Kotiseutulainen 2/2020

KESKIVIIKKONA 25.11.2020 NRO 2 / 2020
7
Loimijoen
pelastusohjelma
Loimijoen pelastusohjelmaan
on koottu tietopaketti asioista,
jotka keskeisesti vesien tilaan
vaikuttavat, ja keinoista, joilla
voimme vesien tilaa parantaa.
Tutustu pelastusohjelmaan kvvy.fi/
pelastusohjelma.
Pelastusohjelman on tehnyt
Kokemäenjoen vesistön
vesiensuojeluyhdistys (KVVY)
osana Ympäristöministeriön
rahoittamaa Yhteistyöllä Loimijoki
kuntoon -hanketta.
Loimijoen pelastusohjelma
auttaa löytämään ratkaisuja
KVVY koordinoi vesienhoidon
edistämistyötä Loimijoen alueella.
Työn tavoitteena on koota alueen
toimijat vesienhoitotyön tueksi,
lisätä kunnostustoimien toteutusta
alueella ja viestiä aktiivisesti
vesien tilasta ja sen eteen
tehtävistä toimista.
Ilmasto muuttuu, siitä ei liene epäilystäkään, kun muistellaan esimerkiksi viime talven hurjia tulvia Loimijoella. Vesi nousi pelloille ja teille, ja pahimmillaan
kasteli jo terassilautoja. Vaan onko paikallisilla toimilla mitään tehtävissä tilanteen parantamiseksi?
Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan
kaikkien panosta.Paikallisilla
toimilla voidaan sopeutua muuttuviin
oloihin ja pitää Loimijokilaakso
elinvoimaisena tulevaisuudessakin. KVVY
ry on tehnyt yhdessä alueen toimijoiden
kanssa Loimijoelle pelastusohjelman
monitahoisen haasteen hahmottamiseksi.
Pelastusohjelma löytyy osoitteesta kvvy.fi/
pelastusohjelma.
HAASTEENA HEIKKO KYKY
PIDÄTTÄÄ VETTÄ
Loimijoen alueella suuri haaste on savinen
maaperä ja järvien vähyys. Järviä löytyy
vain valuma-alueen latvoilta Tam-melasta.
Pellot, metsät ja suot on aikanaan
ojitettu ja nyt vesi virtaa sateen jälkeen
vauhdilla ojiin ja lopulta Loimijokeen.
Veden mukana kulkee suuret määrät maata
ja ravinteita, ja vaikutukset näkyvätkin
Selkämerellä asti.
PALAUTETAAN SUORAT MUTKIKSI
Mitä sitten voimme tehdä? Aikaa emme voi
kääntää taaksepäin, mutta voimme palauttaa
valuma-alueelle niitä omi-naispiirteitä,
joita sillä on aiemmin ollut. Annetaan
ojien taas mutkitella enemmän, tehdään
uomiin pohjapatoja ja tulva-hyllyjäsekävaljastetaan
joutomaat ja notkelmat kosteikoiksi
ja tulva-alueiksi.Heikkotuottoisten
suometsienennallistami-sella saadaan
merkittävästi lisättyä veden varastotilaa
valuma-alueella.Näin vesi saa aikaa viipyillä
ennen jokeen valu-mista ja samalla
osa maa-aineksesta ja ravinteista ehtii
pidättyä valuma-alueelle. Luonnonmukaisemmat
uomat ovat paitsi ilo silmälle
myös tärkeitä luonnon monimuotoisuuden
lisääjiä.
AVARAKATSEISUUTTAJA
INNOVATIIVISUUTTATARVITAAN
Monet ilmasto- ja vesiensuojelutoimet
vaativat enemmänkin ajatustavan muutosta
kuin kalliita investointeja. Voisiko metsien
uudisojitusta välttää siirtymällä siihen
sopivilla alueilla jatkuvaan metsäkasvatukseen?
