Lataa PDF-julkaisu (3Mt) - Sosiaalikollega

Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusLapin toimintayksikköMyllärintie 35, 96400 RovaniemiPuh. (016) 337 41, fax. (016) 365 740Oy SEVENPRINT LtdRovaniemi 2007ISSN 1458-5375ISBN 952-5441-26-1

SISÄLLYSESIPUHE.......................................................................................................5MERKINTÖJÄ SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUDESTA .................6Anneli PohjolaVERKKOKONSULTAATIO ASIANTUNTIJATUKENA.......................19Kerttu VesterinenLUOTTAMUS VERKKOKONSULTOINNIN EDELLYTYKSENÄ JASEURAUKSENA........................................................................................39Kari MatelaKONSULTAATIO OSANA JURIDISTA OHJAUSTA............................44Keijo MattilaVAMMAISPALVELUJEN KONSULTAATIO – OHJAUSTA,VALVONTAA VAIKO TYÖN KEHITTÄMISTÄ?.................................54Maija PelkonenIKÄÄNTYVÄN OIKEUS SAADA PALVELUA TAI KIELTÄYTYÄTARJOTUSTA PALVELUSTA.................................................................67Anja Karvonen-KälkäjäVERKKOKONSULTAATIOPALVELUA KEHITTÄMÄSSÄ ...............80Arja Kilpeläinen, Maria Martin & Maarit PirttijärviPAIKALLISUUDEN MERKITYS AMMATTILAISTEN VÄLISESSÄVERKKOKONSULTAATIOSSA..............................................................94Kaisa Kostamo-PääkköLÄHTEET.................................................................................................111KIRJOITTAJAT........................................................................................119

5ESIPUHEPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikkökäyttöönotti vuonna 2003 verkkokonsultaatiopalvelun 1 ,joka välittää sosiaalialan erityisosaamista kentän ammattilaistentueksi. Keksintö rakennettiin Pohjois-Suomen sosiaalialan ammattilaistenpysyväksi tueksi.Sosiaalikollegan konsultaatiopalvelut annetaan tietosuojatustiInternetin kautta. Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan sosiaalialantyöntekijät ja heidän asiakkaansa voivat konsultoida asiantuntijaryhmiälastensuojeluun, lakiasioihin, päihdetyöhön, toimeentuloturvaan,vammaispalveluun ja varhaiskasvatukseen liittyvissä kysymyksissä.Vammaispalvelun osalta palvellaan myös Keski-Suomea.Neljän vuoden aikana on vastattu 316 konsultaatiokysymykseen.Kiitos sosiaalialan työntekijöille vaikeista kysymyksistä!Niiden pohjalta muotoutui verkkokonsultaatiotoiminta. Kiitoskuuluu myös teille, jotka konsultteina ryhdyitte yhteistyöhön jatalkoisiin: verkkokonsultointiin, jossa oma asiantuntemus altistetaankollegojen kriittiselle tarkastelulle. Kiitos keskusteluista javastauksista!Tämä julkaisu osoittaa hyvää ja toimivaa tapaa saada vuoropuheluakäytännön, osaamiskeskuksen, lääninhallinnon ja yliopistonkesken. Kiitämme teitä verkkokonsultaatioilmiön tutkijoitatämän teoksen toteuttamisesta! Kiitos myös valtakunnalliselleekonsultaatiohankkeelle, jonka yhteydessä kävimme rikasta keskusteluakonsultaatiopalveluiden kehittämisestä sosiaalialalla.Toivomme julkaisun antavan virikkeitä ja innostavan meitä kaikkiajatkamaan konsultaatiopalvelujen käyttöä ja kehittämistä – tapahtuuse sitten valtakunnallisesti tai paikallisesti.Rovaniemellä ja Muoniossa 17.11.2007Kaisa Kostamo-PääkköKerttu Vesterinen1http://www.sosiaalikollega.fi/verkkokonsultaatio

6MERKINTÖJÄ SOSIAALITYÖN ASIANTUNTIJUUDESTAAnneli Pohjola1 Liikkuvat sosiaaliset ongelmat2 Sosiaalityön osaaminen ja työorientaatiot3 Tietäminen asiantuntijuuden ytimessä4 Asiantuntijuuden ulottuvuuksia5 Asiantutkijuus1 Liikkuvat sosiaaliset ongelmatSosiaalityötä on luonnehdittu muutostyöksi. Se toimii muuttuviensosiaalisten ongelmien kentässä pyrkien näiden ristipaineessatuottamaan tavoitteellista muutosta asiakkaiden elämisen mahdollisuuksiinja elämäntilanteisiin. Siten sosiaalityön lähtökohtana jayhteiskunnallisena tilauksena on muuttuva sosiaalinen toimintaympäristö,ja työn kohteena on muutoksen tuottaminen. Voi sanoa,että sosiaalityö elää muutoksessa ja muutoksesta. Lähtökohtaasettaa työn hallinnalle sosiaalityössä suuria vaatimuksia.Sosiaalityön toimintakenttä on lisäksi hyvin laaja. Se kattaaihmisen elämän vauvasta vaariin kaikkine ongelmatilanteineen.Asiantuntemusta tarvitaan niin ihmisen kehityksestä, arkielämänsujuvuudesta, perheiden hyvinvoinnista, yhteisöllisyyden muodoistakuin yksinäisyydestä tai syrjäytymisestä. Työn edellytyksenäon tuntea ne erilaiset sosiaaliset ongelmat, joita yhteiskunnassakaikkineen muodostuu. Tämä pohjautuu yhteiskunnalliseentietoon erilaisten rakenteiden, toimintajärjestelmien ja instituutioidenmuotoutumisen periaatteista. Asiakkaiden auttamiseksi tuleehallita sosiaaliturvan, palvelujärjestelmän kokonaisuuden sekäsosiaalilainsäädännön sisällöt.Asiantuntemuksen alueet vaihtelevat siten yksilöllisestä yhteiskunnalliseen,arkielämän jäsentymisestä sosiaalipoliittisiin järjestelmiinja lainsäädännön periaatteista sosiaalisten ongelmienkokonaiskirjoon. Lisämausteina työssä ovat näissä tapahtuvanmuuttumisen lisäksi sosiaalityön arvot ja ammatin eettiset periaat-

teet. Ne pohjautuvat näkemykselle, että sosiaalityö saa oikeutuksensaasiakkailtaan. Tehtävänä on saada kaikki monialainenosaaminen asiakkaiden käyttöön heidän tilanteidensa tukemiseksi.Kun yhtälöön lisätään sosiaalisten ongelmien jatkuva muuttuminen,tulee työn haastavuus entistä paljaammin näkyviin. Onalettu puhua ilkeistä sosiaalisista ongelmista, millä luonnehditaanongelmien vaikeutumista ja monimutkaistumista yhteiskunnallisessarakennemuutoksessa. Aikoinaan sosiaalipolitiikan haasteeksiesitetty ”sosiaalinen kysymys” ei enää näyttäydy yksikössä, eikäselkeärajaisilla toimenpiteillä kohdattavana. Sosiaaliset ongelmatovat yhä enemmän moneen suuntaan kietoutuneita, epätarkkarajaisiaja kerrostuneita, jolloin niihin on aikaisempaa vaikeampisaada otetta. Niiden kanssa työskentely vaatii entistä vahvempaaasiantuntijuutta.Tarkastelen artikkelissani sosiaalityön asiantuntemuksen jäsentymisenkysymyksiä näiden laajenevien ja monimutkaistuvientyön reunaehtojen haastamina. Pohdin erilaisia osaamisen, tietämisenja asiantuntijuuden paikantumisia työn eriytyvässä kentässä.Tekstini tarkoituksena on antaa viitteitä niille asiantuntijuudentukemisen mahdollisuuksille, joihin esimerkiksi vertaiskonsultaatiollavoidaan luoda uusia ulottuvuuksia.72 Sosiaalityön osaaminen ja työorientaatiotSosiaalityöstä käydylle keskustelulle on ollut tyypillistä tietynlainenmyyttisyys, mikä on erottunut vaikeutena tiivistää työn kokonaisuuttaselkeästi määritellyksi ja samalla kuvata pelkistäentyössä tarvittavaa osaamista. Myyttisyyttä on lisännyt runsas keskustelusosiaalityön tiedosta hiljaisena tietona tai kokemuksellisuutena,jota on hankala sanoittaa ja tuoda näkyväksi. Keskusteluunon lisäksi ilman lähdekritiikkiä, kaukaa sosiaalityön alkuhistoriastatuotu ajatus, jonka mukaan sosiaalityö ei olisi kehittynytprofessioksi, jolla olisi omat työn kohteensa, menetelmänsä ja tietoperustansa.Toisena näkökulmana on ollut postmodernin irrallisuudenhuumassa julistaa professioiden kuolemaa. Tuloksena onollut se, että näkymätön ja hiljainen asiantuntemus ei ole näyttäy-

8tynyt kovin vakuuttavana, tai koko sosiaalityön asiantuntijuuttaon kyseenalaistettu.Valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnetin(2003) määritelmän mukaan”Sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän yliopistokoulutuksensaaneen ammattihenkilön toimintaa, joka perustuutieteellisesti tutkittuun tietoon, ammatillistieteelliseenosaamiseen ja sosiaalityön eettisiin periaatteisiin.Sosiaalityöllä vahvistetaan hyvinvointia edistäviä olosuhteita,yhteisöjen toimivuutta sekä yksilöiden toimintakykyisyyttä.Työ on yksilöiden, perheiden, ryhmien ja yhteisöjensosiaalisten ongelmien tilannearviointiin ja ratkaisuprosesseihinperustuvaa muutostyötä, joka tukee ihmistenselviytymistä.”Määrittely kuvaa sosiaalityön perustehtäviä ja samalla sen monitasoisuuttaja eettistä vastuuta. Tehtävät edellyttävät monisuuntaistaammatillista ja tieteellistä osaamista. Ulla-Maija Rantalaiho(2005) on tiivistänyt sosiaalityön sisällöllisen osaamisen alueetseitsemään toistensa kanssa vuorovaikutuksessa toteutuvaan pääluokkaan:1) Yhteiskunnallisen toimintaympäristön ymmärtämiseen liittyväyhteiskuntatieteellinen osaaminen2) Palvelujärjestelmään kietoutuva resurssiosaaminen3) Kehittämistä mahdollistava innovaatio-osaaminen4) Tiedontuotantoon liittyvä tutkimuksellinen osaaminen5) Kommunikaatiota ja yhteistoimintaa rakentava vuorovaikutusosaaminen6) Ihmisarvoon, oikeudenmukaisuuteen ja eettisyyteen sitoutuvaarvo-osaaminen7) Sosiaalityön työorientaatioihin ja työprosesseihin suuntautuvametodinen osaaminenNäiden työn sisällöllisten osaamisalueiden lisäksi sosiaalityöntekijältäedellytetään (mt.) omaan oppimiseen, kehittymiseenja ammatillisuuteen liittyvää henkilökohtaista osaamista. Sosiaalityössätavoitellaan myös sellaista asiantuntijuutta, jossa kyetäänmuuttuvissa olosuhteissa vastaamaan sekä nykyisiin että tuleviinhaasteisiin tietoisilla ja eettisillä valinnoilla kriittistä reflektiivisyyttähyödyntäen. Kun palveluprosessit muuttuvat, uudeksi

osaamisalueeksi on aikaisempaa vahvemmin nousemassa myösjohtaminen (Sarvimäki & Siltaniemi 2007) sekä siihen olennaisestikytkeytyen hallinnon ja talouden osaaminen.Australialaiset sosiaalityön tutkijat (Fook ym. 2000) ovatempiiristen tutkimustensa perusteella päätyneet huomattavastipelkistetympään näkemykseen sosiaalityön asiantuntijuuden ulottuvuuksista:1) Sisällöllinen tieto (substantial)2) Toiminnallinen tieto (procedural)3) Taidot4) Arvot5) Kontekstuaalisuus6) Reflektiivisyys7) Laaja-alainen visio8) Joustavuus9) Tiedontuotantoon liittyvä tutkimuksellinen teorian käyttö10) Tilannesuuntautuminen (approach)11) Ammatillinen tarkastelukulmaHeidän tuloksissaan asiantuntijuuden kokonaisuudessa korostuvattietoperusta, taidollisuus, eettisyys, paikka- ja tilanneanalyysisekä henkilökohtainen ja ammatillinen näkemyksellisyys.Osaamisalueiden yhteisinä teemoina ovat erityisesti sosiaaliseenkietoutuva asiantuntemus sekä voimakas eettinen ja henkilökohtaineneetos. Sosiaalityöntekijä on sosiaalisten ilmiöidenasiantuntija. Tämä erottuu myös niissä sosiaalityön työorientaatioissa,jotka Sosiaalityön neuvottelukunta (Karjalainen & Sarvimäki2005) on pelkistänyt: ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen,kuntouttava sosiaalityö, yhteisösosiaalityö sekä rakenteellinensosiaalityö.Työorientaatiot realisoituvat käytännössä joko 1) ilmiöpohjaisestiesimerkiksi vammaistyönä, mielenterveystyönä, päihdetyönäja kulttuurisena sosiaalityönä, tai suuntautuvat 2) ikä- taiväestöryhmäpohjaisesti lapsi- ja perhesosiaalityönä, nuorisososiaalityönä,aikuissosiaalityönä tai gerontologisena sosiaalityönä.Yhteistä on ihmisten auttaminen ja tukeminen elämän ongelmissasosiaalityön välineillä.Konsultaatiolle tilauksen tuottavat, näennäisesti yksittäisiltäratkaisuongelmilta vaikuttavat tilanteet kietoutuvat osaamisen9

10monille alueille samanaikaisesti. Usein ne edellyttävät tietämistäammatin lähtökohdista sisältäpäin ja syvemmälle menevää tulkintaasosiaalityön mahdollisuuksista. Niissä tarvitaan jonkin tietyntyöorientaation erityisosaamista ja käytettävän tiedon tarkoituksenmukaistasoveltamista.Perinteisesti konsultaatio on nähty oman työn ulkopuolisentiedon alueelta, toisen ammatin osaajalta haettuna vastauksenaakuuttiin rajattuun kysymykseen. Silloin sosiaalityön viitekehystäon vahvistettu tai osaksi myös haettu esimerkiksi juridisesta, psykiatrisesta,psykologisesta tai lääketieteellisestä osaamisesta. Tarvittavanparemman tietäjän tai erityistietäjän on oletettu löytyvänammattialueen ulkopuolelta tulevan tiedon piiristä. Sosiaalityönrooli on näissä tilanteissa saattanut pelkistyä vaikeasti hallittavientilanteiden kuvailuun. Niiden käsitteellistämiseen ja tulkintaanliittyvän tiedon on katsottu olevan muiden ammattien hallussa.Asetelma on tuonut yhteistyöhön merkittäviä valta- ja hierarkiasuhteita,joissa asiantuntemus on rakentunut vertikaalisesti.Sosiaalityön monimutkaistuessa ja tehtävien eriytyessä konsultaatiotarvenousee kuitenkin yhä useammin ammatin oman sisäisentietämisen soveltamisesta. Vahvuudeksi tulee silloin yhteisenymmärryksen etsiminen suoran ohjeen sijaan. Tämä antaa tilauksenammatilliselle vertaiskonsultaatiolle, jossa tukea antavaaasiantuntemusta haetaan vertikaalisen ja hierarkkisen osaamisensijasta horisontaalisesti omilta kollegoilta.3 Tietäminen asiantuntijuuden ytimessäKeskeiseksi nousee kysymys tietämisestä ja siitä, mitä tietoa, mistäja millaisilta tietäjiltä ollaan hakemassa. Pohdittavaksi tulee,mitä tiedolla eri yhteyksissä tarkoitetaan sekä millaisiin tiedonintresseihintietämisen lähtökohdat kiinnittyvät. Tietoa on mahdollistalähestyä monista eri näkökulmista, jolloin sen muotoja voivatolla esimerkiksi: virallinen ja epävirallinen tieto, fakta- tai täsmätieto,teoreettinen ja tutkimustieto, kokemus- tai hiljainen tieto,toinen tieto ja vastatieto (esim. Hänninen ym. 2006). Monialaisessasosiaalityön osaamisessa asiantuntijuus rakentuu useanlaistentietämisen muotojen arviointiin. Muuttuvassa toimintaympäristös-

suuksien kriittiseksi haltuun ottamiseksi. Todellisuudessa se kattaalaajasti sisäänsä henkilökohtaisen lisäksi myös ammattikäytäntöjäja yhteiskunnallisia toimintakäytäntöjä koskevia tiedonalueita. Sen soveltamiseen liittyy kysyvä ja tutkiva suhde todellisuuteen,jotka muokkaavat myös aktiivista asiantuntijuutta.Sosiaalityön asiantuntijuudessa tulisi aikaisempaa enemmännostaa esille kontekstuaalisen tiedon merkitys. Sosiaalityö ontoimintaa sosiaalisissa tilanneyhteyksissä, joissa tavoitteena onjäsentää kokonaisvaltaisesti toimintakontekstin kokonaisuus jakeskenään kietoutuneet osatekijät. Tieto rakentuu olosuhdetietoonja toimintayhteyksiin kytkeytyen suhteessa aikaan, paikkaan, kulttuuriin,yhteisöihin ja vuorovaikutukseen. Asiantuntijuus pohjautuukykyyn yhdistää monia tietoperustoja kokonaisuudeksi. Esimerkeiksivoi nostaa erityisesti tutkivaan työotteeseen rakentuvanreflektiivisen tiedon, asiakkailta opittavan toisen tiedon ja vaihtoehtojahakevan vastatiedon. Erityisen haastavaa tiedon muotojenyhdistäminen on niissä sosiaalityön tilanteissa, joissa mikään toiminnanvaihtoehto ei tunnu hyvältä, tai hyvää tai oikeaa ratkaisuaei edes ole löydettävissä (Sellergren 2007). Silloin vertaispohdinnoillaon korvaamaton arvo.134 Asiantuntijuuden ulottuvuuksiaAsiantuntijuuden keskeiset toiminnalliset taustat ovat tiede, professioja instituutio. Työtä tehdään tiedon, ammatillisen osaamisenja organisaation muodostamien toimintayhteyksien mahdollistamina.Mukaan kytkeytyy valtaa ja vastuuta, yhteiskunta- ja ihmiskäsityksenpunnitsemista, eettisiä velvoitteita sekä yhteistyösuhteita.Sosiaalityössä keskustellaan usein lisäksi erityisosaamisenja erityisasiantuntijuuden tarpeista ammatillisen perusosaamisenohella. Asiantuntijuus on monessa suhteessa liikkuvaja useita ulottuvuuksia sisältävä käsite.Asiantuntijuutta voidaan lähestyä monelta suunnalta. Senetuliitteeksi asetetaan eri yhteyksissä ilmaisuja ”avoin” tai ”suljettu”,”ammatillinen” ja ”erityinen”, ”tiedostava”, ”tulkitseva” tai”tutkiva” sekä ”jaettu” ja ”dialoginen”. Näillä halutaan tehdä näkyväksi,että asiantuntijuudessa on aina kysymys jostain erityises-

14tä toiminnallisesta suhteesta. Siihen liittyy odotuksia toisiin toimijoiden,asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden suuntaan avautuvastaammatillisesta osaamisesta, joka perustuu punnittuun tiedonja tilanteiden hallintaan sekä osaamisen jakamiseen.Tietämisen osalta sosiaalityössä korostuu sosiaaliseen liittyväosaaminen. Keskeistä työssä on ihmisten elämäntilanteita säätelevänarjen monien ulottuvuuksien asiantuntijuus. Sosiaalityötäon luonnehdittu ihmisten arkielämän normaalisuutta, sujuvuutta jajatkuvuutta ylläpitäväksi ammatiksi (Karvinen 1996, 33–35). Setoimii ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä sosiaalistenolosuhteiden ja elämänongelmien kietoutumien keskiössä. Työtätehdään sekä yksilöiden, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen kanssaettä myös yhteiskunnallisella tasolla. Kokonaisuutena kysymys onsosiaalisen asiantuntemuksesta.Sosiaalityön työprosessi rakentuu pelkistetysti tilannearviosta,toimintasuunnitelmasta, työskentelyprosessista ja arvioinnista.Keskeinen työprosessin solmukohta on tilannekartoitus, josta MaryRichmond (1965) sosiaalityön alkutaipaleilla käytti käsitettäsosiaalinen diagnoosi. Myöhemmin tätä käsitettä on vierastettuajattelemalla diagnoosin tekeminen vain lääketieteellisen toiminnanyksinoikeudeksi. Tilalle on haettu tilannearvion ja -kartoituksen tai lähtötilanteen arvioinnin käsitteitä, jotka kuitenkinovat vakiintuneet heikosti käyttöön eivätkä paikanna arviotaerityisesti sosiaalityöhön. Kuitenkin asiantuntemukseensa pohjautuensosiaalityöntekijä tekee arvionsa erityisesti lähtötilanteen sosiaalisistatilannetekijöistä ja kytkennöistä, siis sosiaalisen diagnoosin.Sosiaalisen asiantuntijuuden käsitettä on pidetty myös liianlaajana ja vaativana yhden ammattikunnan haltuun, jolloin ajattelunlähtökohtana on ollut kuvitelma osaamisen monopolista jakaiken kattavuudesta. Tällaista yksinoikeutta tai laajuutta ei yhäpitemmälle pirstoutuvassa yhteiskunnassa ole tarkoituksenmukaistahakea. Prosessit rakentuvat aikaisempaa leimallisemminyhteistoiminnallisuudesta ja jaetusta asiantuntijuudesta. Pikemminkinkyse on siitä osaamisen erityisyydestä, sen keskeisestä fokusoitumisestaja samalla asiantuntijuudesta, jota sosiaalityönammattikunta tuottaa yhteiseen yhteiskunnalliseen osaamisvarantoonja työnjakoon. Sen voi selkeästi todeta sijaitsevan sosiaalisenosaamisen ydinalueilla.

Tässä kohdataan myös monia haasteita. Martin Ryan ym.(2004) ovat eritelleet tutkimuksessaan tarkemmin näitä asiantuntijuuttahaastavia kysymyksiä paneutuen erityisesti mielenterveydensosiaalityöhön. Ensimmäisenä he nostavat esiin tiedon merkityksen.Sosiaalityössä tarvitaan monenlaista erityistietoa sekätyön kohdeongelmista, asiakkaiden tilanteista, työmenetelmistäettä palvelujärjestelmästä.Toisen haasteen asiantuntijuudelle muodostavat ne vaativatja kovat tilanteet (hard grind), joita sosiaalityöntekijät kohtaavattyössään. Asiakkaiden vaikeat ongelmat, riskitilanteet, itsemurhavaaratai vahingollinen toiminta toisia kohtaan kuormittavat myöstyöntekijöiden tunnemaailmaa. Toisinaan kohtaamistilanteet voivatkehittyä myös henkilökohtaista turvallisuutta uhkaaviksi. Lisäksipaineita aiheuttaa se, että usein asiakkaiden kanssa edistyminentapahtuu kovin hitaasti, mihin saattaa tehokkuusvaatimustenkeskellä kietoutua omia tai ulkopuolelta tulevia riittämättömyydenkokemuksia.Kaikkiaan työn perushaasteena on se, että sosiaalityöntekijätovat asiakkaita varten. Ryan ym. kuvaavat, miten heidän tutkimuksensatyöntekijät osoittavat vahvaa kiinnostusta ja sitoutumistatyöhönsä ja ovat valmiita investoimaan asiakkaidensa hyvinvointiin.He pyrkivät parhaaseen mahdolliseen auttamiseen ja valtaistaviintoimintakäytäntöihin. Asiakkaisiin sitoutuminen sisältäämoraalisen ja eettisen vastuullisuuden ilmiöiden teoreettisen ymmärtämisenja käytännöllisen ammattitaidon ohella. Työssä korostuukumppanuuden merkitys.Neljäntenä haasteena he nostavat esiin työn monimutkaisuudenja vaikeuden. Se edellyttää asiakkaiden elämäntilanteidenja ongelmien jäsentämistä, sosiaalisten suhteiden merkitysten tiedostamista,sosiaalisten ja eettisten oikeuksien sekä lakisääteistenmahdollisuuksien hallitsemista. Sosiaalityöntekijät joutuvat toimimaanmonissa rooleissa. He ovat asiakkaiden palveluohjaajia,terapeutteja, arjen kannattelevia tukijoita ja konsultteja.Viidenneksi sosiaalityöntekijöiden haasteena on ”toimia kivenäkengässä”. Heidän tehtävänään on vaikuttaa palvelujärjestelmienmuuttamiseen asiakkaiden tarpeiden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuudenpohjalta. Tämä merkitsee toisin toimimisenmahdollisuuksien palauttamista aina uudelleen ihmisten elämisennäkökulmaan. Samalla tarvitaan palvelujärjestelmien rajojen ylit-15

16tämistä. Kysymys on työstä systeemin muokkaamiseksi paremminihmisiä palvelevaksi.Viimeisen haasteen tutkijat (mt.) nimeävät arvoituksellisesti:”kymmenen kierrosta systeemin kanssa”. Tämä haastattelusitaattiliittyy sosiaalityön asemoitumiseen palvelusysteemissä.Usein työtä saattaa sävyttää se, että sosiaalityö jää jotenkin toisenasemaan, varsinkin työskennellessään muiden ”isäntäsektorien”toiminta-alueilla. Silloin sosiaalityön arvot, tietoperusta ja ammattitaitoeivät aina pääse oikeuksiinsa. Kuitenkin työ on lähtökohdiltaankontekstuaalista ja sellaisena rakentuu idealle rajojen ylittämisenluonnollisuudesta. Sosiaalityön periaatteiden täyttäminenmerkitsee sitoutumista toimivaan yhteistyöhön.Muuttuvissa olosuhteissa ja toimintarakenteissa edellytetäänyhä vahvemmin rajoja ylittävää asiantuntijuutta (Metteri & Hämäläinen2003). Pistemäisten tai ketjumaisten palvelujen sijasta tarvitaanyhteistoiminnallisia ja verkostomaisia toimintarakenteita.Vaikka kaikilla viranomaisilla on oma perustehtävänsä, koulutuksensaja näkökulmansa, niin palveluprosessien kokonaisuus perustuuammattien välisyydelle. Poikkiammatillinen osaaminen rakentuueri ammattiryhmien oman teoreettisen ja kokemuksellisenosaamisen sekä yhdessä tekemisen ja yhteisen reflektion perustalle.Parhaimmillaan se sisältää keskinäisiä vertaistukiprosessejavuorovaikutuksellisena asiantuntijuutena.Hanna Sellergren (2007) nostaa asiantuntijuutta analysoidessaanepäselvän ja jo kuluneen moniammatillisuuden käsitteenrinnalle inter- ja transammatillisuuden. Monimutkaistuvienhaasteiden kentässä tarvitaan ammattien välistä ja poikkiammatillistarajoja ylittävää osaamisen yhdistämistä, mikä edellyttää kunkintoimijan vahvaa omaa asiantuntijuutta yhteisen hyödyksi.Oman erityisasiantuntijuuden ohella lisäarvoa haetaan yhteisöllisestäja ryhmässä syntyvästä asiantuntemuksesta. Erilainen tietäminenotetaan tietoiseen käyttöön vuorovaikutteisena ammatillisuutena.Vertaiskonsultaatio on toimiva esimerkki yhdestä poikkiammatillisenyhteistyön muodosta. Se perustuu symmetrisiin jahorisontaalisiin toisten osaamista arvostaviin suhteisiin.

5 Asiantutkijuus17Asiantuntijuus on osaamista ja ammattitaitoa. Sosiaalityössä se onerityisesti sosiaalisen ymmärtämiseen pohjautuvaa osaamista ihmistenarkielämän murrostilanteiden tukemiseksi. Kokonaisuuksienhaltuunotto edellyttää usein myös toisten ammattikuntienosaamisen hyödyntämistä poikkiammatillisesti. Sosiaalityö on joperustaltaan ulospäin avautuvaa, mikä sisältyy ylipäänsä sosiaalisentoimintakentän vuorovaikutukselliseen rakentumiseen ja siihen,että ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus(Rauhala 1985). Myös sosiaalityön sijoittuminen sosiaalitoimenlisäksi yhteiskunnallisten palvelusektorien eri alueille niinterveydenhuoltoon, mielenterveystyöhön ja kouluihin kuin poliisiin,rikosseuraamusasioihin tai puolustusvoimiin vahvistaa senvastuuta sosiaalisen asiantuntijuuden kantamisesta.Olen tässä artikkelissa jäsentänyt asiantuntijuutta osaamisen,tietämisen ja poikkiammatillisen yhteistyön lähtökohdista.Nämä eivät ole kuitenkaan valmiina olemassa ja poimittaviksiammattikäytäntöihin, vaan niiden rakentumisen ehtona on alallatarvittavan tiedon tuottaminen. Tietäminen syntyy tiedosta. Viimeaikoina laaja tiedon käsite on kutistunut yksipuolisuuteen saakkakokemustiedon ja hiljaisen tiedon korostamisella. Niillä on omatärkeä paikkansa, mutta käytännön työssä kohdatut monimutkaisettilanteet edellyttävät kipeästi systemaattista analyysia ja tiedonjäsentämistä.Sosiaalisen asiantuntijuus on moniulotteisuudessaan erityisenvahvasti tietoa haastava toiminta-alue. Työn ja sen menetelmienkehittämisen edellytyksenä on sosiaalityön tutkimuksenvahvistaminen ja monipuolistaminen. Virallisen tutkimustiedonlisäksi tiedonmuodostamista tarvitaan myös ammattikäytännöissä.Sosiaalityössä on korostettu kirjoittavaa työkäytäntöä (Mutka1998), sosiaalista raportointia (Kananoja 1997; Karjalainen &Sarvimäki 2005) ja tutkivaa sosiaalityötä (Rajavaara 1989; Pohjola1993) työprosessiin olennaisesti kuuluvina työmuotoina.Sosiaalityön asiantuntijuus sisältää tutkivan työotteen. Osaamisenkannalta merkityksellistä on ulkopuolelta tulevan tiedonohella myös työstä sisältäpäin rakentuva tieto. Omaan työhön liittyvientilanteiden ja reunaehtojen sekä asiakkaiden olosuhteidensystemaattinen analysointi ja jäsentäminen auttavat näkemään

18ammatillisen osaamisen ja työn kehittämisen kannalta kriittisiäkohtia. Ammattikäytäntöjä kehittävän asiantuntijuuden yhtenä sisällöllisenäelementtinä on silloin asiantutkijuus. Vuorovaikutteinenja työn kysymyksiä tavanomaista syvemmin pohtimaan haastavakonsultaatio voi olla yksi tukirakenne ja sysäys laajenevalletutkivalle työotteelle. Hyvät kysymykset vievät usein paremmineteenpäin kuin valmiit vastaukset.

