Fintendo Magazine 1
Limited edition
Limited edition
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Olimar liikkuu napeilla, mutta lähes kaikkeen muuhun käytetään koskeusnäyttöä.<br />
Suurimman eron peliin tekevät luonnollisesti Pikmin-otukset,<br />
joita on viittä erilaista tyyppiä. Jokainen eroaa toisistaan<br />
jollain tavalla. Esimerkiksi punainen Pikmin kestää tulta ja<br />
keltainen lentää paljon pidemmälle, kun sitä heitellään.<br />
Mustat pystyvät tuhoamaan kovempia esteitä, violetit taas<br />
osaavat lentää ja siniset uida, mutta toki muitakin eroja näillä<br />
pikkukavereilla on. Pikminejä yhdistelemällä luodaan erilaisia<br />
kenttiä, mutta valitettavasti kaikkia tyyppejä ei koskaan<br />
sekoiteta keskenään yhteen joukkoon, eikä pelaajalla ole koskaan<br />
minkäänlaista päätösvaltaa käytettävien Pikmineiden<br />
suhteen. Olimar on jokaisen kentän alussa yksin ja saa mukaansa<br />
maksimissaan muutaman erityyppisen Pikminin aina<br />
niille suunnitelluilta paikoiltaan. Odotin varsinkin viimeisiltä<br />
kentiltä sellaisia hetkiä, kun kaikkien Pikminien kykyjä täytyisi<br />
käyttää nerokkaasti yhdessä, mutta valitettavasti mitään tällaista<br />
ei koskaan tapahdu. Tutkimisille toivoisi edes jonkinlaisia<br />
vaihtoehtoja värivalikoiman mukaan. Pelaajalle annetaan<br />
pari esimääriteltyä Pikminiä, ja niillä kentät on vain läpäistävä.<br />
Rehellisesti sanoen en näkisi tätä suurena ongelmana, jos<br />
itse kentät olisivat kuitenkin rakennettu hyvin jokaisen pelaajalle<br />
annettavan “työkalun” ympärille, mutta suurimmaksi<br />
osin näin ei ole. Hey! Pikmin kärsii ikävän usein pelaajan<br />
ajan tuhlaamisesta ilman mitään järkeviä syitä. Mikä olisikaan<br />
mukavampaa kuin se, että valitset esimerkiksi kahdesta<br />
ovesta “väärän”, minkä jälkeen paluuta toiselle reitille<br />
ei enää olekaan? Näinä hetkinä ei auta muu kuin valtavan<br />
kentän aloittaminen alusta, jos haluaa kerätä kaikki aarteet.<br />
Päätös on kummallinen, sillä ensimmäisellä pelikerralla ei voi<br />
tietää, missä mikäkin on, ja koko pelin ideana on tutkiminen.<br />
Tietyissä tasoissa on vielä ylimääräiset maalit, jotka vievät ns.<br />
ekstrakenttiin. Siinä missä esimerkiksi Super Mario Worldissa<br />
oli mielenkiintoista etsiä salaisia reittejä uusiin maailmoihin,<br />
Hey! Pikminissä ei aina edes tiedä, onko matkalta löytynyt<br />
maali oikea vaiko ei. Miltei poikkeuksetta piilotettu maali on<br />
oikean vieressä aivan kentän lopussa.<br />
Hey! Pikmin ei oikein loista teknisesti. Peli näyttää 3DS:n<br />
näytöllä toki hyvältä, eikä graafisesti mitään valittamista<br />
olekaan. 3D-efekti ei ole käytettävissä ollenkaan, mutta peli<br />
tökkii New 3DS:llä aivan liian usein, vaikka ruudunpäivitys<br />
on lukittu 30 kuvaan sekunnissa. Taustalla soivat luonto- ja<br />
ambienssiäänet toimivat, mutta yksikään kappale ei jäänyt<br />
oikeastaan mieleen.<br />
<strong>Fintendo</strong>.fi – 43
Change language