to get the file - Sosiaalikollega

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 19Marja Hiitola-Moilanen (toim.)KEHITTÄMISEN POLKUJA PERHETYÖSSÄPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusOulu 2005

Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusOulun toimintayksikköPL 58, 90015 Oulun kaupunkiPuh. (08) 558 44113, fax. (08) 558 44032Oulun kaupungin painatuskeskusOulu 2005ISSN 1458-5375ISBN 952-5441-18-0

SISÄLLYSESIPUHE……..……….………………………………………………..….………...1OSA IHANKEKOKONAISUUS JA SEN ARVIOINTIPERHETYÖN MAHDOLLISUUDET PÄIVÄ-HOIDOSSA -HANKE……..................................................................................4Marja Hiitola-MoilanenKONSULTAATIO PERHETYÖN MUUTOS-PROSESSIN TUKENA VARHAISKASVATUKSESSA…...……23Marja Hiitola-Moilanen, Seija Järvi, Eeva-Liisa Kronqvist,Hannakaarina Sarvela, Aila Tiilikka ja Aira VähätautioKERTOMUKSET PROJEKTIN ARVIOINNINTYÖKALUINAEila Estola ja Mervi Uusimäki………………………………..…………….33KEHITTÄMISEN POLKU EILISESTÄ HUOMISEEN -ARVIOINNIN TULOKSIAAnna-Maija Puroila…………………..…………………………….…………..58OSA IIPILOTTIYKSIKÖIDEN KOKEMUKSIAKEHITTÄMISTYÖSTÄAVOIMET PÄIVÄKODIT……………………………….……………….....83Haapalehto-Myllyojan alue…………………………………………………..84Kaijonharju-Kuivasjärven alue……………………………………………...87

Keskustan alue…………………………………………………………………..100Tuira……………………………………………………….………………………..108Hintan päiväkoti……………………………………...…………………………113Kaukovainion päiväkoti………………………………..…………………….121Maikkulanraitin päiväkoti……………………...……………………………131Meri-Toppilan päiväkoti……………………….…………………………….145Onnelan lastenkoti……………………………..………………………………150Pöllökankaan päiväkoti………………………………………………………158Rajakylä-Pateniemi-Herukan perhepäivähoito…………...………….164Välivainion päiväkoti……………………………………………..…………..174LÄHTEET .............................................................................................................190LIITTEET………………………………………………………….……………..195KIRJOITTAJAT……………………………………………..…………………201

ESIPUHEPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen tarve onnoussut lapsiperheiden muuttuneesta arjesta. Sekä Oulun kaupunginpalveluiden järjestäjät että asiakaspalvelussa toimivat työntekijätkokivat, että olemassa olevat palvelut ja työtavat eivät vastanneetkaikilta osin tähän muutokseen. Eri tahot tekivät perhetyötä,mutta yhteinen näkemys perhetyöstä tuntui puuttuvan. Samanlaistaviestiä tuli eri puolelta Suomea.Hankkeen aikana yhteistyö Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen, Oulun kaupungin, oppilaitosten ja järjestöjenvälillä on tiivistynyt. Tuloksena perhetyön käsite ja sisältö ovatselkiytyneet ja perhetyön uudelleen organisointi on menossa Oulunkaupungissa. Tärkein tulos lienee kuitenkin se, että palvelutovat kehittyneet. Hankkeeseen osallistuneet työyhteisöt ovat kehittäneetuusia varhaiskasvatuspalveluita, mm. erilaisia perheryhmiä.On kehitetty uusia työmenetelmiä tai otettu käyttöönvanhoja, mm. kotikäynnit ja omahoitajatyötapa. Lähes kaikki kokeiluunosallistuneet yksiköt ovat verkostoituneet muiden toimijoidenkanssa ja kehittäneet moniammatillista työtapaa. Hankkeeseensisältyvä työyhteisöjen konsultaatio ja pitkäjänteinenkoulutus ovat mahdollistaneet kaiken tämän. Esimerkiksi Onnelanlastenkodissa on syntynyt seuraavanlaisia kehittämistyön kokemuksia:Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa –hankkeen alkaessa2002 nousi esille kysymys: voisivatko päivähoidon, lastensuojelunja lastenneuvoloiden työntekijät toimia rinnakkain vanhemmuudentukemiseksi oululaisissa perheissä? Me Onnelanlastenkodin työntekijät vastasimme kysymykseen myönteisestija halusimme päästä mukaan hankkeeseen. Olimme työssähuomanneet, että lastenkodin tärkeä yhteistyökumppani onpäivähoito. Kun alle kouluikäinen lapsi tulee lastenkotiin,hän on miltei poikkeuksetta päivähoitopalvelun piirissä ja tuleemahdollisesti päiväkodista työntekijän saattelemana lastenkotiin.Yhteistyötä Onnelan lastenkodin ja päivähoidon välilläei juurikaan ollut.

Yhteistyökumppaniksi saimme Kaukovainion päiväkodin jajohtaja Irma Vimparin työntekijöineen. Irma Vimpari olityöskennellyt aikaisemmin lastenkodissa. Siirryttyään päiväkotityöhönhän halusi jatkaa sellaista yhteistyötä vanhempienkanssa, mihin hän oli tottunut lastensuojelutyössä: kohtaamaanvanhemmat avoimesti silloinkin, kun perheessä on kriisija tarvittiin lastensuojelutyötä apuun. Halusimme päästämukaan päiväkodin työntekijöiden kanssa kehittämään yhdessäperhetyötä ja madaltamaan kynnystä päiväkodin ja lastenkodinvälillä sekä löytämään uusia yhteistyötapoja vanhempienkanssa työskentelyyn. Yhteistyö ja vuorovaikutuslastenkodin ja päiväkodin työntekijöiden sekä perheidenkanssa hankkeen aikana on osoittautunut erittäin antoisaksi:tunnemme olevamme kaikki samassa veneessä tukemassa toisiamme.Hankkeeseen sisältyvän koulutuksen myötä olemme löytäneetuusia työtapoja lastenkodin ja päiväkodin väliseen yhteistyöhönsilloin, kun asiakkaanamme on yhteinen perhe.Olemme löytäneet ne tukipilarit, jotka ovat perusta vanhemmankohtaamisessa ja perhetyössä. Lasta ei voida irrottaavanhemmasta silloinkaan, kun lapsi jää yksin päiväkotiin taihänet sijoitetaan lastenkotiin. Vanhempi kulkee aina lapsenmukana – poissaolevanakin.Toivon, että perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa –hanke on antanut työntekijöille sellaista tietoa ja kokemusta,joka jää elämään lapsen ja perheen arkeen sekä päivä- ettälastenkodissa.Tehdyn työn pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin. Tulevaisuudenhaasteena on hankkeessa rakentuneiden tulosten mahdollisimmanlaaja käyttöönotto sosiaali- ja terveystoimessa. Lämmin kiitoskaikille, jotka ovat edesauttaneet tämän raportin syntymistä!Oulussa 27.10.2005Leila KerolaPäivähoito ja perhetyön johtajaRauni KlemettiläOnnelan lastenkodin johtaja

OSA IHANKEKOKONAISUUS JA SEN ARVIOINTI

PERHETYÖN MAHDOLLISUUDET PÄIVÄHOIDOSSA- KEHITTÄMISHANKE 2000 - 2004Marja Hiitola-Moilanen1 Tausta2 Hankeorganisaatio3 Kehittämisen prosessi4 Koulutus5 Konsultaatio6 Yhteistyötahot7 Hankkeen tulokset1 TAUSTAOulun kaupungin päivähoito- ja perhetyön tulosyksikkö ja Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Oulun toimintayksikkösuunnittelivat ja toteuttivat yhteistyössä Perhetyönmahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishankkeen Oulun kaupungissavuosina 2002–2004 yhdeksässä pilottiyksikössä. Hankkeentavoitteena oli kehittää perhetyön käytäntöjä päivähoidossa.Hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Oulun yliopistonvarhaiskasvatuskeskus, Oulun seudun ammattikorkeakoulu sekäOulun sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Hankkeen käynnistymiseenvaikuttivat niin valtakunnan tasolla kuin myös Oulun kaupunginpäivähoidossa käydyt keskustelut lapsiperheiden ja lastenhyvinvoinnista. Näissä keskusteluissa nousi esille huoli perheidenjaksamisesta ja toisaalta päivähoidon henkilöstön ammatillisestavalmiudesta kohdata hyvin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissaeläviä perheitä.Varhaiskasvatuksen työntekijät kokivat haasteena kehittääpäivähoitopalveluja niin, että ne tukisivat vanhemmuutta ja edistäisivätlasten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä antaisivat vanhemmillevalinnan mahdollisuuksia kokopäiväisen hoitopaikanohelle. Päivähoitokäytännöissä vanhempien asiantuntijuus ja osallisuuslapsensa kasvatukseen, hoitoon ja oppimiseen liittyvissä

asioissa haluttiin nostaa keskiöön, jotta varhaiskasvatuksen henkilöstöyhdessä vanhempien kanssa turvaisi lasten hyvinvoinnin.Nämä haasteet asettivat henkilöstön osaamiselle ja toimintavavoillekehittämistarpeita, joihin hankkeessa mukana olevat pilottiyksikötlähtivät vastaamaan suunnittelemalla ja toteuttamallakukin oman kehittämisprojektinsa.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen tehtävänä olihankkeen koordinoiminen ja pilottiyksiköiden kehittämistyön tukirakenteenorganisoiminen. Tukirakenne koostui 1) koulutuksesta,2) konsultaatiosta, 3) kehittämiskeskusteluista, 4) tutkimuksestaja 5) arvioinnista. Lisäksi osaamiskeskus vastasi hankkeen raportoinnista.Hankkeessa oli mukana kahdeksan päivähoidon toimintayksikköäja yksi lastenkoti: Hintan, Kaukovainion, Maikkulanraitin,Meri-Toppilan, Pöllökankaan ja Välivainion päiväkodit, avoimetpäiväkodit Kaijonharju-Kuivasjärven, keskustan ja Myllyoja-Korvensuoran alueilta, Rajakylän perhepäivähoidon toimintayksikkösekä Onnelan lastenkoti.Hankekokonaisuuden tavoitteena oli kehittää vanhempien jatyöntekijöiden vuorovaikutukseen perustuvaa yhteistyötä sekä- Selkiyttää perhetyön käsitteitä ja tavoitteenasettelua. Perhetyönselvitys osana Preventteri -hanketta 2004.- Kehittää perhetyön käytäntöjä ja työmenetelmiä pilottiyksiköissä. Hankkeen pilottiyksiköt toteuttivat omat kehittämisprojektinsa2002−2004.- Kehittää edelleen alueellisten moniammatillisten tiimien toimintaa. Hankkeen pilottiyksiköt osallistuivat joiltain osinoman alueensa moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen2002 − 2004.- Kartoittaa meneillään olevat perhetyön tutkimus- ja kehittämishankkeet. Selvitys perhetyöhankkeista Oulussa.

- Tuottaa tutkimustietoa lapsiperheiden arjesta sekä perheidenja päivähoidon kohtaamisesta. Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksenkanssa yhteistyössä suunniteltuun tutkimushankkeeseenhaettiin rahoitusta Suomen Akatemialta,mutta rahoitusta ei saatu.Pilottiyksikköjen kehittämisen kohteet syntyivät yksikön omistakehittämisen tarpeista. 1 Kehittämissuunnitelmansa mukaisesti yksikötkehittelivät ja kokeilivat uudenlaisia toimintatapoja, joissatyöntekijöiden ammattitaito haluttiin ottaa monipuolisesti käyttöönvanhempien kasvatustehtävän tukemiseen. Vaikka kehittämisenkohteet valikoituivat pilottiyksiköiden ja perheiden erilaisistatarpeista käsin, oli yksiköissä kuitenkin nähtävissä myöskaikille yhteistä kehittämistyötä, jossa tavoitteena oli- työntekijöiden ammatillisen osaamisen lisääminen- uusien työmenetelmien löytäminen ja kokeilu- moniammatillisen alueellisen yhteistyön kehittäminen- työyhteisön sisäisten käytäntöjen kehittäminen.Pilottiyksiköt kehittivät uusia toimintamalleja, joiden juurtuminenpäivähoitoon ja yhteistyökumppaneiden, neuvolan ja sosiaalityönkanssa tehtävään yhteistyöhön jatkuu. Pilottiyksiköiden kokemuksiakehittämistyötä on koottu tähän julkaisuun osa II.2 HANKEORGANISAATIOPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hanke oli Oulun kaupunginsosiaali- ja terveystoimen päivähoito- ja perhetyön hanke,Hankesuunnitteluun ja hankeen etenemisen seuraamiseen osallistuivatpäivähoito- ja perhetyön johtaja sekä palveluyksikköpäällikötyhteistyössä Posken kanssa.Hankkeelle nimettiin ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli seurataja ohjata hankkeen edistymistä. Ohjausryhmä kokoontui kaikkiaan11 kertaa.1 Hiitola-Moilanen 2004

Taulukko 1. Hankkeen ohjausryhmäElomaa Riitta Terveydenhoitaja, Oulun kaupunkiFagerholm Arja Päiväkodin johtaja, Oulun kaupunkiKarvo Leena Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunkiKlemettilä Rauni Onnelan lastenkodin johtaja, Oulun kaupunkiLaine Eija Johtava sosiaalityöntekijä, Oulun kaupunkiPuolanne Liisi Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunkiPyykkö Tuulikki Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunkiRissanen Ulla Palveluyksikköpäällikkö, Oulun kaupunkiTiilikka Aila Opettaja, Oulun yliopistoUlvinen Tiina Erityislastentarhanopettaja, Oulun kaupunkiVähärautio Aira Yliopettaja, OAMKYlitalo Auli Psykologi, Oulun kaupunkiOhjausryhmän kokouksiin osallistui aikataulunsa puitteissa päivähoito-ja perhetyön johtaja Leila Kerola. Ohjausryhmän puheenjohtajanatoimi kehittämispäällikkö Anna-Maija Puroila jasihteerinä Raili Haapakoski Poskesta.Hanke toteutettiin pääosin Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimenpäivähoito- ja perhetyön tulosyksikön rahoituksella.Laajan, seudullisen ja koko sosiaali- ja terveystoimen henkilöstöllesuunnatun koulutuksen toteuttamiseen saatiin vuosittain hallintoja talous -tulosyksiköstä koulutusmäärärahaa.3 KEHITTÄMISEN PROSESSITuettu prosessikehittäminenPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen suunnitteluvaiheessapaneuduttiin kehittämistyön problematiikkaan. Millainentukirakenne parhaiten tukisi pilottien kehittämistyötä? Kokemuksestatiedettiin, ettei kehittämistyö onnistu ilman riittävää tukeaja resursointia. Hankkeessa kehiteltiin prosessikehittämisen 22 Hiitola-Moilanen, 2004

malli, jossa säännöllisellä koulutuksella, konsultaatiolla sekä itsearvioinnillatuettiin pilottiyksiköiden kehittämistyön prosessia.PilotitTukirakenneKaukovainion päiväkotiOnnelan lastenkotiKoulutusAvoimetpäiväkoditHintanpäiväkotiRajakylänperhepäivähoitoVälivainionpäiväkotiMaikkulanraitinpäiväkotiPöllökankaanpäiväkotiMeri-ToppilanpäiväkotiKonsultaatioKehittämiskeskustelutTutkimusArviointiRaportointiKuvio 1. Tuetun prosessikehittämisen malliKeskeistä pilottien kehittämistyössä oli pilottiyksiköiden vapaehtoisuusja oma innostus lähteä mukaan hankkeeseen. Suunnitteluvaiheessapäivähoitoyksiköitä informoitiin tulevasta hankkeesta,jotta yksiköille jäisi aikaa miettiä ja keskustella, halutaankohankkeeseen pilottiyksiköksi. Näin varmistettiin se, että innostusja halu kehittää omaa työtä on siellä, missä kehittämistyö tehdään.Vastuu kehittämisestä oli siis jokaisessa pilottiyksikössä niillähenkilöillä, joiden arkityötä kehittäminen koski. Joissakin yksiköissäkehittämistyön päävastuu oli tietyillä henkilöillä. He pitiväthuolen projektin etenemisestä. Toisissa yksiköissä vastuu asioidenetenemisestä oli vuorollaan useammalla työntekijällä ja joissakinesimiehellä. Oman projektin käytännöistä sovittiin yhteisessäkoulutuspäivässä hankkeen alussa. Jokainen pilottiyksikkö sopisiitä, miten huolehditaan tiedon välittyminen koulutuksista omassayksikössä, miten koulutuksiin osallistutaan ja miten hankkeeseenliittyvä oheismateriaali − kirjallisuus ja projektiin liittyvättehtävät − ovat kaikkien saatavilla.

Hankeen alussa varhaiskasvatuksen opiskelijat haastattelivat pilottiyksikköjentyöntekijöitä. Haastatteluissa kartoitettiin pilottiyksikönnäkemyksiä alueensa ja oman yksikkönsä historiasta,nykytilasta, asiakasperheistä ja palvelukulttuurista sekä tarkasteltiinoman yksikön tapaa työskennellä perheiden kanssa. Haastatteluihinosallistui pilottiyksikön johtaja ja 2−3 työntekijää.Pilottiyksiköissä käytiin ensimmäisen puolen vuoden aikanakeskusteluja siitä, mitä työtapoja ja käytäntöjä halutaan muuttaa,mitä toimenpiteitä muutos edellyttää, ketä muutos koskee, mitämuutos käytännössä tarkoittaa, mistä kehittämistyössä lähdetäänliikkeelle ja miten edetään. Analysointivaiheeseen käytettiin runsaastiaikaa ja oman projektisuunnitelman työstäminen osoittautuikinhaastavaksi tehtäväksi. Tavoitteiden selkeyttämiseen jakonkreettisten kehittämiskohteiden löytämiseen tarvittavaa keskusteluaikaaei ollut aina helppoa löytää. Työyhteisön työntekijätolivat eri lailla sitoutuneet yhteiseen päämäärään, eivätkä kaikkikatsoneet kehittämistyötä tarpeelliseksi.Säännöllisillä, kerran kuukaudessa tapahtuvilla koulutuksillaja konsultaatioilla sekä tapaamisilla hankkeen vetäjän kanssa jatoistuvalla arvioinnilla oli tärkeä merkitys kehittämistyön ja oppimisenprosesseissa.Hankkeen edetessä pilottiyksiköt itsearvioivat omaa kehittämistyötäänerilaisin arviointimenetelmin a) SWOT- anlyysi b) tarinatc) polkuanalyysia (liite 1) ja d) arviointikeskustelut työyhteisöissä(liite 2).Näillä menetelmillä pilottiyksiköt saivat tärkeää tietoa kehittämistyönsäetenemisestä suhteessa tavoitteisiin. Tarvittaessa tavoitteitatarkistettiin ja suunnattiin uudelleen. Arvioinneissa hiljaisentiedon tuleminen näkyväksi ja hankkeessa mukana olleidentyöntekijöiden omat, henkilökohtaiset kokemukset antoivat arvokastatietoa kehittämistyön ja muutosprosessin etenemisestä työyhteisöissäja yksittäisten henkilöiden kohdalla. Säännöllinen itsearviointiauttoi pilottien henkilöstöä saamaan uusia näkökulmiakehittämistyöhönsä.Yhteisissä koulutustilaisuuksissa pilottiyksiköiden työntekijättutustuivat toisiinsa ja kuulivat toisten yksiköiden työkäytännöistäja toimintatavoista. Vähitellen syntyi keskinäistä vuorovaikutusta,joka lisäsi luottamusta ja ymmärrystä. Tämä mahdollisti avoimen

keskustelun ja osaamisen jakamisen. Kokemuksia vaihdettaessahuomattiin, että jokaisella pilottiyksiköllä oli omat karikkonsa jailon hetkensä ja että kaikki ei aina mennyt suunnitelmien mukaanvaan hämmennys jopa oman projektin mielekkyydestä oli kaikilletuttu tunne. Nämä yhteiset keskustelut auttoivat näkemään omanyksikön ja oman osaamisen hyvät ja huonot puolet. Pelko siitä, ettäkaikkien pitää edetä samaan tahtiin ja samoin kehittämisideoinhälveni.Uusia toimintamalleja alettiin kokeilla syksyllä 2002. Niitäkonkretisoitiin syksyn ja alkuvuoden 2003 aikana. Uudet työmenetelmätja varhaiskasvatuspalvelut muotoutuivat kokeiluvaiheeseeneri pilottiyksiköissä erilaisiksi sen mukaan, mitä oman alueenperheet tarvitsivat ja miten oman yksikön perheiden kanssatehtävää yhteistyötä haluttiin kehittää. Syntyi esimerkiksi Esikkotoimintaaja erilaisia perheryhmiä, kehiteltiin omahoitajatyötapaaja kotikäyntejä. Oli myös yksiköitä, joissa ensisijaisesti kehitettiinvarhaiskasvatuksen sisältöasioita ja työyhteisön toimivuutta eikäkoettu tarpeelliseksi luoda uusia varhaiskasvatuspalveluita. Kaikkihankkeeseen lähteneet pilottiyksiköt olivat kehittämistyössäänaktiivisia eikä kukaan luovuttanut, vaikka notkahduksia sitoutumisessaja jaksamisessa olikin.Pilottiyksiköissä tapahtui merkittävää kasvua ja oppimistaniin työyhteisöissä kuin henkilöstössäkin. Uusien työkäytäntöjenomaksuminen ja omakohtainen asiaan perehtyminen niin omahoitajatyökäytännössä,erilaisissa perheryhmissä kuin kotikäynneissäkinlisäsi hankkeessa mukana olevien työntekijöiden henkilökohtaistavoimaantumista ja ammatillista varmuutta. Osa heistärohkaistui jo hankkeen aikana kertomaan eri tahoille uusista työkäytännöistä.Hanke eteni prosessina, jossa lähtötilanteen analyysistä edettiintilanteiden erittelyyn ja uuden toiminatamallin kehittämiseen,konkretisointiin ja kokeiluun. 3 Hankkeessa tätä pilottiyksiköidenkehittämisprosessia tuettiin koulutuksen, konsultaation ja arvioinninavulla.3 Hiitola-Moinane 2004

AikaKevät 2002Syksy 2002Tavoitteita konkretisoidaan jakehittämiskohteita täsmennetään.Kevät 2003Syksy 2003Kevät 2004Syksy 2004Kevät 2005Hankeen eteneminenKoulutus käynnistyy.Konsultaatio käynnistyy.Pilottien haastattelut omakehittämiskohde täsmentyy.Pilottien omien projektiensuunnittelu käynnistyy.Projektisuunnitelmat ovat valmiit.Koulutus jatkuu.Konsultaatio jatkuu.Uudet työmenetelmät kokeiluun.Oman kehittämistyön arviointialkaa.Koulutus jatkuu.Konsultaatio jatkuu.Uusien työmenetelmien kokeilujatkuu.Oman kehittämistyön arviointijatkuu.Koulutus jatkuu.Konsultaatio jatkuu.Uudet työmenetelmät käytössä.Uusista työmenetelmistä tiedottaminenlaajemmin päivähoitoon pilottitori.Oman kehittämistyön arviointijatkuu.Koulutus jatkuu.Konsultaatio jatkuu.Uudet työmenetelmät käytössä.Oman kehittämistyön arviointijatkuu.Pilottien oman loppuraportintyöstäminen.Konsultaatio jatkuu 31.12.2004saakka.Hankeen arviointi.Päätösseminaari.Hankkeen loppuraportintyöstäminen.Kuvio 2. Hankkeen eteneminen

4 KOULUTUSSuomalaisen yhteiskunnan muutos viimeisen vuosikymmenen aikanaon ollut nopeaa ja se on vaatinut lapsiperheiltä sopeutumistakiristyvään kilpailuun työpaikoista ja hektiseen elämään. Perheetelävät erilaisessa yhteiskunnassa kuin aikaisemmin ja tarvitsevatpäivähoidolta erilaista palvelua ja tukea kuin aikaisemmin. Pilottiyksiköittenhenkilöstö ilmaisi analyysivaiheessa tehdyissä haastatteluissatarvitsevansa lisäkoulutusta uusimpaan tietoon perustuvastayhteiskunnallisesta kehityksestä, vanhempien kohtaamisestaja vanhemmuuden tukemisesta, palvelujen tuottamisesta jamoniammatillisten tiimien työskentelystä sekä uudenlaisista tavoistatyöskennellä perheiden kanssa.Pilottiyksiköitten henkilöstön kehittämistyötä tuettiin säännöllisenkerran kuukaudessa tapahtuvan koulutuksen avulla. Koulutuksetolivat joko kokopäiväisiä tai puolen päivän mittaisia.Koulutuksella pyrittiin vastaamaan niihin moninaisiin haasteisiin,joita työntekijät työssään kohtaavat.Hankkeen koulutuksissa kuultiin eri tieteenalojen asiantuntijoitakasvatustieteen, kehityspsykologian, lastenpsykiatrian ja yhteiskuntapolitiikanalueilta (liite 3). Koulutuksella vahvistettiinhenkilöstön valmiuksia työskennellä erilaisten perheiden kanssasekä kehitettiin uusia työmenetelmiä, joilla pyrittiin vahvistamaanlapsen hyvinvointia: vanhempien ja päivähoidon henkilöstön yhteistyötä.Koulutuksiin liittyi oheismateriaalia, joka jaettiin pilottiyksiköilleetukäteen luettavaksi.Koulutussuunnitelmat tehtiin vuodeksi kerrallaan. Näin pilottiyksikötpystyivät oman työnsä suunnittelussa ottamaan huomioonkoulutuspäivät riittävän ajoissa ja varmistamaan osallistumisensakoulutuksiin. Osallistuminen vaihteli eri pilottiyksiköidenvälillä. Suurin syy siihen, ettei koulutuksiin voitu osallistua siinämäärin kuin olisi haluttu, oli sijaisjärjestelyjen heikkous.Osa koulutuksista oli avointa, kaikille lapsiperheiden kanssatyöskenteleville sosiaali- ja terveystoimen työntekijöille suunnattuakoulutusta, joihin osallistui myös lähikuntien työntekijöitä.Yhteisten koulutusten avulla haluttiin lisätä perheiden kanssatyöskentelevien eri ammattilaisten yhteistyötä.

Taulukko 2. Koulutusten tunti- ja osallistujamäärät2002 − 2004Vuosi Tunnit Osallistujia2002 63 t 6292003 65 t 6612004 44 t 488Yhteensä 2002−2004 172 t 1778Taulukko 3. Koulutuksiin osallistujat 2002 − 2004Oulun kaupunkiKevät2002Syksy2002Kevät2003Syksy2003Kevät2004Syksy2004KaikkiPäivähoito- japerhetyö 370 118 359 86 143 172 1248Sosiaalityö 36 14 70 13 12 - 145Terveydenhuolto 4 - 19 1 8 - 32Mielenterveys- javammaispalvelutyö 14 - 25 - 6 2 47Projektityöntekijät/järjestöt 39 - 15 - 10 - 64Seurakunta 6 2 1 1 2 - 12Muut (opiskelijat,konsultit, op.toimi,nuorisotoimi,luottamusmies)26 2 18 10 50 12 118Yhteensä 4 495 136 507 111 231 186 1666Hankkeen edetessä säännöllisen kuukausittain tapahtuvan koulutuksenlisäksi järjestettiin ns. täsmäkoulutusta pilottiyksiköidentoiveiden mukaan. Syksyllä 2002 lokakuussa tehtiin opintomatkaKuopioon, Sinikellon päiväkotiin. Lastenpsykiatrian erikoislääkäriAnna Tuliharju kertoi toteuttamansa Auta lasta kasvamaan- hankkeen taustaa ja teoriaa. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittääpäivähoitokäytäntöjä, jotka entistä paremmin turvaisivat lasten4 Luvuista puuttuu ympäristökuntien osallistujamäärä

kiintymyssuhteita, lasten tervettä psyykkistä kehitystä sekä vahvistaisivatvanhempien osallisuutta päivähoidossa. Sinikellon päiväkodinhenkilökunta kertoi päiväkodissa toteutettavasta omahoitajatyötavasta.Omahoitajuus herätti suurta mielenkiitoa ja innostiHintan, Meri-Toppilan ja Ruiskukan henkilöstöä kehittelemäänomanlaistaan omahoitajatyökäytäntöä. Anna Tuliharju kouluttihankkeeseen osallistujia Oulussa huhtikuussa 2003.Joulukuussa 2003 toteutettiin perhepäivähoitajille omahoitajuudestakoulutusilta, johon osallistui 31 perhepäivähoitajaa. Kouluttajanaoli psykologi Ulla Paakkola.Kolmas täsmäkoulutus järjestettiin vuorovaikutustaitojen kehittämisestä.Kasvatusyhteistyöhankkeen kanssa yhteistyössä toteutettiinToimiva perhe -kurssi. Kurssi painottui viestintätaitojenopetteluun: kuuntelutaitoihin, selkeään viestintään sekä ristiriitojenratkaisuun. Kurssin kouluttajina toimivat projektipäällikkö IrjaKnuuti ja päiväkodin johtaja Irma Vimpari. Kurssi kesto oli 24tja kurssiin osallistui 13 henkilöä eri pilottiyksikköistä.Lisäksi hankkeen pilottiyksiköillä oli mahdollisuus osallistuaOAMK:n järjestämään Vanhemmuuden roolikartta työmenetelmänä-koulutukseen.5 KONSULTAATIOKonsultaatiokäytäntö päivähoidossa on ollut melko vähäistä, eikähankkeessa mukana olevilla pilottiyksiköillä ja konsulteilla juurikaanollut kokemusta siitä, miten konsultaatio toimii päivähoitoympäristössä.Hankkeen konsultaation haluttiin olevan pitkäkestoinenprosessi, jotta se auttaisi työntekijöitä tarkastelemaan jajäsentämään omia sekä työyhteisönsä työ- ja toimintatapoja jaedistäisi toimijoiden omaa kehittämistyötä. Jokaisella pilottiyksikölläoli oma konsulttinsa. Tapaamisia oli noin kerran kuukaudessa.Konsultaatiossa oli kysymys oppimisprosessista, jossa sekäkonsultti että konsultoitava ja koko työyhteisö oppivat yhteisenkeskustelun avulla.Konsultaatio auttoi muutosprosessissa, joka on kehittämistyönonnistumisen edellytys. Uutta voidaan omaksua vain ky-

seenalaistamalla vanhat työ- ja toimintatavat sekä suhtautumallaavoimesti kehittämistyön esiin nostamiin ongelmiin. Konsultaatiomahdollisti työntekijöiden erilaisten näkemysten esiin tulemisenja antoi tilaisuuden avoimeen keskusteluun työyhteisössä. Tässähankkeessa konsultit toimivat pilottiyksiköiden omien projektiensuunnittelun, konkretisoinnin ja arvioinnin apuna.Hankkeen konsultit:- Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskuksestalehtorit Eeva-Liisa Kronqvist ja Aila Tiilikka- Oulun seudun ammattikorkeakoulustaopettaja Seija Järvi ja yliopettaja Aira Vähärautio- Oulun sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksestaopettaja Anneli Pyykönen- Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksestahankekoordinaattori Hannakaarina Sarvela japerhetyön suunnittelija Marja Hiitola-MoilanenKonsulteilla oli paitsi vankka varhaiskasvatuksen asiantuntijuusmyös kokemusta opetustyöstä. Hankkeen käynnistyttyä järjestettiinkonsulttitapaaminen, jossa konsultin roolia, tehtäviä ja konsultaatiokäytäntöjäselkeytettiin. Melko pian konsulttitapaamisistakonsulteista muodostui hyvin toimiva konsulttiverkosto.Konsultit osallistuivat hankkeen koulutusten suunnitteluunsekä toteutukseen. Konsultit toimivat myös kouluttajina hankkeessa.Kaksi kertaa vuodessa oli konsulttien ja pilottiyksiköidenyhteinen tapaaminen koulutuskertojen yhteydessä. Näissä tapaamisissaarvioitiin pilottiyksiköiden hankkeiden etenemisestä ja tuloksia.Konsulttien rooli oli merkittävä pilottiyksiköiden kehittämistyössäsekä yksittäisten työntekijöiden ja työyhteisön oppimisessa.

Taulukko 4. Konsultaatiotunnit 2002–2004VuosiTunnit2002 762003 1682004 152Yhteensä 2002−2004 3966 YHTEISTYÖTAHOTHankkeessa on pyritty tekemään yhteistyötä laajasti eri toimijoidenkanssa, joista erityisen tärkeää on ollut yhteistyö Oulun kaupunginpäivähoito- ja perhetyön tulosyksikön, koulutusorganisaatioidensekä järjestöjen kanssa. Seudulliset päivähoidon verkostotapaamisetovat olleet säännöllisiä.Päivähoito ja perhetyön tulosyksikön kanssa tehty yhteistyöPäivähoidon johtajan, tulosyksikköpäälliköiden ja hankkeenkoordinaattoreiden yhteisissä tapaamisissa on tarkasteltu hankkeenetenemistä ja tuloksia sekä suunniteltu tulevaisuutta sen pohjalta,mitkä ovat olleet päivähoidon johdon näkemykset kehittämiskohteistaja mitä hankkeen myötä on noussut esiin. Tärkeänäpidettiin hankkeessa kehiteltyjen ja kokeiltujen uusien työmenetelmienja varhaiskasvatuspalvelujen juurruttamista laajemminkaupungin päivähoitoon. Loppuvuodesta 2004 hankkeen suunnittelijakertoi päivähoidon aluekokouksissa hankkeen tuloksista jakokemuksista. Yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi nousivat alle 3-vuotiaiden päivähoidon laadulliset asiat, erilaiset uudet varhaiskasvatuspalvelutmm. perheryhmät ja alueellisen moniammtillisentyön mallit. Yhteistyössä päivähoito ja perhetyön tulosyksikönkanssa suunniteltiin ja toteutettiin alkuvuodesta 2005 20 tunnintäydennyskoulutus: Lapsentahtinen päivähoito − alle 3 vuotiaatpäivähoidossa. Lisäksi kolmessa päiväkodissa toteutettiin omahoitajatyötavastahenkilökunnalle infotilaisuus.

OppilaitosyhteistyöOulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksen, Oulun ammattikorkeakoulunja Oulun sosiaalialan oppilaitoksen, kanssa on tehtysekä tutkimuksellista että koulutuksellista yhteistyötä, joista osoituksenaovat opiskelijoiden hankkeesta tekemät opinnäytetyöt. 5Lisäksi kyseisten oppilaitosten opiskelijoita on ollut hankkeessakäytännön harjoittelujaksolla. Harjoittelujaksollaan opiskelijatovat perehtyneet pilottiyksiköiden projektien sisältöön ja toteutumiseen.He ovat tehneet erilaisia hankkeeseen liittyviä selvityksiäja osallistuneet hankkeen käytännön järjestelyihin sekä yhteistyöpalavereihin.Yhteistyössä Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksenkanssa toteutettiin keväällä 2004 laajan kuulijakunnan tavoittanutseminaari ”Vanhemmat ja ammattilaiset kohtaavat – syntyykö yhteistyötä?”Oppilaitosten ja Posken välisen verkoston syntyminen ja lujittuminenon hyödyntänyt varhaiskasvatuksen parissa eri tahoillatehtyä työtä ja lähentänyt opetusta , tutkimusta ja käytäntöä toisiinsa.Kaukovainion päiväkoti oli mukaan Oulun yliopiston”Kertominen opettajien työssä jaksamisen ja uusiutumisen tukena”-projektissa.ProjektiyhteistyöKeskeisenä ajatuksena Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa on ollut laaja verkostoituminen eri toimijoiden kanssa.Yhteistyö erilaisten varhaiskasvatus- ja perhetyöhankkeidenkanssa on mahdollistanut tiedon ja kokemusten hyödyntämisenpuolin ja toisin. Ankkuri- ja Kotitonttu- projektien ohjausryhmiinosallistuminen, Kasvatusyhteisytyö- ja Syke- sekä Preventterihankkeidenkanssa tehtävä yhteistyö ovat hyödyntäneet Oulunkaupungin perhetyötä.5 Hautaniemi 2004; Kärnä & Tossavainen 2002;.Luokkanen & Tolonen 2003;Pöllänen & Vehkala 2004; Suviaro-Laukka 2002;. Tiirola 2003

JärjestöyhteistyöYhteistyössä MLL:n kanssa on koottu seudullinen perhetyöntekijöidenverkosto. Verkostotapaamisia on neljä kertaa vuodessa.Tapaamiset ovat luonteeltaan koulutuksellisia, mutta ne toimivatmyös vertaisryhmänä eri kunnissa työskenteleville perhetyöntekijöillemahdollistaen omaan työhön liittyvän keskustelun. Hankkeenkoulutuspäivässä keväällä 2002 eri järjestöt esittäytyivät jakertoivat toiminnastaan perheiden parissa.7 HANKKEEN TULOKSETHankkeen päätyttyä on syytä tarkastella, miten hyvin hanke onpäässyt tavoitteisiinsa. Onko hankkeen myötä syntynyt uusiatyöskentelymalleja päivähoitoon, onko perheiden kanssa tehtäväänyhteistyöhön ja alueelliseen, eri toimijatahojen väliseen yhteistyöhönsyntynyt uudenlaisia tapoja työskennellä? Minkälaistakehittymistä on tapahtunut työyhteisöissä? Minkälaisia uusia varhaiskasvatuspalvelujaon syntynyt? Minkälaista ammatillista kehittymistähankkeeseen osallistuneissa työntekijöissä on tapahtunut?Mitä jää elämään hankkeen jälkeen? Miten hankkeessa saadutkokemukset voidaan hyödyntää laajemmin oululaisessa päivähoidossa?Näihin kysymyksiin vastauksia saa myös tässä julkaisussaolevasta Anna-Maija Puroilan artikkelista, Kehittämisenpolkuja eilisestä huomiseen −arvioinnin tuloksia, missä hän onanalysoinut hankkeesta tehdyn summatiivisen arvioinnin tuottamanatiedon.Hankkeen keskeisiä tuloksia- Hankkeen aikana on syntynyt uusia varhaiskasvatuspalveluja,joista on tullut pysyviä palveluja perheille.Avointen päiväkotien perheryhmät on tarkoitettu perheille, joidenlapsilla ei ole päivähoidon tarvetta. Ryhmät tarjoavat vanhemmillevertaistuen ja verkostoistumisen mahdollisuuden ja lapsille

monipuolista toimintaa. Ryhmät kokoontuvat kerran viikossa.Perheryhmätoimintaa kehitetään edelleen avointen päiväkotientoiminnassa.Esikko-ryhmä syntyi, kun Kaijonharju-Kuivasjärven alueenavoimessa päiväkodissa huomattiin esikoisensa saaneiden äitientarve vaihtaa kokemuksia vastaavassa elämäntilanteessa olevienkanssa. Esikko-ryhmä sai heti valtavan suosion, ja toiminta onlaajentunut Tuiran, Oulunsuun, Kaukovainion sekä Maikkulanalueille osaksi avointen päiväkotien toimintaa.Kahin-Kimppa ideoitiin ja toteutettiin yhdessä Kasvatusyhteistyöhankkeenja Kaukovainion päiväkodin henkilöstön kanssa.Kahin-Kimppa on tarkoitettu äideille, jotka tarvitsevat tukea arjessaselviämiseensä ja vanhemmuuteensa.Alueella hyvin toimivasta verkostoyhteistyöstä kertoo esimerkiksise, että Kasvatusyhteistyöhankkeen päätyttyä toimintaaryhdyttiin toteuttamaan Kaukovainion päiväkodin, alueen terveydenhoitajan,sosiaalityöntekijän, ja perhetyöntekijän sekä ehkäisevänmielenterveystyön neuvolapsykologin yhteistyönä. Päivähoitoja sosiaalityö ovat molemmat osallistuneet ryhmän ateriakustannuksiin.Ryhmä kokoontuu sekä nuorisotoimen ettäKaukovainion päiväkodin tiloissa.Pikkuraitin perheryhmä aloitti Maikkulanraitin päiväkodinavoimen päiväkodin toteuttamana. Ryhmän tavoitteena oli tukeavanhemmuutta, lapsen ja äidin välistä vuorovaikutusta sekä arjessaselviytymistä. Ryhmän vanhemmat tarvitsivat monialaista tukeaongelmallisissa elämäntilanteissaan ja vaikeiden asioiden käsittelyssä.Pikkuraitin perheryhmä ei jatka toimintaansa päivähoito-ja perhetyön tulosyksikössä, koska palvelun arvioitiin kuuluvanennaltaehkäisevän sosiaalityön piiriin.Hankkeessa syntyneet ryhmät on toteutettu pääsääntöisestipäivähoidon henkilöstön voimin ilman lisäresursointia. Tämä onvaatinut henkilöstöltä joustavuutta ja aitoa kiinnostusta sekä haluakehittää perheryhmien toimintaa. Ryhmissä työskennellyt henkilöstöon kokenut kuitenkin työnsä haasteellisena ja antoisana.Perheistä on tullut todellisia kumppaneita ja luottamuksen ilmapiirissäperheet ovat kokeneet saavansa tukea tarvittaessa.Kaiken kaikkiaan perheryhmien syntyminen päivähoitoonuusina palveluina on herättänyt keskustelua siitä, missä menee pe-

inteisen päivähoidon ja erilaisten uusien perheitä tukevien palvelujenraja. Kenen vastuualueeseen näiden uusien palvelujen tuottaminenkuluu ja millä resursseilla?- Uusia työmenetelmiä on otettu käyttöönOmahoitajatyötapaHintan ja Meri-Toppilan päiväkodeissa, Ruiskukan ja Pikku-Pirtin ryhmäperhepäiväkodeissa sekä Onnelan lastenkodissa onotettu käyttöön omahoitajatyötapa. Tutustuminen Kuopion kaupunginSinikellon päiväkodin omahoitajatyötapaan ja hankkeenomahoitajuudesta pidetyt koulutustilaisuudet innostivat kokeilemaanuutta työtapaa. Pilottiyksiköt ovat toteuttaneet omahoitajatyötapaaperheiden ja oman yksikkönsä lähtökohdista käsin.Omahoitajatyötavalla pyritään luottamuksellisen ja jatkuvan yhteydenluomiseen perheeseen ja sitä kautta lapseen. Erityisesti onotettu huomioon riittävän pitkä perehtymisaika päivähoidon aloitusvaiheessa,vanhempien roolin näkyväksi tekeminen ja hoitajakiintymyksenvahvistaminen Hintan päiväkodissa hankkeen alussatyöskennelleen lastenhoitajan siirryttyä toisen kunnan päiväkotiinomahoitajatyötapa on levinnyt hänen mukanaan uuteen yksikköön.Hän on tehnyt työtapaa tunnetuksi myös useammassakoulutustilaisuudessa.Omahoitajatyötapa on levinnyt oululaisiin päiväkoteihin erilaisinasovellutuksina. Varhaiskasvatushenkilöstön toiveesta toteutettiinkeväällä 2005 koulutus (20 t.) omahoitajatyötavasta jakiintymyssuhteiden merkityksestä lapsen kehitykselle. Koulutussuunnattiin Oulun kaupungin alle 3-vuotiaiden ryhmissä työskentelevillevarhaiskasvatuksen ammattilaisille ja se uusitaan syksyllä2005.KotikäynnnitPäiväkotien henkilöstö teki kotikäyntejä 1970-luvulla, mutta tämätyöskentelytapa on ollut unohduksissa lähes 20 vuotta, kunnes nyt2000-luvulla työtapaa on uudelleen herätelty. Hankkeessa mukanaolleista piloteista Meri-Toppilan päiväkodissa alettiin järjestel-

mällisemmin kokeilla kotikäyntejä. Kotikäyntien tarkoitus on lujittaaperheen ja lapsen päiväkotiryhmässä työskentelevän aikuisensuhdetta. Lapsen kotona käydyt lapsi-perhekohtaiset keskusteluttapahtuvat lapsen luonnollisessa ympäristössä, jossa aikuisetkohtaavat toisensa tasavertaisessa tilanteessa. Kotikäyntejä ovattehneet muutkin hankeen pilottiyksiköt. Työtapa on herättänytkiinnostusta pilottiyksiköiden ulkopuolella ja Meri-Toppilan henkilökuntaon eri koulutustilaisuuksissa kertonut omista kokemuksistaan.Osalle pilottiyksiköistä kotikäynnit ovat jääneet pysyviksityökäytänteeksi.Lapsikohtaiset kasvatuskeskustelutHankkeen aikana kaikki pilottiyksiköt ottivat vakituiseksi työmenetelmäksilapsikohtaiset kasvatuskeskustelut, joita ne ovat kehittäneetyhdessä perheiden kanssa. Hankkeen kuluessa pilottiyksikötmuokkasivat ja kehittivät kasvatuskeskustelussa käyttämiäänlomakkeita paremmin tarkoitukseen sopiviksi.Toiminnalliset perheillatVanhempien osallisuutta on vahvistettu toiminnallisilla perheilloilla,joissa yhdessä tekemällä vanhemmat ovat tutustuneet toisiinsaja lastensa ystäviin. Vanhempien mahdollisuuksia osallistuatoiminnan suunniteluun ja lapsikohtaisten keskustelujen toteuttamiseenon lisätty. Vanhemmat ovat kokeneet tämän työmuodontarkoituksenmukaisena.- Työyhteisössä on tapahtunut kehittymistäSäännöllisin väliajoin hankkeessa mukana ollut henkilöstö itsearvioiomaa ja yksikkönsä kehittämisprosessia käyttäen arviointimenetelmänätarinallisuutta. Lisäksi hankkeen päätyttyä tehtiinhankekokonaisuudesta arviointi, joka toteutettiin kyselylomakkeella.Näiden arviointien tulosten pohjalta voidaan päätellä, ettäpilottiyksiköissä on tapahtunut kehittymistä ja osaamisen lisääntymistä.

Konsulttien rooli pilottiyksiköiden kehittämistyön eri vaiheissa onollut merkittävä. Työntekijöiden taidot ja monenlainen osaaminenon saatu paremmin hyödynnettyä koko työyhteisössä. Pääsääntöisestihankkeeseen osallistunut henkilöstö koki oman ammatillisenosaamisensa lisääntyneen. Moni kertoi, miten oma sisäisen prosessikäynnistyi ja rohkeus kohdata erilaisia perheitä kasvoi hankkeenaikana. Omaan osaamiseen ja tapaan työskennellä on tullutvarmuutta. Perheen asiantuntijuutta kunnioitetaan entistä enemmänja perhettä arvostetaan yhteistyökumppanina. Ammattilaisenvarmuus on tullut näkyväksi ja työntekijät ovat mielellään kertoneetomista kokemuksistaan yksikköjensä ulkopuolella.Yksittäisten ihmisten omat, henkilökohtaiset kokemukset kehittämistyöstäusein sivutetaan tuloksia tarkasteltaessa. Parhaimmillaankuitenkin kaikki uusi kokemus ja tieto, jota työntekijätovat kokeneet saaneensa, on sitä pääomaa, mikä jää hyödyntämääntyöyhteisöä joko tietoisesti tai tiedostamatta hankkeen päätyttyä.- Alueellinen yhteistyöAlueellista moniammatillista yhteistyötä on pyritty edistämään.Yhteistyö on kuitenkin hyvin eritasoista ja järjestäytymätöntäsuurimmassa osassa alueita. Selviä yhteistyörakenteita on Kaukovainionja Maikkulan alueilla, joissa erilaiset verkostot toimivathyvin. Kaikilla alueilla pilottiyksiköt ovat kuitenkin luoneet yhteyksiäalueensa neuvolaan ja osittain myös sosiaalityöntekijöihin.

KONSULTAATIO PERHETYÖN MUUTOSPROSESSINTUKENA VARHAISKASVATUKSESSAHiitola-Moilanen Marja, Järvi Seija, Kronqvist Eeva-LiisaSarvela Hannakaarina , Tiilikka Aila, Vähärautio Aira1. Johdanto2. Lähtökohtia perhetyön konsultaatiolle3. Konsulttien kokemuksia konsultaatioprosessissa4. Prosessin pyörteissä opittua1 JOHDANTOPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa yhtenä kehittämisentukirakenteena on ollut jokaisessa pilottiyksikössä tapahtuvakonsultaatio, joka toteutettiin kerran kuukaudessa. Konsultaatiopäiväkotien kehittämisen työskentelymuotona on suhteellisenuusi. Jokaisessa hankkeen pilottiyksikössä konsultaatiomuodostui omanlaiseksi prosessikseen. Myös pilottien kehittämisprosessitnoudattivat yksilöllisiä polkuja. Tähän artikkeliinolemme konsulttien yhteisen työskentelyn tuloksena koonneetkokemuksiamme konsultoinnista tässä hankkeessa.Konsultaation alussa monenlaisia kysymyksiä oli ilmassa sekähenkilöstöllä että konsulteilla. Ovatko perheiden tarpeet muuttuneetja mihin suuntaan? Mitä olisivat perheiden tarpeisiin paremminvastaavat uudet työmuodot? Mistä päivähoidon perhetyössäon kysymys? Emmekö tee jo nyt perhetyötä? Miten paljonperheiden asiat kuuluvat meille? Emmekö ole ensisijaisesti päivähoidossalapsia varten? Mietimme konsultoinnin merkitystä jakonsulttien rooleja. Mitä konsultilta vaaditaan? Miten konsulttikykenee vastaamaan kehittämistyön haasteisiin? Mitä konsultintulee konkreettisesti tehdä? Mitä konsultit voisivat antaa piloteille?Muotoutuisiko konsultin rooli tutun konsulttivitsin mukaisestiseuraavasti:

”Katsos, ensinnäkin tulit tänne pyytämättä, toiseksi kerrotminulle sellaista jonka jo tiedän ja kolmanneksi sinulla ei olepienintäkään käsitystä siitä mitä minä teen.”Vai saattoiko konsultti olla jopa ystävä, jota Satu Pusa kuvaa seuraavasti:Ystävä on hän,joka työntää sinut matkaan kun epäröit,rohkaisee kun emmit,luottaa kun et itse luota.Ystävä on hän,joka näkee, mihin pystyt,haastaa hyviin muutoksiin jaauttaa tunnistamaan oman tiesi.Ystävä on hän,joka kysyy oikeita kysymyksiä,jotka ohjaavat eteenpäin,kun pelkäät menettäneesi suunnan.Ystävä on hän,joka toivoo sinulle vain parasta,uskoo unelmiisi jaantaa siivet lentää niitä kohti.2 LÄHTÖKOHTIA PERHETYÖN KONSULTAATIOLLETyöskentely lasten ja lapsiperheiden parissa on muotoutunut entistävaativammaksi. Vaihtoehtoisuus ja asiakkaiden valinnanmahdollisuudetovat varhaiskasvatuksen ajankohtaisia haasteita.Varhaiskasvattajalta vaaditaan entistä enemmän monimutkaistentilanteiden tunnistamista ja kykyä toimia muuttuneissa olosuhteissa.Työskentelyssä korostuvat perhelähtöisyys ja moniammatillisuus.Osaksi työntekijöiden arkea ovat tulleet erilaiset kehittämis-

hankkeet ja projektit. Tämä kaikki edellyttää työntekijöiltä selkeäämuutosten hallintaa ja työn uutta jäsentämistä.Organisaatioiden toimintaan sisältyy muutoksen siemen. Nekäyvät läpi pieniä tai suuria muutoksia sekä hitaan tai nopeanmuutoksen vaiheita. Usein niiden hahmottaminen on vaikeaa.Oppiminen sisältää sekä hyppäyksellisiä että tasaisesti eteneviäjaksoja. Tätä voidaan kutsua transformatiiviseksi oppimiseksi(Mezirow 1995, 39-70, Taylor 1997, 34-42; myös Juuti 2004,359). Transformatiivinen oppiminen ei ole pelkästään tietojen taitaitojen omaksumista, vaan muutosta tietoisuudessa ja sosiaalisissasuhteissa. Se käynnistyy tilanteissa, joissa vahat ratkaisumalliteivät enää toimi. Muutos, transformaatio, merkitsee omaksuttujentoimintamallien ja -periaatteiden muokkaamista, traditioiden uudistumistaja omaperäisten ratkaisujen kehittelyä. Transformatiivinenoppiminen johtaa uusien toimintamallien kokeiluun. Prosessiaohjaa kriittinen reflektio ja uuden aktiivinen kokeilu. Työntekijätoivaltavat uusia näkökulmia työhönsä ja löytävät ratkaisujakehittämistä vaativiin työalueisiinsa. (Onnismaa et al. 2004, 34)Puhutaan myös yhteisön oppimiskumppanuudesta, jossa oppiminenon yhteistä tiedon rakentamista ja merkitysten hakemista(Karila & Nummenmaa, 2001, Onnismaa et al. 2004, 152). Muutosprosessintueksi hankkeessa valittiin prosessina etenevä konsultaatio( Lujala 2001, 136-137). Tässä hankkeessa transformatiivinenoppiminen merkitsi konsultille keskustelukumppaninaolemista ja rinnalla kulkemista muutoksen polulla. Konsultaatiostamuotoutui yhteisöllinen oppimiskokemus, jossa myös konsultitmuodostivat oman muutostiiminsä.Useissa pilottiyksiköissä kirjattiin tietoiseksi tavoitteeksi”tiedon, ammattitaidon ja kokemusten jakaminen kaikkien hyödyksi”.Tavoitteena ja oppimismenetelmänä on tällöin työhön integroituvainformaali oppiminen, jossa vuorovaikutuksessa muidenkanssa ei niinkään opita taitoja ja tietoja, vaan jaetaan näkemyksiäja käsityksiä työn tekemisestä (Geber, Lankshear, Larsson& Svensson, 1995). Voidaan myös puhua työssä oppimisesta arkipäivänoppimisena(vrt. Antikainen 1999, 5-89). Sillä tarkoitetaanomasta tai organisaation perinteestä oppimista tai tutkimusjakokeiluprojekteihin osallistumisen avulla tapahtuvaa oppimista.Työssä oppimista voidaan tukea ohjauksen, konsultoinnin ja kou-

lutuksen keinoin. Tällöin on kyse kokemuksellisesta oppimisestaja tiimioppimisesta. (Sarala & Sarala, 1998.)Konsultaatiossa konsultti voi nähdä tilanteen ulkopuolisensilmin selkeämmin kuin työyhteisön sisältä on mahdollista. Joskusriittää, että joku ulkopuolinen vahvistaa työskentelyn suunnanoikeaksi tai auttaa jäsentämään jo tehtyä työtä. Konsultaatiotilannevoi olla myös vaihtoehtojen näkemiseen ohjaamista. Konsultaatiossaharvoin löytyy nopeita ratkaisuja. Luottamus prosessiinon keskeinen oivallus sekä konsultille itselleen että konsultaatioonosallistuville. Tavoitteet muokkaantuvat prosessin varrella toteuttamiskelpoisiksi.Liian valmiin tavoitteen asettaminen voi ehkäistäuusien vaihtoehtojen löytämistä. Schein (1999) väittääkin,että prosessi eli se miten asioita tehdään, on sinänsä tärkeää, eivätkäniinkään sisällöt, tulokset tai tavoitteisiin pääseminen. Tämävoi vaikuttaa epämääräiseltä ja mystiseltä konsultista, joka haluaaedistää konkreettisesti työyhteisön muutosprosessia. Scheinviittaa auttamissuhteeseen, jossa konsultti ja työntekijät yhdessätutkailevat ongelmaa ja reflektoivat samalla kokemuksiaan (Juuti,2004, 363). Vain tietämätön konsultti voi olla avoin sisäisellemaailmalleen.Kaikki mitä konsultti tekee on interventiota. Hänen tehtävänäänon auttaa työntekijöitä itse tiedostamaan kehittämisen haasteitaja löytämään niihin uusia ratkaisuja. Konsultti on aktiivinenkuuntelija ja tilanteelle avoin keskustelukumppani. Siksi pelkättekniikat ja metodit eivät korostu konsultaatiossa, vaan myösavoimuus ja tietoisuus sekä omista maailmoista että toisten erilaisuudesta(Juuti, 2004, 366). Erilaisten organisaatioiden toiminnantutkimisessa on todettu, että muutosprosessin onnistumisen kannaltakeskeistä on yhteistyöhön perustuva kuuntelu, auttaminen jadialoginen lähestymistapa (Soini 2001). Prosessi muistuttaa laadunkehittämisprosessia, jossa opitaan toiminnasta ja jonka tavoitteitasekä menetelmiä kehitetään yhdessä. Paikoin konsultin roolion olla ikään kuin ”kriittinen ystävä”, kumppani, jonka tehtävänäon edistää työyhteisössä myös totuttuja ajatusmalleja ja toimintatapojakyseenalaistavaa reflektoivaa dialogia. (Nummenmaa2004, 85.) Kyky kriittiseen reflektioon on transformatiivisen oppimisenkeskeisin muutosvoima. Konsultti voi olla sitä edistävänmuutosprosessin ”merkittävä toinen” (Antikainen 1996, 265).

