, ja melkein yhtä moni (49 prosenttia) tiesi, ettäMagdalena Forsberg on yksi Ruotsin naispuolisista urheilutähdistä. Kun sen sijaan oli kysymyskirjallisuudesta ja säveltaiteesta, tietotaso oli molemmissa maissa huomattavastialhaisempi. Vain vajaa neljännes ruotsalaisista (24 prosenttia) tiesi, että Aleksis Kivi onsuomalainen kirjailija, ja niiden suomalaisten osuus, jotka tiesivät Vilhelm Mobergin olevanruotsalainen kirjailija, oli yhtä pieni (25 prosenttia). Viidesosa ruotsalaisista (21 prosenttia)osasi yhdistää Kalevi Ahon säveltaiteeseen, ja suomalaisista vain häviävän pieni5 prosentin vähemmistö osasi tunnistaa Karl-Birger Blomdahlin ruotsalaiseksi säveltäjäksi.Jos lasketaan naapurimaatiedoille yhteenvetomittari, osoittautuu että keskimääräinenoikeiden vastausten osuus kolmeentoista tietokysymykseen oli suomalaisten osalta noin50 prosenttia, kun taas ruotsalaisten vastaava osuus nousi 40 prosenttiin. Suomalaisillaolisi toisin sanoen hiukan paremmat tiedot Ruotsista kuin ruotsalaisilla Suomesta. Vaikkaei otettaisi huomioon kysymystä naapurimaan toiseksi suurimmasta kaupungista, jää– 48 –

jäljelle ero suomalaisten ja ruotsalaisten naapurimaatiedoissa, vaikkakin hiukan heikompi.Koska kysymys naapurimaan toiseksi suurimmasta kaupungista oli todennäköisestivaikeampi ruotsalaisille, on syytä sivuuttaa se.Ruotsalaisten hiukan alhaisempi tietotaso voisi olla yhteydessä siihen, että he olivat vastanneetSuomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimukseen ”kevytmielisemmin”ja hypänneet monien kyselylomakkeen kysymysten yli (vrt. edellä tästä asiasta). Tämänmahdollisuuden tutkimiseksi olemme myös laskeneet tietotason ottamalla mukaan vainne, jotka olivat vastanneet vähintään kolmeen neljäsosaan kolmestatoista tietokysymyksestä,toisin sanoen ne, jotka olivat valinneet jonkin kolmesta vastausvaihtoehdosta vähintään9 kysymykseen. Kun tämä on lähtökohtana, saadaan tulokset 410 suomalaiselleja 398 ruotsalaiselle, toisin sanoen suunnilleen yhtä monelle. Jos lasketaan näiden vastaajienoikein vastattujen tietokysymysten keskiarvo, osoittautuu, että suomalaisten vastaajienkeskiarvoksi tulee 7.4. Vastaava ruotsalaisten vastaajien keskiarvo on alhaisempieli 6.3. Myös tämä ero on tilastollisesti merkittävä. Tämäkin tapa laskea, miten laajat tiedotsuomalaisilla ja ruotsalaisilla on naapurimaastaan, osoittaa toisin sanoen, et tä suomalaisillaon hieman paremmat tiedot Ruotsista kuin ruotsalaisilla Suomesta.Toisena naapurimaatietoja kuvaavana tekijänä voidaan pitää sitä, miten usein vastaanottaaerilaista naapurimaatietoa radiosta ja TV:stä, lehdistä ja kirjoista. Mitä useammin vastaanottaatällaista tietoa, sitä laajempia tietojen tulisi olla. Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahastonlisätutkimuksessa oli tätä koskeva kysymys. Suomalaisista runsaat 70 prosenttia sanoi,että he saivat hyvin usein tai melko usein tietoa Ruotsista tällä tavoin. Vastaava osuusruotsalaisista oli huomattavasti pienempi, noin 40 prosenttia. Avoimeksi jää, riippuuko tämäero siitä, että suomalaiset joukkoviestimet tarjoavat kattavampaa tietoa Ruotsista kuinruotsalaiset viestimet Suomesta, vai johtuuko ero siitä, että suomalaiset ovat ruotsalaisiakiinnostuneempia hakemaan aktiivisesti joukkoviestimistä tietoja naapurimaasta. Joka tapauksessaero viittaa siihen, että suomalaiset seuraavat joukkoviestimistä saatavaa tietoaRuotsin oloista useammin kuin ruotsalaiset Suomen oloista. Niillä, jotka useammin seuraavatjoukkoviestinten uutisia naapurimaasta, tulisi myös olla paremmat tiedot siitä.Joukkoviestinten jakaman tiedon lisäksi matkat Pohjanlahden yli voivat olla toinen lähdetietojen saamiseksi naapurimaasta (Junila & Westin 2006, 29). Suomalais-ruotsalaisenkulttuurirahaston lisätutkimuksen kyselylomakkeessa oli kysymyssarja siitä, kuinkamonta kertaa vastaaja oli käynyt seitsemällä nimetyllä alueella naapurimaassaan. Nämäalueet oli valittu siten, että ne yhdessä antaisivat edustavan kuvan asianomaisesta maastakokonaisuutena. Yksinkertaisuuden vuoksi raportoimme vastauksia laskemalla, kuinkamoni vastaaja oli käynyt ainakin neljällä kysymyksessä olevalla alueella naapurimaassaan.Tulos osoitti, että tämä toteutui hiukan useamman suomalaisen kuin ruotsalaisenkohdalla. Noin 30 prosenttia suomalaisista oli käynyt vähintään neljällä alueella Ruotsissa,kun taas vastaava ruotsalaisten osuus oli vajaat 20 prosenttia. Kun tarkastellaan,millä asianomaisen maan alueilla oli käyty, osoittautuu ensiksikin, että Helsinki ja Tukholmaolivat houkutelleet monia kävijöitä naapurimaasta. Suomalaisille Tukholmanseutu oli tavallisin matkakohde, ja vastaavasti Helsinki oli ruotsalaisten tavallisin– 49 –

matkakohde Suomessa. Monet ruotsalaiset olivat myös käyneet Ahvenanmaalla ja runsaskolmannes useampaan otteeseen.Muut Suomen osat tuntuvat kuitenkin olevan tuntemattomampaa maata ruotsalaisille,ja heidän matkansa Suomeen olivat vain poikkeuksellisesti ulottuneet Pohjanmaalle jaSuomen Lappiin. Vain joka kymmenes Suomessa käynyt ruotsalainen oli käynyt Itä-Suomessa. Suomalaisista huomattavasti suurempi osa oli käynyt Ruotsin Lapissa. Niidensuomalaisten osuus, jotka olivat käyneet muilla seuduilla Ruotsin suosituimpienmatkakohteiden ulkopuolella oli suurempi kuin vastaava ruotsalaisten kävijöiden osuusSuomessa. Suomalaiset olivat siis käyneet verraten usein Keski- ja Etelä-Ruotsissa. Mahdollinenselitys tälle voisi olla, että suomalaiset matkaavat näiden alueiden läpi matkallaanKeski- ja Etelä-Eurooppaan. Mutta riippumatta siitä, missä naapurimaan erityisissäosissa suomalaiset ja ruotsalaiset olivat käyneet, voidaan lopuksi todeta, että suomalaisetolivat käyneet useammin Ruotsin eri osissa kuin ruotsalaiset Suomen osissa.Toinen naapurimaassa käynteihin liittyvä tekijä koskee käyntien ajankohtaa. Käyntienhänolisi täytynyt antaa sitä enemmän tietoja, mitä lähemmäksi ne ovat ajoittuneet. Täs säosoittautui, että vajaat 60 prosenttia suomalaisista oli käynyt Ruotsissa viimeisen kahdenvuoden aikana, kun taas ruotsalaisten vastaava osuus oli vajaat 50 prosenttia. Suomalaistenmatkat Ruotsiin ovat siis tapahtuneet ajallisesti lähempänä nykyhetkeä kuinruotsalaisten matkat Suomeen. Tällä voi osaltaan olla vaikutusta siihen, että suomalaisillaon paremmat tiedot naapurimaassa aivan äskettäin tapahtuneista asioista.Suomalaiset ovat niin muodoin osoittaneet, että heillä on paremmat faktatiedot Ruotsistakuin ruotsalaisilla Suomesta. Suomalaiset saavat myös useammin tietoja Ruotsistajoukkoviestimistä kuin ruotsalaiset Suomesta. Suomalaiset ovat niin ikään viime vuosinatehneet useampia ja maantieteellisesti vaihtelevampia käyntejä Ruotsiin kuin ruotsalaisetSuomeen. Siksi ei ole erityisen yllättävää, että suomalaisten mielestä heillä on paremmattiedot Ruotsista kuin ruotsalaisilla mielestään Suomesta. Noin 40 prosenttiasuomalaisista katsoo omaavansa hyvät tiedot Ruotsista. Ruotsalaisten vastaava osuus onvain puolet tästä, eli vajaat 20 prosenttia.Naapurimaata koskeviin tietoihin liittyvien eri indikaattoreiden tulokset on esitettyyhteenvetona Taulukossa 7 seuraavalla sivulla. Taulukossa esitetään myös kokoava tietoindeksieri indikaattoreille. Indeksi on laskettu siten, että sen pitäisi antaa keskiarvoksi100 ja vakiopoikkeamaksi 10. Tämän tietoindeksin tulokset osoittavat odotustenmukaisesti tilastollisesti merkittävän eron suomalaisten ja ruotsalaisten välillä. Lopuksivoidaankin taas kerran todeta, että suomalaiset ovat osoittaneet omaavansa paremmattiedot Ruotsista kuin ruotsalaiset Suomesta, ainakin kun kysymys on tiedoista, jotkakäyvät ilmi tutkimistamme indikaattoreista.– 50 –

TAULUKKO 7. Tiedot naapurimaasta. Tulokset Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuksestaSuomessa ja Ruotsissa vuonna 2006 (noin 550 kummassakin maassa).Suomalaiset Ruotsalaiset Ero?Naapurimaatietoja koskevat indikaattorit:13 tietokysymykseen annettujen oikeiden vastausten keskiarvo 7.4 6.3 Kyllä, p < .001Saa usein tietoja naapurimaasta viestinten kautta 69,8% 39,7% Kyllä, p < .001Käynyt vähintään 4:ssä eri naapurimaan osassa 29,9% 19,1% Kyllä, p < .01Käynyt naapurimaassa viimeisen 2 vuoden aikana 58,7% 46,6% Kyllä, p < .01Omaa mielestään hyvät tiedot naapurimaasta 37,8% 15,5% Kyllä, p < .001Kaikkien viiden indikaattorin indeksi 104.5 96.6 Kyllä, p < .001Miten tietotason erot voidaan selittää?Naapurimaatietoja tarkasteleva on toisen haasteen edessä hakiessaan syitä sille, miksivastaajien tietojen taso on niin vaihteleva. Ensiksikin voisivat erot sosiaalisessa taustassa,sukupuolessa, iässä, koulutuksessa ja tuloissa selittää tasoeroja. Toiseksi voidaan ajatella,että erot liittyvät siihen, miten kiinnostunut on yleisistä yhteiskunnallisista asioista.Raportin ensimmäisessä osassa esitettyjen analyysien pohjana oleva kulttuurikäsiteviittasi tähän suuntaan. Korostimme siinä, että henkilön kulttuurisella suuntauksellaon merkitystä sille, miten hän näkee muut ihmiset. Kulttuuri ja perusarvot voisivat toisinsanoen vaikuttaa siihen, miten henkilö suhtautuu ympäröivään maailmaan ja mitätietoja hänellä on siitä.Tämän problematiikan tutkimiseksi olemme tehneet niin kutsutun regressioanalyysin,jossa tutkitaan samanaikaisesti kaikkien edellä mainittujen tekijöiden vaikutusta. Tällaisillaanalyyseilla saadaan selville, mikä on kunkin tekijän mahdollinen vaikutus, riippumattamuiden tekijöiden mahdollisesta vaikutuksesta. Kun kysymyksessä ovat tiedot,jotka liittyvät yhteiskunnallisiin asioihin kohdistuvaan kiinnostukseen, olemme käyttäneetvarsinaisen WVS-lomakkeen yhteen kysymyssarjaan annettuja vastauksia. Kysymyssarjassakysytään, onko vastaaja viime viikon aikana käyttänyt päivälehtiä, radion taiTV:n uutislähetyksiä, pitempiä radio- tai TV-reportaaseja, kirjoja tai Internetiä kanavana”saadakseen tietää, mitä tapahtuu sekä omassa maassa että maailmassa”. Sivuhuomautuksenavoidaan todeta, että vastaukset näihin kysymyksiin eivät osoita suomalaistenja ruotsalaisten välillä mitään mainittavaa eroa viestinten käytössä. Tämä taas viittaasiihen, että suomalaiset saavat enemmän tietoja Ruotsista joukkoviestimistä (vrt. edellätästä aiheesta), mikä ennen kaikkea johtuu siitä, että suomalaiset joukkoviestimet tarjoavatkattavampaa tietoa Ruotsin oloista kuin ruotsalaiset viestimet Suomen oloista.Regressioanalyysin tulokset raportoidaan liitteen Taulukossa 4A. Taulukko osoittaa, ettämiehillä on enemmän tietoja naapurimaasta kuin naisilla. 8 Vastaavasti vanhemmilla henkilöilläon paremmat tiedot kuin nuoremmilla ja korkeasti koulutetuilla paremmat tiedotkuin vähän koulutetuilla. Henkilöillä, jotka ovat kiinnostuneempia yhteiskunnallisista8 Negatiivinen sukupuolikerroin Taulukossa A4 johtuu siitä, että miehet on koodattu sukupuolimuuttujassaarvolla 1 ja naiset arvolla 2.– 51 –

