90min 1/2019

45MIN
Annika Huhta hakee isoa roolia liigakentillä
Naisten Liiga
käynnistyy maaliskuun
lopussa. Yksi sarjan
mielenkiitoisimmista
pelaajista on HJK:n
vuonna 2002 syntynyt
Annika Huhta.
16 | 90MIN 3/2016 1/2019
TEKSTI MAARIT KORHONEN
KUVA JUSSI ESKOLA
Annika Huhta
tavoittelee isoa
roolia kaudella
2019 Naisten
Liigassa HJK:n
riveissä.
SEUR AAVA TÄHTI
Annika Huhta aloitti futisuransa
kotikaupungissaan
Pohjois-Espoon Ponnessa.
Kyseessä oli tuolloin vielä
niin pieni seura, että Huhta pelasi yhdistelmäjoukkueessa,
jossa oli junioreita
kolmesta ikäluokasta. Ensimmäinen askel
eteenpäin vei FC Espooseen.
– Olin Espoossa kaksi vuotta ja pelasin
Etelä-Länsi Liigaa kahden eri ikäluokan
kanssa. Kehityin tuona aikana paljon,
Huhta muistelee.
Seuran B-junioreihin ei kuitenkaan
ollut muodostumassa niin iskukykyistä
joukkuetta, että se olisi saanut Huhdan
jäämään paikalleen. Hän mietti HJK:ta,
mutta aika ei ollut vielä kypsä. Tikkurilan
Palloseurassa valmentanut Petteri Kaijasilta
oli nuorelle tuttu ja niin hän yhtenä
perjantaina tarttui puhelimeen.
– Oli iso harppaus lähteä Tikkurilaan.
Treenimatka kasvoi ja jouduin ensimmäistä
kertaa vähän epämukavuusalueelle.
Espoossa kavereilla oli iso merkitys,
TiPS:ssa mentiin jo enemmän tosissaan.
– Olin tottunut treenaamaan paljon
omalla ajalla, mutta siellä sitä tekivät
muutkin. Lähtö oli hyvä ratkaisu, joukkue
oli todella laadukas.
Pelaaminen HJK:ssa pyöri koko ajan
mielessä. Ajan piti vain olla oikea ja loppukesästä
2016 se oli. 15-vuotiaana hän
lähti tavoittelemaan paikkaa suurseuran
B-junioreista.
– Muistelen jokaista joukkuettani
lämmöllä ja olin aina todella sitoutunut
niihin. Olin täysillä mukana, mutta jossain
vaiheessa tuli tunne, että tarvitsen
uutta. Olen nauttinut työskentelystä monien
eri valmentajien kanssa heiltä saatujen
eri näkökulmien takia. Olen myös
vahvasti halunnut tuoda omia näkemyksiä
esille ja pyrkinyt sitä kautta antamaan
joukkueelle jotain ekstraa oman pelaamisen
lisäksi.
Seuraavat puolitoista kautta Huhta pelasi
HJK:n kanssa BSM-sarjaa. Joukkueen
vanhimmat pelaajat ensimmäisenä syksynä
olivat neljä tai kolme vuotta vanhempia.
Haastetta oli siis riittämiin.
– 2017 oli minulle erinomainen vuosi.
Meillä oli hyvä joukkue ja tykkäsin valmentaja
Jarmo Österlundista. Sen jälkeen
sain sopimuksen liigajoukkueeseen,
Huhta kertaa.
Nyt käynnissä on jo neljäs kausi HJK:ssa.
Unelmien täyttymys,
mutta myös pettymys
Annika Huhta nousi nuorisomaajoukkueisiin
vuotta vanhempien ikäluokan kanssa.
Hän on leireillyt ja pelannut säännöllisesti
vuonna 2001- ja 2002-syntyneiden
kanssa alkuvuodesta 2017 saakka.
Mikään aiempi ei kuitenkaan vedä vertoja
”kiireelle” mitä hänellä oli vuonna
2018.
Suomen U17-tytöt voittivat maaliskuussa
EM-jatkokarsintaturnauksen ja
selvittivät tiensä toukokuun lopputurnaukseen.
Taakse karsinnassa jäi muun muassa
Ranska. EM-kisoissa meno ei hiipunut,
vaan Liettuasta tuliaisena oli kolmas
sija ja lippu marraskuun Uruguayn MMkisoihin.
Tämä kaikki tarkoitti myös sitä, että pelejä
ja leiripäiviä maajoukkueen kanssa
kertyi lähes joka kuukausi. Se vei nuorta
eteenpäin, mutta kaiken keskellä vastuu
seurajoukkueessa jäi vähäisemmäksi.
– Se oli upea vuosi, mutta samalla stressaava.
En pystynyt keskittymään vain yhteen
asiaan. Pelasin lopulta enemmän
maa- kuin sarjaotteluita. Yritin vain juosta
joka paikkaan.
Huhta oli lopulta molemmissa arvokisoissa
Marko Salorannan valmentaman
joukkueen avainpelaaja.
