Viiva - Suunniteltu modernin arkkitehtuurin Kankaanpää
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Maija Anttila<br />
SUUNNITELTU MODERNIN<br />
ARKKITEHTUURIN KANKAANPÄÄ
SUUNNITELTU MODERNIN<br />
ARKKITEHTUURIN KANKAANPÄÄ
2. painos<br />
Julkaisija | <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki<br />
Tekstit ja kuvien valinta | Maija Anttila (s.1948),<br />
joka on toiminut <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginarkkitehtina vv. 1987–2012.<br />
Graafinen suunnittelu ja taitto | Kaarina Marttila, Ida Virtala<br />
Kansikuva | <strong>Kankaanpää</strong>n keskusta illalla 18.10.2021. Kuva Martti Tikka.<br />
Julkaisuvuosi 2022<br />
Painotyö | Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2023<br />
ISBN 978-951-9257-14-3<br />
4041 0037<br />
Painotuote
Maija Anttila<br />
SUUNNITELTU MODERNIN<br />
ARKKITEHTUURIN KANKAANPÄÄ<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki
ESIPUHE<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlavuotta vietetään monin<br />
tavoin ja konkreettiseksi muistoksi siitä jää tämä julkaisu. Kirja kertoo tarinan<br />
modernista pikkukaupungista, jonka rakennetun ympäristön kehitystä on leimannut<br />
hyvä, ajan hermolla oleva suunnittelu.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n pitäjänkin synnystä on tänä vuonna tasavuosia, sillä siitä on 170 vuotta, kun<br />
Ikaalisten seurakunta jaettiin vuonna 1852. <strong>Kankaanpää</strong> eli hiljaisen kehityksen aikaa aina<br />
1930-luvulle, jolloin Pori-Haapamäki rautatien rakentaminen ja Niinisalon varuskunnan<br />
perustaminen antoivat pitäjälle kasvusysäyksen. 1950–70 -luvut olivat voimakasta<br />
teollistumisen ja kasvun aikaa, minkä seurauksena <strong>Kankaanpää</strong> kehittyi leimallisesti<br />
moderniksi pieneksi kaupungiksi. Kuntamuoto muuttui kauppalaksi vuonna 1967 ja viisi vuotta<br />
sen jälkeen kaupungiksi vuonna 1972.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseo tuottama näyttely VIIVA, suunniteltu <strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong><br />
<strong>Kankaanpää</strong> koottiin koronakeväänä 2020. Näyttely kuvitti ja sanoitti nuoren kaupungin<br />
kehitystarinan fyysisen kaupunkiympäristön näkökulmasta. Koronapandemian takia<br />
näyttelyn aukioloa jatkettiin vuodella, jolloin aukiolo ulottui <strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin<br />
50-vuotisjuhlavuoteen. Syntyi idea juhlavuoden kunniaksi tuotettavasta kirjasta, jotta<br />
näyttelyn anti ei jäisi vain museon arkistoihin vaan olisi käytettävissä laajemminkin, sekä<br />
kirjana että sen nettiversiona.<br />
Honkajoen kunta liittyi <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunkiin vuoden 2021 alusta, joten yhteinen<br />
historiamme on varsin lyhyt. Kirja keskittyykin <strong>Kankaanpää</strong>n tarinaan ennen kuntaliitosta.<br />
Toivottavasti julkaisu kuitenkin kuluu kaikkien kaupunkilaisten käsissä, kertoohan se<br />
millaisessa kaupungissa tänään elämme ja miten tähän on tultu.<br />
Kiitokset kohdistan VIIVA-näyttelyn koko tiimille ja erityisesti tämän kirjan kokoajalle Maija<br />
Anttilalle.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>ssä 20.10.2022<br />
Kaupunginjohtaja Mika Hatanpää<br />
Muutos 1930-luvulta 2000-luvulle<br />
on ollut dramaattinen, kirkonkylästä<br />
on kasvanut moderni kaupunki.<br />
Piirrokset Immo Teperi, <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kulttuuriympäristöohjelma 1997,<br />
alinpana kuvana ote pohjakartasta.<br />
4 I VIIVA
Kirkonkylä 1937<br />
Kauppala 1967<br />
Kaupunki 2022<br />
VIIVA I 5
Museon VIIVA-näyttelystä kipinä julkaisuun<br />
Rakennetun ympäristön toimivuus ja esteettinen laatu luovat käyttäjilleen viihtyisyyttä. Ne<br />
tekevät asuin- ja elinympäristöistä haluttuja ja luovat osaltaan hyvinvointia. Hyvä ympäristö<br />
synnyttää kiintymystä paikkaan ja luo elinvoimaa. <strong>Kankaanpää</strong>ssä on jo pitkään arvostettu<br />
hyvää suunnittelua, ja kaupunkikuvaan ovat piirtäneet jälkensä useat aikansa merkittävät<br />
arkkitehdit lähtien Kaija ja Heikki Sirenistä sekä Olli Kivisestä. <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki palkittiinkin<br />
vuonna 2000 SAFA-palkinnolla ”pitkäjänteisestä ja esimerkillisestä toiminnasta esteettisesti<br />
korkealuokkaisen ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristön hyväksi”.<br />
Kaupungille erityispiirteensä luovasta arkkitehtuurista ja tavoitteellisesta kaupunkikehityksestä<br />
syntyi ensin idea toteuttaa näyttely <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseoon; <strong>Viiva</strong>, suunniteltu<br />
<strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong> <strong>Kankaanpää</strong>. Näyttelyn pääosassa olivat nimensä mukaisesti viiva ja<br />
siitä muodostuva muoto, joka syntyy koulutetun suunnittelijan ja laajan ammattiosaajien joukon<br />
tekemästä yhteistyöstä. Näyttely vei museokävijät matkalle <strong>Kankaanpää</strong>n moderniin arkkitehtuuriin<br />
– sen rakennuksiin aina 1930-luvulta 2020-luvulle saakka. Näyttely esitteli rakennuksia,<br />
kaavasuunnitelmia, myös toteutumattomia visioita ja kertoi suunnittelijoista. Näyttely oli esillä<br />
koronapandemian värittämän ajanjakson 22.6.2020–24.4.2022.<br />
6 I VIIVA
Näkymä VIIVA-näyttelyn salista 1,<br />
jossa olivat esillä julkisen<br />
<strong>arkkitehtuurin</strong> parhaat esimerkit<br />
eri vuosikymmeniltä. Maija Anttila.<br />
VIIVA-näyttelyn kokonaisuus syntyi museon ja asiantuntijoiden yhteistyönä. Vahvimman<br />
panoksen kokonaisuuteen; syväluotauksen aihealueeseen ja aineistoihin antoi <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kaupungin pitkäaikainen kaupunginarkkitehti, vuonna 2018 Otto-Iivari Meurman -palkinnolla<br />
palkittu vaikuttaja, tekniikan tohtori Maija Anttila.<br />
VIIVA-näyttely kannusti elinympäristömme havainnointiin, näkemään <strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong><br />
eri vuosikymmenten piirteitä, pohtimaan sitä, miten arkkitehtuuri on muuttunut modernissa<br />
ajassa eri vuosikymmenten kuluessa. Voidaan pysähtyä miettimään sitä mikä ympäröivässä<br />
arkkitehtuurissa on hyvää ja kestävää ja miten se vaikuttaa? <strong>Viiva</strong>-näyttely oli otos sekä julkisten<br />
rakennusten, yritys- ja teollisuusrakentamisen että yksityisen rakentamisen muodoista.<br />
Näyttelystä jalostui asiantuntijapuheenvuoroista koostunut <strong>Viiva</strong>-juhlaseminaari 10.2.2022<br />
ja edelleen Maija Anttilan vahvalla otteella ja perusteellisuudella <strong>Viiva</strong>-juhlajulkaisu. Tärkeää<br />
tietoa on näin tallentunut yhteiseen muistiimme. <strong>Viiva</strong>-teemalla toteutettu kokonaisuus<br />
näyttelystä julkaisuun tuo esille <strong>modernin</strong> kaupungin historiallista kehityskaarta sekä sellaista<br />
päätöksentekoa, ammatillista ja korkeaa koulutusta vaativaa työtä, joka usein jää havaitsematta.<br />
Yhtäläisenä pyrkimyksenä on antaa lähtökohtia elinympäristöstä käytävään keskusteluun, mikä<br />
on tärkeää säilyttää ja miksi. Millaisessa kaupungissa haluamme kasvaa, työskennellä ja elää?<br />
Mikä on viihtyisää, toimivaa, kaunista ja kestävää? Millainen ympäristö tarjoaa juurtumiseen<br />
hyvän alustan ja missä voi kasvattaa ikihonkien kaltaiset syvät ja vahvat juuret?<br />
Museonjohtaja Kati Vainio<br />
VIIVA I 7
Johdatus kirjan sisältöön<br />
Kirjan materiaali perustuu valtaosaltaan ”VIIVA, suunniteltu <strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong><br />
<strong>Kankaanpää</strong>” -näyttelyyn. Kuvakokoelmaa on kuitenkin päivitetty ja täydentävää tekstiä<br />
lisätty. Myös aineiston jäsentely on tehty uudelleen. Näyttelyssä kaupunkisuunnittelu,<br />
yhtenäiset aluekokonaisuudet sekä julkinen ja yksityinen arkkitehtuuri olivat esillä omissa<br />
tiloissaan. Tässä julkaisussa kaupungin suunnittelu ja rakentuminen on esitetty aikajaksoittain<br />
ryhmiteltynä seuraaviin kokonaisuuksiin:<br />
Maalaiskylän kehitys kiihtyy | 1930–50 -luvut<br />
Nykyajan kaupunkia kohti | 1960–80 -luvut<br />
Tavoitteena eheyttäminen | 1980–90 -luvut<br />
Laman pohjalta katseet tulevaisuuteen | 1990-luku<br />
Julkinen tila – pyhä ja arki | 2000-luku<br />
Uutta kaupunkia kohti | 2000–2010 -luvut<br />
Kukin pääluku alkaa kaupunkisuunnittelun virtausten esittelyllä ja aluekokonaisuuksilla.<br />
Lukujen lopulla esitellään kunkin aikakauden arkkitehtuuria poimien esiin parhaat ja toisaalta<br />
tyypilliset esimerkit. Otsikkojen vuosikymmenet ovat suuntaa-antavia, eiväthän mitkään trendit<br />
ole tarkkarajaisia ja ilmiöt esiintyvät siirtymävaiheissa rinnakkain.<br />
Yhdyskuntasuunnittelun erilaiset suuntaukset, paradigmamuutokset ovat kaikki<br />
tunnistettavissa <strong>Kankaanpää</strong>n suunnittelun historiaa tarkastellessa. Pienen kaupungin<br />
mittakaavassa eri vaiheet tulevat ymmärrettäviksi ja näkyviksi: Rationaalinen suunnittelu<br />
loi pohjan <strong>Kankaanpää</strong>n keskustan selkeälle kaupunkirakenteelle. Eheyttävä<br />
kommunikatiivinen suunnitteluote pelasti säilyttämisen arvoiset piirteet ja vahvisti kaupungin<br />
identiteettiä vaikkapa tiilikaupunkina. Strateginen ja kulttuurinen suunnittelu leimasivat<br />
kaupunkisuunnittelua ja keskustan kehittämisprosessia vuosituhannen vaihteen molemmin<br />
puolin. Myös ekologinen suunnittelu astui kuvaan ja nyt ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti<br />
digiajan kaupunkia.<br />
Rakennettu ympäristö on oman aikansa, yhteiskuntansa ja kulttuurinsa, tuote. <strong>Kankaanpää</strong><br />
on lyhyessä ajassa muuttunut traditionaalisesta suutaripitäjästä moderniksi teolliseksi<br />
tiilikaupungiksi ja edelleen postmoderniksi taidekaupungiksi, kuten muutosta luonnehdin<br />
väitöskirjassani Taidekehän tarina. Tapahtuneet muutokset, niiden syy- ja seuraussuhteet<br />
on pienessä kaupungissa helppo hahmottaa. Siksi <strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin kehitys- ja<br />
kasvutarina on kertomisen arvoinen paitsi kaupungin itsensä myös yleisemmältä kannalta.<br />
8 I VIIVA
<strong>Kankaanpää</strong>n taidekoulu 1995, Arkkitehtitoimisto Kouvo & Partanen.<br />
Taidekoulun vaikutus näkyy vahvasti <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunkikuvassa. Maija Anttila.<br />
Olen kiitollinen <strong>Kankaanpää</strong>n kaupungille, että tämä julkaisu voitiin toteuttaa osana<br />
kaupungin 50-vuotisjuhlavuoden hankkeita. Graafisesta suunnittelusta vastannutta Kaarina<br />
Marttilaa kiitän ammattitaitoisesta paneutumisesta tehtävään ja hyvästä yhteistyöstä.<br />
Kiitokset arkkitehti, professori Staffan Lodeniukselle, joka oli mukana VIIVA-näyttelyn<br />
kaupunkisuunnitteluosion kokoamisessa ja jonka tekstiä sekoittuneena omaani voi<br />
tunnistaa kirjankin sivuilta. Valokuvaaja Martti Tikkaa kiitän kirjan kuvituksen laadukkaista<br />
täydennyksistä ja kaupunkisuunnittelun henkilökuntaa avusta tietojen ja kuvien keräämisessä.<br />
Kirjan oikolukemisesta ja kaikesta tuesta matkan varrella kiitän kaupunginmuseon Kati<br />
Vainiota ja Anu Forssia.<br />
Maija Anttila, tekniikan tohtori, arkkitehti SAFA<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginarkkitehti vv. 1987–2012<br />
VIIVA I 9
SISÄLTÖ<br />
Esipuhe | Mika Hatanpää ............................................... 4<br />
Museon VIIVA-näyttelystä kipinä julkaisuun | Kati Vainio .................... 6<br />
Johdatus kirjan sisältöön | Maija Anttila ................................... 8<br />
1. MAALAISKYLÄN KEHITYS KIIHTYY | 1930–1950 -luvut ................. 13<br />
1.1. Maankäytön suunnittelu alkaa .......................................... 14<br />
1.2. Ensimmäiset aluekokonaisuudet ........................................ 16<br />
Rautatieaseman alue<br />
Niinisalon varuskunnan asuntoalue<br />
Jälleenrakennuskauden pientaloalueet<br />
1.3. Arkkitehtuuria funkiksesta 1950-luvulle .................................. 22<br />
Niinisalon kasarmialue<br />
30-luku<br />
40-luku<br />
50-luku<br />
2. NYKYAJAN KAUPUNKIA ETSIMÄSSÄ | 1960–1980 -luvut .............. 35<br />
2.1. Rationaalisen suunnittelun, Olli Kivisen aika .............................. 36<br />
Rakennuskaava 1966<br />
Yleiskaavaluonnos 1970<br />
Asemakaavoitusta Kivisen aikana<br />
2.2. Kokeellisia alueita, yhtenäisiä alueita .................................... 42<br />
Tupavainio ja Justeeri<br />
Ns. Veljestenkatujen alue<br />
Torin ympäristö 1960-luvulla<br />
2.3. Punatiiliarkkitehtuuri yleistyy ........................................... 46<br />
Siren-arkkitehtuuria<br />
Teollisuus- ja liikerakennuksia<br />
Kerrostaloalueita<br />
Pientaloja<br />
3. TAVOITTEENA EHEYTTÄMINEN | 1980–1990 -luvut .................. 57<br />
3.1. Vuorovaikutteista, kommunikatiivista suunnittelua ........................ 58<br />
Keskustan kaavarunko 1989<br />
Taajamien osayleiskaava 1992<br />
3.2. Yhtenäisyyden tavoittelua kaupunkisuunnittelussa ........................ 62<br />
Keskustan kahdet kasvot<br />
Asemakaavallisella ohjauksella hyvää kaupunkiympäristöä<br />
Ohjausta rakentamisohjein<br />
3.3. Tiilikaupunki täydentyy ................................................ 68<br />
Julkisia rakennuksia (Virastokeskus, Terveyskeskus, Kuntoutuskeskus)<br />
Liike- ja teollisuusrakennuksia<br />
Pientaloja<br />
10 I VIIVA
4. LAMAN POHJALTA KATSE TULEVAISUUTEEN | 1990-luku ............. 77<br />
4.1. Hankesuunnittelua, kulttuurista suunnittelua ............................. 78<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän -hankkeen alkuvaiheet vuosina 1995–1997<br />
"Taide ja kaupunkisuunnittelu löivät viimein kättä rahan kanssa”<br />
Työryhmiä, seminaareja, osaprojekteja<br />
4.2. Toimintaa ja viihtyisyyttä ............................................... 85<br />
Kokeiluja, tapahtumia ympäristöparannuksia<br />
Taidekehä<br />
4.3. Arkkitehtuuria laman aikana ............................................ 92<br />
(Taidekoulu, Lukio, Lohikon vanhainkoti)<br />
5. JULKINEN TILA - PYHÄ JA ARKI | 2000-luku ........................ 101<br />
5.1. Tori ympäristöineen uudistuksen kohteena .............................. 102<br />
Pohjois-Satakunnan toriprojekti 2004–2008<br />
Ns. Leppäsen kortteli<br />
Julkisen tilan monet kasvot<br />
Tori jatkuvan mielenkiinnon kohteena<br />
5.2. Uusi hautausmaa arkkitehtikilpailun tuloksena ............................ 112<br />
5.3. Kaupunkirakenne tiivistyy 2000-luvulla .................................. 116<br />
Pientaloalueita<br />
Omakotitaloja<br />
Kerrostaloja<br />
6. UUTTA KAUPUNKIA KOHTI | 2000–2010 -luvut ...................... 125<br />
6.1. Ekologista suunnittelua ............................................... 126<br />
Energiatehokas Pitkämäki<br />
Yleiskaavan uudistaminen<br />
6.2. Visioita tulevaisuuteen ............................................... 132<br />
Vaihtoehtoja esiin arkkitehtikilpailuilla<br />
Kulttuuritilat vetonaulaksi<br />
Uusi Kaupunki Kollektiivilta raikkaita ideoita<br />
6.3. Arkkitehtuuria ja taidetta uudella vuosituhannella ........................ 138<br />
Peruskorjauksia ja laajennuksia<br />
Punatiilirakentaminen jatkuu<br />
Taidekehä täydentyy<br />
<strong>Viiva</strong>n voimalla kaupungin kuva piirtyy ja muuttuu | Staffan Lodenius .............. 154<br />
Huoltovapaus, <strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong> paradoksi | Liisa Nummelin ................ 158<br />
Kirjallisuutta ................................................................. 160<br />
VIIVA I 11
MAALAISKYLÄN<br />
KEHITYS KIIHTYY<br />
Pieni kaupunki tai tiivis kylä on kautta historian ollut ihmisyhteisön<br />
perus yksikkö, luonnonalueista ja viljelysmaista erottuva asutustiivistymä,<br />
jossa on tehty työtä ja käyty kauppaa, opittu ja leikitty, rukoiltu ja urheiltu,<br />
yhdessä ja erikseen. Kylien rakennuskulttuuria rikastuttivat vähitellen<br />
uusien aatteiden leviäminen ja elinkeinorakenteen monipuolistuminen.<br />
Pitkään kuitenkin selvittiin ilman minkäänlaista maankäytön suunnittelua.<br />
<strong>Kankaanpää</strong> oli 1930-luvulla kulkureittien varteen muodostunut kirkonkylä.<br />
1930–1950<br />
1<br />
Sotien jälkeen vallitsi intensiivinen jälleenrakentamiskausi, jonka aikana Suomi ehosti<br />
kasvojaan perinteitä noudattaen mutta nykyaikaistaen. Maaseudun kulttuuri- ja rakennettu<br />
ympäristö eli parasta aikaansa, Suomi-filmien maisemanäkymistä ja yhteisökertomuksista<br />
tuttua. Mutta modernisaatio odotti tuloaan kaikilla yhteiskunnan aloilla. Funktionalismi löysi<br />
tiensä myös maaseudun rakennuksiin.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kasvu Pohjois-Satakunnan keskukseksi alkoi 1930-luvulla, kun samaan<br />
aikaan rakennettiin Pori-Haapamäki -rautatie ja Niinisalo valittiin valtakunnalliseksi<br />
reservin harjoituskeskukseksi. Ensimmäiset kertausharjoitukset pidettiin vuonna 1936,<br />
lamellikasarmi oli valmistunut edellisenä vuonna. Siitä käynnistyi Niinisalon kasvu Suomen<br />
suurimmaksi tykistövaruskunnaksi. Varuskunnan merkitys on ollut suuri pohjoisen<br />
Satakunnan aluekehitykselle.<br />
Valtakunnalliset toimijat toivat mukanaan uutta myös fyysisen ympäristön kannalta.<br />
Rautieaseman alue ja Niinisalon varuskunnan asuinalue olivat ensimmäiset<br />
suunnitelmallisesti toteutetut, tyyppitaloista koostuvat asuinalueet <strong>Kankaanpää</strong>ssä.<br />
Väestönkasvu alkoi edellyttää suunnitelmallisuutta myös kirkonkylän alueella. Keskeisenä<br />
maanomistajana seurakunta teetti pappilan maille palstoitussuunnitelman. Aulis Vännön<br />
vuonna 1932 laatima suunnitelma käsitti pitkän kapean alueen nykyisen Keskuskadun<br />
molemmin puolin Pappilasta Lorvikylään asti. Myös Rauhankadun alue oli idea-asteella<br />
mukana suunnitelmassa.<br />
Peruskarttaa 1930-luvulta.<br />
VIIVA I 13
1.1. Maankäytön suunnittelu alkaa<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n ensimmäinen varsinainen kaavasuunnitelma<br />
oli arkkitehti Katri Jahnsson laatima<br />
rakennussuunnitelma vuodelta 1941. Tällöin,<br />
ennen vuoden 1959 rakennuslain voimaantuloa<br />
valtio vastasi maaseudun kaavasuunnittelusta<br />
rakennushallituksen tai maanmittauslaitoksen sekä<br />
lääninhallitusten kautta. Paikallinen päätöksenteko<br />
rajoittui lähinnä kadunnimien antamiseen.<br />
Satakunnassa toiminut ja maaseutuasumisen<br />
erityiskysymyksiin syventynyt arkkitehti Katri<br />
Jahnsson (1894–1966) laati <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
keskustaan rakennussuunnitelman siis valtion<br />
viranomaisten tilauksesta. Suunnitelma täydensi<br />
ja kehitti Aulis Vännön seurakunnan maille<br />
laatimaa palstoitussuunnitelmaa vuodelta 1932.<br />
Rakennussuunnitelma laadittiin erityisesti<br />
tieverkon kehittämiseksi ja kasvavan taajaman<br />
sovittamiseksi siihen.<br />
14 I VIIVA
Rakennussuunnitelma keskeisenä ajatuksena oli<br />
ohikulkutie, Valtakatu, joka olisi kulkenut kirkonkylän<br />
itäpuolitse. Toinen merkittävä tielinjaus oli<br />
Rauhankatu, joka olisi jatkunut edelleen Alakylään<br />
asti. Keskuskadun poikkikadusta useat olivat jo<br />
omilla paikoillaan, kuten Hiitolankatu, Taipaleenkatu<br />
ja Tapalankatu sekä Voiton- ja Taistonkadut. Niin<br />
ikään Kuninkaanlähteenkatu oli suunnilleen nykyisen<br />
linjauksen mukainen ja sen jatkeella hahmottuivat jo<br />
Mettälänkankaan pientaloalueen kadut.<br />
Tässä kartassa on 1930-luvun pohjakartta<br />
väritetty puukynillä ja taustalla näkyy Katri<br />
Jahnssonin rakennussuunnitelma vuodelta<br />
1941. Ehdotetut uudet tielinjaukset on<br />
otettu esiin teippauksin. Keskustan ohittava<br />
maantie oli tässä suunniteltu kulkemaan<br />
kirkonkylän itäpuolitse.<br />
Kuvankäsittely Staffan Lodenius.<br />
VIIVA I 15
1.2. Ensimmäiset aluekokonaisuudet<br />
Rautatieaseman alue<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n aseman rakennukset 1930-luvulta<br />
edustavat rautatie<strong>arkkitehtuurin</strong> vaatimatonta, mutta<br />
laadukasta linjaa. Kokonaisuuteen kuuluu asemarakennus<br />
ja kolme asuintaloa: ”Lambergin talo”<br />
(pitkäaikaisen asemapäällikön mukaan), Ratamestarin<br />
talo sekä Nevala 1940-luvulta. Ne toteutettiin VR:n<br />
tyyppipiirustusten mukaisina, talousrakennukset yhtä<br />
huolella kuin asuinrakennuksetkin. Myös puistokulttuuri<br />
levisi rautatieasemien myötä maaseudulle.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n asema palkittiin vuosina 1955, 1959,<br />
1962 ja 1969 VR:n liikennepaikkojen välisessä istutusten<br />
ja yleisön oleskelutilojen kuntoisuuskilpailussa.<br />
Liikenteen loputtua rataosuudelta VR halusi myydä<br />
rakennukset, mutta ei yksittäin. <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki<br />
osti alueen vuonna 1991, laati suojelukaavan<br />
ja korjausohjeet, myi asuinrakennukset yksityisille<br />
suojeluvelvoittein ja vuokrasi asemarakennuksen<br />
kuvataiteilijoille. Asian valmisteli päättäjille ympäristökeskuksen<br />
tiimi kaupunginarkkitehti Maija Anttila,<br />
asuntosihteeri Jukka Luttinen ja kaupungingeodeetti<br />
Esa Laakso. Kun asuinrakennuksille oli hankittu<br />
ostajat etukäteen ja kaupungin omistukseen jääneelle<br />
asemarakennukselle neuvoteltu korjausavustusta,<br />
oli päättäjien helppo hyväksyä alueen ostaminen ja<br />
miljöön sekä rakennukset suojeleva asemakaava.<br />
Miljöökokonaisuuden säilyttämiseksi kaavassa on<br />
mm kielletty tonttien aitaaminen ja yhteinen raitti on<br />
edellytetty säilytettäväksi. Talousrakennusten rivistöä<br />
on mahdollista täydentää autotallein arkkitehti Marko<br />
Suutarlan laatimien tyyppipiirustusten mukaisesti.<br />
Aseman raitti 1990-luvun alussa. Maija Anttila.<br />
16 I VIIVA
Kuvia perusparannetulta alueelta, Lambergin talo,<br />
uusi autotalli sovitettuna talousrakennusten rivistöön<br />