Ymmärrys päiväkotityön luonteesta auttoi hankkeen konsulttejakonsultin roolin omaksumisessa. Ylikoski (1999) on luonnehtinut konsultinroolia seuraavasti: ”konsultti on osallistuva ja osallistavaaloitteentekijä, joka pyrkii saamaan yksilön tai organisaation vastaamaantoteutuksesta”. Konsulttirooliin kuuluu prosessitavoite.Konsultin tulisi saada aikaan kehityskulkuja sekä pitää ne käynnissäja suunnassa. Haasteena on prosessin onnistuminen, jotenkonsultin ja työntekijän vuorovaikutus on keskeistä. Siksi konsultiltavaaditaan kehittämistyön ja ryhmäprosessien asiantuntemusta.Tällöin nousee tärkeäksi konsultin erilaisista työyhteisöistäkertynyt kokemus. Perusosaamiseen kuuluu organisaatioiden toiminnanja -kulttuurin merkityksen tunteminen. (ks. myös Lindström& Leppänen 2002.) Konsultaatio on tulossa vähitellenmyös päivähoidon työn kehittämisen välineeksi työnohjauksenohella. Luonteeltaan se on koko yhteisön toiminnan tukemista jakehittämistä.3 KONSULTTIEN KOKEMUKSIA KONSULTAATIO-PROSESSISSAKokemuksemme mukaan konsultin oli siedettävä hankkeen käynnistämisvaiheenepämääräisyyttä ja annettava tilaa ja aikaa sekäomalle että päiväkotien prosessien käynnistymiselle. Konsultittoimivat pilottiyksiköissä joko yksin tai työpareina. Lisäksi hekokoontuivat myös keskinäisiin tapaamisiin. Tämä konsulttienmuodostama oma tiimi koettiin hyvin merkittävänä keskinäisenvuorovaikutuksen ja kokemusten vaihdon mahdollistajana. Seauttoi kehittämistyön muutosprosessien tarkastelussa ja antoi itsereflektionaineksia työskentelylle konsultin erilaisissa rooleissa.Jokaisessa pilottiyksikössä konsultaatioprosessit etenivät yksilöllisesti.Pilottien erilaisuus haastoi muokkaamaan konsultaatiokäytäntöjä.

Konsultaatioissa kokeiltiin mm. seuraavia työmuotoja:- koko talon konsultaatiot- osastokohtaiset konsultaatiot- muutaman osaston yhteiset konsultaatiot- johtajan osallistuminen mahdollista tai ei mahdollista- iltakokoontumiset- konsultaatiot päiväkodin aukioloaikana- pilottiyksiköiden yhteiset konsultaatiotPilottiyksiköt olivat erilaisia. Konsulttien oli hyväksyttävä työyhteisöntilanne juuri sellaisena kuin se näyttäytyi. Aktiivisuus näyttikasaantuvan hankkeen osalta muutamille innokkaille. Tuntui,että työyhteisöt olivat odottavalla ja tarkkailevalla kannalla niinsisäisissä prosesseissaan kuin suhteessa konsultteihinkin. Luottamuksenrakentuminen kuului tähän alkuvaiheeseen. Yksiköissäalkuvaihetta leimasi tähyily kahteen suuntaan; sisälle ja ulos. Toisaallaodottivat uudet työn haasteet ja halu muutokseen, toisaallahaluttiin aluksi selvästi tutkia omaa työyhteisöä. Keskeiseksi kysymykseksinousi, miten koko yhteisö sitoutuisi ja innostuisihankkeesta. Yhteisten lähtökohtien luominen käynnistyi talokohtaisten,tiimikohtaisten ja henkilökohtaisten arvojen pohdinnalla.Luottamus työyhteisössä rakentui keskustelun kautta, jossa ”toisenäänen kuuleminen” oli erityisen tärkeää. Keskustelun käynnistämisessätarvittiin ulkopuolista käynnistäjää. Tämä rooli lankesikonsultille. Kaiken kaikkiaan konsulteille välittyi käsityssäännöllisen ja tavoitteellisen arvokeskustelun tarpeellisuudestatyöyhteisöissä.Arvopohdinnan jatkoksi yhteistyön kysymykset nostettiinesille. Oman työtiimin merkitys korostui selvästi. Se koettiin työntuen, työssä oppimisen ja työssä jaksamisen lähtökohdaksi. Hyväntyötiimin vahvoina puolina korostui positiivinen ilmapiiri,tiedonkulku ja vuorovaikutus, yksilöllisyyden hyväksyminen, lupaolla oma itsensä, sosiaalinen tuki ja –arvostus sekä positiivinenpalaute. (vrt. Rautiainen & Keskinen, 1999; Veikkola & Keskinen,1999). Perhetyön kehittämishankkeen myötä työntekijänoma ammatillinen tietoisuus selkiytyi. Se auttoi pääsemään lähemmäksivanhempia arjen kohtaamistilanteissa. Suhteiden koet-

tiin muuttuneen aidosti välittäviksi. Perhetyön tärkeyden ymmärtäminenja uudenlainen työn hallinta auttoi kohtaaman vaikeatkintilanteet ”levollisin mielin”. Suuri muutos keskustelussa oli kokemustenmukaan taito esittää kysymykset avoimemmin ja rohkaistavanhempia osallistumaan aktiivisesti keskusteluun.Projektin edetessä ilmeni, että sitoutumisen ja innostumisentaso vaihteli työntekijöiden keskuudessa. Konsultille ilmaistiinesimerkiksi, että tulee olla myös kriittinen uusille asioille ja ettähyvää yhteistyötä perheiden kanssa on tehty aina ja tehdään edelleen.Konsultin tuleekin sietää kriittisiä asenteita tai sitä, ettäkaikki eivät innostu samoista asioista tai samaan aikaan. Muutosvastarintanäkyi konsultaatioissa ajoittain hyvin selvästi. Aronmukaan tiedetään, että yleensä muutos työssä ja työyhteisöissä onalussa passiivista mukautumista ja vasta myöhemmin aktiivistasuostumista. Sopeutuminen muutokseen on riippuvainen siitä, mitenhoukuttelevana työntekijä kokee uudet haasteet. Muutoskriisiintullaan yleensä silloin, kun työyhteisö ei ole kyennyt ajoissariittävästi uudistumaan sisäisesti. (Järvinen, 2004, 23.)Konsultin turhautumisen kokemus saattoi välillä olla melkovahva. Konsulttina joutui pohtimaan vastustuksen syitä. Osallistujienvapaaehtoisuus ja omien valintojen tekeminen ovat siis todellakeskeisiä muutokseen sitoutumisessa. Muutosta on Aron mukaankuvattu usein myös eräänlaisena menetyksenä ja siihen liittyvinätunteina. Mitä enemmän työnkuvan haasteista puhutaan,sitä helpompaa on asennoitua muutosvaatimuksiin. (Järvinen,2004, 23.) Konsultaatiotilanteiden organisointi vaati eri yksiköissäerilaisia ratkaisuja. Päiväkodin arki tunkeutui niihin tehden yhteisenkeskustelun ja jakamisen varsin hankalaksi. Työntekijöidensitoutumisen aste vaihteli. Päivähoidon arki on tiivistä ja henkilöstönirrottautuminen lapsiryhmästä vaati suunnittelua ja työnorganisointia, jossa johtajan rooli on keskeinen.Perhetyön kehittämishankkeeseen mukaan tuleminen toi näkyväksityöyhteisöjä hiertäneitä ja ongelmalliseksi koettuja asioita.Muutos horjuttaa työyhteisön valta- ja normisuhteita. Näihintuntui olevan tarvetta puuttua konsultaatiotilanteissa. Konsultteinajouduimme pohtimaan konsultaation ja työnohjauksen eroja ja yhtäläisyyksiä.Tuntui tärkeältä rajata rooli perhetyön hankkeenkonsultaatiotehtävään. Konsultin on hyvä tiedostaa missä on mu-

kana, millaisia prosesseja on käynnistänyt ja millaisia prosessejajoutuu kohtaamaan. Tässä tiedostamisprosessissa koimme merkittävänätukena oman konsulttitiimimme. Kokoonnuimme säännöllisestijakamaan kokemuksiamme ja reflektoimaan konsulttinatoimimisen mahdollisuuksia ja rajoja.Konsultaatioprosessi eteni toimintakausittain syklisesti. Koskahanke oli pitkä, uuden toimintakauden aloittaminen edellyttikonsultaatiotilanteissa prosessin kertaamista ja arviointia sekä tavoitteidenuudelleen asettamista. Pilottiyksiköiden laatimat suunnitelmatmuuttuivat prosessin edetessä. Kehittämistyöhön kuuluvatkatkokset ja pysähtymiset, kriittisyys ja jopa turhautuminenkin,mutta myös uusien ideoiden kehittely, innostus ja oivallukset.Oli tärkeää muistaa ja muistuttaa työyhteisöä siitä, mitä kaikkeaon jo tehty ja saavutettu. Konsultin tehtävänä oli muutosprosessissakertyvän perhetyön hiljaisen tiedon tunnistaminen sekä näkyväksitekeminen. Pitkässä kehittämishankkeessa uudet työtavatja toimintamallit omaksutaan osaksi arkista työtä, jonka jälkeenniitä ei enää välttämättä tunnisteta hankkeen ”tuotoksiksi” tai tiedostetaomassa työotteessa tapahtuneita muutoksia.4 PROSESSIN PYÖRTEISSÄ OPITTUAKonsultti elää konsultoitavien prosessia. Liikkeelle lähdettäessä eitiedä, mitä tulee tapahtumaan. Vain muutoshalukkuus ja muutoksensuunta ovat ehkä tiedossa. Tässä mielessä konsultaatio muistuttaatoimintatutkimusta. Prosessi mahdollistaa käytännöstä oppimisensekä käytännön ja teorian reflektion. Konsultin roolimuuttuu ja elää prosessissa. Aina ei todella tiedä, pystyykö vastaamaankonsultoitavien odotuksiin. Herkkyys prosessille auttaaasiaa. Konsulttina on kehkeytynyt oivallus siitä, miten merkittäväätyöyhteisölle mahdollisuus yhteiseen jakamiseen on. Konsultaatioon rajallinen tapahtuma, jossa on osattava ottaa aikaa, keskittyäolennaiseen ja ennen kaikkea uskaltaa olla rohkea ja avoin.Kokemuksemme mukaan Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa-kehittämishanke oli riittävän pituinen. Projektin aikanatyöyhteisössä kasvoi pyrkimys ja halu sekä uudistaa työmuotoja

että käyttää apuna työssä konsultaatiota. Uusia näkökulmia jatyömuotoja kehittyikin prosessin kuluessa. Irtautuminen konsultaatiostatapahtui eri yksiköissä eri tavoin. Ihanteellisessa tilanteessakehittämistyö jatkuu yksikön omin voimin. Päivähoidonyksiköissä ilmenee selvästi edelleen työnohjauksen tarvetta.Hankkeessa toteutettu konsultaatio joutui osittain vastaamaanmyös tähän tarpeeseen. Tässä vaiheessa jouduttiinkin pohtimaankonsultaation ja työnohjauksen eroja ja yhtäläisyyksiä. Tuntuitärkeältä rajata rooli perhetyön hankkeen konsultaatiotehtävään jase osoittautuikin tärkeäksi rajanvedoksi. Konsultaatioprosessikäynnisti myös koko päiväkotiorganisaation toiminnan kriittistätarkastelua. Havaittiin esimerkiksi, että toimintaa voitaisiin monipuolistaaorganisoimalla erillinen johtotiimi vastaamaan moninaistentavoitteiden ja haasteiden toteuttamisesta. Perhetyö oli aktivoinutpohtimaan työn järkeistämistä ja työn ja vastuun jakamista.Pysäyttävää oli myös havaita kuinka tärkeä rooli johtajalla onpäiväkodin työntekijöiden työssä jaksamisen kannalta. Konsulttinatunsi suurta riittämättömyyttä kohdatessaan työssään jaksamisenkanssa kamppailevia.Työtekijät omaksuivat uusia perhetyön käytänteitä luonteviksitoimintatavoiksi ja ylittivät entisiä asenteitaan suhteessa perhetyöhönhankkeen kuluessa. Jotkut alkuvaiheessa jopa kriittisestiasennoituneista työntekijöistä toivat projektin loppuvaiheessatyöhönsä monia oman projektinsa tavoitteita tukevia uusia työtapoja.Hankkeen viimeinen vuosi oli luonnollista konsultaatiostaluopumisen aikaa ja valmistautumista uusien näkökulmien juurruttamiseentyökäytäntöihin. Raportin kirjoittaminen osittain yhdessäoli mielekäs osa tätä luonnollista päätöstä. Kirjoittamisprosessissaoli hyvä kiteyttää saatuja tuloksia.Tiivistäen voi konsultaation näkökulmasta todeta, että hankkeenaikana henkilöstön arvostus perheiden asiantuntemusta kohtaanon lisääntynyt samoin kuin perheen aito kuunteleminen. Lastenvanhempien näkyminen päivähoidon arjessa ja osallistuminenlapsen päivähoidon suunnitteluun ja toteutukseen lisääntyi useissapilottiyksiköissä. Luottamuksen lisääntyessä uskallus varhaiseenpuuttumiseen on myös parantunut. Välittämisen ilmapiirin koettiinkoskevan niin perheitä kuin päiväkodin henkilöstön keski-

näistä yhteistyötä. Konsulteille antoisaa oli seurata työyhteisöjenja yksittäisten työtekijöiden kohdalla tapahtuvaa voimaantumista.Työntekijöiden usko omaan asiantuntemukseen vahvistui uusientyömenetelmien omaksumisen kautta sekä yhteisen reflektoinninmyötä. Prosessi mahdollisti käytännössä kaikkien osallistujienkohdalla oppimisen, jossa toteutui käytännön ja teorian reflektio.

KERTOMUKSET PROJEKTIN ARVIOINNINTYÖKALUINAEila Estola, Mervi Uusimäki1 Kertomukset arvioinnissa2 Esimerkkiprosessin kuvaus3 Kertomusten merkityksestä arvioinnissa1 KERTOMUKSET ARVIOINNISSAKertomukset lienevät vanhin tapa välittää tietoja, tunteita ja arvojaihmisiltä toisille. Vaikka menneiden aikojen leirinuotioilta onpitkä matka tämän päivän teollistuneiden yhteiskuntien organisaatioihin,kertomukset eivät silti ole menettäneet merkitystään ihmistenkeskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tutkijat eivät kuitenkaanole olleet niistä kovin kiinnostuneita ennen kuin viime vuosikymmeninä.Puhutaankin ns. ’narratiivisesta käänteestä’ ihmistieteissä,jolla viitataan eri tieteenalojen kiinnostukseen ihmisistätarinoita kertovina olentoina ja siihen, mikä mahti tarinoilla voiolla ihmiselämän eri aloilla oppimisessa, kehittymisessä, yhteisöjenrakentumisessa, oman identiteetin rakentamisessa ja jopa sairauksienparantamisessa.Yksi kertomusten hyödyntämisen alue on organisaatioidenkehittämistyö. Kasvatusorganisaatioiden kehittämistyössä onuseimmiten kyse luonteeltaan narratiivisista prosesseista, joissatarinoiden ja kertomusten avulla tuotetaan tietoa prosessin kulusta,tuloksista, vaikutuksista jne. (Heikkilä 2003). Usein näissä tilanteissakäytetään vuorovaikutuksellista arviointia, jolla tuotetaantietoa kehittämishankkeen toteuttamisesta prosessina. Tavoitteenaon tukea prosessissa ja kehittämistyössä mukana olevan organisaationja sen toimijoiden omaa oppimista niin sisäisenä kuinulkoisena arviointina. (Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 21.)Arviointi tuokin aina lisää tietoa ja ymmärrystä kohteesta ja sentoiminnasta. Tällöin kokemuksista kertomusten kautta voidaan ottaaoppia toiminnan kehittämiseksi ja parantamiseksi (Dalen

1998, 11). Arvioinnin ei aina tarvitsekaan olla raskaasti toteutettuaarviointitutkimusta, vaan se voi olla itsearviointia, pienimuotoistaulkopuolista arviointia, toimintatutkimusta, työnohjausta taikonsultaatiota, joissa on mukana arvioivia elementtejä (Arviointisosiaalipalveluissa 2001, 31), kuten myös tarinoiden käytössä arvioinnintyökaluina.Prosessiarvioinnissa kertomukset ilmaisevat kehittämisen aikanatapahtunutta. Työpaikoilla ja organisaatioilla on menneisyys,nykyisyys ja tulevaisuus eli organisaation tarina, jota tutkitaan jaarvioidaan osallistujien tuottamien kertomusten ja tarinoidenkautta. Myös toimintatutkimus voidaan ymmärtää organisaationkertomuksen muuttamiseksi yhteisen työskentelyn avulla (Heikkinen2001). Albaekin (ks. Lindqvist 1999, 108−109) mukaan arvioinninfokuksena voi olla prosessi tai prosessin tulos. Asemaltaanarviointi asettuu akselille ulkoinen-sisäinen. Hänen mukaansaarvioija voi toimia yhtä aikaa vain yhdellä kentällä menestyksellisesti.Siten tässä päiväkodin kehittämisprojektin arviointiprosessissakeskitytään prosessin sisäiseen arviointiin kertomusten jatarinoiden kautta. Vuorovaikutuksellisessa prosessissa arvioinnintehtävä on myös tukea organisaation omaa oppimista. Arvioinnintuottamaa tietoa niin kehittämisprojektiin kuin koko yhteisöönliittyen voidaan hyödyntää organisaatiossa ja sen tarinassa (vrt.Arviointi sosiaalipalveluissa 2001, 30−31).Suurin osa kirjoittajista ei tee eroa tarinoiden ja kertomustenvälille, mutta niistä on löydettävissä myös omia piirteitä (Hyvärinen2004). Tarinat yleensä jäsentävät tapahtumaketjuja. Niille onominaista ajallisuus ja tapahtumia koskeva tulkinta. Tapahtumatliittyvät juonellisesti toisiinsa, jolloin niissä on nähtävissä jopasyy-seuraussuhteita, emotionaalisia jännitteitä ja valikoitumista.Niistä löytyy aina alku, keskikohta ja loppu kuten kertomuksistakin.Tarinoista tulee kertomuksia, kun ne kerrotaan. (Hänninen2004.) Kertomukselle puolestaan voidaan asettaa tiukempia taiväljempiä määritelmiä. Niitä on monenlaisia suurista romaaneistatuokiokuviin ja muistoihin sekä myös ruumiiseen tallentuviin tuntemuksiinsaakka. Ruumiin muistot ovat länsimaisessa traditiossaolleet hyvin laiminlyöty alue, koska ihmisen ruumiillisuutta onpidetty sekundäärisenä hänen ajattelulleen. Viime vuosina on kui-

tenkin ollut havaittavissa tässä suhteessa muutosta (Jokinen, Kaskisaari& Husso 2004).Kertomus on yleensä tarinan symbolinen esitys, merkkikokonaisuus.Kertomuksissa annetaan merkityksiä inhimillisille kokemuksille,mutta ne eivät koskaan paljasta kaikkia kokemuksia.Yhdessä kertomuksessa on monta tarinaa ja toisaalta yhdessä tarinassaon monta kertomusta. Tarinassa onkin yleensä kyse kertomustenavulla tuotetusta kokonaiskertomuksesta työyhteisöön taiorganisaatioon liittyen. Narratiivilla puolestaan tarkoitetaan kertomustatai tarinaa ja kertomisen kulkua eli diskurssia yhteensä(Hyvärinen 2004). Vaikka kertomuksen ja tarinan käsitteiden välillävoidaan nähdä eroja niiden merkityksessä, käytämme käsitteitätässä artikkelissa toistensa synonyymeinä, mikä lienee niidentavallisin käyttötapa myös arkikielessä.Metaforat lienevät lyhyimpiä kertomuksia. Metafora on kielikuva,jossa yhdistetään toisiinsa kaksi periaatteessa toisiinsa liittymätöntäasiaa, joilla abstrakteja asioita havainnollistetaan. Sekertoo tarinan värikkäästi ja kuvaa todellisia tilanteita oudoissakinasiayhteyksissä ja ympäristöissä. Niissä käytetään ei-totuttuja nimityksiäkuvaamaan tilanteita ja asioita. Se on minikertomus, jossapienessä tilassa kerrotaan paljon. (Sahlberg 1998,55,58; Cladinin& Conelly 2000,163; Auranen 2004.) Metaforien avulla nähdäänasioita, joita ei muuten huomattaisi. Asioiden tarkastelu oudoissaympäristöissä avaa usein silmät uudenlaiselle ajattelulle.(Sahlberg 1998, 55-59.) Esimerkiksi runoilijat ovat usein vertauskuvienmestareita. Myös puhe kasvatuksesta on hyvin usein metaforistaja vertauskuvallista. Metaforat osoittautuivat käyttökelpoisiksimyös perhetyön kehittämisprojektin arvioinnissa. Työntekijättuottivat runsaasti vertauksia, joilla he kuvasivat tuntemuksiaanprojektin eri vaiheissa (ks. Kertomus perhetyönprojektistaKaukovainion päiväkodissa).Hyvin usein törmää kysymykseen, ovatko tarinat totta. Hyväksytäänkömikä tahansa juttu tai kertomus totena? Kertomustentotuudellisuus on monimutkainen kysymys. Tässä yhteydessä tukeudummetutkijoiden näkemykseen siitä, että ihmisten tarinatsyntyvät kokemuksen pohjalta (Clandinin & Connelly 2000).Niissä on tekoja ja sattumuksia, jännitystä ja yllätyksiä. Koska jokaisenihmisen kokemus on viime kädessä vain hänen ymmärret-

tävissään, narratiivisessa lähestymistavassa on täysin luonnollista,että samasta historiallisesta tapahtumasta kerrotaan hyvin erilaisiatarinoita. Tarinallisessa mielessä on siis olemassa erilaisia narratiivisiatotuuksia.Marja Saarenheimo (2002) on osoittanut, että eri työntekijätkertovat erilaisia kuvauksia samasta työpaikasta. Erityisen mielenkiintoistahänen mielestään oli, että kun työntekijät kertoivattyöpaikkansa tarinaa ryhmissä, joissa toisessa oli vanhat työntekijätja toisessa vasta tulleet, koko työpaikan kertomus näissä ryhmissäoli hyvin erilainen. Tulos antaa viitteitä siitä, että työyhteisönkulttuuri ja yksittäisen työntekijän kokemukset ovat vuorovaikutuksessakeskenään ja muokkaavat toinen toisiaan. Tällä onvaikutusta myös prosessien arviointiin. On tärkeää saada kuuluviineri osapuolten ääniä ja kertomuksia tapahtuneesta mahdollisimmanmonipuolisesti. Yksilölliset ja ryhmässä yhdessä muodostetuttarinat tuovat esille prosessiin liittyviä erilaisia tunteita,kokemuksia, mietteitä, todellisia tapahtumia jne. Todellisuus organisaatiossaja kehittämisprojektissa onkin aina sosiaalisestikonstruoitu. Se perustuu yksilöiden hahmottamiin kokonaisuuksiin.Toisin sanoen ei ole olemassa yhtä objektiivista todellisuutta,jonka tutkija voi löytää. Siksi arvioinnissakin on siirrytty ulkokohtaisistaja objektiivisista efektimittauksista kohti osallistuvampaa,vuorovaikutuksellisempaa ja monitahoisempaa arviointia,jossa voidaan hyvin käyttää välineinä myös tarinoita. (vrt.Guba & Lincoln 1989, 11, 89.)Länsimainen, luonnontieteellinen tutkimus on nojannut loogis-analyyttisyyteen,jota koulukasvatuskin pääasiassa on tukenut.Ihmisten arkinen tapa ajatella noudattelee kuitenkin erilaista logiikkaa.Voidaan ajatella, että jo ihmisten tapa kokea elämäänsä,on kerronnallinen. Tällöin narratiivisen ajattelutavan hyödyt nousevatesille. Eläessään elämäänsä ihminen jäsentää sitä rakentamallaasioista ajallisesti eteneviä tapahtumaketjuja. Samalla hänliittää tapahtumia toisiinsa pyrkien ymmärtämään niitä toisiinsaliittyvinä. ”No, minä myöhästyin töistä, kun auto meni rikki”.Tällainen juonellistaminen auttaa jäsentämään tapahtumia. Se onmyös läheisessä yhteydessä siihen, mikä on tarinan opetus. Opetusvoi toki olla monenlainen. Hyvällä tarinalla on aina jokin moraalinensanoma. Muutosprosessien arvioinnissakin eri ihmisten

kokemukset osoittautuvat hyvin erilaisiksi. Jollekin opetus voi olla,että muutokset vievät asioita parempaan suuntaan, jollekinmuutos voi merkitä uhkaa. (Aaltonen & Heikkilä 2003.)Aaltosen ja Heikkilän (2003) mukaan tarinoilla on voimaa.Niiden käyttö on perusteltua työyhteisöjen muutostilanteessa,koska toimintaympäristöt ovat muuttuneet yhä moninaisemmiksi.Tarinat kunnioittavat työelämän monimutkaisuutta, joten ne voivattuoda uutta ymmärrystä muutosprosesseihi Samalla rationaalisuuteen,mekaanisuuteen ja lineaarisuuteen perustuvat johtamisenmallit menettävät tehoaan. Aaltonen ja Heikkilä kertovat esimerkinamerikkalaisesta Xerox-yhtiöstä, jossa kiellettiin huoltomiehiltäyhteiset kahvihetket tehokkuuden nostamiseksi. Pian kuitenkinilmeni, että huollot eivät enää edenneetkään entiseen malliin,vaan korjaukset kestivät kauemmin kuin ennen. Näytti siltä, ettäkorjaajat eivät enää osanneet korjata niin hyvin kuin ennen. Silloinhuomattiin, että kahvihetket eivät olleet vain työtekijöidenepävirallisia rupatteluhetkiä, vaan niiden aikana työmiehet kertoivatesimerkkejä ja juttuja, miten he olivat korjanneet koneidenerityyppisiä vikoja. Kahvihetket olivatkin itse asiassa omaehtoisiatäydennyskoulutus-, konsultointi- ja työnohjaustilaisuuksia.Muutostilanteissa, jollainen kehittämisprojektikin on, juuriihmisten kertomukset välittävät nopeasti ja tehokkaasti kokemuksia.Kasvatusorganisaatioissa tehtävät muutokset on usein nähtylineaarisina ja perinteisen logiikan mukaan etenevinä prosesseina.Ne vaativat kuitenkin kasvattajilta suuria emotionaalisia ponnistuksia.Niihin liittyy surutyötä ja luopumista entisestä, johon muutostilanteissaei juuri ole kiinnitetty huomiota. Uudistukset ovatvaativia prosesseja niin yksittäisille työntekijöille kuin koko työyhteisöille.Huomiota olisi kiinnitettävä organisaatioiden kokohistoriaan, missä tarinat ja kertomukset voivat olla avuksi. Kehittämisprojektikinnivoutui tavalla tai toisella myös koko työyhteisöntarinaan, sen historiaan, nykyhetkeen, ja mikä tärkeintä, sevaikuttaa myös tulevaisuuteen.Kertomuksissa on sitoutuneena myös työyhteisöjen ja työntekijöidenhiljainen kokemuksellinen tieto, kuten oli Xeroxin esimerkissäkin(ks. Aaltonen ja Heikkilä 2003). Täydennyskoulutuksessaja kehittämisprojekteissa on usein kaikista opettavaisintavaihtaa ajatuksia kollegan kanssa. Koska kertomukset syntyvät

käytännöstä ja ihmisten kokemuksista, ne tallentavat myös tunteitaja moraalia. Oma kokemus useimmiten osoittautuu myös jollekullemuulle tutuksi. Tämä voi olla erinomaisen vapauttavaa, joson kuvitellut olevansa aivan yksin jonkin asian tai ongelmankanssa. Muutostilanteiden tarkasteleminen tarinoina vaatii myössen, että huomioon otetaan kertojien elämän kokonaisuus samoinkuin organisaation tila. Tarinat sitovat muutokset luonnollisellatavalla historialliseen hetkeen, aikaan ja paikkaan, jossa muutostapahtuu. Se ottaa mukaan myös muut ihmiset, koska tarinoihinsisältyy yleensä aina kuvauksia muiden ihmisten sanomisista jatekemisistä.Muutoskertomuksen tuottaminen edellyttää luottamuksellistailmapiiriä. Siksi voi olla hyödyllistä, että kertomusten keruutavauhdittaa joku ulkopuolinen henkilö ja että esimies ei ole mukana.Tilanteet vaihtelevat ja on mahdotonta sanoa yleispätevääsääntöä, miten tarinoita tulisi kertoa. Kertomusten jakaminen onkuitenkin oleellinen osa narratiivista lähestymistapaa (Syrjälä, Estola& Uitto, 2005). Tämä on uusi näkökulma, koska useimmitenon toimittu siten, että joku työyhteisön ulkopuolinen on koonnuttyöntekijöiden kertomuksia yksilöllisissä keskustelutilanteissa.Ulkopuolinen tutkija on tulkinnut ja analysoinut niitä. Tulokset eliuudelleen kerrotut kertomukset on sitten annettu sovituille henkilöille.Työntekijät ovat siten päässeet kuulemaan vain muokattujatarinoita (Aaltonen & Heikkilä 2003).Narratiivinen lähestymistapa mahdollistaakin dialogisuudenja onnistuessaan tuottaa moniäänistä tietoa eikä peitä yksilöidennäkökulmia (Syrjälä, Estola & Uitto, 2005). Se tuottaa monitahoisentarinan kehittämisprojektista, minkä hyödyntäminen myösprosessien arvioinnissa on merkityksellistä.2 ESIMERKKIPROSESSIN KUVAUSPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa Kaukovainionpäiväkodin ja Onnelan lastenkodin yhteistyönä oli kehitettynäiden yksiköiden välistä perhetyötä. Tavoitteena oli uusientyötapojen ja -menetelmien käyttöönottaminen päiväkodin ja las-

tenkodin yhteistyössä. Molemmat yksiköt olivat lisäksi kehittäneetperhetyöhön liittyvää omaa toimintaansa.Kaukovainion päiväkodille tarjottiin mahdollisuus osallistuaOulun yliopiston Kertominen opettajien työssä jaksamisen ja uusiutumisentukena -projektiin 6 . Osahankkeen tavoitteeksi asetettiinpäiväkodin perhetyön kehittämisprojektin arvioinnin tuottaminentyöyhteisön jäsenten dialogina. Tapaamiskerroilla haluttiinperehtyä projektiin liittyviin yksilöllisiin tarinoihin ja kokemuksiin,joista prosessin aikana muodostui koko yhteisön tarina. Niidenavulla myös arvioitiin perhetyön hankkeen toteutumista päiväkodissa.Samalla pohdittiin projektien merkitystä työssä jaksamiselle:millaista emotionaalista kuormitusta projektit saavat aikaanja mitä innostavuus ja uudistaminen merkitsevät yksilölle jakoko yhteisölle?Tavoitteeksi nyt esitellylle kehittämisprojektin arviointiin liittyvälleosahankkeelle asetettiin projektin eri vaiheiden käsitteleminennarratiivisesti. Se toteutettiin kolmena tapaamiskertana.Erityisesti mielenkiinto kohdistui projektin alkuun, tähtihetkiin jaahdistuksen paikkoihin sekä hankkeen loppumisen tunnelmiin jajatkoajatuksiin. Päiväkodin tuottamaan tarinaan kehittämisprojektistavoit tutustua tässä julkaisussa olevassa artikkelissa ”Kertomusperhetyön kehittämisprojektista Kaukovainion päiväkodissa.”2.1. Tapaamiskertojen periaatteetKaukovainion päiväkodin perhetyön kehittämishankkeen arviointitoteutettiin työyhteisön jäsenten välisenä dialogina kolmen kokoontumisenaikana. Kokoontumiskerroilla tuotettiin yhdessä tarinaaperhetyön kehittämishankkeesta yksilöllisistä ja yhteisöllisistäkertomuksista. Arvioinnissa liikuttiin yksilöllisistä kertomuksistayhteisön kertomukseen ja tulevaisuuskatsaukseen.Ryhmään tuli mukaan päiväkodista kuusi henkilöä oman innostuksensamukaisesti. Edellytyksenä pidettiin osallistumistaperhetyön kehittämishankkeeseen lähes koko kehittämisprosessinajan ja sitoutumista tarinoiden tuottamiseen liittyvään arviointi-6Hanke on toteutettu Oulun yliopiston, Oulun kaupungin, Työsuojelurahaston sekäSuomen Akatemian hankkeiden no 208745 ja no 1200849 tuella.

prosessiin. Ryhmä pysyi samana kaikilla kokoontumiskerroilla.Vain ensimmäisellä kerralla yksi jäsen oli poissa sairastumisenvuoksi.Erityisen tärkeäksi kehittämisprojektin narratiivisessa prosessiarvioinnissakoettiin vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus ja avoimuus.Ryhmässä mukana olleilla oli vapaus valita, mihin toimintoihinhe osallistuivat ja mistä he kertoivat. Ryhmässä voitiin käsitellämyös asioita, jotka jäivät vain ryhmän sisälle. Osallistujatsaivat testata ja pohtia hankkeeseen liittyviä tunteita ja kokemuksiaomien ja muiden kertomusten avulla. Yhteisen sopimuksenmukaisesti päädyttiin ratkaisuun, että mukana ei ole päiväkodinjohtajaa eikä muita ulkopuolisia lukuunottamatta kokoontumistenvetäjää ja aineiston kerääjää. Ryhmä tutustui ulkopuoliseen vetäjäänja aineiston kerääjään etukäteen kahdessa esittely- ja suunnittelupalaverissa.Tällä mahdollistettiin luottamusta, tuttuutta jatyöskentelyn intensiivisyyttä alusta alkaen, koska prosessi oli lyhyteli vain kolmen kokoontumisen mittainen. Johtajan poissaoloperustui yleisiin kerronnalliselle lähestymistavalle ominaisiin periaatteisiin,joissa on todettu hyväksi työntekijöiden mahdollisuuskeskustella asioista ilman johdon läsnäoloa. Lisäksi tapaamispaikkaoli päiväkotiyhteisön ulkopuolella, jotta se mahdollistimahdollisimman neutraalin, rauhallisen, avoimen ja luottamuksellisenmaaperän tuotetuille kertomuksille.Tapaamiskertojen muut keskeiset periaatteet, kuten tavoitteet,aikataulut, työskentelyn organisointi ja pienryhmän toimintaperiaatteetsovittiin etukäteen yhteisessä suunnittelupalaverissa. Osallistujatsaivat olla alusta asti mukana suunnittelemassa arviointiprosessinkulkua ja siihen osallistuvien roolia. Kokoontumisistahaluttiin myös jaksamista edistäviä kokemuksia. Ne äänitettiin jakuvattiin digitaalikameralla ja kirjalliset tuotokset kerättiin nimettöminä.Kaikista kerroista kerättiin materiaalia sekä päiväkodinomaa arviointiraporttia että tutkijoiden narratiivisen menetelmänkehittelyä varten. Ääninauhat tapaamisista ja kirjalliset kertomuksetjäivät sekä päiväkodille että tutkijoille käytettäviksi luottamuksellisuudenja tunnistamattomuuden periaatteet huomioon ottaen.Kuvat jäivät käytettäväksi päiväkodissa, josta niitä voidaantarvittaessa kysyä, koska osallistujille haluttiin ensisijainen oikeusmäärätä niiden käytöstä.

Tapaamiskertoihin osallistuneet saivat täysin itse päättää, mitäheidän yhteisönsä tarinaan otetaan mukaan kehittämisprojektista.Tapaamiskertojen vetäjä antoi siihen myös ehdotuksia ja esitti erilaisianäkökulmia, mutta lopullisen valinnan tekivät työyhteisönjäsenet. Lisäksi esimerkiksi ääninauhoista sensuroitiin jälkikäteenjoitakin kohtia pois, kun osallistujat niin halusivat. Nämä kohdatliittyivät läheisesti heidän tunteisiinsa ja henkilökohtaisiin asioihin,jolloin niillä ei ollut merkitystä kehittämisprojektin arvioinninkannalta. Luottamuksen säilyttäminen koko prosessin ajanolikin ehdoton edellytys sen onnistumiselle. Prosessin aikana haluttiinsäilyttää myös yksittäisten henkilöiden tunnistamattomuus,jolloin jouduttiin kiinnittämään erityistä huomiota esimerkiksisuorien sitaattien murteisiin ja puhetyyleihin. Raportissa päädyttiinkinvälttämään suoria lainauksia muuttamalla ne suorasanaiseksitekstiksi. Prosessin aikana muodostunut kertomus perhetyönkehittämisprojektista annettiin nähtäväksi ja kommentoitavaksimyös muille työyhteisön jäsenille.Tarinan muodostumisessa pidettiin tärkeänä periaatteena moniäänisyyttä;erilaiset tarinat ja ristiriidat saivat näkyä koko prosessinajan sekä yksilöiden että yhteisön tarinassa. Koskaan eikuitenkaan voida kertoa koko tarinaa, vaan aina tuotetaan siitäosa. Osallistujien päätettäväksi jäi, mitä haluttiin ottaa esille jakertoa prosessista.2.2. Tapaamiskertojen sisällön kuvausEnsimmäisellä kokoontumiskerralla päiväkodin katossa ollut lankaverkkoinnosti pohtimaan projektia hämähäkinverkkona, johonliitettäisiin yksittäisten ihmisten kertomuksia kuvaamaan jokaisenomaa vaihetta ja tunnelmaa. Joku katsoi kehittämisprojektia yläpuolelta,joku oli siihen takertuneena, joku solmussa, joku putoamaisillaanjne.

Kuva 1. HämähäkinverkkoTämän perusteella yhdeksi näkökulmaksi perhetyön kehittämisprojektinkuvaamisessa ja arvioinnissa vahvistui metaforien käyttö.Miten metaforat kuvaisivat projektia ja sen etenemistä? Mitenmuuten kertomuksia kehittämisprojektista voitaisiin tuottaa? Millaisiakertomuksia yksilöillä oli? Millainen tarina koko yhteisönkehittämisprojektista syntyisi kertomusten kautta?Yksilölliset kertomuksetEnsimmäinen tapaaminen aloitettiin toimintaperiaatteiden kertaamisella.Tavoitteeksi asetettiin yhdessä katseleminen ja ihmetteleminen,ei suorittaminen. Prosessissa sai olla mukana suorittamattaja tekemättä mitään. Kokoontumisten ohjaajan tehtävä olihuolehtia prosessin eteenpäin menemisestä. Tarvittaessa hän saattoivälillä antaa suoriakin toimintaohjeita kertomalla kunkin tehtäväntarkoituksista, jotta kaikki osallistujat olisivat selvillä, mitämissäkin vaiheessa on tarkoitus tehdä, esimerkiksi milloin on tarkoituskuvata jotain tapahtumaa, milloin pohtia sen taustoja jne.Alkulämmittelyssä käytettiin erilaisia tunnekuvakortteja, joissaoli kuvattuna erilaisia ilmeitä. Jokaisen osallistujan tuli valitaniistä parhaiten omaa tunnelmaansa sillä hetkellä kuvaava kortti.Sen ei tarvinnut liittyä välttämättä perhetyön kehittämisprojektiin,vaan se sai kuvata hänen omaa mielialaansa sillä hetkellä.

Tämän jälkeen kukin osallistujista kertoi, mitä näkee kuvassa, mitäse kertoo ja miksi valitsi k.o. kuvan. Muille esitettävälle kertomuksellekuvasta ei asetettu mitään ennakkokriteereitä esimerkiksipituuden suhteen, vaan yksi lausekin tai jopa sana oli riittävä.Kuva 2. Tunnelmia, ajatuksia, tunteita, mielialoja kuvinaEnnakkotehtävänä ensimmäiselle kokoontumiskerralle oli ollutjokaisen osallistujan oman kertomuksen tuottaminen perhetyönprojektista kirjallisesti. Siinä oli kehotettu käsittelemään omiatunteita, tunnelmia, muistoja ja yksittäisiä tapauskuvauksia jokaisenitsensä valitsemalla tyylillä. Kirjalliset tuotokset vaihtelivatrunosta päiväkirjaan, yksittäisten tapausten kuvaamisesta monisanaiseenpohdiskeluun ja kuviin. Kirjallisessa kertomuksessa osallistujatpohtivat perhetyön kehittämisprojektin merkityksiä itselleen.”Aluksi en ollut yhtään innostunut enkä kiinnostunut kokohankkeesta. Tuntui, että johtaja painosti meidät siihen eikäaluksi kuitenkaan itse juurikaan osallistunut koulutuksiinyms.”

”Hankkeen edetessä henkilökunta on keskenään jutellut paljoneri tilanteista (töissä) ja on sovittu yhteiset linjat, mitentoimitaan… Hankkeen myötä tullut rohkeutta puuttua, sanoarehellisesti perheille asioita, joista ehkä ennen on ollut vaikeampipuhua”Tuotoksista jokainen osallistuja kertoi haluamansa kohdan muilleryhmäläisille. Tämän jälkeen kaikki ryhmäläiset esittivät omallaruumiillaan ja sen asennolla kertomuksen itsessään herättämiätunnelmia: ”Miltä kertomus minusta erityisesti työntekijänä tuntui?”Kuva 3. Tarina tuntui minusta tällaiseltaSen jälkeen ryhmäläiset yhdessä keskustellen ja kommentoidenjakoivat kertomusten herättämiä tunnelmia, samankaltaisia tapahtumiatai muistikuvia. Näin käytiin läpi jokaisen ryhmäläisen tarina.”Kun muistan lähtötilanteen, muistan syvän uupumuksen tunteen,ehkä vähän epätoivoisenkin olon valtavan, moninaisenongelmavyyhdin keskellä...Meiltä odotettiin: pyöritä tavallistapäiväkodin arkea, ole idearikas, opeta, hoivaa, tue lasta,tue perhettä...Erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia/perheitäniin paljon että hukkuuko ”tavallinen lapsi...Itse ajattelin, ettäkun lähdettiin projektiin, että tämä on nyt se kanava mitäkautta saadaan äänemme vihdoin kuuluviin, apua tarvitaan,

keinoja, tietoja, taitoja, rohkeutta miten selvitään, mistä voimavarojajaksamiseen... Projektiin päästiin mukaan, minullese tuntui pelastusrenkaalta, joka auttaisi meitä selviämään.”Tauon jälkeen jatkettiin kehittämisprojektin läpikäymistä sosiometristenharjoitusten kautta. Lattialle oli tehty jana projektin ajallisestakestosta. Harjoituksessa jokainen osallistuja etsi janaltapaikan, joka kuvasi sen parasta vaihetta hänelle. Tämän jälkeenjokainen kuvasi valitsemansa parhaan hetken, ”high lightin”,muille. Samoin harjoitus toistettiin etsimällä projektin vaiheistakaikista vaikein ja ahdistavin paikka, mitkä myös kerrottiin toisille.Tämän jälkeen ryhmäläiset kävivät piirtämässä tai kirjoittamassaseinällä olevalle paperille piirretylle projektijanalle nämäprosessin parhaat ja vaikeimmat hetket.Kuva 4. Parhaat hetket ja ahdistuksen paikat projektijanalleLopuksi keskusteltiin tällaisen työskentelytavan tuomista ajatuksistaja kokemuksista yhdessä. Miltä työskentely itse kustakintuntui? Avasiko uusia näköaloja kehittämisprojektiin? Helpottiko,ahdistiko? Tapaaminen päättyi vetäjän lukemaan kertomukseen,jonka aikana osallistujat saivat vain olla ja antaa mielensä rauhoittuaprosessoinnin jälkeen.

Yhteisöllinen kertomus projektistaToisella kokoontumiskerralla kerrattiin toimintaperiaatteet. Alussaosallistujilla oli mahdollisuus tuoda esille joitakin akuuttejaasioita, joita he halusivat ottaa esille ja kertoa muille. Tapaamisenvetäjän johdolla palattiin lyhyesti edellisen kerran tuotokseen,projektijanaan ja siihen liitettyihin kokemuksiin.Tämän jälkeen työstettiin yhteisön kertomusta projektista.Alussa käytiin läpi yleisiä periaatteita kertomuksesta. Osallistujatjakaantuivat kahden–kolmen hengen ryhmiin miettimään perhetyönkehittämisprojektin vaiheita ja muita päiväkodin tapahtumiaaivoriihen omaisesti. Tuotokset kirjattiin koko ajan paperille.Toinen ryhmä työsti prosessia ajallisesti, toinen organisaation jakehittämisprojektin tapahtumien näkökulmasta oman valintansamukaisesti. Ryhmien tuotokset purettiin seinällä olevalle projektijanalle.Yläpuolelle kirjattiin kehittämisprojektin etenemiseen liittyviäseikkoja ja alapuolelle muita päiväkodin tapahtumia ja tunnelmia.Kuva 5. Tapahtumia kehittämisprojektista ja työyhteisöstäkirjattiin projektijanalleSamalla koko ajan muut osallistujat saivat täydentää kertomustaja tuoda omia muistojaan, mielikuviaan ja kokemuksiaan mukaanyhteisön tarinaan. Mukaan pyrittiin saamaan sekä faktaa että mielikuviaja tunnelmia. Keskeisiä kysymyksiä olivat mm. ”Mitä projektistaon jäänyt käteen? Mitä sen aikana on tapahtunut ja mitä se

on merkinnyt yksilölle/yhteisölle niin kehittämisprojektina kuinliittyneenä kaikkeen muuhunkin työyhteisön toimintaan?””Mukava, tosi mukava kokemus oli keväällä järjestetty askartelu-nyyttäri-iltaperheille. Vanhemmat + lapset laittoivatrairuohoa kasvamaan ja askartelivat tipuja...Samalla naposteltiinsyömistä ja juteltiin rennosti. Oli kivaa!!! Ja aika helpoillajärjestelyillä loppujen lopuksi päästiin. Vanhemmattoivat tarjoilun mukana. Suosittelen!””Jos ajatellaan koko koulutusta, ehkä mielessä omassa itsessäon tullut muutosta parempaan suuntaan – palveluhenkisyyttäperheitä kohtaan, kuunteleminen (aito sellainen) ontullut itselle...Asennoitumisessa perheisiin ja heidän ongelmissaon muuttunut omasta mielestäni (ei ehkä näy ulospäinmitenkään) positiivisempaan suuntaan. Vaikka välillä on ajatellut,miten minä voin perheitä auttaa ?Osaanko? Projektinmyötä on itselle tullut rohkeutta tarttua tilanteisiin paremmin...(vaikkaei se helppoa ole välttämättä vieläkään)”Tapaaminen lopetettiin vapaaseen assosiaatioon sulatellen työskentelynaikana syntyneitä ajatuksia, kokemuksia ja kuunnellenomia tunnelmiaan. Jokainen haki itselleen mukavan ja mieluisanpaikan, jossa silmät kiinni antoi ajatustensa virrata.Arviointitarinan rakentamista – miten tästä eteenpäin?Kolmannen kokoontumisen aluksi kerrattiin edellisten kertojenaikana tuotetun tarinan avulla kehittämisprojektin vaiheita. Kokoontumistenvetäjä, työyhteisön ja kehittämisprojektin ulkopuolisenahenkilönä, kertoi hänelle edellisten kertojen pohjalta syntyneidenkäsitysten, mielikuvien, kokemusten ja tarinoiden varassamuodostuneen kertomuksen perhetyön kehittämisprojektista. Tukenatässä käytettiin koko ajan projektijanaa, jolle oli tuotettu yhdessäsekä yksilöllisiä kokemuksia, tunteita ja faktaa että kokopäiväkotiyhteisön tapahtumia ja tarinaa. Tämän jälkeen ryhmänjäsenet keskustelivat vetäjän heille tuottamasta kertomuksesta:miltä se heistä tuntui, mitä siitä puuttui tai mitä siinä oli liikaa.

