Donkki4_21_netissa_julkaistava_versio

Teksti: Saara Mrčela
Kuvat: Mrčelan perheen arkisto
Artikkelin pääkuva: Philippe Gueissaz
Mila, Mirna
ja Saara
Kroatiassa
päivää
ennen
Saaran
perheen
muuttoa
Suomeen.
48
DONKKI
MAAILMALLA
SAARA LÄHTEE LÄHETYSTYÖHÖN
Saara Mrčela on lähetystyöntekijä jo toisessa polvessa. Hänen vanhempansa
olivat lähetystyössä Kroatiassa. Nyt Saara on puolestaan lähdössä Venäjälle,
jossa hän kertoo lapsille ja nuorille ilosanomaa Jeesuksesta.
Minä olen Saara ja olen lähdössä
lähetystyöhön Venäjälle.
Olen syntynyt Kroatiassa
suomalais-kroatialaiseen
lähetysperheeseen. Isäni on
kroaatti ja siksi minulla on
tuollainen outo sukunimi. Äitini
on suomalainen.
Saara pienenä tyttönä
vanhempiensa kanssa
seurakuntavierailulla
Suomessa. Koko perhe on
pukeutunut kroatialaisiin
kansallispukuihin.
Vanhempani olivat Kroatiassa
lähetystössä ja niinpä lähetystyö
tuli minulle tutuksi jo
pienenä.
Asuin Kroatiassa koko lapsuuteni
peruskoulun loppuun
asti. Ollessani kolmevuotias,
maassa syttyi sota,
joka aiheutti paljon vahinkoa.
Sota kesti neljä vuotta
ja sinä aikana moni jäi ilman
kotia. Vanhempani tukivat
avun tarpeessa olevia ihmisiä
antamalla heille ruokaa ja
vaatteita. Oli ihanaa olla mukana, kun
vanhempani auttoivat ihmisiä ja kertoivat
heille samalla Jeesuksesta. Meidän
seurakuntamme kasvoi sodan aikana
huimasti ja sinne tuli myös uusia
lapsia. Seurakunnasta löysin parhaat
lapsuudenystäväni Mirnan ja Milan.
Meistä kolmesta tuli eroamattomat ja
teimme aina kaiken yhdessä.
Kun sain peruskoulun päätökseen,
muutimme vanhempieni kanssa Suomeen.
Se ei ollut minulle helppoa, sillä
Mirna ja Mila jäivät Kroatiaan. Silloin
ei vielä ollut älypuhelimia, joten
pidimme yhteyttä kirjeiden välityksellä.
Oli aina ilon päivä, kun kirje tuli
postiluukusta. Se piti lukea heti ja
kirjoittaa välittömästi vastaus takaisin.
Ystävyytemme säilyi postin avulla,
vaikka välillämme oli 3 000 kilometriä.
Edelleenkin olemme ystäviä ja onkin
kiva, että nykyään on helppo pitää yhteyttä
somen avulla.
Ollessani 12-vuotias koin, että isona
haluan tehdä lähetystyötä nuorten
parissa. Suomeen muutettuani
kävin lukion ja menin sen jälkeen
opiskelemaan nuorisotyötä. Kun sain
opiskelut valmiiksi, sain paikan seurakunnan
nuorisotyöstä. Tehdessäni
töitä seurakunnassa, koin monesti,
että lähetystyö
kutsuu minua,
mutta en ollut
vielä valmis
lähtemään. Lopulta neljä
vuotta sitten Jumala pysäytti
minut kysymällä, lähtisinkö
lähetystyöhön. En voinut
kieltäytyä, joten hain lähetyskurssille
opiskelemaan
lähetystyöntekijäksi.
Nyt on vihdoin tullut se hetki,
että olen lähdössä lähetystyöntekijäksi
Venäjälle. Jotta voi
tehdä lähetystyötä uudessa maassa,
pitää ensin opiskella sen maan kieltä.
Olenkin jo reilun vuoden ajan opiskellut
venäjää Suomessa ja nyt olen
kielikoulussa Pietarissa. Kunhan olen
opiskellut venäjän kieltä sen verran,
että pärjään maassa, lähden johonkin
seurakuntaan tekemään lapsi- ja
nuorisotyötä. Sitä odotankin jo innolla,
sillä haluan olla kertomassa venäläisille
lapsille ja nuorille, että Jeesus
rakastaa heitä ja että hän on meidän
kaikkien Pelastaja. Sitä on lähetystyö,
että kerrotaan toisille Jeesuksen rakkaudesta
ja samalla autetaan heitä.
Siinä työssä haluan olla mukana!
Kielitunti tien
päällä. Saara
on pysähtynyt
matkan varrella
bensa-asemalle
osallistuakseen
venäjän tunnille
internetin
välityksellä.
49