ja Lambergin talon talousrakennus. Kuvat Maija Anttila.<br />
Asemakaavan 1991 havainnekuva,<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki,<br />
Tekninen virasto, kaavoitusosasto.<br />
Piirros Marjo Lahtinen.<br />
Nevala<br />
Ratamestarin talo<br />
Lambergin talo<br />
Asemarakennus<br />
VIIVA I 17
Rantakylä. | Susitalot.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
Niinisalon varuskunnan<br />
asuntoalue<br />
Varuskunnan asuntoalueella on edustava<br />
valikoima yhtenäisesti rakennettuja aluekokonaisuuksia<br />
kolmelta vuosikymmeneltä. Aliupseerien<br />
Rantakylä on rakennettu 1937 ja se koostui 13<br />
hirsirunkoisesta paritalosta. Kuuden ns. Susitalon<br />
ryhmä rakennettiin vuosina 1948–49 helpottamaan<br />
sotien jälkeistä asuntopulaa ja norjalaisella<br />
selvaag-menetelmällä rakennetut 13 asuintaloa<br />
toteutettiin vuosina 1957–58. Upseereille<br />
tarkoitettu funkistyylinen kerrostalo valmistui<br />
1939 Valkiajärven rantaan ja asuinkerrostalo<br />
”Neljäseiska” 1950-luvulla.<br />
Alueen kokonaissuunnitelma on harkittu.<br />
Upseerien kerrostalo ja ”Neljäseiska” sijaitsevat<br />
katujen päätteinä kuten myös alueen ulkopuolella<br />
sijaitsevat Niinisalon vesitorni ja entinen<br />
rautatieasema.<br />
Asuntoalueen rakennuskanta siirtyi vuonna<br />
2004 Kruunuasunnot Oy:n omistukseen, joka<br />
yhteistyössä kaupungin kanssa laati vuonna<br />
2008 vahvistetun suojeluasemakaavan. Kaavaan<br />
liittyen laadittiin myös tarkat rakentamisohjeet,<br />
jotka ohjaavat rakennusten peruskorjausta ja<br />
mahdollisten autosuojien rakentamista. Valtaosa<br />
rakennuksista on sittemmin siirtynyt yksityiseen<br />
omistukseen. Rakennusten heikko käyttöaste on<br />
valitettava haaste alueen tulevaisuutta ajatellen.<br />
Alue kuuluu osana Niinisalon kasarmialueen valtakunnallisesti<br />
arvokkaaseen kulttuuriympäristöön.<br />
Upseerien kerrostalo 1939.<br />
Arkkitehti Kalle Lehtovuori.<br />
Kuva Pirjo Myllymäki,<br />
vuoden 2008 asemakaavan aineisto.<br />
18 I VIIVA
Selvaag-talot. | ”Neljäseiska” eli As.Oy. <strong>Kankaanpää</strong>n Kotikaari.<br />
Kuvat Pirjo Myllymäki, vuoden 2008 asemakaavan aineisto.<br />
Selvaag-talot<br />
"Neljäseiska"<br />
Susitalot<br />
Upseerien kerrostalo<br />
Rantakylä<br />
Varuskunnan asuntoalueen<br />
rakennussuunnitelman on laatinut<br />
puolustusvoimien arkkitehti Kalle<br />
Lehtovuori. Kuva vuoden 2008<br />
asemakaavan aineistosta.<br />
VIIVA I 19
Hiitolankatu rakentumisensa aikaan 1950-luvulla. Kalervo Hautamäki, <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
Hiitolankadun ja Kappelinkadun näkymiä 2020. Talorivejä on täydennetty hallitusti. Maija Anttila<br />
20 I VIIVA
Pistokatu<br />
Käpylän alueella.<br />
Jälleenrakennuskauden<br />
pientaloalueet<br />
<strong>Kankaanpää</strong>ssä on useita vaalimisen arvoisia<br />
yhtenäisiä omakotialueita ns. jälleenrakennuskaudelta<br />
eli 1940–50 -luvuilta. Vanhimpia<br />
ovat Lorvikylän, Mettälänkankaan ja Käpylän<br />
ja Rauhankadun alueet. Niille ovat ominaisia<br />
1½ -kerroksiset rakennukset. Rakennukset on<br />
sijoitettu katujen varteen siten, että sisäänkäynnit<br />
ovat pihan puolelta ja erilliset autotalli/talousrakennukset<br />
sijaitsevat pihalla. Tällöin katutilat ovat<br />
miellyttävän ryhdikkäitä.<br />
Täydennysrakentamisessa pyritään ottamaan<br />
huomioon alueiden ominaispiirteet.<br />
Naapurinkatu Mettälänkankaalla.<br />
Katulinjan kaartuminen<br />
antaa Rauhankadun<br />
pohjoisosalle oman<br />
viehätyksensä.<br />
Kuvat Maija Anttila<br />
VIIVA I 21
Niinisalon varuskunnan<br />
lamellikasarmi 1935.<br />
Arkkitehti Kalle Lehtovuori.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon<br />
kuvakokoelma.<br />
1.3. Arkkitehtuuria funkiksesta 1950-luvulle<br />
Maaseudun uudenaikaistuminen alkoi 1930-luvulta<br />
alkaen näkyä rakennustyylissä. Kansainvälinen <strong>arkkitehtuurin</strong><br />
aate- ja tyylisuuntaus, pelkistetty funktionalismi,<br />
”funkis” löysi tiensä myös <strong>Kankaanpää</strong>hän.<br />
Tyylisuunnan ajatuksena oli, että rakennuksen<br />
muodon ja tilaratkaisujen tulee seurata funktiota eli<br />
rakennuksessa tapahtuvaa toimintaa. Pohjakaavan<br />
vapauttamiseksi rakennukset tehtiin yleensä tasakattoisiksi<br />
ja kaikki turhat yksityiskohdat karsittiin<br />
pois.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>ssä funktionalismin rakennustaiteellisesti<br />
arvokkaimmat kohteet nousivat Niinisalon<br />
kasarmialueelle arkkitehti Kalle Lehtovuoren<br />
suunnittelemina: lamellikasarmi, varuskunnan<br />
sairaala ja asuntoalueella upseerien kerrostalo.<br />
Puolustusvoimat oli omaksunut tyylisuunnan askeettisena,<br />
hyvin sotilasarkkitehtuuriin soveltuvana.<br />
Kalle Lehtovuori toimi myös kasarmialueen alkuperäisen<br />
aluesuunnitelman laatijana puolustusministeriön<br />
rakennustoimistossa. Kasarmialueen rakennuskanta<br />
on kasvanut ajan vaatimusten mukana, mutta<br />
monista arvokkaiksi koetuista rakennuksista kuten<br />
alkuperäisestä ruokalarakennuksesta ja hevostalleista<br />
on myös jouduttu luopumaan. Uudemmista<br />
rakennuksista arkkitehtonisesti merkittävin on<br />
vuonna 2001 valmistunut muonituskeskus suunnittelijana<br />
Arkkitehtitoimisto CJN (Castren, Jauhiainen,<br />
Nuuttila) Oy (vrt. kuvat sivuilla 138 ja 139).<br />
Niinisalon kasarmialue on vuodesta 2010 kuulunut<br />
valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen<br />
joukkoon. Perusteluina on mainittu mm.<br />
seuraavaa: ”Niinisalon kasarmialue on Suomen puolustusvoimien<br />
1930-luvun edistyksellistä arkkitehtuuria,<br />
joka ilmentää halua rakentaa arkkitehtuurilla myös<br />
kuvaa dynaamisesta puolustuslaitoksesta ja nykyaikaisesta<br />
Suomesta.”<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n keskustassa puhdaslinjaista funkista<br />
edustivat paloasema, Lohikon kunnalliskoti, osuusmeijeri<br />
konttorirakennuksineen, vehnämylly, puhelinyhtiö<br />
sekä muutamat omakotitalot. Kaikki nämä ovat säilyneet,<br />
mutta suurin osa on kokenut alkuperäisestä tyylistä<br />
poikkeavia muutoksia.<br />
1950-luvulle tultaessa <strong>arkkitehtuurin</strong> linjat pehmenivät<br />
ja yleisin kattomuoto oli jälleen harjakatto. Tyypillisiä julkisivumateriaaleja<br />
olivat rapatut tiilipinnat, mutta myös<br />
lautaverhousta suosittiin. Katemateriaaleina käytettiin<br />
saumapeltiä tai savikattotiiltä. Liuskekivien ja muiden<br />
luonnonmateriaalien kaunis käyttö täydensi parhaimmillaan<br />
arkkitehtonista kokonaisuutta.<br />
Rakennettiin neuvolarakennus ja kaunis siunauskappeli,<br />
lukuisia koulurakennuksia ja omakotitaloja. Vähitellen<br />
myös puhtaaksimuurattu punatiili alkoi voittaa alaa<br />
julkisivumateriaalina. Sitä käytettiin useiden kenkätehtaiden<br />
materiaalina. Julkisista rakennuksista mainittakoon<br />
ammattikoulun päärakennus ja tuberkuloositalo<br />
aikakaudelle tyypillisinä, laadukkaina esimerkkeinä.<br />
22 I VIIVA
Niinisalon kasarmialue<br />
Niinisalon lamellikasarmi<br />
vuonna 2005 peruskorjattuna.<br />
Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 23
Lamellikasarmin sisäänkäynnit uudistettiin<br />
peruskorjauksen yhteydessä tyylikkäästi.<br />
Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen. Kuvat Maija Anttila.<br />
24 I VIIVA
Varuskuntasairaala, 1937.<br />
Arkkitehti Kalle Lehtovuori.<br />
Sirkka-Liisa Jetsonen, museovirasto.<br />
Kuva alla Leena Perälä, <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
VIIVA I 25
30-luku<br />
Varumon liiketalo 1938. Rakennusinsinööri Väinö Aalto.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
Knuuttilankatu 18, 1938.<br />
Rakennusmestari Jalmari Salovaara.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
Meijerin konttorirakennus 1938.<br />
Maija Anttila.<br />
26 I VIIVA
<strong>Kankaanpää</strong>n Vehnämylly 1940.<br />
Niilo Santaharju, <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
Myllyn kunnostus asuin rakennukseksi<br />
vv. 2004–2013 Charles Myllymäki.<br />
Rakennusarkkitehti Eija Hesso.<br />
Maija Anttila<br />
VIIVA I 27
30-luku<br />
Paloasema, Keskuskatu 45. Kuva vihkiäisistä 1938.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
Paloasema 1938.<br />
Laajennus<br />
kunnantaloksi<br />
1941, kolmas kerros<br />
asunnoille 1948.<br />
Peruskorjaus musiikki opistoksi vuonna 2001.<br />
Arkk.tsto Küttner Ky ja asuinkerrostaloksi 2020.<br />
Maija Anttila.<br />
28 I VIIVA
40-luku<br />
Lohikon vanhainkoti 1940-luku. Rakennusmestari Jalmari Salovaara.<br />
Säästöpankin liiketalo 1946. Arkkitehti Bertel Strömmer.<br />
Kauppa Oy:n<br />
liikerakennus 1949.<br />
Rakennusmestari<br />
Jalmari Salovaara.<br />
Kuvat Maija Anttila.
50-luku<br />
30 I VIIVA
Ammattikoulun päärakennus 1957. Suunnittelu Maaseudun Keskusrakennustoimisto Oy.<br />
Tuberkuloosihoitola Keskuskatu 52, 1957. Arkkitehti Olaf Kûttner.<br />
Siunauskappeli 1956, seurakunnan järjestämän<br />
suunnittelukilpailun tulos. Arkkitehti Martti Haapala.<br />
Kuva vuodelta 2022, kun kappeli oli peruskorjattu<br />
1950-luvun tyylipiirteitä noudattaen suunnittelijana<br />
Arkkitehtitoimisto Küttner Ky.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 31
50-luku<br />
Yhdyspankin talo edustaa<br />
pankin 1950-luvun<br />
tyyppirakentamista.<br />
Arkkitehti Jaakko Tähtinen.<br />
Maija Anttila.<br />
As. Oy <strong>Kankaanpää</strong>n Kauppakulma,<br />
”Aravatalo” 1955. Maaseudun<br />
keskusrakennustoimisto Oy.<br />
Maija Anttila.<br />
Jyrkiäisen ja Jyllin kenkätehtaat 1950-luvulta.<br />
Maija Anttila.<br />
32 I VIIVA
Reima Oy:n toimitusjohtaja Jalavan talo 1950-luvulta,<br />
toimii päiväkotina. Arkkitehtitoimisto Lappi-Seppälä.<br />
Maija Anttila.<br />
Omakotitalo Asp 1954. Arkkitehti Mirjam Kulmala.<br />
Maija Anttila.<br />
Kauko Räikkeen ateljeetalo 1952. Arkkitehti Kalle Räike.<br />
Raimo Seppälä, Satakunnan museon kuvakokoelma.<br />
Omakotitalo Lilja, 1958. Arkkitehti Kalle Räike.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 33
Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen<br />
laatima rakennuskaava vuodelta 1966<br />
ohjasi kaupungin kehitystä pitkään.<br />
34 I VIIVA
NYKYAJAN KAUPUNKIA<br />
ETSIMÄSSÄ<br />
Kaupungistuminen kiihtyi 1950–60 -lukujen Suomessa ja yhdyskuntasuunnittelu<br />
sai aivan uudenlaisen, vahvan roolin vuoden 1959 rakennuslain<br />
myötä. Kunnat saivat vastuun kaavoituksesta ja taaja-asutusta velvoitettiin<br />
suunnittelemaan. Valtion viranomaisille jäi kuitenkin valvonta ja kaavojen<br />
vahvistaminen. Maalaiskuntien kaavamuoto oli rakennuskaava ja kaupunkikuntien<br />
asemakaava. Yleispiirteisiä kaavamuotoja olivat yleiskaava<br />
ja seutukaava.<br />
1960–1980<br />
2<br />
Yhdyskuntasuunnittelussa henki oli 1960–70 -luvuilla rationaalinen ja uudistava. Siinä kuten<br />
kaikilla yhteiskunnan ja kulttuurin aloilla tavoiteltiin modernisaatiota. Opit olivat pääosin<br />
jo sotien välisenä aikana omaksuttuja ja toimintoja erotettiin toisistaan funktionalistisessa<br />
hengessä. Asuminen, työ, kauppa ja virkistys sijoitettiin kaavoituksessa omille alueilleen.<br />
Arkkitehtuurissa ja muussa rakennetun ympäristön estetiikassa pyrittiin järjestelmällisyyden<br />
harmoniaan.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kasvu kiihtyi 1960–70 -luvuilla. Perinteisen saha-, tiili-, kenkä- ja<br />
vaatetusteollisuuden rinnalle syntyi mm metalli- ja rakennusaineteollisuutta, julkiset ja<br />
liike-elämän palvelut kasvoivat ja monipuolistuivat. Suunnittelun merkitys konkretisoitui<br />
entisestään. Vahvan kehityksen ansioista <strong>Kankaanpää</strong>stä tuli kauppala vuonna 1967 ja<br />
kaupunki vuonna 1972.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>llä oli kasvun vuosinaan onni saada johtoonsa henkilöitä, jotka arvostivat hyvää<br />
suunnittelua ja laatua rakentamisessa. Kunnanjohtajaksi v. 1953 valittu ja vuoteen 1981<br />
toiminut Ennu Virtanen oli visionääri ja vahva kaupungin kehittäjä, ”vain paras oli kyllin hyvää<br />
<strong>Kankaanpää</strong>lle”. Niinpä kaavoittajaksi valikoitui sen ajan johtavan kaavakonsultin, arkkitehti<br />
Olli Kivisen toimisto, joka toimi <strong>Kankaanpää</strong>ssä 1950-luvun lopulta alkaen noin 30 vuoden<br />
ajan ”herrasmiessopimuksen” nojalla.<br />
Kaavoituksen rinnalla kaupungingeodeetti Esa Laakso johti kaupungin maapolitiikkaa<br />
jäntevästi vuosina 1969–2001 ja kaupungininsinööri Reijo Orhanen vastasi julkisen<br />
rakentamisen laadusta vuosina 1965–1992. Myös yksityisellä sektorilla, teollisuuslaitosten<br />
ja liike-elämän johdossa oli innovatiivisia persoonia, jotka vauhdittivat <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
myönteistä kehitystä.<br />
VIIVA I 35
2.1. Rationaalisen suunnittelun,<br />
Olli Kivisen aika<br />
Arkkitehti Olli Kivisen ensimmäisiä tehtäviä<br />
<strong>Kankaanpää</strong>ssä oli olla mukana suunnittelemassa<br />
kirkonkylän ohittavan maantien, nykyisen Laviantien<br />
linjausta vuonna 1957. Asian ratkaisu poikkesi<br />
aiemmasta Katri Jahnssonin rakennussuunnitelmasta,<br />
kun ohitustie päädyttiinkin johtamaan keskustan<br />
länsipuolitse. Kivisen suunnittelutehtävät seurasivat<br />
sen jälkeen toisiaan: rakennuskaava, yleiskaavaluonnokset,<br />
asemakaavat. Suunnittelu oli rationaalista,<br />
sitä ohjasivat funktionalismin opit. Vanha<br />
kylärakenne tielinjauksineen ja rakennuksineen sai<br />
väistyä, kun haluttiin luoda modernia kaupunkia.<br />
Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen toimiston käsiala<br />
näkyy <strong>Kankaanpää</strong>n keskustan systemaattisessa<br />
kaupunkirakenteessa. Ammattitaitoisen suunnittelun<br />
käyttäminen koitui kaupungin eduksi, kun nopean<br />
kasvun vuosina kehitystä ohjattiin jämäkästi.<br />
Ydinkeskustasta tuli kaupunkimainen.<br />
Rakennuskaava 1966<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n keskustan katuverkko on pitkälti<br />
toteutunut Kivisen rakennuskaavan mukaan, poikkeuksina<br />
kuitenkin mm Paasikivenkadun eteläosan<br />
linjaus ja Laviantien liittymät, joita on myöhemmin<br />
poistettu yhteislyseon/lukion ja kirkon kohdalta<br />
(vrt. kartta sivulla 34).<br />
Katuverkon ohella kaavoituksen keskeinen väline oli<br />
aluevarausperiaate: jokaiselle alueelle, korttelille tai<br />
tontille määriteltiin yksi käyttötarkoitus (vrt. eri värit<br />
kartalla). Asuinalueet merkittiin ruskean eri sävyin,<br />
julkisille rakennuksille varatut alueet violeteiksi,<br />
teollisuusalueet harmaiksi ja puistoalueet<br />
vihreiksi jne. Rakennuskaavassa näkyvät keskustan<br />
reunoille suunnitellut uudet pientaloalueet<br />
kuten Myllymäen ns. Veljestenkatujen alue ja<br />
Tehtaankadun poikkikatujen pientaloalue.<br />
Rakennuskaavaa laadittaessa oli varattu laaja alue<br />
”keskusurheilualuetta, kansanpuistoa ja ulkomuseota”<br />
varten (keltainen alue). Lienee Kivisen<br />
ehdotus, että urheilu- ja kansanpuistoalueesta järjestettiin<br />
vuonna 1963 suunnittelukilpailu. Kilpailuun<br />
kutsuttiin kolme arkkitehtitoimistoa, joista kahdelta,<br />
Kaija ja Heikki Sireniltä sekä Heikki Ravilalta saatiin<br />
ehdotukset, Einari Teräsvirta vetäytyi kilpailusta.<br />
Kunnanjohtaja Ennu Virtanen johti palkintolautakuntaa,<br />
jossa arkkitehtituomareina toimivat<br />
Olli Kivinen ja Ahti Korhonen. Kutsukilpailun<br />
voitti Heikki Siren, joka tuli sitä kautta uima- ja<br />
palloiluhallin suunnittelijaksi ja myöhemmin myös<br />
kauppalantalon suunnittelijaksi.<br />
Kivisen laatima rakennuskaava oli juuri saatu<br />
valmiiksi, kun <strong>Kankaanpää</strong>n kuntamuoto muuttui<br />
kauppalaksi vuonna 1967. Rakennuskaava<br />
ei tällöin ollutkaan enää lainvoimainen, sillä<br />
kaupunkikuntien edellytettiin laativan sisällöltään<br />
tarkempia asemakaavoja. Koko keskusta-alue<br />
muuttui rakennuskieltoalueeksi ja eri osa-alueiden<br />
asemakaavoittamiselle tuli kiire. Rakennuskaava<br />
ohjasi kuitenkin keskustan kehitystä ja pitkään<br />
asemakaavat laadittiin sen pohjalta, ensimmäinen<br />
keskustan ytimeen vuonna 1968.<br />
36 I VIIVA
Urheilu- ja koulukeskus, vuoden 1973<br />
asemakaavaan liittynyt ”situaatio”,<br />
Arkkitehtitoimisto Olli Kivinen. Piirroksessa<br />
näkyy Kaupunkisuunnittelu Oy:n Arno<br />
Savelan toimesta suunnitteilla ollut<br />
koulukeskus. Myös lukion, taidemuseon,<br />
monitoimitalon yms. sijoittamiseen alueelle<br />
varauduttiin. Paloasemaa ehdotettiin tässä<br />
nykyisen Hotelli Kantrin paikalle.<br />
Illustraatioluonnos vuodelta 1974<br />
Keskuskadun länsipuoleiselle alueelle<br />
osoittaa, miten järjestelmällinen kaavoitus<br />
olisi edellyttänyt vanhan rakennuskannan,<br />
esim. Kauppa Oy:n ja Säästöpankin talojen,<br />
purkamista. Tokmannin hahmo näkyy jo<br />
tässä suunnitelmassa.<br />
VIIVA I 37
Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen vuonna<br />
1970 laatima yleiskaavaluonnos.<br />
Luonnoksessa näkyvä ydinkeskustan<br />
ohittava ”kehäväylä” hylättiin<br />
seuraavissa vaiheissa.<br />
38 I VIIVA
Yleiskaavaluonnos 1970<br />
Yleiskaavoitus tuli pakolliseksi kaupungeissa ja<br />
kauppaloissa rakennuslain muutoksella vuonna<br />
1969. <strong>Kankaanpää</strong>ssä oltiin ajan hermolla ja<br />
yleis kaavatyö käynnistettiin heti lain voimaantulon<br />
jälkeen. Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen laatima<br />
yleis kaava luonnos hahmotteli keskustan maankäytön<br />
ja rakentamisen suuntaviivat aikatähtäyksenä<br />
vuoden 2000 tilanne.<br />
Yleiskaavaprosessi oli rationaalinen ja perustui lukuisiin<br />
selvityksiin nykytilanteesta sekä ennusteisiin mm<br />
väestön kasvusta ja ruokakuntien koon muutoksesta.<br />
Tilannekuvan luomisen ja tavoitteiden asettamisen<br />
kautta edettiin luonnoksiin. Eri toiminnoille, kuten<br />
kaupalle, virkistys- ja katualueille luotiin hierarkkisia<br />
systeemejä. Suunnittelu oli asiantuntijavaltaista,<br />
vuorovaikutus rajoittui eri alojen asiantuntijoiden,<br />
viranomaisten ja päättäjien väliseksi. Maanomistajia,<br />
puhumattakaan asukkaista, ei ollut tapana kuulla.<br />
Yleiskaavaluonnos loi perustan jäntevälle yhdyskuntarakenteelle<br />
ja sitä noudatettiin, vaikka hallinnolliseen<br />
käsittelyyn sitä ei koskaan vietykään. Kaupunki<br />
kasvoi niin vauhdikkaasti, että uusilla asemakaavoilla<br />
oli kiire. Niinpä yleiskaavaluonnosta kehitettiin ja<br />
muokattiin aikaa myöten ja tarpeen mukaan.<br />
KAAVIO PUISTOJEN HIERARKIASTA<br />
1. Tontti<br />
(leikkipaikka pikkulapsille)<br />
2. Korttelipuisto<br />
(korttelileikkipaikka)<br />
3. Kauppalanosapuisto<br />
(leikkipaikka, pieni urheilukenttä)<br />
4. Keskuspuisto<br />
(julkisia palveluja)<br />
20 000<br />
18 000<br />
16 000<br />
1<br />
14 000<br />
3 4<br />
12 000<br />
10 000<br />
8 000<br />
2<br />
6<br />
6 000<br />
4 000<br />
5<br />
2 000<br />
1 000<br />
1950<br />
1960 1970 1980 1990<br />
Väestöennuste 1970. Yleiskaavan mitoituksen pohjaksi<br />
valittiin vaihtoehto 4 (paksu viiva), mikä ennuste pitikin<br />
paikkansa parikymmentä vuotta. 1990-luvun alussa kaupungin<br />
väkiluku oli korkeimmillaan noin 13 600, minkä jälkeen se<br />
kääntyi lievään laskuun.<br />
2000<br />
KAAVIO KAUPALLISTEN<br />
PALVELUJEN HIERARKIASTA<br />
1. Korttelimyymälä<br />
2. Lähipalvelukeskus<br />
3. Pääkeskus<br />
VIIVA I 39
Esimerkki Myllymäestä,<br />
Venlankadun ja Hinriikankadun<br />
alueen asemakaavan illustraatio<br />
vuodelta 1970. Tasakattojen<br />
aikaan säästettiin tonttitilaa<br />
sijoittamalla pientalot kiinni<br />
naapuritontin rajaan.<br />
Asemakaavoitusta<br />
Kivisen aikana<br />
Olli Kivisen toimisto laati <strong>Kankaanpää</strong>n kaikki<br />
merkittävät asemakaavat vuoteen 1986 asti.<br />
Kaavoja ja selvityksiä tarvittaessa voitiin aina kääntyä<br />
saman luotettavaksi koetun toimiston puoleen.<br />
Suunnittelua ei tuohon aikaan kilpailutettu, arkkitehtipalkkiot<br />
noudattivat voimassa olevia taksoja eikä<br />
pätevän toimiston käyttöä kyseenalaistettu.<br />
Kuvien esimerkit kertovat havainnollista kieltään<br />
oman aikansa kaavoitusihanteista.<br />
Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen viimeisiksi suunnitelmiksi<br />
<strong>Kankaanpää</strong>hän jäivät luonnokset ydinkeskustaan<br />
vuonna 1986. Suunnitelmaluonnokset<br />
jatkoivat korttelirakenteen uudistamisen ideaa, mikä<br />
olisi edellyttänyt useiden keskustan rakennusten<br />
korvaamista uusilla. Varumon liikerakennuksen<br />
tontti ehdotettiin ”rakennettavaksi uudelleen tavalla,<br />
joka soveltuu ympäristössä oleviin rakennuksiin”,<br />
Halmeen punatiilirakennukset torin varrella olisi<br />
purettu ”Leppäsen tornin” tieltä. Pysäköinti olisi<br />
viety torin alle. Suunnitelmat tuntuivat ilmeisesti niin<br />
utooppisilta, ettei niitä edes viety luottamuselinten<br />
käsittelyyn. Myös Suunnittelukeskus Oy:n Tampereen<br />
toimistolta tilattiin vaihtoehtoja keskustan suunnitteluun,<br />
mutta näitäkin käsiteltiin vain valmistelevan<br />
johtoryhmän piirissä.<br />
Samaan aikaan muodostui tennishallin sijoituspaikan<br />
määrittely silloisten päättäjien keskuudessa<br />
kulminaatiopisteeksi, mikä johti epäluottamukseen<br />
ja pitkäaikaisen konsulttisuhteen loppumiseen<br />
Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen kanssa.<br />
Järventaustan<br />
ns. Opistonmäen<br />
asemakaavan havainnekuva<br />
vuodelta 1984.<br />
Alue sijoittui metsäiseen<br />
ja kallioiseen<br />
maastoon, mikä näkyy<br />
myös vaihtelevana<br />
kaavarakenteena.<br />
40 I VIIVA
Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen<br />
luonnoksia keskustaan vuodelta 1986.<br />
Struktuuri (alla), kaavio aukioiden<br />
ja raittien järjestelmästä (vas.) sekä<br />
illustraatio torin ympäristöstä.