Yhdessä keskusteltiin myös yleisistä päivähoitoon liittyvistä periaatteistakuten päivähoidon tehtävästä tänä päivänä, lasten hyvinvoinninedistämisestä ja ennen kaikkea siitä, miten tästä mentäisiineteenpäin niin kehittämisprojektin kuin koko työyhteisön jaorganisaation osalta.”Minun toiveeni olisi, että päivähoito voisi esitellä selkeästija julkisesti ne puitteet, joissa toimitaan, ja perheidenkin tulisiymmärtää, että heidänkin on sopeuduttava niihin raameihin.Päivähoito ei tule kodin tilalle eikä se voi olla jatkumokotikasvatukselle…Reilu rajanveto, ”työmaan” määrittäminen,varmasti helpottaisi perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä.Helpottaisi varmasti myös perheiden asemaa, vaikutusmahdollisuuksia”Lisäksi kehittämisprojektin vaiheita pohdittiin ja kuvattiin metaforilla.Jokainen osallistuja mietti yksinään prosessia ja tuotti sentapahtumia kuvaavia metaforia, jotka saattoivat olla keskenäänristiriitaisiakin. Metaforat kirjoitettiin janalle sen vaiheen kohdalle,jota vaihetta niiden ajateltiin lähinnä kuvaavan. Tämän jälkeentuotosta katseltiin ja tutkittiin yhdessä tavoitteena moniääninenkuvaus projektista ja sen vaiheista sekä linkittymisestä päiväkodinmuihin tapahtumiin. Samalla tutkittiin yhdessä yksilöllisten kertomustenliittymistä koko yhteisön tarinaan.Kuva 6. Metaforia projektista

Tauon jälkeen pureuduttiin arviointiraportin tekemiseen: mitä sevoisi sisältää narratiivisesti tuotettuna? Kokoontumisten vetäjäesitti lyhyen tietoiskun aiheesta ottaen samalla huomioon ryhmäläisillekehittämisprojektin puolesta annetut ohjeet raportin sisällöstä.Mitä uutta narratiivisuus siihen voisi tuoda? Sen avulla eipyritä absoluuttiseen totuuteen (jos sellaista edes voi olla olemassa),vaan sen tehtävä on toimia kehittämisprojektin peilinä. Yhteinentarina on aina tosi, koska se on senhetkinen kokemus tapahtuneesta.Faktatiedon lisäksi se välittää tunteita ja tunnelmia, kuvia,metaforia, runoja, ajatelmia jne. Kuvien mahdollinen käyttötekee tarinasta ja tunteista näkyviä. Ne tavoittavat helposti lukijansaja kuulijansa. Tavoitteeksi raportille haluttiin prosessin välittäminenmahdollisimman moniäänisesti ja jopa yllätyksellisesti.Tapaamisen aikana ryhmäläiset sopivat keskenään konkreettisiatoimenpiteitä raportin laatimisesta. Millainen rakenne siihentulee? Mikä on työnjako? Miten kerättyä aineistoa työstetääneteenpäin? Kuka vastaa mistäkin osuudesta? Tueksi heille tarjottiinmahdollisuutta vielä kerran kokoontua yhdessä pohtimaan raportintuottamista, mitä he eivät enää tarvinneet. Lisäksi kokoontumistenvetäjä ja aineiston kerääjä saivat kommentoitavakseenraportin sähköpostitse.”Raportointi tuntui ”tervan juonnilta”, ei millään tahtonutlöytyä päivällä niin paljon yhteistä aikaa että ehtisi niitä kirjoittaa.Tämä juttu auttoi valtavasti raportin syntymisessä.Ilman näitä kokoontumisia sitä ei ehkä olisi syntynyt, ja mukavaakinon ollut kun on saanut jakaa kokemuksia, ajatuksiaja tunteita muiden kanssa.”Kokoontumisen lopuksi osallistujat sulattelivat kokemaansakuunnellen omia tunnelmiaan ja ajatuksiaan hiljaisuudessa. Lopuksikäytiin palautekeskustelua tämän työskentelytavan toteutumisestaja sen esille nostattamista tunteista. Yhdessä pohdittiin,mitä prosessin aikana oli opittu niin perhetyön kehittämisprojektiin,itseen, työhön, työkavereihin, työyhteisöön jne. liittyen. Samallamietittiin ajatuksia työskentelytavan soveltamisesta arvioinninvälineenä.

”Paljon on tapahtunut sekä projektin merkeissä että muuallakintöissä. Ja välillä ei oikein tiedä, mikä kuuluu projektiinja mikä ei, mikä on projektin ansiota ja mikä ei.””Kaikkeen ei tarvitse riittää, kaikkea ei osata. Yhdessä selvitääntilanteesta kuin tilanteesta. Hyvä henki, hurtti huumori,kaveria ei jätetä. Sydämellä eteenpäin!”3 KERTOMUSTEN MERKITYKSESTÄ ARVIOINNISSASamanaikaisesti kuin päiväkodin kehittämisprojektia arviointiintoteutettiin kertomusten ja tarinoiden avulla tässä artikkelissa kuvattunaprosessina, vetäjät tekivät havaintoja ja tulkintoja tapaamistenkulusta sekä tarinoiden käyttämisestä arvioinnin välineenä.Tämä luku on rakennettu niiden sekä Kaukovainion päiväkodinraportin herättämien ajatusten pohjalle. Niiden perusteella esitämmejoitakin johtopäätöksiä ja pohdintoja, joilla oletamme olevansovellutusarvoa silloin, kun kertomuksia käytetään kehittämishankkeidenarvioinnissa.Yksilön tarinaOn tärkeää lähteä yksilön tarinasta, koska muutoin jonkun yksittäisentyöntekijän tarina voi jäädä kuulematta ja peittyä enemmistönkokemusten alle. Yksilön tarinan kuuleminen voi jo sinänsäantaa kertojalle tunteen siitä, että hän on tärkeä. Lisäksi tiedetään,että jo pelkkä tilaisuus kertoa oma tarinansa koetaan usein eheyttävänäja voimaannuttavana. Alussa voikin olla hyvä vain jakaakertomuksia ilman, että kenenkään kokemusta sen kummemminkommentoidaan. Jos tällä onnistutaan luomaan luottamuksellinenilmapiiri, päästään kuulemaan sellaisten ihmisten näkemyksiä,jotka muuten voisivat jäädä kuulematta. Narratiivisen näkökulmanvoikin helposti liittää jälkimodernin ajan kriittisiin puheenvuoroihinsiitä, että yhteiskunnassa on monia ryhmiä, joilla ei oleriittävästi valtaa saada ääntään kuuluviin. Työyhteisöissä tällaisia

valtaan kytkeytyviä seikkoja voivat olla työntekijöiden ikä, sukupuoli,virka-asema tai koulutuserot.Ohjaajan tehtävänä on huolehtia, että jokaisen tarina ja kokemuksetotetaan vakavasti ja hyväksytään, vaikka ne poikkeaisivatomista. Toisten tarinan kautta omakin tarina rikastuu, koskatoisen tarina herättää kuulijoissa uusia näkökulmia. Eräissä muissaryhmissä (Kaunisto, Estola, Syrjälä & Uitto 2005) on huomattu,että keskustelu etenee usein tarinasta toiseen hyvin spontaaninnäköisesti. Tällaisen keskustelun tuloksena osallistujat useinhuomaavat, että kertomalla omista kokemuksistaan löytää lähesaina jonkun, jolla on jokin vastaavanlainen kokemus. Osallistujahuomaa, että ei olekaan yksin asian kanssa. Yksilölliset kertomuksetosaltaan edistävätkin voimaantumista ja jaksamista.Yksiöiden kertomusten kokoamisessa on hyvä käyttää erilaisiatekniikoita, jotta osallistujat saavat tarttumapintaa kokemuksiinsaeri tavoin. Osallistujilla tulisi olla mahdollisuus tuottaaomaa kertomustaan hänelle luontaisella tavalla. Toiset tuottavattarinaa kehollisesti, toiset verbaalisesti jne. Tässä kehittämisprojektinarviointiprosessissa käytettiin pieniä ruumiinasennon harjoituksia,kuvista kertomista, pieniä kirjoitelmia (minkä seurauksenasyntyi myös Kaukovainion päiväkodin raportissa oleva runo),piirroksia, keskustelua sekä metaforatyöskentelyä.Yksilöiden tarinasta kohti yhteisön tarinaaProsessin aikana huomattiin, että yksilön ja yhteisön tarina yhdistyvättoisiinsa monimuotoisella tavalla. Yksilöiden tarinoista eivoi suoraan koota muutoshankkeen tarinaa, vaan se täytyy rakentaayhdessä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi jokainen osallistujaensin koonnut oman kertomuksensa koko päiväkotiyhteisönperhetyöprojektista. Tässä tapauksessa edettiin niin, että sen jälkeenkun yksityisiä muutoskertomuksia oli kuultu ja yksittäistenosallistujien muistiinpanot oli kirjattu projektijanalle eri vaiheidenkohdalle, alettiin yhdessä keskustellen katsoa, mitä kaikkea kahdenvuoden aikana oikeastaan oli tapahtunut.Yhteisön kertomusta rakennettiin siis yksittäisten osallistujientunnelmien, metaforien, pienten muistelmien ja kokonaisvaltaisempienkertomusten pohjalta. Tässäkin yhteydessä on hyvä käyt-

tää erilaisia aineistonkeruun tapoja. Voisi esimerkiksi katsellamatkan varrella syntynyttä materiaalia, raportteja ja suunnitelmiavauhdittaakseen tarinan rakentamista. Usein arviointiin liittyymyös faktaosa, jossa kehittämishankkeita kuvataan numeroilla jamuilla konkreettisilla indikaattoreilla. Niistä tuskin voidaan tai onedes tarpeen luopua. Narratiivinen arviointi tuo lisäksi esiin sen,että kasvatuksen alueella juuri ihmiset ovat muutoksen toteuttajia.Tällöin muutokset ja kehittämishankkeet ovat monimutkaisia jaaikaa vieviä, jolloin niiden kuvaaminen numeroina ei ole riittävää(Kelchtermans 2005).Muutokset kasvatusorganisaatioissa ovat yleensä myös hitaita.Ne ovat jopa niin hitaita, että kasvattajat usein itse vähättelevätniitä. Tämä voi johtua osittain myös siitä, että vallalla ollut lineaarinenmuutosten arviointi on ollut kiinnostunut luvuista ja määristä.Kasvatukselliset muutokset puolestaan voivat ulkopuolisensilmin näyttää pieniltä, mutta ovat kasvattajille ja lapsille suuria.Toisaalta jokin ulkoinen muutos ei välttämättä merkitse mitäänkasvatuksen kannalta. Kasvatusorganisaatioiden muutoksissaydinkysymys kuuluukin, miten kasvattajan ajattelu muuttuu. Mitenhänen tarinansa siitä, kuka hän on kasvattajana, muuttuu? Kuntarina muuttuu, käytännön toiminta muuttuu ja myös päinvastoin.Tarinat ja elävä elämä ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.Prosessin ulkopuolisina ohjaajina voimme sanoa, että erilaisetKaukovainion raportin tarinamuodot rikastavat kokonaisuutta.Erityisen mielenkiintoisia ovat metaforat. Niissä on paljon asiaapähkinänkuoressa. Niissä välittyy myös voimakkaita tunteita (vrt.Auranen 2004). Syntyneillä metaforilla oli tässä tapauksessapaikkansa jo aivan alusta saakka. Arviointiprosessin ensimmäisessätapaamisessa päiväkodilla liitettiin kehittämisprojekti huoneessaolevaan komeaan lasten tekemään hämähäkinverkkoon.Siitä keskustelu luontevasti lähtikin metaforiin. Samoin runossa jakuvissa on paljon tunteita ja tietoa tiiviissä muodossa. Niille, jotkapitävät runoista, saattaa lyhyt runomuotoinen kertomus tuodaesille kaiken sen, minkä proosateksti esittelee monisivuisesti jalaveasti. Näitä kaikkia kerrontatapoja prosessiin osallistujat halusivatkinkäyttää prosessin arvioinnin välineinä ja kertomustentuottamistapoina omien mieltymystensä mukaisesti. Niitä kaikkia

haluttiin kunnioittaa tasavertaisina tapoina tuottaa tarinaa kehittämisprojektinkulusta ja vaikutuksista sekä yksilöille että kokoyhteisölle.Kaukovainion päiväkodissa varmistimme, että myös niille,jotka eivät olleet mukana tarinatapaamisissa, annettiin mahdollisuuskommentoida ja tuoda oma äänensä yhteisön tarinaan senjälkeen, kun tarinaryhmä oli tuottanut siitä luonnoksen. Tällämahdollistettiin kaikkien työyhteisön jäsenten osallistuminen kehittämisprojektinarviointiin.Kaukovainion päiväkodin kehittämisprojektin tarina onkinpyritty kokoamaan niin, että siinä näkyisi osallistujien vaihtelevattunteet, motivaatio ja sitoutumisen vaihtelu eli kaikki se, mikä ontotta jokaisessa hankkeessa ja myös aivan tavallisessa arkityössä.Tavoitteena on ollut säilyttää moniäänisyys ja tuoda realistinenkuva kehittämistyön moninaisuudesta ja arjesta. Laitisen (1990)mukaan narratiivit arvioinnin välineenä tarkoittavatkin kertomustasiitä, mitä organisaatio on käynyt läpi jonkin kehittämisprojektinkuluessa. Ne kuvaavat tapahtumien etenemistä liittäen faktaankoettuja selontekoja tapahtuneesta, tunnelmista sekä tunteista.Niiden tehtävä on kertoa myös siitä, kuinka osallistujat ovatkonstruoineet omaa historiaansa ja mitä he ovat oppineet aikaisemmistakokemuksista. Tarinalliset ryhmät arvioinnissa toimivatosaltaan myös itseohjautuvina ryhminä, mutta ohjaajan tehtävä onpitää keskustelu asiassa, edistää keskustelun eteenpäin kulkua jamahdollistaa kaikkien tasapuolinen mahdollisuus osallistumiseen.Osallistujien kokemuksiaKeskustelujen lomassa koottiin myös osallistujien kokemuksiakertomuksellisesta työskentelystä. Lyhyesti voi todeta, kuten ontodettu myös muissa vastaavissa hankkeissa (esim. Kaunisto et.Al 2005), että kasvattajan työssä tarvitaan paikkoja, joissa on lupapuhua myös epävarmuudesta ja ongelmakohdista ilman pelkoa japakkoa. Hyväksi koettiin se, että jos joku ei halunnut johonkin tilanteeseentai keskusteluun osallistua, se sallittiin ilman selittelyjä.Tällainen oli kuitenkin hyvin poikkeuksellista prosessin aikana.Kokoontuminen päiväkodin lähistöllä olevassa tilassa ennaltasovitun aikarajan puitteissa varmisti, että välillä ei tarvinnut kes-

keyttää työskentelyä muiden työtehtävien vuoksi, vaan prosessiinsai keskittyä rauhassa.Erityisen hyvin kertomuksellinen lähestyminen näytti soveltuvanprosessiarviointeihin, jossa tavoitteena on kuvata jokin ajallinentapahtumien kulku. Kertomusten voimaa ei kuitenkaan kannatahylätä myöskään esimerkiksi vaikuttavuusarvioinnissa.Vaikka taloudellista tehokkuutta ei tarinoissa euroina mitatakaan,voivat tarinat kuvata sitä, mitä eurojen tuottaminen tai säästäminenon työntekijöiden näkökulmasta ollut ja merkinnyt. Lisäksiprosessien vaikuttavuus ilmenee myös tunnelmina, tunteina jajaksamisena.Mahdollisuus puhua vapaaehtoisesti työyhteisöön ja kehittämiseenliittyvistä asioista edistää osaltaan jaksamista ja toimiieräänlaisena työnohjauksena. Osallistujat kertoivat tunteneensauusia arvioinnin työtapoja kohtaan alussa epävarmuutta, varautuneisuuttaja epäilystä. Pohdittiin, miten ne voisivat toimia arviointitarinantuottamisen tukena. Lopussa osallistujat kuitenkinkokivat työskentelyn miellyttäväksi ja uusia näkökulmia avaavaksi.Ehkä vaihtelevat työtavat auttoivat osaltaan myös leppoisan jahyväksyvän ilmapiirin syntymistä prosessin aikana.Erityisesti haluamme painottaa, että kasvatusyhteisöjen muutos-ja kehittämistyössä ei useinkaan riittävästi huomioida niidenaiheuttamaa tunnekuormitusta. Kasvatustyö on aina vahvasti tunteisiinperustuvaa. Muutostilanteessa kasvattajat joutuvat tekemääntoisaalta surutyötä luopuessaan entisestä. Samalla heidänodotetaan innostuvan ja sitoutuvan uusiin asioihin. Kysymys onkinviime kädessä oman kasvattajaidentiteetin muovautumisesta(Nias 1993). Tällöin tarvitaan ehdottomasti paikkoja, joissa voivapaasti käsitellä niitä ristiriitaisiakin tunteita, joita toisinaan syntyy.Ehkä tärkein vaikutus prosessin arvioinnin toteuttamisesta tarinoillaoli se, että ryhmässä syntyi kiinnostus toisen tarinoihin.Haluttiin kuulla, miten toiset olivat asioita kokeneet. Tällaiseentyöskentelyyn ei esimerkiksi päiväkodeissa ole kovin paljon aikaaeikä mahdollisuuksia perustyön ohessa ja arkipäivän pyörityksessä.Kaikissa työyhteisöissä ja organisaatioissa tarvitaankin paikkojaja aikoja keskustelulle, tunteiden ja ajatusten, näkemystensekä kokemusten jakamiselle. Jos tällainen ajattelutapa säilyy ja

parhaimmillaan leviää, on kerronnallinen arviointi täyttänyt tehtävänsämyös työyhteisöjen toimivuuden ja yksittäisen työntekijäntyössä jaksamisen edistämisen kannalta. Tarinoiden kerrontaansisältyykin aina vertaistukea sekä työyhteisön jäsenten elämäntilanteisiinja koko työyhteisön toimivuuteen vaikuttamista.Eettisistä kysymyksistä arviointityössäKäytettäessä kertomuksia kehittämishankkeiden arvioinnissa onmuistettava, että kertomuksellisuuden lähtökohtana on näkemyssiitä, että koskaan ei voida tuottaa ’koko tarinaa’. Tarinat ovat ainatietynlaisia. Niitä voidaan kertoa monella tapaa, tuoda eri näkökulmiaesille ja tehdä erilaisia valintoja. Kertomus kerrotaanaina jollekin, jossakin tarkoituksessa, jostakin aiheesta ja jollakintavalla. Vastaanottaja esittää ja tuottaa aina oman tulkintansa kertomuksesta.Jokaisesta kertomuksesta välittyy tarina eli siihen liittyväthenkilöt, käännekohdat, ratkaisut, ympäristöt, miljööt, tapahtumatjne. (Lehtimäki 2004). Mikään menetelmä tai kertomusei kuitenkaan voi tavoittaa kaikkea, vaan tapahtumiin on aina vainyksi valittu näkökulma. Yhdessä tuotettu kertomus antaa mahdollisuuksiamonipuolisempaan tarinaan kuin yhden henkilön tuottamatarina. Monien kasvatuksen käytäntöjen tutkijoiden mielestäkertomukset tuottavatkin muihin menetelmiin verrattuna rikkaammanja moniäänisemmän kuvan. Silti aina on syytä kuunnellatarkasti, mistä puhutaan, jotta voi pohtia myös sitä, mistä mahdollisestivaietaan.Prosessin läpikäyminen ja arviointi tarinoiden avulla voidaanmieltää kommunikatiiviseksi evaluoinniksi (Niemi 2000,169−173). Sen tehtävänä on paljastaa kriittisesti olemassa olevaa,saavutuksia ja ongelmakohtia ja ennakoida tulevaisuuden tarpeita.Arvioinnin toteuttaminen tarinoina pyrkii osaltaan kommunikaatioonja yhteistyöhön. Se auttaa yhteisöjä ymmärtämään omaa ainutlaatuisuuttaanja erityispiirteitään. Kertomusten, esimerkiksikeskustelujen, metaforien, ruumiin asentojen, runojen, vertauskuvienjne. avulla pyritään ymmärtämään ja parantamaan toimintaaniin, että kehittämisen aikana syntyneet vaihtoehdot koetaan käyttökelpoisiksi.Tarinat tuovat lisäulottuvuuksia keskustelua herättävänfunktion takia myös arviointiin. Vuorovaikutuksen kautta

on mahdollista päästä muutokseen ja huomata kehittämiseen liittyneeterilaiset näkökulmat ja kokemukset. (vrt. Greene 2000,989−999).LoppupäätelmäParhaimmillaan tarinat arvioinnin välineinä auttavat työyhteisönjäseniä sitoutumaan yhteiseen päämäärään, koska ne mahdollistavateri näkökulmien esille tuomisen ja niiden yhdessä prosessoimisen.Niiden avulla voidaan välittää työyhteisöihin avoimuutta,luottamuksellisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Heikkilän(2003) sanoja lainaten tarinoita kannattaa kertoa, koska ne välittävättietoa ja ennen kaikkea myös hiljaista tietoa. Niissä hyödynnetääntunteita, jotka muuten helposti jäävät huomaamatta. Ne helpottavatprosessien kehittämistä tuoden siihen moniäänisyyttä.Hyvät johtajat kertovat aina tarinoita. Kertomukset ovat tukenaniin yksilöiden kuin koko yhteisöjen osaamisen kehittämisessä.Tarinat opettavat tosielämästä, joten tässäkin projektin arviointiprosessissahaluttiin hyödyntää kertomusten tuomaa lisäarvoaprosessiarvioinnissa tavanomaisten arviointitapojen lisäksi. Tarinoidenmerkitys työhyvinvoinnille ja jaksamiselle liittyy nähdyksija kuulluksi tulemisen kokemuksiin sekä omien että työyhteisöntarinoiden kautta. Organisaatioiden muutostilanteissa ja kehittämisprosesseissaihmiset joutuvat tarkastelemaan omaa tarinaansa,joka kerrotaan myös muille. Tilanteisiin saattaa liittyä ristiriitaavaatimusten ja omien voimavarojen välillä, jolloin syntyy helpostistressiä. Ilman kertomista nämä voivat jäädä muilta tietämättä.Niiden merkitykset kokonaisprosessiin eivät välttämättä välitykaikille osallisille, jolloin ne aiheuttavat turhia väärinymmärryksiä.(vrt. Heikkilä 2003.) Onkin esitetty, että tulevaisuudessa ratkaisevaaroolia niin arvioinnissa, kehittämisessä kuin organisaatioidentoiminnassakin tulevat esittämään tunnepitoiset tarinat (Jensenym., 2000).

”Vaikea on myös sanoa, mitkä asiat olisivat muuttuneetomassa työssä ilman koulutustakin, ihan yleisen eteenpäinmenon avulla. Tietoakin on tullut ja rohkeutta esim. kohdatavaikeita asioita (ja asioita yleensä). Ja onhan se ollut hyvähetkeksi pysähtyä työn huiskeesta -> kuunnella työkavereitaja omia ajatuksia.”Kuva 6. Projektin lopputunnelmia kuvaavia metaforia

KEHITTÄMISEN POLKU EILISESTÄ HUOMISEEN -ARVIOINNIN TULOKSIAAnna-Maija Puroila1 Johdanto2 Arvioinnin toteuttaminen3 Kehittämistyön puitteita koskeva arviointi4 Arviointi hankkeen tuloksista5 Vanhempien näkökulma hankkeeseen6 Elämää hankkeen jälkeen?1 JOHDANTOViime vuosina julkisuudessa on keskusteltu runsaasti lasten jalapsiperheiden hyvinvoinnista. Keskustelu on ollut huolen sävyttämää:tutkimukset, erilaiset tunnusluvut sekä lasten ja perheidenparissa työskentelevien arkikokemukset ovat kertoneet lisääntyvästäpahoinvoinnista 7 . Selityksiä pahoinvoinnin lisääntymiselleon esitetty useita. Joissakin yhteyksissä selitystä on haettu muuttuvastavanhemmuudesta ja perhe-elämästä. Toisaalta myös lapsiperheidentuki- ja palvelujärjestelmää on arvioitu yhä kriittisempäänsävyyn. Lasten ja lapsiperheiden palvelujen uudistamistavastaamaan uuden vuosituhannen haasteisiin on pidetty merkittävänäyhteiskuntapoliittisena haasteena. Palveluihin suunnattujenvoimavarojen vahvistamisen ohella haasteeksi on nostettu uudenlaistentoiminnallisten rakenteiden luominen ja henkilöstön osaamisenkehittäminen.Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa pureuduttiinnäihin ajankohtaisiin haasteisiin. Hankekokonaisuutta onesitelty tarkemmin muissa yhteyksissä 8 . Hankkeessa arvioiva oteoli mukana koko prosessin ajan. Prosessievaluaation tehtävä olikaksitasoinen: 1) tukea kehittämistyötä hankkeeseen osallistuneissapilottiyksiköissä ja 2) suunnata tulevaa kehittämistyötä.7 esim. Bardy, Salmi & Heino 2002;8 Hiitola-Moilanen 2004; Hiitola-Moilanen tässä julkaisussa

Prosessievaluaation perinteen mukaisesti arviointi perustui pilottiyksiköidenhenkilöstön itsearviointiin ja oppimiskokemustenpeilaamiseen 9 . Hankkeessa hyödynnettiin erilaisia arviointimenetelmiä,esimerkiksi tarinallisuutta 10 . Hankkeen loppuvaiheessanousi esiin tarve tehdä hankekokonaisuudesta vielä lisäksi kokoavaa,summatiivista arviointia. Hankkeen ohjausryhmä käsittelihankekokonaisuuden päätösarviointia kevään 2004 kokouksissa.Tuolloin vaihtoehtona oli joko hankkia arvioinnin suorittajaksiulkopuolinen arvioitsija tai toteuttaa arviointi yhteisesti hankkeessamukana olevien tahojen kesken. Ohjausryhmä päätyi jälkimäiseenvaihtoehtoon lähinnä kustannussyistä. Käytännössä tämämerkitsi sitä, että arviointitieto oli koottava tehokkaasti ja sellaisessamuodossa, että se olisi nopeasti analysoitavissa ja tulostettavissa.Syvällisempään analyysiin ei ollut mahdollisuutta. Tässäartikkelissa tarkastelen hankkeen päätösarvioinnin toteuttamista jaarvioinnin tuloksia.2 ARVIOINNIN TOTEUTTAMINENHankkeen päätösarvioinnissa on osallistavan monitahoarvioinninpiirteitä 11 . Tavoitteeksi asetettiin se, että arviointiin osallistuisivateri tavoin hankkeeseen osallistuneet tahot. Myös asiakkaiden, lastenvanhempien, näkökulman saamista arviointiin mukaan pidettiintärkeänä.Arvioinnin toteuttamiseksi järjestettiin syyskuussa 2004 arviointi-iltapäivä,johon kutsuttiin hankkeessa mukana olevia tahoja.Iltapäivän koordinoinnista vastasivat hankkeen vastuuhenkilöt 12 .Iltapäivään osallistuivat pilottiyksiköiden, ohjausryhmän ja konsulttienedustajat sekä hankkeen vastuuhenkilöt. Päivähoito- japerhetyön tulosyksikön edustajat ja lasten vanhemmat eivät olleetmukana arviointi-iltapäivässä, mutta he osallistuivat arviointikyselyynmuulla tavoin. Osallistumisaktiivisuus arviointiin oli9 vrt. Seppänen-Järvelä 199910 ks. Estola & Uusimäki, tässä julkaisussa11 Robson 200112 Posken kehittämispäällikkö sekä perhetyön suunnittelija.

erinomainen. Mukana oli yhteensä 140 henkilöä kaikista keskeisistäosallistujatahoista (taulukko 1).Taulukko 1. Arviointiin osallistuneetArvioijaryhmäArviointiinosallistuneiden määräHankkeen ohjausryhmä 4Päivähoito- ja perhetyön5tulosyksikön edustajatPilottiyksiköiden henkilöstön edustajat 31Pilottiyksiköiden johtajat 11Konsultit 5Hankkeen vastuuhenkilöt 2Lasten vanhemmat 82Yhteensä 140Arvioinnin toteuttamiseksi laadittiin kaksi kyselylomaketta. Toinenoli suunnattu pelkästään lasten vanhemmille, toinen muillearvioijaryhmille. Vanhemmille suunnatussa kyselyssä oli kolmekeskeistä teemaa:- vanhempien tietoisuus hankkeesta- vanhempien ja henkilökunnan välisen yhteistyön muutoshankkeen aikana- yhteistyön nykytila.-Muille arvioijaryhmille suunnatussa kyselyssä arviointi kohdistuiviiteen teemaan:- hankkeen resurssit- kehittämistyön tukirakenne- sitoutuminen hankkeeseen- tulokset- hankkeen merkitys.

Kyselylomakkeessa esitettiin kutakin arviointikohdetta koskienväittämiä. Väittämät oli muotoiltu positiivisiksi 13 . Asteikko oli neliportainen,14 eikä asteikkoon sisältynyt ”en osaa sanoa” -vaihtoehtoa. Vastaajan tuli siis asettua joko positiiviselle tai negatiivisellekannalle suhteessa väittämiin. Lisäksi lomakkeessa olimuutamia avoimia kysymyksiä. (Liitteet 1 ja 2).Kootun arviointiaineiston keskeinen anti liittyy sen monitahoisuuteen.Oletettavasti kuva hankkeen toteuttamisesta, tuloksestaja merkityksestä rakentuu monimuotoiseksi eri osapuolten arvioidessasamoja teemoja. Aineisto mahdollistaa eri toimijaryhmienarviointien vertailun.Aineistoon liittyy myös tiettyjä rajoituksia, jotka tulee ottaahuomioon tulosten tulkinnassa ja johtopäätösten teossa. Ensinnäkinpilottiyksiköittäin arvioijien määrä vaihteli yhdestä yhdeksäänhenkilöön. On mahdollista, että arviointiin on osallistuttu aktiivisestijuuri niissä yksiköissä, joissa hanke on koettu merkityksellisenä.Samankaltainen rajoitus liittyy lasten vanhemmilta koottuunarviointiaineistoon. Kyselylomakkeen jakelusta vanhemmille vastasivatpilottiyksiköiden henkilöstön edustajat. Ohjeeksi annettiinjakaa lomakkeet niille vanhemmille, joiden kanssa asiakassuhdeon kestänyt hankkeen ajan ja jotka tästä syystä kykenisivät arvioimaanhankkeen aikaansaamaa mahdollista muutosta. Tämä tavoitetoteutui vain osittain. Arvioinnissa mukana oli myös niitävanhempia, joiden lapset olivat vaihtaneet päiväkotia tai hoitomuotoatai joiden lapset olivat vasta aloittaneet päivähoidon.3 KEHITTÄMISTYÖN PUITTEITA KOSKEVATARVIOTHankkeen resurssitResurssien osalta arviointi kohdistui hankkeen kestoon, käytettävissäolevaan aikaan sekä henkilöstöresursseihin. Hankkeen aika-13 esimerkiksi: Hanke on ollut sopivan mittainen tai Konsultaatio on vastannut yksiköntarpeita. Yksi väittämä poikkesi tästä positiivisesta linjasta (Hanke on kuormittanut yksikönarkityötä). Tämä on huomioitu analyysivaiheessa ja tulosten tulkinnassa.14 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = jokseenkin samaa mieltä, 4 = täysinsamaa mieltä

na useaan otteeseen keskustelua aiheutti resurssien niukkuus:koulutuspäivien ajaksi ei saatu sijaisia ja tästä syystä koulutuksiinei voitu osallistua sillä tavalla kuin pilottiyksiköissä olisi haluttu.Resurssien osalta sijaisten puute nousikin kritiikin aiheeksi avoimissavastauksissa. Lisäksi useat pilottiyksiköiden henkilöstönedustajat kuvasivat työn arkipäivää muutenkin kiireisenä.Henkilöstöresurssien niukkuus tulee esiin myös arvioinninväittämäosiossa. Tässä tosin eri ryhmien arviot eroavat toisistaanselkeästi. Kaikkein negatiivisimmin henkilöstöresurssien riittävyyttäarvioivat pilottiyksiköiden henkilöstön (1.9) ja johtajien(1.6) ryhmät ja positiivisimmin hallinnon edustajat (2.8). Kehittämistyöhönkäytettävissä olevaa aikaa koskevat arviot vaihtelevat(2.0−2.8). Kaikkein positiivisimmat arviot resurssien osaltasai hankkeen kesto (3.2−4.0).Taulukko 2. Arviot hankkeen resursseistaHallinnonedustajatKeskiarvotKonsultitPilottienhenkilöstöPilottienjohtajatOhjausryhmäVastuuhenkilötHankkeenkesto 4 3 3.8 3.2 3.7 3.5Kehittämistyöhönkäytettävissäollut aika 2.3 2.8 2.6 2.2 2.1 2Henkilöstöresurssit2.3 2.8 2.6 1.9 1.6 2.5Toimijaryhmien arvioita hankkeen kuormittavuudesta analysoitiinerikseen. Kaikissa ryhmissä oltiin sitä mieltä, että hanke olikuormittanut pilottiyksiköiden arkityötä.Kehittämistyön tukirakenneHanke rakentui tuetun prosessikehittämisen mallin 15 mukaiseksi.Peruslähtökohtana oli se, että kehittämisen päävastuu ja painopisteon pilottiyksiköissä, joissa toimijat itse kehittävät omaa työ-15 Hiitola-Moilanen 2004

tään. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa kehittämistyölle tukirakenne.Tukirakenteen keskeisiä elementtejä olivat koulutus, konsultaatio,perhetyötä käsittelevä oheismateriaali sekä hankkeensuunnittelijan tuki kehittämistyöhön. Näitä elementtejä myös arvioitiin.Kehittämistyön rakenteena ja lähtökohtana tuetun prosessikehittämisenmalli osoittautui toimivaksi.”Alusta asti hankkeen rakenne työmuotona tuntui tosi onnistuneelta.Tunne on vain vahvistunut hankkeen etenemisenmyötä. Itse konsulttina on ollut hienoa työskennellä motivoituneidenihmisten kanssa, jotka ovat sitoutuneet kiireisestäarjesta huolimatta.” (konsultti)”Pitkillä ja hyvin johdetuilla projekteilla näyttää olevan upeatulovaste. Erityisen merkittävää on ollut yhteistyö konsultinkanssa.” (pilottijohtaja)”Oma tietämys ja motivaatio työhön on lisääntynyt. Omanyksikön tulevaisuuden visiot ovat selkiintyneet huimasti.Omassa työyksikössä avoimuus ja yhteisen langan löytyminenon tuonut innostuksen itselle ja työkavereille.” (pilottiyksikönhenkilöstön edustaja)Tukirakennetta koskevat arviot olivat kauttaaltaan erittäin positiivisia.Ainoastaan pilottien henkilöstön ja johtajien ryhmissä eräitäväittämiä koskevat keskiarvot jäivät alle kolmen. Erityisesti esillenousi pilottiyksiköiden keskinäinen tuki, joka näyttäytyi tukirakenteenheikoimmin toteutuneena osiona. Pilottiyksiköiden johtajateivät myöskään olleet yhtä tyytyväisiä koulutusten sisällölliseenantiin kuin muut ryhmät. Pilottiyksiköiden henkilöstö puolestaanantoi jonkin verran negatiivisemmat arviot oman projektinsasaamalle tuelle, konsultin roolille sekä tiedonkulun toimivuudellekuin muut ryhmät.

OhjausryhmäHallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottenjohtajatTaulukko 3. Kehittämistyön tukirakennetta koskevat arviotKonsultitVastuuhenkilötPilottiyksikönprojektinsaama tuki 3 3.8 3.4 2.8 3.2 3.5Koulutuspäivienmäärä 3.3 3.8 3.8 3.5 3.3 4Koulutussisällöt3.3 3.8 3.5 3.2 2.9 3.5Koulutuksentuki kehittämistyölle3.7 3.8 3.8 3.2 3.1 4Pilottiyksiköidenkeskinäinentuki 3 3 3 2.3 2.3 2.5Konsultaatiokertojenmäärä 3 3.5 3.6 3 3.3 3.5Konsultaationsisältö 3 3.5 3.3 3.1 3.3 4Konsultinrooli 3.8 3.5 3.3 2.9 3.3 4Oheismateriaali3 3.5 3.8 3.1 3.4 2.5Projektinsuunnittelijantuki 3 4 4 3 3.4 3Tiedonkulku 3 3.8 4 2.6 3.5 3.5Sitoutuminen hankkeeseenPitkäkestoinen kehittämisprosessi edellytti mukana olevien tahojensitoutumista. Sitoutuminen tai sen puute ilmeni väistämättä eritavoin, koska eri toimijoiden roolit prosessissa olivat erilaiset.Myös eri toimijaryhmien odotukset toistensa sitoutumiselle olivaterilaiset. Esimerkiksi hankkeen vastuuhenkilöt arvioivat pilottienja konsulttien sitoutumista koulutukseen tai kokouksiin osallistumisenperusteella. Avoimista vastauksista kävi ilmi se, että pilot-

tiyksiköiden henkilöstö taas odotti esimiehiltä sekä konkreettisiaettä symbolisia osoituksia sitoutumisesta. Konkreettisena sitoutumisenosoituksena pidettiin mm. sijaisten järjestämistä koulutuspäivienajaksi. Tämän lisäksi odotettiin sitä, että esimiehet yhteisissäpalavereissa kiinnittäisivät huomiota positiivisesti yksiköissätehtyyn kehittämistyöhön.”Ensisijaisesti on palkattava työhön riittävä määrä sijaisiakoulutusten ajaksi. Esimiesten tulisi myös antaa palautetta jaolla kiinnostunut– – Kehitystyön tulisi mahdollistua edes aktiivistenryhmien joukossa ja jättää suosiolla pois ne, jotkahaluavat siitä irtaantua– –” (pilottijohtaja)Eri ryhmien arviot omasta ja toistensa sitoutumisesta vaihtelivat(2.1−4.0). Konsulttien, projektin vastuuhenkilöiden sekä pilottienjohtajien koettiin kauttaaltaan sitoutuneen kehittämisprosessiinhyvin. Jonkin verran heikommaksi arvioitiin esimiesten sekä kokopilottiyksikön henkilöstön sitoutumista. Kokonaisuutena konsulttienryhmä arvioi sitoutumista kaikkein positiivisimmin ja pilottienhenkilöstö negatiivisimmin.

Taulukko 4. Arviot eri osapuolten sitoutumisesta hankkeeseenOhjausryhmäHallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottenjohtajatKonsultitVastuuhenkilötOmasitoutuminen 2.8 3.4 3.8 3.1 3.2 4Lapsiryhmänhenkilöstönsitoutuminen 3.5 3.3 4 2.7 2.9 3Koko yksikönhenkilöstönsitoutuminen 2.8 2.3 3.3 2.3 2.6 2.5Yksikönjohtajan sitoutuminen3 3.4 3.4 3.1 3.2 3Esimiestensitoutuminen 2.5 3.3 2.8 2.5 2.1 2.5Konsulttiensitoutuminen 3.3 3.6 4 3.2 3.5 4Projektin vastuuhenkilöidensitoutuminen 3.8 3.6 4 3.5 3.7 44 ARVIOINTI HANKKEEN TULOKSISTAHankkeen tulokset jäsennettiin kehittämisprosessin loppuvaiheessaneljälle tasolle: 1) palvelujärjestelmää, 2) työyhteisöä, 3) perheidenkanssa toimimista sekä 4) osaamisen kehittymistä koskeviintuloksiin.Uusia palveluja kehittyiYhtenä hankkeen lähtökohtana oli havainto palvelujärjestelmänkehittämistarpeista lasten ja perheiden palvelujen osalta. Hankkeenalkuvaiheessa käydyissä keskusteluissa oli tullut esiin se,miten perinteisen kokopäivähoidon rinnalle olisi tarpeen kehittäämuita, sisällöltään ja muodoltaan erilaisia palveluja perheille. Lisäksihuoli lasten ja perheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä olivirittänyt keskusteluja siitä, miten perheitä voisi tukea jo varhai-

semmassa vaiheessa, ennen kuin ongelmia syntyy tai ne kärjistyvät.Useissa pilottiyksiköissä tähän haasteeseen tartuttiin. Hankkeenpuitteissa syntyi uudenlaista ryhmätoimintaa: 1) Esikko -ryhmät ensimmäisen lapsensa synnyttäneille äideille, 2) Maikkulanraitinperheryhmä -toiminta sekä 3) Kahin kimppa -toiminta.Lisäksi avoimet päiväkodit kehittivät hankkeessa omaa toimintaansa(ks. tarkemmin pilottiyksiköiden loppuraportit). Miten eritoimijatahot arvioivat palvelujärjestelmätasolla tapahtunutta kehitystähankkeen aikana?Vastaajaryhmien arviot palvelujärjestelmän kehittymisestäjäsentyvät selvästi kahteen luokkaan. Ohjausryhmän, konsulttienja hankkeen vastuuhenkilöiden arviot edustivat selvästi positiivistakantaa tapahtuneeseen kehitykseen (3.5–4.0).”Kokonaisuudessaan suuri panostus kaupungilta ja kaikiltahankkeeseen osallistuneilta. Päivähoito- ja perhetyö hyötyyuusista kehittämistyön tuloksista. Tuloksena perheille uudenlaisiatyömuotoja ja laadukkaampaa päivähoitoa.” (ohjausryhmänjäsen)Hallinnon edustajien sekä pilottien henkilöstön ja johtajien arviotovat varovaisen positiivisia (2.5–3.2). Pilottiyksiköiden henkilöstönosalta arvioinnin heikompaa tulosta voi selittää pilottien kehittämisprojektienerilaisuudella. Osassa pilottiyksiköitä ei tavoiteltuuudenlaisten palvelujen kehittämistä, vaan kehittämisen tavoitteetolivat esimerkiksi uudenlaisten toimintakäytäntöjen tai osaamisenkehittämisen alueella. Oletettavasti näiden yksiköiden edustajatmyös arvioivat hankkeen tuloksia nimenomaan oman kehittämistyönsänäkökulmasta.

Taulukko 5. Arviot palvelujärjestelmän kehittymisestäHallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottienjohtajatOhjausryhmäKonsultitVastuuhenkilötHankkeessa onkehitettyuudenlaisiavarhaiskasvatuspalveluja3.7 2.8 3.8 2.8 3 4Perheiden tukipalvelutovatmonipuolistuneet3.5 3.2 4 2.5 2.7 4Kehittämistyö vaikutti koko työyhteisöönTyöyhteisön sisäiseen yhteistyöhön motivoivat erilaiset tehtävät,joita pilottiyksiköille annettiin hankkeen kuluessa. Esimerkiksihankkeen alkuvaiheessa pilottiyksiköiden tuli käydä keskusteluasiitä, miten hanke organisoituu työyhteisössä. Miten työ jaetaan,miten tieto kulkee? Käytännössä pilottiyksiköiden välille syntyiselvää vaihtelua siinä, missä määrin kehittämistyöstä muodostuikoko yhteisön yhteinen asia. Osassa pilottiyksiköitä vastuu oliselvästi sälytetty tiettyjen henkilöiden harteille, osassa esimerkiksikoulutuksiin osallistuminen vaihteli. Joissakin yksiköissä lapsiryhmienkehittämisaktiivisuuden välillä oli selviä eroja.”Projektin vastuuhenkilö [pilottiyksikössä] on joutunut tekemäänkohtuuttoman paljon enemmän. Ne, jotka ovat kiinnostuneita,ovat aktiivisesti mukana ja muut jättäytyvät milloinminkin syyn varjolla pois– –” (pilottijohtaja)”Projektia on ollut toteuttamassa työpari, joka on sitoutunuttäysin.” (henkilöstön edustaja)”[projektia on edesauttanut] se, että koulutukseen on päässytvuorollaan jokainen työntekijä.” (henkilöstön edustaja)Nämä tekijät heijastuvat myös arvioissa työyhteisötasolla tapahtuneestakehityksestä. Useimpien ryhmien arviot painottuvat sii-

hen suuntaan, että yhteistyökäytännöt ovat kehittyneet ja keskustelutyöyhteisöjen sisällä on lisääntynyt hankkeen myötä. Yhtävakuuttuneita ei olla siitä, että työyhteisön ilmapiiri ja yhteisöllisyysolisi parantunut. Mielenkiintoista on myös se, että pilottienhenkilöstö arvioi työyhteisön kehittymistä kaikkein negatiivisimmin.Pilottien johtajien arviot ovat sen sijaan hyvinkin positiivisia.Näin siitäkin huolimatta, että periaatteessa henkilöstö ja johtajatarvioivat sisältä käsin samaa työyhteisön arkea.HallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottienjohtajatTaulukko 6. Arviot työyhteisötasolla tapahtuneesta kehityksestäOhjausryhmäKonsultitVastuuhenkilötYhteistyökäytännötovatkehittyneet 3 3.3 3.2 3.1 3.6 3Ilmapiiri onparantunut 3 2.5 3 2.7 3.2 3Yhteisöllisyyson parantunut 3 2.5 2.6 2.8 3.3 3Keskustelutyöyhteisönsisällä on lisääntynyt3 3.7 3.2 2.9 3.3 4Monialainen yhteistyö lisääntyi joillakin alueillaVaikka hanke käynnistyi pääasiassa päivähoidon näkökulmasta,prosessiin osallistui useiden muiden lapsiperheiden parissa toimivientahojen henkilöstöä. Tämä ilmenee esimerkiksi koulutuksiinosallistuneiden erittelystä 16 . Lisäksi Onnelan lastenkoti oli hankkeessamukana omana pilottiyksikkönään.Arviot moniammatillisen yhteistyön lisääntymisestä hajaantuivat(2.5–3.5). Pilottien henkilöstö ja johtajat arvioivat moniammatillisenyhteistyön alueella tapahtuneen kehityksen negatiivisemminkuin muut ryhmät. Myös tätä tulosta voi selittää pilottienkehittämisprojektin erilaisuudella. Kaikissa pilottiyksiköissämoniammatillisen yhteistyön kehittäminen ei ollut tavoitteena.16 ks. tarkemmin Hiitola-Moilanen, tässä julkaisussa

Tästä syystä arviot moniammatillisuuden lisääntymisestä hajaantuivatpilottien kesken.Jo aikaisemmin kävi ilmi se, että pilottiyksiköiden keskinäinentuki ei hankkeessa toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla.Arviot päivähoitoyksiköiden välisen yhteistyön lisääntymisestävahvistavat tätä tulkintaa. Ainakaan pilottien henkilöstö ei koeyhteistyön lisääntyneen. Tämä on siinä mielessä yllättävä tulos,että hankkeen kuluessa yhdeksän pilottiyksikköä on reilun kahdenvuoden ajan kokoontunut säännöllisesti yhteisen teeman – perhetyönkehittämisen – ympärille. Eikö pilottien yhteistä prosessiaole päässyt syntymään? Voisiko syynä olla se, että yhteisiin koulutuksiinosallistujat ovat vaihdelleet ja myös pilottien osallistumisaktiivisuuson ollut erilaista eri pilottien kohdalla?Taulukko 7. Arviot alueellisen yhteistyön kehittymisestäHallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottienjohtajatOhjausryhmäKonsultitVastuuhenkilötAlueellisenmoniammatillisenyhteistyönlisääntyminen3 3.5 3 2.5 2.4 3.5Päivähoitoyksiköidenvälisenyhteistyönlisääminen 2.8 2.5 2.4 2.0 2.7 2.5Uusia toimintatapoja kehittyi ja rohkeus lisääntyiKaikkein positiivisimmat arviot rakentuivat perheiden kanssatoimimisen ja osaamisen kehittymisen ympärille. Kaikkien ryhmienarviot painottuivat siihen suuntaan, että hankkeen tuloksenauudenlaisia tapoja toimia perheiden kanssa oli otettu käyttöön(3.3–4.0), perheiden erilaisuuden huomioiminen oli lisääntynyt(3.0–3.6) ja rohkeus vanhempien kohtaamiseen oli kasvanut (3.6–4.0). Hieman enemmän hajontaa syntyi arvioihin siitä, oliko hankehyödyttänyt erityistä tukea tarvitsevia perheitä vai kaikkia perheitä.Tätä haluttiin selvittää erityisesti siitä syystä, että hankkeessaoli pyritty välttämään ongelmalähtöistä lähestymistapaa. Myös

arviot vanhempien osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestävaihtelivat (2.7–4.0).Taulukko 8. Arviot perheen kanssa toimimisessa tapahtuneestakehityksestäHallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottienjohtajatOhjausryhmäKonsultitVastuuhenkilötUudenlaisiatapoja toimiaperheidenkanssa onotettu käyttöön 3.3 3.8 3.8 3.3 3.8 4Rohkeusvanhempienkohtaamiseenon lisääntynyt 3.8 3.6 4 3.6 3.8 4Perheidenerilaisuudenhuomioiminenlisääntynyt 3 3.6 3.6 3.6 3.5 3.5Hanke onhyödyttänyterityistä tukeatarvitseviaperheitä 3.5 2.8 3.8 2.8 3.2 3.5Hanke on hyödyttänytkaikkiaperheitä 3.3 3.4 3.3 2.6 3.5 3.5Vanhempienosallistuminenon lisääntynyt 3 3 3.4 2.7 2.8 3Vanhempienvaikutusmahdollisuudetlisääntyneet 4 2.8 3.2 2.8 3 3Osaaminen vahvistuiEri toimijaryhmät arvioivat varsin yksimielisesti henkilöstönosaamisen kehittyneen hankkeen aikana (3.5–4.0). Tässä merkillepantavaa on se, että myös henkilöstön oma arvio osaamisen kehittymisestäon korkea (3.9). Myös muita asiantuntijuutta ja osaamistakoskevia väittämiä toimijaryhmät arvioivat erittäin positiivisesti.Tämä on siinä mielessä merkittävä tulos, että osaaminen

ei ole projektikohtainen ilmiö. Se tieto-taito, joka henkilöstölle onkehittynyt hankkeen aikana, säilyy myös hankkeen jälkeen.”Hanke tuli meille arkipäivään!– –On mahtava huomata, ettäaina oppii uutta. Lapsissa on meillä tulevaisuus ja siksi ontärkeää kasvaa ja kehittyä työssä.” (Pilottiyksikön johtaja)”Olette panostaneet koulutukseen ja se näkyy kyllä päiväkodinjokapäiväisessä toiminnassa!” (Vanhempi)Taulukko 9. Arviot osaamisen kehittymisestäHallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottienjohtajatOhjausryhmäKonsultitVastuuhenkilötHenkilöstönosaaminen onkehittynyt 3.5 4 4 3.9 3.5 4Varhaiskasvatuksenasiantuntijuuson vahvistunut 3.3 3.8 3.8 3.5 3.5 4Perheidenkanssa tehtävänyhteistyönmerkitys onselkiintynyt 3.3 3.4 3.4 3.5 3.7 3.5Hanke onantanut voimaaja intoa arkityöhön3.3 3.3 3.2 3.6 3.4 3Rohkeuspuhua omastatyöstä onlisääntynyt 3.3 3.8 3.2 3.5 3.7 4Varhaiskasvatuson saanutmyönteistäjulkisuutta 3 3.2 3.4 3.5 3.1 4Hankkeen merkitysPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hanke kohdistui sekävaltakunnallisesti että paikallisesti esille nostettuun kehittämistar-

peeseen 17 . Hanketta esiteltiin prosessin kuluessa useissa eri foorumeissaPohjois-Suomessa. Ensimmäisen julkaisun 18 myötä tietohankkeesta levisi myös Pohjois-Suomen ulkopuolelle.Eri osapuolet arvioivat hankkeen kokonaisuutena merkitykselliseksi(taulukko 10). Eniten hankkeen katsottiin hyödyttäneenpilottiyksiköitä, päivähoito- ja perhetyön tulosyksikköä sekä perheitä.”Hanke on ollut uraauurtava, uutta ajattelua antava pilottiyksiköilleja vanhemmille.” (ohjausryhmän jäsen)”Mielestäni erittäin hyvin johdettu hanke. Tukirakenteenvahvuudella on ollut suuri merkitys hankkeen onnistumiselle,koulutuksellinen anti koko päivähoidolle on ollut merkittävä.”(hallinnon edustaja)Mielenkiintoista oli se, että pilottiyksiköiden henkilöstön edustajatarvioivat hankkeen merkitystä selvästi muita arvioijaryhmiänegatiivisemmin. Esimerkiksi henkilöstön ja hallinnon edustajienarviot hankkeen merkityksestä päivähoito- ja perhetyön tulosyksikölletai koko sosiaali- ja terveystoimen organisaatiolle poikkeavatselvästi toisistaan. Kaiken kaikkiaan henkilöstön edustajateivät pitäneet hankkeessa toteutettua kehittämistyötä erityisenmerkityksellisenä muille kuin omille yksiköilleen. Tätä tulostavoidaan selittää monellakin tavalla. Henkilöstön saama palautekehittämistyön merkityksellisyydestä on voinut olla liian vähäistä.Toisaalta myös henkilöstön vaihtuvuus ja vaihtelevasti toteutunutosallistuminen koulutuksiin on voinut heikentää henkilöstön sitoutumistaja jättää henkilöstölle jäsentymättömän kuvan hankekokonaisuudesta.Myöskään koulutustilaisuuksissa esiin nostetutnäkökulmat hankkeen ajankohtaisuudesta eivät välttämättä ole välittyneethenkilöstölle, joka ei ole koulutuksiin pystynyt osallistumaan.Arvioinnin tuloksista käy selvästi ilmeni myös se, että konsultitja hankkeen vastuuhenkilöt arvioivat muita positiivisemmin17 Bardy, Salmi & Heino 2002; Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma2004-2007. STM 2003:20;18 Puroila 2004

hankkeen valtakunnallista merkitystä sekä merkitystä varhaiskasvatukselle.Oletettavasti tähän ovat vaikuttaneet konsulttien javastuuhenkilöiden työtehtävien ja taustaorganisaatioiden luonne.Koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämistyön asiantuntijoina näilläarvioijaryhmillä on kiinteä yhteys ajankohtaiseen tutkimus- jakeittämiskeskusteluun ja sen vuoksi tieto siitä, miten perhetyö onnoussut viime vuosina yhdeksi keskeiseksi teemaksi lapsiperheidenpalveluiden kehittämistarpeita linjattaessa.Taulukko 10. Arviot hankkeen merkityksestäHallinnonedustajatKeskiarvotPilottienhenkilöstöPilottienjohtajatOhjausryhmäKonsultitVastuuhenkilötHankkeenmerkitys kokonaisuutena2.9 2.9 3.3 2.3 2.9 3.0- Pilottiyksiköille3.8 4.0 3.4 3.4 3.7 4.0- Päivähoito- japerhetyöntulosyksikölle 3.5 3.6 3.8 2.0 3.1 3.5- Sosiaali- jaterveystoimelle 2.8 2.6 3.0 1.6 2.5 2.5- Oulunkaupungille 2.5 2.0 2.7 1.7 2.1 2.0- Oulunseudulle 2.5 2.0 3.0 2.1 2.2 3.0- Perheille3.0 3.6 3.6 2.5 3.2 3.5- Varhaiskasvatukselle3.0 3.2 3.6 2.5 3.2 3.5- Valtakunnallisesti2.3 2.3 3.3 1.7 2.4 3.05 VANHEMPIEN NÄKÖKULMA HANKKEESEENArviointia suunniteltaessa hankkeen ohjausryhmä piti tärkeänälasten vanhempien arviota hankkeen vaikutuksista. Vaikka hankeei suoraan kohdistunut vanhempiin, hankkeen avulla tavoiteltavatoimivampi yhteistyö ja uudenlaiset työmuodot oletettavasti näkyisivätmyös vanhempien tasolla. Vanhemmille suunnatun kyselynavulla selvitettiin vanhempien tietoisuutta hankkeesta ja van-

hempien näkemyksiä hankkeen vaikutuksista sekä yhteistyön nykytilasta.Arviointiin osallistui 82 vanhempaa 10 yksiköstä (taulukko11). Jälkikäteen tuli vielä joistakin yksiköistä lisää vanhempientäyttämiä arviointilomakkeita, mutta niitä ei ollut mahdollistaottaa mukaan analyysiin.Taulukko 11. Arviointiin osallistuneet vanhemmat pilottiyksiköittäinPilottiyksikköArviointiinosallistuneidenvanhempien määräHaapalehdon päiväkoti / avoin ryhmä 5Keskustan avoin päiväkoti 11Kaijonharju / esikkoryhmä 8Maikkulanraitin päiväkoti 9Meri-Toppilan päiväkoti 8Hintan päiväkoti 8Välivainion päiväkoti 12Perhepäivähoito 7Pikku-Pirtin ryhmis 10Ruiskukan ryhmis 4Yhteensä 82Vanhempien tietoisuus hankkeestaVaikka useimmat vanhemmat olivat tietoisia hankkeesta, yllättävänmonilla ei ollut tietoa siitä, että heidän yhteistyökumppaninsaoli mukana käsillä olevassa hankkeessa. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen,että kaikissa yksiköissä vanhemmat eivät aktiivisestiosallistuneet kehittämistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Taulukko 11. Vanhempien tietoisuus hankkeestaOletko tietoinenn %hankkeesta?kyllä 54 65.9ei 24 29.3ei vastausta 4 4.8Yhteensä 82 100Vanhempien arviot hankkeen vaikutuksistaVanhempien arviot hankkeen vaikutuksista jakaantuivat kolmeenryhmään. Osalla vanhemmista ei ollut kokemusta yhteistyöstä kokohankkeen keston ajalta, jolloin he eivät voineet arvioida mahdollistatapahtunutta muutosta.”Olen ollut mukana vasta vuoden, joten vaikea sanoa.”(vanhempi)”En osaa sanoa, koska ei ole kokemusta pidemmältä ajalta.”(vanhempi)Osa vanhemmista oli sitä mieltä, että muutosta ei ole juurikaantapahtunut. Monet näistä vanhemmista arvioivat, että yhteistyö oliollut hyvää jo ennen hanketta.”En ole huomannut muutosta, yhteistyö on sujunut hyvin kokoajan.” (vanhempi)”Yhteistyö toiminut hyvin kaikkien näiden vuosien ajan, jolloinlapsi on ollut päivähoidossa.” (vanhempi)Myös kriittisiä äänenpainoja oli nähtävissä vanhempien kommenteissaesimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa lasten päivähoitopaikkaoli vaihtunut ja vanhemmilla on mahdollisuus vertaillakahden eri yksikön yhteistyökäytäntöjä.”Ei mitenkään. Toisessa päiväkodissa yhteistyö toimi huomattavastiparemmin.”(vanhempi)

