Donkki4_21_netissa_julkaistava_versio

Tarina
Illan pelastaja
Pikkujouluilta oli tulossa
päätökseensä. Lapset
asettuivat suureen rinkiin
ja jokainen sai vuorollaan
ottaa säkistä yhden
pikkujoululahjan. Donkki oli paketoinut
lahjapussiin raastinraudan
porkkanakakun tekoa varten. Sitä
kammotti oma vuoronsa nostaa
jonkun muun paketoima lahja.
Silloin kaikkien huomio kiinnittyisi
tietokilpailun epäonnistujaan.
Kun lahjasäkki tuli vihdoin kohdalle,
kaikkien odottavat katseet
kohdistuivat Donkkiin. Joku huikkasi
ringistä hieman ivallisesti:
”Tuleekohan sieltä tietosanakirja?”
Muutamat hörähtivät heitolle vaimeasti,
mutta Teija hiljensi ivailijat
tuimalla katseellaan. Donkki valitsi
paketin ja avasi sen heti. Kääreistä
paljastui aasin muotoinen piparkakkumuotti.
”No tosiaan. Aasihan
minä olenkin, enkä mikään tietoviisas”,
Donkki mutisi itsekseen. Vain
vieressä seisova Saku kuuli Donkin
sanat ja katsoi myötätuntoisesti
ystäväänsä.
Kun kaikki olivat avanneet lahjansa,
lapset kerääntyivät nyyttäripöydän
ääreen herkuttelemaan. Pöytä oli
pullollaan kierresipsejä, piparkakkuja,
porkkanakakkua ja glögiä.
Donkki raahusti apeana naulakoille.
Saku ja Ruut seurasivat perässä.
”Hei Donkki, ei se haittaa mitään,
vaikka et voittanut sitä visaa”, Saku
lohdutti. Donkki nosti katseensa ja
ravisti silinterin päästään lattialle.
”Ihan turha yrittää olla mikään viisas,
kun olen vain tällainen tyhmä
aasi”, se jupisi. Ruut silitti Donkin
selkää ja aasi paran silmiin kohosi
kyyneleet. ”Anteeksi, olen ollut tosi
ylimielinen ja typerä teitä kohtaan”,
Donkki sanoi hiljaa ja niiskaisi. ”Ollaanhan
me vielä ystäviä?” se kysyi
ja nosti nöyrän katseensa Sakua ja
Ruutia kohti. ”No totta kai ollaan!”
Ruut sanoi ja rutisti Donkkia niin
lujaa kuin pystyi.
Silloin palohälytin pärähti soimaan.
Joka puolelta kuului korvia vihlova
ujellus. Muutama lapsi pudotti glö-
”Donkki on uskomattoman rohkea!”
gikuppinsa lattialle ja osa juoksi eteiseen.
”Ei hätää!” Teija yritti huutaa ujelluksen
läpi. ”Se on vain vedenkeittimen höyry,
joka laukaisi hälytyksen”, hän selitti
kovaan ääneen ja viittoili Donkkia apuun.
Donkki ei meinannut millään uskoa, että
Teija todella pyysi siltä apua. Sehän oli
vain tyhmä aasi. Se livahti kuitenkin huomaamattomasti
Teijan luokse. Teija piteli
korviaan ja osoitti sormellaan nappulaa
palovaroittimessa. Sitä painamalla ääni
loppuisi. Ruutia huimasi pelkkä ajatuskin
kattoon kiipeämisestä, mutta Donkki
laukkasi määrätietoisesti hakemaan silinterihatun
naulakoilta, kiipesi sen päälle
ja nousi sitten seisomaan takajaloilleen.
Kun se seisoi yhdellä takajalalla ja venytti
itsensä niin pitkäksi kuin suinkin saattoi,
ylsi se juuri ja juuri korvansa kärjellä painamaan
palovaroittimen napista. Silloin
ääni lakkasi.
Kaikki taputtivat ja hurrasivat Donkille.
”Donkilla on uskomatonta venymiskykyä!”
joku huusi. ”Kiitos Donkki, pelastit meidän
iltamme”, Teija sanoi hymyillen, kun
lapset olivat palanneet herkkujen ääreen.
Donkkiakin alkoi varovasti hymyilyttää.
”Ehkä minä en sitten olekaan ihan hyödytön
aasi”, se sanoi epäröiden, ”mutta
Tietoviisaiden kerhon taidan jatkossa
jättää väliin. Se ei tainnut olla kuitenkaan
minua varten ja silinterikin liiskaantui”,
Donkki naurahti. ”Eiköhän lähdetä hakemaan
vielä palat porkkanakakkua”, Saku
ehdotti ja kietoi kätensä Donkin kaulalle.
38
Silmu Räsänen
39