2.2. Kokeellisia asuinalueita,<br />
yhtenäisiä alueita<br />
Tupavainio ja Justeeri<br />
Kunnanjohtaja Ennu Virtanen piti tiivistä yhteyttä<br />
valtionhallintoon, mm asuntohallitukseen. Sen<br />
seurauksena <strong>Kankaanpää</strong>hän rakentuivat eräänlaiset<br />
pioneerialueet, Tupavainio 1959 ja Justeeri<br />
1963–66. Molemmat alueet on arvotettu maakunnallisesti<br />
arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi.<br />
Maaseudun keskusrakennustoimisto Oy:n<br />
arkkitehtien Bärlund ja Nortomaa suunnittelema<br />
As.oy. Tupavainio sisältää rivitalon, yhdeksän<br />
omakotitaloa ja huoltorakennuksen. Vuonna 1959<br />
valmistunut kokonaisuus oli lajinsa ensimmäisiä,<br />
yhtiömuotoinen pientaloalue. Bärlundin kerrotaan<br />
opiskelleen Yhdysvalloissa, minkä vaikutuksesta<br />
rakennukset olivat aikanaan hyvin moderneja.<br />
Kohde on suojeltu asemakaavalla.<br />
Kaupungin vuokrataloalueeksi vuosina 1963–1966<br />
rakennettu, arkkitehti Olli Vahteran suunnittelema<br />
Justeeri oli aikanaan harvinainen kokeilualue.<br />
Neljän rivitalon ja 31 omakotitalon kokonaisuus<br />
lienee vuokrataloalueena edelleenkin erikoisuus.<br />
Kiinteistö Oy Justeeri kuvattuna keväällä 2022.<br />
Martti Tikka.<br />
Viistokuva Tupavainion alueesta vuonna 1966.<br />
Kaupungin suunnittelutoimiston kuvakokoelma.<br />
42 I VIIVA
Myllymäen ns Veljestenkatujen<br />
pientaloalue kuvattuna kesällä 2022.<br />
Martti Tikka.<br />
Ns. Veljestenkatujen alue<br />
Kaavoittajana toimineen Olli Kivisen toimiston<br />
kädenjälki näkyy mm koko Myllymäen alueella.<br />
Rakennuskaavan 1967 mukaan ryhdyttiin keskustan<br />
reunoille rakentamaan uusia pientaloalueita,<br />
mm Myllymäen ns. Veljestenkatujen alue, jonka<br />
kadut nimettiin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen<br />
mukaan. Alueen asemakaava on vuodelta 1973.<br />
Veljestenkatujen alueen tekee erityisen kiinnostavaksi<br />
rakennusten sijoitus vinosti suhteessa<br />
katuun. Vaikka omakotitalot ovat matalia ja<br />
varsin tavanomaisia, syntyy katutila ja alueen<br />
kokonaisuus on hallittu. Juhaninkadun kerrostalot<br />
muodostavat samasta syystä rytmikästä katutilaa.<br />
Juhaninkadun kerrostalot rakentuivat vv. 1968–76, ensimmäisten<br />
suunnittelijana Arkkitehtitoimisto V. Olavi Nieminen Ky Porista.<br />
Maija Anttila<br />
VIIVA I 43
Torin ympäristö 1960-luvulla<br />
Torin ympäristön rakennuskantaa leimaa vielä<br />
nykyäänkin kirkonkylävaiheen arkkitehtuuri,<br />
1940–50 -luvuilla vallalla olleet tyylisuunnat.<br />
OL Pohjankankaan rakennus vuodelta 1960<br />
mursi traditioita modernilla arkkitehtuurillaan ja<br />
kätki sisäänsä paikkakunnan ensimmäisen tavaratalon.<br />
Keskustan kokonaisuutta täydensivät<br />
1960-luvulla tyyliin sopivasti vielä useat liiketalot,<br />
kuten Kansallis-Osake-Pankki ja linja-autoasema<br />
sekä valtion virastotalo vaaleine julkisivuineen.<br />
Ol. Pohjankankaan liiketalo vuodelta 1960 mursi traditioita modernilla<br />
tyylillään. Kulutusosuuskuntien Keskusliitto Arkkitehtiosasto.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
Keskustan rakennuksiin liittyy huomattava määrä<br />
paikkakunnan kulttuurihistoriaa. Kollektiivisen<br />
muistin ja paikkakunnan identiteetin kannalta<br />
on hienoa, että suuri osa rakennuksista on<br />
voitu säilyttää. Torin ympäristön ja Keskuskadun<br />
varren kokonaisuus on luokiteltu maakunnallisesti<br />
arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi.<br />
Viistokuva torin ympäristöstä vuodelta 1966.<br />
Kaupungin suunnittelutoimiston kuvakokoelma.<br />
Kansallis-Osake-Pankin liiketalo 1960. Arkkitehti Einari Teräsvirta.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
44 I VIIVA
Viistokuva vuodelta 1966 torin yltä Ruoko järven suuntaan. Kuvassa vielä näkyvä pappila<br />
sai väistyä seurakuntakeskuksen tieltä ja sen länsi puoleiselle pellolle nousi moderni linja-autoasema.<br />
Kaupungin suunnittelutoimiston kuvakokoelma.<br />
Linja-autoasema 1968. Arkkitehtitoimisto Kauko Tiihonen.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 45
Siren-arkkitehtuuria<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupungintalo 1967. Arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
2.3. Punatiiliarkkitehtuuri yleistyy<br />
Tiilen laajeneva käyttö julkisivumateriaalina<br />
osui <strong>Kankaanpää</strong>n kiihkeimmän kasvun vuosiin<br />
1960–80 -luvuille. Tiilien teollinen valmistus<br />
oli alkanut <strong>Kankaanpää</strong>ssä 1940-luvun lopulla<br />
Piiparin ja Lohikon tiilitehtailla. Paikallisen tiiliteollisuuden<br />
ansiosta punatiilestä tuli vähitellen<br />
suosittu materiaali. Tiilikaupunki rakentui aluksi<br />
luonnostaan ja myöhemmin tietoisen toiminnan<br />
tuloksena. Punatiiliarkkitehtuuri mäntykankaalla<br />
onkin muodostunut <strong>Kankaanpää</strong>lle tyypilliseksi<br />
kaupunkimaisemaksi.<br />
Kestävän ja korkeatasoisen tiilimateriaalin käyttö oli<br />
luontevaa sekä julkisessa että yksityisessä rakentamisessa.<br />
Julkisessa rakentamisessa käytettiin<br />
1960–70 -luvuilla maankuuluja arkkitehteja Kaija ja<br />
Heikki Sireniä. <strong>Kankaanpää</strong>n Siren-kokonaisuus on<br />
harvinainen, sillä heidän käsialaansa on kaupungintalon<br />
ja liikuntakeskuksen ohella myös entinen<br />
seurakuntakeskus.<br />
Rakentamisen huippuvuosina perinteinen tiilirakentaminen<br />
oli <strong>Kankaanpää</strong>ssä yleistä myös tuotantorakennuksissa<br />
ja hyviä suunnittelijoita suosittiin niissäkin.<br />
Reima Oy:n luottoarkkitehdin Timo Penttilän<br />
suunnittelemia ovat Reima Oy:n ja Textilnorion Oy:n<br />
tehdasrakennukset 1970-luvulta ja liikerakennuksista<br />
ainakin Kiinteistö Oy Soihtula.<br />
Kaikki laajemmat, yhtenäiset kerrostaloalueet on niin<br />
ikään rakennettu punatiilestä. Näistä vanhimman,<br />
Myllymäen Juhaninkadun alueen rakentaminen alkoi<br />
1960-luvun lopulla. Asuntojen kysyntä kasvoi ja sen<br />
jälkeen 1970- ja osin 1980-luvulla toteutettiin nopeassa<br />
tahdissa laajat Reimankallion ja Luoman kerrostaloalueet.<br />
Ajalle tyypillisiä olivat myös tasakattoiset,<br />
tiilipintaiset rivi- ja omakotitalot mustanruskeine<br />
puuosineen.<br />
46 I VIIVA
VIIVA I 47
Siren-arkkitehtuuria<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n seurakuntakeskus 1971.<br />
Arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren.<br />
Maija Anttila.<br />
Näkymä seurakuntasalista.<br />
Helena Teräväinen.<br />
48 I VIIVA
<strong>Kankaanpää</strong>n liikuntakeskus 1970–75. Arkkitehdit<br />
Kaija ja Heikki Siren. Uimahallin peruskorjaus ja<br />
laajennus 1995 ja sekä alakuvassa taustalla näkyvä<br />
jäähalli, 1. vaihe 1994. Siren Arkkitehdit Oy.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 49
Teollisuus- ja liikerakentamista<br />
Reima Oy:n tehdasrakennus.<br />
Arkkitehtuuritoimisto<br />
Timo Penttilä.<br />
Maija Anttila.<br />
Reiman tehtaan edustus tilat<br />
"Vesipäässä" 1971.<br />
Arkkitehti Timo Penttilä,<br />
sisustus Maija Ruoslahti.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon<br />
kuvakokoelma.<br />
Reima Oy:n toimitusjohtajan<br />
asuinrakennus.<br />
Arkkitehtuuritoimisto<br />
Timo Penttilä.<br />
Aimo Haapakoski.<br />
50 I VIIVA
Vatajankosken Sähkö 1978.<br />
Arkkitehtitoimisto Marjukka<br />
ja Hirvo Tyynilä.<br />
Kati Vainio.<br />
Textilnorion Oy:n<br />
tehdas 1977.<br />
Arkkitehti<br />
Timo Penttilä.<br />
Maija Anttila.<br />
Hollming Oy:n toimistoja<br />
sosiaalitilojen<br />
laajennukset 1972–75.<br />
Arkkitehtuuritoimisto<br />
Rauno Lehmus.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 51
Kerrostaloalueita<br />
Luoman alueen laaja kerros -<br />
talo kokonaisuus rakentui pääosin<br />
1970-luvun lopulla, useassa<br />
kohteessa suunnittelijana<br />
Oy Kaupunki suunnittelu Ab<br />
Helsingistä.<br />
Viistokuva Martti Tikka.<br />
Kuva vas. Maija Anttila.<br />
52 I VIIVA
Reimankallion 11 kerrostalon alue rakentui 1970-luvulla <strong>Kankaanpää</strong>n suurimman työnantajan Reima Oy:n<br />
tehdasalueen viereen. Arkkitehtitoimisto Enkovaara ja kumppanit, Helsinki. Kadunvarren polkupyörä/<br />
huoltokatokset toteutettiin alueen lähiöparannushankkeen yhteydessä 1996. Arkkitehti Ilmari Mattila.<br />
Maija Anttila.<br />
Paasikivenkadun kolme ensimmäistä kerrostaloa vuosilta 1969–71<br />
suunnitteli Kulutusosuuskuntien keskusliitto, Helsinki.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 53
Pientaloja<br />
Omakotitalo Vuorisalo 1974. Arkkitehtitoimisto Mauno Vuori.<br />
Maija Anttila.<br />
Omakotitalo Karjunen 1973. Arkkitehti Mauno Vuoren suunnittelemista useista<br />
punatiilitaloista tämä on säilyttänyt parhaiten alkuperäisen ilmeensä. Maija Anttila.<br />
54 I VIIVA
Omakotitalo Piela 1960,<br />
ja omakotitalo Kulmala 1972,<br />
esimerkkeinä rakennusinsinööri<br />
Reijo Orhasen suunnittelemista<br />
pientaloista eri vuosikymmeniltä.<br />
Maija Anttila.<br />
Rivitalo As.Oy Ruoko-oja 1975, sisäänkäynti päätyhuoneistoon. Arkkitehti Maija Anttila.<br />
Rivitalo As.Oy Kärmeskallio 1977. Suunnittelutoimisto Insar Oy.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 55
<strong>Kankaanpää</strong>n ydinkeskustan<br />
kaavarungon havainnekuva vuodelta<br />
1989. A-konsultit Arkkitehtitoimisto.<br />
56 I VIIVA
TAVOITTEENA<br />
EHEYTTÄMINEN<br />
Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja rakennetun ympäristön<br />
laadul linen kohentaminen nousivat keskeisiksi tavoitteiksi 1980-luvun<br />
Suomessa. 1960–70 -lukujen voimakas murrosvaihe oli jättänyt jälkeensä<br />
kesken eräisiä yhdyskuntia ja pirstoutuneita kulttuuri ympäristöjä.<br />
Vanhaa tuttua oli purettu ja sen tilalle syntynyt ”laatikko rakentaminen”<br />
näytti vieraalta. Liikenneväylät ja pysäköinti valloittivat kaupunkikuvaa<br />
ja kaupan palvelut keskittyivät yhä suurempiin yksiköihin.<br />
Kun modernistisella kaudella oli rakennettu uutta joko ”tyhjään” paikkaan tai oleva<br />
rakennuskanta korvaten, korostettiin tällä seuraavalla kaudella muutosten jatkumoa<br />
ajassa ja tilassa.<br />
Suunnittelukulttuuri muuttui totaalisesti ja rakennetun ympäristön eheyttäminen nousi<br />
keskeiseksi tehtäväksi. Eheyttämisellä tavoiteltiin samanaikaisesti sekä rakenteellista<br />
eheyttämistä, kuten yhdyskuntarakenteen tiivistämistä, että ympäristön laadullista<br />
parantamista ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentämistä. Vanhaa rakennuskantaa<br />
vaalittiin ja uudet osiot sopeutettiin siihen. Toimintoja sekoitettiin, automarketteja<br />
vierastettiin ja korostettiin hyvää palveluiden saavutettavuutta. Kaupunkien keskustoja<br />
kehitettiin viihtyisiksi jalankulun ehdoilla. Kestävän kehityksen periaate oli<br />
kirjattu rakennuslakiin.<br />
1980–1990<br />
3<br />
Tähän saumaan osui <strong>Kankaanpää</strong>ssä teknisen viraston organisaation uudistaminen ja<br />
päätös kaupunginarkkitehdin viran perustamisesta. Olli Kivisen toimeksiannot lopetettiin ja<br />
kaupunkisuunnittelun johtaminen siirtyi vuonna 1987 virkaan valitulle Maija Anttilalle, joka<br />
toimikin virassa seuraavat 25 vuotta. Edessä olivat suuret haasteet kuten ensimmäisen<br />
hyväksymis käsittelyyn vietävän yleiskaavan laatiminen ja ydinkeskustan kehittäminen.<br />
Kasvun vuosina myös muita kaavahankkeita ja kaavojen uudistamistyötä oli runsaasti.<br />
Kun myös kaupungin julkisten rakennusten suunnittelusta vastaaminen siirtyi kaupunginarkkitehdille,<br />
oli laajoissa kaavahankkeissa käytettävä konsultteja. Pitkä yhteistyö<br />
A-konsultit Arkkitehtitoimiston Staffan Lodeniuksen ja Ann-Mari Lindgrenin kanssa alkoi<br />
tällöin keskustan kaavarunkotyön parissa. Liikennesuunnittelu ja yleiskaavan laatiminen<br />
uskottiin monialaisen Suunnittelukeskus Oy:n Tampereen toimistolle. Suunnitteluprosessit<br />
etenivät osin rinnakkain ja loivat pohjan kaupungin pitkäjänteiselle kehittämiselle.<br />
VIIVA I 57
3.1. Vuorovaikutteista,<br />
kommunikatiivista suunnittelua<br />
Kaavoituskäytännöt muuttuivat 1980-luvun lopun<br />
<strong>Kankaanpää</strong>ssä paitsi suunnittelun tavoitteiden<br />
myös prosessien osalta. Vuorovaikutteista<br />
suunnittelua ja monenlaisia selvityksiä edellyttävä<br />
maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan vuonna<br />
2000, mutta jo paljon aikaisemmin kaupunkisuunnittelussa<br />
alettiin käydä vuoropuhelua<br />
kuntalaisten kanssa. Lakisääteisten menettelyjen<br />
lisäksi suunnitelmia alettiin esitellä yleisötilaisuuksissa,<br />
messuilla ja lehdistössä, seminaareissa ja<br />
työryhmissä keskusteltiin ratkaisuista. Ympäristön<br />
nykytilasta laaditut selvitykset ja vaihtoehtoiset<br />
suunnitelmaluonnokset toimivat keskustelun ja<br />
päätöksenteon pohjana.<br />
Torin ympäristön suunnittelu<br />
nostettiin julkiseen<br />
keskusteluun jo keskustan<br />
kaavarunkotyön yhteydessä<br />
1980-luvun lopulla. <strong>Kankaanpää</strong><br />
Seutu kysyi Arkkitehtitoimisto<br />
A-konsulttien piirroksen<br />
kuvatekstissä 8.11.1988<br />
"ovatko nämä asiat torin<br />
ympäristön kehittämisen<br />
avainkysymyksiä?" pohjustaen<br />
näin saman päivän iltana<br />
järjestettyä julkista<br />
keskustelutilaisuutta.<br />
Keskustan kaavarunko 1989<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n ydinkeskustaan haluttiin<br />
1980-lopulla laatia kaupungin omaleimaisuutta<br />
korostava kokonaissuunnitelma, joka loisi puitteet<br />
kaupungin kehittämiselle koko Pohjois-Satakunnan<br />
monipuolisena palvelukeskuksena ja<br />
viihtyisänä asuinympäristönä. Suunnitelman tuli<br />
toimia pohjana vaiheittaiselle asemakaavoitukselle<br />
ja kaupunkikuvan parantamiselle.<br />
Kaavarungon laatijaksi valikoitunut A-Konsultit<br />
Arkkitehtitoimisto paneutui työhön tuon ajan<br />
parhaalla ammattitaidolla. Konsultin, arkkitehti Staffan<br />
Lodeniuksen suunnitteluotteesta kertoo, että ensi töikseen<br />
hän väritti puuvärein Katri Jahnssonin rakennussuunnitelman<br />
pohjalla olleen kartan rakennuksineen<br />
hahmottaakseen paikkakunnan olemusta ja historiaa<br />
(kuva sivuilla 14–15). Kivisen ajan asemakaavojen<br />
illustraatioista hän rakensi koosteen, joka havainnollisti<br />
aiempaa suunnitteluideologiaa ja näytti, millaiseksi sen<br />
mukaan rakentuva kaupunki olisi muuttunut.<br />
58 I VIIVA
KUNINKAANLÄHTEENKATU<br />
PAASIKIVENKATU<br />
Keskustan kaavarunko perustui kattaviin<br />
analyyseihin nykytilanteesta, kaupunkikuvan<br />
myönteisistä ja kielteisistä piirteistä, säilyttämisen<br />
arvoisista rakennuksista ja miljöistä. Palvelujen<br />
kehittämistä pohdittiin laajassa seminaarissa<br />
ja vaihtoehtoja tutkittiin. Liikennejärjestelmää<br />
haluttiin kehittää verkkomaiseen suuntaan.<br />
Alpinkatua suunniteltiin jatkettavaksi sekä koilliseen<br />
Kuninkaanlähteenkadulle että lounaaseen<br />
Tapalankadulle.<br />
Kaavarunko muodostui vahvaksi esimerkiksi<br />
eheyttämisen pyrkimyksistä kaupunkisuunnittelun<br />
alalla. Kaupunkirakennetta täydennettiin, kaupunkikuvaa<br />
yhtenäistettiin, lähipalveluja haluttiin<br />
kehittää ja urbaania elämäntyyliä edistää. Vanhaa<br />
rakennuskantaa vaalittiin ja uudet osiot sopeutettiin<br />
siihen. Rakennettiin kaupunkia ihmiselle. Kuva<br />
kokonaisuudesta on luvun alussa sivulla 56.<br />
KESKUSKATU<br />
Keskustan kaavarunkotyöhön sisältyi lukuisia<br />
korttelitutkielmia ja ympäristöanalyyseja. Kuvat<br />
kertovat arkkitehdin sen aikaisista työskentelytavoista;<br />
ideoitiin osa-alueiden vaihtoehtoja ja<br />
luonnosteltiin perspektiivikuvia. Kynä oli tuolloin<br />
vielä arkkitehdin tärkein väline.<br />
Korttelitutkielma aukiosarjoineen Eläintorin ja kaupungintalon<br />
ympäristöstä, jossa mukana on jo virastokeskuksen<br />
arkkitehtikilpailun voittaneen ehdotuksen<br />
visio. Leppäsen korttelin kohdalla selvitettiin entisen<br />
postitalon säilyttämistä (nykyään Postelli).<br />
TORIKATU<br />
Jämintien ja Torikadun<br />
kulmaan hahmoteltiin<br />
vaiheittain toteutettavaa<br />
julkista rakentamista,<br />
kulttuurin monitoimitaloa.<br />
JÄMINTIE<br />
Piirrokset Staffan Lodenius.<br />
VIIVA I 59<br />
Perspektiivikuva Paasikivenkadun varrelta.
Keskustan osayleiskaavasta<br />
hahmottuvat ristikkäiset<br />
viherakselit, jotka jakavat<br />
kaupunkirakenteen neljään<br />
sektoriin. Näissä uudet<br />
asuinalueet liittyvät kiinteästi<br />
jo rakennettuihin alueisiin<br />
ja laajat teollisuusalueet<br />
keskittyvät valtatien 23 ja<br />
rautatien tuntumaan. Uusi<br />
hautausmaa sijoitettiin tässä<br />
vielä etäälle keskustasta.<br />
Liittymät valtatielle pyrittiin<br />
keskittämään eritasoliittymiin<br />
ja Pansiankankaan<br />
paikallistielle etsittiin paikka,<br />
mihin se sitten toteutettiinkin.<br />
Suunnittelukeskus Oy:n Tampereen<br />
toimisto.<br />
Taajamien osayleiskaava 1992<br />
Kuntasuunnittelun nähtiin 1980-luvulla jakautuvan<br />
kolmeen pääsektoriin: toiminnalliseen, taloudelliseen<br />
ja maankäytön suunnitteluun, jotka muodostivat<br />
perustan kuntien tavoitteelliselle kehitykselle.<br />
Yleiskaavaa pidettiin kaupungin keskeisenä<br />
ohjausvälineenä.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin oman kaavoitusorganisaation<br />
perustamisesta, vuodesta 1987 lähtien nähtiin<br />
kiireellisenä tehtävänä laatia tärkeimpien taajamien,<br />
keskustan ja Niinisalon osayleiskaava ja saattaa<br />
se rakennuslain mukaiseen hyväksymiskäsittelyyn.<br />
Yleiskaavan laadinnassa pyrittiin avoimuuteen.<br />
Valmistelu- ja käsittelyprosessi kesti noin neljä<br />
vuotta ja keskustelu kaupunkisuunnittelusta nousi<br />
uudelle tasolle niin mediassa kuin tilaisuuksien määrällä<br />
mitattuna. <strong>Kankaanpää</strong>n Seutu julkaisi laajan artikkelisarjan<br />
työn etenemisestä ja sisällöistä.<br />
Taajamien yleiskaava päädyttiin laatimaan ensimmäisen<br />
asteen yleiskaavana eli sitä ei alistettu lääninhallituksen<br />
vahvistettavaksi. Työn yhteydessä laadittiin koko<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n alueelle myös yleiskaavallinen rakennesuunnitelma,<br />
joka hyväksyttiin valtuustossa ohjeellisena<br />
koko kunnan maankäyttöä kuvaavana selvityksenä.<br />
Kaupunginvaltuuston 17.6.1992 hyväksymä taajamien<br />
osayleiskaava jaettiin joka kotiin. Sanalliset selitykset ja<br />
kaaviot oli painettu kartan taustapuolelle. Menettelystä<br />
saatiin kiitosta.<br />
60 I VIIVA
Yleiskaavan sisältöä<br />
havainnollistavia kaavioita<br />
liitettiin joka kotiin<br />
jaettuun aineistoon.<br />
VIIVA I 61
3.2. Yhtenäisyyden tavoittelua<br />
kaupunkisuunnittelussa<br />
Harmoniset aluekokonaisuudet miellyttävät useimpien<br />
silmää kaupungeissa. Kaupunkisuunnittelun<br />
keinovalikoimaa tarvitaan niiden aikaan<br />
saamiseksi rakennustyylien ja materiaalien kirjon<br />
lisääntyessä. <strong>Kankaanpää</strong>ssä on kaavoituksella<br />
ja rakentamisen tarkemmalla ohjauksella pyritty<br />
muodostamaan yhtenäisiä osakokonaisuuksia<br />
eri alueille.<br />
Keskustan kahdet kasvot<br />
Keskustan täydennysrakentamisessa on suosittu<br />
punatiiltä 1970-luvulta lähtien. Rakennuskannan<br />
ajallinen kerroksisuus on kuitenkin säilytetty ja<br />
punatiilisin alue on syntynyt keskustan itäosaan.<br />
Paasikivenkadun kerrostalojen rivistö muodostaa<br />
siellä hyvän aluekokonaisuuden ja tarjoaa laadukasta<br />
tiiliarkkitehtuuria. Myös Torikadun punatiilisten<br />
liikerakennusten joukosta löytyy arkkitehtonisia<br />
helmiä. Erityismaininnan ansaitsevat alun perin<br />
Arkkitehtitoimisto Timo Penttilän käsialaa oleva<br />
Kiinteistö Oy Soihtula sekä arkkitehti Ulla Räihän<br />
suunnittelema Kiinteistö Oy Tiilitopi.<br />
Kun keskustan koulun ja entisen Osuuskaupan<br />
väliin alettiin suunnitella rakentamista<br />
1990-luvulla, ehdotti rakennuttaja Ennunkadun<br />
varteen yhtä korkeaa tasakattoista pistetaloa.<br />
Asemakaavallinen ohjaus tuotti rakennettua<br />
ympäristöä paremmin täydentävän, kahden<br />
harjakattoisen kerrostalon kokonaisuuden<br />
suunnittelijana Arkkitehtitoimisto Küttner Ky.<br />
Paasikivenkadun kerros talojen rivistö<br />
täydentyi Asunto Oy Kankaanhovilla<br />
vuonna 1986 suunnittelijana<br />
Arkkitehti toimisto Ijäs Oy ja Asunto<br />
Oy <strong>Kankaanpää</strong>n Paasikulmalla<br />
vuonna 1990 suunnittelijana<br />
Suunnittelutoimisto Insar Oy (oik.).<br />
Maija Anttila.<br />
62 I VIIVA
Viistoilmakuva vuodelta<br />
2001 näyttää keskustan<br />
ajallisen kerroksisuuden.<br />
Uudempaa arkkitehtuuria<br />
leimaa julkisivumateriaalina<br />
käytetty punatiili kun taas<br />
keskustan vanhemmat, vaaleat<br />
rakennukset muodostavat<br />
oman kokonaisuutensa. Sitä<br />
täydentävät hyvin uudemmat<br />
Ennunkadun kerrostalot.<br />
Ilmakuvan oton jälkeen<br />
tiilikokonaisuus on täydentynyt<br />
Leppäsen korttelin liiketalolla ja<br />
vaalea kokonaisuus Keskustan<br />
koulun laajennuksella.<br />
Kaupungin suunnittelutoimiston<br />
kuvakokoelma.<br />
Asunto Oy Kankaanhovi ja<br />
Asunto Oy <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
Paasikulma, edustalla<br />
teollisuusneuvos Toivo Lepistön<br />
suunnittelema tiiliportti, jossa<br />
tiilentekoa kuvaavat reliefit<br />
kuvanveistäjä Ensio Härkösen.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 63
Asemakaavallisella ohjauksella<br />
hyvää kaupunkiympäristöä<br />
Keskustan itäosan tiilistä ilmettä on täydennetty pala<br />
palalta. Tennishallin ja myöhemmin jäähallin julkisivuissa<br />
edellytettiin käytettäväksi punatiiltä. Osa ideoista<br />
odottaa vielä toteutustaan. Tällainen olisi Torikatu 1:n<br />
kaavamuutoksen toteutuessa syntyvät rakennukset,<br />
joista toinen sulkisi hienosti Paasikivenkadun katunäkymää.<br />
Samoin virastokeskuksen ja kaupungintalon<br />
välin rakentuminen täydentäisi kaupunkikuvaa.<br />
Tähän tilattiinkin luonnokset virastokeskuksen suunnittelijoilta<br />
Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partaselta<br />
vuonna 2011. Paikalle visioitiin yhteistyössä kaupungin,<br />
Pohjois-Satakunnan kehittämiskeskuksen ja Clothing+<br />
