Raapaisu ohjelmointiin

Näkökulma:
Polku peliohjelmointiin
Peliohjelmointi vaatii innostusta, kiinnostusta
peleihin ja motivaatiota. Mutta myös
kovaa työtä ja pitkäjänteistä ohjelmoinnin
opettelua.
Useille nuorille sanotaan, että heidän
pitäisi tehdä pelejä, koska he pelaavat niin
paljon. Tämä on kuitenkin hieman väärä
oletus. Pelinohjelmoijan pitää pelata ainakin
jonkin verran ymmärtääkseen, mitä
pelaajat haluavat, mutta se ei kuitenkaan
tarkoita, että pelintekijän pitäisi olla loistava
pelaaja.
Ohjelmoimaan oppii parhaiten ohjelmoimalla
- paljon, monipuolisesti ja erilaisilla
ohjelmointikielillä. Ohjelmoimisessa
on useita erilaisia koulukuntia. Osan mielestä
on paras oppia yksi ohjelmointikieli
hyvin ja mennä sen kanssa mahdollisimman
pitkälle. Toiset taas kannattavat
sitä, että opetellaan useita kieliä ja perehdytään
syvemmin asioihin tarpeen ja vastaan
tulevien projektien mukana. Omasta
mielestäni kumpikaan tapa ei ole väärä,
eri ihmisille sopivat erilaiset tyylit ohjelmoinnin
opiskeluun.
Oma polkuni peliohjelmoijaksi alkoi toiminnan
kautta, suoraan pelejä ohjelmoimalla.
Ensimmäiset oikeat peliprojektini
toteutin käyttäen pelimoottoria. Se on tekemistä
helpottava ja nopeuttava työkalu,
joka toteuttaa automaattisesti jokaiselle
peliprojektille yhteisiä elementtejä. Jokaisen
peliprojektiin ei kannata kirjoittaa
ohjelmakoodia, joka huolehtii pelitaiteen
piirtämisen näytölle tai äänien soittamisesta
kaiuttimien kautta, vaan peliprojekteille
yhteiset toiminnallisuudet on
järkevin tuottaa pelimoottorin kautta.
Pelimoottori voi olla täysin ohjelmoijan
omaa tuotantoa tai kaupallinen versio.
Saatavilla on myös paljon avoimen lähdekoodin
pelimoottoreita.
Vuosia sitten aloittaessani peliohjelmointia
saatavilla ei ollut työkaluja ja tietoa
niin paljon kuin nykyisin. Olen miettinyt
usein, olisiko omalle oppimispolulleni
ollut tämän hetken työkaluista ja menetelmistä
apua. Olen aivan varma, että
asiat olisivat sujuneet helpommin. Mutta
kysymykseksi jää, olisinko päässyt pidemmälle?
Olen työnikin puolesta hahmotellut
polkua peliohjelmoinnin oppimiseen
jo alakouluikäisestä alkaen. Polku on
punainen lanka, jota seuraamalla saattaa
päästä maaliin. Matkalla on kuiluja,
karikkoja ja kivikkoja, hienoja hetkiä ja
oivalluksia, uutta tietoa ja teknologiaa.
Kaikkea sitä tarvitaan opittaessa pelintekemisen
taitoa.
Pelien tekeminen on motivoivaa, haasteellista
ja jännittävää. Haasteet kasvavat
osaamisen myötä ja on tärkeää, että
kuilu osaamisen ja haasteiden välillä ei
kasva liian isoksi. Liian vaikeiden tehtävien
muurista eivät vie läpi edes hyvä
innostus, kiinnostus ja motivaatio. Miten
osaamisen kuilun välille on mahdollista
rakentaa silta ja murtaa pelon muuri
pelimekaaniikan avulla?
Ensimmäiset askeleet peliohjelmoinnissa
voi ottaa jo ennen lukemisen oppimista.
Aikuisen tai vaikkapa opettajan tehtävänä
on auttaa peliohjelmoinnista kiinnostunut
oikeaan paikkaan. Esimerkiksi helppokäyttöinen
studio.code-sivusto (https://
studio.code.org/) tarjoaa tehtäviä, jotka
eivät vaadi lukutaitoa. Ohjelmoinnillista
ajattelua (Computational Thinking) eli
ongelmien ratkaisua ja asioiden pilkkomista
pienempiin ratkaistavissa oleviin
osiin opitaan ohjelmoimalla pelissä oleva
hahmo pääsemään maaliin. Studio.code.
org sisältää ohjelmointiin opettavia pelejä,
jotka tasapainottelevat vaikeuden ja motivaation
kanssa. Sivusto tarjoaa helppoja
ja hauskoja tehtäviä, joiden kautta opitaan
ohjelmoinnin peruslogiikkaa. Teemoina
peleissä on lapsille jo tuttuja hahmoja,
kuten Angry Birds, Star Wars ja Frozen.
Studio.code-sivustolta löytyy tehtäviä ikäryhmittäin
ja osaamisen lisääntyessä on
mahdollista valita vaikeampia tehtäviä.
Tarjolla on ilmaisia ja kaupallisia ratkaisuja.
Kaikkien mielestä näperteleminen graafisen
ohjelmointiympäristön kanssa ei
ole oikeaa ohjelmointia. Graafisen ohjelmointiympäristön
kautta on kuitenkin
mahdollista oppia pelintekemisessä tarvittavia
taitoja helposti ja kiinnostavasti.
Jos vaihtoehtona on 600-sivuinen opus,
josta opiskellaan ohjelmointia asia kerrallaan,
vaatii se äärimmäistä kurinalaisuutta
ja on raskas polku aikuisillekin, puhumattakaan
ala- tai yläkouluikäisistä.
Perusoasaamisessa harjaantunut voi
kohtuullisen nopeasti siirtyä myös oikeiden
pelimoottoreiden maailmaan. Esimerkiksi
Unreal on Epicin valmistama ilmainen
pelimoottori (lisenssimaksu vasta
tietyn tulorajan ylityttyä). Unrealin kautta
on tehty menestyneitä suuren mittaluokan
pelejä ja viimevuosina myös pienempien
tiimien pelejä. Yhtenä Unrealin ominaisuutena
on Blueprint-niminen graafinen
ohjelmointiympäristö. Jos vertaa Legon
EV3-ympäristön ohjelmointikoodia
Scratchiin ja Blueprintiin, huomaa niillä
olevan yllättävän paljon yhteistä. Unreal-pelimoottorissa
hahmo täytyy rakentaa
lisäämällä siihen ominaisuuksia
pelimoottorissa, Scratchissä hahmo maalataan
halutun näköiseksi ja liitetään siihen
ominaisuuksia. Ohjelmoinnissa paljon
käytetyt If-, For-, While-lauseet sekä
muuttujat ovat oleellinen osa ympäristöjä.
Looginen ajattelu toimii hyvin samoilla
periaatteilla kaikissa edellämainituissa
ympäristöissä.
Graafisen ohjelmoinnin kautta polku vie
täysiverisen pelimoottorin äärelle, ja sillä
on mahdollista tehdä viimeisen päälle
hiottu, kaunis ja toiminnallinen peli eri
laitteille ja käyttöjärjestelmille. Kannustaisin
opettelemaan ohjelmoinnissa
tarvittavia perustaitoja ja osaamista ennen
syvään päähän hyppäämistä. Hauskoja
opetteluhetkiä!
Linkit:
https://studio.code.org/
https://scratch.mit.edu/
https://www.Arduino.cc
http://www.makeymakey.com/
https://www.unrealengine.com/
what-is-unreal-engine-4
Petri Hannula