Donkki4_21_netissa_julkaistava_versio

Tarina
Väärä voitto
Oli ensimmäinen adventti ja
joulukadun avajaispäivä.
Kaupungin keskusta kuhisi
ihmispaljoudesta, kun kaikki
halusivat nähdä pääkatua koristavien
valojen sytyttämisen. Donkki,
Saku ja Ruut seisoivat kaupungintalon
portaiden ylätasanteella odottamassa
avajaisten h-hetkeä. Jäätävä pohjoistuuli
pureutui luihin ja ytimiin. Donkin
hampaat kolisivat hervottomina, kun
kylmä vavisutti sen vartaloa. Vihdoin
kaiuttimista kuului lähtölaskenta:
“Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi!” Sitten
ostoskeskuksen katolta alkoi viuhua
pamahdusten saattelemana upean
värisiä raketteja kohti pimeää taivasta.
Samalla hetkellä syttyivät pääkadun
tuhannet jouluvalot ja kaupunginorkesteri
alkoi soittaa tuttua joululaulua.
Hetki oli ihmeellinen. Donkki, Saku ja
Ruut päästivät yhteen ääneen ihastuneen
huokauksen. “Voiko tämän
kauniimpaa näkyä olla
olemassakaan?” Donkki hengähti
ihmetyksen vallassa.
Kun ilotulitus oli ohi, kaverukset
päättivät suunnata kiireesti sisätiloihin
lämmittelemään. “Hei mä tiedän,
mihin mennään. Kirjastoon! Lainasin
sieltä juuri kirjan, joka kertoo karkeista.
Eikus se olikin kvarkeista”,
Donkki sepusti. Kaverukset kipittivät
puolijuoksua kaupungintalon portaat
alas ja kohti kirjaston pääovia. Ihana
lämpö otti heidät vastaan ala-aulassa.
Talo kuhisi ihmisiä, jotka kiertelivät
kirjahyllyjen väleissä eri yhdistysten
pystyttämillä kojuilla. Partiolaisilla oli
oma pöytänsä, josta Donkki, Saku
ja Ruut saivat kukin oman tarran.
Seuraavassa kojussa oli isot arpajaiset.
Voittaja saisi omakseen jätti-ison
piparkakkutalon. “Jos minä voitan
tuon, kutsun teidät talliini piparkakkutalon
purkujuhliin. Syödään koko
talo yhteisvoimin”, Donkki ilmoitti. Se
raapusti nimensä kuponkiin ja tunki
sen lähimpään arpajaislaatikkoon.
”Kaikkien katseet kääntyivät
kohti kirjaston ainoaa aasia.”
Pian olikin jo arvonnan aika. Väki kerääntyi
kuulemaan tuloksia. Juontaja esittäytyi
Aapeliksi ja kertoi, että ensimmäiseksi arvottaisiin
osallistujat Tietoviisaiden kerhon
järjestämään tietokilpailuun. Punainen
laatikko suorastaan pursusi kilpailukuponkeja.
”Haluaako noin moni osallistua
tietokilpailuun?” Saku kuiskutti. Donkki
katsoi tuumivana juontajan käsissä olevaa
laatikkoa. Se ei tainnut sittenkään olla
piparkakkutalon arvontalaatikko, johon
Donkki nimensä laittoi.
Ja niin tapahtui juuri se, mitä Donkki kaikkein
eniten pelkäsi. Juontaja kaivoi laatikosta
lapun ja kuulutti suureen ääneen:
“Ensimmäinen tietokilpailuosallistujamme
on… Donkki-aasi! Onko Donkki täällä? Tervetuloa
lavalle!” Donkin teki mieli piiloutua,
mutta suuret korvat ja turkin sininen väri
estivät tehokkaasti väkijoukkoon maastoutumisen.
Kaikkien katseet kääntyivät
kohti kirjaston ainoaa aasia. Saku pökkäsi
hellästi Donkkia selkään ja kuiskasi sen
korvaan: “Mene vain. Kyllä sä pärjäät.”
Kun muutkin kilpailijat oli arvottu ja kaikki
osallistujat seisoivat lavalla, juontaja
kertoi kilpailun alkavan jo puolen tunnin
kuluttua. Hän saatteli kilpailijat valmistautumaan
ja alkoi seuraavaksi arpoa piparkakkutalon
voittajaa. Se ei Donkkia enää
kiinnostanut. Aasi parka löntysti lannistuneena
ystäviensä luokse ja mutisi: “Puoli
tuntia aikaa tulla viisaaksi. Mä niin häviän
tämän.”
8
Maria Vuorma
9