– Se oli minulle todella iso asia, tavoitteiden
ja unelmieni täyttymys.
”
MUISTELEN
JOKAISTA
JOUKKUETTANI
LÄMMÖLLÄ JA OLIN
AINA TODELLA
SITOUTUNUT NIIHIN.
Suomi voitti kevään EM-kisojen päätöspelissä
Englannin ja pääsi näin taistelemaan
maailman parhaita vastaan. Syksyn
kisojen kenraalissa joukkue voitti Saksan,
joka nostatti odotuksia Uruguyaihin
entisestään. Itse kisaurakka tyssäsi kuitenkin
alkulohkoon. Tuloksiksi kirjattiin
tappiot Uudelle-Seelannilla ja Ghanalle.
Uruguaylta saatu piste 1-1-tuloksella ei
riittänyt jatkopeleihin.
– Aika ei ole vieläkään kullannut muistoja.
Itseluottamuksemme oli korkealla
ja haimme paljon kovempaa tulosta kuin
mitä saimme. En osaa vieläkään löytää
enempää positiivista kuin negatiivista.
– Matkamme oli niin upea, että emme
saisi antaa kaiken kulminoitua niihin kolmeen
peliin. Olen miettinyt, että saanko
osoittaa olevani pettynyt, kun olen samaan
aikaan niin etuoikeutettu, että pääsin
MM-kisoihin, nuori pohtii.
On etuoikeus päästä MM-lopputurnaukseen
toiselle puolelle maapalloa, mutta
toisaalta sanavalinta ei anna kunniaa
nähdylle vaivalle. Joukkue teki yhdessä
ja yksilöinä valtavan määrän töitä, jotta
kisapaikka oli mahdollinen. Jos ei pääse
h-hetkellä omalle tasolleen, on oikeus olla
pettynyt.
Katse Naisten Liigassa
Huhdan vuotta 2018 leimasi siis Suomipaita.
Tänä vuonna hän aikoo pukea päälleen
ennen kaikkea HJK-asun.
– Tavoitteeni on ollut harjoituskauden
ensimmäisestä päivästä lähtien tässä
joukkueessa. Haluan olla kunnolla läsnä,
keskityn joukkueeseen ja itseeni osana tätä
joukkuetta. Haluan vakiinnuttaa paikkani
ja olla isossa roolissa HJK:ssa, pelaaja
täsmentää.
– Haluan saada ehjän kauden, jotta voin
treenata ja kehittyä joka päivä. Viime kaudella
kävimme joukkueena lähellä mestaruutta,
toivottavasti tämä vuosi on meidän.
Huhta aloitti syksyllä 2018 opinnot
Pohjois-Haagen urheilulukiossa. Hän
osallistuu kahdesti viikossa HJK:n aamuharjoituksiin
ja lisäksi yhtenä aamuna ohjelmassa
on omatoiminen oheisharjoitus,
joka on yleensä voima- tai nopeuspainotteinen.
HJK-aamuina hän harjoittelee poikien
kanssa. Joskus viikon kolmas aamutapahtuma
on omatoimisen harjoittelun sijaan
lukiojoukkueen kanssa. Silloinkin hän valitsee
usein poikien joukkueen.
– En ehtisi liigajoukkueen aamuharjoituksiin
koulun vuoksi, joten menen tuntia
aiemmin seuran B-poikien kanssa. Saan
vaikuttaa vahvasti omaan aamutreenaamiseeni,
se on hyvä asia. Yhdistelmä on
kokonaisuudessaan toimiva.
– Poikien kanssa joudun laittamaan itseni
110-prosenttisesti likoon heti aamusta
ja toisaalta uudet valmentajat tuovat
taas uutta näkökulmaa.
Tyttöpuolella käydään parhaillaan
keskustelua siitä, pitäisikö lahjakkaiden
nuorten pelata nuorena mahdollisimman
paljon poikien kanssa. Monessa tapauksessa
se on varmasti oikea ratkaisu.
Annika Huhdan pelaajapolku on kuitenkin
esimerkki siitä, että tyttöpuolella tehdään
ympäri pääkaupunkiseutua laadukasta
työtä.
Tie vie huipulle jos ympäristö on laadukas
ja itse niin haluaa. Ennen kaikkea kysymys
on omasta palosta ja määrätietoisuudesta.
– Olen aina ollut joukkueessa, jossa
olen päässyt antamaan kaikkeni. Minusta
kaikki on kiinni omasta tekemisestä. Olen
toki pelannut ala- ja vielä yläasteellakin
joka välitunti poikien kanssa.
– Tein MM-kisoissa yhden kikan ja se
näkyi televisiossa. Olin oppinut sen yhtenä
kevätpäivänä hiekkakentällä koulussa.
Lähetin sille pojalle, joka sen minulle
opetti, turnauksen jälkeen viestiä. Se oli
hauskaa, Huhta nauraa. 5
PYSY PELISSÄ MUKANA JA TILAA 90MIN.
90min@omnipress.fi / 3 numeroa vuodessa, 20 euroa
1/2019 90MIN | 17