19VERKKOKONSULTAATIO ASIANTUNTIJATUKENAKerttu Vesterinen1 Verkkokonsultaatiokeksintö2 Mitä konsultaatioissa tapahtuu3 Uusi kysymys odottaa käsittelyä4 Vaikeat tilanteet konsultaatioon5 Sisäinen kommentointi6 Vastaus on saapunut1 VerkkokonsultaatiokeksintöVirallisluonteisesti organisoitu konsultaatio sosiaalialalla on uuttatoimintaa Suomessa. Asiasta alettiin puhua Sosiaalihuollon ekonsultaatiohankkeenmyötä vuodesta 2001 lähtien (Kurra 2005).Konsultaatiosta on kirjoitettu kasvatusneuvoloiden konsultaatiotyönosalta, työnohjauksen ja oppivien organisaatioiden yhteydessäsekä erityisesti liiketalouden johtamiseen ja kehittämiseen liittyen.Ulkomainen kirjallisuus keskittyy aluksi mielenterveystyössäkehitetyn konsultaatiotoiminnan kuvaamiseen (Caplan 1970).Myöhemmin konsultaatiota tarkastellaan myös sosiaalityön osana(Kadushin 1977; Gallessich 1982; Coulshed 1990) kuitenkin niinettä tukea on etsitty mielenterveystyön, lääketieteen, pedagogiikantai juridiikan ammattilaisilta. Sosiaalisen parhaiten tuntevatammattilaiset, kuten sosiaalityöntekijät, ovat olleet oman alansakonsultteina sivuroolissa.Konsultaatio on kahden tai useamman ammattihenkilön vapaaehtoinenpohdiskeleva ja tasavertainen neuvottelu, jossa selvitelläänkonsultaatiota pyytäneen työongelmaa (Kasvatusneuvolankonsultaatiotyö 1981, 5). Kyse on kaksisuuntaisesta vuorovaikutusprosessista,jossa kysytään neuvoja kokeneemmalta, annetaanneuvoja ja neuvotellaan yhdessä. Henkilöstä, joka antaa neuvojaja/tai on käytettävissä yhteiseen neuvotteluun, käytetään sanaakonsultti tai asiantuntija. Tässä artikkelissa, kuten Posken verkkokonsultaatiossakin,käytän näitä käsiteitä; (verkko)konsultaatio

20ja (verkko)konsultti. Konsultaatiolla voidaan etsiä keinoja asiakkaantai asiakasryhmän auttamiseksi tai työntekijän auttamiseksiomassa työssään. Konsulttien antama apu voi olla neuvoja, selvennyksiäja toimintaohjeita – tai uusia kysymyksiä ja yhteistäihmettelyä. Työntekijä käyttää harkintansa mukaan saamiaan ideoitaja ehdotuksia tai keksii itse parempia. Konsultaatiotapahtumassavastuu työongelmasta säilyy työntekijällä itsellään.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa on luotuuusi yhteisöllinen toimintatapa, verkkokonsultaatio, tukipalveluksisosiaalialan erityisosaamisen tarpeisiin. Pohjois-Suomi onmaantieteellisesti valtava alue. Etäisyyksien ylittäminen teknisiäapuja hyödyntäen on tarpeellista. Kaupunkikuntia 2 lukuun ottamattaalueen maaseutukunnissa 3 on vähän sosiaalityön tai varhaiskasvatuksenerityisasiantuntijoita. Tavallisesti kuntien sosiaalityöntekijätja päivähoidon lastentarhanopettajat tekevät työtäänyhden tai kahden kollegan kanssa tai yksin.Tässä artikkelissa kuvaan Posken verkkokonsultaatiokeksintöä,josta käytetään nimityksiä Sosiaalikollegan Verkkoneuvoja,Sosiaalikollega tai pelkästään (Posken) verkkokonsultaatio. Sosiaalikollegaon verkkopalvelu Pohjois-Suomen sosiaalialan ammattilaisilleja asiakkaille. Se sisältää paljon muutakin kuin ammattilaistenverkkokonsultaation tai asiakkaiden verkkoneuvonnan.Keskeisiä muita sisältöjä ovat sosiaalialan toimintakäytännöt,menetelmät, asiantuntijat ja ajankohtainen kehittämistyö alan tiedontuottamisessa ja työn vaikuttavuuden osoittamisessa.Konsultit ovat antaneet luvan, että heidän vastauksiaan voidaantoimittaa tutkimus- ja opetuskäyttöön asiakkaiden(=kysyjien) tunnistetiedot häivytettyinä. Kaikki verkkokonsultaatioissakertyneet kysymys-kommentointi-vastaus-prosessit jatkokysymyksineenovat tämän artikkelin aineistosisältönä. Lisäksihyödynnän kysyjiltä ja konsulteilta tulleet palautteet 4 . Kuvaan mitäkonsultaatioissa tapahtuu, kuinka paljon palvelua käytetään,mitä ammattilaiset kysyvät ja millä tavalla konsultit tekevät yh-2 Lappi 4, Pohjois-Pohjanmaa 113 Lappi 17, Pohjois-Pohjanmaa 274 Henkilökohtaiset palautteet kysyjiltä ja konsulteilta, kaksi kertaa vuodessa toistuvatkonsulttien työkokoukset ja kysely konsultaatiopalvelun käyttäjätunnustenhaltijoille keväällä 2007.

teistyötä vastausten rakentamisessa. Konsultaatioiden sisällönanalyysissa keskityn sosiaalityöhön liittyviin kysymyksiin.Verkkokonsultaatiotoiminta, joka kokoaa yhteistoimintaantoisilleen tuntemattomat asiantuntijat ratkomaan alueen kenttätyötekijöiltätulevia ajankohtaisia kysymyksiä, on ilmiönä uusi jamielenkiintoinen. Voidaan hyvin ihmetellä sitä kuinka rakentuusellainen yhteisöllisyys, jossa uskalletaan luottaa myös tuntemattomiin?212 Mitä konsultaatioissa tapahtuuVerkkokonsultaatiota tukipalveluna käyttävät sosiaalialan ammattilaiset,kentän työntekijät. Suurin osa kysymyksistä tulee Pohjois-Suomenmaaseutumaisista kunnista, yleensä kuntien sosiaalitoimistoistaja päiväkodeista. Kysymyksiä lähetetään myös järjestöjentyöpaikoilta, sairaalasta ja kehitysvammalaitoksesta. Poskenomat työntekijät ja verkkokonsultit käyttävät tukipalvelua tarpeentullen.Aluksi konsultointioikeus rajattiin sosiaalityöntekijöille javarhaiskasvattajille. Ensimmäisten vuosien jälkeen palvelu laajennettiinkoko sosiaalitoimen kenttään: sosiaalityöntekijöille, -ohjaajille, etuuskäsittelijöille ja päivähoitajille. Tämä syksynä perustetunpäihdetyön konsulttiryhmän myötä palvelu avataan terveydenhuollonkäyttöön. Ajan oloon harkitaan vielä lastenvalvojientyöhön ja vanhustyöhön erikoistuneiden asiantuntijaryhmienrekrytoimista konsultointiin.Sosiaalikollegan konsultit lähettävät pyydettyihin konsultaatioihinvastaukset viiden vuorokauden kuluessa kysymyksen saapumisesta.Tämä aikaraja on monella tavalla ideaali. Kysyjä voiodottaa ajankohtaiseen pulmaansa vastausta muutaman päivän kuluessa,parhaimmillaan samana päivänä. Konsulteille viiden vuorokaudenaikaraja antaa mahdollisuuden käydä keskinäistä keskustelua,etsiä tietoa asiasta ja kirjoittaa vastausta. Toistuvastieteemme tulee tilanne, ettemme ennätä koota ja lähettää vastaustaviiden vuorokauden kuluessa. Jos näyttää siltä että aikaraja ylittyy,olen ottanut tavakseni viestittää kysyjille viivästymisestäesim. seuraavalla tavalla:

22”Hei, saimme Sinulta viime perjantaina 2 konsultaatiokysymystä,kiitos niistä. Molemmat ovat vaikeita ja pohdimmeverkkokonsulttien kanssa edelleen niiden ratkaisuamuun työmme ohella. Pahoittelemme vastausten viipymistä.Yritämme tämän viikon aikana saada vastaukset koottua.Terveisin Kerttu Vesterinen”Eräs vakituinen kysyjämme vastasi tämänkaltaiseen viestiini:”Hei! Ihmettelinkin jo, missä vastaukset ovat kun on ainatullut niin nopeasti, mikä ollut tosi mukavaa. Onpa toisaaltakiva kuulla, että kysymykset ovat vaikeita, kun niitä on täälläyksin alkuvuoden pyöritellyt, lukenut lakia ja muidenkuntien soveltamisohjeita, eikä ole löytänyt ratkaisuja yksin!Annan molempiin lisätietoa mielelläni, jos tarpeen.”(Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Vammaispalvelun konsultaatio)Konsultaatiopalvelun sisällöstä vastaavana minulle on muodostunutaitiopaikalta eräänlainen luottamussuhde kysyjiin ja konsultteihin.Kysymyksiin tulee suhtautua vakavasti. Jokaiseen SosiaalikolleganVerkkoneuvojasta lähtevään vastaukseen pyritään kokoamaanryhmän kaikkien konsulttien osaaminen ja ymmärrysasiasta. Ystävälliseen ja luotettavaan konsultaatiopalveluun panostaminenon saanut vastakaikua kentän työntekijöiltä. Samatkysyjät palaavat uudelleen käyttämään tukipalvelua. Kysyjät ovatajoittain yhteydessä osaamiskeskuksen työntekijöihin. Kenttätyöntekijöidentuntoja luonnehtii viesti kysyjältä (sosionomi), jokaoli puoli vuotta sosiaalityöntekijän sijaisena. Hän konsultoivammaispalvelun konsulttiryhmää neljä kertaa vaikeissa päätöksentekotilanteissaja kirjoitti:”Olen huomenna viimeisen päivän töissä. N.N. palaa töihin.Kiitokset koko vastaajatiimille avusta [...]” (Kysyjä, vs. sosiaalityöntekijä– Vammaispalvelun konsultaatio)Virassa toimiva kokenut sosiaalityöntekijä N.N. on aiemminkonsultoinut ryhmäämme ja kerran pyysin häneltä palautettapalvelustamme konsulttien työkokoukseen. Kyseisessä kunnassaon opittu luottamaan siihen, että Sosiaalikollegan konsultaatiopalvelustasaa tarpeen tullen tukea ja niinpä sijaisille suositel-

laan käyttäjätunnusten hankkimista. En ole tavannut kiitosviestinlähettänyttä, mutta koska olen koonnut vastaukset kahteen hänenlähettämäänsä kysymykseen, olen puolestani oppinut luottamaanhäneen. Otaksun että hän hakee konsulttiryhmältä vuoropuheluaja kontaktipintaa työlleen ja linjauksilleen ja kuitenkin toimii itsenäisestitukeutuen omaan työryhmäänsä. Vammaispalvelussa ontoisinaan kyse suurista rahoista ihmisten yhdenvertaisen kohtelunja vammaispalvelulain (1987/380) täysi osallisuus -hengen lisäksi.233 Uusi kysymys odottaa käsittelyäEnsimmäisenä verkkopalvelunaan Poske käynnisti lastensuojelunkonsultaation syksyllä 2003, seuraavaksi lakiasiain palvelun keväällä2004, varhaiskasvatuksen palvelun syksyllä 2004, vammaispalvelunalkuvuodesta 2005, toimeentuloturvan palvelun2006 ja päihdetyön palvelun 2007.Neljän vuoden aikana konsultaatiopalveluun on lähetetty316 kysymystä. Niistä 306 on ainutkertaisia, aitoja käytännön kysymyksiäja 10 Sosiaaliportin konsultointikokeiluun liittyviä, joissaei ollut ajankohtaista asiakastilannetta ratkottavana sillä hetkellä.9 4 10142151Lappi (N=151)Pohjois-Pohjanmaa (N=142)Keski-Suomi (N=9)Kainuu (N=4)Sosiaaliportin kokeilu (N=10)Kuvio 1.Verkkokonsultaatiokysymysten lukumäärät alueittain,lokakuu 2003–lokakuu 2007Posken molemmat maakunnat: Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa käyttävätkonsultaatiomahdollisuuksia yhtä paljon määrällisesti. Las-

24tensuojelun konsultaatioon tulee kysymyksiä molemmista maakunnistasamaan tahtiin. Varhaiskasvatuksen kysymyksistä läheskaikki ovat tulleet Pohjois-Pohjanmaalta. Lakikysymyksiä javammaispalvelun kysymyksiä on tullut puolestaan enemmän Lapista.Kaikkiaan kysymyksiä on tullut 19 Lapin kunnasta 5 ja 28Pohjois-Pohjanmaan kunnasta 6 . Kysymysten määrissä ja kysyjiensijaintipaikoissa ilmenevät erot maakunnittain ja kuntienkin osaltakertovat osaamiskeskuksen kehittämistyön sisällöllisten painotusteneroista ja yhteistyöverkostoista eri alueilla.Kun konsultaatiota kysyviä paikkakuntia ajan oloon voi tutkiapitemmällä aikajänteellä, esille nousee kuntia, jotka eivät liitymukaan konsultoimaan eivätkä ehkä muutenkaan ole sosiaalialankehittämisverkostoissa mukana. Kehittäjänä koen huolta näistäkunnista. Miten pääsemme vuoropuheluun myös hiljaisten kuntienkanssa?Taulukoituna alueilta tulleet kysymykset jakautuvat substanssienmukaan seuraavasti:LappiPohjois-PohjanmaaKeski-SuomiKainuuSosiaaliporttiKaikki kysymyksetLastensuojelu 48 45 10 103Lakiasiat 52 14 1 67Varhaiskasvatus 5 65 70Vammaispalvelu 41 18 8 4 71Toimeentuloturva 5 5Päihdetyö -Yhteensä 151 142 9 4 10 316Taulukko 1. Saapuneet kysymykset alueittain ja aiheittain 10/2003–10/2007Konsultaatiopalvelu on käyttäjilleen maksutonta. Pisimpään toimineenlastensuojelun verkkokonsultaation osalta palvelua ko-5 Lapissa on yhteensä 21 kuntaa.6 Pohjois-Pohjanmaalla on yhteensä 38 kuntaa.

keiltiin maksullisena viiden kuukauden ajan, tammi-toukokuussa2004. Maksukokeilu paljasti, ettei ainakaan ensimmäisinä vuosinaole mahdollista kehittää palvelua maksullisena. Sosiaalikolleganlastensuojelun palveluun ei tullut maksukokeilun aikana yhtäänkysymystä.Konsultit osallistuvat verkkoneuvontaan kokemuksen ja kouluttautumisennäkökulmasta eivätkä saa korvausta antamistaan vastauksista.Jos konsultin työnantaja tarvitsee korvausta käytetystätyöajasta, Poske maksaa konsultin työnantajalle niistä konsultaatioprosesseista,joissa kyseinen konsultti on johtanut vastaamista.Yksityisyrittäjille korvataan työajan käyttöä saman periaatteenmukaisesti. Poske vastaa lisäksi konsultaatiopalvelun rakentamisenja ylläpidon aiheuttamista kustannuksista kehittämistyönä.254 Vaikeat tilanteet konsultaatioonVerkkokonsultaatioon välittyvät työn vaikeat tilanteet; asiakastyönosalta mahdollisesti vaikeimmat. Konsulteille lähetetään kysymyksiä,joita ei itsenäisesti tai työyhteisön kanssa ole voitu ratkaista.Kyse on usein akuutista, hankalaksi koetusta asiakastilanteesta.Kysymyksistä, jatkokysymyksistä ja kysyjien palautteistavoi päätellä, että konsultaatioita on edeltänyt pitempi tai lyhyempiharkinta-aika, jolloin työntekijä on yrittänyt ratkoa tilannetta ominavuin, hakemalla tietoa ja keskustelemalla asiasta omassa työyhteisössäänja asiakkaan kanssa. Kysymyksessä kuvattu tilanne voiolla ainutkertainen, asiakkaan kannalta ratkaiseva elämäntilanne,tapahtuma tai kriisi, jossa viranomaisten työ joutuu koetteille jajossa tavanomaiset toimintatavat ja palvelut eivät ehkä ole riittäviätai mahdollisia. Tai kyseessä on työntekijälle uusi, vieras javaikea työtilanne – tai työntekijä havahtuu kysymään onko tapanitai työyhteisöni tapa toimia oikea ja pitäisikö sitä muuttaa.Lastensuojelun konsultaatioissa toistuvat lasten huostaanottoihinja sijaishuoltoon liittyvät kysymykset. Vammaispalvelunkonsultaatioissa korostuvat vammaispalvelupäätösten yksityiskohtaisetperustelut ja tarkka ammattityön vaatimus. Toimeentuloturvankonsultaatioissa kysytään mm. sanktioiden käyttämisen

26perusteista, esimerkiksi toimeentulotuen perusosan alentamisesta20–40%. Esillä on jatkuvasti sosiaalityön kaksi ulottuvuutta; tukija kontrolli lyövät kättä näkyvästi.Tyypittelen seuraavaksi sosiaalityön substanssiin liittyvienkysymysten sisältöjä. Tarkasteluni kohdentuu lastensuojelun, lakiasioiden,vammaispalvelun ja toimeentuloturvan kysymyksiin(246 prosessia). Jaan sosiaalityöhön liittyvät kysymykset neljäänteemaan tai kysymystyyppiin:1) Päätöksentekotilanteet2) Työkäytännöt ja työssä eteneminen3) Periaatteet, etiikka4) YksityiskohdatKolme ensiksi mainittua teemaa koetaan konsulttien työssähaastaviksi ja vaikeiksi. Neljäs kysymystyyppi, joka pitää sisälläänyksityiskohtien tarkistamista, koetaan helpommaksi ja nämäkysymykset tuntuvat keventävän asiantuntijatyötä. Kaikkien kysymystenosalta konsultaatiovastaaminen edellyttää intensiivistäpaneutumista ja erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta, näin on laitamyös yksityiskohtaisten teknisten kysymysten osalta.Yhdestä kysymyksestä voi löytyä useampia teemoja. Konsultitmyös käsittelevät kysymyksiä painottaen näkemystään johonkinteemaan. Onkin tavallista, että kysymykseen voidaan vastatamonilla eri tavoilla. Posken verkkokonsulttiryhmien yhteistyölläpyritään kuitenkin varmistamaan sitä, että vastataan siihenmitä kysyjä kysyy 7 . Varhaiskasvatuksen konsultaatiokysymykset(70 prosessia) olen jättänyt sisältöanalyysini ulkopuolelle. Varhaiskasvatuksenkonsultaatioita on tarkastellut Hannakaarina Sarvela(2007) teoksessa Erityisvarhaiskasvatusta yli kuntarajojen.Olen perehtynyt myös varhaiskasvatuksen kysymyksiin ja otaksunettä tämä tyypittelyni voi soveltua myös niihin.7 Ohjeena: huomioi kysymys- tai huutomerkein varustetut lauseet.

271. Päätöksentekotilanteet2. Työkäytännöt jatyössä eteneminen3. Periaatteet, etiikka4. YksityiskohdatKuvio 2.Kysymysten sisältöjäPäätöksentekotilanteisiin liittyvissä kysymyksissä työtekijälläon ratkaistavanaan jokin viranomaispäätös. Kuntien sosiaalitoimistoissatyötä tekevillä sosiaalityöntekijöillä on paljon valtaa(vrt. Juhila 2006, 166–175; Lahtela 2004, 62–68; Saurama 2005,272–275). Julkisen vallan tehtäviä tehdään ns. virkavastuulla.Tämä edellyttää korkeata koulutusta ja intensiivistä paneutumistasekä asiakkaiden tilanteisiin, yhteiskuntapolitiikkaan että toimintaasääteleviin normeihin (lait ja niiden henki) ja arvoihin. Julkisenvallan käyttöön liittyy erityinen huolellisuuden, oikeudellisuudenja tasapuolisuuden vaatimus. On luonnollista, että sosiaalityöntekijätkokevat epävarmuutta päätöksiä tehdessään. Päätöksentekotilanteisiinliittyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:”Asiakas pyytää nähtäväkseen omia asiakirjoja. Miten menettelenasiassa ja mitä tietoja tulee antaa, pitääkö asiassapyytää lupaa […]?” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Lakiasiainkonsultaatio)”Voiko kunta/esittelijä olla viemättä asiaa lautakunnan käsiteltäväksi?Kumpi kunta tässä nyt tekee toimenpiteen elihuostaanoton; me jotka jatkoimme avohuollon sijoitusta vainykyinen kotikunta?” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Lastensuojelunkonsultaatio)”Huomioinko vuokravakuuden toimeentulotukilaskelmassamenona? Ja jos en huomioi, miten perustelen kielteistä kan-

28taani?” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Toimeentuloturvankonsultaatio)”Kysymykseni liittyy keittiön muutostöihin ja kodinkoneisiin.[…] korvataanko kokonaisuudessa vai puolet (apuvälineenä)?Mitä mieltä olette astianpesukoneesta?” (Kysyjä,vs. sosiaalityöntekijä – Vammaispalvelun konsultaatio)Monet keskenään ristiriitaiset paineet päätöksenteon valmisteluprosessissaahdistavat työntekijöitä. Heillä on edessään hakemuksia,joiden tasapuolinen ja oikeudenmukainen, mutta yksilölliseenharkintaan perustuva käsittely painaa mieltä. Kuntatalouden huonotilanne on työntekijöiden tiedossa ja he tuntevat toisinaan olevansakäveleviä kulueriä sekä omien palkkakustannusten että tekemiensäasiakaspäätösten kautta. Työntekijät kuvaavat kuitenkinkykenevänsä painamaan taka-alalle kuntien talousvaikeudet. Heselvittävät mitä lait ja asetukset asiasta sanovat. Tavallista on, etteilaeista löydy yksiselitteistä, selkeätä vastausta. Seuraavaksi soitellaankollegoille naapurikuntiin, onko heillä ollut vastaavia hakemuksia.Sitten selaillaan korkeimman hallinto-oikeuden päätökset.Tässä vaiheessa mieleen voi tulla: jospa tuki päätöksen tekemiseenlöytyisikin verkkokonsulttiryhmän kautta?Toisinaan myös konsultit toteavat sen tosiasian, ettei kysytystäasiasta ole oikeushistoriassa ennakkotapauksia. Sosiaalinenkokonaisarviointi ja ennakointi astuvat silloin vahvaan rooliin jakonsulttien tulee voida esittää kysyjälle perusteltu kannanotto.Konsultit eivät päätä kysyjän puolesta Konsultaatioilla on kuitenkinvaikutusta siihen, millaisiin päätöksiin työntekijät päätyvät:”Kiitos vastauksesta, joka myötäili suuresti omaa käsitystämmeasiasta. Olen tehnyt verkkokonsultaatioon tänävuonna 3 kysymystä ja joskus aiemmin pari kysymystä.Kyllä vastauksillanne on vaikutusta etenkin silloin, kuntyöntekijänä on ollut kahden vaiheilla, kumpaan ratkaisuunpäätyy. Jos vastauksenne tukee toista mielessä ollutta vaihtoehtoa,niin kyllä se oma vaakakuppikin alkaa kallistua sillepuolelle.” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Lakiasiain konsultaatio)”Mikä oli verkkokonsulttien merkitys? Sain tukea, että entehnyt väärin tehdessäni hylkäävän päätöksen. Tuki tulikuntaa korkeammalta asiantuntijataholta. Verkkokonsultti-

en tuki oli osa prosessia, kokemus myös siitä, ettei yhtä oikeaaratkaisua yleensäkään aina ole olemassa. […] Lopultakinolet aika yksin päätöksenteossa ristiriitaisten tietojenja odotuksien keskellä, koska toimivalta on Sinulle annettu.Työntekijän tulisi osata aina harkita yksilöllinen tilanne jatarve ja huomioida tasapuolisuus, objektiivisuus, taloudellisuus,laillisuus, säästäväisyys eli miten olla hyvä sosiaalityöntekijä,ainakin riittävän hyvä.” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä– Vammaispalvelun konsultaatio)Työn käytäntöihin ja työssä etenemiseen liittyvät kysymyksetkäsittelevät yleensä vaikeita asiakastilanteita, jotka vaativat käytännöllisiätekoja ja työntekijän aktiivista toimintaa. Tilanteisiinvoi kytkeytyä moraalisia kysymyksiä ja työntekijä epäröi toimiakovai ei. Ja jos toimii niin kuinka tulisi edetä? Vaativissa, vaikeissalastensuojelun, vammaispalvelun tai aikuissosiaalityönasiakastilanteissa voi olla erimielisyyksiä asiakasperheen sisällätai työntekijän ja asiakkaan välillä. Kyseessä voi olla isompi taipienempi taloudellinen etuus tai isompi tai pienempi ihmistenelämään liittyvä palvelu, tukitoimi tai kontrollia sisältävä puuttuminen.Joka tapauksessa työntekijä miettii kuinka hänen tulisitoimia suhteessa asiakkaaseen tai hänen perheeseensä. Moniin tilanteisiinliittyvät vaatimukset yhdenvertaisesta kohtelusta, kuntiensoveltamisohjeista ja yksilöllisen harkinnan rajoista.Näistä kysymyksistä käydään konsulttien kesken paljonkeskustelua, rikastetaan näkemystä asiasta ja toimintavaihtoehdoista.Voidaan myös kiistellä menettelytavoista ja niiden vaikutuksista.Niinpä ei olekaan tavatonta, että näihin kysymyksiin vastaaminenvaatii aikaa ja vastaukset saattavat sisältää menetelmien,toimintatapojen ja palvelujärjestelmän yksityiskohtien napakkaaohjaamista.”Liittyen paikkakuntamme heikkoihin kulkuyhteyksiin,kuinka paljon niillä tulee olla vaikutusta kuljetuspalvelupäätöksiin?Kyseessä on hakija, joka […] ” (Kysyjä, vs. sosiaalityöntekijä-lastenvalvoja– Vammaispalvelun konsultaatio)”Kysymykseni koskee toimeentulotuen perusosan alentamistatilanteessa, jossa toimeentulotuen hakija on ilmoittanuttyövoimatoimistoon […] Olen keskustellut sekä hakijanettä […] kanssa ja näkemykset ovat ristiriitaiset. Onko täl-29

30laisessa tilanteessa oikein alentaa perusosaa sillä perusteella,ettei ole työmarkkinoiden käytettävissä vai onko […]?Olen kertonut hakijalle, että oikeudenmukaisen päätöksensaamiseksi teen verkkokonsultaation teille.” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä– Toimeentuloturvan konsultaatio)”Pyytäisin hyviä neuvoja teiltä. Mielestäni lapset pitäisi ottaahuostaan, mutta kuka ryhtyy toimenpiteisiin? Kotikuntaei tee elettäkään asian eteen. Tällainen [ilmaus lasten perheestä]on vaikea sijoittaa […] Ja onko juuri meidän tehtäväse päätös????” (Kysyjä, sosiaalityötekijä – Lastensuojelunkonsultaatio)”Meillä on asiakkaana lapsi, joka [seikkaperäinen kuvausperheestä, lapsesta ja vaikeuksista]. Olemme täällä pohtineet[tukitoimia]. Olemme tehneet [tukitoimia]. Lisäksisaimme perheen hoitoon. Mitä sanoo lastensuojelulaki: saakotällaista yksilöllistä [tukitoimea] käyttää ls-lain mukaan,vai pitäisikö lapsi sijoittaa? Pikaisiin kuulemisiin.” (Kysyjä,perusturvajohtaja-lastenvalvoja – Lastensuojelun konsultaatio)Periaatteelliset kysymykset sisältävät arvoihin, moraaliin ja eettisiinperiaatteisiin liittyviä pulmatilanteita. Kysymyksissä on ihmisoikeuksiin,tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä asioitakuten syntymättömän lapsen suojeluun, vanhuksen itsemääräämisoikeuteen,lasten osallisuuteen tai seksuaaliseen suojaikärajaan,toimeentulotuen tai vammaispalvelun soveltamisohjeisiinliittyvät konsultaatiot. Periaatteelliset kysymykset aktivoituvatmyös konsulttien työssä silloin kun kysymykseen sisältyy vaikkapasyrjivä toimintatapa päihdeongelmaisten tai rikoksesta tuomittujenkohtelussa.Periaatteita ja eettisiä kysymyksiä työntekijät nostavat esillekonsultaatioissa esimerkiksi silloin kun heillä on ristiriitaisia tilanteitajoihinkin käytäntöihin liittyen. Lainsäädäntö asettaa käytännöntyöhön kiistämättömiä reunaehtoja. Lainsäädännön tulkintaon kuitenkin vaikeaa ja vaikeutta korostavat kirjavat käytännöntilanteet. Lainopillisia sisältöjä löytyy hyvin monista konsultaatiokysymyksistä.Periaatteelliset kysymykset ja eettiset vaatimuksetovat sosiaalityön keskeistä sisältöä. Monesti näitä kysymyksiä

lähetetään lakiasiain konsulttiryhmälle, jotta asiaan saadaan varmastilakimiesten kannanotto 8 .”Esimies painostaa kilpailuttamaan lastensuojelun sijaishuollonpalveluja eli lähinnä ammatillisia perhekoteja. Mikäon lain mukainen "pakko" kilpailuttaa sijaishuollon palvelutvai onko sitä? Tuntuu täysin turhalta työltä kun sijoituksiaei ole edes joka vuosi ja aina kun on, niin paikka haetaanlapsen tarpeiden ym. tilanteen mukaan. Tiedättekö onko[…] läänissä kunnat kilpailuttaneet?” (Kysyjä, johtava sosiaalityöntekijä– Lakiasiain konsultaatio)”Mitä tiedätte syntymättömän lapsen suojelusta? Miten suojellaansikiötä odottavan äidin päihteiden käytöltä? Onkoteillä kokemuksia tällaisesta yhtälöstä? Olemme neuvottomia.”(Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Lastensuojelun konsultaatio)”Lastensuojeluilmoituksessa kerrotaan […] perheväkivallasta.Pohdimme nyt seuraavanlaisen lähestymis- ja selvittelytavanlaillisuutta [...] Ajattelimme ensiarvoisen tärkeääolevan nyt kaikkien lasten kuulemisen. Mietimme, voisimmekoensin tavata [...] Pohdimme myös sitä, voisimmekojututtaa perheen alaikäisiä lapsia ilman vanhempien lupaa?”(Kysyjä, sosiaalityöntekijä-lastenvalvoja – Lakiasiain konsultaatio)Yksityiskohtiin liittyvät tarkennukset vaikuttavat ensilukemaltahelpoilta. Tällöin työntekijä tarkistaa jotakin teknisluonteista yksityiskohtaakonsultaatiolla. Konsulttien keskinäisessä keskustelussanämä kysymykset saattavat herättää spontaaneja ilon ilmauksia,kun vastuulliseen asiantuntijatyöhön tulee välillä tehtävä,joka vaikuttaa helpolta. Tapahtuu myös niin, etteivät konsultitosaa yksityiskohtia yhtään paremmin kuin kenttätyöntekijätkään –ja taas ollaan tutkimusmatkalla. Tarkentaviin kysymyksiin liittyymyös periaatteellisia asioita, lainsäädännön tulkintaa ja sosiaalityönyksityiskohtaista menetelmällistä ohjaustarvetta. Näitäkinkysymyksiä lähettävät sekä vähän aikaa kenttätyössä toimineetettä jo pitkän työuran omaavat sosiaalityöntekijät.318 Lakiasiain, lastensuojelun, toimeentuloturvan ja vammaispalvelun konsulttiryhmissätoimii jokaisessa 2 lakimieskonsulttia. Vastauksen kokoaja ja lähettäjävoi näissä ryhmissä kuitenkin olla joku muu kuin lakimies.

32”Nyt kysynkin, miten näihin varauloskäyntien rakentamisiintulisi suhtautua? Ovatko ne välttämättömiä muutostöitä,jos yksi kulkureitti sisältä ulos on toimiva ja turvallinen?”(Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Vammaispalvelun konsultaatio)”Jos olen tulkinnut oikein lakia, niin pitääkö dnatutkimuksiavarten saada ex-vaimon sekä laillisten perillistenlupa?” (Kysyjä, lastenvalvoja – Lastensuojelun konsultaatio)”Pitääkö sijaishuoltopaikan muutosasia alistaa lääninhallitukseen[tarkoittaa hallinto-oikeuteen] samoin edellytyksinkuin huostaanottopäätös? Vai koskeeko alistus vain huostaanottoa?”(Kysyjä, sosiaalityöntekijä – Lastensuojelunkonsultaatio)”Miten haetaan alaikäiselle lapselle edunvalvojan sijaistaoikeudenkäyntiä varten? Kuka laittaa edunvalvojan sijaisasianvireille? Sosiaalityöntekijä vai joku muu? Vai pitääköviedä lautakuntaan? Pitääkö vanhemmille ilmoittaaasian vireille laitosta? Mihin anomus edunvalvojasta laitetaan:käräjäoikeuteen vai maistraattiin?” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä– Lastensuojelun konsultaatio)”Mieltäni vaivaa pieni asia elatus ym. sopimuksista. Osakunnista tekee sopimukset kolmena alkuperäisenä kappaleenaja osa yhtenä, jolloin muille osapuolille kuin lapsenedustajalle tulee sopimuksesta kopio. Kysynkin kumpi onoikea tapa tehdä sopimukset? Mikäli elatussopimukset tehdäänkolmena alkuperäisenä kappaleena niin onko lapsenedustajan kappale se, joka toimitetaan tarvittaessa ulosottoon?”(Kysyjä, sosiaalityöntekijä-lastenvalvoja – Lakiasiainkonsultaatio)

335 Sisäinen kommentointiKonsulttien ryhmätoiminta ja tiedon keskinäinen jakaminen onPosken verkkokonsultaatiokeksinnön ehkä tärkein kulmakivi. Onerittäin tarpeellista, että konsultit keskustelevat keskenään ennenkuin vastausta kysymykseen lähdetään kokoamaan. Lähtötilannekonsulteilla on usein samankaltainen kuin kysyjällä; konsultitepäröivät, ihmettelevät tilannetta ja muistelevat mitä aikaisemminovat itse samankaltaisissa tilanteissa tehneet. Konsulteilla on ohjeenajoka kerran kysymystä aukaistessaan kommentoida yhteisellekommentointipalstalle mitä miettii kysymyksen suhteen. Vuosienmyötä olemme rohkaistuneet kirjoittamaan myös epävarmuuttammetai tietämättömyyttämme asioista ja se on osoittautunuterittäin tärkeäksi seikaksi:”Iltaa; tämä on minulle vaikea kysymys, en taida osata auttaa.”(Konsultti – Vammaispalvelun konsultaatio)Kysymysten kommentointi oli aluksi niukempaa kunnes harjaannuimmehuomaamaan, että siitä on hyötyä vastauksen kokoamisessa.Eräs lastensuojelun aktiivisista konsulteista nimittää tätätyövaihetta totaalikierroksen läpikäymiseksi ennen vastaamista.Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki (ainakin vastausvuorossa olevat)lastensuojelun konsultit kommentoivat kysymystä ennen kuinryhdytään tunnustelemaan kuka ryhmästä vastauksen kokoaisi.Harvoin saadaan kaikkia konsultteja viiden vuorokauden sisällätotaalikierrokselle, mutta jokaisesta kommentista on hyötyä, myösniistä joissa sanotaan että ei kykene ottamaan kantaa. Tärkeiltänäyttäytyviä asenteita yhteistoiminnalliseen työskentelyyn ja ongelmanratkaisuun(Sahlberg & Leppilampi 1994, 138–139) ovatmyönteinen asennoituminen, toisten ajatusten arvostaminen, rakentavasuhtautuminen alustaviin ideoihin ja luottamus siihen, ettäratkaisuja löytyy.Kysymys välittyy yhtä aikaa kaikille konsulttiryhmään kuuluvillevastaajille. Ryhmien jäsenten lukumäärät vaihtelevat 9 .Vastaajat esitellään Sosiaalikollegassa kuvallisilla henkilökorteil-9 Konsulttiryhmissä syksyllä 2007: lakiasiat 3, lastensuojelu 12, päihdetyö 10,toimeentuloturva 7, vammaispalvelu 10 ja varhaiskasvatus 9 vastaajaa.