Onko pelto muokattava syksyllä vai
voisiko maan muhevuudesta huolehtiakin
monipuolisemmilla kasvivalinnoilla ja harkitulla
muokkauksella? Voisiko vesivessan
vaihtaa kuivakäymälään? Tärkeintä olisikin
tuumailla toimiaan uudesta näkökulmasta.
Pienillä muu-toksilla maailma voi olla taas
piirun verran parempi paikka.
Kirjoittaja: Ympäristöasiantuntija Satu Heino,Kokemäenjoen
vesistön vesiensuojeluyhdistys
ry (KVVY)
Kuluttaja on ruma sana
Roinani karsiminen minimiin Konmari
-tyyliin oli niin palkitsevaa,
että aloin miettiä karsimisen
muita ulottuvuuksia. Voi karsia
osallistumista, teknologiaa, ruokaa, matkustamista,
vierailuja, stressiä. Luovuin
jatkuvan informaatiovirran seuraamisesta.
Huomasin yllättäen, että maailma pyörii
edelleen. Miksi antaisin mediamössön
häiritä mielenrauhaani? Varsinkin, kun
nykyään ei voi edes luottaa siihen, että
saamamme tieto olisi aina totuudenmukaista.
Karsittuani kamani minimiim menetin
myös täysin kiinnostukseni shoppailuun.
Ei voi sanoin kuvailla sitä helpotuksen tunnetta,
kun ymmärtää että ei ole olemassa
mitään elintasoa, minkä perässä juosta.
Minulla on jo niin paljon enemmän, kuin
suurella osalla maailman ihmisistä. Kun
kuljen hakemaan maitotölkkiä marketin
käytävien läpi, minun ei tarvitse pysähtyä
valitsemaan, arvioimaan, ostamaan
varmuuden vuoksi, ostamaan koska kaikki
muutkin. En tarvitse mitään. Eikä yksikään
mainos pysty luomaan minussa tarpeita,
koska olen päättänyt, että minulla on yltäkylläisesti.
Ehkä kuulun alhaiseen sosiaaliluokkaan,
joissakin vertailututkimuksissa
saatan länsimaisittain olla jopa köyhä, hui,
mutta silti olen kuluttanut luonnonvaroja
ikäänkuin käytettävissä olisi useampikin
planeetta. Kuluttanut itsekkyydelläni,
tietämättömyydelläni ja huvittelunhalullani
lasteni ja heidän jälkeläistensä
elinmahdollisuuksia ja perustavanlaatuisia
ihmisoikeuksia.
Kulutuksen vähentäminen on minulle
helppoa, koska olen 70-luvun kova luu,
joka huvitteli järsimällä lanttua ja katselemalla
tapetin kuvioita. Uskon silti, että
monen ihmisen elämä voisi mullistua sillä,
että kokeilisi miltä tuntuu elää jokunen
päivä ostamatta mitään ja avaamatta
puhelinta tai tietokonetta. Olin joskus
kontrollifriikki joka hermostui, jos ei ollut
varasaippuan varasaippuaa ja valikoimaa
erikokoisia kumisaappaita siltä varalta,
että tulee yllätysvieraita jotka haluavat
lähteä pomppimaan lätäköissä. Mutta nyt
kun saippua loppuu kokonaan, keksin kyllä
keinon selvitä siihen asti että hommaan
uuden. Kuluttamisen vähentäminen on
kuitenkin monimutkainen juttu. Niin niin,
ne verotulot. Eikä ole ekologisesti kestävää,
jos shoppailuharrastus vaihtuu vaikkapa
etelänmatkaan. Mutta kotikaupungistakin
löytyy elämyksiä! Voisi vaikka joka
päivä kuvitella olevansa turisti ja katsoa,
mitä Vorssa tarjoaa. Vähitellen oppii, että
pieni todellakin on kaunista.
On vastenmielistä kutistaa ihmisyys
kuluttaja -sanan alle. Olisin mieluummin
uuden luoja, kauniin säilyttäjä, rikkinäisen
korjaaja, olennaisen arvostaja.
Susanna Drockila