asioista, on myös paremmat tiedot kuin niillä, joilla on vähemmän kiinnostusta. Tässäerityisessä yhteydessä on lisäksi kiinnostavaa todeta, että vastaajien perusarvoilla onmyös merkitystä heidän tietotasonsa kannalta. Niillä, joilla on korkeammat muidenhuomioonottamista korostavat vapausarvot ja jotka arvostavat enemmän demokratiaaja tasa-arvoa, on niin ollen paremmat tiedot naapurimaastaan kuin niillä, joilla on alhaisetarvot. Henkilön perusarvoilla olisi toisin sanoen merkitystä sille, mitä tietoja hänelläon naapurimaastaan. Mitä enemmän on taipuvainen asettamaan etusijalle yhteisenhyvän (arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista), sitä paremmintuntee naapurimaansa.Tulokset osoittavat vieläpä, että eniten muutokseen taipuvaisilla on huonommat tiedotnaapurimaastaan kuin niillä, jotka ovat suuntautuneet enemmän olemassa olevan säilyttämiseen.Kun hetkeksi jätetään huomioimatta, että muutostaipumuksen ja naapurimaatietoudenvälinen yhteys ei ole riittävän vahva ollakseen tilastollisesti merkittävä,voidaan siis sanoa, että niillä, jotka ovat eniten taipuvaisia muutokseen ja kulkemaanperinteisten ja vakiintuneiden näkemysten ulkopuolella, tuntuu myös olevan heikommattiedot naapurimaastaan. Tämä puolestaan viittaisi siihen, että muutokseen taipuvaisetovat hylkäämässä kiinnostuksen yhteiseen pohjoismaiseen asiaan. Jos analysoidaanvain suomalaisten vastaajien aineistoa, muutokseen taipuvaisen asenteen negatiivinenvaikutus varmistuu lisäksi tilastollisesti merkittäväksi. Muutokseen taipuvaisimmillasuomalaisilla olisi toisin sanoen pyrkimys suunnata (tieto-)kiinnostuksensa muihinmaihin kuin Ruotsiin. Kun tarkastellaan toiseen WVS-lomakkeessa esitettyyn kysymykseensaatuja vastauksia, käy myös ilmi, että suomalaiset näkevät itsensä useammin”EU:n kansalaisina” kuin ruotsalaiset. Ainakin suomalaisten kannalta EU:n jäsenyydellävoisi toisin sanoen olla kielteinen vaikutus Ruotsi-tietoihin. Merkkejä siitä, että samavoi päteä ruotsalaisiin, on näkyvissä. Jos halutaan tulkita asiaa spekulatiivisesti, voidaantodeta, että tulokset antavat viitteitä siitä, että Suomen ja Ruotsin väliset kulttuuriset(tieto-)siteet tulevat heikkenemään globalisaation ja uusien kansainvälisten yhteistyömuotojenmyötä.Vaikka jätämme omaan arvoonsa spekuloinnin siitä, miten muutokseen taipuvaisempiasenne voi jatkossa vaikuttaa suomalaisten ja ruotsalaisten tietoihin naapurimaasta, onkuitenkin tärkeätä lopuksi todeta, että tiedot naapurimaasta eivät ole yhteydessä ainoastaan”ulkoisiin” taustatekijöihin kuten sukupuoli, ikä, koulutus ja viestinten käyttö, vaanne ovat myös yhteydessä omaksuttuihin perusarvoihin. Tästäkin syystä raportin johdantoselvityssuomalaisten ja ruotsalaisten perusarvojen eroista on mielenkiintoinen. Perusarvojenerot eivät ole ainoastaan kiinnostavia sinänsä, vaan niillä on myös merkitystä”kouriintuntuvammalle” kysymykselle, kuten mitä tietoja ihmisillä on naapurimaastaan.Aikaisemmassa raportin osassa olemme osoittaneet, että suomalaisten ja ruotsalaistenperusarvoissa on suuria eroja. Tältä pohjalta on tärkeätä korostaa, että suomalaisten paremmattiedot naapurimaasta eivät ole vain sen vaikutusta, että he perusarvojensa suhteeneroavat ruotsalaisista. Vaikka otetaan huomioon tämä suomalaisen ja ruotsalaisenkulttuurin välinen ero, suomalaiselle kulttuurille ovat jatkuvasti ominaisia laajemmat– 52 –

tiedot Ruotsin oloista kuin ruotsalaiselle kulttuurille Suomen oloista. Meillä ei ole käytettävissämmeaineistoa, joka voisi selittää, mistä tämä ero johtuu. Hyvin spekulatiivinenolettamus voisi olla, että Ruotsi on pitkään ollut tärkeämpi Suomelle kuin SuomiRuotsille. Sen vuoksi tiedot Ruotsista olisivat olleet tärkeämpiä suomalaisille kuin vastaavattiedot Suomesta ruotsalaisille.Luottamus naapurimaan instituutioihinToinen osa tarkastelua liittyy siihen, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät naapurimaansaja millaista luottamusta he tuntevat naapurimaan eri instituutioihin. Tässä luvussakäsittelemme kahta tämän problematiikan eri puolta. Ensiksi selostamme, millainen onsuomalaisten ja ruotsalaisten luottamus naapurimaan instituutioihin ja sen jälkeen analysoimmeniitä tekijöitä, joiden voidaan ajatella olevan tämän luottamuksen taustalla.Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että on olemassa koko joukko tekijöitä, jotka voivat vaikuttaasiihen luottamukseen, jota yksilö tuntee sellaisia instituutioita kohtaan kuin poliisi,tuomioistuimet, valtiopäivät tai puolustusvoimat. Luottamukseen voivat vaikuttaaerilaiset kokemukset instituutioiden työskentelytavoista. Mutta luottamus voi myös liittyäsiihen, miten henkilö arvostaa instituutioiden eri työtehtäviä ja miten hyvin hänenmielestään ne tekevät tehtävänsä (Weibull & Börjesson 1990). Tässä valossa tuntuu siltä, ettäyksilö kokisi hankalaksi vastata kysymykseen siitä, millaista luottamusta hän tuntee sellaistainstituutiota, esimerkiksi naapurimaan tuomioistuinlaitosta tai puolustusvoimiakohtaan, jota ei tunne lähemmin. Sellaisissa tapauksissa vastauksen tulisi ennen kaikkeakieliä jotakin siitä, missä määrin yksilö tuntee myötätuntoa instituution perustehtävääkohtaan. Toisin sanoen on oltava varovainen, kun tulkitsee haastattelukysymyksiä, jotkakoskevat luottamista sellaiseen toimintaan, josta on rajoitettuja tai satunnaisia tietoja.Luottamus naapurimaan instituutioihinSuomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuksessa oli kysymyssarja, joka käsittelisitä, millainen luottamus suomalaisilla ja ruotsalaisilla oli kuuteen naapurimaaninstituutioon, joita ovat poliisi, tuomioistuin, puolustusvoimat, poliittiset puolueet, valtiopäivätja televisio. On epätodennäköistä, että vastaajilla olisi ollut minkäänlaisia syvällisempiäkokemuksia näiden instituutioiden toiminnasta käytännössä. Tämän vuoksinäihin kysymyksiin vastaamisen olisi pitänyt olla verraten vaikeata. Aineistossa on myösselvää katetta tälle olettamalle. Toisin sanoen on varottava tekemästä pitkälle meneviäjohtopäätöksiä näihin kysymyksiin annetuista vastauksista.Jotkut suuntaukset vastausaineistosta ansaitsevat suuremman huomion. Suuntaukset esitetäänTaulukossa 8 seuraavalla sivulla. Ennen kuin kommentoimme taulukkoa, haluammemuistuttaa, että suomalaiset vastaajat olivat vastanneet useampiin näistä kysymyksistäkuin ruotsalaiset (vertaa aikaisempaa mainintaamme ruotsalaisten suuremmasta taipumuksesta”hypätä” kyselyn kysymysten ”yli”). Sen vuoksi on syytä korjata tätä potentiaalistavirhelähdettä. Kun kysymyksessä on luottamus oman maan instituutioihin, olemme– 53 –

ottaneet huomioon vain ne vastaajat, jotka ovat vastanneet vastaavaan kysymykseenluottamuksesta naapurimaan instituutioihin. Tämä taas on johtanut siihen, että vastaajienmäärä on rajallinen, mistä johtuen tilastolliset epävarmuusmarginaalit ovat suuremmat.Se mitä yhdessä suhteessa voitetaan, se toisessa hävitään!Taulukossa 8 olemme jakaneet kyseiset instituutiot kolmeen ryhmään. Jako on tehty senperusteella, mitä funktioita instituutioilla on (vrt. Rothstein 2003, 182-). Ensimmäisessäryhmässä ovat valtiopäivät ja poliittiset puolueet. Näitä voidaan kutsua edustuksellisiksiinstituutioiksi. Toisessa, niin kutsuttujen toteuttavien instituutioiden ryhmässä, ovattuomioistuimet, poliisi ja puolustuslaitos, ja kolmannen ryhmän, tarkkailevien instituutioiden,ainoa esimerkki on televisio. Koska kaikkia instituutioita ei pidä niputtaa yhteen,on syytä ryhmitellä ne tällä tavoin. Nämä huomautukset tehtyämme voimme siirtyäkommentoimaan tuloksia.TAULUKKO 8. Niiden suomalaisten ja ruotsalaisten osuudet, joilla on suuri tai melko suuri luottamuskolmeen instituutioiden kategoriaan. Tulokset vuoden 2006 WVS-tutkimuksesta Suomessa ja Ruotsissasekä Suomalais-ruotsalaisen kulttuuri rahaston lisäkyselystä. Oman maan instituutioita koskevat tuloksettarkoittavat vain niitä vastaajia, jotka ovat vastanneet vastaavaan kysymykseen naapurimaan instituutioista(Suomi: n noin 350; Ruotsi n noin 250).Luottamus kotimaan instituutioihinLuottamus naapurimaan instituutioihinEro?SuomalaisetRuotsalaisetSuomalaisetRuotsalaisetEdustukselliset instituutiot:Valtiopäivät 42,2% 35,4% Kyllä, p < 0.06 56,0% 81,2% Kyllä, p < 0.001Poliittiset puolueet 72,9% 60,6% Kyllä, p < 0.01 38,0% 76,6% Kyllä, p < 0.001Kahden yllä mainitun indeksi 100,8 98,7 Kyllä, p < 0.001 97,1 104,4 Kyllä, p < 0.001Toteuttavat instituutiot:Poliisi 91,4% 81,7% Kyllä, p < 0.001 62,1% 92,0% Kyllä, p < 0.001Tuomioistuimet 82,4% 78,9% Kyllä, p < 0.06 69,2% 92,6% Kyllä, p < 0.001Puolustuslaitos 88,1% 46,2% Kyllä, p < 0.001 34,3% 78,7% Kyllä, p < 0.001Kolmen yllä mainitun indeksi 102,2 96,2 Kyllä, p < 0.001 96,6 105,9 Kyllä, p < 0.001Tarkkailevat instituutiot:Televisio 53,4% 60,6% Kyllä, p