34la, niin että kysyjät ja heidän asiakkaansa voivat etukäteen nähdäkenelle kysymys menee. Konsultit keskustelevat aiheesta tietosuojatussaympäristössä. Kaikkien tiedosta kumuloituva vastauson paljon enemmän kuin yksin työskennellen annettu. Konsultitoppivat tästä kaikesta eniten. On aitiopaikka saada olla mukanakonsulttiryhmässä ja jakaa tietoa ja ymmärrystä asiantuntijoidenkesken. Eräs juristikonsultti, joka toimi lastensuojelun vastaajaryhmässäreilun vuoden ajan ja kokosi yhteensä 21 kysymykseenvastaukset ja nipun jatkovastuksia, kirjoitti ryhmälle toisiin tehtäviinsiirtyessään:”Tuhannet kiitokset opettavista kokemuksista ja mielenkiintoisistatapaamisista tähän saakka, palaamme taas, kun onlumi maas!” (Konsultti – Lastensuojelun konsultaatio)Konsulttien yhteistoiminta harjaannuttaa sosiaalialalle eksperttejä.Tekemällä intensiivisesti ja pitkäkestoisesti kirjallisia konsultaatioitakonsultit oppivat paljon sosiaalialasta ja sen erityiskysymyksistä.Olen toiminut palvelun sisältöjen koordinaattorina kokoajan ja tiedän oppineeni paljon sosiaalityön ja sosiaalialan ajankohtaisistasisällöistä.Konsultointi vaatii oman aikansa. Verkossa työskentely vapauttaatarkasta kellonajasta ja toiset meistä myös paikasta, muttaoman muun työn ohella konsulttina toimiminen on ajoittain uuvuttavaa.Kysymysten lukeminen on nopeasti tehty ja alkuvaiheenkommentointikin. Vastausten kokoamiseen sen sijaan menee aikaa.Vaikka vastauksen ehtisikin kirjoittaa esimerkiksi puolessatunnissa, on sen taustatyöhön saattanut mennä monta tuntia, kunetsii asiasta tietoa, soittaa tietosuojavaltuutetulle, sosiaali- ja terveysministeriöön,Turun lastenvalvojalle tms. Koko ajan (max. 5vrk), kun kysymys odottaa käsittelyä, takaraivossa elää muistutus,että jotakin on kesken ja pitäisi toimia. On kuitenkin helpottavaa,kun konsulttiryhmään kuuluu useampia henkilöitä ja voimme jakaavastuuta vastausten kirjoittamisesta.Konsultit toimivat ryhmissä sopimuksen mukaisesti vuodenkerrallaan, tavallisesti useita vuosia peräkkäin. Sosiaalialan kehittymisenkannalta on oleellista, että kenttätyön tukena toimii hyvälaatuinenkonsultaatiojärjestelmä, jossa konsultaation antajinaovat alan omat ammattilaiset. Juridinen, lääketieteellinen, pedagoginenja psykologinen konsultaatio ovat asia erikseen eikä nii-

den merkitystä tule vähätellä. Posken tapa yhdistää eri tieteenalojenammattilaisia samaan konsulttiryhmään 10 ja yhteistoimintaanon osoittautunut hedelmälliseksi vaihtoehdoksi. Konsultit tekevätasiantuntijatyötään innostuneesti ja he, joilla on ajankäyttöön liittyviähankaluuksia, lähettävät minulle tai ryhmän jäsenille pahoitteleviaviestejä, kun eivät ehdi osallistua niin paljoa kuin tahtoisivat.Tämä kaikki viestittää korkeata motivaatiota, sitoutumista javastuun kantoa. Osa konsulteista on pyytänyt välivuotta tai siirtynytpois konsultointitehtävästä. Kiitos teille kaikille mukana olleilleja tervetuloa takaisin! Kiitos teille jotka tällä hetkellä toimittekonsultteina! Tervetuloa te, jotka olette tulossa Sosiaalikollegankonsulteiksi! Tarvitsemme konsulttiryhmiimme elävyyttä javaihtuvuutta. On mukava nähdä kuinka konsultiksi vaihtuu jokukysyjistämme.Pohjoissuomalainen suoruus, reiluus ja yhteistyön helppousovat paljolti auttaneet verkkokonsultteja yhteistoimintaan. Pohjoisenmaakunnissa ei ole kovin paljoa sosiaalialan toimijoita. Onollut ilo löytää konsultoinnista kiinnostuneita kysyjiä ja vastaajia.Vaatii rohkeutta asettaa oma asiantuntijuus muiden nähtäville jakäytettäväksi. Kiitos konsulttien työyhteisöille ja esimiehille siitä,että sallitte työntekijöiden konsultoivan verkossa työajallaanoman työnsä kehittämisen nimissä. Kiitos konsulteille että kommentoitteja vastaatte. Tiedän ettette ehdi sitä tehdä joka kertatyöajallanne, suurkiitos talkooavusta!356 Vastaus on saapunutKysyjiä ohjeistetaan tiedottamaan verkkokonsultaatiosta asiakkaalleen.Työntekijöille ei ole helppoa liittää asiakasta konsultaatioonja asiakas on harvoin läsnä kysymyksenteossa. Kysymyksettehdään siten, että asiakkaan tai asiakasperheen tunnistetiedothäivytetään. Työntekijät eivät tietojemme mukaan myöskään systemaattisestiesittele asiakkaalleen konsultaatiovastauksia. Pyrkimyksenäkoko alan kehittämisessä on asiakkaan osallisuus, joten10Yhteistyötä Sosiaalikollegan konsulttiryhmissä tekevät sosiaalityöntekijät, lastentarhanopettajat,lakimiehet, lastenpsykiatri, puheterapeutti, päihdetyöntekijätja monikulttuurikonsultti

36toivottavasti tässä tapahtuu muutosta avoimempaan suuntaan.Toiset kysyjistä ilmaisevat keskustelevansa asiakkaansa kanssaennen konsultaatiota ja sopivansa asiakkaan kanssa palvelusta.Harvoin asiakas soittaa osaamiskeskukseen ja pyytää saada ennakkoontietoja palvelusta. Toiset työntekijät kertovat konsultaatiostaasiakkaalleen konsultaation kestäessä:”Asiakas soittelee ja kyselee hakemuksensa käsittelyvaihetta.Selvitän, että se on asiatuntijaraadin pohdittavana tällänykytekniikalla. Ihmettelemme vähän yhdessä, miten ratkaisuntekeminen asiassa on vaikea.” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä– Vammaispalvelun konsultaatio)Voimme ennakoida että asiakkaan oikeus sosiaalialan konsultaatioontulee vahvemmin esille tulevina vuosina. Kun konsultaatiotoimintavakiintuu ja tietoisuus siitä kasvaa, luultavasti myös luottamusja avoimuus asiakkaiden mukanaololle lisääntyvät. Tuntuuluonnolliselta, että ammattilaiset alkuvuosina harjoittelevat tukipalvelunkäyttöä. Toivottavasti he ajan oloon käyttävät sitä tietoisestija avoimesti asiakkaidensa kanssa.Konsultaatioista nousee esille ennen puhumattomia, outojaasioita, alleviivattuja tilanteita sosiaalityössä, joita harvoin näkeekäsiteltävän alan oppikirjoissa. Konsultaatiot nostavat esille alankehittämistarpeita, resursoinnin puutteita, normivajeita jne. Kysymyksetilmaisevat oleellisia ja merkityksellisiä asioita ajankohtaisistasosiaalityön asiakastilanteista Pohjois-Suomessa ja Keski-Suomessa. Kun kysyjä kirjoittaa ja lähettää kysymyksensä, häntekee samalla sosiaalityön historiaa. Hän kysyy neuvoa ehkä ensimmäisenäSuomessa johonkin uuteen tilanteeseen. Tai hän toistaakysymyksellään samaa vaikeutta mitä jo kymmenet työntekijätennen häntä ovat kirjanneet.Miten esille tulevia pulmia tulisi nostaa esille yleisemminkäsiteltäväksi tai kehitettäväksi? Tämä kysymys asettaa meidätkonsultteina erittäin vastuunalaiseen rooliin. Maassamme on linjattu,että asiakastyön kehittämisyksiköissä toimivilla työntekijöillätulisi olla seutukunnallista kehittämisvastuuta ja samalla konsultointivelvollisuus.Tämä avaisi näille konsulteille suoran väylänkehittää niitä käytäntöjä, jotka nostetaan ongelmallisina esillekonsultaatiokysymyksissä.

Kun tarkastellaan Posken konsultaatioita sen suhteen, kuinkapaljon kysymyksiä on tullut vuosittain verkkopalveluun, toiminnanalkuvuosina näyttää tulleen enemmän kysymyksiä. Vuosina2004 ja 2005 varhaiskasvatuksen SYKE -hankkeeseen liittyentehtiin konsultaatiotoimintaa tunnetuksi ja ohjattiin palvelunkäyttöä. Sosiaaliportin 10 testikysymystä vaikuttavat lastensuojelunkysymysten lukumäärään nostavasti vuonna 2005.372003 2004 2005 2006 2007 Yhteensä8 84 98 66 60 316Taulukko 2. Saapuneiden kysymysten lukumäärä vuosittainOlemme tiedottaneet palvelusta maltillisesti. Työkokouksissa, tapahtumissa,seminaareissa asiasta on kerrottu ja kentän työntekijöilleon lähetetty konsultaatiopalvelusta tietoa sähköpostitse.Tiedottamista tulee jatkaa ja tehostaa.Kun vuosittain tulleita kysymyksiä katsellaan substanssialueittain,havaitaan että alkuvuosina varhaiskasvatuksen ja lakiasiainpalveluun on tullut enemmän kysymyksiä kuin myöhempinävuosina. Luullakseni totta on myös se, että kovin paine tämänkaltaiseenkonsultointiin on purkautunut ja nyt kun toiminta on vakiintuneempaa,kentältä kaikuu konsultaatioon ne prosessit mitkäsinne kuuluvatkin.60504030201002003 2004 2005 2006 2007Lastensuojelu Lakiasiat Varhaiskasvatus Vammaispalvelu Toimeentuloturva PäihdetyöKuvio 3.Kysymykset subtanssialueittain eri vuosina

38Konsultaation kehittämisen avainkysymyksiksi ovat nousseet sosiaalityönsisältöjen, menetelmien ja työprosessien näkyväksi tekemisenmerkitys. Työntekijällä on paljon helpompaa kysyä apuatyöprosessiin, jonka etenemisen, vaiheet ja toimintakäytännöt häntunnistaa. Konsultaatiojärjestelmän rakentumisen ja konsultaationvälittymisen osalta avainasemassa näyttävät olevan sosiaalialanosaamiskeskukset, asiakastyön kehittämisyksiköt, Stakesin Sosiaaliporttija sosiaali- ja terveysministeriö.Kiitos kysymyksestä. Sanapari on vilpitön kiitos kaikistakysymyksistä, joita Sosiaalikollegan konsultit vastaanottavat konsultaatiopalveluumme.Ilman kirjoitettuja kysymyksiä ei olisi olemassakonsultaatioita, ei ainakaan verkossa. Määrä ei kuitenkaanole itsetarkoitus eikä kysymyksiä tarvitse keinotekoisesti lisätä.Jokainen tarpeesta lähtevä kysymys on tervetullut. Yritämme auttaaparhaamme mukaan.”Viimein sähköpostissa on viesti, että konsultin vastaus onsaapunut. Luen vastauksen useamman kerran. Tulkintanivastuksesta on, että kielteiseen päätökseen on perusteet,mutta myönteinenkään ei ole vastoin lakia eikä asetusta.No, helpottaahan sekin, että tiedän tekeväni ”oikein”, joshylkään tai myönnän tuen.” (Kysyjä, sosiaalityöntekijä –Vammaispalvelun konsultaatio)

LUOTTAMUS VERKKOKONSULTOINNIN EDELLYTYK-SENÄ JA SEURAUKSENA39Kari MatelaLuottamus -sanan sisältö voi sekä arkikielessä että tutkimuksessavaihdella. Käsittelytapani kannalta tarkoituksenmukaisin onSheppardin ja Tuchinskyn (1996) määritelmä, jossa luottamus jaotellaanuhkaan, tietoon tai identifikaatioon perustuvaksi luottavaksiasenteeksi toista yksilöä tai organisaatiota kohtaan.Uhkaan perustuva luottamus on laskelmoitua ja nojaa jatkuvanyhteistyön tarpeeseen; yhteistyö koetaan liian tärkeäksi, jottasen voisi asettaa kyseenalaiseksi epäilemällä toista osapuolta. Tietoonperustuva luottamus rakentuu yhteistyökumppanin osoittautuessakerta toisensa jälkeen luottamuksen arvoiseksi. Identifikaatioonpohjautuva luottamus syntyy, kun osapuolet sisäistävät toistensakeskeiset arvot ja päämäärät.Verkkokonsultaatiossa voisi olla luontevaa keskittyä tietoon– siitähän työ rakentuu – mutta pidän perusteltuna pitää mielessämyös kahden muun edellä mainitun tekijän vaikutus luottamuksenrakentumiseen ja ylläpitämiseen. Uhkaan perustuva näkökulmatuntuu etäiseltä, mutta konsultaatiota käyttävien viranhaltijoidenratkaisupakko tulee lähelle uhkaperustetta: riskiä ei voi jättää ottamatta,voi vain valita, käyttääkö ratkaisun perusteena vain omaatietotaitoa vai hakeeko tukea muilta. Identifikaatioperuste tuleehyvin lähelle ammatissa toimivien eettistä, ammatillista ja ideologistayhteisymmärrystä.Tietoon ja asiantuntemukseen perustuvien organisaatioidensisäisen ja organisaatioiden välisen luottamuksen ympärillä käytävänkeskustelun ja tutkimuksen päähuomio on yleensä siinä, mitenluottamus tai sen puute vaikuttavat organisaation toimintakykyyn.Taloustieteellisessä keskustelussa luottamuksen on muunmuassa väitetty pienentävän transaktiokustannuksia (etsintä, ennakkokontrolli,valvonta, jälkikäteistarkastus) helpottaessaan asioistasopimista ja vähentäessään suoran kontrollin tarvetta. Sosiologisessaajattelussa luottamus on omiaan vähentämään toimijoi-

40den välisen yhteistyön monimutkaisuutta. Lisäksi sen ajatellaantuovan organisatorisia joustoja, mahdollistavan vallan ja vastuunhajauttamisen lähemmäs varsinaisia työprosesseja sekä edistävänorganisaation kykyä omaksua ja luoda uutta tietoa (Koivumäki2006, Blomqvist 2006.)Työorganisaatioissa tehty, luottamusta koskeva, tutkimus ontuottanut sekä odotettuja että odottamattomia, jopa paradoksaalisiatuloksia. Työyhteisöissä ja yhteisöjen kesken tarvitaan välttämättäluottamusta, mutta kokonaan toinen kysymys on, mitenluottamus rakentuu, miten sitä ylläpidetään ja mitkä tekijät sitäuhkaavat.Esimerkiksi ajan ja yhteistyön keston suhde luottamuksenrakentumiseen on jakanut tuloksia. Toisaalta on tuettu sitä arkiajattelullekintuttua käsitystä, että yhteistyösuhteen pitempi kestojohtaa automaattisesti parempaan luottamukseen. On kuitenkinlukuisia työorganisaatioita koskevia tutkimuksia, joista voi tehdävain suurin varauksin tällaisia päätelmiä. (Leana & van Buren1999, Koivumäki ym. 2006).Oman erityispiirteensä lastensuojelun verkkokonsultaatiossatarvittavan ja rakentuvan luottamuksen arvioimiselle tuo se, ettäkonsultaatiossa tuotettavaa tietoa käytetään tärkeissä lakisääteisissäviranomaistehtävissä. Suomalaisen julkishallinnon ”kilpailuvaltiksi”nimetty luottamus ja ennustettavuus (Luoma-aho 2005)perustuu luottamusta herättävään ja ammattitaitoiseen tiedonkäyttöön.Luottamusketjun varassaVerkkokonsultaatiossa rakentuu eräänlainen luottamusketju:verkkokonsulttien luottamus konsultaation käyttäjien ammattitaitoon,käyttäjien luottamus konsulttien asiantuntemukseen ja kansalaistenluottamus konsultaation tuloksena syntyvien ratkaisujenja tiedonkäytön oikeellisuuteen.Verkkokonsultaatio on osoittautunut prosessiksi, jossa laajojaja moniulotteisia kysymyksiä joudutaan käsittelemään rajalliseninformaation varassa. Rajallisuus koskee sekä verkkokonsultaationkäyttäjiä että verkkokonsultteja. Käyttäjät eivät voi odottaa

selkeitä vastauksia muuten kuin silloin, kun asetetut kysymyksetovat riittävän selkeitä ja kohdennettuja. Verkkokonsultit puolestaanjoutuvat väistämättä olettamaan tapauksiin liittyvän tekijöitätai olosuhteita, joita kysymyksen tekstistä ei suoraan ilmene. Lisäksikonsultaatiosuhteeseen liittyy aikajänne: hyvin pitkät jataustoitetut kysymykset veisivät paljon aikaa, ja toisaalta toistuvattarkentavat kysymykset konsulttien puolelta veisivät pohjan viiveettömältävastaamiselta.Tällainen asetelma asettaa verkkokonsultoinnin osapuolillemittavan haasteen. Käyttäjillä on oltava luottamusta siihen, ettävastaajat ovat sekä asiantuntevia että kykeneviä ymmärtämäänkysymykset juuri kysyjän tarkoittamalla tavalla, ilman toistuviatarkentavia vastakysymyksiä. Vastaajien on puolestaan luotettavasiihen, että kysymysten teksti sisältää keskeisimmät tiedot tapauksestaja että oleellisia tietoja ei puutu.Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, miten konsultaatiosuhteessatarvittava luottamus rakentuu. Joka tapauksessa tullaan lähellesellaisia organisaatiotutkimuksen tuntemia käsitteitä kuin ”maine”ja ”luottamus”. Maine perustuu toimijoiden aiemmille näytöille janiiden tuntemukselle. Luottamus puolestaan nojaa uskoon siitä,että vuorovaikutus on hyödyllistä myös vastaisuudessa, vaikkeinäyttöä tulevasta voikaan olla. (Luoma-aho 2005; Seligman1997). Luottamukseen sisältyy myös kohtalainen annos riskinottoa.Osallistuminen vuorovaikutukseen epävarmoiksi ja rajallisiksitiedetyissä olosuhteissa on osoitus luottamuksesta. (Misztal1996).Voi miettiä, onko virtuaalimaailmassa tapahtuva vuorovaikutus,siis konsultaatiosuhde, esimerkki vahvasta vai heikostaluottamussuhteesta. Vahvaa suhdetta puoltaisi se, että kysymys ontärkeiden ja vaikeiden ammatillisten asioiden käsittelemisestä.Heikon suhteen tunnusmerkit puolestaan täyttyvät, kun muistaa,että konsultaatiosuhde ei perustu osapuolten vahvaan ja henkilökohtaiseentuntemukseen, vaan luottamukseen. Kysymys on monitahoinen.Vahvoja suhteita on totuttu pitämään ensiarvoisen tärkeinä,mutta on myös katsottu, että heikot luottamussuhteet ovatvälttämättömiä muuttuvissa toimintaympäristöissä (Casson 1993).Lastensuojelu ja päihdehuolto, joiden piiristä konsulttikokemuksenion kertynyt, ovat mitä suurimmassa määrin jatkuvien ja merkittävienmuutosten leimaamia työaloja.41

42Konsultaation käyttäjäselvityksen perustiedoista voi päätellä,että verkkokonsultteja työllistäneet ovat lähettäneet kysymyksiätoistuvasti, sen sijaan huomattava osa käyttöoikeuden omaavistaei lainkaan. Missä määrin luottamus on käytön tai käyttämättömyydenselittäjä, on toistaiseksi tutkimatta.Nähdäkseni luottamus voi muodostua seuraavista tekijöistä,todennäköisimmin niiden yhteisesiintyvyydestä:1) Konsultteja pidetään yleisesti ja riittävän laajalti omanammattialansa asiantuntijoina2) Käyttäjillä on omakohtainen, ammatillisissa yhteyksissävälittynyt kokemus ja näkemys tiettyjen konsulttien osaamisesta3) Konsulttien käytön myötä on rakentunut riittävä luottamuskonsultaatiosuhteen jatkamiselle4) Konsultaatiota järjestävä organisaatio koetaan alaan perehtyneeksija riittävän päteväksi löytämään asiantuntevat konsultitToisaalta pitää muistaa, että luottamus ei ole vain luottamustakonsultteihin. Myös konsulteilla tulee olla luottamus siihen, ettäheille esitetyt kysymykset:1) Kuuluvat heidän osaamisalueeseensa2) On esitetty siten, että oleellisia tietoja ei puutu3) On esittänyt alan ammatilliset perustiedot ja -taidot hallitsevatyöntekijä4) Lisäksi konsulttien tulee voida luottaa siihen, että kysyjätosaavat arvioida, milloin konsulttien lähettämät vastauksetovat vajaita tai puutteellisia, jolloin on tarvetta lisäkysymystenesittämiseen.Vaikuttaako kesto, varmistuuko jatkuvuus?Lastensuojeluun erikoistunut ryhmä pääsi aloittamaan ensimmäistenverkkokonsultaatioryhmien joukossa keväällä 2003. Konsultointiakäyttäneiden kohdalla lienee jo vakiintunut usko siihen,

että konsultaatio voi toimia tiedollisena tukena myös tulevaisuudessa– vaikkei pysyvää rakennetta tai rahoitusta tällä hetkellä oleja vaikka verkkokonsultoinnin järjestämiseksi on ollut ja on edelleenvireillä useampia malleja. On epävarmaa, organisoidaankoverkkokonsultaatio alueellisesti vai valtakunnallisesti, erityisalakohtaisestivai miten. Vai onko sillä tulevaisuutta lainkaan.Epävarmuuksista huolimatta voi huoletta todeta, että verkkokonsultaatioon jo ehtinyt osoittaa tarpeellisuutensa. Niin ikäänvoidaan jo tässä vaiheessa uskoa, että Pohjois-Suomessa kokeilunaalkanut malli on ollut riittävän laadukas synnyttämään luottamustakonsultaatiota kohtaan. Vastaisuudessa haasteina ovat luottamuksensäilyttäminen ja toiminnan jatkamisen turvaaminen.43

44KONSULTAATIO OSANA JURIDISTA OHJAUSTAKeijo Mattila1 Oikeudellinen osaaminen ja asiantuntemus sosiaalitoimessa2 Mitä on juridinen ohjaus?3 Mitä on konsultaatio?4 Ohjaava ja valvova virkamies konsulttina5 Konsultaatio: soft law:ta vai toimivallatonta ohjausta?1 Oikeudellinen osaaminen ja asiantuntemus sosiaalitoimessaSuomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan oikeusvaltiossajulkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessatoiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tätä sääntelyä voi kutsuaoikeusvaltioperiaatteen muodolliseksi puoleksi. Myös sosiaalialantyö on julkista toimintaa ja siihen sisältyy julkisen vallankäyttöä. Tämän vuoksi myös sosiaalialan ammattilaisten on tunnettavaalansa lainsäädäntö, niin erityinen kuin yleinenkin.Kuten Kaarlo Tuori on todennut, on sosiaalialan lainsäädännössäpaljon väljää lainsäädäntöä, jonka soveltaminen edellyttäämuuta kuin tavanomaista oikeudellista asiantuntemusta. Etenkintosiasiallisen palvelutoiminnan puolella voidaan sanoa oikeusnormienasettavan vain puitteet, joiden sisällä sosiaalialan erityisasiantuntemuksellaon määräävä sija. (Tuori 2000, 6–7.) Yksinjuridisilla taidoilla ei sosiaalialalla pärjää. Muutoinhan jäljelle jäisivätvain raamit. Oikeudellisen osaamisen vaatimus ei tarkoitasitäkään, että sosiaalialan ammattilaisen olisi opittava ajattelemaanjuristin tavalla. Sosiaalialan substanssi on pääosassa.Nämä seikat eivät kuitenkaan poista laintuntemis- ja noudattamisvelvollisuuttasosiaalitoimessa. Sosiaalialan ammattilaisellaon oltava paitsi omaa oikeudellista osaamista, myös mahdollisuusjuridiseen konsultaatioon. Mielestäni myös sosiaalihuoltolain 53

§:n mukaisen sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutuksentulisi sisältää oikeudellisia elementtejä.Normien soveltamista yksittäistapauksiin sisältävät oikeudellisetratkaisut, joita siis sosiaalialan ammattilaisetkin työssäänjoutuvat tekemään, eivät suinkaan aina ole helppoja. Laki eiuseinkaan anna yksiselitteistä ratkaisua. Lakia on tulkittava. Oikeudellisetratkaisut voidaan jakaa rutiiniratkaisuihin ja ns. kiperiintapauksiin. Rutiinitapaukset ratkeavat yksiselitteisen lainsäännöksen perusteella. Kiperä tapaus sen sijaan tarvitsee ratketakseenmuidenkin oikeuslähteiden esimerkiksi lain perustelujen,oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden käyttämistä sekä argumentointiaeri ratkaisuvaihtoehtojen puolesta ja vastaan.Suomen Lakimiesliitto on kannanotossaan 15.2.2006 ilmaissuthuolensa siitä, että pienissä ja keskisuurissa kunnissa ei olepalvelutuotannon ja päätöksenteon tukena lainkaan oikeudellistaasiantuntemusta; kuntalaisten oikeusturva vaarantuu, jos kunnatratkaisevat yksilöitä koskevia asioita puutteellisin oikeudellisinvalmiuksin. Lisäksi syntyy turhia oikeusprosesseja, jotka voitaisiinvälttää riittävällä asiantuntemuksella kunnissa. Lakimiesliitontekemän selvityksen mukaan kunnissa on tarve lisätä juridista asiantuntemustamm. sosiaaliasioissa. Ongelmat näkyvät sekä aineellisenlainsäädännön että varsinkin menettelynormiston soveltamisessa.Omat havaintoni niin kuntien ohjaus- ja valvontatehtävässäkuin verkkokonsulttinakin ovat samansuuntaisia. Puutteita ilmeneeetenkin menettelysäännösten tuntemuksessa ja noudattamisessa.Koko ajan täytyy muistaa, että oikeussääntöjen noudattamisessaon kysymys asiakkaiden oikeuksien ja oikeusturvan takaamisesta.Oikeudellisen asiantuntemuksen tulee olla mahdollisimmanlähellä sosiaalihuollon toimijoita. Pidänkin välttämättömänä, ettäkuntaorganisaatiolla olisi omaa juridista asiantuntemusta, siismyös sosiaalialan tuntevaa lakimiestyövoimaa. Pienillä kunnillalakimiehet voisivat olla yhteisiä, kuten lakimiesliitto on em. kannanotossaanehdottanut.45

462 Mitä on juridinen ohjaus?Sosiaalihuoltolain 3 §:n 2 momentin mukaan läänin alueella sosiaalihuollonsuunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat lääninhallitukselle.Kysymyksessä on siten lääninhallitukselle lailla säädettytoimivalta ohjata ja valvoa sosiaalihuoltoa. Ohjausta ja valvontaaei ole käytännössä helppoa erottaa toisistaan, ne ovat tavallaankolikon kaksi puolta. Keskityn tässä teeman mukaisesti nimenomaanohjaukseen.Vallitsevan käsityksen mukaan sosiaalihuollon ohjaus tarkoittaamuun ohella myös juridista ohjausta, joka on käytännössälääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston lakimiehen tehtävä.Verkkokonsultaatioon peilatessa keskeistä ohjaustehtävässä onvastaaminen kunnan viranhaltijoilta ja luottamushenkilöiltä sekäsosiaalihuollon asiakkailta tulleisiin juridisiin kysymyksiin jokopuhelimitse, kirjeitse tai sähköpostitse.Viranomaisen toimivalta jaetaan yleisesti asialliseen, asteelliseenja alueelliseen toimivaltaan. Asiallinen toimivalta tarkoittaatoimivallan asiasisältöä, siis sitä, mitä asioita toimivaltaan kuuluu.Asteellinen toimivalta voi olla ensiasteen toimivaltaa tai eriasteistamuutoksenhakuviranomaisen toimivaltaa. Alueellinen toimivaltaviittaa taas viranomaisen maantieteelliseen toimialueeseen. Tätäkehikkoa käyttäen voidaan nyt käsiteltävä lääninhallituksen juridinenohjaus määritellä lakiin perustuvaksi ensiasteen hallintoviranomaisensosiaalihuollon alalla ja oman lääninsä alueella antamaksiohjaukseksi. Lääninhallitus ei toiminnassaan voi ylittäänäitä toimivaltarajoja. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, ettälääninhallitus ei voi tämän ohjaustoimivaltansa puitteissa toimiamuutoksenhakuviranomaisena eikä myöskään ohjata oman lääninsäulkopuolisia toimijoita.Lakiin perustuva juridinen ohjaus on luonteeltaan ylhäältäannettua eli vertikaalista, sillä ohjaaja ja ohjattavat eivät ainakaanteoreettisesti tarkasteltuna ole tasavertaisessa asemassa. Tätä vaikutustatosin pehmentää se, että käytännössä ohjaus ei ole saneluaylhäältä alas, vaan pikemminkin keskustelevaa sekä erilaisia ratkaisuargumenttejaja vinkkejä antavaa. Vertikaalisuutta ilmentääkuitenkin lääninhallituksen viimekätinen toimivalta jopa sakonuhalla velvoittamiseen. Lääninhallituslain 8 §:n mukaan lääninhallitusvoi velvoittaa kunnan toteuttamaan lakisääteisen velvolli-

suutensa mm. sakon uhalla. Lisäksi kuntien valtionosuuslain 24§:ssä on erityissäännös uhkasakon asettamisesta lääninhallituksentoimesta kuntien valtionosuustehtävien noudattamiseksi. Luonnollisestiuhkasakkoa koskeva toimivalta voi tulla käytettäväksivain poikkeuksellisen vakavissa laiminlyönneissä.473 Mitä on konsultaatio?Kerttu Vesterinen (2004, 1) on vuodelta 1970 olevaan GeraldCaplanin teokseen The Theory and Practice of Mental HealthConsultation viitaten määritellyt konsultaation olevan kahdenammattilaisen välinen työhön liittyvän ongelman selvittämiseksikäytettävä vuorovaikutusprosessi. Konsultin antama apu voi ollaneuvo, selvennys, määritelmä tai toimintaohje, ei kuitenkaan sitovamääräys. Itse lisäisin tähän määritelmään konsultin ja konsultoijantietynlaisen - ainakin lähtökohtaisen - tasavertaisuuden.Konsultin antama ohjaus ei ensisijaisesti perustu laillisiin toimivaltoihineikä virkavelvollisuuksiin. Sen sijaan se on sosiaalialanammattilaisten keskinäiseen keskusteluun perustuvaa vapaaehtoistaja vapaamuotoista toimintaa. Konsultaatio on siten horisontaalista.Toisesta näkökulmasta katsottuna konsultaatio on erinomainenkeino luoda ja ylläpitää itseoppivia tai itseohjautuvia organisaatioita.Sosiaalialan ammattikunta ohjaa itse itseään hyödyntämälläkeskinäistä tieto- ja kokemuspotentiaaliaan. Sekä konsultoijaettä konsultti oppivat tässä prosessissa. Samalla asiantuntijuuskehittyy, niin konsulttiryhmän sisällä kuin pitemmällä aikavälilläkoko ammattialallakin. Lisäksi konsultaatio on kohtuullisen edullinentapa kehittää toimintaa – vaikka konsultille joskus jotainmaksettaisiinkin.Konsultaation ja lakiin perustuvan ohjauksen eroja voi kuvaillaseuraavasti (kuvio 1):

48Konsultaatio: HorisontaalistaSosiaalialanammattilainenSosiaalialanammattilainenOhjaus ja valvonta: VertikaalistaOhjaava ja valvovaviranomainenSosiaalialanammattilainenKuvio 1.Konsultaatioon ja lakiin perustuvan ohjauksen eroja4 Ohjaava ja valvova virkamies konsulttina4.1 Voiko roolit erottaa?Kun virkatehtävissään sosiaalitointa ohjaava virkamies toimiikonsulttina, on hänen asemansa määrittelylle kaksi päävaihtoehtoa.Voidaan ajatella, että hänen toimintansa konsulttina on osahänen virkatyötään ja siten vain yksi lakiin perustuvan ohjauksenkeinoista. Tällöin korostuu välineneutraalisuus: on aivan sama,annetaanko ohjausta vastaamalla puheluihin, sähköpostiviesteihinvai verkkokonsultaatioalustalla tulleisiin kysymyksiin. Tässä ajat-

telumallissa konsultaation itseisarvo tavallaan mitätöityy siinämielessä, että konsultaatio rajautuu olemaan vain yksi teknisistäohjauksen kommunikaatiotavoista. Toinen tapa nähdä asia on virkatehtävienja konsulttina toimimisen erottaminen niin, että konsulttinatoimitaan virkatehtävien ulkopuolella, sosiaalialan asiantuntijana.Tällöin olisi ehkä oletettava, että konsultti toimii omallaajallaan. Ongelmana on kuitenkin eri roolien erottaminen: voikovirkamies uskottavasti irrottautua lakimääräisestä ohjaustehtävästäänja toimia tasavertaisessa, horisontaalisessa konsultaatiosuhteessa?Juuri mainittu roolien tosiasiallinen erottaminen ei vielä tyhjennäongelmakenttää. Lisäksi arvioitavaksi tulee roolien erottaminenjuridisesti. Tällöin kysymyksenä on, voiko valvova ja ohjaavavirkamies oikeudellisesti edes irrottautua virka-asemastaanollessaan konsulttina, ainakaan alueellisen toimivaltansa puitteissatoimiessaan.Oletamme, että rooleja ei ole helppo erottaa. Tällöin on vaarana,että konsultit jakautuvat kahteen ryhmään: tavallisiin konsultteihinja lakimääräisissä ohjaustehtävissä toimiviin ”superkonsultteihin”.Tällainen kahtiajako voi pahimmillaan vinouttaa konsultaatiorakenteet.Superkonsultin vastauksilla ja kannanotoillavoi olla muita enemmän painoarvoa ja vaikuttavuutta. Se, onkonäin todellisuudessa, voitaisiin selvittää konsultaation käyttäjiinkohdistuvalla empiirisellä tutkimuksella.Entä miten konsultaatio vaikututtaa virkamiehen esteellisyyteenasian mahdollisessa myöhemmässä käsittelyssä? Tekeekökonsultointi virkamiehen esteelliseksi, jos samaa asiaa käsitelläänhänen omassa viranomaisessaan myöhemmin vaikkapa hallintokanteluna?Esteellisyysperusteista säädetään hallintolain 28 §:ssä. Sen 1momentin 7 kohdassa on ns. yleinen esteellisyysperuste: virkamieson esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensamuusta erityisestä syystä vaarantuu. Tämä on se esteellisyysperuste,jonka soveltuminen voi tässä tulla kysymykseen. Lähestymmeasiaa aluksi ns. toisen asteen esteellisyyden kautta. Tällätarkoitetaan tilannetta, jossa samaa asiaa aiemmin alemmassa viranomaisessakäsitellyt tai siinä lausunnon antanut henkilö käsitteleeasiaa uudestaan. Tällöin voi syntyä esteellisyystilanne silläperusteella, että hänellä oleva ennakkonäkemys estää objektiivi-49

