Raapaisu ohjelmointiin
Raapaisuohjelmointiin, Opettajan pedagogiset opinnot, 2016
Raapaisuohjelmointiin, Opettajan pedagogiset opinnot, 2016
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Opetuksen<br />
omakohtaistaminen<br />
Kun oppijalla itsellään on halua oppia, halu tietää,<br />
taitaa ja omaksua asioita, voidaan puhua omaehtoisesta<br />
oppimisesta.<br />
Oppiminen on tehokasta, kun se perustuu oppijan<br />
omaan haluun saada tietoja ja taitoja. Oppija<br />
näkee vaivaa tiedon hankkimiseen ja on sisäisen<br />
innostuksen valtaama. Sisäisen innostuksen syntyminen,<br />
havaitseminen ja ohjaaminen oikeaan<br />
suuntaan sekä sen ylläpysyminen ja -pitäminen<br />
ovat keskeisiä omaehtoisessa oppimisessa. Jotta<br />
oppiminen täyttäisi omaehtoisuuden kriteerit,<br />
tulisi opiskelemisen tai opettelemisen lähteä oppijan<br />
omasta halusta ja mielenkiinnosta. Näin<br />
oppijan oma mielenkiinto ohjailee ja suuntaa<br />
opiskelemista. Omaehtoista oppimista tapahtuu<br />
tehokkaimmin silloin, kun se perustuu vapaaehtoisuuteen.<br />
Voidaan sanoa, että omaehtoisessa<br />
oppimisessa käyttövoimana on yksilön oma<br />
sisäinen motivaatio ja sisäinen sitoutuminen<br />
opittavaa asiaa kohtaan (Metsämuuronen 1997,<br />
19-20, ja 25-26).<br />
Omakohtaisesti sitoutunut oppija ymmärtää ja<br />
kokee oppisisältöjen liittyvän omiin tarpeisiinsa<br />
ja tavoitteisiinsa, jolloin opiskelu on oppijan<br />
tavoitteiden suuntaista. Hänellä on myös halua<br />
oppia lisää opiskeltavasta asiasta. (Rajala, 2015,<br />
99) Omakohtaiseen oppimiseen liittyy myös<br />
aktiivinen osallistuminen. Tuloksena on tiedon<br />
parempi sisäistäminen, jolloin opiskelija pystyy<br />
hyödyntämään hankkimiaan tietoja ja taitoja<br />
käytännössä esimerkiksi työelämässä.<br />
Hyvä keino tukea oppilaiden omaehtoista oppimista<br />
on, että oppijat ovat itse aloitteen tekijöitä<br />
ja asettavat itse oppimistavoitteensa. Tässä<br />
mallissa opettaja ei tiedä etukäteen, mihin oppiminen<br />
johtaa, sillä oppija itse asettaa päämääriä<br />
oppimiselleen. Tarkoituksena on siirtää vastuu<br />
oppimisesta vähitellen oppijalle itselleen. Myös<br />
tässä tilanteessa opettajalla on tärkeä rooli.<br />
Opettaja tarjoaa apuaan ja kyseenalaistaa oppijan<br />
valintoja. Hän ei kuitenkaan käytä auktoriteettiaan<br />
siten, että hän määräisi oppilaan<br />
hyväksymään oman näkökulmansa, jolloin oppijalla<br />
on harkintavalta siitä miten hän suhtautuu<br />
opettajan ohjaukseen. Tässä näkökulmassa oppiminen<br />
ei rajaudu yhteen oppimisen ympäristöön<br />
esimerkiksi kouluun vaan voi jatkua spontaanisti<br />
vapaa-ajalla, kuten kotona. Omaehtoisessa oppimisessa<br />
korostuvat ongelmanratkaisun ja ongelman<br />
asettamisen taidot. Omaehtoinen oppiminen<br />
tuottaa myös uusia kiinnostuksen kohteita<br />
ja tarpeita oppia uutta sekä opettaa toimimaan<br />
pitkäjänteisesti itse asetettujen päämäärien eteen<br />
(Rajala, 2015, 104).<br />
LÄHTEET:<br />
Metsämuuronen, Jari 1997. Omaehtoinen oppiminen<br />
ja motiivistruktuurit. Opetushallitus.<br />
Rajala, Antti, Hilppö, Jaakko, Stenberg, Katariina,<br />
Suvanto, Tiina-Elina & Mäki, Laura 2015.<br />
Opetuksen omakohtaistaminen ja osallistuva<br />
pedagogiikka. Teoksessa Cantell, Hannelle<br />
(toim.) Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia.<br />
Jyväskylä. PS-kustannus.<br />
Opetustuokio: ohjelmoinnin opetuksen omakohtaistaminen<br />
Miten soveltaa opetuksen omakohtaistamista<br />
ala- ja yläkoulun opettajien ohjelmoinnin perusteiden<br />
opiskeluun? Tavoitteena on motivaation<br />
herättäminen ja ymmärrys, miksi ohjelmoinnin<br />
opiskelu on tärkeää.<br />
Opiskeltavan asian omakohtaistamiseen voidaan<br />
synnyttää esimerkiksi dialogisten provokaatioiden<br />
kautta tai hakemalla liittymäkohtia omaan<br />
elämään ja asettamalla omat tavoitteet. (Rajala<br />
ym. 2015, 97-104). Herättelijänä opetustuokiossa<br />
toimi Linda Liukkaan lyhyt video, jonka pääviesti<br />
on oikea asenne <strong>ohjelmointiin</strong>. Ohjelmointia<br />
ei saa pelätä. Vaikka se olisi itselle vierasta, kannattaa<br />
lähteä liikkeelle rohkeasti yritysten ja erehdysten<br />
kautta.<br />
Opetuksen omakohtaistamisessa esimerkkinä oli<br />
Scratch-ohjelmisto, josta näytettiin muiden oppilasryhmien<br />
itse suunniteltelemia pelejä. Tätä<br />
pohjusti Scratchin esittely yleisluonteisesti, jossa<br />
kävi hyvin ilmi ohjelman perustoiminnot ja idea.<br />
Omakohtaistamisen näkökulmasta oli hyödyllistä<br />
näyttää aiemman oppilasryhmän luomia<br />
pelejä sillä se konkretisoi, mitä ja miten lyhyessä<br />
ajassa Scratchillä voi saada aikaan.<br />
Opiskelijat pääsivät lopuksi ryhmittäin pohtimaan,<br />
millaisia ajatuksia heillä on Scratchista<br />
ja ohjelmoinnista. Keskustelun aloittamista helpotettiin<br />
muutamilla tukikysymyksillä. Tämän<br />
lisäksi kävimme eri ryhmissä kuuntelemassa<br />
ryhmien mielipiteitä ja annoimme heille myös<br />
omia ajatuksiamme sekä lisäkysymyksiä pohdittavaksi<br />
aiheeseen liittyen.<br />
LÄHTEET:<br />
Rajala, Antti, Hilppö, Jaakko, Stenberg, Katariina,<br />
Suvanto, Tiina-Elina & Mäki, Laura 2015.<br />
Opetuksen omakohtaistaminen ja osallistuva<br />
pedagogiikka. Teoksessa Cantell, Hannelle<br />
(toim.) Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia.<br />
Jyväskylä. PS-kustannus.
Change language