Valtaosa vanhemmista arvioi kuitenkin yhteistyön kehittyneenpositiiviseen suuntaan. Vanhempien arviot sisälsivät 62 kommenttiahankkeen vaikutuksista, ja näistä yli puolet oli kuvauksiayhteistyön kehittymisestä. Kehittymistä oli tapahtunut monilla tasoilla:yhteistyö oli tullut aktiivisemmaksi, suhteet henkilöstön javanhempien välillä olivat tulleet läheisemmiksi, työmuodot olivatmonipuolistuneet ja henkilöstön asennoitumisen vanhempia kohtaankoettiin parantuneen.”Molemminpuolisen tuntemisen lisääntyessä yhteistyö onmuuttunut läheisemmäksi, avoimemmaksi ja syvemmäksi.Lapsen vaihtaessa ryhmää tänä syksynä sama tuttuuden tunneon jatkunut uusien lastentarhanopettajien kanssa (= tietolapsesta on siirtynyt ryhmästä toiseen mikä on helpottanutsopeutumista). Positiivinen asenne lapsia ja perheitä kohtaan.”(vanhempi)”Omahoitajakäytäntö otettu käyttöön, yhteistyö tiiviimpää,helpompi keskustella omaan lapseen liittyvistä asioista.”(vanhempi)”Yhteistyö on lisääntynyt. Koko perhe otetaan huomioon nykyisinparemmin. Yhteistilaisuudet ovat olleet hyviä ja niissäon saanut tukea vanhemmuuteen.” (vanhempi)Pilottiyksiköiden ja jopa lapsiryhmien välillä on ilmeisesti kuitenkineroja siinä, miten pitkälle yhteistyön kehittämisessä onpäästy. Tämä tulee esiin myös vanhempien arvioidessa yhteistyöntoteutumisen nykytilaa.Vanhempien arviot yhteistyön nykytilastaPääsääntöisesti vanhempien arviot yhteistyön toteutumisesta ovatpositiivisia (keskiarvot >3). Joidenkin yhteistyön ulottuvuuksiensuhteen vanhempien arvioinneissa esiintyi kuitenkin suurta vaihtelua.Eniten vaihtelua oli vanhempien kanssa käytyjen keskustelujentoteutumisessa, vanhempien kokemissa vaikutusmahdollisuuksissa,vanhempien keskinäisen yhteistyön toteutumisessa se-

kä siinä, miten hyvin vanhemmat kokivat tuntevansa koko yksikönhenkilöstön.Taulukko 12. Vanhempien arviot yhteistyön nykytilastaKeskiarvojenvaihteluväliYksikön henkilöstön tunteminen 2.6–3.9Luottamus henkilöstön ammattitaitoon 3.3–4.0Henkilöstön luottamus vanhemmuuteen 3.4–4.0Henkilöstön tuki kotikasvatukselle 3.2–4.0Vanhempien tuki henkilöstölle 3.3–4.0Yksikön ilmapiiri 3.4–4.0Vanhempien uskallus nostaa esiin huolenaiheet 3.2–4.0Perheen ja henkilöstön yhteistyön riittävyys 3.3–3.9Vanhempien saama tuki ja apu vaikeuksiin 3.3–3.8Säännölliset keskustelut lapsen hoidosta jakasvatuksesta 2.4–4.0Kahdenkeskiset keskustelut 2.8–4.0Lapsikohtaisten hoito- ja kasvatussuunnitelmientoteutuminen 1.3–3.9Vaikuttaminen oman lapsen hoitoon jakasvatukseen 2.6–4.0Vaikuttaminen lapsiryhmän toimintaan 2.1–4.0Vaikuttaminen koko yksikön toimintaan 1.8–3.1Yksikön toimintaperiaatteiden tunteminen 2.9–3.7Tiedonkulku 3.3–4.0Tiedon saaminen lapsen päivähoitopäivästä 3.2–4.0Tutustuminen toisiin vanhempiin 2.1–3.8Henkilöstön tuki vanhempien keskinäiselleyhteistyölle 2.5–3.6Henkilöstön tekemä moniammatillinen yhteistyö 3.0–3.6Lapsikohtaisten hoito- ja kasvatussuunnitelmien toteutumisessailmenevä ero selittyy ainakin osittain pilottiyksiköiden toiminnanluonteen erilaisuudella. Esimerkiksi ensimmäisen lapsensa synnyttäneidenäitien Esikko ryhmän henkilöstöllä ei ole samankal-

taista hoito- ja kasvatustehtävää kuin päiväkodeilla ja perhepäivähoidolla.Ryhmän keskeisenä tehtävänä on äitien keskinäisen vertaisvuorovaikutuksentukeminen ja äidit ovat ryhmän toiminnassaläsnä yhdessä lastensa kanssa. Lapsikohtaisten suunnitelmien tekeminenei tästä näkökulmasta kuulu toiminnan luonteeseen jatämä on otettava huomioon tuloksia tulkittaessa.Kriittistä pohdintaa tulisi kuitenkin suunnata siihen, miksikeskustelut lapsen hoidosta ja kasvatuksesta toteutuvat vaihtelevastimyös päivähoitoyksiköissä. Vanhemmat nimittäin nostavatkeskustelut henkilöstön ja vanhempien välillä keskeiseksi yhteistyötäedistäväksi tekijäksi (taulukko 13). Tällä vanhemmat viittaavatsekä päivittäisiin keskusteluihin että kahdenkeskistä keskusteluavarten järjestettyihin tilanteisiin. Muita yhteistyötä edistäviätekijöitä vanhempien näkökulmasta ovat yhteistyösuhteenavoimuus ja luottamuksellisuus. Tärkeänä vanhemmat pitävätmyös yhteistyösuhteen jatkuvuutta, joka mahdollistaa vanhempienja henkilöstön lähemmän tutustumisen. Hyvänä esimerkkinätästä vanhemmat mainitsevat hankkeessa kehitellyn omahoitajatyötavan.Yhteistyötä edistävänä tekijänä pidetään myös toimivaatiedonkulkua sekä riittäviä aikaresursseja yhteistyön toteuttamiseen.”Toivoisin kahdenkeskistä juttelutuokiota esim. kerran kuukaudessa,miten lapsella menee jne.” (vanhempi)”Henkilöstö ei kiireinen, henkilökunnalla aikaa, rauhallinentilanne, jossa vanhempien ei tarvitse toisella kädellä paimentaalapsia ja muita vanhempia ei ole kovin paljon kuulolla.”(vanhempi)Yhteistyötä haittaavina tekijöinä tulevat esiin edistävien tekijöidenkääntöpuolet. Suurin osa vanhempien mainitsemista yhteistyötähaittaavista tekijöistä liittyy resursseihin: kiire ja aikaresurssienvähyys estävät yhteistyötä, samoin henkilökunnan vaihtuvuusja liian suuret lapsiryhmät. Lisäksi yhteistyötä haittaavat tiedonkulunongelmat, luottamuspula, mielipide-erot sekä henkilöstönnegatiivinen asennoituminen vanhempiin. Vanhemmat nosta-

vat esiin myös sen, miten he toivoisivat rehellistä ja avointa vuorovaikutustamyös ongelmatilanteissa.”Liian tiheästi vaihtuvat hoitajat, liian harvoin pidettävät pidemmätkeskustelut”, liian suuret lapsiryhmät suhteessa hoitajienmäärään.” (vanhempi)”Huono tiedottaminen, kun yhteistyö toimii vain paperilla elion 1-2x/vuosi tapaaminen, johon tuodaan lomake, jossa pitäisianalysoida lapsen persoona etukäteen juurta jaksain.”(vanhempi)”Asioiden salaaminen, pimittäminen, riittämätön tiedonkulku,epäluottamus.” (vanhempi)Seuraavassa taulukossa on koottuna vanhempien esille nostamatyhteistyötä edistävät ja haittaavat tekijät. Tekijät on listattu järjestykseenmainintojen määrän perusteella.Taulukko 13. Keskeisimmät yhteistyötä edistävät ja haittaavattekijätEdistävät tekijätHaittaavat tekijät1. Erilaiset yhteistyömuodot 1. Kiire(keskustelut, vanhempainillat,retket)2. Avoimuus 2. Henkilöstön vaihtuvuus3. Luottamus 3. Liian suuri lapsiryhmä4. Yhteistyösuhteen jatkuvuus 4. Tiedonkulun ongelmat(henkilöstön tuttuus,omahoitajuus)5. Henkilöstön ammattitaito 5. Henkilöstön arvostelevaasenne6. Päivittäinen vuorovaikutus 6. Luottamuspula7. Tiedon kulku 7. Mielipide-erot8. Aikaa yhteistyölle 8. Liika hienotunteisuus(ongelmien peittely)

6 ELÄMÄÄ HANKKEEN JÄLKEEN?Tutkimusten mukaan monet kehittämishankkeet jäävät vain johdontai projektin suunnittelijoiden puheiden tasolle eikä hankkeissaonnistuta saamaan aikaan laadullisia muutoksia arkityössä 19 .Ylhäältä alas suuntautuvia kehittämismalleja on tästä syystä pyrittykorvaamaan osallistavan kehittämistyön malleilla. EsimerkiksiMurto 20 korostaa sitä, että yhteisöjen sisäisen kehittämisen näkökulmastatärkeintä on yhteisön kaikkien jäsenten yhdessä tapahtuvaoman toimintansa tutkiminen. Kehittämistyössä edetään pieninaskelin konkreettisesta abstraktiin. Pienet muutokset kytketäänvähitellen laajempiin yhteyksiinsä.Tässä hankkeessa kehittämisprosessia on rakennettu osallistavankehittämistyön lähtökohdista käsin. Perusajatuksena on ollut,että kehittämistyön täytyy tapahtua niiden ihmisten toimesta,joita kehittäminen koskee. Vastuu kehittämiskohteiden valinnastaja kehittämistyön toteuttamisesta on siis ollut hankkeen pilottiyksiköissä.Hankkeen suunnittelijoiden, kouluttajien ja konsulttientavoitteena on ollut pikemminkin esittää hyviä kysymyksiä kuinantaa valmiita vastauksia. Vastauksia kysymyksiin on etsitty työyhteisöissä.Hankkeen vastuuhenkilöinä olemme luottaneet siihen,että pilottiyksiköissä on runsaasti luovaa potentiaalia ja sentulisi päästä esille.Tämän arvioinnin perusteella vaikuttaa siltä, että hanke on olluttuloksellinen ja kehittymistä on tapahtunut monella eri tasolla.Huomion arvoista on se, että pilottiyksiköissä tapahtuneen kehittämisenohella hankkeessa rakentunut tuetun prosessikehittämisenmalli on osoittautunut toimivaksi. Kehittämismallin taustallaollut ajatus kehittämisestä arkipäivän tutkimisena ja yhteisöllisenäoppimisena on toiminut hyvin 21 .Arviointiin osallistuneet ryhmät ovat samoilla linjoilla: vaikkahanke päättyy, ainakin osa kehittämistyön tuloksista säilyy.19 ks. Launis, Kantola, Niemelä & Engeström 199820 199621 ks. Murto 1996; Rajavaara 1994

Pilottiyksiköiden henkilöstö nostaa esiin seuraavat näkökulmat:- Uudet toimintatavat elävät käytännössä ja leviävät myös pilottiyksiköidenulkopuolelle (esim. omahoitaja työtapa, kotikäynnit).- Uudet palvelumuodot jatkavat toimintaansa ja leviävätmyös muille alueille (esim. Esikko ryhmätoiminta, perheryhmät)- Tietämys yhteistyön merkityksestä säilyy.- Rohkeus ja taito vanhempien kohtaamiseen on hankkeen jälkeenkinsäilyvää osaamispääomaa.- Vanhemmat osallistuvat toiminnan suunnitteluun jatkossakin(esim. lapsi- ja perhekohtaiset keskustelut).Pitkäkestoinen kehittämisprosessi erilaisine vaiheineen on päättymässä.Kari Murtoa 22 mukaillen, nyt on aika siirtyä tämän päivänarjesta eilisen kokemuksen turvin huomiseen.22 1996

OSA IIPILOTTIYKSIKÖIDEN KOKEMUKSIAKEHITTÄMISTYÖSTÄ

HOKSAUKSIA ROJEKTIN VARRELLAAvoin päiväkoti / Haapalehto - Myllyojan alueTuulikki Lindberg, Ulla-Kaija PoikelaAlkusanatMielemme meiän tekevi, aivomme ajattelevi,saa’a sanat suoltamahan, panemahan paperille,ajatukset ajan tasalle.Tietomme muitten luettaviksi, ymmärrykseks’ immeisille,asioista jotka saimme tiedoksemme projektissa,kokemuksista ylen hyvistä, ymmärryksestä yhteisestä.SyntysanatTuli tieto ylähältä, kirjeen muodossa tipahti,pöydällemme tiettäväksi, projektista perhetyön,ylevästä aatoksesta, antaa perheille parasta, koulutusta itsellemme,kokoontua yhtehen, mietiskeleen konstiloita,yhteisen asian hyväksi, tiedon saanniksi parhaaksi.TavoitesanatNousi into tavoitteista, ajatuksista ylen hyvistä.Monta pantiin paperille tarkoituksena toteuttaaperehille antoisiksi, itsellekin haastehiksi.Yksi oli tavoitteena; ehdotella äitilöille,vetovastuuta halutessaanihan pienelle piirille, porukalle pikkuiselle,laulaa pikku lauleloita, satukirjoja lukea,jumpan solmuja selvitellä.Vaan eipä noussut tämä tavoite liitämähän joukossamme.Jätettiin oottaan mieliin,kunnes aatos ajan ottaa tulevissa tavoitteissa.

KuoppiinputoamissanatProjektissa polkuja, teitä paljon tallattuja.Eipä olleet tiet tasaiset, polut somaisen sileät.Joskus jalkamme lipesi, kontallemme tuiskahdimme,kompastuimme koloihin pieniin, kuoppiin joskus suurempihin.Siinä sitten istahdimme, purettiin aatos kerältä,mikä sen vikaan vieritti, kuoppaan kieritti kovasti.Kuuseen joskus kurkotettiin, katajahan kapsahettiintavoitteissa muutamissa.Eipä jääty murehtimaan,eteenpäin vain suunnattihin tavoitteisiin toisihin.KuopistakiipeämissanatTutkiskeltiin itseämme; mihin meistä olisi,persoonina antaaksemme, iloks’ ehkä perheillemme,naurun aihetta avuksi, tuodaksemme rennon tunteen,olon ihan leppoisan ololle yhteiselle.Löysimme itseilmaisun, meille ylen hyväisen.Siispä sitten muuntauduimmemilloin metsän peikkosiksi, otsoiksi korven synkeän,taikajuomat noidat keitti, loitsuja liehuen lukivat.Paljon meillä laulettuna lauluja katonkin rajassakun me kaikki lauloimme, komiasti kaiutimme,laet lauloi, ukset ulvoi,kaikki ikkunat iloitsi, seinät tiiliset kajahti.Monet juhlat juhlittihin,katsottihin allakasta, mitä milloinkin tulossa.Joulupuurot tarjottiin pitkän pöydän ympärillä,mäki saatiin luistavaksi, laskiaiseksi parahin,pitkät pellavat huudettiin kelkkain alas suihkiessa.Puput pyöri pääsiäisnä,viuhkat vappuna viuhuivat karnevaaleissa iloiten.Vuodet retkiin päätetty iloisissa tunnelmissaonnikassa matkustellen, Potnapekassa ajellessa.

VoimaantumissanatUsein yhtehen yhyttiin istunnoissa Avoimien,asioita pohtiessa, ajatusten vaihteluissa.Konsultin osuus osaava, antoisana joukossamme,viisaan avun antajana asioissa mutkaisissa.Koulutettiin immeisiä,jaettiin viisautta, tietoa tämänpäiväistä.Perheiden palautesanatPerheet hyvän mielen saaneet asioista pienistä.Aamuhuomenet erikseen toivoteltuna jokaiselleantaneet mielen hyvän tervetulleen tuntuiseksi.Äidit seuraa toisistansa saaneet ylen hyväistälasten yhdess’ leikkiessä, puuhatessa pikkaraisten.Valmis kahvikupponen jutunjuuret hersytellyt,porinaksi paisutellut yhdessäolon iloksi.Omat tuntemussanatMeidän osuus työssä tässä ollut antaa perheille parasta,virikettä vietäväksi, koteihinsa mukanansa,apuakin arkipäivään, murheisiin osaa ottaen,nauraaksemme mukanansa, olla läsnäolevina!LopetussanatNyt on sanat kirjattuina, ajatukset annettuina,teille tutkaeltavaksi, tuntemuksemme tutuiksi,kiitoksella kuittaaksemme!

ESIKKO-RYHMÄ, ENSIMMÄISEN LAPSEN SAANEILLEPERHEILLEAvoin päiväkoti / Kaijonharju - Kuivasjärven alueEila Vesteri , Inka Nummi-HeikonenKerroit minulle hiljattainkokemuksistasi,erään äidin kokemuksista.En tahtoisi olla mitään muuta, sanoit.Ei ole mitään suurenmoisempaa kuin olla äiti.Ei mikään ole ikinä minua niin liikuttanutja täyttänyt elämäänikuin lasteni syntymä.Toisaalta, jatkoit,pelkäät sitä että elämä liukuu ohitsesi.Pelkäät, ettet pitkään aikaan voi olla vapaa,että joudut elämään teljettynä,käyttämään vain pientä osaa niistä voimista jalahjoista, joita aavistat itsessäsi.Minua nämä huolet eivät yllättäneet.Monet, luvuttoman monet äidit valittavat samaa.Ja kaikki kysyvät, eikö olisi mahdollistaolla äiti ja samalla kokonainen,elävä, vapaa ihminen.Puhellaanpa tästä yhdessä.Ehkä löydämme yhdessä tien.- Jörg Zink -

TaustaMaijan ja Jaakon päiväkoti Kuivasjärvellä Oulussa aloitti toimintansavuonna 1990. Avoin päiväkotitoiminta aloitettiin Maijan jaJaakon päiväkodin alaisuudessa 1996, toimialueina Kaijonharjunja Kuivasjärven alueet. Avoimen päiväkodin ja ohjatun varhaiskasvatuksentoiminta on laajentunut vuosi vuodelta. Alkuvuodesta2002 syntyi ajatus omasta ryhmästä ensimmäisen lapsensa saaneilleperheille. Samanaikaisesti alkoi Perhetyön mahdollisuudetpäivähoidossa -pilottihanke, johon avoimen päiväkotitoiminnanpuolelta lähdimme mukaan.Päiväkodin johtaja Kyösti Salmijärvi oli suunnitellut työnkehittämistä perhetyön suuntaan ja Avoin päiväkotitoiminta oliluontevin tapa työskennellä perheiden kanssa. Tällainen pitkäkestoinenpilottikoulutus oli hänen mielestään parempi kuin yksittäisetluennot, koska se sitouttaa työntekijät paremmin kehittämääntyötänsä. Pilotin myötä oli hyvä tilaisuus verkostoitua ja kehittääyhteistyötä eri alueiden Avointen päiväkotien kanssa.Lastenhoitaja Eila Vesteri siirtyi työskentelemään Avoimenpäiväkodin puolelle Maijan ja Jaakon päiväkodista. Hänellä heräsiajatus omasta ryhmästä ensiäideille perhekerhoissa. Eila ajattelikoota yhteen samassa mullistavassa elämäntilanteessa olevat äidit.Ajatuksena oli, että vertaistuki tässä herkässä elämäntilanteessavoisi olla erittäin tärkeää.Ruvettiin tuumasta toimeen. Eila Vesterin työparina oli MaijaHämeenniemi, jonka sijaisena välillä oli Minna Qveflander.Työntekijät vierailivat Kaijonharjun ja Kuivasjärven neuvoloissakyselemässä, olisiko tällaiselle toiminnalle tilausta. Siellä koettiinasia hyvin tarpeelliseksi ja tärkeäksi. Kaijonharjun alueen terveydenhoitajakertoi, että alueelle on syntymässä paljon esikoisia, jakoska alueen rakenne on sellainen, että ihmisillä ei ole paljon tukiverkkoja,tällaisen vertaistukiryhmän perustaminen olisi hyväajatus. Työntekijät päättivät perustaa Esikko-ryhmän.

Ryhmän tavoitteiksi asetettiin:- varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen- ystävyyssuhteiden syntyminen äitien välille (vertaisryhmänlöytyminen)- turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri.Esikkoryhmätoiminta alkaaRyhmää alettiin markkinoida alueiden neuvoloissa ja sosiaaliasemalla.Niissä käytiin kertomassa ryhmän perustamisesta ja jätettiinesitteet. Esitteitä jaettiin kaikkien päiväkotien johtajille jakiertävälle erityislastentarhanopettajalle, ilmoituksia vietiin kauppoihinja kirjastoihin. Heti ilmoitusten ja esitteiden jättämisen jälkeenuudet esikkoäidit ottivat yhteyttä.Tapasimme ensimmäistä kertaa 28.8.2002 Kaijonharjun nuorisotalolla.Äitejä tuli pienten vauvojensa kanssa yhdeksän. Esikko-ryhmäkokoontui kerran viikossa kaksi ja puoli tuntia kerrallaan.Toiminnan sisältöä suunniteltiin yhdessä äitien kanssa. Kyselimme,haluaisivatko äidit, että neuvolan terveydenhoitaja taialueen perhetyöntekijä vierailisivat säännöllisesti ryhmässä, muttasitä äidit eivät halunneet. Myöskään opiskelijavierailuja yms. eitoivottu.Aluksi äidit kävivät keskustellen läpi synnytystä ja vertailivatkokemuksiaan. Imetysasiat puhuttivat äitejä myös kovasti. Syksynmittaan, kun äidit rupesivat luottamaan toisiinsa ja tutustuivat paremmin,he uskalsivat ottaa esille väsymyksen ja masennuksen.Äidit huomasivatkin, että se on tässä elämäntilanteessa tavallista.Äidit toivoivat asiantuntijaa kertomaan äidin jaksamisesta, jolloinpyysimme neuvolapsykologi Ulla Paakkolaa kertomaan aiheesta.Yhteenvetona ensimmäisestä syksystä voidaan sanoa, että ilmapiirioli luottavainen ja lämmin. Äidit löysivät toisistaan ystäviäja uskalsivat kertoa asioitaan, esim. väsymyksestään. Ryhmänherkkään ilmapiiriin liittyi myös syvä luottamus työntekijöitäkohtaan. Ryhmä muodostui syksyn aikana erittäin tiiviiksi. Äidithuomasivat heti jos joku puuttui. Ryhmässä vallitsi voimakas yhteenkuuluvuudentunne, joten ilot iloittiin yhdessä ja surut (esim.lapsen sairaus) itkettiin yhdessä. Vapaa-aikoina äidit vierailivat

toistensa luona, järjestivät yhteisiä retkiä ja auttoivat toisiaan lastenhoidossa. Joku äideistä jopa koki ryhmän olleen pelastusrengasvauvamyllerryksessä ja hän tunsi nauttivansa vauvasta eri tavalla,kun on saanut voimia ja virkistystä arkeen. Iloksemmehuomasimme, että kaikki äidit olivat tasavertaisia ryhmän jäseniä.Eri kulttuureista tulleet äidit toivat väriä ja iloa ryhmään. Lapsenkehitystä seurattiin ilolla ja ensiaskeleet olivat koko ryhmän ylpeydenaihe.Marraskuussa 2002 kiertävä erityislastentarhanopettaja PirjoPylväs kävi luennoimassa aiheesta Lapsen kasvu ja kehitys.Myös sinä,opeta sinäminua, lapseni.Opeta minuanäkemäänniin kuin sinä näet.Opeta minuatuntemaanniin kuin sinä tunnet.Opeta minuaymmärtämäänniin kuin sinä ymmärrät.Opeta minulleSinun Maailmasi.- Katja Wallin -Keväällä 2003 äideillä oli uusi ”kasvun paikka”. Lapset olivat tulleetensimmäiseen tahtokauteensa, he alkoivat liikkua ja ripustautuaäitiin ja vierastivat muita ihmisiä. Äidit olivat väsyneitä ja yllättyneitämuutoksesta. Työntekijöiden tehtävänä oli antaa tietoalapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä asioista ja rauhoittaa äitienmieliä ja helpottaa oloa. Loppukevät oli yhdessä vietetynvuoden ilojen, surujen ja kasvun muistelemista, sekä uuden elämänvaiheenjännityksen purkamista. Syksyllä 2003 osalla äideistäoli elämäntilanne muuttumassa, työhön paluu, opiskeluiden jatkaminen,muutto paikkakunnalta ja joidenkin lasten aloittaminen

päivähoidossa. Työntekijät opastivat päivähoitomuodon valitsemisessaja auttoivat päivähoitohakemuksen täyttämisessä. Asioidenläpi käyminen ja keskusteleminen rauhoittivat äitejä ja toivatluottamusta ja varmuutta syksyn muutoksia varten. Joissakin perheissäesikoinen sai pikkusisaren, mutta äiti jatkoi kuitenkin esikkoryhmässäkauden loppuun. Muut esikkoäidit olivat iloisia, ettäperhe oli mukana vielä loppukevään. Muita äitejä kiinnosti kovasti,miten elämä muuttuu toisen lapsen syntyessä perheeseen ja mitenesikoinen suhtautuu uuteen tilanteeseen.Esikkoryhmä on ollut kasvun paikka myös työntekijöille. Onopittu kunnioittavasti kuuntelemaan äitejä ja jätetty kiire pois.Ryhmä muotoutui yhteisölliseksi (yhteiset asiat yhdistävät). Asioitaei ohiteta, vaan niihin on paneuduttava ja palattava uudelleen(miten on mennyt, miten olette selvinneet). Työntekijöiden onosattava olla myös ”aistit herkkinä” erilaisille asioille. Milloin väsymyson normaalia unen puutetta äideissä ja milloin väsymykseentarvittaisiin ulkopuolista apua. Yhteistyökumppaneina tällaisissaasioissa on mm. neuvola. Myös masennus ja uupumus ovataika tavallista tässä elämäntilanteessa olevilla äideillä, ja se ontyöntekijöiden myös otettava huomioon, koska äidin uupumus voihäiritä äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta ja vaikeuttaa päivittäistähoitoa ja huolenpitoa.Antaisitko suukon äidin poskelle,sanan hellän kuiskuttaisitko korvalle,vielä silityksen pienoisen soisitko äidin päälaelle…näin kylväisitkö siemenen taas äidin hymylle, ilolle, onnelle.– Katja Wallin –Esikkoryhmä on herättänyt myönteistä kiinnostusta laajemminkin.Erilaiset järjestöt, eri alueiden neuvolat, lähikunnat ja jotkut kaupungitovat ottaneet yhteyttä haastatteluiden ja vierailuiden merkeissä.Sanomalehti Kaleva kävi tekemässä jutun äitienpäivän alla2003 ja haastatteli esikkoäitejä.

Esikkotoiminta jatkuuSyksyllä 2003 Eilan työpariksi tuli lastentarhanopettaja PirjoKoskimäki. Suunnitteilla oli uuden Esikko-ryhmän perustaminenKuivasjärven alueelle. Tarvetta ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, jotenryhmä muodostui kaikille perheille tarkoitetuksi perheryhmäksi.Kaijonharjun alueella ryhmä jatkoi toimintaansa ja mukaan tuliuusia äitejä. Alussa äidit tutustuivat toisiinsa ja miettivät yhdessätyöntekijöiden kanssa, mitä he toivoisivat ryhmältä:- mukavia aamupäiviä toisten samassa elämäntilanteessa olevienkanssa, rentoa jutustelua ja yhdessäoloa- tutustumista muihin äiteihin ja lapsiin- vapaata seurustelua, lauleluita ja lorutteluja- arjesta poikkeavaa tekemistä, toiminnan jatkuvuus tärkeääSyyskauden tavoitteet- Uuden ryhmän muodostuminen - äitien ja lasten tutustuminentoisiinsa, tukeminen alkavissa ystävyyssuhteissa.- Äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukeminen.- Työntekijätasolla tutustumista toisiin ja työskentelytapoihin.- Tarjota Esikko-ryhmälle lasten iän, kehityksen ja tarpeidenmukaista toimintaa - ryhmän tulisi olla käyttäjiensä näköinen.Syksyllä kävijäryhmä vakiintui ja äidit tutustuivat pikkuhiljaa toisiinsa.Äitejä yhdistävä tekijä oli se, että lapset olivat hyvin samanikäisiä,hieman alle tai yli vuoden. Lapset olivat samassa kehitysvaiheessa,mm. kävelemään oppiminen. Monella oli yksivuotissyntymäpäivätlokakuussa ja valokuvaaja kutsuttiin paikalleottamaan 1-vuotiskuvia. Syntymäpäiväjuhlia juhlistettiin kutsumallaOulun kaupunginteatteri esittämään ”Teemun pukuleikki” -lastenteatteriesitystä. Se olikin ensimmäinen teatterielämys esikkolapsille.Äitien yhteistyö tiivistyi mm. sillä lailla että he omaaloitteisestijärjestivät retken kotieläinpuistoon eläimiä katsomaanja yhdessä he myös järjestivät lasten vaatteiden kirpputorin alueenlapsiperheille.

Joulukuulla tutkailimme elokuussa asetettuja tavoitteita ja totesimmetavoitteiden toteutuneen. Yhteistyötahojen kanssa toimiminenei ollut kovin aktiivista, koska siihen ei ilmennyt tarvetta.Äideiltä saatua palautetta:- Kivaa on ollut kun lapset ja äidit ovat saaneet kulkea ympäriinsäja jutella ja leikkiä.- Tällainen ryhmätoiminta on todella loistava ajatus. Esikkoryhmäsitoo toisiinsa niin äitejä kuin lapsia.- Keskiviikkoaamua oikein odottaa, lapselle on tärkeä tavataikätovereitaan ja itsellekin on mukava saada vertaistaan seuraa,toisia äitejä.- Kiva jos tapaamisia olisi enemmän, vaikka kaksi kertaa viikossa.- Toiminta-aika voisi olla pitempi vaikka koko päivän.Esikko-ryhmän äidit vaikuttivat tasapainoisilta, äitiydestään nauttiviltaja aktiivisilta nuorilta naisilta, jotka juttelivat avoimestiiloistaan ja suruistaan. Vuodenvaihteen jälkeen uusia äitejä javauvoja tuli mukaan ryhmään ja heidät toivotettiin lämpimästitervetulleiksi. Perheitä oli mukana 13. Ensi syksyn päivähoitoonvieminen puhutti äitejä kovasti jo tammikuussa, sillä useat äiditolivat lähdössä töihin tai jatkamaan opiskeluita. Äidit kyselivät javertasivat eri päivähoitomuotoja. Esikkolapset olivat kasvaneet jaoppineet liikkumaan, mikä näkyi ryhmässä. Kaijonharjun nuorisotaloniso jumppasali oli esikkolasten lempipaikka: siellä on tilaairrotella, juosta ja pallotella oikein pikkusydänten kyllyydestä.

Ollaan vaan tämä hetki.Kaikki sinussaon vielä niin pehmeää, sileääjotenkin pyöreää.Kohta tulevat jo poispyrkivät kyynärpäät,kinnertävät kantapäät,juoksevat jalatja ENKÄ-sanat.Ollaan vaan tämä hetki.- Kaisu Ala-kokko -Esikko-ryhmä on herättänyt runsaasti kiinnostusta. Kevään aikanasaimme vieraita Englannista: Viv Moriarty Lontoosta ja hänenmukanaan Poskelta Marja Hiitola-Moilanen ja Anna-Maija Puroila.Vierailijat tulivat tutustumaan Perhetyön mahdollisuus päivähoidossahankkeen pilottikohteisiin. Äidit kertoivat vieraille omiamielipiteitään Esikosta.Eräänä keskiviikkoaamuna Kahin Kimpan työntekijä HilkkaPistemaa tuli tutustumaan ja hakemaan tietoa Esikko-ryhmästäomalle alueelleen perustettavaa vastaavaa ryhmää varten. Edellämainitut vierailut saivat äidit pohtimaan ääneen, miten tärkeä jaantoisa tällainen ryhmä heille on. He toivoivatkin ryhmän jatkavanja vastaavia perustettavan eri puolille Oulua.Kevään edetessä äitejä mietitytti uudelleen lapsen päivähoidonaloittaminen ja äitien toivomuksesta pyysimme kiertävä erityislastentarhanopettajaPirjo Pylvään vierailemaan. Äitejä mietityttimm. milloin on hyvä aloittaa päivähoito, milloin lapsen voisiirtää omaan huoneeseen nukkumaan, milloin tutti on hyvä jättääpois ja kuinka selviää kun perheeseen syntyy toinen lapsi. Keskusteluakäytiin myös monista muista äitejä mietityttävistä asioista.Keskustelut olivat antoisia ja äidit olivat tyytyväisiä ja he kokivatsaaneensa kannustusta, tukea ja ymmärrystä.Äitienpäivää juhlistimme herkuttelemalla kerma-hillovohveleilla.Osalle äideistä se olikin ensimmäinen äitienpäivä.Kevään viimeisellä Esikko-ryhmän kokoontumiskerralla oli hai-

kea tunnelma, sillä niin moni äideistä oli jatkamassa syksylläopiskelujaan tai lähtemässä töihin ja lapsilla oli edessä päivähoitoonmeno. Kyselimme äideiltä palautetta kirjallisesti toiminnastaja tiloista. Palaute oli positiivista.Toukokuun lopulla työntekijät totesivat olevansa tyytyväisiäkuluneeseen syksyyn ja kevääseen. Oli ilo kuulla että, äidit olivatsaaneet myönteisiä kokemuksia itselleen. Myös työntekijöilleEsikko-ryhmä on ollut antoisa. Esikko-äitejä ja vauvoja seuratessahuomaa hyvin, kuinka herkkä ja kiinteä äidin ja lapsen suhde on.Nupuillaan oleva äiti-lapsi-suhde on myös hyvin haavoittuva.Nämä äidit tarvitsevat kannustusta ja vahvistusta sille, että he ovathyviä äitejä, parhaimpia mahdollisia juuri omalle kullannupulleen.Työntekijöiden yhteistyö oli kuluneen vuoden aikana sujunutmutkattomasti.Esikkotoiminta vuonna 2004Syksy 2004 toi mukanaan työntekijävaihdoksia: Eila Vesterintyöpariksi tuli lastentarhanopettaja Inka Nummi-Heikonen. Äiditottivat uuden työntekijän mukavasti vastaan. Tilojen suhteen olihyvä tilanne: molemmilla alueilla nautimme omista viehättävistätiloista. Kuivasjärvelle ruvettiin perustamaan uutta Esikkoryhmää.Ryhmä kasvoi pikkuhiljaa mukavaksi seitsemän lapsen javanhemman ryhmäksi. Hyvin samankaltaisia asioita nousi esilletämänkin Esikko-ryhmän vanhempien kanssa, kuin ensimmäisenlapsen saaneilla perheillä yleensä. Vanhemmat olivat iloisia jahyvinvoivia ja ryhmähenki muodostui nopeasti lämpimäksi. Aikuisetja lapset nauttivat toistensa seurasta.Vanhempien palautetta syksystä:- Esikko-ryhmä on tarpeellinen. Ensimmäisen lapsen kanssa onhelpompi ja mukavampi mennä vertaisryhmään kuin perheker-hoon.- Pieni ryhmä on sopiva, kun lapset kaikki niin pieniä. Kaksiohjaajaa myös hyvä juttu.- Musiikkihetki tuo aina hyvän mielen niin lapsille kuin aikuisille.

- Esikko-ryhmiä tarvitaan!!!- Talon ulkopuolista ohjelmaa sopivasti.- Tunnelma on ollut sopivan rauhallinen pienille lapsille jakeskusteleminen on onnistunut koko porukalla.- Ohjaajat ammattitaitoisia ja asiantuntevia.- Ehdottoman tarpeellinen ryhmä. Piristi kummasti kotiäidinsyksyä.Myös Kaijonharjussa oli muutosten aika: paikka vaihtui Kaijonharjunnuorisotalolta Tellervon päiväkodin tiloihin. Edellisvuodenryhmästä useat äidit jatkoivat Esikossa. Ryhmään tuli myös uusiaäitejä pienten vauvojensa kanssa. Jotkut äideistä eivät ilmeisestitunteneet ryhmää omakseen, koska jäivät muutaman tutustumiskerranjälkeen pois. Meistä työntekijöistä näyttikin siltä, että tähäntiiviiseen ryhmään voi olla vaikea tulla uutena äitinä. Toisaaltauudet esikot olivat niin eri ikäisiä ja eri kehitysvaiheessa kuinnämä parivuotiaat lapset. Työntekijöinä olemmekin miettineet,miten olisi järkevintä perustaa uusia Esikko-ryhmiä. Pohdimme,pitäisikö pienille vauva-esikoille perustaa aina uusi oma ryhmä jaisompia esikoita yhdistää samaan ryhmään. Toisaalta taas olemmemiettineet, kannattaako valmiita toimivia ryhmiä tieten tahtoenmuuttaa.Joulukuussa kysyimmekin palautetta äideiltä ryhmän toiminnastaja yllätyimme, kun kuitenkin eräässä vastauksessa äiti kirjoitti,että joukkoon oli helppo sopeutua ja tutustua ihmisiin, kunoli hyvä henki porukassa. Jälkeenpäin, kun Kaijonharjun ryhmäätyöntekijän silmin katsoo, niin tuntuukin, että ne uudet äidit, jotkaryhmään jäivät, pääsivät porukkaan hyvin mukaan. Olemmekintyöntekijöinä ilahtuneet siitä, että ryhmän äidit ovat aidosti kiinnostuneitauusista äideistä ja lapsista. Heille esittäydytään ja otetaanheti mukaan keskusteluun. Mietimme myös sitä, onko sittenkäänhuono asia, että ryhmässä on hieman eri-ikäisiä lapsia, kunkuitenkin kaikki ovat esikoisia.

Kaijonharjun ryhmän äitien antamaa palautetta kuluneesta syksystä:- Esikko-ryhmän idea on loistava. Itse en olisi ehkä saanut lähdettyäryhmään, jossa olisi ollut paljon ”kokeneempia” äitejä.- Omaan jaksamiseen Esikko-ryhmä on vaikuttanut huomattavasti.Olen saanut paljon ystäviä, joita tapaan useana päivänäviikossa. Ennen Esikko-ryhmään tuloa olin todella väsynytjopa lievästi masentunut.- Toivottavasti Esikko-ryhmän idea laajenee muuallekin.- Pelkästään positiivista sanottavaa. Esikko-ryhmän kautta ontutustuttu samalla asuinalueella asuviin samanlaisessa elämäntilanteessaoleviin perheisiin. Vertaistukea on saatuihanasti.- Ilmapiiri on ollut loistava ja aroistakin asioista on juteltu turvallisinmielin ja huumorilla höystettynä.- Ilman kerhoa en olisi varmasti jaksanut yhtä hyvin olla lapsenikanssa kotona.Työntekijät saivat myös kovasti kiitosta ja musiikkihetket olivatkantautuneet koteihin, mikä olikin lauluhetkien tarkoituksena.Musiikki onkin oivallinen tapa äidin ja pienen lapsen välisessävuorovaikutuksessa.YhteenvetoYhteenvetona kahden ja puolen vuoden Esikko-ryhmän kokeilustavoimme työntekijöinä todeta, ettei esikko-ajatus jää pelkäksikokeiluksi, vaan on juurtunut Avoimen päiväkodin yhdeksi toimintamuodoksi.Toiminta on todettu niin hyväksi ja tarpeelliseksi,ettei siitä enää luovuta. Koko kokeilun ajan palaute perheiltäon ollut erittäin hyvää ja äidit ovat kokeneet ryhmän tärkeäksi.Nyt mukaan on saatu myös isiä, jotka ovat tuoneet mukavaa vaihteluaryhmiin.Haaveena meillä työntekijöillä on, että saisimme joskus mukaankoko perheen. Heti vauvan synnyttyä isätkin ovat uudessaelämäntilanteessa, jolloin voisi olla mukava vaihtaa kokemuksiatoisten ensi-isien kanssa.

Työntekijät ovat vaihtuneet Esikko-kokeilun aikana useasti. Ainoastaanlastenhoitaja Eila Vesteri on ollut mukana koko ajan.Työntekijöiden vaihtuminen ei ole kuitenkaan vaikeuttanut ryhmäntoimintaa, koska jokainen mukana ollut työntekijä on olluterittäin innostunut asiasta ja tuonut oman persoonallisen lisänsäryhmän toimintaan.Esiiko-ryhmän päiväjärjestys9.00 Ovet aukeavatVapaata leikkiä, seurustelua, käden töitä10.00 Yhteinen laulu- ja loruhetkiKahvittelua, eväiden syöntiä, kädentöitä, rupatteluaym.11.30 Kotiinlähdön aikaMatkan varrella yhteistyökumppaneina on ollut:- Oulun kaupungin avoimet päiväkodit- Kaijonharjun ja Kuivasjärven neuvolat- Ensi- ja turvakoti- Redi, nuorten päihde- ja huumeasema- kiertävä erityislastentarhanopettaja- Pohjois-Suomen osaamiskeskus- perheneuvolaEsikko-ryhmän tapahtumakalenteri28.8. 2002 Esikko-ryhmä kokoontui ensi kerran2.10.2002 Neuvolapsykologi Ulla Paakkola luennoi äidinjaksamisesta.30.10.2002 Valokuvaus20.11.2002 Kiertävä erityislastentarhanopettaja Pirjo Pylväs luennoiaiheesta Lapsen kasvu ja kehitys.6.5.2003 Sanomalehti Kalevan haastattelu25.9.2003 Syysretki Virpiniemeen29.10.2003 Teemun pukuleikki lastennäytelmä Oulun kaupunginteatterista

27.11.2003 Soivan Siilin lastenkonsertti18.12.2003 Joulupiha-tapahtuma. Koira-ajelua ja joulupukinmuorinvierailu.19.12.2003 Joulukirkko14.1.2004 Soiva Siili ja sananhelinää eli sanataidetta vauvoille29.1.2004 Muusikko Seppo Kuusikon lastenkonsertti30.3.2004 Liikuntatapahtuma KuperkeikkaHuhtikuussa 2004 englantilaisen tutkimusryhmän vierailu13.5.2004 Äitienpäiväjuhla12.5.2004 Kiertävä erityislastentarhanopettaja Pirjo Pylväs olikeskustelemassa äitien kanssa lasten kasvatuksesta.27.5.2004 Kevätretki Escurialin eläinpuistoon1.8.2004 Tupperware-esittely23.9.2004 Syysretki ja Potnapekka-ajelu6.10 ja 26.10.2004 Alueen perhetyöntekijä Miia Kolehmainenesittäytyy äideille.28.10.2004 Ensi- ja turvakodin työntekijä Tarja Kuivala luennoiaiheesta Baby blues.2.11.2004 Logopedian opiskelija luennoi aiheesta Lapsen kielenkehitys ja varhainen vuorovaikutus.vko 46 2004 Valokuvaus24.11 Psykologi Auli Ylitalo luennoi lapsen kehityksestä.1.12.2004 Jouluseikkailu Neljä Hanhea -kotieläinpihassa17.12.2004 Joulukirkko

VIHREÄN TALON POLKU PROJEKTISSAAvoin päiväkoti / Keskustan alueSari Aaltonen, Minna RäätäriKuinka kaikki alkoi Vihreässä talossaUusikatu 27:ssä, Vihreässä puutalossa on täysi touhu päällä. Jugend-tyylisentalon on suunnitellut suomalainen arkkitehti Anderzinvuonna 1910. Alun perin talo on ollut valkoinen ja se on rakennettuyksityiseen käyttöön. Se tunnettiin Bergholmin kulmana.Myöhemmin talo on ollut terveysviraston käytössä, jonka siirtymisenja saneerauksen jälkeen 1.1.1983 siinä aloitti toimintansaavoin päiväkoti. Tuolloin päiväkoti sai kokeilu- luonteisen luvanavoimen toimintaan yhdeksi vuodeksi.Avoimen päiväkodin kehittämistä oli luotsaamassa MarttiOravala, joka toimi päiväkodin johtajana vuosina 1982-98. Toimintaoli jo tuolloin monimuotoista sisältäen perheryhmiä, kerhotoimintaa,perhepäivähoitajien oman ryhmän ja lelulainaamonsekä leikkipuistotoimintaa. Päiväkodin tilat ovat sokkeloiset jakodikkaat. Pinta-alaa löytyykin 291 m 2 ja huoneita yhteensä 15.Perinteiset ”leikkisali, lasten eteinen, opetustila” korvattiin vanhanpohjoispohjalaisen lastenlorun rumprumprellaa nimistöllä.Talon 15 huonetta palvelevat keskustan avoimen päiväkodin lapsiaja perheitä.Vihreän talon avoin päiväkoti on kaupungin kuudesta avoimestapäiväkodista vanhin, jo 22 vuotta toiminut vireä konkari.Talossa työskentelee vakituisesti kaksi lastentarhanopettajaa jalaitosapulainen. Tätä nykyä talossa on myös harjoittelijoita jaopiskelijoita.Projektista projektiinAvoimessa päiväkodissa oli toteutettu jo OAMK:n sosionomiopiskelijoidenprojekti ”Avointa verkkovoimaa vertaistuenmerkityksestä lapsiperheille”. Tämä projekti antoi meille niin positiivisenkuvan perhetyön mahdollisuuksista, että innostuimme

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen perhetyön mahdollisuudetpäivähoidossa -projektista. Meillä oli myös halu jatarve kehittyä ja kehittää omaa työtämme perhekeskeisempäänsuuntaan. Mielestämme projekti antoi työmme kehittämiseenmahdollisuuden, sillä projekti sisälsi perhetyöhön sisältyvää koulutusta.Ja sitten tavoitteisiinVanhemmuuden tukeminen nousi tavoitteeksi, koska yhteiskunnallistenmuutosten seurauksena perherakenteet ovat muuttuneet.Entiset suuret perheet ovat muuttuneet nykyajan tiiviiksi ydinperheiksi.Entisaikojen perheiden luonnolliset tukiverkostot, johonkuuluivat muun muassa isovanhemmat ja suku, eivät ole tukemassaperheitä samaan tapaan. Vastuu perheiden tukemisesta onsiirtynyt yhä enemmän yhteiskunnan vastuulle. Yhtenä päivähoidontehtävänä korostuu vanhempien tukeminen heidän vanhemmuudessaanja kasvatustehtävissä. Viime aikoina on pyritty siirtämäänvastuuta takaisin vanhemmille kehittelemällä yhteiskunnantukiverkkoja täydentäviä työmuotoja. Eräs uusi työmuoto onvanhempien keskinäisen kanssakäymisen lisääminen päivähoidossa.Kanssakäymisen kautta perheiden ja vanhempien keskinäistätuen merkitystä on pyritty lisäämään.Oulu on hyvä esimerkki muuttovoittoisesta kunnasta, johonmuuttaa paljon uusia perheitä työn tai opiskelun perässä. Osallaperheistä muuton seurauksena luonnolliset sosiaaliset verkostothajoavat, kun ystävät ja sukulaiset jäävät entisille paikkakunnille.Osa äideistä jää hoitamaan lapsia kotiin ja heiltä saattaa puuttuasosiaalisesta verkostostaan samassa elämäntilanteessa olevat aikuiset.Moniammatillisen yhteistyön merkitys korostui projektinedetessä. Pidimme tärkeänä olla osa perhettä palvelevaa verkostoa.Halusimme kehittää omaa tietoisuuttamme ympärillämmeolevista perheiden tukiverkoista, jotka ovat esim. neuvola, perheneuvola,lastensuojelu ja sosiaalityö.Tämä yhteistyö keskustan avoimessa päiväkodissa oli ennenprojektia hyvin vähäistä. Yhteistyö rajoittui yhteen sosiaali- jaterveystoimen yhteiseen kokoukseen ja koulutustilaisuuteen.