Tulokset osoittavat ensinnäkin, että suomalaiset luottavat enemmän oman maansaedustuksellisiin ja toteuttaviin instituutioihin kuin ruotsalaiset omiinsa. Ruotsalaisetluottavat sen sijaan enemmän ”omiin” tarkkaileviin instituutioihinsa kuin suomalaisetomiinsa. Spekulatiivinen tulkinta tästä mallista voisi olla, että ruotsalaisten vähäisempiluottamus omiin edustuksellisiin ja toteuttaviin instituutioihin olisi ruotsalaisten tarkkailevieninstituutioiden kriittisemmän ja siten enemmän luottamusta herättävän roolinvaikutusta. Mitä sen sijaan tulee luottamukseen naapurimaan instituutioita kohtaan,malli on aivan toisenlainen. Siinä ruotsalaiset osoittavat kauttaaltaan suurempaa luottamustasuomalaisiin instituutioihin kuin suomalaiset ruotsalaisiin.Tekijöitä, jotka vaikuttavat naapurimaan instituutioita kohtaan tunnettuun luottamukseenOn vaikeata saada minkäänlaista varmaa käsitystä siitä, miksi ruotsalaiset tuntisivat suurempaaluottamusta suomalaisiin instituutioihin kuin suomalaiset ruotsalaisiin. Ensiksikäänei ole olemassa mitään selkeätä näyttöä siitä, että kyseiset instituutiot toimisivat paremminSuomessa kuin Ruotsissa. Sen vuoksi voitaisiin ajatella, että erot suomalaisten jaruotsalaisten suhtautumisessa näihin instituutioihin johtuisivat ensisijaisesti siitä, ettävertailut perustuvat verraten rajalliseen vastaajamäärään ja että esiin tulleet erot ovat senvuoksi ”vain” satunnaisvirhe. Eräät muut analyysit viittaavat kuitenkin aivan toiseensuuntaan. Kun nimittäin katsotaan WVS-tutkimusten kokonaisaineistoa Suomesta jaRuotsista, nähdään, että suomalaiset luottavat yleensäkin enemmän omiin instituutioihinsakuin ruotsalaiset omiinsa. Suuntaus on tilastollisesti merkittävä. Siksi voidaan todeta,että Taulukon 8 tulokset joka tapauksessa tuntuvat edustuksellisilta sen suhteen,miten suomalaiset ja ruotsalaiset suhtautuvat kyseisiin instituutioihin omassa maassaan.Selitys sille, miksi ruotsalaiset tuntuvat luottavan enemmän suomalaisiin instituutioihinkuin suomalaiset ruotsalaisiin, voisi sen vuoksi liittyä siihen, että ruotsalaisilla on toisenlaisetodotukset näiden instituutioiden toiminnan suhteen kuin suomalaisilla (vrt. edellä oleviapohdintoja). Tässä yhteydessä voidaankin ensiksi muistuttaa suomalaisten ja ruotsalaistenvälisistä eroista suhteessa perusarvoihin, joita selostimme raportin toisessa osassa. Näilläeroilla voisi olla merkitystä sille, mitä yleisiä odotuksia kohdistetaan tiettyyn instituutioon.Toiseksi voidaan ajatella, että subjektiivisen hyvinvoinnin tunteilla ja subjektiivisellaoman elämän hallinnalla olisi merkitystä. Aikaisempi tutkimus on nimittäin viitannut näihintekijöihin mahdollisena selityksenä sille, miksi joku luottaa yhteiskunnallisiin instituutioihin(Delhey & Newton 2002). Kolmanneksi voisi tiedoilla naapurimaasta olla merkitystä.Neljänneksi voidaan olettaa, että luottamuksella oman maan instituutioihin on merkitystä,koska sen voidaan todeta heijastavan yleistä taipumusta luottaa yhteiskunnallisiin instituutioihin.Viidenneksi voisi sosiaalisella taustalla: iällä, sukupuolella, koulutuksella ja tuloilla ollamerkitystä sille, miten suurta luottamusta yksilö tuntee naapurimaan instituutioita kohtaan.Tarkastelemme problematiikkaa selostamalla tuloksia näiden mahdollisten selitystenanalyysistä, jotka ovat Liitteen Taulukossa A5. Analyysi on samanlainen regressioanalyysi,jota kuvasimme luvussa, jossa käsittelimme sitä, mitä tietoja vastaajilla on naapurimaasta.Tulokset osoittavat, missä määrin luottamus naapurimaan kuuteen instituutioon on– 55 –

yhteydessä edellä mainittuihin viiteen tekijään. Emme toisin sanoen nähneet syytä analysoidanäitä kolmea instituutiokategoriaa kutakin erikseen. Sosiaalisella taustalla: iällä,sukupuolella, koulutuksella ja tuloilla ei näytä olevan mitään merkitystä sille, millaistaluottamusta yksilö tuntee naapurimaan instituutioihin. Merkitystä on sen sijaan subjektiivisellaoman vallan ja hyvinvoinnin tunteella. Tämän tekijän merkitys ei tosin ole täysinvarmistettu. Tästä huolimatta voitaneen sanoa, että mitä enemmän ihminen katsoohallitsevansa elämäänsä ja mitä tyytyväisempi hän on siihen, sitä enemmän hän tuntuuluottavan naapurimaan instituutioihin. Oma myönteinen elämäntilanne kulkisi toisin sanoenkäsi kädessä muiden maiden instituutioihin kohdistuvan luottamuksen kanssa.Luottamus oman maan instituutioihin ei näyttäisi ”läikkyvän rajan yli” luottamukseennaapurimaan instituutioita kohtaan. Myöskään tiedoilla naapurimaasta ei näytä olevanmerkitystä. Alkuun tämä voi vaikuttaa yllättävältä, mutta tarkemmin ajateltuna merkityksenpuuttuminen ei hämmästytä erityisesti. Naapurimaatietoisuushan voi sisältää sekämyönteisiä että kielteisiä kuvia naapurimaan instituutioista. Tarkastelu osoittaa sensijaan, että ne, joilla on korkeat muiden huomioonottamista korostavat vapausarvot,tuntevat suurempaa luottamusta naapurimaan instituutioihin. Mitä enemmän on taipuvainenasettamaan etusijalle yhteisen hyvän, sitä helpompaa on luottaa instituutioihin,joita ei kenties tunne kovin hyvin. Tämä tulos on täysin linjassa teoreettisten lähtökohtiemmekanssa, joissa totesimme, että ihmisten perusarvoilla on merkitystä sille, miten henäkevät toiset. Se sijaan tulokset eivät osoita, että muutokseen taipuvaisella suhtautumisellaolisi mitään vaikutusta. Sillä seikalla, onko taipuvainen muutokseen vai ei, ei toisinsanoen olisi mitään suurempaa merkitystä sille, miten suurta luottamusta tuntee naapurimaaninstituutioita kohtaan.Yhteenvetona voimme näin ollen todeta, että suomalaiset luottavat enemmän kotimaan instituutioihinkuin ruotsalaiset omiinsa. Samanaikaisesti ruotsalaisilla on myönteisempi näkemyssuomalaisista instituutioista kuin suomalaisilla ruotsalaisista. Edellä mainitut eri tekijäteivät kuitenkaan ole koko selitys sille, miksi ruotsalaiset luottavat enemmän suomalaisiininstituutioihin kuin suomalaiset ruotsalaisiin. Lopuksi voi sen vuoksi olla paikallaan kysyä,voiko suomalaisten vähäisempi luottamus ruotsalaisia instituutioita kohtaan perustua myösyleiseen suomalaiseen epäluuloon ruotsalaisten instituutioiden toimintaa kohtaan.Miten naapurimaiden yhteistyötä tulee kehittää?Olemme nyt käsitelleet kahta seikkaa suomalaisten ja ruotsalaisten suhtautumisessatoistensa maihin. Ensiksi osoitimme, että suomalaisilla oli hiukan laajemmat tiedotRuotsin oloista kuin ruotsalaisilla Suomen oloista. Toiseksi osoitimme, että ruotsalaisetluottivat enemmän kuuteen suomalaiseen edustukselliseen, toteuttavaan ja tarkkailevaaninstituutioon kuin suomalaiset vastaaviin ruotsalaisiin instituutioihin. Tältä pohjaltaon mielenkiintoista nähdä, mitä mieltä suomalaiset ja ruotsalaiset ovat maidenvälisestä yhteistyöstä. Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuksessa olikolme tätä käsittelevää kysymystä. Kysymykset koskivat sitä, miten vastaajien mielestämaiden välistä kulttuurivaihtoa ja taloudellista sekä poliittista yhteistyötä tulisi kehittää.– 56 –

Vastausvaihtoehtoja oli kolme: nykyinen yhteistyö on sopivan laajaa, yhteistyön pitäisiolla paljon laajempaa tai hiukan laajempaa sekä yhteistyön pitäisi olla paljon vähäisempäätai hiukan vähäisempää. Vastaajien vastaukset näihin kolmeen kysymykseen ovatTaulukossa 9.TAULUKKO 9. Suhtautuminen Suomen ja Ruotsin väliseen yhteistyöhön kolmella eri yhteiskunnan alueella.Tulokset Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuksesta (Suomi: n noin 500, Ruotsi n noin 475).Suomalaiset Ruotsalaiset Ero?Suomen ja Ruotsin välinen kulttuurivaihto:Pitäisi olla paljon laajempaa 20,2% 25,6%Pitäisi olla laajempaa 33,5% 48,1%On sopivan laajuista 42,8% 24,4%Pitäisi olla hiukan vähäisempää 2,0% 1,2%Pitäisi olla paljon vähäisempää 1,6% 0,3%Summa: 100,0% 100,0% Kyllä, p < 0.001Suomen ja Ruotsin välinen poliittinen yhteistyö:Pitäisi olla paljon laajempaa 21,0% 23,6%Pitäisi olla laajempaa 29,6% 47,6%On sopivan laajuista 45,1% 28,2%Pitäisi olla hiukan vähäisempää 2,2% 0,7%Pitäisi olla paljon vähäisempää 2,2% 0,0%Summa: 100,0% 100,0% Kyllä, p < 0,001Suomen ja Ruotsin välinen taloudellinen yhteistyö:Pitäisi olla paljon laajempaa 7,7% 25,0%Pitäisi olla laajempaa 27,5% 44,9%On sopivan laajuista 40,7% 28,3%Pitäisi olla hiukan vähäisempää 2,9% 1,5%Pitäisi olla paljon vähäisempää 1,2% 0,3%Summa: 100,0% 100,0% Kyllä, p < 0,001Toivoo laajempaa yhteistyötä eräillä alueilla:Ei millään alueella 27,0% 14,8%Yhdellä alueella 18,6% 12,6%Kahdella alueella 18,8% 14,8%Kolmella alueella 35,6% 58,8%Summa: 100,0% 100,0% Kyllä, p < 0.001Tulokset osoittavat, että ruotsalaiset suhtautuivat myönteisemmin Suomen ja Ruotsinvälisen yhteistyön lisäämiseen kuin suomalaiset. Tämä suuntaus näkyy selvästi jokaisellakolmella yhteistyön alueella. Suomalaisten tavallisin vastaus oli, että nykyinen yhteistyöon sopivan laajaa, kun taas ruotsalaisten tavallisin vastaus oli, että sitä pitäisi hiukanlisätä. Kaikkien kolmen yhteistyömuodon kohdalla selkeä enemmistö ruotsalaisista olitoisin sanoen sitä mieltä, että maiden välisen yhteistyön pitäisi olla nykyistä laajempaa.Suomalaisten joukossa tämä ryhmä edusti suurimmillaan puolta vastaajista, ja maidenvälisen taloudellisen yhteistyön suhteen se oli huomattavasti pienempi (noin 35 prosenttia).Kiinnostavaa on myös havaita, että noin joka neljäs suomalainen (27 prosenttia)– 57 –