-yrityksen kanssa eräänlaista Smart Housea, johon<br />
sijoittuisi muitakin teknologiayrityksiä. Kaikki visiot<br />
eivät kuitenkaan toteudu, mutta niitä on hyvä olla<br />
pöytälaatikossa.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>ssä on tietoisesti vahvistettu<br />
tiili<strong>arkkitehtuurin</strong> asemaa kaupunkikuvassa.<br />
Kaupungin suunnittelutoimistossa laadittu<br />
kartta kertoo keskustan punatiilisen itäosan<br />
täydentämisen ideoista.<br />
As. Oy <strong>Kankaanpää</strong>n Kuninkaan lähteenkatu<br />
18 toteutettiin kahden omakotitontin<br />
kaavaa muuttamalla. Ratkaisu täydentää<br />
julkisten rakennusten kehystämän<br />
kaupunkitilan rajausta. Tilatek Oy.<br />
Maija Anttila.<br />
Kaupungintalon ja virastokeskuksen väliin<br />
ideoitiin vuonna 2011 Smart Housea. Kohde<br />
ei edennyt toteutukseen. Luonnokset laati<br />
Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen.<br />
64 I VIIVA
Keskuskatu 37:n ja<br />
Käpylän kadun luhtitalot<br />
on suunnitellut rakennusarkkitehti<br />
Eija Hesso<br />
1990–97.<br />
Maija Anttila.<br />
Tapalankadun ja<br />
Ainonkadun välisen<br />
korttelin ideasuunnitelman<br />
laati Arkkitehtitoimisto<br />
Matti Huusari, jonka<br />
käsialaa on myös ensimmäisen<br />
rakennuksen<br />
(oik.) suunnittelu.<br />
Kokonaisuudesta puuttuu<br />
vielä yksi rakennus.<br />
Maija Anttila.<br />
Myös muualle keskustaan nousi edelleen punatiilisiä<br />
kokonaisuuksia, joiden arvo muodostui juuri<br />
alueellisesta yhtenäisyydestä eikä välttämättä yksittäisten<br />
rakennusten arkkitehtuurista. Myllymäen<br />
kaupunginosassa Soikankadun ja Kynäksenkadun<br />
kerrostaloalue toteutui Kivisen asemakaavan<br />
mukaisesti vuosina 1987–93. Kaikki kuusi kerrostaloa<br />
ovat Suunnittelutoimisto Insar Oy:n käsialaa.<br />
Arkkitehtuurin muotokieli keveni, kun punatiileen<br />
yhdistettiin valkoisia osia. Tasakattojen aika oli<br />
asuinrakennuksissa ohi, kattomuotona suosittiin<br />
harja- ja pulpettikattoa tai niiden yhdistelmiä.<br />
Myllymän Soikankadun ja Kynäksenkadun<br />
kerrostaloalue. Suunnittelutoimisto Insar Oy.<br />
Martti Tikka.<br />
VIIVA I 65
Ohjausta rakentamisohjein<br />
Pientaloalueiden rakentamista ohjataan asemakaavaa<br />
täydentävin rakentamisohjein, jotka liitetään<br />
tontinluovutusehtoihin kaupungin myydessä<br />
pientalotontteja. Ohjeilla pyritään yhtenäiseen<br />
kaupunkikuvaan. Ohjeet koskevat yleensä rakennusten<br />
kattomuotoa, pääasiallisia julkisivumateriaaleja<br />
ja -värejä. Asuin- ja talousrakennusten sijoitus<br />
toisiinsa ja katuun nähden on ratkaisevaa. Usein<br />
annetaan myös istutus- ja aitaamisohjeita.<br />
Vaikka ohjeilla muodostetaan yhtenäisiä osakokonaisuuksia,<br />
pyritään kuitenkin samalta alueelta<br />
tarjoamaan paikkoja erilaisille talotyypeille.<br />
Esimerkiksi Opistonmäen pientaloalueella, joka<br />
on rakentunut pääosin 1980–90 –luvuilla, on<br />
punatiilitalot ohjattu alueen reunoille ja vaaleat<br />
talot keskialueelle. Kattomuotoina vaihtelevat<br />
aumakatot, harja- ja pulpettikatot.<br />
Opistonmäen eteläosan asemakaavan<br />
1990 havainnekuva, pohjana vielä<br />
Arkkitehtitoimisto Olli Kivisen luonnokset.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki, kaavoitusosasto.<br />
Piirros Marjo Lahtinen.<br />
66 I VIIVA
Lehtokadun vaalea<br />
katunäkymä ja<br />
Opistonmäen punatiilistä<br />
aluetta talvella.<br />
Maija Anttila.<br />
Ahmapolun varren pientalot<br />
Jämintieltä katsottuna.<br />
Ohjeiden puitteissa on<br />
yleensä mahdollista<br />
toteuttaa varsin monenlaisia,<br />
yksityis kohdiltaan<br />
vaihtelevia taloja.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 67
<strong>Kankaanpää</strong>n Virastokeskus 1992.<br />
Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen.<br />
Martti Tikka.<br />
3.3. Tiilikaupunki täydentyy<br />
Punatiiltä suosittiin 1980–90 -lukujen <strong>Kankaanpää</strong>ssä<br />
edelleen vahvasti sekä julkisessa rakentamisessa<br />
että merkittävissä liike- ja teollisuusrakennuksissa.<br />
Suosioon ei ratkaisevasti vaikuttanut edes paikkakunnan<br />
oman tiilitehtaan, aiemmin jo Partek Oy:n<br />
omistukseen siirtyneen Lohikon Tiili Oy:n lopettaminen<br />
vuonna 1991. Punatiilen käytöstä oli tullut<br />
kaupungin tunnuskuva, brändi.<br />
Valtion ja <strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin yhteisen<br />
virastotalon rakentamista kaupungintalon ja<br />
Paasikivenkadun väliselle alueelle suunniteltiin<br />
1980-luvulla. Hankkeesta päädyttiin järjestämään arkkitehtikilpailu,<br />
koska ”sijoituspaikka on <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kaupunkikuvan kannalta erittäin keskeinen ja asettaa<br />
suunnittelutehtävälle korkeat laatuvaatimukset”.<br />
Tuore kaupunginarkkitehti sai kilpailun järjestämisen<br />
työpöydälleen keväällä 1988. Kilpailuun kutsuttiin neljä<br />
arkkitehtitoimistoa: Arkkitehtitoimisto 8-Studio Oy<br />
Tampereelta, Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen<br />
Helsingistä, Arkkitehtitoimisto Küttner Ky Porista<br />
ja Arkkitehtitoimisto Heikki Taskinen Oy Oulusta.<br />
Kilpailuohjelmaan kirjattiin mm: ”Suunnittelualue liittyy<br />
ainoana rakentamattomana alueena kaupungintalon,<br />
Hotelli Pohjanlinnan, Linnanpuiston ja Asunto<br />
Oy Kankaanhovin muodostamaan kokonaisuuteen,<br />
josta uudisrakentamisella täydennettynä on mahdollista<br />
muodostaa kaupungin identiteettiä ja punatiiliimagoa<br />
myönteisellä tavalla korostava kokonaisuus.<br />
Kaikki em. rakennukset on toteutettu punatiilestä.”<br />
Aika suoraan siis toivottiin punatiilistä rakennusta ja<br />
sellainen paikalle myös valmistui vuonna 1992 suunnittelijana<br />
kilpailun voittaneen toimiston arkkitehdit<br />
Sinikka Kouvo ja Erkki Partanen.<br />
Julkisesta rakentamisesta ansaitsee erityis maininnan<br />
myös vuonna 1985 valmistunut pääterveys asema,<br />
joka julkisivuiltaan täystiilisenä istuu hienosti<br />
Tapalankallion mäntymetsään. <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
Kuntoutuskeskus täydensi kaupungin palvelutarjontaa<br />
ja korkeatasoista modernia arkkitehtuuria<br />
valmistuessaan vuonna 1991 suunnittelijana nimekäs<br />
Arkkitehtitoimisto Helamaa & Heiskanen.<br />
68 I VIIVA
Virastokeskuksen<br />
yläaulan veistoksellisuutta.<br />
Arkkitehtuuritoimisto<br />
Kouvo & Partanen.<br />
VIIVA I 69
Julkisia rakennuksia<br />
Virastokeskuksen etuaukion teos: Kari Tykkyläinen. Ajatus.<br />
Maija Anttila.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n Virasto keskuksen<br />
aula, kilpailu vaiheen piirros<br />
ja valokuva toteutuneesta<br />
aulasta. Arkkitehtuuritoimisto<br />
Kouvo & Partanen.<br />
Piirros ja kuva Arkkitehtuuritoimisto<br />
Kouvo & Partanen.<br />
Maija Anttila<br />
70 I VIIVA
<strong>Kankaanpää</strong>n<br />
pääterveysasema 1985,<br />
Arkkitehtuuri toimisto<br />
Veikko Voutilainen.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 71
<strong>Kankaanpää</strong>n Kuntoutuskeskus<br />
1991, laajennus 2000.<br />
Arkkitehti toimisto Erkki Helamaa<br />
ja Keijo Heiskanen Oy.<br />
Martti Tikka.<br />
Kuntoutuskeskuksen<br />
sisäpihan veistos:<br />
Villu Jaanisoo. Suhde.<br />
Maija Anttila.<br />
72 I VIIVA
Kuntoutuskeskuksen<br />
sisääntulo.<br />
Maija Anttila.<br />
SIsääntuloaulaa hallitsee<br />
Juhani Tarnan teos<br />
Kipinät, 1991.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 73
Liike- ja teollisuusrakennuksia<br />
Hotelli Pohjanlinna 1983, Arkkitehtuuritoimisto Rauno Lehmus.<br />
1980-luvun teollisuusrakentamisessa suosittiin vielä punatiiltä, esimerkkeinä<br />
kohteet Pansian alueella, os. Kenttäkatu 2 suunnittelijana rakennusinsinööri<br />
Reijo Orhanen ja os. Kenttäkatu 2 rakennusinsinööri Samuli Rajakallio.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
74 I VIIVA
Kiinteistö Oy Tiilitopi 1985.<br />
Arkkitehti Ulla Räihä.<br />
Seinäreliefi Yhteisvastuu.<br />
Marjaana Tykkyläinen.<br />
Pientaloja<br />
Omakotitalo<br />
Kiviniemi 1987.<br />
Arkkitehti Esa<br />
Arponen.<br />
Omakotitalo Saari 1988. Arkkitehtitoimisto Petäjä Ky. | Omakotitalo Alppi 1998. Insinööritoimisto Markku Posti Ky.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 75
Taidekehä sai alkunsa Arkkitehtitoimisto A-Konsultit<br />
Oy:n visiosta. Taidekehällä tarkoitetaan ydinkeskustaa<br />
kiertävää jalankulkuraittia, jolla pyritään korkeatasoiseen<br />
ympäristörakentamiseen ja luomaan puitteet erilaisille<br />
taideteoksille. Taidepolku lävistää keskustan.<br />
Piirros Staffan Lodenius<br />
76 I VIIVA
LAMAN POHJALTA<br />
KATSE TULEVAISUUTEEN<br />
Suomi vaipui syvään lamaan 1990-luvun alussa ja rakentaminen hiipui kautta<br />
maan. Tulevaisuutta ei voitu enää rakentaa entisten toimintamallien varaan<br />
eikä perinteinen kaavoitus ollut oikea väline antamaan vastauksia ajan<br />
kiperiin kysymyksiin. Kaupunkien vetovoiman vahvistamiseen alettiin etsiä<br />
uusia lääkkeitä. <strong>Kankaanpää</strong>ssä asiaa valmisteltiin ympäristökeskuksen<br />
(nyk. kaupunkisuunnittelu) toimialan osalta maapoliittisessa seminaarissa ja<br />
valtuustoseminaarissa 1994. Keskustan monipuolinen kehittäminen valittiin<br />
yhdeksi keskeisistä toimintalinjoista kaupungin strategiatyössä vuonna 1995.<br />
Asia oli ajankohtainen useissa muissakin Suomen kaupungeissa. <strong>Kankaanpää</strong>läiset kävivät<br />
ottamassa oppia mm ”Seinäjoki komiaksi” ja ”Jyväskylä - laatukylä” hankkeista, minkä jälkeen<br />
kaupungissa käynnistettiin omanarvontuntoinen Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän -hanke. Kyseessä<br />
oli monipuolinen, ydinkeskustan toiminnallinen ja ympäristöllinen kehittämishanke, jolle oli<br />
strategiatyössä luotu vahva tahtotila ja jonka laajuuden mahdollisti EU-tukien avautuminen.<br />
Monista osahankkeista pysyvimmät jäljet jätti Taidekehä.<br />
Laman jälkeisen strategian linjausten mukaisesti kaavoituksessa tähdättiin kaupunki rakenteen<br />
tiivistämiseen ja ideoitiin kulttuurin voimavarojen kokoamista kulttuurikortteliin. Arkkitehtikilpailulla<br />
etsittiin hahmoa kaupungin sisääntulolle, <strong>Kankaanpää</strong>n Portille (vrt. sivut 132–33).<br />
Kaupunki uskalsi panostaa myös julkiseen rakentamiseen. Syntyivät taidekoulun ja lukion<br />
uudisrakennukset.<br />
1990-luku<br />
4<br />
Voisi ajatella, että <strong>Kankaanpää</strong> astui eurooppalaiseen valtavirtaan, sillä kaupunki ympäristö<br />
ja kulttuurisektori olivat 1980-luvulta lähtien nousseet merkittävään asemaan kaupunkien<br />
ja alueiden välisessä kilpailussa. Kulttuurilla sen eri muodoissaan nähtiin olevan myös<br />
taloudellisia vaikutuksia, siihen ryhdyttiin investoimaan. Viihtyisät, elävät keskustat ymmärrettiin<br />
vetovoimatekijöiksi ja paikalliselle kulttuurille alettiin antaa arvoa myös imagotekijänä.<br />
VIIVA I 77
4.1. Hankesuunnittelua,<br />
kulttuurista suunnittelua<br />
Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vuonna 1995<br />
toi uusia mahdollisuuksia luovien kehittämishankkeiden<br />
rahoitukseen. EU-rahoitusta saavilta hankkeilta<br />
edellytettiin yleensä monialaisuutta ja useiden<br />
toimija tahojen yhteistyötä. Keskustan kehittäminen<br />
oli ja on tyypillisesti tällainen hanke. Haasteeseen<br />
tartuttiin <strong>Kankaanpää</strong>ssä innolla. Myös monia muita<br />
kaavoitukseen liittyviä hankkeita on toteutettu<br />
EU-rahoituksella, mutta keskustaprojekti oli näistä<br />
aikanaan merkittävin.<br />
Ydinkeskustan kehittämishankkeessa tähdättiin<br />
yhteiseen strategiseen päämäärään, vetovoiman<br />
vahvistamiseen avoimin ja vuorovaikutteisin keinoin,<br />
mikä sitoutti myös suunnitelmien toteuttamiseen.<br />
Hanketyöskentely toi raikkaan tuulahduksen<br />
kaupungin eri hallintokuntien toimintatapoihin,<br />
kun linjaorganisaation rinnalla toimittiin projektiorganisaation<br />
työryhmissä.<br />
Kaavoituksen rooli muuttui samalla oleellisesti.<br />
Maankäytön suunnittelu ei ollut enää vain alueidenkäytön<br />
ja rakentamisen sääntelyä vaan se nähtiin<br />
proaktiivisena kuntastrategian toteuttamisen välineenä,<br />
kaupunkisuunnitteluna ja kaupunkikehittämisenä.<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän hankkeessa nostettiin uudistuksen<br />
keskiöön julkinen tila - sen elävöittäminen ja<br />
toiminnallisuus. Taide ja kulttuuri nähtiin aluekehityksen<br />
strategisena tekijänä. Kaupunkisuunnittelun ja<br />
taiteen liitto oli melko uutta ja <strong>Kankaanpää</strong>n voidaan<br />
nähdä olleen ns. kulttuurisen suunnittelun edelläkävijöitä<br />
Suomessa.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n legendaarinen ”tuulimyllykirja”<br />
eli strategia-asiakirja vuodelta 1995, linjasi<br />
kaupungin toimenpiteitä ”kasvun hulluista vuosista<br />
muutosten pyörteisiin”, uudelle vuosituhannelle.<br />
Keskustan monipuolinen kehittäminen nousi<br />
keskeiseksi tavoitteeksi.<br />
Keskustan ideointipajassa vas. kaupunginsihteeri Anna-Liisa Mettälä ja taidekoulun rehtori Liisa Juhantalo,<br />
Kaino Suominen, suunnittelurakennusmestari Kalevi Salmijärvi, arkkitehdit Ann-Mari Lindgren ja Staffan Lodenius<br />
sekä eläkkeelle jäänyt kaupungininsinööri Reijo Orhanen. Kuvat Maija Anttila.<br />
78 I VIIVA
Tyhjilleen jääneessä<br />
liike rakennuksessa<br />
(nyk. Postelli) järjestettiin<br />
ideointipaja vilkkaana<br />
toripäivänä marraskuussa<br />
1995. Tarjolla oli kuumaa<br />
mehua ja mustaa<br />
makkaraa, joten yleisömenestys<br />
oli taattu.<br />
Maija Anttila.<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän<br />
-hankkeen alkuvaiheet<br />
vuosina 1995–97<br />
Keskustan kehittäminen nähtiin <strong>Kankaanpää</strong>ssä<br />
joukkuepelinä, jossa vetäjän rooli, positiivisten<br />
sysäyksien antaminen, kuului luontevimmin<br />
kaupungille. Keskeisinä toimijatahoina nähtiin<br />
yrittäjät ja kiinteistönomistajat unohtamatta<br />
yhteisöjä, yhdistyksiä ja tietysti kaupunkilaisia.<br />
Asiantuntijana käytettiin Arkkitehtitoimisto<br />
A-Konsultit Oy:tä, jossa suunnittelusta vastasivat<br />
arkkitehdit Staffan Lodenius ja Ann-Mari<br />
Lindgren. He olivat jo keskustan kaavarunkotyössä<br />
paneutuneet hyvin <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
keskustan suunnitteluun.<br />
Alkurahoitus saatiin maakunnan kehittämisrahoista<br />
ja sen turvin voitiin syksyllä 1995 kääriä hihat ja<br />
ryhtyä töihin. Vetovastuussa olivat valtuustoryhmien<br />
puheenjohtajista koostunut kehittämistoimikunta ja<br />
operatiivisessa mielessä viranhaltijoiden muodostama<br />
johtoryhmä.<br />
Hanke haluttiin käynnistää näyttävästi. Kaikki kaupunkilaiset<br />
kutsuttiin mukaan ideointiin, järjestettiin<br />
tilaisuuksia, mielipidekyselyjä, neuvotteluja kiinteistönomistajien<br />
kanssa. Talvi 1996 oli kiihkeän visioinnin<br />
aikaa. Miljöö-, yritys- ja palvelutyöryhmät jalostivat<br />
ideoita johtoryhmän ja A-konsulttien ohjauksessa.<br />
Ideointipajan kyselyyn vastaamassa Seppo Päivike ja Anssi Joutsenlahti. | Esillä ollutta materiaalia tutkimassa<br />
kirkkoherra Keijo Rainerma, taustalla asuntosihteeri Jukka Luttinen. | Kaupunkilaisia karttojen äärellä. Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 79
Tiiviin työskentelyjakson tuloksena syntyi KATSEET<br />
KANKAANPÄÄHÄN -väliraportti ja etenemisen<br />
ohjelma, johon konsultti kokosi ryhmätöiden tulokset<br />
ja työsti innostavat visionsa keskustan visuaaliseksi<br />
ja toiminnalliseksi elävöittämiseksi. Samanaikaisesti<br />
valmisteltiin keskustan asemakaavan muutosta,<br />
mutta yhtä tärkeänä nähtiin kaupunkielämän sisältöjen<br />
kehittely. Ideoita tapahtumiksi kirjattiin runsaasti.<br />
Raporttiin sisältyi nykyisen ympäristön analyysi sekä<br />
eri teemojen, kuten viherympäristön ja valaistuksen<br />
kehittämisehdotukset. Keskustan eri osa-alueet kuten<br />
”kulttuurikortteli” ja keskustan ala-asteen ympäristö<br />
saivat ideasuunnitelmansa. Torin ympäristöön tutkittiin<br />
vaihtoehtoisia malleja, mm Torikadun eteläpään<br />
muuttamista kävelykaduksi. Väliraportissa esitettiin<br />
myös ensimmäisen kerran idea taidekehäksi.<br />
Kehittämistavoitteiden ja kaupunkiympäristön<br />
parannusten merkitystä arvioitiin toisaalta kaupunkilaisten<br />
arkielämän ja palvelujen kannalta ja<br />
toisaalta seudullisen vetovoiman ja valtakunnallisen<br />
tunnettuuden kannalta.<br />
Keskeisiksi teemoiksi muodostuivat eri aluetasoilla<br />
• kuntalaisten yhteinen olohuone<br />
• seudullisesti tärkeä markkinapaikka<br />
• valtakunnallisesti merkittävä taidekeskus kankailla<br />
Vuosina 1995–97 harjoitetun omaehtoisen<br />
kehittämistyön tuloksena luotiin toimintamallit, jotka<br />
toteuttivat sitten myös EU:n alue- ja kulttuuripolitiikan<br />
tavoitteita.<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän -väliraportti<br />
valmistui keväällä 1996.<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän -hankkeessa<br />
tähdättiin keskustan elävöittämiseen<br />
mm. erilaisten tapahtumien kautta.<br />
Syntyivät ohjelmalliset lauantaitorit,<br />
Pohjois-Satakunnan taideviikko<br />
monipuolistui, taide ja siihen liittyvät<br />
tapahtumat lisääntyivät.<br />
Piirrokset Ann-Mari Lindgreen.<br />
Ympäristön parantamissuunnitelmista esimerkkinä tämä idea Torikadun<br />
ja Paasikivenkadun välisille, yksityisillä tonteilla oleville kävelykujille.<br />
80 I VIIVA
Toteutettavat toimenpiteet<br />
asetettiin väliraportissa<br />
kiireellisyysjärjestykseen<br />
jakamalle ne kolmeen<br />
kiireellisyysluokkaan.<br />
Tavoitteena oli päästä alkuun<br />
nopeasti vaikka pienin<br />
askelin, jotta konkreettisia<br />
tuloksia alkaisi näkyä. Näin<br />
myös tapahtui. Torialueen<br />
uudistaminen ajoitettiin<br />
kakkosvaiheeseen ja se<br />
siirtyikin muutamalla vuodella<br />
(ks. sivut 102–105).<br />
Pohjois-Satakunnan Messuilla 1996 Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän -hanketta esittelivät kaupunginarkkitehti Maija Anttila (vas.) ja<br />
kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen (oik.), kuulijoina tässä Hannu Anttila ja Akseli Reho. Yleisön mielipiteitä kerättiin edelleen.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 81
”Taide ja kaupunkisuunnittelu<br />
löivät viimein kättä rahan kanssa”<br />
Näin otsikoi <strong>Kankaanpää</strong>n Seutu 17.10.1997,<br />
kun pitkään valmisteltu rahoituspäätös Katseet<br />
<strong>Kankaanpää</strong>hän -hankkeelle saatiin. Vuosina<br />
1997–99 hanke sai 50 % tuen Euroopan aluekehitysrahaston<br />
(EAKR) tavoite 5b-ohjelman kautta.<br />
Kansallisena rahoittajatahona oli opetusministeriö<br />
25 % osuudella, koska taide ja kulttuuri olivat<br />
hankkeen keskeistä sisältöä. Kaupungin omarahoitusosuudeksi<br />
jäi 25 %, mikä koottiin suuntaamalla<br />
hankkeeseen osallistuneiden hallintokuntien<br />
budjettivaroja keskustan kehittämiseen.<br />
Yhteensä lähes 5,5 miljoonan markan hanke oli<br />
yksi Suomen maaseutualueiden suurimmista<br />
EU-rahoitteisista kulttuurihankkeista vuoteen 1999<br />
päättyneellä ensimmäisellä rakennerahastokaudella.<br />
Rahoitusmalli toi kaupunkiin noin 4 mmk ulkopuolista<br />
rahaa.<br />
Hankkeen johtoryhmästä haluttiin sitoutumisen<br />
varmistamiseksi mahdollisimman laajapohjainen.<br />
Kaupungin ylimmän johdon ja ao. hallintokuntien<br />
kuten teknisen, kulttuuri- ja ympäristötoimen<br />
johtavien viranhaltijoiden ohella siihen nimettiin<br />
neljän suurimman puolueen edustajat. Lisäksi<br />
johtoryhmään kuuluivat edustajat <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
taidekoulusta, Yrityspalvelu Oy:stä sekä rahoittajatahojen<br />
valtion/lääninhallituksen, TE-keskuksen ja<br />
Satakuntaliiton edustajat. Johtoryhmän puheenjohtajaksi<br />
valittiin kaupunginarkkitehti.<br />
EU-rahoituksen turvin hankkeelle palkattiin kahdeksi<br />
vuodeksi projektisihteeri, tamperelainen rakennusarkkitehti<br />
Leena Sitfverhuth. Voitiin toteuttaa myös<br />
varsin hyödyllinen opintomatka Ruotsin pikkukaupunkeihin.<br />
Matkalta saatiin hyviä toiminnallisia<br />
ideoita, kuten yrittäjien käynnistämä Hyvät kaupat<br />
<strong>Kankaanpää</strong>stä -kampanja.<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän hanke toteutui tavoitteiden<br />
mukaisesti vuoden 1999 loppuun mennessä.<br />
Hankkeen konsultti arkkitehti Staffan Lodenius on<br />
jälkikäteen arvioinut hankkeen olleen ”ehyimpiä<br />
kaupunkisuunnitteluhankkeita”, missä hän on ollut<br />
mukana. <strong>Kankaanpää</strong>tä hän käytti monesti esimerkkinä<br />
toimiessaan Tampereen teknillisen korkeakoulussa<br />
yhdyskuntasuunnittelun professorina.<br />
Hanke sai ennennäkemätöntä<br />
huomiota tiedotusvälineissä,<br />
vuosina 1995–99 lehtijuttuja<br />
julkaistiin noin 200, näistä<br />
maakunnallisissa lehdissä 65 ja<br />
valtakunnallisissakin 9. Kuvassa<br />
osa johtoryhmästä poseeraa<br />
Kuntalehden toimittajalle Einar<br />
Mar Gudvardarsonin teoksen<br />
Family äärellä, vasemmalta<br />
kaupunginvaltuuston<br />
puheenjohtaja Arvo Korpela,<br />
kaupungin hallituksen puheenjohtaja<br />
Ritva Alapaattikoski,<br />
Yritys palvelu Oy:n johtaja Eero<br />
Heikkinen, johtoryhmän sihteeri<br />
Eine Järri, projektisihteeri, Leena<br />
Silfverhuth ja edessä kaupunginarkkitehti<br />
Maija Anttila.<br />
Hannu Taavitsainen,<br />
Kuntalehti 15/1999.<br />
82 I VIIVA
Työryhmiä, seminaareja, osaprojekteja<br />
Miljöötyöryhmä ideoi kaupunkiympäristön<br />
parantamista ja<br />
taidehankkeita.Kaupunginpuutarhuri<br />
Ilpo Möttönen,<br />
suunnittelurakennusmestari Kalevi<br />
Salmijärvi, rakennustarkastaja<br />
Mikko Loukkalahti ja Vatajankosken<br />
Sähkö Oy:n edustaja Heikki<br />
Piitulainen. Kuvasta puuttuvat<br />
rakennuspäällikkö Erkki Liimu,<br />
taidekoulun edustaja Liisa<br />
Juhantalo, taideopiskelijoiden<br />
edustaja Ilpo Heinänen ja puheenjohtajana<br />
toiminut Maija Anttila.<br />
Yritystyöryhmässä luotiin idea lauantaitoreista ja edistettiin keskustayrittäjien yhteistyötä.<br />
Mallia ja innostusta kehitystyöhön haettiin Suomen ja myöhemmin myös Ruotsin<br />