50sen harkinnan asiassa. Sen sijaan jääviys syntyy vähemmän herkästisilloin, kun asia tulee virkamiehelle uudelleen käsiteltäväksisamassa viranomaisessa esimerkiksi oikaisuvaatimuksen tai palautuspäätöksenvuoksi. (Mäenpää, 2003, 160.) Näistä esteellisyystilanteistaon myös ennakkotapauksia, esimerkiksi tapauksessaKHO 1.3.2001 T 344 todetaan (tuolloin voimassa olleen nykyistähallintolakia edeltäneen hallintomenettelylain nojalla) seuraavaa:”Oikaisuvaatimuksen käsitteleminen sosiaalilautakunnassaoli hallintomenettelyä. Vs. sosiaalijohtaja ei ollut hallintomenettelylain10 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetullatavalla esteellinen toimimaan sosiaalilautakunnan sihteerinäsillä perusteella, että hän oli ratkaissut lautakunnan alaisenaviranhaltijana asian. Hallinto-oikeuden ei olis tullut kumotasosiaalilautakunnan päätöstä.”Tapauksessa oli tosin kysymys vain esteellisyydestä toimia lautakunnansihteerinä. Mutta myös esittelijän esteellisyydestä on korkeinhallinto-oikeus antanut samansuuntaisen ratkaisun. Tässäpäätöksessä KHO 8.6.2000 T 1894 katsottiin, että:”oikaisuvaatimuksen käsitteleminen terveyslautakunnassaoli hallintomenettelyä. Sairaalajohtaja ei ole ollut kuntalain52 §:ssä ja hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdassatarkoitetulla tavalla esteellinen esittelemään asiaa oikaisuvaatimusmenettelyssälautakunnassa sillä perusteella,että hän oli ratkaissut lautakunnan alaisena viranhaltijanaasian.”Harkittaessa konsultoivan virkamiehen esteellisyyttä on arvioitava,miltä asia ulkopuolisen objektiivisen tarkkailijan silmissänäyttää. Esteellisyys ratkaistaan aina tapauskohtaisesti, joten joudummetyytymään suuntaviivojen pohtimiseen. Myöskään oikeuskäytäntöäverkkokonsultaation mahdollisesti aiheuttamasta esteellisyydestäei toistaiseksi ole. Nyt käsiteltävinä olevissa tilanteissaei ole kysymys puhtaasta toisen asteen esteellisyydestä,koska virkamies ei anna konsultaatiotaan alemmassa viranomaisessa.Huomioitava on myös se, että konsulttina virkamies ei varsinaisestiratkaise asiaa. Jos asiaa käsittelevä virkamies on antanutkäsiteltävästä asiasta vain lausunnon tai muuten esittänyt mielipi-

teensä, riippuu esteellisyys siitä, voidaanko virkamiehen olettaaarvioivan asiaa lausunnon antamisen yhteydessä toisin kuin varsinaisenkäsittelijän tulisi (Niemivuo & Keravuori 2003, 233). Näinollen esteellisyyden riski näyttäisi olevan sitä pienempi, mitä vakavamminja perusteellisemmin virkamies konsulttitehtävässääntoimii.Kun viranhaltija ei ole korkeimman hallinto-oikeuden mukaanpelkästään asemansa perusteella esteellinen esittelemäänlautakunnassa itse viranhaltijana ratkaisemaansa asiaa, niin tuskinkonsulttina asiassa toiminut virkamieskään on ainakaan kategorisestiesteellinen samaa asiaa koskevan hallintokantelun käsittelyyn.Korkeimman hallinto-oikeuden linjaa esteellisyydestä oikaisuvaatimuksenkäsittelyssä on kuitenkin myös kritisoitu. MarjaSutela (2004, 1006–1007) on muistuttanut, että objektiivisen puolueettomuusvaatimuksenperusteella asian käsittelyn on myösnäytettävä puolueettomalta. Näissä tilanteissa voi herätä oikeutettuepäilys ennakkokäsityksestä asiassa.Konsulttina toimivan virkamiehen tuleekin aina tällaisen tilanteeneteen tullessa tapauskohtaisesti tiedostaa esteellisyydenmahdollisuus ja ratkaista oma esteellisyytensä.Voi olla, että konsultin ja ohjaavan virkamiehen rooleja eivoida koskaan täysin erottaa. Toisaalta jos ja kun konsultaatiotehtäväthoidetaan samalla vakavuudella kuin virkatyö, ei sinänsäliene juridista estettä sille, että ohjaava virkamies toimii verkkokonsulttina.Toivottavaa toki olisi, että sosiaali- ja terveysministeriöottaisi kantaa tähänkin asiaan konsultaatiota linjatessaan.514.2 Yhdistelmän vahvuudetOhjaavan ja valvovan virkamiehen toimintaa konsulttina voidaantarkastella myös toisesta näkökulmasta. Mitä lisäarvoa tämä kombinaatiotuo sosiaalialan konsultaatiolle? Mitkä ovat yhdistelmänvahvuudet?Ilmeistä on, että sekä lakisääteinen ohjaustehtävä että konsultaatiohyötyvät instituutioina siitä, että ohjaava virkamies toimiikonsulttina. Konsultaatio saa lisää painoarvoa, ja lakisääteisenohjaustehtävän piiriin tulee konsultaation kautta tietoa, jota ei eh-

52kä muuten sinne tulisi. Virkamies-konsultti taas saa kokonaisvaltaisemmannäkemyksen siitä, mitä kentällä tapahtuu. Näin ollenhän todennäköisesti voi antaa itsestään enemmän molemmissarooleissaan. Samalla sekä lakisääteisen ohjauksen ja valvonnanettä konsultaation vaikuttavuus paranee.Esittämieni näkökohtien perusteella päätelmäni siis on, ettäohjaava ja valvova virkamies voi toimia verkkokonsulttina. Itseasiassa pitäisin sitä jopa suositeltavana erityisesti molemminpuolisenvaikuttavuuden paranemisen vuoksi. Edellytyksenä tosin on,että virkamies-konsultti tiedostaa kaksoisroolinsa ja siihen liittyväthaasteet sekä kykenee tietoisesti valitsemaan asemansa konsultaationpelikentällä. Myös koko muun organisaation tulee nämäasemoinnit herkällä korvalla kuulla. Oma merkityksensä onmyös sillä, vastaileeko virkamies-konsultti saapuneisiin kysymyksiinyksin vai yhdessä muiden konsulttien kanssa ryhmänä.Itselläni on kokemusta molemmista tavoista. Väistämättä superkonsultti-ilmiöon todennäköisempi ensin mainitussa järjestelyssä.5 Konsultaatio: soft law:ta vai toimivallatonta ohjausta?Horisontaalisuudestaan huolimatta konsultaatio on tai ainakin voiolla tosiasiallisesti varsin vaikuttavaa sosiaaliviranomaisessa toimivienviranhaltijoiden ohjausta. Oikeusvaltiossa toimivaltuuksienon perustuttava lakiin. Tämän vuoksi on myös konsultaationoikeutus löydyttävä lain tasoisesta säännöksestä. Jos toimivallanperustavaa lainkohtaa ei löydy, voidaan konsultaation kautta annettavanohjauksen laillisuus asettaa kyseenalaiseksi.Toisaalta konsultaatio voidaan nähdä soft law -tyyppistä,oikeudellisesti sitomatonta ohjausta tuottavana instituutiona. Konsultaationsyvin olemus lieneekin tällainen. Konsultaation tosiasiallistavaikuttavuutta ei kuitenkaan voida jättää huomiotta.Sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta annetun lain 2 §:n 1momentin 1 kohdan mukaan osaamiskeskuksen tehtävänä on turvatasosiaalialalla tarvittavan asiantuntemuksen kehittyminen javälittyminen. Huomioiden konsultaation luonne näkisin, että tässälainkohdassa on sille riittävä peruste. Toisesta suunnasta asiaatarkasteltaessa voidaan sanoa, että tämän lainkohdan mukaisentehtävän yksi mahdollinen toteuttamistapa on konsultaatio.

On katsottu, että konsultaation kokonaisuutta ajatellen juridinenkonsultaatio on sivuroolissa, ja välttämättömänä kehityskulkunaon se, että konsulttina toimivat sosiaalityöntekijät omallaalallaan (Vesterinen 2004, 28). Voin allekirjoittaa tämän kehityksensuunnan ja tavoitteen, mutta vain sillä edellytyksellä, että sosiaalityöntekijöidenjuridisen tietämyksen taso parantuu. Tähänkehityskulkuun kuuluu juridinen konsultaatio, joka ehkä – korostansanaa ehkä – tekee itsensä vähitellen tarpeettomaksi, ja konsultaationpelikenttä jää lopulta sosiaalialan ammattilaisten haltuun.53

54VAMMAISPALVELUJEN KONSULTAATIO – OHJAUSTA,VALVONTAA VAIKO TYÖN KEHITTÄMISTÄ?Maija Pelkonen1 Johdanto2 Valvonnan, ohjauksen, suunnittelun ja kehittämisenyhteys3 Arvioinnin toteuttaminen4 Verkkokonsultaation kysymykset ja vastaukset5 Verkkokonsultaation monimuotoisuus/moninaisuus6 Pohdintaa1 JohdantoArtikkelini käsittelee valvonnan, ohjauksen ja kehittämisen yhteyttä.Pyrin pohdinnoillani löytämään vastuksia siihen, mitenverkkokonsultaatio sopii tähän yhteyteen? Työskentelen Oulunlääninhallituksessa lääninsosiaalitarkastajana ja tähän virkatehtävääniliittyy kiinteästi läänin sosiaalihuollon ohjaus, valvonta jasuunnittelu. Varsinaisen virkatehtävieni rinnalla olen ollut muutamanvuoden verkkokonsultaation yhtenä asiantuntijana. Verkkokonsultaatiossatoimiminen on avannut näkemään uusien sähköistentyövälineiden merkityksen nykyajan työkäytännöissä.Toisaalta verkkokonsultaation asiantuntijuus on vahvistanut käsitystäni,ettei valvontaa, ohjausta, suunnittelua ja kehittämistä voitehdä täysin irrallaan toisistaan.Artikkelini aluksi keskityn pohtimaan valvonnan, ohjauksenja kehittämisen suhdetta konsultaatioon. Pohdintani perustuu sosiaalihuoltolain3 pykälään, jonka mukaan läänin alueella sosiaalihuollonohjaus, valvonta ja suunnittelu ovat lääninhallituksentehtäviä. Valvonnan, ohjauksen ja kehittämisen yhteys voidaannähdä tasasivuisena kolmiona, jonka nurkkiin sijoittuvat valvonta,ohjaus ja suunnittelu. Kolmio ilmentää, että nämä toiminnat ovattoisistaan riippuvaisina huolimatta siitä, kuka mitäkin tehtävää tairoolia toteuttaa. (vrt. Pelkonen 2005, 50)

Erilaisten projektien ja kehittämishankkeiden vaikuttavuuttaja tuloksellisuutta on viime vuosina totuttu tarkastelemaan erillisilläarvioinneilla ja arviointitutkimuksilla. Artikkelini on luonteeltaanarviointia, vaikkakin siinä on jonkin verran mukana arviointitutkimuksenelementtejä. Artikkelini kolmannessa luvussakuvaan arvioinnin toteuttamista ja omaa positiotani. Olenhan samanaikaisestiohjaava ja valvova viranomainen, verkkokonsulttisekä arvioinnin tekijä.Neljännessä luvussa kuvaan aineistoani eli verkkokonsulteilleesitettyjen kysymysten sisältöjä, kysymysten perusteellakäytyjä konsulttien keskusteluja ja kysymyksiin annettuja vastauksia.Sen jälkeen viidennessä luvussa pohdin verkkokonsultaationohjauksellista luonnetta, merkitystä ja paikkaa uudistuvissarakenteissa ja ohjauksen verkostoissa.Artikkelini päätteeksi pohdin ohjauksen ja konsultaationpaikkaa ja mahdollisuuksia tulevissa palvelu- ja aluehallintorakenteissa.Nämä pohdinnat ovat vielä osin jäsentymättömiä niinkuin on meneillään oleva kunta- ja palvelurakennetyö tai aluehallintouudistus.Pohdinnallani pyrin antamaan virikkeitä jatkokeskusteluunja ennen kaikkea virikkeitä valvonnan, ohjauksen jakonsultaation kehittämistyölle.552 Valvonnan, ohjauksen, suunnittelun ja kehittämisenyhteys2.1 ValvontaKuten johdannossa totesin sosiaalihuoltolain 3 pykälän mukaanläänin alueella sosiaalihuollon ohjaus, valvonta ja suunnittelu ovatlääninhallituksen tehtäviä. On muistettava, että sosiaalihuoltolakion tullut voimaan vuonna 1982 ja tuolloin toimintaympäristökaikkinensa oli aivan toisenlainen kuin se on tänä päivänä. Siltitämä pykälä antaa hyvän mahdollisuuden tarkastella ohjauksen,valvonnan ja suunnittelun yhteyttä.Aino-Inkeri Hanssonin (2002, 20–25) mukaan sosiaali- jaterveydenhuollon valvonta jaetaan perinteisesti laillisuusvalvontaanja hallinnolliseen valvontaan. Viime vuosina näiden rinnalle

56on tullut myös laadunvalvonta. Valvonta jakautuu hierarkkisestisiten, että sosiaali- ja terveysministeriöllä on valtakunnallinenvastuu yleisestä suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta. Lääninhallituksetpuolestaan vastaavat läänin alueen sosiaali- ja terveydenhuollonsuunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta. Valtakunnallinenja alueellinen vastuu ei kuitenkaan poista kuntien ensisijaistavastuuta valvoa omaa ja ostamiensa palvelujen toimintaa.Kunnallisen ja yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon lainmukaisuudenja asianmukaisuuden viranomaisvalvonnassa lääninhallituksillaon lainsäädännön mukaan keskeinen rooli. Hanssoninmukaan lääninhallitukset voivat paikallisten neuvottelujen,asiakasyhteydenottojen ja kantelujen perusteella neuvoa ja ohjatapalvelujen tuottajia sekä tarvittaessa puuttua kuntien ja yksityistensosiaalipalveluntuottajien lainvastaiseen toimintaan. Tämä alunperin palvelujärjestelmän valvontatehtävä on muuttunut viimevuosina läänin asukkaiden tasavertaisen kohtelun ja oikeusturvantoteutumisen seurannaksi ja valvonnaksi. Lisääntyneet kantelujenmäärät ovat yksi osoitus siitä, että valvonta mielletään yksittäistenkansalaisten sosiaalisten oikeuksien valvonnaksi.2.2 OhjausValvonnan painopisteen muutoksen myötä myös ohjaus on muuttumassa.Sosiaalihuoltolain säätämisen aikana ja aina 1990- luvunloppuvuosiin lääninhallitukset keskittyivät kuntien, alan järjestöjensekä yksityisten sosiaalipalveluntuottajien ohjaamiseen. Nytrinnalle on tullut yhä enenevässä määrin läänin asukkaiden neuvontaaja ohjausta riippumatta siitä, että kansalaisten ohjaustehtäväon ensisijaisesti kuntien tehtävä. Lääninhallitukseen tulleetkansalaisten yhteydenotot omalta osaltaan kertovat siitä, että olemassaolevat ohjauskeinot eivät vastaa tämän päivän tarpeisiin.Toisaalta ne kertovat myös luottamuspulasta sosiaalipalvelujentoimivuuteen. Kolmanneksi yhteydenotot kertovat kansalaisaktiivisuudenlisääntymisestä. Tämä on nähtävä positiivisena viestinäkansalaisten osallistumisesta ja halusta vaikuttaa niin omien palvelujenkuin myös muidenkin samassa asemassa olevien ihmistenpalvelujen saatavuuteen ja laatuun.

Aino-Inkeri Hanssonin (2002, 15) jaottelun mukaan ohjausvoi olla normi- tai säädösohjausta, resurssiohjausta, informaatioohjaustaeli tiedon avulla ohjaamista. Etu- ja jälkikäteinen valvontaon nähtävä niin ikään yhtenä ohjauskeinona. Vuonna 1993 toteutettuvaltionosuusuudistuksen myötä lääninhallitusten talouspainotteinenresurssiohjaus muuttui tuolloin vielä jokseenkinmäärittelemättömäksi informaatio- ja sisällönohjaukseksi (Pelkonen,2003, 89).Informaatio-ohjauksella pyritään vaikuttamaan ohjauksenkohteena olevaan toimijaan. Tietoa voidaan välittää esimerkiksitutkimusten, suositusten, suunnitelmien, raporttien ja periaatekannanottojenkautta. Luonteeltaan informaatio-ohjaus ei ole sitovaa.Se ei ole määräysten antamista, eikä siihen sisälly pakotteita jasanktioita. (Stenvall & Syväjärvi 2006.) Petri Kinnunen ja PetriVuorijärvi (2005) jakavat informaatio-ohjauksen kahteen päätyyppiin,joista toinen pyrkii estämään ja toinen kannustamaan.Estämään pyrkivä ohjaus voi sisältää kieltoja, sääntöjä ja ohjeita.Kannustava ohjaus sisältää erilaisia vertaisarviointeja, konsultointia,koulutuksellisia tukirakenteita ja hyvien käytäntöjen malleja.Kinnusen ja Vuorijärven mukaan informaatio-ohjauksessa avainkysymykseksimuodostuu tieto, sen määrä, laatu ja ajankohtaisuus.Tieto syntyy aina vuorovaikutuksen tuloksena erilaissa sosiaalisissaympäristöissä, joten se voidaan ymmärtää ihmisten aktiivisentoiminnan synnyttämäksi, jalostamaksi ja kumuloituvaksiprosessiksi.572.3 Suunnittelu, kehittäminen ja konsultaatioLääninhallitusten suunnittelutehtävät ovat viimeisten 15 vuodenaikana vähentyneet ja muuttuneet. Varsinainen sosiaalihuollonsuunnittelu- ja kehittämistoiminta on siirtynyt kunnille ja sosiaalialanosaamiskeskuksille. Lääninhallituksissa suunnittelu- ja kehittämistyöonkin viime vuosina painottunut kehittämishankkeidenvaltionosuuksien ja – avustusten hallinnointiin. Esimerkiksisosiaalialan kehittämishankkeiden hallinnointi edustaa yhtä projekti-ja hankeaikakauden suunnittelutehtävää. Ajalle tyypillisestivarsinainen kehittämistyö toteutuu hankkeissa, mutta hankerahoitustenkautta vaikutetaan läänin alueella tapahtuvaan kehittämis-

58toimintaan ja kehittämisen painopisteisiin. Hankehallinnoinnissaon nähtävissä vanhan valtionosuusjärjestelmän mukaisia resurssiohjauksenpiirteitä. Voidaanhan hankehallinnoinnin avulla vaikuttaasiihen, että alueellinen ja paikallinen sosiaalipalvelujen kehittämistyötoteutuu valtakunnallisten linjausten mukaisesti. Tämänaikakauden suunnittelu ja kehittäminen edellyttää verkostomaistatyöskentelyä ja eri osapuolten yhteistä näkemystä kehittämistarpeista.Hankehallinnoinnissa yhteistyö lääninhallitusten,kuntien ja ennen kaikkea sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa onensiarvoisen tärkeä.Edellä perustelin suunnittelu ja kehittämistyö kytkeytymistätoisiinsa. Mutta mikä on konsultaation suhde kehittämiseen jasuunnitteluun? Sanakirjan mukaan konsultointi on neuvon kysymistä,neuvonpitoa ja neuvottelua. Neuvoa kysytään usein kollegaltaeli saman alan asiantuntijalta. Konsultointi on dialoginenkahden tai useamman asiantuntijan uutta luova suhde. Eija Vartiaisen(2006, 134–136) näkemyksen mukaan kehittäminen kuuluukaikkeen konsultointiin. Hänen mielestään on vaikea ymmärtää,että ammattitaitoinen konsultointi olisi jotakin muuta kuin kehittämistä,koska konsultoinnissa on aina kysymys asiantuntijatehtävästäja roolista. Tähän perustuen konsultaatio, vaikka se onkinluonteeltaan informaatio-ohjausta, liittyy mitä ilmeisimmin suunnitteluunja kehittämiseen. Konsultaatio samalla kun se lisää konsultaatioonosallistuvien asiantuntijoiden tietoa, saattaa tuodaesiin uusia jopa rakenteellisia kehittämistarpeita. Konsultaationmyötä nousseisiin kehittämistarpeisiin voidaan etsiä ratkaisuja jauusia työmenetelmiä kehittämistyöllä.3 Arvioinnin toteuttaminenTämän arvioinnin tarkoitus on tarkastella ja analysoida vammaispalvelujenverkkokonsultaatiossa käytyä keskustelua sekä siinäesitettyjen kysymysten ja vastausten sisältöä. Pyrkimykseni ontehdä näkyväksi ohjauksen ja konsultaation eri ulottuvuuksia. Arviointiaineistonaniovat vammaispalvelujen verkkokonsultaationkysymykset, kysymysten johdosta käyty konsultaatiokeskustelu jaannetut vastaukset. Konsultaatiotyössä yhtenä toimijana ja mu-

kanaolijana oma osallisuuteni, omat havaintoni ja kokemuksenivoidaan katsoa olevan osa tutkimusaineistoa, koska ne osaltaanvaikuttavat suorittamani aineiston analyysiin ja tekemiini johtopäätöksiin.Arviointiaineistoni on varsin suppea ja rajautuu yhdelle sosiaalityöntoiminta-alueelle. Tästä huolimatta toivon, että tämäarviointi antaa ajatuksia ohjaus- ja valvontamenetelmien modernisaatiolle.Toisaalta tämä arviointi osaltaan jäsentää verkkokonsultaatiossatapahtuvaa konsulttien kommunikaation luonnetta.Oma konsultaatiotehtäväni ja nyt tämä arviointitehtävä ovatolleet haasteellisia. Konsultaatiotehtävässäni olen kokenut olevaniosallistuva keskustelija, omien tietojeni ja asiantuntemukseniesiintuoja. Olen kokenut olevani enemmänkin hallinnollinen asiantuntijakuin sisällön kehittäjä tai arkipäivän sosiaalityötä tekeväkonsultti. Keijo Mattila pohtii omassa artikkelissaan konsultinjääviyskysymyksiä. Itse olen päätynyt jääväämään itseni muutamiakertoja siten, etten ole osallistunut kysymystä koskevaan keskusteluunja kommentointiin. Näin olen menetellyt tilanteissa, jolloinolen tunnistanut asian olleen esillä lääninhallituksessa jokokanteluna tai asiakasyhteydenottona. Tässä olen toteuttanut ammatillistaobjektiivisuutta eli olen ollut tietoinen omasta positiostaja pyrkinyt näiden kysymysten kohdalla ymmärtämään oman roolini.Jäävätessäni olen samalla arvioinut oman asiantuntemuksenimerkitystä konsultaatiokeskustelulle. (vrt. Vartiainen 2006, 147,151.)Toisaalta koen tämän arviointitehtävän haasteellisena, koskaolen arvioitavassa kohteessa ollut mukana tasavertainen toistenverkkokonsulttien kanssa. Arviointitutkijan positioon asettuminenei tästä lähtökohdasta ole ollut helppoa. Ottaessani haasteen vastaantunnustin itselleni, että arviointi ei ole pelkästään toteutuneentoiminnan ja aikaisempien käsitysten tarkastelua. Arviointihan tekeemahdolliseksi uusien näköalojen avaamisen (Hyväri 2001,126–127). Toivon, että tämä arviointi osaltaan tuottaa uutta tietoasiihen, miten sosiaalihuollon ja tässä tapauksessa vammais- jakehitysvammapalvelujen ohjaus ja konsultaatio tulisi organisoidauusissa palvelurakenteissa. Tässä mielessä tämä arviointi olkoonuusien näköalojen avaamista.Arviointini analyysi on ollut kaksivaiheinen (Alasuutari1999). Ensimmäinen eli kysymysten ja vastausten luentavaihe59

60ajoittuu kolmeen eri ajankohtaan. Ensimmäisen ajankohtana elikeväällä 2006 luin yhteensä 16 kysymystä ja vastausta ajanjaksolta10.10.2005–7.4.2006. Näiden kysymysten luentavaiheen aikanatein karkean luokittelun kysymysten ja vastausten sisällöistä.Vuotta myöhemmin eli kesällä 2007 keskityin ajanjaksolta12.6.2006–11.4.2007 oleviin kysymyksiin ja vastuksiin, joita oliyhteensä 25. Tällöin tarkensin aikaisemman luentavaiheen luokittelua.Kolmas ajankohta ajoittuu syyskuuhun 2007, jolloin luinuudelleen kaikki kysymykset ja vastaukset. Samalla luokittelinniiden sisällöt toistamiseen. Näin pääsin pelkistämään koko aineistonija etsimään siitä esiin nousevia johtolankoja. Arviointitehtäväntoisessa analyysivaiheessa keskityin syventämään luentavaiheenaikana tekemääni luokittelua ja samalla aloittamaan tulkintaa.4 Verkkokonsultaation kysymykset ja vastaukset4.1 Mitä kysyttiin?Verkkokonsulteille esitetyt kysymykset kertovat sosiaalityöntekijöidenasiakassuhteisiin ja päätöksentekoon liittyvistä monimuotoisistaongelmista. Suurin osa eli yli puolet verkkokonsulteilleesitetyistä kysymyksistä koskettivat kehitysvammaisten ja vammaistenjokapäiväisen elämän helpottamiseksi tarkoitettujen palvelujenjärjestämistä. Kysyttiin muun muassa auton ja sen lisälaitteidenhankintaan, vaikeavammaisen kuljetuspalvelujen järjestämisvelvollisuuteen,lähikunnan määrittelyyn ja asiakkailta perittävienomavastuuosuuksien määrittämiseen liittyviä neuvoja jaohjeita. Asumiseen liittyvissä kysymyksissä kysyttiin asunnonmuutostöiden toteuttamista, palveluasumisen päätöksentekoprosessiasekä henkilökohtaisen avustajan palkkausperusteita ja hänenrooliaan vaikeavammaisen avustamistehtävässä.Kehitysvammaisten palveluista perittävien maksujen määrittäminenon koettu eri yhteyksissä problemaattiseksi. Sosiaalihuoltolain,vammaispalvelulain, kehitysvammaisten erityishuollostaannetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain yhteensovittaminentuottaa käytännön työssä ongelmia ja erilaisia

tulkintoja. Maksujen määrittämisen vaikeudesta kertoo lääninhallitukseentulleet kantelut ja muut yhteydenotot. Tämä tuli esiinmyös verkkokonsulteille osoitetuissa kysymyksissä.Vammais- ja kehitysvammalait ovat luonteeltaan puitelakeja,jotka eivät normita tai määritä palvelujen määrää tai toteuttamistapaa.Käytännön työssä lakien tulkinnanvaraisuus aiheuttaaongelmallisia tilanteita. Tämän johdosta myös vammaispalvelujenverkkokonsultaatioon tuli kysymyksiä lainsäädännön tulkinnasta.Kysyjät hakivat konsulteilta tukea ja perusteita asiakkaiden asioitakoskevaan päätöksentekoon. Kysymyksillä haluttiin varmistaapäätöksenteon juridiset ja hallinnolliset perusteet. Myös omantyön sisältöön ja työkäytäntöihin haettiin vahvistusta. Näistä kysymyksistävälittyi kollegiaalisen tuen tarve.Muutama kysymys oli luonteeltaan eettistä pohdintaa siitä,mitä vammaisen ihmisen tasavertaisuus ja osallisuus käytännössätarkoittaa? Kysyjät pohtivat myös sitä, mikä on asiakkaan edunmukaista palvelua ja tukea? Pohdinta keskittyi asiakasryhmientasavertaiseen kohtelun, talouden, sosiaalityön ja työmenetelmienyhteensovittamiseen. Yllättävää oli, että vain muutamassa kysymyksessäoli havaittavissa kunnan talouden asettamat paineetvammaispalvelujen järjestämiselle.614.2 Miten vastattiin?Verkkokonsulteiksi lupautuneet ovat sitoutuneet kommentoimaanheille esitettyjä kysymyksiä ja antamaan vastauksen viiden vuorokaudensisällä. Ennen vastausta konsultit käyvät keskenäänkeskustelua verkossa. Aineiston perusteella on mielenkiintoistahavaita, että noin puolet esitetyistä kysymyksistä sai aikaan moniammatillisenkeskustelun. Tällöin kysymyksiä lähestyttiin juridiikan,hallinnon ja sosiaalityön näkökulmasta. Näissä keskusteluissamielipiteet perustuivat kunkin konsultin ammatilliseen tietoperustaanja kokemukseen. Mielipiteet ja näkemykset eivät olleetkeskenään ristiriitaisia, pikemminkin ne avasivat tarkastelemaanasioita eri näkökulmista. Keskusteluissa on havaittavissa erialojen asiantuntijoiden tasavertaisuus. Toisaalta moniammatillisestikäyty keskustelu osoittaa, että vain harvoin sosiaalityössä -

62ml. kehitysvamma- ja vammaispalvelut – on olemassa yksi ainoaoikea ratkaisu.Aineistosta tulee esiin myös se, että neljäsosa kysymystenperusteella käydyistä keskusteluista toteutui sosiaalialan ammattilaistenkesken. Näihin keskusteluihin osallistuvat konsultit työskenteleväterilaisissa vammais- ja kehitysvammahuollon sosiaalityöntekijöinä,hallinnollisina virkamiehinä tai sosiaalialan kehittäjinä.Oletettavasti näihin konsultaatiokeskusteluihin osallistuvillaon jokseenkin yhtäläinen sosiaalityön tietoperusta riippumattaheidän tämän hetkisestä työstään. Näissä sosiaalialan ammattilaistenkeskinäisissä keskusteluissa konsultit keskittyivät pohtimaansosiaalityön eri menetelmien soveltamista ja päätöksen teon perusteita.Kysymyksistä yksi neljäsosa aktivoi vammaispalvelun perussosiaalityötätekevät konsultit keskinäiseen keskusteluun.Näissä keskusteluissa välittyy sosiaalityöntekijöiden työkäytännötja heidän kokemuksensa. Konsulttien välisissä keskusteluissavaihdettiin omia kokemuksia ja myös vastauksissa viitattiin konsulttienhyviksi kokemiin työkäytäntöihin. Keskustelujen perusteellaannetuista vastauksista tulee esiin myös se, ettei esitettyihinkysymyksiin ole ollut helppoa löytää yksiselitteistä vastausta.Toisaalta vastauksista tulee esiin myös se, ettei verkkokonsultaationensisijaisena tarkoituksena ole antaa kysyjille tarkkoja toimintaohjeita.Tarkoitus on enemmänkin esittää kokemukseen perustuvianäkökulmia sosiaalityöntekijän työn ja hänen tekemiensäratkaisujen tueksi.Käydessäni aineistoa läpi uudelleen syyskuussa 2007 havaitsin,että vammaispalvelujen verkkokonsultaation alkuaikoinaeli vuonna 2005 konsulttien väliseen keskusteluun osallistuivatmonipuolisesti niin juristit, hallinnossa työskentelevät kuin perussosiaalityötätekevät konsultit. Aikaa myöten juridiikan ja hallinnonasiantuntijoiden osallistuminen on vähentynyt. Yksi tekijätähän saattaa olla, että verkkokonsultaation alkuvaiheessa kysyjäthalusivat työnsä tueksi juridista ja hallinnollista asiantuntemusta.Toisaalta myös verkkokonsulttien omat työolosuhteet ovat voineetrajoittaa aktiivista osallistumista keskusteluihin. Kerttu Vesterinen(2005, 28) on todennut, että sosiaalityöntekijät konsultoivatmielellään pulmissaan juristeja ja psykiatreja. Hänen mukaansasosiaalityöntekijät konsultteina omalla alallaan tuntuu vielä

vieraalta asialta, mutta se on välttämätön kehityskulku. Tämänpienen aineiston perusteella voisi päätellä, että sosiaalityöntekijätalkavat ottamaan pääroolia oman alan konsultaatiossa.635 Verkkokonsultaation monimuotoisuus/moninaisuusHannakaarina Sarvela ja Mervi Uusimäki (2005) toteavat varhaiskasvatuksenverkkokonsultaatiota koskevassa raportissaan, etteikonsultin tehtävänä ole antaa oikeita vastauksia. Konsultin tehtäväon vahvistaa kysyjää tiedollisesti ja pyrkiä työntekijää auttamaanhäntä omien työtapojen reflektoinnissa. Verkkokonsultaatioantaa mahdollisuuden pohtia ja jäsentää omaa työtään ulkopuolisenkanssa. Nykytekniikka sallii, että verkkokonsulttia voi lähestyäaikaan ja paikkaan sitoutumatta. Helppo lähestyminen ja tiettyetäisyys verkossa toimimisessa koetaan positiivisena. Etäkonsultaatioon neutraali mahdollisuus saada tukea erityisesti silloin kunnäköpiirissä ei ole omaa erityisasiantuntijaa. Näihin HannakaarinaSarvelan ja Mervi Uusimäen näkemyksiin on helppo yhtyä myösvammaispalvelujen verkkokonsultaation aineiston perusteella.Vammaispalvelujen verkkokonsultaation kysymyksissä javastauksissa on erotettavissa sisällöllisesti kolme erilaista konsultaationmuotoa: kollegiaalinen konsultaatio, juridinen konsultaatioja hallinnollinen konsultaatio. Tämä luokittelu ei kuitenkaan oletäysin yksiselitteinen, sillä moni kysymys ja vastaus voidaan sijoittaayhteen, kahteen tai kaikkiin luokkiin. Luokittelu onkin lähinnäsuuntaa-antava.Kysymysten perusteella käytävissä keskusteluissa ja vastauksissavälittyy konsulttien kollegiaalinen vuorovaikutus. Keskusteluakäyvät vammaispalvelun sosiaalityöntekijät ja se perustuusosiaalityön professionaalisiin lähtökohtiin ja näkökulmiin. Vahvasosiaalialan asiantuntemus ja erikoistuminen vammais- ja kehitysvammahuoltoontuovat syvyyttä konsultaatiokeskusteluun.Toisaalta tässä keskustelussa on nähtävissä myös kokemusperäisentiedon siirtäminen oman työyhteisön ulkopuolelle. Tulkitsen,että joissakin tilanteissa kysymyksen esittäjä on joko tietoisesti taitiedostamattaan hakenut vertaistukea omaan työhönsä. Tämä tuleeesille erityisesti pienten kuntien sosiaalityöntekijöiden esittämissä