ei halunnut lisätä yhteistyötä millään mainituista alueista. Vastaava osuus ruotsalaisistaoli vielä pienempi (15 prosenttia). Tämä tapa raportoida tuloksista viittaa ensinnäkinsiihen, että ruotsalaiset suhtautuvat myönteisemmin yhteistyön lisäämiseen ja toiseksisiihen, että enemmistö sekä suomalaisista että ruotsalaisista suhtautui myönteisesti yhteistyönjatkamiseen Pohjanlahden yli.Kokonaan toinen asia tietysti on, että vastaukset näihin kolmeen haastattelukysymykseeneivät kerro mitään siitä, millaisia muotoja vastaaja toivoo yhteistyöllä olevan ja mitätulisi tehdä, jotta yhteistyö lisääntyisi. Jos nämä seikat otettaisiin huomioon, Taulukon 8yhtenäinen kuva todennäköisesti hajoaisi ja siitä tulisi huomattavasti monitahoisempi.Ketkä haluavat lisää yhteistyötä?Kysymys siitä, onko halukkuus näiden kahden maan väliseen yhteistyöhön yhtä lujastiankkuroitunut erilaisiin sosiaalisiin ryhmiin ja kulttuuriryhmiin vai onko tällainen näkemysominaista tietyille ryhmille, herättää kiinnostusta. Tämän tutkimiseksi olemmetehneet samanlaisen regressioanalyysin kuin tutkiessamme naapurimaatietoutta jaluottamusta naapurimaan instituutioihin. Emme analysoineet jokaista kolmea yhteistyömuotoaerikseen, vaan analysoimme sen sijaan kokonaismittaria sille, mitenmyönteisesti vastaajat suhtautuvat maiden väliseen yhteistyöhön. Tulokset on esitettyLiitteen Taulukossa A6.Kun kysymys on sosiaalisesta taustasta, vain sukupuolella on merkitystä. Miehet haluavatenemmän yhteistyötä kuin naiset. Tulokset osoittavat myös, että vastaajat, joilla onparemmat tiedot naapurimaasta ja suurempi luottamus naapurimaan instituutioihin,suhtautuvat myönteisemmin yhteistyön lisäämiseen. Parempiin tietoihin pohjaavamyönteinen kuva naapurimaasta ja suurempi luottamus sen instituutioihin olisi toisinsanoen hyvä kasvualusta laajemmalle maiden väliselle yhteistyölle. Tulokset osoittavatmyös, että arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista, ovat yhtä hyväkasvualusta. Ne, jotka ovat taipuvaisempia asettamaan etusijalle yhteisen hyvän, suhtautuvattoisin sanoen myönteisemmin laajempaan yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin välillä.Sen sijaan muutosvalmiudella ei ole tällaista merkitystä. Tilastollisista yksityiskohdistakiinnostunut voi kuitenkin todeta, että muutosvalmius on negatiivinen (- 0.02)Taulukossa A6. Vaikka tämä kerroin ei ole riittävän suuri ollakseen tilastollisesti merkittävä,se on kuitenkin negatiivinen. Samalla tavoin kuin naapurimaatietouden suhteentämä negatiivinen kerroin viittaa siihen, että muutokseen taipuvaisimmat olisivat vähemmänkiinnostuneita Suomen ja Ruotsin välisestä vakiintuneesta yhteistyöstä.Olemme nyt esitelleet kolme eri näkökulmaa siihen, miten suomalaiset ja ruotsalaisetnäkevät naapurimaansa. Yhteenvetona tuloksista voimme todeta, että suomalaisillaosoittautui olevan paremmat tiedot naapurimaasta, kun taas ruotsalaiset luottivatenemmän naapurimaan instituutioihin ja heillä oli myönteisempi valmius laajempaanmaiden väliseen yhteistyöhön. Koska ruotsalaisilla oli myönteisempi näkemys naapurimaastakahdessa kohdassa kolmesta, osoittaa se, että he saavat korkeammat arvot– 58 –

kokonaismittarissa, jolla arvioidaan vastaajien näkemystä naapurimaasta. Lopuksi voimmetoisin sanoen todeta, että ruotsalaiset suhtautuvat myönteisemmin Suomeen kuin suomalaisetRuotsiin. Palaamme myöhemmin raportissa siihen, miten tämä ero voidaan selittää.Valmius muuttaa naapurimaahanSelvitys siitä, missä määrin suomalainen ja ruotsalainen voisivat ajatella muuttavansanaapurimaahan, saa toimia siltana, kun lähdetään pohtimaan suomalaisten ja ruotsalaistensuhdetta yksilökohtaisemmasta näkökulmasta. Tämä seikka kuvaa vastaajanyleistä suhtautumista naapurimaahan. Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuksenkyselylomakkeessa oli seuraava kysymys: Voisitko ajatella muuttavasi Ruotsiin(Suomeen), jos se olisi käytännössä mahdollista? Vastausvaihtoehdot olivat ”Kyllä,ehdottomasti”, ”Kyllä, ehkä”, ”Luultavasti en” ja ”Ehdottomasti en”. Tulokset osoittivat,että suomalaiset suhtautuivat myönteisemmin naapurimaahan muuttamiseen kuin ruotsalaiset.Noin neljä kymmenestä (40 prosenttia) suomalaisista valitsi jommankummanmyönteisen vastauksen. Ruotsalaisten vastaava luku oli vain puolet tästä (22 prosenttia).Tämän kysymyksen perusteella voidaankin sanoa, että suomalaisilla oli myönteisempinäkemys naapurimaasta kuin ruotsalaisilla.Suomalaisten suurempaan valmiuteen muuttaa Ruotsiin voi tietysti löytyä useita erisyitä. Vaikka muuttoliikettä Pohjanlahden yli on pitkän aikaa tapahtunut molempiinsuuntiin, liike länteen on ollut huomattavasti yleisempää viimeisen vuosisadan aikana(enem män Suomen ja Ruotsin välisestä muuttoliikkeestä raportin aikaisemmassa luvussa).Tämä on tietysti voinut jättää jälkensä suomalaisiin ja lisännyt heidän suurem paamuuttamisvalmiuttaan.Näiden maastamuuttomallien ohella myös suomalaisten ja ruotsalaisten erilaisella naapurimaankielen hallinnalla on voinut olla merkitystä heidän valmiudelleen muuttaanaapurimaahan. Toisin sanoen on luultavaa, että suomalaisten parempi ruotsin kielentaito verrattuna ruotsalaisten suomen kielen taitoon on osaltaan vaikuttanut siihen, ettähe ovat taipuvaisempia muuttamaan Ruotsiin. Muuttamisvalmiuteen ei kuitenkaan vaikutaainoastaan kielitaito. Jotkut analyysit, joita emme tässä selosta yksityiskohtaisesti,osoittavat esimerkiksi, että nuoret ovat valmiimpia muuttamaan Pohjanlahden yli kuinvanhemmat. Kiinnostavaa lienee myös, että sama koskee niitä, joilla on paremmat tiedotnaapurimaasta, jotka luottavat enemmän naapurimaan instituutioihin, jotka haluavatlaajempaa yhteistyötä maiden välillä ja jotka omaksuvat voimakkaammin muidenhuomioonottamista korostavat arvot sekä emansipatiiviset arvot. Kaikki nämä suuntauksetovat tilastollisesti merkittäviä. Ruotsalaisen valmius asua suomalaisten keskuudessatai suomalaisen valmius asua ruotsalaisten keskuudessa on toisin sanoen yhteydessä siihen,miten hän näkee naapurimaansa ja mitkä ovat hänen perusarvonsa.Tämän todettuamme voimme siirtyä raportoimaan, miten suomalaiset ja ruotsalaisetnäkevät toisensa, mikä on erittäin tärkeä tekijä ”vuoden 1809 avioerolasten” välistensuhteiden kehittymisessä.– 59 –

Miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensa?Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimuksessa oli joukko kysymyksiä, jotkakoskivat sitä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset näkevät toisensa. Jotkut kysymyksetoli laadittu siten, että vastauksia voitiin verrata niihin vastauksiin, joita suomalaiset jaruotsalaiset olivat antaneet heitä itseään koskeviin kysymyksiin varsinaisessa WVShaastattelussa.Voimme sen vuoksi analysoida, miten hyvin suomalaisten ja ruotsalaistenkäsitykset toisistaan vastaavat todellisuutta. Ennen kuin selostamme tuloksia, voiolla paikallaan kiinnittää huomiota siihen, että voi olla erityisen vaikeata vastata kysymyksiin,jotka koskevat sitä, miten itse uskoo tyypillisen suomalaisen tai ruotsalaisenajattelevan ja mitä mieltä heidän uskoo olevan. Tällaiset kysymykset eivät anna tilaa erityisenmonivivahteisille vastauksille, ja vastanneiden kummastakin naapurimaasta esittämienkuvien voidaan lähinnä sanoa olevan eräänlaisia kansallisia stereotypioita.Kansalliset stereotypiatVastattavaksi jää, kuvaavatko tällaiset kansalliset stereotypiat todellisuutta. Aikaisemmassatutkimuksessa lähdettiin siitä, että muista kansallisuuksista omaksutut negatiivisetstereotypiat tuskin voivat olla tosia. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, ettästereotypiat eivät ole aina negatiivisia vaan että ne voivat jossain määrin myös vastatatodellisuutta (Schneider 2004, 565; vrt. Terracciano et al. 2005).Tietyssä maassa asuviin ihmisiin liitetyn kansallisen stereotypian voidaan sanoa olevankäsitys siitä, että heillä on kaikilla yksi ja sama ominaisuus. Esimerkiksi, kun kuvaillaansuomalaisia juroiksi ja harvasanaisiksi tai ruotsalaisia koppaviksi ja ylimielisiksi, käytetäänstereotypioita kansallisista suomalaisille tai ruotsalaisille yhteisistä luonteenpiirteistä.Suomalainen psykologi Erkki Virta on raportin alussa selostamassamme tarinassa kuvannutjoitakin tällaisia suomalaisten ja ruotsalaisten kansallisia stereotypioita (Virta 2006).Kansalliset stereotypiat perustuvat usein liian nopeaan satunnaisten kokemusten yleistämiseen.Joskus ne voivat perustua tapoihin ja historiallisiin kertomuksiin. Ne voivat myös ollaeräänlaisia vastakohtakuvia ryhmistä, jotka elävät oman maan rajan lähettyvil lä (Terraccianoet al. 2005). Tällaisten kansallisten stereotypioiden ongelma ei liene ensisijaisesti se, että neovat liioiteltuja yksinkertaistuksia, minkä järkevä arvioija oivaltaa nopeasti. Sen, että yksinkertaistuksetovat liioiteltuja, ei välttämättä tarvitse sulkea pois sitä seikkaa, että niissä piileetotuuden siemen (McCrae 2001). Raportissamme olemme aikaisemmin osoittaneet, että ruotsalaisillaon suomalaisia vahvempi taipumus ottaa huomioon toiset ja huolehtia yhteisestähyvästä. Ei kenties olisi täysin järjetöntä nähdä tämä tulos eräänlaisena epäsuorana osoituksenasiitä, että kun ruotsalaiset tapaavat suuren elefantin, he olisivat valmiimpia auttamaansuurta elefanttia kuin suomalaiset (vrt. tarinaan raporttimme johdannossa)!Se, että tällaisissa kansallisissa stereotypioissa voi piillä totuuden siemen, on luku sinänsä.Aivan toinen asia on, että tällaisilla stereotypioilla voi olla erittäin kielteisiä seurauksia,riippumatta siitä, onko niihin aihetta. Alussa mainitussa esseessä Erkki Virta antaa– 60 –