pikkukaupungeista. Kuvissa arkkitehdit Ann-Mari Lindgren, Staffan Lodenius, Arto Anttila,<br />
Jarmo Alanko, Kauno Rajala, Jari Koskela, Mikko Ojala, Leo Hautamäki, Antti Kulmala,<br />
Yrityspalvelu Oy:n johtaja Eero Heikkinen ja kaupungingeodeetti Esa Laakso. Ryhmän<br />
koko ja jäsenistö vaihtui tarpeen mukaan.<br />
Tapahtumia ja palveluita pohtimassa<br />
hankkeen johtoryhmän sihteeri Eine<br />
Järri, museon johtaja Leena Sivula<br />
ja asuntosihteeri Jukka Luttinen.<br />
Ryhmään kuuluivat lisäksi muun muassa<br />
lastentarhanopettaja Sanna Eronen,<br />
liikunnanohjaaja Sisko Myllymäki,<br />
nuorisosihteeri Ullamarja Kontiainen,<br />
kaupunginsihteeri Anna-Liisa Mettälä,<br />
musiikkiopiston rehtori Juhani Numminen,<br />
kansalaisopiston rehtori Aino Pöyhönen,<br />
puheen johtajana projektisihteeri Leena<br />
Silfverhuth. Tämänkin ryhmän koostumus<br />
vaihteli vuosien mittaan.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 83
Hanke eteni seminaareissa ja työryhmissä ulkopuolisten gurujen innoittamana.<br />
Ideointiseminaarin 11.2.1998 osanottajia, eturivissä Jouko Pajunen ja Markku Räikkälä, toisessa rivissä<br />
Elise Antila, Katri Kujanpää ja Johanna Autio. | Luennoitsijoina mm innostava Hemmo Kuuran halla, Oulun<br />
Rotuaarin ”isä” (kuvassa) sekä Keskustakehitys Oy:n toimitusjohtaja Matti Mare. | Esimerkki Juhani<br />
Nummisen vetämästä työryhmästä, mukana Elise Antila, Pauli Kamppi, Antero Saarivirta, Tauno Suokas.<br />
EU-seminaarissa 2.9.1998 paneuduttiin mm tuleviin rahoitus mahdollisuuksiin puhujina<br />
maakuntajohtaja Pekka Turunen, yleisö kuvassa etualalla, sekä opetusministeriön edustaja Iina Holtari.<br />
84 I VIIVA
4.2. Toimintaa ja viihtyisyyttä<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän -hankkeeseen osallistuivat<br />
kaupungin organisaatio sekä sidosryhmät<br />
yrittäjien, yhdistysten, taiteen ja esittävän kulttuurin<br />
puolelta melko kattavasti. Elävöittäminen<br />
nähtiin yhteisenä juttuna.<br />
Tärkeää oli, että heti alkoi tapahtua ja muutoksia<br />
kaupunkiympäristössä tehtiin kokeillen ja nopeallakin<br />
aikataululla. Kesäiset lauantaitorit, näyttelyt<br />
ja tapahtumat Taidekehällä, syksyiset Hörhiäiset<br />
konsertteineen ja mittavine järviperformansseineen<br />
toivat urbaania pöhinää <strong>Kankaanpää</strong>n kesiin.<br />
Kokeiluja, tapahtumia, ympäristöparannuksia<br />
Torikadun kävelykatukokeilu järjestettiin kesällä 1996. Kävelykadulla järjestettiin ensimmäinen yrittäjien ideoima<br />
lauantaitori. Ohjelmallinen lauantaitori siirtyi seuraavana vuonna torille ja se on vakiinnuttanut paikkansa kesäisenä<br />
tapahtumana perinteisten torstaitorien rinnalla. | Tori-isännät Esko Myllymäki ja Heikki Aho-Mantila huolehtivat<br />
lauantaitorien viihtyisyydestä. | Leppäsen kortteli kunnostettiin väliaikaisesti puistoksi.<br />
Eläintorin ja Asellinaukion ehostus olivat hankkeessa suurimpia yksittäisiä investointeja. | Entinen postitalo<br />
peruskorjattiin osuuskunta Taitotiimin käyttöön monipalvelupisteeksi. Taloon sijoittui kaupungin infopiste,<br />
kädentaidon tuotteiden myymälä, pieni kahvio, näyttely- ja kokoustilaa ja kellariin keramiikkapaja. Nimi kilpailun<br />
tuloksena rakennus nimettiin Postelliksi. Käyttäjän vaihduttua rakennuksen luonne ja nimi ovat säilyneet.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 85
Kesänäyttelyt TAAS 1998 ja Kesällä kerran 1999 kokosivat<br />
yhteen <strong>Kankaanpää</strong>n taidekoulusta valmistuneita taiteilijoita.<br />
Teokset kuvissa: Erja Kujansuun Pyykkipäivä, Ensio<br />
Härkösen Vuode, Matti Kalkamon Siemen ja Päivi Jokisen<br />
Muotit. Avajaiset ohjelmineen värittivät kesäistä<br />
kaupunkikuvaa. Maija Anttila.<br />
Pohjoismainen turvesymposiun kesällä 1998 tuotti<br />
Taidekehälle toistakymmentä turveveistosta.<br />
Maija Anttila.<br />
86 I VIIVA
Pohjois-Satakunnan Taideviikko ja "Hörhiäisten" perinne käynnistyivät. Perusta oli luotu jo<br />
Kankaan pään Kahinoissa sekä musiikkiopiston ja taideyhdistyksen yhteisissä Pienissä yösoitoissa.<br />
Ensimmäinen Hörhiäinen oli kaupunginsihteeri Anna-Liisa Mettälä. Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 87
Taidekehä<br />
Taidekehän idea syntyi vuonna 1996 osana edellä<br />
kuvattua Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän EU-hanketta.<br />
Taide osana kaupunkiympäristöä nähtiin paikkakunnan<br />
erikoisuutena, mitä haluttiin vahvistaa<br />
tärkeänä osana kaupungin viihtyisyyttä ja<br />
vetovoimaa. Kaupunkitaiteen kokoelman perusta<br />
luotiin <strong>Kankaanpää</strong>n taidekoulun ja sen rehtorin<br />
Liisa Juhantalon järjestämissä kansainvälisissä<br />
kivikuvanveistosymposiumeissa 1995 ja 1997,<br />
joiden tuloksena kaupunkiympäristöön saatiin<br />
lähes 50 kiviveistosta. Taidereitistön aihio syntyi<br />
ensimmäistä symposiumia suunnitellessa, kun<br />
teosten haluttiin muodostavan helposti katseltavissa<br />
oleva kokonaisuus.<br />
A-konsulttien arkkitehti Staffan Lodenius oivalsi<br />
kaupunkisuunnittelun ja taiteen liiton strategisen<br />
merkityksen. Hän esitti idean Taidekehästä,<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n ydinkeskustaa kiertävästä jalankulkuraitista,<br />
jolla pyrittäisiin korkeatasoiseen<br />
ympäristörakentamiseen ja luomaan puitteet<br />
erilaisille taideteoksille. Taidepolku lävistäisi<br />
keskustan. Ideaan tartuttiin innolla, se kantoi ja<br />
vaikutti rahoituskanavien aukeamiseen. Taidekehä<br />
on sittemmin muodostunut kaupungin vahvaksi<br />
brändiksi.<br />
Taidekehän teoksia on kartutettu vuosien mittaan<br />
monin eri tavoin, usein yhteistyöllä; hyödyntämällä<br />
yksityistä ja hankerahoitusta, taidekoulun ja<br />
taideyhdistyksen myötävaikutuksella sekä<br />
yritysten, yhteisöjen ja kiinteistönomistajien<br />
hankintoina - ilman että kaupungin budjetissa olisi<br />
ollut taidehankintoihin osoitettua määrärahaa.<br />
Viime vuosina on kaupungin rakennushankkeiden<br />
yhteydessä alettu kuitenkin soveltaa ns. prosenttitaideperiaatetta<br />
(vrt. sivut 150, 152 ja 153.).<br />
Taidekehällä järjestetään myös vaihtuvia<br />
näyttelyitä ja toteutetaan väliaikaista taidetta<br />
materiaaleina milloin jää ja lumi, milloin tekstiili,<br />
tiili, keramiikka, turve. Saadaan kokea performansseja<br />
ja avajaisten näyttäviä voimisteluesityksiä.<br />
Taidekehä elää ja kehittyy, paikalliset toimijat<br />
ovat muuttaneet Staffan Lodeniuksen kuvailemat<br />
periaatteet todeksi.<br />
Taidekehän ja Taidepolun<br />
kaavio. Idea taidekehästä<br />
syntyi arkkitehti Staffan<br />
Lodeniuksen kynästä.<br />
”Taidekehä ja Taidepolku luovat fyysiset puitteet<br />
taideteoksille, hahmottavat kehystarinan,<br />
jota yksittäiset teokset täydentävät rönsyileväksi<br />
kertomukseksi. Taidekehä on alati muuttuva, vanhetessaan<br />
kypsyvä; se toteutetaan askel askeleelta,<br />
se koostuu pysyvistä ja vaihtuvista osasista, se<br />
muuttuu vuorokauden ja vuodenaikojen mukana.<br />
Taidekehä kasvaa paikallisen - paikkakunnan,<br />
sen asukkaiden ja tekijöiden - ja ulkopuolisen<br />
- aatevirtausten, kutsuttujen taiteilijoiden ja satunnaisten<br />
kävijöiden - välisestä vuorovaikutuksesta.<br />
Taidekehä havaitsee ja muistiinmerkitsee,<br />
kommentoi ja virittää arjen ympäristöä,<br />
houkuttelee esiin paikan henkeä.”<br />
Staffan Lodenius, Arkkitehtitoimisto A-konsultit 1997.<br />
88 I VIIVA
Taidekehä ja Taidepolku sovitettuna viistoilmakuvaan.<br />
Kaupungin suunnittelutoimiston kuvakokoelma.<br />
Taidekehän logon suunnittelivat<br />
kuvanveistäjät Pertti Mäkinen<br />
ja Reijo Paavilainen. Logosta<br />
voi hahmottaa myös maalarin<br />
paletin ja nuottiavaimen.<br />
Paikalliset yritykset ja yhteisöt<br />
ovat voineet hankkia Taidekehälle<br />
nimikkolaatan, betonisen<br />
tunnuslaatan, johon on upotettu<br />
teräksinen Taidekehän logo.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 89
Pohjoismaiden yhteinen<br />
kivikuvanveistosymposium<br />
järjestettiin vuonna 1997<br />
taidekoulun toimesta osana<br />
Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän<br />
EU-hanketta.<br />
Islantilainen Einar Mar Gudvardarson ohjaamassa teoksensa Family pystytystä. | Ruotsalainen Liv Due<br />
ja kaupungin puutarhuri Ilpo Möttönen, jonka käden jälki on ollut keskeisesti vaikuttamassa kaupunkimme<br />
puistojen ja muiden julkisten tilojen ilmeeseen. | Sakari Peltola työstää teostaan Perhonen. Maija Anttila.<br />
Taidekehän teokset ovat valtaosaltaan veistoksia, mutta maalauksiakin Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän<br />
hanke tuotti. Kuvissa Juhani Tarnan Sisäinen Ulkotila ja Marja Tarnan Maiseman helma. Maija Anttila.<br />
90 I VIIVA
Einar Mar Gudvardarson, Family.<br />
Kuvissa Taidekehän suosituimmat teokset<br />
vuonna 2003 Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän<br />
sidosryhmäkyselyn mukaan.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
Simon Häggblom, Delet.<br />
Pertti Mäkinen, Reijo Paavilainen. Memoria.<br />
Kauko Räike, Torso.<br />
VIIVA I 91
<strong>Kankaanpää</strong>n taidekoulu 1995. Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen. Teos etualalla: Simon Häggblom. Delet. Maija Anttila.<br />
4.3. Arkkitehtuuria laman aikana<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin johto ja kuntapäättäjät<br />
osoittivat 1990-luvun laman aikana rohkeutta päättäessään<br />
määrätietoisesti jatkaa julkista rakentamista<br />
taloudellisista haasteista huolimatta. Rakentaminen<br />
ja sitä kautta kaupungin toimintojen kehittäminen<br />
nähtiin aluetaloutta elvyttävänä ja imagoa kohentavana<br />
toimintana.<br />
Kunnallispoliittisesti ehkä kiihkeimmän keskustelun<br />
ikinä saivat aikaan taidekoulun ja lukion<br />
uudis rakennushankkeet 1990-luvulla. Taidekoulun<br />
rakennus hanketta oli valmisteltu jo sitä ylläpitäneen<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n Taideyhdistys ry:n toimesta 1980-luvun<br />
lopulla, mutta varsinainen sysäys hankkeelle oli<br />
koulun kunnallistaminen vuonna 1989, mikä olikin<br />
edellytys valtionosuuksien saamiselle.<br />
Rakennushankkeet edellyttivät monipolvista valmistelua<br />
ja useita päätöksiä hankkeiden eri vaiheissa<br />
niin kaupungissa kuin valtionosuuksista<br />
päättäneissä viranomaisissa. Loppu hyvin, kaikki<br />
hyvin, kun molemmat rakennushankkeet voitiin<br />
toteuttaa. Taidekoulu valmistui Arkkitehtuuritoimisto<br />
Kouvo & Partasen suunnittelemana vuonna 1995.<br />
Tarkoituksenmukaiset puitteet edesauttoivat koulun<br />
liittämistä osaksi Satakunnan ammattikorkeakoulua<br />
vuonna 1997 ja ovat osaltaan turvanneet koulun<br />
säilymisen koulutuspaikkojen välisessä kilpailussa.<br />
Lukion peruskorjaus ja uudisrakennus valmistui<br />
Arkkitehtitoimisto Küttner Ky:n suunnittelemana<br />
vuonna 1996.<br />
Merkittävin peruskorjauskohde 1990-luvulla oli Lohikon<br />
palvelukodin vaiheittainen kunnostus vastaamaan ajan<br />
vaatimuksia niin teknisesti kuin toiminnallisestikin.<br />
Rakennuksen vanhin osa on funktionalismia 1940-luvun<br />
alusta, laajennusosa 1960-luvulta.<br />
Mittavan peruskorjauksen suunnittelijaksi valikoitui tamperelainen<br />
Arkkitehtitoimisto 8 Studio, nuori toimisto,<br />
jonka ihmisläheinen ideologia palvelutalojen suunnittelussa<br />
oli saanut mainetta. Myöhempien vaiheiden<br />
suunnittelijana toimi 8-studion jakaantuessa syntynyt<br />
Arkkitehdit LSV Oy (Luoma, Seppänen, Veijonsuo).<br />
Keskeisiä parannuksia olivat rakennuksen muuttaminen<br />
liikunta esteettömäksi rakentamalla mm. kaikkia kerroksia<br />
ja tasoja palveleva hissi ja tarvittavat luiskat. Uusi<br />
laitoskeittiö toteutettiin logistisesti parempaan paikkaan<br />
ja rakennuksen tekniset järjestelmät uusittiin. Valoisa<br />
katettu viherpiha, laajat kattoterassit ja uuteen uskoon<br />
kunnostettu piha toivat viihtyisyyttä.<br />
Kaupunki päätti 2010-luvun lopulla kuitenkin lopettaa<br />
Lohikon palvelukodin käytön ja turvautua vanhusten<br />
hoidossa yksityisiin palveluiden tuottajiin. Noin 4000<br />
neliötä käsittävä rakennus jäi tyhjilleen ja on sittemmin<br />
myyty yksityiselle taholle.<br />
92 I VIIVA
Taidekoulun kolmeen<br />
kerrokseen avautuva<br />
aulatila toimii monipuolisena<br />
näyttelytilana. Rakennuksen<br />
materiaalivalinnoissa on<br />
tavoiteltu verstasmaista<br />
tunnelmaa. Kuva loppu töiden<br />
näyttelystä kesällä 2020,<br />
etualalla Petri Haaviston teos.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 93
Taidekoulurakennus sisältää lukuisia, juuri tätä<br />
rakennusta varten suunniteltuja yksityiskohtia.<br />
Maija Anttila.<br />
Näkymä taidekoulun sisäpihalta kohti<br />
sisäänkäyntiä. Arkkitehtuuritoimisto Kouvo &<br />
Partanen. Kai Nordberg.<br />
Kuva taidekoulusta Paasikivenkadun puolelta kesältä 2022 osoittaa, että kaupunki pitää hyvää huolta rakennuksesta.<br />
Maija Anttila.<br />
94 I VIIVA
Kuvanveistotilaan<br />
tulvii pohjoista valoa.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 95
<strong>Kankaanpää</strong>n lukion<br />
(nyk. <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
Yhteislyseo) peruskorjaus<br />
ja laajennus valmistui<br />
vuonna 1996 suunnittelijana<br />
Arkkitehtitoimisto Küttner Ky.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
96 I VIIVA
VIIVA I 97
Teos lukion edustalla:<br />
Antti Immonen: Pöllö ja käärme<br />
laulaa Lilithin oopperaa.<br />
Lukion rakentamisen yhteydessä<br />
rakennus urakkaan liitettiin<br />
vanhan osan päätyyn sijoitettava<br />
tiilireliefi. Pertti Mäkinen, Reijo<br />
Paavilainen. Aivoni ajattelevi.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
98 I VIIVA
Lohikon palvelukodin peruskorjattua vanhinta,<br />
1940-luvun alussa rakennettua osaa (oik.) ja rakennuksen<br />
nivelkohtaan toteutettu uudisosa (alla), jossa mm hissi.<br />
Rakennuksella on kulttuurihistoriallisia ja maisemallisia<br />
arvoja. Rakennuksen vaiheittaisen peruskorjauksen<br />
suunnittelivat Arkkitehtitoimisto 8-Studio Oy ja<br />
Arkkitehdit LSV Oy (Luoma Seppänen, Veijonsuo).<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 99
<strong>Kankaanpää</strong>n uusi hautausmaa suunniteltiin<br />
kirkon välittömään läheisyyteen. Piirros<br />
suunnittelukilpailun voittaneesta<br />
ehdotuksesta Aqua Sacra. Arkkitehtitoimisto<br />
A-konsultit Oy ja Ympäristötoimisto Oy.<br />
Piirros Hasse Hägerström.<br />
100 I VIIVA
JULKINEN TILA<br />
– PYHÄ JA ARKI<br />
Kaupunkirakenteen eheyttämisen ja toimeliaisuuden vahvistamisen<br />
jälkeen oli aika palata ’normaaliin’ päiväjärjestykseen eli rauhalliseen<br />
täydennysrakentamiseen. Huomion kohteina olivat julkinen kaupunkitila<br />
ja elinympäristön laatu, etenkin pitkään vireillä olleen toriuudistuksen<br />
saattaminen loppuun ja keskeisen ns. Leppäsen korttelin rakentuminen.<br />
Näitä hankkeita edistettiin samanaikaisesti ja ne olivatkin 2000-luvun<br />
ensimmäisellä vuosikymmenellä kaupunkisuunnittelun ”kuumia<br />
perunoita”. Torin ja sen lähiympäristön uudistamisessa voitiin kaikissa<br />
vaiheissa vuosina 2004–08 hyödyntää EU-rahoitusta. Torin viereisen liikekorttelin,<br />
Leppäsen korttelin kohdalla turvauduttiin tontinvarauskilpailun järjestämiseen ratkaisun<br />
aikaansaamiseksi.<br />
Julkiset rakennukset ja pihapiirit, torit ja kadut, puistot ja polut muodostavat näyttämön<br />
kaupunkilaisten elämälle, mutta maankäytön suunnittelussa osoitetaan myös<br />
pyhitettävää maata.<br />
Nykyisessä kulttuuriympäristössämme hautausmaat ovat liki ainoita yleisesti pyhiksi<br />
miellettyjä ulkotiloja, maailmankatsomuksesta riippumatta, liittyen kunnioitukseen<br />
edesmenneitä kohtaan. <strong>Kankaanpää</strong>n molemmat hautausmaat ja kirkkotarha ovat<br />
kauniita puistoalueita ja sijaintinsa puolesta helposti saavutettavia hiljentymispaikkoja.<br />
Suunnittelukilpailun perusteella toteutettu uusi hautausmaa vihittiin käyttöön<br />
vuonna 2006, mutta ’valmiina’ alue on vasta vuosikymmenten päästä. Tämä kertoo<br />
kaupunkisuunnittelun aikajänteistä: kaavasuunnitelma saattaa toteutumattomana<br />
vanheta kymmenessä vuodessa, mutta toteutettuna sen tulee kestää sata vuotta<br />
ja enemmän.<br />
Kaupunkirakennetta tiivistävä arkinen pientalorakentaminen jatkui 2000-luvulle<br />
tultaessa vilkkaana huolimatta kaupungin väkiluvun vähittäisestä laskusta. Kohteina<br />
olivat nimenomaan keskustan uudet Kärjenpellon ja Kaivolan pientaloalueet, vähitellen<br />
myös Käpylän ja Makkaramäen alueet. Myös Kangasmoisionkadun varteen kaavoitettu<br />
rivitaloalue rakentui täyteen suhteellisen nopeasti, mutta kerrostalojen rakentaminen<br />
on 2000-luvulla ollut vähäistä.<br />
2000-luku<br />
5<br />
VIIVA I 101
5.1. Tori ympäristöineen<br />
uudistuksen kohteena<br />
Torielämää 1960-luvun alkupuolella.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginmuseon kuvakokoelma.<br />
Tori on <strong>Kankaanpää</strong>n kiistaton keskipiste ja sitä<br />
se on ollut jo 1950-luvulta lähtien, kun vuotuiset<br />
markkinapäivät muuttuivat säännöllisiksi toripäiviksi.<br />
Sorapintaisena tori palveli mm pesäpallokenttänä.<br />
1960-luvun alkupuolella torialue sai asfalttipinnan<br />
ja ensimmäisen torirakennuksen. Torilla järjestettiin<br />
vappujuhlia ja satunnaisia tapahtumia, mutta<br />
torialueen käytön monipuolistamista alettiin varsinaisesti<br />
pohtia keskustan kehittämisen yhteydessä<br />
1990-luvulla. Nousukauden päätteeksi asemakaavaan<br />
oli kirjattu jopa torinaluspaikoitus, jotta<br />
keskustan rakennusoikeuksia olisi voitu nostaa<br />
kasvavan kaupungin tarpeisiin. Tästä oli laman<br />
alkaessa helppo luopua ja etsiä ratkaisuja vetovoiman<br />
lisäämiseen muuta kautta.<br />
Torin uudistaminen oli kirjattu jo osaksi Katseet<br />
<strong>Kankaanpää</strong>hän -hankkeen tavoitteita, mutta<br />
toteutettavaksi hankkeen kakkosvaiheessa<br />
(ks. sivu 89). Vuonna 2002 aika oli kypsä kehittä mistyön<br />
jatkamiseen.<br />
Toriympäristön kehittäminen nähtiin strategisena<br />
kärkihankkeena, mistä syystä toriprojektin ohjausryhmään<br />
nimettiin johtavat luottamus- ja virkamiehet,<br />
vahva yrittäjien sekä taidekoulun edustus.<br />
Puheen johtajana toimi Kauko Juhantalo ja asioiden<br />
valmis telijana kaupunginarkkitehti Maija Anttila.<br />
Mittavan EU-rahoituksen varmistuminen toi ryhmään<br />
mukaan Satakuntaliiton edustuksen. Monipuolinen<br />
kehittämishanke sai rahoituksen yleissuunnitelman<br />
ja toteuttamissuunnitelmien laatimiseen vuosille<br />
2004–05 ja edelleen vaiheittaiseen toteutukseen<br />
vuosille 2005–08.<br />
102 I VIIVA
Pohjois-Satakunnan<br />
toriprojekti 2004–08<br />
Toriuudistuksen tavoitteena oli <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
keskustan kaupallisen vetovoiman vahvistaminen<br />
ja liike-elämän toimintaedellytysten parantaminen<br />
sekä toimenpiteet keskeisen liikekeskuskorttelin<br />
rakentumiseksi. Torimyynnin olosuhteita haluttiin<br />
kehittää ja toria muokata viihtyisämmäksi ja turvallisemmaksi,<br />
”eurooppalaistyyliseksi” vetonaulaksi,<br />
joka houkuttelisi oleskeluun ja kokoontumiseen.<br />
Torin ja sen lähiympäristön liikenteellisten olosuhteiden<br />
parantamisessa tuli ottaa huomioon erityisesti<br />
kevyen liikenteen tarpeet ja liikuntaesteettömyys.<br />
Torihankkeen konsulttina toimi Ramboll Finland<br />
Oy projektipäällikkönä DI Jouni Lehtomaa ja<br />
alikonsultteina Arkkitehtitoimisto Sigge Oy/<br />
arkkitehti Rauno Lehtinen, Valoa Oy/valaistussuunnittelija<br />
Roope Siiroinen sekä Idea & Design Tmi/<br />
maisema-arkkitehti Gunnar Suikki. Asemakaavaa<br />
muutettiin vuorovaikutuksessa torisuunnittelun<br />
kanssa. Suunnitelmia työstettiin työpajoissa.<br />
Kansalaisille ja sidosryhmille järjestettiin esittely- ja<br />
kuulemis tilaisuuksia.<br />
Toriuudistuksen suunnittelun ohjausryhmä koolla: puheenjohtaja Kauko Juhantalo, taustalla ohjausryhmän sihteeri<br />
Eine Järri. | Satakuntaliiton Jukka Leinonen, Markku Hämäläinen, Paavo Karttunen. | Jouko Pajunen | Erkki Liimu, Maire<br />
Karjalainen, Liisa Juhantalo, Johanna Autio ja Risto Annala. | Kameran takana esittelijä Maija Anttila.<br />
VIIVA I 103
Keskustan kehittämisseminaarissa Juha Kostiainen valotti kilpailu kykyisen kaupungin ominaisuuksia.<br />
Suunnitelmia esittelivät Roope Siiroinen ja etualalla istuva Ramboll Oy:n Jouni Lehtomaa. Maija Anttila.Anttila.<br />
Keskustan kehittämisseminaarissa 25.2.2005<br />
suunnitelmia esitteli DI Jouni Lehtomaa. Haluttiin<br />
myös kuulla kaupungin ulkopuolisten ”gurujen”<br />
näkemyksiä ja kokemuksia muualta. Innostavia<br />
puhujia olivat kehittämisjohtaja, DI, hall.tri. Juha<br />
Kostiainen ja Rambollin työryhmään kuulunut<br />
valaistussuunnittelija Roope Siiroinen Valoa<br />
Design Oy:stä, joka kertoi kaupunkivalaistuksen<br />
uusista mahdollisuuksista.<br />
Torisuunnitelmassa alue jäsennöitiin torikaupan,<br />
pysäköinnin sekä kävely- ja oleskelualueiden<br />
tarpeisiin. Torikatua esitettiin siirrettäväksi torin<br />
suuntaiseksi, jolloin torin itäosaan liikkeiden<br />
eteen muodostuisi kävely-, oleskelu ja terassialue.<br />
Pinnoitteet, tekniikka ja valaistus uusittiin, puurivein<br />
lisättiin viihtyisyyttä, pollarein jalankulkijoiden<br />
turvallisuutta. Torille esitettiin purjekangaskatteista<br />
esiintymislavaa, isoa screeniä torirakennuksen<br />
yhteyteen ja suihkukaivo/oleskeluveistosta.<br />
Suunnitelmaan kuuluivat myös Keskuskadun ja<br />
Kuninkaanlähteenkadun osien sekä Torikadun<br />
uudistukset, kiertoliittymä Kuninkaanlähteenkadun<br />
ja Paasikivenkadun risteykseen sekä täydennyksiä<br />
Taidekehän rakenteisiin ja opasteihin.<br />
Esillä olleet suunnitelmat saivat aikaan vilkasta keskustelua. Kuvissa vas. Jorma Kujanpää,<br />
Antti Kulmala, Toivo Lepistö, Sisko Koskela, Arto Anttila (selin), Marja Seppälä, Jouni Heinonen,<br />
Laura Juhantalo ja Nina Rajamäki (nyk. Väkeväinen). Maija Anttila.<br />
104 I VIIVA
<strong>Kankaanpää</strong>n torin yleissuunnitelman 2005 kuvitusta. Ramboll Finland Oy<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n torin yleissuunnitelma hyväksyttiin<br />