Meidän tulisi osata ohjata perhe oikealle yhteistyökumppanillesilloin, kun oma ammattitaito ei enää riitä. Tämän yhteistyön tulisiolla mahdollisimman luontevaa ja sujuvaa, jotta perhe saisiparhaan tuen.Toiminnan ulospäin suuntaaminen ja näkyväksi tekeminenliittyi olennaisena osana moniammatilliseen yhteistyöhön. Näkyminenja esilläolo muihin virastoihin ja tahoihin nähden on oikeastaan”kolikon toinen puoli”. Samalla kun tutustuu yhteistyökumppanientoimintatapoihin, esittele ja tekee tunnetuksi omaatoimintaa. Tällöin neuvola, perheneuvola, lastensuojelu- ja sosiaaliviranomaisetosaavat tarvittaessa ohjata perheitä myös avoimenpäiväkodin palvelujen käyttäjäksi.Avointen päiväkotien keskinäisen yhteistyön lisääminen olitarpeellista, koska jokainen yksikkö toimi erilaisten toimintamallienja nimitysten mukaisesti. Jokainen avoin päiväkoti olitoiminut saman suuntaisesti erilaisin pelisäännöin. Esimerkiksijokaisella oli omat hieman erilaiset käytännöt päiväkotiin ilmoittautumisissa.Oli tärkeä saada aikaan yhteiset rakenteelliset jatoiminnalliset linjaukset. Keskinäistä yhteistyötä ja tiedottamistahaluttiin kehittää.Yhteistyötä, suunnittelua ja palaveriaToiminnan ulospäin suuntaaminen ja avointen päiväkotien keskinäisenyhteistyön lisääminen olivat projektin ensimmäisiä konkreettisiatoimintoja. Teimme ensi töiksemme avointen päiväkotienyhteistä esitettä. Esitteeseen määriteltiin avointen päiväkotientoiminta, sovittiin yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit, toimintakaudenpituus, asiakasmaksut, yhtenäiset ryhmänimitykset. Tämänyhteinen esite oli pohjana talokohtaiselle esitteelle. Yhteistäesitettä jaettiin SOTE:n virastoihin, päiväkoteihin ja neuvoloihinomalla alueella.Yhdessä kaikkien avointen päiväkotien kanssa laadittiin kyselylomakevanhemmille. Siinä vanhempien on mahdollisuus kertoayksilöllisesti perheestään. Lomakkeen avulla voimme toimikaudenalussa kartoittaa perhetilanteen, perheiden tarpeet, odotuksetja toiveet sekä saamme tiedon, miksi perhe on tullut avoimeenpäiväkotiin. Kyselylomakkeitten pohjalta käytiin perheryh-

missä ryhmäkeskusteluja ja varhaiskasvatuskerholaisten vanhempienkanssa kasvatuskeskusteluja. Toimikauden päättyessä perheiltäpyydetään kirjalliset asiakaspalautteet.Avointen päiväkotien yhteinen kuukausittain pidetty konsultaatioon toiminut lähes työnohjauksellisena tekijänä. Henkilökunnalleon tärkeää kuulua omaan vertaistukiryhmään, jollaiseksiavointen päiväkotien oma ryhmä on muodostunut. Vaikka avoimenpäiväkodin toiminta on osa päivähoitoa ja noudattelee yleisiätoimintatavoitteita ja -malleja, on sillä omat erityispiirteensä. Se,että lapset ovat mukana toiminnassa vanhempiensa seurassa, asettaayhteistyölle vanhempien kanssa omat puitteensa. Lapsiryhmässälasten ikäjakauma vastasyntyneestä lähes esikouluikäiseentuo mukanaan omaa lisäväriä ja vaatimustasoa toimintaan. Myöslasten ja perheen kohtaaminen päivittäisen näkemisen sijaan kerrantai kahdesti viikossa vaikuttaa toiminnan ja tavoitteiden suunnitteluunja etenemiseen. On hyvä saada tukea toiselta vastaavanlaiseltatyöyksiköltä.Vanhemmuuden tukeminen näkyi vertaistukimahdollisuuksientietoisena järjestämisenä päiväkodin toiminnassa. Avointaverkkovoimaa -projektin yhteydessä kehitetty vanhempainryhmäntoiminta jatkui, ja halusimme kehittää sitä edelleen. Vanhempainryhmäon yksi askel, joka lisää vanhempien osallisuutta lastensapäivähoitoon. Se lisää vanhempien vaikutusmahdollisuuksia sekämahdollistaa myös kokemusten jakamisen eri asioista. Vaikutusmahdollisuuksienlisäämisen kautta vanhemmilla on mahdollisuustulla aktiiviseksi osaksi päivähoitoa. Vanhemmat suunnittelevat jajärjestävät toiminnan itsenäisesti omien tarpeittensa mukaan.Vanhemmat kokoontuvat omana ryhmänään joka kuukauden ensimmäisenämaanantaina päiväkodin toiminnan aikana. Vastuujärjestelystä on vanhemmilla.Vanhempainryhmä oli konkreettinen esimerkki uudenlaisestatoimintamuodosta, joka perustui vanhempien keskinäiseen yhteistyöhönja aktiivisuuteen. Vanhempainryhmän toiminta on lähinnävanhempien vapaa-aikaan liittyvää, esim. teatteri- ja ravintolaillatja hemmottelupäivät. Vanhempainryhmä järjesti aluksi lapsiparkin,mikä on sittemmin jäänyt pois. Vastavuoroisesti vanhemmatsopivat toistensa lapsien hoidosta päiväkodin tiloissa. Yksi äitisaattoi ottaa vastuullensa yhteensä neljä lasta omat lapset mukaan

lukien. Hoitovuorossa oli 1−2 äitiä kerralla. Lapsiparkkipäivä olitorstain varhaiskasvatuskerhon aikana. Hoitovastuu oli vanhemmilla,mutta päiväkodin henkilökunta oli tarvittaessa auttamassa.Vanhempainillat otettiin mukaan toimintaan pitkän tauon jälkeen.Aiheina olivat lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvät kysymyksetsekä vanhempana oleminen. Rajat ja rakkaus puhututtivatvanhempia. Erityislastentarhanopettaja on ollut mukana alustamassa.Iltojen aihepiirit on koottu vanhempien omista toiveista.Lisäksi pidimme erilaisia toiminnallisia iltoja vanhemmille, esimerkiksijoululahjavalvojaisia ja huovutusta.Kiinnitimme omassa toiminnassamme tietoisesti huomionvuorovaikutukseen perheiden kanssa. Perheen tullessa päiväkotiinotamme heidät vastaan henkilökohtaisesti jutellen ja vaihdammeheidän kanssaan kuulumiset. Pyrimme luomaan vanhempiin sekälapsiin luottavaisen ja välittömän suhteen. Kerromme vanhemmillelapsista kerhopäivän jälkeen heidän hakiessaan lapsia. Lisäksivanhempia kuunnellaan ja reagoidaan heidän lapsistaan kertomiinasioihin. Mielestämme tämä kertoo siitä, että olemme kiinnostuneitaperheistä ja samalla tuemme vanhempia ja vanhemmuutta.Vanhemmat ovat olleet myös aktiivisesti mukana toiminnassa jasen suunnittelussa sekä toteutuksessa. Eräs äiti ohjasi koko päiväkodinlapsille ja aikuisille huovutusta. Toinen äiti toimi keskustelunavaajana vanhempainillassa kertomalla oman selviytymistarinansamasennuksesta.Koko talon yhteistä toimintaa on lisätty, jotta vanhemmat saisivattilaisuuden vertaistuen saamiseen mahdollisimman monellatavalla. Yhteisiä arvokkaita tilaisuuksia ovat sekä henkilökunnanettä vanhempainryhmän järjestämät tapahtumat. Koko talon naamiaiset,nyyttärit, syys- ja kevätretket, yhteiset joulu- ja kevätjuhlat,isovanhempien ja lasten yhteiset Kalevalan päivän juhlat sekäkaikille yhteiset poliisin tai palomiesten vierailut ovat olleet hyvinpositiivisia yhteenkuuluvuutta lisääviä tapahtumia.Yhteistyö perheneuvolan kanssa jäi yhteen tai kahteen tapaamiskertaan.Neuvoloiden kanssa tehtävä yhteistyö on vastaidea-asteella, ja sosiaalityöntekijöihin on yritetty ottaa yhteyttä,mutta sieltä puolelta ei ole vastattu mitenkään. Mielestämme yhteistyöhönpitäisi panostaa enemmän tulevaisuudessa.

Polun pää näkyvissä?!Projekti nähtiin mahdollisuutena kehittää omaa työtä ja saada itselle”työkaluja” perheiden kanssa tehtävään työhön. Prosessinedetessä löytyi kaikille avoimille päiväkodeille yhteinen toimintamalli,joka vei koko ajan eteenpäin. Projektiin suhtauduttiin erittäininnostuneesti ja odottavasti. Olimme kaivanneet Vihreässä talossajotain tällaista selkiinnyttämään omaa työtämme. Koulutuksetja yhteistapaamiset innostivat ja antoivat puhtia arkipäiväntyöhön. Innostus tuntui olevan toisinaan niinkin suurta, että mopomeinasi karata käsistä. Eteen tuli niin monta uutta asiaa, jotka haluttiintoteuttaa, että kaikkeen ei edes riittänyt resursseja. Välillätäytyi pysähtyä kokoamaan ajatuksia ja selkiyttämään työjärjestystä,jotta asiat etenisivät.Ryhdyimme suunnittelemaan toimintoja ja tapahtumia pitemmälläaikavälillä, ja toiminta muodostui tavoitteelliseksi.Meille on selkiintynyt, mitä tehdään ja miksi. Sirpaleisesta, yksittäisestätyönteosta kehittyi johdonmukainen työntekomalli. Samanaikaisestilaadimme Vihreän talon toimintasuunnitelman.Teimme aiemmin monia asioita ilman, että mietimme, miksiteimme niin kuin teimme.Tiedämme nyt oman polkumme, mutta olemme oppineet näkemäänmyös muut viereiset polut, jotka tukevat perheitä. Nyttiedämme, mistä voimme hakea apua. Meidän ei tarvitse olla kaikenasiantuntijoita.Vauhtia polullaKoulutukset, konsultaatiot, muiden yksiköiden tuki ja työn selkiytyminenitsessään kannustivat ja edistivät meitä projektin aikana.Kun saimme työvälineitä, varmuus itsessä kasvoi ja sitä kautta sekannusti projektissa etenemistä.Kiviä kengässäKirjallisen tuotoksen tekemiseen piti löytää aikaa ja se vaati työnjärjestelemistä ja organisoimista. Kun aikaa oli hankala löytää, se

hidasti projektissa etenemistä. Oma työuupuminen hidasti myösprojektin etenemistä toisinaan.VäliaikapisteitäOmaa työtä ja projektin etenemistä on arvioitu perheiltä saatavanpalautteen avulla. Palautetta on saatu sekä kirjallisesti että suullisesti.Kirjallisena palautteena ovat olleet syksyllä jaettava kyselylomakeja kevään palautelomake. Suullisia palautteita on saaturyhmäkeskusteluissa ja kasvatuskeskusteluissa sekä päivittäisessävuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Toiminnan suunnittelu jatoteutus yhdessä perheiden kanssa on samalla oman työn arviointiaja ”kurssin” tarkistamista. Näin voimme peilata, mikä on toiminnassammehyvää ja säilyttämisen arvoista. Tällöin pystyimmemuuttamaan toimintaa palautteiden mukaisesti.Perillä ollaan?Odotimme hankkeelta vinkkejä ja ideoita, konkreettisia asioita siitä,miten vanhempien kanssa voidaan tehdä yhteistyötä. Odotimmemyös perhetyöhön liittyvää koulutusta ja voimavaroja itsellemmetyöhön.Asetetut tavoitteet konkretisoituvat ja niistä muodostui toimiviauusia toimintamalleja. Vanhemmuuden tukemiseksi asetetuttavoitteet realisoituvat kyselylomakkeiden avulla toteutetuillakeskusteluilla pienryhmissä ja kasvatuskeskusteluissa. Vanhempainillatja toimiva vanhempainryhmä ovat jääneet vahvoina elämääntalon toimintaan.Jotta toiminta näkyisi ulospäin, laadittiin avoimille päiväkodeilleyhteinen esite jaettavaksi muille yhteistyötahoille. Vihreälletalolle tehtiin oma esite, jossa toiminta esitellään uusille perheille.Esite päivitetään vastaamaan kunkin vuoden toiminta- ja ryhmätarjontaa.Kerran kuussa toteutetut koko kaupungin avointen päiväkotienyhteiset tapaamiset koettiin tärkeiksi. Niitä tullaan jatkamaan,vaikkakin harvemmin. Lisäksi yhteisenä ponnistuksena ja loppuhuipentumanaOulun avoimet päiväkodit organisoivat valtakunnallisetavointen päiväkotien seminaaripäivät toukokuussa 2005.

Toiminnan tiedottaminen perheille on parantunut. Jaamme kuukausitiedotteetperheille, jossa kerrotaan kunkin kuukauden tärkeimmättapahtumat.Käytännön toimintaan tuli uusi toimintamuoto: avoin maanantaipäivä.Tuolloin toiminta-aika on klo 9−15 normaalin kolmentunnin aamu- tai iltapäiväryhmän sijaan. Perheet voivat vapaastitulla ja lähteä itselle parhaiten sopivana ajankohtana. Päiväsisältää kuitenkin ohjattua toimintaa ja musiikkihetken. Jokainenon tervetullut katsomaan ja tutustumaan avoimeen päiväkotitoimintaan.avoin päivä on madaltanut kynnystä tulla Vihreään taloon.Vanhempien toiveitten mukaan varhaiskasvatuskerho kokoontuukaksi kertaa viikossa tiistaisin ja torstaisin entisen yhdenkerran sijaan. Nyt varhaiskasvatuskerhoryhmiä on Koivujen aamupäiväryhmäja Pihlajien iltapäiväryhmä. Näin ollen varhaiskasvatuskerhostatuli yksi selkeä vaihtoehto tavalliselle päivähoidolle.

TUIRAN AVOIMEN PÄIVÄKODIN SYNTY JA HUIKEAKASVU VUOSINA 2002 - 2004Avoin päiväkoti / Tuiran alueTiina Ahlroos, Sari PaananenTuiran avoin päiväkoti hyppäsi Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa-hankkeeseen hankkeen jo alettua. Syntymässä olevanyksikön oli tarkoitus saada tukea, kannustusta ja ideoita toiminnalleenja työlleen, yhteistyökumppaneista puhumattakaan. Talvella2001−2002 useat äidit olivat puhuneet Tuiran neuvolassatarvitsevansa kerhotoimintaa sekä lapsilleen että itselleen. Neuvolanterveydenhoitaja otti heti yhteyttä alueen palveluyksikköpäällikköön;uusi tapa tehdä perhetyötä Tuirassa lähti liikkeelle. Edessäoli tilojen etsiminen ja markkinointi sekä valtava suunnittelutyö!Tilat löytyivät pian Kangaspuiston päiväkodista ja suunnittelu-ja markkinointityö aloitettiin 1.10.2002. Painatuskeskus latoimainoksia samalla kun ensimmäinen työhön palkattu lastentarhanopettajapyöräili pitkin Oulua tutustumassa vastaaviin perhetyötätekeviin yksiköihin. Ensimmäiset asiakkaat astuivat ovestasisään 7.10.2002.Ensimmäinen vuosi: ”Rauhallinen alku, pienet tavoitteet”,perheryhmä ja varhaiskasvatuskerhoVuosi 2002−2003 oli lähes puhtaasti avoimen päiväkodin sisäänajovuosi.Muutamat perheet ottivat tavaksi käydä kaksi tai kolmekertaa viikossa perheryhmässä ja yli 3-vuotiaat lapset 2−4 kertaavarhaiskasvatuskerhossa. Ilmapiiri oli kotoinen. Alusta lähtien oliselvää, että perheitä kuunnellaan ja toiminnan sisältö muovautuusen mukaan. Vuodenvaihteen jälkeen valmistuikin äitien yhteinenreseptikirjanen antamaan ideoita kotien ruuan- laittoon.. Seitsemänäitiä suunnitteli vuorollaan kirjallisesti päivän ruokalistan jayksi äiti piirsi kannen kuvat.Keväällä alkoi seuraavan kauden suunnittelu. Kaijonharju-Kuivasjärven avoimessa päiväkodissa aloittanut uusi ryhmä, ensisynnyttäneilleäideille vauvoineen tarkoitettu vertaistukiryhmä,

innoitti meitäkin perustamaan vastaavan ryhmän, esikkoryhmän.Jälleen alkoi uusi markkinointikampanja; avainasemassa olivatlähialueen neuvolat ja synnyttäneiden osastot. Kevätkaudella Tuiranavoin päiväkoti verkostoitui myös muiden avointen päiväkotienkanssa. Ennen kesälomaa linja-auto oli lähes täynnä uudenavoimen päiväkodin vakiintuneita asiakasperheitä matkalla kevätretkelle.Toinen vuosi: ”Tahti kiristyy, Tuiran avoin päiväkoti vakiinnuttaapaikkansa”, suuri perheryhmä, esikkoryhmä ja varhaiskasvatuskerhot”Syyskuussa 2003 Tuiran avoin päiväkoti avasi ovensa ja entisenvauvalan tilat täyttyivät vajaassa puolessa tunnissa, lisätilojasaimme päiväkodin laulusalista ja henkilökunnan kahvihuoneesta.Syyskaudella tutustuttiin perheiden kanssa; kuunneltiin: leikittiin,laulettiin, jumpattiin ja askarreltiin yhdessä. Varhaiskasvatuskerhottoimivat Kangaspuiston päiväkodin esiopetussuuunnitelmaamukaillen. Välillä ulkoilimme ja retkeilimmekin. Saimme päiväkodinsisältä apuvoimia ja myöhemmin oman harjoittelijan. Viisivuotta täyttäville lapsille on alusta lähtien tehty viisikkotehtävät.Lisäksi kasvun kansiot otettiin käyttöön kehitystä ja kasvua tukemaanja seuraamaan. Kevätkaudella käytiin perheryhmän ryhmäkeskustelutäitejä askarruttavista kasvatusasioista. Kahden äidintekemien muistiinpanojen perusteella oli helppo koota keskusteluistayhteinen muistio.Esikkoryhmään tuli yhdeksän äitiä ja vauvaa. Ryhmän sisältöoli keskustelevampi, tiiviimpi kuin perheryhmässä. Äidit ystävystyivätja tapailivat toisiaan myös ryhmän ulkopuolella. Lapsen perushoitoonliittyvien asioiden jälkeen heitä alkoivat kiinnostaapäivähoitoon liittyvät asiat. Vierailimmekin sitten muutamissapäiväkodeissa. Esikkoryhmässä kävi myös asiantuntijavieraita:monelle äidille tuttu terveydenhoitaja, kiertävä erityislastentarhanopettajaja fysioterapeutti. Ehkä hedelmällisimpiä vierailujaolivat kolmen äidin käynnit lapsineen ja kokemuksineen perheryhmästä.Esikkoryhmän äitien kanssa oli kauden lopulla kahdenkeskisetkeskustelut. Toukokuun lopussa oli jäähyväisten aika.Muutama äiti palasi työelämään, muutama muutti toiselle paikka-

kunnalle, joku jäi odottamaan toista lasta, joku päätti jatkaa perheryhmässäseuraavalla kaudella. Yksi asia kuitenkin sovittiin: Tuiranavoimen päiväkodin ensimmäisen esikkoryhmän jälkitapaaminensyksyllä 2004. Yhdeksästä äidistä seitsemän saapui syksyntapaamiseen.Jo varhain minä päätinoma lapsenitietää tunteemonta kertaa päivässäomin korvin kuulee:sinusta minä pidänkun hän nyt kompuroipäiväuniltaanunisin silmin, alkavin askelinkuiskaan joka kertapieneen korvaan:ihanaakun halusit herätäihanaakun olet olemassatällainen on kotiäidin liturgiavauvantuoksuinen kotitekoinen kiitosjuhla.Irja Askola kirjassa Lasinen lapsuusTuiran avoimen päiväkodin asiakaskunnan hurja kasvu toisenavuonna teki työn yhdelle työntekijälle melkoisen raadolliseksihuolimatta esimiehen tuesta ja harjoittelijan näppäristä käsistä jaoivalluksista. Voimia vaati myös uuden yksikön hyväksyntä tavallisenpäiväkodin sisällä. Kausi saatiin kuitenkin kunnialla päätökseenkaksine Potnapekka-ajeluineen ja varhaiskasvatuskerholaistenlauluineen kauniissa Ainolan puistossa.

Tuiran puolelta kaupunkiinkolmea siltaa kuljettiin.Isä kulki edellä, naama pestynä vedellä.Äiti tuli perässä, tukka niskassa kerässä.Lapset kulkivat perässä, hampaat kovassa kivussa.Ryhmien ulkopuolella tapahtuva työAvointen päiväkotien konsultaatioiden lisäksi Tuiran avoin päiväkotiverkostoitui kolmen neuvolan kanssa perhevalmennuksentiimoilta, tiiviimmin luonnollisesti Tuiran neuvolan kanssa.Tammikuusta 2004 lähtien neuvolan perhevalmennustunnit järjestettiinKangaspuiston päiväkodin salissa, työparina terveydenhoitajaja lastentarhanopettaja. Toukokuussa 2004 saimme perhevalmennustunnille”eläviä esimerkkejä”: kolme esikkoryhmän erilaistaäitiä jo yhden vuoden täyttäneine lapsineen kävi kertomassakokemuksistaan tuleville pienten vauvojen isille ja äideille. Kesälomallelähdettiin hyvillä mielin, sillä syksyllä Tuiran avointapäiväkotia odotti kolme uutta perhetyötä edistävää asiaa!Kolmas kausi: syksy 2004; ” Nyt tehdään sitä oikeaa työtä!”Kesäaikana Tuiran avoin päiväkoti muutti Kangaspuiston sisälläjohtajan toimesta jälleen 1) isompiin tiloihin 12.8. perheet ottivastaan yhden sijasta 2) kaksi lastentarhanopettajaa, joista toinensai aloittaa syyskuussa erittäin tarpeellisen sosiaali- ja terveystoimenjärjestämän 3) varhaista vuorovaikutusta tukevan koulutuksen.Koulutuksen sisältö antoi meille molemmille työntekijöillelisää varmuutta, rohkeutta kohdata erilaisia perheitä, kuunnella,tukea, auttaa. Uuteen työmenetelmään tutustuminen ja sen harjoitteleminentuntui haastavalta, mutta samalla luontevalta ja hyvältä.Syksyn aikana kohtasimmekin useamman kuin yhden väsyneentai masentuneen äidin. Myös erityistä tukea ja kasvatusta tarvitsevalapsi ohjattiin tutkimuksiin.Tuiran avoimen päiväkodin perhetyön tavoitteet muovautuivatvähitellen kuin itsestään – iloisen mutta turvallisen päivänvarjonhuomaan: tukea vanhemmuuteen, iloa, virkistystä ja aitoa

kumppanuutta. Kuunteleminen, rehellisyys, joustavuus ja kanavamuihin sosiaali- ja terveyspalveluihin korostuivat entisestään.”Nyt ja huomenna”Tuiran avoin päiväkoti on aloittanut pienistä tavoitteista, kasvattaenja vakiinnuttaen toimintansa ja asiakaskuntansa kahdessavuodessa lähes 80 perheeseen. Alueen ja lähialueen perheidentoiveisiin on pyritty vastaamaan ja työtä kehitetään edelleen. Yhteistyöverkostoaon laajennettu ja syvennetty koko ajan.Seuraavan vuoden aikana varhaisen vuorovaikutuksen tukeminentyömenetelmä otetaan laajemmin käyttöön. Tarkoitus on,että molemmat lastentarhanopettajat saavat valmiudet uuteentyömenetelmään.Missä on Tuiran avoimen päiväkodin voimavara?Tuiran avoimen päiväkodin voimavara on alusta lähtien ollutomissa rohkeissa päätöksissä ja ratkaisuissa, asiakkaiden kuuntelussa,työntekijöiden ammattitaidossa ja luovuudessa, yhteistyökumppaneissa.Tuiran avoimen päiväkodin voimavara kumpuaakokeneesta johtajasta ja hänen luottamuksestaan, tuestaan ja halustaankehittää avoimen päiväkodin toimintaa omalle alueellesopivilla tavoilla. Avoimen päiväkodin työntekijöillä on myös ollutmahdollisuus käydä läpi vaikeat asiat sekä käyttää riittävästiaikaa työn suunnitteluun ja kanavien luomiseen sosiaali- ja terveystoimensisällä.

”HYVIN MENEE, MUTTA MENKÖÖT VAAN”Hintan päiväkotiIrja Knuuti, Anna-Maija Paavola, Terhi Meriläinen, Airi Hirvelä,Taru Alhola1 JohdantoMiksi lähteä mukaan perhetyön hankkeeseen? Henkilökunnaneteen oli tullut monia tilanteita, joihin rutinoituneella ammattitaidollaei voinut enää vastata. Todettiin, että yhteiskunta oli muuttunutja tarvittiin uusia keinoja perheiden kohtaamiseen ja auttamiseenja siksi lähdimme mukaan perhetyön hankkeeseen.Perhetyön hankkeen alettua tavoitteeksi päiväkodissammemuodostui kehittää henkilökunnan yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojasekä perhelähtöistä ammatillisuutta. Lisäksi mietimme, mikäauttaa perheitä päivähoidon aloituksessa, joten loimme käsitteen”riittävän pitkä tutustumisjakso”. Tämä tarkoittaa sitä, että perheilletarjotaan mahdollisuutta tutustua päiväkotiin 1−2 viikonajan, mutta he itse lapsensa tuntien saavat määritellä, mikä on riittävää.Tämä toimii keinona vanhempien ja henkilökunnan välisenvuorovaikutuksen kehittämisessä, luottamuksen löytämisessä japerheiden osallistumismahdollisuuksien lisäämisessä päivähoidonarkeen. Mielestämme tämä lisää myös ammatillisuutta.Marja Hiitola-Moilasen järjestämän Kuopion matkan (tutustuminenSinikellon päiväkotiin) innoittamana aloimme miettiäomahoitajakäytännön kokeilua päiväkodissamme. Kokeilu aloitettiinlähes välittömästi ja teoriatietoa sekä artikkeleita eri kokeiluistaluettiin ahkerasti.2 TutustumisjaksoEnsimmäisellä tapaamisella vanhemmat tulevat tutustumaan päiväkotipaikkaanilman lasta. Ensimmäisen tapaamisen tarkoituksenaon kuunnella vanhempia ja ottaa heidän toiveensa ja odotuksensahuomioon, koska päivähoidon aloitus merkitsee myös vanhemmillesuurta muutosta. Vanhemmat saattavat tuntea huolta,

epätietoisuutta, syyllisyyttä ja surua. Vanhempia tuetaan muunmuassa kertomalla, että he ovat edelleen ja tulevat aina olemaantärkeimpiä ihmisiä lapsen elämässä.”Kasvatuskeskustelut ovat todella hyviä ja tarpeellisia, voikeskustella, millaisia tapoja lapsella on, mitkä ovat perheenkasvatusperiaatteet, mihin haetaan tukea päivähoidosta. Voikeroa millainen lapsi on kotona, miten hän on sopeutunuthoitoon, mitkä taidot tarvitsevat harjoittelua jne.”Varsinainen tutustumisaika alkaa ensimmäisen käynnin jälkeen,jolloin lapsi tutustuu omahoitajaan ja päiväkotiympäristöön vanhemmanläsnä ollessa. Tutustumisaika on noin 1−2 viikkoa. Jokaperheen kanssa tehdään perhekohtainen suunnitelma, jossa sovitaanmuun muassa tutustumisjakson ajankohdasta ja pituudestasekä käydään omahoitajan kanssa lapsen hoito- ja kasvatuskeskustelu.Tutustuminen aloitetaan vähitellen, niin että ensimmäisenäpäivänä tutustutaan noin tunti ja aikaa pidennetään pikkuhiljaa,jotta lapsi ja vanhempi näkevät kaikki päiväkodin päivän rutiinit.Vanhempi ja lapsi ruokailevat ja vanhemmat nukuttavat lapsensatutustumisjakson aikana. Näin myös vanhempi näkee kunnolla,mitä lapsen päivään sisältyy.”Tutustumisjakso oli riittävän pitkä, silloin tutustui hoitajiinja päivärytmiin. Oma muki, ruokalappu sekä itkuhälyttimetrauhoitti niin lasta kuin äitiäkin ja helpotti hoidon aloitusta.”Omahoitaja tutustuu tutustumisjaksolla vanhemman tapaan hoitaalastaan pyrkien toteuttamaan tätä lapsen jäädessä hoitoon, jottamuutos lapsen siirtyessä päivähoitoon olisi mahdollisimman pieni.3 OmahoitajakäytäntöOmahoitajakäytäntö pohjautuu ”Auta lasta kasvamaan”− periaatteenmukaiseen omahoitajatyötapaan. Tämän lastentarhamallinovat kehittäneet psykiatrit Erna ja Robert Furman. Kokeilun onSuomeen tuonut psykologi Tarja Lund Soukankujan päiväkotiin

Espooseen vuonna 1996. Oulussa omahoitajamallia alettiin kokeillaPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishankkeen myötä mm. Hintan päiväkodissa ja Haapalehdonpäiväkodissa, joista käytäntö on levinnyt myös muihinOulun kaupungin päiväkoteihin ja ympäristökuntiin esimerkiksiKiiminkiin, Jäälissä toimivaan Laivakankaan päiväkotiin.Omahoitajakäytännön taustalla on kiintymyssuhdeteoria, jonkamukaan ensimmäinen vuorovaikutussuhde äitiin on ensiarvoisentärkeä. Pienen lapsen on ensin helpompi kiintyä yhteen aikuiseenja säilyttää tämän kautta turvallinen mielikuva omasta äidistään.Turvallisen kiintymyssuhteen säilyminen edellyttää samankaltaistahoitoa, joka onnistuu ainoastaan niin, että lasta hoitaasama hoitaja ja mahdollisimman samalla lailla, kuin hänen vanhempansa.”Omahoitajakäytäntö on erittäin hyvä; kiinteämpi suhdeomahoitajaan rauhoittaa vilkkaan päivän keskellä.”Nyyteissä, alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässäNyyteissä omahoitajakäytäntö tarkoittaa sitä, että jokaisella hoitajallaon omat hoitolapsensa. Ennen lapsen hoidon aloittamista onsovittu, kenestä tulee lapsen omahoitaja. Perehdyttämisen tavoitteenaon, että vanhemmille ja lapselle syntyisi luottamuksellinensuhde omahoitajaan ja hoitopaikkaan.Omahoitajakäytännön tarkoituksena on, että omahoitaja hoitaaja auttaa lasta päivittäisissä perushoitotilanteissa, kuten käyttäälasta wc:ssä, auttaa ruokailussa, pukemisessa ja päiväunillemenemisessä, ulkoilee ja leikkii lasten kanssa. Omahoitajan tehtävänäon myös olla parhaiten tietoinen lapsen asioista. Omahoitajaon se henkilö, joka auttaa lasta kaikissa tilanteissa. Silloin,kun lapsella on vaikeaa, auttaa omahoitaja lapsen tunteiden käsittelyssämuun muassa sanottamalla lapsen tunteita.”Omahoitajuuden tuleekin näkyä kotiin…”Pienen lapsen on ensin helpompi kiintyä yhteen aikuiseen ja säilyttäätämän avulla turvallinen mielikuva omasta äidistään. Äidin

lisäksi tietysti myös isä ja sisarukset ovat tärkeitä lapselle. Tämänvuoksi meillä onkin seinällä kuvia lasten perheistä, joita voidaankatsella lapsen niin halutessa. Lisäksi juttelemme lapsen vanhemmistaja voimme käydä tapaamassa lasten sisaruksia toisellaosastolla. Tarkoituksena on säilyttää vanhemmat lapsen mielessä.Näin omahoitaja tukee vanhempien ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta.Tuituissa, 2−5- vuotiaiden lasten ryhmässäVanhemmat ja lapsi kutsutaan tutustumaan Tuittu-ryhmässä työskenteleväänomahoitajaan eli HEMMOON. HEMMO keskusteleelapsesta vanhempien kanssa, esittelee osaton tilat ja muun henkilökunnansekä lapset. Pyritään siihen, että vanhemmat ja lapsikäyvät tutustumassa ryhmään useamman kerran.”Riittävän pitkä tarkoittaa eri lapsilla eri pituista aikaa, eirutiininomaista ”10 päivää” kaikille.”Kun lapsi aloittaa hoidon, HEMMO huolehtii lapsen perushoidostaja on mukana siirtymätilanteissa, mutta kun lapsi on tottunutryhmän muihin aikuisiin, jää ainoastaan ruokailu HEMMONkanssa tehtäväksi rutiiniksi. HEMMO käy kasvatuskeskustelutvanhempien kanssa joko päiväkodilla tai lapsen kotona sekä onyhteydessä vanhempiin tärkeissä asioissa. Lisäksi hän on vastuussalapsen kasvunkansiosta sekä järjestää pienryhmätoimintaaomalle ryhmälleen. Aralle lapselle HEMMO on tukena uusissa tilanteissa.Tärkein asia on luottamuksen syntyminen vanhemman, työntekijänja lapsen välille.Menninkäisissä 3−5-vuotiaiden ryhmässäMenninkäisissä lapset on jaettu omahoitajille ja tutustumisjaksoon samankaltainen kuin Tuituissa. Henkilökunta käy kasvatuskeskustelutvanhempien kanssa ja on yhteydessä vanhempiin tärkeissäasioissa. Omahoitaja huolehtii lapsesta ruokailutilanteessaja on vastuussa lapsen kasvunkansiosta.

Omaopettajuus Muumeissa, 6 -vuotiaiden esiopetusryhmässäKuusivuotiaiden lasten ryhmässä tutustuminen on pienimuotoisempaakuin pienempien ryhmissä. Kun tulevat esikoululaisetovat tiedossa, soittaa opettaja perheille toivottaen esikoululaisettervetulleiksi ja antaen samalla mahdollisuuden esittää ensimmäisetesikoulua koskevat kysymykset ja kehottaen käymään tutustumiskäynnillä.Talossa jo hoidossa olevat lapset käyvät tutustumassaesikouluun kesän aikana.Esikoulupaikan hyväksymispäätöksen mukana perhe saa kotiinesiopetussuunnitelmalomakkeen, jonka perhe täyttää kotonayhdessä lapsen kanssa ja jota käytetään myöhemmin pohjanaopettajan ja vanhempien keskustelussa. Toiminnan alkaessa vanhemmillaon tarvittaessa mahdollisuus jäädä lapsensa tueksi esikouluun.Esikouluryhmässä työskentelee kolme lastentarhanopettajaa.Sovellamme omaopettajuutta. Jokaisella lastentarhanopettajallaon oma pienryhmä (9−11 lasta). Esiopetus tapahtuu pääsääntöisestipienryhmissä. Näin ollen omaopettaja pystyy hyvin kiinnittämäänhuomiota lapsen edistymiseen ja tukemaan häntä yksilöllisesti.Lapsen ja aikuisen välinen suhde ei enää painotu hoivaan,vaan se on yhdessä pohtiva, tutkiva ja oppiva opettaja -oppilassuhde.Yksi esikouluvuoden tärkeimmistä tehtävistä on arvioida lapsenkouluvalmiuksia. Syksyn ensimmäisessä kahdenkeskisessäkeskustelussa oman opettajan ja vanhempien kanssa kerrotaankoulukypsyyskriteerit ja persoonallisuuden osa-alueiden kehitystasot,jotka tulisi saavuttaa tämän vuoden aikana. Jokaiselle lapsellemietitään yhdessä esikouluvuodelle henkilökohtaiset tavoitteet,joihin palataan keväällä. Samassa yhteydessä käydään läpiomaopettajan täyttämä kouluunsiirto- lomake. Lto:t käyvät keskustelunkoulun opettajien kanssa ja toimittavat samalla siirtolomakkeet.

4 Tämä jäi elämäänKasvatuskeskustelutHankkeen sisältämien perhetyön koulutuksien myötä mietimme,kuinka uudistaisimme meillä käytössä ollutta hoito- ja kasvatussuunnitelmalomaketta.Tulimme siihen tulokseen, että alle 3-vuotiaille kehitetään aivan uusi lomake, 3−5-vuotiaiden lomakettatarkennetaan ja esikouluikäiset käyttävät Oulun kaupungin versiota,jota olemme muokanneet päiväkodillemme sopivaksi. Nämäuusitut lomakkeet lähetetään jo hyväksymisilmoituksen mukanalapsen kotiin.Omahoitaja ottaa yhteyttä perheeseen ja sopii tutustumisjaksostaja kasvatuskeskustelun ajankohdasta. Keskustelussa pyritäänsaamaan tietoa lapsesta ja perheestä, jotta perheen kanssa yhdessävoitaisiin määritellä lapsen yksilölliset kasvatustavoitteet.Lisäksi vanhemmille tarjotaan mahdollisuutta käydä kasvatuskeskustelutkotona sekä mahdollisuus välikeskusteluihin.Toiminnalliset perheillatHenkilökunnan mielestä perinteiset vanhempainillat eivät enääkiinnostaneet vanhempia, joten suuntauduimme toiminnallisiinperheiltoihin, joihin koko perhe voi osallistua. Tämä tukee vanhempienverkostoitumista sekä antaa mahdollisuuden perheelleviettää aikaansa yhdessä.Esimerkkejä perheilloista:- Peli-ilta: Vanhemmat pelasivat päiväkodin pelejä lasten kanssaja söimme iltapalan päiväkodilla.- Isovanhempien ilta: Tuittu-sirkus, lasten oma sirkusesitys.- Syksyn 2003 perheilta: Vanhemmat keskustelivat omahoitajuudesta,lapset ”myivät” popcornia ja esittivät näytelmän.- Syksyn 2004 perheilta: Vanhemmat keskustelivat kiusaamisesta,alkamisesta, leikistä, anteeksipyytämisestä ja lapsetesittivät laululeikkejä.

- Syyskauden alkupuolella perheille annettiin mahdollisuus tutustuatoisiinsa, Muumit järjestivät pihatapahtuman tehtävärastienja makkaranpaiston merkeissä.Päiväkoti tutustumiskohteenaPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeen myötä tietoomahoitajakäytännöstä päiväkodissamme alkoi levitä. Saimmevierailijoita varhaiskasvatuskeskuksesta, mm. heillä vieraileviaulkomaalaisia opiskelijoita. Toiset päiväkodit olivat kiinnostuneitatoiminnastamme, lehdistö kävi myös paikalla sekä useat opiskelijatovat käyttäneet opinnäytetöissään meitä hyväkseen.Uutta on myös, että päiväkotimme henkilökunta on toiminutkouluttajana ja vienyt tutustumisjaksoa ja omahoitajakäytäntöämuihin päiväkoteihin, mm. Kiiminkiin ja muihin ympäristökuntiin.5 PohdintaUuden toimintamallin onnistuminen riippuu pitkälti siitä, mitenhyvin sen toteuttajille on selvinnyt mallin teoriatausta. Omahoitajakäytäntöpohjaa kiintymyssuhdeteoriaan, ja mikäli siihen ei perehdytätarpeeksi syvällisesti, on vaarana, että uudesta toimintamallistatulee ulkoapäin ohjattava tai sattumanvarainen malli.Kuitenkin tämä malli edellyttää jonkinasteista asenteiden ja arvojenmuuttumista. Toimintamallin mukaan perhe ja päivähoito ovatpitkäkestoisesti ja hyvinkin tiiviisti yhteydessä toisiinsa.Omahoitajamalli näkyy arjen työssä esimerkiksi siten, että seon tuonut selkeyttä jokapäiväisiin arkitoimiin. Aikuisilla on tietopäivän rutiinien hoitumisesta sekä siitä, mitä kukin tekee ja milloin.Ulosmenot, ruokailut jne. ovat tulleet rauhallisemmiksi selkeäntyön- ja vastuujaon myötä. Lisäksi ryhmätoiminnan rauhallisuuttaon lisännyt omahoitajakäytännön mukainen pienryhmätoiminta.Omahoitajakäytännön mukanaan tuoma pitkä tutustumisjaksoja uudistetut hoito- ja kasvatuskeskustelulomakkeet ovat luoneetsyvemmän yhteistyön perheiden kanssa. Näin on syntynyt luottamuspuolin ja toisin ja se taas on vähentänyt väärinymmärryksiä

hoitohenkilökunnan ja vanhempien välillä. Vanhempien luottamuksenansiosta on lasten luottamus ja viihtyminen lisääntynytpäiväkodissa. Kasvunkansioiden teko on muuttunut tavoitteellisemmaksi,sillä omahoitaja vastaa omien lastensa kansioiden toteutuksesta.Lisäksi jokapäiväinen lasten havainnointi on lisääntynytja syventynyt.Oulun kaupungissa käynnistetty verkostokonsulttitoimintatukee osaltaan perhetyötä. Mikäli perhe kaipaa tukea on omahoitajallamahdollisuus kutsua koolle kaikki ne tahot, jotka perhekatsoo tärkeäksi, sekä ulkopuoliset verkostokonsultit vetämäänverkostokokousta.Omahoitajakäytännön toteuttamista hankaloittavat, mm se,että päivähoidossa toteutettava tilaaja-tuottaja -mallin mukainensopimusohjaus määrittää hoitopäivätavoitteen jokaiselle yksikölle.Määritys pitää sisällään lasten ikäjaon, joka taas tarkoittaa sitä,että lapsen on siirryttävä kesken vuoden kolme vuotta täytettyäänisompien lasten ryhmään eikä omahoitaja siirry mukana.Myös sovitut hoitopäivät -ratkaisu tuo levottomuutta lapsiryhmään,lisää lasten lukumäärää ryhmässä sekä vaikeuttaa perheenja päivähoidon välistä läheistä ja tiivistä yhteistyötä.

KERTOMUS PERHETYÖN PROJEKTISTAKaukovainion päiväkotiAuli Iinatti, Birgitta Kaikkonen, Kristiina Laine, Liisa Mäkimartti,Merja Pentti, Hanna-Leena Pulkkinen, Lahja Ronkainen, RiittaSuhonen, Irma Vimpari, Maarit Ängeslevä1 Projektin kulku kertomuksenaKertomus alkaaReppu tyhjänä pyörin itseni ympäri.Useilla päiväkotimme perheillä oli vaikeuksia ja yhä useammallalapsella oli lastensuojelulausunto. Perheiden epävakaisuus näkyipäiväkodin arjessa. Tilanteiden vaikeutuminen pakotti hakemaanapua. Johtaja innosti projektiin mukaan. Alkuvaiheessa oli sekaviatunteita: hämmennystä: innostusta, väsymystä – en jaksaisinyt mitään uutta.Päiväkodin omien tavoitteiden pohdiskelu alkoi. Halusimme,että perhetyöprojektiin liittyvät tavoitteet olisivat hyvin konkreettisiaja arjen läheisiä. Emme tavoittele taivaita! Tärkeiksi tavoitteiksimuotoutuivat luoda selkeät toimintamallit ja käytännöt perheidenkanssa tehtävälle yhteistyölle, saada voimavaroja ja uusiatyötapoja yhteistyöhön erilaisten lasten ja perheiden kanssa, vahvistaayhteistyötä perheiden kanssa sekä tiivistää ja syventää yhteistyötäOnnelan lastenkodin ja alueen sosiaalityöntekijöidenkanssa. Koulutustilaisuuksia alkoi olla pikkuhiljaa ja konsultoinnitkäynnistyivät.KeskivaiheillaTuntuu mukavalta kokeilla uusia juttuja.Uusia työtapoja kehitettiin ja osa niistä alkoi vakiintua. Teimmeuudet keskustelupohjat vanhempien kanssa tehtävää hoito- ja kasvatussuunnitelmaavarten. Jokaiselle ikäryhmälle tehtiin oma lo-

make. Keskustelulomakkeet tallennetaan uusia tulevia kehityskeskustelujavarten.Vanhemmille ja lapsille järjestettiin monenlaisia tapahtumia.Kokemuksemme mukaan parhaita olivat ne, joihin vanhemmatsaivat jäädä lasta hakiessaan, esim. lasten taidenäyttelyt, liikuntatapahtumat.Tiikeri-teeman kautta saimme houkuteltua vanhemmattutustumaan lapsen leikkimaailmaan. Suosittuja olivat myösperheillat, joissa oli yhteistä tekemistä, esim. askarteluillat, nyyttärit,jouluseikkailut. Vanhempien ja lasten kommentit ilahduttivatja palkitsivat. Arjen juhlaa!Pikkuhiljaa vahvistui ajatus perhetyöstä: pyri aktiiviseenkuunteluun, perhetyö on arjen läheistä, konkreettista, perheillätäytyy olla matala kynnys tulla päiväkotiin.”Tosi hyvältä tuntui kun luottamus alkoi syntyä pikkuhiljaaperheen kanssa, jonka alkutaival päiväkotiin tulon aikoihinoli ollut hyvin vaikea. Välillä juteltiin niitä näitä, välillä taasreilusti ja avoimesti vaikeistakin asioista”.Välistä aktiivinen kuuntelu ja vanhempien huomioon ottaminentuntui hyvin raskaalta. Oli vaikea innostua ja jaksaa kuunnella.Keskinäinen ilmapiiri onneksi mahdollisti sen, että saattoi työtovereidenkanssa purkaa pois paineet ja kertoa, millaisia sekaviatunteita päässä liikkui.”Illalla kotona vanhemmat lupaavat lapselleen jotain koskienseuraavaa päiväkotipäivää, ja jota meidän on tosi hankalatoteuttaa. Lapsi kiukkuaa ja lupauksillaan äiti tai isä saa lapsenrauhoittumaan. Pompottelua, josta ei ole kenellekääniloa”.Suututti, väsytti, ärsytti, ei kiinnostanut.”Taas se kuukausiraportin teko! Missä välissä sitäkin ehtiimiettiä?”Joissakin ryhmissä oli todella raskasta työskennellä. Henkilöstöoli välillä huolissaan jaksamisestaan.

”Mistä meille voimavaroja, miten me jaksetaan? Voimaantumisviikonloppu?Saadaan purkaa omia tuntoja. Yhteishengenkohottamista. Projektissa mukana olo, se on antanut kyllävoimia, mutta myös vienytkin niitä”.Pyydettiin yhteistä viikonloppua, jossa voisi virkistyä ja saisieväitä jatkaa, voimaantua. Sitä ei järjestynyt. Koulutustilaisuuksienanti jäi satunnaiseksi, koska niihin pääsi osallistumaan vainmuutama ja eri kerroilla eri henkilöt. Tuntui hassulta ottaa kantaatai tehdä koko päiväkotia koskevia suunnitelmia, kun paikallemeiltä pääsi vain kaksi. Aluksi lupailtiin koulutuspäiville sijaisia,jotta mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Tuntui, kuin työntekijöitäolisi petkutettu! Onneksi konsultointikerrat kokosivat meidätyhteen ja kaikki saivat olla mukana.Yhteistyö sosiaalityöntekijöiden ja Onnelan lastenkodinkanssa tiivistyi. Tutustuimme toistemme työhön, henkilöstölleselkiintyi monen lapsen tilanne. Vierailimme Onnelan lastenkodissa.Päiväkodin, lastenkodin ja lastensuojelun yhteistyö vanhemmuudentukemiseksi alkoi (liite 1). Lapsen siirtyessä lastenkodistatakaisin päiväkotiin pidetään siirtopalaveri, johon osallistuivatlapsen vanhemmat, Onnelan väkeä ja lapsen hoitaja päiväkodista.Kaukovainion neuvolassa alkanut perhekahvila laajeni Kasvatusyhteistyöhankkeenja perhetyöhankkeen yhteistyönä Kahinkimpaksi. Ryhmä kokoontuu meidän talossamme nuorisopuolentiloissa ja päiväkodin johtaja on mukana toiminnassa. (liite 2).Kertomus päättyy ja katse on tulevaanPitäis osata rajata, käyttää sanoja kyllä ja ei.Toiminnalliset yhteistyötavat perheen kohtaamiseksi ovat vakiintuneet.Lapsen ja perheen edun mukaista on mutkaton yhteistyökaikkien lapsen hyvinvointia tukevien asiantuntijoiden välillä.Yhteistyö lastenkodin kanssa toimii hyvin.”Emme ole yksin perheiden kanssa. Olemme osa perheenverkostoa”.

Pyrimme siihen, että avoin asenne ja aktiivinen kuuntelu toteutuvatpäiväkotimme arjessa. Projektin alussa perhetyölle asettamammetavoitteet jäävät elämään. Työn tavoitteita ja motiiveja onsyytä palata tarkastelemaan aika ajoin uudelleen. Jo olemassa olevienpäämäärien eteen pitää tehdä töitä. Uusia tärkeitä tavoitteitaja painopistealueita tulee työhömme mukaan. Perhetyö on luontevaosa päiväkotimme työtä, emme koe sitä irralliseksi tai erilliseseksiosa-alueeksi. Kokemustemme jakaminen laajentaa mahdollisuuksiammekehittää työkäytäntöjä edelleen. Perhetyölle rakentuusisältö, joka parhaimmillaan merkitsee vastuullista työn tekemistä,oman tehtävän tiedostamista, paikantamista ja rajaamista.Oivalsimme, että päiväkoti voi tehdä vain oman osansa. Vaikeistakinasioista puhutaan perheiden kanssa rohkeasti ja ”oikeillanimillä”. Myönteinen asenne erilaisiin perheisiin on vahvistunut.Perheet ovat erilaisia, eikä kaikkeen voi eikä pidäkään vaikuttaa.Edelleen pohdimme onko päiväkodin työntekijän tehtävä kuunnellaensisijaisesti lasta vai vanhempaa?Perustavia tavoitteita päiväkotimme perhetyössä ovat arjenmoninaisten pulmakysymysten esille nostaminen, luottamus, yhteistyöja toisen työn kunnioittaminen ja ymmärrys. Yhteinen onkokemuksemme siitä, että toisen kunnioitus ja perheiden kanssatyöskentely lähtee perimmältään siitä, että uskaltaa katsoa ja nähdäoman tietämisensä ja ymmärryksensä määrän ja rajat.2 Raportointikertomus erillisestä yhteiseksiPerhetyöprojekti käynnistyi päiväkodissamme tammikuussa 2002ja syksyllä 2004 oli projektin loppuraportoinnin ja arvioinnin aika.Kokosimme syksyllä 2004 henkilökunnasta kuuden työntekijän”tarinaryhmän”, joka kokoontui kolme kertaa loka- ja marraskuunaikana yhteen keskustelemaan, kertomaan ja kuuntelemaan.Jokainen sai kuvata omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan perhetyönprojektista ja perhetyön mahdollisuuksista päivähoidossa. Osallistuminen”tarinaryhmään” helpotti yhteisen arvioinnin ja raportintekoa. Raportoinnin alkuvaiheessa käytimme paljon aikaa henkilökohtaistenkokemusten, tunteiden ja ajatusten pohdintaan jaesille tuomiseen. Vähitellen kokemukset nidottiin yhteen päivä-

kodin yhteiseksi tarinaksi. Aineiston työstäminen myöhemminkoko henkilökunnan kanssa yhdisti erilliset tarinat ja toi ryhmänulkopuolisten näkökannan mukaan. Keskeistä työskentelylle onollut oman kokemuksen kertominen, keskustelu ja niiden pohjaltaesiin tulleen kirjoittaminen. Kerronnalle on ollut ominaista se, ettätoisen ääneen sanoma kokemus vie toistenkin ajatuksia eteenpäinja tarina kulkee pidemmälle. Tarinasta tulee laajempi ja moniulotteisempikuin yksin asioita pohtiessa. Keskustelun avulla on ollutmahdollista tulla osaksi päiväkodin yhteistä tarinaa ja kokea seosaksi omaa tarinaa.Rakensimme yhdessä ”aikapolun” projektin vaiheista ja niihinliittyvistä tunteista ja tunnelmista metaforien avulla.Kertomukseen sisältyvät kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksiahenkilökunnan keskusteluista ja kertomuksista.

Tunteita ja tunnelmia perhetyöprojektista metaforina.2004olo kuin nallekarhulla-levollinen ja rauhallinen olotilapilvenhattara-keveä olo ja helpottunut huokaussuojaverkko-taito, turva, määritelty työtehtäväverkosto-moniammatillinen yhteistyöpohjaton kaivo-työläs, jatkuva ja ikuinen työmustekala-ehtiväinen monitaiturihiusverkko-edes jotain täytyy pitää koossalahna- löysä, väsynyt ja voimaton olotilaverkkosilmä-valvonnan ja kontrollin alaisenayliyrittämistä tai alisuoriutumistakalaverkko- erityistä apua tarvitsevien perheidennäkeminen, kaikki mukaanverkossa-kaikki liittyy kaikkeen, yhteistyö2002sillisalaatti-monitahoinen ja sekava tehtäväkameleontti-muuntuva, vaihteleva ja sopeutuvatyörooliturvaverkko-vaikeissa tilanteissa voi turvautuatoisiinpelastusrengas-projektista apu työhön, viimeinenoljenkorsi

PERHETYÖHÖN ME RYHDYTTIINPerhetyöhön me ryhdyttiin,aluksi kauhulla aateltiin;”Mihin sitä saappailla astuu,tulikohan tästä kauhia vastuu?”Jokainen kyllä kortensa kekoon kantoija koulutuskin meille eväitä antoi.Välillä kyllä aateltiin kurjasti;”Taasko tätä on näin hurjasti!”Joskus mietimme, miten aika riittääja kukahan meitä tästä kiittää.Oli matkalla siis notkoja somia,mutta kohta paistoi taas aurinko komia!Sitä on vaikea kuvailla kai,mitä kaikkea jokainen projektilta sai…Perheiden kanssa on koettu kaikkea,opittu kuuntelemaan mattia, maikkia.On paperia käännetty, vitsiä väännetty.Luultavasti jollakin päässä napsahti,ja perheen arvostus kattoon kapsahti.Kaikki me varmasti jotakin koimme,oppia saimme ja sen yhdessä jaoimme.On meillä ollut kivoja juttuja,kasa on tullut uusia tuttuja.Siis eipä onnitella itseämme suotta,olimmehan mukana monta vuotta!