esimerkin tästä selostaessaan, miten suomalaisten ja ruotsalaisten huippupoliitikkojentapaamisia on kummassakin maassa tulkittu (väärin) suomalaisista ja ruotsalaisistaluonteenpiirteistä vallitsevien stereotyyppisten käsitysten pohjalta. Toinen esimerkkivoisi olla se, miten suomalaiset ovat olleet huolestuneita siitä, että muissa maissa oletettavastipidetään yllä kielteistä kuvaa suomalaisista. Ruotsalaiset sen sijaan ovat olleetliiankin varmoja itsestään viedessään ulkomaille ”ruotsalaista mallia” yleiskeinona hyvinvoinninja kehityksen saavuttamiseksi. Tällaiset kansallisten stereotypioiden kielteisetseuraukset voivat joissakin tapauksissa olla hyvin vakavia ja kohtalokkaita. ”Whenstereotypes of national or ethnic groups are unfavorable, they can lead to prejudice,discrimination, or persecution, of which history and the world today are full of tragicexamples” (Terracciano et al. 2005, 99). Tältä pohjalta on tärkeätä korostaa, että aineistommesuomalaisten ja ruotsalaisten suhtautumisesta toisiinsa on huomattavan viatonta ja eikäsisällä synkkiä pohjasävyjä. On tärkeätä myös muistaa, että haastattelukysymyksemmeantoivat hyvän mahdollisuuden liittää naapurikansaan myönteisiä ominaisuuksia.Ystäviä ja tuttavia naapurimaastaSe, miten suomalaiset ja ruotsalaiset suhtautuvat toisiinsa, näkyy muun muassa siinä,miten he suhtautuvat ystävyyteen ja tuttavuuteen naapurimaalaisen kanssa. Suomalaisruotsalaisenkulttuurirahaston lisätutkimuksen kyselylomakkeessa oli muutama tätäkoskeva kysymys. Yhdessä kysymyksessä tiedusteltiin, oliko vastaajalla ystäviä ja läheisiätuttavia naapurimaasta, ja toinen kysymys koski sitä, tunsiko vastaaja hiukan pinnallisemminjonkun naapurimaasta tulleen henkilön. Onnettoman sattuman vuoksi nämäkysymykset olivat eri järjestyksessä suomalaisessa ja ruotsalaisessa lisätutkimuksessa.Siksi ei voi sivuuttaa sitä seikkaa, että mahdolliset erot vastauksissa ovat johtuneet juurisiitä. Emme kuitenkaan usko, että tämä mahdollinen virhelähde on voinut olla erityisensuuri. Suurempi merkitys on sen sijaan voinut olla sillä, miten kysymys naapurimaastatulevasta ystävästä tai läheisestä tuttavasta oli muotoiltu. Ruotsissa kysyttiin ”Onko sinullajoku läheinen tuttava tai ystävä, joka tulee Suomesta?” Suomessa kysyttiin (suomennosruotsiksi käännetystä suomenkielisestä kysymyksestä) ”Onko joku ruotsalainensinun läheinen tuttavasi tai ystäväsi?” Hiukan liioitellen voidaan sanoa, että suomalainenkysymys tarkoittaisi, onko vastaajalla joku ruotsalainen Ruotsissa asuva läheinentuttava tai ystävä, kun taas ruotsalainen kysymys tarkoittaisi, onko vastaajalla joku läheinentuttava tai ystävä, joka on lähtöisin Suomesta, mutta voi nyttemmin hyvinkinasua Ruotsissa. Kysymysten erilaiset tulkinnat liittyvät luonnollisesti siihen, että Ruotsissatodella asuu enemmän Suomesta tulleita ihmisiä kuin Suomessa Ruotsista tulleitaihmisiä. Todelliset olosuhteet ovatkin mahdollisesti voineet vaikuttaa siihen, että kysymykseton saatettu tulkita eri tavoin.Tältä pohjalta voitaneen olettaa, että niiden ruotsalaisten määrän, jotka sanovat, että heilläon joku Suomessa asuva/Suomesta tuleva ystävä tai läheinen tuttava, pitäisi olla suurempikuin vastaavan suomalaisten määrän. Se tosiasia, että Ruotsissa asuu enemmän suomalaisiakuin ruotsalaisia Suomessa voisi siten selittää sen, miksi useammalla ruotsalaisellaon joku ystävä naapurimaasta. Toinen ystävystymiseen vaikuttava syy saattaisi olla käytännön– 61 –

ongelmat, jotka syntyvät siitä, etteivät eri maissa asuvat puhu samaa kieltä. Se voisi selittääsen, miksi pienemmällä osalla suomalaisista on ruotsalainen ystävä tai läheinen tuttava.Riippumatta siitä, osuvatko olettamukset oikeaan, tulokset osoittavat, että ruotsalaisillaon enemmän ystäviä ja läheisiä tuttavia Suomesta kuin suomalaisilla ruotsalaisia ystäviäja läheisiä tuttavia. Ruotsalaisista noin 75 prosentilla on tällainen ystävä tai läheinentuttava. Suomalaisten keskuudessa vastaava osuus on huomattavasti pienempi (noin 25prosenttia). Vain vajaalla puolella suomalaisista, noin 45 prosentilla, on ruotsalainentuttava, kun taas ruotsalaisista paljon useammalla (83 prosentilla) on joku tuttava, jokatulee Suomesta. Yhteenvetona voidaan toisin sanoen todeta, että ruotsalaisilla tuntuuolevan enemmän henkilökohtaisia siteitä suomalaisiin kuin suomalaisilla ruotsalaisiin.Vastaukset joihinkin muihin kysymyksiin osoittavat, että ruotsalaisten suomalaiset ystävätovat oman perheen keskuudessa, työtovereina tai naapureina, kun taas suomalaistenystävät ovat etupäässä oman perheen parissa. Tämä seikka tukee sitä ajatusta, että suomalaistenruotsalaiset ystävät tai läheiset tuttavat olisivat ensisijaisesti joidenkin Ruotsiinmuuttaneiden sukulaisten kumppaneita. Kun kysymyksessä ovat pinnallisemmattuttavuudet naapurimaasta, työelämällä on taas suurempi merkitys ruotsalaisille. Heovat tutustuneet johonkin Suomesta tulleeseen henkilöön ennen kaikkea työtoverina.Hajanaisempi on sen sijaan se kenttä, jolla suomalaiset tapaavat ruotsalaisia.Se, että henkilöllä on suomalainen tai ruotsalainen ystävä tai läheinen tuttava, ei merkitsesamaa kuin se, että hänellä on avoin ja myönteinen valmius tällaiseen ystävyyteen.Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston kyselylomakkeessa oli tätä koskeva kysymys.Kysymys oli poimittu niin kutsutusta ennakkoluuloasteikosta, jota oli käytetty aikaisemmassasuomen- ja ruotsinkielisten enemmistöjen ja vähemmistöjen välisiä suhteita koskevassatutkimuksessa (Liebkind et al. 2006). Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisätutkimusosoitti, että suomalaisten ja ruotsalaisten välillä oli jälleen tuntuva ero. Ruotsalaisillaoli myönteisempi ja avoimempi valmius tällaiseen ystävyyteen. Kun heidän pitiottaa kantaa väittämään ”haluaisin mielelläni suomalaisen läheiseksi ystäväkseni”, jopa55 prosenttia sanoi, että väittämä pitää täysin paikkansa, ja lisäksi 26 prosenttia sanoiväittämän pitävän suurelta osin paikkansa. Suomalaisten keskuudessa vastaavat luvutolivat huomattavasti pienemmät (9 ja 23 prosenttia). Nämä tulokset osoittavat selvästi,että ruotsalaiset suhtautuivat myönteisemmin suomalaiseen ystävänä kuin suomalaisetsiihen, että heillä olisi ystävyyssuhde ruotsalaiseen.Yksiselitteistä käsitystä siitä, miten tämä ero pitäisi selittää, on vaikea muodostaa. Eroaei nimittäin selitä yhteys siihen, onko vastaajalla jo joku suomalainen tai ruotsalainenystävä, kuten helposti voisi otaksua. Yhteys sen sijaan tuntuu olevan yleiseen myönteiseenasenteeseen naapurimaata kohtaan (naapurimaatietous, luottamus naapurimaaninstituutioihin, myönteinen suhtautuminen laajempaan yhteistyöhön maiden välillä).Eräät muut analyysit antavat kuitenkin viitteitä siitä, että tämä ei voi olla ainoa selitys.Tästä voidaan päätellä, että suomalaiset ja ruotsalaiset haastateltavat ovat ymmärtäneet– 62 –

asianomaisen kysymyksen osittain eri tavalla. Suomalaiset vastaajat olisivat näin ollenenemmän tai vähemmän tiedostamattaan voineet tulkita ilmaisun ”ruotsalainen ystävänä”siten, ”että on ruotsalainen ystävä, joka asuu Ruotsissa ja joka kenties ei puhu suomea”.Ruotsalaiset olisivat toisaalta voineet tulkita ilmaisun ”suomalainen ystävänä” siten,että vastaajalla on ”ystävänä suomalainen, joka asuu Ruotsissa ja joka oletettavastipuhuu ruotsia”. Jos tämä olettamus on oikea, ainakin tietty osa suomalaisten ja ruotsalaisteneroista valmiudessa pitää ystävänä jotakin henkilöä naapurimaasta voisi riippuahieman epäonnistuneesta kysymyksen muotoilusta.On luonnollisesti myös aivan mahdollista, että ero heijastaa todellisia oloja ja että suomalaisettodella suhtautuvat epäilevämmin ruotsalaisiin ystäviin kuin ruotsalaiset suomalaisiin.Suomalaistenhan sanotaan usein suhtautuvan ruotsalaisiin kielteisemmin jakriittisemmin kuin ruotsalaisten suomalaisiin (vrt. Virta 2006). Palaamme tähän problematiikkaanmyöhemmin raportissamme. Ennen sitä esittelemme joitakin muita tuloksia,jotka viittaavat samaan suuntaan.Naapurimaan suhtautuminen suomalaisiin/ruotsalaisiinKun yhdistetään se, miten suomalaiset vastaajat olettavat Suomessa yleisesti suhtauduttavanruotsalaisiin, ja se, miten ruotsalaiset vastaajat olettavat Ruotsissa vastaavasti suhtauduttavansuomalaisiin, syntyy yhtenäinen kuva. Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahastonlisätutkimuksessa oli kysymyssarja, joka tarkasteli näitä seikkoja. Kysymyksetkäsittelivät sitä, miten kielteisesti tai positiivisesti vastaajat luulivat neljän eri ryhmänomassa maassa suhtautuvan ”suomalaisiin” ja vastaavasti ”ruotsalaisiin”. Nämä neljäryhmää olivat 1) vastaajan oma perhe, 2) vastaajan ystävät, 3) vastaajan työ- ja opiskelutoveritja 4) vastaajan maanmiehet yleensä. Vastaukset tuli antaa 7-portaisella asteikolla,jossa ääripäinä olivat ”Hyvin myönteinen” ja ”Hyvin kielteinen”. Tarkasteltaessaneljään osakysymykseen annettuja vastauksia kävi ilmi, että sekä suomalaiset että ruotsalaisetolivat sitä mieltä, että oma perhe suhtautuu myönteisimmin naapurikansaan.Seuraavaksi tulevat omat ystävät, työ- ja opiskelutoverit ja lopuksi omat maanmiehet.Tämä tulos voi viitata siihen, että sekä suomalaisilla että ruotsalaisilla on taipumus aliarvioidasitä, miten myönteinen yleinen suhtautuminen naapurikansaan on. Tulos viittaanäin ollen siihen, että vastaajat eivät kenties kovin hyvin tiedä, mitä ihmiset yleensäajattelevat tästä asiasta (vrt. mekanismia, jota sosiaalipsykologisissa yhteyksissä kutsutaannimellä ”pluralistic ignorance”).Tarkistus osoittaa, että vastaukset neljään esitettyyn kysymykseen voidaan suuremmittavaikeuksitta yhdistää yhdeksi ainoaksi kokonaismittariksi, joka mittaa, miten myönteisenävastaajat pitävät yleistä suhtautumista naapurikansaan omassa kotimaassaan. Tämäkokonaismittari voidaan muodostaa eri tavoin. Yksikertaisinta on laskea, kuinka moniryhmä vastaajien mielestä suhtautuu naapurikansaan hyvin myönteisesti (arvot 6 ja 7asteikolla 1–7). Vastaajat voivat toisin sanoen saada arvon 0 – 4 (jolloin 0 tarkoittaa, ettäoletetaan, että yhdelläkään näistä neljästä ryhmästä ei ole hyvin myönteinen suhtautuminen,ja 4 tarkoittaa, että oletetaan, että kaikkien neljän ryhmän suhtautuminen on– 63 –