valtuustossa 11.4.2005. Suunnitteluprosessin<br />
innoittamana ja hakeakseen vaikutteita toteutukseen<br />
teki kaupunginhallitus yhdessä ao. viranhaltijoiden<br />
ja konsulttitoimisto Ramboll Oy:n edustajien<br />
kanssa kesäkuussa 2005 tutustumismatkan<br />
Tanskan ja Ruotsin kaupunkikeskustoihin kohteina<br />
mm Odense ja Malmö.<br />
Torirakennus toteutui tontinluovutuskilpailun kautta yksityisin<br />
varoin suunnittelijana Arkkitehtitoimisto Sigge Oy.<br />
Teknisen keskuksen johtaja Erkki Liimu (vas.) johtamassa<br />
torihankkeen toteutusvaiheen kokousta vuonna 2007,<br />
sekä Leila Liimu ja rakennusmestari Kalevi Salmijärvi.<br />
Maija Anttila.<br />
Torin ja lähikatujen uudistamisen toteutussuunnitelmat<br />
laadittiin vuoden 2005 aikana.<br />
Toriuudistus toteutui kolmivaiheisena EU-hankkeena<br />
vuosina 2005–08. Yhteistyötä yli hallintorajojen<br />
tehtiin myös toteuttamisen yhteydessä, jolloin<br />
vetovastuu siirtyi tekniselle keskukselle.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n keskustan ydinalueet ’pesivät<br />
kasvonsa’ totaalisesti toteutuksen yhteydessä.<br />
Kuvanveistäjien Reijo Paavilaisen ja Pertti<br />
Mäkisen luonnos Torikaivoksi jäi vielä haaveeksi<br />
kuten myös julkisivujen valaistus ja esiintymislava<br />
katoksineen. Rahaa kului ennakoitua enemmän<br />
perusasioihin, kuten torin rakenteiden uusimiseen<br />
ja sadevesiviemäröintiin.<br />
Suihkukaivo/ oleskeluveistoksen, Torikaivon pienoismalli.<br />
kuvanveistäjät Reijo Paavilainen ja Pertti Mäkinen.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 105
A-konsultit tutkivat vaihtoehtoja keskeiseen liikekortteliin Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän hankkeen yhteydessä<br />
vuonna 1998. Kuvissa lasikatteiseen kauppakäytävään perustunut versio. Havainnekuvat Hasse Hägerstöm.<br />
Ns. Leppäsen kortteli<br />
Tuskin mitään kolkkaa kaupungissa on ideoitu ja<br />
suunniteltu niin monella eri tavalla kuin toria ja sen<br />
varrella olevaa ns. Leppäsen korttelia. Ensimmäiset<br />
versiot laati korttelin omistanut rakennusliike.<br />
Korttelin siirryttyä kaupungin hallintaan yhteistyökumppaneiden<br />
etsiminen jatkui ja veturiksi kortteliin<br />
toivottiin isoa päivittäistavarakauppaa. Tutkittiin<br />
asumisen, yksityisten ja julkisten palveluiden mm.<br />
kirjaston sijoittumista, ideoitiin myös senioriasuntoja<br />
kattoterasseineen. Kortteli haluttiin rakentaa täyteen<br />
ja osin kaksi-, kolmikerroksiseksi. Suurten kerrosalamäärien<br />
edellyttämä maanalainen paikoitus<br />
osoittautui kuitenkin liian kalliiksi eikä hyvillekään<br />
suunnitelmille löytynyt toteutusmahdollisuuksia.<br />
VG Groupin ehdotus vuodelta 2003 kaatui<br />
suuren kerrosalan edellyttämään maan alaisen<br />
paikoituksen kalleuteen.<br />
Arkstudio Lamusuon asiantuntemusta käytettiin<br />
vuonna 2006, kun selvitettiin elokuvateatterin sijoittumista<br />
kortteliin. Visio perustui kahden rakennuksen<br />
ja niiden välisen kävelyalueen muodostamaan<br />
kokonaisuuteen, mitä sitten käytettiin asemakaavan<br />
muutoksen pohjana. Pysäköintipaikkojen vaatimusta<br />
lievennettiin siten, että ne voitiin osoittaa maan<br />
tasoon.<br />
Vuonna 2007 järjestetyn tontinvarauskilpailun voitti<br />
P&P Kulmala Oy / Konte Oy ja liikerakennus toteutui<br />
vuonna 2010 suunnittelijana arkkitehti Matti Asmala.<br />
Sallittua rakennusoikeutta ei käytetty kokonaan,<br />
mikä aiheutti sen, että kaupunkikuvallisesti tärkeä<br />
Keskuskadun ja Kuninkaanlähteenkadun kulma<br />
jäi esitetystä luonnoksesta poiketen toistaiseksi<br />
avoimeksi.<br />
106 I VIIVA
Arkstudio Lamusuon mallinnuskuvia Leppäsen kortteliin vuodelta 2006.<br />
Visioon sisältyi myös kahden salin elokuvateatteri.<br />
Tontinvarauskilpailun 2007<br />
voittanut ehdotus (vas.)<br />
ja toteutus 2010 (alla),<br />
Arkkitehti Matti Asmala.<br />
Kuva alla Maija Anttila<br />
VIIVA I 107
Perinteisten torstaitorien vilkkautta. | Kesäisten lauantaitorien ilmaiset<br />
myyntipaikat houkuttelivat kirpputorimyyjiä ja paikallisia tuottajia.<br />
Julkisen tilan monet kasvot<br />
Tori on kaupungin sydän ja tärkein julkinen tila.<br />
Tori kuuluu kaikille ja taipuu moneen käyttöön.<br />
Peruskäyttöä edustavat perinteinen torikauppa<br />
torstaisin ja vuodesta 1996 lähtien kesäiset<br />
lauantaitorit ohjelmineen ja kirpputorimyyjineen.<br />
Torille kokoonnutaan tapaamaan tuttuja, katselemaan<br />
esityksiä, kahvittelemaan, nauttimaan<br />
muurinpohjaletuista ja mustasta makkarasta.<br />
Tori on myös yhteiskunnallisen keskustelun<br />
tärkeä foorumi. Vaalitorit ja vuodesta 2008 lähtien<br />
järjestetyt kaupungin tilaisuudet näyttelyineen ja<br />
valtuuston kesäkokouksineen kertovat tästä.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n komea tori toimii mainiosti mitä erilaisimpien<br />
tapahtumien, myös suurten megatapahtumien<br />
näyttämönä ja turistien vetonaulana. Avara tori toimii<br />
vaikkapa juhlallisena sotilasvalatilaisuuden paikkana<br />
tai palvelee rallikansan äänekästä kokoontumista.<br />
Loppukesän taideviikon ”Hörhiäisten” aikaan tori<br />
täyttyy monenlaisista esityksistä, myyntikojuista, olut- ja<br />
viiniteltoista.<br />
Valtakunnallisesti tunnettu tapahtuma <strong>Kankaanpää</strong>stä<br />
vielä puuttuu. Voisiko sellaiseksi muodostua<br />
viihde taiteilija Arttu Viskarin syksyllä 2022 ideoima<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n Tori -tapahtuma?<br />
Isot tapahtumat levittäytyivät myös Torikadun kävelyalueille | Wanhan ajan markkinat saivat tori-isännänkin<br />
ylpeänä esittelemään Zetoriaan | Kansainvälisten vieraiden esityksiä. Kuvat vuodelta 2008.<br />
108 I VIIVA
Sahdin MM-kisat oheistapahtumineen vuonna 2009.<br />
Sotilasvalatilaisuus täytti koko torin vuonna 2010.<br />
Suomi Areena keskustelu 2015. | Korsutöpinä lavalla 2011. | Taideopiskelijoiden ja VPK:n performanssi 2012.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 109
Vilskettä ensimmäisillä Vauhdin festivaaleilla kesällä 2015. Maija Anttila.<br />
Lähestyvät vaalit näkyvät aina myös torilla. Sekä puolueiden sanoma että makkaratarjoilu saavat kansan liikkeelle.<br />
Kuvassa keväinen vaalitori huhtikuussa 2019. Maija Anttila.<br />
Kaupunginvaltuusto piti kesäkuun 2022 kokouksensa torilla. Estradilla kaupunginsihteeri Anna Vanhahonko, kaupunginjohtaja Mika<br />
Hatanpää, kaupunginvaltuuston pj. Jari Koskela ja puhujapöntössä kaupunginhallituksen pj. Mikko Uusitalo. Kuvat Martti Tikka.<br />
110 I VIIVA
Tori jatkuvan mielenkiinnon<br />
kohteena<br />
Muutokset julkisessa tilassa, kaupunkilaisten yhteisillä<br />
alueilla herättävät tunteita. Huolimatta tavoitteiden<br />
yksimielisyydestä suunnitteluvaiheessa alkoi toteutuksen<br />
valmistuttua äänekäs kritiikki kohdistuen lähinnä<br />
liikennejärjestelyihin. Autolla olisi tullut edelleen<br />
päästä liikerakennusten ovien eteen ja liikenteen<br />
hidasteita, kivipollareita vaadittiin poistettaviksi.<br />
Kansalaispalautteen vuoksi perustettiin luottamushenkilöistä<br />
ja viranhaltijoista koostuva torialueen kehittämistyöryhmä,<br />
joka pohti muutostarpeita vuosina<br />
2015-16, minkä jälkeen tekninen toimiala on vienyt<br />
asiaa eteenpäin. Jonkinlainen rauha lienee saavutettu<br />
kun osa pollareista on poistettu ja ajoneuvoliikenteen<br />
sujuvuutta on lisätty. Jalankulun etuoikeudesta ei<br />
kuitenkaan ole tingitty, vaan alue on liikennemerkein<br />
osoitettu pihakaduksi. Esiintymislavan paikka<br />
on vakiintunut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti<br />
torin luoteiskulmaan. Toistaiseksi käytössä<br />
on siirrettävä lava, joka tuodaan kesäksi paikalle.<br />
Torin ilmettä on piristetty värikkäin kukkaruukuin ja<br />
kävelyalueelle ajamista estää nyt pollarien ohella<br />
hauska lammaslauma.<br />
Keskustelu torista ja muista julkisista tiloista jatkuu,<br />
maailma muuttuu ja uudet sukupolvet tekevät omat<br />
ratkaisunsa. Tartutaanko Uusi Kaupunki -kollektiivin<br />
työpajoissa 2014 syntyneeseen AOR Arkkitehtien<br />
visioon (vrt. s. 137) vai toteutetaanko joskus hurja<br />
idea koko torialueen kattamisesta?<br />
Värikkäät kukkaruukut ovat piristäneet torialuetta kesästä 2018 lähtien. | Kuvanveistäjä, muotoilija Merja Haapalan betoniset<br />
lampaat ovat hillinneet autoilua kävelyalueella vuodesta 2021 lähtien. Kuvat Maija Anttila. | Juhannustori 2022. Kuva Martti Tikka.<br />
VIIVA I 111
Kilpailun voittaneen ehdotuksen Aqua Sacra piirros hautausmaasta sitä ympäröivine asuinalueineen, A-konsultit<br />
arkkitehtitoimisto ja Ympäristötoimisto Oy. Kärjenpellon asuinalue sai asemakaavoitusvaiheessa kuitenkin erilaisen ratkaisun,<br />
kun näin tiivistä asutusrakennetta ei tarvittu, vrt. luku 5.3.<br />
5.2. Uusi hautausmaa<br />
arkkitehtikilpailun tuloksena<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n yleiskaavatyön yhteydessä vv.<br />
1988–92 oli etsitty aluetta uutta hautausmaata<br />
varten. Etäälle keskustasta varattua aluetta ei<br />
kuitenkaan haluttu toteuttaa ja neuvoteltuaan<br />
kaupungin kanssa seurakunta hankki omistukseensa<br />
alueita kirkon läheisyydestä. Yleiskaavassa<br />
alue oli varattu pienkerrostaloille, joten<br />
hautausmaan sijoittaminen alueelle edellytti koko<br />
suurosa-alueen kaavallista tarkastelua. Kaupunki ja<br />
seurakunta päätyivät yhdessä suunnittelukilpailun<br />
järjestämiseen saadakseen vaihtoehtoisia, luovia<br />
ratkaisuja kaavoituksen ja hautausmaasuunnittelun<br />
pohjaksi.<br />
Uuden hautausmaan ja sen ympäristön suunnittelukilpailu<br />
järjestettiin vuonna 1994 kutsukilpailuna<br />
kolmelle arkkitehtitoimistolle. Kilpailualueen<br />
laajuus oli 75 ha ja siitä tuli tarkemmin tutkia<br />
noin 30 ha:n alue kirkolta Kelankaareen ja<br />
Kirnukalliolle asti. Kilpailun voitti A-konsultit<br />
arkkitehtitoimisto yhdessä maisemasuunnittelusta<br />
vastaavan Ympäristötoimisto Oy:n kanssa Aqua<br />
Sacra -ehdotuksellaan.<br />
Voittaneen ehdotuksen vahvuuksina pidettiin<br />
hautausmaan osalta mm. seuraavia:<br />
Hautausmaalle saapuminen on suunniteltu kauniisti<br />
etuaukion kautta. Hautaussaattueet kulkevat kaartelevaa<br />
Via Sacraa, ’pyhää polkua’, joka yhdistää<br />
toisiinsa vainajien ja elävien piirit, pyhät ja julkiset<br />
alueet. Alueen tilallinen jäsentely korostaa kirkon<br />
asemaa maisemassa. Kirkko nähdään ilmavan,<br />
avoimen nurmikentän taustana. Hautausmaalle on<br />
annettu selkeä kokonaishahmo ja se on erotettu<br />
ympäröivistä asuinalueista taitavasti penkereellä ja<br />
vihervyöhykkeellä. Arkkuhaudat on sijoitettu kauniiksi<br />
kaareksi maastoltaan niille parhaiten sopivalle<br />
alueelle. Ehdotus sisältää uusia ajatuksia hautaustavoista,<br />
kuten kalliohautaus ja vaikuttavat ”paasikivet”.<br />
Kasvillisuusvyöhykkeet on kauniisti harkittu.<br />
112 I VIIVA
Maiseman kauniin ryhdikästä jäsentelyä.<br />
Hautausmaan toteuttamiseen päästiin 2000-luvun<br />
alussa yksityiskohtaisen suunnittelun sekä<br />
monenlaisten päätösten ja sopimusten jälkeen.<br />
Maapoliittiset ja kaavoitukselliset ratkaisut seurakunnan<br />
ja kaupungin kesken sujuivat hyvin - olihan niille<br />
luotu vahva pohja ja yhteinen tahtotila suunnittelukilpailun<br />
valmistelun ja toteuttamisen yhteydessä. Uusi<br />
hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 2006 eli 12<br />
vuotta suunnittelukilpailun järjestämisen jälkeen.<br />
Hautausmaan keskialueelle suunnitellut ”paasikivet”<br />
Piirrokset Lars Barnö.<br />
Suunnitelmaan sisältyi myös ajatus kappelista,<br />
jota ei ainakaan toistaiseksi olla toteuttamassa.<br />
Piirros Hasse Hägerström.<br />
Hautausmaan asemakaavan havainnekuva.<br />
Asemakaavoitus ja hautausmaan<br />
yksityiskohtainen suunnittelu etenivät rinta<br />
rinnan. Hautausmaalle varatusta alueesta on<br />
rakennettu noin puolet.<br />
VIIVA I 113
114 I VIIVA<br />
Hautausmaan etuaukio Kirkkokadun varrella<br />
kirkkoa vastapäätä on vaikuttava. Sisäänkäyntejä<br />
hautausmaalle on kaksi, ’Via Sacra’<br />
hautajaissaattueita varten ja ’Via Profana’<br />
huoltotietä ja paikoitusaluetta varten.<br />
Kuvat Maija Anttila.
Via Sacra on uuden hautausmaan kohokohta.<br />
Muistolehdon rauhaa. | Uurnahautakumpuja kirkon läheisyydessä.<br />
VIIVA I 115
Pientaloalueita<br />
Kärjenpellon pientaloalue.<br />
Martti Tikka.<br />
5.3. Kaupunkirakenne tiivistyy 2000-luvulla<br />
Pientalorakentaminen jatkui keskustan alueella<br />
vilkkaana 2000–10 -luvuilla ja vastaavasti edellisinä<br />
vuosikymmeninä vallinnut paine hajarakentamiseen<br />
väheni. Yleiskaavallisen ohjauksen ja kaupungin<br />
aktiivisen maapolitiikan ansiosta keskustan alueelle<br />
kaavoitetut uudet pientaloalueet tiivistivät kaupunkirakennetta<br />
sijoittuen olevien alueiden keskelle tai<br />
niiden välittömäksi jatkeeksi.<br />
Kärjenpellon pientaloalue rakentui melko ripeästi<br />
2000-luvun alkuvuosina. Sen rungon muodostavat<br />
kaksi kaarevaa katualuetta, Kelankaari ja Myllykaari.<br />
Katujen kaartuminen mahdollistaa vaihtelevat katunäkymät.<br />
Onnistunut toteutus edellyttää rakennusten<br />
sijoituksen tarkkaa ohjaamista sekä kaavoituksen ja<br />
rakennusvalvonnan yhteispeliä.<br />
Kaivolan alue täydentää Järventaustan alueen<br />
pientaloalueita. Sen talvikuvat sivulla 116 osoittavat,<br />
että punatiilenkin käyttöä kannattaa edelleen suosia,<br />
vaikka painopiste on selvästi siirtynyt vaaleisiin<br />
julkisivuihin.<br />
Käpylän uusin alue kaupunginosan keskellä saatiin<br />
viimein käyttöön 2010-luvulla, kun liito-oravien<br />
kanssa oli päästy sopimukseen reviireistä. Vaalea<br />
linja jatkuu ja puutalojen rakentaminen on yleistynyt.<br />
Harja- ja pulpettikattojen sekä niiden yhdistelmien<br />
suosio on taattu.<br />
Vauhtiin pääsi myös Pitkämäen alueen rakentuminen,<br />
josta seuraavassa luvussa, sekä<br />
Makkaramäen alueen täydentäminen järvinäköalatontteineen.<br />
Rakentamista ohjaamalla on tavanomaisetkin<br />
talot eri alueilla saatu muodostamaan<br />
tasokasta kaupunki kuvaa.<br />
Rivitaloja on syntynyt keskimäärin yksi kohde<br />
vuosittain, laajimpana yhtenäisenä kohteena<br />
Kangasmoisionkadun varren alue vuosina<br />
2005–16. Kerrostaloja rakennetaan enää harvakseltaan,<br />
2000-luvun puolella niitä on rakennettu<br />
vain kolme. Huomionarvoista on, että lähes kaikki<br />
uudisrakentaminen on solahtanut kaupunkirakenteen<br />
sisään.<br />
116 I VIIVA
Myllykaaren 1 ½-kerroksisia puutaloja. Maija Anttila.<br />
Kuvapari Kelankaaren rakennuksista puiston ja kadun puolilta kuvattuina.<br />
Asuinrakennukset reunustavat puistoa ja autotallien päädyt rajaavat katutilaa. Maija Anttila.<br />
Kelankaaren sisäkaarteen<br />
rakennukset ovat<br />
punatiiltä ja ulkokaarteen<br />
vaaleita puutaloja.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 117
Kaivolan aluetta talvella. Maija Anttila.<br />
Käpylän uutta pientaloaluetta. Maija Anttila.<br />
118 I VIIVA
Kangasmoisionkadun rivitaloalueen ilmakuva kertoo, että asemakaavan tavoitteellisesta rakenteesta<br />
on jonkin verran poikettu toteutuksen vv. 2005–16 loppuvaiheessa. Lopputulos on kuitenkin<br />
miellyttävä yhtenäisten materiaalien ja talotyyppien ansiosta. Martti Tikka.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
Asunto Oy <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
Pielankallio 2015–17<br />
Käpylän uudella alueella.<br />
Rakennusmestari Jukka Tutti.<br />
Maija Anttila.<br />
VIIVA I 119
Omakotitaloja<br />
Rakennusmestari Jukka Tutti on jättänyt<br />
laadukkaan jälkensä kaupungin pientaloalueille.<br />
Hän on suunnitellut lähes 400 pientaloa<br />
<strong>Kankaanpää</strong>hän ja lähiympäristöön.<br />
Tässä esimerkkejä 2000–2010 -luvuilta.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
Omakotitalo Löytökorpi, 2006.<br />
Omakotitalo Lanne, 2006.<br />
Omakotitalo Karttunen, 2008.<br />
Omakotitalo Karinsalo, 2018.<br />
120 I VIIVA
Omakotitalo Yliluoma, 2009. Arkkitehti Tapani Tommila.<br />
Omakotitalo Peltola, 2019. Rakennusarkkitehti Virve Rosberg. Omakotitalo Lähteenkorva, 2009.<br />
Rakennussuunnittelu Tuulikki Marjamäki.<br />
VIIVA I 121
Kerrostaloja<br />
Asunto Oy <strong>Kankaanpää</strong>n Kalliolinna 2006 ja Asunto Oy<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n Keskustorni 2013. Arkkitehtitoimisto Küttner Ky.<br />
122 I VIIVA<br />
Asunto Oy <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
Ruokojärvenhovi 2011.<br />
Arkkitehtitoimisto Küttner Ky.<br />
Kuvat Maija Anttila.
VIIVA I 123
Uusi <strong>Kankaanpää</strong> – Kulttuurikampusvisio 2014<br />
– Studio Puisto Arkkitehdit Oy<br />
124 I VIIVA
UUTTA<br />
KAUPUNKIA KOHTI<br />
Vain muutos on pysyvää. Yhdyskuntasuunnittelu on Suomessa aina uusien,<br />
enenevässä määrin globaalien haasteiden edessä. Kaupunkisuunnittelulla<br />
ja arkkitehtuurilla on merkittävä rooli ratkaistaessa tulevaisuuden<br />
ongelmia.<br />
Vaatimus ekologisesti kestävästä rakentamisesta alkoi levitä jo 1970-luvun<br />
öljykriisin jälkeen. Siitä lähtien ovat kestävä kehitys, energiatehokkuus<br />
ja ilmastovastuullisuus olleet esillä, mutta vasta tietoisuus ilmaston<br />
muutoksen vääjäämättömyydestä on herättänyt toimimaan. Toisaalta,<br />
koska muutos on jo käynnissä, tulee kaupunkisuunnittelussa varautua siihen ja ottaa<br />
huomioon muun muassa sään ääri-ilmiöt.<br />
Digitalisaation myötä syntyvässä älykaupungissa ovat liikkuminen, infrastruktuuri,<br />
rakennukset, palvelut ja älykodit laitteineen säädeltävissä itseohjautuvasti tai etäältä.<br />
Millaisia ovat vaikkapa automatisoidun liikkumisen tai robotiikan aiheuttamat vaikutukset<br />
fyysiseen ympäristöön?<br />
Maailmanlaajuiset pandemiat tulevat toistumaan. Nyt jo lähes kolme vuotta riehunut<br />
koronapandemia on aiheuttanut ennalta arvaamattomia muutoksia ihmisten käyttäytymiseen;<br />
liikkumiseen, kokoontumisiin, etätyön lisääntymiseen jne. Kaupungistu misen<br />
megatrendiä tuskin pandemiatkaan pysäyttävät, hidastavat ehkä hieman. Vaan kuka tietää?<br />
Voisiko ilmassa olla aineksia pikkukaupunkien uuteen tulemiseen?<br />
Kirjan viimeisessä luvussa sivutaan ylläkuvattuja aiheita; miten <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunkisuunnittelussa<br />
on viritelty keskustelua tulevaisuuden haasteista ja miten pikkukaupunkimme<br />
voisi identiteettiään edelleen vahvistamalla pärjätä paikkojen välisessä kilpailussa.<br />
Kaupungilla on vahva brändi ”Äly, taide ja hyvinvointi asuvat meillä”. Paikallinen energiayhtiö<br />
on kehityksen kärjessä älykkäillä innovaatioillaan. <strong>Kankaanpää</strong> on valtakunnallisesti<br />
tunnettu taide- ja arkkitehtuurikaupunki. Hyvinvointiin on panostettu palveluja kehittämällä<br />
ja erityisesti huolehtimalla julkisten rakennusten ajanmukaisuudesta mittavalla<br />
perus korjausohjelmalla.<br />
Uudistuakseen kaupunki tarvitsee visioita ja unelmia, katsomista jokapäiväisten haasteiden<br />
yli. Siitäkin tässä luvussa muutama sananen.<br />
2000–2010 -luvut<br />
6<br />
VIIVA I 125
6.1. Ekologista suunnittelua<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki osallistui vuosina<br />
2008–2012 Kestävä yhdyskunta -teknologiaohjelmaan<br />
kolmella Tekes-rahoitteisella projektilla:<br />
1. Energiatehokas Pitkämäki 2008<br />
2. Vähäenergisen kaupunki- ja liikkumismallin<br />
kehittäminen yleiskaavatyössä, - mallin pohjaksi<br />
toteutettiin liikkumistapakysely 2010<br />
3. Valtakunnallisessa EcoDrive -hankkeessa<br />
2008–2012 mukana osahankkeilla:<br />
Näiden kautta syntyi keskustelua ja avauksia rakennetun<br />
ympäristön osuudesta ja mahdollisuuksista<br />
kantaa vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin Ilmasto-ohjelma vuosille<br />
2017–2025 on hyväksytty kaupunginvaltuustossa.<br />
Keväällä 2022 ilmestyi <strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin<br />
ilmastouutiset, jossa on hyviä esimerkkejä kaupungin<br />
ilmasto- ja energiapolitiikasta.<br />
• Pitkämäen lämmitystapavaihtoehdot (VTT)<br />
• VTT:n analyysimalli em. liikkumistapakyselyyn<br />
• Kävelyyn ja pyöräilyyn houkutteleva<br />
ympäristötaidekilpailu taidekoululaisille 2010<br />
Energiatehokas Pitkämäki<br />
Pitkämäen asuinaluetta suunniteltiin kaavarunkotasolla<br />
jo 1990-luvulla, mikä käy ilmi Taajamien<br />
osayleiskaavasta 1992 (sivu 60, kuvan oikea yläkulma).<br />
Alue jäi kuitenkin odottamaan, kun lähempää<br />
keskustaa saatiin käyttöön muita alueita tuloksellisen<br />
maapolitiikan ansiosta.<br />
Pitkämäen ensimmäisen osa-alueen asemakaavoituksessa<br />
2000-luvulla oltiin ajan hermolla.<br />
Kaupunki sai vuonna 2008 Tekesiltä 50<br />
% rahoituksen hankkeeseen, jolla luotiin<br />
yhteiskunnallisen ohjauksen 3-vaiheinen malli kohti<br />
rakentamisen energiatehokkuutta:<br />
1. Asemakaava määrää suuret linjat, kuten tonttien<br />
suuntautumisen, rakennusten sijoituksen ja<br />
pihojen avautumisen.<br />
2. Rakentamistapaohjeisiin sisällytetään myös<br />
energiatehokkuutta koskevia määräyksiä.<br />
3. Lisäksi kootaan rakentajia ja asukkaita palveleva<br />
laaja tieto- ja suosituspaketti.<br />
Tehtävä annettiin alueen kaavarungon suunnitelleille<br />
A-konsulteille, arkkitehdeille Ann-Mari Lindgren ja<br />
Staffan Lodenius.<br />
126 I VIIVA
Pitkämäen 1. osa-alueen<br />
asemakaavan 2008<br />
havainnekuva.<br />
Arkkitehtitoimisto A-Konsultit.<br />
Toteutunutta Pitkämäkeä, Kakkospesän ja Kolmospesän rakennuksia. Alueen kadunnimet on valittu kaupungille<br />
tärkeän pesäpallopelin sanastosta. Rakennusmateriaalina suositaan puuta. Maija Anttila.<br />
Pitkämäen kaavoitusratkaisuilla pyrittiin energiatehokkuuteen.<br />
Rakennukset edellytettiin sijoitettaviksi<br />
siten, että pihat avautuvat lounaaseen ja ikkunapinta-alasta<br />
75 % suunnataan kaakon ja lännen välille.<br />
Ekologisten periaatteiden lisäksi suunnittelussa<br />
pyrittiin muun muassa yhteisöllisyyden edistämiseen.<br />
Katualueiden yhteyteen osoitetuille paikoille osoitettiin<br />