64kysymyksissä. Heillähän on harvoin omassa työyhteisössäänmahdollisuutta käydä keskustelua työssään vastaantulevista erityisosaamistavaativista asioista. Kollegiaalisen ja kokemusperäisentiedon merkitys saattaa korostua lähivuosien aikana, jollointehdään sosiaalihuollon rakenteellisia uudistuksia ja jolloin suuriaikäluokkia edustavat sosiaalityöntekijät siirtyvät eläkkeelle. Tässämuodossa verkkokonsultaatio osaltaan antaa mahdollisuuden kokemusperäisentietotaidon hyödyntämiseen ja ammattitaidon ylläpitämiseen.Juridista konsultaatiota edustavat ne kysymykset ja vastaukset,joissa haluttiin tietää asiaa koskevia eri oikeusasteiden tulkintoja.Aineistoni perusteella voin päätellä, että omaa sosiaalialanasiantuntemusta haluttiin täydentää oikeudellisella osaamisella jajuridiikan asiantuntemuksella (kts. Keijo Mattilan artikkeli tässäjulkaisussa). Verkkokonsultteina olevien juristien antamat kommentitja viittaukset eri oikeusasteiden päätöksiin antoivat kysymyksenesittäjälle tukea ja varmuutta asiakaskohtaiseen päätöksentekoon.Toivottavasti joissakin tilanteissa konsultaatio ohjasisosiaalityöntekijää tekemään asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaisenja samalla lainmukaisen päätöksen ja täten vältettiin pitkäkestoinenvalitusprosessi.Hallinnollinen konsultaatio on nähtävissä osassa kysymyksiäja vastauksia. Omassa työssäni kohtaan tilanteita, jolloin sosiaalihuollonasiakas ei ole saanut hakemaansa asiaan päätöstä.Näin hänelle ei ole syntynyt muutoksenhaun mahdollisuutta. Toisaaltatyössäni olen viime aikoina yhä enenevässä määrin kehottanutkuntia tekemään erityishuoltoa tarvitsevalle kehitysvammaisillehenkilöille lakisääteisen erityishuolto-ohjelman. Nämä jokseenkinyksiselitteiset ja asiakkaan sosiaalisten oikeuksien kannaltatärkeät toimenpiteet tulivat esiin muun muassa kehitysvammaistenpalvelumaksujen määrittämisen ja vaikeavammaisten kuljetuspalvelujakoskevien päätösten tekemisen yhteydessä. Hallinnollisenohjauksen tarkoitus on auttaa sosiaalityöntekijää palvelemaanasiakasta oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

656 PohdintaaTässä luvussa palaan otsikkooni kysymällä, mitä vammaispalvelujenverkkokonsultaatio itse asiassa on? Esittämääni kysymykseenen odota löytäväni näin pienen aineiston perusteella tyhjentäväävastausta. Sen sijaan aineistoni perusteella voin todeta, ettäsosiaalityön ohjausmenetelmät kaipaavat uudistamista. Aineistoniantaa viitteitä myös siitä, että on olemassa erilaisia konsultaatiotarpeita.Parhaimmillaan sisällöltään ja painotuksiltaan erilaisillakonsultaatioilla edesautetaan sosiaalialan ammattilaisten omaaammatillista kasvua ja kehitystä. Vammaispalvelujen verkkokonsultaatioon osoittanut, että tämäntyyppiselle toiminnalle on tarvetta.Se on nykyaikainen tapa ylläpitää alan ammattilaisten keskinäistävuorovaikutusta.Arviointiaineistostani on havaittavissa heikkoja signaalejasiitä, että sosiaalityöntekijät kaipaavat juridisten, hallinnollisten jakollegiaalisten konsultaatioiden lisäksi eettisiä pohdintoja omantyönsä tueksi. Oletettavasti moni sosiaalityöntekijä on joutunuttyössään kohtaamaan ristiriidan, jolloin vastakkain on ollut kunnantaloudellinen tilanne ja asiakkaan tarvitsema apu tai palvelu.Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lainmukainen asiakkaan edun mukainen päätös tai ratkaisu on saattanuttuntua näissä tilanteissa likimain mahdottomalta. Artikkeliakirjoittaessani olen pohtinut sitä, mikä on se foorumi, joka voisitarjota mahdollisuuden pohtia sosiaalityön arvoja, perusprinsiippejäja etenkin oman työn eettisyyttä.Verkkokonsultaatiossa on ollut mahdollisuus käydä ohjauksellisiakeskusteluja. Näin ollen ohjauksen ja konsultaation rajaon ollut joissakin tilanteissa häilyvä. Konsulttina olen kohdannutväistämättä joissakin tilanteissa myös valvonnan elementtejä taitarpeita. Katson, että luottamuksellinen konsulttitoiminta ei voiolla jälkikäteisvalvontaa. Konsultaatio voi sisältää etukäteisvalvonnanpiirteitä, joita tässä yhteydessä haluan kutsua ohjaavaksivalvonnaksi. Ohjaava valvonta ei ole estämään pyrkivää ohjausta,joka sisältää kieltoja, sääntöjä ja ohjeita. Ohjaava valvonta on pikemminkinkannustavaa ohjausta. Siinä on informaatio-ohjauksenelementtejä. (vrt. Kinnunen & Vuorijärvi 2005.)

66Sosiaalihuoltolaki on ollut voimassa 25 vuotta. Lain säätämisenaikana nähtiin keskitetyn ohjauksen merkitys tärkeänä.Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriöllä, sosiaalihallituksilla jalääninhallituksilla oli miltei yksinoikeus ohjata kunnallista sosiaalipolitiikkaaja -huoltoa. Keskitetty valtiollinen ohjausjärjestelmäolikin riittävä silloisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Keskitetynohjausjärjestelmän aika on ohi. Ohjaustyöhön on mukaan tullutmuita ohjaavia organisaatioita tai toimijoita kuten muun muassaKuntaliitto, kuntayhtymät, vammaisjärjestöt, seudulliset jamaakunnalliset organisaatiot, sosiaalialan osaamiskeskukset jasosiaalialan kehittämisyksiköt. Ohjaus on toisen modernin mukaisestisirpaloitunut ja kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa ja erilaiset,toistensa kanssa jopa ristiriidassa olevat, ohjeistukset ohjaavattoimintaa.Tämän aineiston ja oman työkokemukseni perusteella uskallanväittää, että ohjaus- ja valvontajärjestelmän modernisaatiotatarvitaan. Modernisaatio on välttämätön meneillään olevan kuntajapalvelurakennemuutoksen ja aluehallinnon uudistamisenkinvuoksi. Muutosten yhteydessä on hyvä ottaa esille myös uudenlaisetohjaus- ja valvontamenetelmät sekä rohkeasti lähteä kehittelemäänsähköisiä työmenetelmiä. Verkkokonsultaatio on antanutsiihen hyvän alun ja ennen kaikkea se on nostanut esiin sosiaalityönkonsultaation moninaisuuden ja merkityksen.

67IKÄÄNTYVÄN OIKEUS SAADA PALVELUA TAI KIEL-TÄYTYÄ TARJOTUSTA PALVELUSTA 11Anja Karvonen-Kälkäjä1 Johdanto2 Sosiaaliset perusoikeudet3 Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus jasosiaalialan ammattilaisten eettiset ohjeet4 Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet5 Perusoikeuksien toteuttamisen käytännön ongelmia6 Päätöksen perusteluvelvollisuus7 Tutkittava tapausesimerkki8 Pohdinta ja johtopäätökset1 JohdantoPerus- ja ihmisoikeuksien asema on vahvistunut selkeästi suomalaisessaoikeuskulttuurissa viime vuosina (Karhu 2003, 789–807).Perusoikeuksien sisällön ja ulottuvuuden määrittelemisellä onkeskeinen merkitys sosiaalihuollon päätöksenteossa. Vanhuspalveluteivät ole ns. subjektiivisia oikeuksia, mutta kylläkin perusoikeuksiaperustuslain mukaan. Ikääntyvien oikeuksien kannaltaon keskeistä, miten vanhustenhuolto arvotetaan ja suunnataankoresursseja vanhustenhuoltoon. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalialankehittämishanke, kansallinen hanke terveydenhuollonturvaamiseksi sekä valtakunnallinen ikäihmisten laatusuositusovat omalta osaltaan parantaneet palvelujen saatavuutta ja uudistaneetpalvelujen rakenteita ja toimintoja.11 Tämä tutkimusartikkeli julkaistaan myös KIMPPA-hankkeen loppuraportissa,joka on SimLabin raporttisarjan 18. julkaisu:- nimi: Kimpassa tuloksiin: KIMPPA-tutkimushankkeen loppuraportti- tekijä: Päivi Haho, Marika Vänttinen ja Anna Kilpiö (toim.)- sarjanimi: Helsinki University of Technology SimLab Publications 18- ISSN 1458-8234- ISBN 978-951-22-8923-3 ja elektroninen 978-951-22-8924-0

68Terveydenhuollossa potilaan itsemääräämisoikeus on hoitosuhteenytimessä, ja se tarkoittaa potilaan suostumista hoitoontai hoidosta kieltäytymistä. Itsemääräämisoikeutta ei voida milläänargumenteilla sivuuttaa, koska perus- ja ihmisoikeudet sekäpotilaan asemasta ja oikeuksista annettu laki ja lääkintäetiikkaturvaavat itsemääräämisoikeudet niin vahvasti. (Pahlman 2003,1.)Tämän tutkimuksen tavoitteena on kokonaiskuvan antaminenvanhusasiakkaan asemasta, itsemääräämisoikeudesta ja edunvalvojanasemasta ja oikeuksista. Tavoitteena on löytää asiakaslähtöinennäkökulma vanhusasiakkaan kuulemiseen ja hänen mielipiteidensähuomioimiseen. Tutkimuskysymykset liittyvät laajastitarkasteltuna asiakkaan asemaan ja itsemääräämisoikeuteen.Tutkimuskysymykseni ovat:1) Miten ikääntynyt asiakas voi päättää tarjotusta sosiaalipalvelusta?2) Mikä on edunvalvojan tai omaisen oikeus päättää ikääntyneenasioista?Tutkimukseni on oikeusdogmaattinen. Se tarkoittaa sovellettavienoikeussääntöjen sisällön tulkintaa, niiden selvittämistä jaoikeussäännösten systematisointia. Ilmiötä voidaan tarkastella sekäasiakkaan että järjestelmän näkökulmasta. Tässä artikkelissalakia tarkastellaan asiakkaan näkökulmasta perusoikeusmyönteisestitulkiten.Käytän tutkimuksessani esimerkkinä verkkokonsultaationkautta tullutta lakiasioihin liittyvää kysymystä. Kyseisessä esimerkissäkunnan sosiaaliviranomaiset kysyivät seuraavia asioita:1) Mikä on ikääntyneen asiakkaan oikeus päättää tarjotustasosiaalipalvelusta?2) Mikä on kunnan vastuu asiakkaan kieltäytyessä palvelusta?3) Milloin edunvalvoja tulee määrätä?4) Mikä on edunvalvojan oikeus päättää ikääntyneen asioista?

692 Sosiaaliset perusoikeudetSuomessa on pitkälle kehittynyt sosiaaliturvajärjestelmä. Suomion myös liittyessään useisiin YK:n, Euroopan neuvoston ja ILO:nsopimuksiin sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään sosiaaliturvaa.Perustuslakiin on kirjoitettu keskeiset sosiaaliset perusoikeudet.(Hallberg et al. 1999, 31.) Ihmisoikeuksien jakamattomuusperiaate(indivisibility, interdepence and interrelation of all humanrights) on oikeudessamme yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistäperiaatteista (Nieminen 2005, 44–58). Jakamattomuusperiaatteellatarkoitetaan sitä, että perinteisiä vapausoikeuksia tai kansalais-ja poliittisia oikeuksia (KP-oikeuksia) ja uudempia taloudellisia,sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-oikeuksia) eivoida täysin erottaa toisistaan.Sosiaalisten perusoikeuksien turvaaminen edellyttää ainajulkisen vallan aktiivisia toimia. Vapausoikeudet, kuten sananvapaus,ovat voimassa ilman erityisiä toimia. Sosiaalisten perusoikeuksientoteuttamiseen tarvitaan aina taloudellisia resursseja jalainsäädäntöä, minkä vuoksi ne eivät toteudu samalla tavalla kuinvapausoikeudet. Lisäksi sosiaalisten perusoikeuksien erityispiirreon, että yksilöllä ei ole aina käytettävissään oikeudellisia keinojaoikeuksiensa toteuttamiseksi.Perustuslain 19 §:ssä säädetään oikeudesta sosiaaliturvaanmuun muassa seuraavasti:”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisenelämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömääntoimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselleoikeus perustoimeentulon turvaan muun muassa vanhuudenaikana. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuinlailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- jaterveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisenvallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon jatukea asumisen omatoimista järjestämistä.”Oikeusjärjestyksen ymmärtäminen avautuu perusoikeuksien pohjalta.Monikerroksisesta säännösten, periaatteiden ja arvojen kokonaisuudestamuodostuu kulloinenkin oikeusjärjestys. Erilaisetrakenteelliset, historialliset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat vaikuttaneetoikeusjärjestyksen kehitykseen. Lakien säätäminen ja

70soveltaminen pohjautuu oikeusjärjestelmän toimivuuteen ja valtiosääntöja perusoikeudet ovat järjestelmän runkona. Oikeudensisältöä tulee kuitenkin aina tarkastella ihmisen, asiakkaan näkökulmasta.Vaikka ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien muodollinenpohja onkin eri oikeusjärjestyksissä erilainen, sisällöllisesti nekuitenkin ovat monelta osin samanlaisia ja koskettavat samoja oikeuksia.Perusoikeudet ovat aina perustuslaissa säädettyjä yksilöllekuuluvia oikeuksia ja niiden tulee olla yleisiä, kaikille yhdenvertaisestikuuluvia oikeuksia. (Hallberg et al. 1999, 31.)Elleivät päättäjät luo lainsäädäntöä, varaa resursseja ja ryhdytoimenpiteisiin, sosiaaliset perusoikeudet eivät toteudu. Ovatkososiaaliset perusoikeudet sittenkin vain ohjelmajulistuksia, lupauksiaja moraalisia lainsäätäjään kohdistuvia velvollisuuksia vaimikä on niiden oikeudellinen luonne?3 Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus jasosiaalialan ammattilaisten eettiset ohjeetKunnat voivat kehittää palvelurakenteitaan paikallisista tarpeistaja voimavaroista lähtien ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevanlaatusuosituksen avulla. Laatusuositus ei ole kuntia sitova normi.Suosituksen tavoitteena on edistää asiakkaiden, omaisten ja muidenkuntalaisten osallistumista tavoitteiden asettamiseen ja toiminnanarviointiin. Suosituksen käytännön toteuttamiseksi tarvitaanvaltakunnallista, alueellista ja paikallista yhteistyötä. Laatusuosituksentoteutumista seurataan valtakunnallisesti. Laatusuosituksessaon määritelty muun muassa palvelujen toiminnallisetja eettiset tavoitteet sekä riittävien voimavarojen turvaaminen.Konkreettisesti tämä tarkoittaa muun muassa riittävän henkilöstömääränsekä henkilöstön kelpoisuuden ja koulutustason määrittelemistä.Laatusuositusta ollaan parhaillaan uudistamassa.(Ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskeva laatusuositus 2001.)Suositus on tarkoitettu kuntien päättäjille ja johdolle, jotkaovat vastuussa toiminnallisista linjauksista sekä voimavarojenosoittamisesta toimintaan. Suositus auttaa kuntien tarkastuslautakuntiaarvioimaan kunnan toimien asianmukaisuutta, tavoitteidentoteutumista ja budjettivarojen käyttöä. Kuntalaisille suositus an-

taa suuntaviivat, joiden perusteella he voivat arvioida oman kuntansapalvelutasoa ja toimintatapoja sekä tehdä kehittämisehdotuksia.Suositusta voidaan käyttää hyväksi kuntasuunnitelman jatalousarvion laatimisessa, jossa tavoitteet konkretisoidaan työntekijämääriksi,investoinneiksi ja muiksi toiminnan kuluiksi.Sosiaalialan työ liittyy olennaisesti etiikkaan ja ihmisoikeuksiin.Työn tavoitteena on ihmisten auttaminen sekä puutteen jakärsimyksen vähentäminen. Keinoina ovat muun muassa itsenäisenelämänhallinnan ja sosiaalisen muutoksen edistäminen. Työhönliittyy olennaisesti valta ja mahdollisuus vaikuttaa asiakkaanelämään, mikä lisää puolestaan eettisyyden vaatimusta. Eettistenohjeiden tarkoituksena on antaa ammattihenkilöille ohjeita siitä,kuinka toimia ja suojata palvelujen käyttäjiä. (Arki, arvot, elämä,etiikka, 2005.)Lainsäädäntö ja toiminnan laillisuus ovat erityisen tärkeitäsosiaalialalla ja julkisen sektorin toiminnassa. Perustuslain mukaanyhteiskunnalla on velvoite huolehtia kaikista jäsenistään.Sosiaaliala toteuttaa tätä velvoitetta. Arvojen ja normien määrittelijöitäon paljon ja he tekevät määrittelynsä eri lähtökohdista käsin.Olennaista on, kuka saa määritellä hyvän ja kenen hyvästä onkyse. Asiakkaan ihmisarvon ja yksilöllisyyden ehdoton kunnioittaminenon ainoa mahdollinen perusta eettisesti ja moraalisestikestävälle toiminnalle. (Arki, arvot, elämä, etiikka, 2005.)Ammattilaisen on omista arvoistaan ja elämänvalinnoistaanriippumatta kunnioitettava ja edistettävä asiakkaansa oikeutta tehdäomat valintansa. Lisäksi on edistettävä asiakkaan sen kaltaistaosallisuutta, joka lisää hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa elämäänsäkoskeviin päätöksiin ja toimiin. Asiakasta autetaan omienvahvuuksiensa tunnistamisessa ja kehittämisessä. (Arki, arvot,elämä, etiikka, 2005.)714 Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudetSuomi ratifioi vuonna 1996 YK:n vuonna 1976 hyväksymät KPsopimukset(koskee kansalais- ja poliittisia oikeuksia) ja TSSsopimukset(koskee taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia).Vielä silloin sopimusten keskinäistä yhteyttä ei tuotu

72esiin, vaan pikemminkin korostettiin niiden eroja. KP-sopimussaatettiin voimaan Suomessa lain tasoisesti ja TSS-sopimus vainasetuksen tasoisesti. TSS-sopimusta ei pidetty oikeudellisesti velvoittavana.Ihmisoikeuksien jakamattomuusperiaate on universaalisuusperiaatteenohella eniten esillä tämän päivän ihmisoikeuskeskustelussa.Nämä kaksi periaatetta liittyvät myös läheisesti toisiinsa.Ihmisoikeuksien maailman konferenssin kesäkuussa 1993 hyväksymässäWienin julistuksessa ja toimintaohjelmassa todetaanmuun muassa: ”Kaikki ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia,toisistaan riippuvia ja toisiinsa liittyviä. Kansainvälisenyhteisön tulee käsitellä ihmisoikeuksia maailmanlaajuisestioikeudenmukaisella ja tasavertaisella tavalla suhtautuen niihin yhtäläisestija pitäen niitä yhtä tärkeinä.” Lisäksi todetaan, että valtiotovat velvollisia poliittisista, taloudellisista tai sivistyksellisistäjärjestelmistään riippumatta edistämään ja suojelemaan kaikkiaihmisoikeuksia ja perusvapauksia. (Nieminen 2005, 44–58.)Suomessa ihmisoikeuksien jakamattomuuteen on kiinnitettyhuomiota muun muassa Valtioneuvoston selonteossa Suomen ihmisoikeuspolitiikasta(VNS 2/2004 vp). Sosiaalisten perusoikeuksiennoudattamista valvomaan perustettu komitea on kiinnittänythuomiota siihen, että osa sosiaalisista oikeuksista on toteutettavissavälittömästi tuomioistuimissa.5 Perusoikeuksien toteuttamisen käytännön ongelmiaVapausoikeuksien ja TSS-oikeuksien oikeusvaikutusten arviointiintarvitaan hienovivahteista analyysia. Eräiden tutkijoiden käyttämäkolmitasoinen jaottelu on seuraava:1) velvollisuus kunnioittaa (obligation to respect)2) velvollisuus suojata (protect)3) velvollisuus toteuttaa (fulfil)Tällä jaottelulla kuvataan ja analysoidaan ihmisoikeuksienerilaisia vaikutustapoja. Vapausoikeuksien kohdalla ensiksi mainittuvaikutustapa on tärkein ja TSS-oikeuksien kohdalla viimeksimainittu vaikutustapa on tärkein. (Nieminen 2005, 44–58.) Tämä

ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sosiaaliset oikeudet asettuisivathierarkiassa itsestään selvästi muita ihmisoikeuksia alemmalle tasolletai että niiden toteuttaminen voidaan lykätä myöhempäänajankohtaan esimerkiksi taloudellisiin seikkoihin vedoten.Osa YK:n TSS-sopimuksen sosiaalisia oikeuksia koskevistaartikloista on muotoiltu siten, että sopimusvaltioille asetetaanniissä velvollisuus toteuttaa oikeudet vähitellen. Niitä ei ole turvattusuoraan yksilöille kuuluvina oikeuksina.Suomea on arvosteltu muun muassa siitä, että paikallisviranomaistenvähävaraisille perheille ja vammaisten lasten perheillejakamat hyvinvointipalvelut ovat eritasoisia ja erilaatuisia eripuolilla maata johtuen osittain siitä, että kunnilla on käytettävissäänhyvin erilaiset taloudelliset voimavarat. Tämä on tullut esilleYK:n lapsen oikeuksien komitean työssä. Päättävät viranomaisetpriorisoivat asioita eri tavoin ja tarpeiden arviointi- ja avun myöntämisjärjestelmätovat erilaiset. (Nieminen 2005, 44–58.) Samakoskee myös ikääntyvien hyvinvointipalveluja.Sosiaalisten oikeuksien on Suomessa tulkittu olevan luonteeltaansellaisia, että ne voidaan turvata sen mukaan, mitä varojajää jäljelle. Juuri tätä asennetta on arvosteltu YK:n TSSsopimustavalvovassa komiteassa. Myös TSS-sopimusta valvovanYK:n komitean käsityksen mukaan Suomi ei pahimmasta lamastatoivuttuaan ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin palauttaakseenmonet laman aikana leikatut sosiaalietuudet lamaa edeltävälletasolle. Toisaalta eduskunnan apulaisoikeusasiamies onkorostanut, että muun muassa sosiaalisten oikeuksien toteuttaminenvaatii juuri rahaa. (Nieminen 2005, 44–58.)736 Päätöksen perusteluvelvollisuusOikeus saada perusteltu päätös on hyvän hallinnon keskeinen tae.Sosiaalihuollossa asianosaisen oikeusturvan kannalta on ainakiinnitettävä huomiota riittäviin perusteluihin. Yleisenä vaatimuksenaon, että ratkaisun perusteena olevat tosiseikat yksilöidään jaettä tosiseikkojen oikeellisuus varmistetaan riittävästi. Asianosaiselleselviää päätöksen perusteluista, miksi kysymyksessä olevaan

74lopputulokseen on päädytty. Perusteluilla on keskeinen merkitysmyös muutoksenhakuoikeuden käyttämisen kannalta.Hallintolain 45 §:ssä säädetään päätöksen perusteluvelvollisuudesta.Sen mukaisesti perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikatja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava pykälät.Perusteluvelvollisuus edellyttää aina riittävän tiedon antamista,jotta päätöksen kohteena oleva yksilö voi pyrkiä toteuttamaanoikeuttaan. Kansalaisilla saa olla oikeusturvaodotus kaikissaratkaisuissa. (Hallberg et al. 1999.)7 Tutkittava tapausesimerkkiArtikkelissa käsiteltävä tapausesimerkki on tullut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen verkkokonsultaation kautta(www.sosiaalikollega.fi). Palvelussa sosiaalialan työntekijät jaheidän asiakkaansa pyytävät apua alan asiantuntijoilta. Olen itsetoiminut kyseisen palvelun verkkokonsulttina sen perustamisestalähtien ja vastannut seuraavassa esitettävään lakiasiain konsulttiryhmälletulleeseen kysymykseen.Asian kuvausYksin asuva dementoitunut ikääntyvä asuu omakotitalossaetäällä kuntakeskuksesta. Hänellä on muistiongelmia, muttahän pärjää vielä tutussa ympäristössä. Kunnan sosiaalitoimion huolestunut hänen selviytymisestään ja kunnan vastuusta,jos jotain odottamatonta tapahtuu. Asunnon lämpötila onajoittain hyvin alhainen. Asiakas ei suostu huolehtimaan puhtaudestaanja hän sotkee ruokia keskenään. Kotipalvelu käykaksi kertaa viikossa, muina arkipäivinä hän saa ateriapalvelua.Lähin omainen asuu kaukana. Kodinhoitaja, terveydenhoitajatai naapuri ei saa asiakasta kotoa mihinkään. Asiakasei ole holhouksessa, raha-asioita hoitaa omainen. Lähiomaisenpyynnöstä asiakkaalle on haettu palvelutalosta asuntoa.Toisaalta ollaan epävarmoja sen suhteen, tulisiko asiakassopeutumaan palvelutaloon muistamattomuuden vuoksi jasuostuisiko hän sinne muuttamaan.

Asiaan liittyvät kysymykset75Kysymys vastuusta:Jos jotakin sattuu, esimerkiksi tulipalo tai vanhuksen paleltuminenulos, millainen on kotipalvelun vastuu? Voidaankosyyttää heitteillejätöstä? Jos asiakas saisi palvelutalosta asunnonja hän uudessa ympäristössä menee yöllä ulos eikä pääsetakaisin sisään, voiko palvelutalon henkilökuntaa syyttää tapahtuneesta?Kysymys holhouksesta:Mitä etuja holhoukseen hakemisesta yllä mainitussa tapauksessaolisi? Jos asiakas ei suostu lähtemään kotoaan ja kaikkihänet tuntevat ovat sitä mieltä, että asiakkaan elämä on kutakuinkinepäinhimillistä jatkuessaan näin, mitä tehdään? Mitävaikutuksia holhoukseen hakemisella olisi pakkokeinojenkäytön suhteen? Jos on laajamittaisesti holhouksessa, voikokotoa hakea asumaan palvelutaloon tai suoraan vanhainkotiinperusteena kasvaneet riskit asuinoloissa ja terveydentilassa?VastausVastuukysymykset liittyvät olennaisesti asiakkaan itsemääräämisoikeuteenja edunvalvojan määräämiseen. Asiakkaanasemasta ja oikeuksista annetun lain 8 §:ssä säädetään, ettäsosiaalihuoltoa toteutettaessa olisi otettava huomioon asiakkaanoikeus määrätä itse omista asioistaan niin pitkälle kuinse on mahdollista. Itsemääräämisellä tarkoitetaan omastaelämästä määräämistä ja omaa elämää koskevien päätöstentoteuttamista. Ihmisen sisäinen itsemääräämisoikeus edellyttäähenkilön edellytyksiä ja kykyä hallita itseään sekä kykyäharkittuihin, itsenäisiin päätöksiin ja tekoihin. Toisaalta itsemääräämisoikeuson kykyä toimia ilman, että ulkoiset tekijätestävät tahdonmuodostusta.Ihmisoikeudet ja itsemääräämisoikeus perustuvat vallitsevaanihmiskäsitykseen. Itsemääräämisoikeuden tarkoituksenaon suojata yksilöä muiden yksilöiden ja yhteisöjen perusteettomaltaväliintulolta silloin, kun yksilö pyrkii määräämäänitsestään ja omasta elämästään. Asiakkaan itsemääräämisoikeudentoteuttaminen edellyttää yhteistyötä ja vuorovaikutustaasiakkaan ja sosiaalihuoltoa järjestävän tahonkanssa. Näin tässä asiassa onkin tapahtunut.Tässä on kuitenkin todennäköisesti kysymys erityistilanteesta,jolloin asiakas muistihäiriöistä kärsivänä ei itse kykenepäättämään ja ilmaisemaan omaa tahtoaan hoidon jahuollon asianmukaisesta järjestelystä ilman, että voitaisiin