hyvin myönteinen). Ruotsalaisista vastaajista noin 50 prosenttia oli sitä mieltä, että vä hin -tään kolme näistä neljästä ryhmästä suhtautui hyvin myönteisesti suomalaisiin. Suomalaistenvastaava osuus oli huomattavasti pienempi (noin 30 prosenttia). Vastaava eroruotsalaisten ja suomalaisten vastaajien välillä näkyi muutoinkin jokaisen neljän osakysymyksenkohdalla. Ruotsalaiset kuvittelivat toisin sanoen, että yleinen suhtautuminensuomalaisiin Ruotsissa oli myönteisempi kuin suomalaisten näkemys vastaavastasuhtautumisesta Suomessa.Nämä erot ovat tilastollisesti merkittäviä, ja ne viittaavat siis samaan suuntaan kuinhaluk kuus pitää suomalaista tai ruotsalaista ystävänään. Myös siinä suhteessa ruotsalaisetovat myönteisempiä kuin suomalaiset. Vastaukset kahteen muuhun kysymykseenantavat samansuuntaisia viitteitä. Näissä kysymyksissä suomalaiset saivat ottaa kantaakahteen väittämään, joissa sanottiin, että ”ruotsalaiset ovat yhtä mukavia kuin suomalaiset”ja ”suhtaudun ruotsalaisiin samalla tavalla kuin suomalaisiin”. Ruotsalaiset saivatottaa kantaa vastaaviin väittämiin suomalaisista. Myös näiden kahden kysymyksen suhteenruotsalaiset osoittautuivat suhtautuvan suomalaisiin myönteisemmin kuin suomalaisetruotsalaisiin. Ero on tilastollisesti merkittävä. Molemmat kysymykset oli poimittuaikaisemmassa luvussa mainitusta tutkimuksesta, joka koski suomen- ja ruotsinkielistenenemmistöjen ja vähemmistöjen välisiä suhteita (Liebkind et al. 2006).On siis ilmennyt, että ruotsalaisilla on enemmän ystäviä ja läheisiä tuttavia naapurimaastakuin suomalaisilla. Ruotsalaiset olivat myös avoimempia ja valmiimpia tällaiseenystävyyteen, ja he olivat sitä mieltä, että yleinen suhtautuminen suomalaisiin Ruotsissaoli myönteisempi kuin, mitä suomalaiset ajattelivat vastaavasta suhtautumisestaSuomessa. Ruotsalaisilla olisi toisin sanoen myönteisempi käsitys suomalaisista kuinsuomalaisilla ruotsalaisista.Suomalaisten ja ruotsalaisten väliset subjektiiviset arvoetäisyydetRaportin aikaisemmassa osassa käsittelimme erilaisia malleja, joilla tutkitaan ihmistenperusarvoja. Yksi niistä oli Shalom Schwartzin kahden kattavan arvoulottuvuuden malli.Ne olivat ensiksikin ”arvostukset, jotka korostavat muiden huomioonottamista ja toisaaltaarvot, jotka asettavat etusijalle oman menestyksen” ja toiseksi ”muutosvalmius suhteessaarvoihin, jotka asettavat etusijalle olemassa olevan säilyttämisen”. Suomalaisten jaruotsalaisten tulokset WVS-tutkimuksessa osoittivat, että ruotsalaiset olivat suomalaisiataipuvaisempia asettamaan etusijalle yhteisen hyvän (muiden huomioonottamista korostavatarvot) ja myös että ruotsalaiset olivat taipuvaisempia muutoksiin kuin suomalaiset.Kiinnostava problematiikka syntyy siitä, miten tietoisia suomalaiset ja ruotsalaiset ovatnäistä todellisista arvoetäisyyksistä ja miten hyvin te tietävät, että heidän naapurikansansaolisi tässä mielessä erilainen. Spontaani tulkinta olisi, että mitä enemmän lähtökohtanaon se, että naapurikansalla on samat perusarvot kuin itsellä, sitä myönteisemmintulee suhtautua naapurikansaan. Tätä otaksumaa voidaan tutkia, koska Suomalaisruotsalaisenkulttuurirahaston lisätutkimuksessa oli kumpaakin Schwartzin perustavaa– 64 –

arvoulottuvuutta koskeva muunneltu kysymyssarja. Lisätutkimuksessa suomalaiset saivatilmoittaa, miten tyypillisinä ruotsalaisille he pitivät näitä arvoja, ja ruotsalaiset tekivätvastaavasti saman arvion suomalaisista (Schwartzin kysymyssarjaa on selostettu raporttimmeosassa 2). Näihin muunneltuihin kysymyksiin tuli vastaukset antaa noudattaensamaa 6-portaista asteikkoa, jota käytettiin varsinaisessa WVS-tutkimuksessa, jossavastaajat saivat kuvata itseään asianomaisten kysymysten avulla.Tämä asetelma antaa mahdollisuuden tutkia, millaisia subjektiivisia arvoeroja suomalaisetja ruotsalaiset vastaajat kuvittelevat olevan heidän itsensä ja naapurikansan välillä.Mitä enemmän suomalaiset ovat ilmoittaneet, että ne arvot, jotka he itse sanovat omaavansa,olisivat tyypillisiä myös ruotsalaisille, sitä lyhyempi subjektiivinen arvoetäisyysvoidaan heillä sanoa olevan siihen, mitä he pitävät tyypillisesti ruotsalaisena. Vastaavakoskee luonnollisesti ruotsalaisia. Asianomaisiin kysymyksiin annettujen vastaustenanalysointi osoittaa, että ruotsalaiset kuvittelevat heillä olevan lyhyemmän arvoetäisyydensuomalaisiin kuin suomalaisilla ruotsalaisiin. Keskimääräinen etäisyys ruotsalaistenomien arvojen ja niiden arvojen välillä, joiden he otaksuvat olevan tyypillisiä arvojasuomalaisille, kun kysymyksessä olivat Schwartzin kysymyssarjan kymmenen arvokysymystä,oli 0.2 porrasta 6-portaisella vastausasteikolla. Suomalaisten arvoetäisyys oli kolmekertaa niin suuri, eli 0.6 porrasta. Tämä ero on tilastollisesti merkittävä.Ruotsalaisilla on niin muodoin lyhyempi subjektiivinen arvoetäisyys suomalaisiin kuinsuomalaisilla ruotsalaisiin. Mikäli lähdetään siitä, että toisista ryhmistä saadaan myönteisempikuva, kun oletetaan, että heillä on samat perusarvot kuin itsellä, johtopäätöson, että ruotsalaisilla on myönteisempi kuva suomalaisista kuin suomalaisilla ruotsalaisista.Tämä tulos ei itse asiassa ole erityisen yllättävä. Ruotsalaisillahan oli enemmänystäviä ja läheisiä tuttavia Suomesta. Jos lähtökohtana on, että ystävillä on taipumus ollakeskenään samankaltaisempia perusarvojensa suhteen, ruotsalaisten olettamus lyhyemmästäsubjektiivisesta arvoetäisyydestä perustuisi siihen, että he ovat yleistäneet kokemuksensasuomalaisista ystävistään ja läheisistä tuttavistaan. Syysuhteet voisivat kuitenkinolla myös päinvastaiset. Koska ruotsalaisilla on myönteisempi suhtautuminen suomalaisiin,he voisivat legitimoida sen otaksumalla, että suomalaiset ovat enemmän heidänkaltaisiaan. Kysymys on toisin sanoen siitä, mikä on muna ja mikä kana. Käytössämmeei ole aineistoa, joka voisi vastata tähän vaikeaan kysymykseen.Mitkä tekijät vaikuttavat naapurikansaan suhtautumiseen?Olemme nyt selostaneet kolme eri aspektia suomalaisten ja ruotsalaisten suhtautumisestatoisiinsa. Ensimmäisen aspektin kohdalla osoitimme, että ruotsalaisilla oli sekä enemmänystäviä ja satunnaisia tuttavia Suomesta kuin suomalaisilla Ruotsista. Ruotsalaisilla olimyös myönteisempi ja avoimempi valmius pitää suomalaista ystävänään kuin suomalaisillapitää ruotsalaista ystävänään. Toisen aspektin kohdalla osoitimme, että ruotsalaistenmielestä ruotsalaisten suhtautuminen suomalaisiin oli myönteisempi kuin suomalaistenmielestä suomalaisten suhtautuminen ruotsalaisiin. Kolmannen aspektin kohdalla osoitimmelopuksi, että ruotsalaiset tunsivat subjektiivisen arvoetäisyyden suomalaisiin olevan– 65 –

lyhyemmän kuin suomalaisten suhteessa ruotsalaisiin. Nämä kolme aspektia suomalaistenja ruotsalaisten suhtautumisessa toisiinsa osoittivat toisin sanoen samaa yleistä suuntausta:ruotsalaiset suhtautuvat myönteisemmin suomalaisiin kuin suomalaiset ruotsalaisiin.Näiden kolmen aspektin mitat voidaan yhdistää ja luoda yhteinen mittari sille, mitensuomalaiset ja ruotsalaiset suhtautuvat toisiinsa. Kuten kolmesta yksittäisestä aspektistasaadut mitat antavat odottaa, ruotsalaisilla on tässä kokonaismitassa selkeästi korkeammatarvot. On myös väitetty, että asia olisi päinvastainen, nimittäin että suomalaiset katsoisivatylöspäin ruotsalaisiin ja ruotsalaiset alaspäin suomalaisiin. Meidän tuloksemmeovat niin muodoin antaneet aivan päinvastaisen kuvan.Todettuamme tämän on korkea aika alkaa lähestyä mielenkiintoista kysymystä: mitä onsuomalaisten ja ruotsalaisten toisistaan muodostamien kuvien taustalla. Tämän tutkimiseksiolemme tehneet samanlaisen regressioanalyysin, jota selostimme eräässä aikaisemmassaluvussa. Tulokset on esitetty Liitteen Taulukossa A7. Tulokset osoittavat, ettänaiset ovat taipuvaisia suhtautumaan naapurikansaan myönteisemmin kuin miehet. Samakoskee vanhempia henkilöitä suhteessa nuorempiin. Koulutuksella ja tuloilla ei sensijaan ole merkitystä, mutta toisten huomioonottamista korostavilla arvostuksilla onmyönteinen merkitys. Mitä enemmän suomalaiset ja ruotsalaiset omaksuvat nämäarvot, sitä myönteisemmin he tuntuvat suhtautuvan naapurikansaansa. Lisäksi osoittautuu,että henkilöillä, joilla on paremmat tiedot naapurimaasta ja jotka luottavat enemmännaapurimaan instituutioihin, on myös myönteisempi näkemys naapurikansastaan.Näiden osatekijöiden merkityksestä riippumatta jää jäljelle kuitenkin yleinen ero suomalaistenja ruotsalaisten suhtautumisessa toisiinsa. Edellä kuvaamamme osatekijät eivättoisin sanoen voi ”sulkea pois” ruotsalaisten myönteisempää suhtautumista suomalaisiin– tai jos niin halutaan sanoa, suomalaisten kielteisempää suhtautumista ruotsalaisiin.Tämän toteamuksen myötä palaamme aikaisemmin käsittelemäämme ongelmaan,siihen, selittyykö tämä ero ilmaisujen ”suomalainen” ja ”ruotsalainen” erilaisillatulkinnoilla, vai onko ero merkittävämpi ja heijastaa sitä, että suomalaiset todella suhtautuvatkriittisemmin ruotsalaisiin kuin ruotsalaiset suomalaisiin. Keräämämme aineis toei anna johtolankoja vastata tähän kysymykseen. Otamme näin lopuksi lähtökohdaksemmeErkki Virran esseen, jota olemme jo aikaisemmin käsitelleet.Virran esseen tausta-ajatus oli, että Suomen ja Ruotsin välillä vallitsevat hyvät suhteet.Sivuhuomiona haluamme tässä mainita, että World Values Surveyn raporttien korostus,että Suomen ja Ruotsin kulttuurit yleisestä kansainvälisestä lintuperspektiivistä katsottunaovat samanlaisia, tukee tätä käsitystä Suomen ja Ruotsin läheisistä suhteista. Muttaeräänlaisena kontrapunktina tälle taustalle, jonka muodostaa Suomen ja Ruotsin välinensyvä ystävyys, Virta kuvaa, miten suomalaista kansallista omakuvaa leimaavat alemmuudentunneja levottomuus suhteessa siihen, mitä muut maat mahdollisesti ajattelevatSuomesta ja suomalaisista. Tämä tunne olisi muun muassa seurausta siitä, että Suomenhistoria on pitkälti ollut alistumisen historiaa. Ruotsalaiset nähtäisiin tässä omakuvassa”hienompana ihmislajina, joka on lisäksi erittäin tietoinen erinomaisuudestaan”– 66 –