mahdollisuus yhteisten toimintojen sijoitukselle.<br />
Tontteja luovutettaessa edellytettiin sitoutumista<br />
aikansa parhaisiin ekorakentamista koskeviin tietoihin<br />
ja käytäntöihin pohjautuviin rakentamistapaohjeisiin.<br />
Niiden mukaan vuoteen 2012 asti tavoitteena oli matalaenergiatason<br />
rakennus ja vuodesta 2012 eteenpäin<br />
passiivienergiataso. Rakennusmateriaalina suosittiin<br />
puuta. Rakennukset tuli varustaa vesikiertoisella<br />
lattialämmityksellä ja jokaiseen rakennukseen tuli<br />
toteuttaa vähintään yksi puulla toimiva varaava tulisija.<br />
Ohjeet kuvastavat aikansa ajattelua ja vaatisivat<br />
jatkuvaa päivitystä teknologian kehittyessä ja energiatehokkuuden<br />
valtakunnallisen sääntelyn lisääntyessä.<br />
VIIVA I 127
Yleiskaavan uudistaminen<br />
vv. 2008–2017<br />
Kun <strong>Kankaanpää</strong>n taajamien yleiskaava vuodelta<br />
1992 alkoi vaatia tarkistamista, teki kaupunginhallitus<br />
3.3.2008 päätöksen ensimmäisen<br />
oikeusvaikutteisen osayleiskaavan laadinnasta<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n keskustaan ja lähikyliin. Työn<br />
keskeistä antia olivat monialainen työskentely<br />
ja yhteinen prosessi. Työskentelyä vetämään<br />
valittiin DI Maritta Vuorenpää kaupungin omien<br />
asiantuntijoiden avuksi.<br />
Tavoitteiden asettelu ja vetovastuu haluttiin pitää<br />
kaupungin omissa käsissä. Laadintaprosessi<br />
rakennettiin korostetun vuorovaikutteiseksi, jotta<br />
kaupunkiympäristö voitaisiin tuntea omaksi.<br />
Alkuvaiheessa kesällä 2008 jalkauduttiin torille<br />
esittelemään asiaa ja keräämään mielipiteitä.<br />
Kaupunkilaiskyselyä jatkettiin nettisivuilla. Kysely<br />
kaupunkilaisille tuotti 146 vastausta. Työtä jatkettiin<br />
aloitusseminaarissa ja kaupunkihautomoissa.<br />
Yleiskaavasuunnittelun tavoitteeksi kirjattiin<br />
luoda <strong>Kankaanpää</strong>n keskustasta lähialueineen<br />
toimiva, viihtyisä, turvallinen ja vetovoimainen<br />
kokonaisuus. Erityistä huomiota tuli kiinnittää<br />
toimintojen saavutettavuuteen ja kaupunkikuvan<br />
ilmeeseen. Tavoitteeksi asetettiin keskustan<br />
yhdyskuntarakenteen tiivistäminen entisestään<br />
ja kevyen liikenteen laatukäytävien kehittäminen<br />
siten, että lyhyet etäisyydet ja kiinnostavat reitit<br />
tukevat kevyttä liikennettä liikkumismuotona.<br />
”Osayleiskaava tukee tavoitetta ehjästä ja<br />
energiatehokkaasta kaupunkirakenteesta, mikä<br />
antaa kaupunkilaisille mahdollisuuden tehdä<br />
vastuullisia valintoja niin töissä kuin vapaaajallakin.<br />
Suunnitelma vastaa ilmastonmuutoksen<br />
haasteisiin luomalla lähtökohdat vähäenergisen<br />
kaupunkiympäristön toteuttamiselle.”<br />
Lauantaitoritapahtumassa 23.8.2008 esiteltiin telttanäyttelyssä yleiskaavatyön perusteita ja tavoitteita<br />
sekä tarjottiin kahvia. Mukana oli kaupungin johtoryhmä. Tämän jälkeen kaupunki onkin esittäytynyt<br />
torilla vuosittain, viime vuosina pitäen siellä kesäkuisen valtuuston kokouksen. Maija Anttila.<br />
128 I VIIVA
Yleiskaavatyön aloitusseminaarin 23.9.2008 avasi kaupunginjohtaja Paavo Karttunen. | Tilaisuus keräsi 60 osallistujaa.<br />
Aloitusseminaarin yhteydessä järjestettiin tulevaisuuslaboratoriot. Kuvissa (vas.) aluearkkitehti Ilmari Mattila, Petri ja<br />
Antti Kulmala, Irmeli Elomaa, Maire Karjalainen | Sirkka Riitahuhta, Mira Manninen, Minna Marjamäki, Aini Lähteenmäki.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 129
Kaupunkihautomotyöskentelyä 2008, vas. Ilmari Mattila, Ilpo Möttönen ja DI Maritta Vuorenpää, joka toimi<br />
yleiskaavan prosessivastaavana. | Pohjois-Satakunnan aluearkkitehtina toiminut Ilmari Mattila valittiin vuonna 2012<br />
kaupunginarkkitehdiksi Maija Anttilan jäädessä eläkkeelle. Yleiskaavaa ehdittiin pitkään tehdä yhdessä. Maija Anttila.<br />
Syksyllä 2009 täydennettiin kaupungin viranhaltijoista<br />
koostunutta yleiskaavatyöryhmää valitsemalla<br />
johtavaksi konsultiksi Eriksson Arkkitehdit Oy,<br />
pääsuunnittelijana arkkitehti Arja Sippola.<br />
Taustaselvityksiä laativat mm Trafix Oy; <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kaupungin meluselvitys, Tuomas Santasalo Ky;<br />
Kaupan palveluverkkoselvitys, Gaia Consulting<br />
Oy; Vaarallisten aineiden käsittelyn ja kuljetuksen<br />
riskikartoitus, AIRIX Ympäristö Oy; Luontoselvitys ja<br />
Lievealueiden viemäröintiselvitys.<br />
Yleiskaavatyön rinnalla toteutettiin Tekesin rahoittama<br />
hanke ”Vähäenergisen kaupunki- ja liikkumismallin<br />
kehittäminen yleiskaavatyössä”. Loppuraportin<br />
laati Trafix Oy yhteistyössä VTT:n, Gaia Consulting<br />
Oy:n ja Eriksson Arkkitehdit Oy:n kanssa.<br />
Aineistojen pohjalta laadittiin kolme vaihtoehtoista rakennemallia<br />
kaavoituksen jatkotyön pohjaksi. Malleja<br />
esiteltiin ja vertailtiin Aito kaupunki -seminaarissa<br />
ja työpajoissa 10.12.2009. Asukaspäiviä järjestettiin<br />
eri alueilla. Mallien pohjalta työstettiin optimoitu<br />
kaupunkirakennemalli, jonka sisältämät kehittämisen<br />
kohteet olivat sitten pohjana varsinaisen yleiskaavan<br />
laadinnalle.<br />
Optimoitu kaupunkirakennemalli<br />
osoittaa yhdyskunta<br />
rakenteen<br />
tiivistämisalueen/2km<br />
säteellä keskustasta<br />
sekä mm kehitettävät<br />
palvelualueet, energiatehokkaan<br />
liikkumisen<br />
laatukäytävät/kevyen<br />
liikenteen pääreitit,<br />
ajoneuvo liikenteen ja kevyen<br />
liikenteen yhteystarpeet,<br />
tärkeät viheryhteydet ja<br />
maltillisesti kehitettävät<br />
kyläalueet. Eriksson<br />
Arkkitehdit Oy 2010.<br />
130 I VIIVA
Alustavasta kaavaluonnoksesta järjestettiin kaupunkihautomopäivä 28.4.2010. Etualalla vas. Kalevi Salmijärvi ja<br />
oik. PoSan terveysvalvonnan johtaja Laura Juhantalo. | Kaavaluonnoksen äärellä vas. kaupungingeodeetti Elisa Laine.<br />
Luottamushenkilöiden Markku Suomisen ja Kauko Jussilan välissä Eriksson Arkkitehtien Arja Sippola. Maija Anttila.<br />
Yleiskaavassa luotu <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kolmen kehän malli sisältää hyvän<br />
lähtökohdan kaupunkibrändin<br />
kehittämiselle.<br />
• jalankulkijoiden Taidekehä<br />
(punainen)<br />
• kevyenliikenteen Keskustakehä<br />
(sininen)<br />
• retkeilijöiden Ulkoilukehä<br />
(vihreä)<br />
Kullakin kehällä voisi tuoda<br />
esiin sille ominaisten paikkojen<br />
verkostoa: Taiteen ohella<br />
arkkitehtuuria , kulttuurihistoriaa,<br />
luonnonympäristöä, maiseman<br />
kohokohtia.<br />
Osayleiskaava hyväksyttiin valtuustossa 12.11.2012 ja<br />
uudelleen valitusten ja tarkistusten jälkeen 7.12.2015.<br />
Lainvoiman kaava sai 20.2.2017. Monipuoliseen<br />
aineistoon voi tutustua kaupungin nettisivuilla<br />
kohdassa ”Keskustan osayleiskaava 2015, lainvoimainen<br />
2017”.<br />
Yleiskaavan laadinta ennakoi kaupungin<br />
tulevaa brändiä: Äly, taide ja hyvinvointi asuvat<br />
meillä. Laajat ja analyyttiset selvitykset palvelevat<br />
älykkään, energiatehokkaan ja elinvoimaisen<br />
kaupungin rakentumista.<br />
VIIVA I 131
6.2. Visioita tulevaisuuteen<br />
Väite, että ”pöytälaatikkoon ei kannata suunnitella”<br />
ei välttämättä pidä paikkaansa. Visioiva<br />
ote on kaupunkisuunnittelussa tärkeä ja unelmia<br />
kohti voidaan edetä pienin askelin. Kaupunki ei<br />
ole koskaan valmis ja väkilukuaan menettävässä<br />
kaupungissa luovuutta tarvitaan eritoten.<br />
EU-rahoitus on antanut 1990-luvun puolivälistä<br />
lähtien mahdollisuuksia alueen ja kaupungin<br />
vetovoimaa edistäviin ja usein rakennettuun<br />
ympäristöön liittyviin hankkeisiin.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>ssä on kaupunginarkkitehdin<br />
toimesta hankittu EU-rahoitusta keskustan<br />
kehittämishankkeiden (ks. luvut 4 ja 5.1) ohella<br />
maaseutualueiden kulttuuri ympäristöhankkeisiin,<br />
teollisuusalueiden vetovoiman kehittämiseen<br />
mm ympäristösuunnittelulla, Ruokojärven<br />
maisemanhoito- ja virkistyskäyttösuunnitelmaan<br />
osana vesistön kunnostushanketta tai vaikkapa<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin taidekeskushankkeeseen<br />
(2006–08). Taidekeskushankkeen<br />
tavoitteena oli ”vahvistaa taiteen näkyvyyttä<br />
ja kuvataidekoulutuksen merkitystä Pohjois-<br />
Satakunnan ja <strong>Kankaanpää</strong>n aluekehityksen<br />
strategisena tekijänä”. Hankkeessa koottiin runsas<br />
ideapankki taiteilijoiden työllisyyden, tilakysymysten,<br />
verkostoitumisen, kulttuurimatkailun, taidekokoelmien<br />
hoidon, Taidekehän kehittämisen ja tuotteistamisen<br />
edistämiseksi.<br />
Kaikki hyvätkään ideat eivät yllä toteutukseen asti,<br />
hankkeet päättyvät ja ihmiset häipyvät. Jotain jää<br />
kuitenkin aina elämään ja yhteinen prosessi voi sitä<br />
kautta kantaa hedelmää. ’Pyörää ei kannata aina<br />
keksiä uudelleen’ vaan ehkä jalostaa ja ajanmukaistaa<br />
aiemmin ajateltua.<br />
Pohjois-Satakunnan aluearkkitehtina vv. 1998–2012<br />
toiminut Ilmari Mattila oli visionääri, joka toi hankkeillaan<br />
myös runsaat määrät kehittämisrahaa alueen<br />
kuntiin. Honkajoen, Jämijärven, Karvian, Merikarvian<br />
ja Siikaisten kaavoitus- ja kehittämistehtävien ohella<br />
rakennettiin mm Jämin matkailukeskusta monin<br />
hankkein, syntyi Pesämäen moottoriurheilukeskus<br />
Honkajoelle ja tuulivoimaloiden toteuttaminen Pohjois-<br />
Satakuntaan käynnistyi.<br />
Ilmari Mattila toimi Maija Anttilan jälkeen <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kaupunginarkkitehtina vv. 2012–18, mutta vuodesta<br />
2019 lähtien kaupunginarkkitehdin virka on ollut<br />
toistaiseksi täyttämättä.<br />
Vaihtoehtoja esiin<br />
arkkitehtikilpailuilla<br />
Suunnittelukilpailut ovat oiva keino saada monitahoiseen<br />
suunnittelutehtävään vaihtoehtoisia ratkaisuja<br />
ja löytää niiden joukosta se paras mahdollinen.<br />
Kilpailuita on <strong>Kankaanpää</strong>ssä järjestetty tilanteissa,<br />
joissa kohteella on ollut kaupungin ohella muitakin<br />
intressitahoja (lue maksajia) kuten valtio, seurakunta<br />
tai tiehallinto. Tämän kirjan aiemmissa luvuissa on<br />
kerrottu <strong>Kankaanpää</strong>n virastokeskuksen ja uuden<br />
hautausmaan syntyneen arkkitehdeille suunnattujen<br />
kutsukilpailujen tuloksina. Varhaisempana esimerkkinä<br />
on mainittu urheilu- ja kansanpuistoalueen<br />
suunnittelukilpailu vuonna 1963.<br />
Valtatien 23 ja kantatien 44 liittymäalueen,<br />
”Alaristeen” suunnittelusta järjestettiin 1997<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n Portti -kutsukilpailu. Alueelle oli<br />
tarkoitus toteuttaa Shellin ja Tiepiirin palvelualueet<br />
toiminnallisena ja arkkitehtonisena kokonaisuutena -<br />
osana maisemallista sommitelmaa. Arkkitehtikilpailun<br />
toteuttivat <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki, Oy Shell<br />
Ab, Tielaitoksen Keskushallinto ja Turun tiepiiri.<br />
Kilpailun voitti Arkkitehtuuritoimisto B&M (Bruun &<br />
Murole Oy) maisemallisesti hienolla ehdotuksellaan<br />
”<strong>Kankaanpää</strong>n Kangastus”. Voittaneen ehdotuksen<br />
pohjalta laadittiin vielä yleissuunnitelma hankkeen<br />
toteuttamiseksi. Maailma kuitenkin muuttui, Shell<br />
lopetti investoinnit Suomeen ja hajautettua liittymämallia<br />
kritisoitiin, joten tämä hanke ei toteutunut.<br />
132 I VIIVA
<strong>Kankaanpää</strong>n Portti -kilpailun voittaneen ehdotuksen kuvitusta. Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n liittymä päädyttiin lopulta<br />
toteuttamaan kiertoliittymänä, missä yhteydessä<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n sisääntulo sai komean Valometsäteoksen<br />
Valoa Design/ Roope Siiroisen suunnittelemana.<br />
Liittymän ympäristötaideteos korostaa<br />
hienosti kaupungin keskeistä sisääntuloa.<br />
Alueella on sijaintinsa puolesta edelleen<br />
potentiaalia tulevaisuutta ajatellen. Pyöreät<br />
muodot jäivät kilpailun jäljiltä alueen visioihin<br />
(vrt. yleiskaavan osasuunnitelma).<br />
Valometsä-teoksen pilarit ovat corten-terästä ja viittaavat <strong>Kankaanpää</strong>n vaakunapuuhun mäntyyn.<br />
Valoa Design/ Roope Siiroinen. Kuva Ilmari Mattila | Keskustan osayleiskaavaan liittynyt osasuunnitelma, jonka pyöreät<br />
muodot lienevät saaneen vaikutteita <strong>Kankaanpää</strong>n Portti -kilpailun voittajalta. Havainnekuva Eriksson Arkkitehdit Oy<br />
VIIVA I 133
Mallinnuskuvat museosta entisen kauppaoppilaitoksen tiloihin. Arkkitehdit LSV Oy 2011.<br />
Kulttuuritilat vetonaulaksi<br />
Julkiset rakennukset antavat kaupungeille tärkeän<br />
leimansa - niin <strong>Kankaanpää</strong>ssäkin, jossa julkisten<br />
rakennusten arvokasta rakennusperintöä on<br />
vaalittu ja uudistettu peruskorjauksin ja laajennuksin.<br />
Liikuntatilat, terveyspalvelujen tilat ja koulut<br />
alkavat olla huipussa kunnossa, mutta kunnon<br />
tiloista kulttuurille, museolle, taiteelle, elokuville ja<br />
nuorisolle unelmoidaan edelleen.<br />
Satakunnan ammattikorkeakoulun liiketalouden<br />
lopetettua toimintansa sen tiloja suunniteltiin kaupunginmuseon<br />
käyttöön vuonna 2011. Perusnäyttelystä<br />
laadittiin omat visionsa, toista kerrosta korottamalla<br />
olisi saatu tila vaihtuville näyttelyille ja sisääntulon<br />
korkea aulaa olisi voitu hyödyntää monipuolisesti. Aika<br />
ei kuitenkaan tuolloin eikä myöhemminkään tarkasteltuna<br />
vielä ole ollut kypsä hankkeen toteuttamiselle.<br />
Kulttuurin monitoimitalon paikaksi visioitiin Jämintien<br />
ja Torikadun kulmaa jo Keskustan kaavarungossa<br />
vuonna 1989. Silloin koko entisen sairaalan aluetta<br />
alettiin kutsua kulttuurikortteliksi. Vielä vuoden 2008<br />
asemakaavaan osoitettiin varaus kulttuuritalolle.<br />
Ote ydinkeskustan<br />
asemakaavan<br />
havainnekuvasta vuodelta<br />
2008. Ympäristökeskus,<br />
suunnittelutoimisto.<br />
Kulttuuritalolle varattiin<br />
edelleen paikka Jämintien<br />
ja Torikadun kulmaan.<br />
Sittemmin alue muutettiin<br />
liiketontiksi, joka ei<br />
kuitenkaan ole lähtenyt<br />
rakentumaan.<br />
134 I VIIVA
Resurssipula ja toisaalta halu hyödyntää olevia tiloja<br />
ovat <strong>Kankaanpää</strong>ssä johtaneet siihen, että monumentaalisen<br />
kulttuuritalon tarvetta ei ole vähään<br />
aikaan nähtävissä. On edetty pienten askelten<br />
politiikalla, kun kaupunginkirjastoa on peruskorjattu<br />
ja laajennettu, koulukeskuksen auditorio on<br />
muokattu toimivaksi <strong>Kankaanpää</strong>saliksi ja viimeksi<br />
musiikkiopisto on saanut hienon toimintaympäristön<br />
osana <strong>Kankaanpää</strong>n opistoa, sen päärakennuksessa<br />
”Suomen kauneimpana musiikkiopistona”. Tätä<br />
politiikkaa edustaa myös yllä kuvattu visio museosta<br />
entisiin kauppaoppilaitoksen tiloihin tai vaihtoehtoisesti<br />
entiseen seurakuntakeskukseen.<br />
Niin mukavaa kuin onkin haaveilla vau-arkkitehtuurista,<br />
uudesta taidekaupungin vetonaulasta, saattaa<br />
vielä kiinnostavammaksi muodostua ns. kulttuurikorttelin<br />
täydentämisen polku. Ainakin se olisi ajan<br />
hengen mukainen ja ekologinen ratkaisu. Jo nyt korttelin<br />
vanhoissa rakennuksissa toimii Petäjä-opisto,<br />
nuorisotila, taiteilijoiden työtiloja, Taitokeskus sekä<br />
taideyhdistyksen ylläpitämä <strong>Kankaanpää</strong>n Galleria.<br />
Mitä mahdollisuuksia rakennusten kunnostaminen ja<br />
aluetta täydentävä uudisrakentaminen tarjoaisivat?<br />
Voisiko alueelle syntyä monipuolinen taide-, luonto-,<br />
museo- ja kulttuurikeskus, taidekaupungin houkutteleva<br />
”vanha kaupunki”?<br />
Kulttuuritiloja pohdittaessa ovat aina olleet<br />
vastakkain ideat yhteisistä rakennuksista tai kunkin<br />
toiminnan omista tiloista. Vaikka eri rakennuksiin<br />
sijoittuvalla toiminnoilla menetämme keskittämisen<br />
edut, on tosiasia, että <strong>Kankaanpää</strong>ssä kaikki on<br />
lähellä, olemme yhtä suurta ”kampusta”. Sitä paitsi<br />
teknologian kehitys tulee avuksi pienten yksiköiden<br />
hallinnassa.<br />
Uusi Kaupunki Kollektiivilta<br />
raikkaita ideoita<br />
Uusi Kaupunki Kollektiivi Oy rantautui nuorine<br />
suunnittelijoineen kaupunkiin syksyllä 2014 ja tuotti<br />
kaupunkisuunnittelutyöpajoissa luovia visioita viiteen<br />
kohteeseen <strong>Kankaanpää</strong>ssä. Kaupunginhallitus oli<br />
nimennyt ideoitavat kohteet kaupunginarkkitehti<br />
Ilmari Mattilan esittelystä. Kollektiivi ravisteli perinteisiä<br />
työtapoja ja pyrki tuomaan uusia näkökulmia<br />
kaupungin kehittämiseen. <strong>Kankaanpää</strong>n työpajojen<br />
tulokset yhdessä viiden muun kaupungin tulosten<br />
kanssa esitettiin v. 2015 Yle Teeman tv-sarjassa<br />
Kaupunki uusiksi.<br />
Kaupunkilaiset osallistuivat innolla Uusi Kaupunki Kollektiivin työpajoihin. Yläkuvassa oikealla Studio Puiston arkkitehdit Heikki<br />
Riitahuhta ja Willem van Bolderen. | Alakuvassa vas. Kristiina Peltomaa sekä Kaija ja Matti Antila seuraavat Futudesign Oy:n<br />
Ilkka Airaksen ja Aleksi Niemeläisen työskentelyä ja oik. arkkitehti Aleksi Niemeläinen tv-haastattelussa. Maija Anttila.<br />
VIIVA I 135
Uusi <strong>Kankaanpää</strong> 2014 – Seurakuntakeskus-visio, Futudesign Oy.<br />
Arkkitehtitoimisto Futudesign Oy ideoi entisen<br />
seurakuntakeskuksen alueen uutta käyttöä vuonna<br />
2014 Uusi kaupunki -työpajoissa. Taidemuseokäyttö<br />
ja Keskuskadun varteen ehdotettu laajennus herättivät<br />
ansaittua kiinnostusta.<br />
Studio Puisto Arkkitehdit Oy sai tehtäväkseen<br />
kulttuurikampusvision kehittelyn taidekoulun<br />
yhteyteen. Lennokkaat ideat herättivät ihastusta ja<br />
eri toimintojen sijoittaminen saman katon alle nähtiin<br />
hienona mahdollisuutena.<br />
Uusi Kaupunki -työpajassa luotua<br />
Kulttuurikampuksen ideaa ryhdyttiin viemään<br />
eteenpäin maakunnan kehittämisrahan turvin vuoden<br />
2015 lopulla. Kampusta suunniteltiin kaupungintalon<br />
ja taidekoulun väliselle alueelle. Tavoitteena oli<br />
parantaa ja luoda synergiaa kulttuuripalveluihin<br />
yhdistämällä taidekoulun, kirjaston ja museon<br />
toimintoja. Kampukseen ideoitiin myös muita palveluja<br />
kuten päiväkotia, senioriasumista, liiketiloja,<br />
kahvila/ravintolapalveluita, seurakunnan tiloja. Idea<br />
eri toimintoja yhdistävästä hybridirakennuksesta<br />
oli hieno, mutta sen toteuttaminen ei kuitenkaan<br />
osoittautunut realistiseksi.<br />
Studio Puisto Arkkitehdit Oy laati vuorovaikutteisin<br />
menetelmin esiselvityksen, jossa kampuksen fyysiselle<br />
hahmolle syntyi kaksi vaihtoehtoa. Oheisissa<br />
kuvissa on esillä Kehä-malli, joka valittiin jatkotyön<br />
pohjaksi. Hankkeen idea kuitenkin hajosi pala palalta,<br />
kun kirjastoa laajennettiin nykyisellä paikallaan,<br />
senioritalo ja yksityinen päiväkoti toteutuvat erillisinä<br />
hankkeina ja seurakunta hankki tilat muualta.<br />
Uusi <strong>Kankaanpää</strong> 2014 – Kulttuurikampusvisio, Studio Puisto Arkkitehdit Oy. Ks. kuva myös sivulla 124 luvun alussa.<br />
136 I VIIVA
Kulttuurikampus-esiselvitys 2015, Studio Puisto Arkkitehdit Oy.<br />
Uusi Kaupunki Kollektiivin työpajoissa AOR-<br />
Arkkitehdit Oy toivat jo toteutetun toriuudistuksen<br />
jatkoksi uutta ajattelua. Ideoitu torikatos<br />
tarjoaisi torille tavoiteltua uutta ilmettä ja uusia<br />
käyttömahdollisuuksista.<br />
Keskustelu torialueesta, kivijalkaliikkeiden ja torikaupan<br />
elinvoimasta sekä keskustan vetovoimasta<br />
jatkuu varmasti. Torissa on potentiaalia ja seuraavan<br />
uudistuksen tehtävänä saattaakin olla tämän keskeisen<br />
kaupunkitilan nostaminen täysin uudelle tasolle.<br />
Uusi <strong>Kankaanpää</strong> 2014 – Torivisio,<br />
Aarti Ollila Ristola Arkkitehdit Oy.<br />
VIIVA I 137
Niinisalon varuskunnan muonituskeskus<br />
2001. Arkkitehtitoimisto CJN Oy.<br />
Kuvat Maija Anttila<br />
6.3. Arkkitehtuuria ja taidetta<br />
uudella vuosituhannella<br />
Mittavan julkisen uudisrakentamisen aika oli ohi<br />
2000-luvulle tultaessa ja tilalle tulivat peruskorjauskohteet.<br />
<strong>Kankaanpää</strong> on onnistunut välttymään<br />
tälle ajalle ominaiselta <strong>modernin</strong> rakennuskannan<br />
purkamiselta ja pystynyt säilyttämään keskeiset<br />
julkiset rakennuksensa peruskorjaamalla niitä ajan<br />
vaatimuksia vastaaviksi. Mittavia kohteita ovat olleet<br />
koulukeskuksen, Keskustan koulun, pääterveysaseman<br />
ja liikuntakeskuksen vaiheittaiset peruskorjausja<br />
laajennushankkeet.<br />
Hyviä esimerkkejä uudisrakennuksistakin löytyy muiden<br />
julkisyhteisöjen taholla toteutetuista kohteista<br />
vuosituhannen alusta. Niinisalon varuskunta-alueelle<br />
valmistui vuonna 2001 uusi muonituskeskus<br />
Arkkitehtitoimisto CJN (Castren, Jauhiainen, Nuuttila)<br />
Oy:n suunnittelemana. Rakennus täydentää hienosti<br />
aluesuunnitelmaa sijoittuen paraatiaukion reunaan,<br />
jota toisilla sivuilla rajaavat lamellikasarmin pääty ja<br />
vastapäätä urheilutalo.<br />
Seurakunnan leirikeskuksesta järjestetyn kilpailun<br />
voitti 1980-luvulla Arkkitehtitoimisto Küttner Ky ja<br />
pääosa kohteesta toteutettiin tuolloin laadukkaana<br />
punatiilirakentamisena. Hirsirakenteinen leirikirkko<br />
otettiin kuitenkin käyttöön vasta vuonna 2000.<br />
Yksityinen palvelurakentaminen valtasi alaa 2000-luvulla.<br />
Julkisten palvelujen yksityistämisen myötä<br />
<strong>Kankaanpää</strong>hän on rakennettu useita hoivakoteja ja<br />
yksityinen päiväkoti.<br />
Myös liikerakentaminen on ollut vilkasta ja<br />
uudet marketit on pystytty onnistuneesti sijoittamaan<br />
olevan kaupunkirakenteen yhteyteen.<br />
Asemakaavallinen ohjaus on tuottanut tuttua<br />
punatiilirakentamista - ei vau-arkkitehtuuria - mutta<br />
laadukasta arkirakentamista.<br />
Taidekehä on myös täydentynyt edelleen sekä<br />
prosenttitaideperiaatteen soveltamisen myötä että<br />
monirahoitteisina yhteishankkeina.<br />
138 I VIIVA
Niinisalon varuskunnan<br />
muonituskeskus 2001.<br />
Arkkitehtitoimisto CJN<br />
(Castren, Jauhiainen,<br />
Nuuttila) Oy.<br />
VIIVA I 139
140 I VIIVA<br />
Hakoniemen leirikeskus, seurakunnan<br />
leirikirkko 2000. Päärakennus (kuva alla)<br />
ja majoitusrakennukset valmistuivat jo<br />
vuonna 1983. Arkkitehtitoimisto Küttner ky.<br />
Kuvat Maija Anttila.