76välttyä vahingonvaarasta ja riskeistä. Tällaisessa tapauksessaitsemääräämisoikeutta joudutaan arvioimaan edellä mainitunlain 9 §:n 1 momentin mukaan siten, että asiakkaan lisäksihänen laillista edustajaa tai omaista kuullaan. Myös näin asiassaon menetelty.Asian erikoislaatuisuuden vuoksi lienee tarpeellista kuitenkinolla yhteydessä paikalliseen holhousviranomaiseenedunvalvojan määräämistä varten. Näin tulee menetellä lainmukaan silloin kun esimerkiksi sosiaalityöntekijä toteaa, etteiasiakas kykene riittävästi huolehtimaan itseään ja varallisuuttaankoskevista asioistaan. Kun asiakas tarvitsee samanaikaisestiusean eri tahon palveluja selvitäkseen tavanomaisistaarkipäivän askareistaan, asiakkaalle laadittavaan huolto- japalvelusuunnitelmaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.JatkokysymysVoiko edunvalvoja päättää, että asiakkaan on muutettavapois kotoa tai lähdettävä terveyskeskukseen? Mitkä ovatsallittuja pakkotoimia, jos asiakas ei aio lähteä kotoaan?Huomioitakoon, että omaisten mielestä nykyinen käytäntöraha-asioiden hoidon suhteen on toimiva, eivätkä he olehalunneet laajempaa holhousta siltä osin. Pitääkö omaistentahto ohittaa ja hakea asiakas holhoukseen?VastausKunnan järjestämä sosiaalihuolto perustuu aina viranomaisenpäätökseen, johon tulee kirjata palvelun sisältö ja ehdot sekäkummankin oikeudet ja velvollisuudet. Erityisen tärkeää onasioiden dokumentointi eli se, että kaikki merkityksellisetseikat kirjataan tarkoin asiakkaan palvelusuunnitelmaan vastuukysymystenvuoksi. Tapauksesta ei ilmene, että omaisiaolisi määrätty edunvalvojaksi tai raha-asioiden hoitoon. Koskaasiakas on kuitenkin kunnan sosiaalihuollon piirissä, saattaisiolla tarpeen, että kyseiset henkilöt määrättäisiin edunvalvojaksimaistraatin päätöksellä. Maistraatti neuvoo jaopastaa menettelytavoissa edunvalvojan saamiseksi. Kyseisethenkilöt voivat hyvinkin olla sopivia tehtävään, mutta päätösasiasta lienee paikallaan. Hakemukseen tulee liittää lääkärinlausunto.Tahdosta riippumattomasta sosiaalihuollosta on erityissäännöksiäkehitysvammaisten, päihdeongelmaisten ja lastenosalta. Myös tartuntatautilaissa on vastaavia määräyksiä.Asiasta ei ilmene, että tässä tapauksessa olisi edellytyksiätahdosta riippumattomaan hoitoon. Ellei henkilö ole vaaraksi

itselleen tai toiselle tai hänen terveytensä ei ole vakavastiuhattuna eikä hänellä ole erityistä sairaanhoidon tarvetta kodinulkopuolella, siirtoa terveyskeskukseen tai muuallekaanlienee vaikea perustella. Ikääntyvien palvelujen järjestämisenlähtökohtana on kotona selviytymisen tukeminen sekä toimintakyvynsäilyttäminen. Tämä lähtökohta ilmenee sekä sosiaalihuoltolaistaettä sosiaali- ja terveyspalveluita koskevistaohjelma- ja suunnitelma-asiakirjoista. Voimassa oleva sosiaalihuollonlainsäädäntö ei määrittele täsmällisesti, milloinikäihmisellä on oikeus saada palveluja tai päästä niiden piiriin.Lisäksi lainsäädännön yleisluonteisuuden vuoksi palvelujentoteutumisen valvonta on vaikeaa ja palvelujen määrä jalaatu vaihtelevat suuresti eri kunnissa. Nykyisin osa ikääntyvistätulee palvelujen ja hoidon piiriin niin myöhään, ettäpalveluasuntoon muuttamisen tai laitoshoidon tarvetta ei enäävoida siirtää. Tällöin mahdollisuudet kotona asumisen tukemiseenmahdollisimman pitkään menetetään. Palvelutarpeenarviointi on käytäntö, jolla voidaan edistää riittävän varhaistapuuttumista kotona selviytymistä haittaaviin ongelmiin. Jottatavoite saavutettaisiin, palvelutarpeen arvioinnin tulisi ollakattava ja siinä olisi otettava huomioon ikääntyvän fyysinen,psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä asuin- jaelinympäristö.778 Pohdinta ja johtopäätöksetTässä tutkimuksessa on vastattu kysymyksiin perusoikeusmyönteisesti,mikä tarkoittaa sitä, että ensisijaisesti perusoikeudet jaasiakkaan itsemääräämisoikeus toteutuvat. Toisaalta ikäihmistenpalvelujen järjestämistä voidaan tarkastella myös sosiaali- ja terveydenhuollonjärjestelmästä lähtöisin. Velvollisuus sosiaalihuollonjärjestämiseen kuuluu kunnille, joissa palveluja ei aina järjestetäperusoikeusmyönteisesti. Lainsäädäntö antaa kunnille melkovapaat kädet päättää sosiaalihuollon järjestämisestä, ja palvelut onusein helpompi järjestää järjestelmälähtöisesti. Kuntien harkintavallankäyttöä rajoittavat kuitenkin muun muassa perustuslaki jaihmisoikeussopimukset sekä sosiaalihuollon lainsäädäntö.Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudestaannetun lain 3 §:n mukaan kunnan on osoitettava voimavarojavaltionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.Kunnan järjestämä sosiaalihuolto perustuu lähtökohtai-

78sesti kunnan varaamiin määrärahoihin, jolloin palveluja ja tukitoimiajärjestetään niille varattujen määrärahojen puitteissa ja niidenedellyttämässä laajuudessa. Myös määrärahasidonnaisissaetuuksissa on aina arvioitava hakijan yksilölliset olosuhteet jaetuuden tarve. Poikkeuksena tästä ovat niin sanotut subjektiivisetoikeudet, jolloin kunnan järjestämisvastuu on määrärahoista riippumatonta.Tapausesimerkin kysymyksiin voidaan antaa vastaus myössiten, että tapausta tarkastellaan mielenterveyslain, terveydensuojelulainja holhoustoimesta annetun lain perusteella. Mielenterveyslain8 §:ssä säädetyt edellytykset tahdosta riippumattomaan hoitooneivät mielestäni tässä tapauksessa täyty. Laki edellyttäisimielisairautta ja hoidon tarvetta siten, että hoitoon toimittamattajättäminen pahentaisi olennaisesti vanhuksen mielisairautta taivaarantaisi vakavasti hänen terveyttään tai turvallisuuttaan.Terveydensuojelulain mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainenvoi velvoittaa asukkaan ryhtymään toimenpiteisiinterveyshaitan poistamiseksi, jos asunnossa esiintyy hajua, mikrobeja,pölyä, kylmyyttä tai kosteutta (27 § 1 mom.). Jos terveyshaitanpoistaminen laiminlyödään, viranomainen voi kieltää käyttämästäasuntoa (27 § 2 mom.). Kieltoa ja määräystä voidaan tehostaauhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty työ teetetään laiminlyöjänkustannuksella (53 § 2 mom.). Tästä saattaisi seurata,että asukas joutuu muuttamaan kodistaan muualle.Holhoustoimesta annetun lain mukaan tuomioistuin voimäärätä henkilölle edunvalvojan, jos hän on sairauden, henkisentoiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muunvastaavan syyn vuoksi kykenemätön valvomaan etuaan tai huolehtimaanitseään koskevista asioista. Edunvalvoja voidaan määrätä,jos henkilön tila ja edunvalvonnan tarve sitä edellyttävät,vaikka henkilö vastustaa määräystä (8 § 1 ja 2 mom.). Yleensäedunvalvonta tarkoittaa taloudellisten ja oikeudellisten asioidenhoitoa. Jos tuomioistuin on kuitenkin niin määrännyt, edunvalvojallaon oikeus edustaa päämiestään myös sellaisessa tätä henkilöäkoskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään(29 § 2 mom.). Tällainen asia voi olla esimerkiksi hoidonjärjestäminen. Käytännössä edunvalvojan määrääminen edellyttääaina lääkärin lausuntoa.

Sosiaalihuollon toteuttajan tulisi omista arvoistaan riippumattakunnioittaa ja edistää asiakkaan oikeutta tehdä omat valintansa.Kysymys on useimmiten arvostuskysymyksistä. Kuntiensäästötoimenpiteet ovat myös omalta osaltaan kaventaneet ikäihmistenoikeutta saada palveluja.Jos vanhukset saavat puutteellista hoitoa ja jos tähän onsyynä vanhustenhuoltoon osoitetut liian niukat voimavarat, tästäon vastuussa kunta. Myös perusoikeussäännöksillä on välittömästikuntiin ulottuvia oikeusvaikutuksia. Kun kuntien tehtäväksi onlailla säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu, perustuslain19 §:n sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat turvaamis-ja edistämisvelvoitteet ulottuvat myös kuntiin. Säännöksetestävät etuuksien leikkaukset alle perustuslain edellyttämän tasonsekä ohjaavat voimavarojen kohdentamista talousarviopäätöksissä.Kuntien on huolehdittava siitä, että palvelut vastaavat määrältäänja laadultaan perustuslain edellyttämää tasoa ja että ne myöskäytännössä ovat yhdenvertaisesti kuntalaisten saavilla. (Mäki-Petäjä-Leinonen 2003, 107–108.)Ikääntyvät voisivat asua vieläkin pidempään omissa kodeissaanpalvelujen turvin, mikäli heidän oikeutensa palvelun arviointiinja saantiin toteutuisi enemmänkin perusoikeusmyönteisestikuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmästä lähtöisin.79

80VERKKOKONSULTAATIOPALVELUA KEHITTÄMÄSSÄArja Kilpeläinen, Maria Martin & Maarit Pirttijärvi1 Lapissa hyödynnetään teknologiaa2 Verkkokonsultaatiopalvelun tarve ja tekninentoteutus3 Käyttäjät mukaan kehittämiseen4 Käyttäjien kokemuksia verkkokonsultaatiopalvelusta5 Verkkokonsultaatiopalvelun käyttäjientulevaisuustoiveita6 Osaaminen näkyväksi, asiakas aktiiviseksi1 Lapissa hyödynnetään teknologiaaTeknologian avaamat uudet mahdollisuudet työskentelyssä pakottavattarkastelemaan, arvioimaan ja organisoimaan työtapoja uudelleen.Lapissa teknologisten sovellusten testaaminen ja kehittäminenon luontevaa johtuen pitkistä välimatkoista ja harvastaasutuksesta. Lapin pienten kuntien sosiaalialan työntekijät toimivatusein yksin. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa(Poske) vuonna 2003 käynnistetyssä verkkokonsultaatiopalvelussahyödynnetään teknologiaa uudella tavalla. Internetissä toimivantietoturvallisen palvelun kautta sosiaalialan ammattilaisetsaavat kollegoiltaan ja erityisasiantuntijoilta tukea omaan työhönsä.Kysyjät voivat esittää joko asiakastapauksiin suoraan liittyviätai yleisluontoisia kysymyksiä konsulteille, jotka pohtivat ongelmaakirjallisesti ja antavat ratkaisuvaihtoehtoja saamiensa tietojenperusteella. Verkkokonsultaatiopalvelu tarjoaa kollegan yksintyöskenteleville työntekijöille ja moniammatillista erityisosaamistakaikille kysyjille.Verkkokonsultaatiopalvelu on kehitetty käyttäjien pyynnöstä.Sosiaalityöntekijät ovat toivoneet mahdollisuuksia ongelmatilanteissakonsultoida lakimiehiä, mutta myös toisia sosiaalityöntekijöitä.Sosiaalitoimessa työskentelevillä ammattilaisilla on tarvittaessamahdollisuus esittää kysymyksiä konsulttiryhmille, joi-

den jäsenet yhdessä vastaavat ryhmäkohtaisesti kysymykseen.Näin ollen vastauksen tekemiseen osallistuu useita ammattilaisia,jolloin vastauksessa tarkastellaan kysymystä monesta eri näkökulmasta.Konsultaatiopalvelu on käyttäjille ilmainen. Pääsääntöisestikonsultit vastaavat pyyntöihin oman työnsä ohella tai siihen sisältyvänätehtävänä ilman erillistä korvausta. Verkkokonsulteilla ontyönantajansa suostumus olla palvelussa vastaajina. Posken Lapintoimintayksikkö vastaa palvelun toimivuudesta, ylläpidosta ja kehittämisestä.Palvelun käytössä ja kehittämisessä koordinoija onkeskeisessä asemassa. Yksi Posken työntekijä onkin toiminutverkkoemäntänä ja hänelle on resursoitu työaikaa konsulttien tukemiseenja palvelun kehittämiseen. Poske huolehtii syntyvistäkustannuksista, esimerkiksi yksittäisten konsulttien palkkiot jateknisen ympäristön ylläpito.Artikkeli perustuu käyttäjiltä kerättyyn tietoon verkkokonsultaatiopalvelunkäytöstä. Luvussa kaksi kuvaamme palvelunteknistä ja sisällöllistä toimintatapaa. Kolmannessa luvussa esittelemmeaineiston ja neljännessä luvussa käymme läpi käyttäjienkokemuksia verkkokonsultaatiopalvelusta. Viides luku painottuupalvelun käyttäjien tulevaisuustoiveisiin ja kuudennessa pohdimmepalvelun kehittämisvaihtoehtoja.812 Verkkokonsultaatiopalvelun tarve ja tekninen toteutusPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Lapintoimintayksikön toiminnan alkuvuosina kuntakierroksilla kartoitettiin,mitä tukea sosiaalityöntekijät tarvitsevat. He kertoivattyössään konsultoivansa yksityistä lakimiestä tai toisen kunnansosiaalityöntekijää. Konsultaatiota toivottiin lähinnä sosiaalitoimeenliittyvissä lakiasioissa. Päätös konsultaatiopalvelun perustamisestaoli helppo, sillä palvelun tarve oli ilmeinen ja osaamiskeskuksellaoli valmiina tekninen sovellus, joka oli varattu tulevaisuudessaavattavaa lakimieskonsultaatiota varten. Internetinkautta käytettävä palvelu avattiin www.sosiaalikollega.fi-sivuston yhteyteen. (Seutupilottihanke 2003; Vesterinen 2004.)

82Ensimmäisenä konsultaatiopalvelu avattiin lastensuojelunkysymyksille. Alkuvaiheessa kysyjän valitsema konsultti vastasiyksin kysymykseen, mutta tämä osoittautui nopeasti liian työlääksi.Konsultit kaipasivat myös tukea vastaamiseen. Teknistä ympäristöäpäätettiin muuttaa siten, että vastaajat ovat samassa ryhmässä.Konsulttiryhmien jäsenet ja heidän asiantuntijuutensa esitelläänpalvelun sivustolla. Näin konsulttien asiantuntijuus onparhaiten kysyjien hyödynnettävissä ja konsultit saavat toivomaansatukea. Kysyjät saavat ryhmän yhdessä työstämän vastauksen.Tämä toimintamalli on koettu hyväksi.Konsultit pitivät tärkeänä tietoa siitä, millä asiantuntijuudellakysyjä muotoilee kysymyksensä. Sen vuoksi konsultaatiokysymyksiäpystyivät alussa tekemään vain sosiaalityöntekijät.Myöhemmin palvelun käyttö on avattu varhaiskasvatuksessa jamuissa sosiaalialan tehtävissä työskentelevien ammattilaistenkäyttöön.Konsultit tietävät kysymysten tulevan ammattilaisilta, sillätunnukset annetaan Lapin toimintayksiköstä eikä niitä voi saadakirjautumalla itse järjestelmän käyttäjäksi. Konsultaatiopalvelunsivustolta on saatavissa ohjeet kysyjälle, palvelun esittely asiakkaallesekä lomake asiakkaan suostumusta varten. Kysyjiä ohjeistetaantekemään kysymys yhdessä asiakkaan kanssa tai asiakkaanluvalla silloin, kun käytetään asiakastietoja. Sen sijaan yleisluontoistenkysymysten tekemiseen asiakkaan suostumusta ei edellytetä.Asiakas ei voi yksin kysyä neuvoa verkkokonsultaatiopalvelusta,mutta hän voi tehdä sen yhdessä ammattilaisen kanssa.Verkkokonsultaatiopalvelua suunniteltaessa kiinnitettiin erityistähuomiota tietoturvaratkaisuihin. 2000-luvun alussa olimahdollista, että työntekijät neuvoivat toisiaan ja asiakkaita sähköpostiviesteillä.Tämä ei kuitenkaan ole tietoturvallinen tapatoimia. Tietosuojavaltuutetun toimisto on ottanut kantaa sähköpostintietoturvallisuuteen ja julkaissut ohjeet sähköpostin käyttöönsosiaalihuollossa vasta 3.1.2007 (Asiaa tietosuojasta 1/2007;ks. myös henkilötietolaki 523/1999 § 32; laki sosiaalihuollon asiakkaanasemasta ja oikeuksista 812/2000 § 14–16). Verkkokonsultaatiopalvelullatarjottiin mahdollisuutta käsitellä arkaluontoisiaasiakasasioita tietoturvallisesti ja luottamuksellisesti.

Kysyjä kirjautuu omalla käyttäjätunnus–salasana-parillaSSL-suojattuun 12 järjestelmään. Kun kysymys on tehty, järjestelmäsiirtää kysymyksen toiselle palvelimelle ja konsultit saavat heräteviestinsähköpostiinsa. Konsultit kirjautuvat omaan järjestelmäänjoko ip-tunnistuksella 13 sekä käyttäjätunnus-salasanalla taiTUPAS-tunnisteella 14 . Järjestelmä rekisteröi ja dokumentoi kysymyskohtaisestitapahtumatiedot eli sen, ketkä ovat avanneet kysymyksen,kommentoineet sitä tai vastanneet siihen omilla tunnuksillaan.Kysyjä ja konsulttiryhmän jäsenet saavat heräteviestin sähköpostiinsa,kun kysymykseen on vastattu. Vastauksen voi lukeakirjautumalla omalle tilille www.sosiaalikollega.fi -sivustolle.Vastaustilillä kysyjä näkee kaikki tekemänsä kysymykset ja niihinannetut vastaukset. Alun perin kysymys-vastauspareja oli tarkoitussäilyttää vuoden vastaustilillä, jonka jälkeen ne oli tarkoitustuhota. Käyttäjät ovat kuitenkin toivoneet, että kysymysvastauspareistatehtäisiin malliesimerkkejä, jotka julkaistaisiinUsein kysytyt kysymykset -palstalla. Sen vuoksi kaikki vastauksetja kysymykset ovat toistaiseksi vielä talletettuina vastaustileillä.Julkaisu vaatii tekstien toimittamisen ja tunnistetietojen poistamisen,mutta tämä toimitustyö on vielä kesken.833 Käyttäjät mukaan kehittämiseenTeknologian avulla tuotettuja palveluita kehitettäessä on tärkeää,että palvelujen käyttäjät ovat mukana kehittämistyössä. Keräämälläkäyttäjien kokemuksia on mahdollista saada arvokasta tietoateknisten ratkaisujen kehittämiseen, mutta myös substanssituntemustasekä sisältöön liittyviä parannusehdotuksia (ks. esim. Heiskanenym. 2007, 31). Konsultit ovat antaneet Posken tarjoamastaverkkokonsultaatiopalvelusta palautetta ja he ovat tehneet ehdo-12 SSL=Secure Socket Layer eli suojaustekniikka, joka turvaa yhteyden siten, ettäulkopuoliset eivät pääse käsiksi siirrettävään tietoon.13 Tietokoneen ip-osoite (internet protocol -osoite) on määrämuotoinen numerosarja,jolla kone voidaan yksilöidä.14 TUPAS-tunniste on tunnistuspalvelu, jossa pankki tunnistaa asiakkaan palveluntuottajan puolesta. Palvelu on tarkoitettu sähköisten palveluiden tuottajille jaon pankkien yhteisesti standardoima.

84tuksia toiminnan kehittämiseksi. Palautetta on kerätty satunnaisestimyös käyttäjiltä koko palvelun toiminnan ajan. Käyttökokemustendokumentointi on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Sen vuoksihalusimme tehdä käyttäjille kyselyn palvelun käytöstä. Kyselynsuunnitteluvaiheessa kartoitimme mahdollisia teema-alueita Poskenhenkilökunnalta, verkkokonsultaatioprosessin tutkimusryhmältäsekä verkkokonsulteilta. Kyselyyn sisällytettiin seuraavatpääteemat:1) Verkkokonsultaatiopalvelun vaikutuksia työn hallintaanja sisältöön2) Tekninen toteutus (esim. dokumenttien käsittely, säilytys,helppokäyttöisyys)3) TulevaisuusvisiotKysely lähetettiin huhtikuussa 2007 jokaiselle 311 henkilölle,jolla oli käyttäjätunnukset verkkokonsultaatiopalveluun. Muistutuskyselystä lähetettiin kesäkuun alussa. Kyselyn saivat niinkonsultaatiopalvelua käyttäneet henkilöt kuin myös ne, jotka eivätolleet sitä käyttäneet. Vastauksia kertyi karhupyynnöstä huolimattavain 39. Pienen vastausmäärän vuoksi saadut tulokset ja niistätehdyt johtopäätökset ovat ainoastaan suuntaa antavia. Kyselynsaatesähköpostissa oli myös muuta informaatiota konsultaatiopalvelunkäyttäjille ja linkki kyselyyn oli viimeisenä. Oletetusti tämävähensi vastausten määrää. Vastausten vähäisyyteen saattoi myösosaltaan vaikuttaa se, että kysely lähetettiin kaikille riippumattasiitä, milloin hän mahdollisesti oli käyttänyt palvelua. Palvelunarviointi voi olla vaikeaa, jos sen käyttämisestä on ehtinyt kuluavuosia.Kysely toteutettiin sähköisesti. Tämä oli luontevaa, toimiihanpalvelukin sähköisessä ympäristössä. Kysely toteutettiin hyödyntäenselaimella toimivaa sovellusta, WebPollia. Teknologianavulla toteutettu kysely ei kuitenkaan onnistunut haluamallammetavalla. Tiedot kerättiin ulkopuolisen toimittajan tietokantaan, jostatarkoituksena oli siirtää vastaukset analysoitavaksi SPSSohjelmaan.Koska halusimme turvata vastaajien nimettömyyden,emme yksilöineet vastauksia. Vastaukset kerättiin tietokantaankysymyskohtaisesti, eikä yhden vastaajan vastauksia voitukaanoletuksestamme huolimatta tarkastella kokonaisuutena. Tehdyistäratkaisuista johtuen tulosten tarkastelussa voimme parhaiten hyö-

dyntää mielipidekysymyksiä, mutta niitä ei voi peilata esimerkiksitaustatietoihin tai edes keskenään.Kyselyyn vastasi 39 verkkokonsultaatiopalveluun tunnuksetsaanutta henkilöä. Suurin osa vastanneista oli 30–49-vuotiaita,mikä myötäilee hyvin sosiaalialalla työskentelevien yleistä ikäjakaumaa(ks. esim. Kuntatyönantaja 3/2004, 22). Lähes joka neljäsvastaaja oli 50-vuotias tai sitä vanhempi eli yleinen olettamus siitä,että teknologiaa hyödyntävät pääasiassa vain nuoret, ei saanuttukea tästä kyselystä.1685141210Lkm86420Kuvio 1.Alle 30-vuotiaat 30-39-vuotiaat 40-49-vuotiaat 50-59-vuotiaat 60 vuotta täyttäneetVastaajat ikäryhmittäinSuurin osa kyselyyn vastanneista työskenteli sosiaalitoimessa taivarhaiskasvatuksen tehtävissä. Vastauksia saatiin Lapista, Pohjois-Pohjanmaaltasekä Keski-Suomesta.4 Käyttäjien kokemuksia verkkokonsultaatiopalvelustaPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen tuottamasta eikaupallisestaverkkokonsultaatiopalvelusta on tiedotettu kuntakäynneillä,koulutustilaisuuksissa ja sähköpostin avulla. Käytettyjätiedotuskanavia ajatellen oli ilmeistä, että vastaajat olivat saaneettiedon joko työkaverilta, koulutustilaisuuksissa tai sähköpostiviestinäpalveluntuottajalta. Huomioitavaa on, että joka viides

86vastaaja oli saanut tiedon verkkokonsultaatiopalvelusta useammastakuin yhdestä tietolähteestä.1210Vastausten lkm86420TyökaveriltaKuvio 2.Kuulin tilaisuudessa/tapahtumassaSähköpostia palvelun kehittäjältäEsiteSosiaalikollegaMuualtaTietolähteet verkkokonsultaatiopalvelustaUseaa kauttaPalvelun käyttäjät ovat tyytyväisiä käyttäjätunnus-salasanayhdistelmänavulla tapahtuvaan tunnistamiseen. Tätä mieltä onkolme neljästä vastaajasta. Toisena vaihtoehtona nähdään henkilökohtaistenpankkitunnusten käyttö, jota kannatti lähes joka viidesvastaaja. Kaksi vastaajaa valitsisi HST-kortin 15 käyttäjätunnistukseen.Ajankäyttö ja kysymyksen teon helppousLähes puolet vastaajista ei ollut käyttänyt verkkokonsultaatiopalvelua,vaikka oli hankkinut itselleen käyttäjätunnukset. Verkkokonsultaatiopalveluakäyttäneistä 22 henkilöstä joka toinen olitehnyt konsultaatiopyynnön kerran. Kuusi henkilöä oli tehnytpyynnön 1–3 kertaa ja useammin kuin kolmesti kysymyksen esittäneitäoli viisi työntekijää.Päätös kysymyksen tekemisestä verkkokonsulteille on palveluakäyttäneiden mielestä helppoa. Käyttäjät kokevat kysymystensisällön miettimisen sekä kirjalliseen asuun työstämisen olevanhelppoa. Ainoastaan yksi vastaaja piti kysymyksen kirjoittamistaWord-tekstinkäsittelyohjelmalla vaikeana, muiden mielestä15 HST-kortti on mikrosirullinen henkilökortti, jossa on Väestörekisterikeskuksenkansalaisvarmenne.

kysymyksen kirjoittamisessa ei ollut vaikeuksia. Konsultaatiopyynnönvoi muotoilla valmiiksi jollain tekstinkäsittelyohjelmalla,esim. Word, ja tuoda se sitten sovellukseen tai kysyjä voimiettiä pyyntönsä suoraan sovellukseen. Kyselyssä ei kuitenkaankartoitettu sitä, millä ohjelmalla kysymyksen esittäjä tuottaa kysymyksensätekstin.258720Vastausten lkm151050Kuvio 3.Vaikea En osaa sanoa HelppoSisältö Kysymyksen muotoilu TekstinkäsittelyKysymyksen laatimisen helppousVastaajat eivät kokeneet verkkokonsultaatiopalvelua työtä lisäävänä.Verkkokonsultaatio ei lisää asiakastyön määrää vaan voiparhaimmillaan jopa vähentää sitä. Kysyttäessä mielikuvaa ajankäytöstä44 prosenttia vastaajista piti palvelun käyttöä aikaa vaativana.Kuitenkin kaksi kolmesta käyttäjästä ilmoitti käyttävänsäkysymysprosessin tekoon alle puoli tuntia. Näiltä osin mielikuvatja käyttökokemukset ovat ristiriidassa keskenään. Kysymystentekemiseen käytettävän ajan mittaaminen on käytännössä vaikeaa.Lasketaanko käytettyyn aikaan mukaan ajatustyöskentely kysymyksenmuotoilussa vai pelkästään kirjoittamiseen käytetty aika?(Ks. esim. Sarvela & Uusimäki 2005, 7.) Voi olla, että palvelunmieltäminen aikaa vieväksi muodostuu esteeksi sen käytölle.Käyttäjälle on oman työnsä kannalta tärkeää, että hän saavastauksen kysymykseensä riittävän nopeasti. Verkkokonsultaatiopalvelunasiantuntijoilla on viisi vuorokautta aikaa vastata heilletulleisiin kysymyksiin. Saamiemme vastausten mukaan tässä on

88onnistuttu hyvin. Kaikki konsultaatiopalvelua käyttäneet vastaajatolivat sitä mieltä, että vastaus on annettu riittävän nopeasti. Kuitenkinkonsultaatiopalvelun yhdyshenkilön mukaan kaikkia vastauksiaei ole ehditty antaa luvatun ajan puitteissa. Suurin osaverkkokonsulteista vastaa kysymyksiin oman työnsä ohella, eikäheille ole resursoitu aikaa vastaamiseen. Kyselyyn vastanneidentyytyväisyydestä huolimatta aikarajoissa pysyminen ei ole ainaonnistunut. Kaiken aikaa on pohdittava, kuinka konsultaatiopyyntöihinkyetään vastaamaan luvatussa ajassa nykyisillä resursseilla.Verkkokonsultaation etujaVastaajien mielikuvien mukaan verkkokonsultaatiopalvelun ajateltiinhelpottavan työtä. Se nähtiin myös työmenetelmänä, jonkaavulla voi selkiyttää vaikeita asiakastilanteita. Ongelmallisten tilanteidentyöstäminen kirjalliseen muotoon pakottaa työntekijänmiettimään ja jäsentämään asiaa, jolloin jo pelkästään konsultaatiopyynnöntekeminen voi antaa kysyjälle uusia näkökulmia tilanteeseen.403530Vastausten lkm2520151050Kuvio 4.Helpottava Selkiyttävä HelpposaavutettavuusKylläVerkkokonsultaation etujaVaivaton Luotettava TietoturvallinenEiVastaajat kokivat verkkokonsultaatiopalvelun käytön olevan vaivatonta.Sitä pidettiin luotettavana ja tietoturvallisena työmenetelmänä.Palvelun käyttöä edistää myös se, että palvelu koettiinolevan helposti saavutettavissa.

Verkkokonsultaatiovastausten vaikutukset työskentelyyn89Kyselyn yhtenä tehtävänä oli kartoittaa vastaajien mielipiteitä siitä,miten saatu konsultaatiovastaus on vaikuttanut heidän työskentelyynsä.Osa vastaajista kertoi verkkokonsultaation toimivanasiakastyössä peilinä omille ajatuksille. Palvelun sanottiin antavanvarmuutta päätöksen tekemiseen. Joidenkin vastaajien mielestämonien mielipiteiden saaminen samaan kysymykseen hankaloittipäätöksen tekemistä. Konsultit eivät pyri antamaan valmiitavastauksia, mutta he voivat suositella joitain tapaukseen sopiviatoimintamalleja. Pohdintojen esilletuonti kuvastaa sosiaalityönmoniulotteisuutta. Verkkokonsultit tukevat asiantuntemuksellaansosiaalialan työntekijöitä. Verkkokonsultaatiosta huolimatta taisen tukemana työntekijät tekevät päätökset itsenäisesti.Selkeät vastaukset tukevat työntekijän päätöksentekoa.Yleisellä tasolla olevien vastausten koetaan suurimmaksi osaksitoimivan omien pohdintojen vahvistajina. Vastausten mukaankonsulttien viestien koettiin vahvistavan omaa näkemystä ja lisäävänluottamusta omaan arviointikykyynsä. Saatua tietoa välitettiinmyös muille asianosaisille eli konsultaatiovastauksen tuottamaatietoa hyödynnettiin myös työyhteisötasolla. Lisäksi työntekijätsaivat konsultaatiovastauksista ohjeita, neuvoja ja uusiaideoita sekä käytännön vinkkejä työskentelyynsä. Joidenkin vastaustenmukaan konsultaatiovastaus ei vaikuttanut olennaisestityöntekijän työskentelyyn. Yksi vastaajista oli odottanut lakimiehenkannanottoa verkkokonsultaatiopalvelun kautta, mutta ei ollutsitä saanut. Pohdittavaksi jää, ymmärsikö konsultaatiotiimi kysyjänodottavan vastausta nimenomaan lakimieheltä ja toisaaltaymmärsikö kysyjä, että yhden konsultin nimellä annettu vastauson työstetty vastaajatiimin yhteistyönä. Yksi palvelua selkiyttäväparannus olisi, jos jokaisessa vastauksessa näkyisi automaattisestikaikkien vastauksen rakentamiseen osallistuneiden henkilöidennimet.Saamiemme vastausten mukaan kysyjät toivovat selkeitävastauksia, jotta jatkokysymyksiltä vältyttäisiin. Konsulteille lähetetytkysymykset voivat olla akuutteihin asiakastilanteisiin liittyviä,jolloin päätöksentekoa ei voi viivyttää, eikä jatkokysymysprosessillejää aikaa. Siitä huolimatta jatkokysymysmahdollisuuskannattaa hyödyntää, sillä siitä voi olla apua myöhempään työs-

90kentelyyn vastaavissa asiakastilanteissa. Konsultit vastaavat heillepyynnössä annettujen tietojen pohjalta eikä palvelu mahdollistaliitteiden lisäämistä konsultaatiopyyntöön. Näin ollen kaikkiolennaiset tiedot eivät välttämättä tule ensimmäisessä pyynnössäkonsulttien käyttöön.Toistaiseksi verkkokonsultaatiopyynnöt ja niiden vastauksetsäilytetään kysyjäkohtaisella tilillä. Noin puolet vastaajista kertootallentavansa saamansa konsultaatiovastaukset paperille ja lähesjoka kolmas vastaaja tallentaa vastaukset omalle koneelle. Näinverkkokonsultaatiopalvelusta saadut vastaukset ovat hyödynnettävissämyöhemmin. Huomioitavaa on, että joka viides vastaaja eitallenna saamiaan vastauksia mihinkään. Tämä kertonee siitä, ettäkonsultaatiopalvelulta haetaan tukea omalle päätöksenteolle, jolloinvastausten tallentaminen koetaan tarpeettomaksi.Lähes joka kolmas vastaaja on sitä mieltä, että vastauksetvoidaan poistaa vastaustililtä, kun kysymysketju on päätetty. Lähesyhtä moni vastaaja on sitä mieltä, että vastauksia tulisi säilyttäävuosi. Ainoastaan joka kymmenes kannattaa vastauksen poistamistaheti kun se on luettu. Olisi mielenkiintoista tietää, mitenvastaukset saatujen vastausten tallentamisesta ja toivotusta säilyttämisajastapalvelussa jakautuvat eri vastaajien kesken. Ovatkovastauksen poistamista vastaustililtä heti lukemisen jälkeen kannattavathenkilöt samoja, jotka tallentavat saamansa vastauksetitselleen. Ja toisaalta ovatko he, jotka haluavat säilyttää vastauksetpalvelussa vuoden ajan niitä, jotka eivät talleta saamiaan vastauksiamihinkään muualle, vaan käyttävät vastaustiliä tallentamiseen.5 Verkkokonsultaatiopalvelun käyttäjien tulevaisuustoiveitaLähes kaikki vastaajat pitivät verkkokonsultaatiota tarpeellisenaja kehittämisen arvoisena palveluna. Verkkokonsultaatiopalveluatoivottaisiin kehitettävän esimerkiksi siten, että kysymysvastausparitolisivat kaikkien luettavissa. Tällöin konsultaatiotukiolisi hyödynnettävissä mahdollisimman laajasti. Palvelun kauttalisääntyvät myös pienten paikkakuntien yksintyöskentelevien

työntekijöiden mahdollisuudet saada erityisasiantuntemustaomaan työhönsä.Kysyttäessä useampien konsulttiryhmien tarvetta eri aloillepuolet vastaajista toivoi niitä. Lisäksi toivottiin kasvatusalan ammattilaisiamukaan verkkokonsultaatiotoimintaan kuten myösvammaispalvelulakiin perehtyneitä. Eräs vastaajista nosti esillehuolen konsulttien jaksamisesta ja halusi tämän vuoksi useampiavastaajia verkkokonsulteiksi. Lähes puolet vastaajista ei ottanutkantaa tarvittaisiinko useampia konsulttiryhmiä ja ainoastaan yksivastaaja näki nykyisen määrän olevan riittävä.Yksi vastaaja koki omien puutteellisten atk-taitojen estävänpalvelun käyttämisen, mutta piti verkkokonsultaatiopalvelua hyvänäideana. Palvelu on pyritty tekemään mahdollisimman helppokäyttöiseksi,eikä se vaadi erityisosaamista. Verkkokonsultaatiopalveluakäyttäneet pitivät palvelua helppokäyttöisenä ja vastaajatpitivät verkkokonsultaatiopalvelun jatkamista tärkeänä työnä,joka tukee sosiaalialalla työskentelevien toimintaa.Teknologian käyttömahdollisuudet vaihtelevat edelleen työpaikkojenvälillä. Palvelun käyttö edellyttää henkilökohtaista työsähköpostiosoitetta,jota ei vielä jokaisella työntekijällä ole. Kaikillatyöpaikoilla ei välttämättä ole vielä tietokonettakaan tai nettiyhteyttäkäytössä. Mikäli nämä tekniset perusedellytykset puuttuvat,konsultaatiopalvelua ei voi hyödyntää.916 Osaaminen näkyväksi, asiakas aktiiviseksiTeknologisia palveluja ylläpidettäessä ja kehitettäessä käyttäjienkokemukset ovat merkittäviä tietolähteitä. Niiden avulla saadaanpalautetietoa palvelun hyödyllisyydestä sekä sen vaikutuksestakäyttäjän toimintaan ja työskentelymenetelmiin. Mahdollisuusosallistua palvelun kehittämiseen motivoi käyttäjiä hyödyntämäänpalvelua ja tekee sähköistä asiointia tutummaksi. Tämä on myösyksi tapa harjaannuttaa työntekijöitä sopeutumaan tulevaisuudenmuutoksiin.Uusien toimintamallien juurruttaminen vaatii kaikkien osapuoltensitoutumista. Hallinnossa tulisi kiinnittää huomiota työnkuvanmuuttumiseen sekä työntekijöiden osaamisen tukemiseen