(Virta 2006, 389). Omakuvalle, jonka ruotsalaiset välittävät toisille, on Virran mukaantunnusomaista se, että siinä ruotsalaiset ovat ”parhaita, nykyaikaisimpia ja tasa-arvoisimpia”.Tunnusomaista on niin ikään liioiteltu, mahdollisesti omahyväinen ja ymmärtäväinenhyväntahtoisuus toisia kohtaan. Virran luonnehdinnan jatkona lienee helppoolettaa, että ruotsalaisilla olisi myönteisempi suhtautuminen Suomeen ja suomalaisiinkuin suomalaisilla Ruotsiin ja ruotsalaisiin.On kuitenkin olemassa uudempaa aineistoa, joka tekee tällaisen johtopäätöksen kyseenalaiseksi.Suomen- ja ruotsinkielisiä vähemmistöjä ja enemmistöjä koskeva tutkimus, johonjo olemme viitanneet, osoittaa nimittäin, että ruotsalaisilla on vähemmän myönteinenkäsitys itsestään kuin suomalaisilla itsestään (Liebkind et al. 2006, 37-). Samanaikaisestisuomalaisilla on hiukan kielteisempi käsitys itsestään kuin ruotsalaisilla itsestään. Josnämä molemmat tulokset yhdistetään, johtopäätöksenä on, että suomalaisilla voi tuskinsanoa olevan kielteisempi käsitys itsestään kuin ruotsalaisilla itsestään. Sen sijaan ruotsalaisetnäyttäytyvät ”jalomielisimpinä”, toisin sanoen vähiten taipuvaisina omimaan itselleenpositiivisia ominaisuuksia muiden kustannuksella. Se viittaisi siihen, että ei oletarpeen selittää suomalaisten hiukan vähemmän myönteistä suhtautumista ruotsalaisiin,vaan pikemminkin ruotsalaisten myönteisempää suhtautumista suomalaisiin!Tässä yhteydessä on lisäksi tärkeätä muistuttaa, että se, miten Virta luonnehtii suomalaistaja ruotsalaista omakuvaa, viittaa pitkään historialliseen perinteeseen. Siltä pohjaltaon oleellista muistaa, että ruotsalaisten näkemys Suomesta ja suomalaisista on todennäköisestiviime vuosina tullut myönteisemmäksi. Vastaava on muutos on mahdollinensuomalaisten suhtautumisessa itseensä. Suomen nopea talouskehitys on voinut edesauttaatätä. Toinen tekijä saattaa olla, että EU-jäsenyys on vähentänyt Ruotsin merkitystä jalisännyt Suomen asemaa uutena voimakkaana ja tärkeänä toimijana kansainvälisessäyhteistyössä. Ei ole esimerkiksi lainkaan harvinaista, että ruotsalaiset hiukan kateellisinatoteavat, että Suomi tuntuu nyttemmin vieneen Ruotsilta tämän merkityksen kansainvälisissäyhteyksissä. Eräs tekijä voi myös olla se, että suomen kieli on nyt tunnustettuRuotsissa viralliseksi vähemmistökieleksi. Ruotsalaisten kannalta on lisäksi tärkeätäviitata ”uusien, näkyvien ja ’vieraampien’ maahanmuuttajaryhmien tuloon. Nämäryhmät sijoittuvat Ruotsin yhteiskunnassa asemiin, jotka olivat aikaisemmin kuuluneetsuomenkieliselle väestölle” (Catomeris 2004, 107). Tällaiset tekijät olisivat näin ollen osittainvaikuttaneet siihen, että ruotsalaisten käsitykset suomalaisista ovat viime aikoinatulleet huomattavasti myönteisemmiksi. Kun palataan ajassa pitemmälle menneisyyteen,ei sen sijaan olisi erityisen vaikeata löytää katetta sille, että ruotsalaisilla tuolloinoli kielteisempi suhtautuminen suomalaisiin (Catomeris 2004, luku 2).Tältä pohjalta voidaan tuskin sanoa, että analyysimme suomalaisten ja ruotsalaistensuhtautumisesta toisiinsa olisi antanut täysin odotusten vastaisia tuloksia. Tämä ei luonnollisestikuitenkaan estä löytöjemme problematisoimista. Päätämme sen vuoksi raporttimmejoihinkin kriittisiin pohdiskeluihin.– 67 –

Lopuksi joitakin kriittisiä pohdiskelujaRaporttimme alussa kuvaamamme tarina kertoi siitä, miten suomalaiset ja ruotsalaiset reagoivataivan eri tavalla kohdatessaan suuren elefantin. Siksi voi olla syytä muistuttaa, ettätällainen kohtaaminen voi tosiasiassa saada aikaan muitakin reaktioita kuin mitä tarinassakuvattiin. Eräs raporttimme kirjoittajista voi nimittäin kertoa poikavuosiensa henkilökohtaisenkokemuksen siitä, kun hänen kotikaupunkiinsa oli tullut sirkus. Poika tiesi, että sille,joka pysytteli näkyvissä ja tarjoutui auttamaan telttojen pystyttämisessä, oli tapana antaavapaalippu sirkukseen. Hän sai sattumalta auttaa siivoamalla elefanttien telttaa, hakemallaruokaa elefanteille ja huolehtimalla siitä, että asiattomat eivät tulleet liian lähelle elefantteja,jotka oli sidottu jaloistaan kiinni ketjuilla. Kun sirkusteltta oli saatu hyvin paikoilleen ja sirkuspiti avata, yleisölle tarjoutui mahdollisuus tutustua sirkuksen tiloihin, myös elefanttitelttaan.Poika, joka oli alkanut tottua elefanttien läheisyyteen, alkoi kerskailla katsojille juurihankkimallaan asemalla elefanttiteltassa. Hän uskaltautui luutansa kanssa menemäänaivan lähelle yhtä elefanteista. Silloin elefantti ärsyyntyi ja läimäytti poikaa kärsällään.Poika tietysti pelästyi ja hiukan kalpeana perääntyi elefantin luota yrittäen samalla salatakatso jilta, että oli pelästynyt. Turvallisen etäisyyden päässä elefantista hän saattoi taasalkaa kerskailla vasta hankkimallaan elefantinhoitajan pätevyydellä. Vielä tänä päivänäkinpoika muistaa, miltä tuntui, kun elefantti läimäytti häntä kärsällään.Tämän kokemuksen merkitys piilee siinä, että se osoittaa, että se, miten reagoi kohdatessaansuuren elefantin riippuu enemmän siitä, miten lähelle elefanttia tulee, kuin siitä,mitä kansallisuutta edustaa. Se, että suomalainen Virran esseessä pelästyi elefanttia jaruotsalainen taas halusi auttaa sitä, ei toisin sanoen olisikaan perustunut heidän eri kansallisuuksiinsavaan siihen, miten lähellä elefanttia he olivat ja mitä elefantti silloin teki.Henkilökohtaista muistoa poikavuosilta voidaan siten käyttää herättämään epäily suhteessasiihen, miten juttua kansallisista ominaisuuksista parhaiten tulisi tulkita! Ruotsalaisenja suomalaisen erilaiset reaktiot heidän kohdatessaan elefantin olivat kentiesenemmän satunnaisen tilanteen kuin erilaisten kansallisten ominaisuuksiensa ilmaus.On kuitenkin vaikea uskoa, etteikö kansa, joka on pitkän aikaa ollut vieraan vallan alainenja jota on katsottu nenänvartta pitkin, sisällyttäisi tällaisia kokemuksia omakuvaansa.Sosiaalipsykologian oppikirjoissa väitetään usein, että ihminen näkee itsensä sellaisena,kuin toiset hänet näkevät. Sen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse merkitä sitä, että omakuva,johon ovat vaikuttaneet tällaiset historialliset kokemukset, olisi keskeinen ja kuvaisiihmisen persoonallisuuden ydintä.Kun katsotaan World Values Surveyn viimeisimmän kyselykierroksen suomalaista jaruotsalaista aineistoa, nähdään suomalaiset pikemminkin hiukan tyytyväisempinä elämäänsäkuin ruotsalaiset, vaikka tämä ero ei olekaan riittävän suuri ollakseen tilastollisestimerkittävä. Hiukan useammat suomalaiset kuin ruotsalaiset tosin sanovat, että heeivät täydellisesti hallitse elämäänsä eikä heillä ole täydellistä valinnan mahdollisuutta(13,7 prosenttia ja 8,5 prosenttia), mutta ero on marginaalinen. Suuri enemmistö suomalaisista(86 prosenttia) sanoo, että on tärkeätä opettaa lapsia olemaan suvaitsevaisia ja– 68 –

kunnioittamaan toisia. Vastaava osuus ruotsalaisista on vain hiukan suurempi (94 prosenttia).Hyvin suuri enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että heillä ei olisi mitäänsitä vastaan, että heillä olisi naapurina joku, joka puhuu toista kieltä. Vastaava ruotsalaistenosuus on vain hiukan suurempi. Vajaat 20 prosenttia suomalaisista sanoo, ettämuut yrittäisivät käyttää heitä hyväkseen, jos saisivat tilaisuuden siihen. Ruotsalaistenvastaava osuus on vain 7 prosenttiyksikköä suurempi. Suuri enemmistö suomalaisistaon ylpeitä kansallisuudestaan (yli 95 prosenttia), kun taas ruotsalaisten vastaava osuuson hiukan pienempi (88 prosenttia). Vajaan 30 prosentin vähemmistö suomalaisista onsitä mieltä, että etninen monimuotoisuus on kielteistä Suomen yhtenäisyyden kannalta,ja vastaava osuus ruotsalaisista on vain noin 10 prosenttiyksikköä pienempi.Tällä tavoin voidaan käydä läpi sekä WVS-tutkimusten että muiden vastaavien tutkimustenaineistot kysymys kysymykseltä. Silloin syntyy kuva, jonka mukaan elefanttitarinassaesiintynyt suuri ero suomalaisten ja ruotsalaisten välillä kutistuu ja pienenee. Vaikka edellämainitut erot ovat tilastollisesti merkittäviä, ne ovat kuitenkin pohjimmiltaan melko marginaalisia.Nämä marginaaliset erot voivat tuskin täysin selittää sitä, miksi suomalaiset suhtautuvatniin paljon kielteisemmin Ruotsiin ja ruotsalaisiin kuin ruotsalaiset Suomeen ja suomalaisiin.Nämä marginaaliset erot voivat tuskin myöskään kuvata mitään enemmän tai vähemmänläpikäyvää henkilökohtaisen identiteetin ydintä. Tällaisten erojen selittäminen ainoiksisyiksi suomalaisten erilaisille käsityksille Ruotsista ja ruotsalaisista ei liene erityisen harkittua.Voidaan myös kysyä, eikö koko tämän raportin rakenne heijasta ruotsalaisuutta. Raportintoisessa osassa käsitellään suhtautumista demokratiaan ja tasa-arvoon, toisten huomioonottamistakorostavia arvoja ja muutosvalmiutta sekä emansipatiivisia vapausarvojaja epäperinteisiä arvoja. Näitä arvoulottuvuuksia kuvataan taloudellisen, sosiaalisen japoliittisen kehityksen kulttuurisena voimavarana. Ruotsalaisilla olisi kaikeksi onneksienemmän näitä voimavaroja kuin muilla (Pettersson & Esmer 2005) ja heillä on myösmyönteisempi näkemys naapurimaastaan ja naapurikansastaan kuin suomalaisilla.Periaatteessa sekä raportin että Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston lisäkyselynrakenne olisi voinut olla toisenlainen. Käsiteltyjen arvoulottuvuuksien sijasta raportissaolisi voitu ottaa keskeiseksi hyvän työmoraalin, normien noudattamisen tahdon ja EUsitoutuneisuudenanalyysi. Silloin kuva suomalaisten ja ruotsalaisten kulttuuriyhtäläisyyksistäja eroista olisi ollut toisenlainen. Samalla tavoin olisivat keskeisiä vertailukohtiavoineet olla ympäristötietoisuus ja suhtautuminen maailmanlaajuiseen johtamiseen(”global governance”). Myös siinä tapauksessa kuva suomalaisten ja ruotsalaisten välisistäsuhteista olisi todennäköisesti ollut toisenlainen.Sen vuoksi voi olla viisasta lopuksi muistuttaa, että ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”.Raporttimme on huutanut tiettyyn suuntaan ja saanut sen mukaiset vastaukset.Mikäli se olisi huutanut toiseen suuntaan, olisivat vastaukset todennäköisesti olleettoisenlaisia. Mutta vaikka näin saattaakin olla, haluamme kuitenkin päättää raporttimmetoivomukseen, että meidän tapamme huutaa on kuitenkin antanut joitakin vastauksia,jotka voivat valaista Suomen ja Ruotsin välisiä kulttuurisuhteita.– 69 –