VIIVA I 141
Peruskorjauksia | laajennuksia<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n koulukeskus valmistui vuonna<br />
1977 suunnittelijana Oy Kaupunkisuunnittelu Ab /<br />
arkkitehti Arno Savela. Tasakatto on myöhemmin<br />
vaihdettu aumakatoksi ja julkisivuelementtejä on<br />
uusittu. Viimeisin peruskorjaus toteutui vaiheittain<br />
vuosina 2013–14 suunnittelijana Kirsti Sivén & Asko<br />
Takala Arkkitehdit Oy. Maija Anttila.<br />
Koulukeskuksen auditoriota<br />
oheistiloineen laajennettiin<br />
ja sali varustettiin toimivaksi<br />
<strong>Kankaanpää</strong>saliksi.<br />
Tapani Alapeltola.<br />
142 I VIIVA
Peruskorjauksen yhteydessä koulun<br />
sisätilat saivat lasisiin väliseiniin<br />
kalligrafiataidetta <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
taidekoulusta valmistuneen Riitta<br />
Harjusen lopputyönä. Aulaan<br />
avautuvan teoksen yhteyteen on<br />
ikuistettu kaikkien lukuvuonna 2010–11<br />
opiskelleiden etunimet. Muiden<br />
kalligrafiateosten viestit koottiin eri<br />
oppiaineiden opettajilta.<br />
VIIVA I 143
Kaupunginkirjaston peruskorjaus ja laajennus 2018. Kirsti Sivén & Asko Takala Arkkitehdit Oy.<br />
Etuaukion veistos on Lauri Räikkeen Kaverukset. Martti Tikka.<br />
Rakennuksen pihatiloissa näkyy kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttösen kädenjälki. Maija Anttila.<br />
144 I VIIVA
Keskustan koulun peruskorjaus ja laajennus 2016. Laajennusosaan sijoittui luokkatilojen ohella<br />
moderni laitoskeittiö ja avara ruokailutila. Arsatek Oy. Kuva vas. Maija Anttila, oik. Martti Tikka.<br />
Liikuntakeskuksen mittava kolmivaiheinen peruskorjaus ja laajennus valmistui kesällä 2022.<br />
Arkkitehtuuritoimisto ARKTES Oy. Kuva Martti Tikka.<br />
VIIVA I 145
Punatiilirakentaminen jatkuu<br />
Palvelukoti Attendo Tapalankallio 2013. Arkkitehtitoimisto Laaksonen Wiren Oy.<br />
Attendo Mäntykalliokoti 2018. WasaPlan Oy. | Kultakankaan asumispalvelut 2015. Arkkitehtuuritoimisto Vihanto & Co.<br />
146 I VIIVA
Norlandia Päiväkoti Havu<br />
2018. Insinööritoimisto<br />
Tilatek Oy, RA Nina<br />
Laitila. Rakennuksen<br />
päädyssä on Ilona Talan<br />
reliefi Flame of life.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 147
S-market 2012. Punatiiltä<br />
on käytetty kaupungin<br />
sisääntulon, Laviantien puolella,<br />
ratkaisuna tässä vivahteikas<br />
elementtijulkisivu.<br />
Arkkitehti Kaj Nordman.<br />
Halpa-Hallin (Arkman Oy, 2008) ja S-marketin liikerakennuksia liikennejärjestelyineen suunniteltiin<br />
samaan aikaan. Asemakaavassa edellytettiin laajan paikoituskentän jäsentelyä puurivein.<br />
Arkkitehti Kaj Nordmanin ratkaisu, corten-teräksestä valmistetut rakenteet toimivat marketalueella<br />
vaikuttavana arkkitehtonisena elementtinä.<br />
148 I VIIVA
S-marketin pylväsrakenteet toimivat myös valaisinpylväinä ja köynnöskasvien tukena.<br />
Clothing+ toimistorakennus 2011. Tehtaankadun varteen toivottiin lisää punatiilirakentamista.<br />
Julkisivu corten-teräksestä sopii mainiosti joukkoon. Insinööritoimisto Tilatek Oy.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 149
Taidekehä täydentyy<br />
Kasvan suuremmaksi. Ensio Härkönen ja Talvikki Lehtinen, 2016.<br />
Teos toteutettiin Keskustan koulun peruskorjauksen yhteydessä osin OKM:n prosenttitaideavustuksen turvin.<br />
Teoksen ympäristön suunnittelusta vastasi kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen.<br />
Kukkiva maa. Heini Riitahuhta ja Keskustan<br />
koulun oppilaat, 2020.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n Taideyhdistys ry:n hanke toteutui<br />
yhteisöllisenä prosessina vuosien 2018–20 aikana.<br />
Rahoitus koottiin lukuisista lähteistä.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
150 I VIIVA
Oopperan käärme. Pertti Mäkinen, Reijo Paavilainen, Ossi Somma, 2020.<br />
Teos oli toteutettu Töölönlahden rantapuistoon Helsingin ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki<br />
vuonna 2000. Taiteilijoiden omistukseen jäänyt veistos siirrettiin <strong>Kankaanpää</strong>hän taideyhdistyksen<br />
talkoilla ja Leader-rahoituksella, kun Helsingin kaupunki ei lunastanut veistosta.<br />
Puumerkkitiilimuuri. Yhteisöllinen<br />
teos, 2006, 2016, 2021, 2022.<br />
Yhteisöllisen tiilimuurin<br />
idea on Liisa Juhantalon ja<br />
teos on pääosin toteutettu<br />
taideyhdistyksen/ Maija<br />
Anttilan junailemina hankkeina.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>läiset mestarimuurarit<br />
ovat Keijo Kerolan johdolla<br />
mahdollistaneet 36 metriä pitkän<br />
muurin synnyn. Talkootyöllä<br />
muuriin on sommiteltu noin 1500<br />
”puumerkkiä”.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
VIIVA I 151
Toistot. Henri Ijäs, 2021.<br />
Pääterveysaseman laajennus valmistui vuonna 2020<br />
suunnittelijana Motiivi Oy, Jorma Keskikiikonen. Laajennuksen<br />
edustalle toteutettiin prosenttiperiaatetta noudattaen<br />
kutsukilpailun voittanut teos Toistot. Teoksen teräksiset muodot<br />
toistavat venyttelyliikkeitä tekevän ihmisen kehon muotoja.<br />
Teoksen idea avautuu tarkalleen määritellyistä kohdista, mikä<br />
mahdollistaa oivalluksen ja löytämisen ilon.<br />
Tervehdys. Anna Kallio, 2021.<br />
Pääterveysaseman peruskorjaukseen liittyen<br />
järjestettiin SAMK <strong>Kankaanpää</strong> taidekoulun<br />
opiskelijoille kilpailu taideteokseksi massiivisen<br />
ilmanvaihtokonehuoneen kylkeen. Voittaneen<br />
teoksen ääniaalloista voi lukea: Terve <strong>Kankaanpää</strong>.<br />
Pikkuapollo. Kirsi Kaulanen, 2022.<br />
Liikuntakeskuksen uuden<br />
sisäänkäynnin yhteyteen sijoitettu<br />
teos valittiin kutsukilpailun<br />
perusteella ja toteutukseen saatiin<br />
OKM:n prosenttitaideavustus.<br />
Kuvat Maija Anttila.<br />
152 I VIIVA
VIIVA I 153
<strong>Viiva</strong>n voimalla kaupungin kuva<br />
piirtyy ja muuttuu<br />
– kaupunkisuunnittelua viidellä vuosikymmenellä<br />
VIIVA-näyttelyn ja -julkaisun tarjoama katsaus <strong>Kankaanpää</strong>n reilun puolen vuosisadan<br />
kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen vaiheisiin hämmentää. Pienen yhdyskunnan<br />
esittelyn kautta näyttäytyvät Suomen kaavahistorian kaikki tärkeät vaiheet – selkeämmin<br />
tunnistettavissa kuin tarkasteltaessa isompaa kaupunkiseutua, missä haasteiden mittakaava ja<br />
monikerroksellisuus sekä erilaiset ruuhkautumisilmiöt helposti hämärtävät tarinan perusjuonta.<br />
Pikkukaupungissa erottuvat yhteiskunnalliset käänteet pelkistetymmin, kuten myös yksittäisten<br />
toimijoiden roolit ja vastuut. Huomaa esimerkiksi, että juuri pienempään tai keskisuureen<br />
kaupunkiin kaupunginarkkitehdin – taikka kaupungininsinöörin, kaupungingeodeetin tai<br />
kaupunginpuutarhurin –toimenkuva istuu parhaiten. Isommissa organisaatiot ja järjestelmät<br />
hallitsevat.<br />
154 I VIIVA
Opi lukemaan kaupunkia ja sen viivoja! Kun uudella – tai omalla tutulla – paikkakunnalla liikkuu, kannattaa kiivetä<br />
vesi- tai näköalatorniin ja katsoa eri suuntiin – kohti keskustaa, kohti ympäröivää maaseutua. Miten kaupunki<br />
on asettunut suurmaisemaan – suhteessa topografiaan ja vesistöihin? Missä kulkevat päätiet ja rautatiet? Miten<br />
kaupunki sijoittuu suhteessa elinkeinoihin – maatalouteen, teollisuuteen, palveluihin? Missä ovat kaupungin<br />
keskipiste, maamerkit, ”portit”? Missä kirkot torneineen, koulut ja urheiluhallit kenttineen? Minkälaisia asuinalueita<br />
ja asuntotyyppejä on rakennettu eri aikoina ja eri paikoilla? Näkyvätkö kaavoitusperiaatteet katuverkkoineen ja<br />
rakentamistehokkuuksineen kaupunkikuvassa? Kun oman lähiympäristön pystyy hahmottamaan, on hauskaa<br />
verrata siihen muita kaupunkeja, joissa satut kulkemaan. Kuvat Kaupungin suunnittelutoimiston kuvakokoelma 2010.<br />
Onko koolla väliä?<br />
Pikkukaupunkeja on monen kokoisia – kyse ei ole vain dimensiosta. Pikkukaupunki on ns.<br />
15 minuutin kaupunki, jollaiseksi suurkaupunkikin pyrkii: kaikki tärkeimmät paikat ja palvelut,<br />
tapahtumat ja ystävät ovat saavutettavissa vartissa. Emeritusprofessori Kimmo Lapintie kiteytti<br />
periaatetta jäähyväisluennollaan 30.9.2022: ”täydennysrakentamisella pyritään estämään<br />
asuinalueiden segregoituminen ja kehittämään kaupunginosia itsenäisesti pikkukaupunkeina<br />
kaupungin sisällä”. Ja sattuneista syistä kuningas Charles III:n rakennuttama ”perinnekaupunki”<br />
Poundbury on taas laajan mielenkiinnon ja arvioinnin kohteena.<br />
Pikkukaupunki on yhteisöllinen ja turvallinen: tuttavuuksia on ja niitä muodostuu. Pikkukaupunki<br />
on pittoreski ja viihtyisä: se koostuu tunnistettavista julkisista tiloista ja yksilöllisistä<br />
VIIVA I 155
akennuksista. Pikkukaupunki on toimiva ja ekotehokas: liikkumisessa pärjää hyvin jalkaisin,<br />
pyöräillen tai sähköisiä laitteita käyttäen, eikä se mukava autonkäyttökään kohtuuttomia<br />
matkamääriä tuota.<br />
Toki pikkukaupungilla on nurjemmatkin puolensa: maineikas arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija<br />
Lars Sonck arvioi Ateneum-lehdessä 1901 syypääksi pikkukaupungissa rehottavaan juoppouteen<br />
viivoittimella piirrettyjen ympäristöjen ankeutta. Pienellä paikkakunnalla palvelujen ja tapahtumien<br />
tarjonta on toki rajallinen, mutta nykyisin on koko maailma tarjolla verkon välityksellä.<br />
Kaupunkisuunnittelussa pikkukaupunki on ollut puutarhakaupunkiaatteen (Garden City Movement)<br />
ja voimakkaan jälleenrakentamiskauden modernististen yhdyskuntien (New Towns Movement)<br />
tavoiteltu malli. Muutaman kymmenen tuhannen asukkaan yhdyskunta on koettu ihanteelliseksi<br />
suunnittelukohteeksi: riittävän iso, jotta välttämättömät toiminnot ja palvelut saadaan järjestetty<br />
monimuotoiseksi rakennetuksi ympäristöksi, ja samalla riittävän pieni, jotta suunnittelijan silmä ja<br />
kynä pystyisi tavoittamaan hämyisätkin nurkat ja aikakerrostumat.<br />
Onko kaupungin suunnittelu mahdollista?<br />
Onko kaupunki artefakti vai organismi, asujaimistonsa kollektiivisesti ja suunnitellusti rakentama<br />
vai luonnontieteellisten lakien tapaan orgaanisesti syntynyt, kasvava ja muuntuva? Kuten niin usein<br />
vastaus sekä-että osuu paremmin kuin joko-tai.<br />
Kaupunkisuunnittelun käytänteet ja työkalut muuttuvat ajan myötä – sen huomaa VIIVA-julkaisusta.<br />
Millenniumin jälkeen asukkaiden järjestelmällinen osallistaminen on esimerkki muuttuneista<br />
menettelyistä, tietojen kattava digitalisointi teknisestä kehityksestä. Kumpikin ilmiö sisältää lukuisia<br />
osanäkökulmia, joista toiset moninkertaistavat ja pitkittävät prosesseja, toiset taas yksinkertaistavat<br />
ja nopeuttavat niitä. Mutta suuri linja pysyy samana: kaupunkiympäristön tilallisen ja toiminnallisen<br />
määrätietoisen ja kunnianhimoisen ohjauksen tarve on ajasta riippumaton. Muuttumaton piirre on<br />
sekin, että suunnittelevan arkkitehdin suhteeseen kohteeseensa – rakennukseen, kaupunkiin,<br />
maisemaan, ympäristökohteeseen, käyttöesineeseen – sisältyy tai soisi sisältyvän tärkeänä<br />
ulottuvuutena intohimo eli syvä tutustumisen ja sisäistämisen, tulkitsemisen ja luomisen halu.<br />
Kaupunkia ei – onneksi – voi suunnitella tiettyyn ”valmiiseen” asuun, vaan tehtävänä on ohjata ja<br />
tukea yhdyskunnan ja ympäristön muuntumista toivottuun suuntaan. Toki ympäristön osa-alueita<br />
ja -tekijöitä suunnitellaan ja toteutetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti ja siinä piilee joskus syväkin<br />
sudenkuoppa: epäjatkuvuus ja disharmonia kokonaiskuvaa tarkasteltaessa. Jo tämänkaltaisen<br />
riitasointuisuuden välttämiseksi tarvitaan aktiivisen kaupunginarkkitehdin suhteellisuudentajua.<br />
Arkkitehdin ja kaupunkisuunnittelijan työn luonteeseen kuuluu se, että suunnitelmista huomattava<br />
määrä jää toteuttamatta. Se voi toisinaan olla turhauttavaa, mutta toisaalta rohkeat visiot ja lukuisat<br />
vaihtoehdot ovat keskeinen osa työprosessista. Niiden jäljet ja varjot saattavat hyvinkin piillä<br />
toteutuvan ympäristön perustuksissa tai yksityiskohdissa.<br />
Konsultille pitkäaikainen ja monivaiheinen yhteistyö kunnan kanssa mahdollistaa erittäin<br />
arvokkaan ja antoisan toimintaympäristön, mutta nykyiset hankintakäytänteet eivät sitä suosi.<br />
156 I VIIVA
Itselläni erityisen tärkeiksi kankaanpääläistöiksi lasken kolmelta vuosikymmeneltä neljä,<br />
keskenään varsin erityyppistä: keskustan kaavarunko korttelisuunnitelmineen, uusi hautausmaa<br />
osaksi elävää kaupunkia, Katseet <strong>Kankaanpää</strong>hän! ja Taidekehä sekä Ekologinen Pitkämäki<br />
toteutushankkeineen. Yhteistä suunnittelutehtäville on niiden läpivieminen yhdessä monen eri alan<br />
asiantuntijan ja toimijan kanssa, niin oman tiimin kuin tilaajaporukan osalta.<br />
Millainen on kaupungin elämänviiva?<br />
<strong>Viiva</strong> on keskeinen työ- ja viestintäväline kaavan laatijalle; käsin piirretty viiva tuntuu oman<br />
sukupolveni arkkitehdille läheisemmältä kuin algoritmin tuottama. Viivoja on monenlaisia, ja niillä<br />
on kaavan laatimisessa tarkat käyttötavat ja merkitykset.<br />
Pisteen jälkeen viiva on ensimmäisenä, pinta toisena ja tila kolmantena ulottuvuuksien sarjassa,<br />
josta kaupunki ja sen kuva rakentuu. Neljäntenä on aika, aika sisältää muutoksen ja muutoksen<br />
hallinta tarkoittaa suunnittelua. Mukana on myös viides, metafyysinen dimensio – sisällöllinen<br />
merkitys, kuten paikan tai kaupungin identiteetti, mutta erityisempänä esimerkiksi hautausmaan<br />
suunnittelussa muodostuva pyhä maa.<br />
Kevättalvella julkaistiin Suomen uusi, järjestyksessä toinen, arkkitehtuuripoliittinen ohjelma APOLI<br />
2022, josta lyhyt poiminta: ”Arkkitehtuurin kädenjälki” kuvaa arvoa, joka hyvällä rakennetulla<br />
ympäristöllä on siinä eläville ihmisille ja muille eliölajeille. Kädenjäljestä voidaan tunnistaa<br />
elämänviiva. Ihmiskäden elämänviivan sanotaan kertovan elinvoimasta, fyysisestä kunnosta ja<br />
yleistä tilaa sekä ennustavan suuria elämänmuutoksia ja risteävien ihmiskohtaloiden määrää. Tätä<br />
voidaan hyvin soveltaa kaupungin tilan arviointiin.<br />
Lukekaamme siis kaupunkia ja sen viivoja, ja nauttikaamme niiden antimista. Ja vaalikaamme ja<br />
kehittäkäämme kaupunkia – yhdessä!<br />
Horisontissa pelon vai toivon kaupunkimaisemat?<br />
VIIVA-näyttelyn ja -julkaisun valmistelun ja toteuttamisen aika osui rajujen kriisien sarjaan.<br />
Uutiskuvissa kaupunkeja pommitetaan hajalle tai tyhjennetään asukkaista. Niitä halkovat joet<br />
tulvivat tai kuivuvat. Esikaupungeissa väkivalta rehottaa, tai kurjuus. Samaan aikaan toisaalla,<br />
medioiden viihdesivustoilla, vallitsee ylellisyys, yltäkylläisyys ja välinpitämättömyys. Kaksoisviestintä<br />
pyrkii hämärtämään totuuden, tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvoja.<br />
Väistämättä kaupunkien ylläpito, kehittäminen ja suunnittelu on näissä oloissa joutunut uudelleen<br />
arvioinnin kohteeksi niin globaalilla kuin paikallisella tasolla.<br />
Miltä tulevaisuuden kaupunki mahtaa näyttä? Utopioista tai dystopioista tuttuja piirteitäkö? Uskon<br />
silti, että varsin tutulta. Kun antiikin kaupunkikatuja kävelee, vaikkapa Pompeijissa, tutuiltahan ne<br />
näyttävät. Vita brevis, urbs longa – elämä lyhyt, kaupunki pitkä(-ikäinen), kuten taidekin. Huima<br />
ajatus, että kaavoittajan nyt piirtämä viiva saattaa näkyä ympäristössä vielä vuosituhannen päässä.<br />
Staffan Lodenius, arkkitehti SAFA, emeritusprofessori<br />
VIIVA I 157
Reiman konttorin modernia tunnelmaa<br />
vuonna 2015, jolloin rakennuksen<br />
purkamista suunniteltiin. Reiman<br />
tehdasrakennukset suunnitteli 1970-luvun<br />
alussa arkkitehti Timo Penttilä, yksi<br />
Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista<br />
arkkitehdeista, joka teki elämäntyönsä<br />
<strong>arkkitehtuurin</strong> professorina Wienissä.<br />
Liisa Nummelin.<br />
Huoltovapaus,<br />
<strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong> paradoksi<br />
Aina 1960-luvulle saakka talot tehtiin rakennuspaikalla ja lähinnä raaka-aineista - kivestä<br />
ja puusta. Yksinkertaiset rakennusmateriaalit mahdollistivat huollon ja rakennusosien<br />
uusimisen. Rakennukset olivat helpon huollettavuutensa ja korjattavuutensa myötä<br />
tavallaan ikuisia. Huoltoa ei kuitenkaan sopinut unohtaa! Se oli rakennuksen omistajan ainainen<br />
taakka.<br />
Perinteisestä rakentamisesta huoltovapauteen<br />
Uusi aika vapautti meidät vuosikorjausten ja jatkuvan uurastamisen taakasta! Toisen maailmansodan<br />
jälkeen vähitellen syntynyt teollinen rakentaminen toi tullessaan keksinnöt, tuotteet<br />
rakentamiseen – ja helpomman elämän. Paikalla rakentamisesta siirryttiin esivalmistukseen.<br />
Rakentajista tuli enenevässä määrin asentajia, jotka kokoavat talot tehdasvalmisteisista osista<br />
ja viimeistelevät ne alati uusiutuvilla ja koostumukseltaan muuttuvilla tuotteilla, joita ei ole<br />
ajateltukaan huollettaviksi. Luotiin huoltovapauden ajatus. Se tarkoitti myös vähittäistä huoltajien eli<br />
talonmiesten, rakennuksia ylläpitävien korjausryhmien ja kokonaisten ammatti kuntien katoamista.<br />
Nyt olemme jo pitkään eläneet 1960-luvulta lähtien syntyneen teollisen rakentamisen sadonkorjuun<br />
aikaa. Helppous ja huoltovapaus ovat lyhentäneet rakennusten elinkaarta ja saaneet<br />
aikaiseksi massiivisen purkamisen. Kokonaisia ajallisia kerrostumia ja kaupungistuneeseen<br />
yhteiskuntaan leimallisesti liittyneitä rakennustyyppejä katoaa jälkiä jättämättä. Sisäilma ongelmien<br />
158 I VIIVA
jäljiltä tasakattoisia peruskouluja ei monilla paikkakunnilla ole enää lainkaan jäljellä, vaikka niitä<br />
kaupungistumisen kaudella rakennettiin todella paljon. Säilyneidenkin rakennusten ominaispiirteet<br />
ovat myöhemmät korjaukset usein hävittäneet, kun menneiden vuosikymmenten tuotteita ei enää<br />
ole saatavissa, eikä materiaaleja ole pystytty huoltamaan.<br />
Purkaa vai korjata<br />
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja enää rakennusten purkamiseen ei suhtauduta yhtä kevyesti<br />
kuin menneinä vuosikymmeninä. Modernista arkkitehtuurista on tullut osa rakennus perintöämme.<br />
Toisaalta arvokkaita materiaaleja ei enää ole varaa ajaa kaatopaikalle tai käyttää vain maantäytteenä.<br />
Valtioneuvosto hyväksyi Suomen uuden arkkitehtuuripoliittisen ohjelman (APOLI), Kohti<br />
kestävää arkkitehtuuria, vuoden 2022 alussa. Jo ohjelman nimi kertoo suunnan muutoksesta,<br />
joka rakennetun ympäristön kehittämisessä on omaksuttu niin Suomessa kuin kansain välisestikin.<br />
Ohjelman keskiössä on rakennetun ympäristön ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen<br />
kestävyys.<br />
Jo vuotta ennen uutta arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa valmistui myös ympäristöministeriön<br />
tilaama ja Tampereen yliopiston sekä VTT:n toteuttama selvitys Purkaa vai korjata? Siinä<br />
etsittiin vastauksia kysymykseen kannattaako olemassa oleva rakennus korjata – vai purkaa<br />
pois ja rakentaa tilalle uusi? Vaihtoehtoja tarkasteltiin erityisesti hiilijalanjälkivaikutusten ja<br />
elinkaarikustannusten näkökulmista. Kaikissa tutkituissa tapauksissa peruskorjaus osoittautui<br />
purkamista edullisemmaksi – niin taloudellisessa kuin ekologisessakin mielessä. Mikäli rakennus jää<br />
pois alkuperäisestä käytöstään, sille kannattaa aina etsiä uutta käyttöä ennemmin kuin purkaa pois.<br />
Myös sisäilmaongelmaiseksi todetusta rakennuksesta on sekä ilmastovaikutusten näkökulmasta<br />
että taloudellisessa mielessä järkevää hyödyntää vähintäänkin betoni- tai tiilirunko ja uusia vain<br />
vaurioituneet osat. Näkökulmaa olisikin syytä vaihtaa suhteessa purkamiseen etenkin kunnissa ja<br />
muissa julkisyhteisöissä. Korjata yleensä kannattaa, vaikka korjausaste olisi korkeakin!<br />
Ihmisen mittaista ympäristöä<br />
Suomessa ei ole varmasti yhtään kuntaa, jota <strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong> korjausongelmat eivät<br />
olisi koetelleet. Niiltä ei ole säästynyt myöskään laatuarkkitehtuuriin leimautunut <strong>Kankaanpää</strong>n<br />
kaupunki. Muutamia modernismiin liittyneitä suojelukiistoja on käyty viimeisten vuosien aikana (mm.<br />
seurakuntakeskus sekä Reima johtajan talo ja konttori). Onneksi useimmissa tapauksissa lopputulos<br />
on ollut hyvä ja <strong>Kankaanpää</strong>n modernismi on edelleen vahva ja tunnistettava ilmiö.<br />
Vähintään muutamien vuosikymmenten ikä on muovannut rakennetusta ympäristöstä osan<br />
kaupunkilaisten omakseen kokemaa elämänympäristöä. Ajallinen kerroksisuus luo viihtyisyyttä<br />
ja parantaa elinympäristön laatua. <strong>Kankaanpää</strong>ssä on edelleen paljon käyttämätöntä poten tiaalia<br />
vetovoimaisen elinympäristön luomiseen. Omaleimaisuutta kannattaa hyödyntää. Kankaan päässä<br />
vanhan ei tarvitse tarkoittaa keskiaikaista, eikä edes 1800-lukua. Kaupunkihan on itsekin nuori.<br />
Viehättävän alueen ja kerroksisen rakennuskannan antamia mahdollisuuksia ei kannata hukata<br />
kattavalla uudistamisella!<br />
Liisa Nummelin,<br />
FM, rakennustutkija, Satakunnan Museo vv. 1990–2022<br />
VIIVA I 159
Kirjallisuutta<br />
Anttila, Maija (2008). Taidekehän tarina. <strong>Kankaanpää</strong>n kulttuurinen ja fyysinen<br />
muutos taidekaupungiksi diskurssien valossa. Väitöskirja. Teknillinen korkeakoulu,<br />
Insinööritieteiden ja <strong>arkkitehtuurin</strong> tiedekunta, Arkkitehtuurin laitos, Yhdyskunta- ja<br />
kaupunkisuunnittelu. Arkkitehtuurin tutkimuksia 2008/33, Espoo.<br />
Arkkitehti -lehdet:<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n koulukeskus. Oy Kaupunkisuunnittelu Ab, Arno Savela. Arkkitehti 3, 1978<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n virastokeskus. Sinikka Kouvo ja Erkki Partanen, Arkkitehtuuritoimisto<br />
Kouvo & Partanen. Arkkitehti 2/3, 1994.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n taidekoulu. Arkkitehtuuritoimisto Kouvo & Partanen. Arkkitehti 5/6, 1995.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>, kaupunki luonnostaan (1990). <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>, luovien ihmisten kehä (2006). <strong>Kankaanpää</strong>n kaupunki.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n Joulu -lehdet vuodesta 1965 lähtien, <strong>Kankaanpää</strong> Seura.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupunginkirjaston kotiseutukokoelma.<br />
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin nettisivut<br />
Kemppi, Vuokko (2012). Satakunnan modernia arkkitehtuuria. Satakunnan<br />
arkkitehtuurikartasto. SAFA ry, Satakunnan arkkitehdit.<br />
Perähuhta Minna, Joutsalmi Sinikka, Ahoniemi Anu, toim. (2001). Paluulippu.<br />
Kulttuurihistoriallisesti merkittävien asema-alueiden uusi käyttö. Tampereen teknillinen<br />
korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Yhdyskuntasuunnittelun laitos, Tampere.<br />
Rautio, Pessi. <strong>Kankaanpää</strong>, Suomen ainoa taidekaupunki. Taide 5, 2015.<br />
Satakunnan taidetoimikunta (2012). Kauas katse kantaa. Satakunnan arkkitehtuuripolitiikka.<br />
Ympäristöministeriö (1997). <strong>Kankaanpää</strong>n kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö<br />
127. Ympäristöministeriö, Alueidenkäytön osasto, Helsinki.<br />
Ympäristöministeriö (2021). Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset,<br />
elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:9, Helsinki.<br />
Valtioneuvosto (2022). Kohti kestävää arkkitehtuuria. Suomen arkkitehtuuripoliittinen<br />
ohjelma 2022–2035. Valtioneuvoston julkaisuja 2022/1, Helsinki.<br />
160 I VIIVA
<strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin 50-vuotisjuhlavuosi 2022 antoi kipinän<br />
tähän juhlakirjaan. Kaupunginmuseossa oli vv. 2020–22<br />
esillä VIIVA, suunniteltu <strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong> <strong>Kankaanpää</strong><br />
-näyttely, johon kerätty aineisto antoi hyvän pohjan julkaisulle.<br />
Kirja valottaa <strong>Kankaanpää</strong>n kehitystarinaa traditio naalisesta suutaripitäjästä<br />
moderniksi, palkituksi ja tunnustetuksi taide kaupungiksi.<br />
Millaisten vaiheiden kautta kaupungin fyysinen ympäristö on saanut<br />
nykyisen muotonsa? Millaista suunnittelun ammattitaitoa, päättäjien<br />
tahtotilaa ja koko kaupunki yhteisön osallisuutta on tarvittu?<br />
Yhdyskuntasuunnittelun erilaiset käytänteet – siitä lähtien kun<br />
yhdys kuntia yleensä alettiin suunnitella – ovat kaikki olleet läsnä<br />
Kankaan pään suunnittelun historiassa. Pienessä kaupungissa eri<br />
vaiheet on myös helppo hahmottaa ja niiden vaikutukset tunnistaa.<br />
Siksi <strong>Kankaanpää</strong>n kaupungin kehitys- ja kasvu tarina on kertomisen<br />
arvoinen paitsi kaupungin itsensä myös yleisemmältä kannalta.<br />
<strong>Kankaanpää</strong> on tunnettu <strong>modernin</strong> <strong>arkkitehtuurin</strong> ja taiteen kaupunkina.<br />
Aikakausittain jäsennelty kirja havainnollistaa tyylilajien muutoksen,<br />
mutta näyttää myös kaupungille tyypillisen tiiliarkki tehtuurin<br />
ja kaupunkitaiteen jatkumon.<br />
50-vuotias kaupunkimme on oman ilmeensä löytänyt pikkukaupunki,<br />
jolla on edellytykset kasvaa mittaansa suuremmaksi. Tartu ihmeessä<br />
kirjaan, oletpa sitten kaupunkilainen, satunnainen vierailija, suunnittelun<br />
ammattilainen tai yleensä kaupunki suunnittelusta, arkkitehtuurista<br />
ja taiteesta kiinnostunut.
Change language