92ja vahvistamiseen. Tunne työn hallittavuudesta voi lisääntyä, kuntyöntekijällä on mahdollisuus määritellä ajankäyttöään etukäteenja aikatauluttaa omaa toimintaansa suunnitellusti. (Ks. esim. Kilpeläinen& Pohjola 2007, 65–66.) Verkkokonsultaatiopalvelunavulla työntekijöiden verkostoituminen tiivistyy ja osaaminenvahvistuu. Verkkokonsultaatiopalvelu tulisikin ottaa huomioontyöntekijöiden toimenkuvien suunnittelussa siten, että sekä konsulteilleettä kysyjille olisi mitoitettu työaikaa palvelun käyttöön.Perusedellytyksenä kuitenkin on, että kaikilla sosiaalialan työntekijöilläon palvelun vaatimat riittävän hyvät laitteet ja verkkoyhteydetsekä koulutusta niiden käyttämiseen.Verkkokonsultaatiopalvelu on sosiaalialalla merkittävä askelkohti tietoyhteiskuntaa. Se tuleekin nähdä pitkäaikaisena kehitysprosessina,jonka kaikkia vaikutuksia ei vielä pystytä kartoittamaan.Teknologia mahdollistaa tiedon siirtämisen aiempia toimintamallejahelpommin, mutta se asettaa vaateita työtapojen kehittämiselle.Työn sisällöllisen kehittämisen kannalta on tärkeää,että sosiaalialan toimijat ovat itse kehittämässä työtään eikä kehitystapahdu teknologian sanelemin ehdoin. Konsultaatiopalveluntoiminnan aikana on ilmennyt, että jatkuva käyttäjäkokemustenkerääminen helpottaa palvelun kehittämistä vastaamaan käyttäjientarpeita entistä paremmin. Valikoiduilla palautekysymyksillä saataisiintietoa siitä, miten konsulttivastaukset auttavat asiakastyössä.Mahdollisuus antaa palautetta tulisi liittää vastauksen yhteyteen.Laajempi käyttäjäkokemusten kerääminen tulisi puolestaanjaksottaa esimerkiksi vuosittaiseksi toiminnaksi, jolloin kyselysuunnattaisiin myös niille, jotka eivät ole palvelua käyttäneet.Kysyjien lisäksi vastaajatkin ovat hyötyneet palvelusta.Konsultit ovat kertoneet oppineensa konsultaatiovastauksista javahvistaneensa sitä kautta omaa osaamistaan. Verkkokonsultaatiopalveluon toiminut väylänä tehdä osaamista näkyväksi itselle,mutta myös kollegoille. Tietotaidon jakaminen vahvistaa sosiaalialantoimintaa alueellisesti. Konsulttina toimiminen tukee työntekijänpätevöitymistä. Verkkokonsultaatiopalvelua voisi kehittääsiten, että kukin sosiaalialan ammattilainen toimisi vuorollaankonsulttina. Tämä vähentäisi yksittäisen konsultin työpaineita jaantaisi kaikille mahdollisuuden kokeilla uutta työskentelytapaa.Verkkokonsultaatiopalvelun toiminnan aikana on tullut selkeästiesille, ettei konsultin tarvitse aina olla lakimies. Myöskään

yhden ammattilaisen asiantuntemus ei yksinään välttämättä riitävastauksen tekemiseen. Moniammatillisessa ryhmässä jäsentenkokemusta ja ammatillista osaamista voidaan hyödyntää vastaustalaadittaessa. Käyttäjien kokemusten mukaan konsultaatiovastauksetovat antaneet uusia näkökulmia ongelmaan ja tukeneet ammattilaistapäätöksenteossa.Verkkokonsultaatiopalvelun toiminta-ajatus rakentuu asiakaslähtöisyyteen.Alusta alkaen palveluntuottajien tavoitteena onollut, että sosiaalitoimen asiakkaat voivat olla osallisina itseäänkoskevan palveluprosessin kaikissa eri vaiheissa, myös konsultaatiopalvelussa.Verkkokonsultaatiopalvelu antaa sosiaalialan työntekijällejo nyt mahdollisuuden osallistaa asiakkaansa palveluprosessinaktiiviseksi toimijaksi. Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoasiitä kuinka suuri osa kysymyksistä työstetään yhdessä asiakkaankanssa.Toistaiseksi asiakkaat voivat nähdä konsultaatiovastauksetainoastaan yhdessä työntekijän kanssa. Tulevaisuudessa tavoitteenavoisi olla asiakkaiden kirjautumisen mahdollistaminen TU-PAS-tunnisteita käyttäen omia asioitaan koskeviin kysymysvastausketjuihin.Näin myös asiakas voisi antaa tärkeäksi katsomiaantietoja konsulttiryhmän käyttöön prosessin eri vaiheissa.Tämä tukisi asiakkaan osallisuutta prosessiin ja muuttaisi työkäytäntöjäasiakasläheisimmäksi. Tietoyhteiskunnan ideaali voisinäin toteutua prosessin ollessa tietoturvallinen ja avoin kaikilleasianosaisille.93

94PAIKALLISUUDEN MERKITYS AMMATTILAISTENVÄLISESSÄ VERKKOKONSULTAATIOSSAKaisa Kostamo-Pääkkö1 Miten ilmiöön paikallisuus tartutaan2 Paikallisuuden merkitys identifioituu kunnallisensosiaalityön paikkaan konsultaatiossa3 Paikallisuuteen liittyy ajatus turvallisuudesta4 Paikallisen toiminnan kriittinen piste – erilaisettoiminta- ja soveltamiskäytännöt eri alueilla5 Paikallisuus identiteetin lähteenä ja voimavarana1 Miten ilmiöön paikallisuus tartutaan?Paikallisuus liittyy läheisesti käsitteeseen paikka, joka on monimerkityksinenja monikerroksinen termi. Paikka voidaan määritellätilaksi, johon liittyy yhden ihmisen tai ihmisryhmän kokemuksia,arvoja ja tuntemuksia. Paikka on sosiaalinen luonteeltaanja se rakentuu sosiaalisista prosesseista. (Tuan 1978; Harvey1993; Jolkkonen 1998.)Käsitteeseen ”paikallisuus” sisältyy paikan yhteisöllisyys,sen sosiaalisuus ja sosiaaliset prosessit. Paikallisuuteen kuuluu jasen erottaa globaalista tasosta kulttuurinen ja historiallinen jatkuvuussekä fyysinen läheisyys, mikä mahdollistaa konkreettisenvuorovaikutuksen. Klassisen määritelmän mukaan paikallisuus onfyysinen tila, maantieteellinen alue, jossa taloudellisten ja sosiaalisteninstituutioiden vuorovaikutus tapahtuu ja johon liittyy ihmistenantamia merkityksiä, kokemuksia ja tuntemuksia. (Byrne2001.) Nykymaailmassa paikallisuuden tila ja aika on muuntunut,sillä välttämättä meitä ei enää yhdistä sama fyysinen tila ja aika,vaan uuden ajan yhteisöllisyys ja paikallisuus voi kohdata vaikkavirtuaalisessa maailmassa – verkkokonsultaatiossa.Paikalliset toimintaympäristöt ovat monien globaalien, valtakunnallistentekijöiden vaikutuksen alaisena. Palveluiden toimintaaon pyritty tehostamaan perustamalla suurempia yksiköitä

ja lakkauttamalla pienempiä (haja-asutusalueiden) palveluyksiköitä.Kehitys on suosinut palveluiden keskittymistä. Pitkät välimatkat,suppea, mutta moninaisten tarpeiden asiakaskunta ja ikääntyväväestörakenne vaikeuttavat palveluiden saatavuutta ja osaamisensekä osaajien säilyttämistä alueella. (Laitinen & Pohjola 2001,36–37.) Harvan väestöpohjan ja kattavien palveluiden yhdistäminentarvitsee tuekseen uudenlaisia toimintamalleja. Tästä viitekehyksestäolemme Pohjois-Suomessa lähteneet kehittämään sosiaalialanverkkokonsultaatiota tueksi työntekijöille vaikeisiin asiakastilanteisiin.Monet kunnan sosiaalityöntekijät tekevät yksin(ilman työparia) vaativaa asiakastyötä (Tallavaara 2004, 84–91).Tässä artikkelissa tarkoitukseni on pohtia kysymystä: ”Onkomerkitystä, että sosiaalialan verkkokonsultaatiopalvelu tuotetaanalueellisena, paikallisena palveluna, pääosin pohjoissuomalaisinkonsultein?”Tarkastelen paikallisuuden merkitystä ammattilaisten välisessäverkkokonsultaatiossa kolmeen eri aineiston pohjautuen:1) Valtakunnalliseen Sosiaaliportin ja Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen tuottamaan testiaineistoon2) Pohjois-Suomen ja Keski-Suomen yhteiseen vammaispalvelunverkkokonsultaatioaineistoon sekä3) Posken konsultaatiopalvelunkäyttäjille kohdistettuun verkkokonsultaatiokyselyaineistoon.Valtakunnallinen verkkokonsultaatioaineisto toteutettiin Sosiaaliportinkonsultaatiokokeiluun liittyen (10/2005–12/2005).Aineisto koostui 10 kysymyksestä 16 , jotka liittyivät lastensuojelunsisältöalueelle ja joissa vastaajina toimivat Pohjois-Suomen lastensuojelunverkkokonsultit omana ryhmänään ja Etelä-Suomenlastensuojelun ryhmä omanaan. Molemmat vastaajaryhmät rakennettiinsamalla periaatteella eli vastaajat koostuivat lastensuojelunsosiaalityöntekijöistä, lastenpsykiatrista, lakimiehestä sekä järjestökentäntoimijoista. Kysymykset eivät kuitenkaan olleet ”aitoja”9516 Kysymysten otsikot: nuoren kuuleminen verkostopalaverissa, lasten asuinpaikanmuutoksen vaikutus toimeentulotukeen, kenellä vastuu jos lapsi sijoitetaankotiin, laaja-alaisesti kehityshäiriöisen pojan sijoitus, vanhempien sitouttaminenlasten tapaamisiin, lasten väkivaltaisuus, huostaanotettu vastustaa sijoituspaikanmuutosta, vanhempien valta, viranomaisten varovaisuus ja lapsen etu, ongelmiakoulussa, kotona kaikki hyvin?, isyyden vahvistaminen tai kumoaminen.

96ja ajallisesti akuutteja, vaan kysymykset oli työstetty molemmillekonsulttiryhmille testikysymyksinä ja tavoitteena oli nimenomaantarkastella, onko ryhmien vastauksissa paikallisuuteen perustuviaeroja.Yhteenvetona voi todeta, että paikallisuuden merkitys ei korostunuttestiaineiston vastausten sisällöissä. Vastauksien sisällöt/annettukonsultaatio oli pitkälti samanlaista.Ulkoasullisena, stilistisenä huomiona voi todeta, että konsulttiryhmienvastausten pituudessa oli eroja. Esimerkiksi kysymys7, jossa huostaanotettu vastustaa sijoituspaikan muutosta.Etelä-Suomen lastensuojelun konsulttiryhmä oli käyttänyt vastauksessaan446 sanaa, kun taas Pohjois-Suomen konsultit 146 sanaa.Toisaalta Pohjois-Suomen konsultit olivat tuottaneet kirjallisiakonsultaatiovastuksia jo parin vuoden ajan (2003–2005) janäin ollen harjaantuneet kirjalliseen konsultaatiovastauksen tuottamiseen,jolla varmastikin on merkitystä vastauksien pituuksienosalta. Lisäksi näen, että ryhmäytymisellä on merkitystä myös”virtuaalimaailmassa”. Konsultaatiovastauksien ja sisäistenkommentointien pituudessa oli suuria eroja. Etelä-Suomen konsulttivastauksissataustoitettiin ja pohdittiin enemmän muitakinasioita kuin, mitä asetettu kysymys ja sen muoto edellyttivät. Voisikotässä olla kysymys vähän aikaa toimineen Etelä-Suomenkonsulttiryhmän ”tuoreudesta”, paikan hakemisesta, ehkä epävarmuudestaja toisaalta pari vuotta toimineen, toisensa tuntevienpohjoissuomalaisen konsulttiryhmän ”rutinoitumisesta”?”vaikka kysyjä keskittyy taloudellisiin seikkoihin, käsittelemmevastauksessamme myös lasten mielipiteen selvittämiseenliittyviä asioita” (Etelä-Suomi, Kysymys 2)Molemmilla konsulttiryhmillä oli käytössään kommentointimahdollisuus.Tätä mahdollisuutta käytettiin Etelä-Suomen ryhmässävastauksen jälkeiseen kommentointiin. Annettiin jopa palautetta,jos kaikkien konsulttien kommentointeja ei otettu huomioon:” Allekirjoitan vastauksen, mutta olisin vielä halunnut, ettäsiinä olisi vielä mainittu myös sosiaalityöntekijän kanssatyöskentely…” (Etelä-Suomi, Kysymys 9.)

Ryhmäytymisellä sekä sillä, että konsultit tuntevat toisensa japaikalliset toimintakäytäntönsä on varmasti merkitystä. Konsulttiryhmässävaaditaan luottamusta konsulttien välillä ja joissainkonsultaatioprosesseissa näkyi epävarmuus omasta vastauksestaja roolista kommentointiprosessissa. Paikallisuuteen sisältyy ajatusturvallisuudesta ja luottamuksesta.Lopuksi kiinnitin huomiota verkkoviestinnän eroihin. Verkkomuotoisessakommunikaatiossa pitäisi kiinnittää huomiota yhteisiintoimintakäytäntöihin verkkoviestinnässä (ammattinimikkeistönkäyttöön, vastaamisen ja kommentoinnin periaatteisiin,allekirjoituksiin jne.).Valtakunnallinen Sosiaaliportin kolmen kuukauden kokeiluaineistoei antanut mielestäni vastausta siihen, onko paikallisuudellamerkitystä. Tai toisaalta ei vahvistanut käsitystäni, ettäverkkokonsultaatio pitäisi tuottaa keskitetysti koordinoidusti –valtakunnallisena. Minun pitäisi kuitenkin pystyä vastaamaan kysymykseen,onko sosiaalialan verkossa tapahtuva konsultaatiojärkevää tuottaa valtakunnallisesti vai paikallisesti? Joten laajensinaineistoa ja ryhdyin tarkastelemaan vammaispalvelun verkkokonsultaatioaineistoa.Avasimme vammaispalvelun verkkokonsultaation alkuvuodesta2005, jolloin meillä oli konsultteina vammaispalvelun sosiaalityöntekijöitäkahdesta Lapin läänin kunnasta, erityishuoltopiirinsosiaalityöntekijä Lapin läänistä, yksityinen lakimies Etelä-Suomesta, lääninhallituksen sosiaalitarkastaja Pohjois-Pohjanmaalta ja verkkokonsultaation koordinaattori Poskesta.Vammaispalvelun verkkokonsultaatioon tulleet kysymykset olivaterittäin vaativia ja kysymyksiin vastaamisen vastuu oli melkeinaina samoilla konsulteilla, erityisesti kunnan sosiaalityöntekijöillä,jotka vastaavat oman kunnan vammaispalvelutyöstä. Tämänvuoksi laajensimme yhteistyötä ja palvelua Keski-Suomeen siinätoivossa, että saisimme lisää vammaispalvelun asiantuntijoita.Yhteistyö käynnistyi ja rekrytoimme syksyllä 2006 Keski-Suomesta kolme vammaispalvelussa työskentelevää sosiaalityöntekijääkonsulttiryhmäämme. Tämän aineiston pohjalta keskitynkinpaikallisuuden merkityksiin kahdesta eri näkökulmasta: 1)kuntasektorin toimijan sekä 2) alueellisten erilaisten soveltamiskäytänteidenkautta.97

982 Paikallisuuden merkitys identifioituu kunnallisen sosiaalityönpaikkaan konsultaatiossaKun aloitimme Poskessa verkkokonsultaation kehittämisen lastensuojelunverkkokonsultaationa, punaisena lankana oli sosiaalisenasiantuntijuuden vahvistaminen, joka oli ristiriidassa alueentyöntekijöiden näkemiin tarpeisiin. Alueen sosiaalityöntekijät sanoivattarvitsevansa konsultaatioapua lastensuojelutyöhön. Omanammattiryhmän konsultaatioapu kuvattiin tärkeäksi, mutta epäviralliseksi.Sen sijaan sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä, ettäkonsultaatiota tarvitaan lakimiehiltä tai moniammatilliselta työryhmältä.(Vesterinen 2004a ja 2004b, 122.) Nyt kun verkkokonsultaatioon ollut käytössä yli neljä vuotta ja vammaispalvelussamelkein kolme vuotta, on selkeästi nähtävissä, että kunnan sosiaalityöntekijöidenrooli vastausprosesseissa on kiistaton. Erityisestivammaispalvelussa verkkokonsultaatio nojaa pitkälti kunnan sosiaalityöntekijänkommentointeihin ja vastauksiin. En väitä, etteimoniammatillisuus, erityishuoltopiirien asiantuntijuus tai järjestösektorinrooli ja erityisasiantuntijuus konsultaatioprosessissaolisi rikkaus ja tärkeä näkökulma, vaan, että kunnan sosiaalityöntekijänkautta vastauksissa näkyy arjessa tapahtuvan työn käytännöllinenrealistisuus – työn ja palvelun mahdollisuus ja mahdottomuus.Kysymys 45 (25.10.2006, klo 9.50) sosiaalityöntekijä Lapinkunnasta”Henkilöllä on vpl:n mukainen päätös 18 yhdensuuntaistamatkaa kuukaudessa. Hän asuu asumispalveluyksikössä,’kaupunginnimi’, ’kotipaikka’, ’eräs kunta’. Hän käyjoskus viikonloppuihin kotona. Matka: taksilla asumispalveluyksiköstä’kaupungin nimi’ rautatieasemalle taksilla,junalle kaupungista 1 toiseen kaupunkiin 2 ja taksilla toisestakaupungista 2 erääseen kuntaan.Onko hän käyttänyt yhden vai kaksi yhdensuuntaistamatkaa. Jos on käyttänyt vain yhden yhdensuuntaisen matkan,miten omavastuu määräytyy. ’Kaupungin nimi’ taksimatkanpituus 4 km ja ’eräässä kunnassa’ 9 km.”

Vastaus 45 (31.10.2006 klo 15.08) sosiaalityöntekijä, Lappi”Hei ja kiitos kysymyksestäsi, jota me verkkokonsultit pyörittelimmekommenttikeskusteluissamme. Emme oikein päätyneet’yhteen oikeaan ratkaisuun’, mutta esitän nyt näkökulmiaja perusteita oman ratkaisunne tekemiseksi.Rovaniemen vammaispalvelussa olemme lähteneet ajatuksesta,että kuvaamassanne asiakastilanteessa olisi kyseessäkaksi kuljetuspalvelumatkaa ja kaksi omavastuuta matkalla’kaupungin 1 nimi’ palvelutalo- kunta koti. Perusteluina mepidämme ’normaalisuutta’ eli sitä, että jos matkaa kulkisi eivammaispalvelun kuljetuksiin oikeutettu henkilö, hän todennäköisestikulkisi saman matkan ensin paikallisbussilla ’kaupungin1nimi’ kotoa rautatieasemalle, ostaisi tavallisen hintaisenlipun junaan ja matkustaisi taas toisen ’kaupungin2nimi’ rautatieasemalta bussilla ’kunta’ . Bussimatkoistaanhän maksaisi kaksi erillistä maksua ja junamatkastaan taasoman lippuhinnan. Hänkään ei maksaisi matkastaan erityisiä’ketjumatkahintoja’, vaan joutuisi maksamaan yksittäiselleliikennöitsijälle aina yksittäisen matkan. Junamatka on mielestämmeasiakkaan tavanomaista matkustusta, johon VR antaaeläkeläisyydestä johtuvan kompensaation ja koko kustannuson asiakkaan tavanomaisen elämän kustannuksia ja riippumatonasiakkaan vammaispalvelupäätöksistä.Osa konsulteista tulkitsee esitetyn matkan yhtenä matkana,mutta kahtena omavastuuosuutena. Yhden matkan tulkintaapuoltaa se, että suoraa yhteyttä samalla kulkuvälineellävaikeavammaiselle tuolle välille ei ole muuta kuin taksi.Konsulttien välisessä kommenttikeskustelussa esitettiin myösasiakasmaksulakiin perustuen laskennallisena ja kohtuullisenaperusteena omavastuuosuutena bussitaksaa välillä kaupungin1nimi – kunta vähennettynä asiakkaan maksamallajunalipun hinnalla.Rovaniemellä olemme paljon keskustelleet positiivisendiskriminaation merkityksestä. Positiivisten erityisratkaisujentekeminen on aina sallittua ja usein perusteltuakin, mutta onkose tässä tilanteessa tarpeellinen? Mikäli vammainen henkilökykenee käyttämään junaa, miksi meidän vammaispalvelussatulisi tällaista tilannetta erityisesti palkita omavastuutaimatkaratkaisuilla. Eikö meidän vain pitäisi todeta, ettäonpa hyvä kun yleinen kulkuneuvo sopii asiakkaan tarpeisiin99

100ja yrittää ratkoa sitä ’epäsopivaa’ julkisen kulkuneuvon matkaosuuttaomana itsenäisenä matkana?Kuten huomaat, mitään selkeää vastausta meillä ei kysymykseesiole antaa, mutta toivottavasti näistä pohdinnoistaon jotain apua ratkaisua tehdessäsi. Kysymyksesi on eritäinmielenkiintoinen ja haluaisimme kuulla mihin ratkaisuunpäädytte.Kysymykseesi olivat kommentoimassa sosiaalityöntekijät(Keski-Suomesta 2, Lapista 1) ja Posken koordinoija.Kysymykseesi vastasiEtumini Sukunimi, sosiaalityöntekijä Lappi”Aineiston pohjalta on nähtävissä, että vammaispalveluiden verkkokonsultaatiotaei ole järkevää tuottaa ilman kunnallisen työn(sosiaalityön) aspektia 17 . Toisaalta vain vammaispalveluissa korostuikunnallisen sosiaalityöntekijän paikka vastauksien kokoajana.Konsultaatioprosessin idea on nimenomaan kommentointiosuudessa(kts. aiemmin Kerttu Vesterisen artikkeli tässä teoksessa).Kysymysten kommentointi on tärkeää vuoropuhelua ja yhteistämietintää siitä, mitä kaikkea kysymykseen liittyy. Tässäprosessissa näen syvyyttä ja sisällöllistä rikkautta tuovana tekijänäeri toimijoiden, erilaisista lähtökohdista työtä tekevien sekä eriammattia edustavien yhteisen pohdinnan kysymysten äärellä.Mielestäni juuri tämä on yksi Pohjois-Suomen verkkokonsultaationratkaiseva menestystekijä. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaistatuottaa sosiaalialan verkkokonsultaatiota paikallisesti – ainakinvielä. Valtakunnallisesti järjestetyssä Sosiaaliportin konsultaatiopalvelussakonsultaatiosta vastaavat eri etujärjestöt ja heidänasiantuntijansa, ilman kunnallisen sosiaalityöntekijän näkökulmaaja paikkaa.17 Vammaispalveluiden vastaajat: kunnan sosiaalityöntekijät 32 kysymyksessä,Posken verkkokonsultaatiopalvelun koordinoija 26 kysymyksessä, lakimiehet 4kysymyksessä, muut 7 kysymyksessä.Lastensuojelun vastaajat: lakimiehet 33 kysymyksessä, sosiaalityöntekijät 12 kysymyksessä,Posken verkkokonsultaatiopalvelun koordinoija 11 kysymyksessä,muut 29 kysymyksessä.Toimeentulotuen vastaajat: Posken verkkokonsultaatiopalvelun koordinoija 3kysymyksessä, kunnan sosiaalityöntekijä 1 kysymyksessä, muu 1 kysymyksessä.

101Kaiken kaikkiaan Posken verkkokonsultaatiopalvelun (lastensuojelu,vammaispalvelu, toimeentulotuki) konsultaatiovastauksissanäyttäytyy tärkeänä kuntien sosiaalityöntekijöiden rooli.Heidän asiantuntemuksensa merkitys konsultaatioprosesseissanousee arjen käytännön kokemuksista. He tuovat kommentoinneissaanja vastauksissaan kokemuksia ja esimerkkejä asiakastilanteidenkautta. Toisaalta kuntien sosiaalityöntekijöillä on ajankäyttöönliittyviä vaikeuksia toimia vastausten kokoajina. Lopullistenvastausten kokoajan rooli on kaikkien verkkokonsultaatioryhmienosalta jakautunut ja painottunut myös Posken verkkokonsultaatiopalvelunkoordinoijalle 18 . Oleellista onkin ollut, ettäverkkokonsultaatiopalvelussa on ollut ylläpitäjän taholta koordinoija,joka vastaa siitä, että vastaus tulee lopulta koostettuaajoissa eli viiden vuorokauden sisällä. Vastuutaho palvelusta jasen välittämisestä täytyy olla nimettynä ja tiedossa. Pohjois-Suomen verkkokonsultaatiopalvelussa se on paikallisella Poskenkehittäjä-sosiaalityöntekijällä.Toisaalta olen huolissani, joka heijastuu erityisesti vammaispalvelunverkkokonsultaatioon, että kunnissa vammaispalvelunsosiaalityöntekijöiden määrä on vähäinen. Olemme yrittäneetsaada vammaispalvelun verkkokonsultaatioon lisää asiantuntijoitaensin Pohjois-Suomen alueelta, sitten olemme laajentaneet ”hakua”Keski-Suomen alueelle. Lapissa vain kaupunkikunnissa (4)on erikseen vammaispalvelun tehtäviä hoitavat sosiaalityöntekijät,muissa kunnissa (17) vammaispalvelua tehdään yhdennettynämuihin sosiaalityön vastuualueisiin. Toisaalta konsultaatioprosessitviestittävät asioiden erityisyyttä, vaativuutta ja vaikeutta.Vammaispalvelu ja siihen liittyvät osaamisen kysymykset ovatmuuttuneet erityisosaamisen kysymyksiksi. Vammaispalvelunosaaminen ylläpitäminen on tulevaisuudessa suuri haaste Pohjois-Suomelle. Verkkokonsultaatiopalvelu on yksi tapa ylläpitäävammaispalvelun erityisosaamista Pohjois-Suomessa. Toisaaltaisompia kuntia ja kaupunkeja täytyy vastuuttaa alueellaan vammaispalvelunosaamisesta ja sen jakamisesta niihin kuntiin, joissatarvitaan vammaispalveluun tukea ja osaamista.18 Verkkokonsultaatioon tulleista kysymyksistä 236 (vammaispalvelut, lastensuojelu,toimeentuloturva, ei varhaiskasvatus, eikä Sosiaaliportin kokeiluaineisto)Posken koordinoija on toiminut vastausten kokoajana 45 kysymyksen osalta elikoostanut vastauksen noin 20 prosenttiin kysymyksistä.

1023 Paikallisuuteen liittyy ajatus turvallisuudestaKonsultaatiokyselyyn vastanneista (N=36) 56 prosenttia oli sitämieltä että palvelu pitäisi tuottaa alueellisena palveluna. Kysyimmeverkkokonsultaatiota käyttäneiltä sosiaalityöntekijöiltä,miksi konsultaatiopalvelu tulisi toteuttaa paikallisena/valtakunnallisenapalveluna. Paikallisuus koettiin luotettavanaja turvallisena. Sosiaalityöntekijöiden vastauksissa paikallisuuskoettiin ensinnäkin vastavoimana globalisaatiolle. Todettiin, ettäpaikallisen tiedon merkitys kiteytyy tuntemukseen paikallisistaerityisolosuhteista, pitkistä välimatkoista, tietoon kunnista ja ymmärrykseenkuntalaisten elinoloista. Ymmärrys alueen elinolosuhteistasynnyttää luottamusta vastauksiin ja samalla turvallisuuttapalveluun ja saatuihin konsultaatiovastauksiin.”Paikallisena, silloin säilyy paikallistuntemus ja pystytäänparemmin ymmärtämään erityisolosuhteet.””Vastaus saattaisi olla vielä luotettavampi.””Pohjoisen äänen olisi kuitenkin hyvä kuulua, asuminen javälimatkat hieman erilaisia haja-asutusalueilla.”Konsultaatio ja tietoteknologian hyödyntäminen sosiaalialalla jasosiaalityön työkäytännöissä on vielä uusi ja toisaalta tuntematon,tutkimaton asia. Uusien työkäytäntöjen juurtuminen arkipäivänkäytännöiksi vie oman aikansa. Tässä ajallisessa prosessissa täytyyolla herkkänä. Näen tärkeänä erityisesti sen, että kysyjillä olisiluottamus palveluun, konsultteihin, saatuihin vastauksiin ja teknologiantoimivuuteen. Toisaalta luottamus ja turvallisuuden tunnesaavutetaan ”paikallisuudella”, toisaalta luottamus palveluun lunastetaanja mitataan saatujen konsultaatiovastausten hyödyllisyydellä.