Liite 1.Päiväkodin, lastenkodin ja lastensuojelun yhteistyövanhemmuuden tukemiseksiYhteinen perhe Onnelan lastenkodin kanssa.Yhteistyökokeilu alkaa.Tavoitteena on tukea perheen vanhemmuutta.1. Kerran viikossa palaveri Onnelan lastenkodillaPalaveriin osallistuvat lastenkodin työntekijä, lapsen hoitajapäiväkodista ja vanhempi/vanhemmat.Yhdessä käydään läpi vanhemmuuden roolikarttaa.2. ”Siirtopalaveri”Palaveriin osallistuvat edellä mainittujen lisäksisosiaalityöntekijät ja Onnelan lastenkodin johtaja.Lapsi siirtyy takaisin päiväkotiin.3. Tapaamiset kerran viikossa lapsen kotonaOnnelan työntekijän tilalle tulee lastensuojelunohjaaja Keskustansosiaaliaseman lastensuojelupalveluyksiköstä. Lisäksi tapaamisiinosallistuvat lapsen hoitaja päiväkodista ja vanhempi/vanhemmat/perhe.Jatketaan vanhemmuuden roolikartan työstämistä.Sosiaalityöntekijän kanssa tehdään perhetyönsuunnitelma siitä,mihin asioihin erityisesti kiinnitetään huomiota.Otetaan huomioon vanhempien toiveet ja avuntarpeet.Tarvittaessa yhteistyöpalaverit sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Liite 2.Kahin kimppa -toimintaKaukovainio – Hiirosen alueen perheryhmäTaustaaKaukovainion neuvola on toteuttanut alueella perhekahvilatoimintaavuodesta 1993. Perhekahvilatoiminta tarjoaa alueen kotiäideilleja heidän lapsilleen mahdollisuuden tavata muita samassaelämäntilanteessa olevia perheitä. Kasvatusyhteistyöhanke olimukana toiminnassa vuosina 2000–2002.Alueen eri toimijoiden – neuvola, päivähoito, sosiaalityö, ehkäisevämielenterveystyö – yhteisissä keskusteluissa sekä Kasvatusyhteistyöhankkeentoiminnasta saatujen kokemusten perusteellatodettiin alueella ilmenevän lisätarvetta vanhemmuuden tukemiseen.Nimenomaan tiivistettyyn henkilökohtaiseen ja luottamukselliseenkeskusteluun kasvatuksellisten, arkipäivän sujumisenja yleensäkin omaan elämäntilanteeseen liittyvien kysymystensuhteen. Ajateltiin pienryhmätoiminnan toimivan ennaltaehkäisevänäsosiaalipalveluiden tukitoimintana ja edistävän perheidenvoimaantumista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.Yhteistyössä Kasvatusyhteistyöhankkeen ja Perhetyön mahdollisuudetpäivähoidossa -hankkeen kanssa toiminta muotoutuiennaltaehkäiseväksi perheryhmätoiminnaksi alle kouluikäistenlasten perheille. Toiminta toteutetaan moniammatillisenaalueellisena yhteistyönä ja se aloitettiin syksyllä 2002.Tavoitteet- tukea vanhemmuutta ja auttaa arjessa jaksamista- tutustua toisiin lapsiperheisiin ja jakaa kokemuksia- saada tietoa lapsen ja perheen kasvusta ja kehityksestä- opastaa tarvittaessa muihin lapsiperheiden erityispalveluihin- tukea varhaista vuorovaikutusta ja vahvistaa vanhemmuutta

Toteutus- Perheet valitaan alueellisessa yhteistyöryhmässä, kuusi perhettä.- Perheet sitoutuvat toimintaan kirjallisella sopimuksella, jossamietitään perhekohtaisia tavoitteita. Tavoitteita tarkennetaanryhmän alkaessa.- Tapaamiset ovat kerran viikossa klo 9.00 – 12.00 Kaukovainonnuorisotalolla neljän kuukauden ajan.- Kokoontumisissa vanhemmat jättävät lapsensa lastenryhmänohjaajille Kaukovainion päiväkotiin ja siirtyvät sitten nuorisotalontiloihin omaan keskusteluryhmäänsä. Tapaamisen lopuksion yhteinen toimintahetki ja ruokailu.- Vanhempainryhmää ohjaavat alueen perhetyöntekijä ja vuorollaankerran kuukaudessa alueen terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä,päiväkodin johtaja ja ehkäisevän mielenterveystyönpsykologi.- Ryhmäkokoontumisten päättyessä äideille tarjotaan mahdollisuuskahdenkeskiseen keskusteluun psykologin kanssa. Jatkotuestasovitaan tarvittaessa henkilökohtaisesti jokaisenkanssa.- Jatkotapaamiset järjestetään ryhmän toiveet ja työntekijöidenmahdollisuudet huomioiden.

AMMATILLINEN HIUKA - PERHETYÖN KEHITTÄ-MISHANKEMaikkulanraitin päiväkotiHeli Eskola, Sirpa Holappa, Anja Isohätälä, Johanna Juntunen,Heidi Karvonen, Eeva-Liisa Kronqvist, Raija Meriläinen, SirpaOhenoja, Eija Paloranta, Maila Pelttari, Jaana Räisänen, MinnaSulasalmi, Kirsi Suviaro-Laukka, Teija Torkkola”On peräti hämmästyttävää, kuinka onnekkaaksi ihminenvoikaan muuttua päättäessään laittaa kaikkensa peliin!”(Positiivarit)

Raijan kertomusAika ja sen erilaiset ilmiöt ovat vaikuttaneet voimakkaasti lapsiperheidenelämään ja vanhemmuuteen. Nämä ajan hengen asiatovat näyttäytyneet myös päivähoidon palvelutehtävässä ja tuoneethaasteita kasvatustyöhön, asiakaspalvelun ja yhteistyön kehittämiseen.Palvelukuvaamme on siksi lähdetty muokkaamaan pontevastitämän hetken arjen ja tarpeiden raameihin.Meille syntyi ”ammatillinen hiuka” löytää palvelukulttuuriimmeuusia oivalluksia ja ajattelua – ja käytäntöömme uusiatyömuotoja ja kontaktipintaa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksenperhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishanke antoi käytännön mahdollisuuden ravita tuotahiukaa.Koska varhaiskasvatuksen perustehtävänä on tukea kotienkasvatusta ja vanhemmuutta, olemme kehittämistyössämme halunneetkiinnittää huomiota perheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinja nähdä asiakkaana koko perheen. Mielestämme tämänäkökulma johtaa parhaimmillaan siihen, että lapselle luodaanhyvä ja turvallinen kasvuympäristö lapsen oman perheen ja päivähoidonammattilaisten yhteisenä polkuna.Uudella lapsi- ja perhekeskeisellä työotteella olemme tietoisestitavoitelleet kumppanuutta, jolla vanhempien kanssa yhdessätuetaan lapsen eri herkkyyskausia, kasvua, kehitystä ja oppimista.Varhaisen tuen metodit ja yhteistyö muiden asiantuntijoidenkanssa ovat tulleet merkittäviksi silloin, kun perheen arkielämänhallinta on vaikeutunut tai lapsen ja vanhempien välinen vuorovaikutusei ole toiminut riittävän hyvin.

Maikkulanraitin päiväkodin Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa-hankkeen keskeiset kehittämiskohteet :1. Päiväkodin työkäytäntöjen ja vanhempien kanssa tehtävänyhteistyön kehittäminen- avoin, aktiivinen ja säännöllinen keskusteluyhteys ja tapaamisetkaikkien vanhempien kanssa, perhekeskeisyyden korostaminen- perheiden osallisuuden lisääminen päiväkodissamme- yhdessä tekemisen merkityksen korostaminen, toiminnallisetperheillat2. Perheryhmätoiminnan aloittaminen syyskuussa 2003- varhainen tuki, uusien työmuotojen mallintaminen- verkostotyöhön perehtyminen- toimivan palveluohjauksen kehittäminen- avoimen päiväkotitoiminnan aloittaminen syyskuussa 2003- seurakunnan diakoniatyöntekijän työn integroiminen perhetyöhön3. Alueellisen yhteistyön kehittäminen- Maikkulan alueen perhepalvelumallin kehittämistyö syyskuussa2004- alueellisiin yhteistyöfoorumeihin ja ryhmiin osallistuminen4. Perheiden kotona tehtävän perhetyön kehittäminen- perhetyöntekijä aloitti työskentelyn 1.4.2002Into kehittää päiväkotimme työtä syntyi henkilökunnan vahvastaammatillisuudesta ja sitoutuneesta työotteesta. Toimintammetaustalla on ollut erityinen pyrkimys nähdä ja tehdä asioita uudellatavalla. Kumppanuuden punaisena lankana on ollut lähentääasiakkaan ja työntekijän kokemustodellisuutta niin, että dialogeillatavoitettaisiin käsiteltäviin asioihin yhteinen lähestymisnäkökulma.Työkulttuurimme ympärille on muodostunut uusi eettinenmaailma, jossa varmasti voimme toteuttaa asiakaspalvelun parhaimpiaperiaatteita.

Perhetyön kehittäminen Oulun kaupungissa on alkanut, uusiatyömuotoja ja palvelutuotteita on syntynyt. Alueellinen yhteistyöon aktivoitunut ja verkostotyön merkitys on ymmärretty.Perhetyön funktio tarvitsee kuitenkin vielä rinnalleen tutkimusta,jossa käytännön toiminnan ja kehittämistyön kannaltamerkittävintä on työn vaikuttavuuden arviointi.Tarvitaan myös vielä hieman hajanaisen kokonaisuuden, Oulunkaupungin eri toimialojen ja kolmannen sektorin työskentelynorganisointia ja yhteensovittamista, jotta voitaisiin varmistaa hyvänyhteistyön, palveluohjauksen ja palveluketjujen toimivuus.Akku-ryhmä, Eeva-Liisan kertomusAkku-ryhmä aloitti toimintansa syksyllä 2002 ja sen tehtävänä onollut toimia Maikkulanraitin perheprojektin tukiryhmänä. Akkuryhmäon kokoontunut säännöllisesti noin kerran kuukaudessavuosina 2002–2003 sekä sen jälkeen tarvittaessa. Ryhmään onkuulunut johtaja Raija Meriläinen sekä edustajat päiväkodin jokaisestaryhmästä. Oulun evankelis-luterilaisesta seurakunnastatyössä olivat mukana perhetyöntekijät Anu Kontio ja Heidi Karvonen.Sosiaalityöstä oli mukana sosiaalityöntekijä Ritva Tolonen.Konsulttina ja samalla Akku-ryhmän puheenjohtajana toimilehtori Eeva-Liisa Kronqvist Oulun yliopiston Varhaiskasvatuskeskuksesta.Konsultin rooli Akku-ryhmässä muuttui vuoden 2004 alustatyönohjaukselliseen suuntaan. Pikkuraitin perheryhmässä tarvittiintyönohjaajaa ja niin konsultista tuli työnohjaaja. Työnohjauskesti aina projektin loppuun saakka eli vuoden ajan. Roolimuutosedellytti uudenlaista orientaatiota sekä työnohjattavilta että konsultilta.Perheryhmän käynnistyminen, sen periaatteet, toimintatavatsekä ammatilliseen työotteeseen liittyvät ilmiöt olivat työnohjauksessakeskeisiä esille tulleita asioita.Akku-ryhmä laati projektisuunnitelman ja huolehti siitä, ettäprojektissa edetään suunnitelmien ja tavoitteiden suuntaisesti. Semuokkasi sitä hankkeen ohjausryhmältä saadun palautteen perusteella.Akku-ryhmän merkitys Maikkulanraitin perheprojektissaoli tärkeä, koska se seurasi, suunnitteli ja kehitti työtä.

Akku-ryhmän toiminta oli tehokasta ja innovatiivista. Työn kehittäminenei jäänyt toimintakeskuksen johtajan harteille yksin, vaanAkku-ryhmästä muodostui pikkuhiljaa eräänlainen sisäinen johtoryhmä.Perheprojektin sivutuotteena syntyikin ajatus tiimivastaavistamuodostuvasta johto ryhmästä- jonka tavoitteena on erityisesti työn kehittäminen, visiointisekä strategisten linjausten tekeminen,- joka perustuu edustuksellisuuteen siten, että jokaisesta päiväkotiryhmästäon edustajat ryhmässä,- jonka työ on pitkäjänteistä siten, että se toimii aina 2–3 vuotisperiodinajan.Heidin kertomusSeurakunta lähti mielellään ja avoimin mielin mukaan hankkeeseen.Lähtöideana Maikkulassa oli tehdä moniammatillinen tiimi,joka toimii ruohonjuuritasolla perheiden parissa ja heidän ongelmiensakanssa.Seurakunnan diakoniatyöntekijänä vierailin Pikkuraitissa kerranviikossa, torstaisin klo 12.20–14.00. Olin olemassa siellä nimenomaanaikuisia, vanhempia varten. Tuona aikana lapset olivatpäiväunilla tai muiden ohjaajien seurassa. Minun osuuteni oli aikuistenyhteistä, teemallista aikaa. Pidin alustuksen jostakin tietystäaiheesta ja sen jälkeen keskustelimme yhdessä. Kävimmeryhmässä hyvin avoimia ja antoisia keskusteluja. Monet keskustelutmenivät kipeisiin, henkilökohtaisiin asioihin ja itku, muttamyös nauru olivat kumppaneitamme. Koin, että äitien toisilleenosoittamat kysymykset aukaisivat aihetta enemmän, eli mielestäniryhmä oli hyvin pitkälle vertaistukiryhmä ja minä olin keskustelunjohdattaja. Toki toin ryhmään aina asiaa, teoriaa, mutta jokainenryhmäläinen erikseen toi oman panoksensa ryhmän tuotokseen.Keskusteluteemoja mietimme äitien ja vetäjien kanssa yhdessä.Teemat vaihtelivat mm. liikunnasta omiin voimavaroihin, vanhemmuudenja parisuhteen roolikartasta rentoutukseen tai perheenyhteisiin juttuihin. Työntekijätiimissä sovimme, että mikäli keskusteluaiheoli puhtaasti lapsiin tai lastenkasvatukseen liittyvä

voin pyytää toisen lastentarhanopettajan mukaan. He ovat kasvatuksenammattilaisia! Itse olen koulutukseltani diakonissa ja sairaanhoitaja,en siis lasten kasvatuksen perehtynyt, joten tämä sopimusoli mielestäni hyvin järkevä ja hyödyllinen. Ryhmäläisetehdottivat teemoja myös itse, esim. itsetunto ja oman itsensä arvostaminen.Koska ryhmässä käsiteltiin välillä hyvinkin raskaita aiheita,esim. avioeroa, ja koska jokainen joutui ja sai työstää omaa itseään,niin huomasin ryhmäläisissä aika ajoin väsymistä. Sillointoimin siten, että valitsimme seuraavalla kerralla jonkin hyvin kevyenteeman, esim. rentoutuksen.Omaa työtäni Pikkuraitissa ovat edistäneet monet asiat, loistavatyöntekijätiimi yhtenä tärkeimmistä. Yhtä tärkeänä pidänvanhempien palautetta. Hymyt ja hyvät ”fiilikset” keskusteluhetkenjälkeen ilahduttivat ja antoivat voimaa työhöni. Äidit kommentoivatseuraavasti:”Hyvä aika, mukava, kiva jutella yhdessä kaikesta, esim. vanhemmuudesta.””Ainoa aika, jolloin vanhemmat puivat omia tunteitaan keskenään.””Ohjaaja valaa uskoa, kuuntelee ja antaa positiivista näkemystäasioille.”Työtäni Pikkuraitissa on hidastanut se, että ihmiset eivät tunnetoisiaan. Tällainen ryhmä tarvitsee aikaa oppiakseen tuntemaantoisiaan ja luottamaan toisiinsa niin paljon, että ryhmäläiset haluavatjakaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Aina kun uusi äiti tuleePikkuraittiin, myös torstain teemakeskusteluissa tulee uusi tutustumisvaiheja keskustelut pyörivät yleisemmällä tasolla. Ihmisetovat myös eri luonteisia. Osa on ujompia kuin toiset ja osallaryhmäytyminen kestää pidempään.Totaalista estettä työlleni ei ole tullut, mutta yhden äidin hetiryhmään tullessaan selkeästi ilmoittama kirkkokielteisyys oli tietynlainenhidaste. Äidin oma kommentti torstain ryhmästä oli: ”Eimun juttu.” Kaikki eivät välttämättä pidä kaikista asioista. Yritänkuitenkin rohkaista kaikkia äitejä mukaan ryhmään, koska uskon,

että teemamme, esim. itsetunto, ovat hyödyllisiä kaikille ihmisenäkasvamisessa ja että ryhmästä saa erittäin tärkeää vertaistukea.Olen kokenut työni Pikkuraitissa hyvin mielekkääksi ja haasteelliseksi.Tässä Pikkuraitin perheryhmän hankkeessa on löydettyuudenlainen lähestymistapa perhetyöhön. Ryhmässä tehdäänpitkäkestoista, yksilökohtaista ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamistaja tukemista hänen vaikeassa elämäntilanteessaan.Perhetyö lähtee aina asiakkaiden tarpeista ja etenkin lastenhyvinvoinnin ja kasvun ja kehityksen turvaamisesta. Tämä onMaikkulan perhetyössäkin yhteinen punainen lanka. Tähän pyrinmyös itse, osana suurempaa tekijäryhmää.Pikkuraitin perheryhmä, Sirpan, Minnan ja Kirsin kertomusOlennainen osa perheryhmän toimintaa oli hyvissä ajoin aloitettu,pitkäjännitteinen suunnittelutyö. Nämä tiimin yhteiset keskustelut,pohdinnat ja arvioinnit sekä työntekijöiden henkilökohtainenmotivaatio ja vastuu oman työn kehittämisestä olivat jo alussatärkeä osa kehittämistyötä. Haimme myös tietoa ja kokemuksiauseista erilaisista perhetoimintaa toteuttavista yksiköistä Oulussa,Kempeleessä ja Tampereella.Kehittämistyötä vei eteenpäin myös johtajan, koko henkilökunnanja Akku-ryhmän tuki sekä projektimme konsultin, Eeva-Liisa Kronqvistin antama hyvä ja toimiva ryhmätyönohjaus. Osaltaantukea antoivat myös useat projektin myötä mahdollistuneetkoulutukset sekä Vavu-koulutus. 23 Kehittämisprojektin solmukohtiaprojektin alussa olivat perheryhmätoiminnan selkeyttäminen jamääritteleminen sekä toiminnan tavoitteiden asettaminen.Kehittämisprojektista teki haastavan perheryhmän toiminnanuutuus: ei ollut olemassa valmista toimintamallia. Haasteena olimyös oman uuden työroolin löytäminen. Alkava perheryhmätoimintatoi meille haasteen tavoittaa tulevat verkostokumppanimme(terveydenhuolto, sosiaalityö, mielenterveystyö, seurakunta,OYS) ja verkostotyön uudet toimintamuodot.Verkostojen luominen ja toiminnasta tiedottaminen teetti varsinkinalussa paljon työtä. Teimme useita vierailukäyntejä, joissakerroimme uudesta toiminnastamme ja keskustelimme verkosto-23 Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä –koulutus

jen yhteistyöstä. Huoli perheryhmätoiminnan ja asiakkaiden yhteensaattamisestamietitytti alkuvaiheessa – kohtaako tarjonta kysynnän?Saavutetut tuloksetPikkuraitin perheryhmä on osa Oulun kaupungin päivähoitoa japerhetyötä. Perheryhmä toimii kolmena päivänä, ja avoin päiväkotikerran viikossa. Esikko-ryhmän toiminnan aloittamista valmistellaan(tavoite 3/2005).Perheryhmän toiminnan lähtökohtana on ennakoiva työ javarhainen tuki. Asiakkaana on koko perhe ja käytännössä toiminnassaovat mukana alle kouluikäiset lapset ja äidit. Toiminta ajoittuuklo 9 ja 14 välille. Ryhmän toimintaan sitoudutaan pitkäkestoisestikinottaen huomioon perheen tilanne, sopimus ajasta tehdäänyhdessä. Perheryhmän toiminta on perheille maksutonta.Ohjautuminen Pikkuraittiin voi tulla päivähoidon perhetyöntekijän,terveydenhoitajan, psykologin, mielenterveystyön taisosiaalityön kautta. Perhe voi myös itse ottaa yhteyttä ryhmään.Ryhmän tavoitteena on tukea vanhemmuutta, lapsen ja äidinvuorovaikutusta sekä arjessa selviytymistä. Perhekohtaisissa kahdenkeskisissäalkukeskusteluissa asetetaan perheiden omat tavoitteet,joita arvioidaan väli- ja loppukeskustelujen aikana. Tuentarpeita voi ilmetä lasten hoidossa ja kasvatuksessa, äkillisen elämänmuutoksenkohdatessa (esim. avioero) sekä sosiaalisten tukiverkostojenluomisessa. Toimintatavoitteena on perheen omienvoimavarojen löytäminen ja tukeminen. Käytännössä tämä tarkoittaasitä, että äitien puolesta ei tehdä asioita, vaan tuetaan heidänomaa rooliaan sekä autetaan heitä löytämään uusia toimintamalleja.Työntekijän ei tarvitse kertoa tai opettaa kaikkea, vaanhän voi herätellä äitejä huomaamaan itse asioita. Keskustelua javanhempien tukemista tapahtuu paljon arkitilanteissa, joissa korostuumyös vertaistuen merkitys. Perheryhmässä toimitaan ”päivähoidonkeinoin yhdessä arkea rakentaen”. Olennainen osa perheryhmäntoimintaideaa on myös yhteistyö moniammatillistenverkostojen kanssa sekä konsultointi.Oma työtapamme on muuttunut ”aktiivisemmasta passiivisemmaksi”(= sisäisesti aktiivinen, ulkoisesti passiivinen). Työssä

on opittu toimimaan lasten lisäksi myös vanhempien kanssa ja onsaatu rohkeutta uskaltaa ottaa esille vaikeitakin asioita. Uudessatoimintamuodossa oma työ on enemmän esillä, toisten aikuisten(asiakkaiden, äitien) tarkkailtavana.Seuraavassa kuvataan Pikkuraitin perheryhmän arkea. Mukaanon liitetty perheryhmän äitien näkemyksiä ja arviointia. Aamuisintoimitaan päivähoidon tavoin: leikitään, lauletaan, tehdäänkädentöitä ja ulkoillaan.”Lapset tykkäävät, kun saavat askarrella tai lukea yhdessääidin kanssa. Kotona kun sitä ei ole juuri tapahtunut.””Erittäin hyvä homma! Vaikkakin lapset eivät aina välttämättäosallistu oikeasti, on se tärkeää äidin ja lapsen yhteistä tekemistäja läheisyyttä. Lisäksi lapsi saa toimintaa ja henkistähyvinvointia musiikista ja laululeikeistä. Voisi olla enemmänkintällaisia.””Ulkoilu on ehdottoman tärkeää lapsen kannalta! Myös tuoreja arka äiti oppii ajattelemaan, mitä pitää milloinkin pukeapäälle lapselleen.”Vanhempia tuetaan toimimaan itse oman lapsensa kanssa. Vastuulapsesta on aina vanhemmalla. Vanhemmuutta tuetaan myös siten,että äideille mahdollistetaan käynnit muissa tuki-toimissa,jolloin perheryhmän työntekijät hoitavat lapsia. Äideille annetaanmyös omaa aikaa kerran kuukaudessa, jolloin heillä on mahdollisuushemmotella itseään tai käydä omilla asioilla.Ruoan valmistavat yhdessä yksi työntekijä ja yksi äiti kerrallaan.Perheryhmässä tehdään tavallisia kotiruokia. Lasten ollessapäiväunilla aikaa käytetään työntekijän ja äidin välisiin kahdenkeskisiinkeskusteluihin tai yhdessä tekemiseen.”Hyvä asi., Hienoa, että täällä tuetaan nukuttamista päiväunille,kun aina se ei käy niin helposti.””Olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä ohjaajalta. Todellatarpeellinen ja hyvä juttu. Asioiden sanominen ääneen ja niidenoikeilla nimillä auttaa.””Erittäin tärkeä, sillä muuten on täysin mahdotonta luodaluottamuksellista suhdetta ohjaajan ja äidin välille. On edes

joku ihminen, jolle voi puhua asioista niin kuin ne ovat ja kutenitse ne kokee.”Vertaistuen merkitys koetaan myös tärkeäksi osaksi perheryhmäntoimintaa.”Olen saanut ystäviä ja he ovat tämän ulkopuolellakin ystävänäja tukena. Mulla ei ole paljon ystäviä ja olen kiitollinen,kun olen täältä niitä saanut.””Erittäin tärkeä asia, sillä huomaa ettei ole yksin omien ongelmienkanssa.”Kaikki eivät kuitenkaan koe saaneensa vertaistukea itselleenomasta tilanteestaan tai elämän kokemuksestaan johtuen.Koin olevani hieman ulkopuolinen muiden äitien seurassa,koska meillä oli aika erilaiset elämäntilanteet.””Joissakin asioissa se toimii hyvin, mutta toisissa voi vainpahentaa tilannetta. Helpottaa kyllä jossakin vaiheessa jajoskus huomaa, että muillakin on ehkä vastaavanlaisia ongelmia,mutta kun ihminen on siinä tilanteessa, että tarvitseeulkopuolista apua, hän ei välttämättä halua/pysty kuuntelemaantoisten ongelmia, koska omissakin on liikaa käsittelemistä.”Äidit kiteyttävät perheryhmän toimintaideaa seuraavasti:”Tukea lapsiperheen hyvinvointia, auttaa erotilanteissa, henkisessäpahoinvoinnissa.””Auttaa perheitä jaksamaan paremmin kotona ja vertaistuki.””Auttaa lastenhoitoon liittyvissä asioissa ja valaa uskoa javarmuutta äitiin siten, että tämä oppii toimimaan itsenäisestija järkevästi tilanteiden mukaan.””Auttaa äitiä oppimaan päivittäisten kotiaskareiden huolehtimisensekä vastuunkantamisen itsestä ja lapsesta.””Olla astetta keveämpi instanssi kuin esim. perhetyöntekijä,joka puolestaan on astetta keveämpi kuin ensikoti. Olla taval-

laan se ”viimeinen” varmistus siitä, että äiti ja lapsi ovatturvassa ja auttaa heidän henkistä hyvinvointiaan. Luodapohjaa ja perustusta sekä turvallisuutta apua tarvitseville äideilleja heidän lapsilleen.”Anjan, Eijan, Johannan, Jaanan, Sissun, Helin, Mailan ja TeijankertomusKehittämisprojektin prosessikuvausKehittämistyötä on edesauttanut se, että projektin ajallinen suunnittelu,toteutus ja aikataulutus on ollut hyvä. Koulutus on ollutmonipuolista. Ohjaus on ollut napakkaa ja riittävää konsulttien jakouluttajien taholta. Moniammatillinen yhteistyö on juurtunuttoimintamalliksi.Työyhteisössä työntekijöiden vaihtuminen projektin aikanaon ollut hankaloittanut kehittämistyötä. Uuden työntekijän on ollutvaikeampi päästä mukaan kuin alusta asti mukana olleiden.Perehdytys on koettu tarpeelliseksi! Myös väliseminaarit omantyöyhteisön kesken olisivat olleet tarpeen. Koulutukseen olisi olluthyvä päästä koko henkilökunnan. Nämä seikat olisivatedesauttaneet sitoutumista. Osallistuminen koulutuksiin, suunnitteluunja raportin laatimiseen aiheuttivat työstä poissaoloja, mikävaikeutti normaalin arjen sujumista. Olisimme toivoneet aiheidensyventämistä koulutuksissa.Liikkeelle lähdettiin yhteisillä kokoontumisilla ja pohdinnoillaprojektiin osallistumisesta, sen tavoitteista ja sisällöistä, tulevistahyödyistä, vaativuudesta ja sitoutumisesta. Akku-ryhmänmerkitys projektin käynnistymisessä oli suuri.Mitä on konkreettisesti tehty?Peruspäivähoidossa on haettu työtapoja, jotka saattaisivat perheetja lasten vanhemmat lähemmäksi ja osaksi päiväkodin ja lastenarkea. Asiakkaaksi on otettu koko perhe. Päiväkodissa on toteutettuerilaisia toiminnallisia iltoja ja tapahtumia. On ollut esim.askarteluiltoja, joissa on ollut eri teemoja. Ulkoilutapahtumaa onvietetty Lämsänjärven maastossa. Vanhemmille on järjestetty

teemailtoja eri aiheista, esim. miehille isyydestä ja pareille parisuhteeseenliittyvistä asioista. Päivittäistä luontevaa kohtaamistaja vanhempien mukaan ottamista lasten toimintaan on lisätty.Vanhemmat ovat pysähtyneet seuraamaan lasten toimintaa, osallistuneetaamupalalle, valmistaneet tapahtumaillan iltapalan lastenkanssa jne. Vanhempi on ollut myös kertomassa työstään ja pitämässäaiheesta lapsille toimintatuokion.Projektin myötä on tultu tutummiksi; myös perheet ovat tutustuneettoisiinsa. Perheet ovat tulleet lähemmäksi päiväkodinarkea. On koettu hauskoja hetkiä yhdessä. Lapset ovat kokeneettapahtumat ja tilanteet mukavina ja tärkeinä.Päivähoidon asiakkaana on nyt koko perhe, ei vain lapsi. Läheisempisuhde perheisiin on syntynyt ja lähestyminen tullut helpommaksi.On syntynyt vahva käsitys siitä, että vanhemmilla onpaljon annettavaa päiväkodille, iloksi ja hyödyksi lapsille ja työntekijöille.Esimerkkinä ovat vanhempien kertomukset omastatyöstä ja harrastuksista. Projekti on antanut kokemuksia uudenlaisistayhteisistä toiminnoista ja tapahtumista, joita on hyvä jatkaaja kehitellä edelleen. Vanhempien aktiivinen osallistuminen, kukinperhe omalla tavallaan, jatkuu tulevaisuudessakin. Tätä yhteistyötävoi kehittää ja lisätä edelleen. Se rikastuttaa ja antaavaihtelua lasten arkipäivään Erityisesti kaivattaisiin enemmän isienosallistumista.Lasten kokemuksia perheillasta, yhteisestä joulutapahtumasta:”Siellä joulutapahtumassa oli mukavaa. Ja me tehtiin kaikkeamitä tässä pysty tekemään. Me tehtiin kalvovärejä, sitteme tehtiin niillä taikataikinoilla, ja sitte me maalattiin niitäsoihtupurkkeja. Sitte me tehtiin kortti. Mää olin täällä äitinkanssa. Oli kivaa ja mukavaa. Kivointa oli kalvoväreillä tekeminen,ku siinä sai olla semmosen kans tekemässä joka ontosi taitava. Ku meijän äiti on sellanen kalvovärimestari.”(Ollimatti)”Kivalta tuntu kyllä. Ku askarreltiin. Siellä tehtiin joulukuusenkoristeita,vanhukset teki sellasia omenoita. Siellä oliihan mukavaa, siksi ku oli paljo kavereita. Oli hauskaa tehä

niitä kynttilä jotaki lyhtyjä. Sitte se oli hauskaa ku tehtiinkynttilöitä. Mää tulin äitin ja iskän kans tänne.” (Noora H.)Perhetyön projektin yhteenveto, haaveet ja haasteetPäiväkotiryhmissä erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet perheilleasettavat aina uusia haasteita työntekijöille. Perinteisten vanhempainiltojensijaan kehitetään uudenlaisia ja erilaisia yhdessä tekemisenmuotoja, joihin perheet osallistuvat valintansa mukaan.Toive on, että jokainen perhe löytää jotain kiinnostavaa, mihinosallistua. Haasteena on myös isien saaminen mukaan päiväkodinarkeen ja lastensa kasvatukseen nykyistä enemmän. Perheidenkanssa yhdessä tehtävät retket ja isovanhempien kutsuminen mukaanpäiväkodin ja lastenlastensa päivään on tavoitteena. Palvelutalonvanhusasukkaita aktivoidaan osallistumaan uudenlaisiin yhteisiintapahtumiin ja vuorovaikutteiseen tekemiseen.Projektin myötä kynnys puuttua asioihin, jotka on syytä saadakorjatuksi, on madaltunut, ja rohkeus ja luottamus omaan ammattitaitoonon kasvanut. Se hyödyttää perheitä ja tukee lapsen kas-

vua ja kehitystä. Tämä on projektin merkittävin tulos ja kantaahedelmää kauas tulevaisuuteen.Konsultin näkökulmasta päiväkodissa on omaksuttu hyviätyökäytäntöjä, jotka jäävät elämään arkityössä. Säännöllinentyönohjaus olisi perusteltua toteuttaa luontevaksi osaksi työtä.Haasteena tutkitaan mahdollisuutta perustaa päiväkodin sisäinenjohtoryhmä tukemaan johtajuutta.Pikkuraitin perheryhmä: Päivähoidon johtoryhmä päätti lopettaatoiminnan 1.9.2005 alkaen käyttösuunnitelmien 2005 ja2006 tarkastelun ja valmistelun yhteydessä. Pikkuraitissa jatketaanpäivähoidon kevyemmällä perhetyöllä – avoimien ryhmien jaEsikko- ryhmän (aloitettiin 14.3.2005) toiminnoilla.Projektin kokonaisuuden kannalta haasteena on, että asiakkuudenlaajentunut näkökulma ja aktiivinen toimiminen kokoperheen kanssa säilyvät luontevina ja pysyvinä malleina. Alueellisenmoniammatillisen yhteistyön ja verkostotyön kehittäminen japerhetyön uudelleen organisointi Oulussa tulevat lujittamaan perhetyönmerkitystä ja sen vaikuttavuutta koko kaupungissa.

PERHE KUMPPANIKSIMeri-Toppilan päiväkotiRitva Eilola, Leena Kaltio, Tuula Moilanen, Pia Polojärvi,Marja Salo-LaakaMiksi lähdimme mukaan hankkeeseen?Meri-Toppilan asuinalue on rakennettu 1990-luvun lopulla ja onnoin 3000 asukkaan asuinalue. Asukkaissa on paljon yksinhuoltajiaja maahanmuuttajia. Alueen muuttoliike on vilkasta.Meri-Toppilan päiväkoti sijaitsee Toppilan monipalvelukeskuksessa,jossa päiväkodin lisäksi toimii nuorisotalo, seurakunta,eri järjestöjä (mm. MLL, Setlementti) ja Ankkuri-perhetyöprojekti.Kun päiväkoti perustettiin vuonna 1999, tavoitteena olitoimia perhetyöpainotteisesti. Henkilökunta valittiin tämä työnäkymielessä pitäen. Työntekijöillä oli monipuolinen koulutus- ja työtaustaja intoa tehdä perhetyötä. Henkilökunnan ajatukset perhetyöntavoitteista, keinoista ja käytännöistä olivat erilaisia. Henkilökuntahalusi löytää yhteisen linjan sille, miten perhetyötä tehdäänMeri-Toppilan päiväkodissa.Halusimme kehittää yhteistyötä päiväkodin asiakasperheidenkanssa. Tavoitteena oli saada vanhemmat mukaan päiväkodin arkipäiväänsekä löytää uusia keinoja yhteistyöhön, päämääränäkasvatuskumppanuus. Pyrimme selkeyttämään käytäntöjä ja työnjakoaalueen ja monipalvelukeskuksen muiden toimijoiden kanssa.Koulutusten ja konsultaation myötä toivoimme saavamme uuttatietoa ja työnohjausta.Eniten muutoksia on tapahtunut työmenetelmien tasolla.Olemme ottaneet käyttöön sekä omahoitajuuden että kotikäynnit.Päiväkodissamme oli jo ennen projektia omahoitajakäytäntö,jonka tarkoituksena oli helpottaa perheen asiointia päivähoidossa.Päästyämme mukaan projektiin syvensimme omahoitajuutta AnnaTuliharjun oppeja soveltaen. Hoidon alkaessa omahoitaja ottaayhteyttä vanhempiin ja sopii alkukeskustelun ja tutustumiskäynnin.Pohja tulevalle yhteistyölle luodaan alkukeskustelussa, jossavanhemmat kertovat lapsestaan. Näin omahoitaja kykenee helpot-

tamaan lapsen sopeutumista päivähoitoon ja huomioimaan hänenerityispiirteensä. Päivähoidon alkaessa omahoitaja pyrkii olemaanmahdollisimman paljon lapsen kanssa, jolloin lapsen ja omahoitajanvuorovaikutussuhde vahvistuu. Turvallisen aikuisen kanssa onhelpompaa tutustua muihin päiväkodin aikuisiin ja lapsiin. Omahoitajuuskorostuu hoidon alkuvaiheissa.Henkilökunta toteuttaa omahoitajuutta eri tavoin riippuenlapsen iästä ja lapsiryhmästä. Esim. isompien lasten ryhmässäomahoitajuus otetaan huomioon siten, että aikuinen ruokaileeoman ryhmänsä kanssa ja vetää toimintatuokioita omalle ryhmälleen.Tämä selkeyttää ryhmän aikuisten työnjakoa, auttaa tuntemaan’omat’ lapset paremmin ja varsinkin hoidon alkuvaiheessahelpottaa lapsen sopeutumista ryhmään. Lapsihavainnoinninvuoksi pidämme tarpeellisena, että toisetkin ryhmän aikuiset ovatmukana lasten toiminnoissa.Omahoitajuus on koettu hyväksi työmuodoksi, mutta käytännönkokemusten perusteella kehitämme omahoitajan työnkuvaaedelleen.Tavoitteenamme on tehdä kotikäynti joka kotiin ja läheskaikki vanhemmat toivottavat meidät tervetulleiksi. Vierailut kestävät1−1,5 tuntia, ja ne tehdään joko päivällä tai illalla vanhempientultua töistä. Vanhemmista tuntuu hyvältä, että juuri heidänlapsestaan ollaan kiinnostuneita ja osa pitää kotikäyntejä jopa extra-palveluna.Keskusteleminen lapsen kotona on avoimempaa ja rennompaa,ja se lähentää vanhempia ja työntekijöitä. Tunnelma on kotoinen,lämmin, välitön ja luottamusta herättävä. Koti on perheenomaa reviiriä, joten se tuo turvallisuuden tunteen vanhemmille.Kotona käyty keskustelu käydään vanhempien ehdoilla. Sielläemme ole viranomaisina emmekä auktoriteetteina, vaan tasavertaisinakasvattajina. Käytyämme lapsen kotona ymmärrämme lastaja hänen perhettään paremmin. Jotkin asiat saavat selityksenkotoa. Kotikäynnillä saattaa tullaa esille asioita, joiden ratkaisemisessavoimme auttaa tai, voimme jopa ennaltaehkäistä ongelmiensyntymistä.Kotikäyntien jälkeen vanhemmat kertovat rohkeammin vaikeistakinasioista. Vuorovaikutus paranee vanhempien ja henkilökunnanvälillä.

Lapset odottavat innolla vierailuja ja he nauttivat keskipisteenäolemisesta. Lapsille on tärkeää saada esitellä oma huone ja omatlelut. Jälkeenpäin lapset kyselevät, milloin tulemme taas käymään.Kotikäynnit tehdään yleensä pareittain, jotta työntekijät voivatkeskustella tekemistään havainnoista. Se takaa myös työturvallisuuden.Kotikäynnille menee lapsen omahoitaja ja (tilanteestariippuen) osaston toinen aikuinen. Perheissä, joissa sisaruksetovat eri ryhmissä, molempien omahoitajat ovat mukana. Maahanmuuttajaperheissäkäytämme tulkkia tarvittaessa.Olemme kokeneet kotikäynnit erittäin antoisiksi. Käynti perheessävaatii aikataulujen sovittelua ja joustoa koko päiväkodinhenkilökunnalta.Työyhteisössä tapahtuneet muutoksetTyöyhteisömme keskustelukulttuuri on muuttunut. Asioista,omista ajatuksista ja tunteista uskallamme puhua entistä avoimemmin.Tiedon jakaminen on helpottunut ja oma ammatillinenosaaminen on lisääntynyt. Toimintaperiaatteemme ovat yhtenäistyneetja yhteisöllisyys on lisääntynyt. Olemme saaneet rohkeuttaottaa vaikeitakin asioita esille vanhempien kanssa. Pyrimme tarttumaanongelmaan heti, joten asia saadaan usein ratkaistua helpommin.Koulutukset eivät ole antaneet paljon uutta, vaan ne ovatvahvistaneet ennen opittua ja käytännössä hyväksi havaittuja oppeja.Sitoutumista projektiin on lisännyt se, että olemme käyneetvuorotellen koulutuksissa. Konsulttien vierailut ovat olleet tarpeellisia.Teemme vaativaa työtä vaikeidenkin perheiden kanssailman työnohjausta. Projektin aikana muutamia konsultaatiokertojaolemme käyttäneet työnohjauksellisesti. Konsulttien tuki on ollutensiarvoisen tärkeää, kun he ovat tukeneet ja innostaneet meitäjatkamaan työtämme projektin parissa.Projektin aikana päiväkotimme henkilökunta on vaihtunutpaljon. Mitä myöhemmässä vaiheessa on tullut projektiin, sitävaikeampi on ollut päästä mukaan ja sitoutua. Koulutuspäiviksiluvattiin sijaisia mutta lisäapua ei ole saatu. Kaikki kirjallinen työ

on ollut ylimääräinen lisä normaaliin toimintaamme. Muihin koulutuksiinemme ole juurikaan pystyneet osallistumaan.Projektin aikana emme ole kehittäneet yhteistyöverkostojakoska alueellamme on jo toimivia moniammatillisia (Ankkuri,Luotsi, Topi) ja muita yhteistyöryhmiä, mm. Koto-tiimi, seurakunta.Palautetta vanhemmiltaJoulukuussa 2004 teimme vanhemmille kyselyn, jossa tiedustelimmevanhempien mielipiteitä yhteistyöstä päiväkodin henkilökunnankanssa. Saatujen vastausten perusteella vanhemmat olivatpääsääntöisesti tyytyväisiä lapsen viihtymiseen päiväkodissa, tiedonsaantiinlapsen päivästä ja he luottivat henkilökuntaan. Vanhempienmielestä perheille oli järjestetty sopivasti yhteisiä tilaisuuksiapäiväkodilla.Kotikäynneistä tuli seuraavanlaista palautetta:”Aluksi jännitin, sitten huomasin kuinka hyvä se oli”.”Ihan hyvä. On rauhassa aikaa jutella lapseen liittyvät asiateikä muita vanhempia ole kuulolla”.”Tosi hyvä idea ja toimiva. Toivottavasti jatkossakin. Antaalapselle enemmän varmuutta ja luottamusta sekä luo päiväkodillekuvan lapsen elämästä päiväkodin ulkopuolella”.””Erittäin positiivinen juttuna. Lapsi muistelee pitkänkin ajanjälkeen kuinka tädit kävivät kylässä”.”Miellyttävä ja rennompi tapa keskustella lapsen kasvuun jakehitykseen liittyvistä asioista. Lapselle erityisen tärkeä, ettäomahoitaja käy kotona ’vierailulla”.”Niiden varsinainen merkitys on jäänyt epäselväksi”.Omahoitajuudesta vanhemmat ajattelivat näin:”Ainakin se on poistanut tiettyä sekavuutta kenelle asioitatoimittaa ja että kuka huolehtii pääasiassa lapseni asioista”.”Omahoitajuudella ei erityistä merkitystä vanhemmille, koskaollaan tekemisissä myös muiden hoitajien kanssa. Oma-

hoitaja voi antaa paremmin tietoa esikoululaisten asioista jamahdollisista ongelmista esikoulussa”.”Yhteistyö päivähoidon ja kodin välillä tiivistynyt. Avointa jaluottamuksellista”.”Hieno asia. Omahoitajan kanssa hoitosuhde kehittyy hieman’läheisemmäksi’ ja hänelle on helppo mennä puhumaanlapseen liittyvistä asioista ja kysyä jos jokin askarruttaa mieltä.Myös se, että on joku joka ns. ’pitää lasta silmällä hiemanenemmän’ on hyvä jos lapsi tarvitsee erityisapua jossain asiassatai tukea jonkin asian tekemisessä”.Kehittämistyön kohteiksi valikoitui projektin edetessä pääosinvanhemmille suunnattuja palveluja. Teimme päiväkodin perehdytyskansionvanhemmille sekä järjestimme säännöllisesti toiminnallisiavanhempainiltoja sekä perheiltoja. Kuukausitiedotteet antavatvanhemmille informaatiota päiväkotimme toiminnasta.Lasten kasvunkansioihin on kiinnitetty huomiota, koska haluammetehdä lapsen kasvun ja kehityksen näkyväksi sekä vanhemmilleettä päiväkodin henkilökunnalle. Lasten töiden dokumentointion lisääntynyt hankkeen aikana.Tämän projektin aikana vanhempaintoimikunta kokoontuivain muutaman kerran. Koska perheet eivät tule useinkaan Toppilaanjäädäkseen, ajattelemme, että vanhemmilla ei ole siksi ollutintoa sitoutua tämäntyyppisen toimintaan.Kotikäynnit ovat iso osa syksyn toimintaamme. Kotikäyntikäytännönylläpitäminen vaatii työyhteisössämme yhteisiä kehittämiskeskusteluja.Kotikäynnit ovat tärkeä perhetyömuoto ja sitätulisi tukea lisäresurssein. Esitämme päiväkoteihin perhetyöntekijää,joka toimisi myös ryhmissä, päätyönään kuitenkin perhetyö.Nyt kun projekti on päättynyt, käsityksemme perhetyöstä onselkiintynyt ja tiedostamme omat voimavaramme paremmin. Päiväkotimmetekee aktiivisesti yhteistyötä erityisosaajien kanssa jaalueemme moniammatilliset tiimit kokoontuvat säännöllisesti.Tulevaisuuden haasteenamme on syventää projektin aikana syntyneitähyviä työtapoja.

ONNEN OSASETOnnelan lastenkotiSanna Kontio, Riitta Saukko, Sirpa ÄäreläOnnela on 14- paikkainen vastaanottolastenkoti. Hankkeen alussaOnnelassa oli kaksi osastoa: ”pienten ja isojen puoli”. Vuoden2003 lopulla avattiin perhekuntoutusyksikkö, johon voidaan ottaa4 perhettä arviointi- ja kuntoutusjaksolle.Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeelle annettiinOnnelassa nimi ”Onnen osaset”. Nimi kuvannee enemmänhankelaisten odotuksia kuin todellisuutta. Kolmen vuoden aikanaon eletty nousuja ja laskuja ja aika ajoin hanke hautautui kokonaanOnnelan hektiseen arkeen.Raportti sai muotonsa hankelaisen miettiessä kuluneita vuosiaerään Onnelan lapsen soittaessa samassa tilassa yhä uudestaanja uudestaan Ihme ja kumma -lastenlaulua yhdellä sormella, takellellen.Laulun kuitenkin tunnisti ja lapsi oppi sen hiljalleen. Kuvatkoonmyös se hanketta Onnelan lastenkodissa.”Ihme ja kumma”Onnelan osallistumisesta perhetyön hankkeeseen päätettiin henkilökunnanpalaverissa tammikuussa 2002. Osallistujiksi valittiinkaksi työntekijää, jotka eivät olleet osallistuneet aiemmin järjestettyynperhetyön lisäkoulutukseen ja joilla oli työkokemusta päiväkodeista.Onnelan johtaja Rauni Klemettilä oli ollut mukanahankkeen koulutuksen suunnittelussa ja koki lastenkodin osallistumisentarpeelliseksi. Hankkeeseen mukaan lupautuneet eivätaloittaessaan mieltäneet koulutusta koko taloa koskevaksi kehittämishankkeeksi.”Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa”Onnelan työntekijät tunsivat ensin olevansa väärässä paikassaväärään aikaan. Projekti ei tuntunut istuvan lastenkotiin ja ihmetteleviäkommentteja tuli myös päiväkotien henkilökunnilta. Yh-

teistyö kumppaniksi valitun Kaukovainion päiväkodin kanssa sujuikuitenkin koko projektin ajan hyvin ja aloittajat jatkoivat koulutustasinnikkäästi. Ensimmäisiksi tavoitteiksi suunniteltiin kehittääomahoitajajärjestelmää, uusia tiedote, monipuolistaa toimintaa,lisätä vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta sekä tiivistääpäiväkotiyhteistyötä. Vanhemmuuden arviointimalliksisuunniteltiin Pylpyrää 24 .”Kun päivä painuu pilveen niin varjo katoaa”Toisen pioneerin siirtyessä uusiin tehtäviin liittyi mukaan kaksiuutta, innokasta kouluttautujaa. Koska projektin haluttiin laajenevankoko Onnelaan, otettiin mukaan kaksi vuotta sijaisena olluttyöntekijä isojen puolelta. Pieniltä valituksi tuli työ- vaan ei ikävuosiltaanjoukon nuorin työntekijä. Onnelassa oli ”monta ihmeellistäasiaa, jotka hämmästytti, kummastutti pientä kulkijaa”.Uusien kouluttautujien aloittaessa projektisuunnitelmaa tarkennettiin.Vasta aloittaneen työntekijän näkökulma nousi esiin jatuli hankkeen edetessä yhä tärkeämmäksi, koska Onnelassa tapahtuipaljon henkilökunnan vaihdoksia eri syistä. Pienten puolenhankelaisetkin siirtyivät isoille ja mukaan otettiin pienillä vastaaloittanut työntekijä. Lastenkodin käytännöt eivät olleet tulokkailla”verenkierrossa”, kuten pitkäaikaisilla työntekijöillä. Omantyön kehittäminen ja erityisesti työkäytäntöjen miettiminen, niistäsopiminen yhdessä ja niihin sitoutuminen sekä niiden kirjaaminenTalon tavat -kansioihin nousi tärkeäksi osaksi hanketta. Yhdessämietityn arvopohjan työstäminen perustaksi alkoi konsulttienavustamana.Uuden projektisuunnitelman mukaan tavoitteet tiivistyivätkolmeen kohtaan: perhetyöhön vanhempien ja muiden yhteistyötahojenkanssa sekä sisäiseen perhetyöhön, joka sisälsi oman työnkehittämisen. Vanhempien kanssa päätettiin ottaa käyttöön roolikartat,keskustelut ja kotikäynnit. Biologisten vanhempien tukeminenvaikeissa huostaanottoprosessissa todettiin käytännössävälttämättömäksi. Yhteisiä tapahtumia päätettiin järjestää enem-24 Alila-Punonen, K.& Vänttinen,M. ( 1998) Pylpyrä. Riittävän vanhemmuuden arviointimalli.Stakes.

män. Yhteistyötä muiden viranomaistahojen kanssa kehitettiin jatehostettiin.Viime vuosina on Onnelassa tehtävän työn kuva laajentunut,tämän päivän lastensuojelussa ei vastaanottolastenkotikaan voi pitäytyäpelkästään lasten perushoidossa. Työhön pitäisi kuuluaperheiden tukeminen sekä lasten palatessa kotiin että huostaanotossa.Perheet kokevat työntekijöiden jatkuvan vaihtumisenja asioidensa kertomisen aina uusille ihmisille rasituksena. Lastenkodillapitäisi olla mahdollisuus jatkaa perhetyötä myös kotiinja tarjota huostaanoton kokeneille esimerkiksi. vertaistukiryhmiä.Myös työntekijän jaksamisen kannalta resursointi perhetyöhönolisi tärkeää. Olemme huomanneet käytännössä, että perheet odottavatja tarvitsevat meiltä enemmän tukea kuin nykyisellä työntekijämäärälläkykenemme antamaan.”Siilillä on piikit, linnuilla on höyhenet”Perheet selviytyvät tavallisesta arjesta huonommin ja avuttomuuslasten hoidossa ja kasvatuksessa lisääntyy. Vanhemmat eivät oleaina itsekään nähneet toimivan perheen tai äitinä ja isänä olemisenmallia. Sukulais- ja muut lähiverkostot ohenevat tai puuttuvatkokonaan. Asiakasperheillämme on päihde- ja/tai mielenterveysongelmia,yksinhuoltajuuden aiheuttamaa uupumusta, erokriisejätai työttömyydestä, asunnottomuudesta ja taloudellisista ongelmistajohtuva syrjäytyneisyyttä. Lapsia otamme vastaan mihinvuorokauden aikaan hyvänsä monenlaisista kriisitilanteista.Onnelassa työskentelyn peruskivi on Fryn mukainen käsityssiitä, että ihmisarvo on ehdoton, jakamaton ja kaikille yhtäläinenominaisuuksista, iästä, rodusta, uskonnosta tai taustasta riippumatta(Juha Siitosen luento 2004). Meille se tarkoittaa käytännössävanhemman kunnioittamista ja hänen tasavertaisuutensa tunnustamistaoman lapsensa suhteen. Biologista vanhemmuutta,vaillinaisenakaan, ei mikään korvaa lapsen elämässä.Pyrimme järjestämään omahoitajalle aikaa yhteistyöhön javanhemman kohtaamiseen. Onnelassa keväällä 2003 meneilläänollut työntekijäparin perhetyöprojekti tuki vahvasti myös hankkeentavoitteita. Joidenkin perheiden kanssa omahoitaja ja projektissaoleva työntekijä jatkoivat työtä perheen kotona yhdessä.

Erään lapsen siirtyessä Kaukovainion päiväkotiin, kehiteltiin malli,jossa omahoitaja ja päiväkodin työntekijä tekivät yhteistyötä.Hankkeen aikana järjestimme lapsille, vanhemmille ja työntekijöilleyhteisiä tapahtumia, joista oli pelkästään hyviä kokemuksia.Pidimme kirpputorin ja vietimme jääjuhlaa Onnelan pihalla,laskimme mäkeä Virpiniemessä ja tutustuimme Muhoksellaeläimiin. Tapahtumiin saimme myös apua mm. Rotary-järjestöltä.”Pupulla ja oravalla turkit pehmoiset”Projektisuunnitelmaan kirjasimme yhteistyön lisäämisen viranomais-ja muun lähiverkoston kanssa. Viranomaisilla tarkoitimmeyhteistyökumppaneitamme, esimerkiksi päiväkotia, koulua, neuvolaa,terveydenhuoltoa ja sosiaalityöntekijöitä. Kanssakäyminensamassa pilotissa olevan Kaukovainion päiväkodin kanssa oli tiivistäja antoisaa. Osa Onnelan työntekijöistä piti kehittämispäivänKaukovainion tiloissa syksyllä 2002, jolloin heille esiteltiin myöspäiväkodin perhetyön hankkeen tavoitteet.”Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa”Sisäisen työn kehittäminen kohdistui raportoinnin ja muun kirjallisentiedottamisen sekä toimintojen suunnittelun ja toteutuksenuudistuksiin. Teimme molemmille osastoille Talon tavat -kansiottyöntekijän käsikirjaksi ja perehdyttämiseksi. Olemme kirjoittaneetauki monia käytännön työprosesseja. Tarkoitus on kirjatasinne myös esimerkiksi lapsen huostaanotto- ja sijoitusprosessivaiheineen, yövuorolaisen ohjeistus mahdollisissa vaara- tai kriisitilanteissaja yhteiset säännöt, jos työstämiseen järjestyy aikaa.Raportoinnissa siirryimme ensin henkilökohtaisiin vihkoihinja myöhemmin tietokoneaikaan, joten historiaan jäi tunteja kestänyt”kopioi-leikkaa-liimaa-kopioi” -askartelutehtävä vanhemmanhalutessa tutustua lapsestaan tehtyihin dokumentteihin. Uusimmemyös Onnelan tiedotteen vanhemmille ajanmukaiseksi. Tiedotemuille yhteistyökumppaneille jäi keskeneräiseksi, kuten myöshoito- ja kasvatussuunnitelman muokkaaminen käyttöömme soveltuvammaksi.

Perhetyöhön liittyi myös pyrkimyksemme suunnitelmallistaa jamonipuolistaa toimintojamme. Vanhemman tietäessä, milloinesimerkiksi leivomme, maalaamme tai retkeilemme, hän voi halutessaanosallistua toimiimme. Yhteisen tekemisen kautta tutustuminenkäy luontevasti ja luo pohjaa luottamukselliselle suhteelle,jota perhetyö tarvitsee onnistuakseen. Yhteisten tapahtumiensuunnitteleminen etukäteen ja muodostuminen vähitellen traditioksikeventää työtä.”Vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?”Perhetyön hankkeen aikana tapahtui Onnelassa paljon muutoksia.tilaaja-tuottaja -malliin siirtyminen Oulun kaupungissa tuotti uusiapaineita. Vuoden 2003 keväällä toteutettiin Onnelan oma perhetyönprojekti. Saman vuoden loppupuolella toimintansa aloittanutperhekuntoutusosasto suunnitteluineen ja työntekijävalintoineentyöllistivät paitsi johtajaa myös työntekijöitä. Muutoksetjohtivat myös moniin yhtäaikaisiin henkilökunnan vaihdoksiin.Hankkeen eteenpäin vieminen ja levittäminen muuhun työyhteisöönosoittautui mahdottomaksi. Koulutuksiin osallistuvat turhautuivatja kokivat, että muut eivät lainkaan sitoutuneet hankkeentavoitteisiin. Hankkeen etenemistä ei myöskään ehditty käydä läpiyhteisissä palavereissa asioiden paljouden vuoksi.Ajoittain hyvinkin kuormittavan vuoden 2003 jälkeinen,hankkeen viimeinen vuosi on sujunut omalla painollaan rauhallisemmin.Olemme todenneet monen suunnitelmaan kirjatun tavoitteentulleen jo osaksi käytännön työtä. Samoin olemme joutuneetluopumaan joistakin tavoitteista ja myöntämään, ettemme näilläresursseilla niitä kykene toteuttamaan.”Matkamies käy rantaan lammen vettä juodakseen”Hankkeen aikana olemme kokeneet monenlaista. Mieleenpainuvaoli matka Kuopioon, jossa Anna Tuliharju kertoi paikallisen päiväkodinAuta lasta kasvamaan -kehittämishankkeesta. Lähtemättömänvaikutuksen tekivät myös työstään valtavan innostuneestikertovat työntekijät. Työnohjauksen merkitystä korostivat sekätyöntekijät että Tuliharju, joka tällöin kommentoi myös lastenko-

tityötä sanomalla, ettei sitä kenenkään pitäisi suostua tekemäänilman työnohjausta. (Tuliharjun luento 2002). Luennot ovat olleethyvin antoisia, virkistävää vettä janoomme saatiin paitsi Tuliharjultamyös mm. Juha Siitoselta, Juha Siltalalta ja Mirjam Kallandilta.Vavu 25 -kouluttajien kaksipäiväinen kurssi oli innostava. Yhteistyökonsulttien kanssa on ollut hedelmällistä ja välillä olemmekäyttäneet heitä suorastaan työnohjaajina.”Niin peilikuva katsoo alta tyynen veen”Tärkeimpänä koemme kuitenkin meissä itsessämme tapahtuneenasennemuutoksen, jota nyt osaamme kutsua voimaantumiseksi.(Siitonen, luento 2004). Perheen rinnalla kulkiessamme koemmeolevamme asiantuntijoita ja -ajajia, joiden mielipiteellä tulisi ollamerkitystä perheen asioista päätettäessä. Uskallamme luottaaenemmän intuitioihimme ja esittää mielipiteemme suoremminperheille ja muille yhteistyötahoille.Muutos alkaa aina itsestä, yhdestä ihmisestä ja hänen kokemuksestaan.Jokaisen hankkeessa mukana olleen kokemukset elävätomaa prosessiaan. Yksi koki hankkeen tärkeimmäksi motivaationantajaksi sijaisuutensa jatkamiselle. Hanke jäsensi, selkiyttija antoi suuntaa muutokselle, joka tuntui työyhteisön jaksamisenkannalta välttämättömältä. Toinen koki sen lisänneenvarmuutta työskennellä perheiden kanssa, rohkeutta ottaa kantaaasioihin. Onnelan työ ei enää voi olla vain lapsen perushoitoa.Saimme uutta tietoa, työvälineitä ja menetelmiä. Koska tieto tunnetustilisää tuskaa, huomaamme nyt tarvitsevamme ja tahtovammelisää aikaa, resursseja ja mahdollisuuksia käyttää oppimiammeasioita. Eräs koki häiritseväksi sen, että hanke oli niin selkeästisuunnattu päivähoidon tarpeisiin. Samantyyppinen hankelastensuojelun erityispiirteet huomioituina olisi meille kullanarvoinen.Viimeinen mukaan tullut ei kokenut enää pääsevänsä sisäänhankkeeseen. Hankelaisten tuottamaa kirjallista materiaaliavoitiin käyttää hyväksi myös valtakunnallisessa Laituri- projektissa,johon Onnela osallistui.25 Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä koulutus

”Mitenkähän lumpeet kelluu veden pinnalla”Tiivis yhteistyö Kaukovainion päiväkodin kanssa ja mielenkiintoisetkeskustelut luentopäivien yhteydessä muiden päiväkotientyöntekijöiden kanssa antoivat meille mahdollisuuden kurkistaatoisenlaista lasten kanssa tehtävää työtä. Se on monessa suhteessaerilaista kuin omamme, mutta lopulta ihan samanlaista: lasten javanhempien, ihmisten kohtaamista heidän arjessaan.”Yhtä kevyt korento on niiden rinnalla”Meidän vanhempamme yrittävät useimmiten samaa kuin kuka tahansaäiti tai isä eli tehdä parhaansa. Se ei aina riitä ja silloin voidaanOnnelaa tarvita. Hankkeen aikana koimme, että meillä pitäisiolla mahdollisuus auttaa perheitä enemmän ja pitempään, jatkaatukea tarvittava aika myös kotiin siirtymisen jälkeen. Tällöin ainakinosa ”bumerangipaluista” voitaisiin välttää. Tällä hetkellämahdollisuutemme jatkotukeen ovat olemattomat. Lisäksi resurssimmeovat aina vaikeasti ennustettavissa, koska tilanne voi yhtäkkisestimuuttua.”Kalat asuu vedessä ja kuu ja tähdet taivaalla”Katselemme siis haikeasti omasta pienestä lammikostamme taivaallaloistavaa perhetyön kuuta. Emme ole utopisteja, vaikka koemmeperhetyön merkitykselliseksi ja mielekkääksi työssämme.Meidän perheemme ovat aina asiakkaaksi tullessaan jonkinlaisessakriisissä. Siksi Onnelassa on jo vuosien kokemus kriisiperheidenkohtaamisesta. Koemme myös, että jakaessamme arjen lastenkanssa saamme myös realistisen kuvan vanhempien kyvystä jahalusta hoitaa ja kasvattaa lapsiaan. Meillå ei voi puheilla muuttaasitä, minkä teot kertovat.”Mut lapset voivat purjehtia unilaivoilla”Hankeraporttia kirjoittaessamme olemme visioineet monenlaisiamuutoksia työhömme. Hankkeen aikana tuli näkyviin paljon kehitettävää,keskeneräistä ja kokonaan aloittamatontakin työtä.

Unelmissamme näemme vastaanottolastenkodin tarpeisiin suunnitellunperhetyön mallin: asiakkaana on koko perhe, jonka asioistaomahoitaja on päävastuussa. Lapsen siirtyessä kotiin, biologistentai sijaisvanhempien luo, jatkuu omahoitajan työ kulloinkin tarvittavanajan perheessä. Näin perhettä kantaisi siirtymäajan heidäntarpeensa hyvin tunteva työntekijä. Käytännössä olemme myöstodenneet huostaanotossa lapsestaan luopumaan joutuvan vanhemmansuuren tuen tarpeen, johon nykyisillä resursseillammeemme ole kyenneet vastaamaan. Tämä lisää työmme kuormittavuuttaja kaikkien ajoittain tuntemaa työuupumusta.Mielikuvissamme kirjoitamme jo uutta projektisuunnitelmaaOnnelan perhetyöhön. Tätä työtä tukee Oulun kaupunki täysinsydämin ja saamme siihen rahoitusta myös EU:lta. Saavathan aikuisetkinjoskus purjehtia unilaivoilla!

PERHETYÖTÄ PÖLLÖKANKAALAISITTAINPöllökankaan päiväkotiTarja Paloniemi, Aila Tampio1 JohdantoPäiväkotimme on ollut toiminnassa 20 vuotta, ja suurin osa henkilökunnastammealoitti Pöllökankaalla ensimmäisinä toimintavuosina.Niinpä kokeneet konkarit kaipasivat uusia työtapoja vastatakseenperheiden muuttuneisiin tarpeisiin. Myös työn vaativuusja haasteellisuus ovat lisääntyneet huomattavasti vuosien varrella.Tänä päivänä meidän on pystyttävä vastaamaan niin moniongelmaistenkuin kasvatustietoistenkin perheiden tarpeisiin ja toiveisiin.Myös ”uusavuttomia” vanhempia on pystyttävä auttamaanheidän arkisissa ongelmissaan. Halusimme lisäksi laajentaayhteistyöverkostoa ja tutustua lähemmin yhteistyökumppaneihimme.Näin uskoimme kynnyksen yhteydenottoihin madaltuvanja toivoimme pystyvämme kokonaisvaltaisemmin tukemaanperheitä.Koska meillä on kokenut ja ammattitaitoinen henkilökunta,halusimme hyödyntää jokaisen tietotaidon kaikkien käyttöön. Tavoitteenammeoli myös saada työyhteisömme arimmat ja hiljaisimmatilmaisemaan näkemyksiään ja puheliaimmat harjoittelemaankuuntelemisen taitoa. Tärkeäksi koimme lisäksi oman ammatillisenkasvumme.Kun pääsymme mukaan projektiin varmistui, valitsimme yhteiselläpäätöksellä kaksi vastuuhenkilöä, jotka pääsääntöisestiosallistuivat koulutuksiin ja muihin projektin tilaisuuksiin. Muuhenkilökunta osallistui mahdollisuuksien mukaan, mutta heidänosallistumisensa jäi vähäiseksi resurssipulan vuoksi. Koko projektinajan on konsulttinamme toiminut kasvatustieteen maisteri AilaTiilikka, jolta olemme saaneet erittäin arvokasta tietoa ja tukea.Hän on myös tuonut objektiivisen näkökulman työyhteisömmekokoontumisiin.

2 Projektin tavoitteetAsetimme projektillemme kolme tavoitetta, jotka ovat säilyneetsamoina koko ajan.1 Perheen aito kuunteleminen2 Palveluverkoston luominen alueelle ja moniammatillisen yhteistyönvahvistaminen3 Henkilökunnan tiedon, ammattitaidon ja kokemusten esillesaaminen kaikkien hyödyksi.Painotukset tavoitteiden kesken ovat tosin vaihdelleet tilanteidenmukaan.Perheen aito kuunteleminenPäivittäiset kuulumisten vaihtamiset ovat olennainen osa vanhempienkanssa tehtävää yhteistyötä. Niissä luodaan pohja molemminpuoliselleluottamukselle ja avoimuudelle. Päiväkodissammeon ollut tapana järjestää kahdenkeskiset keskustelut vanhempienkanssa kerran tai kaksi vuodessa. Projektin myötäolemme keskustelleet vanhempien kanssa säännöllisesti syksylläja keväällä. Syksyllä on kartoitettu perheiden toiveita silmällä pitäenlapsen yksilöllisiä tarpeita, yhteistyömuotoja sekä toiminnansisältöjä, jotka on kirjattu jokaisen lapsen henkilökohtaiseen varhaiskasvatus-tai esiopetussuunnitelmaan. Kevään keskusteluissaon pohdittu ja arvioitu tavoitteiden toteutumista.Koulutusten myötä olemme saaneet lisää eväitä vanhempienkohtaamiseen ja aitoon kuuntelemiseen. Tapaamiset ovat muuttuneetkeskustelevimmiksi sekä avoimuus ja läheisyys ovat lisääntyneetkohti kumppanuutta.Henkilökuntana tunnemme, että voimme mennä keskusteluihinlevollisin ja luottavaisin mielin. Samanlaista kumppanuuttakuvaa erään äidin toteamus keskustelun päätteeksi: ”Nyt mun eitarvi enää esittää mitään.”Uusien lasten tutustumiskäynnit ovat lisääntyneet ja pidentyneetvarsinkin pienten ryhmässä. Henkilökunta on myös sopeutu-

nut vanhempien mukana oloon useampana päivänä, jopa viikkoina.Vanhempien läsnäolo ”ei ahdista enää”. Ryhmässä on kokeiltumyös omahoitaja-menetelmää, josta etsitään omaa sovellusta.Muita yhteistyömuotoja ovat olleet erilaiset juhlat, vanhempainillatsekä suuren suosion saaneet perheillat. Perheilloilla onpäiväkodissamme pitkät perinteet ja niitä on järjestetty kerran taipari vuodessa. Illat pitävät sisällään monenlaista toimintaa: mm.henkilökunnan esittämiä näytelmiä, ulkopuolisia vierailijoita, askartelua,leipomista, liikunta- ja temppuratoja, kisailuja, musisointia,puu- ja ompelutöitä sekä tietenkin makkaran tai tikkupullanpaistoa.Palveluverkoston luominen alueelle ja moniammatillisen yhteistyönvahvistaminenAikaisemmin olemme tehneet yhteistyötä lähinnä koulun ja neuvolanesimerkiksi viisikko kanssa. Varsinkin koulun kanssa yhteistyöon ollut aktiivista jo vuosia suuren esioppilasmääränvuoksi. Hiljattain on tullut myös tarve lisätä yhteistyötä sosiaaliviranomaistenkanssa.Heti syksyllä kutsuimme koolle verkostoon kuuluvat yhteistyökumppanittutustuaksemme toisiimme paremmin ja helpottaaksemmeyhteydenottoja. Erityisesti lastensuojelun asiakasperheidenkohdalla on yhteisten pelisääntöjen luominen perheiden,päiväkodin ja sosiaalityöntekijän kanssa selkiyttänyt arkityötä.Tarvittaessa teemme yhteistyötä esimerkiksi OYS:n, perheneuvolan,psykologin, puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa.Verkostoitumisen myötä on vanhempien avoimuus ja luottamuslisääntynyt niin meitä kuin muitakin tahoja kohtaan. Omankokemuksemme mukaan myös vanhempien rohkeus ja aktiivisuusottaa yhteyttä ja käyttää muita palveluja tarvittaessa on lisääntynyt.

Henkilökunnan tiedon, ammattitaidon ja kokemusten esillesaaminen kaikkien hyödyksiPidimme tärkeänä, että jokainen työntekijä saisi avoimesti ilmaistaajatuksiaan ja mielipiteitään. Järjestimme osan palavereistatyöpäivän aikana päivällä, jolloin vain osa henkilökunnasta pystyiosallistumaan. Päädyimme kuitenkin ”murinoista huolimatta” pitämäänyhteiset palaverit iltaisin, koska koimme iltapalaverit ehdottomastiparemmiksi tiedon kulun ja tiimihengen kannalta.Palavereissa kävimme mm. arvokeskustelua, teimme perhebarometrejä,priorisoimme työtehtäviä, käsittelimme ilmapiiriasioitaja kerroimme palautteita erilaisista koulutuksista. Kävimmemyös osastokohtaiset SWOT-analyysikeskustelut konsulttimmeAila Tiilikan johdolla. Palavereitten myötä rohkeus ilmaista itseäänja keskusteluhalu lisääntyi ja, hyväksymme paremmin erilaisuudentoisissamme. Jo aikaisemmin hyväksi havaitut osastokohtaisetviikkopalaverit ja kerran kuussa tai harvemmin toteutetuthenkilökunnan kasvatuskeskustelut otettiin taas ryhdikkäämminkäyttöön.Palavereissa tunteet välillä kuohuivat ja asioista oltiin erimieltä, mutta siitä huolimatta teemme edelleenkin työtämme tarmokkaasti,tavoitteisesti ja laadusta tinkimättä lapsen ja perheenparhaaksi yhdessä yrittämisen meiningillä.3 PohdintaTämän kolmen vuoden aikana ovat tapaamiset vanhempien kanssamuuttuneet tasa-arvoisemmiksi. Olemme oppineet kuulemaanperheitä herkemmällä korvalla, ymmärtämään heidän erilaisiaelämäntilanteitaan ja suvaitsevaisuutemme on lisääntynyt. Vanhemmatovat kokeneet, että kahdenkeskiset keskustelut ovat toimineethyvin. Omalta osaltaan tähän on varmasti vaikuttanutmyös VAVU-koulutus (Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminenperustason työssä), jonka osa henkilökunnasta on suorittanut jaosa suorittaa parhaillaan. Tarkoituksenamme oli pystyä puuttumaanlasten ja perheiden ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja näinennaltaehkäisemään niitä. Mielestämme olemme tässä ainakinosittain onnistuneetkin.

Vanhemmilta saamassamme palautteessa olemme saaneet kiitostahenkilökunnan ammattitaidosta, ihmisläheisyydestä ja monipuolisestayhteistyöstä. Eniten yhteistyötä ovat vanhempien mukaanauttaneet avoimuus ja rehellisyys lasta koskevissa asioissa, molemminpuolinenkunnioitus kasvatustehtävässä sekä perheillat.Toisaalta perheet eivät ole kokeneet saavansa tarpeeksi tukeahenkilökunnalta vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen. Heeivät ehkä ole mieltäneet perheiltojen, seikkailutapahtumien taijuhlien merkitystä perheiden tutustumisessa toisiinsa. Myös vaikutusmahdollisuudetlapsiryhmän ja päiväkodin toimintaan koettiinosittain vähäisiksi.Moniammatillinen yhteistyö on verkostoitumisen myötämuuttunut vastavuoroisemmaksi ja kynnys ottaa yhteyttä toisiimmeon madaltunut puolin ja toisin. Työmme vaatimukset ovatlisääntyneet viime vuosina, joten yhteistyön tarve ja tuki eri tahojenkanssa on entisestään korostunut.Henkilökunnan sitoutuminen projektiin on ollut vaihtelevaa.Sitoutuminen on ollut vaikeampaa niille, jotka ovat tulleet mukaankesken projektin. Resurssipulan vuoksi koulutuksiin ovatpääsääntöisesti päässeet vain vastuuhenkilöt, mikä on omaltaosaltaan heikentänyt sitoutumista. Koulutusten purkua ei ole pystyttytäysipainoisesti toteuttamaan. Vastuuhenkilönä oleminen onvälillä ollut raskasta, koska kaikkea uutta ja innostavaa oppia eiole pystynyt välittämään riittävästi muille työkavereille. Viimekädessä sitoutuminen ja oman työn kehittäminen on kuitenkinhenkilökohtainen ammatillinen valinta.Kuten yleensäkin uusien asioiden suhteen, on muutosvastarintaaesiintynyt meidänkin projektissamme. Osa henkilökunnastakoki, että projekti oli osittain vanhan toistoa. Henkilökunta oli välilläväsynyt, ja tuntui, etteivät asiat edenneet toivotulla tavalla.Tämä ilmeni esimerkiksi kirjallisten väliarviointien pienenä palautusprosenttina.Konsultin käynnit toivat onneksi uutta puhtiajatkaa eteenpäin.Projektista ajattelimme saavamme monipuolisia yhteistyöntyökaluja lähinnä itsellemme. Tämän vuoksi emme alkutiedotuksenjälkeen ole aktiivisesti ja jatkuvasti informoineet vanhempiahankkeesta.

Hankkeen myötä työyhteisömme ilmapiiri on parantunut. Tämäilmenee toistemme kunnioituksena, erilaisuuden hyväksymisenäja toisistamme välittämisenä. Hanke on ehkä saanut meidät huomaamaansen, että kaikkien panostusta tarvitaan ja että muutosvaatii satsausta. Yhteinen huolenaiheemme on ollut hankkeenajan koko työyhteisön mukana pysyminen ja osallistuminen kehittämishankkeeseen.Projektin tavoitteiden toteutuminen näkyyosittain jo nyt uusina ammatillisina valmiuksina ja toivottavastijatkossa vielä enemmän.Lopuksi voimme todeta, että tämä ei ollut ollenkaan pöllömpijuttu!

KODINHELMIRajakylä - Pateniemi - Herukan -alueen perhepäivähoidon kehittämishankeRiitta Koskinen-Heinonen, Mari Kumpulainen, Tuula Oikarinen,Pirkko Rahikainen, Elisa Ricci, Maj-Lis Suronen, Irja-Liisa Turunen1 JohdantoOulun kaupungissa kunnallinen perhepäivähoito on alkanut vuonna1970. Perhepäivähoidon tarve lisääntyi voimakkaasti aina1990-luvun puoliväliin saakka. Perhepäivähoitoa toteutettiin alkuvaiheessahoitajan omassa kodissa. Perinteisen perhepäivähoidonohella järjestettiin päivähoitoa myös lasten omassa kodissa.Tällöin perhepäivähoitaja työskenteli monilapsisessa perheessä taihoitorenkaassa, joka muodostettiin useamman perheen lapsista.Oulun ensimmäinen ryhmäperhepäiväkoti perustettiin vuonna1990. Henkilökunta valittiin ryhmäperhepäiväkoteihin pitkäänomassa kodissaan työskennelleistä perhepäivähoitajista. Ryhmäperhepäiväkotienperustaminen mahdollisti perhepäivähoitajientyönkiertoa, jossa työyhteisön tuki on koettu merkittäväksi alustalähtien. Ilta- ja viikonloppuhoitoa tarvitsevat lapset keskitettiinryhmäperhepäiväkoteihin. Tällä järjestelyllä on saatu lyhennettyäomassa kodissaan työskentelevien perhepäivähoitajien työpäivienpituutta.Perhepäivähoito hoitomuotona on pystynyt vastamaan perheittentarpeisiin joustavasti ja nopeasti. Joustavuuden lisäksi perhepäivähoidonvahvuuksiin vanhempien, lasten ja omien kokemuksiemmemukaan kuuluvat kodinomaisuus, pieni lapsiryhmäsekä lapsilähtöisyys.Monet syyt ovat olleet vaikuttamassa siihen, ettei uusia perhepäivähoitajiaviime vuosina ole ollut hakemassa omaan kotiinsatöihin. Tämä havainto on valtakunnallisestikin huomioitu Perhepäivähoitajienammattitutkinto, jota on järjestetty vuodesta 2001alkaen, vastaa myös koulutukselliseen haasteeseen.

Koska perhepäivähoito ei määrällisesti enää kasva, on kehittämishankkeemmetärkeimpänä lähtökohtana ollut laadullinen ja sisällöllinenkehittäminen. Perhepäivähoito oli myös hankkeen aloitusvaiheessakaupunkimme päivähoidon painopistealueena.Alueemme perhepäivähoitajien kokonaislukumäärä on 50.Alueen kaksi perhepäivähoidonohjaajaa toimivat vastuuhenkilöinäprojektissa. Alkuvaiheessa hankkeeseen sitoutui 11 työntekijää,josta 8 työskenteli omassa kodissaan ja kaksi perhepäivähoidonvarahoitajina. Lisäksi projektiin sitoutui Ruiskukan (5) jaPikku-Pirtin (alussa 2, myöhemmin 3 lisää) ryhmäperhepäiväkodit.Kehittämisprojektin tavoitteet- Työmenetelmien kehittäminen.- Työntekijöitten hyvän työmotivaation ylläpitäminen uusientyötapojen ja työmenetelmien avulla.- Yksittäisen työntekijän omien tavoitteiden ja vahvuuksienesiin tuominen.- Lapsen yksilöllisyyden huomioon ottaminen: havainnointi,kasvun ja kehityksen suunnitelmallinen tukeminen.- Perheiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen ja vanhemmuudentukeminen, avoin vuorovaikutus.- Perhepäivähoidon arvostuksen lisääminen ja statuksen nostaminen.Keskeiset kehittämiskohteetHankkeeseen mukaan lähtiessämme mietimme, voisimmeko tehdäjotain toisin. Olimme kaikki työskennelleet pitkään, suurin osavähintään 10 vuotta, jo tutuiksi käyneillä toimintatavoilla. Halusimmekehittää omaa ammattitaitoamme ja ylläpitää työmotivaatiotammeottaen huomioon perhepäivähoidon vahvuudet.Hankkeen myötä haemme varmuutta työhömme vanhempien kohtaamisessa.Helmenä työssämme on pieni lapsi, jonka hyvinvointi on tärkeintyömme perusta. Lapsilähtöisen työskentelytavan syventäminenkiintymyssuhdeteorian avulla on ollut lähtökohta kehittä-

mistyössämme. Pyrkimyksenä on ollut luottamuksellisen ja avoimenvuorovaikutuksen lisääminen hoitolasten vanhempia kuuntelemallaja tukemalla.Perhepäivähoito hoitajan kodissa ja hoitorenkaissa- uusi hoitosuhde- lapsikohtaiset hoito- ja kasvatussuunnitelmat toimikaudenalussa sekä arviointi toimikauden lopussa- kotikäynnit- pienryhmävanhempainillat- työparityöskentelyOmassa kodissaan tai hoitorenkaassa työskentelevän perhepäivähoitajanlapsiryhmä muodostuu neljästä alle kouluikäisestä lapsesta.Perhepäivähoito hoitomuotona mahdollistaa erinomaisestiomahoitajuuden toteutumisen ja kasvatuskumppanuuden syntymisenUuden hoitosuhteen alkaessa järjestetään riittävän pitkä tutustumisaika,jolloin lapsi, vanhemmat ja hoitaja tutustuvat toisiinsa.Tutustumisen aikana vanhemmat antavat tietoa lapsesta ja omistatoimintatavoistaan.Jokaiselle lapselle tehdään hoitosopimuksen lisäksi hoito- jakasvatussuunnitelma yhdessä vanhempien kanssa. Suunnitelmaaarvioidaan toimikauden lopussa sekä kirjataan tulevia tavoitteitaseuraavalle toimikaudelle.Osa perhepäivähoitajista on käynyt aikaisempien työvuosiensaaikana lasten kotona esimerkiksi syntymäpäivillä. Hankkeenaikana kotikäynnit ovat muuttuneet enemmän tietoisiksi keskusteluiksilapsen kehityksestä.Pienryhmävanhempainiltoja on järjestetty hoitajakohtaisestijoko työntekijän kotona tai lasten varahoitopaikassa 1–2 kertaatoimintavuoden aikana. Ensimmäisissä vanhempainilloissa olimyös perhepäivähoidonohjaaja mukana tutustumassa vanhempiin.Illan aikana on keskusteltu ryhmän toiminnasta ja lasten välisistäsuhteista. Vanhemmat ovat olleet aktiivisia ja keskustelevia. Pienryhmävanhempainilloissavanhemmat ovat rohkaistuneet esittämäänomia toiveitaan ja mielipiteitään. Useista perheistä ovat mo-

lemmat vanhemmat osallistuneet yhteisiin iltoihin, jolloin olemmekäyttäneet varahoitajaa lastenhoitoapuna.Havaittavissa on ollut myös vanhempien keskinäistä verkostoitumista.Uusi yhteistyömuoto koettiin erään hoitolapsen kotona,jonne äiti järjesti pienryhmävanhempainillan.Työparityöskentelyä kokeiltiin 29.7.–15.11.2002 kahden perhepäivähoitajanja lapsiryhmän kanssa. Ryhmässä oli yhteensäkahdeksan 1-5-vuotiasta lasta eri perheistä (viisi entistä ja kolmeuutta lasta). Hoitajat asuivat lähekkäin ja olivat jo tottuneet tekemäänyhteistyötä. Lähtökohtana kokeilulle oli myös vanhempienmyönteinen suhtautuminen asiaan. Päivähoito järjestettiin toisentyöntekijän kotiin, jonne työpari tuli viidennen lapsen aloittaessahoitopäivän. Iltapäivällä ryhmän pienentyessä neljään lapseenmyöhemmin työpäivän aloittanut perhepäivähoitaja siirtyi näidenlasten kanssa omaan kotiinsa tien toiselle puolelle.Hoitajien työmotivaatio lisääntyi ja työparin tuki koettiinmerkittäväksi. Molempien työntekijöiden työpäivää saatiin lyhennettyäja ylityökertymät vähenivät. Hoitajat tekivät itselleen toimenkuvatomia vahvuuksiaan hyödyntäen. Kokeilu toi vaihteluaja monipuolisuutta työhön. Toiminnan suunnittelu ja toteutus tehostui,mikä näkyi lasten ja perheiden tyytyväisyytenä. Leikkitoiveitapystyttiin ottamaan paremmin huomioon. Hyvänä puolenavanhemmat pitivät myös samanikäisten lasten seuraa.Varahoitajan toimenkuvan laajentaminenVarahoitaja on perinteisesti työskennellyt ryhmäperhepäiväkodissatai päiväkodissa, jotka toimivat perhepäivähoitolasten varahoitopaikkoina.Hankkeen myötä varahoitajan toimenkuvaa muutettiin.Varahoitaja voi mennä omassa kodissaan työskentelevänperhepäivähoitajan luo perhepäivähoitajan ollessa ohjaajan kanssasovitusti osapäisesti poissa työstään (esim. lääkärissä käynnit).Varahoitaja voi sijaistaa myös perhepäivähoitajaa, joka työskenteleehoitorenkaassa.Varahoitaja on osallistunut pienryhmävanhempainiltoihinhuolehtimalla ryhmän lapsista. Tällä järjestelyllä olemme tehneettunnetuksi sekä varahoitajan että varahoitopaikan, erityisesti uusienlasten vanhemmat ovat olleet tähän toimintaan tyytyväisiä. Va-

ahoitaja on ollut lapsiryhmässä ja vapauttanut hoitajan kasvatusjahoitosuunnitelmakeskusteluihin vanhempien kanssa. Tämän lisäksivarahoitajaa on ollut mahdollista käyttää apuna retkillä jayhteisissä tapahtumissa.2 Ruiskukan ryhmäperhepäiväkoti- aloittanut toimintansa 1.8.1992- neljä perhepäivähoitajaa, joista kaksi osa-aikatyössä- yksi lastenhoitaja- lapsia 13 kymmenestä perheestä- jatkettu aukioloaika kello 5.30–22.00 perheiden tarpeen mukaanToimikauden alussa järjestimme vanhempainillan, jossa esittelimmeprojektiin liittyviä suunitelmiamme.Vanhemmat olivat alusta lähtien hyvin mukana, keskustellenja ideoiden yhteisiä toimintoja. Vanhempien myönteinen suhtautuminenrohkaisi ja kannusti meitä yhteistyön kehittämiseen. Heovat olleet myös lastenhoitoapuna, kun olemme osallistuneet koulutuspäiviin.Projektin myötä suunniteltuja ja käytäntöön otettuja uusiatyömuotojaHoidon aloitusPäivähoidon aloitusta on pehmentänyt 1–2 viikon tutustumisaika,jolloin lapsen vanhemmat tai isovanhemmat ovat olleet mukanalapsen hoitopäivässä. Tutustumisjakson aikana olemme saaneetvanhemmilta arvokasta tietoa heidän lapsensa tavoista ja tottumuksista.Tämä on ollut ensiarvoisen tärkeää kasvatuskumppanuudenrakentumiselle.OmahoitajaElokuussa toimikauden alkaessa jaoimme lapset työntekijäkohtaisestineljän lapsen pienryhmiin. Sisarukset sijoitettiin samaan

yhmään. Omahoitaja perehdyttää lapset ja vanhemmat päivähoidonarkeen.Omahoitaja vastaa oman lapsiryhmänsä vanhempien kanssakäytävistä lapsikohtaisista kasvatukseen ja kehitykseen liittyvistäkeskusteluista. Keskustelut käydään syksyllä hoidon alkaessa.Keväällä käydään arviointikeskustelu, jossa sovitaan jatkosta.Keskustelun pohjana käytetään kasvatussuunnitelmalomaketta,johon vanhemmat ovat tutustuneet ja kirjanneet lapsensa tärkeitäasioita ennen keskustelua.Omahoitaja vastaa myös lapsen kasvunkansion kokoamisesta,joka on yksi havainnoinnin väline. Vanhemmat voivat myös osallistuakasvunkansioin kokoamiseen. Oman työvuoronsa sallimissapuitteissa omahoitaja vastaanottaa ja luovuttaa lapset hoitopäivänkuluessa, mikä syventää vuorovaikutusta vanhempien kanssa.KotikäynnitLapsen kasvatusta ja kehitystä koskevat keskustelut käytiin aikaisemminryhmäperhepäiväkodissamme. Esitimme projektin alussavanhemmille keskustelumahdollisuutta myös lapsen kotona. Kestoksisovimme 1–1,5 tuntia. Vanhemmat ottivat tämän yhteistyömuodonmyönteisesti vastaan. Työntekijöinä olimme uuden haasteenedessä, joka vaati meiltä rohkeutta, etukäteisvalmistelua jatavoitteiden miettimistä. Kotikäynneistä on tullut pehmeä ja miellyttävätapa keskustella lapseen liittyvistä tärkeistä asioista. Kokemuksemmemukaan vuorovaikutus on ollut hyvin avointa jaluottamuksellista ja se on syventänyt kasvatuskumppanuuttamme.Hankkeen aikana kotikäyntejä on tehty kahdeksan perheenluokse.TeemaillatTavoitteenamme hankkeessa on ollut myös vanhempien aktivoituminenlapsen päivähoidon toiminnalliseen arkeen. Järjestämmekaksi kertaa toimikaudessa teemailtoja, joissa lasten vanhemmatovat yhdessä henkilökunnan kanssa suunnittelemassa toimintaa,esim. Santa Park -retkeä Rovaniemelle.

Toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon myös lasten toiveet.Vanhempien toiveesta kuukausisuunnitelmat annetaan jokaiselleperheelle kotiin. Viimeisimmässä teemaillassa alustajana toimierityislastentarhanopettaja. Vanhempien osanotto oli runsasta jakeskustelevaa.TalkooillatRuiskukassa on pidetty vanhempien kanssa useita talkooiltojajoulumyyjäisiä ja arpajaisia varten. Tuotolla rahoitettiin yhteistäperheretkeä.Omahoitajatyötapa jatkuuOlemme omaksuneet omahoitaja - työtavan hyväksi työmuodoksityöyhteisössämme. Jatkamme myös kotikäyntejä. Lapsen yksilöllisempitukeminen on helpottunut ja lapsen havainnointi on tietoisempaa.Perhetyö on syventänyt hoitajan suhdetta lapseen ja luonuthyvän alustan kasvatuskumppanuudelle. Vanhempien kanssakäytävät keskustelut ovat entistä avoimempia ja luottamus on lisääntynyt.Oma työnkuvamme on selkiintynyt ja vastuun jakaminen ontasapuolistunut. Me-henki on voimistunut työyhteisössämme projektinaikana.3 Pikku-Pirtin ryhmäperhepäiväkoti- aloittanut toimintansa 9.4.1990 ensimmäisenä- ryhmäperhepäiväkotina Oulussa- kolme perhepäivähoitajaa ja yksi lastenhoitaja- hoitopaikkoja 12- varahoitopaikkana muille perhepäivähoidon lapsilleAlussa projektiin lähti mukaan kaksi työntekijää. Vanhemmillepidettiin tiedotustilaisuus hankkeesta. Vaikka kaikki työntekijäteivät heti sitoutuneet hankkeeseen ja koulutuksiin, aloimme osaltammetoteuttaa projektia.

Projekti on tuonut uusia työtapoja käyttöömmeJaoimme lapset pienryhmiin, neljä lasta hoitajaa kohden. Omahoitajaottaa lapsen vastaan hoitoon tullessa ja luovuttaa lapsen hoitopäivänpäättyessä, oman työvuoronsa puitteissa. Perushoitotilanteissaomahoitaja vastaa lapsiryhmästään ja toteuttaa myösmuita toimintoja oman ryhmänsä kanssa.Kasvunkansioiden kokoamiseen otimme vanhemmat mukaan.Kansioon kirjaamme havaintojamme lapsen kehityksestä ja tallennammemuistoja tapahtumista ja retkistä.Omahoitaja käy lapsikohtaiset keskustelut vanhempien kanssa,keskustelun pohjana käytetään kasvatussuunnitelmakaavaketta,jonka vanhemmat ovat täyttäneet kotona. Vanhempien toiveidenmukaan keskustelemme lapsen kehityksestä ja kirjaamme tavoitteita2–3 kertaa vuodessa.PerheretketOlemme tehneet lasten ja vanhempien kanssa yhdessä retkiä aikaisemminkin,yhteensä viisi perheretkeä lauantaisin. Retkiensuunnittelussa ja toteutuksessa vanhemmat ovat olleet aktiivisestimukana. Retkikassaa on kartoitettu vanhempien kanssa arpajaisilla.Koulutuksen ja kokemuksiemme myötä olemme sisäistäneetretkien merkityksen kasvatuskumppanuudelle.Nalle- projektiVuonna 2002, Oulun kaupungin päivähoidon täyttäessä 100 vuotta,saimme yhteistyökumppanin lahjoittaman nallen, jolle lapsetantoivat nimeksi Petteri. Lapsille Petteri-nalle on hyvin mieluinenja keksimme siitä Nalle-projektimme. Petteri vieraili jokaisen lapsenluona yökylässä viikonlopun ajan. Petteri kuljetti mukanaanvihkoa, johon lapset yhdessä vanhempiensa kanssa kirjoittivat japiirsivät viikonlopun tapahtumista. Lopuksi Petterin mukana kulkevavihko monistettiin kaikille lapsille kasvunkansioon.Nalle-projekti on elänyt kolme vuotta, jona aikana Petterilleon syntynyt sisko Roosa. Syksyllä 2004 Petteri ja Roosa vieraili-

vat arkiöinä lasten luona ja halusivat tietää lasten kesäkuulumisiaja mitä uutta lapset olivat oppineet.Pikku-Pirtin kehittämisen aiheita tulevaisuuteen- omahoitajuuden laajentaminen ja syventäminen- pienryhmätoiminta koko työyhteisöön- vanhemmat mukaan toiminnan suunnitteluun- kotikäynnitPohdintaOmahoitajuus nousi heti kehittämishankkeen alussa merkittävimmäksiasiaksi. Mitä uutta omahoitajuus on perhepäivähoidossa?Perinteinen perhepäivähoitohan on omahoitajuutta parhaimmillaan.Omahoitajuus on hankkeessamme ollut osaltaan perhetyönkehittämistä ja kasvatuskumppanuuden vahvistamista. Yhteistyövanhempien kanssa on koettu tiiviiksi ja vuorovaikutusavoimeksi. Työntekijöinä olemme saaneet varmuutta vanhempienkohtaamiseen.Hankkeen myötä perhepäivähoitajien kasvatustietoisuus onlisääntynyt. Hoito- ja kasvatussuunnitelmien säännöllinen tarkasteluyhdessä vanhempien kanssa on auttanut lapsilähtöisessätyöskentelyssä. Lapsen tietoista havainnointia tehdään aikaisempaaenemmän.Ryhmäperhepäivähoidon henkilöstön on ollut myös luontevaaottaa omahoitajuus työtavakseen, koska heillä on aikaisempaakokemusta perhepäivähoitajana olemisesta omassa kodissaan.Kehittämishankkeen kokemusten myötä omahoitajuus myösisommissa päivähoitoryhmissä on lisääntymässä Oulun kaupungissa.Kodinhelmi -hankkeessa on ollut kiinteästi mukana työntekijöidenkotikäynnit lapsen kotiin. Kotikäynteihin valmistautuminenja tavoitteiden miettiminen etukäteen ovat ehdottoman tärkeitä.Vanhemmilta saadun hyvän palautteen innostamina jatkammesuunnitelmallista kotikäyntien tekemistä.Vanhempien toivomuksesta jatkamme myös pienryhmävenhempainiltoja.

Varahoidon kehittäminen on edelleen jatkuva haasteemme. Työntekijöidenmotivaatio ja keskinäinen yhteistyö on lisääntynyt.Lapsilta saamamme palaute on ollut kuitenkin kaikkein arvokkaintaja se on ohjannut meitä työmme kehittämisessä.”Aina on mahdollista yrittää uudelleen;lujemmin tai toista kautta.”Positiivarit / värssypankki / Merja

VÄLIVAINION PÄIVÄKODIN PERHETYÖ JATYÖHTEISÖN KEHITTÄMINENRiitta Heikkinen, Eeva-Kaisa Impola, Anne Koivu, Marja-LeenaKerkelä, Sirpa Tenhu, Mira Tikkanen1 JohdantoLainsäädännössä määritellään päivähoidon tavoitteeksi lapsiperheidentukeminen kasvatustehtävässä ja lapsen persoonallisuudentasapainoisen kehityksen tukeminen. (Laki lasten päivähoidosta36/1973). Lain toteutuminen edellyttää henkilökunnalta päiväkodintyön kehittämistä asiakkaiden tarpeiden näkökulmasta. Perheidenkokonaisvaltaisen huomioimisen vaateet koskevat myöspäivähoidon työmenetelmiä ja koko työyhteisöä. Vanhemmatnähdään päiväkodin toiminnassa vaikuttajina ja toimijoina yhdessälastensa kanssa.Artikkelissani lähestyn Perhetyön -projektia Välivainion päiväkodintyöyhteisön kehittämisen näkökulmasta. Päiväkodin ulkoistamoniammatillisuutta on päiväkodin sidosryhmien, kutenvanhempien, neuvolan, koulun ja monien muiden tahojen kanssatehtävä yhteistyö. Päiväkodin sisäistä moniammatillisuutta onpäiväkodin eri ammattiryhmien välinen toiminta ja sen kehittäminen.Päiväkodin henkilökunta määritteli perhetyön vanhempienkanssa tehtäväksi yhteistyöksi. Aiemmat kokemukset vuosilta2000−2001 vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä aiheuttivathämmennystä henkilökunnassa. Tällöin vanhemmat olivat ymmärtäneetpäiväkodin henkilökunnan tehtävänkuvan ja päivähoidonmahdollisuudet tarjota palveluja toisin kuin työntekijöillä oliresursseja tai mikä oli tarkoituksenmukaista kasvatuksellisestanäkökulmasta.Työntekijöillä oli tarve löytää yhteistä toimintakulttuuria jasuhdetta vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Henkilökuntakoki, että lasten hoidon ja kasvatuksen lisäksi heillä tulisi ollavalmiuksia kohdata ja auttaa erilaisissa elämäntilanteissa eläviälapsiperheitä. Työn rajaus ja resurssikysymykset tulivat esille

perhetyön pilottihanketta käsiteltäessä alusta loppuun saakka.Konsultin toimiminen pilottipäiväkodissa oli osittain kohdennettuatyönohjausta yhteistyöhön perheiden kanssa, mutta se ei poistanuttyönohjauksen tarvetta työyhteisöstä. Yhteisiä asioita ja tilanteitaratkottaessa myös yhteistoiminta työyhteisössä lisääntyi.Kehittämishankkeeseen. Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossahankkeeseen hakeuduttiin, koska tavoitteena oli kuulla ja auttaaperheitä mukaan päiväkodin toimintaan.Perhetyön pilotiksi hakeuduttiin joulukuussa 2001, koska- Päiväkodin tehtävä oli tukea perheitä heidän kasvatustyössä.- Päivähoidon roolia tuli selkiyttää suhteessa vanhempiin ja yhteistyötahoihin.- Heräsi kysymys, miten lapseen liittyviä vaikeita asioita tulisihoitaa ja viedä eteenpäin.- Perheitten kanssa tehtäviä yhteistyökäytäntöjä haluttiin kehittää.- Mietittiin, mistä ja milloin saadaan tukitoimia lapsille, vanhemmilleja päivähoidolle.- Oli tarvetta ihmistuntemus- ja vuorovaikutuskoulutukseenvanhempien kohtaamisessa.Kehittämishankkeen tarkasteluaPerhetyöhön hakeuduttiin, koska päiväkodin työyhteisö oli tarkastellutomaa tilaansa ja suhdettaan perheisiin sekä ulkopuolisiinyhteistyö- tahoihin vuodesta 2000 alkaen. Odotuksia oli ladattunamyös työyhteisön kehittymiselle avoimempaan ja keskustelevampaansuuntaan. Sitoutuminen perhetyönhankkeeseen tuntui aluksiitsestään selvältä ja yhteisesti sovitulta asialta, mutta se vaatimyös aikaa ja omaehtoista perehtymistä hankkeeseen.Kehittämis- ja projektityön työmenetelmiä opeteltiin työyhteisössä,mutta tottumattomuus sekä resurssipula vaikeuttavat tiedonja kokonaiskuvan välittymistä perhetyöprojektista päiväkodissa.Avainhenkilöksi valittu opettaja vastasi työyhteisön perhetyö–projektista päiväkodissa. Jokaisella oli kuitenkin omakohtainen

vastuu oppimisesta ja koulutuksiin osallistumisesta sekä tiedon javuorovaikutuksen jakamisesta ja laadusta työyhteisössä. Tuloksiaoli odotettu saavutettavaksi ilman suurta henkilökohtaista perehtymistä,mikä oli epärealistista. Toisaalta hitaasti syntyviä tuloksiaei ollut helppo havaita. Perhetyön tulokset pyrittiin saamaanesille joka kuukausi lapsiryhmittäin tapahtuvassa toiminnan arvioinnissaja reflektoinnissa.PohdintaArkikokemuksia ja yhteistä oppimista on usein vaikea analysoidaja keskustella siitä työyhteisössä. Siksi oman työn ohessa tehtykehittämistyö ja toteutus jää usein hahmottumatta. Tärkeää onkinreflektoida kuukausittain toimintaa ja tavoitteita, mikä edellyttääusein myös systemaattista dokumentointia, jotta asiat konkretisoituisivat.Muuten ”mutu”− tieto tai haalistuneet tietojäljet voivatmuuttaa tapahtunutta. Dokumentteihin voi aina palata ja palauttaamieliin niiden myötä myös vallinneita tunnelmia ja ajatuksia. Kokemustenjakaminen, niistä keskusteleminen ja yhteisten merkitystenluominen lisäävät yhteistoimintaa työyhteisössä. Kehitystyöon hidasta, mutta tärkeintä on saada se näkyväksi ja palkitsevaksityöyhteisölle.Välivainion päiväkodin tulokset perhetyössä ja työyhteisössäTulokset päiväkodin ulkoisessa moniammatillisuudessa olivat:1 Yhteistyö jämäköityi perheiden kanssa: vanhempien kanssakäytävät keskustelukäytännöt kehittyivät. Perheiden kohtaamiseenkiinnitettiin huomiota. Henkilökunta sai rohkeuttavaikeiden asioiden esille ottamiseen ja eteenpäin viemiseen.Vanhempia rohkaistiin mukaan päiväkodin toimintaan ja sensuunnitteluun. Vanhemmille ja uusille työntekijöille sekäopiskelijoille valmistettiin perehdytyskansio esiopetusryhmänvanhempien kanssa yhteistyössä. Vanhempainilloissa ja juhlissatoiminnallisuus lisääntyi entisestään.2 Yhteistyö ulkopuolisiin toimijoihin, kuten sosiaalityöntekijöihinaktivoitui. Oppilashuoltotoiminta esiopetuksesta kou-

luun käynnistyi. Päiväkoti oli mukana alueellisessa yhteistyötoiminnassaja kotikoulu toiminnassa lähialueella.Päiväkodin sisäisen moniammatillisuuden tulokset olivat:1 Päiväkodin sisäinen tiedostus tehostui kokouskäytäntöjämuuttamalla. Myös lapsiryhmien sisäistä tiedottamista kehitettiinja yhtenäistettiin viestivihon avulla. Siirtokeskusteluttoimintakauden alussa lapsiryhmien kesken käynnistyivät.2 Pedagogisessa toiminnassa lasten kasvunkansiot siirtyivätryhmästä toiseen lasten mukana. Dokumentoinnin merkityskorostui päiväkodin 40-vuotisjuhlavuotena 2004. Lapsi saaesikouluvuotenaan kuvatallenteen päiväkotivuosistaan cdrom-levyllä.Päiväkodissa havaittiin, että toiminnassa arviointija reflektointi on yhtä tärkeää kuin toiminnan suunnittelukin.Perhetyöhankkeelle asetetut tavoitteet toteutuivat Välivainionpäiväkodissa onnistuneesti. Työyhteisö tiedosti tulevaisuudenhaasteet, jotka liittyivät työn kehittämiseen perhetyössä. Päiväkodinesiopetussuunnitelmien ja varhaiskasvatussuunnitelmien uudistamisessa2005 huomioitiin ja huomioidaan yhteistyön merkitysperheiden ja yhteistyötahojen kanssa.Perhetyön toteutuminen Kuukkeleiden sisarusryhmässäIkäjakauma Kuukkeleiden sisarusryhmässä oli yhdestä neljäänvuoteen. Lasten vaihtuvuus ryhmässä oli suuri. Oli muuttoja,vauvalomalle jäämisiä, työttömyyttä ym. Välillä ryhmässä oli varalapsiaperhepäivähoidosta jopa kuukauden ajan. Ryhmän kokovaihteli 15 ja 17 välillä. Koska kyseessä olivat näin pienet lapsetkaikki muutokset heijastuivat itkuna ja levottomuutena. Alle kolmivuotiaidenkeskeiset tarpeet pieni ryhmä ja mahdollisimmanpysyvät ihmissuhteet sekä paljon aikaa ja rauhaa opetella uusiaasioita, eivät välttämättä toteutuneet ryhmässämme ( Lastentarhanopettajaliitonvarhaiskasvatusesite ”Leikkiä ja oppimisen iloa2004, 8).

Koska lasten ikäjakauma on suuri, toiminnan suunnittelu ja toteuttaminenon hyvin haastavaa. Suurin osa päivästä menee ns.perushoidossa, ja isommat lapset tahtovat jäädä vähemmällehuomiolle, joten heidän huomion tarpeensa ilmenee myös eitoivottunakäyttäytymisenä. Kolmen koulutetun kädet kun eivätehdi aina joka paikkaan, ja ne eivät ole aina paikalla yhtä aikaa.Apuvoiman saaminen olisi ehdottoman tärkeää tällaisiin ryhmiin.Toimintavuotena 2003−2004 harjoittelija saatiin osaksi vuotta.Seuraavana vuotena harjoittelijaa ei ensin saatu lainkaan. Sittenkun saatiin, niin hänet "puolitettiin" ensin toisen ryhmän kanssasiten, että hän oli meillä iltapäivisin. Myöhemmin hän oli meilläkoko päivän kymmenestä neljään. Aamupäivän toiminta-aikaanolisi edelleen kaivattu apukäsiä.Näiden käytännön sanelemien ehtojen vuoksi toiminta ei ollutniin monipuolista kuin olisimme halunneet. Perushoito ja turvallisuusolivat meille ensisijaisia asioita. Tärkeää on myös virikkeellinentoiminta. Päivittäiset pienet mutta erittäin suositut laulu- jalorutuokiot onnistuivat hyvin. Enemmän aikaa ja suunnitteluavaativat toiminnot jäivät heti päiväohjelmasta pois jonkin äkillisensyyn takia (esim. palaverit, sairastumiset, uuden lapsen tutustumiskäynnit)Kiertävää lastenhoitajaa sai ryhmään harvoin.Perhetyön toteutuminen sisarusryhmässä on keskittynyt lähinnätehostettuihin keskustelutuokioihin perheiden kanssa. Nämäovat olleet otollisia ja antoisia hetkiä sekä työntekijöiden ettävanhempien mielestä. Niissä on keskusteltu hyvin luottamuksellisistakinasioista. Vanhempien kanssa on mietitty yksilöllisiäkasvatustavoitteita, ja sovittu yhteisistä käytännöistä päiväkodissaja kotona.Keskustelutuokioiden toteutuminen on vaatinut meiltä erinäisiäjärjestelyjä ja työaikamuutoksia. Ryhmässä on täytynyt ollakaksi työntekijää keskustelujen ajan.Toimikautena 2004−2005 keskusteluja ei pystytty järjestämäänennen joulua. Ryhmässä oli paljon pieniä lapsia, ja varahoitolapsiaoli jopa kuukauden yhteen menoon. Kokopäiväisen harjoittelijanpuuttuminen vaikutti myös asiaan. Tästä johtuen henkilökuntaei pystynyt tarjoamaan jutteluaikoja järjestelmällisesti kutenedellisenä vuotena, ja ne päätettiin siirtää kevätkaudelle.

Akuutit keskustelut toki järjestettiin, ja päivittäisissä tuonti- jahakutilanteissa kuulumisia vaihdettiin myös aktiivisesti.Työntekijöiden vaihtuminen on vaikuttanut pitkäjänteiseentyöskentelyyn perheprojektin parissa. Uudet ihmiset on täytynytperehdyttää asiaan, mutta vajaan vuoden työrupeama ei välttämättäinnosta sitoutumaan projektiin varsinkaan, kun koulutuksiinosallistuminen on ollut vaikeaa, jopa mahdotonta. Ryhmistä ei olevoinut irrottautua läheskään aina, ja luvattuja varahenkilöitä ei oleryhmissä näkynyt toiveista ja tarpeesta huolimatta.Sosiaalityöntekijät ovat jääneet etäisiksi yhteistyökumppaneiksi,vaikka meillä onkin yhteisiä asiakasperheitä. Suunnittelemammesosiaalityöntekijän vierailut päiväkodissa ovat toteutuneetvain yhden kerran. Työntekijät vaihtuvat usein ja heitä onvaikea tavoittaa.Kiertävän erityislastentarhanopettajan rooli voisi myös ollamerkittävämpi. Jokasyksyinen ryhmän tutustumiskäynti on kylläonnistunut, mutta seuraavat käynnit ovat siirtyneet myöhemmäksi.Kiireellisetkin asiat ovat viivästyneet, koska kiertävä erityislastentarhanopettajaon ylityöllistetty.Perinteisten juhlien tilalle olemme halunneet kehitellä uusiaja erilaisia tapahtumia. Jouluna 2002 pidimme joulujuhlan ulkonaja ilta oli hyvin mieleenpainuva sekä lapsille, heidän perheilleenettä meille työntekijöille. Kaikki ryhmät osallistuivat pihan koristeluunja ohjelmien esittämiseen. Juhlan alussa lapset saivat koristaajoulukuusta kotoa tuodulla koristeella. Erään lapsen isä olijoulupukkina. Joulukuussa 2003 vietimme jouluista perhetapahtumailtaayhteisten laulujen, leikkien, nukketeatterin ja piparinleipomisenmerkeissä. Toukokuussa 2002 juhlistimme kevättä peikkojuhlissa,joka oli pihatapahtuma. Lapset saivat suorittaa tehtävärastejayhdessä vanhempiensa kanssa meidän aikuispeikkojenopastuksella. Ilta oli oikein onnistunut.Monet pitävät kuitenkin arvossa perinteisiä juhlia, joten emmeole unohtaneet niitäkään. Olemme lainanneet viereisen koulunjuhlasalia, jotta koko päiväkodin väki ja perheet mahtuisivat yhtäaikaa juhlimaan. Näin teimme keväällä ja jouluna 2004, jolloinesittelimme päiväkodin 40-vuotisen toimintahistorian. Muotoilimmeohjelmat vanhoista perinteisistä lauluista ja leikeistä.

Vanhemmat ovat olleet tukenamme ja turvanamme monissa asioissa.Heistä on mm. saatu säestäjiä juhliin, he ovat pyytäneetlapsiryhmän retkelle kotipihallensa ja ovat osallistuneet aktiivisestivanhempainiltoihin. Heidän kannustuksensa päiväkodin toiminnanjatkamiseksi on ollut kiitettävää, ja he ovat olleet ajamassaasiaa ylemmille tahoille ja päättäjille. Päiväkodin oman keittiöntoiminnan lopettaminen sai myös vanhemmat liikkeelle runsainjoukoin.Perhetyöprojektin myötä ymmärrys perheitä ja lasta kohtaanon kasvanut, samoin kuin halu auttaa heitä. Asioita voi katsoauseasta näkökulmasta, ja ensinäkemys ei ole aina se oikea. Vanhemmatja perheet voivat antaa oman tärkeän panoksensa päiväkodinkasvatustyöhön omien ajatusten ja toimintaehdotusten myötä.Meidän työntekijöiden on välillä hyvä kokeilla uusia tuulia,mutta kannattaa muistaa ettei kaikkia vanhoja hyviä toimintatapojapidä romuttaa. Mekin olemme vain ihmisiä, emme koneita joidenrattaat pyörivät taukoamatta. Arkinen aherrus on voimia kuluttavaa,lapsiryhmät tuntuvat kasvavan vuosi vuodelta tavoitteidensamalla koventuen. Välilä on turhautunut olo, kun on vilpitönhalu auttaa, mutta keinot loppuvat kesken. Lapset itsessään ovatvoimia antavia vilpittömyydessään ja avoimuudessaan. Heiltä mesaamme aidon kiitoksen ja voimaa jatkaa työssämme.Perhetyötä TiitiäisissäTiitiäisten ryhmä on ollut aikaisemmin 4 – 5- vuotiaiden kokopäiväryhmä,mutta elokuussa 2003 Välivainion päiväkodista poistuiyksi ryhmä (Perhoset) ja Tiitiäisten ryhmään sijoitettiin 3–5-vuotiaat lapset, joita on21–23.Henkilökuntana on yksi lastenhoitaja ja kaksi lastentarhanopettajaa.Osastollamme on haluttu panostaa parin viime vuoden aikanaerityisesti vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Toiveenammeon ollut saada perheet enemmän mukaan ideoimaan javaikuttamaan ryhmämme arkeen. Olemme miettineet, miten saisimmesuhteet vanhempiin avoimemmiksi ja miten oppisimmetodella kuuntelemaan vanhempia. Olemme miettineet myös, mitensaisimme rohkeutta ja taitoa kertoa vanhemmille vaikeistakin

asioista, ja että vanhemmatkin uskaltaisivat kertoa meille mieltäpainavista asioista. Pyrkimyksenä olisi kasvatuskumppanuus, jokapohjautuisi keskinäiseen luottamukseen, tasavertaisuuteen ja toisenkunnioittamiseen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet2003, 29). Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi meillä on kehitettyyhteistyötä kolmessa eri muodossa: päivittäiset kohtaamiset, perhekohtaisetkeskustelut ja vanhempainillat.Päivittäiset kohtaamisetKaiken yhteistyön perusta on luottamukselliset ja tasavertaiset välitvanhempien kanssa. Päivittäiset kohtaamiset ovat se keino, jollatähän luodaan pohja. Aamulla kohtaamme jokaisen lapsen javanhemmat mahdollisimman kiireettömästi kuulostellen, onkovanhemmilla jotain kerrottavaa meille. Iltapäivällä yritämme kertoajokaiselle vanhemmalle lapsen päivästä rehellisesti. Ongelminanäissä päivittäisissä tapaamisissa ovat jommankumman osapuolenkiire, se, että useita vanhempia on yhtä aikaa paikalla sekäse, että samalla pitää valvoa lapsiryhmää – usein yksin. Nämäsamat tekijät vaikeuttavat yhteistyötä kodin ja päiväkodin välillämyös vanhempien mielestä. (Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa-hanke, kysely vanhemmille syksy 2004)Perhekohtaiset keskustelutKeskusteluyhteyttä parantaaksemme olemme ottaneet käytännöksiperhekohtaiset keskustelut syksyisin sekä tarvittaessa muulloinkin.Lisäksi meillä on viisivuotiaiden neuvolakäyntiin liittyvätns. viisikkotehtävät, joihin kuuluu vanhempien kanssa käytäväkeskustelu.Alussa vanhempia piti houkutella varaamaan aika keskusteluun,mutta tänä syksynä niitä jopa ehdittiin kysellä. Ainahan ontoki mukana myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta varaa aikaa.Keskusteluista tullut palaute on ollut myönteistä ja suuri osa perheistävaraa ajan oma-aloitteisesti. Keskustelujen pohjaksi on tehtylomake, joka jaetaan etukäteen perheille. Lomake ei kuitenkaanole itsetarkoitus, vaan työväline, joka toimii keskustelun runkona.Me, ryhmän henkilökunta, valmistaudumme joka keskusteluun

etukäteen keskustelemalla yhdessä, jotta saisimme mahdollisimmanmonipuolisen kuvan lapsesta, vaikka vain yksi meistä onvarsinaisessa keskustelussa mukana. Näissä keskusteluissa pyrimmemahdollisimman tasapuoliseen ja keskustelevaan ilmapiiriineli siihen, että mukana on tasavertaisia aikuisia. Joskus keskustelutovat niin avoimia, että vanhemmat kyselevät meiltä neuvojakasvatuksellisiin ongelmiin. Rohkaisemme vanhempia antamaanpalautetta ja tuomaan ideoita, jotta he voisivat vaikuttaalapsensa päiväkotipäivään.VanhempainillatJo usean vuoden ajan olemme pyrkineet kehittämään vanhempainiltojaja pääsemään irti luentotyyppisistä tilaisuuksista, joissapuhutaan vuosi vuodelta samoista informaatioasioista, ja joissakohtaavat kasvotusten ammattilainen ja lapsen vanhemmat. Pyrkimyksemmeon järjestää tasavertaisia ja keskustelevia vanhempainiltoja.Sysäyksen tähän antoi muutama vuosi sitten eräs äiti,joka ihmetteli, miksi vanhemmat tulevat päiväkodin ja koulunvanhempainiltaan ”oppilaana” kuuntelemaan henkilökunnan pitämääluentoa, eivät keskustelemaan.Olemme pyrkineet saamaan aikaan keskustelua monenlaisinkeinoin ja olemme halunneet saada kaikki vanhemmat mukaankeskusteluun. Olemme esimerkiksi miettineet etukäteen istumapaikatsiten, että kaikki näkevät toisensa ja henkilökunta sulautuuvanhempien joukkoon. On otettu tavaksi pitää esittelykierros jajoskus on pyydetty kirjallisena vanhemmilta keskustelunaiheita.Vuosi vuodelta vanhempainilloissa on onnistuttu yhä paremmin.Perhetyön tiimoilta vanhempainiltoja on alettu kehittää tietoisesti.Enää meille ei riittänyt, että vanhemmat keskustelivat, vaanhalusimme myös, että vanhemmat voivat halutessaan konkreettisestivaikuttaa ryhmän toimintaan. Tämän vuoden vanhempainiltapäätettiin rakentaa siten, että meillä ei ollutkaan valmista runkoa,vaan keskustelu pohjautui vanhemmilta tulleisiin ideoihin ja ajatuksiin.Tällainen vanhempainilta vaatii mielestämme vielä parempaasuunnittelua kuin luentotyyppinen, jota pystymme vastaamaanvanhemmilta tulleisiin haasteisiin. Olimme siis miettineettarkkaan etukäteen mahdollisesti esille tulevia asioita sekä

omia asioita, mikäli keskustelua ei synnykään. Pelko oli aiheeton,sillä keskustelu oli erittäin vilkasta.Ongelmiksi koemme tällä hetkellä ensinnäkin sen, että läsnäoli 15 vanhempaa 12 perheestä, vaikka ryhmässämme on 22 lasta.Toivoisimme siis runsaampaa osanottoa. Toinen ongelma oli se,että vanhempainillan kestoa on vaikea rajata puoleentoista tuntiin,joka oli laitettu illan kestoksi työvuorotaulukossa.Toivomme myös saavamme vanhempien tuen voimavaraksityöllemme. Olemme jo kokeneetkin saaneemme vanhemmilta tukeaisoissa asioissa. Esimerkiksi kun oma keittiö lakkautettiin,vanhemmat koettivat kovasti puolustaa keittiötämme. Eräs Tiitiäistenisä kävi jopa jututtamassa päälliköitä asian tiimoilta – tosintuloksetta. Myös päiväkodin lakkauttamisuhka sai vanhemmatpuolustamaan päiväkotimme tarpeellisuutta alueella. Tällöinmyös me henkilökuntana koimme saavamme vanhempien tuenihan henkilökohtaisestikin: ”Te olette hyviä ja tarpeellisia meille.Me haluamme pitää juuri teidät täällä.”Haluaisimme myös vanhemmilta tukea ryhmämme arjen tilanteisiin.Toivomme, että meillä olisi herkät korvat kuulla, mitävanhemmilla on mielessä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat meidänlelupäiväkäytäntömme. Osa vanhemmista valitti, että jokaviikkoinenlelupäivä tuo turhia paineita perheille. Juttelimme keväälläuseamman vanhemman kanssa ja päätimme, että syksyllä asia otetaanpuheeksi vanhempainillassa, koska myös meidän mielestämmelelupäivät olivat levottomampia päiviä kuin muut päivät.Syksyn vanhempainillassa syntyikin asiasta vilkas keskustelu,jonka tiimoilta muutimme lelupäiväkäytäntöä radikaalisti. Näinvanhemmat saivat vaikuttaa arkeemme. Tarkoitus on myös jossainvaiheessa kysellä, onko perheissä oltu tyytyväisiä tähän uudistukseen.Meidän osastomme arkea uusi lelupäiväkäytäntö onrauhoittanut.ArviointiaKoska koemme lasten kanssa tehtävän arkityön tärkeimmäksiasiaksi työssämme, olemme halunneet keskittää jäljelle jääneetvoimavaramme perheitten kanssa tehtävän yhteistyön kehittämiseen.Perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on ollut jo ennen tätä

projektia yksi tärkeimmistä työmuodoista ja tämän projektin kuluessaolemme yrittäneet löytää syvyyttä siihen. Olemme saaneetvanhemmilta myönteistä palautetta ja sen innoittamina haluammeedelleenkin kehittää tätä yhteistyötä. Toivomme löytävämme keinoja,että saisimme yhä useammat vanhemmat osallistumaan aktiivisestioman lapsensa asioiden päättämiseen.Esiopetusryhmän HippiäisetEsiopetussuunnitelman kehittelyäKesän 2002 alussa aloitettiin lapsen henkilökohtaisen esiopetussuunnitelmantyöstäminen. Lomaketta alettiin suunnitella Oulunkaupungin esiopetussuunnitelman linjauksiin sisältyvän kaavakkeenpohjalta, joka oli ollut käytössä edellisenä vuonna. Tavoitteenammeoli tehdä siitä oman näköisemme. Koimme myös, ettälomake ei antanut tarpeeksi tietoa perheistä, joten tarkensimmekysymyksiä. Halusimme korostaa vanhemmille myös sitä, ettäpäiväkodin toiminta-ajatus pohjautuu kasvatukselliseen yhteistyöhönja lapsikohtainen suunnitelman tekeminen on päiväkotimmekäytäntö. Tämä kerrottiin syksyn ensimmäisessä vanhempainillassa.Lapsen henkilökohtainen esiopetussuunnitelma sisältää lapsenja vanhempien haastattelun sekä esikoulun opettajan havainnointiakyseisestä lapsesta. Lasta haastateltiin esikoulussa. Lastenlomakkeen kysymyksiä tarkennettiin. Lisäsimme lomakkeeseenkysymyksen, jossa halusimme lapselta tietoa leikeistä kavereidenkanssa. Lisäsimme myös kohdan haastattelussa sovituista asioista,joita toteutamme yhdessä lapsen kanssa esiopetusvuoden aikana.Vanhempien lomakkeen jaoimme kahteen osaan. Ensimmäisessäosiossa halusimme tietoa lapsen tottumuksista ja tavoista sekäkartoitimme, minkälaista yhteistyötä vanhemmat haluavat tehdäpäiväkodin kanssa. Annoimme myös mahdollisuuden kertoa vapaastiasioita, joita meidän olisi hyvä tietää. Toisessa osiossa pyysimmevanhempien kuvausta lapsesta: heidän: toiveistaan, odotuksistaan,mahdollisista tukitoimista, oppimisen kohteista esiopetusvuonnasekä omista arvoista.

Kun lapsen haastattelu oli tehty, järjestettiin perhekohtainen keskustelu.Lapsi otettiin keskusteluun mukaan. Halusimme, että lapsenoma näkemys tulee kuulluksi ja häntä kuunnellaan. Keskusteluajatkettiin aikuisten kesken ja lopuksi kirjattiin sovitut asiat,joita toteutettaisiin esiopetusvuoden aikana. Tällä haluttiin osoittaavanhemmille, että he voivat vaikuttaa lapsensa hoitoon, opetukseenja kasvatukseen esiopetusvuoden aikana.Keväällä lasten haastattelut käytiin läpi lapsikohtaisesti uudelleen.Vanhempien kanssa käytiin lapsen omaa arviointia kuluneestavuodesta sekä muisteltiin syksyn vastauksia. Keskusteluajatkettiin oululaisen linjauksen mukaisen siirtokeskustelukaavakkeenmukaan, jossa oli viestejä koulun puolelle.Uuden toimintakauden alkaessa elokuussa 2003 lapsikohtaistaesiopetussuunnitelmaa tarkasteltiin jälleen. Emme olleet saaneetlomakkeesta suoraa tietoa lapsen uskontoon liittyvistä asioista,joten se lisättiin siihen. Vanhempien lomakkeeseen lisäsimmetukitoimien kohdalle suoran kysymyksen, jossa tiedusteltiin vanhempienmahdollista huolta lapsen kehityksestä tai kouluvalmiudesta.Toimintakauden päättyessä vanhemmilta pyydettiin kirjallistapalautetta esiopetusvuodesta.Muita yhteistyötapahtumiaVanhempainillan käytäntöä haluttiin kehittää siten, että poissaolevilleperheille tehtiin kooste illan aiheista. Myös lapsesta erilläänasuvalle vanhemmalle haluttiin välittää tietoa koosteen välityksellä.Jaoimme myös perheille tietoa syksyn ja kevään tärkeimmistätapahtumista kirjallisin tiedottein. Eroperheiden molemmillevanhemmille jaettiin tiedotteet sekä annettiin mahdollisuusperhekohtaisiin keskusteluihin yhdessä tai erikseen.Kasvunkansiota kehiteltiin ryhmässä siten, että esiopetusvuodenkuvamuistoja tallennettiin CD:lle.Esiopetusvuoden aikana on järjestetty erilaisia yhteistyötapahtumia,joissa perheitä kohdattiin erillisinä ja yhdessä. Tarkoituksenaoli, että perheet voivat valita erilaisista yhteistyömuodoistasopivimman. Perheitten yhteisten kohtaamisten tarkoituksenaoli vahvistaa perheiden sosiaalisia verkostoja. Näitä olivat esimerkiksiaamukahvit isän- ja äitienpäivän aikoihin, koko talonvä-

en yhteinen toiminnallinen jouluilta, laskiaisilta ja pihansiivoustalkootsekä esikoululaisten taidenäyttelyt. Vanhemmille annettiinmahdollisuus antaa lapsensa yhteystiedot kaverilistaan, joka jaettiinryhmän lapsille. Listan tarkoituksena oli tukea lasten sosiaalisiasuhteita esikoulupäivän päätyttyä sekä viikonloppuisin.Vanhemmat päiväkodin arjessaSyksyllä 2002 vanhempainillassa vanhemmille kerrottiin mahdollisuudestaosallistua lapsensa päivään olemalla apuna päiväkodissaperhetyön koulutuspäivinä. Vanhempia osallistui ryhmämmeavoimiin oviin. Myös vanhempainiltoja haluttiin osallistuvammaksi.Pyysimme, että vanhemmat askartelisivat ryhmämme vuosiympyräänlapsensa synttäripäivän vanhempainillassa. Vuonna2004 vanhemmat tekivät saman piirrostehtävän kuin lapset olivataikaisemmin esikoulussa tehneet.Vanhemmilta on pyydetty tarinaa lapsensa ”historiasta” esikoulussavietettävää syntymäpäivää varten. Tämä liitettäisiinmyös lapsen omaan kasvunkansioon. Vanhemmat ovat olleet mukanajärjestämässä Vanhojen tavaroiden näyttelyä projektiimme”Miten ennen elettiin”. Lapset toivat vanhoja esineitä, joihin vanhemmatliittivät pienen tarinan kyseisestä esineestä.Syksyn 2003 aikana syntyi idea esiopetusryhmän omasta perehdytyskansiosta.Sisällön suunnittelussa oli mukana esiopetusryhmänhenkilökunnan lisäksi lasten vanhempia. Kansion toteutuksestavastasi suurimmaksi osaksi eräs vanhempi. Perehdytyskansiontarkoituksena oli antaa uusille perheille, ryhmän uusilletyöntekijöille sekä yhteistyötahoille tietoa esiopetusryhmän toiminnasta.Tarkoituksena oli myös kerätä aineistoa ja dokumentoidakyseistä esiopetusvuotta. Kansiota on tarkoitus päivittää jatehdä siitä myös jatkumo. Kansio on oman ryhmämme kasvunkansio.Keväällä 2003 ja 2004 vanhempi järjesti lasten viuluryhmänkonsertin päiväkodillemme. Saimme myös vierailla yhden vanhemmantyöpaikalla ja eräs vanhempi järjesti ryhmällemme elokuvaretken.Retket tuntuivat läheisiltä, koska ryhmän vanhemmatolivat niitä järjestämässä.

Ryhmämme Lukutoukka -projektiin vanhemmat osallistuivat siten,että vanhempi lapsensa kanssa valitsi kotoa kuvakirjan, jonkalapsi sitten esitteli esikoulussa. Teemana oli ”Viikon lukutoukankirjavalinta”. Vanhemmat olivat myös mukana joulunodotustunnelmissa.Tällöin lasten kodeissa vieraili Tonttu Tomera. Vierailustapyydettiin vanhempia kirjoittamaan tarinaa vihkoon. Tarinatkuvasivat perheen toimia Tonttu Tomeran vierailun aikana.Moniammatillisuuden kehittyminenLasten oppimisvalmiuksien havainnointia sekä mahdollisimmanluontevan koulunaloittamisen turvaaminen ovat esiopetusvuodentärkeimpiä tehtäviä. Esiopetuksessa on ollut jo vuosia tiivis kummitoimintalähikoulun oppilaiden kesken. Tällöin koulukaverit jamyös koulu rakennuksena tulevat tutummiksi. Keväällä käydäänkoulun aloittamiseen liittyvät siirtokeskustelut perheiden kanssa.Tämän jälkeen järjestetään päiväkodilla palaveri, jossa on mukanaesikouluryhmän opettaja ja esikoululaisten tuleva koulun opettaja.Palaverissa keskustellaan lapsikohtaisesti koulun aloittamiseenliittyvistä asioista vanhempien luvalla. Siirtymävaiheen tiedonkulkuaja yhteistyötä kehiteltiin niin, että koulun erityisopettajaoli havainnoimassa tulevia ekaluokkalaisia.Yhteistyötä koulun puolelle on kehitelty edelleen siten, ettäsyksyllä 2004 päätettiin pitää loppusyksystä toinen vanhempainilta,jossa aiheena olisi juuri oppimisvalmiuksien esittelyä koulunerityisopettajan ja erityislastentarhanopettajan näkökulmasta.Myös ryhmämme esiopetussuunnitelma esiteltiin. Vanhemmillekerrottiin, mistä asioista esiopetusvuotemme tulee koostumaanlasten ja vanhempien näkemysten perusteellaSyksyllä 2004 käynnistyi myös Puolivälinkankaan suuralueenpäiväkotien, koulujen ja neuvoloiden yhteistyömalli, joka nimettiin”Puosuksi”. ”Puosun” yksi osa on ”Pikku Puosu” jonka tarkoituksenaon kokoontua esiopetuksen oppilashuoltotyön merkeissä.Esiopetuksen oppilashuoltoryhmään kuuluvat päiväkodinjohtaja, esikoulun opettajat, koulun rehtori, erityisopettaja ja terveydenhoitaja.Tarvittaessa ollaan yhteydessä OYS:iin ja perheneuvolaanesimerkiksi järjestämällä perhekohtaisia tapaamisiapäiväkodilla. Seurakunta osallistuu päiväkotimme uskonnolliseen

kasvatukseen järjestämällä säännöllisesti pikkukirkkoja päiväkodillasekä muita tapahtumia kirkossa, joihin myös vanhemmatvoivat osallistua.Sisäisen tiedonkulun kehittyminenRyhmien välistä tiedonsiirtoa on kehitelty siten, että esiopetusryhmäänsiirtyvistä lapsista järjestetään keskustelutilaisuus, jossaon mukana lastentarhanopettaja 5-vuotiaiden ryhmästä sekä esikoulunopettaja.Tietoa saadaan myös tehdyistä viisikko tehtävistä.Ryhmässämme on ollut käytössä viestivihko, johon kirjaammemuistiin lapsia koskevia asioita. Päivittäin vanhempien viestitkulkevat näin ryhmän jokaiselle työntekijälle. Työrauhaa lisäämyös se, ettei ole tarvinnut keskustella viestittäviä asioita lastenkuullen. Päivittäistä tiedonsiirtoa aamuvuorolaiselta iltavuorolaisellehaluttiin myös kehittää siten, että lasten lepohetken aikanapidettiin palautekeskustelu aamupäivän lapsikohtaisista tapahtumista.Perhetyöprojektin arviointiaEsiopetusryhmän henkilökunnan arviointia perhetyöstäPerhetyö on auttanut huomaamaan perheiden kanssa tehtävän yhteistyönmonet ulottuvuudet ja mahdollisuudet. Kaiken lähtökohtanaon oppia ensin tuntemaan lapsi ja hänen perheensä sekä hänenlähiympäristönsä, jossa hän elää. Tieto lapsesta ja perheestäon lisääntynyt, koska on enemmän rohkeutta ottaa asioita puheeksija on myös tietoa siitä, miksi näin tehdään. Olemme tulleet perheidenkasvatuskumppaneiksi antamalla oman osaamisemme lapsenparhaaksi sekä antamalla mahdollisuuden osallistua. Olemmemyös huomanneet perheiden erilaisuuden heidän kanssa toimiessamme.Kaikkien perheiden kanssa toimitaan yhteistyössä, muttaei välttämättä samalla tavoin.Erityinen ilonaihe on ryhmässämme syntynyt kasvunkansiomalli. Sen markkinointi vanhemmille ja lapsille sekä muille yhteistyötahoilletulee myös olla suunniteltua: missä kansio sijaitsee,onko siihen mahdollisuutta tutustua toimintakauden alkaessa ja

esiopetusvuoden aikana. Oman työmme näkyväksi tekemisen sekädokumentoinnin koemme myös tärkeäksi ja palkitsevaksi. Jatkossalaadimme päiväkodin oman esittelylehtisen, joka tuleeosaksi tätä kansiota. Myös lapsen omaa kasvunkansiota on projektinaikana kehitelty alkaen siitä, mitä varten lapsella on tällainenkansio ja miten sitä käytetään. Perhetyöprojektissa mukanaolo on tuonut myös henkilökunnan työskentelyyn uuden arviointimallin.Yhtenä perhetyöprojektin tavoitteena oli ottaa vanhemmatvoimavaraksi päiväkodin työhön. Ainakin joillakin esikoululaistenvanhemmilla näyttäisi riittävän aikaa ja mielenkiintoa ollamukana lapsensa päivässä. Palaute avoimien ovien päivistä olirohkaisevaa. Esimerkiksi päiväunien tarpeellisuus tuli todennettuamyös vanhempien taholta. Vanhempien osallistuminen vaatiihenkilökunnalta pysähtymistä ja mahdollisuutta pohtia, miten asiaavoitaisiin toteuttaa kyseisenä esiopetusvuotena.Vanhempien arviointi perhetyöstäVanhemmille suunnatun kyselyn pohjalta heräsi pohdittavia ajatuksia.Vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen tukemiseen tuleekiinnittää huomiota. Siihen voidaan pyrkiä järjestämällä erityyppisiämonipuolisia yhteistyötapoja. Vanhempien vaikuttaminentoimintaan on koettu vähäiseksi. Lapsen henkilökohtaisenesiopetuksen laadinnassa tuleekin korostaa vanhemmille heidänomaa asiantuntijuuttaan omasta lapsestaan sekä rohkaista tuomaanomat ajatukset julki. Päiväkohtaisten keskustelujen tärkeyskorostuu vanhempien vastauksissa. Vanhempien kohtaamiseenpäivittäin tulisi järjestää ”kiireettömän tuntuinen hetki” Perheentyöajat tulee myös ottaa huomioon. Vuorotyöläisten työajan vaikutuksetnäkyvät arjessa. Vanhemmille on myös tiedotettava eriyhteistyömahdollisuuksista, jotta he voivat valita heille sopivimman.

LÄHTEETPainetut lähteetAaltonen, M. & Heikkilä, T. (2003). Tarinoiden voima. Miksiyritykset hyödyntävät tarinoita? Helsinki: Talentum.Aittola, T. (1999). Aikuisten oppiminen arkielämän ympäristöissä.Teoksessa Sallila, P. & Vaherva, T. (toim.) Arkipäivän oppiminen.Aikuiskasvatuksen 39. vuosikirja. Kansanvalistusseura jaAikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Saarijärvi: Gummerus, 59-89.Antikainen, A. (1996). Merkittävät oppimiskokemukset ja valtautuminen.Teoksessa Antikainen, A. & Huotelin, H. (toim.) Oppiminenja elämänhistoria. Aikuiskasvatuksen 37. vuosikirja.Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Jyväskylä:Gummerus, 251-296.Arviointi sosiaalipalveluissa. (2001). Katsaus arvioinnin peruskysymyksiin.FinSoc Sosiaalipalvelujen evaluaatioryhmä. Stakes.Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Työpapereita3.Auranen, J. (2004). Tervanjuontia ja ruusuilla tanssia: Metaforatutkimuskasvatustyöstä kuntaorganisaation osana. Väitöskirja.Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 97.Bardy, M., Salmi, M. & Heino, T. (2002). Mikä lapsiamme uhkaa?Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun.Helsinki: Stakes.Clandinin, J. D. & Connelly, M.F. (2000). Narrative Inquiry.Experience and Story in Qualitative Research. San Fransisco:Jossey-Bass Publisher.Dale, R. (1998). Evaluation Frameworks for Development Programmesand Projects. New Delhi: Sage.Geber, R., Lankshear, C., Larsson, S. & Svensson, L. (1995).Self-directed Learning in a Work Context. Education & Training37, 8, 26-32.Greene, J.L. (2000). Understanding Social Programs ThroughEvaluation. Teoksessa Denzin, N. & Lincoln, Y. (toim.) Handbookof Qualitative Research Methods. California:ThousandsOaks, 980-999.

Guba, E.G. & Lincoln, Y.S. (1989). Fourth Generation Evaluation.Newbury Park, London. New Delhi: Sage.Hautaniemi, H.-L. (2004). Työntekijöiden ja lasten vanhempienkokemuksia omahoitajuuden sekä yhteistyön toteutumisestaRuiskukan ja Pikku-Pirtin Ryhmäpäiväkodeissa. Oulun seudunammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma.Heikkilä, T. (2003). Tarinoiden voima. Miten hyödyntää tarinoitaja kuvia työyhteisön kehittämisessä ja henkilöstön hyvinvoinnissa?Luennot Oulun yliopistossa.Heikkinen, H.L.T. (2001). Toimintatutkimus, tarinat ja opettajaksitulemisen taito: Narratiivisen identiteettityön kehittäminenopettajankoulutuksessa toimintatutkimuksen avulla. JyväskyläStudies in Education, Psychology and Social Research, Universityof Jyväskylä.Hiitola-Moilanen, M. (2004). Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa-hanke. Teoksessa Puroila, A.-M. (toim.) 2004. Kehittyväperhetyö. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja12, 73-82.Hyvärinen, M. (2004). Suullisen kertomuksen analyysi. LuennotRovaniemen yliopisto, jatkotutkijoiden tutkimuskurssi 17.3.2004.Hänninen, V. (2004). Narratiivista tutkimusta kolmessa käänteessä.Luennot Rovaniemen yliopisto, jatkotutkijoiden tutkimuskurssi15.3.2004.Jensen, B.B., Schnack, K. & Simovska, V. (2000). Critical environmentaland healt education: Research issues and challenges.Copenhagen: The Danish University of Education, Research Centrefor Environmental and Health Education.Jokinen, E., Kaskisaari, M. & Husso, M. (2004). Ruumiin taju:rakenteet, kokemukset, subjekti. Teoksessa Jokinen, E., Kaskisaari,M. & Husso, M. (toim.) Ruumis töihin! Käsite ja käytäntö.Tampere: Vastapaino.Juuti, P. & Vuorela, A. (2004). Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi.Jyväskylä: PS - kustannus.Järvinen, S. (2004). Organisaatiot myllerryksessä. Psykologiuutiset,4.Kari, K. & Nummenmaa, A.R. (2001). Matkalla moniammatillisuuteen.Kuvauskohteena päiväkoti. Helsinki: WSOY.

Keskinen, S. (1999). Sosiaalinen tuki päivähoitohenkilöstönvoimavarana. Teoksessa Keskinen, S. & Virtanen, N. (toim.) Päiväkotityöyhteisönä. Helsinki: Helsingin yliopisto.Kärnä, P. & Tossavainen, A.-L. (2002). Perhetyö päivähoidossa.Perhetyön haasteet Hintan päiväkodissa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.Perhetyön erikoistumisopinnot.Launis, K., Kantola, T., Niemelä, A.-L. & Engeström, Y.(1998). Työyhteisöt vanhan ja uuden murroksessa. Helsinki: Työterveyslaitos.Lindström, K. & Leppänen, A. (2002). Työyhteisön terveys jahyvinvointi. Helsinki: Työterveyslaitos.Lujala, E., Aarnivala, O., Estola, E. & Mäkelä, M. (2001).Konsultaatioprosessi siltana varhaiskasvatuksen tutkimuksen jakäytännön välillä. Kasvatus 2/2001.Luokkanen, E. & Tolonen, P. (2003). ”Tärkeintä on ollut meidänäitien tuki”. Äitien kokemuksia Kahin-Kimpan – perhetyöprojektintoiminnasta sekä äitien ja työntekijöiden kehittämisehdotuksia.Oulun seudun ammattikorkeakoulu.Mezirow, J. (1995). Transformation Theory of Adult Learning.Teoksessa Welton, M.R. (toim.) In Defense of the Lifeworld.Critical Perspectives on Adult Learning. State University of NewYork Press, 39-70.Murto, K. (1996). Prosessin johtaminen. Kohti prosessikeskeistätyöyhteisön kehittämistä. Jyväskylä: Jyväskylän koulutuskeskusOy.Nummenmaa, A.R. (2004). Varhaiskasvatuksen laatu ja sen kehittäminen– yhteistä työtä ja jaettuja merkityksiä. TeoksessaRuokolainen, R. & Alila, K. (toim.) Varhaiskasvatuksen laatu onosaamista ja vuorovaikutusta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja6, 81-87.Onnismaa, J. (2004). Ohjaus ammattina ja tieteenalana. Jyväskylä:PS- Kustannus.Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (2004). Ohjaustyönvälineet. Jyväskylä: PS- Kustannus.Pöllänen, A. & Vehkala, M. (2004). Tie on matkan tarkoitus.Kokemuksellista taideoppimista vertaistukiryhmässä. Oulun seudunammattikorkeakoulu.

Rajavaara, M. (1994). Kaikenlaisia kehittäjiä ja kehittämisajatteluita.Teoksessa Lindqvist, T. & Rajavaara, M. (toim.) Kehittämistyöitseanalyysiin. Helsinki: Stakes, 45-56.Rautiainen & Keskinen, S. 1999. Sosiaalinen tuki päivähoitohenkilöstönvoimavarana. Teoksessa Keskinen,S. & Virtanen, N.( toim.) Päiväkoti työyhteisönä. Helsinki: Helsingin yliopisto.Robson, C. (2001). Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaationtekijöille ja tilaajille. Helsinki: Tammi.Sarala, U. & Sarala, A. (1998). Oppiva organisaatio – oppimisen,laadun ja tuottavuuden yhdistäminen. Tampere: Helsinginyliopiston Lahden tutkimus ja koulutuskeskus.Seppänen-Järvelä, R. (1999). Kehittämistyö ja arviointi. TeoksessaEräsaari, R., Lindqvist, T., Mäntysaari, M. & Rajavaara, M.(toim.) Arviointi ja asiantuntijuus. Helsinki: Gaudeamus, 90-105.Soini, H. (2001). Oppiminen sosiaalisena käytäntönä. Psykologia,1-2. 49-58.Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma2004-2007. STM 2003:20.Suviaro-Laukka, K. (2002). Käsityksiä perhetyöstä ja sen menetelmistä.Oulun yliopisto. Varhaiskasvatuskeskus.Taylor, E. W. (1997). Building upon the Theoretical Debate: ACritical Review of the Empirical Studies of Mezirow`s TransformativeLearning Theory. Adult Education Quarterly vol. 48,issue 1.Tiirola, M. (2003). Päiväkodin työntekijöiden käsityksiä perhetyöhankkeenmerkityksestä kotien kanssa tehtävälle yhteistyölle.Oulun yliopisto. Varhaiskasvatuskeskus.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2003. Sosiaali- ja terveysalantutkimus- ja kehittämiskeskus. Saarijärvi: GummerusKirjapaino Oy.Veikkola, H.-K. & Keskinen, S. (1999). Stressinhallinta päiväkotientyöyhteisöissä. Teoksessa Keskinen, S. & Virtanen, N.(toim.) Päiväkoti työyhteisönä. Helsinki: Helsingin yliopisto.

InternetlähteetYlikoski, M. Tyky-toiminnan haasteet työterveyshuollolle.http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/1999-04/06.htm

LIITTEETLiite 1. PolkuanalyysiPerhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -kehittämishankePilottien koulutusiltapäivä 17.8.2004PolkuanalyysiAnna-Maija Puroila & Marja Hiitola-MoilanenPohtikaa pilottiyksikkönne näkökulmasta kehittämistyön polkua.Käyttäkää apunanne seuraavia kysymyksiä ja piirtäkää polku.Matkalla olette olleet 2000–2004. Merkitkää näkyviin tärkeätajankohdat.Lähtötilanne:- Miksi lähditte projektiin mukaan?- Mihin kuvittelitte polun vievän?Solmukohdat:- Jäsentäkää projektin solmukohdat ja antakaa niille nimi- Mitkä ovat olleet tilanteita, mitkä ovat pysäyttäneet ?Kuopat:- Onko matkalla ollut kuoppia ?- Miksi kuoppiin pudottiin?- Olisiko kuopat voitu välttää?- Mitkä tekijät auttoivat kuopista pois?Ylämäet:- Mikä prosessin vaihe tuntui työläältä?- Mitkä tekijät silloin auttoivat?- Onko ollut ylittämättömiä esteitä?

Alamäet:- Missä vaiheessa ”meni lujaa”?- Mitkä tekijät sysäsivät kehittämistyötä eteenpäin ja synnyttivätkehittämisintoa?- Yltyikö vauhti liian kovaksi ja mikä jarrutti liiallista vauhtia?Tienhaarat:- Minkälaisiin valintatilanteisiin polku johti?- Millä perusteella valinnat tehtiin ja mistä jouduttiin luopumaan?- Onko ollut ”oman polun” kulkijoita, onko lähtenyt erillisiäomia polkuja?- Onko eksytty umpikujalle?Tulokset:- Minkälaiseen maisemaan polku on johtanut keväällä 2004?- Mikä on merkittävin aikaansaannos, jonka prosessi on tuottanut?- Mitkä tuloksista jäävät elämään projektin jälkeen?- Mikä on muuttunut omassa henkilökohtaisessa työssäsi?Projektipolku/ Perinteinen polku:- Missä perhetyössä oltaisiin, jos ei olisi lähdetty projektiinmukaan?- Mitkä tekijät Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hankkeessa ovat parhaiten tukeneet kehittämistyötänne?- Mitä muuta tukea olisitte kehittämistyöhönne kaivanneet?- Missä asioissa Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa -hanke olisi voinut toimia toisin?Mutkat:Myrskyt:Ylittämättömiä esteitä:

Liite 2. KuukausiarviointilomakePilotti Kuukausi VuosiTavoitteiden edistyminenTavoitteet PäiväkotitasoMiten näkyy päiväkotitasolla?RyhmätasoMiten näkyy ryhmätasolla?TyöntekijätasoMiten näkyy työntekijätasolla?YhteistyötahotMiten näkyy yhteistyötasolla?1. TavoiteToteutunut toiminta:2. Tavoite:Toteutunut toiminta:3. Tavoite:Toteutunut toiminta:4. Tavoite:Toteutunut toiminta:Kehitellyt uudet toimintamallit ja ideat:Lähiajan työsuunnitelma:Sovittiin, että:PerheetMiten vaikuttavuudestasaadaan palaute / Mitenhyödyntänyt perheitä197

Liite 3.Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa –kehittämishankeKoulutukset 2002−2004Vuosi Koulutus Kohde Kouluttaja2002Tammikuu Perhetyön mahdollisuudet jahaasteet päivähoidossaOulu / Sote Anja Kinnunen, Oulun kaupunki,Raija Meriläinen, Oulun kaupunkiAnna-Maija Puroila, PoskeSirpa Salmivaara, Oulun kaupunkiAila Tiilikka, Oulun yliopistoHelmikuu Hankkeen tausta, tavoitteetja rakenteetPilottiyksiköt Anna-Maija Puroila, PoskeYhteiskunnalliset ehdot lasten,nuorten ja perheen elämässäMaaliskuu Näkökulmia perheen ja päivähoidonyhteistyöhönHuhtikuu Perhe asiakkaana – yhteistyönuudet kuviotToukokuu Perhetyötä monin tavoin. Eritoimijoiden puheenvuorotPilottien projektien työstäminenKesäkuu Työvälineitä perhelähtöiseentyöhönPylpyrä – vanhemmuudenarviointimalliOulu / päivähoitoOulu/ SotePilottiyksikötOulu/ SoteOulu / SotePetri Kinnunen, Lapin yliopistoEeva Hujala, Oulun yliopistoPaula Määttä, Jyväskylän yliopistoEnsi- ja turvakoti, Oulu Kasvatusyhteistyöhanke,MLL, Ankkuri projekti,Oulun kaupunkiMerja Kangaskokko, OSTLMarjo- Riitta Mattus, Lapin yliopistoKirsi Alila-Paunonen, StakesSyyskuuPilottien projektien työstäminenLapsen oppimisen, kasvun jakehityksen tukeminenPilottiyksikötPilottiyksikötAnna-Maija Puroila, PoskeMarja Hiitola-Moilanen, PoskeEeva-Liisa Kronqvist, Oulun yliopistoLokakuuPilottiyksiköiden projektisuunnitelmientyöstäminenTyöyhteisön vuorovaikutussuhteetja prosessitPilottiyksikötSeija Järvi, OAMKEeva-Liisa Kronqvist, Oulun yliopistoPilottiyksiköiden projektienkäynnistymisen arviointiPilottiyksikötSeija Järvi, OAMKOmahoitajatyötapa, Sinikellonpk., KuopioMarraskuu Työyhteisön ja työn kehittäminenKehittämistyö ja arviointiJoulukuu Mistä olemme tulleet jamihin olemme menossa?PilottiyksiköidenhenkilöstöäPilottiyksikötPilottiyksikötKonsultitAnna Tuliharju,KYSEeva-Liisa Kronqvist, Oulun yliopistoSeija Järvi, opettaja, OAMKEeva-Liisa Kronqvist,Oulun yliopisto

Vuosi Koulutus Kohde Kouluttaja2003Tammikuu Vanhemmuus kontekstissaan Oulu/ SoteTutkimustulokset Lapsesta SeutukuntaaikuiseksipitkittäistutkimuksestaHelmikuu Kiintymyssuhdeteoria Oulu/ SoteSeutukuntaRiitta-Leena Metsäpelto,Jyväskylän yliopistoMirjam Kalland,Pelastakaa Lapset ryMaaliskuu Vuorovaikutustaidot javanhempien kohtaaminenHuhtikuu Auta lasta kasvamaan -hankkeen tausta, teoria jalastenpsykiatrinen perusteluVanhemmuuden roolikarttaToukokuu Haasteena voimaatumisentoimintakulttuuri – tila pienelleja isolle ?Kesäkuu Tarinallisuus organisaatioissaja kehittämistyössäSyyskuuSwot -analyysi strategiatyökalunaPilottiyksikötOulu / SoteSeutukuntaPilottiyksikötPilottiyksikötPilottiyksikötKonsultitPilottiyksikötRiitta Elomaa, Oulun kaupunkiPirjo Pylväs, Oulun kaupunkiAnna Tuliharju, KYSOAMKJuha Siitonen, Rokuan KuntokeskusEila Estola, Oulun yliopistoEeva-Liisa Kronqvist,Oulun yliopistoAnna-Maija Puroila, PoskeMarja Hiitola-Moilanen, PoskeLokakuuToimiva perhe- koulutus alkaaPerheen sisäiset rakenteetPerheen vuorovaikutussuhteetPilottiyksiköt, 13hlöäPilottiyksikötIrja Knuuti, Oulun kaupunkiIrma Vimpari, Oulun kaupunkiPäivi Onkalo, OAMKPikko Pietilä, OAMKToipe -koulutus jatkuuMarraskuu Perhe ja työErilaiset perheetToipe-koulutus päättyy yht.24 t.Pilottiyksiköt, 13hlöäPilottiyksikötPilottiyksiköt, 13hlöäIrja Knuuti, Oulun kaupunkiIrma Vimpari, Oulun kaupunkiPäivi Onkalo, OAMKPirkko Pietilä, OAMKIrja Knuuti, Oulun kaupunkiIrma Vimpari, Oulun kaupunkiMoniammatillisesta verkostotyöstä,Villen tarinaPilottiyksikötKonsultitKonsultit

Vuosi Koulutus Kohde Kouluttaja2004Tammikuu Monikulttuurisuuden kohtaaminenvarhaiskasvatuksessaOulu/ SoteSeutukuntaAnne Alitolppa-Niitamo,Väestöliiton KotipuuShahnaz Mikkonen, Oulun kaupunkiOlga Gokkoeva, vanhempiAnja Nummi, Oulun kaupunkiHelmikuu Hyvinvoinnin haasteet javoimaatumisprosessit – Olisikomeistä ihmisarvon, luovuudenja humaanimmanyhteiskunnan edistäjäksi?Oulu / Sote,opetus,-nuoriso,-kulttuuri,-ja liikuntatoimiJuha Siitonen, Rokuan KuntokeskusMaaliskuu Dialogisuus ja ammatillisuus PilottiyksikötSeija Järvi, OAMKHuhtikuuPerheseminaariVanhemmat ja ammattilaisetkohtaavat – syntyykö yhteistyötä?Maakunta/ avoinpäivähoito,-opetustoimi,-sosiaalityö,terveystoimi,järjestötOulu/ päivähoitoOulunseutukuntaMaarit Alasuutari, StakesEeva Hujala, Oulun yliopistoMarjo Kuronen, JyväskylänyliopistoToukokuu Teoriaa ja kokemuksia omahoitajatyötavastaUlla Paakkola, Oulun kaupunkiKaisa Lampela, JääliHeli Lukkari, vanhempiHannakaarina Sarvela, PoskeKesäkuu Kokemuksesta tarinaksi Pilottiyksiköt Aira Vähärautio, OAMKElokuuSyyskuuHankeen arviointi – prosessinarviointiPolkuanalyysiPilottiyksikötKonsultitHankkeen arviointiseminaari Pilottiyksiköt, pilottiyksiköidenjohtajat, hallinto,ohjausryhmä, konsultit,hankkeenvastuuhenkilöAnna-Maija Puroila, PoskeMarja Hiitola-Moilanen, PoskeAnna-Maija Puroila, PoskeMarja Hiitola-Moilanen, PoskeLokakuu Raportoinnin peruskysymyksiä:Miksi? Mitä? Miten?Kenelle?Marraskuu ” Ei savua ilman tulta – perhetyöhankkeenmuutostarinat”Raportoinnin käytännönohjeitaJoulukuu Hankkeen päätöstilaisuusProjekti päättyy, me jatkamme!Pilottiyksiköidenprojektien tuloksetPilottiyksikötPilottiyksikötPilottiyksiköt, hallinto,ohjausryhmä,konsultitSeija Järvi, PoskeMarja Hiitola-Moilanen, PoskeAira Vähärautio, OAMKAnna-Maija Puroila, PoskePilottiyksiköt

KIRJOITTAJATAaltonen Sari, lastentarhanopettaja, Keskustan avoin päiväkotiAhlroos Tiina, lastentarhanopettaja, Tuiran avoin päiväkotiAhola Taru, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkotiEilola Ritva, lastenhoitaja, Meri-Toppilan päiväkotiEskola Heli, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkotiEstola Eila, erikoistutkija, Oulun yliopistoHeikkinen Riitta, lastentarhanopettaja, Välivainion päiväkotiHiitola-Moilanen Marja, suunnittelija, Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskusHirvelä Airi, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkotiHolappa Sirpa, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkotiImpola Eeva-Kaisa, lastentarhanopettaja, Välivainion päiväkotiIinatti Auli, lastenhoitaja, Kaukovainion päiväkotiIsohätälä Anja, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkotiJuntunen Johanna, laitosapulainen, Maikkulanraitin päiväkotiJärvi Seija, projektisuunnittelija, Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskusKaikkonen Birgitta, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkotiKaltio Leena, lastentarhanopettaja, Meri-Toppilan päiväkotiKarvonen Heidi, diakoniatyöntekijä, Oulun evankelisluterilainenseurakuntaKerkelä Marja-Leena, lastentarhanopettaja, Välivainion päiväkotiKerola Leila, päivähoito ja perhetyön johtaja, Oulun kaupunkiKlemettilä Rauni, lastenkodin johtaja, Onnelan lastenkotiKnuuti Irja, päiväkodin johtaja, Hintan päiväkotiKoivu Anne, lastentarhanopettaja, Välivainion päiväkotiKontio Sanna, sosionomi, Onnelan lastenkotiKoskinen-Heinonen Riitta, perhepäivähoidon ohjaaja, Rajakylä-Pateneimi-Herukan alueKronqvist Eeva-Liisa, lehtori, Oulun yliopistoKumpulainen Mari, perhepäivähoitaja, Ruiskukan ryhmisLaine Kristiina, lastenhoitaja, Kaukovainion päiväkoti

Lindberg Tuulikki, lastentarhanopettaja, Haapalehto-Myllyojanavoin päiväkotiMeriläinen Raija, Maikkulan toimintakeskuksen johtajaMeriläinen Terhi, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkotiMoilanen Tuula, lastenhoitaja, Meri-Toppilan päiväkotiMäkimartti Liisa, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkotiNummi-Heikonen, lastentarhanopettaja, Kaijonharju-Kuivasjärvenavoin päiväkotiOhenoja Sirpa, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkotiOikarinen Tuula, lastenhoitaja, Pikku-Pirtin ryhmisPaananen Sari, lastentarhanopettaja, Tuiran avoin päiväkotiPaavola Anna-Maija, lastentarhanopettaja, Hintan päiväkotiPaloniemi Tarja, lastentarhanopettaja, Pöllökankaan päiväkotiPaloranta Eija, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkotiPelttari Maila, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkotiPentti Merja, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkotiPoikela Ulla-Kaija, lastenhoitaja, Haapalehto-Myllyojan avoinpäiväkotiPolojärvi Pia, lastentarhanopettaja, Meri-Toppilan päiväkotiPulkkinen Hanna-Leena, lastentarhanopettaja, KaukovainionpäiväkotiPuroila Anna-Maija, kehittämispäällikkö, Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskusRahikainen Pirkko, perhepäivähoitaja, Pikku-Pirtin ryhmisRicci Elisa, lastenhoitaja, Ruiskukan ryhmisRonkainen Lahja, lastenhoitaja, Kaukovainion päiväkotiRäisänen Jaana, lastenhoitaja, Maikkulanraitin päiväkotiRäätäri Minna, lastentarhanopettaja, Keskustan avoin päiväkotiSalo-Laaka Marja, Toppilan monipalvelukeskuksen johtajaSarvela Hannakaarina, projektikoordinaattori, Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskusSaukko Riitta, lastenhoitaja, Onnelan lastenkotiSuhonen Riitta, vs. päiväkodin johtaja, Kaukovainion päiväkotiSulasalmi Minna, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkotiSuronen Maij-Lis, perhepäivähoitaja, Ruiskukan ryhmisSuviaro-Laukka Kirsi, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitinpäiväkoti

Tampio Aila, lastentarhanopettaja, Pöllökankaan päiväkotiTenhu Sirpa, päiväkodin johtaja, Välivainion päiväkotiTiilikka Aila, lehtori, Oulun yliopistoTikkanen Mira, lastenhoitaja, Välivainion päiväkotiTorkkola Teija, lastentarhanopettaja, Maikkulanraitin päiväkotiTurunen Irja-Liisa, perhepäivähoidon ohjaaja, Rajakylä-Pateniemi-Herukan alueUusimäki Mervi, tutkija, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusVesteri Eila, lastenhoitaja, Kaijonharju-Kuivasjärven avoin päiväkotiVähärautio Aira, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakouluÄngeslevä Maarit, lastentarhanopettaja, Kaukovainion päiväkotiÄärelä Sirpa, sosionomi, Onnelan lastenkoti