– 70 –

Del 2VIITTEETAllardt, E., 1975. Att ha Att älska Att vara. Om välfärd i Norden, Lund: ArgosAndersson, L & Krantz, O., 2006. ”Tillväxt och konvergens”, J Aunesluoma & S Fellman (eds) Från lika till olika.Finlands och Sveriges ekonomier på 1900-talet, Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland.Aunesluoma, J & Fellman, S., 2006. ”Introduktion”, J Aunesluoma & S Fellman (eds) Från lika till olika.Finlands och Sveriges ekonomier på 1900-talet, Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland.Anheier, H & Isar, R., 2007. Conflicts and Tensions, The Cultures and Globalization Series 1, London: SageArts, W., Hagenaars, K. & Halman, L. (eds). 2003. The Cultural Diversity of European Unity, Leiden: Brill.Baron, S., Field, J. & Schuller. T (eds). 2000. Social Capital. Critical perspectives,Oxford: Oxford University Press.Bladh, G & Kuvaja, Ch., 2006. ”Från ett rike till två nationalstater” i G Bladh & Ch Kuvaja (eds)Dialog och särart. Människor, samhällen och idéer från Gustav Vasa till nutid,Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland.Blanck, D & Pettesson, T., 2006. “Strong Governance and Civic Participation: Some Notes on the CulturalDimension of the Swedish Model” L Harryson & P Berger (eds) Developing Cultures. Case Studies.Catomeris, C., 2004. Det ohyggliga arvet. Sverige och främlingen genom tiderna, Stockholm: OrdfrontDaun, Å., 2005. En stuga på sjätte våningen. Svensk mentalitet i en mångkulturell värld.Stockholm: Bruno Östlings Bokförlag Symposion.Delhey, J & Newton, K., 2003. “Who trusts? The origin of trust in seven societies”, European societies, 5: 2.Denk, T., 2001. Tillit och politisk ordning. G. Aronsson & J. Carlsson (reds) Tillitens ansikten,Lund: Studentlitteratur.Estes, R., 2002. Global change and social indicators. M. Weil (ed) Handbook of Community Praxis,Beverly Hills: Sage Publications.Esty, D, Levy, M, Srebotjak, T & de Sherbirnin, A, 2005, Environmental sutantainabilty Index. BenchmarkingInternational Environmental Stewardship, New Haven: Yale Center for Environmental Law & policy.Giddens, A., 1992. Consequences of modernity, Cambridge: Polity PressHägg, G., 2003. Svenskhetens historia, Stockholm: Wahlström & Widsrtand.Inglehart, R., 1997. Modernization and postmodernization, Princeton: Princeton University Press.Inglehart, R & Baker, W., 2000. Modernization, cultural change and the persistence of traditional values.American Sociological Review, February.Inglehart, R. & Welzel, C., 2005. Modernization, Cultural Change and Democratization.Cambridge: Cambridge University Press.– 71 –

Inglehart, R. & Oyserman, D., 2004. Individualism, autonomy, self-expression. H. Vinken et al (eds)Comparing Cultures. Dimensions of Culture in a Comparative Perspective, International Studies inSociology and Anthropology, Vol XCIII, Leiden Brill.Inglehart, R. & Welzel, C., 2005a. Modernization, Cultural Change and Democratization.Cambridge: Cambridge University Press.Inglehart, R & Welzel, C., 2005b. “Exploring the unknown: Predicting the responses of publics not yetsurveyed”, International review of sociology, Vol 15 (1).Johansson, T. & Miegel, T., 1992. Do the right thing, Stockholm: Almqvist & Wiksell International.Johnson-Cartee, K., & Copeland, G. A., 2004. Strategic Political Communication: Rethinking SocialInfluence, Persuasion, and Propaganda. A Selection in the Political Communication Series, Lanham,MD: Rowman & Littlefield, Inc.Junila, M & Westin, Ch., 2006. ”Inledning”, M Junila & Ch Westin (eds), Mellan majoriteter ochminoriteter. Om migration, makt och mening, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.Kaiser, A & Högselius, P., 2007. ”Rapport från projektet Resurs eller avfall? Internationella beslutsprocesserkring använt kärnbränsle” SKB.s samhällsforskningsprogram, Seminarium, Stockholm 2007.Liebkind, K., Nyström, N., Honkanummi, E & Lange, A., 2006. ”Svenskt och finskt som minoritet ochmajoritet”, M Junila & Ch Westin (eds), Mellan majoriteter och minoriteter. Om migration, makt ochmening, Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland.McGrae, R., 2001. “Trait psychology and cultures: Exploring intercultural comparisons”,Journal of personality, 69.Meinander, H., 1998. “Prologiue: Nordic history, society and sport”, H Meinander & J Mangan (eds)The Nordic world. Sport in society, London: Frank CassMeinander, H., 2006. Finlands historia, Stockholm: AtlantisMurphy, R., 1986. Culture and Social Anthropology: An Overture. 2nd ed. Englewood Cliffs,NJ: Prentice Hall.Pettersson, T., 1991. ”Kyrkfolket, den gode medborgaren och demokrati”, Svensk teologisk kvartalstidskrift.Pettersson, T., 1992. ”Folkrörelsefolk och samhällsförändring”, S Axelson & T Pettersson (eds)Mot denna framtid, 1992Pettersson, T., 2007. “Human Values and Civic Education. Adolescent Orientations towardsGender Equality and Good Citizenship”, B Hettne (ed), Human Values and Global Governance.Studies in Development, Security and Culture, London: Palgrave Macmillan (in press).Pettersson, T & Esmer, Y., 2005. Vilka är annorlunda? Om invandrares möte med svensk kultur.Integrationsverkets rapportserie: 2005:03. Norrköping: Integrationsverket.Prescott-Allen, R., 2001. The Wellbeing of nations, Washington: Island PressRothstein, B., 2003. Sociala fällor och tillitens problem, Stockholm: SNS förlagSchneider, D., 2004. The psychology of stereotyping, New York: The Guilford PressSchwartz, S., 1999. Cultural value differences. Some implications for work. Applied Psychology.An International Review, 48Schwartz, S., 2004. Mapping and interpreting cultural differences around the world, H. Vinken et al. (eds.),Comparing cultures. Dimensions of culture in a comparative perspective. Leiden: Brill Academic Publishers.Schwartz, S., 2006. “A theory of cultural Value Orientations: Explication and Applications”.Y Esmer & T Pettersson (reds). Measuring and Mapping Cultures: 25 years of Comparative Value Studies,Leiden: Brill.– 72 –

Sears, D. & Levy, S. 2003. Childhood and adult political development. D. Sears, L. Huddy & R. Jervis(eds). Oxford handbook of political psychology, Oxford: Oxford University Press.Spencer-Oatey, H., 2000. Culturally speaking: Managing rapport in talk across cultures, London: Cassell.Terraciano, A., et al. 2005. “National Character does not reflect mean personality traits levels in 49 cultures”,Science, Oct 10, Vol 130.Vinken, H., Soeters, J. & Ester, P., 2004. Comparing cultures. Dimensions of culture in a comparativeperspective, International studies in sociology and social antropology, Leiden: Brill.Weibull, L & Börjesson, B., 1990. ”Förtroende för elva svenska samhällsinstitutioner” i S Holmberg & LWeibull (red): Medier och opinion i Sverige, Statsvetenskapliga institutionen, Göteborgs universitet.Welzel, C., Inglehart, R. & Klingeman. 2002, Effective democracy, mass culture, and the quality of elites:The human development perspective. International journal of comparative sociology, 43(3-5).– 73 –

– 74 –

Del 2LIITTEETTAULUKKO A1. Tulokset konfirmatorisesta 7:ään demokraattista hallintotapaa koskevaan väittämäänannetun vastauksen analyysistä. Tiedot vuoden 2006 WVS-tutkimuksesta 31 maassaAGFI = ,972, RMSEA = ,069, n = 33 150MittavirheMittavirheHyvä että on demokraattinen järjestelmäTärkeätä elää demokratiassa,55,68Myönteinensuhtautuminendemokratiaan,42MittavirheMittavirheMittavirheParempi että on vahva johtajaParempi antaaasiantuntijoiden päättääParempi antaapuolustusvoimien päättää,50,77,43Ei pidäepädemokraattisistajärjestelmistäTAULUKKO A2. Tulokset kahden perustavan arvoulottuvuuden 8 indikaattorin faktorianalyysistäRonald Inglehartsin mallin mukaan. Tiedot viimeisimmästä WVS-tutkimuksesta vuodelta 2006 36 maasta.AGFI = ,974 RMSEA = ,053, n = 38 100.MittavirheSosiaalinen luottamus,35MittavirheMittavirheVähemmistöjen suvaitseminenSosiaaliset protestit,63,48Emansipatiivisetvapausarvot,39MittavirheJälkimaterialismi,45MittavirheJumala tärkeäMittavirheMittavirheTotteleminen ja uskonnollisuustärkeitäKansallinen ylpeys,73,48,31,30PerinteisetarvotMittavirheEnemmän painoaauktoriteeteille– 75 –

TAULUKKO A3. Tulokset 6 perustavan arvoulottuvuuden varimaxkiertävästä komponenttianalyysistä.Aineisto World Values Surveyn vuoden 2006 tutkimuksesta 31 maassa (n = 31 500).Emansipat., muiden huom.Demokratia ja tasa-arvoMuutos, sekuläärinen,ei-perint. instit.Muiden huomioonottamista korostavat arvot vai oma menestys 0,67 -0,21Emansipatiiviset vapausarvot 0,69 0,33Demokraattinen perusnäkemys 0,53 -0,11Myönteinen suhtautuminen tasa-arvoon 0,61 0,27Perinteiset arvot 0,12 -0,77Muutostaipumus vs säilyttäminen 0,13 0,77TAULUKKO A4. Suomen ja Ruotsin tulokset regressioanalyysistä, jossa indeksi yleisestä naapurimaatietoudesta riippuvaisena muuttujana ja viitemaa, ikä, sukupuoli, koulutus, tulot ja kaksi perustavaaarvo ulottuvuutta riippumattomina muuttujina (n noin 1 100). Standardoidut regressiokertoimet.Tilastollisetivarmistettu?Viitemaa (Suomi) 0,49 Kyllä, p < .001Sukupuoli -0,19 Kyllä, p < .001Ikä 0.21 Kyllä, p < .001Koulutus 0.07 Kyllä, p < .01Viestinten käyttö 0.17 Kyllä, p < .001Muiden huomioonottamista korostavat vapausarvot, demokratia ja tasa-arvo 0,10 Kyllä, p < .01Ei-perinteinen muutostaipumus -0,06 Kyllä, p < .06TAULUKKO A5. Suomalaiset ja ruotsalaiset tulokset regressioanalyysistä, jossa indeksi luottamukselle6:een naapurimaan instituutioon on riippuvainen muuttuja ja viitemaa, ikä, sukupuoli, koulutus, tulotja yleinen naapurimaatietous sekä kaksi perustavaa arvoulottuvuutta ovat riippumattomia muuttujia(n noin 1 100). Standardoidut regressiokertoimet.RegressiokerroinRegressiokerroinTilastollisetivarmistettu?Viitemaa (Ruotsi) 0,25 Kyllä, p < 0,001Sukupuoli 0,02 EiIkä 0,05 EiKoulutus 0.00 EiTulot 0.02 EiLuottamus oman maan instituutioihin -0,02 EiSubjektiivinen hallinta ja oma valta 0,09 Kyllä, p < 0,06Yleinen naapurimaatietous 0,07 EiMuiden huomioonottamista korostavat vapausarvot, demokratia ja tasa-arvo 0,20 Kyllä, p < 0,001Ei-perinteinen muutostaipumus 0,05 Ei– 76 –

TAULUKKO A6. Suomalaiset ja ruotsalaiset tulokset regressioanalyysistä, jossa indeksi myönteisellesuhtau tumiselle maiden väliseen yhteistyöhön riippuvaisena muuttujana ja viitemaa, ikä, sukupuoli,koulutus, tulot ja yleinen naapurimaatietous, luottamus naapurimaan instituutioihin sekä kaksi perus -tavaa arvo ulottuvuutta riippumattomina muuttujina (n noin 650). Standardoidut regressiokertoimet.Tilastollisetivarmistettu?Viitemaa (Ruotsi) 0.08 EiSukupuoli -0,08 Kyllä, p < 0,01Ikä 0.05 EiKoulutus 0,05 EiTulot -0,02 EiYleinen naapurimaatietous 0.15 Kyllä, p < 0,01Luottamus naapurimaan instituutioihin 0.18 Kyllä, p < 0,01Muiden huomioonottamista korostavat vapausarvot, demokratia ja tasa-arvo 0,13 Kyllä, p < 0,01Ei-perinteinen muutostaipumus -0,02 EiTAULUKKO A7. Suomen ja Ruotsin tulokset regressioanalyysissä, jossa indeksi myönteinen suhtautuminennaapurimaahan on riippuvaisena muuttujana sekä viitemaa, sukupuoli, ikä, koulutus, tulot, myönteinensuhtautuminen naapurimaahan sekä kaksi perustavaa arvoulottuvuutta riippumattomina muuttujina(n noin 650). Standardoidut regressiokertoimet.RegressiokerroinRegressiokerroinTilastollisetivarmistettu?Viitemaa (Ruotsi) 0.34 Kyllä, p < 0,001Sukupuoli 0,13 Kyllä, p < 0,02Ikä 0.00 EiKoulutus 0,00 EiTulot 0,06 EiMyönteinen suhtautuminen naapurimaahan 0.12 Kyllä, p < 0,02Muiden huomioonottamista korostavat vapausarvot, demokratia ja tasa-arvo 0,19 Kyllä, p < 0,01Ei-perinteinen muutostaipumus 0,04 Ei– 77 –