4 Paikallisen toiminnan kriittinen piste – erilaiset toimintajasoveltamiskäytännöt eri alueilla103Verkkokonsultaatiota käyttäneet sosiaalityöntekijät perustelivatvaltakunnallisesti tuotettua konsultaatiopalvelua lähinnä yhteisenkoordinoinnin, yhteisten ja asiakkaille tasa-arvoisten käytäntöjennäkökulmasta sekä suurempien resurssien mahdollisuutena.”Valtakunnallisuus saattaisi yhtenäistää käytäntöjä ja ollaasiakkaiden kannalta parempi.””Valtakunnallisena, koska sillä tavalla saadaan samoja käytänteitävaltakunnallisesti.””Valtakunnallisena siksi, ettei olisi kynnystä tehdä kysymystäpieneltäkin paikkakunnalta.””Valtakunnallisessa taas olisi se etu, että se toisi tasapuolisuuttaja yhteistä linjaa valtakunnan tasolla.””Valtakunnan tason toimijalla suurimmat resurssit toiminnankehittämiseen.”Valtakunnallisesti tuotetussa konsultaatiossa olisi varmasti mahdollisuuslinjata yhteisiä ja asiakkaan tasa-arvoisuutta huomioiviakäytänteitä. Paikallisesti tuotetussa palvelussa saattaa olla riskinäerilaiset alueelliset toimintatavat.Sosiaaliportin testiaineistossa oli kysymys (10), joka liittyiisyyden vahvistamiseen tai kumoamiseen. Kysymys oli luonteeltaanjuridinen ja eri alueilla oli nähtävissä erilaista tulkinnallistasoveltamiskäytäntöä.Konsultaatiokysymys 10. Isyyden vahvistaminen tai kumoaminen15.12.2005 klo 10.46”Perheen isä kuoli yllättäen viime viikolla. Tällä hetkellä hänenruumiinsa on oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessakuolinsyyn selvittämiseksi. Mies oli naimisissa ja tästä liitostahänellä on 14-vuotias poika. Perhe on ollut jo pitkään asiakkaanani,ja aina välillä on pojan puheissa on vilahdellut

104epäilys, että isä ei olisikaan hänen biologinen isänsä. Poikakertoo kuulleensa tädiltään ja muilta sukulaisiltaan, että hänolisi jonkun aivan toisen miehen siittämä, vaikka hänen syntymänaikoihin hänen vanhempansa olivatkin jo naimisissakeskenään. Äiti ei oikein ole kieltänyt muttei myöntänytkäänasiaa, eikä siitä ole oikein kunnolla puhuttu. Nyt perheen isäon kuitenkin kuollut ja asia luultavasti tulee ajankohtaiseksi.Voinko minä sosiaalityöntekijänä pyytää oikeuslääkäriäottamaan kudosnäytteen vainajasta tulevia isyystutkimuksiavarten? Alustavasti poika on ainakin ottanut esittänyt toiveenisyyden vahvistamisesta tai kumoamisesta, eikä äiti ole vastustanut.Entä jos poika haluaa, mutta äiti vastustaa? Tai poikavastustaa ja äiti haluaa? Onko tilanne erilainen kun poikamuutaman kuukauden päästä täyttää 15 vuotta? Onko sosiaalityöntekijälläyleensä laissa esitetty mahdollisuus ajaa kannettaisyyden vahvistamiseksi tai kumoamiseksi? Näytteentutkimiseksi ilmeisesti kuitenkin tarvitaan tuomioistuimenpäätös tai perillisen ja lesken suostumus.”Konsultaatiovastaus 10: Isyyden vahvistaminen tai kumoaminen(lakimies Etelä-Suomi, 17.12.2005 18:16)Lopullinen: Kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana, lähdetäänisyysolettamasta, eli vainaja on lapsen isä. Isyyden kumoamisestaon säädetty isyyslain 5 luvussa. Kumoamisvaatimukseenvoidaan suostua (tuomioistuin)mm. jos voidaanosoittaa, että äidin on maannut lapsen siittämisaikana, muukuin äidin aviomies. Pelkät yleisluonteiset vihjailut tai äidinmahdollinen elämäntapa ei ole riittävää näyttöä tietenkään.Lapsen perinnöllisistä ominaisuuksista voidaan luonnollisestijoskus päätellä, ettei lapsen isä olekkaan biologinen isä(isyyslain34§).Kumoamiskanteen voi nostaa aviomies (ja hänen oikeudenomistajansa)äiti ja lapsi. Aviomiehen ja äidin tulee nostaakanne 5 vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Poikkeuksenaon painavat syyt kanneoikeuden pidentämiseen eli makaajastaon tieto vasta myöhemmin saatu. Tapauksessa äidillä eimielestäni kanneoikeutta enää siten ole. Lapsella sen sijaanon. Kun lapsi on nyt 14 v, aiheuttaa äidin vastustus sen ettälapsella ei ole tehokkaita keinoja ajaa kannetta. Tilannemuuttuu, kun lapsi täyttää 15 v (18 v), tällöin lapsen vastustusestää asian selvittämisen. sosiaalityöntekijä ei voi luon-

105nollisestikkaan hoitaa asiaa - ajaa kannetta ilman osapuoltenmyötävaikutusta. Jos 15 v haluaa kannetta ajaa, käyttää puhevaltaaäiti (lapsen puolesta). Lastenvalvojan on ryhdyttävämyös toimiin (kanne isyyden vahvistamiseksi, isyyslain 41 §ja 26 §), jos selvityksen perusteella on aihetta olettaa, että isäei olekaan isä.Tapauksessa mitään näyttöä makaamisesta ei ole; pelkästääntädin vihjailut ja äidin vaikeneminen omista elämänkokemuksistaan.Jotta prosessi voitaisiin ylipäätänsä nostaa,pitäisi "löytää" makaaja tai ainakin tehdä todennäköiseksi se,ettei isä voi olla biologinen isä (esim. isä ollut suvunjatkokyvytön,lapsen perinnölliset ominaisuudet tai muut syyt). Mitääntällaista ei ole esitetty. Mielestäni lastenvalvojalla ei olemitään perustetta käynnistää proseduuria. Joka tapauksessavain tuomioistuin voi antaa määräyksiä siitä, minkälaistanäyttöä asiassa on hankittava, esim. verikokeet.Kysymys on kaiken kaikkiaan ongelmallinen koska lapsenintressissä voi olla että isyys selvitetään. Käytännössä nytjos äiti on haluton asiaa selvittämään, ei lapsella ole oikeinmitään keinoja käytettävänään. Kun vainaja on tällä hetkelläkylmiössä, ja pian siis haudataan, tekee myös aika tehtäväänsä.Mutta tällä selvityksellä ei asiasta juttua saada.”Konsultaatiovastaus 10: Isyyden vahvistaminen tai kumoaminen(Pohjois-Suomi, 20.12.2005 13:16)Vastaus on koottu kommenteista, joita esitettyyn kysymykseentai siihen rinnasteiseen aiempaan tapaukseen ovat allekirjoittaneenlisäksi esittäneet Posken koordinaattori ja Pelanlakimies. Mahdollisuus lisäkysymyksiin on tässäkin tapauksessaolemassa.Kysymykseen voi tulla isyyden kumoamiskanne, koskapelkästään miehen kuolema ei poista kanneoikeutta (isyyslaki37 §). Isyystutkimus voidaan tehdä myös vainajasta (Isyyslaki11§). Tutkimus voidaan suorittaa vainajasta jonkin lääketieteellisentutkimuksen yhteydessä hänen eläessään otetustaveri- tai kudosnäytteestä tai oikeuslääke-tieteellisen ruumiinavauksenyhteydessä otetusta kudosnäytteestä.Sosiaalilautakunnalla ei ole isyyslain nojalla oikeuttanostaa kannetta isyyden kumoamiseksi avioliitossa syntyneenlapsen kohdalla, vaan sen oikeudet rajoittuvat isyyden selvittämiseen.Sen sijaan lapsella, isällä ja äidillä on, isyyslain 34

106ja 35 § mukaisesti, kanneoikeus. Vanhempien kohdalla kanneoikeuteensisältyy viiden vuoden aikaraja, josta tosin voidaanerityisin syin poiketa.Lokakuussa 2005 voimaan tulleen uuden lain (laki oikeusgeneettisestäisyystutkimuksesta) 16 § mukaan lastenvalvojallaon kuitenkin oikeus pyytää terveydenhuoltoa ottamaanvainajasta kudosnäyte "tulevaa selvitystä tai tutkimustavarten".Mikäli kyseinen isyyden kumoamis- tai vahvistamistutkimuson todennäköinen lapsen mielipiteen vuoksi, pyynnönvoi tehdä. Tarvittava näyte voidaan tällöin ottaa ilman vainajanoikeudenomistajan suostumusta. Saadun näytteen tutkiminenei sen sijaan ole mahdollista ilman vainajan oikeudenomistajienlupaa. Oikeudenomistajia ovat vainajan tunnustetutlapset ja alaikäisten osalta päätösvaltaa käyttävät huoltajat,eli vaimonkin tulee antaa lupa tutkimukseen. Jollei lupaasaada ja asia kuitenkin on lapsen edun vuoksi tärkeä, tutkimuslupaaon haettava tuomioistuimelta.Kun lapsi ei vielä ikänsä vuoksi ole täysin oikeustoimikelpoinen,mutta isyysasia askarruttaa hänen mieltään ja hänelläon puhevaltaisena oikeus saada asia sosiaalitoimessa vireille,asiasta olisi viisasta keskustella lapsen ja äidin kanssa.Äidillähän on oikeus nostaa kanne, joskaan hänellä ei tässätilanteessa näyttäisi olevan omaehtoista tarvetta siihen. Lapsenkeskeisin intressi lienee tieto hänen oikeasta biologisestaisästään, ei niinkään oletetun isyyden kumoaminen. Tässämielessä olisi hyvä ennalta selvittää, missä määrin lapsenisän henkilöllisyyttä koskevaa tietoa on saatavissa ilman solutasollemeneviä tutkimuksia.Kansanterveyslaitoksen isyystutkimuslaboratorion sivuiltavoi lukea tarkemmin kudosnäytettä koskevasta tutkimuksesta.Oheisilla sivuilla on myös linkit keskeisimpiin, isyystutkimustakoskeviin lakeihin.http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/molekyylilaaketiede/palvelut/isyystutkimuslaboratorio/isyystutkimus_vainajasta/KTL:ään voi myös soittaa, he auttavat mielellään. Yhteystiedotlöytyvät sivulta:http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/terveyden_ammattilaisille/palvelut/isyystutkimuslaboratorio/Kootuin terveisin

107Kysymykseen vastasiEtumini Sukunimi, sosiaalityöntekijä, järjestö.Nimenomaan kysymyksissä, jotka liittyvät kiinteästi lakiin ja sensoveltamiseen, löytyy alueellisesti erilaisia soveltamis- ja tulkintakäytänteitä.Myös Keski-Suomen ja Pohjois-Suomen vammaispalvelunkonsulttien kommentoinneissa ja vastauksissa lain tulkinnassaja soveltamisessa on eroavaisuutta, mutta tässä aineistossavain muutamissa kysymyksissä.Valtakunnallisen testiaineiston pohjalta oli nähtävissä alueellisettoimintakäytännöt, erityisesti ajassa ilmenevät käytännönpainotukset. Konsultaatiovastauksissa erottuivat siinä hetkessäelävät toimintakäytännöt. Etelä-Suomen konsulttiryhmän vastauksissanäkyi lastensuojelussa tilannearvioinnin roolin korostaminenja Pohjois-Suomessa läheisneuvonpidon, verkostopalaverinsekä työparitoiminnan ajankohtaisuus.”Perussääntö on että aikuisten on aina puututtava väkivaltaanja ilmaistava, että väkivalta on aina väärin. Ennenkaikkea tarvitaan lisäselvityksiä, lisää selvitystä; alkuarvio.Tilannekartoitus perheessä on erittäin hyödyllinen, sanoisimmevälttämätön.” (Etelä-Suomi, Kysymys 6)Toisaalta konsultaatiokysymykset ja sitä kautta vastauksetkin ovatyksilöllisiä ja tilannespesifejä. Esimerkiksi vammaispalveluun ontullut useita kysymyksiä samoista teemoista: vammaispalvelunkuljetuspalveluista, asunnon muutostöistä sekä henkilökohtaisestaavustajasta. Vastauksia ei ole kuitenkaan pystytty tekemään ”samallamallivastauksella ja -rakenteella”. Kysymykset ovat ainaolleet niin yksilöllisiä ja erityisiä ja näin vaatineet yksilölliset vastaukset.5 Paikallisuus identiteetin lähteenä ja voimavaranaDavid Byrnen (2001) mukaan paikallisuus tarkoittaa kulttuurisentason ja paikallisen fyysisen läheisyyden muodostamaa vuorovai-

108kutusverkostoa. Paikallisuuden erottaa globaalista tasosta juurikulttuurinen ja historiallinen traditio sekä fyysinen läheisyys, jokamahdollistaa konkreettisen vuorovaikutuksen.Paikallisuus ja alueellisuus ovat olleet Suomessa perinteisestiidentiteetin lähteitä. Ihmiset ovat asuneet lähellä toisiaan,eläneet tiiviissä vuorovaikutuksessa, avioituneet eri sukujen keskenja kasvattaneet uusia sukupolvia sosiaalistaen heitä omiin yhteisöihinsämutta myös omaksuen uusia kulttuurisia piirteitä yhteisöönmuuttaneilta ihmisiltä. Näin on syntynyt lappilaisuus, varsinaissuomalaisuustai hämäläisyys vuosisatojen aikana.Paikallisuus on mielletty Suomessa toisaalta maaseutuun jatoisaalta Helsinkiin liittyväksi asiaksi. Niissä on nähty vahvojapaikallisia ja kovasti erilaisia erityispiirteitä. Maaseudun merkityspaikallisidentiteettiä luovana tekijänä vähenee kaupungistumisenmyötä. Vastaavasti kaupunkilaisuuden merkitys kasvaa. Nykyisinolisi kuitenkin tärkeää puhua laajemmin muustakin paikallisuudestakuin vain suhteessa kaupunkilaisuuteen tai maaseutumaisuuteen.Näitä olisi hyvä nostaa vähitellen esiin, jotta tämän ajanpaikallisuuden moni-ilmeinen kirjo tulisi oikealla tavalla esille.Suomalaisessa retoriikassa maaseutu on nähty onnelana,jossa ihmiset voivat elää tasapainoista elämää toisin kuin kaupungeissa,joihin liittyvät kaikki mahdolliset ihmisiä kiusaavat ongelmat.Viime vuosina puhe on muuttunut. Kaupunkilaisuudestaja suomalaisien mittapuun mukaan suurkaupunkilaisuudesta ontullut ”in”. Suurimmista kaupungeista on alettu puhua kasvukeskuksina,jotka synnyttävät kriittisen massan avulla uusia innovaatioitaja toimivat maan talousvetureina. Kun aikaisemmin ratkottiinkaupungistumisen ongelmia, nyt korostetaan kaupunkien uudistavaaja taloudellista hyvinvointia tuottavaa roolia. (Soine-Rajanummi & Saastamoinen 2002, 121–165.)Asuu ihminen maaseudulla tai kaupungissa, lähiyhteisömuovaa hänen identiteettiään. Kun Suomessa on alkanut löytyätasapaino maaseutumaisuuden ja kaupunkimaisuuden välillä, niidenerilaista identiteettiä synnyttävä merkitys ymmärretään toivottavastiaikaisempaa tasapuolisemmin. Jos ja kun näin käy, kyseessäon vain positiivinen asia. Elämän kirjo rikastuu, kun sallitaanentistä enemmän erilaisuutta ja kun annetaan erilaisten identiteettienkukoistaa. Luovuus lisääntyy, ja siitä hyötyvät sekä ih-

109miset henkilökohtaisella tasolla elämän sisällön rikastumisena ettäkoko kansakunta kulttuurisena ja taloudellisena menestymisenä.Paikallisuus on ollut yksi keskeisistä menestystekijöistä.Verkkokonsultaatiossa on tuotettu sellaista toimintaa, jota on haluttuja tarvittu. Ideat ovat lähteneet käytännön työntekijöiden toiveistaja tarpeista heidän omissa lähiyhteisöissään. Kun toiveet onmuutettu toiminnaksi lähellä ihmisiä, toiminta on ihmisen näköistäja kokoista. Mielenkiinnon kohteena ovat pienet ongelmat, jotkakohtaavat ihmisiä arjen tasolla. Pienet ongelmat ovat arkipäiväisiäja lähellä meitä – ne ovat toisin sanoen paikallisia. Tämä onresepti, josta ei kannata hevin luopua, vaikka muuten yhteiskunnassajylläävätkin keskittävät trendit. Puhunkin artikkelissani uudenlaisestapaikallisuudesta, paikattomasta paikallisuudesta – yhteisöllisyydestä.Konsultit toimivat, konsultoivat ympäri Suomenilman fyysistä kontaktia, luoden samalla kuitenkin vahvan paikallisuudenasiantuntijuuden, missä toimivat yhteisöllisyyden periaatteet.Viime vuosina kehityssuunta on ollut kohti vahvoja valtakunnallisiaja alueellisia palveluita. Paikallisuuden merkitys onsiinä, että kun konsultaatio on juurtunut paikallisiin työyhteisöihinja kun toiminnan volyymi on paikallisella tasolla, alueen työntekijätvoivat luottaa paikallisten ihmisten tukeen ja konsultaatioon.Postmodernin ajan trendi on se, että paikallisuus ja horisontaalisuusovat menestyvien toimintojen ja palveluiden voimavara.Muutoksen taustalla on ihmisten arvojen ja arvostusten muuttuminensekä koulutus- ja elintason nousu. Yksilölliset ihmiset eiväthalua, että heitä ohjaillaan ylhäältä päin tai keskitetysti. He eivättarvitse liittojen ja piirien ohjeita ja ohjaavia päätöksiä, koska hekokevat kykenevänsä toimimaan oman tietämyksensä ja vaistonsavarassa omalla paikkakunnallaan. Kysymys kuuluukin, ollaankoSuomessa liian pieniä ratkaistakseen suuria ongelmia ja toisaaltaliian suuria ratkaistakseen pieniä ongelmia?Eniten opittavaa on meillä täällä alueen toimijoilla. Meidäntulisi päästä irti uskosta vertikaalisuuden, keskitetyn suunnittelunja päätöksenteon sekä ohjailun voimaan. Kenellä on epäuskoa siihen,että paikallisella tasolla kyettäisiin tekemään omaehtoisestijärkevää toimintaa? Paikallisuus on viime aikoina noussut uuteenarvoonsa. Kasvavan tietotulvan keskellä ihmistä lähellä olevan

110tiedon merkitys on entisestään korostunut. Paikallinen on jotakintuttua ja ymmärrettävää.Paikallisuus on siis vahva valtti. Ehdotankin lopuksi tietytreunaehdot, ennen kuin sosiaalialan verkkokonsultaatio voidaantuottaa valtakunnallisena palveluna. Valtakunnallisesti koordinoidunverkkokonsultaatiopalvelun pääajatuksena/-mottonavoisi toimia: ”Paikallisten tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminenon tärkeää”. Ensinnäkin konsultteja täytyisi rekrytoidavaltakunnalliseen palveluun ympäri Suomen, joka alueelta. Toiseksiverkkokonsultaatiopalvelussa, konsulttiryhmissä täytyisivahvistaa kunnallisen toimijan, työntekijöiden roolia, mutta säilyttääsamalla myös moniammatisuuden vahva leima. Ja lopuksi,jotta valtakunnallinen eri alueilta käsin toimivat konsultit ja konsulttiryhmätsaadaan toimimaan – ryhmäytymään, tarvitaan”emäntä tai isäntä”, joka koordinoi konsulttiryhmiä. Valtakunnallisessakinverkkokonsultaatiopalvelussa olisi hyvä tuottaa ja säilyttääpaikallisuuden leima.

111LÄHTEETAlasuutari, Pertti 1999. Laadullinen tutkimus. Gummerus KirjapainoOy. Jyväskylä.Arki, arvot, elämä, etiikka. Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet.2005. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry.Helsinki.Blomqvist, Kirsimarja 2006. Luottamus ja sen rooli työelämässä. SeminaarialustusTykes -ohjelman 10-vuotisjuhlaseminaarissa, Kalastajatorppa,Helsinki 16.5.2006.Byrne, David 2001. Understanding the Urban. Palgrave. Hampshire.Caplan, Gerald 1970. The Theory and Practice of Mental Health Consultation.Tavistock Publications. London.Casson, Mark 1993. Entrepreneurship, networks and modern business.Teoksessa: Brown, J. & Rose, M. (toim.): Entrepreneurship, networksand modern business. Manchester University Press. Manchester. UK.Coulshed, Veronica 1990. Management of Social Work. Macmillan.London.Fook, Jan & Ryan, Martin & Hawkins, Linette 2000. Professional Expertise:Practice, Theory, and Education for Working in Uncertainty.Whiting & Birch. London. UK.Gallessich, June 1982. The Profession and Practice of Consultation. AHandbook for Consultants, Trainers of Consultants, and ConsultationServices. Jossey-Bass Publishers. San Francisco.Habermas, Jürgen 1987. Theorie des kommunikativen Handelns. Band2. Zur Kritik der funktionalistischen Vernunft. Suhrkamp Verlag.Frankfurt am Main.Hallberg, Pekka & Karapuu, Heikki & Scheinin, Martin & Tuori,Kaarlo & Viljanen, Veli-Pekka 1999. Perusoikeudet. WSOY, LakitietoOy. Helsinki.Hansson, Aino-Inkeri 2002. Selvitys sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjauksestaja valvonnasta. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö.Helsinki.

112Harvey, David 1993. From Space to Place and Back Again: Reflectionon the Conditions of Postmodernity.Heiskanen, Eva & Hyvönen, Kaarina & Repo, Petteri & Saastamoinen,Mika 2007. Käyttäjät tuotekehittäjinä. Teknologiakatsaus216/2007. Kuluttajatutkimuskeskus. Tekes. Helsinki.Hyväri, Susanna 2001. Vallattomuudesta vastuuseen: kokemuksen politiikansankaritekoja. Tietosanoma. Helsinki.Hänninen, Sakari & Karjalainen, Jouko & Lahti, Tuukka (toim.) 2006.Toinen tieto. Kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta. Gummerus.Vaajakoski.Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus 2001. Sosiaalijaterveysministeriö & Kuntaliitto. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita2001:4. Helsinki.Juhila, Kirsi 2006. Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityönyhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Vastapaino. Gummerus KirjapainoOy, Tampere.Jolkkonen, Arja 1998. Paikan vaihto. Tutkimus irtisanomisuhan alaistennaisten työmarkkinastrategioista ja paikallisista työmarkkinoista.Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja, N:o 29. Joensuu.Kadushin, Alfred 1977. Consultation in Social Work. Columbia UniversityPress. New York.Kananoja, Aulikki 1997. Murros on mahdollisuus. Sosiaalityön selvityshenkilönraportti. Raportteja 211. Stakes, työryhmämuistioista1997:8. Sosiaali- ja terveysministeriö. Jyväskylä.Karhu, Juha 2003. Perusoikeudet ja oikeuslähdeoppi. Lakimies5/2003, s. 789–807.Karjalainen, Pekka & Sarvimäki, Pirjo (toim.) 2005. Sosiaalityö hyvinvointipolitiikanvälineenä 2015 -toimenpideohjelma. Julkaisuja2005:13. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.Karvinen, Synnöve 1996. Hajoaako sosiaalityö? Havaintoja sosiaalityönammatillisesta asiantuntijuudesta. Teoksessa Metteri, Anna(toim.) Moniammatillisuus ja sosiaalityö. Sosiaalityön vuosikirja1996, 32–50.

113Kasvatusneuvolan konsultaatiotyö 1981. Kasvatusneuvolain neuvottelukunnankonsultaatiotyöryhmän selvitys kasvatusneuvoloiden konsultaatiotyöstä.Kurra, Leena 2005. Kysyvä ei tieltä eksy. Sosiaalialan konsultaatiopalvelutja niiden kehittäminen. Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.Tutkimuksia 3. Jyväskylän Yliopistopaino, Jyväskylä.Kilpeläinen, Arja & Pohjola, Anneli 2007. Kyläläiset keskiössä. Tutkimuskylien hyvinvointipalveluista. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiäjulkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 55. Lapin yliopisto.Rovaniemi.Kinnunen, Petri & Vuorivirta, Petri 2005. Lasten hyvinvointipalvelujenkehittämisen keskiössä. Harava-projektin prosessiarvioinnin keskeisettulokset. Teoksessa Anttila Markus, Rousu Sirkka, KinnunenPetri, Vuorijärvi Petri: Onko meillä mahdollisuutta kehittää toisin?Kokemuksia ja arviointia kehittämistyön poluilta. Tapaus Harava2000–2004. Savion kirjapaino Oy. Kerava.Koivumäki, Jaakko 2006. Hyvinvointi, mielekkyys ja luovuus työelämänuusissa organisaatiorakenteissa. Luento, Työelämän tutkimuspäivät,6.–7.10.2006. Tampere.Koivumäki, Jaakko & Kankaanpää, Art & Melin, Harri & Blom, Raimo2006. Luottamus työorganisaatioissa. Empiirinen tarkastelu. Teoksessa:Jokivuori, Pertti & Latva-Karjanmaa, Raija & Ropo, Arja(toim.) Työelämän taitekohtia. Työpoliittinen tutkimus 309. Työministeriö.Helsinki.Koivunen, Hannele 1997. Hiljainen tieto. Otava. Helsinki.Lahtela, Lea 2004. Sosiaalityön jännitteinen työprosessi. TeoksessaNiskala, Asta (toim.) Sosiaalityön paikallisten käytäntöjen mallinnus.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 15. Oulunkaupungin painatuskeskus, Oulu, 58–74.Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli 2001. ”Ei tää niin syrjässä” Tutkimuselämisen mahdollisuuksista ja palveluista syrjäkylissä. Lapin yliopistonyhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B37. Tutkimusraportteja jaselvityksiä. Rovaniemi.Lakimiesliitto edellyttää kuntalaisten oikeusturvan parantamista.Suomen Lakimiesliiton kannanotto 15.2.2006.

114Leana, Carrie R. & van Buren Harry J. 1999. Organizational SocialCapital and Employment Practices. Academy of Management Review24:3, 538–555.Luoma-aho, Vilma 2005. Faith-holders as Social Capital of FinnishPublic Organisations. Humanistinen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.Jyväskylä.Metteri, Anna & Hämäläinen, Pertti 2003. Rajat ylittävään asiantuntijuuteentieteidenvälisellä ja ammattienvälisellä yhteistoiminnalla. –kokemuksia moniammatillisen mielenterveystyön opetuksessa. JulkaisussaAnis, Merja & Laukkanen, Anne-Mari (toim.) Tutkiva sosiaalityö.Sosiaalityön tutkimuksen seura, 28–30.Misztal, Barbara 1996. Trust in modern societies. The search of thebasis of social order. Cambridge Policy Press. UK.Mutka, Ulla 1998. Sosiaalityön neljäs käänne. Asiantuntijuuden mahdollisuudetvahvan hyvinvointivaltion jälkeen. SoPhi. Jyväskylän yliopisto.Jyväskylä.Mäenpää, Olli 2003. Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet. Edita PublishingOy. Helsinki.Mäki-Petäjä-Leinonen, Anna 2003. Dementoituvan henkilön oikeudellinenasema. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.Nieminen, Liisa 2005. Ihmisoikeuksien jakamattomuusperiaate. DefensorLegis 2/2005, s. 44–58.Niemivuo, Matti & Keravuori, Marietta 2003. Hallintolaki. WSOYLakitieto. Porvoo.Oulun hallinto-oikeus – Vuosikertomus 2006. Multiprint Oy. OuluOulun lääninhallitus. Kantelutilastot vuodelta 2006. Julkaisematon.Pahlman, Irma 2003. Potilaan itsemääräämisoikeus. Edita Prima Oy.Helsinki.Pelkonen, Maija 2003. Vähän kerrallaan niin pääset pitkälle. Tutkimuskehitysvammaisten työkeskusten tuetun työllistymisen verkostoitumisesta.Acta Universitatis Lapponiensis 63. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi.

115Pelkonen, Maija 2005. Alueellisen ja valtakunnallisen uusi yhteys.Teoksessa Särkelä, Riitta & Tiippana, Pirjo: Hyve-projektista pysyväänkehittämiskumppanuuteen. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliittory. Gummerus Kirjapaino Oy. Saarijärvi.Polanyi, Michael 1967. The Tacit Dimension. Routledge & KeganPaul Ltd. London. UK.Pohjola, Anneli 1993. Tiedontuotanto sosiaalityössä. Teoksessa Granfelt,Riitta & Jokiranta, Harri & Karvinen, Synnöve & Matthies, Aila-Leena & Pohjola, Anneli: Monisärmäinen sosiaalityö. SosiaaliturvanKeskusliitto. Helsinki, 253–284.Rajavaara, Marketta 1989. Tutkiva ote sosiaalityöhön? Sosiaalivirastonjulkaisusarja A 1/1989. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Helsinki.Rantalaiho, Ulla-Maija 2005. Sosiaalityössä tarvittava osaaminen.Valmistelupaperi Sosiaalialan käytännön harjoittelun kehittämistäsuunnittelevan työryhmän käyttöön Sosiaali- ja terveys- sekä opetusministeriölle.Painamaton.Rauhala, Lauri 1985. Ihmiskäsitys ihmistyössä. Gaudeamus. Jyväskylä.Richmond, Mary 1965. Social Diagnosis. The Free Press. New York(alkuperäisteos 1917).Ryan, Martin & Healy, Bill & Renouf, Noel 2004. Doing It Well: AnEmpirical Study of Expertise in Mental Health Social Work. SocialWork in Mental Health 2 (2–3), 21–37.Sahlberg, Pasi & Leppilampi, Asko 1994. Yksinään vai yhteisvoimin?Yhdessäoppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsingin yliopisto,Vantaan täydennyskoulutuslaitos. Yliopistopaino, Helsinki.Sarvela, Hannakaarina 2007. Verkosta konsultaatiota varhaiskasvattajille.Teoksessa Hannakaarina Sarvela (toim.) Erityisvarhaiskasvatustayli kuntarajojen. SYKE-hankkeen loppuraportti. Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskuksen julkaisusarja 25. Oulun kaupungin painatuskeskus,Oulu, 29–57.Sarvimäki, Pirjo & Siltaniemi, Aki (toim.) 2007. Sosiaalihuollon ammatillisenhenkilöstön tehtävärakennesuositus. Julkaisuja 2007: 14.Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.

116Saurama, Erja 2005. Muutosvallasta käytännössä. Teoksessa Sosiaalityönkäytäntötutkimus. Palmenia-kustannus, 259–276.Seligman, Adam B. 1997. The Problem of Trust. Princeton UniversityPress. Princeton.Sellergren, Hanna 2007. Nuorisopsykiatrian poliklinikan asiakasyhteistyö.Metodina työntekijöiden fokusryhmähaastattelu. Sosiaalityönlisensiaatintutkimus. Helsingin yliopisto. Käsikirjoitus.Sheppard. B.H. & Tuchinsky, M. 1996. Micro OB and the NetworkOrganization. Teoksessa: Trust in Organizations: Frontiers of Theoryand Research, 140–165. Toim. R.M. Kramer & T.R. Tyler. ThousandOaks: Sage.Soine-Rajanummi & Saastamoinen, Mikko 2002. Uusi paikallisuus,uusi vastuullisuus, uusi kontrolli – episodeja yhteisöjen Suomesta. TeoksessaKuusela, Pekka & Saatamoinen, Mikko (toim,): Polis ja kosmos.Kulttuurisen globalisaation suuntia. SoPhi 72. Jyväskylä, s. 121–165.Sosnet 2003. Sosiaalityön määritelmä. Valtakunnallisen sosiaalityönyliopistoverkosto Sosnet. Painamaton.Sutela, Marja 2004. Toisen asteen esteellisyydestä hallinnossa - Vaarantaakoviranomaisen ennakkokäsitys käsittelyn puolueettomuudenhallinnollisessa päätöksenteossa? Lakimies 6/2004, s. 983–1008.Tallavaara, Marja-Sisko 2004. Paikallisuus lastensuojelun työprosessissa.Teoksessa Niskala, Asta (toim.) Sosiaalityön paikallisten käytäntöjenmallinnus. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksenjulkaisusarja 15. Oulu, 75–99.Tuan, Yi-Fu 1978. Space and Place: The Perspective of Experience.University of Minnesota. Minneapolis. USA.Tuori, Kaarlo 2000. Sosiaalioikeus. WSOY Lakitieto Oy. Porvoo.Vartiainen, Eija 2006. Konsultti kehittäjänä. Teoksessa: Seppänen-Järvelä, Riitta & Karjalainen, Vappu, Kehittämistyön risteyksiä. Sosiaali-ja terveysalan tutkimuskeskuksen (Stakes) julkaisuja. Gummeruksenkirjapaino Oy. Vaajakoski.

117Vesterinen, Kerttu 2004a. Pohjois-Suomen verkostokonsultaatiohanke.Loppuraportti. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Rovaniemi.Vesterinen, Kerttu 2004b. Konsultaation paikka. Teoksessa Niskala,Asta (toim.) Sosiaalityön paikallisten käytäntöjen mallinnus. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 15. Oulu, 118–131.Virallislähteet:Hallintolainkäyttölaki 1996/586Hallintolaki 2003/434Henkilötietolaki 1999/523Kuntien valtionosuuslaki 1996/1147Laki holhoustoimesta 1999/442Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 2001/1230Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista1987/380Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1999/621Lääninhallituslaki 1997/22Mielenterveyslaki 1990/1116Sosiaalihuoltolaki 1982/710Suomen perustuslaki 1999/731Terveydensuojelulaki 1994/763Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta (VNS2/2004 vp). Valtiopäivät 2004.Oikeustapaukset:Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 8.6.2000 T 1894Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 1.3.2001 T 344Internetlähteet:Asiaa tietosuojasta 1/2007. Sähköpostin käytöstä sosiaalihuollossa.Saatavilla osoitteessa: http://www.tietosuoja.fi/38335.htm 2.10.2007.Kuntatyönantaja 3/2004. Saatavilla osoitteessa:http://www.kuntatyonantajat.fi/modules/upndown/download_file.asp?id=D5A6353B5EC14D2CA7A38AEC69C38144&tabletarget=data_1&pid=215DF6EF69804A0887FDA0394B6459E7&layout=kuntatyonantaja2006 27.9.2007.

118Sarvela, Hannakaarina & Uusimäki, Mervi 2005. Kokemuksia varhaiskasvatuksenverkkokonsultaation pilotoinnista. ”Seudullisen yhteistyönkehittäminen erityisvarhaiskasvatuksessa”-hanke. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Saatavilla osoitteessa:www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/työpaperit-ja-muut-julkaisut2.10.2007.Seutupilottihanke 2003. Loppuraportti. Saatavilla osoitteessa:www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/seutupilotti 2.10.2007.Stenvall, Jari & Syväjärvi, Antti 2006: Onks tietoo? Valtion informaatio-ohjauskuntien hyvinvointitehtävissä. Valtiovarainministeriö. Hallinnonkehittämisosasto. Tutkimukset ja selvitykset 3/2006. Helsinki.Saatavilla osoitteessa:http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20060308Hyvaein/100663.pdfVesterinen, Kerttu 2004. Verkostokonsultaatiohankkeen loppuraportti.Saatavilla osoitteessa:www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/työpaperit-ja-muut-julkaisut2.10.2007.

119KIRJOITTAJATKarvonen-Kälkäjä, Anja, varatuomari, väitöskirjatutkija, ProLex OyKilpeläinen, Arja, HTM, tutkija, Lapin yliopistoKostamo-Pääkkö, Kaisa, YTT, kehitysjohtaja, Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskusMatela, Kari, YTM, projektipäällikkö-sosiaalityöntekijä, Oulun ensijaturvakotiMattila, Keijo, varatuomari, ylitarkastaja, Lapin lääninhallitus, sosiaali-ja terveysosastoMartin, Maria, YTM, suunnittelija, Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskusPelkonen, Maija, YTT, lääninsosiaalitarkastaja, Oulun lääninhallitusPirttijärvi, Maarit, YTM, suunnittelija, Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskusPohjola, Anneli, YTT, professori, Lapin yliopistoVesterinen, Kerttu, YTM, kehittäjä-sosiaalityöntekijä, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus