lapsen hyvää arkea rakentamassa - Peruspalvelukuntayhtymä Kallio

LAPSEN HYVÄÄ ARKEA RAKENTAMASSA 

Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden 

Pohjois-Pohjanmaan osahanke 

Lapsen hyvä arki-hanke 

2009-2011

LAPSEN HYVÄÄ ARKEA RAKENTAMASSA 

Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden 

Pohjois-Pohjanmaan osahanke 

Lapsen hyvä arki-hanke 2009-2011 

Aira Vähärautio (toim.) 

Oulun yliopisto 

Oulu 2011

Julkaisija: Lapsen hyvä arki-hanke 

Pohjoisen alueen Kaste (PaKaste) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke 

Lapsen hyvä arki-hanke 2009-2011 

PL 2000, 90014 OULUN YLIOPISTO 

puh. 08 553 3619 

UNIPRINT � Suomen yliopistopaino Oy 

PL 8 200 

90014 OULUN YLIOPISTO

SISÄLTÖ 

LUKIJALLE 

1. ESIPUHEET 

Lapsen hyvää arkea rakentamassa 7 

Anna-Maija Puroila 

Lapsen hyvä arki-hankkeen merkitys lapsiperhepalveluiden kehittämiselle peruspalvelukuntayhtymä 

Kalliossa 7 

Marja Ranta-Nilkku 

Kohti monitoimijaisia lapsi- ja perhepalveluja peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 8 

Heleena Talala 

Lapsen hyvä arki - hankkeen merkitys lapsiperhepalvelujen kehittämiselle Koillismaalla 9 

Aini Naumanen 

��- kehittämistyö Posiolla 10 

Saara Kuusela 

�� kehittämistyö Taivalkoskella 11 

Kirsi Alatalo 

2. NÄIN SEN TEIMME 

2.1 Lapsen hyvä arki-hanke 12 

Aira Vähärautio 

2.2 Pysyvän kehittämisrakenteen juurella � kehittämistyö Kallion ja Selänteen 

peruspalvelukuntayhtymissä 20 

Kirsi Anttila 

2.3 Kehittämistyö Koillismaan kairoilla 32 

Anu Määttä 

2.4 �� kehittämistyön arviointia ja jatkohaasteita 42 


3. MONIAMMATILLISET JA MONITOIMIJAISET LAPSIPERHEPALVELUIDEN PROSESSIT 

3.1 "Tämä oli kehittävä prosessi" - Yhteistyöosaamisen kehittäminen koulutuksen avulla 51 

Hilkka Honkanen ja Arja Veijola 

3.2 Perhekeskusmallin rakentuminen Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymissä 56 

Kirsi Anttila 

3.3 Tukea vertaisille � vertaisryhmätoiminta peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 58 

Eeva Aulakoski ja Marja-Leena Lehtomäki 

3.4 Koillismaan pilotti - 4-vuotistarkastuksen mallinnus ja siihen liittyvä yhteistyö 62 

Sirkka-Liisa Hyrkäs ja Päivi Kovanen 

3

3.5 Esiopetuksen siirtymävaiheen prosessit ja lapsen kasvuympäristöt 

3.5.1 Esiopetukseen siirtyminen lapsen ja kasvuympäristöjen vastavuoroisina muutos- ja 

sopeutumisprosesseina 64 

Hannele Karikoski 

3.5.2 Tiedonsiirron kehittäminen esiopetukseen tulevista lapsista � Sievin pilotti 66 

Ulla Hietamäki ja Kristiina Korpi 

3.6 Verkostojen rakentamista 

3.6.1 Huolitiimin rakentuminen Taivalkoskella 68 

Birgitta Ojala 

3.6.2 Lastensuojelun avohuollon perhetyön suunnitelma ja arviointi Posiolla 70 

Sari Ylisirniö 

3.6.3 Perheretki seurakunnan ja sosiaalityön yhteistyönä 71 

Hilppa Lampila 

3.6.4 Kuusamon seurakunnan ja lapsiperheiden kotipalvelun yhteistyö 71 

Riitta Saapunki 

Moniammatillinen perhetyö � runo 72 

Marianne Tyni 

4. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT KEHITTÄMISTYÖN KESKIÖSSÄ 

4.1 Varhaiskasvatussuunnitelmat � lapsen hoidon, kasvun ja oppimisen perusta 73 

Paula Loukkola 

4.2 Vasusta arjen käytännöiksi peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 76 

Sari Suhonen 

4.3 Pienen karhun kierros � Kuusamon lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma 78 

Anu Määttä 

4.4 Vasu-työ Taivalkoskella 81 

Hanna Suutari 

4.5 Vasu-prosessit peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 82 

Minna Hattunen 

5. VARHAISKASVATUKSEN PEDAGOGINEN JOHTAMINEN 

5.1 Varhaiskasvatuksen johtamista vahvistamassa 84 

Sanna Parrila 

5.2 Laadukkaasti pedagogista johtamista kehittämällä Kalliossa 88 

Helena Häivälä ja Kati Mäki 

5.3 Vuosikello - pedagogisen johtamisen suunnitelma Kuusamossa 90 

Jaana Ronkainen 

5.4 Häiriöpäiväkirjoista leikkiympäristöihin � Rukan pilotti 91 

Eeva Raunio ja Sanna Nevala 

4

5.5 Mukana varhaiskasvatuksen johtaminen � koulutuksessa Taivalkoskelta 93 

Hanna Suutari 

5.6 Muutoksen tuulien puhalteluja Posion päivähoidossa � Pedagogisen ohjauksen 

prosessikuvausta 96 

Eija Helisten 

Ohjaajien reilu oppivuosi � olennaisuuden oivaltaminen � runo 97 

Tarja Vuorela 

6. KASVATUSKUMPPANUUTTA RAKENTAMASSA 

6.1 Kasvatuskumppanuuden rakentuminen Lapsen hyvä arki � hankkeen toiminta-alueilla 98 

Anu Määttä 

6.2 Kasvatuskumppanuutta rakentamassa tuhansien tarinoiden pitäjässä Taivalkoskella 102 

Sirpa Kinnunen ja Ulla Väisänen 

6.3 Kumppanuudesta lasten ja perheiden palveluissa 103 

Heidi Kokko-Martiskainen ja Elsa Koivuranta 

6.4 Yhdessä eteenpäin peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 104 

Anu Sippola, Sirpa Lipponen, Niina Jokikuona, ja Virpi Halonen 

6.5 Kasvatuskumppanuuden kehittyminen peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 106 

Ulla-Maija Miettilä ja Katja Kosonen 

Kasvatuskumppanuuskoulutus - räppi a`la Posio 106 

Raili Varanka ja Outi Mustonen 

7. VARHAISEN TUEN MENETELMÄT � KOKEMUKSIA JA KOKEILUJA 

Lähteet 

Liitteet 

Kirjoittajat 

7.1 Lapset puheeksi -menetelmä, vanhemmuuden roolikartta ja vanhemmuuskortit 108 

Soile Suorajärvi 

7.2 Hoivaavan vuorovaikutusleikin mahdollisuudet vuorovaikutuksen tukemisessa 

Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla 109 

Katja Kosonen ja Mervi Lepistö 

7.3 Päiväryhmis Pirpanan leikkikerho 110 

Sirpa Kinnunen ja Hanna Suutari 

7.4 Vanhemmuuden vauvavuosi - prosessi VAVU � työryhmässä peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 111 

Sirpa Hannula ja Maricka Slöör-Pylväs 

7.5 Perhenavigaattori ja vanhemmuuskortit 112 

Pirkko Väisänen 

7.6 Posion neuvolatyössä kehitettyä ja kokeiltua 112 

Helena Haapsaari 

5

LUKIJALLE 

Lapsen hyvä arki-hanke toteutettiin aikavälillä 1.8.2009-31.10.2011. Hanke sai rahoituksensa sosiaali- ja terveysministeriön 

Kaste-ohjelmasta ja oli osa laajempaa Pohjoisen alueen Kaste-hankekokonaisuutta (PaKaste). Lapsen hyvä arki - 

hankkeessa kehitettiin lapsiperhepalveluita Pohjois-Pohjanmaalla Koillismaalla (Kuusamo, Posio, Taivalkoski) sekä 

Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymissä. Painopiste hankkeessa oli varhaiskasvatuspalveluiden sekä moniammatillisten 

ja monitoimijaisten yhteistyökäytäntöjen kehittämisessä. Mukana oli vahvalla panoksella myös kolmannen 

sektorin edustajia, ev.lut. seurakuntien ja järjestöjen toimijoita. Lisäksi tehtiin tiivistä yhteistyötä Oulun yliopiston 

ja muiden pohjoissuomalaisten korkeakoulujen ja oppilaitosten kanssa. 

LAPSEN HYVÄÄ ARKEA RAKENTAMASSA � raporttiin on koottu kahden vuoden aikana tapahtuneesta kehittämistyöstä 

keskeisten prosessien ydinkuvaukset. Kutakin prosessia avataan raportissa asiantuntija-artikkelilla, jonka pohjalta 

lukija voi muodostaa laajempaa näkemystä tehdystä kehittämistyöstä ja sen lähtökohdista. Niitä täydentämässä on 

työntekijöiden ja kehittäjien tarkemmat kuvaukset kehittämisprosessien käynnistymisistä, suunnitteluvaiheista, toteutuksista, 

arvioinneista ja palveluprosessien mallinnuksista. Toivottavasti tämä raportointitapa antaa lukijalle uusia 

oivalluksia ja näkökulmia myös omaan työhön. Kaikki kehittämistyön tulokset on raportoitu niin, että niiden pohjalta 

voidaan tarvittaessa lähteä toteuttamaan uusia sovelluksia. 

Raportin alussa on johtavien viranhaltijoiden esipuheet sekä arviointeja hankkeen merkityksestä oman kunnan tai 

kuntayhtymän lapsiperhepalveluille. Sen jälkeen hanketyöntekijöiden kirjoitusten kautta lukija voi hahmottaa millaisella 

rakenteella, resursseilla ja toimintamalleilla olemme työskennelleet sekä millaisiin tuloksiin olemme päässeet. 

Keskeisten prosessien ydinkuvaukset on koottu pääluvuittain etenevänä kokonaisuutena. Moniammatilliset ja monitoimijaiset 

lapsiperhepalveluiden prosessit - luku on laajin osio. Sen yhteydessä esitellään myös hankkeessa pilotoidut 

ja mallinnetut uudet palveluprosessit ja työkäytännöt. Varhaiskasvatussuunnitelmatyöstä, pedagogisen johtaminen 

kehittämisestä ja kasvatuskumppanuuden etenemisestä hankekuntien alueella on omat kokonaisuutensa. Viimeiseen 

lukuun on koottu työntekijöiden kuvauksia erilaisista varhaisen tuen menetelmien kokeiluista asiakastyössä. 

Suuret kiitokset niin asiantuntija-artikkelien kirjoittajille kuin kaikille omasta kehittämistyöstään kirjoittaneille! Ilman 

teidän panostanne hankkeen loppuraportista olisi jäänyt puuttumaan olennainen osa. Sylillinen kiitoksia kuuluu myös 

hankkeemme kehittämiskoordinaattoreille Kirsi Anttilalle ja Anu Määtälle. Ilman heidän työpanostaan kehittämisprosessit, 

eivät olisi kytkeytyneet niin oleellisella tavalla alueiden ja paikallisten toimijoiden tärkeäksi kokemiin kohteisiin. 

Raportin kokoamisessa suurena apuna on kirjoittajien lisäksi ollut hankkeemme kehittäjätyöntekijä Elina Kattilakoski. 

Siitä hänelle lämpimät kiitokset! Hanketyöntekijöiden pikkuruisella tiimillä mikään tässä raportoitu ei olisi ollut mahdollista. 

Kiitokset kaikille, joiden jäljen voi tunnistaa raportissa kuvatusta ansiokkaasta kehittämistyöstä. Lapsen hyvä 

arki -hankkeesta muotoutui alueiden oma hanke, johon sitoutui suuri joukko paikallisia toimijoita, esimiehiä, lapsiperhepalveluiden 

työntekijöitä, järjestötoimijoita, vapaaehtoisia, alan opiskelijoita ja asiakasperheitä. Tästä on hyvä jatkaa 

Lapsen hyvä arki2-hankkeessa (2011-2013). 

Oulussa 7.10.2011 


Lapsen hyvä arki-hankkeen projektipäällikkö 

6

1. ESIPUHEET 

Lapsen hyvää arkea rakentamassa 

Anna-Maija Puroila 

�Tiiäkkö, mun silmät loistaa auringossa. Aurinko paistaa, niin niihin tulee valoa!� 

(Titta, 3 vuotta) 

Viime aikoina minulla on ollut tilaisuus osallistua tutkijana lasten päiväkotiarkeen. Olen ollut kuuntelemassa sitä, mitä 

ja miten lapset kertovat hyvinvoinnistaan. Lasten kertomuksissa arki on näyttäytynyt monimuotoisena. Arjessa on 

paljon ilon aiheita: hyviä kavereita, kuuntelevia ja välittäviä aikuisia, innostavaa tekemistä sekä monipuolista toimintaa 

mahdollistava ympäristö. Toisaalta en voi olla huomaamatta sitäkään, että kaikilla lapsilla ei ole aina hyvä olla päiväkodissa. 

Lasten perhetaustat ja kehitykselliset polut voivat olla moninaisuudessaan haastavia. Lasten keskinäisiin sekä 

lasten ja aikuisten välisiin suhteisiin saattaa liittyä jännitteitä. Jollekin lapselle sopeutuminen päiväkodin kulttuurisiin 

käytäntöihin, rutiineihin ja sääntöihin näyttää vaikeammalta kuin toiselle. Arjen raadollisuus, riidat, konfliktit ja valtakamppailut 

eivät nekään ole täysin vieraita päiväkotimaailmassa. Kaikkien lasten silmät eivät loista Titan silmien tavoin 

iloa ja valoa. 

Tässä julkaisussa useat lasten arkea lähellä olevat pohjoissuomalaiset toimijat kirjoittavat siitä, miten ovat kehittäneet 

��-hanke on 

osa Pohjois-Suomen Kaste-ohjelman toteuttamista. Hankkeen tavoitteena on ollut lapsen hyvän edistäminen arjen 

käytännöissä erilaisissa kasvuympäristöissä. Lähtökohtina hankkeessa ovat olleet kehittämistyön perustuminen paikallisiin 

tarpeisiin sekä laaja moniammatillinen ja monitoimijainen verkostoituminen. Nämä lähtökohdat heijastuvat julkaisun 

kirjoittajakunnassa. Kirjoittajat tulevat eri puolilta hankkeen toiminta-aluetta ja edustavat monia eri toimijatahoja 

kuten päivähoitoa, lastensuojelua, lastenneuvolatoimintaa, seurakuntia, järjestöjä sekä tutkimusta ja koulutusta. 

Julkaisussa esiteltävä hanke on yksi osa pitkäjänteistä kehittämistyötä, jota Pohjois-Suomen alueella on tehty lasten ja 

lapsiperheiden palveluiden parissa 2000-luvulla. Esimerkiksi kehittämisprojektit Perhetyön mahdollisuudet päivähoidossa, 

SYKE, LaatuVa, Pessi, Preventteri ja Varhis ovat luoneet perustaa työlle, jota käsillä olevassa hankkeessa on 

tehty. Hankkeessa on tavoitteellisesti ja määrätietoisesti toimittu lasten hyvän arjen kehittämiseksi. Tämän julkaisun 

kirjoitukset osoittavat, että paljon on tapahtunut ja monenlaisia prosesseja on käynnistynyt hankkeen aikana. Silti 

hankkeen toimijat eivät tuudittaudu harhaluuloon, että yksittäisen kehittämishankkeen tuloksena lapsen hyvä arki 

tulisi kaikilta osin valmiiksi. �� 

prosessiluonteisuudesta. Rakentaminen on aktiivista vaikuttamista asioihin: siinä prosessin jatkuvuus on saavutettujen 

tulosten ohella tärkeää. Vaikka hanke tässä muodossaan päättyy, ponnistelut lapsen hyvän arjen eteen jatkuvat. 

Hankkeen päättyessä ja uuden alkaessa on kiitoksen aika. Haluan kiittää lämpimästi hankkeen työntekijöitä sekä kaikkia 

mukana olleita työstä lapsen hyvän arjen rakentamiseksi. 

Lapsen hyvä arki � hankkeen merkitys lapsiperhepalveluiden kehittämiselle peruspalvelukuntayhtymä 

Kalliossa 

Marja Ranta-Nilkku 

Peruspalvelukuntayhtymä Kallio on järjestänyt vuoden 2008 alusta lukien Alavieskan, Nivalan, Sievin ja Ylivieskan alueen 

terveys- ja hyvinvointipalvelut mukaan lukien varhaiskasvatuspalvelut. Lapsen hyvä arki � hanke on tukenut merkittävällä 

tavalla kuntayhtymän lapsi- ja perhepalveluiden kehittämistä, koska hankeen päätavoitteina ovat olleet 

lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, lasten ja perheiden palvelujen laadun sekä 

vaikuttavuuden parantaminen. 

Hankkeen aikana moniammatillisessa ja verkostoituneessa kehittämistyössä on ollut mukana toimijoita kuntayhtymän 

terveys- ja hyvinvointipalveluista sekä yhteistyökumppaneiden edustajia (mm. sivistystoimi, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 

ev.lut.seurakunta, oppilaitokset). Kehittämisprosesseihin vahvaa taustatukea ovat antaneet mm. Oulun Yliopisto, 

monet eri oppilaitokset sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Moniammatillinen kehittämistiimi ja työryhmät, 

7

varhaiskasvatuksen suunnittelun VASU-työryhmä, varhaisen vuorovaikutuksen työryhmä (VAVU) ja perhepäivähoidon 

kehittämisen työryhmä, ovat työskennelleet aktiivisesti asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Lapsiperheitä on osallistettu 

kehittämistyöhön mm. Bikva-haastattelujen ja erilaisten kyselyjen avulla. 

Lapsen hyvä arki- hanke on tukenut työryhmätyöskentelyn, yhteisten keskustelufoorumien, koulutustilaisuuksien ja 

monien eri asiantuntijoiden avulla perhekeskuksen toimintamallin suunnittelemista ja luomista. Hankkeen aikana on 

tuotettu kuntayhtymän varhaiskasvatussuunnitelma sekä arjen käytäntöjen opas, jotka toimivat varhaiskasvatuksen 

laadun ja pedagogiikan kehittämisen työvälineinä päiväkodeissa sekä perhepäivähoidossa. Vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden 

tukemisen työvälineeksi hankkeen aikana on vakiintunut monissa työyhteisöissä vuorovaikutusleikin 

tunnekasvatusohjelma, jonka mukaista toimintamallia on mahdollista toteuttaa myös kodeissa. Uusia näkökulmia ja 

yhteistyömahdollisuuksia on avautunut myös järjestöjen ja seurakunnan kanssa tehtävään lapsi- ja perhelähtöiseen 

työhön. Erittäin laajamittainen yhteistyö eri oppilaitosten kanssa mm. opinnäytetöiden merkeissä on palvellut kehittämistoimintaa 

merkittävällä tavalla. 

Hankkeen aikana toteutetun monipuolisen ja tavoitteellisen kehittämistyön aikana ammatillinen osaaminen ja työn 

mielekkyyden kokeminen ovat vahvistuneet. Kehittämistyö on koettu mielenkiintoisena ja voimaannuttavana. Saadun 

palautteen mukaan on ollut merkittävää, että eri toimijat ovat tutustuneet toisiinsa, koulutukset ovat syventäneet 

ajattelua kasvatuskumppanuudesta ja vahvistaneet valmiuksia vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. 

Lapsen hyvä arki- hankkeen aikana lapsille ja perheille suunnattujen palveluiden kokonaisuuden ympärille on rakentunut 

laaja moniammatillinen verkosto, jonka pohjalta on hyvä jatkaa perhekeskuksen toimintamallin luomista kuntayhtymän 

alueelle. Käynnistyvän jatkohankkeen aikana varhaiskasvatuspalveluiden ja moniammatillisen yhteistyön arkikäytännöiksi 

juurrutetaan keskeisimpiä hankkeen aikana luotuja toimintamalleja huomioiden myös kolmannen sektorin 

toimijoiden mahdollisuudet. 

Lapsen hyvä arki hankkeen päättyessä haluamme lämpimästi kiittää projektipäällikkö Aira Vähärautiota ja alueellamme 

työskennellyttä kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttilaa. Kiitokset myös henkilöstöllemme, seurakunnan ja MLL:n 

edustajille, Oulun yliopiston ja eri oppilaitoksien edustajille sekä monille yhteistyökumppaneillemme aktiivisesta osallistumisesta 

lapsi- ja perhepalveluiden toimintakäytäntöjen kehittämiseen. 

Kohti monitoimijaisia lapsi- ja perhepalveluja peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 

Heleena Talala 

Lapsen hyvä arki �hanke on rikastuttanut lasten ja perhepalvelujen uudistamista. Hankkeen aloitusajankohta sattui 

sopivasti Selänteen kuntayhtymän organisointivaiheeseen. Uuden toiminnan tausta-ajatuksena on elämänkaaren 

mukainen palvelurakenne. Saimme lähteä kehittämään uudistuvaa yhteistoiminta-alueen lasten ja perheiden palveluja 

(neuvolat, varhaiskasvatus, lastensuojelu ja perhetyö) hankkeen tavoitteiden mukaisesti sekä hankkeen tavoitteet 

hyvin sopimaan oman toiminnan tavoitteisiin. Alueen kunnissa oli hyväksytty myös hyvinvointisuunnitelmat, joissa 

yhtenä painopisteenä kaikissa kunnissa lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen 

Kehittämistyössä mukana olevat hanketyöryhmät saivat tehtäväkseen valmistella eri aihealueita. Hanketyöryhmät 

sopivat työjaosta työryhmien sisällä. Ryhmät toimivat erittäin joustavasti muun muutoksen rinnalla ja koordinaattorin 

tukemana. Työryhmien aktiivisuus näkyi kehittämistyössä. Samaan aikaan saimme valtakunnan suunnasta tulevaisuuden 

palvelurakennetta kehittävää ohjeistusta mm. neuvola-asetus ja vähän aiemmin lastensuojelulain uudistus, joissa 

palveluiden suuntaamisessa tulisi huomioida varhainen tai oikea-aikainen puuttuminen sekä kokonaisvaltainen lapsi- 

ja perhetyön työskentelytapa. Selänteessä palveluja kehitettäessä nämä tavoitteet otettiin huomioon. 

Konkreettisiin toiminnan ja toimintatapojen uudistamisiin päästiin. Tästä esimerkkeinä Selänteen hyväksytty varhaiskasvatussuunnitelma, 

lapsen varhaiskasvatussuunnittelmat perhepäivähoidossa, yhteistyössä kolmannen sektorin 

kanssa järjestetyt perheleirit, perhekeskusmallinnus on esittelyssä ja siihen liittyvät konkreettiset toimenpiteet esitetään 

tulevan vuoden toiminnan ja talouden sisältöihin. Perhekeskustoimintaan eli toimintamallin käyttöön saattamiseen 

on saatu henkilöstölle erityisen kattava koulutus, jossa keskeisenä sisältönä on monitoimijatiimien organisoituminen 

ja tarkoitus. Kasvatuskumppanuus �koulutus on tuonut eri toimintoihin lisää laadukkuutta ja työntekijöille 

8

merkittävän osaamislisän. Aktiivisia kasvatuskumppanuuskouluttajia on toiminnassamme varhaiskasvatuksesta ja 

neuvolatyöstä ja he kouluttavat palvelulinjan henkilöstöä. 

Sidosryhmien yhteistyö on sujunut kiitettävästi, sillä kehittämistiimeissä on ollut aktiivisesti mukana MLL:n ja seurakunnan 

edustus. Lisäksi eri kehittämistyön vaiheissa, mm. opinnäytetyöt tai harjoittelujaksot, on ollut opiskelijoita 

useista oppilaitoksista ja tutkijoita yliopistokoulutuksesta. Näin ollen olemme saaneet aikaan rakentavaa vuorovaikutteista 

osallistumista oppilaitosten ja käytännön työn kanssa sekä samalla kehittämishaasteita. Asiakkaan osallisuutta 

on huomioitu kuulemalla asiakkaita ja ottamalla palautetta ohjelmia laadittaessa. Yhteistyö on saanut positiivista 

hyväksyntää, jopa pysyviä rakenteita on syntynyt mm. monitoimijatiimit. Tavoitteiden mukaisesti hanke on edesauttanut 

kokonaisvaltaisemmin kokoamaan Selänteen kunnissa kuntalaisten hyvinvointiin vaikuttavia keinoja ja onnistunut 

kehittämistyössä luomaan rakentavaa yhteistyötä eri toimijoihin. 

Lapsen hyvä arki � hankkeen merkitys lapsiperhepalvelujen kehittämiselle Koillismaalla 

Aini Naumanen 

Kuusamo, Posio ja Taivalkoski sijaitsevat kaukana kasvukeskuksista. Varhaiskasvatuksen koulutus- ja tutkimusympäristöt 

ovat niin ikään etäällä. Sijaintinsa takia Koillismaan lapsiperhepalvelujen laadun, tasavertaisen toteutumisen ja alan 

vetovoimaisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että olemme osa valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon pitkäjänteistä 

kehittämistoimintaa. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen kehittämistyö on perustunut vuosina 2008�2011 valtioneuvoston Kaste 

1- ohjelman tavoitteisiin ja ohjelmaa on viety eteenpäin maantieteellisesti laajoilla alueilla. Pohjois-Pohjanmaan var- 

�� on toteutunut Pohjoisen alueen Kasteen osahankkeena. Sitä 

kautta Koillismaan lapsiperhepalvelujen kehittämisestä on tullut osa valtakunnallista kehittämistyötä. Pitkäjänteisen 

kehittämistyön on mahdollistanut se, että alueen kunnista on löytynyt yhteistä kehittämistahtoa, intoa ja panostusta. 

Valtion myöntämä toistuva rahallinen tuki on mahdollistanut resurssien ja työajan kohdentamisen lapsiperhepalvelujen 

kehittämiseen. Lapsen hyvä arki � hanke on vuosina 2006�2008 toteutetun Varhis - hankkeen jatkumo. Olemme 

jatkaneet Varhiksessa hyväksi todettuja kehittämisen teemoja aikaisempaa laajemmalla rakenteella. Yhteinen visio 

pysyvistä varhaiskasvatuksen kehittämisrakenteista on näin ollen kantanut jo kahden hankerahoituskauden ajan. 

Kolmas todentuu, kun Lapsen hyvä arki II � hanke käynnistyy marraskuussa 2011. 

Kehittämisen rakenne, mitä Lapsen hyvä arki � hankkeessa on toteutettu, on koonnut Koillismaan kuntien ja seurakuntien 

kehittäjät yhteisiin kehittämistiimeihin pohtimaan kuntien lapsiperhepalvelujen tilannetta, toteuttamaan kehittämistyötä 

sekä ennen kaikkea oppimaan toinen toisiltamme. Yhteiskoillismaalaisissa ammattikohtaisissa ja moniammatillisissa 

tapaamisissa olemme tutustuneet toisiimme, toistemme palveluihin ja olosuhteisiin. Kuntapalvelujen 

arki on välillä sangen haastavaa � vertaistukea tarvitsemme kaikki. Oli antoisaa vaihtaa kokemuksia ja vähän puhaltaakin 

välillä. Hanketyöntekijöiden tuki ja koordinointi ovat olleet välttämättömiä tapaamisten toteutumisen ja sitoutumisen 

kannalta. 

Kullakin Koillismaan kunnalla on oma kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen strategia ja ohjelma. Ohjelman 

osana on laadittu lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikka. Lisäksi kunnat ovat laatineet sisältökohtaisia suunnitelmia 

ja ohjelmia mm. lastensuojeluun, neuvolatyöhön ja varhaiskasvatukseen. Kaikissa ohjelmissa yhtenä tavoitteena 

ja näkynä on lasten ja nuorten terve kasvu ja varhainen tuki. Lapsen hyvä arki hankkeen merkitys näissä ohjelmissa on 

se, että kehittämistyö on tuottanut konkreettisia työkaluja ja yhteisiä toimintamalleja strategioiden ja tavoitteiden 

toteuttamiseksi. Hanke on tukenut kuntien pyrkimyksiä ja kuntien toimijat ovat toteuttaneet yhdessä projektipäällikön 

ja � koordinaattorin kanssa hankkeen tavoitteet. Vastinparit ovat löytyneet. 

Lapsen hyvä arki -hankkeen koulutuksellinen merkitys on ollut huomattava. Pelkästään kuntien voimavaroilla hankkeen 

tuottamia mittavia ammatillisia täydennyskoulutuksia ei olisi millään voinut toteuttaa. Työntekijöiden ja esimiesten 

koulutuksista paikallisia ovat olleet kasvatuskumppanuuskoulutukset ja niihin liittyvät työmenetelmäohjaukset, 

seudullisia ajankohtaisfoorumit, moniammatillisen yhteistyön kehittämiskoulutus sekä Jari Sinkkosen henkilöstö- 

ja yleisöluento. Alueellisina täydennyskoulutuksina hanke järjesti varhaiskasvatuksen esimieskoulutukset sekä perin- 

9

teeksi muodostuneen Varhaiskasvatuspäivän. Systemaattinen kouluttaminen ja prosessien kehittämiseen saatu konsultaatiotuki 

on uudistanut monitoimijaista työtä sekä mahdollistanut henkilöstön kasvun ja kehittymisen. 

Kaikkein tärkein anti Lapsen hyvä arki � hankkeesta muodostui hanketyöhön sitoutuneiden ihmisten osallisuudesta, 

kumppanuudesta sekä yhteisestä suunnittelu- ja työpanoksesta. Monialaisesti ja sisältökohtaisesti tiimit rakensivat 

yhteisiä toimintamalleja, hyödynsivät uusia työkaluja työssään, tukivat ja ihastelivat eri kunnissa tehtyä kehittämistoimintaa 

sekä osallistuivat koulutuksiin. Hankkeen tuotokset ovat konkreettisia ja rakentuivat suoraan jokapäiväiseen 

elämään. Melkein kaikki toimintamallit ovat jo tänä päivänä työkäytössä, eli jalkauttamisen onnistumista ei tarvitse 

enää hankkeen loppuvaiheessa pohtia. Ylläpito, arviointi ja syventäminen ovat seuraavat tehtävämme. 

Kehittämisen sisällöt ja tavoitteet ilman Bikva-arviointiin ja Vertaishaastatteluun osallistuneiden vanhempien osallisuutta 

olisivat saattaneet jäädä teoreettisiksi. Vertaishaastattelu suuntasi hankkeen tavoitteita ja sisältöjä jo heti 

alkuvaiheessa. Määrällisesti Koillismaan seudulla arviolta 1600 lasta vanhempineen sekä 180 työntekijää hyötyivät 

Lapsen hyvä arki - hankkeesta joko suoraan tai välillisesti. Pelkästään Jari Sinkkosen iltatilaisuudessa oli noin 400 

kuulijaa. 

Tuettu prosessikehittämisen malli vaatii selkeät kehittämisen rakenteet sekä projektihenkilöstön ja koulutusjärjestelmien 

tuen ja koordinoinnin. Seudullamme vahvan tuen ja koordinoinnin takasivat hankekoordinaattorimme Anu 

Määttä ja projektipäällikkö Aira Vähärautio, jotka pitkistä välimatkoista huolimatta pitivät langat käsissään ja systemaattisesti 

veivät kehittämistyötä eteenpäin. He luotsasivat erilaiset tiimimme tuottamaan uusia ja luovia ajatuksia, 

näkökulmia ja toimintamalleja. 

Verkostomallisessa hankkeessamme saatoimme ottaa oppia Kallion ja Selänteen alueiden kehittämisen hedelmistä. 

Varhaiskasvatuksen koulutusyksiköistä erityisesti Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu 

ovat kulkeneet pitkin matkaa rinnallamme aina suunnitteluvaiheesta tuotoksiin saakka. Opiskelijoiden 

opinnäytetöiden myötä osallistuimme tutkimustyöhön vastavuoroisesti hyötyen. Pohjois-Suomen sosiaalialan 

osaamiskeskus osaltaan koordinoi, konsultoi ja tuki taloudellisesti kehittämistyötä. 

Parhaimmat kiitokset kaikille kehittämiskumppaneillemme! PaKasteeseen kertyi surkeasta marjakesästä poiketen 

aimo annos eväitä työtämme hyödyntämään ja rikastuttamaan. Kun Lapsen hyvä arki -hanke päättyy lokakuussa, 

suuntaudumme marraskuussa kohti uusia mahdollisuuksia. Mitä mahdamme saada aikaan Lapsen hyvä arki II � hankkeessa 

ja miten voimme hyödyntää syntyneitä verkostoyhteyksiä meneillään olevissa ja tulevissa muutoksissa? 

�� kehittämistyö Posiolla 

Saara Kuusela 

Lapsen hyvä arki -hankkeen aikana Posiolla on ollut meneillään useita erikokoisia ja -pituisia hankkeita, joilla pyritään 

edistämään terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäisemään syrjäytymistä ja parantamaan palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. 

Hanke on siten ollut yksi tärkeä osa kokonaisuutta, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä, joka kunnassamme 

on nostettu keskiöön. 

Laajuudesta huolimatta Lapsen hyvä arki -hankkeessa on huomioitu tarpeeksi paikallisia lähtökohtia ja kehittämistarpeita. 

Aivan kuten hanke-esittelyssäkin todetaan, lapsia ja perheitä tuetaan heidän kehitysympäristössään. Tässä on 

hyvin paikalliset olosuhteet tunteva henkilöstö ollut kallisarvoinen asia. Pienessä kunnassa samat toimijat ovat monessa 

mukana ja sitoutuminen kehittämistyöhön on sen vuoksi vaihdellut prosessin aikana, mutta lopulta hankkeen antamat 

konkreettiset eväät ovat olleet voimia arjessa. Lapsen hyvä arki �hanke on saattanut ammatillisia toimijoita 

yhteen, verkottanut ja virittänyt aktiivista keskustelua. 

Hankkeen aikana on kouluttautunut kasvatuskumppanuus-kouluttajia, jotka ovat edelleen perehdyttäneet päivähoidon 

henkilöstöä kasvatuskumppanuuteen. Tämä on opettanut syvemmän kuuntelemisen, kunnioituksen ja keskinäisen 

vuorovaikutuksen vanhempien kanssa. Varhaiskasvatuksen johtaminen-prosessikoulutus toi konkreettisia eväitä 

arkityöhön. Vasupohjaisia kehityskeskusteluja on hyödynnetty ja saatettu palaverikäytäntöjä toimiviksi. Työntekijä 

entisestään tarkastelee ja arvioi omaa työtään ja työtapoja, mikä tuo erilaisia näkökohtia ja mahdollisia muutoksen 

10

tarpeita suhteessa lapsiin, kaiken lähtökohtaan. Hankkeen aikana toteutettu vertaishaastattelu toi arvokasta tietoa 

vanhemmille, päättäjille ja virkamiehille. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelma päivitettiin ja uutena siihen lisättiin 

lapsen osio. 

Lapsen hyvä arki � hankkeesta arvioitiin olevan kokonaisuutena myönteisiä kokemuksia, mutta niiden syvempää merkitystä 

ja pysyvämpiä vaikutuksia on aivan liian varhaista arvioida. Työ kehittämisen saralla on hidasta, toimintojen ja 

rakenteiden uudistaminen kestää vuosia. Noiden vuosien aikana tehdyt pienet, arvokkaat oman toiminnan muutokset 

ja uudistusten juurruttamiset tulee nähdä tärkeänä osana kokonaisuutta. Tämä edellyttää innostusta, luovuutta ja 

jatkuvaa uuden oppimista. 

�� kehittämistyö Taivalkoskella 

Kirsi Alatalo 

Lapsen hyvä arki hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut ylikunnallisen, substanssikohtaisen yhteistyön kehittäminen 

Koillismaalla. Koulutuksen ja yhteisten tapaamisten yhteydessä ovat alansa ammattilaiset voineet jakaa 

kokemuksiaan ja hyviä käytänteitä. Ajankohtaisfoorumeihin on kerätty eri toimijoiden puheenvuoroja ajankohtaisista 

aiheista ja myös lasten vanhemmille on annettu mahdollisuus osallistua tilaisuuksiin ja näin olla vaikuttamassa. Osallistuminen 

foorumeihin on ollut aktiivista ja erityisesti väliajoilla käydyt epäviralliset keskustelut ovat olleet tärkeitä 

ylikunnallisen yhteistyön ja kokemusten jakamisen kannalta. 

Hankkeen tavoitteisiin kuului kasvatuskumppanuus-koulutus ja toimintamallin juurruttaminen osaksi lapsiperheiden 

kanssa tehtävää työtä. Kasvatuskumppanuuden tavoitteena on edistää lapsen ääntä arvostavaa perhekulttuuria ja 

luottamuksellisten yhteistyösuhteiden luomista lapsen kasvu- ja kehitysympäristöihin. Ensisijainen, kokonaisvaltainen 

ja ylittämätön kasvatusvastuu lapsesta on aina kuitenkin lapsen vanhemmilla. Koti ja perhe ovat lapsen tärkein, mutta 

ei ainoa kehitysympäristö. Kasvatuskumppanuus mallin juurruttaminen aidoksi toimintamalliksi vaatii rohkeutta. Ehtona 

on luottamus ihmisiin ja heidän kykyihinsä ja haluunsa toimia uudella tavalla. Kasvatuskumppanuus mallin työstäminen 

on merkinnyt monelle Taivalkosken varhaiskasvatustyötä tekevälle matkaa myös itseensä. Koulutuksella ja 

yhdessä oppimisella on ollut työtä rikastuttava vaikutus. Kasvatuskumppanuus malli toimii hyvänä esimerkkinä myös 

muille sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille. Aina ei ole lopputulos tärkeintä, vaan jo matka sinänsä on merkityksellinen. 

11

2. NÄIN SEN TEIMME 

Lapsen hyvä arki-hankkeen loppuraportin avausosuudessa paneudutaan kehittämistyön rakenteellisiin puitteisiin, 

hallinnointiin, alueelliseen organisoitumiseen, resursseihin sekä prosessien toteutukseen ja päätuloksiin. Hanketyöntekijöiden 

kirjoitusten avulla avataan yksityiskohtaisemmin eri alueilla tehtyä kehittämistyötä ja esitellään tarkemmin 

prosessien paikallisesti eriytyviä piirteitä. 

2.1 Lapsen hyvä arki-hanke 


Lapsen hyvä arki � osa Kastetta ja PaKastetta 

Lapsen hyvä arki -hanke on Pohjoisen alueen Kasteen (PaKaste - Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut 

- kehittämisrakenne ja toimintamalli) hankekokonaisuuden Pohjois-Pohjanmaan osahanke 1 . Se toteutettiin aikavälillä 

1.8.2009-31.10.2011. PaKaste -hankekokonaisuus sai rahoituksensa sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon 

kansallisesta kehittämisohjelmasta (Kaste) 2 . Kaste -ohjelma on sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen 

strateginen ohjausväline. Sen päätavoitteena on: lisätä osallisuutta ja vähentää syrjäytymistä, lisätä terveyttä ja 

hyvinvointia sekä parantaa palveluiden laatua, vaikuttavuutta, saatavuutta ja kaventaa alueellisia eroja. Tavoitteisiin 

pyritään ehkäisemällä ongelmia ennalta ja puuttumalla niihin mahdollisimman varhain, varmistamalla alan henkilöstön 

osaaminen ja riittävyys sekä luomalla sosiaali- ja terveydenhuoltoon ehyet palvelukokonaisuudet ja hyvät toimintamallit. 

Ohjelma sisältää 39 toimenpidettä, joita toteuttavat valtio, kunnat, kuntayhtymät ja järjestöt. 3 

PaKaste -hanke pohjautui elinkaarimallin mukaiseen ajatteluun ja se muodostui neljästä maakunnallisesta osiosta � 

Lapin, Kainuun, Keski-Pohjanmaan (Nuppu) ja Pohjois-Pohjanmaan (Lapsen hyvä arki) osahankkeista. Niiden yhteisenä 

tavoitteena oli suunnitella Kaste -ohjelmakauden aikana sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisrakennevaihtoehtoja 

ja toimintamalleja Pohjois-Suomeen. Lapsen hyvä arki -osahanke osallistui omalta osaltaan tähän prosessiin tuottaen 

kehittämisrakennekokonaisuuteen lasten ja perheiden palvelujen kehittämisen osion varhaiskasvatuksen substanssista 

käsin. Tavoitteiltaan hankkeessa tukeuduttiin Lasten Kaste -hankkeiden 4 mukaisiin tavoitteisiin, vaikka Lapsen hyvä 

arki -hankkeen rahoitus ei kanavoitunutkaan varsinaisesti sen kautta, vaan Pakaste -hankekokonaisuuden myötä yleisestä 

Kaste -rahasta. Lasten Kaste -ohjelman lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvissä hankkeissa perus- ja erityispalveluja 

kehitettiin sisällöllisesti ja rakenteellisesti 5 . Lasten Kasteen tavoitteena oli lasten, nuorten ja perheiden palvelujen 

kehittäminen kokonaisuutena, tuen tuominen lasten ja nuorten kehitysympäristöihin, ongelmien ehkäisy, varhainen 

tuki ja nopea puuttuminen, tiivis yhteistyö eri hallinnonalojen ja toimijoiden kesken sekä laaja hyvinvointivastuu kaikessa 

päätöksenteossa 6 . Lapsen hyvä arki-hankkeen abstrakti on julkaistu Lasten Kaste-hankkeiden koosteessa THL:n 

Avauksia sarjassa 7 . 

1 

STM:n päätös 27.2.2009, hankkeen tunniste STM/4731/2008, 028/HTO/KH2009. 

2 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2008-2011, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 

2008:6. 

3 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste), 

http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste 

4 

Lasten Kaste-hankkeita olivat: Kasper � Väli-Suomen lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämishanke (Väli- 

Suomi), Lapsen ääni (Etelä-Suomi), Lapset ja perheet �Kaste (Itä- ja Keski-Suomi), Remontti (Länsi-Suomi), Tukeva 

(Oulun seutu). 

5 

Lapsen hyvä arki � hankkeen työntekijät osallistuivat Lasten Kaste �verkoston työskentelyyn ja tekivät tiivistä yhteistyötä 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lasten Kaste �hankkeen asiantuntijoiden kanssa. 

6 

Lasten, nuorten ja perheiden Kaste - kohti parempia palveluita, http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanitfi/lait/ohjelmat/lasten_kaste 

7 

Siltala & Paananen (toim.)Mitä Kasteesta on kasvamassa? Lasten Kaste-seminaari 5.10.2010. THL:n Avauksia 23/2010. 

12

Tavoitteet ja odotetut vaikutukset 

Lapsen hyvä arki-hankkeen päätavoitteena oli lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen 

sekä lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Tähän liittyen tavoitteena oli: 

1. Moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, yhteisten moniammatillisten toimintamallien ja verkostojen 

kehittäminen ja vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palvelujen tarjoajien välille. 

2. Varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen sekä lasten eri elämänpiireissä tapahtuvan kasvatuksellisen 

vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen. 

3. Lasten ja perheiden palveluissa työskentelevän henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen. 

4. Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön ja yhteisen työn tapojen vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden 

palveluissa asiakkaan osallisuus huomioiden. 

5. Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välisen yhteyden kehittäminen. 

Hankkeen odotettuina vaikutuksina oli, että lasten ja perheiden hyvinvointi ja osallisuus vahvistuvat: 

� lapset ja perheet saavat oikea-aikaista palvelua 

� saavat itse osallistua palvelujen kehittämiseen 

� kokevat tulevansa kuulluiksi 

� lapset ja perheet saavat tukea omissa kehitysympäristöissään ja peruspalvelujen yhteydessä � kotona, päivähoidossa, 

neuvolassa 

� vanhemmat saavat tukea kasvatustehtävässään 

� vanhemmuus vahvistuu 

� lasten ja perheiden tarpeet tunnistetaan mahdollisimman varhain ja niihin voidaan antaa oikea-aikaista tukea 

� lasten ja perheiden palvelujen työmenetelmät kehittyvät ja leviävät keskeisten toimijoiden käyttöön 

� lasten ja perheiden palveluiden yhteistyö on mallinnettu rakenne- ja sisältötasolla 

� ylisektorinen ja � kunnallinen yhteistyö vahvistuu ja sille luodaan toimintamalli 

� lasten ja perheiden palveluissa työskentelevien ammatillinen osaaminen vahvistuu ja heillä on käytössä yhteisiä 

työkaluja 

� alan opiskelijat integroituvat kehittämistyöhön opinnäytetöiden ja harjoittelujen kautta 

� korjaavan lastensuojelun tarve vähenee 

Hankesuunnitelma on luettavissa PaKasteen/Kasteen nettisivuilta � www.sosiaalikollega.fi/kaste. Tavoitteiden toteuttamista 

varten kullekin alueelle laadittiin paikallisista tarpeista käsin kehittämissuunnitelmat. 

Toimijat ja organisoituminen 

Lapsen hyvä arki- hankkeessa olivat mukana peruspalvelukuntayhtymä Kallio (Alavieska, Nivala, Sievi, Ylivieska), peruspalvelukuntayhtymä 

Selänne (Haapajärvi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Reisjärvi) sekä Kuusamo, Posio ja Taivalkoski. Osahankkeen 

hallinnoinnista vastasi peruspalvelukuntayhtymä Kallio. Hanke toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Oulun yliopiston 

kanssa. Yliopiston kanssa solmittiin erillissopimus, jossa määriteltiin hankkeen osalta tila- ja tutkimusresurssien 

käytöstä. Hankkeen toteutuksessa huomioitiin kullakin alueella kolmannen sektorin rooli lapsiperhepalveluiden 

kokonaisuudessa. Erityisesti yhteistyötä tehtiin ev.lut. seurakuntien ja Mannerheimin lastensuojeluliiton toimijoiden 

kanssa. 

PaKaste- hankekokonaisuuden hallinnoinnista on vastannut Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä. PaKaste - 

hankkeen johtajana on toiminut Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) Lapin yksikön kehitysjohtaja 

Kaisa Kostamo-Pääkkö. Lapin, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan (Lapsen hyvä arki) ja Keski-Pohjanmaan (Nuppu) osahankkeiden 

projektipäälliköt ovat verkostoituneet hänen johdollaan. PaKaste -hankkeen työntekijät ovat pitäneet 

työkokouksia puolivuosittain hanketyön yhteisistä kysymyksistä ja jakaneet kehittämistyön tuloksia keskenään. PaKaste 

-hankkeen kokonaisuuden hallinnointia on ohjannut neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana on toiminut Ranuan 

terveyskeskuksen johtava lääkäri Timo Peisa. Lapsen hyvä arki-hankkeen edustajina neuvottelukunnassa ovat olleet 

hyvinvointipalvelujen johtaja Jarmo Kivimäki peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta ja Eeva-Liisa Kronqvist Oulun yliopistolta. 

Kokonaisuudessaan neuvottelukunnan kokoonpano ja kokouspöytäkirjat löytyvät PaKaste -hankkeen nettisivuil- 

13

ta 8 . PaKaste -hankkeen valvojana on toiminut sosiaali- ja terveysministeriöstä sosiaalineuvos Martti Lähteinen ja myöhemmin 

sosiaalineuvos Pirjo Sarvimäki. Hankeen valvonnasta ja valtionavustusten maksatuksesta on vastannut Länsi- 

Suomen lääninhallitus ja myöhemmin Lounais-Suomen aluehallintovirasto. 

Ohjausryhmä 

Lapsen hyvä arki- hankkeella on ollut oma ohjausryhmä, joka muodostui hankkeen kuntatoimijoiden sekä keskeisten 

sidosryhmien edustuksesta 9 . Ohjausryhmä vastasi hankkeen sisällöllisestä ja hallinnollisesta ohjaamisesta. Se seurasi 

ja arvioi hankkeen talouden ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumista sekä alueiden kehittämisprosessien etenemistä 

koko hankkeen toiminta-alueella. Ohjausryhmä kokoontui keskimäärin neljännesvuosittain. Kokouksissa käsiteltiin 

hankkeen toiminnallinen ja taloudellinen väliraportti sekä muita ajankohtaisia asioita. Ohjausryhmän puheenjohtajana 

on toiminut Oulun yliopiston tutkijatohtori Anna-Maija Puroila. Varsinaisina jäseninä ovat olleet seuraavat henkilöt: 

Kerttu Illikainen (suunnittelupäällikkö, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio), Petri Kinnunen (kehitysjohtaja, Pohjois- 

Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Poske:n Pohjois-Pohjanmaa yksikkö), Aini Naumanen (lapsi - ja perhetyön 

johtaja Kuusamo), Marja Ranta-Nilkku (palvelujohtaja, varhaiskasvatuspalvelut, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio), 

Heleena Talala (palvelujohtaja, lasten ja perheiden palvelut, Peruspalvelukuntayhtymä Selänne), Aira Vähärautio (projektipäällikkö, 

Lapsen hyvä arki-hanke, ohjausryhmän sihteeri). Varajäseninä ovat toimineet: Hannu Pietiläinen (osastonjohtaja, 

Oulun seudun ammattikorkeakoulun Oamk:n sosiaali- ja terveysalan yksikkö ja Poske:n Pohjois- 

Pohjanmaan yksikkö), Eija Helisten (päivähoidon vastaava Posio), Eeva-Liisa Kronqvist (lehtori Oulun yliopisto), Sari 

Suhonen (palvelupäällikkö, varhaiskasvatuspalvelut, Peruspalvelukuntayhtymä Kallio), Minna Hattunen (varhaiskasvatuksen 

johtaja, Peruspalvelukuntayhtymä Selänne). Lisäksi ohjausryhmän työskentelyyn ovat osallistuneet asiantuntijajäseninä: 

Pekka Asikainen (hiippakuntasihteeri, Oulun hiippakunta), Leena Huhanantti (toiminnanjohtaja, Mannerheimin 

Lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry), Päivi Lindberg (yksikön päällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin 

laitos, Lasten nuorten ja perheiden palveluyksikkö), Kirsi Anttila (Kallio-Selänteen alueen kehittämiskoordinaattori, 

Lapsen hyvä arki-hanke), Anu Määttä (Koillismaan kehittämiskoordinaattori, Lapsen hyvä arki-hanke). 

Ohjausryhmän kokoukset on pidetty taulukon 1. mukaisesti. Kokouspaikkana on ollut Oulun yliopisto. Osallistuminen 

on toteutettu myös etäyhteyksin Ylivieskaan ja Kuusamoon. Ohjausryhmän kokoontumisten asiat ilmenevät taulukosta 

1. 

Taulukko 1. Ohjausryhmän kokoontumiset ja käsitellyt asiat 

Aika Asiat Osallistujat 

21.8.2009 Ohjausryhmän järjestäytyminen. Hankkeen toteutussuunnitelma, 

taloushallinto ja maksuliikenne. Neuvottelukunnan jäsenten 

nimeäminen. 

6 

8.12.2009 Päivi Lindbergin katsaus Kaste-hankkeista ja THL:n ajankohtaisista 

asioista. Toimintaraportti ja alueiden kehittämissuunnitelmat. Talouden 

syyskauden toteutuma ja tarkennettu suunnitelma. 

13 

15.1.2010 Toiminnan ja talouden seurantaraportit 1.8.-31.12.2009. Kehittäjätyöntekijän 

rekrytointi. 

8 

17.6.2010 Talouden ja toiminnan seurantaraportit 1.1.-30.4.2010. Petri Kinnusen 

esitys sosiaali- ja terveydenhuollon ajankohtaisista kehittämisen 

kysymyksistä. Seuraavan Kaste-rahoituskauden hankesuunnittelun 

käynnistäminen. 

7 

3.9.2010 Ohjausryhmän laajennettu työkokous koskien PaKastehankekokonaisuuden 

ja Lapsen hyvä arki-hankkeen jatkorahoitussuunnitelmaa. 

Margit Päätalon esitys Kaste-ohjelman ajankohtaisista 

asioista. Asta Niskalan esitys PaKaste-jatkohankkeen ydinsisällöistä. 

Aira Vähäraution esitys Lapsen hyvä arki-jatkohankkeen keskeisistä 

haasteista. Jatkohankeen suunnittelutyön käynnistäminen kuntakierroksella 

ja yhteisillä työkokouksilla. 

13 

8 

PaKaste �hankkeen internet-sivut www.sosiaalikollega.fi/kaste 

9 

Ohjausryhmän pöytäkirjat löytyvät hankkeen verkkosivuilta - http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjoispohjanmaa-lapsen-hyva-arki/ohjausryhma-ja-poytakirjat/view 

14

19.10.2010 Talouden ja toiminnan seurantaraportti 1.5.-31.10.2010. Kaisa Kostamo-Pääkön 

esitys PaKaste-hankekokonaisuuden etenemisesta ja 

PaKaste2-jatkohankkeen valmistelusta. 

19.1.2011 Toiminnan ja talouden tilannekatsaus. PaKaste2jatkohankehakemus. 

11.5.2011 Kaisa Kostamo-Pääkön esitys STM:n jatkohanketta koskevista päätöksistä. 

Talouden ja toiminnan seurantaraportit sekä hankkeen 

päätösvaiheen toteutussuunnitelmat. Koillismaan kehittämistyön 

koordinointi. 

29.8.2011 Lapsen hyvä arki-hankkeen arviointi. Kehittämistyön tulosten esittelyä. 

Jatkohankkeen sopimuspohja, ohjausryhmän jäsenet ja hanketyöntekijöiden 

rekrytointi. Talouskatsaus. 

13.10.2011 Päätösseminaarien palautteet. Hankkeen talous, maksatus ja toimintaraportti. 

Uuden ohjausryhmän kokoonpano ja jatkohanke. 

Resurssit ja työntekijät 

Lapsen hyvä arki- hankkeen kokonaisbudjetti oli 485 354 euroa, josta 75 %:a oli Kaste-ohjelman mukaista rahoitusta ja 

25 %:a perustui kuntaosuuksiin. Hankkeen projektipäällikkönä toimi Aira Vähärautio ajalla 1.8.2009-31.10.2011. Projektipäällikön 

työpiste oli Oulun yliopistolla ja hän oli työsuhteessa Poske:n Pohjois-Pohjanmaan yksikköön ja Oamk:n 

sosiaali- ja terveysalan yksikköön 11 . Koillismaan (Kuusamo, Posio, Taivalkoski) kokopäiväisenä kehittämiskoordinaattorina 

oli Anu Määttä ajalla 17.8.2009-31.7.2011. Hänen työsuhteensa oli Kuusamon kaupunkiin. Anu Määtän työskentely 

jatkui osa-aikaisena (20 %) hankkeen loppuvaiheessa 1.8.-31.10.2011 välisenä aikana. Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtyminen 

kokopäiväisenä kehittämiskoordinaattorina työskenteli Kirsi Anttila ajalla 17.8.2009-31.10.2011. 

Hän oli työsuhteessa Peruspalvelukuntayhtymä Kallioon. Lisäksi hankkeessa työskentelivät osa-aikaisina kehittäjätyöntekijöinä 

Paula Loukkola (50 %) 1.2.-31.8.2010 ja Elina Kattilakoski (60 %) 22.8.-30.9.2011, (100 %) 1-31.10.2011. 

Hankkeessa oli myös palkallisia harjoittelijoita. Oulun yliopiston kasvatuspsykologian opiskelija Kristiina Huttunen 

suoritti maisteriopintoihinsa kuuluvan kolmen kuukauden harjoittelun hankkeessa 1.3.-11.6.2010. Oulun yliopiston 

kasvatuspsykologian opiskelija Elina Kattilakosken maisteriopintoihin kuuluva vastaava harjoittelu toteutui aikavälillä 

14.3.-17.8.2011. 

Hankkeen työntekijöistä koostuvan tiimi vastasi hankesuunnitelman mukaisen toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta 

ja koordinoinnista yhteistyössä kehittämisalueiden toimijoiden kanssa. Työntekijätiimi piti säännöllisesti viikkopalavereja 

puhelinneuvotteluina sekä Oulun yliopiston mahdollistamalla Acropat Connect Professional (ACP)-yhteydellä. 

Lisäksi kokoonnuttiin kehittämispäivien merkeissä, jolloin paneuduttiin intensiivisemmin kehittämistyön erityiskysymyksiin. 

Kehittämistyön organisoituminen paikallisesti 

Kehittämistyö toteutuksesta paikallistasolla vastasivat alueille hankkeen toimesta perustetut moniammatilliset kehittämistiimit 

- Kallion, Selänteen ja Koillismaan kehittämistiimit. Moniammatillisten kehittämistiimien kokoonpanoissa 

huomioitiin lapsiperhepalvelujen kokonaisuus sekä paikalliset erityispiirteet ja tarpeet. Kehittämistiimeihin kuului 

lasten ja lapsiperhepalvelujen työntekijöitä, johtajia sekä järjestöjen ja ev.lut. seurakuntien edustajia 12 . Niiden tavoitteena 

oli luoda hankkeen aikana alueille toimivia ennaltaehkäisevän, varhaisen puuttumisen yhteistyö- ja kumppanuusmalleja 

sekä uusia lasten ja perheiden hyvinvointia tukevia työmalleja yhdessä kehittämiskoordinaattoreiden ja 

kehittäjätyöntekijöiden kanssa. Kehittämistiimit laativat alueiden yhteistyö- ja kehittämissuunnitelmat kehittämistyön 

pohjaksi yhdessä alueiden koordinaattoreiden kanssa. Suunnitelmia arvioitiin ja tarkistettiin puolivuosittain kehittämisprosessien 

etenemisen mukaisesti koordinaattoreiden keräämien palautteiden pohjalta. Kehittämistiimien jäsenten 

tehtävänä oli vastata uusien toimintamallien ja työmenetelmien kehittämisestä ja levittämisestä omiin organisaatioihin. 

10 Ei tiedossa loppuraportin painoon mennessä. 

11 Poske/Oamk osallistui 50 % osuudella projektipäällikön palkkamenoihin. 

12 Moniammatillisten kehittämistiimien kokoonpanot löytyvät kehittämisalueiden osioista luvusta 2. ja hankkeen nettisivuilta 

http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki 

7 

9 

11 

9 

* 10 ) 

15

Kehittämissuunnitelmien toimeenpanoa varten alueille perustettiin työryhmiä, joiden vastuulla oli yksittäisten kehittämisteemojen 

konkretisointi sekä kehittämistyön vieminen työyksikkötasolle kunnan tai kuntayhtymän lapsiperhepalveluissa. 

Työryhmien kokoonpanoissa huomioitiin palvelukokonaisuudet painopisteen ollessa varhaiskasvatuksessa 

ja varhaisen tuen moniammatillisissa ja monitoimijaisissa yhteistyökäytännöissä. Osassa työryhmiä oli myös asiakkaiden 

edustus 13 . Kehittämistyön rakenne ja hankeorganisaation kokonaisuus on kuvattu liitteessä 1. olevassa kaaviossa. 

Kehittämistyön toiminnallisesta etenemisestä ja talouden toteutumisesta raportoitiin rahoittajalle säännöllisesti seurantaraporteilla. 

14 

Alueellinen kehittäjäverkosto ja muut verkostot 

Alueellinen kehittäjäverkosto muodostettiin Lapsen hyvä arki-hankkeen toiminta-alueelle. Se koostui Pohjois- 

Pohjanmaan sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan korkeakoulujen ja oppilaitosten sekä järjestöjen ja ev.lut. seurakunnan 

edustuksesta. 

Hanke solmi kumppanuussopimukset seuraavien organisaatioiden kanssa: Oulun yliopisto, Oulun seudun ammattikorkeakoulun 

sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikkö, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun 

Ylivieskan yksikkö, Oulun Diakoniaopisto, Oulun seudun ammattiopiston Kontinkankaan yksikkö, Ylivieskan 

ammattiopisto, Oulaisten ammattiopisto, MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ja Oulun hiippakunta. Hanketyön edetessä 

mukaan tulivat lisäksi Savonian ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulut sekä Raudaskylän kristillinen opisto. Yhteistyötä 

tehtiin myös Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston kanssa. Alueellisen kehittäjäverkoston 

varsinaisina jäseninä olivat: Hannele Karikoski, Leila Nisula, Hilkka Honkanen, Merja Männistö, Liisa Ukkola, Kirsi Herranen-Somero, 

Anneli Alasalmi-Husso, Erja Voutilainen, Eija Toivanen, Hannakaarina Sarvela, Riitta Kentala, Seija Järvi, 

Riitta Prittinen-Maarala. Varajäseninä ovat olleet: Aila Tiilikka, Susanna Helavirta, Arja Veijola, Markku Koivisto, Tuija 

Puutio, Leena Raudaskoski, Marja Pieti. Alueellisen kehittäjäverkoston kokoontumiset on koottu taulukkoon 2. 

Taulukko 2. Alueellisen kehittäjäverkoston kokoontumiset 

Aika Asiat Osallistujat 

25.11.2009 Hankkeen esittely ja organisoituminen. Verkoston yhteiset rajapinnat ja yhteistyön 

mahdollisuudet. Kumppanuussopimukset. 

18 

2.2.2010 Kaisa Kostamo-Pääkön esitys kehittämisen, koulutuksen ja tutkimuksen rakenteista 

PaKaste-hankekokonaisuudessa. Lapsen hyvä arki-hankkeen kehittämisprosessit 

ja verkostoyhteistyö: opinnäytepankki, asiantuntijarekisteri, 

integraation kohteet. Varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 

12 

3.6.2010 Kehittämistyön tilannekatsaus. Toiminnan suunnittelua. Päivi Lindbergin 

katsaus THL:n ajankohtaisiin kuulumisiin (Kasvun kumppanit). 

16 

24.11.2010 Tarja Kahiluodon katsaus STM:n ajankohtaisiin asioihin. Käynnistyneiden 

yhteistyöprosessien esittelyä. Varhaiskasvatuspäivä 5.5.2011. PaKaste2/Lapsen 

hyvä arki2-jatkohanke. 

12 

30.3.2011 Sievin pilottiprosessi. Rukan pilottiprosessi. Projektipäällikkö Hannakaarina 

Sarvelan esitys MLL:n ESKO/Voimaperhe-hankkeesta. Hankkeen loppuraportti 

ja asiantuntija-artikkelit. STM:n päätös jatkohankkeen toteutumisesta ja 

verkostoyhteistyön jatkamisesta. 

16 

30.8.2011 Lapsen hyvä arki-hankkeen arvioinnin tuloksia. Jatkohankkeen käynnistyminen 

ja yhteistyön jatkaminen. 

9 

Alueellisen kehittäjäverkoston tehtävänä on ollut vahvistaa ja lisätä moniammatillista yhteistyötä alan opiskelijoiden, 

tutkijoiden, kouluttajien ja käytännön työn kehittäjien välillä. Verkosto integroi hankkeen kehittämistyöhön perus- ja 

jatko-opiskelijoiden oppimisprosesseja: opinnäytteitä, harjoittelujaksoja ja muita projekteja. Lapsen hyvä arkihankkeen 

nettisivuille laadittiin opinnäytepankki 15 palvelemaan alan opiskelijoiden opinnäytetöiden kiinnittymistä 

13 

Työryhmien työskentelyjen tarkemmat kuvaukset löytyvät kehittämisalueiden osioista luvusta 2.2 ja 2.3. 

14 

Raportit ovat luettavissa hankkeen nettisivuilta http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsenhyva-arki 

15 

Opinnäytepankki löytyy hankkeen nettisivuilta - http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsenhyva-arki/opinnaytepankki/view 

16

kehittämistyöhön. Hankeen aikana käynnistyi kaikkiaan 22 opinnäytetyötä, jotka nivoutuivat tiiviisti alueiden kehittämisprosesseihin. 

Opinnäytetöiden abstrakteja on koottu liitteeseen 2. Hanketyössä hyödynnettiin myös alueellisen 

kehittäjäverkoston edustamaa laajaa asiantuntijaverkostoa työntekijöiden koulutukseen ja kehittämisprosessien konsultaatioon 

liittyvissä asiantuntijapalveluissa. 

Lapsen hyvä arki -hanke on osallistunut sekä pohjoissuomalaisten että valtakunnallisten kehittämisverkostojen työskentelyyn. 

Hanke on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä muiden PaKaste -osahankkeiden kanssa - erityisesti Keski- 

Pohjanmaan Nuppu-hankkeen 16 kanssa. Yhteistyö on ollut säännöllistä myös TUKEVA � hankkeen ja muiden Pohjois- 

Suomen Kaste-hankkeiden kesken sekä Lasten Kaste verkoston suuntaan. Hankkeessa on hyödynnetty THL:n asiantuntemusta 

ja osallistuttu myös sosiaalialan osaamiskeskusten varhaiskasvatusverkoston (VOSKE -verkosto) tapaamisiin. 

Lisäksi Lapsen hyvä arki -hanke on organisoinut ensimmäisen Pohjois-Suomea koskevan kasvatuskumppanuuskouluttajien 

verkostotapaamisen Oulun yliopistolle 4.4.2011. Tapaamiseen osallistui kaikkiaan 24 kouluttajaa ja kehittäjää. 

Tuetun prosessikehittämisen malli ja kehittämistyön tulosten levittäminen 

Kehittämistyön käytännön toteutus perustui tuetun prosessikehittämisen malliin 17 , jonka keskeisiä periaatteita ovat 

toimijalähtöisyys, paikallisuuden korostaminen, kehittämistyön prosessiluonne ja kehittämistyössä tarvittava tuki � 

koulutus ja konsultaatio. Tuetun prosessikehittämisen paikallisuus näkyi kehittämisen kohteiden ja prosessien eriytymisessä 

alueiden erityistarpeiden mukaisesti. Hankkeen käynnistyttyä kehittämiskoordinaattoreiden toimesta kartoitettiin 

paikallisia tarpeita, hyödynnettiin alueilla aiemmin tehtyjä kehittämissuunnitelmia ja � hankkeita, kuultiin alueiden 

työntekijöitä, kehittämistiimien ja työryhmien jäseniä sekä kerättiin arviointi- ja palautetietoa lapsiperhepalveluiden 

asiakkailta Bikva -arvioinneilla (Kallio-Selänteen alue) ja vertaishaastatteluilla (Koillismaa). 

Tuetun prosessikehittämisen konseptin mukaisesti hanke tarjosi koulutusta ja konsultaatiota keskeisten kehittämisteemojen 

ja -prosessien tueksi. Kaikille yhteisiä koulutusprosesseja olivat: kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutus, 

pedagogisen johtamisen koulutus ja moniammatillinen prosessikoulutus. 18 Näistä kahdesta jälkimmäisestä koulutusprosessista 

on myös kouluttajien näkökulmaa valottavat artikkelit luvuissa 3.1 ja 5.1. 

Tuetun prosessikehittämisen mallin mukaisia kehittämistyön tuloksia levitettiin alueilla järjestettävien ajankohtaisfoorumien 

ja vertaisvierailujen avulla. Ajankohtaisfoorumi-konsepti kehitettiin varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö 

Varhiksen aikana (2006-2008) 19 . Foorumeiden tavoitteena oli kehittää työntekijöiden ammatillista osaamista, edistää 

monialaista ja moniammatillista yhteistyötä alueilla sekä mahdollistaa vanhempien osallistuminen ajankohtaiseen 

keskusteluun ja lapsiperhepalveluiden kehittämiseen. Hankkeen aikana kehittämisalueilla pidetyt ajankohtaisfoorumit 

on raportoitu tarkemmin kehittämisalueiden toiminnan kuvauksissa luvuissa 2.2 ja 2.3. 

Lapsen hyvä arki-hankkeen organisoimana on toteutettu lisäksi kaksi kaikkien kehittämisalueiden yhteistä ajankohtaisfoorumia 

eli pohjoista varhaiskasvatuspäivää Oulun yliopistolla 20 . Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 6.5.2010 kannatteli 

��Päivä kokosi yhteen lähes 400 lapsiperhepalvelujen 

työntekijää, tutkijaa, kehittäjää ja alan opiskelijaa. Se toimi kehittämistyön tulosten levittämisen foorumina 

hankkeen työntekijöiden esitellessä kehittämistyön prosesseja eri työpajoissa. Lapsen hyvä arki-hankeen ohella päivän 

suunnitteluun ja toteutukseen osallistui MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piirin ESKO/Voimaperhe -hanke, Oulun yliopisto ja 

Oulun kaupunki. Lisäksi mukana olivat seuraavat järjestöt: Autismi- ja Aspergerliitto ry, ADHD Liitto ry, Neurologisten 

Vammaisjärjestöjen Liitto, MLL Pohjois-Pohjanmaan piiritoimisto, Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry, Oulun Ensi- 

ja turvakoti ry, Suomen Sydänliitto ry, Popli, Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ry, Oulun evankelis-luterilaisen seurakunnan 

lapsityö sekä Opi leikkien AMO oy. 

16 Tarkemmin luvussa 2.2. 

17 Malli on kehitelty Posken Pohjois-Pohjanmaan yksikön varhaiskasvatuksen kehittämishankkeissa 2000-luvulla. Tarkempaa 

tietoa menetelmästä esim. Puroila Anna-Maija (toim.) 2004. Kehittyvä perhetyö. Posken julkaisusarja 12. 

18 Hankkeessa toteutuneet koulutusprosessit koko hankeajalta on koottu liitteisiin 3. 4. ja 5. 

19 Hiitola-Moilanen, Marja, Määttä, Anu, Oikkonen, Leena, Parhiala, Marjut, Sarvela, Hannakaarina & Vähärautio, Aira. 

Sinun?Minun?Meidän. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis 2006-2008. Pohjois-Suomen sosiaalialan 

osaamiskeskuksen julkaisusarja 30. - 

http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/Varhis_loppuraportti_2008.pdf 

20 Pohjoisen varhaiskasvatuspäivän perinne on käynnistetty 2000-luvun alkupuolella osana Pohjois-Suomen sosiaalialan 

osaamiskeskuksen Poske:n Pohjois-Pohjanmaan yksikön varhaiskasvatuksen kehittämistyötä. 

17

��- osallisuuden moniäänisyys varhaiskasva- 

�� 

seurakuntien toimijoita, kouluttajia, tutkijoita ja alan opiskelijoita Pohjois-Pohjanmaalta. Päivien suunnitteluryhmässä 

oli edellisvuoden toimijoiden lisäksi uusina yhteistyökumppaneina mukana Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun 

yksikkö ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Päivien toteutukseen osallistuivat myös 

eri oppilaitosten opiskelijat. Päivien materiaali on julkaistu Lapsen hyvä arki-hankkeen nettisivuilla. 

Kehittämistyön tulokset 

Hankkeen keskeisiä tuloksia avataan tarkemmin tämän raportin asiantuntija-artikkeleissa sekä kehittäjien omien kuvausten 

kautta. Pyrkimyksenä on antaa lukijalle mahdollisuus hahmottaa kehittämistyön taustalla olevia teoreettisia 

malleja ja lähtökohtia. Toisaalta raportissa halutaan antaa myös kehittäjien ja asiakkaiden äänen kuulua sellaisena 

kuin he ovat kehittämistyön nähneet ja kokeneet omakohtaisesti. 

Kehittämistyön päätuloksista voidaan tunnistaa eri tasoja ja ladullisesti eriytyviä prosesseja. Ne voidaan ryhmitellä 

rakenteellisiin, palveluprosessitasoisiin sekä työntekijä- ja työyksikkötasoisiin tuloksiin. 

Rakenteellista tasoa edustavat lapsiperhepalveluiden ylisektoristen ja ylikunnallisten moniammatillisten sekä monitoimijaisten 

verkostojen vahvistuminen ja vakiintuminen. Koillismaan alueella tapahtui hankkeen myötä ylikunnallista 

verkostoitumista lapsiperhepalveluiden toimijoiden kesken. Mukana oli myös ev.lut. seurakunnan ja järjestöjen työntekijöitä. 

Peruspalvelukuntayhtymä Kallion ja Selänteen osalta yhteistoiminta-alueilla oli jo valmiina tai muotoutumassa 

ylikunnallisen palvelutuotannon konseptit. Hankkeen aikana moniammatilliset kehittämistiimit vakiinnuttivatkin 

hyvin paikkansa osana alueiden pysyviä lapsiperhepalveluiden kehittämisrakenteita. Järjestöjen aktiivisuus ja osallistuminen 

hanketyöhön alueilla vaihteli. Erityisesti hyvää yhteistyötä tehtiin ev.lut. seurakuntien 21 ja MLL:n Pohjois- 

Pohjanmaan piirin kanssa. 

Koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen välinen yhteistyö tiivistyi hankkeen aikana ja sai entistä jäsentyneempiä 

muotoja. Tiiviin oppilaitosverkoston punominen kehittämishankkeen oleelliseksi osaksi muodosti yhteistyön rakenteellisen 

perustan. Yhteistyö koulutusorganisaatioiden kanssa organisoitui alueellisen kehittäjäverkoston kautta. Kiitettävällä 

tavalla eri korkeakoulujen opiskelijat löysivät opinnäytepankin kautta omiin opintoihinsa hyvin integroituvia 

aiheita, jotka kohdistuivat hankkeen keskeisiin teemoihin. Opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua hanketyön arkeen 

myös harjoittelujaksojen ja muiden opintojensa kautta. Heidän työpanoksensa oli merkityksellinen erilaisissa hankkeen 

tilaisuuksissa ja tapahtumissa sekä toiminnallisten kokeilujen toteuttajina työyksiköissä. 

Kokonaisuutenaan kehittämistyön rakenteena alueella toimiva ja paikalliset olosuhteet hyvin tunteva koordinaattori 

tai kehittäjätyöntekijä on osoittautunut muutosta aikaansaavan kehittämistyön perusehdoksi. Kun päävastuu kehittämisestä 

on alueiden omien toimijoiden vastuulla kehittämistiimeissä ja työryhmissä, jalkautuvat ja juurtuvat kehittämisen 

tulokset luontevalla tavalla osaksi omaa työtä ja palvelurakenteiden työkäytäntöjä jo hankeaikana. 

Palveluprosessitasoinen kehittämistyö kohdentui laajasti varhaiskasvatukseen, alle kouluikäisten ja esiopetusikäisten 

palveluihin, varhaiseen tukeen ja vanhemmuuden tukemiseen sekä palveluprosessien monitoimijaisten nivelkohtien 

kehittämiseen. Kaikilla kehittämisalueilla panostettiin varhaiskasvatussuunnitelmatyöhön, joka keskeisellä tavalla 

ohjaa lasten hyvinvointiin vaikuttavia kasvun ja tuen prosesseja. Kuntien ja kuntayhtyminen varhaiskasvatussuunnitelmien 

lisäksi työstettiin myös lapsikohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Koulutuksellista ja konsultatiivista tukea 

suunnittelun tueksi saatiin Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen kouluttajilta ja tutkijoilta sekä muilta alueellisen kehittäjäverkoston 

asiantuntijoilta. 

Palveluprosesseja kehitettiin eri alueille valikoituneissa piloteissa. Sievin pilotissa mallinnettiin tiedonsiirtoa päivähoidon 

ja esiopetuksen välillä. Tukea vertaisille - Selänteen mallissa luotiin palvelukonsepti varhaisen tuen työkäytännöiksi. 

Laajennettu 4-v. terveystarkastus on mallinnettu Koillismaan kehittämisalueella. Edellä luetellut prosessit on mallinnettu 

käyttäen ProcessGuide 22 -ohjelmaa. 23 Tarkemmat mallinnettujen prosessien kuvaukset löytyvät tämän rapor- 

21 Pyhäjärven ev.lut. seurakunta on ollut mukana aktiivisessa roolissa Tukea vertaisille-pilotissa. 

22 Tarkemmin ks. http://www.qpr.fi/ohjelmistot/qpr-processguide.htm 

23 Ne löytyvät kokonaisuudessaan Lapsen hyvä arki -hankkeen nettisivuilta 

http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/kehittamistyon-tuloksia 

18

tin luvusta 3. Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla kehitettiin opinnäytetyönä isäryhmätoiminnasta toimintamallit 24 . 

Kallion kehittämisalueella on käynnistynyt Vanhemmuuden vauvavuosi�palveluprosessin mallinnus, jossa tarkoituksena 

on antaa moniammatillista tukea ensimmäisen lapsensa saaneille vanhemmille vauvan ensimmäisen elinvuoden 

aikana. 

Työntekijä- ja työyksikkötasoisena konkreettisena hanketyön tuloksena on kasvatuskumppanuusajattelun vahvistuminen. 

Tämä tapahtui kouluttamalla uusia kasvatuskumppanuuskouluttajia alueille. Kasvatuskumppanuus on juurtunut 

joillekin Lapsen hyvä arki-hankkeen toiminta-alueille jo aikaisempien kehittämishankkeiden myötä. Kasvatuskumppanuuden 

vaikutuksista työkäytäntöjen kehittymiseen ja asiakastyön orientaatioiden muutoksiin on saatu myös tutkimustuloksia 

25 , jotka vahvistavat kumppanuusajattelun merkityksellisyyttä asiakastyön muutosten aikaansaamisessa. 

Moniammatilliset yhteistyökäytännöt kehittyivät kaikilla kehittämisalueilla ja siirtyivät osaksi työyksiköiden ja työntekijöiden 

osaamista hankkeen toimesta järjestetyn pitkäkestoisen koulutus- ja ohjausprosessin seurauksena. Näitä 

tuloksia on vaikea konkreettisesti tunnistaa välittömästi hanketyön päättyessä, mutta verkostoitumisen seurauksena 

on väistämättä syntynyt uutta ymmärrystä yhteisten asiakaspintojen kautta eri lapsiperhepalveluiden toimijoiden 

välille. 

Työntekijä- ja työyksikkötasoisia muutosprosesseja käynnistyi varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen koulutuksen 

seurauksena. Pedagogisten johtamiskäytäntöjen kehittymisen esimerkkejä kuvataan aluekohtaisesti tämän raportin 

luvussa 5. 

Varhaiskasvatussuunnitelmatyön jatkumona käynnistyi prosesseja, joiden avulla suunnitelmat vietiin osaksi arjen pedagogisia 

käytäntöjä. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella tuotettu Arjen käytäntöjen-opas on tästä konkreettinen 

osoitus. Pedagogisia sovelluksia ja uusia käytäntöjä syntyi myös hoivaavan vuorovaikutusleikin ja lasten osallisuuden 

menetelmäkokeilujen kautta. 

Varhaisen tuen työmenetelmäosaaminen vahvistui hankkeen aikana. Uusia ja osin jo aiemmin koeteltuja työmenetelmiä 

(perhenavigaattori, vanhemmuuskortit, Huoli puheeksi, Lapset puheeksi, Iloa vanhemmuuteen -opas) otettiin 

käyttöön eri lapsiperhepalveluissa mm. päivähoidossa, neuvolassa, lastensuojelun perhetyössä ja ev.lut. seurakunnan 

lapsityössä. Selänteen kehittämisalueella Iloa vanhemmuuteen -oppaat jaettiin kaikille perhepäivähoitajille, jotka 

käyttivät materiaalia vanhempainilloissaan keskustelun tukena. Työntekijät kertovat kokemuksistaan näiden työvälineiden 

käytöstä luvussa 7. 

Edelleen jatkuvina ja kehittyvinä prosesseina alueille jää juurtumaan ja leviämään tämän pohjalta eritasoisia kehittämistyön 

tuloksia. Hankkeen ensimmäisen vaiheen päättyessä on jo tiedossa jatkohanke ajalle 1.11.2011-31.10.2013 26 . 

Siinä on tarkoitus jatkaa, levittää ja syventää Lapsen hyvä arki -hankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksia. 

Arvioinnista 

Koko hankkeen ajan tavoitteiden toteutumista on seurattu arvioimalla eri tavoin kehittämisprosessin etenemistä. 

Palautetta on kerätty koulutuksista ja tilaisuuksista sekä kehittämispilottien prosesseista (esim. asiakaspalautteet ja 

tiimien itsearvioinnit). Kullakin kehittämisalueella kehittämiskoordinaattorit toteuttivat kyselylomakepohjaisen väliarvioinnin 

hankkeen puolivälin tienoilla � Koillismaalla keväällä 2010 ja Kallio-Selänteen alueilla syksyllä 2011. Saatua 

tietoa käytettiin kehittämistyön prosessin ohjaukseen, solmukohtien tunnistamiseen ja työskentelyn suunnitteluun. 

Hankkeen päätösvaiheessa arviointia on tehty osana kehitettyjen mallien ja prosessien arviointia. Palautetta on kerätty 

niin työntekijätasolta kuin asiakkailtakin työkokouksissa, nettikyselyinä, kyselylomakkeilla, vertaishaastatteluilla 

sekä osana pilottiprosessien ProcessGuide -mallinnustyöskentelyä. 

24 

Aiheesta on valmistumassa Minna Karhulan ja Helinä Niskalan opinnäytetyö Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun 

Ylivieskan yksiköstä sosiaalialan koulutusohjelmasta. 

25 

Aiheesta on valmistumassa Terhi Mannisen ja Jonna Kyllin sekä Reija Hietaharjun opinnäytetyöt Oulun seudun ammattikorkeakoulun 

sosiaalialan koulutusohjelmasta. Töiden tiivistelmät löytyvät liitteestä 2. 

26 

STM:n päätös 30.3.2011 koskien Pohjoisen alueen Kaste � PaKaste II �jatkohanketta ja siihen liittyvää Pohjois- 

Pohjanmaan osahanketta Lapsen hyvä arki2-jatkohanketta. Tarkemmin ks. 

http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/uutiset/pakaste-ii-lle-rahoitus/view 

19

Hankkeen tavoitteiden ja odotettujen vaikutusten toteutumisesta tehtiin alku kesästä 2011 webropol -kysely hanketyöhön 

keskeisesti osallistuneille toimijoille. Arviointikyselyn tuloksia esitellään tarkemmin luvussa 2.4. 

Tulosten ja tavoitteiden arviointia on tapahtunut ja edelleenkin tapahtuu myös opinnäytetyönä toteutetuissa ja toteutuvissa 

tutkimuksissa, jotka kytkeytyvät hankkeen keskeisiin kehittämisteemoihin 27 . 

2.2. Pysyvän kehittämisrakenteen juurella � kehittämistyö Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymissä 

Kirsi Anttila 

Kehittämisalueiden esittely 

Kehittämisalue muodostuu kahdesta Paras -puitelain mukaisesti muodostetusta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta. 

Molemmat yhteistoiminta-alueet on muodostettu neljän kunnan/kaupungin toimesta. Kehittämisalueella 

on yhteensä 52 602 asukasta, joista lapsia päivähoidon palveluissa on 1 942 lasta, kaikkiaan 0-6 -vuotiaita 

alueella on 5 234. Prosentuaalisesti alle 6-vuotiaita on kunnan kustantamassa päivähoidossa 30�50 %, kunnasta riippuen. 

28 

Kallion peruspalvelukuntayhtymä 

Ylivieska on alueen suurin kaupunki 14 

067 väestömäärällään, Nivalassa väestömäärä 

on 11 025 asukasta, Sievin 

asukasmäärä on 5 310 ja Alavieskassa 

2770 asukasta. Yhteensä Kallio palvelee 

33 172 asukasta. Alle 6-vuotiaita alueella 

on 3635, päivähoidossa 1359 lasta. 

Kallion peruspalvelukuntayhtymä on perustettu 1.1.2008. Kuntayhtymän johtajan alaisuudessa toimii kuntayhtymän 

hallintokeskus. Hallintokeskuksen operatiivisesta johtamisesta vastaa talousjohtaja. Hallintokeskus palvelee kuntayhtymän 

kaikkia toimielimiä ja tulosalueita. 

Kuntayhtymän ylintä päätösvaltaa käyttää yhtymäkokous. Yhtymäkokous päättää kuntayhtymän budjetista, organisaation 

rakenteesta ja muista hallinnon järjestämisen perusteista. Kunkin jäsenkunnan hallitus nimeää yhtymäkokoukseen 

yhden edustajan kutakin alkavaa 2 500 asukasta kohden. Asukaslukupohjana on yhtymäkokousta edeltävän vuoden 

viimeisen päivän väestömäärä. Yhtymäkokouksessa kullakin edustajalla on yksi ääni. 

Kuntayhtymällä on hallitus, johon kuuluu yhteensä kolmetoista jäsentä. Ylivieskan kaupunkia edustaa hallituksessa 

viisi (5), Nivalan kaupunkia neljä (4), Sievin kuntaa kaksi (2) ja Alavieskan kuntaa kaksi (2) jäsentä sekä heille valitut 

henkilökohtaiset varajäsenet. Yhtymähallitus vastaa kuntayhtymän hallinnosta ja taloudenhoidosta soveltuvin osin 

kuntalain (365/95) 23 §:n tarkoittamalla tavalla 30 sekä valitsee kuntayhtymän johtajan. 

Yhtymähallituksella on sosiaalijaosto, joka toimii sosiaalihuoltolain 6 §:ssä 31 tarkoitettuna toimielimenä. Sosiaalijaostossa 

on viisi jäsentä ja jokaiselle jäsenelle henkilökohtaisen varajäsenen. Kuntayhtymän organisaatio jaetaan tilaaja- 

27 Tarkemmin liitteessä 2. 

28 Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet www.sotkanet.fi 

29 Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet www.sotkanet.fi 

30 Kuntalaki http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950365 

31 Sosiaalihuoltolaki 17.9.1982/710 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710 

29 

20

organisaatioon ja tuottajaorganisaatioon. Tilaajaorganisaatio koostuu yhtymähallituksesta ja sen toimintaa tukevasta 

tilaustyöryhmästä. Tuottajaorganisaatio koostuu kuntayhtymän johtokunnasta ja sen alaisesta palvelutuotantoorganisaatiosta. 

Kuntayhtymän johtaja nimeää kuntayhtymän johtoryhmän ja määrää sen tehtävät. Kuntayhtymän tuotantoorganisaation 

toiminnasta vastaa johtokunta, johon kuuluu yhteensä 3-5 jäsentä ja sama määrä henkilökohtaista varajäsentä. 

Jäsenet valitsee yhtymäkokous. Terveyspalvelujohtaja, hyvinvointipalvelujohtaja ja talousjohtaja määräävät 

toimialojensa johtoryhmien kokoonpanot ja niiden tehtävät. Tulosalueen johtaja nimeää yhteistyössä oman toimialajohtajansa 

kanssa tulosalueensa johtoryhmän ja määrää sen tehtävät. 32 

Hankeaikana terveysjohtaja on vaihtunut kerran ja kuntayhtymänjohtaja jätti tehtävänsä vuoden 2011 alussa. Hankkeen 

loppuvaiheessa kuntayhtymän johtajana sekä hyvinvointijohtajana toimi Jarmo Kivimäki. Hyvinvointipalveluiden 

johtoryhmään kuuluvat hyvinvointijohtaja Jarmo Kivimäen lisäksi varhaiskasvatuksen palvelujohtaja Marja Ranta- 

Nilkku, lapsi- ja perhepalveluiden palvelujohtaja Pirjo Matikainen, hoito- ja hoivapalveluiden palvelujohtaja Terttuirmeli 

Haapakoski sekä vammais- ja erityisryhmien palvelujohtaja Anna-Leena Mäntyniemi. 

Selänteen peruspalvelukuntayhtymä 

Selänteen peruspalvelukuntayhtymä aloitti toimintansa 1.1.2010. Organisaatiomallina toimii elämänkaariajattelumalli, 

jossa painotetaan asiakasnäkökulmaa. Organisaatiomalli oli luotu ennen hankkeen alkua ja tulosaluejohtajat oli nimetty. 

Tulosalueita Selänteellä on kaikkiaan viisi, lasten ja perheiden palvelujen lisäksi psykososiaaliset palvelut, hoito- ja 

vanhustyön palvelut, terveys- ja sairaanhoidon avopalvelut, ympäristö- ja rakennepalvelut. Jokaista palvelulinjaa johtaa 

palvelujohtaja. Näiden yläpuolella on kuntayhtymän johtaja, kuntayhtymähallitus ja yhtymäkokous. Kuntayhtymä 

on tuottaja ja kunnat ovat tilaajia. Jäsenkuntien valtuustot käyttävät kuntayhtymän ylintä päätösvaltaa. Muu päätöksenteko 

kuuluu yhtymähallitukselle, ellei päätösvaltaa ole siirretty hallinto- tai muilla säännöillä muulle toimielimelle 

tai viranhaltijalle. Yhtymäkokouksen paikkajako perustuu väestömäärään siten, että jokaista alkavaa 1 000 asukasta 

kohden on yksi edustaja. 

Yhtymähallituksen muodostaa jäsenkuntien valtuustojen valitsemat jäsenet. Haapajärven kaupunki valitsee neljä (4) 

jäsentä, Pyhäjärven kaupunki kolme (3) jäsentä, Kärsämäen kunta kaksi (2) jäsentä sekä Reisjärven kunta kaksi (2) 

jäsentä. Jokaisella jäsenellä on käytössään yksi ääni. Yhtymähallituksessa on yksilöjaos, jossa on neljä jäsentä. Jaoksen 

tehtävänä on käsitellä yksilöön kohdistuvia sosiaali- ja terveyshuollon päätöksiä. 34 

Lasten ja perheiden palveluihin kuuluu palvelujohtaja Heleena Talala, varhaiskasvatuksen palvelujohtaja Minna Hattunen, 

äitiys- ja lastenneuvolan palvelujohtaja Marja-Leena Lehtomäki, sekä lastensuojeluyksikön palvelujohtaja Kaija 

Jokela, 1.4.2011 alkaen Anja Vänttilä. 

Kehittämisen lähtökohdat ja tavoitteet 

Kehittämiskoordinaattori aloitti työskentelynsä 17.8.2009. Toimipaikaksi osoitettiin Nivalan kaupungintalo, josta sisäilmaongelmien 

vuoksi toimipaikka siirrettiin Nivalan Vilkunan päiväkotiin työntekijöiden työskentelytilaan. Käytäntö 

oli kaikille vaikea, joten maaliskuun alusta 2010 muutto tapahtui Ylivieskaan päivähoitotoimistoon, jossa oli tyhjä toi- 

32 Peruspalvelukuntayhtymä Kallion internet-sivut www.kalliopp.fi 

33 Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKanet www.sotkanet.fi 

34 Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen internet-sivut www.selanne.net 

Haapajärvi on alueen suurin kaupunki 7639 

väestömäärällään. Pyhäjärvellä on asukkaita 

5946, Reisjärvellä 2973 ja Kärsämäellä 

2872. Yhteensä Selänne palvelee 19 653 

asukasta. Alle 6-vuotiaita alueella on 1599, 

päivähoidossa 582 lasta. 

33 

21

mistotila. Kehittämiskoordinaattori ei ollut toiminut alueella itse ennen tätä hanketta, joten alusta muutama kuukausi 

meni organisaatioiden sisäistämiseen sekä yhteistyökumppaneiden etsimiseen. Heti alusta oli selvää, että molemmilla 

alueilla kaivattiin yhteisiä toimintamalleja lapsiperhetyöhön. Tavoitteena molemmilla alueilla oli moniammatillisen 

yhteistyön syventäminen lapsiperhepalveluiden käytännön työn tueksi. Pidempi tähtäin oli perhekeskus -mallin synnyttämisessä. 

Kasvatuskumppanuuden vahvistaminen, vanhempien ja lasten osallisuuden lisääminen sekä ennaltaehkäisevien 

toimintamallien kehittäminen nousivat keskeisimmiksi tavoitteiksi molemmilla alueilla. Osa kehittämisen 

kohteista nousi esille asiakaslähtöisen Bikva -arviointimenetelmän tuloksista, osa työryhmien työskentelyn käynnistyessä. 

Näiden eri kehittämiskohteiden tavoitteena oli löytää uusia malleja arkikäytännöiksi. 

Verkostoituminen ja toiminnan käynnistyminen 

Hankkeessa kehittämisen lähtökohdaksi oli valittu tuetun prosessikehittämisen malli, jossa korostettiin paikallisuutta 

ja toimijalähtöisyyttä. Käytännössä tämä tarkoitti, että kehittämisen kohteet nostettiin paikallisista tarpeista ja kehittäminen 

myös toteutui paikallistasolla. Paikallista kehittämistyötä tuettiin koulutuksella, konsultaatiolla sekä tutkimusyhteistyöllä 

alueen oppilaitosten kanssa. 

Bikva -arviointimenetelmä toiminnan sisällön rakentamisessa 

Bikva tulee tanskan kielen sanoista "Brygerinddragelse i Kvalitetsvurdering" eli " asiakkaiden osallisuus laadunvarmistajana". 

Bikva -malli on alhaalta ylöspäin toimiva kehittämismalli, jossa päätavoitteena on oppiminen ja kehittyminen. 

Oppimis- ja kehittymistavoite on erityisesti kenttätyöntekijöiden tavoitteena, mutta myös johtajien ja politiikkojen voi 

olla tärkeää muuttaa ratkaisujaan tulosten perusteella. Tavoitteena on selittää, miten arviointiin osallistuvat sidosryhmät 

kokevat arkensa henkilökohtaisella tasolla. Tavoitteena on myös kyseenalaistaa ja kehittää olemassa olevat 

käytännöt ja toimintatavat. Mallin etuna on, että sen avulla saavutetaan parempi yhteisymmärrys sen välillä, miten 

asiakkaat kokevat saamansa palvelun eri palvelusektoreilla. Bikva -mallin edellytys on, että organisaatio pystyy olemaan 

avoin asiakkaiden näkökannoille. Samalla mallin tavoite on vahvistaa tätä kykyä. Bikva -mallissa tutkijalla on 

aktiivinen prosessin rakentajan ja tiedon välittäjän rooli. Tällä pyritään varmistamaan se, että osallistujat rohkenevat 

kertoa kokemuksistaan rehellisesti. 35 

Bikva -menetelmällä haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 

� Mistä lapsenne/perheenne hyvä arki koostuu? 

� Millaista tukea vanhempi kaipaa/on saanut vanhemmuuteensa? Mistä? Millaisia kokemuksia? 

� Millaista tukea vanhempi on saanut perheen arkeen liittyen? Mistä? Millaisia kokemuksia? 

� Millaista lapsi- ja perhepalvelua olette saaneet Peruspalvelukuntayhtymässä (päivähoito, neuvola, sos.toimi, 

erityinen tuki) /ev.lut. seurakunta/MLL/muut? 

� Mitä pidät tärkeänä kunnan/kuntayhtymän tarjoamissa lapsiperhepalveluissa? Miten niitä tulisi mielestäsi 

kehittää? 

� Mitä muuta haluaisitte kertoa lapsiperhepalveluista? 

� Millaisia terveisiä haluaisitte kertoa johtajille tai työntekijöille? 

Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla menetelmää toteutettiin talvella 2010�2011 siten, että molemmilta kehittämisalueilta 

valittiin mukaan yksi pienempi kunta sekä yksi isompi kaupunki. Näin varmistettiin erikokoisten palvelualueiden 

käyttäjien kuuleminen. Asiakashaastatteluja tehtiin molemmilla kehittämisalueilla kaksi, työntekijähaastatteluja 

molemmilla alueilla kerran sekä esimiestason kuulemistilaisuuksia kerran molemmilla alueilla. Seuraavassa esimerkki 

siitä, kuinka menetelmä toimi: 

�� 

(eräs äiti kertoi positiivisen palautteen merkityksestä) 

��m- 

�� 

(työntekijä vastasi äidin esittämään ajatukseen) 

35 

Bikva-menetelmään voit tutustua tarkemmin seuraavassa julkaisussa http://www.sosiaaliportti.fi/File/8579b014b4a9-4ddd-8f14-1a40136f2b2f/bikva.pdf 

22

��hyvä myös miettiä negatiivisen 

palautteen voimaa, kun sen myötä lapselle saatetaan ilta puhua asiasta ja aamulla vielä vakuutellaan, että 

tänään ei tapahdu moista. Positiivinen palaute tul�� 

(esimiesten yhteenveto asiasta) 

Selänteen palvelualueella tulokset esiteltiin kuntayhtymänhallituksessa elokuussa 2010. Kallion palvelualueella tulokset 

jaettiin kuntayhtymäjohtajalle, henkilöstöpäällikölle sekä terveys- ja hyvinvointijohtajille. 

Kehittämissuunnitelmat 

Kehittämissuunnitelmissa pohjana käytettiin nykytilananalyysia. Nykytilananalyysi tehtiin kehittämiskoordinaattorin 

toimesta henkilökohtaisella käynnillä eri kuntien varhaiskasvatuksesta vastaavien toimijoiden luona. Peruspalvelukuntayhtymä 

Kalliossa oli tehty vahaiskasvatukselle suunnitelma vuodelle 2010, josta saatiin suunnitelmaan sisältöä. Kallion 

nettisivuilta saatiin ajanmukaista tietoa, jota täsmennettiin henkilökohtaisesti eri toimijoiden kanssa käydyissä 

keskusteluissa. Peruspalvelukuntayhtymä Selänne perustettiin vuoden 2010 alusta ja kehittämissuunnitelmaa on linjattu 

kuntayhtymän strategioiden mukaisesti. Alkuvaiheessa nettisivut eivät olleet vielä valmistuneet, joten useampi 

tieto kerättiin koordinaattorin toimesta suoraan alueen toimijoilta. Tässä vaiheessa oli toimijoiden erittäin vaikea 

kertoa Selänteen palvelumalleista, enemmän nousi keskusteluun se mitä kyseisessä kunnassa tai kaupungissa on jo 

tehty. Lapsen kanssa � hankkeen loppuraportista saatiin ajankohtaista tietoa lastensuojelun tilasta sekä moniammatillisesta 

yhteistyöstä Nivala-Haapajärven seutukunnassa, josta Nivala oli jo siirtynyt osaksi peruspalvelukuntayhtymä 

Kalliota. Kehittämiskoordinaattori työsti kehittämissuunnitelmat, jotka esiteltiin alueiden moniammatillisille kehittämistiimeille 

ja hyväksytyt suunnitelmat julkaistiin hankkeen nettisivuilla. 36 

Moniammatilliset kehittämistiimit 

Moniammatilliset kehittämistiimit koottiin alueelle kehittämiskoordinaattorin toimesta. Alueen toimijoita kuultiin 

ryhmää muodostettaessa. Kallion kehittämistiimin jäsenet olivat: Pirjo Matikainen (perhepalvelujohtaja), Marja Ranta- 

Nilkku (varhaiskasvatuksen palvelujohtaja), Pirjo Jääskelä (avoterveydenhuollon osastonhoitaja), Ulla-Maija Miettilä 

(varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö/perhepäivähoito), Sari Suhonen (varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö, päiväkodit), 

Leena Iisakkila (johtava sosiaalityöntekijä/aikuissosiaalityö), 1.4.2011 alk. Kaija Jokela (johtava sosiaalityöntekijä/lastensuojelu), 

Helena Mäkelä (perhetyönohjaaja), Sirpa Hannula (puheterapeutti), Marjut Parhiala(kehittämispäällikkö), 

Ulla Hietamäki (erityisesiluokanopettaja Sievistä) Pirkko Pietikäinen (ev.lut.srk Nivala) sekä 

Pirkko Säily (MLL). 

Selänteellä kehittämistiimin jäsenet olivat: Heleena Talala (lapsi- ja perhepalveluiden johtaja), Minna Hattunen (varhaiskasvatuksen 

johtaja), Marja-Leena Lehtomäki (johtava terveydenhoitaja), Elina Nevanoja (lastentarhanopettaja), 

Hilkka Maliniemi (päiväkodin johtaja), Vuokko Vinberg (varhaiskasvatuksen johtaja, mukana huhtikuu 2011 saakka), 

Tuula Lohvansuu (varhaiskasvatuksen ohjaaja), Kaija Tiirola (seurakuntapastori, ev.lut.srk Haapajärvi) sekä Pirkko Säily 

(MLL). Eila Karvonen esiluokanopettaja Pyhäjärveltä osallistui kahteen ensimmäiseen kokoukseen. 

Taulukko 3. Kallio-Selänteen alueen moniammatillisten kehittämistiimien kokoontumiset 

Aika Paikka Pääkohdat Läsnä 

Kallio 16.11.2009 Ylivieska Järjestäytymiskokous 6 

12.1.2010 Nivala Kehittämissuunnitelman esittely, työryhmien muodostaminen, 

talousasiat 

4 

17.2.2010 Nivala Työryhmien täydentäminen, kehittämissuunnitelman hyväksyminen, 

Bikva prosessi 

6 

20.4.2010 Ylivieska Työryhmien kuulumiset, koulutuskuulumiset, ajankohtaista 

hanketyössä 

10 

12.10.2010 Ylivieska Työryhmien tilannekatsaus, syksyn toimintasuunnitelmaa ja 

kehittämissuunnitelman päivitys, jatkohankkeen esittely, 

12 

36 Tutustu tarkemmin kehittämissuunnitelmiin Lapsen hyvä arki � hankkeen internet-sivuilla 


23

12.1.2011 Ylivieska 

opinnäytetyöt 

Kehittämistyön tilanne työryhmissä, hankkeen talous, 2011 

vuoden suunnittelua, Päätösseminaarista keskustelua, 

8 

22.3.2011 Ylivieska Kehittämistyön tilanne työryhmissä, Kallion perhekeskustyöryhmän 

terveisiä, hankkeen talous, loppuraporttiasiaa 

8 

24.5.2011 Ylivieska Kehittämistyön tilanne työryhmissä, hankkeen talous, jatkohankeen 

asioita 

9 

19.9.2011 Ylivieska Ensimmäisen vaiheen päättyminen, jatkohankeen käynnistyminen 

11 

Selänne 17.11.2009 Kärsämäki Järjestäytymiskokous 5 

13.1.2010 Pyhäjärvi Alueen kuulumisia, kehittämissuunnitelman esittely, työryhmien 

kokoonpanot suunniteltiin, koulutussuunnittelua 

8 

17.2.2010 Haapajärvi Hankkeen tilannekatsaus, työryhmät nimettiin, kehittämissuunnitelma 

hyväksyttiin, koulutusprosesseihin osallistujat 

todettiin, Bikva -prosessin esittely 

8 

15.6.2010 Haapajärvi Esiteltiin alueella työryhmien kehittämiskohteet, hankkeen 

linkit valtakunnallisesti, Bikva -aikataulu, hankkeen talous, 

syksyn aikataulut 

5 

30.9.2010 Kärsämäki Työryhmien kuulumiset, syksyn toimintasuunnitelma, ajankohtaisfoorumin 

siirtäminen, hankkeen talous ja ajankohtaiskatsaus 

10 

23.11.2010 Reisjärvi Työryhmien tilannekatsaus, koulutuksista sopiminen, hankkeen 

terveiset, seurantaraportin jakaminen ja talous, jatkohankkeen 

esittely 

10 

24.2.2011 Pyhäjärvi Työryhmien tilannekatsaus, Heleena Talalan Poske-terveiset, 

kevään koulutukset käytiin läpi, loppuraportin työstämisohjeet 

jaettiin, päätösseminaarin ajankohta ilmoitettiin, päätösseminaarista 

ja varhaiskasvatuspäivistä keskusteltiin 

7 

17.5.2011 Haapajärvi Työryhmien tilannekatsaus, Nuppu -hankkeessa käydyn vierailun 

pääkohdat, perhekeskusmallista keskustelua, hankkeen 

talous, tiedotusasiat ja koulutukset tiedoksi 

10 

19.9.2011 Haapajärvi Ensimmäisen vaiheen päättyminen, jatkohankeen käynnistyminen 

7 

Kehittämistyön organisoituminen työryhmätasolle 

Kehittämistyö organisoitui molemmilla alueilla työryhmätasolle. 37 Kehittämistiimien jäsenet nimesivät edustajat perustettuihin 

työryhmiin, jotka olivat kokoonpanoltaan monitoimijaisia. Työryhmien tehtävänä oli konkretisoida kehittämissuunnitelmissa 

linjattuja kehittämistyön painopisteitä sekä määritellä alueilla pilotoitavia kehittämisen prosesseja. 

Työryhmät saivat kehittämisideoita Bikva- asiakaslähtöisen arviointimenetelmän esille nostamista asioista sekä 

keskusteluista toistensa kanssa työryhmien kokoontumisissa. 

Kulminaatiopisteenä �� odostuneet 

työryhmät lähtivät työskentelemään kukin omalla aikataulullaan, mutta heti alusta oli tunne siitä, kuinka 

työntekijät halusivat toimia näissä kehittämisrakenteissa. Työryhmiä perustettiin molemmille kehittämisalueille kaksi; 

varhaisen vuorovaikutuksen kehittämiseen (VAVU) sekä varhaiskasvatuksen sisällölliseen kehittämiseen (VASU) suuntautuneet 

ryhmät. Perhepäivähoidon kehittämiseen ajateltiin perustaa yhteinen työryhmä Kallion ja Selänteen työntekijöistä, 

mutta alueiden eri kehitysvaiheiden vuoksi katsottiin parhaaksi syksyllä 2010 eriyttää työryhmä kuntayhtymien 

omiksi kehittämistyöryhmiksi. 

37 Tutustu tarkemmin työryhmiin Lapsen hyvä arki- hankkeen internet-sivuilla 


24

Taulukko 4. Työryhmien jäsenet 

Työryhmä Peruspalvelukuntayhtymä Kallio Peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

VAVU Katja Kosonen, kiertävä erityislastentarhanopettaja 

Helena Isosalo, terveydenhoitaja 

Sirpa Hannula, puheterapeutti 

Helena Mäkelä, ennaltaehkäisevän perhetyönohjaaja 

Anne Nikunen, lastensuojelun perhetyöntekijä 

Marica Slöör-Pylväs, terveydenhoitaja 

Pirkko Säily, MLL 

Leena Sistonen, terveydenhoitaja 

VASU Kati Mäki, perhepäivähoidon ohjaaja 

Sari Suhonen, varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö 

Kristiina Korpi, perhepäivähoidon ohjaaja 

Marja Ranta-Nilkku, varh.kasvatuksen palvelujohtaja 

Pirkko Pietikäinen, seurakunnan lapsityönohjaaja 

Helena Laitila, päiväkodin johtaja 

Pirkko Säily, MLL 

PPH Leena Heloviita, ohjaaja 

Ulla-Maija Miettilä, palvelupäällikkö 

Anni Sarjanoja, ohjaaja 

Helena Häivälä, ohjaaja 

Kati Mäki, ohjaaja 

Marja-Leena Lehtomäki, terveydenhoitaja 

Ulla Lehtola, terveydenhoitaja 

Eeva Aulakoski, perhetyöntekijä 

Margareetta Viippola, perhetyöntekijä 

Anna Liimatainen, perhetyöntekijä 

Riitta Hyvölä, perhetyöntekijä 

Ulla Lehtola, terveydenhoitaja 

Anneli Tiainen, hoitaja 

Minna Heinonen, ev.lut srk 

Outi Lind-Kärkkäinen , MLL 

Vuokko Vinberg, varhaiskasvatuksen ohjaaja 

Sirpa Lipponen, varhaiskasvatuksen ohjaaja 

Heli Parkkila, hoitaja 

Jaana Tikka, lastentarhanopettaja 

Hilkka Maliniemi, päiväkodin johtaja 

Eeva Paavola, lto, ryhmäperhepäivähoito 

Minna Hattunen, varhaiskasvatuksen johtaja 

Säily Pirkko, MLL 

Erja Puranen, ohjaaja 

Satu Vehkalahti, hoitaja 

Anu Sippola, päiväkodin johtaja 

Tuula Lohvansuu ohjaaja 

Taina Myllylahti, hoitaja päiväkoti 

Työryhmien työskentely lähti vauhdilla käyntiin keväällä 2010. Työryhmistä nousi esille kehittämisen tarpeet, joita 

hanke lähti yhdessä työntekijöiden kanssa viemään eteenpäin. Välillä työryhmien osallistujilta meinasi loppua usko 

omaan tekemiseensä, mutta positiivisella palautteella ja kehittämisajatuksen kirkastamisella uutta intoa kehittämiseen 

taas löytyi ja työryhmät jatkoivat työskentelyään. Tärkeänä oli myös avoin keskustelu siitä, että aina ei heti löydy 

kohdetta, mitä voisi kehittää. Kuitenkin säännölliset kokoontumiset takasivat sen, että aina jotain uutta kehittämistä 

alkoi esiintyä. 

Rakenteellisia tuloksia Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien alueilla saavutettiin jatkuvan prosessikehittämisen 

mallin työstämisellä. Kallion alueella kehittämiskoordinaattori oli tehnyt opinnäytetyönään moniammatillisen 

yhteistyön nykytilankuvauksen kevään 2009- kevään 2010 aikana 38 . Opinnäytetyön tuloksena oli, että alueen toimijat 

eivät tunne toistensa työtä eikä yhteistyölle ollut luotu yhteisiä malleja. Molemmilla alueilla yhteistyömallin pohdinta 

aloitettiin kehittämiskoordinaattorin esittämän kehittämisenrakenteen pohjalta (kuvio 1). Jatkopohdintaa alueelle toi 

THL:n LapsYTY hankkeen vierailu, jossa esiteltiin THL:n kehittelemää prosessimaista työskentelytapaa 39 . Kehittämisrakennetta 

pohdittiin molemmilla alueilla moniammatillisessa prosessikoulutuksessa TtT Arja Veijolan ja TtT Hilkka Honkasen 

toimesta. Näissä kaikissa malleissa tärkeänä kohtana pidettiin kehittämisen suuntaa käytännön työstä esimiestason 

kautta toimialajohtajille. 

38 

Anttila, Kirsi. 2010. KALLION PPKY:N LAPSI- JA PERHEPALVELUIDEN YHTEISTYÖKÄYTÄNNÖT 

Nykytila-analyysi kehitystyön pohjaksi. 

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21280/Kirsi_Anttila.pdf?sequence=1 

39 

Perälä Marja-Leena & Halme, Nina. 2011. Lapsiperheiden palveluiden tarve, saatavuus, 

laatu ja yhteensovittaminen. Uutta tutkimustietoa palvelujärjestelmän kehittämisen tueksi. 

http://www.stakes.fi/NR/rdonlyres/1DC21E2E-8003-48E5-9A2E-5287680CD5A3/16904/05_perala.pdf 

25

Kuvio 1. Kehittämisen rakenne hankkeen aikana 

Johtoryhmä 

Moniammatillinen 

kehittämistiimi 

VAVU- työryhmä VASU- työryhmä 

PPH: n työryhmä 

Jatkuvan prosessikehittämisen mallilla haluttiin tuoda alueille pysyvyyttä kehittämistyöhön. Työryhmien tarkoitus on 

jatkossakin kokoontua 2-3 kertaa syksyllä ja samoin keväällä. Jokaisessa työryhmässä on nimetty puheenjohtaja, joka 

vastaa yhteydenpidosta moniammatilliseen kehittämistiimiin. Moniammatillisen kehittämistiimin tarkoitus on valvoa 

strategian toteutumista omilla palvelusektoreillaan. Palvelujohtajille esitetään kehittämistä vaativat kohteet palvelulinjojen 

kokouksissa, tarvittaessa pyydetään lupa uuden mallin toteuttamiselle. Jatkokehittämisen tarve on eri työryhmien 

välille. 

VASU -työryhmät molemmilla alueilla työstivät peruspalvelukuntayhtymätasoisen varhaiskasvatussuunnitelman, jotka 

hyväksyttiin molemmissa yhtymähallituksissa keväällä 2011. Peruspalvelukuntayhtymätasoiset varhaiskasvatussuunnitelmat 

40 löytyvät kuntayhtymän nettisivuilta 41 , joka on kaikkien vanhempien saatavilla. Kalliossa päätettiin tehdä Arjen 

käytäntöjen -opas henkilökunnan käyttöön varhaiskasvatussuunnitelman todentumiseksi, joka esiteltiin kuntayhtymän 

hallitukselle yhdessä varhaiskasvatussuunnitelman kanssa. Selänteen alueella työstettiin lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma 

-asiakirja kaikille päivähoitomuodoille yhteisenä. Palautetta kerättiin niin henkilökunnalta kuin vanhemmiltakin 

ensimmäisen toimintavuoden 2010�2011 ajalta. Paula Loukkola oli mukana VASU - 

työryhmätyöskentelyssä sekä toimi Vasu-asiakirjan työstämisessä kirjalliseen muotoon. Kallion Arjen käytäntöjenoppaan 

sekä Selänteen lapsivasun työstämisessä apuna on ollut kasvatuspsykologian opiskelija Elina Kattilakoski, joka 

oli hankkeessa harjoittelijana sekä myöhemmin kehittäjätyöntekijänä. Hän työsti myös Arjen käytäntöjen -oppaasta 

materiaalin, jota esimiehet voivat käyttää perehdyttäessään työntekijöitään Arjen käytäntöjen -oppaan käyttöön.Konsultaatiota 

saatiin molemmille alueille Oulun Yliopistolta KtT Eeva-Liisa Kronqvistilta sekä asiantuntija-apua 

KM Paula Loukkolalta. Eeva-Liisa Kronqvist kävi vetämässä elokuussa 2010 keskusteluiltapäivän alueen toimijoiden 

kanssa Haapajärven kaupungintalolla, jossa pohdittiin lapsivasua. 42 

Sievin pilotti (kotoa ja päivähoidosta sivistystoimen järjestämään esiopetukseen) sai alkunsa Kallion VASU- työryhmässä 

kun pohdittiin, missä yhteistyökäytänteissä olisi kehitettävää. Kallion kunnista Sievissä ja Alavieskassa esiopetus on 

järjestetty pelkästään kunnan sivistystoimessa. Ylivieskassa ja Nivalassa esiopetusta annetaan myös Kallion tuottamana 

päiväkodeissa. Käytäntö on ollut vanhemmille sekavaa, joten tähän kaivattiin kehittämistä. Tässä kehittämisessä 

konsulttina on toiminut KtT Hannele Karikoski Oulun yliopistolta. Tämä prosessi on mallinnettu ProcessGuide - 

mallinnusohjelmalla 43 yhdessä perhepäivähoidon ohjaaja Kristiina Korven ja erityisesiopettaja Ulla Hietamäen kanssa. 

Malli löytyy nettisivuiltamme myös seuraavan polun kautta: www.sosiaalikollega.fi /työskentelymallit -> sosiaalityö, 

perhetyö ja varhaiskasvatus-> tiedonsiirron kehittäminen lapsen siirtyessä päivähoidosta/kotoa esiopetukseen. 

VAVU -työryhmän kehittäminen Selänteen kehittämisalueella lähti käyntiin heti ensimmäisestä tapaamisesta. Heillä oli 

selkeä halu kokeilla kerran aiemmin jo kokeilemaansa mallia varhaisesta tuesta perheille. Työryhmästä osa oli toiminut 

toistensa kanssa jo ennenkin, joten yhteistyö oli luontevaa. 44 Tästä prosessista on tehty kuvaus - 

40 

Peruspalvelukuntayhtymä Kallion varhaiskasvatussuunnitelma 

http://www.kalliopp.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=12938 

41 

Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen varhaiskasvatussuunnitelma 

http://www.selanne.net/perhepalvelut 

42 

Tarkemmin luvuissa 4.2 ja 4.5. 

43 

Sievin pilotti - Tiedonsiirto päivähoidon ja esiopetuksen välillä 

http://portaali.sosiaalikollega.fi/qpr811/Portal/QPR.dll?PGPLUGIN&*xlink&VTN=flowchart&SID=iOC0O7afk7wfLl0ssek5WKNmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSUB=PGPLUGIN_processmaps&PPRM=MODELID% 

3D441872736%3F3_0_441872736_0&UIP=kPb1TguiqNNdMlOZvVXl5G4Nh0MVC4PSlvXeLLm2fl6W0x5ZbS 

44 

Tarkemmin luvussa 3.3. 

26

mallinnusohjelmalla. 45 Malli löytyy nettisivuiltamme seuraavan polun kautta: www.sosiaalikollega.fi/työskentelymallit 

-> moniammatillinen yhteistyö ->Selänteen pilotti-tukea vertaisille. Kallion VAVU -työryhmän työskentely alussa oli 

sitoutumatonta, koska työryhmän tehtävää ei koettu selkeäksi. Vuoden 2010 loppupuolella työryhmä päätti sitoutua 

ja osallistua kokouksiin, jonka jälkeen kehittäminen lähti vauhtiin useammallakin kehittämisen kohteella. 46 

Perhepäivähoidon työryhmän eriytyessä syksyllä 2010 molempien alueiden sisäiseksi toiminnaksi, alkoi kehittämistä 

tapahtua. Palveluprosessien tasolla molemmat kuntayhtymät halusivat kehittää äkillistä varahoitojärjestelmää. Kalliossa 

lomakkeet yhdenmukaistettiin, jonka jälkeen työryhmä päätti sulautua perhepäivähoidon ohjaajien jo olemassa 

olevaan työryhmään. Tällä kokoonpanolla Kallio työsti pedagogista johtamista 47 . Selänteen työryhmässä oli mukana 

perhepäivähoidon ohjaajien lisäksi perhepäivähoitaja, päiväkodin johtaja sekä päiväkodin työntekijä. Selänteellä laadittiin 

uusia lomakkeita varahoitoon sekä yhdenmukaistettiin jo olemassa olevia käytäntöjä. Lapselle työstettiin reissukortti 

helpottamaan tietojen siirtymistä varahoitoyksikköön. Reissukortti on koettu tärkeäksi, niin vanhempien, kuin 

henkilökunnankin puolelta. Vanhemmille tehtiin laaja kysely 2011 vuoden alussa varahoidon toimivuudesta, tuloksena 

oli vanhempien tyytyväisyys uusiin malleihin. Työryhmän työskentely Selänteellä on ollut innokasta ja uudistavaa. 

Tukea perheille uusilla menetelmillä 

Työntekijä ja työyksikkö tasoisia tuloksia saavutettiin eri menetelmien käyttökokemuksilla. Tarkoituksena menetelmien 

kokeiluissa oli oman toiminnan kehittäminen yhteistyössä perheiden kanssa. Kalliossa Nivalan päiväkodissa jaettiin 

vanhemmille THL:n julkaisu vasusta; Varhaiskasvatus tietoa pienten lasten vanhemmille. 48 Pieni vihkonen jaettiin 

yhdessä lapsikohtainen varhaiskasvatusuunnitelma -lomakkeen kanssa, jotta vanhemmat voisivat esitteestä saada 

tietoa varhaiskasvatuksen sisällöstä. Palautetta tuli vain muutamalta vanhemmalta, kun asiasta oli keskustelujen yhteydessä 

kysytty. 

"Se oli ihan kiva se kirjanen. Eihän sitä osaa ajatella noita asioita noin laajasti, niin vähän selvensi sillai isommasta 

näkökulmasta tätä Vasu-asiaa." 

"Ihan hyvää asiaa oli tässä kirjassa. Kiva, kun oli paljon kuvia ja oli muutenkin helppolukuinen." 

Muutama vanhempi ei ollut tutustunut lainkaan esitteeseen. Eeva Koskela, Vilkunan päiväkodin lastentarhanopettaja 

oli ihmeissään vanhempien vähäiseen kiinnostukseen. Hänen mielestään tämä esite on helppolukuinen ja houkutteleva 

ulkoasultaan, johon vanhempien olisi luullut kiinnostuvan enemmänkin. 

Pirkko Pietikäinen Nivalan ev.lut. seurakunnan lapsityöntekijä on kokeillut perhenavigaattori menetelmää 49 perhekerhossa 

apuna, kun teemana oli perheen arjesta selviytyminen. Paikalla on ollut yleensä äitejä ja heitä on kehotettu 

poimimaan kysymyksiä kotona työstettäväksi yhdessä puolison kanssa. Mallia on käytetty myös yksinhuoltajaperhei- 

��autta on annettu vanhemmille 

mallia siitä, että lapsesta voidaan puhua ja perheen asioista myös myönteisessä mielessä. 

�� 

Esitteessä Pirkon mielestä on hyvää juuri se, että siinä on positiivinen ote perheen asioihin. Pirkko Pietikäinen on esitellyt 

menetelmää rovastikunnan muillekin lastenohjaajille. Ainoa epäilys käytölle on sen vaatima aika perehtyä malliin, 

jotta sen voi ottaa käyttöön työssään. Mutta sitten kun sen oppii käyttämään, niin sitä voi käyttää monessa tilan- 

45 

Tukea vertaisille �ProcessGuidee-mallinnus 

http://portaali.sosiaalikollega.fi/qpr811/Portal/QPR.dll?PGPLUGIN&*xlink&VTN=flowchart&SID=iOC0O7afk7w-KIGZsmi4nSNmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSUB=PGPLUGIN_processmaps&PPRM=MODELID%3D325070164%3F3_0_325070164_0&UIP=kPb1TguiqNNdMlOZvVXl5G4Nh0MVC4PSlvXeLLm 

2fl6W0x5ZbS 

46 

Tarkemmin luvuissa 7.4. 

47 


48 

Varhaiskasvatus, THL, Tietoa pienten lasten vanhemmille http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/f700d1fd-4540-47de- 

9d69-ae439f0731f5 

49 

Perhenavigaattori-menetelmä THL 

http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori 

27

teessa. Perhenavigaattorimallia käytettiin myös peruspalvelukuntayhtymä Selänteen vertaistoiminnan leirillä. Käyttökokemus 

oli positiivinen ja keskustelu oli ollut vilkasta yksinhuoltajaäitien keskuudessa. 50 

Iloa vanhemmuuteen �opas 51 , jonka psykologi Satu Korhonen on työstänyt varhaisen vuorovaikutus -menetelmän 

pohjalta, otettiin käyttöön molemmilla kehittämisalueilla. Selänteen perhepäivähoitajat ovat käyttäneet opasta vanhempain 

illoissa. Tukea vertaisille -leirillä huhtikuussa 2011 opasta käytettiin lapsen ja vanhemman välisen vuorovai- 

�� 

että leirin jälkeen useampi perheistä oli käynyt ostamassa kotiin pienen hierontapallon, jolla voi hieroa toinen toista. 

Kallion kehittämisalueella kiertävät erityislastentarhanopettajat ovat vieneet menetelmää käytäntöön yhdessä hoivaavan 

vuorovaikutusleikki menetelmän rinnalla 52 . 

Koulutusprosessit ja ajankohtaisfoorumit 

Moniammatillisen yhteistyön rakentumiseen saatiin tukea prosessikoulutuksesta, josta vastasivat TtT Arja Veijola ja 

TtT Hilkka Honkanen Oulun seudun ammattikorkeakoulusta. Alueilta osallistui monitoimijainen joukko työntekijöitä 

hankkeen aikana viisi kertaa toteutettuun koulutukseen. 53 

Vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen pyritään kasvatuskumppanuuden rakentamisen ja vahvistamisen 

avulla Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhis-hankkeen aikana 

Kallion alueelle koulutettiin kasvatuskumppanuuskouluttajia, jotka ovat jatkaneet työskentelyään myös Lapsen hyvä 

arki -hankkeessa. Keväällä 2010 koulutettiin Kallioon ja Selänteeseen yksi kouluttajapari molemmille alueille sekä 

syksyllä 2010 Selänteelle yksi pari. Selänteen kouluttajaparit ovat moniammatillisia; toinen kouluttaja on varhaiskasvatuksen 

esimies ja toinen neuvolan terveydenhoitaja 54 . Alueiden kasvatuskumppanuuskouluttajat osallistuivat 4.4.2011 

hankkeen järjestämään kasvatuskumppanuuskouluttajien vertaistapaamiseen. Tapaamisessa keskusteltiin kasvatuskumppanuuden 

kouluttamiskokemuksista ja koulutuksen herättämistä kehittämisen haasteista. Lisäksi kuultiin pitempään 

kouluttajina toimineiden sekä THL:n Marjatta Kekkosen puheenvuoroja sekä sovittiin verkoston jatkotyöskentelystä. 

Pedagogisen johtamisen koulutukseen osallistui Kalliosta kuusi henkilöä, joista yksi oli perhepäivähoidon palvelupäällikkö 

ja viisi perhepäivähoidon ohjaajaa. Kallion kokemukset pedagogisen johtamisen koulutuksen käynnistämistä 

prosesseista on kuvattu luvussa 5.2. Selänteelle tarjottiin neljää paikkaa koulutukseen, mutta heidän rajallisten henkilöstöresurssiensa 

vuoksi koulutukseen osallistui vain kaksi henkilöä. Molemmat olivat varhaiskasvatuksen ohjaajia, 

toinen perhepäivähoidon esimies ja toinen ryhmäperhepäivähoidon esimies. Selänteellä kehitettiin oppimisympäristöjä 

ryhmäperhepäiväkodeissa ja tulokset olivat kannustavia. Työntekijöiden halu kehittää ympäristöä nousi ja tähän 

alettiin kiinnittää huomiota eri yksiköissä. Perhepäivähoitajien kanssa kokeiltiin häiriöpäiväkirjaan kirjaamista, jotta 

saatiin selville se, mikä on haastavaa hoitopäivässä. Tätä käytiin läpi hoitajien kanssa vasu-asiakirjan pohjalta ja kokemukset 

olivat rohkaisevia. (Selänteen osalta toinen ohjaajista siirtyi toisen kunnan tehtäviin keväällä 2011). Koulutusprosessi 

toteutettiin Ediva Oy:n Sanna Parrilan toimesta. 

Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun rajapintojen työskentelyyn saatiin koulutusta Kirsi Alilan /Ediva Oy, kouluttamana 

14.10.2011. Koulutus toteutettiin Kuusamossa, josta oltiin videoyhteydessä Nivalaan. Nivalaan oli kokoontunut 

Kallion ja Selänteen toimijat yhdessä. 

Ajankohtaisfoorumeita kehittämisalueella on toteutunut kuusi 55 . Alueen oppilaitokset ovat olleet mukana esittelemässä 

omaa toimintaansa ja opintotarjontaansa, joita työntekijät voivat käyttää omaan ammatilliseen kehittämiseensä. 

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta on ollut opiskelijoita apuna käytännön järjestelyissä. 

50 

Tarkemmin luvussa 3.3 

51 

Iloa vanhemmuuteen �opas http://www.sosiaaliportti.fi/File/a6a1749a-9bd9-416a-b11da4decfc02430/esite_vuorovaikutusleikkiopas.pdf 

52 


53 


54 

Tarkemmin luvuissa 6.4 ja 6.5. 

55 

Tutustu tarkemmin Lapsen hyvä arki �hankkeen ajankohtaisfoorumeiden sisältöihin 

http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/koulutuksia-1 

28

Taulukko 5. Ajankohtaisfoorumit Kallion ja Selänteen alueella 

Aika Paikka Aihe Osallistujat 

21.11.2009 

9.00�15.00 

20.3.2010 

9.00�15.00 

11.11.2010 

17.00� 

20.00 

3.2.2011 

17.00� 

20.00 

31.3.2011 

17.00� 

20.00 

10.9.2011 

9.00-15.00 

Ylivieskan 

Akustiikka sali 

Kärsämäen Frosteruksen 

koulu 

Nivala Niva-Kaijan 

koulu 

Haapajärven 

seurakuntatalo 

Ylivieska Jokirannan 

koulu 

Ylivieska, 

Akustiikka sali 

�� 

Ajankohtaisia kuulumisia lastensuojelusta toi OAMK:n 

yliopettaja Hilkka Honkanen. Mallia moniammatillisuudesta 

kuultiin Kiimingistä KM Minna Rossi-Salowin ja elto 

Kaisu Lindgrenin esittelemänä. Taidekasvatuksen mahdollisuuksista 

kertoi KM Helena Malmivirta 

Tilaisuudessa tuotiin ajankohtaisia kuulumisia Oulun 

Yliopistolta KtT Eeva-Liisa Kronqvist:n toimesta; Lapsen 

äänen kuuleminen, Haukiputaan huolen puheeksi ottamisen 

mallista kertoi päivähoidon johtaja Eila Huotari 

sekä THL:n erikoistutkija Niina Halme väitöskirjansa 

pohjalta isän osuudesta lapsiperheiden arkeen. THL:n 

tutkija kertoi THL:n omasta hankkeesta Laps-YTY:sta, 

jossa on moniammatillinen näkökulma. 

Aiheena oli työntekijöiden kuuleminen pajatyöskentelyn 

avulla. Pajat olivat jaettu paikallisten työryhmien mukaisesti 

Aiheena oli: Yhdessä lapsen parhaaksi. KM Paula Loukkola 

Oulun yliopistolta kertoi tilaisuudessa mitä kasvatuskumppanuus 

on ja mitä se vaatii työntekijän näkökulmasta 

sekä vanhemmilta. Marja-Leena Lehtomäki ja 

Eeva Aulakoski kertoivat vertaistuen mallista. 

�� 

�� t ajankohtaisia 

kuulumisia omalta toimialueeltaan: neuvolatarkastukset, 

ennaltaehkäisevä perhetyö sekä kasvatuskumppanuus. 

Oulun yliopistolta ajankohtaista asiaa esiopetuksesta 

kävi kertomassa Hannele Karikoski, KT. 

Päätösseminaari, Pääpuhujana Anna-Maija Puroila, 

opinnäytetöiden esittelyä, pilottien esittelyä, Erja Rusa- 

��-luento 

154 Kallion lasten ja 

perheiden palveluiden 

työntekijää 

Selänteeltä 93 ja 

Kalliosta 118 lasten 

ja perheiden palveluiden 


123 Kallion lasten ja 



Paikalla oli 114 

lasten ja perheiden 

palveluiden työntekijää 

ja kaksi äitiä 


Kallion lasten ja 




Kallion ja Selänteen 

lapsiperhepalveluiden 

toimijoita sekä 

yhtymähallitusten 

edustajat molemmilta 

ppky alueilta 

Ensimmäinen ajankohtaisfoorumi toteutui päällekkäin Selänteen Tyrni-hankkeen 56 kanssa, jolloin Selänteen lasten ja 

perheiden palveluista ei osallistunut kukaan. Selänteen moniammatillinen kehittämistiimi ei nähnyt enää tarpeellisena 

järjestää keväälle 2011 uutta ajankohtaisfoorumia. 

Konsultaatioprosessit 

Pitkäkestoisimpana konsultaatioprosessina molemmilla kehittämisalueilla oli Varhaiskasvatussuunnitelmien työstäminen 

57 . Loppukeväästä 2010 kehittämisalueilla aloitettiin kuntayhtymävasun työstäminen, jonka asiantuntijatukena 

toimi Paula Loukkola, Oulun yliopistolta. Lapsikohtaisen varhaiskasvatussuunnitelma -asiakirjan aloitusvaiheessa molempien 

alueiden VASU -työryhmien jäsenille järjestettiin konsultatiivinen tilaisuus Eeva-Liisa Kronqvistin kanssa 

16.8.2010. Paikalla oli 7 henkilöä Selänteeltä ja 4 Kalliosta sekä MLL:n vapaaehtoistoiminnanohjaaja. 

KT Hannele Karikoski on ollut konsultaatio apuna Sievissä käynnistyneessä tiedonsiirron mallissa. Hannele Karikoski oli 

mukana ensimmäisessä työryhmän kokouksessa 30.8.2010 Acrobat Connect Professional-yhteyden kautta Oulusta. 

56 Tyrni �hanke https://www.eura2007.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S10983 


29

Selänteen monimammatillinen toimijajoukko oli videoyhteydessä Kuusamoon laajojen 4-v. terveystarkastusten järjestämisestä 

9.2.2011. Videoyhteyden jälkeen pidettiin kokousta siitä, miten Selänteellä jatkuu 4vuotisterveystarkastusten 

uudistaminen. 

Yhteistyötä muiden hankkeiden sekä oppilaitosten kanssa 

Moniammatillisen yhteistyön mallinnukseen otettiin vaikutteita TUKEVA -hankkeen tekemästä perhevalmennuksen 

uudistamistyöstä. TUKEVA -hankkeen työntekijät kävivät esittelemässä toimintaansa Ylivieskassa 31.5.2010. Mukana 

oli molempien alueiden työntekijöitä (Selänteestä 5 ja Kalliosta 9). Mukana tapaamisessa oli Nuppu -osahankkeesta 

kaksi hanketyöntekijää. Tilaisuus videoitiin ja kehittämiskoordinaattori teki Kallioon ja Selänteeseen kaksi cd-levyä ja 

Nupun hanketyöntekijöille yhden. Tarkoituksena oli, että keskustelua voi myöhemmin käydä videon avulla myös muiden 

yksikössä toimivien työntekijöiden keskuudessa. 

Palvelurakenteen uudistamisen myötä alueella kävi THL:n edustajat Marja-Leena Perälä sekä Nina Halme LapsYTY - 

hankkeesta, jossa kootaan lapsiperheiden palvelut ja terveyttä edistävät yhteistyökäytännöt toimintaa ohjaavaksi 

verkostomalliksi 58 . Alueelle kohdistettiin 12.1.2011 arviointia sen toimivuudesta kokeellisella tutkimusasetelmalla. 

Mukana tutkimuksessa olivat Kallion ja Selänteen johtajat sekä työntekijät. Tutkijat halusivat kuulla myös lapsiperheiden 

edustajia ja tämä toteutettiin Sievissä saman päivän iltana. Sievissä erityisesiopettaja Ulla Hietamäki teki suuren 

työn saadessaan paikalle tulemaan vanhempia viikon varoitusajalla. 

Selänteen toimijat kävivät Nuppu -hankkeen vieraana tutustumassa Kokkolan perhekeskusmalliin 23.3.2011. Selänteellä 

on Haapajärven kaupungissa perhekeskukselle tilat, toiminnan sisältöä ja sen mukaisia toimijoita vielä mietitään. 

Tarkoitus on, että samalla mallilla avataan oma perhekeskus jokaiseen Selänteen alueen kuntaan. Kallion edustajat 

kävivät 14.2.2011 Heinolassa tutustumassa Silta -hankkeeseen. 59 Heillä oli kehitetty perhekeskusmallia, josta Kallion 

toimijat olivat kiinnostuneet. Kalliossa tehtiin ihmisiin kohdistuvien vaikutusten (IVA) arviointi Oulun ammattikorkeakoulun 

ylemmän tutkinnon suorittajien toimesta. Mukana oli työntekijöitä, henkilökuntaa, yhtymähallituksen jäseniä 

sekä asiakkaita. Tämän pohjalta kehittämispäällikkö Marjut Parhiala tekee esityksen yhdessä perhekeskustyöryhmän 

kanssa siitä, miten Kalliossa jatkossa tulisi perhepalvelut järjestää. Vuoden 2011 loppuun mennessä tulisi olla 

näkemys palvelujen tarjoamisesta valmiina. 

MLL:n Pohjois-Pohjanmaanpiirin koordinoima VETO 60 -hanke sijoittui yhdeltä osaltaan Kallion ja Selänteen kehittämisalueille, 

joka toi lisäarvoa MLL:n paikallistoimijoiden aktivoimiseen VETO -hankkeen palkkaaman vapaaehtoistyöntekijän 

toimesta. Hankkeen työntekijä Pirkko Säily aloitti toimintansa alueella keväällä 2010. Lapsen hyvä arki -hankkeen 

kehittämiskoordinaattorin toimesta hän pääsi heti ensimmäisellä työviikollaan mukaan alueen toimijoiden verkostoon. 

Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja on ollut mukana molempien kehittämisalueiden kehittämistiimeissä, VAVU - 

työryhmissä sekä alkuun myös VASU -työryhmissä. Lapsen hyvä arki -hanke on ollut esillä vapaaehtoistoiminnanohjaajan 

kautta MLL:n valtakunnallisella tasolla esimerkkinä yhteistyöstä eri hankkeiden välillä. Lapsen hyvä arki hanke 

mainittiin MLL:n Pohjois-Pohjanmaanpiirin vuosikertomuksessa yhteistyökumppanina. 

Kehittämisalueella toimii monta oppilaitosta. Ylivieskassa toimii Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu (sosionomikoulutus) 

sekä Ylivieskan ammattiopisto (lähihoitaja- sekä perhepäivähoitajien koulutus), Oulaisista mukana on ollut 

Oulaisten ammattiopisto (lähihoitajakoulutus). Oulun seudun ammattikorkeakoulu on ollut mukana Oulusta (perus- ja 

ylemmän tutkinnon suorittajat) sekä heidän Oulaisten yksikkö (sairaanhoitaja � sekä terveydenhoitajakoulutus). Iisalmesta 

on ollut mukana Savonia ammattikorkeakoulu (sosionomikoulutus sekä sairaanhoitajakoulutus). Raudaskylän 

kristillinen opisto on mukana alueellisessa kehittäjäverkostossa VOITTO -hankkeen 61 edustajana. 

58 Lapsiperhepalveluiden yhteistyökäytäntöjen johtaminen (LapsYTY). THL. 

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/hanke?id=22485 

59 Perhekeskustoiminta Heinolassa. 

http://www.heinola.fi/FIN/Palvelut/Lapsiperheiden_palveluja_Heinolassa/Perhekeskustoiminta/Perhekeskustoiminta. 

htm 

60 VETO �hanke http://pohjois-pohjanmaa.mll.fi/toiminta/lapsi-ja-perhetoiminta/vapaaehtoistoiminnan-ammatilline/ 

61 VOITTO �hanke http://voittohanke.blogspot.com/ 

30

Tiedottaminen Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla 

Lapsen hyvä arki hanke on ollut esillä paikallisessa lehdistössä hankeaikana seuraavasti: 

� 23.11.09 Kallion ajankohtaisfoorumista. Kalajokilaakso -lehti. 

� 29.10.09 Haapajärven lapsiasiainvaltuuston järjestämästä tilaisuudesta oli artikkeli Maaselkä lehdessä. Lapsen 

hyvä arki -hanke esiteltiin tilaisuudessa kehittämiskoordinaattorin toimesta. 

� 26.4.2010 Pyhäjokiseutu -lehdessä oli kehittämiskoordinaattorin henkilökuva, jossa Lapsen hyvä arki - hanke 

esiteltiin. 

� 27.9.2010 Paikallislehti Selänteeseen tehtiin artikkeli Lapsen hyvä arki-hankkeen käynnistämästä vertaisryhmätoiminnasta 

ja perheleiristä. 

� �� 

neuvolan perhevalmennuksen kanssa. Kalajokilaakso -lehti 

� �� -YTY hankkeen 

vetäjien professori Marja-Leena Perälän sekä erikoistutkija Nina Halmeen vierailusta alueella. Kalajokilaakso 

-lehti 

� ��ouluun siirtyvien lasten vanhemmille suunnatusta 

tiedotusillasta. Artikkelissa haastateltiin vanhempia. Kalajokilaakso -lehti 

� ��ssa. 

Kalajokilaakso -lehti sekä Keski-Pohjanmaa -lehti 

� ��aja 

Marja-Leena Lehtomäen ja perhetyöntekijä Eeva Aulakosken esittämänä Selänteen ajankohtaisfoorumista. 

Selänne -lehti 

� ��-lehti 

� �� - 

lehti 

� ��ajokilaakso 

lehti 

� �� 

haastattelu Päätösseminaarista. Kalajokilaakso - lehti 

� 11.9.2�� 

haastattelu Päätösseminaarista. Kalajokilaakso - lehti 

� Vapaaehtoistoiminnan ohjaajan osallistuminen kuntayhteistyöhön Lapsen hyvä arki � hankkeen kautta. MLL 

Pohjois-Pohjanmaan piirin vuosikertomus ja tilipäätös 2010. 

�� kehittämiskoordinaattorin mietteitä 

Työni ensimmäisessä kehittämishankkeessa alkaa olla lopuillaan. Matka on ollut kasvattava, opettava ja arkinen. Olen 

kasvanut itse osaksi kahta isoa yhteistoiminta-aluetta, Kalliota � Hyvän elämän perustaa ja Selännettä, joka kannattaa. 

Näiden kuntayhtymien sloganit kertovat siitä tahdosta, mitä alueella olen saanut tuntea. Tahto yhteistyön tekemiselle 

ja toiminnan rakenteelliselle kehittämiselle on tunnistettavissa molemmilla kehittämisalueillani. Itse alueen ulkopuolelta 

tulleena, tuntematta toiminta-aluettani tai toimintakulttuuria, oli työni opettavaista. Pelkästään ihmisiin tutustuminen 

vei aikansa, jotta alueelle saatiin nimettyä kehittämistiimit sekä työryhmät. Tietojärjestelmiin perehtyminen, 

talouden seurannan ja monen muun uuden toimintakulttuurin/ -tavan oppiminen oli myös aikaansa vievää. Arki työhön 

tuli ajan kuluessa, eikä tylsyyttä ole tarvinnut kokea. 

Selänteen toimijat saavat nöyrimmän kumarrukseni! He kykenivät olemaan alusta alkaen hankkeessa aktiivisesti mukana, 

vaikka he eivät vielä yhteistoiminta-alueena toimineetkaan; kehittämistiimit sekä työryhmät saatiin koottua 

samassa tahdissa muiden alueiden kanssa. Kallion alkua helpotti oman opinnäytetyöni sijoittuminen heidän lapsi- ja 

perhepalveluihin, joten tunsin jo joitain keskeisiä toimijoita alueelta, joihin oli helppo ottaa yhteyttä. Molempien alueiden 

työntekijät ovat olleet kehitysmyönteisiä, jota ilman alueella olisi kehittäminen ollut vaikeaa. Kiitokset kaikille 

työryhmien jäsenille tekemästänne työstä hankkeessa! Erityiskiitokseni haluan antaa Marja Ranta-Nilkulle, joka on 

toiminut lähiesimiehenäni. Hän otti aktiivisen roolin perehdyttämisekseni Kallion tietojärjestelmiin, laskutuksiin, kirjanpitoon, 

alueen toimintakulttuuriin jne. Tuki häneltä oli aina sydämellisen lämmintä! 

31

Yhteistyömme tulee jatkumaan molemmilla alueilla jatkohankkeessa vuoden 2013 loppupuolelle saakka. Toivon sen 

ajan olevan yhtä kasvattavaa, opettavaista ja jopa arkistakin! 

2.3 Kehittämistyö Koillismaan kairoilla 

Anu Määttä 

Koillismaan kehittämisalue 

Lapsen hyvä arki -hankkeen Koillismaan kehittämisalueen muodostivat Kuusamon, Posion ja Taivalkosken kunnat. 

Kuus��- täältä päen kahtoen maaliman napa. Täällä asiat tehdään - ei paremmin eikä 

huonommin - �� 62 sopii hyvin kuvaamaan myös alueen kehittämistyötä. Pitkät etäisyydet ovat 

omalta osaltaan vaikuttaneet siihen, että lapsiperhepalvelujen kehittämisessä on alueella luotu omanlaisia ratkaisuja 

ja kehitetty palveluja ennakkoluulottomasti. Kuusamon asukasluku oli 31.12.2010 mukaan 16 492 henkilöä, joista 0-6- 

vuotiaita 1 189 63 . Taivalkoski esittäytyy omilla nettisivui�� 

Loistavat luonto- ja kuntoliikuntamahdollisuudet. Väljyyttä, hiljaisuutta, tuhansia tarinoita, vieraista tykkääviä aitoja 

�� 64 Taivalkoskelaista kehittämistyötä voisi kuvata vastuuntuntoiseksi puurtamiseksi, jossa aherruksesta ei 

pidetä niin suurta meteliä. Taivalkosken väestömäärä on 4 459, joista 0-6- vuotiaita 326. Posio � sanojensa mukaan 

Lapin taikamaa 65 sijaitsee entisen Lapin läänin alueella, mutta nivoutuu alueellisesti hyvin osaksi PaKasteen Pohjois- 

Pohjanmaan osahanketta. Posiolla asukkaita oli 31.12.2010 tilaston mukaan 3 874, joista 0-6 -vuotiaita 151. 

Lasten ja perheiden palvelut rakentuvat hankekunnissa hallinnollisesti eri tavoin. Kuusamossa alle kouluikäisten lasten 

ja heidän perheidensä palvelut kuuluvat lapsi- ja perhetyöhön, joka on osa kasvatus- ja sivistystoimen organisaatiota. 

Taivalkoskella palvelut ovat osa sosiaalipalveluja poislukien esiopetus, joka kuuluu sivistyspalveluihin. Posiolla palvelut 

ovat perusturvalautakunnan alaista toimintaa lukuun ottamatta sivistyslautakunnan alaisuudessa toimivaa esiopetusta. 

Koillismaan kunnista Kuusamo oli mukana edeltävässä kehittämishankkeessa, Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö 

Varhiksessa. 66 

Koillismaan kehittämisalueen kunnat ovat ainakin toistaiseksi itsenäisiä, kukin oman kuntansa palvelurakenteesta ja 

palveluiden tuottamisesta vastaavia kuntia. Lasten ja perheiden palveluissa on kuntien kesken yhteisiä sopimuksia, 

mm. lastensuojelun sosiaalipäivystys hoidetaan kolmen kunnan yhteistyössä. Pienissä kunnissa ei ole kaikkia palveluja 

saatavilla, joten käytännössä palvelurakenteissa on alueellisia järjestelyjä; mm. Kuusamon perheneuvolan palvelut 

ovat kaikkien kolmen kunnan käytettävissä ja sama lastenlääkäri työskentelee osana neuvolapalveluja koko alueella. 

Hankkeen merkityksestä alueen kunnille voitte lukea kuntien johtoportaan edustajien kirjoittamista johdantoteksteistä 

luvussa 1. 

Kehittämiskoordinaattori 

Kuusamo-Taivalkoski-Posio- alueen kehittämiskoordinaattorina toimi KK Anu Määttä. Hän oli työsuhteessa Kuusamon 

kaupunkiin ja työskenteli kokoaikaisena 17.8.2009-31.7.2011 sekä 20% työajalla 1.8.-31.10.2011 välisenä aikana. Alueen 

kehittämiskoordinaattori siirtyi tehtävään Kuusamon kaupungin varhaiskasvatuksesta päivähoidonohjaajan tehtävistä. 

67 

62 

Kuusamon internet-sivut www.kuusamo.fi 

63 

Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet www.sotkanet.fi 

64 

Taivalkosken internet-sivut www.taivalkoski.fi 

65 

Posion internet-sivut www.posio.fi 

66 

Hiitola-Moilanen, Marja, Määttä, Anu, Oikkonen, Leena, Parhiala, Marjut, Sarvela, Hannakaarina & Vähärautio, Aira. 


osaamiskeskuksen julkaisusarja 30. 

http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/Varhis_loppuraportti_2008.pdf 

67 

Anu Määttä toimi myös osa-aikaisena Kuusamon kehittämiskoordinaattorina Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö 

Varhiksessa ajalla 1.1.2007-31.12.2008. 

32

Lapsen hyvä arki -hankkeessa kehittämiskoordinaattorin tehtäviin kuului mm: 

� verkostoituminen hankkeen työntekijöiden, paikallisten toimijoiden sekä muiden yhteistyötahojen kesken 

� hankesuunnitelmaan ja hankekuntien palvelurakenteeseen perehtyminen 

� Koillismaan talouteen kuuluva kirjanpito sekä laskutus Kallion peruspalvelukuntayhtymään 

� kasvatuskumppanuus -kouluttajana ja työmenetelmäohjaajana Kuusamossa toimiminen sekä Posion ja Taivalkosken 

kouluttajien tukeminen ja ohjaus 

� moniammatillisen kehittämistiimin sekä kunta- ja substanssikohtaisten työryhmien työskentelyn koordinointi 

ja toiminnan juurruttaminen 

� alueen kehittämissuunnitelman laatiminen ja päivittäminen yhteistyössä kuntatoimijoiden kanssa 

� kehittämissuunnitelman mukaisen toiminnan koordinointi 

� asiakaslähtöisiin menetelmiin tutustuminen sekä vertaishaastattelun suunnittelu ja toteutus 

� opiskelija- ja oppilaitosyhteistyön koordinoiminen alueella 

� ajankohtaisfoorumien sekä muiden koulutustilaisuuksien järjestäminen 

� arviointitiedon kokoaminen kuntatoimijoilta 

� loppuraportin kokoaminen alueelta 

Kehittämistyön käynnistyminen ja työryhmien nimeäminen 

Kuusamon kaupunki oli mukana Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksessa 2006-2008 68 , mihin perustuen 

Kuusamossa oli jo valmiina Lapsen hyvä arki- hankkeen hankesuunnitelman mukaisia rakenteita ja työ käynnistyi alueella 

jouhevasti. Muun muassa Varhiksen aikana aloitettu Kasvatuskumppanuus- koulutus jatkui uudessa hankkeessa 

vastaten hyvin hankkeen tavoitteiden mukaiseen kehittämistyöhön ja henkilöstön ammatillisen osaamisen vahvistamiseen. 

Posion ja Taivalkosken kunnat tulivat mukaan uusina hankekuntina ja lapsiperhepalveluihin liittyvä yhteistyö 

oli ollut alueella aikaisempina vuosina satunnaista. 

Kuusamossa hanketyö käynnistyi hankesuunnitelmaan, hankkeen tavoitteisiin ja Varhiksen aikana laadittuun kehittämissuunnitelmaan 

perehtymällä. Taivalkosken ja Posion kuntien osalta kehittämiskoordinaattori perehtyi kunnan 

palvelurakenteeseen nettisivuja tutkailemalla sekä vieraili kunnissa keskustellen päivähoidosta vastaavien päivähoidon 

ohjaajien kanssa kartoittaen nykytilaa ja kuulostellen odotuksia ja tavoitteita hankkeelle. Kehittämiskoordinaattori 

kävi esittelemässä hanketta lähinnä päivähoidon työntekijöille erilaisissa työkokouksissa ja myös työntekijät pohtivat 

lapsen hyvä arki -teemaa ja kehittämistarpeita oman arkityönsä näkökulmasta. Lisäksi alkuvaiheessa käynnistettiin 

yhteistyö Kuusamon ja Taivalkosken alueella toimineen Kuusamon Mielenterveyden Tuki Ry:n Perhe perheen tukena - 

projektin 69 kanssa. 

Koillismaan kehittämisalueen ensimmäinen yhteinen suunnittelukokous pidettiin 18.8.2009 Taivalkoskella. Kokouksessa 

käytiin läpi hankesuunnitelmaa ja hankkeen tavoitteita, talouteen ja hallinnointiin liittyviä asioita, pohdittiin hankkeen 

rakenteita ja perustettavia työryhmiä sekä sovittiin kuntakohtaisista kehittämiskoordinaattorin käynneistä ja 

kokouksista. Kuntakohtaiset aloituskokoukset pidettiin lokakuussa 2009. Aloituskokouksissa nimettiin kuntakohtaiset 

työryhmät ja kuntien edustajat Koillismaan moniammatilliseen kehittämistiimiin 70 . Työryhmien kokoonpanoissa tapahtui 

hankkeen aikana jonkin verran elämistä muuttuneiden työtilanteiden, äitiyslomien, paikkakunnalta muuttojen 

jne. vuoksi. 

Kuntakohtaisiin työryhmiin ja Koillismaan kehittämistiimiin kuuluivat hankkeen toiminta-aikana seuraavat jäsenet: 

Kuusamon työryhmä; Aini Naumanen (lapsi- ja perhetyön johtaja), Sirpa Pitkänen/Eeva Raunio, Jaana Ronkainen, 

Tarja Vuorela, (päivähoidonohjaajat), Soile Suorajärvi (kiertävä erityislastentarhanopettaja), Päivi Kovanen (neuvolan 

osastonhoitaja), Satu Koski (seurakunnasta lapsityön ohjaaja), Hilppa Lampila (diakoniatyöntekijä), Marika Villikka 

(seurakuntapastori), Heidi Kokko-Martiskainen (johtava sosiaalityöntekijä), Elsa Koivuranta (perheneuvoja) ja Riitta 

Saapunki (kotipalveluohjaaja). 

68 Sinun? Minun? Meidän. Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikköhanke Varhis 2006-2008. 

69 Kuusamon mielenterveyden tuki ry http://www.hyvanmielentukea.fi/kuusamon-mielenterveyden-tuki-ry.html 

70 Kehittämistiimin ja työryhmien kokoonpanot löytyvät osoitteesta http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjoispohjanmaa-lapsen-hyva-arki/kehittamistyo-kuusamo-posio-taivalkoski 

33

Posion työryhmä; Eija Helisten (päivähoidon vastaava), Raili Varanka (lastentarhanopettaja) ja Outi Mustonen (erityislastentarhanopettaja), 

Suvi Kajava/Sari Ylisirniö (perhetyöntekijä), Helena Haapsaari (terveydenhoitaja), Minna Ruokamo/Helli 

Soudunsaari/Arja Mourujärvi (seurakunnan lastenohjaajat) ja Outi Sassali/Paula Posio (MLL:n paikallisyhdistys). 

Taivalkosken työryhmä; Hanna Suutari (päivähoidon ohjaaja), Sirpa Kinnunen (lastentarhanopettaja), Ulla Väisänen 

(lastenhoitaja), Pirkko Väisänen (perhetyöntekijä neuvola) ja Johanna Kurtti (perhetyöntekijä sosiaalityö), Auli Leskelä 

(esiopetuksen opettaja), Anu Suomalainen (esiopetuksen opettaja), Marianne Tyni (sosiaalityöntekijä), Birgitta Ojala 

(johtava sosiaalityöntekijä), Kaarina Rauhala (seurakuntapastori), Terhi Keränen (MLL:n paikallisyhdistys), Raili Alaloukusa 

(Mammakahviosta) ja Liisa Tyni (vanhempien edustaja). 

Koillismaan kehittämistiimi; Kuusamosta Aini Naumanen (lapsi- ja perhetyön johtaja), Sirpa Pitkänen/ Jaana Ronkainen/ 

Tarja Vuorela (päivähoidonohjaajat), Marika Ylhäinen (perheneuvolan psykologi) / Elsa Koivuranta (perheneuvoja), 

Heidi Kokko-Martiskainen (johtava sosiaalityöntekijä), Hilppa Lampila (seurakunnan diakoniatyöntekijä) ja Päivi 

Kovanen (neuvolan osastonhoitaja). Posiolta Eija Helisten (päivähoidon vastaava), Suvi Kajava/ Sari Ylisirniö (perhetyöntekijä) 

ja Outi Sassali (MLL:n edustaja). Taivalkoskelta Hanna Suutari (päivähoidonohjaaja), Auli Leskelä (esikoulun 

opettaja), Heli Vääräniemi (terveydenhoitaja) ja Kaarina Rauhala (seurakuntapastori). 

Taulukko 6. Koillismaan kehittämistiimin kokoukset ja käsitellyt asiat 

Aika Paikka Pääkohdat Läsnä 

9.11.2009 Kuusamo Järjestäytymiskokous. Hankeorganisaatio. Kuntakohtaisten aloitustilaisuuksien 

materiaali. Oppilaitosyhteistyö. Vertaishaastattelu- aineistonkeruu. Koulutusasiat. 

14 

14.1.2010 Posio Kehittämissuunnitelman luonnos. Raportti ja talous 17.8.-31.12.2009. Vertaishaastattelun 

ja ajankohtaisfoorumin suunnittelu. Kevään aikataulut. 

10 

14.4.2010 Taivalkoski Tilannekatsaus. Kehittämissuunnitelman päivitys. Hanke-yhteistyö. Vertaishaastattelun 

tuloksia. Talousasiat. 

10 

2.9.2010 Kuusamo Edellisen toimintakauden arviointikooste. Syksyn toimintasuunnitelma/ kehittämissuunnitelman 

päivitys. Ajankohtaisfoorumin valmistelu. Talouskooste. 

Ajankohtaiskatsaus. 

10 

2.12.2010 Posio Ajankohtaiset kuulumiset valtakunnallisesti ja alueellisesti. Hankkeen hallinnointi 

ja talous. Vuoden 2011 toimintasuunnitelma. Ajankohtaisfoorumin ja päätösseminaarin 

aikataulutus ja ohjelmarunko. Oppilaitosyhteistyön tilanne. Katsaus 

opinnäytetöihin. Loppuraportti ja arviointi. Kevään kokousaikataulut. 

10 

17.3.2011 Taivalkoski Ajankohtaiskatsaus. Loppuraportti ja arviointi. Kevään toimintasuunnitelma. 

Hankkeen hallinnointi ja talous. Syksyn 2011 koordinoinnin resurssit. Hankkeen 

loppukauden kokousaikataulut. 

8 

9.9.2011 Kuusamo Kehittämistyön tilannekatsaus. Hankkeen väliraportti ja talous. PaKaste2- jatkohanke. 

Koillismaan päätösseminaari. Loppuraportti ja arviointi. Lastensuojeluyhteistyö. 

10 

22.9.2011 Taivalkoski Ensimmäisen hankevaiheen päättyminen. Jatkohankkeen käynnistyminen. 9 

Kehittämistiimin kokousmuistiot löytyvät hankkeen internet-sivuilta 71 . Hankkeen tulosten rakenteellista tasoa edustavat 

moniammatilliset kuntakohtaiset työryhmät ja ylikunnallinen kehittämistiimi koettiin merkityksellisiksi ja niiden 

toimintaa halutaan jatkaa myös tulevaisuudessa. Lapsiperhepalvelujen toimijoista on tarpeellista kokoontua säännöllisesti 

keskustelemaan arjen ilmiöistä, yhteisistä rajapinnoista ja lapsiperhepalvelujen kehittämistyöstä myös jatkossa. 

Koillismaan kehittämissuunnitelma 

Hankesuunnitelman mukaisesta Koillismaan kehittämissuunnitelman laadinnasta vastasi kehittämiskoordinaattori 

yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Kehittämissuunnitelmassa linjattiin alueen lapsiperhepalvelujen kehittämistoimintaa 

sekä sen edellyttämiä konkreettisia toimia. Suunnitelma toimi myös konkreettisena yhteistyön ja sitoutta- 

71 Tutustu tarkemmin kehittämistyöhön Kuusamo-Posio-Taivalkoski alueella 

http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/kehittamistyo-kuusamo-posio-taivalkoski 

34

misen välineenä mukana olevien toimijoiden kesken. Suunnitelma laadittiin hankkeen toiminta-ajalle, päivitettiin 

syyskuussa 2010 ja julkaistiin hankkeen verkkosivuilla 72 . 

Koillismaan hankekunnissa oli työstetty viime vuosina lasten- ja nuorten hyvinvointiohjelmia, varhaiskasvatussuunnitelmia, 

lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintasuunnitelmia, lastensuojelusuunnitelmia sekä muita kuntien 

omia strategioita ja suunnitelmia, joissa oli linjattu lasten ja perheiden palvelujen kriittisiä menestystekijöitä ja kehittämissuuntia. 

Nämä asiakirjat ohjasivat osaltaan myös hankkeessa tehtävää kehittämistyötä. 

Kehittämiskoordinaattori kartoitti hankekuntien lapsiperhepalvelujen nykytilaa hankkeen alkuvaiheessa. Alueella pidetyissä 

kuntakohtaisissa aloitustilaisuuksissa oli mukana laaja joukko lasten ja perheiden parissa työskenteleviä toimijoita 

kuntasektorilta sekä järjestö- ja vapaaehtoispuolelta. Koillismaan hankekuntien alkuvaiheen kokouksissa esille nousi 

mm. seuraavia kehittämisen teemoja: moniammatillinen yhteistyö, vanhempien osallisuus, lapsen äänen kuuleminen, 

kotikasvatuksen ja vanhemmuuden tukeminen arjessa, resurssien oikea kohdentaminen, ennaltaehkäisevä työote ja 

varhainen puuttuminen, nivelvaiheissa yhteistoiminnan tehostaminen, henkilöstön ammatillisen osaamisen vahvistaminen 

/ kouluttaminen (kasvatuskumppanuus, huolen puheeksi ottaminen, varhaisen tunnistamisen menetelmät ja 

työkäytännöt), yhteiset linjaukset eri toimijoiden välillä, selkeät rakenteet, erityisen tuen tarpeisiin vastaaminen, 

hankkeiden keskinäinen yhteistyö, varhaiskasvatussuunnitelman todentuminen sekä uuden lastensuojelulain ja neuvola-asetuksen 

velvoitteet. Aloituskokouksista koottua aineistoa työstettiin kehittämistiimissä kehittämissuunnitelman 

tarkentamiseksi. 

Lapsen hyvä arki -hankkeen yhtenä tavoitteena oli vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja kuulla vanhempien ääntä palvelujen 

kehittämisessä. Koillismaan kuntien osalta asiakaslähtöisen menetelmän pohjaksi valittiin Anna-Leena Välimäen 

kehittämä Vertaishaastattelu- menetelmä 73 . Perinteisestä haastattelusta poiketen vertaishaastattelussa ei ole 

haastattelijaa ja haastateltavaa, vaan kyseessä on tasavertaisten kumppaneiden keskustelutilanne. Vertaishaastattelun 

toteuttaminen suunniteltiin yhteistyössä kasvatustieteiden opiskelijan ja kehittämistyössä mukana olevan henkilöstön 

kanssa. Menetelmän valinnan perusteena oli mm. se, että vertaishaastattelu voi olla jatkossa arjen työkalu 

henkilöstölle vanhempien äänen kuulemiseksi. 

Vertaishaastattelussa vanhemmat keskustelivat vertaisinaan annetuista teemoista ja kokosivat terveisensä yhteiselle 

koontipaperille. Vertaiskeskustelun tarkoituksena oli antaa vanhemmille / huoltajille mahdollisuus kertoa mielipiteensä 

lapsen hyvästä arjesta ja näkemyksensä kuntien lapsiperhepalveluista sekä ajatuksensa palvelujen kehittämisestä. 

Koillismaalla haastatteluun osallistui keväällä 2010 59 varhaiskasvatusikäisten (0-8-v.) lasten vanhempaa eri palvelujen 

käyttäjäryhmistä. 

Vertaishaastattelussa vanhemmat vastasivat seuraaviin kysymyksiin: 

� Millaisista asioista lapsen hyvä arki muodostuu? 

� Millaista tukea tarvitset/ saat vanhempana lapsen hyvän arjen toteutumiseksi? 

� Millaiseksi koet lapsiperheiden palvelujen tilanteen kunnassasi? 

� Millä tavoin voit vaikuttaa? Miten tulet kuulluksi? 

� Miten haluaisit vaikuttaa? Millaisia odotuksia yhteistyölle? 

� Millaisia kehittämistarpeita lapsiperhepalveluihin liittyy? 

� Mitä muuta haluaisit sanoa? 

� Palaute vertaishaastatteluun osallistumisesta � ruusut ja risut 

�� 

��ytyksenä 

lapsen hyvälle arjelle. Omaan vanhemmuuteensa koillismaalaiset vanhemmat kokivat saavansa tukea puolisoltaan 

ja sosiaaliselta verkostolta, mutta kaivattiin mm. neuvoja ja ohjausta, konkreettista lapsen hoitoapua ja hengähdystaukoja. 

72 Koillismaan kehittämissuunnitelma löytyy hankkeen verkkosivuilta http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjoispohjanmaa-lapsen-hyva-arki/kehittamistyo-kuusamo-posio-taivalkoski 

73 Menetelmästä tarkemmin: Seppänen-Järvelä, Riitta (toim.) Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä. Fin- 

Soc Arviointiraportteja 2/2005http://www.sosiaaliportti.fi/Page/87efb398-9216-4d8c-be81-d76eee055fca.aspx 

35

Lapsiperhepalvelujen tilanne koettiin keskimäärin hyväksi - palveluista tiedottamisen tärkeyttä korostettiin. Varhaiskasvatukseen 

kaivattiin osassa vastauksista lisää perhepäivähoitopaikkoja ja tilapäisen hoidon mahdollisuutta. Omat 

�� 

�� 

��h- 

�� 

Vertaish�� 

vertaisiltaan � �� t- 

�� 

että vastaavia haastatteluja järjestettäisiin säännöllisesti. 

Haastattelujen pohjalta tehty yhteenveto käsiteltiin henkilöstön kanssa kevään 2010 aikana ja esiteltiin alueen ajankohtaisfoorumissa 

74 . Palaute välitettiin myös vanhemmille. Saatua tietoa hyödynnettiin kehittämissuunnitelman laatimisessa. 

Kuntien toimijat suhtautuivat hyvin vakavasti vanhempien palautteisiin ja poimivat niistä näkemyksiä omien 

palvelujensa kehittämiseksi. Syyskuussa 2010 Posiolla pidettiin avoin keskustelutilaisuus vanhemmille, päättäjille ja 

lapsiperhepalvelujen toimijoille. Tilaisuuteen osallistui 25 henkilöä. Toukokuussa 2011 kehittämiskoordinaattori esitteli 

hanketyötä ja vertaishaastatteluprosessia Posion kunnan valtuustoseminaarissa. Vertaishaastattelun toteuttamisessa 

ja aineiston käsittelyssä oli apuna varhaiskasvatuksen opiskelija Kristiina Karppinen Oulun yliopistolta. 

Tämä eri tahojen kanssa käyty pohdinta lapsen hyvästä arjesta ja kehittämistarpeista vei kehittämisprosessia paikallistasolla 

eteenpäin toimijoita ja asiakkaita kuullen. Yhteisten keskustelujen myötä kehittämistyön "punaiset langat" 

hahmottuivat kehittämisen teemoiksi ja konkreettisiksi toimenpiteiksi, jotka kirjattiin alueen kehittämissuunnitelmaan. 

Kehittämistyön tavoitteet, keskeiset toiminnot ja tulokset 

Koillismaan kehittämistyön painopisteinä olivat moniammatillinen yhteistyö, varhainen tunnistaminen ja tukeminen, 

asiakkaan osallisuus, kasvatuskumppanuus sekä peruspalvelujen kehittäminen mm. varhaiskasvatuksen pedagogiseen 

johtamiseen ja varhaiskasvatussuunnitelmiin liittyen. Eri teemoihin liittyen tavoitteena oli henkilöstön ammatillisen 

osaamisen vahvistaminen sekä yhteistyö tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välillä. Kehittämistyön konkretisoituminen 

tapahtui pääosin kuntakohtaisten moniammatillisten työryhmien työskentelyn kautta. Lisäksi kunnissa 

työskenteli pienempiä substanssikohtaisia työryhmiä, mm. laajennettuun 4-vuotisterveystarkastukseen ja varhaiskasvatussuunnitelmien 

päivitykseen liittyen. 

Moniammatillisen yhteistyön kehittämisen tavoitteena oli tarkastella yhteistyötä lasten ja perheiden palveluissa toimivien 

kesken, luoda uusia rakenteita sekä mallintaa keskeisiä palveluprosesseja. Työskentelyä tuki Koillismaan kehittämisalueen 

yhteinen koulutusprosessi, jossa kouluttajina toimivat Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan 

yksikön yliopettajat Arja Veijola ja Hilkka Honkanen. Koulutuksessa olivat mukana kuntakohtaisten työryhmien 

jäsenet sekä muita lapsiperhepalvelujen toimijoita alueelta. Koulutusta oli viisi iltapäivää (22.4.2010 Posio, 

16.9.2010 Kuusamo, 17.11.2010 Taivalkoski, 1.3.2011 Posio ja 7.4.2011 Kuusamo). Koulutusprosessia on kuvattu tarkemmin 

luvussa 3.1. 

Koulutuksen myötä kehittämistyön tarkasteluun otettiin rakenteellisella tasolla mm. moniammatilliset palaverikäytännöt. 

Koordinaattorin tekemän koosteen pohjalta kuntatoimijat pohtivat olemassa olevien palaverirakenteiden 

toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Mikä on kunkin toimijan rooli ja vastuu? Miten eri toimijoiden erilainen 

osaaminen saadaan perheiden kannalta parhaaseen käyttöön? Koulutuksessa pureuduttiin myös tiimityön rakentamiseen 

ja kehittämiseen, mihin liittyen käytettiin työvälineenä itsetutkiskelua sekä Resurssireppu-materiaalia 75 , mikä 

koettiin hyvin antoisana ja hyödyllisenä. Kouluttajien johdolla pohdittiin myös, mitä hanke on tuottanut yksilö-, työyhteisö-, 

kunta- ja Koillismaan tasolla. Lisäksi pohdittiin tiimikäytäntöjä, tiimisopimusten sisältöjä sekä saatiin konkreet- 

74 

Diasarja vertaishaastattelusta löytyy hankkeen internet-sivuilta osoitteesta 

http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/koulutuksia-1/anu-maatta-koillismaanvertaishaastattelun-antia.pdf 

75 

Vuorinen, Ilpo, Tiimin rakentajan ja työyhteisön kehittäjän ResurssiReppu, Kirjatalo Resurssi 2002 

http://www.kolumbus.fi/resurssi/reppu.htm 

36

tinen malli tiimisopimusten laadintaan. Viimeisenä koulutuspäivänä pureuduttiin perhekeskus -malliin sekä tarkasteltiin 

perhekeskuksessa vaadittavaa osaamista kuntakohtaisesti. 

Koillismaalla koulutusprosessiin osallistui keskimäärin parisenkymmentä lasten ja perheiden palvelujen toimijaa. Keskeisenä 

antina osallistujat kokivat toisiin ja toisten työhön tutustumisen. Monenlaisia ajatuksia jäi koulutuksesta itämään, 

tiimisopimusmalli ehkä kaikkein konkreettisimpana. Kuusamossa keskiössä oli palaverikäytäntöjen tarkastelu ja 

Posiolla innostuttiin perhekeskus -ajattelusta. Taivalkoskella koulutusprosessi käynnisti moniammatillisen huoli -tiimin 

perustamisen kuntaan. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisestä voitte lukea tarkemmin luvusta 3. 

Moniammatilliseen yhteistyöhön liittyen Taivalkoskella toteutui Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija 

Oona Parviaisen moniammatilliseen perhetyöhön liittyvä opinnäytetyö. Opinnäytetyön selvitystyön tavoitteena 

oli löytää keinoja parantaa eri viranomaisten yhteistyötä perhetyössä asiakkaan osallisuus huomioiden. Opinnäytetyöstä 

tarkemmin luvussa 9. 

Kehittämistyön edetessä alueella nousi tarve uudistetun lastensuojelulain, ennaltaehkäisevän lastensuojelun ja lastensuojeluilmoituksen 

avaamiseen kentän toimijoille. Lokakuussa 2011 toteutettiin varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun 

rajapintatyöskentelyyn pureutuva koulutustilaisuus. Kouluttajana toimi Kirsi Alila Ediva Oy:stä. Lastensuojelun teemaan 

liittyen saimme huhtikuussa 2011 yhteistyökumppaniksi Oulun yliopistolta varhaiskasvatuksen opiskelijan (Anne 

Kerälä), joka alkoi opintoihinsa liittyen tehdä kartoitusta alueen varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyöstä. 

Selvitystyön suunnittelupalaveri pidettiin kesäkuussa 2011 ja varsinainen työskentely käynnistyi syksyllä 2011. Yhteistyökumppaneiksi 

nimettiin varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun edustajat kustakin kunnasta. 

Lapsen hyvä arki -hankkeen rakenteina olleet moniammatillinen kehittämistiimi ja kuntakohtaiset työryhmät tukivat 

omalta osaltaan kyseisen kehittämisteeman konkretisoitumista alueella. Keväällä 2011 käynnistyi laaja-alainen kuntien 

välinen rakenteellinen yhteistyö perhetyöhön liittyen. Verkoston ensimmäisen tapaamisen kokoajana toimivat perhetyöntekijät 

Taivalkoskelta. Tapaamiseen, joka pidettiin 4.4.2011, osallistui 21 perhetyön toimijaa Kuusamosta, Taivalkoskelta, 

Pudasjärveltä ja Kainuun kunnista. Tapaamisessa tutustuttiin uuteen verkostoon, esiteltiin erilaisia perhetyön 

käytänteitä sekä pohdittiin perhetyön haasteita. Osallistujat kokivat päivän voimaannuttavana ja vertaistukea 

antavana. Seuraava tapaaminen sovittiin pidettäväksi lokakuussa 2011. Vastaavaa verkostoa ollaan kokoamassa neuvolatyön 

toimijoiden kesken. Ensimmäisen tapaamisen koollekutsuvat Posion äitiys- ja lastenneuvolan toimijat syksyllä 

2011. 

Neuvolatyön näkökulmasta moniammatillinen yhteistyö konkretisoitui hankkeessa uuden neuvola-asetuksen mukaisen 

laajennetun 4-vuotisterveystarkastus -mallin laatimisessa. Kaikissa kolmessa hankekunnassa laadittiin vuoden 

2010 aikana kuntakohtaisissa työryhmissä yhteistyölomake saatekirjeineen. Alueella päädyttiin yhdenmukaiseen malliin 

mm. kaikissa kunnissa lastenlääkärinä työskentelevän lääkärin työn helpottamiseksi. Laajennetun 4vuotisterveystarkastusten 

osalta kunnissa pohdittiin myös moniammatillista prosessia ja eri toimijoiden roolia sekä 

asiakkaan osallisuutta kokonaisuudessa. Myös mallin arvioinnista sovittiin kuntakohtaisesti. Menetelmänä sovittiin 

käytettäväksi vertaishaastattelua. Taivalkoskella asiakaspalautetta koottiin huhtikuussa 2011 lomakekyselynä, kun 

vertaishaastattelun ajankohta ei sopinut monelle vanhemmalle. Pääosin vanhemmat kokivat mallin hyvänä, mutta 

myös kritiikkiä esitettiin mallin edelleenkehittämiseksi. Kuusamossa arviointi oli tarkoitus toteuttaa joulukuussa 2010, 

mutta määräaikaan mennessä kehittämiskoordinaattorille ei tullut yhtään ilmoittautumista. Mallinnustyössä hyödynnettiin 

TUKEVA- hankkeen mallinnuksia ja THL:n erikoissuunnittelija Arja Hastrupin konsultaatiota. Koillismaan 

laajennetun 4-vuotisterveystarkastus -prosesseista tarkemmin luvussa 3. Taivalkosken kunnan mallista ei ole raportissa 

erillistä tekstiä. Kunnan laajennetun 4-vuotisterveystarkastuksen lomake ja saatekirje löytyvät hankkeen internetsivuilta 

76 . 

Palveluprosessien mallinnusta tehtiin ProcessGuide -mallinnusohjelmalla, johon kehittämiskoordinaattori sai koulutusta. 

Laajennetun 4-vuotisterveystarkastukseen liittyvää prosessia työstettiin kuntakohtaisissa työryhmissä ensin fläppityöskentelynä. 

Varsinainen mallinnus tehtiin yhdessä Kuusamon lastenneuvolan ja päivähoidon työntekijöiden kanssa 

loppukeväästä 2011. Mallinnus julkaistiin hankkeen internet-sivuilla 77 kesäkuussa 2011. Kuusamon mallin pohjalta on 

76 

Lapsen hyvä arki �hankkeen internet-sivut http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki 

77 

Kuusamo � Laajennettu 4-vuotistarkastus ProcessGuide-malli 

http://portaali.sosiaalikollega.fi/qpr811/Portal/QPR.dll?PGPLUGIN&*xlink&VTN=flowchart&SID=iOC0O7afk7weKYzts- 

Hn508NmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSUB=PGPLUGIN_pro 

cess- 

37

tarkoitus muokata vielä omat prosessikuvaukset Taivalkosken ja Posion kunnille. Syksyllä 2011 käynnistyi laajennettuun 

4-vuotisterveystarkastukseen liittyen opinnäyteyhteistyö Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijoiden 

Sari Lehdon ja Marjo Lehdon kanssa. Yhteyshenkilöinä toimii Kuusamon laajennetun 4vuotisterveystarkastuksen 

työryhmä. 

Varhaisen tunnistaminen ja tukemisen teemaan perehdyttiin keväällä 2010. Jari Sinkkosen luentojen henkilöstökoulu- 

�� ee hyvää kas- 

�� 

kuulijaa. Lisäksi alueella osallistuttiin Mielenterveyden keskusliiton Lapset puheeksi -menetelmäkoulutukseen. Koulutuksen 

järjesti Kuusamon Mielenterveyden Tuki Ry:n Perhe perheen tukena -projekti. 

Uutena työvälineenä otettiin käyttöön Perhenavigaattori 78 mm. alueen lastenneuvoloissa, perhetyössä ja kiertävän 

erityislastentarhanopettajan työssä. Lisäksi Perhenavigaattoriin tutustuttiin kasvatuskumppanuuskoulutuksissa. Materiaalia 

hyödynnettiin myös laajennetun 4-vuotisterveystarkastus -mallin laadinnassa. Myös Vanhemmuuskorteista 79 

saatiin muutamia käyttökokemuksia mm. Posion perhetyössä ja Kuusamossa Kirkkokedon esiopetuksessa. Koillismaan 

varhaisen tuen menetelmäkokeiluista tarkemmin mm. Soile Suorajärven, Pirkko Väisäsen ja Helena Haapsaaren teksteissä 

luvussa 7.5. 

Posion lastenneuvolan terveydenhoitaja aloitti uutena työmuotona kotikäynnit varhaisen tunnistamisen ja tukemisen 

edistämiseksi (luku 7.6). Taivalkoskella päiväryhmis Pirpanassa käynnistyi tammikuussa 2011 uutena työmuotona 

leikkikerho, joka pohjautuu Theraplay- vuorovaikutusterapiaan 80 . Idea leikkikerhon käynnistämiseen lähti vetäytyvän 

lapsen tukemisesta. Yhteistyössä ovat olleet mukana konsultoiva erityisopettaja sekä toimintaterapeutti. Kokemukset 

leikkikerhosta ovat olleet antoisia. Leikkikerhosta on tarkemmin luvussa 7.3. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen 

tukemiseksi kuntien toimijoille hankittiin alkuvuodesta 2011 oikeudet Iloa vanhemmuuteen � vuorovaikutusleikkiopas 

vanhemmille- materiaaliin 81 . Tarkoituksena on jakaa opasta vanhemmille eri lapsiperhepalveluissa mm. päivähoidon 

perheiltojen aikana. 

Lapsen hyvä arki- hankkeen yhtenä tavoitteena oli vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja kuulla vanhempien ääntä palvelujen 

kehittämisessä. Asiakkaiden näkökulman kartoittamiseksi Koillismaan alueella käytettiin Anna-Leena Välimäen 

kehittämää Vertaishaastattelu- menetelmää. Vertaishaastattelu nähtiin välineenä, jota kentän toimijat voivat suhteellisen 

helposti käyttää omassa arkityössään asiakasnäkökulman kartoittamiseksi ja sitä on tarkoitus käyttää jatkossa 

substanssikohtaisen tiedon keräämiseen. 

Asiakkaan osallisuuteen liittyen alueella on tekeillä Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden (Johanna Ollila, 

Tiia Raiskio ja Jonna-��s- 

�� mmille infotilaisuus. 

Huhtikuun 2011 loppuun mennessä suoritettiin aineistonkeruu, ja työ on tällä hetkellä raportointivaiheessa 82 . 

Kasvatuskumppanuus -teema oli hyvin vahva juonne Koillismaan kehittämistyössä. Kuusamossa päättyi tammikuussa 

2011 kuudes peruskoulutusryhmä ja kahden ryhmän työmenetelmäohjaukset jatkuvat aikataulun mukaisesti vuoden 

2011 loppuun. Taivalkoskelle ja Posiolle koulutettiin hankkeen toimesta kouluttajaparit keväällä 2010 ja he saivat 

ensimmäiset peruskoulutukset päätökseen omissa kunnissaan joulukuulla 2010. Kehittämiskoordinaattorin tukemana 

kuntiin laadittiin suunnitelmat koulutusten toteuttamisesta paikallisesti. Koulutusosaamista jaettiin alueella kouluttajien 

kesken. Kasvatuskumppanuuskouluttajana toimiva kehittämiskoordinaattori avasi Posion ja Taivalkosken kouluttajille 

työmenetelmäohjaus-menetelmää sekä jakoi aiheeseen liittyvää materiaalia kouluttajien käyttöön. Kuusamossa 

käynnistyi tammikuussa 2011 päättyneen kasvatuskumppanuuskoulutuksen työmenetelmäohjaukset hieman uudella 

maps&PPRM=MODELID%3D518978411%3F3_0_518978411_0&UIP=kPb1TguiqNNdMlOZvVXl5G4Nh0MVC4PSlvXeLLm 

2fl6W0x5ZbS 

78 

Perhenavigaattori-menetelmä. THL. http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanitfi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori 

79 

Vanhemmuuskortit http://www.terapianetti.fi/vanhemmuuskortit.html 

80 

Theraplay -vuorovaikutusleikki http://www.theraplay.fi/ 

81 

Iloa vanhemmuuteen � opas http://www.sosiaaliportti.fi/File/a6a1749a-9bd9-416a-b11da4decfc02430/esite_vuorovaikutusleikkiopas.pdf 

82 

Tarkemmin liitteessä 2. 

38

akenteella. Tapaamiset toteutettiin tiiviissä yhteistyössä perhepäivähoidonohjaajan kanssa yhdistäen kasvatuskumppanuuden 

työmenetelmäohjaus, pedagoginen johtamisen rakenne sekä perhepäivähoitajien kuukausikokous. 83 

Kuusamossa on kehitetty kasvatuskumppanuuskoulutuksen myötä mm. päivähoidon aloitusprosessia sekä työmenetelmäohjaustyyppisen 

rakenteen luomista osaksi päivähoidon pedagogista johtamista. Taivalkoskella kasvatuskumppanuuskoulutuksen 

rinnalla on tarkasteltu omahoitajuutta ja pienryhmätyöskentelyä. Päivähoidon esimiehet ylläpitävät 

kasvatuskumppanuuden teemoja työpaikkakokouksissa sekä jalkauttamalla sosionomiopiskelijoiden (Markus Fabritius 

ja Riikka Fyrstén) Varhis -hankkeen aikana opinnäytetyönä laatimaa Yhdessä lapsen parhaaksi -opasta. 

Kasvatuskumppanuuteen liittyen Kuusamossa on meneillään kaksi Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden 

opinnäytetyötä. Reija Hietaharjun työn aiheena on tutkia alle 3 -vuotiaiden lasten vanhempien kokemuksia 

kasvatuskumppanuudesta. Opinnäytesuunnitelma valmistui syksyllä 2010 ja haastattelut suoritettiin helmikuulla 

2011. Yhteistyössä ovat olleet kehittämiskoordinaattorin lisäksi päivähoidonohjaaja sekä tutkimuspäiväkotien 

lastentarhanopettajat. Jonna Kyllin ja Terhi Mannisen opinnäytetyössä tutkitaan lastentarhanopettajien kokemuksia 

kasvatuskumppanuuskoulutuksen vaikuttavuudesta. Suunnitelma valmistui alkuvuodesta 2011 ja haastattelut toteutettiin 

maalis-huhtikuulla. Molemmat opinnäytetyöt tukevat hyvin alueen kasvatuskumppanuus -teemaa ja antavat 

valmistuessaan hyvää arviointitietoa. 84 

Kasvatuskumppanuuteen ja varhaisen tuen teemoihin liittyen Taivalkoskella pidettiin tammikuussa 2011 vanhempien 

ja päivähoidon henkilöstön yhteinen ilta. Tilaisuudessa konsultoiva erityislastentarhanopettaja avasi omaa rooliaan 

varhaisen ja erityisen tuen toimijana alueella. Lisäksi kehittämiskoordinaattori alusti kasvatuskumppanuudesta. Tilaisuuteen 

osallistui yhteensä 25 henkilöä. Tilaisuuden teemoja jatkotyöstettiin ryhmiskohtaisissa vanhempainilloissa 

myöhemmin keväällä. 

Koillismaan kasvatuskumppanuuskouluttajat osallistuivat huhtikuussa 2011 hankkeen järjestämään kasvatuskumppanuuskouluttajien 

vertaistapaamiseen. Tapaamisessa keskusteltiin kasvatuskumppanuuden kouluttamiskokemuksista 

ja koulutuksen herättämistä kehittämisen haasteista. Lisäksi kuultiin pitempään kouluttajina toimineiden sekä THL:n 

Marjatta Kekkosen puheenvuoroja sekä sovittiin verkoston jatkotyöskentelystä. 

Peruspalveluiden kehittämiseen liittyen Koillismaan alueen päivähoidon vastaavat ohjaajat sekä kehittämiskoordinaattori 

osallistuivat vuoden 2010 aikana Ediva Oy:n Varhaiskasvatuksen johtamisen prosessikoulutukseen. Koulutuksella 

tavoiteltiin eväitä pedagogiseen johtamiseen, verkostoyhteistyöhön sekä kehittämistyön juurtumiseen osaksi perustyötä. 

Koulutukseen liittyen alueen päivähoidon esimiehet laativat ja toteuttivat omia yksikköjään ja työntekijöitään 

ajatellen pedagogisen ohjauksen suunnitelmia mm. varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja kasvatuskumppanuuden 

teemoihin liittyen. Palveluprosessitasolla alueen kunnissa päivitettiin varhaiskasvatussuunnitelmia. Taivalkoskella 

pureuduttiin kunta- ja yksikkökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien päivitykseen, Kuusamossa ja Posiolla lapsikohtaiseen 

varhaiskasvatussuunnitelma -lomakkeeseen. Varhaiskasvatussuunnitelma -prosessien tukena oli KM Paula 

Loukkolan konsultaatio kaikissa kolmessa kunnassa. 85 

�� 

entuudestaan tuttuja Lapsi eri ikäkausina -vihkoja, Apua -sarjan lehtisiä sekä mediaan liittyviä julkaisuja hankittiin 

myös muiden lapsiperhepalvelujen toimijoiden työn tueksi. 

Rukan päiväkodissa käynnistyi syksyllä 2010 koulutuksesta saadun varhaiskasvatussuunnitelma-pohjaisen kehityskeskustelumallin 

pilotointi. Prosessissa hyödynnettiin myös häiriöpäiväkirjoja. Kehityskeskustelujen ja häiriöpäiväkirjojen 

antia tutkailtiin yksikön palavereissa ja poimittiin kehittämisen kohteet. Prosessi eteni hyvin suunnitelmallisesti ja 

konkreettinen kehittämistyö kohdistui siirtymätilanteisiin ja leikin kehittämiseen. Yksikössä paneuduttiin leikkiympäristön 

kehittämiseen, leikin kehitysvaiheisiin sekä aikuisen rooliin lapsen leikin tukijana. 86 Kesän korvalla Rukan pilottiin 

kytkeytyi opinnäyte-yhteistyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijat Laura Backman, Ida 

Hentilä ja Petra Puroila alkavat tehdä syksyllä 2011 opinnäytetyötä leikkiin liittyen. 

83 Koillismaan koulutus- ja konsultaatioprosessit löytyvät liitteestä 5. 

84 Opinnäytetöiden abstraktit löytyvät liitteestä 2. 

85 Vasu-prosesseista on tarkemmin luvussa 4 ja pedagogisen johtamisen prosesseista luvussa 5. 

86 Rukan kehittämistyön pilotista tarkemmin luvussa 5.4. 

39

Ajankohtaisfoorumit 

Oma roolinsa kehittämistyön juurruttamisessa ja osaamisen kehittämisessä oli alueella järjestetyillä ajankohtaisfoorumeilla, 

joissa sisällöllisten luentojen ohella jaettiin kehittämistyön edetessä saatua kokemustietoa ja kehittämisen 

näkökulmia paikallisten toimijoiden toimesta. 

Koillismaan ensimmäin�� 

Kouluttajana toimi Seija Järvi. Kehittämiskoordinaattori kertoi kuulijoille vertaishaastattelun toteutuksesta ja tuloksista 

ja hankkeen projektipäällikkö esitti katsauksen hankkeen ajankohtaisiin asioihin. Tilaisuudessa oli mukana 79 osallistujaa 

eri ammattialoilta. 

�� 

Tilaisuuteen osallistui 55 lapsiperhepalvelujen toimijaa Koillismaan kunnista. Kouluttajina toimivat Hilkka Honkanen ja 

Arja Veijola. Kuntakohtaisten työryhmien jäsenet vetivät tilaisuudessa kehittämisteemojen mukaisia työpajoja (laajennettu 

4-vuotisterveystarkastus, Kasvatuskumppanuus, Perhetyö, Varhainen tukeminen, Varhaiskasvatussuunnitelma 

ja lapsen osallisuus, Lastensuojelu). Työpajatyyppinen työskentely koettiin hyvin antoisaksi ja se käynnisti uudenlaisen 

substanssikohtaisen verkostoitumisen kuntatoimijoiden välille lupaavin tuloksin. 

��i- 

�� 

Lisäksi tilaisuudessa kuultiin kehittämiskoordinaattorin ajankohtaiskatsaus sekä kooste Kuusamon VASU-työryhmän 

työskentelystä, Taivalkosken perhetyöntekijän koonti verkostotapaamisesta sekä posiolaisen vanhemman kokemuksia 

laajennetusta 4-vuotisterveystarkastuksesta. Tilaisuuteen osallistui 31 henkilöä. Kolme suunniteltua puheenvuoroa 

peruuntui puheenvuorojen pitäjille tulleiden esteiden vuoksi. 

Koillismaan kehittämisalueen neljäs ajankohtaisfoorumi ja samalla hankkeen ensimmäisen vaiheen päätösseminaari 

pidettiin Kuusamossa 3.9.20��i- 

��-��nvoinnistaan 

� �� alueen opinnäytetöistä sekä saatiin makupaloja toteutuneesta 

kehittämistyöstä. Osallistujia päätösseminaarissa oli 120. 

Muut koulutusprosessit ja konsultaatio 

Tuetun prosessikehittämisen mallin mukaisesti sisällöllisiä kehittämisteemoja ja kehittämistyötä tuettiin koulutuksella 

ja konsultaatiolla. Isompina prosessikoulutuksina toteutuivat jo aiemmin mainitut kasvatuskumppanuus-, varhaiskasvatuksen 

johtaminen- ja moniammatillisen yhteistyön koulutukset. Hankkeen tarjoamaa koulutusta täydentämään 

Kuusamon kaupunki tilasi Sanna Parrilalta (Ediva Oy) varhaiskasvatussuunnitelmiin liittyvän koulutuspäivän marraskuussa 

2010 ja lapsikohtaisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta lokakuussa 2011, mitkä tukivat hyvin varhaiskasvatussuunnitelmien 

kehittämisprosessia alueella. 

Moniammatillisen yhteistyön koulutusprosessin myötä Taivalkoskelle perustettu Huoli-tiimi osallistui syksyllä 2011 

Huoli puheeksi- koulutukseen 87 . 

Paikallisesti eriytyvinä koulutuksina toteutettiin kasvatuskumppanuusperuskoulutuksia sekä kasvatuskumppanuuden 

työmenetelmäohjauksia. Kouluttajina työskentelivät Kuusamossa kehittämiskoordinaattori Anu Määttä ja lastentarhanopettaja 

Anja Niemi, Posiolla erityislastentarhanopettaja Outi Mustonen ja lastentarhanopettaja Raili Varanka sekä 

Taivalkoskella lastentarhanopettaja Sirpa Kinnunen ja lastenhoitaja Ulla Väisänen. 

Varhaiskasvatussuunnitelmien kehittämisprosesseissa toimi konsulttina Paula Loukkola Oulun yliopistolta. Hän osallistui 

kaikkien kolmen kunnan varhaiskasvatussuunnitelma-prosesseihin olemalla Acrobat Connect Professional (ACP)- 

tai puhelinyhteydellä mukana varhaiskasvatussuunnitelma-työryhmien kokouksissa tai kommentoimalla tekstejä sähköpostitse. 

Laajennettuun 4-vuotisterveystarkastukseen liittyen konsultoitiin THL:n Arja Hastrupia puhelimitse ja yhteisten 

koulutustilaisuuksien tauoilla. Taivalkosken omahoitajuuteen ja pienryhmätyöskentelyyn liittyen kehittämis- 

87 Huoli puheeksi �menetelmä. THL. http://info.stakes.fi/verkostomenetelmat/FI/puheeksiottaminen/index.htm 

40

koordinaattori konsultoi hankkeen alkuvaiheessa Marja Hiitola-Moilasta, joka oli toiminut kehittämiskoordinaattorina 

Varhis -hankkeessa kyseisen teeman tiimoilta. 

Oppilaitosyhteistyö 

Koillismaan kehittämiskoordinaattori oli mukana oppilaitosten ja järjestöjen edustajat kokoavassa alueellisessa kehittäjäverkostossa. 

Kohdennettua yhteistyötä tehtiin Oulun Diakoniaopiston kanssa. Yhteistyössä suunniteltiin aikuisopiskelijoiden 

työssäoppimisjaksoja alueelle, mutta valitettavasti ne eivät toteutuneet. Lokakuussa 2010 toteutui 

videoneuvotteluyhteydellä toteutettu opetus, jossa kehittämiskoordinaattori esitteli hanketta ja neuvolan osastonhoitaja 

Päivi Kovanen Kuusamon laajennettua 4-vuotisterveystarkastuksen mallinnusta. Opetuskokonaisuuteen liittyen 

opiskelijoille annettiin etukäteistehtävä, jonka teemoina olivat lapsiperhepalvelujen kehittäminen, päivähoidon ja 

neuvolan yhteistyö ja varhainen tukeminen. Opettajat kokosivat opiskelijoilta palautteen video-opetuksesta, minkä 

jälkeen pidettiin vielä yhteinen arviointi- ja purkupalaveri, jossa todettiin, että se oli uudenlainen oppimiskokemus, 

joka todensi hyvin verkostoyhteistyön. 

Koillismaan alueen oppilaitoksissa koulutetaan lähihoitajia, joiden suuntautumisvaihtoehtona on hyvin usein jokin 

muu kuin lapset ja nuoret. Hankkeen rakenne, opinnäytepankki ja alueellinen kehittäjäverkosto ovat mahdollistaneet 

oppilaitos- ja opinnäyteyhteistyön alueelle. Hankkeen aikana Koillismaalle on kytkeytynyt seitsemän opinnäytetyötä. 

Koillismaan alueen opinnäytetyöt: 

� Jonna Kylli ja Terhi Manninen: Lastentarhanopettajien ammatillisen kasvun kokemuksia kasvatuskumppanuuskoulutuksesta, 

Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma 

� Reija Hietaharju: Vanhempien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 

sosiaalialan koulutusohjelma 

� Johanna Ollila, Jonna-Mari Tiirola ja Tiia Raiskio. Vanhempien kokemuksia osallisuudesta päivähoitopalveluissa, 

Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma 

� Oona Parviainen: Moniammatillisuus perhetyössä � Taivalkosken malli, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, 


� Sari Lehto ja Merja Lehto: Laajennettu 4-vuotisteryveystarkastusmalli, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, 

sosiaalialan koulutusohjelma (käynnistyy syksyllä 2011) 

� Laura Backman, Ida Hentilä ja Petra Puroila: Rukan leikkipilotti, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan 

koulutusohjelma. (käynnistyy syksyllä 2011) 

� Anne Kerälä, KM, Oulun yliopisto, varhaiskasvatuksen opintoihin liittyvä selvitystyö lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen 

yhteistyöstä Koillismaan kunnissa (syksy 2011) 

Muu verkostoyhteistyö 

Koillismaan kehittämiskoordinaattori on ollut mukana Pohjoisen alueen Kaste- verkostossa. Yhteiset seminaarit ja 

kohtaamiset toisten osahankkeiden kanssa ovat auttaneet levittämään kehittämisajatuksia puolin ja toisin. TUKEVA - 

hankkeen kanssa verkostoituminen poiki yhteistyötä ja konsultaatiota lähinnä prosessien mallinnukseen liittyen. Laajennettuun 

4-vuotisterveystarkastus -malliin liittyen pidettiin erillinen palaveri 30.4.2010, johon osallistui Koillismaalta 

kehittämiskoordinaattorin lisäksi kaksi terveydenhoitajaa sekä TUKEVA:n ja THL:n edustajat. 

Tiedottaminen 

Lapsen hyvä arki- hanke on ollut esillä Koillismaan paikallislehdissä seuraavasti: 

� 8.9.2010 Kuriiri. Kunnan palvelut pääosin hyvällä tasolla - posiolaiset lapsiperheet toivovat lisää tilapäis-apua. 

� 22.9.2010 Kuriiri. Posion lapsiperheet kaipaavat tilapäisapua. 

� 22.9.2010 Koillissanomat. Koillismaalla rakennetaan lapsen hyvää arkea - Taivalkoskella pohditaan moniammatillista 

yhteistyötä. 

� 4.11.2010 Koillissanomat. Posio osallistuu Lapsen hyvä arki- jatkohankkeeseen. 

� 22.11.2010 Koillissanomat. Lapsen hyvä arki kysyy Taivalkoskelta 3500 euroa. Painopisteenä lapsiperheet. 

� 10.2.2011 Koillissanomat. Kasvatuskumppanuus korostuu uudessa lasten 4-vuotistarkastuksessa. Neuvolakäynneillä 

uskalletaan puhua vaikeistakin asioista. 

41

Koordinaattorina Koillismaalla � kumppanuuksia ja kehittämiskokemuksia 

Kehittämiskoordinaattorin näkökulmasta lapsiperhepalvelujen kehittämistyön yhtenä haasteena on, miten sovittaa 

kehittäminen osaksi arkityötä ja miten turvata riittävät resurssit työntekijöille paneutua oman työn kehittämiseen. 

Pienissä kunnissa samat toimijat ovat monessa mukana � ��itystä. 

Halua oman työn kehittämiseen alueen toimijoilla on kyllä riittänyt! Toinen mieltäni askarruttanut asia on ollut 

laajan toimijajoukon osallisuus kehittämistyön prosesseissa � yksittäiset ihmiset edustavat suurtakin joukkoa. Vastuu 

on meillä jokaisella, että mahdollisimman monen, niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin ääni tulee kuulluksi. Kehittämistyöhön 

ja sen tuloksiin sitoutuminen vaihtelee riippuen osaksi myös siitä, onko itse ollut prosessissa mukana - 

kehittämistyön juurruttamiseen on panostettava ja varattava resurssia. Asiakkaiden äänen kuuleminen mm. vertaishaastatteluja 

toteuttamalla tulee toivottavasti olemaan osa lapsiperhepalvelujen kehittämisen arkea. 

Taivalkosken ajankohtaisfoorumi syksyllä 2010 oli käännekohta ylikunnallisessa substanssikohtaisessa yhteistyössä � 

siitä olen erityisen iloinen ja toivon, että se rakenne kantaa myös tulevaisuudessa. Yhteiset kohtaamiset voimaannuttavat 

ja antavat eväitä oman työn kehittämiseen yksilötasolla. Kollegiaalinen tuki naapurikunnasta on kullan arvoista, 

kun voi itse olla ainoa toimija omassa kunnassa. Päivähoidon väkeä yhdisti vahvasti pedagogisen johtamisen ja kasvatuskumppanuuden 

koulutukset, joiden uskon olevan yhteinen nimittäjä myös tulevaisuudessa. Ev.lut. seurakunnan 

toimijodien ja Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistysten mukanaolo on ollut hyvin rikastuttavaa. Palveluprosessien 

tasolla tehty kehittämistyö laajennettuun 4-vuotisterveystarkastusmalliin ja varhaiskasvatussuunnitelmiin 

on laajuudessaan hyvin mittava koskettaen laajaa asiakas- ja henkilöstöjoukkoa Koillismaan alueella. 

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen, että olen saanut olla mukana kutomassa verkostoja koillismaalaisten lapsiperhepalvelujen 

toimijoiden välille. Hanketyön myötä kynnykset yhteydenpitoon ovat madaltuneet. Jatkohanketta odotan 

suurella mielenkiinnolla. Olen ollut kahdessa kehittämishankkeessa mukana kehittämiskoordinaattorin roolissa. Lapsen 

hyvä arki - hankkeen kakkosvaiheessa pääsen mukaan kehittämistyöhön päivähoidonohjaajan roolissa. 

Kuusamossa, kesän kaikotessa, kehittämistyön kumppaneita kaiken kiireen keskellä kauniin kukkasin kiittäen, Koillismaan 

kehittämiskoordinaattori � 

2.4 �� kehittämistyön arviointia ja jatkohaasteita 


Artikkelissa käsitellään Lapsen hyvä arki -hankkeessa toteutettua arviointia sekä päätösvaiheessa tehdyn kyselyn tuloksia. 

Lopuksi tehdään joitain päätelmiä kyselyn tulosten pohjalta ja tarkastellaan jatkohankkeelle asettuvia haasteita. 

Lapsen hyvä arki-hankkeen kehittämistyön rakenteellinen kokonaisuus on kuvattu luvun 2. aikaisemmissa osioissa. 

Prosessin arviointia 

Lapsen hyvä arki -hankkeessa arvioitiin koko hankeajan kehittämistyön etenemistä usealla eri tavalla. Hankkeen alkuvaiheessa 

kehittämissuunnitelmien laatimisen tueksi kerättiin alueilta asiakkaiden palautetietoa lapsiperhepalveluiden 

toimivuudesta. Koillismaan alueella käytössä oli vertaishaastattelu 88 ja Kallio-Selänteen kehittämisalueilla toteutettiin 

Bikva -arviointiprosessit 89 . 

Koko hankkeen ajan toteutettiin kaikilla alueilla prosessiarviointia. Sen tavoitteena oli tuottaa tietoa kehittämistyön 

seurantaa, ohjausta ja prosessin onnistuneisuuden arviointia varten. Palautetta kerättiin tilaisuuksista, koulutuksista ja 

ajankohtaisfoorumeista. Lisäksi hankittiin kehittämisprosessi ja � pilottikohtaista palaute- ja arviointitietoa, jolla pyrittiin 

ohjaamaan prosessien kulkua ja mallinnustyötä. 

Hankkeen puolivälissä toteutettiin kaikilla alueilla väliarviointi kehittämiskoordinaattorin tekemällä kyselylomakkeella. 

Sen tavoitteena oli kehittämistyön tavoitteiden ja toteutuksen tilannekartoitus - mitä on jo saavutettu ja mihin vielä 



42

kiinnittää huomiota. Tarkoituksena oli tunnistaa hanketyön solmukohtia ja suunnata uudelleen toimintaa. Kyselyihin 

vastasivat kaikki kehittämistiimien ja työryhmien sekä pilottien keskeiset toimijat. Tulokset käsiteltiin alueiden kehittämistiimeissä. 

Hankkeen päätösvaiheen arviointitietoa kertyi kehitettyjen mallien ja prosessien arvioinnin yhteydessä. Aineistoa 

kerättiin työntekijöiden työkokouksista, asiakkailta ja palvelunkäyttäjiltä nettikyselyillä, kyselylomakkeilla, vertaishaastatteluilla 

sekä ProcessGuide 90 -työskentelyn yhteydessä. 

Pitempikestoista ja tutkimusorientoitunutta palaute- ja arviointitietoa tuottavat ammattikorkeakoulujen perus- ja 

jatkotutkintojen sekä yliopistojen opiskelijat opinnäytetöidensä kautta. Lapsen hyvä arki -hankkeen alueellinen kehittäjäverkosto 

on tarjonnut hyvät rakenteelliset puitteet oppilaitos- ja opinnäyteyhteistyölle. Sen seurauksena on onnistuttu 

kiinnittämään kaikkiaan 22 korkeakoulutasoisen opinnäytetyön tutkimusprosessia hankkeen kehittämistyön 

keskeisiin teemoihin 91 . Hankkeen opinnäytepankki on siten tavoittanut hyvin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan opiskelijat 

Pohjois-Suomessa. 

Webropol -kyselyn toteutus ja vastaajat 

Hankkeen päätösvaiheessa haluttiin saada keskeisten toimijoiden mielipide kehittämistyön toteutuksesta ja saavutetuista 

tuloksista. Arviointi päätettiin järjestää sähköisenä Webropol -kyselynä, koska sen uskottiin helpottavan ja nopeuttavan 

vastaamista. Kyselyn teknisestä toteutuksesta vastasi hankkeen kasvatuspsykologian maisterivaiheen harjoittelija 

Elina Kattilakoski 92 . 

Kyselylomakkeen (liite 6) kysymykset kohdistuivat kehittämistyön toteutukseen, rakenteisiin, tavoitteiden toteutumiseen 

sekä odotettujen vaikutusten arviointiin. Onnistuneisuuden arvioinnissa käytettiin numeerista arviointia 93 . Vastaajia 

pyydettiin myös perustelemaan valittu numeerinen vaihtoehto. Lisäksi kysyttiin avovastauksin mielipidettä hanketyön 

aikaansaamista merkityksellisimmistä muutoksista omassa työssä, työyksikössä ja lapsiperhepalveluiden palvelurakenteen 

tasolla. Lopussa vastaajat saivat kertoa Lapsen hyvä arki2 -jatkohankkeeseen liittyvistä odotuksistaan. 

Kysely kohdistettiin hankealueen toimijoille - kehittämistiimien ja työryhmien jäsenille sekä pilottiprosesseissa mukana 

olleille. Ensimmäinen kyselyvaihe toteutettiin 23.5.2011 ja lomakelinkki lähetettiin 97 vastaajalle eri kehittämisalueilla. 

Uusintakyselyyn päädyttiin 11.6.2011 vastausten vähäisyyden perusteella. Kaikkiaan kyselyyn saatiin yhteensä 30 

vastausta. Alhaiseen vastaajamäärään vaikutti todennäköisesti sen sijoittuminen kesälomakaudelle. Kyselyn kautta 

saadut arvioinnit ovat kuitenkin erittäin arvokkaita ja suuntaa-antavia ovathan ne suoraa palautetta hankkeen keskeisiltä 

yhteistyökumppaneilta tehdystä kehittämistyöstä. 

Kyselyyn vastanneita oli Koillismaan alueelta 14. Peruspalvelukuntayhtymä Kalliosta saatiin 10 vastausta ja Peruspalvelukuntayhtymä 

Selänteeltä viisi (5) vastausta. 94 Vastaajat edustivat monipuolisesti lapsiperhepalveluita. Päivähoidon 

työalueella työskenteli 14 (hallinto ja johto 8, lastentarhanopettajat 5, perhepäivähoitaja 1) vastaajaa, sosiaalityössä 

eri tehtävissä kuusi (6) ja neuvolassa neljä (4) vastaajaa. Lisäksi saatiin myös erityistyöntekijöiltä kaksi (2), kotipalvelusta 

yksi (1), koulusta yksi (1) sekä ev.lut. seurakuntien ja järjestöjen toimijoilta kaksi (2) vastausta. 

Kehittämistyön rakenteet ja tuettu prosessikehittämisen malli 

Kaikilla kehittämisalueilla hanketyön rakenteellisen perustan muodostivat moniammatilliset kehittämistiimit. Kehittämissuunnitelmien 

toimeenpanosta vastasivat paikalliset työryhmät kehittämiskoordinaattoreiden johdolla. Koko 

hankkeen aikainen työryhmärakenne ilmenee liitteestä 1. Pilottiprosessien työskentely organisoitui myös työryhmätyyppisesti, 

jolloin niiden kesto vaihteli sisällöllisesti ja ajallisesti. 95 Kuvioon 2. on kuvattu kehittämistyön rakennetta 

koskevat arvioinnit eri osa-alueittain. 

90 

Prosessimallinnustyökalu QPR ProcessGuide � http://www.qpr.fi/ohjelmistot/qpr-processguide.htm 

91 

Opinnäytetöiden abstraktit löytyvät liitteestä 2. 

92 

Elina Kattilakoski laati myös artikkelissa olevat taulukot ja teki alustavan koonnin vastauksista. Hän työskenteli 

hankkeen kehittäjätyöntekijänä sen päätösvaiheessa. 

93 

Arviointiasteikko 0=en osaa sanoa, 1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=hyvin, 4=erittäin hyvin, 5=erinomaisesti 

94 

Järjestötyön alueella työskentelevä vastaaja ei ollut ilmoittanut aluetta lainkaan, koska hän toimii useammalla kehittämisalueella 

samanaikaisesti. 

95 

Näitä lyhytkestoisempia työryhmiä ei ole kuvattu erikseen hankeorganisaatiokaavioon. 

43

5 

4 

3 

2 

1 

0 

4,2 

4,4 

Kuvio 2. Kehittämisrakenteen arviointi 

Kehittämistyön rakenne (ka 4,2) 

4 

Kehittämistiimit saivat arvioinnissa keskiarvoksi 4.2. Perusteluissa korostui niiden moniammatillinen ja monitoimijainen 

kokoonpano sekä paikallisuus. Kehittämistiimien nähtiin muodostavan kehittämistyön perustan ja toimivan hanketyön 

ohjauksen välineenä tarjoten yhteisen keskustelun ja asioiden kyseenalaistamisen foorumin kunkin alueen 

johtaville toimijoille. 

�� 

�� 

��uusia näkökulmia asioihin, jotka ovat auttaneet tavoittei- 

�� 

��i- 

��) 

�� 

�� 

Kehittämistiimien muodostumisen prosessille ja kokoonpanoa koskeville neuvotteluilla annettiin hanketyön käynnistymisvaiheessa 

aikaa. Sen tuloksena saatiin keskeisistä toimijoista koostuvat ja työskentelyyn sitoutuneet kehittämistiimit, 

joiden johdolla kehittämistyö sai selkeät suuntaviivat ja ohjauksellisen tuen alueiden lapsiperhepalveluiden 

kokonaisuudessa. Koska kehittämistiimi koostui pääosin johtavista viranhaltijoista, saatiin myös johdon hyväksyntä ja 

tuki kehittämistyölle hankkeen alkumetreiltä saakka. Hanketyö mahdollisti uudenlaisen vuoropuhelun lapsiperhepalveluiden 

eri sektoreiden välille. Havaittiin, että työskennellään samojen asiakasperheiden kanssa ja voidaan todellakin 

tehdä yli hallintokuntien ja palvelusektoreiden menevää yhteistyötä sekä rakentaa ylikunnallisia verkostoja järjestöjen 

ja ev.lut. seurakuntien palveluita unohtamatta. Lapsen hyvä arki -hankkeen kehittämistiimin avulla koottiin kaikki 

alueiden keskeiset palvelujen tarjoajat saman pöydän ääreen. 96 

Kehittämistyöryhmät saivat työskentelyn keskiarvoksi 4.4. Vastauksissa arvostettiin työryhmien kokoonpanon moniammatillisuutta 

ja suurta merkitystä työskentelyn suunnittelulle ja tavoitteiden viemiselle riittävän konkreettiselle 

tasolle. Työryhmien työskentelyä kuvattiin sitoutuneeksi ja yhteisiä keskusteluja antoisiksi. 

96 

Kehittämistiimien työskentely laajeni joillain alueilla myös varsinaisen hanketyön ulkopuolisen moniammatillisen 

työskentelyn rakenteelliseksi yhteistyön välineeksi. 

3,8 

4,8 

4 

44

��nnostunut kehittämään, jokainen jäsen tuo oman osaamisensa. Moniammatillinen 

hyvä työryhmä.� (Päivähoito) 

��n- 

�� 

��yöryhmien jäsenten kautta asiaa on tuotu ruohonjuuritasolta ja viety takaisin ruohonjuuritasolle eli asioi- 

�� 

Kehittämisprosessien pilottityöskentely sai keskiarvoksi 4.0. Niiden nähtiin edustavan vahvaa sidosta käytännön työn 

kehittämiseen. Valikoidut pilottiprosessit olivat asiakas- ja toimijalähtöisiä ja saivat aikaan osaamisen vahvistumista. 

Pilottityöskentelyn aikana kehitettävät palveluprosessit ja työkäytännöt juurtuivat osaksi perustyötä, koska työntekijät 

saivat itse olla aktiivisessa roolissa ja vaikuttamassa työskentelyn toteutukseen. 

�� 

ja heidän perheiden h�� 

(Päivähoito) 

��isina 

esim. oman työyksikköni vanhemmista osa ollut m�� 

�� (Järjestöt) 

��k- 

�� 

Vastauksista heijastuu kehittämistyön prosessien erilaisuus. Osa hankkeen tuloksista on otettu välittömästi käyttöön 

niiden valmistuttua. Näitä olivat erilaiset lomakkeet (esim. lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat) ja työstetyt 

asiakirjat (esim. kuntayhtyminen varhaiskasvatussuunnitelmat). Osa tuloksista näkyi muuttuneina työkäytäntöinä ja 

uusien työvälineiden kokeiluina. Niiden sovelluksia tullaan kehittämään edelleen jatkohankkeessa. Monet kehittämistyön 

koulutukselliset prosessit käynnistivät eritasoisia mm. moniammatilliseen tiimityöskentelyyn ja pedagogisen 

johtamiseen liittyviä muutoksia, joita tullaan syventämään seuraavassa kehittämisen vaiheessa. Osa kehittämistyöstä 

tuotti selkeitä malleja ja uusia työkäytäntöjä, joiden osalta haasteena on niiden levittäminen aluksi jatkohankkeen 

kuntien ja kuntayhtyminen alueilla ja myöhemmin koko PaKaste -hankkeen toimialueella. 

Ajankohtaisfoorumit ylsivät keskiarvoltaan 3,8 lukemaan. Niiden koettiin olleen merkityksellisiä toimijoiden verkostoitumisen 

kannalta. Ne olivat lisänneet toisten työalojen ja hankkeen kehittämistyön tuntemusta, vaikka eivät aina ole 

kohdistuneet juuri itseä kiinnostaviin teemoihin. 

��nyt 

pilkahduksen yhteistyökumppanien työhön liittyvistä ajatuksista.� (Neuvola) 

�� 

�Eri ammattiryhmien aikaansaamat asiat ovat olleet mielenkiintoisia ja haasteellisia eri �� 

(Neuvola) 

��rrallisiksi 

kokonaisuudesta.� (Päivähoito) 

�� 

��us ovat vaikuttaneet osallistujien aktiivisuuteen tai sen puuttumi- 

�� 

45

Foorumeiden sisältöjä ja kaikkia käsiteltyjä teemoja ei koettu yhtä kiinnostaviksi. Vastaukset vaihtelivatkin tältä osin 

paljon. Osa ei pitänyt niitä oman työnsä kannalta antoisina tai ne koettiin kehittämisteemoista irrallisiksi, kun taas 

osan mielestä ajankohtaisfoorumit olivat koko hankkeen parasta antia. Foorumeihin osallistuminen oli koettu ongelmalliseksi. 

Aina niihin ei ollut mahdollista tulla työn luonteesta tai työajoista ja niiden korvaavuuksista johtuen. 

Lapsen hyvä arki -hankkeen hanketyöntekijöiden työskentely arvioitiin keskiarvoltaan 4.8 suuruiseksi. Vastauksissa tuli 

esille erityisen painokkaasti kehittämiskoordinaattoreiden merkittävä rooli alueilla. Hanketyöntekijöiden nähtiin olevan 

sitoutuneita asiantuntijoita ja innostuneita työstään. Hanketyöntekijöiden tiimi koettiin tukea antavana yhteistyökumppanina. 

�� oilleen. 

�� 


�� ökulmia 

työryhmätyös�� 

�� 

�� 

��hneet hyvää työtä ja heidän kanssaan on ollut helppo työskennellä. He ovat kuunnelleet ja otta- 

�� 

Kehittämistyön toteutuksen rakenteen ytimen muodostivat alueilla työskentelevät koordinaattorit. Heidän keskeinen 

merkitys välittyy avovastauksista. Koordinaattoreiden avulla hanketyö oli mahdollista kytkeä paikallisesti alueiden 

työntekijöiden tärkeinä pitämiin kohteisiin. Näin saatiin aikaan kehittämistyöhön sitoutuneita tiimejä ja työryhmiä, 

jotka saivat Lapsen hyvä arki -hankkeesta moottorin tai väylän kehittää aidosti omaa työtään. Näin löydettiin myös ne 

aidot kipupisteet, joiden kehittäminen koettiin erityisen haasteellisena. 

Kehittämistyötä tukeva koulutus ja konsultaatio arvioitiin onnistuneeksi keskiarvon ollessa 4.0. Sen koettiin kohdentuneen 

keskeisiin kehittämisprosesseihin ja tarjonneen osaamisen päivittämistä sekä uusia työvälineitä omaan työhön. 

Se on vahvistanut alueiden moniammatillista ja monitoimijaista verkostoitumista, osaamisen tunnistamista ja kumppanuusajattelua. 

�� 

�� ja opittu ar- 

�� 

�� 

�� 

��at yhteen ja yhteisen 

koulutusprosessin tuloksena on syntynyt luonteva yhteistyöverkosto. Jatkossakin 

�� 

Vastauksissa mainittiin erityisen onnistuneina koulutuksina moniammatillisuuden koulutusprosessi (8 mainintaa), 

varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen koulutus (4 mainintaa), kasvatuskumppanuuskoulutus ja Huoli puheeksi - 

koulutus (2 mainintaa) sekä varhaiskasvatussuunnitelma -työskentelyyn liittyvä koulutus ja pilottien konsultaatiot (2 

mainintaa). 

Hankkeen tavoitteiden toteutuminen 

Hankkeen keskeisten tavoitteiden toteutumiseen liittyvät vastaajien antamat numeeriset arvioinnit on koottu kuvioon 

3. Arvioinnit perustuvat vastaajien henkilökohtaisiin mielipiteisiin, eikä niihin sisälly asiakkaiden antamaa palautetta. 

Koska kyselyyn vastaajia oli suhteellisen pieni joukko, on varottava tekemästä niiden pohjalta voimakkaita johtopää- 

46

töksiä. Tulosten pohjalta voidaan kuitenkin saada tuntumaa hanketyön kohdentumisesta ja tulosten merkityksellisyydestä 

alueiden toimijoille. Avovastauksiin sisältyvät perustelut avaavat laajemmin vastaajien näkemyksiä. 

5 

4 

3 

2 

1 

0 

4 3,9 3,9 3,7 

Moniammatillisen 

kumppanuuden 

edistäminen 

Kuvio 3. Tavoitteiden toteutuminen 

Tavoitteiden toteutuminen (ka 3,8) 

Varhaisen 

tunnistamisen ja 

tukemisen 

edistäminen 

Henkilöstön 

ammatillisen 

osaamisen 

kehittäminen 

Kuntien ja muiden 

tahojen välisen 

yhteistyön 

vahvistaminen 

Korkeimman arvosanan (ka. 4.0) saa moniammatillisenkumppanuuden edistäminen 97 . Eri kysymysalueisiin liittyen 

eniten mainintoja on kautta koko kyselyaineiston juuri moniammatillisuuden ja monitoimijaisuuden kehittymisestä 

omassa työssä ja työalueella laajmeminkin. Moniammatillisuuteen liittyvä koulutuskokonaisuus on saanut aikaan 

uusien verkostoja tiimityömenetelmien käyttöä omassa työssä. Se on virittänyt myös ylikunnalliseen ja ylisektoriseen 

työskentelyyn. Näistä positiivisista muutoksista huolimatta haasteena on edelleenkin moniammatillisuuden 

syventäminen ja vieminen ruohonjuuritasolle, kuten alla olevasta sitaatista ilmenee. 

�� 

�� 

��linen yhteistyö on toiminut ennenkin hyvin, mutta on tullut lisää työkaluja ja 

�� 

Varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen 98 sekä henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen (ka. 3.9) 

koettiin myös onnistuneina tavoitteina. Avovastauksissa korostuu koulutusten anti ja uusien työvälineiden ottaminen 

käyttöön omassa työssä ja työyhteisössä. Työntekijät usakaltavat puuttua entistä varhemmin huolta herättäviin 

asioihin, ja heillä on kykyä rakentaa kasvatuskumppanuutta yhdessä aiakkaiden kanssa. Osaaminen on saanut 

päivitystä. Toiveena on silti vielä uusien työvälineiden ja työotteen muutoksen vieminen välittömiin asiakastilanteisiin. 

Myös muutos- ja koulutusväsymystäkin on saatu aikaan, mikä on ymmärrettävää perustyön paineista johtuen. 

��ähoito) 

�� ita kaikkia riittävästi vielä. 

Jonkinmoista "koulutus- ja muutosuupumusta" on ollut havaittavissa. �� 


97 

�� 

�� 

98 

��sen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen sekä lasten eri elämän piireissä tapahtuvan 

�� 

3,4 

Tutkimuksen, 

koulutuksen ja 

käytännön työn 

välisen yhteyden 

kehittäminen 

47

Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön 99 koettiin vahvistuneen (ka. 3,7). Haasteena on edelleenkin eri 

hallintokuntien ja ammattiryhmien työn tuntemuksen ja tiedonkulun lisääminen sekä asiakkaiden osallisuuden 

vahvistaminen lapsiperhepalveluissa. 

�� 

palveluiden takaaminen ja tiedonkulku eri hallin�� 

�� 

�� 

Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välisen yhteyden kehittäminen saa tavoitteiden toteutumisen osalta 

alhaisimman numeerisen arvion (ka. 3,4). Avovastauksissa yhteistyön arviointi on kuitenkin hyvin myönteistä onhan 

hankeessa käynnistetty kaikkiaan 22 korkeakoulutasoista opinnäytetyötä. Lisäksi eri oppilaitosten opiskelijat ovat 

harjoitelleet ja tehneet oppimiseen liittyviä tehtäviä kaikilla hankealueilla. Alueellinen kehittäjäverkosto on palvellut 

hyvin oppilaitosverkoston yhteistyö- ja vuorovaikutusfoorumina. Tutkijat ovat lähteneet kentälle, kuten alla olevasta 

sitaatista ilmenee. Haasteena on kuitenkin edelleen tiivistää yhteistyötä ja vuoropuhelua kehittämisen, tutkimuksen ja 

koulutuksen välillä. 

��- hyvä! Lisää tällaista...Tutkimuksten tekemisen 

työnjaossa kentällä akateemisen yliopistotasoisen tutkimuksen ja ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden 

kesken ehkä kehittelyn paikka:"Mikä/millainen tutkimus palvelee työelämää niin, että synty aito dialogi 

teorian ja käytännön välille?" (Päivähoito) 

Odotetut vaikutukset 

Odotettujen vaikutusten 100 arvioinnissa on huomioitava, että kyse ei ole varsinaisesta lapsivaikutusten arvioinnista 101 , 

vaan vastaajien henkilökohtaisista mielipiteistä. Odotettujen vaikutusten arvioinnit on koottu kuvioon 4. 

5 

4 

3 

2 

1 

0 

3,2 

3,8 

Kuvio 4. Odotettujen vaikutusten arviointi 

Odotetut vaikutukset (ka 3,4) 

3,6 3,5 

99 

Koko tavoite on: Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön ja yhteisen työn tapojen vahvistaminen lasten ja 

lapsiperheiden palveluissa asiakkaan osallisuus huomioiden. 

100 

Odotettujen vaikutusten lista löytyy kokonaisuudessaan luvusta 2.1. 

101 

Vrt. Heinämäki & Kauppinen 2010. Lapsivaikutusten arviointi kuntapäätöksissä � Työvälinen kunnille lasten, nuorten 

ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen sekä palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. THL. Myös 

Taskinen 2006. Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Stakes. 

3,3 

3,9 

3,2 

2,7 

48

Kuviosta 4. voidaan nähdä, että korkeimman keskiarvon saa osaamisen vahvistuminen (ka. 3,9). Tämä ei ole yllättävää, 

sillä hankkeen aikana panostettiin todella paljon resursseja uusien työvälineiden käyttöönottoon sekä palveluprosessien 

kehittämiseen liittyviin koulutuksiin. Oikea-aikaisessa tuessa lapselle ja perheelle on edelleen kehitettävää, samoin 

yhteistyön mallintamisessa ja uusien työmenetelmien käyttöönotossa. Kahden hankevuoden jälkeen on selvää, 

että kovin radikaaleja muutoksia ei ole voitu saada aikaan asiakkaiden elämäntilanteissa niin, että esimerkiksi korjaavan 

lastensuojelun tarpeessa olisi tapahtunut selkeää pienenemistä. 

�� kokonaisuu- 

�� 

��-aikaisuus ja kuulluksi tuleminen varmaan toimii erittäin hyvin, mutta perheiden mahdollisuus palvelu- 

�� 

��in pitäisi saada "matalan kynnyksen" tukea tai mahdollisesti 

toteutettavissa perhekeskuksissa pitäisi olla lapsiperheille avointa toimintaa.� (Päivähoito) 

��- turhan usein vielä tarjolla standardiratkaisuja, 

joissa asiakkaat saavat palvelua järjestäjien ehdoilla ja ammattikielellä.� (Päivähoito) 

Merkitykselliset muutokset 

Vastaajat saivat kirjoittaa avovastauksiin arviotaan hankeaikana tapahtuneista merkityksellisimmistä muutoksista 

omassa työssään, työyksikkönsä työskentelyssä sekä palvelurakenteessa. Omassa työssä ja työotteessa nähtiin tapahtuneen 

ajattelutavan muutoksen. Sitä osattiin katsoa laaja-alaisemmin ja kriittisemmin. Työtä tehtiin innostuneemmin 

ja tietoisemmin. Moniammatilliset ja monitoimijaiset työtavat olivat juurtuneet tai juurtumassa osaksi omaa työotetta. 

Kasvunkumppanuuden vahvistuminen oli saanut aikaan vanhempien osallisuuden merkityksen korostumista ja 

lisääntymistä omassa työssä. 

��si omaa arkityötä - �� 


�� 

��rkitys perheen tukemisessa 

�� 

��s- 

�� 

Muutamista vastauksista voidaan päätellä, että muutokset ovat vielä prosessissa. Muutosvastarintaa on luonnollisesti 

sekä kehittämistyön eriaikaisuutta siitä innostumisessa. Toisaalta hankkeen tavoitteiden rajautuminen varhaiskasvatusikäisiin 

on tuonut hankkeen painopistettä lähemmäksi ehkä juuri päivähoidon ja neuvolan työntekijöitä kuin muita 

lapsiperhepalveluita tai varsinaista lastensuojelutyötä. Hankkeessahan on korostettu varhaisen tuen viemistä lapsen 

luonnollisiin kasvuympäristöihin. 

Työyksikkötasolla merkitykselliseksi muodostunut muutos kiteytyy uskallukseksi arvioida omaa työtä ja muuttaa totuttuja 

työtapoja. Tiimityö ja vuoropuhelu ovat lisääntyneet sekä kyky hyödyntää moniammatillisuutta. 

�� 

�� s- 

�� 

�� alettu hyödyntämään paremmin työs- 

�� 

49

Muutama vastaaja mainitsee myös kehittämistyön tuloksena syntyneiden oman työn ja työyhteisön käyttöön kehitettyjen 

työvälineiden kuten erilaisten lomakkeiden, oppaiden ja asiakirjojen merkityksen koko työyhteisön työskentelylle. 

Joissain vastauksissa todetaan, että kehittämistyö ei ole vielä saanut aikaan mitään muutoksia omassa työyhteisössä, 

vaan prosessit ovat vielä kesken. 

Merkitykselliset muutokset palvelurakenteessa voidaan kiteyttää uusien yhteistyön polkujen syntymiseen. Hankkeen 

myötä on luotu uusia toimintatapoja ja yhteistyökäytänteitä sekä saatu aikaan avoimuuden lisääntymistä ja tutustumista 

toisten työalueisiin. Moniammatillisuuden ja monitoimijaisuuden käytännöt ovat yhtenäistyneet edistäen varhaisen 

tuen toteutumista. 

�� 

��e- 

�� 

��-välineitä, sekä yhteistyö naapurikuntiin. Näin on jo käynytkin ja uskon näin myös 

�� 

�� 

Haasteet ja odotukset 

Haasteena jatkohanketta ajatelleen vastaajat korostivat kehitettyjen toimintatapojen juurtumista sekä uusien mallien 

ja työtapojen levittämistä. Toiveena oli jatkaa ja syventää asiakaslähtöistä toimintaa, varhaiskasvatussuunnitelmatyötä 

sekä moniammatillisten ja monitoimijaisten toimintatapojen kehittämistä ja loppuunsaattamista. Arjen työtä vahvistaville, 

yhteisille koulutuksille toivottiin jatkoa. Kehittämiskoordinaattoreiden työpanos koettiin merkityksellisenä 

jatkossakin sekä esimiesten kautta tuleva tuki oman työn ja työyksikön toiminnan kehittämiselle. Kehittämistyön rakennetta 

pidettiin hyvänä (kehittämistiimit ja työryhmät), mutta niihin toivottiin lisää perustason työntekijöitä. 

��omisessa 

ja arviointityön vetäjinä. Vasu-�� 


�� 

ohjaajia, koska he sitä arjen työtä tekevät �� 

�� (Erityispalvelut) 

�� (Erityispalvelut) 

Vastauksista voitiin lukea myös kritiikkiä ja kriittisiä kohtia. Hanketta 102 pidettiin hallinnollisesti byrokraattisena. Hanke 

ei tavoittanut kaikkia lapsiperhepalveluiden asiakastyön rajapintoja ja työntekijöitä samalla intensiteetillä. Työryhmien 

ja pilottien työskentelyyn osallistuminen rajautui osahankkeen käytössä olevien resurssien mukaisesti. Kunkin alueen 

kehittämissuunnitelmaan kirjattiin kehittämisen painopisteet ja valittiin kehitettävät prosessit ja pilotit. Kaiken kattava 

lapsiperhepalveluiden kehittämistä ei mitenkään ole ollut mahdollista kehittää yhden hankkeen puitteissa. Onneksi 

meillä on tulossa jatkohanke 103 , jonka myötä kehittämistyön tuloksia voidaan levittää laajemmalle alueelle ja useampiin 

työyksiköihin. Painopiste tulee jatkossakin olemaan varhaiskasvatuksessa ja siihen läheisesti kytkeytyvissä moniammatillisissa 

ja monitoimijaisissa varhaisen tuen ja ehkäisevän työn avoimissa palveluissa. 

Hanketyön prosessien syvenemiseen ja ensimmäisen vaiheen tulosten levittämiseen paneudutaan käynnistämällä 

kehittäjämentorikoulutus yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Jatkamme myös hyväksi koettuja ajankohtaisfoorumeita 

kaikilla alueilla ja käynnistämme vertaisvierailuprosesseja pilottien mallinnusten ja osaamisen jakamiseksi. Asiakkaiden 

osallisuutta pyritään vahvistamaan ylläpitämällä kasvatuskumppanuusajattelua ja viemällä kasvatuskumppanuuskoulutuksia 

eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa � kiitokset kaikille kehittäjille arvokkaasta työpanoksesta! 

102 Tämän kritiikin kohteena oli koko PaKaste � hanke ja sen osahankkeiden muodostama laaja kokonaisuus. 

103 Lapsen hyvä arki2-hanke toteutetaan 1.11.2011-31.10.2013 samojen hankekuntien ja kuntayhtyminen alueella. 

50

3. MONIAMMATILLISET JA MONITOIMIJAISET LAPSIPERHEPALVELUIDEN PROSESSIT 

Lapsen hyvä arki-hankkeessa yksi keskeinen kehittämistyön painopiste oli saada aikaan moniammatillista ja monitoimijaista 

yhteistyötä lapsiperhepalveluiden eri tahojen välille kaikilla kehittämisalueilla. Näiden kehitettyjen prosessien 

tärkeää tausta-ajattelua kuvataan tässä luvussa Hilkka Honkasen ja Arja Veijolan avausartikkelissa. Sen jälkeen alueiden 

kehittäjät kertovat yksityiskohtaisemmin millaisia prosesseja ja tuloksia saatiin aikaan kahden vuoden hankeaikana. 

3.1 ��- Yhteistyöosaamisen kehittäminen koulutuksen avulla 

Hilkka Honkanen ja Arja Veijola 

Koulutusprosessin tausta ja lähtökohdat 

Lapsiperhepalvelut kunnissa ovat monen hallintokunnan ja ammattiryhmän vastuulla. Tutkimusten mukaan palvelut 

näyttävät lapsiperheille sirpaleisilta, eivätkä aina vastaa perheen tarpeisiin 2,3. Yhteistyön puute kuormittaa kohtuuttomasti 

myös työntekijöitä 8 . Tähän haasteeseen Lapsen hyvä arki -hankkeessa vastattiin useilla erilaisilla kehittämisinterventioilla. 

Yksi interventio oli vuoden mittainen koulutusprosessi Kallion, Selänteen ja Koillismaan lapsiperhepalveluissa 

työskenteleville. Koulutusprosessin tavoitteeksi muotoutui kaikilla alueilla: 1) Yhteisten moniammatillisten toimintamallien 

ja verkostojen kehittäminen ja vahvistuminen lapsiperhepalvelujen tarjoajien välille, 2) lapsiperhepalveluissa 

työskentelevän henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittyminen ja 3) kuntien ja eri toimijoiden välisen yhteistyön 

ja yhteisten työtapojen vahvistuminen lapsiperhepalveluissa asiakkaiden osallisuutta tukien. 

Kansalaisten hyvinvointi ja heidän tarpeisiinsa vastaaminen on eri laeissa ja asetuksissa sekä erilaisissa tavoite- ja toimintaohjelmissa 

nostettu tärkeäksi päämääräksi. Perheiden oikeus vaikuttaa perhettä koskeviin asioihin ja mahdollisuus 

osallistua päätöksentekoon on turvattu laissa. Laki velvoittaa muun muassa palvelu-, hoito- kuntoutus- tai vastaavan 

suunnitelman laatimiseen yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. Arjen toiminnoissa tavoitteiden ja toimintaperiaatteiden 

sekä todellisuuden ja toimintakäytäntöjen välillä on kuitenkin suuria ristiriitoja, jotka ilmenevät jännitteinä 

sekä eri alojen ammattihenkilöiden välisessä toiminnassa että yhteistyön onnistumisen haasteina perheiden 

kanssa. Samalla kun perheen on odotettu olevan aktiivinen toimija ja vastuunottaja, on perheen edellytetty sopeutuvan 

ammattihenkilöiden määrittämään toimintakäytäntöön. Velvoite moniammatillisen yhteistyön ja asiakkaan roolin 

entistä selkeämpi osallistuminen sekä asiakkaan omavastuun tukeminen asettavat haasteita käytännön toimintojen 

104, 105, 106 

kehittämiselle, mihin tällä hankkeella vastataan. 

Ekokulttuurinen teoria ja moniammatillinen yhteistyö viitekehyksenä 

Lapsiperheiden kanssa työskentelevien ammattihenkilöiden yhteistyötä ohjaavaksi viitekehykseksi sopii ekokulttuurinen 

teoria. 107 108 Teorian mukaan tiedostetaan lapsen elämä kiinteänä osana perheen elämää ja perheen elämän yhte- 

104 Tauriainen, Leena 2000. Kohti yhteistä laatua. Henkilökunnan, vanhempien ja lasten laatukäsitykset päiväkodin 

integroidussa erityisryhmässä. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 165. Jyväskylä: Jyväskylän 

yliopisto, 38, 136-137. 

105 Rantala, Anja. 2002. Perhekeskeisyys � puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä 

tukea tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in education, Psychology and Social Research 

198. Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto, 107�108, 114�115. 

106 Veijola, Arja. 2004. Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön � lasten kuntoutuksen kehittäminen toimintatutkimuksen 

avulla. Väitöskirja. Acta Universitatitis Ouluensis. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Kansanterveystieteen 

ja yleislääketieteen laitos. Oulu. Oulun yliopisto, 73, 76-78. 

107 Gallimore Ronald, Weisner, Thomas S., Kaufman, Stuart A. & Bernheimer Lucinda P. 1989. The Sosial construction 

of ecocultural niches: Family accomadation of developmentally delayed children. American Journal on Mental Retardation 

94(3): 216�230. 

108 Bernheimer, Gallimore & Weisner 1990, Bernheimer, Lucinda, P., Gallimore, Ronald & Weisner, Thomas S. 1990. 

Ecocultural theory as contex for the individual family serviceplan. Journal of Early Intervention 14(3): 219-233. 

51

ys lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan. Huomio kiinnittyy perheen arkirutiinien merkitykseen lapsen kehityksessä ja lapsen 

elin- ja toimintaympäristöjen laatuun, erityisesti kehitystä edistäviin ja estäviin tekijöihin. Teorian mukaan lapsi oppii 

ja kehittyy vuorovaikutuksessa, arkipäivän toimintatilanteisiin osallistumalla. Ekokulttuurisessa ajattelussa lapsen 

perhettä ei lähestytä patologisena, ammattihenkilöiden toiminnan kohteena olevana ilmiönä, vaan aktiivisena toimijana. 

Teoria korostaa perheen toimintatapojen, yksilöllisten vahvuuksien ja tarpeiden sekä valintojen ja päätösten 

huomiointia osana lapsen arkielämän järjestymistä. Perheen elämä ja sen elämäntavat liittyvät ekokulttuurisen teorian 

mukaan perheen lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan, jossa perhe elää. 

Jokaisen perheen elämää ohjaa perheen oma perhekulttuuri, joka on erilaisten käsitysten ja uskomusten � perheteemojen 

- muodostama kokonaisuus, jota perhe pyrkii arkielämässään toteuttamaan. Kulttuuriset arvot ja uskomukset 

sekä taloudelliset ja sosiaaliset tekijät yhteiskunnassa määrittävät osaltaan perheen elämää, mutta perhe luo koko 

ajan myös itse omaa kulttuuriaan. Perhekulttuuri säätelee viime kädessä sen, millaisiin muutoksiin perhe arkielämässään 

on valmis ja halukas lapsen kehityksen tukemiseksi ja edistämiseksi. 

Vanhempien ja ammatti-ihmisten näkökulma lapseen liittyvissä asioissa voi olla ristiriitainen, sillä tutkimusten. 109,110 

mukaan vanhemmat haluavat konkreettista ja selkeää tietoa siitä, miten he voivat tukea lapsensa kasvua ja kehitystä, 

ja ammatti-��ivisena 

toimijana ja toisaalta passiivisena kuuntelijana ja vastaanottajana. Vanhempien osallisuuden lisääntyminen 

edellyttää, että ammattihenkilöt kuuntelevat vanhempien kokemuksia ja kirjaavat mm. suunnitelmat arkikielellä. Vanhempien 

ja ammatti-ihmisten välillä tarvitaan tasavertaista dialogista vuorovaikutusta. 

Moniammatillisen yhteistyön käsitettä voidaan pitää eräänlaisena sateenvarjokäsitteenä, joka pitää sisällään monenlaisia 

ja �tasoisia ilmiöitä. Moniammatillinen yhteistyö voidaan nähdä eri asiantuntijoiden työskentelynä asiakkaan 

kanssa. Toiminnassa yhdistetään ja kehitetään rajat ylittävää asiantuntijuutta ja savutetaan jotakin, johon yksi ihminen 

ei yksin pysty. Suomen kielessä on vain yksi moniammatillisen yhteistyön käsite, jota käytetään varsin laajasti ja kirjavasti 

kuvaamaan eri asiaintuntijoiden työtä. Englannin kielessä käytetään useita käsitteitä. Eri käsitteet viittaavat erilaiseen 

yhteistyön toteutumiseen. Perheen rooli vaihtelee täysin eriytyneestä mallista, missä vanhemmat tapaavat 

tiimin jäsenet yksitellen kehittyneeseen yhteistyöhön, missä vanhemmat ovat täysivaltaisia työryhmän jäseniä. 111 

Moniammatillisessa yhteistyössä on oltava aikaa keskustella ja hakea yhteisesti jaettua näkökulmaa asioihin. Osallistujien 

on tärkeä tietää, missä organisaatioiden toiminnan väliset rajat ovat sekä missä rajat voidaan ylittää. Lisäksi on 

tiedettävä riittävän hyvin, kenellä on päätöksentekovalta. Kaikkien on luotettava toisiinsa ja johtoonsa. Yhteistyötä 

edesauttavat selvästi sovitut ja kirjatut yhteiset sopimukset. Moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuvilla tulee olla 

selkeä kuva sekä omasta että toisten rooleista. Tehokkaan moniammatillisen yhteistyön tunnusmerkit ovat jaettu visio 

toiminnasta, selkeät tavoitteet, asiantuntevat jäsenet, hyvä vuorovaikutus ja yhteishenki, roolien ymmärtäminen ja 

arviointi sekä arvostaminen. Lisäksi tunnusmerkkinä on tulosorientoitunut, selkeä ja puolueeton johto. Itsenäiseen 

työskentelyyn tottuneet ammattihenkilöt joutuvat hyväksymään, että moniammatillisessa yhteistyössä heillä on vähemmän 

itsenäistä päätöksentekovaltaa, mutta toisaalta taas saavat paljon muita etuja. Moniasiantuntijuus erotuksena 

moniammatillisuudesta merkitsee osaamisen ja vallan jakamista myös muille kuin ammattilaisille esimerkiksi asiakkaille, 

perheille ja heidän tukihenkilöilleen annetaan asiantuntijaroolit. Moniasiantuntijuuteen siirtyminen edellyttää 

luopumista sektoroituneesta ja asemaan sidotusta ammattilaisen manttelista, uskallusta luovuttaa oma asiantuntijuus 

yhteiselle areenalle ja yhteiseen keskusteluun. 112,113,114 

109 

Rantala, Anja. 2002. Perhekeskeisyys � puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä 

tukea tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in education, Psychology and Social Research 

198. Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto, 107�108, 114�115. 

110 

Veijola, Arja. 2004. Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön � lasten kuntoutuksen kehittäminen toimintatutkimuksen 

avulla. Väitöskirja. Acta Universitatitis Ouluensis. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Kansanterveystieteen 

ja yleislääketieteen laitos. Oulu. Oulun yliopisto, 73, 76-78. 

111 

Veijola, Arja. 2004, 73, 76-78. 

112 

Veijola, Arja. 2004, 73, 76-78. 

113 

Mertala, Sirpa 2011. Yhdessä tietämisen episodeja - Terveydenhuollon kompleksiset työympäristöt. Acta Electronica 

Universitatis Lapponiensis 73. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 221, 228, 250. 

114 

Hakkarainen Kai, Bollström-Huttunen, Marianne, Pyysalo, Riikka & Lonka, Kirsti 2005. Tutkiva oppiminen käytännössä. 

Matkaopas opettajille. Helsinki: WSOY. 

52

Koulutukseen osallistujat ja pedagogiset lähtökohdat 

Koulutusprosessiin osallistui noin 20 lapsiperhepalveluissa työskentelevää henkilöä kultakin alueelta (yhteensä 60). 

Osallistujien määrä vaihteli koulutuskerroittain. Reilu puolet (38) oli mukana jokaisessa tapaamisessa. Osallistujista 

suurin osa työskenteli varhaiskasvatuksessa. Mukana oli myös perhetyöntekijöitä, neuvolan terveydenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, 

erityistyöntekijöitä sekä seurakunnan ja järjestöjen työntekijöitä. Koulutuksessa oli mukana myös esimiestason 

henkilöitä. 

Kouluttajina toimivat Oulun seudun ammattikorkeakoulun yliopettajat Hilkka Honkanen ja Arja Veijola. Molemmilla on 

kokemusta moniammatillisten kehittämis- ja koulutusprosessien ohjaamisesta. Koulutuksen järjestelyihin ja tiedottamiseen 

liittyvistä asioista vastasivat kehittämiskoordinaattorit Kirsi Anttila Kallion ja Selänteen alueella sekä Anu Määttä 

Koillismaan alueella. He olivat mukana kaikissa koulutustapaamisissa. 

Tiesimme lähtiessämme kouluttamaan työelämäosaajia, että osallistujien reppu on jo täynnä tavaraa: osaamista, 

asenteita, käsityksiä, arvoja. Hyväksi havaittua tavaraa pitää jakaa toisille, mutta repun sisältöä on tarkasteltava myös 

kriittisesti. Tarvitaanko sitä kaikkea, onko se enää käyttökelpoista, onko jotain vaihdettava uudempaan, jne. Siksi valitsimme 

koulutuksen pedagogiseksi lähtökohdaksi trialogisen oppimisen 115. Trialoginen oppiminen on tutkivaa oppimista. 

Siinä oppijan aktiivisuus ja yhteistyö muiden oppijoiden kanssa korostuu. Tutkiva oppiminen merkitsee, ettei tietoa 

ahmaista ja sulauteta aikaisempaan vaan sitä puretaan ja rakennetaan ratkaisemalla ymmärtämiseen liittyviä näkökulmia. 

Yksilöiden ja yhteisöjen kehitystyö tapahtuu jonkin yhteisen kohteen kehittämisen kautta. Trialogi viittaa kolmiyhteyteen, 

missä käytännön tekeminen, tiedon luominen, konstruointi ja kumuloituminen tapahtuvat vuorovaikutuksessa. 

Tieteellinen tieto auttaa käytännöllisten ongelmien ratkaisussa, toisinaan taas käytännön tilanteissa välittömään 

tarpeeseen syntyneet toimintamallit aikaansaavat tieteellisiä läpimurtoja. Yhteisöllisellä oppimisella eri toimijat 

voivat toteuttaa yhteistä kehittämistä, joka rakentuu vuorovaikutuksessa toimijoiden osatessa jakaa omaa osaamistaan, 

yhdistellä osaamistaan uudella tavalla sekä tuottaa tulosta, joka on enemmän kuin osiensa summa. 116 

Koulutuksen toteutus ja prosessin vaiheet 

Koulutusprosessi kesti vuoden ja siihen sisältyi viisi neljän tunnin tapaamiskertaa. Tapaamiset järjestettiin Kallion, 

Selänteen ja Koillismaan alueiden eri kunnissa. Koulutuksen käynnistämistapaamisessa luotiin visio alueiden perhepalveluista 

kahden vuoden päähän käyttäen ennakointidialogista Tulevaisuuden muistelu -menetelmää 9 . Kallion alueella 

hyvänä perhepalveluvisiona nähtiin perhekeskusmallin mukainen työskentely ja Selänteen alueella monitoimijainen 

kumppanuusmalli. Kuusamon, Posion ja Taivalkosken kunnilla oli yhteinen visio saada toimiva moniammatillinen perhetyön 

malli. 

Toisella tapaamiskerralla lähdettiin työstämään tavoitteita ja keinoja visioon pääsemiseksi teemaneuvonpitomenetelmällä 

117 . Kaikilla alueilla nousi vahvana kehittämistarpeena esille selkeiden konkreettisten toimintamallien ja yhteistyökäytäntöjen 

kehittäminen. 

Toimintamalleista tärkeimmäksi nousi varhaisen tuen mallin ja siihen liittyvien toimintakäytäntöjen selkeyttäminen ja 

yhdenmukaistaminen; Miten varhaisen tuen tarve tunnistetaan? Voiko työntekijän huoli olla tuen käynnistäjänä? 

Missä ja milloin huoli otetaan puheeksi? Kuka ottaa ja miten? Millaista yhteistyötä tarvitaan? Miten perhe saadaan 

aktiiviseksi osallistujaksi palavereihin? Kallion alueella asetettiin yhdeksi tavoitteeksi varhaisen tuen käsikirjan ja palveluohjaksen 

mallin tuottaminen. Malleihin ja toimintakäytäntöihin haluttiin saada vahva asiakaslähtöisyys, mutta perheiden 

osallistaminen koettiin haastavana ja perhelähtöisten käytäntöjen kehittämiselle oli kova tarve. Alueilla meneillään 

olevan Lapsen hyvä arki -hankkeen järjestämän kumppanuuskoulutuksen uskottiin tuovan keinoja perheiden 

osallistamiseen. 

115 



116 



117 

Alasoini, Tuomo. 2006. Osallistava ohjelmallinen kehittäminen tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Seppänen-Järvelä, 

Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino Oy. 

53

Yhteistyön kehittämisessä korostettiin hyvän työilmapiirin merkitystä, mikä ilmenee avoimena keskusteluna, sitoutumisena, 

muutosten hyväksymisenä, työn ja työntekijän arvostamisena sekä oman osaamisen arvostamisena. Hyvästä 

työilmapiiristä seuraa, että eri ammattiryhmät toimivat yhteistyössä lapsen/perheen parhaaksi tavoitteellisesti, työnkuvat 

selkiytyvät ja työhyvinvointi paranee. Yhteistyö toteutuu suureksi osaksi erilaisten palaverien avulla. Palaverikäytännöissä 

tunnistettiin paljon kehittämistarpeita. Kaikilla alueilla tuotiin esille tiimien perustehtävien selkiyttämisen 

ja selkeiden pelisääntöjen tarve. Toivottiin, että kaikkien yhteistyöfoorumien ja työryhmien toiminnan tavoitteet 

ovat kaikkien tiedossa, yhteistyökuviot ja vastuutus eri tiimeissä ovat selvät, jäsenet tietävät tehtävänsä ja sitoutuvat 

tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Kaikkien osaaminen on tiedossa, käytössä on selkeät yhteistyön toimintamallit ja 

työkalut. Tiimien sopimia pelisääntöjä noudatetaan. 

Seuraavat tapaamiskerrat työskenneltiin toisella kerralla määriteltyjen tarpeiden pohjalta. Koulutus pyrittiin rakentamaan 

osallistujalähtöiseksi ja siksi jokaisesta tapaamisesta tuli erilainen ja erilaisin menetelmin toteutuva, vaikka sisältöteemat 

olivat pitkälti samoja. Jokaisella alueella tarkasteltiin olemassa olevia tiimejä ja arvioitiin niiden toimintakäytäntöjä 

ja harjoiteltiin laatimaan tiimisopimuksia. Kallion ja Selänteen alueilla keskityttiin myös pohtimaan perhekeskusvision 

täyttymisen ehtoja, strategisia ja rakenteellisia kysymyksiä. 

Koulutuksen arviointi 

Koulutusta arvioitiin prosessin aikana ja lopussa. Jokaisen koulutustapaamisen jälkeen kerättiin osallistujilta avointa 

palautetta plussien ja miinusten muodossa. Saatu palaute otettiin huomioon koulutuksen suunnittelussa. 

Loppuarvioinnissa arvioitiin seuraavia osatekijöitä: Koulutuksen sisältö, opetusmateriaali ja toteutusmenetelmät, kouluttajien 

ammattitaito, osallistujien mukaanotto, omien tavoitteiden saavuttaminen, koulutuksen pituus, ajankohta, 

tilat ja välineet. Arviointiasteikko oli: erinomainen 5, kiitettävä 4, hyvä 3, tyydyttävä 2, heikko 1. 

Arviointiin osallistui 38 henkilöä. Kuviossa 5 esitetään yhteenveto osatekijöiden keskiarvoista. 

5 

4,5 

4 

3,5 

3 

2,5 

2 

1,5 

1 

0,5 

0 

Koulutuksen osatekijöiden arviointi 

Kuvio 5. Yhteenveto koulutuksen osatekijöiden arvioinnista (ka). 

Tämän lisäksi osallistujat vastasivat avoimiin kysymyksiin: Mikä koulutuksessa oli parasta? Miten koulutusta voitaisiin 

parantaa tulevaisuudessa? Millaista lisäkoulutusta koet tarvitsevasi jatkossa? Muita kommentteja/toivomuksia. 

54

Vuorovaikutuksellista oppimista pidettiin koulutuksen parhaimpana antina. Tärkeänä pidettiin toisiin ja toisen työhön 

tutustumista yli sektori- ja kuntarajojen. Hyvänä pidettiin sitä, että osallistujissa oli mukana kaiken tason työntekijöitä, 

myös esimiehiä. 

"Tutustui eri sektorin työntekijöihin ja yhdessä saimme pohtia yhteisiä asioita, tehdä suunnitelmia tulevaisuuteen." 

"Sai tavata eri tahojen työntekijät, myös naapurikunnista." 

"Osallistujia ruohonjuuritasolta johtajiin." 

Koulutuksen arvioitiin tuottaneen paljon uutta tietoa ja syventäneen entistä. Tärkeänä pidettiin tuttujenkin asioiden 

yhteistä pohdintaa. Käytännön ja teorian yhdistymistä osallistujien esiintuomien konkreettisten esimerkkien avulla 

pidettiin hyvänä. 

"Asiat olivat tuttuja, mutta niiden pohdiskelu tuntui hyvältä." 

"Syvällis��." 

"Parasta koulutuksessa oli meidän käytännön työn sitouttaminen teoriaan ja uusien näkökulmien esiintuonti." 

Kolmantena parhaana koulutuksen antina pidettiin uusien ideoiden ja konkreettisten työvälineiden saamista arkeen. 

"Konsultaatiot toimijoiden kesken lisääntyneet." 

"Saatu käytäntöön ohjeita, konkretiaa." 

"Huoli-tiimin kasaan saaminen sai varmaankin koulutuksesta kipinän." 

"Konkreettista materiaalia, esim. tiimisopimus." 

"Parasta myös materiaalit, joita on hyödynnetty työyhteisöissä." 

Kehittämisehdotuksista keskeisimmäksi nousi koulutuksen toteuttaminen laajemmalle osallistujakunnalle ja koko 

koulutusprosessiin sitoutuminen. 

"Enemmän mukaan monitoimijoita esim. koulu, perheneuvola. Yhdessä oppimalla opitaan toimimaan yhdessä." 

"Ongelmana oli mielestäni se, etteivät kaikki sitoutuneet prosessiin. Arkityön kiireet menivät edelle, eikä osallistuttu 

aina sovitusti." 

"Pienessä kunnassa monet asiat hoituvat, kun tunnetaan toisia, mutta kyllä asiakkaan polkuja pitäis selkiyttää. 

Nyt on kovin hankalaa ihmisten vaihtuessa." 

Koulutuksen järjestelyyn liittyi toiveita. Koulutus toivottiin toteutettavaksi tiiviimmin, tapaamiskertojen välien tulisi 

olla lyhyempiä, mutta koulutuksen pituudesta oltiin sitä mieltä, että "pitemmässä koulutuksessa dialogiin voisi päästä 

syvemmälle". Etukäteismateriaalia toivottiin enemmän ja niiden sisältöä pitäisi enemmän käsitellä tapaamisten aikana. 

Vaikka osallistujien mukaanotto arvioitiin kiitettävän tasoiseksi, nähtiin siinä vielä kehittämistarpeita. 

Lisäkoulutustarpeita esitettiin paljon. Dialogisista työmenetelmistä ja verkostotyömalleista halutaan saada lisää käytännönläheistä 

case-tyyppistä koulutusta. Myös lainsäädäntöasiat ja kirjaamiskäytännöt moniammatillisen ja monitoimijaisen 

työn näkökulmasta pohdituttavat ja niihin kaivataan koulutusta. Lisäksi tuotiin esille koulutuksen tarvetta 

muutosjohtamiseen, palvelujen arviointiin ja suunnitteluun. Tietoteknisten toimintatapojen ja välineiden hyödyntäminen 

koettiin haasteeksi, johon tarvitaan koulutusta. 

"Dialogisia menetelmiä ottaa esim. vaikeita asioita puheeksi." 

"Monitoimijaisuus lakien sallimissa rajoissa erityisesti varhaista puuttumista mahdollistavana�� 

"Palvelujen arviointiin ja suunnitteluun erityisesti varhaiskasvatuksen osalta kaipaan luovia ratkaisuja � 

ylemmät päälliköt mukaan, että jotain tapahtuisi. Meillä on tilastot ja arviointeja, mutta eivät johda vielä uusiin 

suunnitelmiin." 

Useassa arviointilomakkeessa toivottiin lisää samantyyppistä koulutusta ja kyseisen koulutusprosessin jatkamista. 

"Tämä oli kehittävä prosessi. Hyvin ohjasitte meitä tehtävillä rakentamaan hyvää yhteistyömallia juuri meille. 

Innostavat ja osaavat kouluttajat. Tämän koulutuksen tulisi jatkua." 

55

Johtopäätökset ja jatkokehittämishaasteet 

Lapsen hyvä arki -hankkeessa on tuotettu Kallion, Selänteen ja Koillismaan alueiden henkilöstölle uutta osaamista � 

asiantuntijuutta perhetyöhön. Tämän prosessin aikana on käynnistynyt monia uusien toimintakäytäntöjen ja �mallien 

sekä erilaisten välineiden kehittämistoimia. Prosessin jatkuminen ja kehitettyjen välineiden juurtuminen osaksi työkäytäntöjä 

edellyttää uuden prosessin suunnittelua. Suunnittelussa tulee huomioida, että henkilöstöllä on kohdennettua 

aikaa kehittämiseen. Toimintaa on hyvä jatkaa tässä hankkeessa käytetyllä osallistavalla yhteiskehittelymenetelmällä, 

missä tärkeänä muutostyön välineenä ovat yhteistyö ja yhteistyön uudet työmenetelmät. Muutosprosessin 

aikana tärkeää on henkilöstön kannustaminen, palaute, yhteistyö, motivointi ja asenteisiin vaikuttaminen. Vuorovaikutustaidot 

ja verkostoitumisosaamisen merkitys korostuvat muutostilanteissa ja erityisesti suurissa organisaatiomuutoksissa. 

Kehittäminen on aina sosiaalista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on tiettyjen toimintaperiaatteiden ja toimintojen 

tarkoituksellisena muuttuminen. Kulttuurillemme on tyypillistä erillisen rahoituksen avulla toteutetut kehittämisprojektit. 

Kehittämisprojekteilla saadaan aikaan ns. ensimmäisen ja toisen asteen tuloksia. Ensimmäisen asteen tuloksia 

ovat mm. parannukset työn tuottavuudessa, tuotteiden, palvelujen tai toiminnan laadussa, asiakaspalvelussa, johtamisessa, 

henkilöstön tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksissa tai työympäristössä. Toisen asteen tulokset ovat tuloksia 

joista on välillisesti hyötyä muille työorganisaatioille ja ohjelman sidosryhmille. Toisen asteen tuloksia ovat mm. 

jalostunut osaaminen, uudenlaiset vuorovaikutussuhteet tai laajemmin sovellettavissa olevat mallit, menetelmät, 

��sryhmille. 

118,119 

Jatkohaasteena on kehittää edelleen perhekeskustoimintamallia sekä kumppanusmallia lapsiperhepalveluiden yhteiseksi 

viitekehykseksi ja toimintakäytännöksi. Kumppanuussuhteessa vanhempia tuetaan ja valtaistetaan itse päättämään, 

mitä he tarvitsevat ja mitä eivät. Ammattihenkilöitä ei suljeta prosessin ulkopuolelle, vaan heillä on tärkeä osa 

siinä. Vanhemmat saavat perusteltuja ohjeita lapsensa kehityksen tukemiseen. Kumppanuus on erityistä perheen ja 

ammattihenkilöiden välistä yhteistyötä, jossa hyödynnetään kaikkien vahvuudet ja voimavarat. Se edellyttää tasavertaista 

keskustelua. Kasvatuskumppanuuden kautta vanhempien ja ammattihenkilöiden erilaiset tiedot lapsesta yhdistyvät. 

Asiakkaiden � perheiden osallistuminen ja osallisuus sekä omavastuu lapsensa kehityksen ja kasvun tukemisessa 

ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä haasteita. Osallistuminen ja osallisuus ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Kun 

vanhemmat kokevat osallisuuden tunteen, motivoituvat he osallistumaan kaikkeen lapseensa liittyvään toimintaan. 

Näin luodaan myös pohjaa kumppanuuden rakentumiselle. 

3.2 Perhekeskusmallin rakentuminen Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymissä 120 

Kirsi Anttila 

Mikä perhekeskus? 

Perhekeskustoiminnalla pyritään edistämään koko perheen hyvinvointia luomalla tilaa äitiydelle, isyydelle ja vanhemmuuden 

taitojen vahvistamiselle. Taustalla on ajatus, että tukemalla vanhemmuutta voidaan turvata hyvää lapsuutta. 

Toiminta on tarkoitettu kaikille lapsiperheille. Lähtökohta on, että toiminta alkaa jo neuvolassa ensimmäistä lasta 

odotettaessa ja jatkuu lapsen kasvaessa muissa peruspalveluissa. Työ on ennalta ehkäisevää, varhaista tukea tarjoavaa 

ja perhelähtöistä. Perhekeskus toimii paikallisten tarpeiden ja voimavarojen mukaan. Siksi sen toiminta voi olla monen 

118 Alasoini, Tuomo. 2006. Osallistava ohjelmallinen kehittäminen tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Seppänen-Järvelä, 

Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino Oy, 35-52. 

119 Seppänen-Järvelä, Riitta. 2006. Suunnitteluratiolismista hyviin käytäntöihin � Kehittämisen menetelmien ja ajattelutapojen 

muutos. Teoksessa Seppänen-Järvelä, Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Vaajakoski: 

Gummerus kirjapaino Oy, 17-72. 

120 Anttila, Kirsi. 2010. KALLION PPKY:N LAPSI- JA PERHEPALVELUIDEN YHTEISTYÖKÄYTÄNNÖT. Nykytila-analyysi kehi- 

tystyön pohjaksi. 

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21280/Kirsi_Anttila.pdf?sequence=1 

56

näköistä. Perhekeskus voi olla fyysinen tila, jossa lapsiperheiden palvelut ovat saman katon alla; tai toimijoiden verkosto, 

jossa yhteistyölle on luotu vakiintuneet käytännöt. Keskeistä on ennalta ehkäisevien rakenteiden luominen 

peruspalveluihin. 121 

Yhteiskunnallinen haaste perhekeskuksen rakentumiselle 

Lasten ja nuorten ongelmat ovat muuttuneet yhteiskunnassamme vuosien varrella monimutkaisimmiksi. Perheiden 

palveluiden tarpeet koskettavat useita eri ammattiryhmiä, jolloin tarve moniammatilliselle yhteistyölle on noussut 

tarpeelliseksi. Moniammattillisessa yhteistyössä on mukana useita eri ammattiryhmiä, joilla jokaisella on sama tavoite. 

Tavoitteeseen päästään, kun yhdistetään voimavarat ja ammattitaito sekä sovitaan työhön osallistuvien yhteisistä 

toimintalinjoista. 

Hyvinvoinnin palveluiden kehittelyyn tarvitaan aineellisia ja aineettomia resursseja, jotta se olisi kansantaloudellisesti 

tehokasta ja vaikuttavaa. Sekä neuvolan, sosiaalityön että päivähoidon palvelut ovat paikoin huonontuneet jatkuvassa 

säästöpaineessa. Nyt näiden palveluiden merkityksellisyyttä tulisi nostaa esille laadun näkökulmasta. Yhteiskuntamme 

tarvitsee hyvän lapsuuden eläneitä aikuisia turvaamaan tulevaisuuttamme. Lapsen varhaisten vaiheiden vaurioiden 

korjaaminen on myöhemmin kallista ja vaikeampaa kuin se, että lasten hyvinvoinnista huolehditaan jo silloin kun lapset 

ovat pieniä. 122 

Yhteiskuntapoliittisena haasteena on pidetty lapsi- ja perhepalveluiden uudistamista vastaamaan tämän vuosituhannen 

haasteisiin. Uusien toiminta- sekä rakennemallien luominen ja henkilöstön kehittäminen on nostettu yhdeksi 

haasteeksi. Kunnissa on toteutettu laajoja rakenteellisia muutoksia, kuten peruspalvelukuntayhtymä Selänteen ja 

peruspalvelukuntayhtymä Kallion kunnissa sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen ja sen palvelurakenteen muutos. 

Samalla on uudistettu organisaatiorakenteita, johtamista ja työn organisointia. Sosiaalityön haastavuus on lisääntynyt, 

mutta työkäytännöt eivät ole kehittyneet yhtä nopeasti kuin vaatimukset uudenlaiseen työotteeseen. 

Yhteiskunnan palveluiden muuttuminen yksilösektoroidusta mallista moniammatilliseksi yhteistyöverkostoksi on eri 

lapsi- ja perhepalveluissa toimivien henkilöiden tavoite. Haasteena yhteistyön muodostumisessa on yksilöasiantuntijuuden 

muuttuminen moniammatilliseksi asiantuntijuudeksi. Tärkeää tämän sisäistäminen on sen vuoksi, koska se on 

peruslähtökohta muuttuvassa palvelujärjestelmässä. Organisaation kehittyminen sektoripalveluista moniammatilliseksi 

verkostotyöksi vaatii työntekijöiltä uusia tietoja, taitoja ja asenteita. Muutoksen toteutuminen ja siinä onnistuminen 

vaatii henkilöstöltä organisaatioon liittyvien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostamista sekä organisaatiossa vallalla 

olevien arvojen ja uskomusten muuttamista. Organisaation käytännön muuttaminen on yhtä tärkeää kuin sen, miten 

kenttätyöntekijät työtään tekevät. 123 

Lasten hyvinvointi ei ole irrallaan aikuisten hyvinvoinnista. Äitien ja isien hyvinvointi, työelämä ja sen muutokset sekä 

yleinen perhe- ja yhteiskuntapolitiikka vaikuttavat kaikki osaltaan siihen, että hyvinvointi on mahdollinen sekä aikuiselle 

että lapsille. Hyvinvointi muodostuu hyvästä ja turvallisesta arjesta ja sen pienistä asioista. Yhteistyön perustana 

moniammatillisessa työotteessa on dialogisen vuorovaikutuksen hallitseminen. Dialogi on kahden tai useamman ihmisen 

vuoropuhelua, se on keskustelun väline jonka avulla rakennetaan yhteistä jaettua ymmärrystä. Oppivassa organisaatiossa 

dialogin tavoitteena on saavuttaa yhteinen ymmärrys, jota kukaan ei voi yksinään saavuttaa. Jokainen voi 

käydä sisäistä dialogiaan omalla kohdallaan itsekseen. Dialogi koostuu neljästä eri taidosta; kuuntelusta, kunnioituksesta, 

odotuksesta ja avoimuudesta. Moniäänisyys on ominaista dialogiselle keskustelulle; erilaisia, ristiriitaisiakin 

käsityksiä pohditaan yhdessä. 

Kallion ja Selänteen kehittämisalueiden perhekeskusmallin rakentuminen 

Perhekeskusmallia pohdittiin kuntayhtymien monitoimijaisessa joukossa. Lapsen hyvä arki � hanke toteutti moniammatillisen 

prosessikoulutuksen kevään 2010 ja kevään 2011 välillä, toteutuen molemmilla kehittämisalueilla viitenä 

neljän tunnin mittaisena päivänä. Molempien alueiden prosessissa päätavoitteeksi nimettiin kolme päätavoitetta: 1. 

Yhteisten moniammatillisten toimintamallien ja verkostojen kehittäminen ja vahvistuminen lapsiperhepalvelujen tar- 

121 

PERHE �hanke http://www.sosiaaliportti.fi/PERHE-hanke 

122 

Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna, 2009. Hyvinvointi lapsiperheen arjessa. Teoksessa Johanna Lammi- 

Taskula, Sakari Karvonen & Salme Ahlström (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 

238�239. 

123 

Borzo, Jeanette & Palmer, Andrew 2010: The public sector. Embracing the challenge of change. 

http://graphics.eiu.com/files/ad_pdfs/Business_2010_Public_sector_WP.pdf 

57

joajien välille 2. Lapsiperhepalveluissa työskentelevän henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittyminen sekä 3. Peruspalvelukuntayhtymän 

toimijoiden yhteistyön ja yhteisten työtapojen vahvistuminen lapsiperhepalveluissa asiakkaiden 

osallisuus huomioiden. Koulutuskokonaisuuden päätteeksi tehtiin itsearviointi kouluttajien toimesta keväällä 

2011 tavoitteiden saavuttamisesta. Kalliossa koettiin, että tavoitteissa päästiin kolmosen tasolle ja Selänteellä arvosanaksi 

tuli 3,6 (arviointi 1-5). Molemmilla peruspalvelukuntayhtymien alueilla on pohdittu perhekeskusmallia; onko 

se fyysinen tila vai eri toimijoiden verkosto, jotka toimivat eri tiloissa. 

Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa aloitettiin perhekeskuksen mallintaminen kehittäjätiimin toimesta heti peruspalvelukuntayhtymän 

perustamisvaiheessa vuoden 2009 alusta saakka. Kehittäjätiimi sulautui osaksi Lapsen hyvä arki � 

hankkeen moniammatillista kehittämistiimiä syksyllä 2009. Vuoden 2010 lopussa Kalliossa päätettiin, että tällä kokoonpanolla 

aletaan työstää perhekeskusmallia itsenäisesti. Perhekeskuksen kehittäjätiimissä toimi monitoimijainen 

joukko, joka päätti tehdä ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin (IVA) mallin eri toteuttamisvaihtoehdoista yhdessä 

Oulun seudun ammattikorkeakoulun ylemmän tutkinnon opiskelijoiden kanssa. Tätä yhteistyötä Lapsen hyvä 

arki -hankkeen kehittämiskoordinaattori rakensi Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettajan TtT Hilkka Honkasen 

ja Kallion kehittämispäällikkö Marjut Parhialan välille. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi -taulukko koottiin 

tutustumalla laajasti aihetta koskeviin tutkimuksiin ja peruspalvelukuntayhtymä Kallion asiakirjoihin sekä kuulemalla 

Kallion alueen työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja asiakkaita 12.4.2011 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Kallion 

asiakirjoina opiskelijoilla oli käytössä Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2010�2013, Toiminta- ja taloussuunnitelma 

2011�2013 sekä Strategia 2008��- ja perhepalveluiden 

yhteistyökäytännöt. Nykytila-�� - ja 

perhepalveluiden nykytilaa. Aktiivinen rooli arvioinnissa oli Marjut Parhialalla. 

Peruspalvelukuntayhtymä Selänteessä pilotoidaan perhekeskusmallia sekä Haapajärvellä että Pyhäjärvellä, jolloin 

mukana on Selänteen toimijoiden lisäksi ev.lut.seurakunnat sekä järjestöistä mm. MLL. Lapsen hyvä arki -hankkeen 

kehittämiskoordinaattori järjesti Selänteen toimijoille tutustumiskäynnin Kokkolaan Nuppu -hankkeessa kehitettyyn 

perhekeskus -malliin. Mukana käynnillä oli MLL:n vapaaehtoistoiminnanohjaaja Pirkko Säily. Toimintaa suunniteltiin 

niin Haapajärvellä kuin Pyhäjärvelläkin tämän vuoden puolella ja vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa perhekeskusmalli 

on huomioitu, joskin toiminnan sisältö on hiukan eri tyyppinen molemmilla paikkakunnilla. Haapajärvellä tarvitaan 

toimintaan uutta käyttötilaa, mutta Pyhäjärvellä tilat ovat jo olemassa. Molemmissa malleissa vertaistukiryhmät 

tulevat olemaan osa toimintaa ja verkostoa monitoimijoiden työnjakoon tarvitaan. Pilotointi vaatii alkuun toiminnan 

konkretisointia, jonka suunnittelu on keväällä ja rinnalle tulee nimetyksi pienimuotoinen ohjausryhmä Selänteen lasten 

ja perhepalveluista sekä muista keskeisistä toimijoista (seurakunnasta, MLL:sta, vapaa-ajantoiminnasta jne.) Tarkoitus 

on laajentaa toimintaa jatkossa myös muihin Selänteen kuntiin. 

3.3. Tukea vertaisille � Vertaisryhmätoiminta peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 

Eeva Aulakoski ja Marja-Leena Lehtomäki 

Tausta, lähtökohdat ja tavoitteet 

Päätavoitteena toiminnassa oli lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen mahdolli- 

�� 

kolmas sektori ja oppilaitokset. Yhtenä tavoitteena oli myös luoda kuntiin uusi toimintamalli sekä siitä kehittyvä vertaisryhmätoiminta 

vanhemmille. 

58

Tukea vertaisille - toimintamalli käynnistyi Lapsen hyvä arki -hankkeen aikana varhaisen vuorovaikutuksen työryhmässä 

v. 2010 alussa. Peruspalvelukuntayhtymä Selänteessä valittiin Pyhäjärven ja Kärsämäen kunnat piloteiksi. Pyhäjärvellä 

oli muutama vuosi aiemmin pidetty vertaistukeen kohdentuva yksittäinen perheleiri Leijonien lahjoituksella, 

Seurakunnan tarjoamilla tiloilla ja kunnan toimijoilla. Tästä leiristä saatu palaute oli erittäin rohkaisevaa ja vertaisryhmätoiminnalle 

toivottiin jatkoa. Myös toimijoiden puolelta nähtiin vahvasti tarve kehittää perheille ja vanhemmille 

uusia, asiakaslähtöisiä, matalan kynnyksen palveluita ja tuen muotoja vastaamaan tämän ajan arjen haasteisiin. 

Toimijat ja resurssit 

VAVU -työryhmä koostui Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen toimijoista: Eeva Aulakoski (perhetyö), Anna Liimatainen 

(perhetyö), Riitta Hyvölä (perhetyö), Anneli Tiainen (varhaiskasvatus), Ulla Lehtola (neuvola), Marja-Leena Lehtomäki 

(neuvola) sekä kolmannesta sektorista Minna Heinonen (seurakunta), Outi Lind- Kärkkäinen (MLL). Marttojen, 

opiskelijoiden ja Kärsämäen seurakunnan ym. edustajia on ollut mukana satunnaisesti leirien tarpeiden mukaisesti. 

Vastuut ja tehtävät sovittiin ennen leirejä pidetyissä palavereissa. Ryhmän puheenjohtajana toimi Minna Heinonen ja 

sihteereinä vuorotellen Eeva Aulakoski ja Marja-Leena Lehtomäki. 

Lapsen hyvä arki -hankkeelta saatiin moniammatillista koulutusta ja koordinaattori tuki ja innosti toimijoita varsinkin 

hankkeen alkuvaiheessa. Työnantaja antoi aikaa ja osallistui leireistä aiheutuneisiin kustannuksiin. Pyhäjärven seurakunta 

osallistui toimintaan suurella panostuksella antamalla tilat ensimmäisen ja viimeisen leiritapaamisten käyttöön. 

Lisäksi Pyhäjärven diakoni oli leireillä leiriemäntänä/ohjaajana. Kärsämäen seurakunnan tiloissa vietettiin yksi päivä 

pikkujoulun merkeissä marraskuussa 2010. Yhteistyötahot toivat tapaamisiin vanhemmille ja lapsille toimintaa sekä 

palveluita, jotka sopivat tapaamisten teemaan. Hanke hankki perhenavigaattori menetelmä 124 esitteet sekä Iloa vanhemmuuteen 

oppaan 125 käyttöoikeudet Selänteen lasten ja perheiden palveluiden käyttöön. Selänteen työntekijät 

ohjasivat tapaamisissa äitejä keskustelussa vanhemmuudesta perhenavigaattorin avulla. Iloa vanhemmuuteen - oppaan 

avulla työntekijät ohjasivat vanhempia yhteisiin leikkihetkiin eri- ikäisten lasten kanssa. Yhdessä tekemisen ja 

iloitsemisen tahdottiin jatkuvan kotiin mukaan annetun oppaan avulla. Opiskelijat järjestivät vanhemmille ja lapsille 

ohjattua toimintaa, MLL järjesti toisella leirillä äideille hemmotteluillan, Martat leipoivat lasten kanssa pullaa yms. 

Toteutus ja prosessin vaiheet 

Ajatus perheleirin toteuttamisesta moniammatillisena yhteistyönä kolmannen sektorin ja oppilaitosten kanssa heräsi 

heti VAVU -työryhmän järjestymiskokouksessa kehittämisen tarpeita mietittäessä. Yhteistyötahot ilmoittivat halukkuutensa 

osallistua toimintaan ja huhtikuussa sovittiin aloitusleiriajankohdasta 10�11.9.2010. Opiskelijat ilmoittautuivat 

innolla mukaan, saivathan he opiskeluunsa suorituksia ja samalla mahdollisuuden tutustua perhetyöhön. 

Neuvolat ja perhetyö lähestyivät perheitä, joiden arveltiin hyötyvän perheleiristä. Näitä kriteereitä olivat mm. perheen 

taloudellinen tilanne, niukka sosiaalinen verkosto, syrjäytymisen uhka, vaikea elämäntilanne. Määräaikaan mennessä 

perheet ilmoittivat joko neuvolaan tai perhetyöhön osallistumisestaan toimintaan. 

Ensimmäinen tapaaminen toteutettiin Pyhäjärvellä, seurakunnan leirikeskuksessa 10-11.9.2010. Vaikka leiriä oli suunniteltu 

huolella, ei yllätyksiltä vältytty. Kärsämäeltä tuli paljon lapsia, jotka olivat tuttuja ainoastaan yhdelle Kärsämäeltä 

tulleelle ohjaajalle. Heti huomasimme korjattavaa seuraavalle leirille myös ruokailun suhteen; koko päivän leiriä 

odottaneet lapset olivat syöneet aamupäivällä ja näin nälkä ja jännitys aiheuttivat aloitusiltana ylimääräisiä purkauksia. 

Työntekijäresurssia olisi pitänyt myös olla enemmän eri-ikäisten ja tasoisten lasten kanssa työskentelyyn. 

Toisen kerran perheet kohtasivat pikkujoulun merkeissä Kärsämäellä, seurakunnan leirikeskuksessa, Raattissa 

27.11.2010. Edelliseltä leiriltä saatujen palautteiden ja omien kokemusten pohjalta tapaaminen oli helpompi toteuttaa 

osallistujien tarpeita vastaavaksi kuin ensimmäisellä kerralla. Lapset ja aikuiset olivat tyytyväisiä ja myös me toimijat 

totesimme onnistuneemme. Perheet odottivat jo seuraavaa tapaamista ja yhden yön yli leiriä toivottiin kovasti. Per- 

�� 

edustuksen. 

124 

Perhenavigaattori -menetelmä http://info.stakes.fi/jyvaskyla/FI/perhenavigaattori.htm 

125 

Iloa vanhemmuuteen -opas http://www.sosiaaliportti.fi/File/f80f9705-6d71-42c7-a01ab3a4e0314cae/vuo0vovaikutusleikkiopas.pdf 

59

Kolmas tapaaminen toteutettiin toiveiden mukaisesti Pyhäjärvellä seurakunnan leirikeskuksessa 1-2.4.2011. Leiriä oli 

suunniteltu vuoden alusta lähtien. Äideille suunniteltiin MLL:n toimesta aivan omaa aikaa saunomisen yhteyteen, 

jolloin lapset olivat täysin hoitajien vastuulla. Äidit saivat omia suolaisia ja makeita tarjoiluja saunakamarissa sekä 

jokainen sai kulmakarvoilleen käsittelyn ja värjäyksen. Tämä olikin äideille unohtumaton kokemus palautteiden perusteella. 

Opiskelijoille osoitettiin omat nimikkoperheet; tämä toimi myös hyvin. Opiskelijat sekä perheet olivat tyytyväisiä 

tähän järjestelyyn. Miespuolinen ohjaaja oli varsinkin pojille mieluinen. Tässä tapaamisessa korostui ajatus että 

vanhemmat ja lapset nauttivat toisistaan arjessa; Iloa vanhemmuuteen -oppaan leikkien ja menetelmien kautta opeteltiin 

vuorovaikutusta kosketuksen kautta. 

Toimintamalli on kuvattu hankkeen toimesta ProcessGuide �mallina (liite 7). 126 Toimintamalli tuli maksamaan vuoden 

�� 

��t- 

��k- 

��-�� 

Kehittämistyön tulokset ja arviointi 

Tukea vertaisille - vertaisryhmätoiminta on täyttänyt ennakkoon asetetut odotukset sekä perheiden että toimijoiden 

osalta. Tapaamisia leirien muodoissa toivotaan perheiden osalta enemmän, kuin mitä niitä pystytään järjestämään. 

Toimintaan osallistuneita perheitä tuetaan jatkossa vertaisryhmissä. Lisäksi Ollaan yhessä- perheleirit saavat Pyhäjärvellä 

jatkoa Ollaan yhessä- isät ja lapset ryhmänä, joka aloittaa elokuussa 2011 opinnäytetyönä. 

Vertaisryhmätoiminnan tuloksena voitiin todeta äitien ja lasten vuorovaikutuksen lisääntyneen. Varsinkin viimeisellä 

tapaamiskerralla äidit toisaalta uskalsivat luottaa lapsensa työntekijöille, mutta toisaalta he nauttivat yhdessä tekemisestä 

lastensa kanssa. Lapset pystyivät leikkimään toistensa kanssa ja luottivat työntekijöihin eivätkä olleet koko ajan 

��a- 

��- ja mallintamistilanteet oli helpompi toteuttaa leirillä kuin perheen 

kotona. Perheet tulivat leirille vapaaehtoisesti ja heitä oli nyt antoisaa yhdessä tekemällä ohjata toimimaan erilaisissa 

tilanteissa lasten kanssa. Vanhemmat ja lapset oppivat yhdessä toimimalla uusia malleja erilaisiin tilanteisiin. Vanhemmat 

tunsivat itsensä vahvemmaksi kuin saivat tukea toisilta vanhemmilta ja ohjaajilta. Kukaan ei tuntenut syyllisyyttä, 

koska kaikki huomasivat, että myös muilla perheillä oli tilanteita, joissa tarvitsevat tukea ja ohjausta lasten 

kanssa toimimiseen. Positiivisen palautteen antaminen vanhemmille ja lapsille onnistuneista asioista oli tärkeä ja kannustava 

asia ja lisäsi perheen yhteenkuuluvaisuutta. 

Jälkeenpäin saadun palautteen mukaan mm. leirillä leikityt vuorovaikutusleikit siirtyivät kotiin. Eri toimijat tulivat tutuiksi 

perheille ja vanhemmille syntyi luottamus ja he voivat ottaa yhteyttä tuttuihin työntekijöihin omissa tai lastensa 

asioissa. Seurakunnat ja leireillä mukana olleet järjestöt ja niiden toiminta tulivat myös tutuiksi ja perheet voivat käyttää 

myös heidän palvelujaan. 

Sekä vertaisperheiltä että työntekijöiltä pyydettiin palautetta jokaisen tapaamisen jälkeen. Myös opiskelijoilta pyydettiin 

palautetta viimeisen tapaamisen jälkeen. Seuraavaksi erään opiskelijan palaute: 

��oisaksi kokonaisuudeksi vanhemmuuden tukemiseksi. Vanhemmuus on laaja ja 

vaikea alue, mutta järjestäjät ja ohjaajat olivat ammattitaitoisia ja asiakaslähtöisiä leirillä. Äidit saivat 

erityishuomiota ja hemmottelua, mikä oli todella antoisan kuuloista heidän näkökulmasta katsottuna. 

Vanhemmat saavat leiriltä vertaistukea muista perheistä ja myös tiivistää oman perheen suhteita. Ohjelmaa 

oli sopivasti järjestetty, ja aikataulu oli suunniteltu myös hyvin. Lapset saivat leirillä sopivasti 

omaa aikaa ja sopivasti yhteistä aikaa. Lasten erityisongelmat näkyvät paljon leirin aikana, mutta kukaan 

ei tuomitse heitä, vaan yhdessä opetellaan keskittymiseen ja illan sujuvuuteen. Vanhemmat saavat 

tässäkin ohjaajilta tukea, mikä on tosi hyvä juttu. Mielestäni leiri on todella antoisa äideille ja lap- 

126 Selänteen Tukea vertaisille �ProcessGuide-mallinnus 

http://portaali.sosiaalikollega.fi/qpr811/Portal/QPR.dll?PGPLUGIN&*xlink&VTN=flowchart&SID=iOC0O7afk7w-KIGZsmi4nSNmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSUB=PGPLUGIN_processmaps&PPRM=MODELID%3D325070164%3F3_0_325070164_0&UIP=kPb1TguiqNNdMlOZvVXl5G4Nh0MVC4PSlvXeLLm 

2fl6W0x5ZbS 

60

sille. Merkittävää perheille oli äideille pienen lepohetken antaminen hemmotteluhetken muodossa, 

�� 

Perheiltä tulleet palautteet olivat positiivisia: 

�Oli todella kiva päästä mukaan tällaiseen juttuun. Nautimme poikien kanssa täysillä palveluista ja 

touhuista. Ei tarvinnut äitien keittää, tiskata ja siivota. Ohjelma oli hyvää ja sitä oli sopivasti, ei tarvinnut 

kiirehtiä, touhuta ja siirtyä paikas�� 

Työntekijät kokivat myös saaneensa tukea omaan työhönsä ja uskovat tämän mallin helpottavan tulevaisuudessa 

perheiden kanssa tehtävää työtä, niin määrälliseen kuin laadulliseenkin. 

Tukea vertaisille kokeilun tulosten koonti: 

� Yksi äiti on aloittanut opiskelut. 

� Lapsi ollut tilapäisesti sijoitettuna, on palautunut kotiin. 

� Elämänhallinta parantui tuen ja kannustuksen kautta, itsetunto kohosi. 

� Äitien sosiaalinen verkosto lisääntyi. 

� Äiti lähti kodin ulkopuoliseen toimintaan lasten kanssa ja pystyi osallistumaan yhteisiin toimintoihin lasten 

kanssa. 

� Vuorovaikutuksen lisääntyminen lasten välillä, kun ryhmä oli sopivan pieni. 

� Yksi äiti osallistui toisen leirin suunnitteluun ja on jatkossa halukas kokoamaan omaehtoista vertaisryhmää 

paikkakunnalleen. 

� Lapset pystyivät jäämään toisten lasten ja ohjaajien kanssa äitien ollessa poissa (sauna + hemmottelu). 

� Osa äideistä rohkaistui hakemaan perheilleen tarvittavia 

palveluja. 

� Vaikeista asioista voi puhua, ei tarvitse olla yksin eikä 

syyllistää. 

� Vanhemmat oppivat arvostamaan itseänsä vanhempina 

ja kokivat sen tärkeäksi. 

� Leiri oli pienimuotoinen loma perheille ja irtautuminen 

perusarjen kuvioista. 

� Yöpyminen oli sinällään elämys lapsille. 

� Vanhempi sai ohjaajan tukea oikeissa arjen tilanteissa 

esim. lapselle rajojen asettamisessa. 

� Leirillä vallitsi välittävä ja arvostava ilmapiiri. 

� Työntekijöillä oli mahdollisuus kehittää omaa työtä perheiden 

erilaisia tarpeita vastaaviksi. 

� Opiskelijoille järjestyi mahdollisuus suorittaa opintoja ja saada aitoja kokemuksia perheiden kanssa toimimisesta 

ohjatusti. 

� Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa vahvistui. 

� Hyödyt näkyivät jo tuloksissa, eli oli mahdollisuus kehittää omaa työtään ja lähteä mukaan kehittämään uutta 

toimintaa. Koulutusta moniammatilliseen työhön oli tarjolla. Kehittämiselle saatiin vahva tuki Lapsen hyvä arki- 

hankkeesta. Edullisesti tuotettua toimintaa mahdollistuu moniammatillisesti yhteistyötahojen avulla. 

Miinuksia ei suoranaisesti, mutta huomioonotettavaa: 

� Resursointi oli vaikeata kahden kunnan välillä tasaisesti. 

� Seurakunnat toimivat itsenäisesti, erilaiset painotukset toiminnassa, erilaiset tilat ja varusteet. 

� Järjestöjen aktiivisuus / toiminta vaihteli paikkakunnittain. 

� Kaikilla perheillä ei ole omaa autoa, kuljettaminen kielletty työntekijöiltä -> taksit kalliita. 

� Leirin onnistumisen kannalta toimijoiden on tiedettävä tulijoiden perustiedot toiminnan suunnittelua varten - 

> ihanne olisi, että samat toimijat olisivat leirin alusta loppuun. 

61

Tulosten juurtuminen ja jatkokehittämishaasteet 

Kehiteltyä vertaistukitoiminnan mallia jatketaan omien kuntien resurssien mukaisesti ja toimijat tapaavat säännöllisesti. 

Pyhäjärvellä aloitetaan uusi leiri syksyllä ja entiset leiriläiset tapaavat toisiaan ryhmänä. Tarkoituksena on, että eri 

kuntien leiriläiset kokoontuvat isompina ryhminä harvakseltaan. Haapajärvellä ja Reisjärvellä toteutuu ensimmäinen 

leiri syksyllä 2011. 

Vertaisryhmätoiminta tarvitsee alussa Selänteen työntekijöiden ja yhteistyötahojen tukea, jatkossa kuitenkin ajatuksena 

on ryhmien toiminta mahdollisimman itsenäisesti. Oppilaitoksiin pidetään yhteyttä jatkuvasti, koska yhteistyö 

koetaan tarpeelliseksi sekä työpanoksen että tapaamisten kehittämisen kannalta. 

Taustaa 

3.4 Koillismaan pilotti - 4-vuotisterveystarkastuksen mallinnus ja siihen liittyvä yhteistyö 

Sirkka-Liisa Hyrkäs ja Päivi Kovanen 

Vuoden 2011 alusta voimaan tullut neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä ehkäisevää suun terveydenhuoltoa 

ohjeistava asetus edellyttää yhteistyötä perheen, päivähoidon ja neuvolan kesken arvioitaessa lapsen 

tervettä kasvua ja kehitystä laajennetun 4-vuotisterveystarkastuksen yhteydessä ( Asetus § 7 ) 127 . 

Kuusamossa neuvola ja päivähoito ovat osa lapsi- ja perhetyön palvelukokonaisuutta. Tiivis yhteistyö koettiin arvokkaaksi 

mahdollisuudeksi tukea sekä lapsen yksilöllistä kehitystä ja kasvua että vanhemmuutta. Näin 5vuotistarkastusta 

varten laadittiin yhteistyön välineeksi kyselykaavake, jota on käytetty kymmenen vuoden ajan edellä 

mainittujen tahojen kesken. Käytäntö todettiin hyväksi ja toimivaksi. Uusi Neuvola-asetus varhensi niin sanotun laajennetun 

tutkimuksen koskemaan neljävuotiaita. Tämän vuoksi oli tarpeen muokata kyselyä ja siirtää se neljävuotiaiden 

tarkastuksen yhteyteen. 


Kyselykaavakettaan työstämään perustettiin työryhmä, johon kuuluivat projektikoordinaattori Anu Määttä, varhaiskasvatuksen 

erityisopettaja Soile Suorajärvi, lastentarhanopettaja Outi Junttila, päivähoidon ohjaaja Tarja Vuorela, 

terveydenhoitaja Sirkka-Liisa Hyrkäs, osastonhoitaja Päivi Kovanen ja psykologi Maija Kohonen. Työryhmä kokoontui 

eri kokoonpanossa viisi kertaa. Työ tehtiin oman työn ohessa. 


Ensimmäisessä tapaamisessa arvioitiin 5-vuotistarkastuskyselyn toimivuutta ja muutostarpeita ajatellen neljävuotiaiden 

kehitystasoa. Lisäksi haasteeksi tiedettiin eri toimijoiden väliseen tiedonsiirtoon liittyviä kysymyksiä, joita eräät 

vanhemmat olivat nostaneet esille. Sellaisia olivat vanhempien perusteellisempi informointi täytetyn kyselyn siirtymisestä 

toimijoiden kesken ja lisäksi vanhempien antaman kirjallisen tiedonsiirtoluvan tarkentaminen. Ensimmäisellä 

tapaamisella sovittiin lisäksi, että jokainen toimija lähtee tarkastelemaan kyselyä omasta ydintehtävästään käsin. 

Seuraavissa palavereissa kysely käytiin läpi kohta kohdalta keskustellen ja arvioiden. Kysymyksiä muokattiin neljävuotiaan 

kehitystasoa vastaaviksi ja ikätasoon nähden tarpeettomat kysymykset poistettiin. Perheen tilanteen kartoitus ja 

arviointi tuli mukaan laajennettuna ja osin uusittuna. Näin se vastaa paremmin myös Neuvola-asetuksen vaatimusta 

arvioida lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia perheen hyvinvointiin peilaten. Kehitystyössä käytettiin apuna Perhenavigaattoria 

128 ja Vanhemmuuden roolikarttaa 129 . Tapaamisten välillä kyselykaavaketta arvioitiin ja saatiin myös 

palautetta työryhmän jäsenten kollegoilta jatkotyöstöä varten. 

127 Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä 

suun terveydenhuollosta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090380 

128 Perhenavigaattori -menetelmä http://info.stakes.fi/jyvaskyla/FI/perhenavigaattori.htm 

62

Saatekirjeen sanamuotojen mietintään käytettiin paljon aikaa, jotta siitä saatiin selkeä, riittävän informatiivinen ja 

tietosuojan kannalta pitävä 130 . Myös kyselykaavakkeen tiedonsiirtolupiin liittyviä allekirjoituksia mietittiin pitkään. 

Vanhemmilta päädyttiin pyytämään siirtolupa allekirjoituksin joka vaiheessa. Muutama vanhempi arvioi kaavakkeen 

toimivuutta oman lapsensa kohdalla. Suunniteltu vertaishaastattelu jäi toteuttamatta. THL:n neuvolatyöstä vastaava 

erikoissuunnittelija Arja Hastrup ja hankkeeseen liittyvää moniammatillista yhteistyötä kouluttaneet ThT Arja Veijola ja 

ThT Hilkka Honkanen arvioivat kyselyn vastaavan Neuvola-asetusta. 

Kyselykaavake otettiin käyttöön Kuusamon neuvolassa syksyllä 2010. Hankkeeseen liittyvän Ajankohtaisfoorumin 

23.9.2010 jälkeen hankkeessa mukana olleet Taivalkoski ja Posio ottivat neuvoloissaan Kuusamon mallin käyttöön. 


Kehittämistyön tuloksena saatiin aikaan käytössä toimivaksi todettu 4-vuotiskyselykaavake 131 . Se antaa laajaa tietoa 

lapsen kehityksestä ja näin syventää neljävuotistutkimusta, jolloin lapsen kehityksen arviointi ja tukeminen on tehokkaampaa. 

Vanhemmat ovat pitäneet hyvänä mahdollisuutta kyselyn pohjalta pysähtyä miettimään kutakin lastaan 

yksilönä erityispiirteineen. Kysely on nostattanut hyviä keskusteluja lapsesta sekä vanhempien kesken että vanhempien 

ja eri toimijoiden kesken. 

Kehittämistyö hyödytti myös muita toimijoita. Hankkeessa mukana olleiden lisäksi kyselykaavake on annettu käyttöön 

myös Simon neuvoloihin. Pyhäsalmelaiselle moniammatilliselle työryhmälle ja Oulun Diakoniaopiston opiskelijoille 

kerrottiin videoneuvottelun välityksellä kyselykaavakkeen sisällöstä ja kuusamolaisesta tavasta tehdä yhteistyötä sen 

pohjalta. Muiden toimijoiden kiinnostus ja asiantuntijoiden lausunnot osoittivat kehittämistyön onnistuneen. 

Tulosten juurruttaminen ja kehittämisen haasteet 

Pitkä, hyvä kokemus aiemmasta kyselykaavakkeesta vahvistaa uskoa kehittämämme kyselyn juurtumista osaksi neljävuotistarkastusta. 

Vertaishaastattelu jäi toteutumatta, mutta useat vanhemmat, joiden lasten kohdalla kyselykaavake 

olisi jäänyt tekemättä siirtymävaiheen vuoksi, halusivat täyttää kyselyn vanhan kaavakkeen pohjalta. Tämä kertoo 

mielestämme kyselyn arvostuksesta vanhempien keskuudessa ja sen juurtumisesta yhteistyön välineeksi. Kaavakkeen 

toimivuutta on hyvä arvioida ajoittain vanhemmilta saadun palautteen ja käyttökokemuksen pohjalta. 

Prosessin mallinnus 

Kyselylomakkeen ja saatekirjeen laatimisen lisäksi työryhmä arvioi ja tarkensi prosessissa mukana olevien tahojen 

tehtäviä ja vastuita. Asiakkaiden eli lapsen ja hänen huoltajiensa sekä neuvolan, varhaiskasvatuksen ja seurakunnan 

lapsityön henkilöstön osallisuus prosessissa kirjattiin ProcessGuide 132 - ohjelmalla toteutettuun mallinnukseen (liite 8). 

Malli on löydettävissä hankkeen www-sivuilta. 

Polku sähköiseen malliin: http://www.sosiaalikollega.fi/mallit/moniammatillinen_yhteistyo -> Kuusamo - Laajennettu 

4v. tarkastus. Tai suoraan linkistä: 



cessmaps&PPRM=MODELID%3D518978411%3F3_0_518978411_0&UIP=kPb1TguiqNNdMlOZvVXl5G4Nh0MVC4PSlvXeLLm 

2fl6W0x5ZbS 

129 

Vanhemmuuden roolikartta http://www.sosiaaliportti.fi/fi- 

FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyomenetelmat/vanhemmuudenroolikartta/ 

130 

Kuusamon 4 �vuotistarkastuksen saatekirje http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyvaarki/4v.saate.pdf 

131 

Kuusamon 4 �vuotistarkastuksen lomake http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyvaarki/4v.lomake.pdf 

132 

Prosessipankista lisää mm. KuntaIT:n sivuilla http://prosessipankki.qpr.com 

63

3.5 Esiopetuksen siirtymävaiheen prosessit ja lapsen kasvuympäristöt 

Hankkeen toimesta pilotoitiin esiopetukseen liittyviä, lasten kasvuympäristöjen välisiä yhteistyöprosesseja. Niihin 

liittyvistä siirtymävaiheista ja eri tahojen välisistä muutos- ja sopeutumisprosesseista pilotin toteuttajat � työntekijät ja 

lasten vanhemmat - saivat koulutusta Oulun yliopiston lehtorilta Hannele Karikoskelta. Hänen artikkelinsa avaa Sievissä 

tehdyn kehittämistyön teoreettista taustaa, jonka jälkeen tulee Ulla Hietamäen ja Kristiina Korven kuvaus kehittämisprosessin 

toteutuksesta. 

Taustaa 

3.5.1. Esiopetukseen siirtyminen lapsen ja kasvuympäristöjen vastavuoroisina muutos- ja 

sopeutumisprossesseina 

Hannele Karikoski 

Oma osallistumiseni Sievin siirtymävaiheen prosesseihin liittyy koulutustilaisuuteen, jonka pidin Sievissä 1.2.2011 

esikoulun aloittavien lasten vanhemmille. Olen toiminut myös prosessin konsulttina. Lisäksi kuulun Lapsen hyvä arki - 

hankkeen alueelliseen kehittäjäverkostoon. Seuraavassa lyhyessä johdannossa kuvaan lapsen esikoulun aloittamista ja 

siihen liittyviä teoreettisia lähtökohtia ja perusteluja. 

Johdanto 

Lapselle ja hänen perheelleen erityisen suuria muutoksia tuovat lapsen päivähoidon, esikoulun ja koulun aloittaminen. 

Ne ovat lapsen kasvunpolussa merkittäviä muutoskohtia, joihin täytyy valmistautua ja joissa tarvitaan lapsen vanhempia 

lapsensa asiantuntijoina, tukijoina, tietojen välittäjinä ja henkilöstön kasvatuskumppaneina. 133 Sievin mallissa ovat 

nämä periaatteet huomioitu lapsen esikoulun aloittamiseen valmistautumisessa. Heti alusta lähtien mallin kantavana 

lähtötilanteena pidettiin vanhempien osallistumista lapsensa esikouluun siirtymässä. Tämä on myös päivähoitolain 

(1973) 134 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2005) 135 ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 

(2010) 136 linjausten mukaista. Näissä asiakirjoissa painotetaan vanhempien kuulemista, tukemista ja osallisuuden lisäämistä 

lapsensa varhaiskasvatuspalveluissa. Myös esikoulunopettajan mahdollisuudet toteuttaa laadukasta esiopetusta 

perustuu vanhempien äänen kuulemiseen ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisäämiseen. 137 

Lapsen esikouluun siirtymä 

Kun lapsi aloittaa esikoulun, hänen kasvuympäristönsä ja roolinsa muuttuvat. 138 Näihin muutoksiin tulee valmistautua 

jo ennen varsinaisen esikoulun alkamista ja muutosprosessit jatkuvat vielä esiopetusvuoden aikana. 139 Teoreettisena 

lähtökohtana on siirtymän ymmärtäminen lapsen ja kasvuympäristöjen vastavuoroisina muutos- ja sopeutumisprosesseina. 

140 

133 

Karikoski,Hannele 2008. Lapsen koulun aloittaminen ekologisena siirtymänä. Vanhemmat informantteina lapsen 

siirtymisessä esiopetuksen kasvuympäristöstä perusopetuksen kasvuympäristöön. Oulun yliopisto. 

134 

Laki lasten päivähoidosta A 36/1979. 

135 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Stakes oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy. 

136 

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010. Helsinki: Opetushallitus. 

137 

Heikka, Johanna & Hujala, Eeva & Turja, Leena. 2009. Arvioinnista opiksi. Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa. 

Edufin Oy. 

138 

Bronfenbrenner, Urie. 1979. The ecology of Human Development. Cambridge: Harvard University Press. 

139 

Rimm-Kaufman, Sara E. & Pianta, Robert C. 2000. An ecological perspective on the transition to Kindergarten. 

Journal of Applied Developmental Psychology, 21 (5), 491-511. 

140 


64

Sievissä lapsen esikouluun siirtymävaiheen tekee erityisen haasteelliseksi se, että suurin osa lapsista siirtyy suoraan 

kotiympäristöstä esikoulun kasvuympäristöön. Tällöin siirtymässä korostuu lapsen uuteen kasvuympäristöön etukäteen 

perehtyminen, mikä edellyttää vanhempien ja esikoulunopettajien yhteistyötä. 

Varsinaisesti kodin ja esikoulun vuorovaikutussuhde alkaa lapsen esikouluun ilmoittautumisen yhteydessä. Bronfenbrennerin 

(1979) ekologisen teorian mukaan lapsen ensikontaktissa uuteen ympäristöön on myönteistä merkitystä 

sillä, että lapsen mukana on äiti ja/tai isä tai joku muu edeltävästä kasvuympäristöstä. Vanhempien esimerkki palvelee 

lasta muun muassa turvallisuudentunteen vahvistajana ja sosiaalisen vuorovaikutuksen roolimallina uudessa ympäristössä 

toimimista varten. Esikouluvierailut ovat merkittäviä myös vanhemmille, sillä lasten vanhemmat haluavat tietää 

esikoulusta ja sen käytännöistä jo ennen kuin lapsi aloittaa esikoulun. 

Kodin ja esikoulun keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin kuuluvat ensisijaisesti avoin ja vastavuoroinen kommunikointi 

sekä lapseen, perheeseen ja esikouluun liittyvän tiedon jakaminen. Lähtötilanne on se, että lapsen vanhemmat ovat 

oman lapsensa parhaita asiantuntijoita, koska he tuntevat lapsensa historian ja kokemusmaailman. Vanhempien antama 

tieto lapsestaan ja esikoulunopettajan välittämä tieto tulevasta esiopetusvuodesta auttaa lasta ja perhettä uuteen 

kasvuympäristöön tutustumis- ja sopeutumisvaiheessa sekä tukee lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja 

oppimisen jatkumoa sekä edesauttaa esikoulunopettajan lapsituntemusta. 141 On todennäköistä, että vanhemmat 

tuntevat myös luottamusta esikoulua kohtaan, jos he kokevat, että heitä kuunnellaan lastaan koskevissa asioissa ja 

että heillä on vaikutusta ja osallisuutta lapsensa esikouluun. 142 

Useissa tutkimuksissa 143 on selvästi osoitettu, että vanhempien osallistuminen lapsensa siirtymävaiheisiin on edistänyt 

lapsen sopeutumista ja menestymistä uudessa kasvuympäristössä. Esimerkkeinä osallistumisista ovat muun muassa 

vanhempien keskustelut kotona tulevasta esikoulusta lapsensa kanssa, yhdessä tehdyt vierailut esikouluun ja myöhemmin 

yhdessä esikoulunopettajan kanssa laadittava lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma. Näin tuetaan jatkuvuutta 

kodin ja esikoulun kasvatuskäytäntöjen välillä. Tavoitteena on siis lapsen yksilöllisyyden ja vanhempien näkemysten 

huomioon ottaminen esiopetustoiminnan järjestämisessä. 144 

Esikouluun siirtymässä lapsi tuo mukanaan kodin vaikutuspiirissä hankitun kokemusmaailmansa, jonka rakentumisessa 

on ollut merkittävänä tekijänä lapsen ja vanhempien keskinäiset vuorovaikutussuhteet. Vanhempi�lapsivuorovaikutussuhde 

on kanava, joka linkittää perhekokemukset ja lasten sosiaalisen sopeutumisen uuteen kasvuympäristöön. 

145 Vanhempien ominaisuuksista lämpimyys, saatavilla oleminen ja herkkyys lapsen tarpeille helpottavat 

vanhempia toimimaan lapsen sosiaalisena tukena siirtymävaiheessa. Vastavuoroisesti uuden kasvuympäristön on 

valmistauduttava ottamaan vastaan lapsi ja hänen perheensä. Näin tulee toteutumaan Sievin mallissa. Tavoitteena on 

myös hyvin alkaneen kodin ja esikoulun yhteistyön jatkuminen ja syveneminen esiopetusvuoden aikana. Tämä käytäntö 

auttaa lasta kasvamaan esikoululaisen rooliin. 

141 



142 

Fabian, Hilary. 1999. Small steps to starting school. Esitelmä pidetty Euroopan 9:ssä varhaiskasvatuksen laatu konferenssissa. 

Helsinki, Suomi 1-4.9.1999. 

143 



144 


Edufin Oy. 

145 

Barth, J. & Parke, R. 1996. The impact of the Family on Children`s Early School Social adjustment. Teoksessa: A 

Sameroff & M Haith (toim). The Five to seven year shift. The age of reason and responsibility. Chicago: The university 

of Chicago Press, 329-361. 

65

3.5.2 Tiedonsiirron kehittäminen esiopetukseen tulevista lapsista � Sievin pilotti 

Taustaa ja lähtökohdat 

Ulla Hietamäki ja Kristiina Korpi 

Prosessin tavoitteena oli kehittää tiedonsiirtoa esiopetukseen tulevista lapsista ja yhteistyötä eri hallintokuntien ja 

toimijoiden välillä. Erityisesti haluttiin kiinnittää huomiota vanhempien osallisuuteen ja aktiivisuuteen siirrettäessä 

tietoja omasta lapsesta. Sievissä päivähoitopalvelut järjestää peruspalvelukuntayhtymä Kallio ja esiopetuksen koulutoimi, 

eikä näiden kahden eri toimijan välillä ollut virallista toimintamallia tiedonsiirron osalta. Lapsen siirtyessä joko 

päivähoidosta tai kotoa esiopetukseen, tietojen siirto on tärkeää. Saatujen tietojen pohjalta lapselle pystytään järjestämään 

hänen mahdollisesti tarvitsemansa tukitoimet. Tietojensiirrossa korostuu eri hallintokuntien ja viranhaltijoiden 

välinen yhteistyö sekä perheiden tietoisuus että osallisuus oman lapsensa asioiden käsittelyssä. 


Pilotin työryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Myllymäki Marja-Leena, päiväkodinjohtaja, Hannula Sirpa, puheterapeutti, 

Mällinen Minna, toimintaterapeutti, Heikkilä Maritta, terveydenhoitaja, Hietala Annu, lastentarhanopettaja, 

Hietamäki Ulla, erityisesiluokanopettaja ja Korpi Kristiina, perhepäivähoidon ohjaaja. 

Päävastuu prosessista oli koulutoimen ja varhaiskasvatuksen toimijoilla. Erityistyöntekijät sekä neuvolan edustaja 

osallistuivat ensimmäisiin yhteisiin kokoontumisiin. Heidän mielipiteitään tiedonsiirron kehittämisen osalta kuultiin ja 

huomioitiin prosessin jatkotyöskentelyssä. Prosessi käynnistyi perhepäivähoidon ohjaaja Kristiina Korven aloitteesta, 

jota kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila lähti aktiivisesti viemään eteenpäin. Kirsi tuki kehittämistyötä koko prosessin 

ajan osallistumalla yhteisiin kokoontumisiin ja tilaisuuksien järjestelyihin. Lisäksi saimme hankkeen kautta konsultaatioita 

kasvatustieteen tohtori Hannele Karikoskelta. Hankkeen Moniammatillinen yhteistyö - prosessikoulutukseen 

osallistuivat Sirpa Hannula, Ulla Hietamäki ja Kristiina Korpi. Koulutusta vetivät Arja Veijola ja Hilkka Honkanen. 


Ensimmäinen kokoontuminen oli elokuun lopussa 2010, jolloin kehittämistiimille valittiin puheenjohtaja/koollekutsuja 

sekä sihteeri. Kehittämistyö aloitettiin nykytilan kartoituksella, selvittämällä mitä työvälineitä ja toimintatapoja aiemmassa 

tiedonsiirrossa oli ollut käytössä. Kehittämistyön alussa visio oli, että kolmas sektori osallistuisi esiopetukseen 

tulevien lasten tiedonsiirtoprosessiin. Toisessa kehittämistiimin kokoontumisessa päätettiin keskittyä tiedonsiirron 

kehittämiseen päivähoidon ja esiopetuksen välillä. Kaikki kehittämistiimin jäsenet kokivat tiedonsiirron kehittämisen 

tässä nivelvaiheessa tarpeelliseksi, mutta sitoutuminen kehittämistyöhön vaihteli. Prosessin keskivaiheilla kehittämistiimin 

kokoontumisissa tuli taukoa ja asiat eivät menneet eteenpäin. Joulukuussa 2010 sitoutuminen prosessin kehittämiseen 

lisääntyi. Työnjako selkeni ja tiedonsiirtolomake sekä suunnitelma tiedonsiirron aikataulusta saatiin työstettyä. 

Prosessin kohokohta oli koulutoimen, päivähoidon ja hankkeen yhteistyönä järjestetty tiedotusilta tulevien esikoululaisten 

vanhemmille helmikuussa 2011. Iltaan osallistui 2/3 ikäluokan vanhemmista. Tiedotusillan yksi parhaista 

osuuksista oli KT Hannele Karikosken luento; Lapsen siirtyminen päivähoidosta/kotoa esiopetukseen. Illan aikana vanhemmat 

saivat tietoa esiopetuksen järjestämiseen liittyvistä asioista ja uudistuvan lainsäädännön vaikutuksesta esiopetuksessa 

annettavaan varhaiseen tukeen. Vanhemmat saivat tietoa myös tiedonsiirtoprosessin eri vaiheista ja 

vanhempien osallisuudesta tähän prosessiin. Lisäksi vanhemmille kerrottiin esikoululaisten päivähoitojärjestelyistä ja 

esiopetuspäivän sisällöstä. Illan päätteeksi vanhemmilla oli mahdollisuus tutustua uusiin esiopetustiloihin ja kotoa 

esiopetukseen siirtyvien lasten vanhemmille annettiin mahdollisuus ottaa tiedonsiirtolomake kotiin täytettäväksi. 

Tiedonsiirtoprosessista vastaa erityisesiluokanopettaja ja tiedonsiirto tapahtuu kevätlukukauden aikana (liite 9) 146 . 

Tammikuussa kokoontuu esiopetuksen ohjaustyöryhmä, johon kuuluvat; koulutoimenjohtaja, rehtori, koulupsykologi, 

päiväkodin johtaja, perhepäivähoidonohjaaja, kiertävä erityislastentarhanopettaja, kehitysvammaisten lasten palveluohjaaja, 

EHA 1-luokan opettaja, esiopettaja ja erityisesiluokanopettaja. Ryhmä keskustelee seuraavan vuoden esikoululaisten 

määrästä ja esiopetuspaikoista sekä alustavasti erityistä tukea tarvitsevista oppilaista. Ryhmässä käydään 

läpi erityisesiluokanopettajan laatima tiedonsiirtomalli ja sovitaan tulevat palaverit. 

146 Prosessi on kuvattu tarkemmin liitteessä 12. 

66

Uusien esikoululaisten vanhemmille järjestetään helmikuussa tiedostustilaisuus, jossa kerrotaan esiopetuksen järjestämiseen 

liittyvistä asioista kuten, esiopetuspaikoista, esiopetukseen hakemisesta, kuljetuksesta, esiopetuksen päivähoidosta 

ja tiedonsiirrosta esiopetukseen. Tiedostusilta järjestetään yhteistyössä koulutoimen ja päivähoidon kanssa. 

Päivähoidossa helmi- maaliskuun aikana käytävien Vasu -keskusteluiden yhteydessä täytetään vanhempien kanssa 

tiedonsiirtolomake esiopetukseen. Ennen tätä keskustelua lomake on annettu vanhemmille esitäytettäväksi kotiin. 

Yhteisessä Vasu-keskustelussa lomaketta täydennetään päivähoidon osalta. 

Tietojen siirto tapahtuu liitteessä 10 ja 11 olevien lomakkeiden sekä päiväkotikäyntien avulla. Tietojen kokoajana toimii 

erityisesiluokanopettaja, jolle myös terveydenhoitajat, kiertävä erityislastentarhanopettaja ja terapeutit siirtävät 

tietoja vanhempien luvalla. 

Erityisesiluokanopettaja on yhteydessä vanhempiin, jos lapsen esiopetuspaikaksi on suositeltu pienryhmää. Tarvittaessa 

koulutoimen viranhaltijat osallistuvat päivähoidossa pidettäviin lapsen kuntoutussuunnitelmapalaveriin. Kotoa 

esiopetukseen tulevien lasten vanhemmille annetaan myös mahdollisuus ko. tiedonsiirtolomakkeen täyttämiseen. 

Tietojen koonnin jälkeen esiopetuksen ohjaustyöryhmä kokoontuu keskustelemaan tarvittavista resursseista ja ryhmäjoista. 

Vanhemmille tiedotetaan kirjeitse lapsen esiopetuspaikka, - ryhmä, - opettaja ja esiopetuksen tutustumispäivä. 

Kehittämistyötä arvioitiin kehittämistiimin kokoontumisessa huhtikuussa 2011. Kokoontumisessa Kirsi Anttila ilmoitti, 

että kehittämistyön tuloksena aikaan saatu toimintamalli kuvataan ProcessGuide -ohjelmalla, jotta tätä pilottia voisivat 

hyödyntää muutkin toimijat. 147 

Tulokset ja arviointi 

Kehittämistyön tuloksena eri hallintokuntien välinen yhteistyö parantui ja vanhempien osallisuus tiedonsiirtoprosessissa 

lisääntyi merkittävästi. Kehittämistyön aikana tehtiin tiedonsiirtolomake päivähoidosta esiopetukseen ja malli 

tiedonsiirrosta. 

Prosessin aikana palautetta kerättiin vanhemmilta tiedotusillasta ja koko tiedonsiirtoprosessista. 

Palaute tiedotusillasta: 

Hannelen luento: 

�� 

��ista vanhemmille.� 

��.� 

��.� 

��.� 

Lisäksi toivottiin selkeää kertomusta, mitä esikoulupäivään sisältyy. Lakiuudistukseen liittyvää tietoa ei pidetty tässä 

vaiheessa tarpeellisena. 

Palaute tiedonsiirtoprosessista: 

Vastauksia tuli 51 ja tärkeänä lomaketta ja tiedonsiirron prosessia piti 47 vastaajaa. 40 vastaaja koki, että sai hyvin 

osallistua tiedonsiirron prosessiin. 

�� 

�� 

��n kohdalla minä).� 

147 Tiedonsiirron kehittäminen lapsen siirtyessä päivähoidosta/kotoa esiopetukseen � ProcessGuide �mallinnus 

http://portaali.sosiaalikollega.fi/qpr811/Portal/QPR.dll?PGPLUGIN&*xlink&VTN=flowchart&SID=iOC0O7afk7wfLl0ssek5WKNmnQ69y97jOXe5HjSpK&LAN=fi%2c1&SMI=&PERIOD=latestforall&PMAIN=mycontents&PSUB=PGPLUGIN_processmaps&PPRM=MODELID%3D441872736%3F3_0_441872736_0&UIP=kPb1TguiqNNdMlOZvVXl5G4Nh0MVC4PSlvXeLLm 

2fl6W0x5ZbS 

67

�Osalta kysymyksistä hankala tai oikeastaan niihin oli vaikea vastata vaikka kysymyksessä olikin oma lapsi, 

�� 

�� 

�� 

��-�� 

Maaliskuussa pilottia on esitelty alueellisen kehittäjäverkoston kokouksessa sekä Kallion varhaiskasvatuspalveluiden 

ajankohtaisfoorumissa. Pilotin esittelyä on pyydetty myös syksyllä pidettävään Lapsen hyvä arki � hankkeen päätösseminaariin. 

Jatkokehittämiskohteet 

Syksyllä 2011 tullaan pitämään arviointipalaveri kehittämishankkeeseen liittyen. Jatkossa on tarkoitus kehittää tiedonsiirtolomaketta, 

tiedotusillan sisältöä, tiedonsiirtoa kotoa esiopetukseen tulevista lapsista sekä yhteistyötä kolmannen 

sektorin kanssa. Jatkossa kehittämisen haaste on myös vanhempien aktiivisuuden ja osallistumisen ylläpitäminen. 

Päivähoidon osalta jatkokehittämistä ja koulutusta tarvitaan mm. huolien puheeksi ottamiseen. 

3.6 Verkostojen rakentamista 

Lapsen hyvä arki -hankkeen rakenteellinen organisoituminen perustui moniammatillisesti koottujen tiimien ja työryhmien 

työskentelyyn. Nämä kohtaamiset tuottivat laajempaa yhteistä näkemystä eri lapsiperhepalveluiden toimijoiden 

kesken ja synnyttivät uusia verkostoja ja tiimityöskentelyä. Tähän lukuun on koottu alueiden kehittäjien kuvauksia 

näistä erityyppisistä verkostoista ja työskentelyn prosesseista. 

3.6.1 Huolitiimin rakentuminen Taivalkoskella 

Huolien herääminen 

Birgitta Ojala 

Lapsen hyvä arki �hankkeen koulutustilaisuudesta 1.2.11 Posiolla kartoitimme kunnittain jo olemassa olevia erilaisia 

tiimejä ja työryhmiä, sekä myös mietimme millaisia uusia tiimejä tarvitsisimme � vai tarvitsisimmeko? Kokosimme 

fläppitaululle kuntamme sosiaali- ja terveysalan toimivat tiimit ja työryhmät, sekä keskustelimme niiden tehtävistä ja 

tavoitteista. Totesimme, että teemme paljon työtä samojen asioiden ja asiakkaiden kanssa tietämättä toistemme 

�� 

samanlaisia huolen aiheita lapsista, nuorista ja perheistä. Mitä tehdään, kun huoli herää? Mihin tai keneen otetaan 

�� 

vai onko liian pieniä huolia olemassakaan? Olemmeko toimijoina ja ammattilaisina tietoisia toistemme havaitsemista 

huolista ja toimista, joita huolen johdosta tehdään? Onko lastensuojeluilmoitus ensimmäinen toimenpide huolen 

herätessä? Miten voisimme tehdä yhteistyötä suunnitelmallisesti ja hyödyntäen moninaista ammatillista osaamistamme? 

Miten otamme asiakkaan; lapsen, nuoren tai perheen, mukaan huolen selvittelyyn? 

Huolitiimin perustaminen 

Näiden kysymysten ja ajatusten pohjalta, päätimme perustaa Taivalkoskelle moniammatillisen huolitiimin vastaamaan 

nimenomaan varhaisen puuttumisen ja ennakoinnin tarpeisiin, lisäämään moniammatillista yhteistyötä ja vähentämään 

päällekkäisen työn tekemistä. Tiimin perustaminen oli siinäkin mielessä ajankohtainen, että Taivalkosken Sosiaali- 

ja terveysjohtaja Kirsi Alatalo oli vuodenvaihteessa antanut johtavalle sosiaalityöntekijälle ja hoitotyön johtajalle 

toimeksiannon selvitellä moniammatillisen, varhaisen puuttumisen tiimin tarvetta kunnassamme. Tiimin perustaminen 

vastasi siis sekä johdon että työntekijöiden havaitsemiin tarpeisiin. 

68

Moniammatillinen työskentely 

Mitä moniammatillisuudella tarkoitetaan? Karilan ja Nummenmaan mukaan moniammatillisuus tarkoittaa jonkun 

työpaikan sisällä tapahtuvaa yhteistyötä tai yhteistyötä, joka tapahtuu työpaikan ja yhteistyökumppaneiden välillä. 148 

Moniammatillisuus voi olla sisäistä tai ulkoista ja niillä on paljon yhteisiä sisältöjä ja prosesseja. Sisäinen moniammatillisuus 

tarkoittaa sitä, että eri koulutustaustan omaavat työntekijät tuovat oman osaamisensa yhteiseen käyttöön samalla 

luoden uudenlaista osaamista. Ulkoinen moniammatillisuus ymmärretään jonkun työpaikan yhteistyöksi muiden 

samojen asiakkaiden kanssa työskentelevien ammattilaisten kanssa. Ulkoisessa moniammatillisuudessa työntekijät 

edustavat usein eri organisaatioita, sijoittuvat eri hallinnonaloille ja heidän toimintaansa ohjaavat eri säädökset. Yhteistyöllä 

on moniammatillisessa työskentelyssä keskeinen rooli, mutta siitä ei sellaisenaan vielä synny moniammatillista 

osaamista. Moniammatillisen yhteistyön tärkeitä edellytyksiä ovat yhteistyöosaaminen, hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot 

sekä avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ryhmän jäsenten välillä. Lisäksi toiminnan tavoitteiden eli niiden 

perustehtävien, joita ollaan työyhteisössä toteuttamassa, tulee olla kaikkien tiedossa. Moniammatillisessa työskentelyssä 

työyhteisön jäsenet voiva oppia yhdessä ja toisiltaan. Jotta tällainen oppiminen olisi mahdollista, on työntekijöiden 

ylitettävä asenteellisia rajoja ja heidän on tietyssä määrin oltava valmiita luopumaan myös oman erityisosaamisensa 

rajojen vartioinnista. Tämä kaksitahoisuus saattaakin olla yksi moniammatillisen työskentelyn kehittämisen 

suurimmista vaikeuksista. Moniammatillisuus on haasteellista ja se edellyttää rohkeutta ylittää, niin omassa itsessä, 

kuin työ- ja koulutusyhteisöjen kulttuurisissa käytännöissäkin olevia rajoja ja rajoituksia. Rajojen rikkominen mahdollistaa 

kuitenkin uusien näköalojen avautumisen. 

Huolitiimin tiimityöskentelyn rakentuminen 

Ensimmäisessä vaiheessa johtava sosiaalityöntekijä laittoi viestiä huolitiimin aloituskokoontumisesta laajalle joukolle 

lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivia sosiaali- ja terveysalan toimijoita. Paikalle saapui 11 ammattilaista eri 

ammattiryhmistä; terveydenhoitajia, perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijä, päivähoidon henkilöstöä sekä hoitotyön 

johtaja ja johtava sosiaalityöntekijä. Totesimme edelleen, että tiimille on tilaus ja paikka yhteistyön kehittämisen näkökulmasta, 

mutta myös laadukkaamman ja vaikuttavamman asiakastyön näkökulmasta. Laadimme kirjallisen tiimisopimuksen, 

koska koulutuksessa olimme oppineet, että kirjallinen tiimisopimus vastuuttaa tiimiläisiä tavoitteelliseen ja 

�� 

päämäärämme. Emme halunneet �� 

Tiimisopimuksessa sovimme tiimin tarkoituksen ja tehtävät, vastuut ja velvoitteet, käytännöt ja säännöt, jäsenet ja 

varajäsenet, tiimin puheenjohtajan ja sihteerin. Tärkeä johtoajatuksemme oli, että asiakkaalta tai perheeltä tulee aina 

olla lupa hänen asiansa käsittelyyn huolitiimissä. 

Keskustelimme tiimissä, mitä ymmärrämme varhaisella puuttumisella. Arnkil määrittelee varhaisen puuttumisen toimimiseksi 

mahdollisimman varhain, mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman hyvässä yhteistyössä ongelmatilanteiden 

ehkäisemiseksi. 149 Olennaista on hänen mukaansa toimia silloin, kun mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja on runsaasti. 

Varhainen puuttuminen on varhaista vastuunottoa omasta toiminnasta toisten tukemiseksi. Kävimme myös läpi 

huolen vyöhykkeistöä, jonka ovat kehitelleet Arnkil ja Erikson. 150 Se on kehitetty lasten, nuorten, perheiden ja heidän 

kanssaan työskentelevien työntekijöiden yhteistyön välineeksi. Vyöhykkeistöä voidaan hyödyntää myös muussa psykososiaalisen 

työn yhteistyössä. Työntekijä voi jäsentää lapsen, nuoren ja hänen perheensä tilanteesta kokemaansa 

huolen astetta, omien auttamismahdollisuuksiensa riittävyyttä sekä lisävoimavarojen (perheen läheiset, eri tahojen 

työntekijät) tarvetta. Lisäksi lapsilla, nuorilla ja vanhemmilla on mahdollisuus arvioida vyöhykkeistön avulla omaa huolen 

astettaan ja tukitarpeitaan. Vyöhykkeistöä voidaan käyttää apuvälineenä tilanteen jäsentämiseksi ja avoimen yhteistyön 

kehittämiseksi perheiden kanssa. Tarkoituksena on selkiyttää myös perheiden ja työntekijöiden keskinäistä 

yhteistyötä. Huolen vyöhykkeistö tarjoaa kaikille ymmärrettävän ja yhteisen käsitteen: oma huoli. 

Huolitiimi on kokoontunut Taivalkoskella kevään aikana kolme kertaa. Sen toiminnasta ja tavoitteista on kerrottu 

myös sosiaali- ja terveystoimen ulkopuolisille yhteistyötahoille, kuten kouluille. Huolitiimin ei ole tarkoitus korvata 

esimerkiksi oppilashuoltoryhmää, joka keskittyy enemmän oppimisen ja koulunkäynnin haasteisiin. Huolitiimin tarkoitus 

on ottaa huoli mahdollisimman varhain ja kokonaisvaltaisesti moniammatillista osaamista ja tieto-taitoa hyväkseen 

148 

Karila, Kirsti & Nummenmaa, Anna Raija 2001. Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteena päiväkoti. WSOY. 

Juva, 146�147, 149�151. 

149 

Arnkil, Tom. 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://groups.stakes.fi/VERK/FI/Varpu/index.htm 

150 

Arnkil, Tom & Erikson, Esa. 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

http://info.stakes.fi/verkostomenetelmat/FI/vyohykkeisto/index.htm 

69

käyttävän toimijajoukon käsittelyyn, sekä myös osallistaa asiakas itse kykyjensä mukaan huolen hälventämiseen ja 

poistamiseen. Ensimmäisissä tapaamisissa on keskusteltu erilaisista huolenaiheista, jotka on keskustelun aikana todettu 

olleen moneen muunkin toimijan huolenaiheita. Siis yhteisiä huolia lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin (ja 

pahoinvoinnin), ��stämällä 

voimavaramme saamme varmasti tehokkaampia ja vaikuttavampia tuloksia aikaan. Yhdistämällä voimavaramme 

huomaamme myös, että emme tee työtä yksin, ja että meillä on käytettävissä runsaasti erilaista osaamista, 

kun vain osaamme ja haluamme sitä hyödyntää. 

Huolitiimin toiminta on vielä alkumetreillä Taivalkoskella, ja jotta toiminta löytää oikean paikkansa ja toimijat myös 

osaavat ja haluavat sitä hyödyntää omassa työssään, vaatii se kaikilta tiimin jäseniltä sitoutumista ja yhteistä tahtotilaa. 

Mikään uusi toimintamuoto ei hetkessä ala toimia sujuvasti. Uskomme kuitenkin, että huolitiimille on oma tärkeä 

paikkansa ja tehtävänsä yhteistyön, moniammatillisuuden, varhaisen puuttumisen ja tuen toimintakentässä sosiaali- ja 

terveystoimessa. Jaettu huoli on pienempi huoli! 

3.6.2 Lastensuojelun avohuollon perhetyön suunnitelma ja arviointi Posiolla 

Sari Ylisirniö 

Lähdin suunnittelemaan Posiolle lastensuojelun perhetyöhön suunnitelma- ja arviointilomaketta, entisen liian suppean 

suunnitelman tilalle. Tähän vaikutti myös 1.1.2008 voimaan tullut lastensuojelulaki, jonka keskeisenä ajatuksena on 

lasten osallisuus. Pohjana olen käyttänyt STM:n sosia��n- 

��onaisuutta. 

Lastensuojelun avohuollon perhetyön palveluprosesseissa käytettävät ja asiakastietojärjestelmiin tallennettavat 

asiakastiedot muodostavat yhdessä asiakkaan perustietojen kanssa tietokokonaisuuden, jota suositellaan käytettäväksi 

lastensuojelun perhetyön palvelujen sisällön kirjaamisessa. Tarkoituksena on yhtenäistää sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä 

käytettävää sisältöä ja rakenteita. Asiakastietojen yhtenäistäminen sosiaalihuollossa turvaa 

lastensuojelun avohuollon asiakkaan tietojen tallentamisen yhteneväisessä muodossa asuinpaikasta, palveluntuottajasta 

tai ohjelmistosovelluksesta riippumatta. 

Työstin perhetyön suunnittelu- ja arviointilomaketta ja Posion kunnan sosiaalityöntekijät ovat konsultoineet minua 

työskentelyn aikana. Puhtaaksikirjoittamisen vaiheessa lomakkeen kohdat, jotka eivät ole tarpeen ko. perheen suunnitelmassa, 

voidaan jättää pois. Viivoituksen voi myös tarvittaessa poistaa. Suunnitelmassa ei ole mukana lomaketta 

suostumus tietojen vaihtoon, koska Posion kunta on tehnyt oman tiedonkulun mallin aiemmin. 

Perhetyön suunnitelma- ja arviointilomakkeet ovat vielä vailla hiomista, sillä olen vasta aloittanut lomakkeiden käytön. 

Tarkoituksena on kehittää lomakkeita vielä, kun käytännössä näkee, mitä muutoksia tarvitaan. 

Suunnitelman tekemiseen osallistuvat vanhemmat, lapset ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja perhetyöntekijä. 

Tarvittaessa mukana voi olla perheen muita yhteistyötahoja. Suunnitelmalomakkeeseen (liite 13) kirjataan 

työskentelyn aloittamiseen vaikuttaneet huolet, perheen tilanne, tukiverkosto, yhdessä sovitut tavoitteet ja niiden 

toteuttaminen sekä eri yhteistyötahojen osuus. Tavoitteet ovat konkreettisia ja pieniä, kuten säännöllinen päivärytmi, 

lasten päiväunet, auttaminen koulutehtävissä. Tavoitteiden tulee olla selkeitä ja kirjattuna suunnitelmaan. Perhetyön 

arvioitu kesto, sekä perhetyöntekijän viikoittainen työpanos sekä arviointipalaverin ajankohta kirjataan myös suunnitelmaan, 

kuten myös konkreettiset menetelmät ja välineet, joilla pyritään yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. 

Arviointilomakkeeseen (liite 14) kirjataan tavoitteiden toteutuminen ja perheen elämäntilanne sillä hetkellä ja mahdolliset 

huolet. Jos perhetyö jatkuu, kirjataan jatkotyöskentelylle uudet tavoitteet. 

70

3.6.3 Perheretki seurakunnan ja sosiaalityön yhteistyönä 

Hilppa Lampila 

Kirkon vuosittaisella Yhteisvastuukeräyksellä oli vuonna 2009 kohteena köyhät lapsiperheet. Oman seurakunnan 

käyttöön varattu osuus haluttiin käyttää niin, että se toisi virkistystä ja vaihtelua lapsiperheitten arkeen. Seurakunnan 

diakoniatyössä päätettiin järjestää kesälomaretki, niin että lapsilla olisi kerrottavanaan loman jälkeen, että he ovat 

käyneet matkalla perheensä kanssa. 

Perheretki tehtiin Ouluun sunnuntaina 13.6.2010. Oulusta löytyi sopivimpia kohteita lapsiperheitä ajatellen: Vauhtipuisto 

pienimmille ja toiminnallinen tiedekeskus Tietomaa isommille. Yhteinen ruokailu oli Villa Hannalassa Vauhtipuiston 

vieressä ja Tietomaassa. Varasin Vauhtipuistosta kodan käyttöömme makkaranpaistoa ja eväiden syöntiä 

varten. Siellä sai käydä välillä ��ekijänä 

oli yksi lastenohjaaja. Matkalla meitä oli 40 henkeä, aikuisia 16 ja lapsia 24. Matkan aikana vanhemmat olivat 

vastuussa omista lapsistaan. 

Retkeä koskevat järjestelyt tein käytännössä itse. Vanhempien kirjeet ja ilmoittautumislomakkeen laitoin johtavalle 

sosiaalityöntekijä Heidi Kokko-Martiskaiselle, hän ohjasi ne eteenpäin ja palautus tapahtui lapsi- ja perhetyön toimistoon 

tai kirkkoherranvirastoon. Oli luontevaa tehdä yhteistyötä Heidin kanssa, koska hän tuli tutuksi projektin puitteissa. 

Olen vasta v. 2008 siirtynyt seurakunnandiakoniatyöhön. Projektissa toiminen auttoi minua luomaan suhteita 

ja tekemään yhteistyötä kaupungin sosiaali- sekä lapsi- ja perhetyön kanssa. Tämä retki oli mielestäni hyvä alku yhteistyölle, 

joka hyödyttää molempia osapuolia. Sain myönteistä palautetta retkestä osallistujilta sekä kaupungin että 

seurakunnan työntekijöiltä. 

3.6.4 Kuusamon seurakunnan ja lapsiperheiden kotipalvelun yhteistyö 

Riitta Saapunki 

Lapsiperheiden kotipalveluohjaaja tuli Kuusamon projektiryhmään mukaan 12.8.2010. Seurakunnan diakoniatyön ja 

lapsiperheiden kotipalvelun yhteistyö oli ennen projektissa tutustumista hyvin vähäistä. Kuusamon hanketyöryhmässä 

saman pöydän ääressä ollessa tuli kiva tunne siitä kuinka eri sektoreiden kanssa voi löytää yhdessä tekemisen meiningin. 

Kunnan ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön vahvistaminen nähtiin tärkeänä. Tutustumisen myötä huomasimme 

työmme tavoitteiden olevan hyvinkin samansuuntaisia. Pyrimme vaikuttamaan perheiden arkeen niin, että 

siellä kaikilla perheenjäsenillä olisi hyvä ja turvallinen olla. Päätavoitteena lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen 

ja syrjäytymisen ehkäiseminen samoin kuin hankkeenkin tavoitteena on. 

Olen työssäni kotipalvelunohjaajana keskustellut perheiden kanssa eri tahojen auttamismahdollisuuksista. Seurakunta 

voi auttaa taloudellisesti perhettä, jota mahdollisuutta lapsiperheiden kotipalvelulla ei ole. Perheet ovat joko itse aikoneet 

olla yhteydessä seurakuntaan tai ovat pyytäneet minun olevan heihin päin yhteydessä. 

Seurakunnan perhetyöstä vastaava diakoni ja kolme lapsiperheiden kotipalvelun työntekijää oli Taivalkoskella 

4.4.2011 perhetyön tapaamisessa. Matkat hyödynnettiin yhteistyön tiivistämiseksi. Sovittiin perheille retkipäivä 

10.9.2011, joka järjestetään yhteistyössä. Seurakunnalta saadaan tila, ruokailut, materiaalit sekä työntekijäresurssi, 

lapsiperheiden kotipalvelusta työntekijäresursseja. Perheillä ei välttämättä tarvitse olla lastensuojelun asiakkuutta. 

Retken tavoitteena on vertaistukitoiminta perheille. Yritämme saada niitä perheitä mukaan, joilla on jostakin syystä 

vaikea itse osallistua eri tilaisuuksiin. Tutun, turvallisen työntekijän osallistuminen päivään toivon mukaan helpottaa 

perheiden osallistumista. 6.9.2011 on sovittu yhteistyöpalaveri seurakunnan diakoniatyön kanssa. Tavoitteena on 

kertoa lapsiperheiden kotipalvelun työstä sekä ennaltaehkäisevän työn merkityksestä. Tavoitteena on edistää moniammatillista 

kumppanuutta ja kehittää sekä vahvistaa toimintamalleja ja verkostoja lasten ja lapsiperheiden palvelujen 

tarjoajien välille. 

Yhteistyön tekemisellä pystytään paremmin vastaamaan perheiden tarpeisiin ja uskomme siihen, että näin eri toimijo��hdollisuuksien 

kanssa. 

71

Moniammatillinen perhetyö � runo 

Marianne Tyni 

Moniammatillinen perhetyö. 

Periammatillinen monityö. 

Perhetyöammattina � hyö ja myö. 

Siinäpä haastetta! 

Samaan pöytään. 

Samaan aikaan. 

Samaan tahtiin. 

Kunhan perhe ei unohdu. 

Eikä lapsi mene pesuveden mukana. 

Perhe keskiöön. 

Ammattilaiset ympärille. 

Ketjuuntumaan � ei kettuuntumaan. 

Ketjussa � jossa jokainen rengas yhtä tärkeä. 

Mietin miksi aina sitä samaa moniammatillista. 

Nyt vähän valkeni, selkeni, kirkastui. 

Juuri siksi. 

Sen yhteenlyöttäytyneen osaamisen, tiedon, taidon, tahdon takia. 

Eväitä tarvitsemme. 

Eväitä saimme. 

Moniammatillinen yhteistyö. 

Yhteisammatillinen monityö. 

Ammattilaisten mikä lie. 

Vaatii hyviä istumalihaksia. 

Kuuntelevia korvia. 

Uskallusta avata omakin suu. 

Laittaa itsensä likoon. 

Miksi? 

Lapsen hyväksi. 

Perheen hyväksi. 

Tulevaisuuden hyväksi. 

Onneksi ei tarvitse tehdä työtä yksin. 

Onneksi saan tukea ja taputusta. 

Eväitä tarvitsemme. 

Eväitä saimme. 

72

4. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT KEHITTÄMISTYÖN KESKIÖSSÄ 

Kaikilla kehittämisalueilla tehtiin aktiivisesti varhaiskasvatussuunnitelmatyötä. Prosessien tueksi Lapsen hyvä arkihanke 

järjesti työryhmien jäsenille ja muille kehittäjille tarkoitettua koulutusta ja konsultaatiota. Sen antoi välineitä ja 

vei eteenpäin alueiden Vasu-työtä. Tässä pääluvussa Paula Loukkolan lähtökohtia avaavan artikkelin jälkeen puheenvuoro 

on alueiden Vasu-prosessien vetäjillä. 

Johdanto 

4.1 Varhaiskasvatussuunnitelmat � lapsen hoidon, kasvun ja oppimisen perusta 

Paula Loukkola 

Varhaiskasvatussuunnitelmat 151 eri tasoillaan toteutuen ovat 2000-�� 

Varhaiskasvatuksen kentällä on tehty aiemminkin vastaavanlaista suunnitelmatyötä, mutta lapsen tasolla (käytetty 

esim. nimityksiä lapsen hoito- tai kasvatussopimukset) ja ilman yhtenäistä ohjeistusta. Tänä päivänä THL 152 suosittaa, 

että varhaiskasvatussuunnitelmatyötä 153 prosessoidaan kunnissa siten, että he todentavat valtakunnan Vasun omaan 

kuntaansa soveltuvaksi ja päivittävät sitä edelleen varhaiskasvatuspalveluihinsa soveltuvaksi. Keskeinen Varhaiskasvatussuunnitelman 

perusteiden suositus on, että jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle tehdään lapsen varhaiskasvatussuunnitelma, 

yhdessä vanhempien kanssa 154 . Vasuja tulee arvioida ja päivittää säännöllisesti pedagogisen prosessin 

mukaisesti. Sopimuksen luomista velvoittaa laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista. 

Lapsen hyvä arki -hankkeessa Vasuja luotiin peruspalvelukuntayhtymän (Kallio ja Selänne) ja lapsen (Selänne, Kuusamo, 

Posio, Taivalkoski) tasoilla. Alueiden eri tasoille valmistuneiden Vasujen työstämisen prosessit olivat erilaisia ja 

ainutlaatuisia. Paikkakuntien Vasu-työryhmiin kuuluneilla varhaiskasvattajilla oli aito kiinnostus lasta ja lapsen (ja perheen) 

elämää kohtaan. Tämä näkyi työryhmien työskentelyssä sekä syntyneissä vasuissa. 

Tässä artikkelissa kuvaan Lapsen hyvä arki � hankkeen alueiden Vasu-työn lähtökohtia. Kuvaan Vasu-työn prosesseja, 

joilla tavoiteltiin laadukasta varhaiskasvatusta. Paneudun myös keskeisimpiin teemoihin, jotka ohjasivat kehittämistyötä 

Vasujen osalta. Koska alueiden kehittämistyö kohdentui nimenomaan eri tasoilla toteutuviin varhaiskasvatussuunnitelmiin, 

paneudun artikkelissa varhaiskasvatussuunnitelmatyöhön, en esiopetuksen opetussuunnitelmatyöhön. 

Koen kuitenkin, että varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen välinen liitos ja sen lähempi tarkastelu tulee olemaan kehittämistyön 

kohde ja haaste lähitulevaisuudessa. 

Varhaiskasvatussuunnitelmatyön lähtökohtia 

2000-luvun suomalaisen varhaiskasvatuksen yhtenä erityispiirteenä on ollut varhaiskasvatuksen kehittäminen varhaiskasvatussuunnitelmien 

kautta. Kehittämistyö käynnistyi valtakunnan tasolla, tarpeesta edistää varhaiskasvatuksen 

sisällön ja laadun kehittämistä lasta ja perhettä tukevassa palvelujärjestelmässä. Koettiin siis tarpeelliseksi kehittää 

varhaiskasvatusta sisällöllisesti sekä sen ympärille kytkeytyviä kunnallisia palvelujärjestelmiä. 155 Panostamalla suunnitelmatyöhön 

ja sen kehittämiseen, ohjattiin valtakunnan alueella julkisesti toteutettavaa varhaiskasvatusta. Tavoitetta 

lähestyttiin kehittämällä varhaiskasvatussuunnitelmia eri tasoilla; valtakuntakunnan, yksikön, ryhmän ja lapsen (ja 

perheen). 

151 

Varhaiskasvatussuunnitelma, käytän myöhemmin lyhennettä Vasu. 

152 

THL, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos aloitti toimintansa 1.1.2009. 

153 

Varhaiskasvatussuunnitelmatyöstä käytän myöhemmin lyhennettä Vasu-työ. 

154 

Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). 

155 

Valtioneuvoston periaatepäätös. Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön 

julkaisuja 2002:9. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 

73

Varhaiskasvatussuunnitelmien kehittämiseen haluttiin kunnat mukaan. Haluttiin vaikuttaa siihen, että varhaiskasvatuksen 

piirissä tehtävä kehittämistyö liitetään osaksi kuntien poliittista linjaus- ja strategiatyötä. 156 Lapsen hyvä arki � 

hankkeessa tämä liitos toteutui siten, että kuntayhtymien kehittämistyön kautta syntyneet kuntayhtymäkohtaiset 

Vasut rakennettiin ja linjattiin yhteistyössä poliittisten päättäjien kanssa, poliittiseen päätöksentekoon liittyvän prosessin 

mukaisesti sekä nivoutuen kuntien aikaisempiin päätöksiin ja asiakirjoihin. 

Edellisen prosessin myötä linjausten ja uudistusten vaikutukset näkyvät varhaiskasvatuspalveluissa, niiden rakenteissa 

ja toteutuksessa. Niiden voidaan ajatella vaikuttavan myös laajemmin yksittäisen kasvattajan pedagogiseen ajatteluun 

ja kasvatustyöhön sekä lapsen ja hänen perheensä kokemuksiin ja saamaansa tukeen. Koska kasvatuksen perinteisenä 

tehtävänä on rakentaa entistä parempaa yhteiskuntaa, haluan uskoa, että varhaiskasvatussuunnitelmien työstäminen 

poliittisessa päätöksentekoprosessissa on vaikuttanut myös kuntien ja kuntayhtymien alueilla toteutettavaan lapsi- ja 

perhepolitiikkaan. 

Lapsen hyvä arki � hankkeen alueen monimuotoiset ja erivaiheiset suunnitelmatyön prosessit pohjautuivat pitkälti 

varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen ajatuksiin ja keskeisiin periaatteisiin. Näitä asiakirjoja tai varhaiskasvatussuunnitelmia 

ovat sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset 157 sekä 

Stakesin, nyttemmin THL:n julkaisema varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 158 . Edellisten lisäksi varhaiskasvatusta 

ja esiopetusta ohjaa opetushallituksen julkaisema Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet -asiakirja 159 . Varhaiskasvatus 

ja esiopetus osana varhaiskasvatusta sekä perusopetus muodostavat jatkumon. 

Asiakirjojen tarjoaman tietopohjan lisäksi Vasut ja niihin liittyvä kehittämistyö perustui varhaiskasvatuksen tieteenalaan 

liittyvään tutkimustietoon. Sen anti ja merkitys näkyy myös merkittävällä tavalla Vasujen kehittämisen prosesseissa. 

Merkitys on kirjattu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin varhaiskasvatustoimintaa yleensä ohjaavana 

lähtökohtana ��-alaiseen, 

monitieteiseen tietoon ja tutkimukseen sekä pedagogisten menetelmien hallintaan perustuva kokonaisvaltainen nä- 

�� 160 Lapsen hyvä arki � hankkeessa varhaiskasvatuksellinen tutkimustieto 

linkittyi osaksi Vasu-työtä erilaisten koulutusten ja konsultaation kautta sekä suunnitelmatyössä painotettuina 

teemoina. 

Valtakunnan tasolla Vasu-työn kehittämisen yhtenä lähtökohtana oli lasten kasvun ja kehittymisen sekä vanhemmuuden 

tukeminen moniammatillisen osaajien verkoston kautta. Tavoiteltiin eri tahojen toimijoiden välistä yhteistyötä. 

Hankkeen alueiden Vasu-työssä huomioitiin mm. avoimen varhaiskasvatustoiminnan, koulun, lastensuojelun, Mannerheimin 

lastensuojeluliiton, neuvolan, perhepäivähoidon, päivähoidon ja seurakunnan välinen yhteistyö, sen mahdollisuudet 

ja merkitys. Yhteisissä keskusteluissa kiinnitettiin huomioita siihen, että eri elämäntilanteissa olevilla lapsilla 

ja heidän perheillään oli erilaiset yhteydet varhaiskasvatuspalveluihin. Tämä vaikutti osaltaan eri toimijoiden väliseen 

yhteistyöhön ja sen painopistealueisiin. 

Kehittämistyössä toivottiin huomioitavan sekä lapsen että perheen tarpeet ja hyvinvointi. Varhaiskasvatuspalveluihin 

haluttiin sisältyvän sekä lapsi- että perhelähtöisiä tavoitteita, toimintatapoja ja yhteistyökäytäntöjä. Lapsen hyvä arki - 

hankkeessa tavoite toteutui mm. siten, että suunnitelmatyön kehittämisen prosesseissa korostettiin kasvatuskumppanuutta 

varhaiskasvattajien ja vanhempien välillä sekä kasvatuskumppanuuteen liitettävien sisältöjen ja toimintatapojen 

käyttöönottoa. Varhaiskasvatussuunnitelmia suunniteltaessa otettiin huomioon sekä lapsen että perheen näkökulma 

myös siten, että heillä oli mahdollisuus osallistua suunnittelutyöhön ja sen toteutumisen eri muotoihin. 

Valtakunnan tasolla asetettiin laaja tavoite varhaiskasvatuksen sisällöllisestä kehittämisestä. Tavoitteen toteutumista 

kunnissa ja kuntayhtymissä tuettiin ideoimalla Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin viisi kokonaisuutta, joissa 

yhdistyvät sekä varhaiskasvatuksen sisällölliset painopistealueet että lapsen toiminta. Varhaiskasvatussuunnitelman 

156 


157 



158 


159 


160 


74

perusteisiin nostettiin myös keskeiseksi teemaksi lapsen kieli ja vuorovaikutus. Kielen ja vuorovaikutuksen nähdään 

läpäisevän kaikki viisi kokonaisuutta. 161 

1) sisällölliset orientaatioalueet: matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis- yhteiskunnallinen, esteettinen, 

eettinen ja uskonnolliskatsomuksellinen. 

2) lapselle ominaiset tavat toimia: leikkiminen, liikkuminen, taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen ja tutkiminen. 

3) hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus 

4) kasvattajayhteisö 

5) kasvatuskumppanuus 

Sisältöjen kehittämisessä, toteutumisessa ja arvioinnissa painotettiin pedagogisesti ja tietoisesti toimivan kasvattajan 

roolia ja merkitystä 162 . Toivottiin, että varhaiskasvatuspalveluissa työskentelisi eettisesti toimivia ja aktiivista kasvattajia 

- vahvoja varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Tärkeimpinä kasvattajan ominaisuuksina nähtiin olevan herkkyys reagoida 

lapsen tunteisiin ja tarpeisiin sekä kyky pohtia asioiden taustalla vaikuttavia tekijöitä � kykyä reflektoida. 

Lapsen hyvä arki � hankkeen eri alueiden varhaiskasvatussuunnitelmia tehtäessä pohdittiin varhaiskasvatukseen liitettäviä 

arvoja ja käsitteitä sekä käytännön toimintatapoja ja niistä saatuja kokemuksia. Näin kasvatustyöhön liittyviä 

asioita saatiin avattua ja yhtenäistettyä laajemminkin varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien kesken. Samalla 

saatiin esille kasvattajien hiljaista tietoa ja liitettyä se osaksi suunnitelmatyötä. 

Varhaiskasvatussuunnitelmatyötä ohjanneita keskeisiä teemoja � varhaiskasvatuspedagogiikan kulmakiviä 

Tässä alaluvussa nostan esille keskeisimpiä teemoja, jotka painottuivat erityisesti alueiden Vasu-työssä. Teemat nousivat 

keskeisimmiksi toimijoiden tarpeiden ja toiveiden johdosta sekä varhaiskasvatuksen asiakirjatietoon ja varhaiskasvatuksen 

tutkimustietoon perustuen. Tästä eteenpäin kirjoittaessani, käytän kuntayhtymien varhaiskasvatussuunnitelmista 

nimitystä kuntakohtainen Vasu ja lapselle tehtävästä varhaiskasvatussuunnitelmasta nimitystä lapsen Vasu. 

Suomalaisen varhaiskasvatuksen ja siten myös varhaiskasvatussuunnitelmatyön arvopohja nousee lapsen oikeuksia 

koskevista kansainvälisistä sopimuksista 163 sekä kansallisista säädöksistä; YK:n lapsen oikeuksia koskevasta sopimuksesta, 

Suomen perusoikeussäännöksistä 164 ja muusta oikeussääntelystä sekä muusta asiakirjainformaatiosta 165 . Lapsen 

ihmisarvoon ja oikeuksiin liittyvät ajatukset näkyivät kuntien ja kuntayhtymien varhaiskasvatussuunnitelmissa arvojen 

esiin nostoina ja paikkakuntakohtaisina sovelluksina, osana kuntien alueella asuvien ihmisten arkea. 

Varhaiskasvatussuunnitelmatyö on varhaiskasvatuksen pedagogiikan pohtimista ja siihen liittyvien kysymysten avaamista. 

Vasu-työryhmissä ja varhaiskasvatusyksiköissä keskusteltiin siitä, millaista varhaiskasvatusta toteutamme ja 

miksi, millaista varhaiskasvatusta meillä on mahdollista toteuttaa ja millaista varhaiskasvatusta lapsi ja hänen perheensä 

tarvitsisivat ja toivoisivat. Kehittämistyö mahdollisti siis varhaiskasvattajien pedagogisen osaamisen syventymisen. 

Hankkeen alueiden Vasu-työryhmien tavoitteena oli, että keskusteluissa esille tullut pedagoginen tieto ja kokemukset 

saadaan nivottua osaksi Vasujen sisältöä, mutta myös saada kuntakohtaiset Vasut ja lapsen Vasut osaksi 

käytännön varhaiskasvatustyötä, pedagogiseksi työvälineeksi. Tätä tarvetta tukivat myös - kuntayhtymä Kalliossa ja 

Kuusamossa - Vasujen rinnalle kootut ns. kasvattajien tukimateriaalipaketit. 

Varhaiskasvatuksen pedagogiikassa ja siten myös varhaiskasvatussuunnitelmien keskiössä tulee olla lapsi ja hänen 

hyvinvointinsa. Tämä merkitsi lapsilähtöisen varhaiskasvatuspedagogiikan huomioimista ja toteuttamista kaikissa 

Vasu-työn prosesseissa. Ehkä selkeimmin lapsilähtöisyys konkretisoitui kuitenkin lapsen Vasuissa. Lähtökohtana oli, 

että lapsen Vasuun tulee kirjata lapsen yksilöllinen kuvaus sekä ne keinot ja pedagogiset periaatteet, joiden kautta 

161 

Välimäki, Anna-Leena. 2011. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003/2005. Teoksessa: Nurmilaakso, Marja. 

& Välimäki Anna-Leena. (toim.) Lapsi ja kieli. (12-21). THL opas 13. Helsinki. 

162 


163 

Lapsen oikeuksien yleissopimus. 1991. 

164 

Suomen perustuslaki 731/1999. 

165 


julkaisuja 2002:9. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Stakes 

oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy. 

75

lapsen hyvinvointia pyritään edistämään kotona ja varhaiskasvatuspalveluissa 166 . Hankkeen alueilla lapsen Vasu nähtiin 

lapsilähtöisenä työvälineenä, jossa korostettiin lapsen oman äänen kuulemista ja näkyväksi tekemistä sekä lapsen 

lähellä olemista. 

Vasu-työn yhtenä lähtökohtana oli eri toimijoiden mahdollisuus olla osallisina heitä itseään koskevissa asioissa ja päätöksenteossa. 

Hart pohtii lapsen toimijuutta ja osallisuuden syvyyttä osallisuuden portaiden kautta 167 . Portaita voidaan 

soveltaa osin myös muiden toimijoiden, esimerkiksi vanhempien tai käytännön varhaiskasvatustyötä tekevien 

osallisuutta pohdittaessa: 1) toimija 168 sopeutuu valmiisiin suunnitelmiin, 2) toimijaa kuullaan, 3) toimija osallistuu 

muun ryhmän suunnitteluun, 4) pyritään kaikkien yhteiseen suunnittelutyöhön ja 5) toimijat suunnittelevat itse ja 

muu ryhmä toimii heidän apunaan. Osallisuus koettiin Vasu-työssä haasteelliseksi ja tärkeäksi teemaksi, jota toteutettiin 

Lapsen hyvä arki � hankkeen eri alueilla monin eri tavoin. 

Vuorovaikutus ja positiivisen ilmapiirin merkitys lasten ja aikuisten hyvinvoinnin, jaksamisen ja toteutettavan varhaiskasvatuspedagogiikan 

kannalta nähtiin keskeisenä. Sen todettiin olevan myös yksi haasteellisimmista alueista tämän 

päivän varhaiskasvatustyössä. Eri tutkimuksissa onkin todettu vuorovaikutusosaamisen olevan yksi kasvattajan keskeisimmistä 

osaamisalueista 169 . Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksenä nähtiin olevan avoin, luottamuksellinen, 

aito, aktiivinen ja välittämiseen perustuva vuorovaikutussuhde ihmisten välillä. 

Lopuksi 

Suomalaista varhaiskasvatusta ja sen palveluita on siis pyritty kehittämään ja yhdenmukaistamaan mm. varhaiskasvatussuunnitelmatyön 

keinoin. Tässä raportissa kuvatun hankkeen sisällä on juurrutettu uusia ajatuksia ja käytäntöjä 

osaksi arjen varhaiskasvatustyötä. Ne toteutuvat konkreettisimmillaan ihmisten välisissä kohtaamisissa, erilaisissa 

vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. Nämä ehkä arvokkaimmat hetket eivät taltioidu tähän artikkeliin vaan Vasu-työtä 

tehneiden ihmisten mieliin. Saadut kokemukset näkyvät ja tuntuvat, kun tapaamme toisemme. Varhaiskasvatuksen 

kehittäminen, mutta ennen kaikkea lapsen hyvän olon eteen tehty työ saa näissä viipyilevissä tai ohikiitävissä hetkissä 

uuden merkityksen. Ehkä jokin uusi saa alkunsa. 

4.2 Vasusta arjen käytännöiksi peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 

Sari Suhonen 

Tausta ja lähtökohdat 

Peruspalvelukuntayhtymä Kallion varhaiskasvatuspalveluiden varhaiskasvatussuunnitelmatyö (Vasu-työ) alkoi Lapsen 

hyvä arki-projektin tuella keväällä 2010. Tavoitteena oli laatia omannäköinen ja yhtenäinen suunnitelma korvaamaan 

aiemmat kuntakohtaisen suunnitelmat. Varhaiskasvatussuunnitelmasta sovittiin laadittavan Kallion strategiaan pohjaava 

ja linjaava asiakirja päiväkotien, ryhmäperhepäiväkotien ja perhepäivähoitajien käyttöön. Taustamateriaalina 

käytettiin mm. valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteita sekä Kallion strategiaa. Erityisen tärkeänä 

asiana Kallion varhaiskasvatussuunnitelmassa ovat kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa sekä lasten pienryhmätoiminnan 

edistäminen. 170 

166 

Kaskela, Marja & Kronqvist, Eeva-Liisa. 2007. Niin ainutlaatuinen. Gummerus kirjapaino: Jyväskylä. 

Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000. 

167 

Hart, Roger 1992. ��citizenship. Innocenti essays, nr.4. Florence: Unisef. 

168 

Toimija käsitteellä viittaan lapseen, vanhempaan tai varhaiskasvattajaan osana varhaiskasvatuksen suunnittelua. 

169 

Nummenmaa, Anna Raija & Karila, Kirsti 2003. Osaamisesta moniammatilliseen osaamiseen. Teoksessa: Puhakka, 

Jorma & Selkee, Johanna. (toim.) Hyvän elämän alku kunnallisessa palvelutuotannossa. Suomen kuntaliitto. Helsinki. 

170 

Mikkola, Petri & Nivalainen, Kirsi 2010. Lapselle hyvä päivä tänään - näkökulmia 2010-luvun varhaiskasvatukseen. 

Pedatieto. 

76


Vasu-työryhmä koostui Kallion varhaiskasvatuspalveluiden toimijoiden lisäksi kolmannen sektorin edustajista. 171 Arvokasta 

tukea projektille saatiin Oulun yliopistolta KT Eeva-Liisa Kronqvistilta 172 sekä työryhmän kokoontumisiin aktiivisesti 

osallistuneelta KM Paula Loukkolalta, joka mm. muokkasi tekstiä haluttuun muotoon. Vasu:n kirjoittamistyö tehtiin 

pitkälti kokoontumisissa. Vasu- luonnos oli vanhempien ja henkilökunnan arvioitavana netissä kuukauden ajan ja 

näiden mukaisesti vielä Vasu -asiakirja käytiin läpi. 

Hanke tuki työryhmätyöskentelyä kehittämiskoordinaattorin toimesta ja Paula Lokkolan työajan kustannuksissa. Hanke 

järjesti yhden päivän tapaamisen Eeva-Liisa Kronqvistin kanssa elokuussa 2010. Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla 

lastentarhanopettajille järjestettiin hankkeen kustantamana kaksi koulutusiltapäivää, joissa KM Paula Lokkolan 

kouluttamana nostettiin esille Vasu:n todentumista arjessa. 


Vasu-prosessi eteni jouhevasti ja työryhmä työskenteli innostuneesti! Työn loppuvaiheessa myös lapsilta pyydettiin 

kommentteja erilaisiin kasvatustyön termeihin ja näitä kommentteja lisättiin elävöittämään valmista Vasua. Työryhmän 

kokoontumisten välillä ei juuri ehtinyt aihetta työstää, mutta aina kokoonnuttaessa yhteen työ eteni hyvin. Lopullinen 

Vasu hyväksyttiin Kallion Yhtymähallituksessa 7.6.2011. 


Syksyllä 2010 heräsi työryhmässä ajatus Kuopion kaupungin mallin mukaisen Kasvattajan oppaan 173 laatimisesta 

avaamaan Vasun tekstiä Arjen käytäntöjen -oppaaksi. Opasta lähti innostuneena laatimaan neljä Vasu-työryhmän 

jäsentä. Oppaan pohjaksi otettiin laaditun Vasu:n otsikointi ja suunnitelmaan kirjattuja asioita lähdettiin avaamaan. 

Ajatuksena ja punaisena lankana oli koko ajan se, miten kasvattaja toimii arjen käytännöissä, jotta Vasu:n tavoitteet 

toteutuvat ja lapsella olisi hyvä olla. Myös Kallion arvot avattiin ja muunnettiin kasvattajan työtä ohjaaviksi käytännön 

teoiksi. Arjen käytäntöjen -oppaaseen liitettiin myös lapsen Vasun kaavakkeet. Arjen käytäntöjen -oppaan tukena 

hankeen puolesta toimi kasvatuspsykologian harjoittelija Elina Kattilakoski, joka työsti word- ja power point- muotoilut 

oppaaseen. Opas on otettu innostuneesti vastaan yksiköissä sekä eri yhteyksissä missä sitä on esitelty. Tämä opas 

esiteltiin yhtymähallituksen jäsenille yhdessä Vasu-asiakirjan kanssa 7.6.2011, saaden myös sieltä erittäin myönteisen 

palautteen alueen kuntien jäseniltä. 

Vasu-työtä ja Arjen käytäntöjen -opasta on ollut mahdollista arvioida prosessin eri vaiheissa. Saimme arvokasta palautetta 

henkilöstön lisäksi vanhemmilta ja asiantuntijoilta. Palautteet on käsitelty työryhmissä ja tarvittaessa tehty muutoksia. 

Tulosten juurtuminen ja jatkokehittämishaasteet 

Kallion varhaiskasvatussuunnitelma ja sen pohjalta työstetty Arjen käytäntöjen -opas ovat yksiköitten varhaiskasvatussuunnitelman 

pohja. Yksikkökohtainen työ aloitetaan elokuussa 2011 laatimalla ja kirjaamalla arjen käytäntöjen oppaan 

mukaan kunkin yksikön ja yksittäisen perhepäivähoitajan työn arvot ja toimintatavat. Opas on muuntuva asiakirja, 

joka on pohja lapsen ja lapsiryhmän varhaiskasvatussuunnitelmalle. Lisäksi se on sekä perehdytyksen että pedagogisen 

johtamisen työväline. Jatkohaasteena on moniammatillisen yhteistyön prosessien kehittäminen ja kirjaaminen 

yhteisiksi sopimuksiksi. 

171 

Tarkempi kokoonpano löytyy hankkeen nettisivuilta http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaalapsen-hyva-arki/kehittamistyo-kallio 

172 

Kronqvist, Eeva-Liisa 2009. Taustaa ja aineksia Vasun tekemiseen. Luento 4.6.2009 Ylivieskassa. 

Kronqvist, Eeva-Liisa 2010. Keskustelutilaisuus �� varhaiskasvatussuunnitelmat apu- 

�� 16.8.2010 Ylivieskassa. 

173 

Varhaiskasvatussuunnitelma. Kasvattajan opas Kuopion kaupunki 2011. 

http://w3.kuopio.fi/stk/paivahoito_liite.nsf/Files/250607122256300/$File/Kasvattajan_kasikirja.pdf?OpenElement 

77

Taustaa 

4.3 Pienen karhun kierros � Kuusamon lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma 

Anu Määttä 

Kuusamolaiset varhaiskasvattajat ovat viime vuosina osallistuneet runsain joukoin paikallisesti toteutettuun kasvatuskumppanuus- 

koulutukseen. Koulutuksen edesauttamana kunnassa on kehitetty uusia toimintatapoja mm. päivähoidon 

aloitusvaiheeseen liittyen. Lisäksi tunnistettiin, etteivät olemassa olevat varhaiskasvatussuunnitelmalomakkeet 

tuntuneet palvelevan tämänhetkisiä tarpeita. Päivähoidon esimiesten osallistuminen pedagogisen johtamisen koulutuksen 

174 ��okuussa 

päivähoidon työryhmässä (päty) käytiin asiasta periaatekeskustelua ja päätettiin yhteisen lapsen Vasulomakkeen 

laatimisesta, työryhmän perustamisesta ja Vasun valtakunnallisten periaatteiden avaamisesta työpaikkakokouksissa. 

Lisäksi sovittiin, että jokainen työntekijä lukee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 175 Syksyn 2010 

päty-kokouksissa sovittiin, että kuluvan toimintakauden aikana työstetään lapsen Vasu ja syksyllä 2011 päivitetään 

kuntakohtainen Vasu. Perustettuun työryhmään nimettiin edustajat päivähoidon hallinnosta ja yksiköistä. 

Vasu-työryhmän kokoonpano sekä tuki kehittämistyölle 

Varhaiskasvatussuunnitelma-työryhmä haki perustamisvaiheessa hieman muotoaan ja alun vaihdosten myötä ydinryhmä 

muotoutui seuraavista jäsenistä: päivähoidonohjaajat Sirpa Pitkänen (31.12.2010 saakka), Eeva Raunio 

(1.1.2011 alkaen), Jaana Ronkainen ja Tarja Vuorela, lastentarhanopettajat Riikka Haataja, Marina Lohilahti, Sinikka 

Määttä, Anja Niemi ja Päivi Ronkainen sekä hankkeen edustajana kehittämiskoordinaattori Anu Määttä. 

Mukana olleet lastentarhanopettajat edustivat työryhmässä suurta joukkoa omien yksikköjensä kautta. Työn alla oleva 

asia koskettaa jatkossa kaikkia kuusamolaisia varhaiskasvattajia, mistä johtuen sovittiin, että lastentarhanopettajat 

vievät ja tuovat terveisiä muiltakin työntekijöiltä prosessin edetessä. Prosessissa olivat osallisina myös lapsi- ja perhetyön 

johtaja Aini Naumanen sekä varhaiskasvatuksen erityisopettaja Soile Suorajärvi. Lapsen hyvä arki- hankkeen tuetun 

prosessikehittämisen mallin 176 mukaisesti Vasu-työssä toimi konsulttina KM Paula Loukkola Oulun yliopistolta. 

Työryhmän puheenjohtajuus hoidettiin yhteisvastuullisesti ja sihteerinä toimi ensi alkuun Sirpa Pitkänen ja hänen 

jälkeensä Anu Määttä. 

Pedagogisen johtamisen Vasu-osion innoittamana Kuusamon kaupunki tilasi Sanna Parrilalta/ Ediva Oy:ltä koulutuspäivän 

(Vasuarvioinnin seminaari), joka toteutettiin marraskuussa 2010. Tilaisuus oli avoin kaikille koillismaalaisille 

varhaiskasvattajille ja muille lapsiperhepalveluiden toimijoille. 

Työryhmän työskentely 

Työryhmän ensimmäisessä kokoontumisessa 20.10.2010 kartoitettiin olemassa olevat käytännöt lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien 

suhteen, suunniteltiin ja aikataulutettiin työryhmän työskentelyä. Lisäksi sovittiin, että 

työryhmässä mukana olevat yksikköjen edustajat kokoavat vasuun liittyviä terveisiä ennen seuraavaa tapaamista. 

Marraskuun 2010 lopussa työryhmä osallistui kokonaisuudessaan Sanna Parrilan Vasu-seminaariin, jonka sisältöinä 

olivat valtakunnallisen Vasun merkitys, lapsen Vasu pedagogiikan määrittäjänä sekä varhaiskasvatusympäristön merkitys. 

Joulukuun alkupuolella työryhmässä koottiin yksiköiden terveisiä ja pohdittiin alustavasti lomakkeen teemaa, minkä 

��k- 

�� , joka nimettiin myöhemmin Kasvattajan käsikirjaksi. Välitehtäväksi 

sovittiin vasun keskeisten periaatteiden läpikäyminen yksiköissä. 

Tammikuun 2011 kokouksessa kehittämiskoordinaattori esitti, että kehittämistyön tueksi olisi mahdollista saada konsultatiivista 

tukea ja työryhmä päätti sopia yhteistyöstä KM Paula Loukkolan kanssa. Samassa kokouksessa oli esillä 

174 Pedagogisen johtamisen koulutusprosessista tarkemmin luvussa 5 

175 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Stakes oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy. 

176 Tarkemmin: Puroila, Anna-Maija (toim.) 2004. Kehittyvä perhetyö. Posken julkaisusarja 12. 

78

aikaisemman kehittämistyön tuloksena syntynyt lapsen hoitopäivän prosessikuvaus, jossa arkea tarkastellaan vanhemman, 

lapsen ja kasvattajan näkökulmasta. Työryhmä piti tärkeänä näiden kolmen näkökulman säilyttämisen myös 

Vasu-työssä. Tämän lisäksi pohdittiin lapsen Vasun sisältöjä sekä symboliikkaa kuusamolaiseen luontoon ja retkeilyyn; 

repuissa on eväinä arvot ja kasvatusnäkemykset, kartassa yksilöllisiä polkuja, kompassi osoittaa hyvinvoivaan lapseen, 

leirikämpällä ruokaillaan ja levätään, polut voivat olla välillä kivisiä ja juurisia, mutta sopivaa etenemistapaa voi istua 

tuumailemaan kannon nokkaan jne. 

Tammikuun loppupuolella kehittämiskoordinaattori neuvotteli Paula Loukkolan kanssa hänen mukaantulosta Vasuprosessiin. 

Paula oli jo aiemmin liittynyt Kallion ja Selänteen kehittämisalueiden Vasu-prosesseihin, joten sikäli hän oli 

jo tuttu yhteistyökumppani hankkeessa. Näkemys konsultin roolista kehittämistyön tukena muotoutui yhteisessä keskustelussa 

helposti ja ensimmäinen tapaaminen toteutui pikaisella aikataululla 26.1.2011. Tapaamisen ydinsisältönä 

oli etsiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä kaikkea lapsen Vasuun kirjataan, millaista tietoa se pitää sisällään? 

Mitä on lapsen ja vanhemman osallisuus lapsen Vasussa? Mitä Vasu merkitsee kasvattajan työvälineenä? Miten Vasu 

todentuu käytännössä? Työryhmä oli hyvin tyytyväinen ulkopuolisen toimijan mukaantuloon. 

Helmikuussa työryhmä varasi kokonaisen iltapäivän intensiivisemmälle työskentelylle, jossa jatkettiin edellisen tapaamisen 

kysymysten pohdintaa sekä työstettiin fläppi-työskentelynä kysymyksiä: Mitkä ovat lasten Vasujen tavoitteet 

päivähoidon näkökulmasta? Mihin lasten Vasuja tarvitaan? Miten lasten Vasuja voidaan käyttää arjen työkaluna? 

Edelleen jatkettiin keskustelua Vasun sisällöistä sekä päätettiin laatia vanhemmille kysely heidän äänen kuulemiseksi 

ja osallisuuden vahvistamiseksi. Välitehtäväksi tuli fläppi-työskentelyn aineiston läpikäyminen yksiköissä sekä olemassa 

olevan materiaalin kokoaminen kasvattajan käsikirjaa varten. Päivän työskentelyssä hyödynnettiin Maarit Alasuutarin 

tutkimusta 177 . 

Kehittämiskoordinaattori laati työryhmän toiveiden perusteella kyselylomakkeen vanhemmille. Lomakkeen alkuosaan 

kirjattiin vanhemmille tiedoksi meneillään oleva kehittämisprosessi sekä otteita Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. 

178 Varsinaiset kysymykset laadittiin siten, että vanhempia pyydettiin jatkamaan seuraavia lauseenalkuja: 

� Vanhemman ja päivähoidon työntekijän välisessä Lapsen Vasu- keskustelussa minulle on vanhempana 

�� 

� �� 

� �� 

� �� 

Kysely toteutettiin helmikuun puolivälissä otantana niissä yksiköissä, joiden edustajia on mukana työryhmässä. Kyselylomakkeita 

jaettiin n. 150 ja vastauksia saatiin 38, joten vastausprosentti oli n. 25. Kehittämiskoordinaattori kokosi 

palautteet yksiköittäin ja toimitti koosteen yksikön esimiehelle sekä lastentarhanopettajille. 

Seuraavassa kokouksessa (2.3.2011) käytiin läpi vanhempien palautteet sekä saatiin taas Paulan evästystä työskentelyyn. 

Tapaamisessa todettiin, että on käyty hyvää pohjakeskustelua, mutta nyt on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen, 

lomakkeen konkreettiseen kokoamiseen. Tämän työn edesauttamiseksi porukka jakautui kahteen pienempään työryhmään, 

joiden tehtäväksi tuli työstää omat näkemyksensä konkreettisesta Vasusta. Raameiksi sovittiin kolmen näkökulman 

huomioiminen sekä lomakkeen pohjaksi Sanna Parrilalta 179 saatu malli. Pienryhmät kokoontuivat maaliskuun 

aikana. Kuun lopussa kokoonnuttiin taas isolla ryhmällä purkamaan pienryhmien tuotoksia ja työstettiin lomaketta 

konkreettisesti yhteisen keskustelun pohjalta. Sovittiin, että työryhmän jäsenet kommentoivat sähköpostitse 

lomaketta ja kasvattajan käsikirjaa läpikäytyään niitä yksiköissä ja mahdollisuuksien mukaan myös vanhempien kanssa. 

Huhtikuun puolivälissä työryhmän jäsenet osallistuivat Koillismaan ajankohtaisfoorumiin, jonka pääluennoitsijana oli 

Paula Loukkola. Paulan puheenvuoro käsitteli lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa ja konkretisoi hyvin esimerkein 

lapsen omaa osallisuutta. Tilaisuus mahdollisti työryhmän jäsenille myös Paulan kohtaamisen ihan kasvotusten, kun 

177 

Alasuutari, Maarit 2010. Suunniteltu lapsuus. Keskustelut lapsen varhaiskasvatuksesta päivähoidossa. Vastapaino: 

Tampere. 

178 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Toinen tarkistettu painos (2005) Oppaita 56. Helsinki: Stakes. 

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7eef5448-e8a3-4887-ab97-19719ea74066 

179 

Perhepäivähoidon kehittämisvalikko. Verve. 

http://www.verve.fi/Suomeksi/Konsultointi/Paivahoito/Perhepaivahoidon_kehittamisvalikko 

79

konsultaatiot on hoidettu joko Oulun yliopiston mahdollistamalla ACP-yhteydellä tai puhelimitse. Tilaisuudessa piti 

olla myös Vasu-työryhmän edustajan puheenvuoro, mikä peruuntui ja sen sijaan kehittämiskoordinaattori esitteli 

Kuusamon Vasu-prosessia tilaisuuden moniammatilliselle osallistujajoukolle. 

Prosessi jatkui toukokuussa 2011 palaverilla, jossa hiottiin lomakkeen lopullista muotoa, viimeisteltiin sana- ja kysymysmuotoja 

sekä jatkojalostettiin Kasvattajan käsikirjan sisältöjä. Lisäksi tarkasteltiin nivelvaiheita, kuten 4vuotisterveystarkastuksen 

lomakkeen kytkeytymistä lapsen Vasuun sekä pohdittiin Vasun täydentämistä lisäsivuin 

niin, että se täyttää myös esiopetussuunnitelman (Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma) ja kuntoutussuunnitelman 

vaatimukset. Mukana pohdinnassa oli myös Paula-konsultti. Esiopetussuunnitelman ja kuntoutussuunnitelman 

tiimoilta konsultoitiin esiopettajia sekä varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Kehittämiskoordinaattori toi työryhmälle 

tuoreita terveisiä edellispäivän varhaiskasvatuspäivästä sekä jakoi Maarit Alasuutarin luentomateriaalin 180 ��ä- 

�� 

Hankkeen loppuraportin kirjoittamisvaiheessa Kuusamon Vasu-prosessi alkaa olla lapsen Vasun osalta päätöksessään. 

Uusi lomake on toimijoiden koekäytössä elokuusta 2011 alkaen. Syksyllä työryhmä jatkaa työskentelyään lomakkeen 

kuvituksen, kansioiden hankkimisen ja yhteisen esitieto-lomakkeen tiimoilta. Työryhmä kokoontuu seuraavan kerran 

syyskuussa 2011, jolloin sovitaan arvioinnista, tarkennetaan lapsen Vasun toimimista arjen työvälineenä, luodaan 

siltaa lapsen Vasuista ryhmän toimintasuunnitelmaan sekä sovitaan kuntakohtaisen Vasun päivittämisestä. Eli työsarkaa 

vielä riittää, mutta hyvällä matkalla ollaan. Varhaiskasvatuksen esimiehet perehdyttävät henkilöstöä uuden mallin 

käyttöön syksyn työpaikkakokouksissa. Lisäksi henkilöstölle on tulossa lokakuussa 2011 puolen päivän koulutus lapsen 

Vasua koskien. Kuusamon kaupunki on tilannut koulutuksen Sanna Parrilalta Ediva Oy:sta. 

Mitä saatiin aikaan? 

Kuusamolainen lapsen Vasu kootaan kansioon, jota täydennetään lapsen koko varhaisvuosien ajan, mikä mahdollistaa 

sujuvasti lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen seurannan. Sisältöalueet ovat seuraavat: 

� Aloitussivu � Vanhemmille ja kasvattajille suunnatut kysymykset: Mitä pidät tärkeänä lapsen kasvatuksessa? 

(arvot) Millaiseksi toivot lapsen kasvavan? (päämäärät) sekä lapsen omat toiveet ja odotukset. 

� Lapsen piirtämä kuva itsestään sekä lapsen ja perheen ajankohtaiset kuulumiset (täytetään vuosittain) 

� Kysymykset lapselle � vanhemmat kirjaavat (täytetään vuosittain) 

� Arjen toiminnot 

� Sosiaaliset taidot/ tunne-elämä 

� Kieli ja vuorovaikutus 

� Leikki 

� Liikkuminen ja kädentaidot 

� Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen 

� Tutkiminen 

� Muita havaintoja 

� Lapsen päivän ja viikon rakentuminen 

� Arviointi ja päivittäminen 

� Erityisen tuen tarve � tämä osio vielä työstämättä � tulee sisältämään myös moniammatillisen yhteistyön näkökulman 

� Esiopetuksen oppimissuunnitelma - tämän osion päivitystä mietitään jatkossa 

Varhaiskasvatussuunnitelmatyön tueksi laadittu Kasvattajan käsikirja on sähköinen asiakirja, johon on koottu kasvattajan 

apuvälineeksi Vasun sisältöihin liittyviä avoimia kysymyksiä, oheismateriaalia kuten erilaisia kaavakkeita sekä nettilinkkejä 

lisätiedon hankkimista varten. Käsikirja löytyy kaupungin sisäiseltä työasemalta ja on sieltä kaikkien työntekijöiden 

käytettävissä. 

180 Alasuutari Maarit 2011. Vanhemman osallisuus varhaiskasvatuksessa. Luento Pohjoisessa varhaiskasvatuspäivässä 

5.5.2011 Oulussa. http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/maarit-alasuutarivanhemman-osallisuus-varhaiskasvatuksessa.pdf 

80

Arviointia 

Lapsen Vasun päivittäminen oli hyvin antoisa prosessi, joka tapahtui tiiviissä hallinnon edustajien ja kentän työntekijöiden 

vuoropuhelussa myös asiakkaiden ääntä kuullen. Prosessissa kuului hyvin arjen toimijoiden ääni � innostus 

oman työn kehittämiseen oli vahvaa arjen moninaisista vaatimuksista huolimatta. Kehittämistyön myötä yhdenmukaistettiin 

kuusamolaista vasu-työtä. Prosessi jatkuu arvioinnilla ja kuntavasun päivittämisellä ja kytkeytyy osaksi päivähoidon 

ohjaajien pedagogisen ohjauksen suunnitelmia. 

Taustaa 

4.4 Vasu-työ Taivalkoskella 

Hanna Suutari 

Taivalkosken kunta osallistui yli kahdenkymmenen muun pohjoissuomalaisen kunnan lailla vuosina 2004-2007 järjestettyyn 

LaatuVa-hankkeeseen 181 , joka toimi moottorina kunnan Vasu- työlle. Saimme koulutusta Vasun tekemisestä ja 

järjestimme sekä henkilökunnalle että vanhemmille tiedotustilaisuuksia asiasta. Opittiin, että tulee laatia ensin kunnan 

Vasu, sitten yksikkövasu ja lapsen Vasut. Laadittiin kaavakkeita ja kirjoitettiin tekstiä. 

Työryhmä oli moniammatillinen ja innostunut. Haluttiin saada aikaan taivalkoskelainen kuntakohtainen Vasu; mikä 

kuvastaa ja on ominaista juuri meidän kunnan varhaiskasvatukselle ja päivähoidolle. Kyseltiin vanhempien toiveita. 

Keskeisiksi asioiksi kyselyjen perusteella vakiintuivat rajat ja rakkaus, mahdollisuus leikkiin ja liikkumiseen. Ne nähtiin 

tärkeinä ja sitä ne ovat edelleen. 

Vasu-prosessi Lapsen hyvä arki -hankkeen aikana 

Ensimmäinen oman kunnan varhaiskasvatussuunnitelma valmistui vuonna 2007. Sen päivittäminen on nyt edelleen 

työn alla, kun eletään vuotta 2011. Myös yksikkövasut ovat juuri päivitetyt ja odottavat, että pääsevät vanhempien ja 

työntekijöiden luettaviksi ja kommentoitaviksi syksyllä. Yksikkövasujen liitteeksi on päätetty lisätä eräänlaiset sisältöalueiden 

avaukset, joista työntekijöiden olisi tarkoitus hyödyntää käsikirjanomaisesti. Niiden avulla tulisi voida arvioida 

yksikköjen toimintaa ja sitä muodostuuko varhaiskasvatuksen sisältö sellaisiksi kuin Vasu-asiakirjassa on tarkoitettu. 

Lapsen Vasu - kaavaketta muokataan myös. Sitä on käyty vanhempien kanssa läpi vanhempainilloissa ja tarkoitus on 

lisätä siihen osio, jossa kuvataan, mitkä ovat päivähoidon työntekijöiden ja vanhempien yhteiset tavoitteet juuri tämän 

lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisen kohdalla. Myös lapsen äänen esille pääsemiseen on kiinnitetty 

huomiota ja kaavakkeeseen on lisätty oma osio lapsen haastattelua varten. 

Sanna Parrilan ajatukset siitä, että kunnissa Vasu-työ on ehkä mennyt väärässä järjestyksessä siinä mielessä, että valtakunnan 

Vasusta on matkan varrella tippunut paljon pois, kun sen alunperin olisi ajateltu lihovan ja tarkentuvan. 

Vasun pureskelun koettiin jääneen vähäiseksi. Niinpä meidänkin kunnassa Vasua on alettu käydä kuukausikokouksissa 

opintopiirin tyyppisesti läpi lause lauseelta. Jokainen työntekijä on saanut oman painetun version Vasusta. Olemme 

miettineet, mitä tämä meidän kunnassa ja meidän yksikön arkityössä tarkoittaa? Miten varmennamme, että Vasun 

keskeiset periaatteet toteutuvat työssämme? 

Kotona hoitavat perhepäivähoitajat kävivät kuuntelemassa Sanna Parrilan alustusta Vasun keskeisistä periaatteista 

Vasuarvioinnin seminaarissa 27.11.2010 Kuusamon lukiolla. 

181 

Järvi Seija (toim.) 2006 LaatuVa. Laatua varhaiskasvatukseen � varhaiskasvatussuunnitelma eläväksi 2004-2006. 

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. 

http://www.ouka.fi/kehittamishankkeet/kehittamishankkeet2000alkaen/hankkeet/loppuraportit/LaatuVa_- 

_Laatua_varhaiskasvatukseen_varhaiskasvatussuunnitelma_elavaksi.pdf 

81

Hankkeeseen liittyen Paula Loukkola on lupautunut kommentoimaan Vasu-asiakirjojemme tämänhetkistä tilaa, joten 

lähetin Vasumme hänelle sähköisessä muodossa luettavaksi ja kommentoitavaksi juuri muutama päivä sitten. Ulkopuolisen 

näkökulma poikii toivottavasti myös uusia ideoita Vasu-työhömme. 

4.5 Vasu-prosessit peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 

Minna Hattunen 

Vasu-prosessin tekoon ovat Selänteen alueella osallistuneet Vasu-työryhmän jäsenet, jotka nimettiin helmikuussa 

2010 moniammatillisessa kehittämistiimissä. Tiimin jäsenet ovat lisääntyneet ja vaihtuneet prosessin edetessä. Kaikki 

ovat olleet omalta osaltaan vaikuttamassa lopputulokseen. Varsinaisia jäseniä ja varajäseniä ovat olleet: Vuokko Vinberg, 

varhaiskasvatuksen ohjaaja (Johanna Salmela, lastentarhanopettaja), Sirpa Lipponen, varhaiskasvatuksen ohjaaja 

(Anneli Tiainen, hoitaja), Heli Parkkila, hoitaja (Minna Paavola, hoitaja), Jaana Tikka, lastentarhanopettaja, Hilkka Maliniemi, 

päiväkodin johtaja, Eeva Paavola, hoitaja, ryhmäperhepäivähoito, Minna Hattunen, varhaiskasvatuksen johtaja 

ja Säily Pirkko, MLL. 

Työryhmän työskentelyn avuksi on käytetty em. varsinaisten ja varajäsenten lisäksi myös muiden työntekijöiden ja 

muiden asiantuntijoiden työpanosta. Tässä roolissa Vasu-työskentelyyn ovat lisäksi osallistuneet: Kaija Tiirola, Haapajärven 

seurakunta, Eeva-Liisa Kronqvist, Oulun yliopisto, Paula Loukkola, Lapsen hyvä arki-hanke, Kirsi Anttila, Lapsen 

hyvä arki-hanke. 

Mitä tehtiin ja miten? 

Päädyttiin tekemään kaikkien Selänteen kuntien yhteinen varhaiskasvatussuunnitelma. Pohjana käytettiin kuntien 

käytössä olleita aikaisempia Vasuja, ja tämän yhteisen Vasun valmistuttua kuntien omat Vasut poistuivat käytöstä. 

Kirjoittamistyötä jaettiin ja vastuutettiin työryhmälle ja muulle henkilöstölle. Paula Loukkola kokosi ja kirjoitti Selänteen 

kuntakohtaisen Vasun tuotetun materiaalin pohjalta. 

Vasua arvioitiin varhaiskasvatuksen johtoryhmässä ja henkilöstöilloissa. Sitä ovat myös lukeneet varhaiskasvatuksen 

piirissä olevat perheet sekä Lapsen hyvä arki-hankkeen kehittämistiimin jäsenet. Vasussa on otettu voimakkaasti 

huomioon kasvatuskumppanuus sekä moniammatillinen työskentelymalli. Vahvoja yhteistyökumppaneita lapsen, 

perheen ja varhaiskasvatuksen rinnalla ovat neuvola, perhetyö, lastensuojelu sekä esiopetus ja sivistyspalvelut koko 

Selänteen alueella. Selänteen Vasu 182 hyväksyttiin Selänteen kuntayhtymän hallituksessa 19.5.2011. 

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 

Sama työryhmä nimesi Satakielen päiväkodin Haapajärvellä työstämään aikaisempien yksittäisten kuntien käytössä 

olleiden lapsen Vasu-asiakirjojen pohjalta Selänteen yhteistä lapsen Vasua. Työryhmä sai asiantuntija-apua mm. Oulun 

yliopistolta Eeva-Liisa Kronqvistilta. 

Lapsen Vasussa pyrittiin mahdollisimman paljon osallistamaan lapsi ja hänen perheensä varhaiskasvatuksessa sekä 

saamaan lapsen ääni kuulumaan häneen itseensä kohdistuvassa palvelussa. Käytännöksi sovittiin, että lapsen tullessa 

hoitoon huoltajat täyttävät ensin hoitosopimuksen ja esitietokaavakkeen 183 , josta henkilöstö saa perustiedot lapsesta, 

hänen hoitoajoistaan, rutiineistaan yms. päivähoitoon liittyvistä asioista. Lapsen Vasusta keskustellaan perheen kanssa 

hoidon jatkuttua jonkin aikaa. Lapsen Vasu pureutuu syvemmälle kasvatusperiaatteisiin, lapsen tarpeisiin, perheiden 

toiveisiin ja yhteiseen työskentelyyn lapsen ja perheen hyväksi. Lapsen Vasu päivitetään hoidon jatkuessa kaksi kertaa 

vuodessa. Kasvunkansiot 184 ovat kaikissa yksiköissä käytössä, ja niillä todennetaan lapsen Vasua käytännössä. 

182 Tarkemmin https://vk.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/kehittamistyo-selanne 

https://vk.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/ppky-selanne-vasu.pdf 

183 Selänteen yhteisen kaavakkeen pohjalta. 

184 Tarkemmin esim. http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/portfolioy/port_5.htm - Portfolio päiväkodissa. 

82

Lapsen Vasu on ollut käytössä yksiköissä syksystä 2010 saakka. Toukokuussa 2011 henkilöstöltä kerättiin kokemuksia 

lapsen Vasun käytöstä ja sen pohjalta vielä muokattiin kaavake toimivammaksi. Lisäksi kommentteja saimme Satakielen 

päiväkodin vanhempainyhdistykseltä. 

Kummankin asiakirjan kohdalla � Selänteen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma � jatkossakin 

periaatteena on säännöllisin väliajoin arvioida niiden toimivuutta käytännössä, kerätä kokemuksia henkilökunnalta 

ja perheiltä. Saatujen palautteiden pohjalta on tarkoitus kehittää asiakirjoja edelleen mahdollisimman paljon 

käytäntöä palveleviksi henkilöstön ja perheiden yhteisiksi työkaluiksi. 

83

5. VARHAISKASVATUKSEN PEDAGOGINEN JOHTAMINEN 

Varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kehittämisen prosessit Lapsen hyvä arki-hankkeessa perustuivat vahvasti 

Sanna Parrilan koulutukseen. Se sai aikaan kaikilla alueilla uusien työvälineiden käyttöönottoa ja pedagogisen johtamisen 

käytäntöjen kehittämistä niin omassa kuin eri työyksiköidenkin toiminnassa. Näitä näkökulmia avataan tässä pääluvussa. 

Johdanto 

5.1 Varhaiskasvatuksen johtamista vahvistamassa 

Sanna Parrila 

Varhaiskasvatuksen johtajien työnkuva on muuttunut ja laajentunut 90-luvulta alkaen eikä henkilöstön oppimisen 

johtamiseen ole jäänyt riittävästi aikaa 185 . Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan eri alajaostot ovat nostaneet loppuraporteissaan 

esiin huolen siitä, että sekä pedagogisen johtamisen resurssointi että osaaminen on kunnissa riittämätöntä 

186 . Vastuu varhaiskasvatustyön laadun arvioinnista ja kehittämisestä on jäänyt yhä enemmän suorittavan tason 

tehtäväksi 187 , tai tekemättä jättämäksi. Näin ei pitäisi olla. Jokainen työyhteisö tarvitsee selkeät pedagogisen johtamisen 

rakenteet, osaavan johtajan ja toimintamallit, joiden kautta tuetaan ja mahdollistetaan henkilöstön oppiminen. 

Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan Henkilöstön koulutuksen ja osaamisen kehittämisjaosto 188 nosti toimenpideehdotuksissaan 

esiin varhaiskasvatuksen johtamiseen liittyvän koulutuksen kehittämisen. Ehdotusta tukee myös Lastentarhanopettajaliiton 

tekemä selvitys 189 , jonka mukaan lähdes 80% johtajista katsoo tarvitsevansa lisäkoulutusta 

johtamistehtäviin. Erityisen tärkeää on vahvistaa esimiesten pedagogiseen johtamiseen liittyvää osaamista, jolla on 

merkittävä vaikutus koko varhaiskasvatuksen sisällön ja laadun kehittymiseen. 

Lapsen hyvä arki -hankkeessa lähdimme kehittämään varhaiskasvatuksen johtajuuteen liittyvää osaamista yhteisellä 

10 lähiopetuspäivää sisältäneellä prosessikoulutuksella, joka toteutui vuoden 2010 aikana. Koulutus toteutettiin viidessä 

kahden päivän jaksossa, joiden teemat rakentuivat seuraavasti: 1) Esimiehenä varhaiskasvatuksessa, 2) Pedagoginen 

johtaminen ja ohjaaminen tavoitteellisena oppimisen johtamisena, 3) Pedagogisen johtamisen suunnittelu, 

toteutus, arviointi ja dokumentointi, 4) Tutkin, kehitän, johdan, 5) Vuorovaikutusosaaminen ja koulutuksen päätösseminaari. 

Koulutuksen sisällöllinen painopiste oli pedagogiseen johtamiseen liittyvän osaamisen vahvistamisessa. Koulutukseen 

osallistui 15 varhaiskasvatuksen esimiestä peruspalvelukuntayhtymä Kallion, Selänteen ja Koillismaan alueelta. 

Osalla esimiehistä oli vastuullaan koko kunnan varhaiskasvatus, osalla vastuualueet oli eriytetty hoitomuodoittain. 

Seuraavassa kuvaan tiivistetysti koulutusprosessin aikana käsittelemiämme teemoja ja pedagogisen johtamisen 

osaamisen alueita. 

Pedagogisen johtajan moninaiset roolit ja osaamisen alueet 

Pedagoginen johtaminen on liitetty perinteisesti vain kasvatusalalla toimivien esimiesten osaamisalueeseen. Viime 

vuosina pedagogisen johtamisen osaamisesta on kiinnostuttu laajemmin myös muilla toimialoilla. Pedagoginen johtaminen 

nähdään yhä vahvemmin yhtenä menestyvän organisaation avaintekijänä, jonka avulla tuetaan henkilöstön 

oppimista ja jatkuvaa kehittymistä. Pedagoginen johtaminen voidaan määritellä ennen kaikkea tavoitteelliseksi ja 

suunnitelmalliseksi henkilöstön oppimisen johtamiseksi, joka edellyttää toteuttajaltaan monenlaista osaamista. 

185 ks. Parrila, Sanna ja Vähänen, Leena 2006. Pedagogiikan johtaminen 2000 �luvulla. Teoksessa 

Parrila, Sanna (toim.) Perhepäivähoidon kehittämishaasteita. STM:n selvityksiä 2006:17. 

Parrila, Sanna 2007. Alueellisen päivähoitokonseptin kehityshaasteita ja mahdollisuuksia. Teoksessa Parrila, Sanna 

(toim.) Perhepäivähoidon ohjauksen kehitysvaihtoehtoja. STM:n selvityksiä 2007:19. 

186 STM:n selvityksiä 2007:6, STM:n selvityksiä 2007:5 

187 STM:n selvityksiä 2007:7 

188 STM:n selvityksiä 2007:7 

189 Taipale, Maria Elina 2004. Päiväkodin johtaja on monitaituri. Kurkistus päiväkodin johtajien työn arkeen. Työnjohtajasta 

tiimivalmentajaksi. Tapaustutkimus esimiehistä tiimien ohjaajina ja pedagogisina johtajina prosessiorganisaatiossa. 

Lastentarhanopettajaliitto 2004. Acta Universitatis Tamperensis 1033. 

84

ARVIOIJA 

- kyky reflektoida, 

kyseenalaistaa, 

antaa palautetta, 

toimia peilin�� peilin�� 

SUUNNAN NÄYTT N YTTÄJÄ 

- taito tehdä tehd tavoitteet 

näkyviksi, kyviksi, tiedottaa, ��pit pitää ää 

laiva kurssissa��, kurssissa , tehdä tehd 

pää äätöksi ksiä 

Hyvät Hyv t 

vuorovaikutustaidot 

TUKIJA 

- ryhmädynamiikan ryhm dynamiikan hallinta, 

emotionaalinen kyvykkyys, 

kyky ratkoa 

ristiriitatilanteita�� 

ristiriitatilanteita 

Kuvio 6. Pedagogisen johtajan moninaiset roolit ja osaamisen alueet. 

VALMENTAJA 

- kyky innostaa, 

synnyttää synnyttää 

tahtotila, 

ohjata oppimaan�� 

oppimaan 

SUUNNAN NÄYTTÄJÄ - Pedagogisen johtajan on oltava suunnan näyttäjä, jonka yhtenä tehtävänä on kirkastaa henkilöstölle 

mitä heiltä odotetaan ja mikä on hyvä ja tavoiteltava työsuoritus. Tähän teemaan sopii hyvin Nalle Puhin viisas 

��On helpompi löytää perille, kun tietää mihin on menos�� Varhaiskasvatuksessa hyvän ja tavoiteltavan työsuorituksen 

perusta ja kehittämisen suunta on kuvattu valtakunnallisessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet � 

asiakirjassa 190 . Valtakunnallinen Vasu on tällä hetkellä keskeisin varhaiskasvatuksen informaatio-ohjauksen asiakirja, 

jonka tavoitteena on yhdenvertaistaa ja ohjata varhaiskasvatuksen sisällöllistä toteuttamista ja kehittämistä kaikissa 

varhaiskasvatuksen eri muodoissa. Pedagogisen johtajan tehtävänä on auttaa henkilöstöä tiedostamaan valtakunnallisen 

Vasun merkitys toiminnan suunnittelua, toteuttamista, arviointia ja kehittämistä määrittävänä asiakirjana sekä 

konkretisoimaan valtakunnallisen Vasun periaatteet arjen toimintaa kuvaaviksi toimintaperiaatteiksi. Valtakunnallinen 

Vasu on muodoltaan puiteasiakirja, jonka periaatteiden pohjalta jokaisessa kunnassa, yksikössä ja tiimissä tulee käydä 

keskustelua ja täsmentää, mitä kukin valtakunnalliseen Vasuun kirjattu varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaate 

tarkoittaa juuri tässä ryhmässä, juuri näiden lasten ja perheiden kanssa. 

ARVIOIJA - Pedagogisen johtajan vastuulle kuuluu myös Vasun toteutumisen arviointi ja sen suunnittelu. Valtakunnallinen 

Vasu linjaa, että arviointiin tulee osallistua henkilöstön ja hallinnon lisäksi myös lasten ja vanhempien sekä eri 

yhteistyötahojen 191 . Arviointi on oppimisen ja kehittämisen edellytys. Ainoastaan arvioinnin kautta saamme selville 

ovatko eri tasoilla laadittuihin Vasuihin kirjatut sanat sisäistyneet teoiksi ja mitä pitäisi vielä kehittää ja oppia. Arvioijan 

roolissa pedagogiselta johtajalta edellytetään erityisesti kykyä reflektoida, kyseenalaistaa ja esittää oikeita kysymyksiä. 

Esimies toimii peilinä, jonka avulla henkilöstö tarkastelee omaa työtään ja paikantaa vahvuuksia ja kehittämisen kohteita. 

Arviointi ja palautteen saaminen on tiimien ja yksilöiden oppimisen ja työhyvinvoinnin edellytys. 

Arvioinnin tueksi tarvitaan myös konkreettisia menetelmiä. Varhaiskasvatuksen johtaminen -koulutusprosessin aikana 

esimiehille esiteltiin useita konkreettisia pedagogiseen johtamiseen ja Vasun toteutumisen arviointiin liittyviä työvälineitä, 

joista osan esimiehet ottivat suoraan kokeiltavakseen. Koulutusprosessiin osallistuneet esimiehet esittelevät 

joitakin näiden välineiden käyttökokeiluja omissa artikkeleissaan tämän luvun muissa osioissa. 

190 Stakes 2003,2005. Käytän asiakirjasta jatkossa lyhennettä valtakunnallinen Vasu. 

191 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2003. Stakes oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy, luku 7.3. 

85

VALMENTAJA - Valmentajan roolissa esimieheltä edellytetään erityisesti kykyä synnyttää tahtotilaa jatkuvaan oppimiseen 

ja yhteiseen työn kehittämiseen. Henkilöstön oppimisen kyky ja sitoutuminen ovat organisaation keskeisiä tulostekijöitä. 

Esimiehen on tärkeää tiedostaa, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia kokemuksia itsestään oppijoina ja työyhteisön 

jäseninä. Kasvumotivaatiota ja oppimisen halua voi kuitenkin tukea ja edesauttaa koko eliniän. Yksilönäkökulmasta 

kehittymisen l�� 192 . 

Esimiehellä on kokonaisuudessaan keskeinen rooli työyhteisön oppimiskulttuurin rakentamisessa. Esimiehen ei tarvitse 

osata kaikkea, vaan ennen kaikkea rohkaista henkilöstöä kokeilemaan ja kyseenalaistamaan, luopumaan ajatuksesta 

��. Hyvä valmentaja ei hyväksy mekaanisuutta, vanhan totutun toistamista pelkästään 

rutiinien vuoksi, vaan ohjaa ja kannustaa yksilöt ja tiimit muutoksen ja kokeilevan kehittämisen tielle. Pedagogisen 

valmentajan on myös tärkeää auttaa tiimejä keskittymään olennaiseen ja rajaamaan oppimisen ja kehittämisen kohteet 

riittävän pieniksi kokonaisuuksiksi. Tärkeintä ei ole se, kuinka paljon kehitettäviä ja opittavia asioita on meneillään, 

vaan se, että jotakin todella muuttuu arkikäytännöissä. Henkilöstölle on annettava riittävästi aikaa sisäistää oppimaansa, 

jotta opittu siirtyy myös konkreettisten tekojen tasolle. 

TUKIJA - Tukijan roolissa korostuu erityisesti esimiehen emotionaalinen kyvykkyys ja vuorovaikutustaidot. Esimiehen 

tulee osata kuunnella ja auttaa yksilöitä löytämään oma roolinsa työyhteisössä ja tiimin jäsenenä. Varhaiskasvatuksen 

tiimien toimivuuteen ja vuorovaikutussuhteisiin tuo oman haasteensa henkilöstön erilaiset koulutustaustat. Uusien 

tiimien muodostumisen vaiheessa on tärkeää, että esimies on apuna tiimin yhteisten pelisääntöjen laatimisessa sekä 

toimintaperiaatteiden ja tavoitteiden konkretisoimisessa. Mitä selkeämmät yhteiset periaatteet tiimillä on, sitä todennäköisemmin 

tiimi hitsautuu yhteen ja sitoutuu myös periaatteiden noudattamiseen. Tällöin myös tiimin sisäisten 

konfliktien riski pienenee. 

Pedagogisen johtajan on tärkeää hahmottaa kaikki ne vuorovaikutukselliset tasot ja kanavat, joiden kautta tiimien ja 

yksiköiden pedagogisen toimintalinjat rakentuvat ja uusiutuvat. Pedagoginen ymmärrys ja tieto ei ole pysyvä varanto, 

josta sitä voidaan jakaa, vaan dynaaminen ja muuttuva, yhteisen keskustelun kautta syntyvä. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa, 

jossa kaksi tai useampi ihminen kohtaa ja keskustelee luodaan uutta tietoa ja näkökulmia. Johtajan 

tehtävänä on järjestää mahdollisuuksia näille kohtaamisille ja niissä syntyvän tiedon ja näkökulmien kokoamiselle ja 

reflektoinnille. 193 

Muuttuva varhaiskasvatus ja oppimisen ja työhyvinvoinnin haasteet 

Tuloksellinen oppimisen johtaminen kytkeytyy keskeisesti myös varhaiskasvatustyön muutoksen ymmärtämiseen ja 

henkilöstön työhyvinvoinnin johtamiseen. Varhaiskasvatuksen johtajalla tulee olla kokonaiskuva varhaiskasvatuksen 

historiasta, nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä ymmärtääkseen arjen toimintaa, sen kehitysjännitteitä ja henkilöstön 

työhyvinvointiin ja oppimiseen liittyviä haasteita. 

Koulutusprosessin aikana jäsennettiin yhdessä osallistujien kanssa varhaiskasvatustyön muutosta mm. seuraavan työn 

kohteeseen ja ydintarkoituksen muutokseen liittyvän kehityskulun kautta. 

TYÖN KOHDE JA 

YDINTARKOITUS 

PÄIVÄHOITO VARHAISKASVATUS 

Vanhempien 

työssäkäynnin 

mahdollistaminen 

Jokaisen lapsen oppimisen ja 

hyvinvoinnin edistämisen 

mahdollistaminen 

RYHMÄ YKSILÖ 

Kuvio 7. Varhaiskasvatustyön kohteen ja ydintarkoituksen muutos 

1970 -luvulla päivähoitopalvelun yhteiskunnallinen ydintarkoitus rakentui pitkälle vanhempien työssäkäynnin mahdollistamisen 

ja työpäivän ajaksi tarjotun ryhmämuotoisen hoivan ympärille. Tämä oli erityisen vahvasti näkyvillä perhe- 

192 vrt. Manka, Marja-Liisa 2008. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. Helsinki:Talentum. 

193 Parrila, Sanna ja Vähänen, Leena 2006. Pedagogiikan johtaminen 2000 �luvulla. Teoksessa 


86

päivähoidossa. Perhepäivähoitajille ei asetettu koulutuksellisia pätevyysvaatimuksia, vaan hoivatyön osaamiseen katsottiin 

riittävän oman äitiyden tai muun kokemuksen lasten hoidosta. Perhepäivähoitajat toteuttivat työtään ns. päivästä 

päivään orientaatiolla ilman tarkempia suunnitelmia. Tuolloin ei puhuttu perhepäivähoitopedagogiikasta, lapsikohtaisista 

varhaiskasvatussuunnitelmista, kasvatuskumppanuudesta, saati valtakunnan, kunnan tai perhepäivähoidon 

Vasuista 194 . 

Tänä päivänä perhepäivähoidon, samoin kuin muidenkin varhaiskasvatuspalveluiden ydintarkoituksena on jokaisen 

lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen tavoitteellinen ja suunnitelmallinen edistäminen. 195 Tähän tarkoitukseen vastaamiseen 

tarvitaan hyvin erilaista osaamista ja työvälineitä kuin hoivaperustaiseen vanhempien työssäkäynnin mahdollistamiseen 

196 . Muutos on tuonut mukanaan isoja työhyvinvoinnin ja osaamisen haasteita erityisesti perhepäivähoitoon. 

Seuraava hoitajan lausahdus kuvaa hyvin tätä ongelmatiikkaa. 

��a. Millähän ajalla nekin pitäis tehdä ja kuka 

�� 

Perhepäivähoidosta vastaavien esimiesten keskeisenä tehtävänä on auttaa hoitajia ymmärtämään työn muutosta ja 

tukea hoitajien osaamisen kehittymistä uuden työn haltuun ottamiseksi. Keskeistä on synnyttää hoitajissa myös tahtotilaa 

jokaisen lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin tavoitteelliseen ja suunnitelmalliseen edistämiseen sekä työkäytäntöjen 

yhteiseen kehittämiseen valtakunnallisen Vasun suunnassa. 

Osittain samat haasteet ovat nousseet ajankohtaiseksi myös koko varhaiskasvatuksen henkilöstön oppimisen johtamisessa. 

Valtakunnallisen Vasun pitäisi tavoitteidensa mukaisesti olla tällä hetkellä keskeisin varhaiskasvatustyön suunnittelua, 

toteuttamista, arviointia ja kehittämistä määrittävä asiakirja. Näin ei näytä kuitenkaan vielä olevan. Varhaiskasvatuksessa 

toimii edelleen paljon henkilöstöä, joka ei ole koskaan lukenut valtakunnallista Vasua, saati sisäistänyt 

sen periaatteita oman työnsä ja sen suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen perustaksi. Toisaalta myös esimiesten 

osalta valtakunnallisen Vasun käytössä ja sisäistymisessä pedagogisen johtamisen käytäntöihin ja menetelmiin on vielä 

kehittämistä. 

Päiväkodeissa ja ryhmäperhepäiväkodeissa ajankohtaisena oppimisen haasteena on erityisesti siirtymä ryhmäperustaisesta 

pedagogiikasta kohti yksilölähtöisempää varhaiskasvatusta. Tähän muutokseen liittyy muun muassa valtakunnallisen 

Vasun esiin nostamat vaateet lapsikohtaisesta havainnoinnista ja suunnittelusta sekä varhaiskasvatusympäristön 

jatkuvasta arvioinnista ja muokkaamisesta lasten mielenkiinnon ja oppimishaasteiden mukaisesti. Yksilölähtöinen 

varhaiskasvatus ei sulje pois ryhmän ja vertaissuhteiden merkitystä varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Sen sijaan se 

kyseenalaistaa ennen kaikkea aikuisjohtoisen toiminnan ja toiminnan suunnittelun perusteet sekä nostaa esiin uudenlaisia 

ydinalueita henkilöstön ammatillisuuden hahmottamiseen ja kehittämiseen. Tämän muutoksen sisäistyminen on 

hidas prosessi, joka edellyttää paljon yhteistä keskustelua ja omien toimintamallien reflektointia. 

Tutkin, kehitän, johdan - koulutusjaksolla kävimme läpi päivähoidon henkilöstöltä kerättyjä arjen kuvauksia, jotka 

heijastavat muutoksen ongelmatiikkaa. Suurin osa henkilöstöstä pitää lasten oppimisessa ja omassa ammatillisuudessa 

edelleen tärkeimpänä sitä, minkälaista toimintaa aikuiset suunnittelevat ja järjestävät lapsiryhmälle. Samalla henkilöstöresurssit 

kiinnitetään ohjatun toiminnan suunnitteluun ja organisointiin. Tämä on ristiriidassa uuden yksilöllisyyttä 

korostavan pedagogiikan kanssa ja aiheuttaa turhaa riittämättömyyden tunnetta ja työhyvinvoinnin ongelmia henkilöstölle. 

Työhyvinvoinnin ongelmatiikkaa kuvaa hyvin seuraava lastentarhanopettajan kuvaus omasta työstään. 

194 Parrila, Sanna 2010. Ebeneser -säätiön juhlapuhe 25.11.2010. 

http://www.ediva.fi/index.php?option=com_content&view=category&layout=blog&id=3&Itemid=8&limitstart=4 

195 vrt. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2003. Stakes oppaita 56. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino Oy. 


196 Parrila, Sanna 2010. Ebeneser -säätiön juhlapuhe 25.11.2010. 


87

Case 1: Lastentarhanopettaja: Mikä arjessa hiertää? 

�� 

ehtiä suunnitella, lapset riehuu ja vaeltaa ees taas, ei ne osaa edes leikkiä. Tuntuu että lasten kans tehtävä 

työ jää pelkäksi perushoidoksi. Kun yrittää suunnitella jotakin tuokiota niin aina joku keskeyttää. Pitäs ehtiä 

pitää kasvatuskeskustelut ja tehä Vasut ja tuntuu ettei mihinkään repiä. Vanhemmat oottaa ja vaatii sitä sun 

tätä ja kaikkien oikkuihin pitäs yrittää vastata. Riittämättömyyden tunne ... Joskus on niin puhki että kun pää- 

�� 

Yksilöllisen pedagogiikan todentuminen edellyttää varhaiskasvatuksen suunnittelun, kasvattajien roolin ja lasten aseman 

uudelleen hahmottamista. Lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta arvokkainta ei ole se, minkälaista toimintaa 

kasvattajat suunnittelevat ja järjestävät lapsiryhmälle. Tärkeintä on se, miten kasvattajat pystyvät havaitsemaan ja 

tunnistamaan kunkin lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta keskeiset tekijät ja huomioimaan ne varhaiskasvatusympäristön, 

vertaissuhteiden ja kokonaisvaltaisesti päivähoidon arjen eri tilanteiden suunnittelussa. Henkilöstön 

tehtävänä on olla aktiivisesti läsnä ja mahdollistaa lasten omista aloitteista käynnistyvä toiminta, ei määrittää toimintaa 

lasten puolesta. Hyvin suunniteltu, lasten oppimisen ja mielenkiinnonkohteiden mukaan muokkautuva varhaiskasvatusympäristö 

tarjoaa lapsille haastavaa ja mielekästä tekemistä ja vapauttaa samalla aikuisten resursseja yksilölliseen 

ohjaamiseen ja havainnointiin. Vastaavasti hyvin suunnitellut päivähoitoon tulo- ja lähtötilanteet, pukemisen- ja 

riisumisen tilanteet, päiväuni-, ruokailu- ja ulkoilutilanteet mahdollistavat parhaimmillaan lapsen ja kasvattajan kiireettömän 

kohtaamisen, toisiin tutustumisen sekä lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisen. Varhaiskasvatuksen 

suunnittelun ja oman roolin uudenlainen oivaltaminen auttaa henkilöstöä kohdentamaan resurssit oikealla tavalla ja 

arvostamaan jokaista arjen tilannetta ja kohtaamista sinällään arvokkaana. 

Lopuksi 

Tässä artikkelissa olen ostanut esiin joitakin koulutusprosessin aikana käsittelemiämme teemoja varhaiskasvatuksen 

johtamisen ympärillä. Kokonaisuudessaan prosessi oli sisällöllisesti paljon rikkaampi ja antoi kouluttajalle vähintään 

yhtä paljon kuin koulutettaville. Kouluttaminen on aina vastavuoroinen prosessi, jonka mielekkyys rakentuu yhteiselle 

keskustelulle ja pohdinnalle. Prosessiin osallistuneet esimiehet olivat kaikki innostuneita ja sitoutuneita yhteiseen 

oppimiseen ja keskusteluun, jonka kautta rakensimme uudenlaista ymmärrystä varhaiskasvatuksesta ja sen johtamisesta. 

Kiitos! 

5.2 Laadukkaasti pedagogista johtamista kehittämällä Kalliossa 

Helena Häivälä ja Kati Mäki 

Perhepäivähoidon pedagoginen johtaminen 

Kallion peruspalvelukuntayhtymä, johon kuuluu Alavieskan, Nivalan, Sievin ja Ylivieskan sosiaali- ja terveyspalvelut, 

aloitti toimintansa vuoden 2008 alussa. Suuri haaste on ollut toimintojen harmonisointi, erilaisten toimintakulttuurien 

ja käytäntöjen yhdenmukaistaminen myös varhaiskasvatuspalveluissa. Lapsen hyvä arki -hanke tuli Kallion kannalta 

oivalliseen ajankohtaan vauhdittamaan varhaiskasvatuksen ja etenkin perhepäivähoidon kehittämistä. 

Perhepäivähoito on ollut kehittämisen kohteena valtakunnallisesti erityisesti 2000-luvulla niin hallitusohjelmissa kuin 

erilaisissa kehittämisohjelmissa ja hankkeissa. Yhdeksi keskeiseksi kehittämishaasteeksi on noussut perhepäivähoidon 

esimiestyö ja ohjaus, erityisesti pedagoginen johtaminen. Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset ja niihin pohjautuvat 

varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ovat tuoneet toimintamallit ja tavoitteet, mutta myös omat haasteensa 

varhaiskasvatuksen kehittämiseen ja arviointiin. Varhaiskasvatussuunnitelman eläminen arjen kasvatustyössä, 

työn suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa on keskeinen pedagogisen johtamista haaste. Lapsen hyvä arkihanke 

mahdollisti Sanna Parrilan johtaman perhepäivähoidon ohjaajille suunnatun pedagogisen johtamisen koulutuksen. 

Sanna Parrila oli meille entuudestaan tuttu vuosittaisista perhepäivähoidon kehittämisseminaareista ja paikallisistakin 

koulutuksista. 

88

Pedagogisen johtamisen koulutukseen osallistumisen tavoitteet 

Meillä Kalliossa oli suuri tarve: 

1. rakentaa ja selkiinnyttää yhteistä varhaiskasvatuksen pedagogista johtamista, toimintamallia ja käytäntöjä 

2. kehittää perhepäivähoitoa 

3. lisätä perhepäivähoidon kiinnostavuutta työpaikkana ja säilyttää tämä hoitomuoto yhtenä vahvana vaihtoehtona 

perheen valitessa hoitomuotoa lapselleen. 

Kokoonpano ja prosessin vaiheet 

Kaikki Kallion perhepäivähoidon ohjaajat ja perhepäivähoidon palvelupäällikkö osallistuivat pedagogisen johtamisen 

koulutusprosessiin. Lisäksi koulutuksessa oli Selänteen ja Koillismaan kehittämisalueiden perhepäivähoidon ohjaajia. 

Käytännön toimenpiteinä teimme aluksi uuden pedagogisen toiminnan suunnitelman ja vuosikellon perhepäivähoitoon. 

Punaiseksi langaksi läpi koko toiminnan valitsimme Vasun eli varhaiskasvatussuunnitelman ja Vasu-pohjaisen 

toiminnan suunnittelun, joka ohjaa arkityötämme. Samalla jäsensimme perhepäivähoidon ohjauksen rakenteita mm. 

ryhmäohjaus � yksilöohjaus, etäohjaus - lähiohjaus nelikentän kautta. Pedagogisessa johtamisessa meillä on käytössämme 

perhepäivähoitajien tiimit, jotka kokoontuvat noin kerran kuussa, tiimivastaavat harvemmin ja kaikki hoitajat 

yhdessä muutaman kerran vuodessa. Yksilöohjauksessa käytössä on kotikäynnit ja kehityskeskustelut. Viestintäkanavina 

ovat lisäksi perhepäivähoitajien kuukausikirjeet ja Kallion sisäinen extranet. 

Kallion peruskunnat olivat aikanaan rakentaneet omat varhaiskasvatussuunnitelmansa valtakunnallisten linjausten ja 

perusteiden pohjalta. Yhteen liittymisen myötä tarvittiin Kallion oma varhaiskasvatussuunnitelma. Sitä työtä varten oli 

perustettu oma työryhmänsä, johon myös kaksi meistä ohjaajista kuului. 

Pedagogisen johtamisen koulutus auttoi meitä näkemään miten tärkeää on palauttaa mieliin ja avata valtakunnallisen 

varhaiskasvatussuunnitelman keskeisten periaatteet, joiden tarkoitus on ohjata ja määrittää koko varhaiskasvatusta. 

Koulutuksen kautta saamiemme välineiden avulla toteutimme käytännössä näiden keskeisten periaatteiden avaamisen 

tiimien oppimistehtävinä. Oppimispäiväkirjoja apuna käyttäen tiimivastaavat veivät yksittäiset varhaiskasvatussuunnitelman 

periaatteet tiimilleen pohdittavaksi. Tiimit pohtivat periaatteita käytännön näkökulmasta: mitä yksittäinen 

periaate tarkoittaa, miten se näkyy käytännössä ja mitä tulisi sopia jatkossa. Nämä tiimien pohdinnan tulokset 

tiimivastaavat toivat ohjaajien ja tiimivastaavien yhteisiin palavereihin. Kallion vasuprosessissa mukana olevat ohjaajat 

veivät näitä ajatuksia eteenpäin tekeillä olleen Vasun käytännön oppaan materiaaliksi. Tästä esimerkkinä mm. varhaiskasvatus-ympäristön 

tarkastelu lapselle tyypillisten toimintatapojen kautta: miten mahdollistan luonnon tutkimista 

omalla pihallani ja lähiympäristössä, mitä tarkoittaa leikin rikastaminen ja havainnointi sekä historiallisen/ yhteiskunnallisen 

orientaation luominen leikkiin. 

Tämä Vasu-periaatteiden aukaisu ja samaan aikaan syntynyt Kallion varhaiskasvatussuunnitelma ja sen Arjen käytäntöjen 

-opas tuovat käytännön suunnittelu- ja arviointivälineet jokaisen perhepäivähoitajan ja muun varhaiskasvatushenkilöstön 

käyttöön. Kallion varhaiskasvatussuunnitelmassa on kuvattu myös lapsen � työmme kohteen � varhaiskasvatuspolku, 

jonka puitteina ovat varhaiskasvatussuunnitelma ja sen keskeiset periaatteet. Keskeisenä ajatuksena 

lapsen varhaiskasvatuspolussa on syvällinen tutustuminen lapseen, hänen luonteeseensa, ajatuksiinsa ja tapaan olla 

vuorovaikutuksessa toisiin. Tämän pohjalta kasvattajat voivat suunnitella varhaiskasvatusympäristön lapselle sopivaksi 

ja yhdessä vanhempien kanssa sopia, mikä kunkin lapsen varhaiskasvatuksessa on keskeisintä. 

Arviointia 

Pedagogisen johtamisen koulutus on auttanut meitä kehittämään Kallion perhepäivähoitoa, on tuonut meille yhteisen 

pedagogisen ajattelun ja toimintamallin. Malli on kuvattu liitteeseen 15. Koko johtamisen kenttä on selkiytynyt prosessin 

myötä. Pedagoginen johtaminen on tiukasti sidoksissa muuhun henkilöstöjohtamiseen, koska työn varsinainen 

kohde on koko ajan lapsi ja perhe. 

Olemme lisäksi saaneet välineitä arjen työhön niin itsellemme kuin hoitajillekin. Kehittämisinnokkuus näkyy esim. 

perhepäivähoidon ammattitutkinnon kiinnostavuuden lisääntymisenä. Myös tiimit ovat ottaneet suuren harppauksen 

yhteisen toiminnan suunnittelusta kasvatuksellisten keskustelujen ja oman työn kehittämisen suuntaan. Vasupohjaisen 

työskentelyotteen hiominen on edelleenkin haasteenamme. Olemme tiimityöskentelyssämme käyneet 

systemaattisesti läpi valtakunnallisen Vasun keskeiset periaatteet. Tämän työn soveltaminen arkeen ja yksittäisen 

89

lapsen varhaiskasvatuksen suunnitteluun on jatkossa keskeistä. Kehittämiskohteena on myös itse lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 

� mitä siihen kirjataan, mitä yhdessä vanhempien kanssa sovitaan ja miten se ohjaa arjen kasvatustyötä. 

Uutena käytäntönä Kalliossa on otettu kasvatuskumppanuuden korostamisen myötä kotikäynti lapsen kotiin ennen 

hoidon alkua. Se mahdollistaa perheelle ja hoitopaikan kasvattajalle tutustumisen lapsen omalla maaperällä, jolloin 

lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen suunnittelu helpottuu. Tätä kautta mahdollistuu paremmin myös tavoitteemme 

varhaisesta puuttumisesta huolen herätessä ja voimavarojen suuntaaminen tukea eniten tarvitseville. 

5.3 Vuosikello - pedagogisen johtamisen suunnitelma Kuusamossa 

Johtamisen haasteet 

Jaana Ronkainen 

Varhaiskasvatuksen johtamisen haasteena, niin ajallisesti kuin sisällöllisestikin, on työn jakaminen hallinnolliseen ja 

pedagogiseen johtamiseen. Käytännön työssä erilaiset hallinnolliset tehtävät uhkaavat viedä ajan ja ajatuksen pedagogiselta 

johtamiselta, joten tyytymättömyys oman pedagogisen johtamisen toteutumiseen sai meidät varhaiskasvatuksen 

esimiehet liikkeelle; kaipasimme kipeästi työvälineitä, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta pedagogisen johtamisen 

perustehtävän kirkastamiseen. 

Pelkkä aika ei riitä, jos ei ole selkeää käsitystä mihin ja miten se tulisi käyttää. Sannan koulutuksen myötä pedagoginen 

johtaminen konkretisoitui ja sen suunnitelmallisuuden merkitys kirkastui: pedagogisen johtamisen tavoitteena on 

henkilöstön ammatillinen kasvu eli henkilöstön oppimisen ja osaamisen johtaminen. Haasteeksi nouseekin se, miten 

sytyttää työntekijöiden motiivi ja tahtotila kehittämistyön kannalta oikeisiin asioihin? Miten esimiehenä löydän sen 

punaisen langan, jota kehittämistyössä seuraan? Millaisia välineitä minulla olisi mahdollista käyttää johtamistyössäni? 

Miten sytyn itse, jotta jaksan hehkua intoa ja paloa henkilöstölleni? Miten saan tästä kaikesta hallittavan kokonaisuuden? 

Lähtökohdat ja kehittäminen 

Pedagogisen johtamisen lähtökohtana on, että esimies on tietoinen kunkin työntekijän ja tiimin osaamisen tasosta ja 

tarjoaa niistä lähtökohdista käsin ohjausta ja johtamista. Lähdin rakentamaan pedagogisen johtamisen suunnitelmaa 

vuosikelloksi ja kehittämistyön punaiseksi langaksi valitsin kasvatuskumppanuuden. Koko henkilöstömme on käynyt 

kasvatuskumppanuuskoulutuksen työmenetelmäohjauksineen, joten ajatuksemme oli syventää ja kytkeä kumppanuuden 

opit arjen työhön. Työpaikkakokousten pedagogisten keskustelujen aiheet nostimme kasvatuskumppanuuden 

teemoista kuten lapsen päivähoidon aloitus, lapsen ja kasvattajan vuorovaikutus, vanhemman ja työntekijän suhde 

sekä tunteet ja ammatillisuus. Näiden teemojen ympärillä kävimme keskustelua ja arvioimme omaa toimintaamme. 

Pedagoginen johtaminen jäntevöityi ja selkeytyi, mutta jotakin puuttui. Välillä tuntui, että teemat eivät kytkeytyneet- 

�� 

syntyi ajatus Vasu-pohjaisesta pedagogisen johtamisen vuosisuunnitelmasta, joka tarkentuisi ryhmäkehityskeskustelujen 

jälkeen, eläisi sekä muotoutuisi matkan varrella ja tukisi Vasu-pohjaista työskentelyä. 

Koska pedagogisen johtamisen menetelmien pitäisi loogisesti kytkeytyä toisiinsa, jotta kuljettaisiin kohti yhteistä tavoitetta, 

päätin rakentaa tulevan toimintakauden pedagogisen johtamisen vuosikellon siten, että Vasu-työskentely ja 

johtaminen tukisivat ja täydentäisivät toisiaan. Suunnitelman mukaan toimintakauden alussa elo- lokakuussa käydään 

lapsivasut ja yksilökehityskeskustelut. Loka-marraskuussa kootaan ryhmävasut ja käydään tiimeittäin ryhmäkehityskeskustelut, 

joissa nostetaan ryhmän toiminnan punaiset langat. Marraskuun lopussa tehdään edellisten pohjalta 

johtamisen suunnitelma ja arvioidaan koko päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaa ja sovitaan toimintakauden painopisteet. 

Touko-kesäkuussa lapsivasujen arviointikierroksen yhteydessä käydään myös ryhmäkehityskeskustelut, 

joissa arvioidaan kasvattajien toimintaa ja evästetään henkilökunta uuteen toimintakauteen; olemmeko lunastaneet 

Vasuissa antamamme laatu-lupaukset? Toimimmeko tavoitteiden mukaisesti? Minkälaista osaamista jatkossa tarvi- 

��n ymmärrettävä tämä hyvä. Sitten on luotava arviointitapa, 

90

joka osaa erottaa hyvän huonosta ja kertoa jotain siitä, miten lähellä tavoitetta olen ja menenkö edes oikeaan suun- 

�� 197 

��-�� 

Tulevan toimintakauden alussa asetamme silmillemme ��asu-��, joiden kautta tarkastelemme, suunnittelemme, 

johdamme ja arvioimme toimintaamme. Lapsivasut, ryhmävasut, yksikkövasut, valtakunnalliset varhaiskasvatuksen 

perusteet, Vasu-pohjaiset kehityskeskustelut ja pedagogisen johtamisen suunnitelmat yhdistyvät parhaimmillaan 

kokonaisuudeksi, joka kirkastaa perustehtävän ja turvaa laadukkaan varhaiskasvatuksen. Tätä tavoitetta kohti 

lähdemme ja kiitämme Sanna Parril�� 

Rukan päiväkoti 

5.4 Häiriöpäiväkirjoista leikkiympäristöihin � Rukan pilotti 

Eeva Raunio ja Sanna Nevala 

Rukan päiväkoti sijaitsee Kuusamossa, Rukatunturin läheisyydessä. Päiväkoti aloitti toimintansa ryhmäperhepäiväkotina 

v. 2000 ja muuttui päiväkodiksi v. 2007. Päiväkoti on 21-paikkainen. Kasvatushenkilöstöä on yksi lastentarhanopettaja, 

kaksi lastenhoitajaa ja kaksi perhepäivähoitajaa. Päiväkodin hallinnollisena johtajana toimii päivähoidon ohjaaja. 

Rukan päiväkodin leikkiteema alkoi elo-syyskuussa 2010, kun mietimme iltapalaverissa esimiehen kans�� 

��-5 -vuotiaita 

lapsia, joilla oli heikot leikkitaidot ikätasoonsa nähden. Leikki aihepiirinä jäi mieliimme ja mietimme ryhmässä, miten 

kävisimme aiheeseen käsiksi. 

Häiriöpäiväkirjat 

Esimies antoi meille tehtäväksi marraskuussa 2010 pitää häiriöpäiväkirjaa viikon ajan. Häiriöpäiväkirja ei ollut valmis 

lomake, vaan se toteutettiin vapaasti kirjoitettuna Sanna Parrilan pedagogisen johtamisen koulutuksessa annettujen 

ohjeiden mukaan. 

Häiriöpäiväkirjan tehtävänä oli luoda laajempaa näkökulmaa siihen, mitkä asiat verottavat päiväkotihenkilöstön jaksamista. 

Tavoitteena oli kirjata arjen tilanteet, jotka herättävät ärtymystä, tunnetta siitä, ettei työ suju halutulla tavalla. 

Tällä haluttiin löytää kehittämisen paikkoja omassa työssämme ja työyksikössämme sekä antaa esimiehelle arvokasta 

tietoa päiväkodin pulmatilanteista. 

Joulukuussa 2010 tuotoksista tehtiin koonti ja keskustelimme niistä esimiehen johdolla. Keskustelua aiheuttivat siirtymätilanteet 

(lasten wc-käynnit ja pukemiset), leikkitilanteet (välineet, leikkikaverit, aggressiiviset lapset, aikuisen 

ohjaus), työvuorojen jatkuva vaihtuvuus (vuorohoitoryhmä, lasten ja aikuisten poissaolot) sekä eri työtehtävien organisointi 

(työtehtävälistat, mikä toimii ja mikä ei). Satoa hyödynnettiin kehityskeskusteluissa ja vietiin suoraan käytäntöön. 

Siirtymätilanteissa päätettiin jakaa lapset pienryhmiin eri eteisiin pukemis- ja riisumistilanteissa. Ryhmässä otettiin 

käyttöön pienryhmätoiminta ja jokainen lapsi sai omahoitajan. Päivähoitopäivän suunnitteluvastuuta siirrettiin 

enemmän lastentarhanopettajalle sekä siivous- ja tiskaustehtäviä enemmän hoitajille. Esimies antoi työvuorolistantekijälle 

lisäohjeistusta ja -koulutusta. 

Häiriöpäiväkirjat koettiin hyväksi tavaksi kerätä tietoa siitä, mikä ei toimi. Esimiehen näkökulmasta keskustelun avaaminen 

tuli helpommaksi. Henkilöstö koki nimettömänä kirjoittamisen helpottavan asioiden esille tuontia. 

197 Lillrank, Paul 1998. Laatuajattelu: laadun filosofia, tekniikka ja johtaminen tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Otava. 

91

Vasu-pohjainen kehityskeskustelu 

Kehityskeskustelut toteutettiin Vasu-pohjaisten kehityskeskustelulomakkeiden (Ediva Oy) avulla marraskuussa 2010. 

Keskusteluun varattiin aikaa 1,5-2 tuntia työntekijää kohden. Lomakkeiston I-osa (Oman toiminnan ja osaamisen arviointi) 

täytettiin etukäteen kotona. II-osa (Kehityskeskustelulomake) käytiin läpi kehityskeskustelussa ja III-osaan (Kehittymis- 

ja oppimissuunnitelma) laadittiin yhdessä esimiehen kanssa kehittymis- ja oppimissuunnitelma tulevaisuutta 

varten. 

Vasu-pohjaista kehityskeskustelulomaketta pidettiin hyvänä. Lomakkeeseen piti todella paneutua, koska se oli yksityiskohtainen. 

Henkilökohtaisen kehittämisen ja oppimisen paikat oli helppo poimia. Oppimistavoitteet oli helpompi 

löytää kuin aikaisemmissa lomakkeissa, jotka olivat liian yleisellä tasolla. Lomake oli käytännönläheisempi ja laittoi 

tosissaan pohtimaan omaa työtään ja ammatillisuuttaan. 

Kehityskeskusteluissa tulivat esille koko työyhteisön osalta leikin merkitys, sen ymmärtäminen, leikin kehitysvaiheet ja 

aikuisen rooli leikin ohjaajana ja tukijana. Työntekijöillä oli erilaisia henkilökohtaisia tavoitteita suhteessa aiheeseen. 

Tuloksena oli, että keskustelua leikistä päätettiin jatkaa yksikön iltapalavereissa. 

Leikin kehitysvaiheet 

Tammikuussa 2011 jaettiin �� 198 Siinä kuvattiin 

lyhyesti ja ytimekkäästi leikin kehitysvaiheet, leikin ohjaaminen, lasten omaehtoinen leikki, leikkiympäristö ja - 

välineet, leikin mahdollistaminen ja havainnointi. Jokainen työntekijä luki monisteen läpi ja keskustelimme siitä tammikuun 

iltapalaverissa. 

Sovimme samalla, että jokaisessa kevään iltapalaverissa käymme läpi yhden osion leikkiteemaan liittyen. Jokaisella 

työntekijällä oli vastuu lukea aihealue läpi ja tehdä siitä muistiinpanoja omaa työtään ja lapsiryhmäänsä ajatellen. 

Lomake otettiin hyvin vastaan ja todettiin, että kun sitä täyttää kohta kohdalta, joutuu pysähtymään ja konkreettisesti 

miettimään lapsen leikkiä. 

Kasvattajan rooli lapsen leikin tukijana, leikkiaika, leikkiympäristö- ja välineet 

Helmikuussa 2011 kävimme läpi leikkimonisteen teoriaosion. Jokainen oli lukenut esineleikeistä, sääntöleikeistä, luovista 

leikeistä ja roolileikeistä. Oman ryhmämme toiminnan kannalta päätimme ottaa paremmin kaikki 1-5 -vuotiaat 

lapset huomioon, tehdä leikkitilaratkaisuja niin huonekaluilla kuin sisustuksella, havainnoida ja dokumentoida paremmin 

lasten leikkejä ja informoida vanhempia kirjeitse kevään leikkiteemasta. Lasten aloitteesta kevään aihepiiriksi 

muodostuivat eläimet, ennen kaikkea dinosaurukset. Teimme yhteen leikkihuoneeseen eläinteemaan liittyen pahvilaatikkotalon 

yhdessä lasten kanssa. Satujen ja tarinoiden merkitys korostui ja lainasimme sekä ostimme eläimiin liittyviä 

kirjoja. 

Maaliskuun 2011 ��-osio. Sen 

suurin anti oli jokaisen työntekijän roolin miettiminen leikin ohjaajana ja tukijana. Mitkä ovat kunkin työntekijän vahvuudet 

ja heikkoudet? Ketkä lapset tarvitsevat eniten tukea ja rohkaisua leikeissä? Voisivatko myös vanhemmat osallistua 

leikin dokumentointiin kotona? Vanhemmille päätettiin kertoa enemmän lasten leikeistä ja jonkin verran leikin 

kulkua dokumentoitiin jo kotiinkin päin. 

Huhtikuussa 2011 kävimme läpi �� Silloin pohdimme pitkäkestoista leikkiä ja sen mahdollistamista ja sisällyttämistä 

päivä- ja viikkotoimintaan, sisä- ja ulkoleikkien eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä sekä lapsille tarvittavan 

leikkiajan antamista aamu- ja iltapäivisin. Huomasimme, että olimme panostaneet jo leikkiin tämän talven ja kevään 

aikana ja antaneet lapsille paljon leikkiaikoja ja -mahdollisuuksia verrattuna esimerkiksi edelliseen talveen. 

Toukokuun 2011 iltapalaveriin jäi vielä �� -�� Eläinteema oli otettu huomioon ja tilattaessa 

keväällä uusia leluja olimme panostaneet mm. dinosauruksiin, eläimiin ja maatiloihin. Koko kevään ajan teimme jatkuvasti 

muutoksia ja parannuksia päiväkodissamme, jotta kaikenikäisillä lapsilla olisi kätevästi saatavilla kaikenlaisia 

leluja, välineitä ja materiaaleja. Teimme leikkinurkkauksia ja vaihdoimme välillä välineistöä. Päätimme käyttää ympäröivää 

luontoa ja metsää vielä enemmän hyväksi ja ottaa huomioon lasten mahdollisuus liikkua sisällä ja ulkona. 

198 Parrila, Sanna 2009. Leikki lapselle ominaisena tapana toimia. www.verve.fi/Link.aspx?id=1020532 

92

Leikkiprojektin jatkuminen 

Leikkiprojektin on tarkoitus jatkua päiväkodissamme syksyllä 2011. Haluamme perehtyä siihen vielä syvemmin. Leikki 

on niin tärkeä osa lasten maailmaa, että siihen kannatta panostaa. 

Haluamme ottaa vanhemmat enemmän mukaan projektiimme. Syksyn vanhempainillassa voisimme informoida vanhempia 

leikin kehitysvaiheista ja teemoista. Vanhemmat voisivat havainnoida ja dokumentoida kotona lasten leikkiä ja 

tuoda siitä tietoa päiväkodille päin. 

Lasten näkökulmat ja mielipiteet leikeistä olisi kiva saada tulevaisuudessa käyttöömme. Keskustelemme parhaillaan 

opinnäytetyöntekijöiden kanssa aiheesta, jotta he voisivat tulla haastattelemaan lapsiamme leikkiin liittyen. 

Aluksi 

5.5 Mukana varhaiskasvatuksen johtaminen � koulutuksessa Taivalkoskelta 

Hanna Suutari 

Kun kuulin Määtän Anulta, että Sanna Parrilan luotsaama varhaiskasvatuksen johtamisen kehittämiseen tähtäävä 

prosessikoulutus olisi mahdollista saada Ouluun ja kaiken lisäksi vielä jo meneillään olevan hankkeeseen sisältyen, olin 

todella innoissani. Koulutus, jota olin tosissani suunnitellut ryhtyväni suorittamaan Espoossa asti, tulisikin mahdolliseksi 

täällä pohjoisessa. Olin kuullut Parrilaa useassakin eri yhteydessä ja hänen tapansa puhua erityisesti perhepäivähoidon 

asioista oli viehättänyt minua kovasti. Ajattelin, että juuri tämä koulutus jos mikä olisi juuri sitä täsmäasiaa, 

jota tarvitsen tämän hetkiseen työhöni päivähoidon ohjaajana Taivalkoskella. 

Koulutuksen alkuvaiheessa meidän opiskelijoiden piti kartoittaa nykyistä tapaamme tehdä työtä, ohjata ja johtaa. 

Samalla piti miettiä, mitä odottaa tältä koulutusprosessilta. Vuosi sitten toukokuussa halusin mm. saada ohjauskäynteihini 

ryhtiä ja suunnitelmallisuutta. Johtajuuteen ja esimiestyöhön yleensä kaipasin eväitä. Peruskoulutukseeni kuuluivat 

ainoastaan yksi kurssi hallinto- ja esimiestaitoja sekä kunnallishallintoa. Ne eivät parikymppistä opiskelijatyttöä 

olisivat vähempää voineet kiinnostaa. Odotukset koulutuksen sisällöstä olivat siis korkealla. 

Kun sitten aloimme käydä läpi perhepäivähoidon ohjauksen historiaa ja sitä, mikä milläkin vuosikymmenellä on ollut 

��-luvulle. Kasarityyli voi olla muotia 

vaatteissa ja sisustuksessa, mutta ei ehkä varhaiskasvatuksessa. Tällä tarkoitan sitä, että pienissä omissa kodeissaan 

�� 

järjestää ja organisoi, tilaa kyydit ja pitää jopa lelulainaamoa vanhaan malliin... 

No onko kaikki nyt sitten toisin, kun esimies on saanut 10 päivää lähiopetusta varhaiskasvatuksen johtamisesta? Ei 

suinkaan, mutta ehkä jotain oivalluksia on tapahtunut. Pelko siitä, että nämä muutamat oivallukset jäävät oman pääni 

sisäisiksi tai piirroksiksi hehkulampun välähdyksistä muistiinpanoihini, kalvaa tällä hetkellä mieltäni. Nimittäin, jos 

henkilöstöltä kysyttäisiin, mikä on muuttunut, olisi vastaus varmaan se, että nyt se pomo ei tee enää senkään verran, 

kuin ennen. Aiemmin se sentään kantoi meille selkä vääränä kokoukseen askarteluvinkkejä ja valmiiksi kopioituja tehtävämonisteita, 

mutta ei enää... 

Mitä nämä oivallukset sitten ovat pitäneet sisällään? Minun on vaikea hahmottaa, ovatko kaikki seuraavassa esittämäni 

ajatukset juuri ko. koulutusprosessin tuotosta, mutta iso vaikutus sillä niihin on. 

Oikeutus sisällön ohjaamiseen 

Yksi syy varhaiskasvatuksen johtamiskoulutuksen kehittämiseen on ollut se, että ohjaajien työn on nähty ajautuvan 

liikaa mm. toimistorutiineihin ym. sinänsä pakollisiin hallinnollisiin töihin, kun kuitenkin tärkein tehtävä pitäisi olla 

sisällön ohjaaminen; pedagoginen ohjaaminen ja/tai johtaminen. Tämän koulutusprosessin kautta sai tavallaan oikeutuksen 

sisällön ohjaamiseen ja siihen, että se saa ja sen pitää olla yksi tärkeimmistä osioista työssäni. Käytännön työssäni 

tämä näkyy ehkä siten, että osaan esim. nähdä hoitajien kanssa käytävien puhelinkeskustelujen merkityksen en- 

93

tistä tärkeämpänä. Tai ylipäänsä niin, että kun olen raivannut kalenteristani tilaa ohjauskäynneille, en peru niitä min- 

�� 

Se tärkein ja keskeisin 

Yksi tärkeä ko. koulutusprosessin painotuksista oli Vasun eli Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tärkeyden 

korostaminen, Vasun merkityksen kirkastaminen. Kun etsitään punaista lankaa ja lasten kanssa tehtävän työn johtotähteä 

- sitä, millä päästään kohti parasta mahdollista varhaiskasvatusta ja lapsen parhaaseen - Vasun tulisi olla suunnan 

näyttäjä. 

Kunnassahan on tehty oma kuntavasu ja yksikkövasut, mutta mitä kohta kohdalta läpikäytynä ja auki valaistuna valtakunnan 

Vasun keskeiset periaatteet tarkoittavat juuri minun työssäni ja meidän yksikössämme. Tällainen Vasu-työ 

meillä on aluillaan. 

Vasun �� 

ansaitsema arvo. Työyhteisöissä on sitten aloitettu vaihtelevalla innostuksella ja menestyksellä Vasun periaatteiden 

läpikäynti. Myös kunnan Vasua ja yksikkövasuja ollaan päivitetty ja syksyllä olisi tarkoitus ottaa käyttöön uudistettu 

lapsen vasukaavake, jota on läpikäyty vanhempien kanssa vanhempainilloissa. 

Oppiva työyhteisö 

Oppivan työyhteisön ajatus oli minulle lähinnä vain käsitteenä tuttu. Muuten minulle oli uutta se ajatus, että esimiehenä 

minun pitäisi olla tavallaan myös oppimisen ohjaaja ja valmentaja. Kun aloimme käydä läpi em. Vasun periaatteita, 

huomasin, että on helpompaa käydä kuukausipalaverissa läpi tiedotettavia asioita, kuin että alammekin yhdessä 

pohtia Vasun periaatteiden merkitystä. Huomaan, että minun täytyy hakea jollakin tavalla oikeutusta myös tälle asialle 

ja vähän omaa erilaista roolianikin. Hyvin helposti tällainen asia tuntuu siirtyvän muiden asioiden tieltä seuraavaan 

kertaan. Ei riitä, että itse näen asian merkityksellisyyden, minun täytyisi osata markkinoida asia siten, että työntekijät 

motivoituvat sitoutumaan asiaan. 

Pedagoginen paradoksi päivähoidon esimiestyössä 

Vuosia sitten jollakin kasvatustieteen luenn��ivoida 

lapsi vapauteen pakolla? Kun lapsi oppii parhaiten vapaana, innostuneena, oman kiinnostuksen herättyä, miten 

kasvattaja voi saada ylipäänsä hyvää aikaan, kun kasvatus on aina jossakin määrin pakkoa sisältävää. Miten herkullinen 

ajatus siirrettynä esimiestyöhön varhaiskasvatuksessa! Miten kultivoida työntekijä kehittämiseen (pakolla)? Elokuvassa 

Kreikkalainen naimakauppa päähenkilön äiti manipuloi taitavasti päähenkilön isää saaden tämän uskomaan, että on 

�� 

vain sitä, että hyvin useasti kehittämisidea työyhteisössä tulee ylhäältä päin, esimieheltä, hanketyöntekijältä tai joltakin 

muulta taholta. Pahimmassa tapauksessa se on vaatimus kunnan johdon tasolta; nyt siirrymme koko kunnassa 

yhtä aikaa tällaiseen ja tällaiseen uuteen käytäntöön. Kun osaisinkin olla se oikeiden kysymysten esittäjä, joka veisi 

kohti työntekijän ��lkein 

pelottaa oma valta ja toisaalta vastuu. Mitä hyvää voisinkaan saada aikaan oikeanlaisella toiminnalla, kannustuksella, 

tukemisella, oikeanlaisten kysymysten esittämisellä. Ja taas toisaalta voi käydä pahimmassa tapauksessa niin, 

että kehittämisideat todellakin jäävät minun pääni sisälle ja hukkuvat taas ja taas uusiin toimistorutiineihin ja pakollisiin 

aikatauluihin. 

�� 

Vaikka nöyryyttä ei varmaankaan nykymaailmassa pidetä yhtenä tärkeimmistä ominaisuuksista, pidän sitä esimiestyössä 

tärkeänä ominaisuutena. Tällä tarkoitan tiettyä kunnioitusta kaikkea työtä ja jokaista työntekijää kohtaan. Erilaiset 

työtehtävät eivät saa tarkoittaa eriarvoisuutta ihmisinä ja jokainen työpanos on arvokas. Nöyryyttä tarvitaan 

myös silloin, kun minun täytyy esimiehenä myöntää tehneeni virheen. Jos kykenen tähän rehellisesti, annan samalla 

työntekijöille viestin siitä, että ei ole hirvittävän vaarallista tehdä virheitä. Vaikka hävitään yksi taistelu, ei koko sota 

ole välttämättä hävitty. 

94

�� 

�� 

Ol��kkyyttäni 

eri asioissa. Minun tehtäväni on puhaltaa siihen hiillokseen, jonka syttyessä kukin työntekijä pääsee loistamaan 

niissä mitoissa, jotka ovat hänelle mahdolliset. Jokaisen vahvuudet ja taidot pitäisi valjastaa työyhteisön käyttöön. 

Jokaisella työntekijällä pitäisi myös olla tunne siitä, että tulee kuulluksi ja voi vaikuttaa omaan työhönsä. Tähän 

liittyy myös se, että perhepäivähoitajille en välttämättä enää monista askarteluvihjeitä, vaan heitä aletaan pikkuhiljaa 

tiimiyttää ja heidän omia vahvuuksiaan nostaa esille. Konkreettisesti tämä on tarkoittanut mm. uudenlaisten suunnitteluiltojen 

pitämistä kuukausipalaverien lisäksi. 

Vertaisryhmän valtava voima 

En malta olla mainitsematta vertaistuen merkitystä tässä koulutusprosessissa. On todella hedelmällinen tilanne, kun 

toistakymmentä samaa työstä tekevää kokoontuu samaan tilaan pariksi päiväksi kerrallaan ja vielä niin pätevän ja 

innostavan opettajan johdolla. Ainakin itse noviisina imin pitkän työkokemuksen omaavilta kollegoilta kaiken mahdol- 

��ssa 

kunnissa on se ja se asia ratkaistu. Myös se, että täältä periferiasta on kauas pitkä matka, voi joskus koitua myös 

siunaukseksi. Parin tunnin automatkalla kerkeää kummasti kehittää Koillismaan kuntien päivähoitoa naapurikuntien 

kollegojen kanssa. 

Oivalluksesta käytäntöön 

Ovatko ajatukset nyt sitten kokonaan jääneet minun pääni sisään vai onko jotain mennyt käytäntöön asti? Kaipaamaani 

jäntevyyttä ohjauskäynteihin koulutus tarjosi mm. ns. pedagogisen ohjauksen suunnitelmien avulla. Työtä todella 

helpottaa, jos seuraavan hoitokauden ohjauskäyntien ja kehityskeskustelujen sisällöt on valmiiksi mietityt. Myös 

muita uusia työkaluja on harjoiteltu käyttämään esim. Vasu-pohjaista kehityskeskustelukaavaketta. Häiriöpäiväkirjan 

avulla saisin varmasti helposti esille henkilöstön itse kehittämisen kohteiksi kokemat asiat. 

Mikä sopii muille ei sovi välttämättä meille 

Toivoisin, ettemme Taivalkoskella lähtisi suin päin kehittämään päivähoitoa muualla hyväksi koetun mallin mukaan, 

vaan ymmärtäisimme tuon otsikon lauseen oikein. Meidän tulisi tuntea Taivalkosken päivähoidon historia ja myös sen 

ominaislaatu ja ymmärtää, että mikä on järkevää jossakin muualla, ei ehkä passaa meille. Realistisuus ja nykytilanteen 

havainnointi ja arviointi on ehkä jossakin määrin unohtunut välillä kehittämisessä. 

Päivähoidon perustehtävä on vuosikymmenien aikana muuttunut. Tämä luo Taivalkoskella varhaiskasvatustyölle omat 

haasteensa. Taivalkoskelaiset vanhemmat ovat kysyttäessä linjanneet pitävänsä päivähoitoa enemmänkin työssäkäynnin 

mahdollistavana sosiaalipalveluna. Miten samalla kunnioittaa vanhempien esittämää linjausta ja kuitenkin toteuttaa 

Vasun tavoitetta tukea jokaisen lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista? Mielestäni meidän on pidettävä yllä keskustelua 

päivähoidon perustehtävästä, mitä mielestäni olemme tehneetkin vanhempainilloissa ja erilaisissa hankkeeseen 

liittyvissä tilaisuuksissa. Tulisi luottaa prosessiin ja siihen, että se kantaa ja tuottaa aikanaan hedelmää. Malttamatonta 

luonnetta tuo ajatus ei aina lohduta. Kaiken pitäisi tapahtua heti, tässä ja nyt ja tulokset pitäisi olla heti nähtävissä. 

Toivon, että kykenisin tulevina vuosina puhaltamaan monien työntekijöiden hiilloksia liekkiin ja siirtämään itse kokemani 

innostuksen tunteen myös työntekijöille. Toivon myös vilpittömästi, ettei hyvinvoiva lapsi mene pesuveden mukana, 

vaan säilyy kehittämisen keskiössä. Kyllä prosessi kantaa, jos siihen uskaltaa luottaa. Nyt jo edesmennyt runoilija 

��ikohan 

tämä pitää paikkansa myös varhaiskasvatuksen kehittämistyössä? 

95

Aluksi 

5.6 Muutoksen tuulien puhalteluja Posion päivähoidossa � Pedagogisen ohjauksen prosessikuvausta 

Eija Helisten 

Varhaiskasvatuksen johtamisen � prosessikoulutusta oli suunniteltu alkamaan loppuvuodesta 2009. Anu Määttä, kehittämiskoordinaattori 

Lapsen hyvä arki-hankkeesta oli sitten puhelimitse ja sähköpostein yhteydessä asian tiimoilta. 

Hankkeen kehittämistiimissä ja kuntakohtaisissa työryhmissä asiasta puhuttiin v. 2010 puolella. Kyseessä oli koulutus 

kevään ja syksyn 2010 aikana. Kouluttajana oli Sanna Parrila Ediva Oy:stä. Olisinko kiinnostunut siitä? Sanoin miettiväni 

asiaa. Keväällä 2010 alkaisi kasvatuskumppanuus-kouluttaja koulutus, joka sitoisi kaksi henkilöä. Olisiko itsellä aikaa 

ja mahdollisuuksia sitoutua omaan koulutukseen? Kiinnostusta kyllä oli. Päädyin lähtemään koulutukseen mukaan ja 

päätös osoittautui ajan myötä hyväksi. 

Mitä koulutus on minulle antanut? Monia asioita, joista päällimmäiseksi olen omaan työhöni ottanut Vasu-pohjaiset 

kehityskeskustelut (keket) sekä suunnitelmalliset palaveri käytännöt. 

Vasu-pohjainen kehityskeskustelu 

Keke-��eillään. 

Itse koin lomakkeen hyväksi, sillä siinä työntekijä joutui todella miettimään omaa työtään ja tarpeita sekä mahdollisuuksia 

muutokseen. Osa henkilöstöstä koki lomakkeen täyttämisen vaikeana, ei osattu vastata kysymyksiin. Osasin 

johdatella keskustelun aikana työntekijän tarkastelemaan ja miettimään omaa työtään ja osaamistaan suhteessa lapsiin 

ja vanhempiin. Vastauksia ja oivalluksia löytyi, kun asioita pohdittiin ja niistä keskusteltiin. 

Aiemmat kehityskeskustelut on käyty koko kuntaa koskevan, yhteisen lomakkeen pohjalta. Mielestäni Vasu-pohjainen 

lomake antaa enemmän juuri päivähoidon saralle � joudut työntekijänä arvioimaan omaa osaamistasi suhteessa lapsiin, 

vanhempiin mm. vuorovaikutuksen ja leikin alueilla. 

Kuten muutokset yleensä, niin tämäkään, eivät tapahdu hetkessä, mutta tästä on hyvä mennä eteenpäin. Tarkoitus on 

jatkaa kehityskeskusteluja ko. lomakkeen pohjalta. Keskusteluajat on hyvä laittaa ennakkoon pedagogiseen suunnitelmaan, 

niin silloin keskusteluille ovat ajat varattuina. Kehityskeskustelujen anneista hyödynsimme mm. erityislastentarhanopettajan 

työpanoksen lisäämistä, sekä hiekka- ja vesileikki tilojen käyttämistä useammin talven ja syksyn aikana. 

Palaveri-käytännöt 

Kävin asioita ensin läpi Anu Määtän kanssa ja teimme alustavia suunnitelmia � olisi sisältö- sekä lapsipalavereita. Sisältöpalavereissa 

käsiteltäisiin mm. Vasu:n keskeisiä periaatteita. Aiemmin palavereista ei ole ollut etukäteen asialistaa 

käsiteltävistä asioista. Olen tuonut asiat esille palavereissa ja listan muiden asioiden yhteydessä on henkilöstöltä tullut 

käsiteltäviä asioita. Muistion kirjaajina on yleensä aina vuorotellut erityislastentarhanopettaja ja lastentarhanopettaja. 

Lapsi-palavereita on ollut vaihtelevasti. 

Nyt teen asialistan etukäteen ja toimitan sen kanslian pöydälle kaikkien luettavaksi. Näin henkilöstö tietää myös valmistautua 

käsiteltäviin aiheisiin. Jokainen työntekijä vuorollaan toimii muistion kirjaajana, joten näin vastuuta tulee 

jokaisen osalle. Ensi alkuun tuli epäilyjä henkilöstöltä ja pientä vastustusta kirjaamiseen ajatuksella � osaanko kirjata? 

Homma on kuitenkin toiminut ja kirjaamisen vastuu on kaikilla � jokainen osaa sen tehdä. 

Pedagogisen johtamisen suunnitelma 

Tein pedagogisen johtamisen suunnitelman syksylle 2010. Suunnitelmat eivät pitäneet aina ja muutoksia tuli. Suunnitellut 

asiasisällöt vaihtuivat tilanteen mukaan, tai palaverit peruuntuivat perustelluista syistä mm. sairauslomat. Suun- 

��-periaate, sekä lapsipalaverit. 

Pedagoginen suunnitelma kokonaisuudessaan on hyvä ja pyrin tekemään sitä jatkossakin. Suunnitelma jäsentää ja 

aikatauluttaa asiat, mutta kuten päivähoidossa on väliin aaltoliikettä, niin suunnitelmiakin liikuttavat muutoksien tuulet. 

96

Asialistat tein etukäteen ja koin ne itsekin hyväksi. Henkilöstö tiesi myös valmistautua käsiteltäviin aiheisiin. Edelleen 

palavereissa muiden asioiden yhteydessä, henkilöstö tuo asioita yhteiseen käsittelyyn. Muistion pitäjät vaihtuivat aina 

sekä sisältö-, että lapsipalavereissa. 

Koulutus on kokonaisuudessaan tukenut myös päivähoidon kasvatuskumppanuuskoulutusta. Kyseisestä koulutuksesta 

ja sen koko prosessista voit lukea Raili Varangan ja Outi Mustosen riimittelemästä kasvatuskumppanuus -räpistä. 199 

Tee elämästäsi runo: 

kirjoita ylös toteutumattomat toiveesi, 

ihanimmat unelmasi pahimmat pelkosi. 

Toteuta ne. 

Ohjaajien reilu oppivuosi � olennaisuuden oivaltaminen - runo 

Tarja Vuorela 

Syksyllä aloitimme, vähän epäilimme... 

Sitä seuraavaan jouluun lopetimme. 

Työmme tekemisen tapaa arvioimme, 

suunnitelmallisuutta hahmottelimme, opettelimme. 

Vasun perusteet uudelleen löysimme, 

lähtökohdaksi toiminnallemme. 

Olennaisen oivalsimme - mekin vielä opimme. 

Työkaluja ja arviointiapuja työllemme saimme 

� vuosikellon soittoa tapailimme 

� häiriöpäiväkirjaa täyttelimme ja täytätimme 

� prosesseja tutkailimme 

� vasulomakkeita vatkasimme. 

Nyt työntekijöitämme koulutamme 

ja oppimaamme jaamme, 

omia toimintatapoja arvioimme. 

Mekin vielä opimme vai ... opimmeko...? 

199 Räppi löytyy luvun 6. lopusta. 

97

6. KASVATUSKUMPPANUUTTA RAKENTAMASSA 

Kasvatuskumppanuus on ollut keskeisiä kehittämisen kohteita Lapsen hyvä arki -hankkeessa. Hankeen toimesta on 

koulutettu uusia kumppanuuskouluttajia ja tuettu alueilla toteutuvien peruskoulutusryhmien toimintaa. Pitkäaikainen 

kasvatuskumppanuuskouluttaja ja hankkeen kehittämiskoordinaattori Anu Määttä luo katsauksen kumppanuusajatteluun 

ja sen rakentumiseen. Tarkastelua täydentävät kehittämisalueiden kouluttajien prosessikuvaukset. 

Taustaa 

6.1 Kasvatuskumppanuuden rakentuminen Lapsen hyvä arki �hankkeen toiminta-alueilla 

Anu Määttä 

Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset vuodelta 2002 200 sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet vuodelta 

2005 201 sisälsivät uuden varhaiskasvatuksen henkilöstön ja vanhempien välistä vuorovaikutusta kuvaavan käsitteen 

�� - hankkeen jatkumoksi rakentui Stakesissa 

Kasvatuskumppanuus- hanke (2003-2005), jonka pohjalta syntyi kasvatuskumppanuutta koskeva opas (Kasvatuskumppanuus 

kannattelee lasta) 202 varhaiskasvatuksen kehittämiseen, johon tämä artikkeli pitkälti perustuu. 

Kumppanuuden näkökulmia 

Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan henkilöstön ja vanhempien tietoista sitoutumista ja toimimista lapsen kasvun, 

kehityksen ja oppimisen tukemiseksi tasavertaisessa vuorovaikutuksessa. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita 

ja heillä on ensisijainen kasvatusvastuu ja � oikeus. Kasvattajalla puolestaan on oman koulutuksensa ja työkokemuksensa 

kautta hankitut tiedot ja taidot ja kumppanuudessa nämä sisällöltään erilaiset tiedot yhdistyvät lapsen hyvinvoinnin 

edistämiseksi. 

Kumppanuusajattelu haastaa varhaiskasvattajia uudistamaan omia toimintatapojaan takavuosien asiantuntijalähtöisistä 

työmalleista kohti perhe- ja lapsilähtöisyyttä. Kasvatuskumppanuus muovaa työntekijän ammatillisuutta asennetasolla 

ja käytännön toimintamalleina. Ammattilaisten tavat työskennellä perheiden kanssa ovat vaihdelleet vuosikymmenten 

varrella. Kumppanuussuhde rakentuu työntekijän ammatillisesta perustehtävästä käsin ja sen lähtökohtana 

ovat lapsen tarpeet ja lapsen etu. 

Vanhemman ja työntekijän suhdetta voidaan tarkastella Davisin 203 tavoin asiantuntija- ja kumppanuusmalleina. Asiantuntijamallissa 

ammattilaisten katsotaan olevan asiantuntijoita ja auktoriteetteja ja asiakasta neuvotaan sekä ohjataan 

työntekijän asiantuntijuudesta käsin. Asiantuntijamallissa tehdään ratkaisuja perheen puolesta ja vanhemmat ovat 

riippuvaisia ammattilaisista. Yhteistyö vanhempien ja ammattilaisten kesken on usein kertaluonteista, tietoa jaetaan 

niukasti ja asioista neuvotellaan vähän. Asiantuntijamallissa vanhempaa kohdellaan vähemmän kunnioittavasti. 

Kumppanuusmallissa tehdään läheistä yhteistyötä yhteisten tavoitteiden suuntaisesti. Molempien osapuolten toisiaan 

täydentävä asiantuntijuus on yhteisessä käytössä ja osapuolten välillä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus. Osapuolet 

neuvottelevat ja työskentelevät yhdessä ratkaisun löytämiseksi. Olennaista on avoin ja rehellinen vuoropuhelu 

sekä koko prosessin merkityksellisyys. 

Päivähoitolaissa päivähoidon yhdeksi tehtäväksi on määritelty kotikasvatuksen tukeminen, mikä voidaan tulkita asiantuntijalähtöiseksi 

auttamismalliksi, jossa perhe on kasvattajan tukemisen kohde ja vanhemmat ikään kuin osaamattomamman 

ja tietämättömämmän asemassa. Kun lähtökohtana on kasvatukseen liittyvä kumppanuus, osapuolten kes- 

200 



201 


202 

Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. 2006 Stakes. Oppaita 63 

203 

Davis, Hilton. 2006. Miten tukea sairaan tai vammaisen lapsen vanhempia. Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Sipoo: 

Silverprint Oy. 2.painos. 

98

kinäinen suhde muuttuu. Kumppanuudessa työntekijä asettuu vanhemman rinnalle ja lapsen eri kasvuympäristöt 

nivotaan yhteen jaettuna kasvatustehtävänä molempien asiantuntijuutta hyödyntäen. Arjen hoito- ja kasvatusvastuun 

jakaminen edellyttää henkilöstön ja vanhempien jatkuvaa vuoropuhelua. Päävastuu kumppanuuden rakentumisesta ja 

ylläpitämisestä on työntekijällä. Ammattilaisen on luotava kasvatuskumppanuudelle otolliset puitteet, mutta vanhemmat 

määrittelevät, millaiseen kumppanuuteen he ovat valmiita. 

Lapsen ja vanhemman välinen tunnesuhde on lapselle ensiarvoisen tärkeä ja kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena 

onkin vahvistaa lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Erityisen tärkeää tämä on huomioida päivähoidon 

aloitusvaiheessa sekä lapsen että vanhemman erokokemuksen kuulevana suhtautumisena. Kasvatuskumppanuudessa 

aikuiset keräävät ja tallentavat lapsen ainutkertaista elämäntarinaa. Aikuisten rooli lapsen kokemusten ja tarinoiden 

kuulijana korostuu pienillä, alle 3-vuotiailla lapsilla, joiden puheenkehitys on vielä kesken. Lapsen kokemusten 

ja tarinoiden jakaminen auttaa vanhempia ja kasvattajaa saamaan syvempää ja monipuolisempaa käsitystä lapsesta 

hänen eri kasvuympäristöissään, ja tukee kumpaakin osapuolta lapsen huolenpidossa ja kasvatuksessa. 

Vanhemmilla on oikeus osallistua lapsensa varhaiskasvatukseen. Osallisuutta on mm. molemminpuolinen tiedonvaihto. 

Lapsikohtaiset kasvatuskeskustelut ovat kasvatuskumppanuuden kehittymisen ja syventymisen keskeisiä areenoita. 

Vanhemmilla tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun paitsi oman lapsensa, myös lapsiryhmän 

tasolla sekä kuntatasolla. Päivähoidossa vanhemmat voivat olla osallisina kasvatuskeskusteluissa, vanhempainilloissa, 

erilaisissa juhlissa yms. tapahtumissa. 

Kasvatuskumppanuuskoulutuksessa käytetään menetelmänä elämänkerrallista työskentelyä. Työntekijät tarkastelevat 

omaa elämäntarinaansa, kasvatuspäämääriään, arvojaan, kasvatusmenetelmiään ja lapsi- ja ihmiskäsitystään, minkä 

pohjalta muotoutuu sen hetkinen kasvatustietoisuus. Kasvatustietoisuuden syventyessä vahvistuu kasvattajan kyky 

havainnoida, havaita, liittää ja ymmärtää omien asenteidensa, arvojensa ja toimintansa motiiveja. Lasten ja perheiden 

parissa työskentely herättää kasvattajassa monenlaisia tunteita. Kyky tuntea ja vastaanottaa erilaisia tunteita on yksi 

ihmiselämän arvokkaimpia piirteitä ja kasvatuskumppanuudessa tunteilla on keskeinen sija. Liiallinen samaistuminen 

perheiden tunteisiin esim. ongelmatilanteissa voi haitata kasvattajan mahdollisuutta auttaa. Olennaista on olla tietoinen 

mitä tunteita työntekijässä herää, kuka tai mikä tunteet herättää ja miten tunteet vaikuttavat kasvattajan työskentelyyn. 

Kasvatuskumppanuuden kulmakivet � kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi 

Kasvatuskumppanuuden rakentuminen alkaa vanhempien ja ammattilaisten toisiinsa tutustumalla. Tutustuminen 

vaatii aikaa ja kohtaamisia, jotta opitaan tuntemaan toisen osapuolen tapa olla vuorovaikutuksessa. Kasvatuskumppanuutta 

ohjaavina periaatteina ovat kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi. 

Kuuleminen ei ole ensi sijassa taito vaan suhde toiseen ihmiseen ja se sisältää läsnäolon vaatimuksen. Työntekijän aito 

kiinnostus, empaattisuus ja rehellisyys vuorovaikutustilanteessa sekä turvallinen ja myönteinen ilmapiiri houkuttavat 

kertomaan. Kiireisen ihmisen on vaikea kuulla, siksi lapsen ja perheen kohtaamiseen on varattava riittävästi aikaa. 

Ihminen tarvitsee kokemuksen kuulluksi tulemisesta. Päivittäinen kohtaaminen esim. tulo- ja hakutilanteissa ja sitä 

kautta syvenevä vuoropuhelu koituvat aina lapsen parhaaksi. 

Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi ehdoitta, sellaisena kuin on. Toisen ihmisen arvostaminen ja hyväksyminen on 

kumppanuudessa keskeistä. Erilaisuuden kohtaaminen on haaste - miten hyväksymme erilaiset tavat toimia ja kunnioitamme 

toisen ihmisen erilaisia näkemyksiä. Rehellinen ja avoin toiminta viestii arvostuksesta ja kunnioituksesta. 

Työntekijänä on tärkeä muistaa, ettei tehdä ylimalkaisia ja ennakkoasenteisiin perustuvia tulkintoja ja vedetä johtopäätöksiä 

kuulematta vanhempaa hänen lastaan ja perhettään koskevassa asiassa. 

Luottamus rakentuu kuulemisen ja kunnioituksen kautta. Luottamuksen syntymiseksi tarvitaan aikaa, yhteisiä kohtaamisia 

ja vuoropuhelua. Kasvattajan lämmin ja sensitiivinen suhtautuminen lapseen ja innostus työstään ovat vanhemmille 

tärkeitä luottamuksen mittareita. Kasvatuskumppanuuden elämäkerrallinen työskentely lisää työntekijän 

ymmärrystä omasta kasvattajuudestaan ja siitä kuinka erilaisista kokemuksista käsin tulemme yhteisiin kohtaamisiin. 

Aikaisempien kokemusten merkitys vaikuttaa suuresti myös uusia suhteita rakennettaessa. Vanhempien kokemus 

omasta osallisuudesta ja vaikuttamisen mahdollisuuksista vaikuttaa myös luottamukseen. Huolen tilanteissa olennaista 

on kuuleva ja kunnioittava tapa ottaa puheeksi � rehellisyys omista havainnoista ja uskallus kertoa niistä. 

99

Aitoa vuoropuhelua voi syntyä vain kuulevassa suhteessa. Tasa-arvoisessa puheessa molempien osapuolten tietämys 

ja asiantuntemus on yhtä arvokasta ja se sallii eri mieltä olemisen, suoraan puhumisen ja rehellisyyden. Dialogissa 

luodaan yhteistä ymmärrystä ja sovitellaan yhteen erilaisia näkemyksiä � ajatellaan yhdessä. Keskustelu muuntuu 

koko ajan ja lopputulosta ei tiedä ennen kuin keskustelu on käyty. 

Moniammatillinen kumppanuus 

Monissa viimeaikaisissa valtakunnallisissa ohjeistuksissa ja lainsäädännössä otetaan kantaa moniammatilliseen yhteistyöhön 

ja asiakk�� 

�� 204 . Neuvola-asetuksessa 205 ��isen 

tuen tarpeen arvioimiseksi ja tuen järjestämiseksi on tarvittaessa myös tehtävä yhteistyötä kunnan eri toimijoiden 

�� 206 otetaan kantaa lasten ja perheiden tukemisessa tarvittavaan laaja-alaiseen yhteistyöhön. 

Kaikissa edellä mainituissa asiakirjoissa korostetaan myös vanhemman ensisijaista vastuuta sekä vanhempien 

ja lasten osallisuutta. 

Isoherranen 207 määrittää moniammatillista yhteistyötä mm. seuraavasti: Moniammatillisella työskentelyllä tarkoitetaan 

työskentelyä sovitun yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Lasten kasvun ja hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tukeminen 

edellyttää monen eri alan yhteistyötä. Työskentelyyn osallistuvilla on toisiaan täydentävää osaamista � tietoja 

ja taitoja, jotka yhdistetään työskentelyn aikana ja osallistujat jakavat ja toisaalta lisäävät omaan osaamistaan ja 

asiantuntijuuttaan. Moniammatillisen työskentelyn tarkoituksena on saavuttaa jotain, mihin yksi ihminen ei pelkästään 

pysty. 

Marjatta Kekkonen 208 on kuvannut moniammatillista kumppanuutta ammatillisen kumppanuuden, vuorovaikutustaitojen, 

perheen kohtaamisen ja työntekijöiden voimaantumisen muodostamana yhdistelmänä. Ammatillisessa kumppanuudessa 

työntekijät oppivat tuntemaan toisen työn ja työntekijät. Samalla oma perustehtävä ja työnkuva selkiytyvät 

ja rajautuvat, kun mietitään kunkin osuutta kokonaisuudessa. Perheen ja lapsen kohtaamisessa moniammatillinen 

kumppanuus auttaa ymmärtämään auttamisprosessin herkkyyttä, lisää tunnetyöskentelyn osaamisesta sekä sitoutumista 

yhteiseen asiakkaaseen. Vuorovaikutustaidoista puhumisen ja kysymisen sekä kohtaamisen taito ovat keskeisessä 

asemassa. Moniammatillisessa kumppanuudessa voidaan hyödyntää myös toisten osaamista, jakaa käytännön 

työvälineitä ja työkäytäntöjä. Moniammatillisen keskustelun, yhdessä työskentelyn ja kokemuksellisen oppimisen 

kautta yksittäisen työntekijän osaaminen vahvistuu ja työntekijä kokee voimaantumista. 

Kasvatuskumppanuuden juuret aiemmassa kehittämistyössä 

Lapsen hyvä arki -hankkeen tavoitteena oli muun muassa moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, varhaisen 

tunnistamisen ja tukemisen edistäminen, kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen, henkilöstön 

ammatillisen osaamisen kehittäminen sekä asiakkaan osallisuuden vahvistaminen. Hankkeessa toteutetun Kasvatuskumppanuus- 

koulutuksen sisällöt vastasivat hyvin näitä hankkeen keskeisiä tavoitteita. 

Lapsen hyvä arki -hankkeen toiminta-alueella kasvatuskumppanuuden juuret ulottuvat edeltävään kehittämishankkeeseen, 

Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhikseen. Varhis -hankkeen aikana toteutettiin ensimmäinen Stakesin 

kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutus Pohjois-Suomessa. Koulutukseen osallistuneet kouluttajaparit Kallion 

peruspalvelukuntayhtymästä (Marjut Parhiala ja Sari Suhonen) sekä Kuusamon kaupungista (Anu Määttä ja Anja Niemi) 

ovat toimineet kouluttajana myös Lapsen hyvä arki -hankkeessa. Koulutusmalli oli todettu alueella vaikuttavaksi ja 

kunnat pitivät kasvatuskumppanuuden kehittämistä ja laajentamista tärkeänä myös uudessa hankkeessa. Työntekijän 

ammatillisen osaamisen kehittämisen näkökulmasta kasvatuskumppanuuden koulutuksen tavoitteena on syventää 

osaamista kumppanuusperustaisesta vuorovaikutuksesta, lisätä ymmärrystä kasvattajan ja lapsen välisestä suhteesta, 

antaa valmiuksia tukea vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta sekä lisätä kasvatustietoisuutta oman toiminnan 

vaikutuksista. 

204 


205 

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä 

suun terveydenhuollosta 380/2009. 

206 

Taskinen, S. Lastensuojelulaki (417/2007) Soveltamisopas. Stakes. Oppaita 65 

207 

Isoherranen, Kaarina. 2006. Moniammatillinen yhteistyö. WSOY: Helsinki. 

208 

Kekkonen, Marjatta 2009. Moniammatillinen kumppanuus 

http://www.sosiaalitaito.fi/ep/tiedostot/Moniammatillinen_kasvatuskumppanuus_2009_Final.pdf 

100

Keväällä 2010 hankkeen toimesta toteutetussa Kasvatuskumppanuus -kouluttajakoulutuksessa kehittämisalueelle 

koulutettiin neljä uutta kouluttajaparia. Kouluttajakoulutukseen osallistuivat Kallion peruspalvelukuntayhtymästä Ulla- 

Maija Miettilä ja Katja Kosonen, Selänteen peruspalvelukuntayhtymästä Virpi Halonen ja Sirpa Lipponen, Posiolta Outi 

Mustonen ja Raili Varanka sekä Taivalkoskelta Sirpa Kinnunen ja Ulla Väisänen. Koulutus toteutettiin Oulussa ja kouluttajina 

toimivat Marjatta Kekkonen ja Aini Ronkainen. Syksyllä 2010 Selänteelle saatiin vielä toinen kouluttajapari Anu 

Sippolan ja Niina Jokikuonan osallistuttua Seinäjoella ja Vaasassa Taisto Lehtisen ja Aini Ronkaisen pitämään kouluttajakoulutukseen. 

Paikallisesti eriytyvinä koulutuksina Lapsen hyvä arki -hankkeen kehittämisalueilla pidettiin kasvatuskumppanuuden 

peruskoulutuksia ja työmenetelmäohjauksia seuraavasti: 

� peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 3 koulutusryhmää, osallistujia 44 

� peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä yksi koulutusryhmä, osallistujia 11 

� Kuusamossa 3 koulutusryhmää, osallistujia 36 

� Posiolla yksi koulutusryhmä, osallistujia 11 

� Taivalkoskella yksi koulutusryhmä, osallistujia 10 

Tulevaisuuden haasteena on laajentaa kasvatuskumppanuusajattelua entistä moniammatillisemmaksi. Selänteen 

alueella terveydenhoitaja kouluttautui kasvatuskumppanuus-kouluttajaksi, mikä oli hyvä päänavaus moniammatilliseen 

suuntaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on muokannut kouluttajakoulutusmallin myös koulun puolelle soveltuvaksi 

� toivotaan sen saavan jalansijaa myös Lapsen hyvä arki -hankkeen toiminta-alueella. 

Kasvatuskumppanuuskouluttajien verkostotapaaminen 

Lapsen hyvä arki -hanke järjesti pohjoissuomalaisille kasvatuskumppanuuskouluttajille verkostotapaamisen 4.4.2011. 

Tapaamisessa oli koolla kaikkiaan 24 kouluttajaa ja kehittäjää. Osallistujat pohtivat pienryhmissä kasvatuskumppanuuskouluttajana 

työskentelyn alkutaipaleen kokemuksia, kehittymistään kouluttajana, kasvatuskumppanuuden 

näkymistä omassa työssä sekä kasvatuskumppanuuden nostamia kehittämisen haasteita. 

Haasteellista kouluttajana työskentelyn alkutaipaleella oli ollut mm. kouluttajaparin yhteisen valmisteluajan vähäisyys, 

koulutusaineiston omaksuminen, liiallinen tuttuus koulutettavien kanssa, rönsyilevien keskustelujen rajaaminen ja 

osallistujien motivoiminen. Palkitsevaksi oli puolestaan koettu osallistujilta saatu myönteinen palaute, luottamuksen 

rakentuminen, koulutuksen selkeä rakenne ja luottamuksen vahvistuminen omaa kouluttajanroolia kohtaan. 

Kouluttajana motivoi jatkamaan kurssilaisten innostuneisuus, kasvatuskumppanuus itsessään, luottamus koulutettaviin, 

hiljaisen tiedon esiin nouseminen ja kasvatuskumppanuuden jalkautuminen kentälle. Kouluttajana kehittymisessä 

haasteellisena pidettiin ryhmän tuottamien ajatusten kokoamista, rakentavan palautteen antamista, ajan rajallisuutta, 

johdon sitoutumista ja työmenetelmäohjauksen käytäntöjä. 

Kasvatuskumppanuus koettiin tulleen kaiken toiminnan perustaksi � �� kasvatuskumppanuus- 

�� 

kokivat, että hedelmällisintä olisi kouluttaa kaikki työyhteisön jäsenet samaan tahtiin � henkilöstön keskinäisen kumppanuuden 

tarkastelu koettiin haasteena. Omassa työssä kasvatuskumppanuuden koettiin näkyvän lisääntyneenä kunnioituksena 

ja kuuntelemisena � �� Kasvatuskumppanuuskoulutukseen liittyviä kehittämisen 

haasteita olivat esimiesten perehdyttäminen, työmenetelmäohjaukseen toivottiin lisää koulutusta, riittäviä resursseja 

ja työnohjausta kouluttajille. 

Pienryhmäpohdintojen lisäksi tapaamisessa kuultiin pitempään kouluttajana toimineiden puheenvuoroja. Sari Suhonen 

kertoi Knuutinpuhdon päiväkodin (peruspalvelukuntayhtymä Kallio) kotikäynti- työkäytännöistä. Anu Määttä 

kertoi Kuusamon mallista toteuttaa työmenetelmäohjausta. Lisäksi osallistujille esiteltiin Marjut Parhialan (peruspalvelukuntayhtymä 

Kallio) muokkaama kasvatuskumppanuuden itsearviointimateriaali. Tapaamisen viimeisenä puheenvuorona 

kuultiin videovälitteisesti ajankohtaisia kasvatuskumppanuuskuulumisia erikoissuunnittelija Marjatta Kekkoselta 

THL:stä. Kasvatuskumppanuus -verkosto oli kiinnostunut jatkamaan yhteisiä tapaamisia. Seuraava tapaaminen 

sovittiin talvelle 2012. Koollekutsujana toimii Lapsen hyvä arki- jatkohanke. 

101

Yhteistyö Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa 

Erikoissuunnittelija Marjatta Kekkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) on toiminut kasvatuskumppanuuskouluttajien 

kouluttajana niin Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö Varhiksessa kuin Lapsen hyvä arki - 

hankkeessakin. Koillismaan kehittämiskoordinaattori on pitänyt säännöllisesti yhteyttä THL:n suuntaan ja viestittänyt 

pitkäjänteisestä kasvatuskumppanuuden kehittämistyöstä Pohjois-Suomessa. Verkostoituminen THL:n suuntaan huipentui 

Koillismaan osalta hankkeen päätösvaiheessa Marjatta Kekkosen luennoidessa 3.9.2011 Kuusamossa Koillismaan 

päätösseminaarissa tulevan väitöstutkimuksensa pohjalta vanhempien ja kasvattajien sosiaalisista suhteista. 

Tapaamiseen kytkeytyi myös kuntavierailu, jossa Marjatta Kekkonen vieraili kahdessa kuusamolaisessa päiväkodissa 

sekä tapasi kuusamolaisia kasvatuskumppanuuskoulutuksen käyneitä varhaiskasvattajia sekä hallinnon edustajia. 

Taustaa 

6.2 Kasvatuskumppanuutta rakentamassa tuhansien tarinoiden pitäjässä Taivalkoskella 

Sirpa Kinnunen ja Ulla Väisänen 

Taivalkoskella oli 31.12.2010 4 435 asukasta. Alle kouluikäisiä lapsia oli 294, joista 76 (26 %) lasta oli kunnallisessa 

päivähoidossa. Kunnassamme on kaksi ryhmäperhepäiväkotia ja kotona työtään tekeviä perhepäivähoitajia on tällä 

hetkellä 11. Lisäksi esikoulun yhteydessä toimii esikoululaisten iltapäivähoito. 

Kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutus 

Keväällä 2010 pääsimme mukaan kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutukseen osana Lapsen hyvä arki � hanketta. 

Vasujen myötä kasvatuskumppanuus oli noussut aiempaa voimakkaammin esille ja koimme, että tarjottu kasvatuskumppanuuskoulutus 

tuli tarpeeseen. Kouluttajakoulutus oli haasteellista, mutta antoisaa. Tunteet vaihtelivat epätoivon 

syövereistä onnistumisen tunteisiin. Omaa elämänkertaa muistellessa oli avartavaa huomata, miten omat elämänkokemuksemme 

vaikuttavat jokapäiväiseen vuorovaikutukseemme. Rooliharjoitus oli työmuotona meille uusi, 

�� 

Mutta siitäkin selvittiin! 

Kouluttajana 

Syksyllä 2010 aloitimme kasvatuskumppanuuskoulutuksen ryhmäperhepäiväkotien henkilökunnalle. Koulutuksessa oli 

mukana myös päivähoidon ohjaaja. Koulutus vietiin läpi viiden kuukauden aikana. Tahti oli tiivis ja vapaa-aika jäi 

vähiin, koska koulutus järjestettiin lauantaisin. 

Osallistujilta kysyttiin palautetta koulutuksesta. Huonoina puolina oli koettu se, että kurssiin meni vapaapäiviä liian 

usein, koulutusta oli liian paljon lyhyessä ajassa, aika paljon oli myös tuttua asiaa, työn ohessa opiskelu oli haastavaa, 

vuorotyö sekä työ lauantaina ja sunnuntaina vei voimia. Koulutusta pidettiin myös liian pitkäkestoisena. Parasta koulutuksessa 

oli uudet ajatukset, mielenkiintoiset aiheet, porukalla mietityt työhön liittyvät asiat, rooliharjoitukset, mukava 

ilmapiiri ja koulutuskaverit, reipas, nuorekas henki � ei tiukkapipoisuutta, ei tarvinnut jännittää, vaan sai olla oma 

itsensä. Lisäoppi koettiin hyväksi ja tärkeäksi. Koulutuksesta oli oivallettu kuuntelemisen taito, toisen kunnioittaminen, 

hoitajien ja vanhempien yhteistyön tärkeys. Sekä vanhemmat että työntekijät voivat olla asiantuntijoita omalla tavallaan. 

Työhön saatiin varmuutta ja uutta asiaa vanhemman ja hoitajan vuorovaikutuksesta. Omat tekemiset ja sanomiset 

voivat vaikuttaa lapseen hänen koko elämänsä ajan. 

Työmenetelmäohjaus ja uudet käytännöt 

Koulutus jatkui työmenetelmäohjauksena. Kokoonnuimme kerran kuukaudessa (1,5 h) pohtimaan työmme käytännön 

tilanteita kasvatuskumppanuuden näkökulmasta. Keskusteluissa on käynyt ilmi, että olemme työssämme alkaneet 

enemmän tarkkailla omaa toimintaamme. Lisäksi olemme saaneet kasvatuskumppanuudesta uusia näkökulmia. Vanhempien 

tasavertaisen osallisuuden oivaltaminen on vaatinut asenteidemme tarkistamista. 

102

Koulutuksen jälkeen olemme ottaneet käyttöön uutena työmenetelmänä lapsen kotona tehtävän aloituskeskustelun. 

Vanhempien niin halutessa, aloituskeskustelu voidaan käydä myös päivähoitopaikassa. Kokemukset kotona tehtävästä 

aloituskeskustelusta ovat olleet positiivisia sekä perheillä että työntekijöillä. 

Lopuksi 

Haasteinamme kouluttamisessa koimme oman kokemattomuutemme kouluttajina. Koska tämä oli meille ensimmäinen 

koulutettava ryhmä, valmistelu vei paljon aikaa. Työnantajalle kiitos siitä, että saimme tehdä koulutusvalmistelut 

työajalla. Koulutettavat olivat työkavereitamme ja mietimme etukäteen millaisia haasteita se tuo tullessaan? Koulutettavat 

kokivat tuttuuden eduksi, emme myöskään kouluttajina kokeneet sitä vaikeaksi. Koulutukseen osallistujat olivat 

aktiivisia keskustelijoita, osallistuivat innokkaasti rooliharjoituksiin ja poissaoloja oli hyvin vähän. 

Syksyllä 2011 aloitamme toisen ryhmän kouluttamisen. Silloin koulutukseen osallistuvat kotona työtään tekevät perhepäivähoitajat. 

Työmenetelmäohjaus jatkuu ensimmäisen ryhmän kanssa vuoden 2011 loppuun. Verkostotapaamisen 

toisten kouluttajien kanssa koimme antoisaksi ja odotamme, että niitä järjestettäisiin jatkossakin. 

6.3 Kumppanuudesta lasten ja perheiden palveluissa 

Heidi Kokko-Martiskainen ja Elsa Koivuranta 

Onko yksi plus yksi joskus kolme? 

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat pitkään rakentuneet useiden eri ammattiryhmien, -nimikkeiden, -osaajien 

ja asiantuntijoiden ympärille. Olemme tottuneet yhdistämään tiettyihin ammattiryhmiin omat lakisääteiset tehtävänsä 

�� 

-olettamukset, joita on välttämätöntä tuulettaa ja kyseenalaistaa. 

On helppoa elää tuttujen rajalinjojen takana ja loikkaukset väärän ammattikunnan tehtävien puolelle voidaan tulkita 

yhteistyökumppanin ammattitaidon ja osaamisen mitätöinniksi. Mitä etua tai haittaa siitä olisi, jos unohtaisimme 

välillä erilaiset koulutustaustat ja ammattinimikkeet? Olisi hyödyllistä nähdä oma työnsä asiakkaan näkökulmasta; 

asiakkaan, joka ei välttämättä tiedä juuri minun koulutustani, titteliäni, tulosyksikköäni tai työni teoreettista lähestymistapaa. 

Entäpä jos kysyisimme asiakkaalta, mitä odotuksia hänellä on työtämme kohtaan, kuuntelisimme asiakasta 

ja ottaisimme huomioon häneltä saamamme palautteen sekä miettisimme asiakysymysten rinnalla vastauksia myös 

asiakkaan kysymyksiin. Asiakkaan ympärillä voi olla huimaava määrä eri toimijoita ja asiantuntijoita, joista kukin näkee 

ehkä vain palan asiakkaan ja perheen elämän kokonaisuudesta. Ainoa, jolla on valta hallita kokonaisuutta, on asiakas, 

joka tarvitsee siihen milloin tukea, ohjausta, kannustusta, keppiä tai porkkanaa. 

Ammattilaisten välisestä kumppanuudesta 

Kuusamon Lapsen hyvä arki -hankkeen työryhmä on mielestämme esimerkki hyvin toimivasta moniammatillisuuden 

hyödyntämisestä. Työryhmässä jäsenet uskaltavat puhua tärkeiksi kokemistaan asioista, antaa ja ottaa vastaan palautetta 

ja jakaa vastuuta. Koska suurin osa työryhmän jäsenistä on oppinut tuntemaan toistensa vastuualueet ja tavan 

tehdä työtä, keskusteluissa on jopa työnohjauksellisia piirteitä. Jatkossa harvatkin tapaamiset voisivat toimia lapsiperheiden 

asioiden ajankohtaisfoorumina, jossa yhdessä voisi pohtia mm. kulloinkin ajankohtaisia arjen ilmiöitä. 

Kokemus tiimisopimuksesta 

Olemme kokeilleet Kuusamon lastensuojelussa tiimisopimuksen käyttöönottoa ns. laajennetulle lastensuojelutiimille. 

Tiimi kokoontuu kerran kuukaudessa. Tiimin tarkoituksena on mm. viedä käytäntöön lastensuojelun järjestämistä 

koskevassa suunnitelmassa sovittuja periaatteita, kehittää moniammatillista ehkäisevää ja lapsi- ja perhekohtaista 

lastensuojelua sekä tukea eri toimijoita käytännön työssä. Ryhmässä tiimisopimus on nähty mm. hyödyllisenä, yksittäisen 

toimijan työtä tukevana kehyksenä, selkänojana omalle työlle ja ammatilliselle osaamiselle, mahdollisuutena moniammatilliseen 

vuoropuheluun ja kumppanuuteen sekä työnohjauksellisen tuen muotona. Sitä on pidetty myös pe- 

103

lottavana, ei virkamiehelle sopivana menettelytapana, epämääräisenä, ylhäältä annettuna ohjeistuksena, joka vaikeuttaa 

omaa työtä tai jopa uhkana. Sen seurauksena kaikki eivät haluaisi allekirjoittaa tiimisopimusta. 

Jos oppisimme tekemään moniammatillista yhteistyötä tai verkostotyötä tai tiimityötä tai työparityötä vilpittömästi 

kaikkien yhteistä etua hakien, olisiko mahdollista lisätä myös yksittäisen toimijan työn vaikuttavuutta? 

Meidän ei tule miettiä vain sitä, miten kohtaamme asiakkaat, joille palvelumme on tarkoitettu, vaan miten me ammatti-ihmiset 

kohtaamme toisemme. Arvostava asenne on kaikkien ihmisten välisten kohtaamisten ja neuvottelujen rakentava 

lähtökohta. 

Kumppanuutta asiakkaiden kanssa - vanhemman näkökulma 

Asiantuntijatyössä, jota esimerkiksi lastensuojelu monelta osin on, asiakkaat ovat tottuneet siihen, että työntekijä 

ohjaa kohtaamisia ja pitää tilanteen hallussaan. Vetovastuu tapaamisista nähdään olevan viranomaisella, jolta vanhempi 

kysyy neuvoa, eikä päinvastoin. Joillekin vanhemmista voi olla riittävää osallisuutta, että he saavat käytännön 

neuvoja, tietoja lapsestaan tai kokevat tulevansa kuulluksi. 

Minulla (Heidi Kokko-Martiskainen) on ollut onni päästä kokeilemaan päivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelman 

tekoa ja laajaa 4-vuotisterveystarkastusta asiakkaan eli vanhemman roolissa kuluneena talvena. Lapseni 

� 4,5- ja 2,5-vuotiaat � ovat perhepäivähoidossa. Todellinen vanhemman osallisuus edellyttää vanhemmalta myös 

kiinnostusta, uteliaisuutta ja kriittisyyttä omaa vanhemmuutta kohtaan sekä itsensä ja perheensä likoon laittamista 

�� ammattitaitoon ja hänen tai terveydenhoitajan 

arvioon omista lapsistani. On tärkeää, että meitä vanhempia muistutetaan siitä, ketkä ovat lapsen arjen parhaita asiantuntijoita 

� lapsen lisäksi. 

Kumppanuutta asiakkaiden kanssa � lapsen näkökulma 

Nykyään muodikasta moniammatillista yhteistyötä katsellaan ja arvioidaan � kappas vain � monista, mutta eritoten 

ammatillisista näkökulmista. Välillä onkin virkistävää ja hyödyllistä arvioida omia työtapojamme pöydän toiselta puolelta, 

asiakkaan näkökulmasta. Asiakkaista erityisesti lapsia kuullaan harvoin. Lastensuojelussa asiakas on nimenomaan 

lapsi, ei hänen huoltajansa tai vanhempansa. Oletamme, että me aikuiset, vanhemmat ja muut perheitä ympäröivät 

toimijat, olemme lapsen edun parhaita asiantuntijoita. Lapsi iästään riippumatta voi olla useissa tilanteissa omien 

kokemustensa ja oman arkensa paras tuntija. Häntä ei vain aina muisteta kuulla. Lapsi- ja perhepalveluissa lapsen 

huomioon ottaminen ja todellinen kuuleminen voisi olla luonteva työn osa, joskin eri tavalla eri-ikäisten lasten kohdalla. 

Lapsen näkökulman esille tuomista ei voida kuitenkaan jättää lapsen omalle vastuulle. 

Lastensuojelussa ja vanhempien välisissä ristiriitatilanteissa lapsen mielipiteeseen vaikuttaa hänen halunsa suojella ja 

olla lojaali vanhemmilleen. Lapset osaavat ja haluavat toimia hienovaraisesti aikuisia kohtaan. Tämä vanhempien ja 

muidenkin aikuisten on hyvä muistaa. 

Kun puhumme toimijoiden välisestä kumppanuudesta lastensuojelussa, onko lapsi meille yksi kumppani muiden joukossa 

vai seuraako hän sivusta aikuisten toimintaa ja päätöksiä? Meillä aikuisilla on paljon opittavaa lapsilta. Niiltä 

totuuden puhujilta, jotka kysyvät miksi puut kasvavat ylöspäin, jotka ovat onnellisia siitä, mitä ovat oppineet tänään, 

jotka ihmettelevät miksi aikuisilla on känkkäränkkä kylässä ja jotka tietävät, että punainen on parempi kuin sininen. 

6.4 Yhdessä eteenpäin peruspalvelukuntayhtymä Selänteellä 

Anu Sippola, Sirpa Lipponen, Niina Jokikuona, ja 

Virpi Halonen 

�� hankkeen kouluttamia kasvatuskumppanuuskouluttajapareja on Selänteellä kaksi. Molemmissa 

pareissa on sekä terveydenhoitaja (Virpi Halonen ja Niina Jokikuona) että lastentarhanopettaja (Sirpa Lipponen ja Anu 

Sippola). Kouluttajista toinen pari koulutettiin Oulussa ja toinen pari Seinäjoella. 

104

Peruskoulutusryhmät toteutettiin moniammatillisesti Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen lapsi- ja perhepalveluiden 

alueella maalis� toukokuun välisenä aikana 2011. Lasten ja perheiden palvelualueen työntekijöistä muodostettiin 

kaksi 11 hengen koulutusryhmää. Koulutukseen osallistui varhaiskasvatuksen henkilökuntaa sekä kaksi terveydenhoitajaa. 

Koulutus oli ryhmämuotoista ja prosessimaista, ja osallistujien kokemukselliseen oppimiseen perustuvaa. 

Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen palvelualueella aloitettujen peruskoulutusryhmien koulutuksen tavoitteena oli 

omalta osaltaan ylläpitää ja kehittää lapsi- ja perhepalvelutehtävissä työskentelevien ammattitaitoa. Koulutuksen 

keskeisenä tehtävänä oli lisätä työntekijöiden valmiuksia kasvatuskumppanuuden suunnitteluun, toteutukseen ja 

kehittämiseen. 

Koulutuksessa perehdyttiin kasvatuskumppanuuden työskentelymalliin ja sen soveltamiseen omaan työhön sekä 

kumppanuusperusteiseen moniammatilliseen kasvatusyhteistyöhön perheiden, vanhempien ja lapsi- ja perhepalvelujen 

ammattilaisten kanssa. Koulutuspäivien aikana käytiin läpi kasvatuskumppanuuden teemoja kokemuksellisen oppimisen 

ja tiedollisen lähdeaineiston avulla. 

Koulutuksen aihekokonaisuudet jaksoittain: 

1. jakso Kasvatustietoisuus ja ammatillisuus elämänkerrallisena prosessina 

Mikä kasvatuskumppanuus? 

2. jakso Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus ja sen tukeminen 

Vanhemman ja työntekijän kohtaaminen 

Tunteet ja ammatillisuus 

Erilaiset tulkinnat ja mielikuvat todellisuudesta 

Kyseenalaistamisen taito ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen 

3. jakso Lapsen kasvun tukemisen tavoitteet ja prosessit sekä huolen puheeksi ottaminen 

Koulutuksen yhteenveto ja arviointi 

Kasvatuskumppanuuskoulutuksista pyydettiin koulutettavia kirjallisesti arvioimaan koulutuksen sisältöä ja teemoja, 

työskentelytapoja, koulutuksen käytännön järjestelyjä sekä kouluttajaparien työskentelyä. Arvioinnissa pyydettiin 

myös palautetta koulutuksen merkityksestä oman työn kehittämisen kannalta. 

Kirjallisessa arvioinnissa käy ilmi, että koulutuksen sisällöt koettiin käytännönläheisiksi, mielenkiintoisiksi, yhteistyötaitoja 

vahvistaviksi. Koulutuksen koettiin lisäävän tietämystä kasvatuskumppanuudesta: 

�� 

��itään 

ratkaisuja.� 

Työskentelytavoista rooliharjoitukset ja keskustelut jäivät parhaiten koulutuksesta mieleen: 

��m- 

�� 

Koulutuksen käytännön järjestelyt koettiin toimiviksi: 

��a- 

�� oli sopivankokoinen ja ruokatun- 

�� 

�� 

Jatkossa kasvatuskumppanuuskoulutuksen moniammatillisuutta laajennetaan tarjoamalla koulutusta myös lastensuojelun 

perhetyön- ja lapsiperheiden kotipalvelun työntekijöille sekä esiopetukseen. Koulutukset jatkuvat syksyllä 2011 

uusille ryhmille. 

105

6.5 Kasvatuskumppanuuden kehittyminen peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 

Ulla-Maija Miettilä ja Katja Kosonen 

Kasvatuskumppanuuden alkujuuret 

Varhis-hankkeen (2006�2008) aikana koulutettiin alueelle neljä kasvatuskumppanuuskouluttajaa; Sari Suhonen ja 

Marjut Parhiala sekä Merja Rekilä ja Tuula Laitala. Tuolloin Nivalassa Knuutinpuhdon päiväkoti oli kasvatuskumppanuusmallin 

kehittäjäyksikkö. Hankkeen aikana noin 40 henkilöä koulutettiin kasvatuskumppanuuteen teemalla 

�� 

tärkeiksi kehittämisen teemoiksi koko Kallion alueella. Lapsen hyvä arki -hankkeen alkaessa Sari Suhonen ja Marjut 

Parhiala jatkoivat ryhmien kouluttamista. Vuoden 2010 alussa heillä alkoi kuudennen ryhmän koulutus. Ryhmien koko 

on ollut noin 14 henkilöä. Vuoden 2010 tammikuussa nämä kouluttajat kokeilivat myös moniammatillisen ryhmän 

kouluttamista esimiestasolla. Marjut Parhialan ja Sari Suhosen koulutukset ovat jatkuneet säännöllisesti kahdella koulutusryhmällä 

vuodessa. 

Kumppanuuden jatkuminen Lapsen hyvä arki -hankkeessa 

Kiertävä erityislastentarhanopettaja Katja Kosonen ja palvelupäällikkö Ulla-Maija Miettilä suorittavat Lapsen hyvä arki 

hankkeen kustantaman kasvatuskumppanuuskoulutuksen kouluttajakoulutuksen Oulussa keväällä 2010. Koulutuksen 

opettajina toimivat Marjatta Kekkonen ja Aini Ronkainen. 

Kallion varhaiskasvatuspalveluissa Katja Kosonen ja Ulla-Maija Miettilä ovat pitäneet syksyllä 2010 yhden kasvatuskumppanuuskoulutuksen 

ja keväällä 2011 toteutettiin toinen koulutus. Koulutuksiin osallistui yhteensä 30 henkilöä 

päiväkodeista, ryhmäperhepäivähoidosta ja perhepäivähoidosta. 

Mitä koulutus on antanut koulutettaville? 

Koulutus on ollut prosessin avaus oman itsensä kehittämiseen, se on tarjonnut välineitä vanhempien kohtaamiseen. 

Se on avannut uusia näkökulmia ja edesauttanut oivallusten syntymistä yhteisöllisyyden ja asioiden jakamisessa toisten 

kanssa, koulutus on toiminut avoimena arvoja asennekeskusteluna.Koulutus on tuonut työntekijälle rohkeutta, 

itseluottamusta ja ammatillisuutta sekä omien toimintatapojen, ajattelun ja asenteiden kriittistä tarkastelua. 

Suhteessa vanhempiin koulutus on vahvistanut vanhempien kunnioitusta, kuuntelua, luottamusta ja rohkeutta ottaa 

asioita puheeksi. Koulutus on lisännyt erilaisuuden kunnioitusta ja hyväksymistä sekä antanut rohkeutta vanhempien 

ja kasvatushenkilöstön keskinäiselle vuorovaikutukselle. 

Suhteessa työyhteisöön ja sen jäseniin koulutus on vahvistanut yhteistyön merkitystä, tiimityön tärkeyttä. Koulutuksen 

helmiä ovat olleet keskustelut, joi�� 

ovat syvällisessä dialogissa voineet jakaa kokemuksiaan ja kokeneet oppivansa ja saavansa arvokasta tietoa toinen 

toisiltaan. 

Kasvatuskumppanuuskoulutus - räppi a`la Posio 

Raili Varanka ja Outi Mustonen 

Oli 2010 kevään eräs päivä, 

kun Eija sanoi, että nyt pitäs käydä 

Oulussa kasvatuskumppanuuskouluttajakoulutus alkaa 

joten sinne Raili ja Outi kipijalkaa. 

Eija se määräsi meidät sinne 

-eihän me ensin tiedetty minne? 

Lähtivät kuitenkin Outi ja Raili 

106

matkoja edessä muutama maili. 

Silmät pyöreinä, avoimin mielin 

palasimme takaisin hersyvin kielin. 

Siinäpä meillä olikin urakkaa 

koko syksy aivan kauheata hurakkaa. 

Kokoonnuimme kaikkiaan kymmenen kertaa, 

ei tälle sivistyksen määrälle löydy vertaa. 

Työtä teimme ja pohdimme, 

fläppitaulua rustasimme, 

sivuja ja tusseja kului vaan, 

mutta asiaa ilmaantui solkenaan. 

Välillä väki nurisi ja marisi, 

syyslehdet auringossa nurmelle varisi. 

�� 

motivaatio välill�� 

Toisinaan alkoi hirveesti mättää, 

eihän tätä mitenkään keskenkään voi jättää. 

Ainakin opimme kuuntelun ja 

dialoogisuuden merkityksen, 

saimme itsetunnon kohonneen 

ja rohkeutta asiaan puuttumiseen. 

Löysimme itsestämme uusia puolia, 

välillä se ehkä lisäsi huolia. 

Arvioinnissa tärkein oli demonstraatiot, 

yhteiset hetket ja yhteenkuuluvuus. 

Rankkaa oli mutta antoisaa, 

Himmerkissä hyvä oli lopettaa. 

Vatsa täynnä sapuskaa ja 

todistukset käsissä kuumottaa. 

Kasvatuskumppanuus sehän on sitä, 

yhdessä vanhempain kans toimien koko varhaislapsuusikä, 

kasvattaen, opettaen, ohjaten lasta, 

kouluikään ehtien luovuttaen vasta. 

Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta, 

jospa me tajusimme nyt sen vasta. 

Tästäpä on meillä hyvä jatkaa, 

vanhempain kanssa yhteistä kasvatusmatkaa. 

Lapsen hyvä arki hankkeen myötä 

saimme Posiolle päivähoitohenkilöstölle kehitystyötä, 

uusia tuulia yrittää, vanhoja metodeja syventää 

ja kasvatuskumppanuutta laajentaa. 

Rahaa ei tarvittu, hanke maksoi viulut. 

Kumppanuutta tästedes täynnä on kiulut. 

Lapsen hyvä arki -hanke mahdollisti tämän, 

kiitoksen myötä lopetamme tähän. 

107

7. VARHAISEN TUEN MENETELMÄT � KOKEMUKSIA JA KOKEILUJA 

Lapsen hyvä arki-hankkeen aikana kuntien lapsiperhepalveluiden työntekijät ottivat aktiivisesti käyttöönsä erilaisia 

lapsen ja perheen varhaiseen tukeen liittyviä asiakastyön välineitä ja menetelmiä. Tähän lukuun on koottu näitä käyttäjien 

kokemuksia ja arvioita työmenetelmien soveltuvuudesta omaan työhön. 

7.1 Lapset puheeksi -menetelmä, vanhemmuuden roolikartta ja vanhemmuuskortit 

Soile Suorajärvi 

Toimin kiertävänä erityislastentarhanopettajana Kuusamon kaupungissa. Olen ollut mukana kehittämässä kuusamolaista 

varhaiskasvatusta sekä Varhis -hankkeessa että Lapsen hyvä arki -hankkeessa. Vanhemmuuden roolikartta 209 ja 

vanhemmuuskortit 210 ovat hankkeiden myötä käyttöön ottamiani työvälineitä. Lapset puheeksi -menetelmään 211 sain 

koulutuksen Perhe perheen tukena -projektin kautta. Kaikkia näitä kolmea menetelmää olen hyödyntänyt erityisopettajan 

työssäni. 

Olen käyttänyt Mielenterveyden keskusliiton Lapset puheeksi -menetelmää yhden perheen kanssa työskentelyssä. Jo 

menetelmän koulutuksessa mieleeni tuli esimerkkejä niistä perheistä, joiden kanssa sitä voisin kokeilla. Alussa oli tunne, 

että on perehdyttävä kunnolla menetelmään ennen kuin sitä lähtee kokeilemaan. Toisaalta menetelmässä hyödynnetään 

valmista materiaalia, jonka voi vanhemmille esitellä ja joka voi keskusteluissa olla mukana. Vanhemmat 

pystyvät myös itse tutustumaan Lapset puheeksi -menetelmän materiaalin internetin kautta. 

Ensimmäisessä tapaamisessa perheen ja päiväkodin työntekijän kanssa esittelin Lapset puheeksi -menetelmän ja 

kerroin, että haluaisin kokeilla sitä keskusteluissa heidän perheensä kanssa. Lapset puheeksi -menetelmää käytettäessä 

päästään keskusteluissa hyvinkin syvälle, eikä tietenkään voi tietää millaisia ajatuksia kysymykset vanhemmissa 

herättävät. Olimme varanneet ensimmäiseen tapaamiseen aikaa noin 1,5 tuntia, mikä oli ehkä liian pitkä aika. Keskustelun 

kuluessa toinen vanhemmista alkoi syyttää toista, joten ilmapiiri keskustelun aikana muuttui kiusalliseksi. Jouduinkin 

välillä ohjaamaan keskustelua melko napakasti pitääkseni keskustelun aiheessa ja asiallisena. Kuitenkin vanhemmat 

ja varsinkin perheen äiti koki keskustelun hyvänä ja tarpeellisena. He olivatkin halukkaita seuraavaan tapaamiseen. 

Ensimmäisen tapaamisen jälkeen konsultoin perheneuvolan perhetyöntekijää kokemuksestani joutua osalliseksi vanhempien 

syyttelyä ja kuinka minun tulisi tällaisissa tilanteissa toimia. Hän ehdotti tapaamisen keston lyhentämistä 

tuntiin, mikä osoittautuikin tässä tapauksessa hyväksi ratkaisuksi. Minulla on vasta tämä yksi kokemus Lapset puheeksi 

-menetelmästä, mutta jo tämän perusteella rohkenen suositella sitä kokeiltavaksi muillekin. 

Vanhemmuuden roolikarttaa ja vanhemmuuskortteja olen käyttänyt keskusteluissa vanhempien kanssa. Päivähoidon 

työntekijä on tietenkin mukana myös keskusteluissa. Näitä työvälineitä käyttäessäni pystyn mielestäni samaistumaan 

vanhemman rooliin paremmin ja ottamaan huomioon omankin vanhemmuuden kautta ne haasteet, joita meillä kaikilla 

vanhemmuudessa on. Näin ollen koen olevani keskusteluissa tasavertaisessa asemassa vanhemman ja päivähoidon 

työntekijän kanssa. Vanhemmuuden roolikartan olen antanut keskustelun jälkeen vanhemmille kotiin viemisiksi. 

Vanhemmuuskortteja olen käyttänyt niin, että olen valinnut niiden aihepiirien kortteja, jotka ovat ajankohtaisia kyseessä 

olevan lapsen kohdalla. Korttien kautta keskustellen oppii tuntemaan lapsen ja perheen toimintatapoja ja käytäntöjä. 

Korttien avulla voi myös esitellä päiväkodin toimintakulttuuria ja sopia yhteisistä toimintatavoista kodin ja 

päiväkodin välillä. Kannattaa kokeilla! 

Lapsen hyvä arki -hankkeen tavoitteena on ollut mm. vanhempien osallisuus, henkilöstön ammatillisen osaamisen 

kehittäminen ja lapsen eri elämänpiireissä tapahtuvan kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukemi- 

209 

Vanhemmuuden roolikartta. Lastensuojelun käsikirja. http://www.sosiaaliportti.fi/fi- 

FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyomenetelmat/vanhemmuudenroolikartta/ 

210 

Vanhemmuuskortit. http://www.terapianetti.fi/vanhemmuuskortit.html 

211 

Tarkemmin Lapset puheeksi menetelmästä esim. http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanitfi/tyon/menetelmat/lapset_puheeksi 

108

sen edistäminen. Nämä kolme kokeilemaani työvälinettä, vanhemmuuden roolikartta, vanhemmuuskortit ja Lapset 

puheeksi -menetelmä, tukevat edellä mainittujen tavoitteiden toteutumista. 

7.2 Hoivaavan vuorovaikutusleikin mahdollisuudet vuorovaikutuksen tukemisessa Kallion ja Selänteen 

kehittämisalueilla 

Katja Kosonen ja Mervi Lepistö 

�� 

�� 

Sitaateista ilmenee kaksi erilaista lapsen ja aikuisen välistä kohtaamista. Mitä nämä kertovat lapsen ja aikuisen välisestä 

vuorovaikutuksesta? Miten ne vastaavat lapsen tarpeisiin ja tukevat lapsen kasvua ja kehitystä? Tuleeko lapsi aidosti 

kohdatuksi? Näiden kysymysten pohjalta kehittyi ajatus hoivaavan vuorovaikutusleikin mahdollisuuksista varhaiskasvatuksen 

pedagogisen työotteen vahvistumisessa. Hoivaava vuorovaikutusleikki eli ryhmätheraplay 212 on myönteistä 

vuorovaikutusta ja onnistumisen kokemuksia tukeva ryhmämuotoinen leikillinen ja hoivaava menetelmä, joka pohjautuu 

Theraplay- vuorovaikutusterapiaan. 

Kiertävät erityislastentarhanopettajat käynnistivät Hoivaavan vuorovaikutusleikin -koulutukset Nivalan ja Sievin päiväkotien 

kasvattajille kevätkaudella 2010. Syksyllä koulutuksia laajennettiin Alavieskan ja Ylivieskan päiväkotien kasvattajille. 

Leikkiryhmiä aloitettiin Nokelan päiväkodissa lastentarhanopettaja Mervi Lepistö opastuksella. 

Kokemuksia 

Vuorovaikutusleikkiryhmässä lapset tutustuvat helpommin toisiinsa ja alkavat leikkiä ryhmän ulkopuolella paremmin 

keskenään. Varsinkin vuorohoitopäiväkodissa tämä korostuu, sillä ryhmä muuttuu läpi toimintavuoden. Vuorovaikutusleikkiryhmä 

lisää luottamusta lapsen ja aikuisen välille, josta kehittyy luottamus myös luottamus ryhmän toisiin 

lapsiin. Lapsi saa osakseen arvostusta ja kokee olevansa tasa-arvoinen toisten lasten kanssa. Samanlaisen struktuurin 

toistaminen tuo lapsille turvallisuuden tunnetta. Pienessä ryhmässä näkee myös lapsen henkilökohtaisen kehittymisen. 

Vuorovaikutusleikkiryhmä antaa työntekijälle mahdollisuuden antaa lapselle arvokasta, henkilökohtaista aikaa. Leikkituokioita 

ohjatessa tulee tietoisemmaksi omasta toiminnasta. Katsekontaktin merkitykseen tulee kiinnitettyä enemmän 

huomiota. 

Vuorovaikutusleikin osa-tekijöistä - hoiva, kosketus, tunnetasolla kohtaaminen, ilo, onnistumisen kokemus, haaste - 

on löytynyt toimintatapoja päivähoidon arjen eri tilanteisiin sovellettuna. Esimerkiksi ennen päivälevolle menoa, jokaisella 

lapsella on mahdollisuus istua aikuisen sylissä kiireettömästi ja jutella loruttelun lomassa. Kiireettömyyden tuominen 

arkeen ei aina ole �� 

�� 

�� 

Hoivaavan vuorovaikutusleikin koulutukset pidetään kevään 2011 aikana ryhmäperhepäiväkotien hoitajille sekä syksyn 

2011 kuluessa perhepäivähoitajille. VAVU -työryhmässä vuorovaikutusleikin tärkeän merkityksen esilletuonnin jälkeen 

perehdytystä halutaan suunnata myös äitiys- ja lastenneuvolan sekä perhetyön työntekijöille. 

Hoivaava vuorovaikutusleikki ja vanhemmat 

�� 

��n ollu? Tuuppas tänne polovelle�� 

212 Tarkemmin Ryhmätheraplay -menetelmästä http://www.theraplay.fi/index.php?k=4212 

109

Vanhempien ja lasten välisen myönteisen vuorovaikutuksen vahvistumiseksi Lapsen hyvä arki � hanke osti oikeudet 

Kallion lasten � �� vuoro- 

��avan vuorovaikutusleikki koulutuksen käyneille päiväkotien 

kasvattajille. Opas antaa tietoa vanhemmille vuorovaikutuksen merkityksestä ja konkreettisia leikkejä perheen yhteisiin 

hetkiin. Oppaan käytöstä kertyy lisää kokemuksia, kun kaksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun opiskelijaa 

toteuttaa vanhempainiltoja ja vanhempien haastatteluja syksyn 2011 kuluessa. Työ uusien toimintakäytäntöjen luomiseksi 

jatkuu. 

Lopuksi 

Hoivaavan vuorovaikutusleikin koulutukset ovat saaneet kasvattajat pohtimaan ja tarkastelemaan omaa kasvattajuuttaan 

ja toimintatapojaan. Kuinka otan toiminnan suunnittelussa huomioon lapsen tarpeet entistä paremmin ja kuinka 

luen lasten sanattomiakin viestejä? Hoivaavasta vuorovaikutusleikistä löytyy lasten kanssa työskenteleville ja aikuisille 

sellaisia periaatteita, jotka ovat hyviä kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessäkin. Työ myönteisen vuorovaikutuksen 

vahvistumiseksi jatkuu. 

7.3 Päiväryhmis Pirpanan leikkikerho 

Sirpa Kinnunen ja Hanna Suutari 

��pakataan tavarat, 

sullotaan tiukkaan, kulmat kiinni. 

Uimalla matkaan, lähestymme rantaa. 

Kärpänen alkaa surrata, kärpänen alkaa surrata. 

Liftillä perrään, liftillä perrään. 

�� 

Pirpanan leikkikerho on alkanut. Seuraavaksi tarkastellaan lapsen käsiä, löytyisiköhän niistä pipejä, joihin aikuinen 

��mme 

esille pallon. Alamme vieritellä sitä tempoa vaihdellen. Nyt pallo on kuuma ja etenee nopeasti lapselta toiselle. 

Seuraavassa hetkessä vauhti hidastuu, pallo onkin kylmä. Vieritämme palloa vielä nimeten vastaanottajan. Pallottelun 

jälkeen aikuinen puhaltaa saippuakuplia. Lapsilla on hauskaa! Palloja voi rikkoa joko sormella tai taputtamalla käsien 

väliin. Sitten onkin aika istahtaa. Alkaa herkkuhetki. Tällä kertaa herkkuna on mandariinia ja viinirypäleitä. Aikuinen 

ikään kuin ruokkii lasta antamalla hedelmän kädestä suoraan lapsen suuhun. Leikkikerho lähestyy loppuaan, on laulun 

aika. 

��psis!�� 

( Kirsi Kunnas) 

Syksyllä 2010 konsultoiva erityislastentarhanopettaja Jari Tiensuu kertoi meille vuorovaikutusleikistä. Saimme häneltä 

aiheesta materiaalia. Olin myös mukana Jarin ohjaamalla tuokiolla. Tammikuussa 2011 otimme käyttöön uutena työmuotona 

leikkikerhon, joka on sovellus ryhmätheraplaysta 213 . Ryhmätheraplay on vuorovaikutuksellinen, hoivaava ja 

kuntouttava hoitomenetelmä. Se on lasten ja aikuisten välistä, suunniteltua leikkiä ja toimintaa, jonka tavoitteena on 

tarjota lapselle myönteisiä onnistumisen kokemuksia, sekä kasvattaa lapsen itseluottamusta ja rohkeutta. Idea leikkikerhon 

aloittamisesta lähti erään vetäytyvän lapsen mukaan saamiseksi toimintaan. Toimintaterapeutti Kati Väisänen 

oli aluksi mukana opastamassa ja suunnittelemassa yhdessä kanssamme tuokioita. Leikkikerho alkaa ja loppuu aina 

��ikerhoomme 

sisältyy hoivavaihe, toimintavaihe ja herkkuhetki. 

Tavoitteenamme on pitää leikkikerho kerran viikossa. Viikonpäivä vaihtelee, yleensä leikkikerho on aamuisin ja se 

kestää n. puoli tuntia. Ryhmän koko vaihtelee riippuen hoidossa olevien lasten määrästä. Aluksi vedimme kerhoa koko 

213 Tarkemmin Ryhmätheraplay -menetelmästä http://www.theraplay.fi/index.php?k=4212 

110

yhmälle samassa tilassa. Nykyään jaamme ryhmän kahteen eli lapsia on 4-6 ja aikuisia kaksi. Meillä on kaksi tärkeää 

sääntöä: pysymme yhdessä ja pidämme hauskaa. 

Kokemuksemme mukaan leikkikerho on ollut toimiva työmuoto. Leikkikerho tulee todennäköisesti jatkumaan työmuotonamme 

myös ensi syksynä. Arempikin lapsi on uskaltanut osallistua yhteisiin tuokioihin, joissa hassutellaan ja 

pidetään hauskaa. Olemme oppineet olemaan lähellä toisiamme, eikä toisen kosketuskaan tunnu enää niin hankalalta. 

Yhteenkuuluvaisuudenkin tunne on kasvanut yhdessä olemalla ja tekemällä. Tärkeää on, että lapsi on saanut myönteisiä 

kokemuksia itsestään ja on tullut aidosti kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi. 

Johdanto 

7.4 Vanhemmuuden vauvavuosi - prosessi VAVU �työryhmässä peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa 

Sirpa Hannula ja Maricka Slöör-Pylväs 

Lapsen hyvä arki -hankkeen tiimoilta käynnistyi VAVU -työryhmä 214 , johon toimijoita tuli lapsiperheiden kanssa työtä 

tekevistä ammattikunnista ja edustettuina olivat päivähoito, neuvola, ennaltaehkäisevä perhetyö, erityistyöntekijät ja 

sosiaalityö. Lisäksi kolmannelta sektorilta on ollut edustaja MLL:sta ja seurakunnan diakoniatyöstä. Lapsen hyvä arki - 

hankkeen kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttila on myös osallistunut vahvalla panoksellaan työryhmän työskentelyyn. 

VAVU -työryhmän toiminnan tarkoitus oli varhainen lapsiperheiden tukeminen laaja-alaisesti. Varhainen tuki miellettiin 

vahvasti jo ennen lapsen syntymää tapahtuvaksi, joten luonnollisesti katseet kääntyivät neuvolan antamaan perhevalmennukseen. 

Kirsi Anttila kutsui työntekijöitä Limingasta esittelemään Tukeva -hankkeen puitteissa kehiteltyä 

perhevalmennusta. Totesimme, että Limingan perhevalmennuksen tyylillä toimitaan jo osittain osassa Kallion kuntia, 

mutta yhtenäistäminen on vielä kesken. Yhtenäistämisen edistämiseksi käynnistyi opinnäytetyö perhevalmennuksen 

mallintamisesta peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella. 

Suunnittelua ja toteutusta 

Kohdistimme aluksi huomion synnytyksen jälkeiseen vanhempien tukemiseen. Mietimme onko jo lapsensa saaneille 

vanhemmille olemassa riittävästi tukea ja tietoutta arjen pyörityksessä pienen vauvan kanssa? Uusi neuvola-asetus 215 

ohjenuorana käynnistyi kyselykaavakkeen suunnittelu 1-vuotiaiden lasten vanhemmille. Kyselykaavakkeen käytännön 

työstämiseen saatiin mukaan kaksi opiskelijaa Rovaniemen ammattikorkeakoulusta. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa 

ensimmäisen lapsensa saaneiden vanhempien kokemuksia vauvavuodesta, minkälaista tukea vanhemmat olisivat 

kaivanneet. Kyselyssä tiedustellaan saivatko vanhemmat riittävästi tietoa lapsen hoitoon, kasvuun ja kehitykseen liittyvistä 

asioista, parisuhdetta, vanhemmuutta ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluja unohtamatta. 

Vanhemmuuden vauvavuosi -kyselykaavake on vielä työn alla raportin kirjoittamishetkellä. Tavoitteena on saada kysely 

asiakkaille jakoon kevään 2011 aikana, jotta vastauksista saatua tietoja päästään kokoamaan alkusyksystä 2011. 

Koonnin perusteella työryhmä tulee pohtimaan, minkälaisia palveluita alle vuoden ikäisen lapsen perheelle tulisi vielä 

kohdentaa. Kun kysely suunnitellaan moniammatillisesti, on myös vastauksista saatuun tietoon mahdollisuus vastata 

moniammatillisesti. 

Lopuksi 

Työryhmän toiminnan käynnistyminen oli hiukan takkuista, ryhmän kokoonpano vaihteli aluksi kokouksesta toiseen. 

Tavoitteen kirkastuttua ryhmän toiminta on muuttunut sujuvammaksi. Ryhmän työskentely on tuntunut mielekkäältä 

ja innostavalta. Moniammatillinen yhteistyö lapsiperheiden hyväksi jatkuu -tavoitteena luoda kestäviä yhteistyömuotoja. 

214 Kyse on Kallion VAVU -työryhmästä, josta löytyy tarkempaa tietoa luvusta 2.2. 

215 Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä 

suun terveydenhuollosta 28.5.2009/380 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090380 

111

7.5 Perhenavigaattori ja vanhemmuuskortit 

Pirkko Väisänen 

Navigointi erilaisissa perheyhteisöissä on perhetyöntekijälle arkipäivää. Suunnistamme sekä fyysisesti että henkisesti 

erilaisissa perheissä ja kodeissa ja erilaisten kysymysten ristitulessa. Perhenavigaattorin 216 käyttö on tuonut joihinkin 

kiperiin tilanteisiin tarvittavaa johdonmukaisuutta sekä helpottanut vaikeiden kysymysten esille tuomista. 

Työssäni olen perhe��mpien 

kanssa. Saamani esitiedon pohjalta keskityn mielestäni tärkeimpiin kysymyksiin, jätän ehkä jotain pois ja käyn 

keskustelun vanhempien kanssa. Käydyn keskustelun pohjalta koetamme saada jotain sopimusta aikaiseksi koskien 

jatkotilannetta. Eräässä perhetilanteessa kävin keskustelun navigaattorin kysymysten pohjalta ensin vanhempien 

kanssa, sitten murrosikäisen pojan kanssa ja vielä yhden yhteisen keskustelun jossa vanhemmat ja lapsi olivat yhdessä. 

Perhenavigaattoria voi käyttää monenlaisissa tilanteissa, monenikäisten ihmisten kanssa, jos on mahdollista etukäteen 

valmistautua keskusteluun ja jättää tarpeeton pois. 

Vanhemmuuskortteja 217 olen käyttänyt erilaisiss��staa 

esille haluttuja teemoja esimerkiksi siten, että vanhempi valitsee muutaman teeman, jotka keskustellaan auki: 

�� 

�� 

��an, pelkästään 

lapseen tai molempiin yhdessä. Kirjoittamalla itseään ilmaisevalle asiakkaalle olen antanut muutaman teeman kotiin 

mietittäväksi ja seuraavalla tapaamiskerralla olemme lukeneet tuotoksen ja keskustelleet sen auki. 

Neuvolatyö 

7.6 Posion neuvolatyössä kehitettyä ja kokeiltua 

Helena Haapsaari 

Valtioneuvoston neuvola-asetuksen 218 mukaan kunnan on järjestettävä 4-vuotiaille lapsille laaja terveystarkastus. 

Asetus on tullut voimaan siten, että terveystarkastuksiin liittyvät pykälät tulivat voimaan 1.1.2011. 

�� -vuotiaan laajaan terveystarkastukseen. Syksyllä 2010 laadimme yhteistyössä 

neuvolan ja päivähoidon kanssa 4-vuotiaiden perheille kyselylomakkeen. Lomaketta työstäessämme käytimme 

malleina aikaisempia neuvolan ja päivähoidon kyselyjä. Loppuvuodesta syntyneet lapset pääsivät sitten vuonna 2010 

sekä terveydenhoitajan että lääkärin terveystarkastukseen. Laatimamme kyselylomake toimi palautteena vanhemman 

luvalla päivähoidon ja neuvolan välillä. 

Lapsen hyvä arki -hankkeen moniammatillisen yhteistyön ajankohtaisfoorumissa Taivalkoskella syyskuussa 2010 

saimme esitellä ja tutustua toistemme eli Kuusamon, Taivalkosken ja Posion järjestämään laajaan 4vuotisterveystarkastukseen 

neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyönä. Kuusamolaisten terveystarkastuksen tueksi 

laatima kyselylomake todettiin olevan kattavin. Se antoi laajimmin terveystarkastuksessa tarvittavia tietoja, joten 

päätimme käyttää samaa lomaketta kaikissa Koillismaan kunnissa, ja toimiihan meillä sama lastenlääkäri neuvolalääkärinä. 

219 

216 

Perhenavigaattori �menetelmä. THL. http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanitfi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori 

217 

Vanhemmuuskortit. http://www.terapianetti.fi/vanhemmuuskortit.html. 

218 


suun terveydenhuollosta 28.5.2009/380 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090380 

219 

Tutustu tarkemmin Kuusamon 4-vuotisterveystarkastuksen lomakkeeseen 

http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/4v.lomake.pdf 

112

Kyselylomake saatekirjeineen annetaan perheelle joko päivähoidosta tai neuvolasta ajanvarauksen yhteydessä. Molemmat 

vanhemmat kutsutaan mukaan lapsen terveystarkastukseen. Neuvolaan on tultu perheenä tai toinen vanhemmista 

käy terveydenhoitajan vastaanoton yhteydessä ja toinen tulee lääkäripäivänä. Vanhemmilta kysellään erikseen 

jaksamisesta, terveyskäyttäytymisestä, alkoholin ja tupakan käytöstä sekä tehdään perheväkivaltakysely. 4vuotiaalle 

tehdään terveystarkastus Lene -menetelmän 220 mukaan sekä keskustellaan lapsesta kyselylomaketta apuna 

käyttäen. 

Kun tämä uusittu laajempi kyselylomake on nyt ollut käytössä, on se monista vanhemmista tuntunut liian työläältä 

täyttää ja sen täyttämisessä kuluu paljon aikaa. Jotkut perheet kertovat miettineensä lomakkeen sisältöä yhdessä 

isompien lasten kanssa. Joskus neuvolaan tulossa oleva lapsi valmistautuu tulevalle neuvolakäynnille piirtämällä jo 

kotona neuvolan tädille, kuten oheisessa piirroksessa on tehty. Etukäteen pelottavalta tuntuva rokotus tai verikoe 

unohtuu kokonaan, kun yhdessä lapsen kanssa katsomme lapsen piirustusta ja lapsi kertoo innostuneena mitä siinä 

tapahtuu. 

Varsinaista palautetilaisuutta kyselylomakkeesta ja tarkastuksesta emme ole Posiolla vielä järjestäneet. Vanhemmilta 

on saatu neuvolakäyntien yhteydessä sanallista palautetta. Alkuun on tuntunut hankalalta, mutta kaiken kaikkiaan 

palaute on ollut positiivista. 

�� juuri tämä meidän 

�� 

Kysymysten asettelua tulee pohtia huolella, jotta kysymykset tulisi oikein ymmärretyiksi. Esimerkkinä 4- 

��taa vanhempien vastauk- 

�� 

Vanhemmat saavat alkuperäisen lomakkeen itselleen, mistä he ovat olleet mielissään. Halutessaan vanhemmat toimittavat 

lomakkeen päivähoitoon tai seurakunnan kerhoon. 221 

4 -vuotiaan, kuten muidenkin ikäluokkien, laajoihin terveystarkastuksiin tulee varata lähes kaksin verroin enemmän 

työaikaa kuin aikaisemmin, mikä tulee ottaa huomioon ajanvarauksessa ja neuvolaresursseissa. Jatkossa suunnitelmissamme 

on saada vanhempien palautetta kyselylomakkeesta ja neuvolapalveluista vuosittain vertaishaastattelun avulla. 

220 Lene-menetelmästä ja muista lastenneuvolan terveystarkastuksista tarkemmin teoksessa: Mäki, Päivi & Wikström, 

Katja & Hakulinen-Viitanen, Tuovi & Laatikainen, Tiina (toim.) 2011 Terveystarkastukset lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. 

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/c0383a69-f643-4d70-bc03-09c6f86cd89b 

221 Kuusamon laajan 4-vuotisterveystarkastuksen ProcessGuide �mallinnus 



cessmaps&PPRM=MODELID%3D518978411%3F3_0_518978411_0&UIP=kPb1TguiqNNdMlOZvVXl5G4Nh0MVC4PSlvXeLLm 

2fl6W0x5ZbS 

113

Kotikäynnit 

Neuvolatyössä on tärkeää huomioida koko perhe ja saada luottamuksellinen suhde perheeseen. Kun äitiys- ja lastenneuvolassa 

työskentelee sama terveydenhoitaja, tutustutaan perheeseen jo raskausajan neuvolakäynneillä. Vuosia 

sitten Posion neuvolassa oli edellä mainittu tilanne, sama terveydenhoitaja hoiti molempia neuvoloita. Vauvaperheeseen 

tehtiin tuolloin kotikäynti viikon tai kahden viikon iässä ja kuukauden ikäisenä vauvaperhe tuli sitten neuvolaan. 

Nykyään äitiys- ja lastenneuvoloissa toimii omat terveydenhoitajat. Yhteistyössä toimiminen on tosi tärkeää. 

Neuvola-asetuksen mukaan odottavaan perheeseen suositellaan tekemään kotikäynti ennen synnytystä. Tähän emme 

Posiolla ole vielä päässeet, mutta suunnitelmissamme on käydä kotikäynnillä ainakin ensimmäistä lastaan odottavan, 

erityistukea tarvitsevan perheessä yhdessä äitiysneuvolan terveydenhoitajan kanssa. 

Äitiysneuvolasta tehdään kotikäynti noin viikon ikäisen perheeseen, jolloin varsinkin ensisynnyttäjä tarvitsee runsaasti 

tietoa ja tukea. Vauvan ollessa parin viikon ikäinen käydään perheen luona tarvittaessa joko äitiys- tai lastenneuvolan 

toimesta. Kuukauden ikäisenä lastenneuvola tarjoaa ainakin ensi kertaa synnyttäneelle kotikäyntiä, mutta hyvin useat 

perheet haluavat silloin tulla jo neuvolaan, koska vanhemmat jo liikkuvat vauvan kanssa ja he haluavat tietää lapsen 

tarkan pituusmitan, mikä kotikäynnillä ei onnistu. Ensimmäisen ikävuoden aikana terveydenhoitaja tapaa perhettä 

usein ja pystyy näin ollen seuraamaan lapsen kasvua ja kehitystä sekä perheen vuorovaikutusta ja vointia monipuolisesti. 

Kotikäynnit vauvaperheeseen olen kokenut antoisaksi ja perheet ovat olleet käynteihin tyytyväisiä. Kotona tutustuu 

parhaiden lapsen tärkeimpään kehitysympäristöön, perheeseen. Isäkin on usein kotosalla terveydenhoitajan käynnin 

aikana. Kotikäynnillä näkee perheen asuinolosuhteet mahdollisuuksineen ja puutteineen. Kotikäynnit auttavat ymmärtämään 

perhettä paremmin ja näin terveydenhoitaja osaa tarvittaessa ohjata, neuvoa ja kannustaa vanhempia parhaalla 

mahdollisella tavalla lapsen ja perheen hyväksi. 

Kotikäynneillä saa arvokasta tietoa neuvolatyöhön. Pitkät matkat ja ajan puute laimensi alkuinnostusta tehdä kotikäynti 

jokaiseen vauvaperheeseen. Tällä hetkellä on kuitenkin päästy siihen, että vauvakäynti tehdään kaikkien ensisynnyttäjien 

luo ja sovitusti. 

Perhenavigaattori ja Iloa vanhemmuuteen -opas 

Perhenavigaattori 222 on Posiolla käytössä Lapsen hyvä arki -hankkeen ansiosta sekä perhetyössä että lastenneuvolassa. 

2 -vuotisneuvolassa kysymyskartasta kerrotaan ja navigaattori annetaan kotiin perheelle pohdittavaksi. Lapsiperheet 

ovat paljon yhdessä ja samalla keskustelevat keskenään perheitten arjesta. Perhenavigaattoria on hyvä käyttää 

keskustelun tukena aina kun isä tai äiti pohtii ja kyselee neuvoa vanhemmuuteen, miten osaisi olla kyllin hyvä vanhempi? 

Iloa vanhemmuuteen � opas 223 vaikuttaa kiinnostavalta ja käyttökelpoiselta. Posion neuvolassa olemme suunnitelleet 

oppaan käyttöä alle vuoden ikäisten vauvaperheitten ryhmätilanteissa, jolloin jaamme oppaita myös perheille. Oppaan 

käytöstä ei vielä ole kokemusta. 

222 

Perhenavigaattori �menetelmä. THL. http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanitfi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori 

223 

Iloa vanhemmuuteen � opas. 

http://www.sosiaaliportti.fi/File/a6a1749a-9bd9-416a-b11d-a4decfc02430/esite_vuorovaikutusleikkiopas.pdf 

114

Lähteet 

Kirjalliset lähteet: 

Alasoini, Tuomo. 2006. Osallistava ohjelmallinen kehittäminen tietoyhteiskunnassa. Teoksessa Seppänen-Järvelä, 

Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Vaajakoski: Gummerus kirjapaino Oy, 35-52. 

Alasuutari, Maarit 2010. Suunniteltu lapsuus. Keskustelut lapsen varhaiskasvatuksesta päivähoidossa. Vastapaino: 

Tampere. 

Barth, J. & Parke, R. 1996. The impact of the Family on Children`s Early School Social adjustment. Teoksessa: A 

Sameroff & M Haith (toim). The Five to seven year shift. The age of reason and responsibility. Chicago: The university 

of Chicago Press, 329-361. 

Bernheimer, Lucinda, P., Gallimore, Ronald & Weisner, Thomas S. 1990. Ecocultural theory as contex for the individual 

family serviceplan. Journal of Early Intervention 14(3): 219�233. 


Davis, Hilton. 2006. Miten tukea sairaan tai vammaisen lapsen vanhempia. Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Silverprint 

Oy, Sipoo. 2.painos 


Fabian, Hilary. 1999. Small steps to starting school. Esitelmä pidetty Euroopan 9:ssä varhaiskasvatuksen laatu konferenssissa. 

Helsinki, Suomi 1-4.9.1999. 

Gallimore Ronald, Weisner, Thomas S., Kaufman, Stuart A. & Bernheimer Lucinda P. 1989. The Sosial construction of 

ecocultural niches: Family accomadation of developmentally delayed children. American Journal on Mental Retardation 

94(3): 216�230. 



�� 


Edufin Oy. 

Honkanen, Hilkka. 2008. Perheen riskiolot neuvolatyön kontekstissa. Näkökulmana mielenterveyden edistäminen. 

Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 160. Kuopio: Kuopion yliopisto. 

Isoherranen, Kaarina. 2006. Moniammatillinen yhteistyö. WSOY: Helsinki. 

�� Kohtaako aikuinen lapsen päiväkodissa. Gaudeamus. 

Karikoski,Hannele 2008. Lapsen koulun aloittaminen ekologisena siirtymänä. Vanhemmat informantteina lapsen siirtymisessä 

esiopetuksen kasvuympäristöstä perusopetuksen kasvuympäristöön. Oulun yliopisto. 

Karila, Kirsti, Alasuutari, Maarit, Hännikäinen, Maritta, Nummenmaa, Anna Raija ja Rasku-Puttonen, Helena (toim.) 

2006. Kasvatusvuorovaikutus. Tampere. Vastapaino 

Kaskela, Marja ja Kekkonen, Marjatta. 2006. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta � Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. 

Stakes. Oppaita 63. 

Kaskela, Marja. & Kronqvist, Eeva-Liisa. 2007. Niin ainutlaatuinen. Gummerus kirjapaino: Jyväskylä. 

115

Kaskela, Marja ja Kronqvist Eeva-Liisa. 2007 Niin ainutlaatuinen. Näkökulmia lapsen yksilölliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. 

Helsinki. Stakes 

Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000. 

Laki lasten päivähoidosta A 36/1979. 

Lammi-Taskula, Johanna & Salmi, Minna, 2009. Hyvinvointi lapsiperheen arjessa. Teoksessa Johanna Lammi-Taskula, 

Sakari Karvonen & Salme Ahlström (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 

Lapsen oikeuksien yleissopimus. 1991. 

Lillrank, Paul 1998. Laatuajattelu: laadun filosofia, tekniikka ja johtaminen tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Otava. 

Manka, Marja-Liisa 2008. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. Helsinki:Talentum. 

Mertala, Sirpa 2011. Yhdessä tietämisen episodeja - Terveydenhuollon kompleksiset työympäristöt. Acta Electronica 

Universitatis Lapponiensis 73. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Rovaniemi: Lapin yliopisto. 

Mikkola, Petri & Nivalainen, Kirsi 2010. Lapselle hyvä päivä tänään - näkökulmia 2010-luvun varhaiskasvatukseen. 

Pedatieto. 

Nummenmaa, Anna Raija & Karila, Kirsti 2003. Osaamisesta moniammatilliseen osaamiseen. Teoksessa: Puhakka, 

Jorma & Selkee, Johanna. (toim.) Hyvän elämän alku kunnallisessa palvelutuotannossa. Suomen kuntaliitto. Helsinki. 

Parrila, Sanna 2006. Alueellistaminen päivähoidon esimiestyön muutoksena � mistä mihin ollaan menossa ja millä 

edellytyksin. Teoksessa Parrila, Sanna (toim.) Perhepäivähoidon kehittämishaasteita. STM:n selvityksiä 2006:17. 

Parrila, Sanna ja Vähänen, Leena 2006. Pedagogiikan johtaminen 2000 �luvulla. Teoksessa 


Parrila, Sanna 2007. Alueellisen päivähoitokonseptin kehityshaasteita ja mahdollisuuksia. Teoksessa Parrila, Sanna 

(toim.) Perhepäivähoidon ohjauksen kehitysvaihtoehtoja. STM:n selvityksiä 2007:19. 

Perhepäivähoidon kehittämisen suuntia. STM:n selvityksiä 2007:5. 

Puroila, Anna-Maija (toim.) 2004. Kehittyvä perhetyö. Posken julkaisusarja 12. 

Rantala, Anja. 2002. Perhekeskeisyys � puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä tukea 

tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Väitöskirja. Jyväskylä Studies in education, Psychology and Social Research 198. 

Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto. 

Rimm-Kaufman, Sara E. & Pianta, Robert C. 2000. An ecological perspective on the transition to Kindergarten. Journal 

of Applied Developmental Psychology, 21 (5), 491-511. 

Seppänen-Järvelä, Riitta. 2006. Suunnitteluratiolismista hyviin käytäntöihin � Kehittämisen menetelmien ja ajattelutapojen 

muutos. Teoksessa Seppänen-Järvelä, Riitta & Karjalainen, Vappu (toim.) Kehittämistyön risteyksiä. Vaajakoski: 

Gummerus kirjapaino Oy, 17-72. 

Siltala, Elina & Paananen, Maiju (toim.) 2010. Mitä Kasteesta on kasvamassa? Lasten Kaste-seminaari 5.10.2010. Terveyden 

ja hyvinvoinninlaitoksen Avauksia 23. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2008-2011, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 

2008:6. 

Suomen perustuslaki 731/1999. 

116

Taipale, Maria Elina 2004. Päiväkodin johtaja on monitaituri. Kurkistus päiväkodin johtajien työn arkeen. Työnjohtajasta 

tiimivalmentajaksi. Tapaustutkimus esimiehistä tiimien ohjaajina ja pedagogisina johtajina prosessiorganisaatiossa. 

Lastentarhanopettajaliitto 2004. Acta Universitatis Tamperensis 1033. 

Taskinen, Sirpa 2006. Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminen. Stakes. Helsinki. 

Taskinen, Sirpa. Lastensuojelulaki (417/2007) Soveltamisopas. Stakes. Oppaita 65 

Tauriainen, Leena 2000. Kohti yhteistä laatua. Henkilökunnan, vanhempien ja lasten laatukäsitykset päiväkodin integroidussa 

erityisryhmässä. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 165. Jyväskylä: Jyväskylän 

yliopisto. 


suun terveydenhuollosta 380/2009 

Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutus ja osaaminen. Nykytila ja kehittämistarpeet. STM:n selvityksiä 2007:7 





Varhaiskasvatustutkimus ja varhaiskasvatuksen kansainvälinen kehitys. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan Varhaiskasvatustutkimus 

ja kansainvälinen tilanne �jaoksen raportti. STM:n selvityksiä 2007:6. 

Veijola, Arja. 2004. Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön � lasten kuntoutuksen kehittäminen toimintatutkimuksen 

avulla. Väitöskirja. Acta Universitatitis Ouluensis. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Kansanterveystieteen ja 

yleislääketieteen laitos. Oulu. Oulun yliopisto. 

Välimäki, Anna-Leena. 2011. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2003/2005. Teoksessa: Nurmilaakso, Marja. & 

Välimäki Anna-Leena. (toim.) Lapsi ja kieli. (12-21). THL opas 13. Helsinki. 

Internet �lähteet: 

Anttila, Kirsi. 2010. KALLION PPKY:N LAPSI- JA PERHEPALVELUIDEN YHTEISTYÖKÄYTÄNNÖT 

Nykytila-analyysi kehitystyön pohjaksi. 

https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21280/Kirsi_Anttila.pdf?sequence=1 15.8.2011 

Arnkil, Tom. 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Otettu netistä 29.5.2011. 

http://groups.stakes.fi/VERK/FI/Varpu/index.htm 

Arnkil, Tom & Erikson Esa. 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Otettu netistä 29.5.11. 

http://info.stakes.fi/verkostomenetelmat/FI/vyohykkeisto/index.htm 

Asiakastiedot lastensuojelun avohuollon perhetyön asiakastietojärjestelmissä 

http://www.sosiaaliportti.fi/File/f615094c-c642-4c2e-9e4b-2eec2482f11c/Lastensuojelun+perhetyo.pdf 11.5.2011 

Borzo, Jeanette & Palmer, Andrew 2010: The public sector. Embracing the challenge of change. 

http://graphics.eiu.com/files/ad_pdfs/Business_2010_Public_sector_WP.pdf 24.9.2009 

Heinämäki, Liisa & Kauppinen, Tapani 2010. Lapsivaikutusten arviointi kuntapäätöksissä � Työvälinen kunnille lasten, 

nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen sekä palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. THL. 

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/c1f41be0-cbc2-4955-9a78-bc0d91b459cf 29.9.2011. 

117

Hiitola-Moilanen, Marja, Määttä, Anu, Oikkonen, Leena, Parhiala, Marjut, Sarvela, Hannakaarina & Vähärautio, Aira. 


osaamiskeskuksen julkaisusarja 30. 

http://www.sosiaalikollega.fi/julkaisut/tyopaperit-ja-muut-julkaisut/Varhis_loppuraportti_2008.pdf 18.5.2011 

Hoivaava vuorovaikutusleikki ja ryhmätheraplay. http://www.theraplay.fi/index.php?k=4212 5.10.2011. 

Huoli puheeksi -menetelmä. THL. http://info.stakes.fi/verkostomenetelmat/FI/puheeksiottaminen/index.htm 

25.8.2011 

Iloa vanhemmuuteen -opas: 

http://www.sosiaaliportti.fi/File/f80f9705-6d71-42c7-a01a-b3a4e0314cae/vuo0vovaikutusleikkiopas.pdf 

Eriksson, Erik, Arnkil, Tom & Rautava, Marie 2006. Ennakointidialogeja huolten vyöhykkeellä. Verkostokonsultin käsikirja-ohjeita 

verkostomaiseen työskentelyyn Stakes työpapereita 29/2006 

http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T29-2006-VERKKO.pdf, 12.6.2011. 

Järvi Seija (toim.) 2006 LaatuVa. Laatua varhaiskasvatukseen � varhaiskasvatussuunnitelma eläväksi 2004-2006. Pohjois-Suomen 

sosiaalialan osaamiskeskus. 

http://www.ouka.fi/kehittamishankkeet/kehittamishankkeet2000alkaen/hankkeet/loppuraportit/LaatuVa_- 

_Laatua_varhaiskasvatukseen_varhaiskasvatussuunnitelma_elavaksi.pdf. 3.10.2011. 

Karila, Kirsti & Nummenmaa, Anna Raija 2001. Matkalla moniammatillisuuteen. Kuvauskohteena päiväkoti. WSOY. 

Juva. 

Kekkonen, Marjatta 2009. Moniammatillinen kumppanuus 

http://www.sosiaalitaito.fi/ep/tiedostot/Moniammatillinen_kasvatuskumppanuus_2009_Final.pdf 6.9.2011 

Korhonen, Satu. 2010. Vuorovaikutusleikkiopas. 

http://www.sosiaaliportti.fi/File/a6a1749a-9bd9-416a-b11d-a4decfc02430/esite_vuorovaikutusleikkiopas.pdf 

10.5.2011 

Krogstup, Hanne Kathrine 2004. Asiakaslähtöinen arviointimalli Bikva. 

http://www.sosiaaliportti.fi/File/8579b014-b4a9-4ddd-8f14-1a40136f2b2f/bikva.pdf 10.5.2011 

Lapsiperhepalvelujen yhteistyökäytäntöjen johtaminen (LapsYTY). THL. 

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/hanke?id=22485 15.8.2011 

Lasten, nuorten ja perheiden Kaste - kohti parempia palveluita, http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanitfi/lait/ohjelmat/lasten_kaste 

11.8.2011. 

Mitä on perhekeskus? 

http://www.sosiaaliportti.fi/PERHE-hanke 24.8.2011 

Mäki, Päivi & Wikström, Katja & Hakulinen-Viitanen, Tuovi & Laatikainen, Tiina (toim.) 2011 Terveystarkastukset lastenneuvolassa 

ja kouluterveydenhuollossa. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/c0383a69-f643-4d70-bc03- 

09c6f86cd89b. 5.10.2011. 

Parrila, Sanna 2010. Ebeneser -säätiön juhlapuhe 25.11.2010. 


25.5.2011 

Parrila, Sanna 2009. Leikki lapselle ominaisena tapana toimia. www.verve.fi/Link.aspx?id=1020532 

Perhepäivähoidon kehittämisvalikko. Verve. 

http://www.verve.fi/Suomeksi/Konsultointi/Paivahoito/Perhepaivahoidon_kehittamisvalikko 3.10.2011. 

118

Perhenavigaattori � menetelmä. 

http://info.stakes.fi/jyvaskyla/FI/perhenavigaattori.htm 

Perhenavigaattori menetelmä. THL. 

http://www.thl.fi/fi_FI/web/kasvunkumppanit-fi/tyon/menetelmat/perhenavigaattori 10.5.2011 

Perälä Marja-Leena & Halme, Nina. 2011. Lapsiperheiden palveluiden tarve, saatavuus, 

laatu ja yhteensovittaminen. Uutta tutkimustietoa palvelujärjestelmän kehittämisen tueksi. 

http://www.stakes.fi/NR/rdonlyres/1DC21E2E-8003-48E5-9A2E-5287680CD5A3/16904/05_perala.pdf 15.8.2011 

Portfolio päiväkodissa. http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/portfolioy/port_5.htm. 3.10.2011. 

Prosessimallinnustyökalu QPR ProcessGuide. 

http://www.qpr.fi/ohjelmistot/qpr-processguide.htm 12.8.2011 

Seppänen-Järvelä, Riitta (toim.) Vertaismenetelmät kehittävän arvioinnin välineinä. FinSoc Arviointiraportteja 2/2005 

http://www.sosiaaliportti.fi/Page/87efb398-9216-4d8c-be81-d76eee055fca.aspx 18.5.2011 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste), 

http://www.stm.fi/vireilla/kehittamisohjelmat_ja_hankkeet/kaste 11.8.2011 

Theraplay- vuorovaikutusleikki. http://www.theraplay.fi/ 14.6.2011 


suun terveydenhuollosta 28.5.2009/380. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090380 5.10.2011 

Vanhemmuuskortit. http://www.terapianetti.fi/vanhemmuuskortit.html 14.6.2011 

Vanhemmuuden roolikartta. Lastensuojelun käsikirja. http://www.sosiaaliportti.fi/fi- 

FI/lastensuojelunkasikirja/tyovalineet/tyomenetelmat/vanhemmuudenroolikartta/ 5.10.2011. 

Varhaiskasvatus, THL, Tietoa pienten lasten vanhemmille. 

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/f700d1fd-4540-47de-9d69-ae439f0731f5 10.5.2011 

Varhaiskasvatussuunnitelma. Kasvattajan opas Kuopion kaupunki 2011. 

http://w3.kuopio.fi/stk/paivahoito_liite.nsf/Files/250607122256300/$File/Kasvattajan_kasikirja.pdf?OpenElement 

3.10.2011. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Toinen tarkistettu painos (2005) Oppaita 56. Helsinki: Stakes. 

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7eef5448-e8a3-4887-ab97-19719ea74066 

VETO �hanke. 

http://pohjois-pohjanmaa.mll.fi/toiminta/lapsi-ja-perhetoiminta/vapaaehtoistoiminnan-ammatilline/ 13.5.2011 

VOITTO �hanke. 

http://voittohanke.blogspot.com/ 10.5.2011 

Vuorinen, Ilpo, Tiimin rakentajan ja työyhteisön kehittäjän ResurssiReppu, Kirjatalo Resurssi 2002 

http://www.kolumbus.fi/resurssi/reppu.htm 14.6.2011 

Väestötilastot www.sotkanet.fi 10.5.2011 

Yhteistoimintoalueita velvoittavia lakeja 

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950365 

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710 10.5.2011 

119

Julkaisemattomat lähteet: 

Alasuutari Maarit 2011. Vanhemman osallisuus varhaiskasvatuksessa. Luento Pohjoisessa varhaiskasvatuspäivässä 

5.5.2011 Oulussa. http://www.sosiaalikollega.fi/kaste/pohjois-pohjanmaa-lapsen-hyva-arki/maarit-alasuutarivanhemman-osallisuus-varhaiskasvatuksessa.pdf 

3.10.2011. 

Kronqvist, Eeva-Liisa 2009. Taustaa ja aineksia Vasun tekemiseen. Luento 4.6.2009 Ylivieskassa. 

Kronqvist, Eeva-Liisa 2010. Keskustelutilaisuus �� varhaiskasvatussuunnitelmat apu- 

�� 16.8.2010 Ylivieskassa. 

120

Liite 1. Hankkeen organisaatio 

Kallion 


Varhaiskasvatuksen 

työryhmä 

Varhaisen tuen 

työryhmä 

Perhepäivähoidon 

työryhmä 

Lappi 

Selänteen 



työryhmä 

Varhaisen tuen 

työryhmä 

Perhepäivähoidon 

työryhmä 

Pohjois-Pohjanmaa 

Lapsen hyvä arki 

Ohjausryhmä 

Pohjoisen alueen Kaste 

PaKaste 

Neuvottelukunta 

Kuusamo-Posio- 

Taivalkoski 


Keski-Pohjanmaa 

Nuppu 

Kuusamon työryhmä 

Posion työryhmä 

Taivalkosken 

työryhmä 

Työryhmätyöskentelyä varten perustettiin alueille lisäksi tiettyä yksittäistä kehittämisprosessia varten 

lyhytkestoisempia työryhmiä vaihteleva määrä. 

Kainuu 

Alueellinen 

kehittäjäverkosto 

121

Liite 2. Hankkeeseen liittyvät opinnäytetyöt 

Tekijät ja oppilaitos Nimi ja työn kuvaus 

Niskala Helinä ja 

Karhula Minna 

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu,Ylivieskan 

yksikkö, sosiaalialan 

koulutusohjelma 

Manninen Terhi ja 

Kylli Jonna 

Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 

sosiaali- ja 

terveysalan yksikkö, 


Hietaharju Reija 

Oulun seudun 

ammattikorkeakoulu, 

sosiaalialan 


Isäryhmätoiminta. Valtakunnallista tietoa isien tukemisesta on olemassa vasta vähän. Vuonna 

2005 tehdyn valtakunnallisen neuvolaselvityksen mukaan isät tulevat hyvin mukaan neuvolan 

järjestämään perhevalmennukseen, mutta kunnissa toimii harvoin omia isä-ryhmiä. 

Selvityksen jälkeen neuvoloissa onkin alettu kiinnittää eritystä huomiota isien osallistumisen 

lisäämiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005, 68, 115.) Tavoitteenamme oli suunnitella ja 

järjestää vertaistukiryhmä Ylivieskassa ensi kertaa isäksi tulleille. Tavoitteena oli myös se, 

että toiminnasta tehtäisiin mallinnettava versio ja sitä voitaisiin hyödyntää muissakin kaupungeissa 

ja kunnissa. Lisäksi tavoitteenamme oli myös, että tämän työn myötä saataisiin 

isäryhmätoiminta Ylivieskaan pysyväksi toiminnaksi. Opinnäytetyön toimeksiantajina toimivat 

Lapsen hyvä arki-hanke sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Yhteistyökumppanina 

toimi myös neuvola. Kävimme esittelemässä tulevaa toimintaamme neuvolan perhevalmennusryhmässä 

ja saimme tätä kautta osallistujat ryhmään. Opinnäytetyöllämme olemme osaltamme 

kehittäneet Lapsen hyvä arki-hankkeen tavoitteiden mukaisesti lasten perheiden 

palveluja. Toisen yhteistyökumppanimme, Mannerheimin lastensuojeluliiton, yhdyshenkilön 

toiveena oli, että lähtisimme kehittämään pilottina nuorten isien vertaistukitoimintaa, joka 

olisi mallinnettavissa MLL: n käyttöön valtakunnallisesti. Vertaistukiryhmätoimintaa järjestettiin 

perhetukikeskus Apilassa kuutena keskiviikkona 12.01 - 16.02.2011. Järjestämämme 

vertaistukiryhmä oli suljettu ryhmä. Toiminnan aikana kävi ilmi, että isäryhmätoiminalle on 

selvä tarve. Tarve tuli ilmi isien antamasta suullisesta palautteesta. Ryhmään osallistui aktiivisesti 

neljä isää. Osalla isistä oli myös ryhmässä lapsi mukanaan. 

Kuusamon kaupungin päiväkotien lastentarhanopettajien ammatillisen kasvun kokemuksia 

kasvatuskumppanuus-koulutuksesta. Tutkimuksen aiheena on Kuusamossa järjestetyn kasvatuskumppanuuskoulutuksen 

tavoitteiden näkyminen lastentarhanopettajien ammatillisen 

kasvun välineenä. Tutkimusaineisto saatiin haastattelemalla Kuusamon kaupungin päiväkotien 

lastentarhanopettajia. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla, millä tavalla koulutuksen 

käyminen näkyy työntekijöiden työskentelyssä päiväkodissa ja heidän ammatillisessa kasvussaan. 

Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikkö eli Varhis -hanke on syksyllä 2006 käynnistynyt 

ja 31.12.2008 päättynyt Pohjois-Pohjanmaan sosiaalialan osaamiskeskuksen (Poske) koordinoima 

hanke Pohjois-Pohjamaalla. Sen toiminnan päätavoitteena oli luoda Pohjois- 

Pohjanmaan varhaiskasvatukselle pysyvät toiminnan rakenteet ja systematisoida sen kehittämistyötä. 

Kasvatuskumppanuuskoulutus on jatkunut Varhis -hankkeen päättymisen jälkeen 

PaKaste -hankkeen alaisena. Tutkimuksessamme lastentarhanopettajat kuvailevat omaa 

ammatillista kasvuaan kasvatuskumppanuuskoulutuksen jälkeen omassa työssään. Tutkimuksemme 

antaa Kuusamon kaupungille ja kasvatuskumppanuuskoulutuksen taustalla vaikuttaville 

hankkeille kuvauksen siitä, miten lastentarhanopettajat kokevat koulutuksen. Tutkimuksen 

yhteistyökumppanina toimii Kuusamon kaupunki. Tutkimuksen haastattelurunko ja 

teemat tulevat kasvatuskumppanuuskoulutukseen asetetuista tavoitteista, joten tutkimus 

kuvailee myös tavoitteiden toteutumista. Tutkimuksen tutkimustehtävä on: Millaisia ammatillisen 

kasvun kokemuksia Kuusamon kaupungin päiväkotien lastentarhanopettajilla on kasvatuskumppanuuskoulutuksesta?Tutkimus 

toteutettiin teemahaastatteluna, ja haastateltavana 

oli kolme (3) Kuusamon kaupungin päiväkotien lastentarhanopettajaa. Haastattelut 

toteutettiin kevään 2011 aikana. Pääpiirteissään lastentarhanopettajat kuvasivat kasvatuskumppanuuskoulutusta 

hyödylliseksi. He kuvasivat saaneensa koulutuksesta vertaistukea, 

ammatti-identiteetin vahvistumista sekä päivitystä tieto-taitoon. 

Vanhempien kokemuksia kasvatuskumppanuudesta. Opinnäytetyön tavoitteena on kuvailla, 

millaisia kokemuksia vanhemmilla on kasvatuskumppanuudesta. Työni on kvalitatiivinen 

tutkimus. Kasvatuskumppanuus on kodin ja päiväkodin yhteistä toimintaa, vuorovaikutusta, 

sekä vanhemmuuden tukemista. Lapsen hyvä arki � hankkeen päätavoitteeseen liittyen on 

mainittu lasten elämässä tapahtuvan kasvatuksellisen vuorovaikutuksen sekä vanhemmuuden 

tukeminen, ja tätä kautta perheen hyvinvoinnin lisääminen. Opinnäytetyön tarkoituksena 

on siis tuottaa tietoa siitä, miten vanhemmat kasvatuskumppanuuden kokevat. Työni 

yhteistyökumppanina on alusta asti toiminut lapsen hyvä arki � hankkeen kehittämiskoordinaattori 

Anu Määttä. Opinnäytetyöni taustateoriana on Bronfenbrennerin ekologinen teoria. 

Teoriassa tarkastellaan lapsen kehitystä yhteydessä ympäristöön jossa kehitys tapahtuu. 

122

Parviainen Oona 

Kemi-Tornion 


sosiaalialan 


Ollila Johanna, 

Tiirola Jonna-Mari, 

Raiskio Tiia, 

Oulun seudun 



Sandholm Heidi 

Keski-Pohjanmaan 

Pääajatuksena on yksilön ja ympäristön vuorovaikutus, jossa kasvatuksen näkökulmasta on 

on kyse kasvatettavan yksilön ja kasvattajan tai kasvattajayhteisön välillä tapahtuvasta toiminnasta. 

Kasvatuskumppanuutta tarkastelen opinnäytetyössäni Kaskelan ja Kekkosen käsitteiden 

kuulemisen, kunnioituksen, dialogisuuden ja luottamuksen kautta, jotka toteutuvat 

päiväkodin arjen toimissa, kuten päivähoidon aloituksessa, kasvatuskeskusteluisssa ja päivittäisissä 

kohtaamisissa. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat neljä Kuusamon päiväkotien 

alle 3-vuotiaiden ryhmässä olevan lapsen vanhempaa. Tutkimuksen aineistonkeruu tapahtui 

teemahaastatteluilla, jotka toteutin helmikuussa. Opinnäytetyö on vielä analyysivaiheessa, 

joten tutkimuksen tuloksia ei ole vielä saatavissa. Opinnäytetyön arvioitu valmistumisajankohta 

on lokakuu 2011. Valmis työ on saatavissa Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- 

ja terveysalan yksikön kirjastosta, sekä mahdollisesti Theseus-tietokannasta. Asiasanat: 

Kasvatuskumppanuus, yhteistyö, varhaiskasvatus, kvalitatiivinen tutkimus 

Moniammatillisuus perhetyössä � Taivalkosken malli. Opinnäytetyön tavoiteen on löytää 

keinoja, joilla voidaan parantaa eri viranomaisten yhteistyötä perhetyössä esim. sosiaalitoimen, 

koulun, terveydenhoidon, poliisin jne. välillä. Välillisesti työ kohdistuu myös perheisiin, 

kun viranomaisten yhteistyö paranee. Perhetyön tutkimus on ollut hajanaista. Perhetyön 

käytäntöjen tutkimus on ollut tärkeää myös siksi, että työmuotona perhetyö on monella 

tapaa jäsentymätöntä. Moniammatillisuus on yksi uusi keskeinen, mutta vielä kehittyvä työtapa. 

Aineistonkeruumenetelmäksi valitsin puolistrukturoidun teema-haastattelun. Analysointimenetelmänä 

käytän aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Teen myös pienen katsauksen 

muiden Koillismaan ja Kainuun kuntien hyväksi havaitsemista kokemuksista perhetyössä. 

Löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista kaikille kunnille? Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla 

kasvotusten sekä sähköpostitse. Haastattelin 14 viranomaista mm. sosiaalityöntekijää, 

lastenvalvojaa, kolmea perhetyöntekijää, kahta terveydenhoitajaa, päivähoidon ohjaajaa, 

psykologia, peruskoulun rehtoria, Yläkoulun erityisopettajaa, Lapsen Hyvä Arki � 

projektikoordinaattoria, seurakunnan kerho-ohjaajaa sekä poliisia. Haastattelut kokoan niin, 

ettei vastaajan henkilöllisyyttä pystytä miltään osin tunnistamaan. Opinnäytetyössäni hyödynnän 

myös Koillismaan ja Kainuun kunnille 4.4.2011 järjestettyä perhetyönpäivää. Seuraavaksi 

aion keskittyä haastattelujen aineistojen analysointiin. Tavoitteenani on saada opinnäytetyö 

valmiiksi 31.10.2011 mennessä. Opinnäytetyö talletetaan Theseus-tietokantaan ja on 

sieltä luettavissa (https://publications.theseus.fi/). Olin yhteyksissä opinnäytetyöni tiimoilta 

Lapsen Hyvä Arki -hankkeen projektikoordinaattoriin, jolta sain hyviä neuvoja opinnäytetyöhöni 

liittyen. Asiasanat:Perhetyö, moniammatillisuus, yhteistyö 

Vanhempien kokemuksia osallisuudesta päivähoitopalveluissa.Tutkimme opinnäytetyössämme 

vanhempien kokemuksia osallisuudesta päivähoitopalveluissa. Opinnäytetyömme 

kohdentuu yhden pohjoissuomalaisen kunnan alueelle. Vanhempien osallisuuden tutkiminen 

on tärkeä osa Lapsen hyvä arki- hanketta, koska tällä tavalla saadaan tietoa varhaiskasvatuksen 

tilanteesta ja siitä, miten vahvasti vanhemmat pääsevät osallisiksi lapsensa varhaiskasvatuksesta 

päivähoidossa. Opinnäytetyömme tuloksia on mahdollista käyttää vanhempien 

osallisuuden edistämiseksi varhaiskasvatuksen eri prosesseissa ja kasvatuskumppanuuden 

vahvistamiseksi. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia kokemuksia vanhemmilla on osallisuudesta. 

Opinnäytetyömme keskeisenä teoreettisena lähtökohtana on kontekstuaalisen 

kasvun malli, jossa vanhempien ja päivähoidon välinen kasvatuskumppanuus on keskeinen 

käsite. Kasvatuskumppanuuden toteutuminen edellyttää niin vanhempien kuin työntekijöidenkin 

osallisuutta. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Käytämme 

tutkimusaineistona narratiiveja eli kertomuksia vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden 

välisistä kohtaamisista päivähoidon arkisissa tilanteissa. Kohderyhmänä on tietyn 

kunnan päivähoitopalveluita käyttävät vanhemmat. Olemme pitäneet opinnäytetyöstämme 

infotilaisuuden kohderyhmälle. Infotilaisuuden jälkeen vanhemmat lähettivät kertomuksensa 

joko postitse tai sähköpostin välityksellä. Saimme kertomuksia 8 kappaletta, joiden analysointi 

on kesken. Työmme arvioitu valmistumisajankohta on syyskuussa 2011. Opinnäytetyömme 

on luettavissa ammattikorkeakoulujen verkkokirjastossa: www.theseus.fi. Asiasanat: 

osallisuus, kasvatuskumppanuus, päivähoitopalvelut, vanhemmat 

Palveluopas peruspalvelukuntayhtymä Selänteen perhepalveluista. Opinnäytetyön aiheena 

on luoda sähköinen palveluopas Selänteen peruspalvelukuntayhtymän tarjoamista perhepal- 

123


Ylivieskan yksikkö, 

sosiaalialan 


Lahti Minna ja 

Takkunen Henna 



Ylivieskan yksikkö 

sosiaalialan 


Imponen Jonna ja 

Vähäkangas Mervi 

Rovaniemen 


hoitotyön 


veluista lapsiperheille. Lähtökohtana työlle on peruspalvelukuntayhtymässä syntynyt tarve 

koota palvelut selkeästi perheiden saataville. Tarkoituksena on luoda opas, jossa kerrotaan 

Selänteen palveluista sekä kootaan tarvittavat yhteystiedot yhteen. Tavoitteena on, että 

opas on tarpeeksi selkeä ja käytännönläheinen, jotta siitä oikeasti on hyötyä lapsiperheille. 

Tämän lisäksi tavoitteena on kirjoittaa selkeä opinnäytetyö, josta voi olla myöhemmin apua 

muillekin. Opinnäytetyön aihe löytyi Lapsen hyvä arki �hankkeen opinnäytepankista. Aihe 

�� i- 

�� aihion alle. Aluksi otin yhteyttä hankkeen kehittämiskoordinaattori Kirsi Anttilaan. 

Anttilan avustamana sain yhteyden Selänteen palvelujohtajaan ja aloitin opinnäytetyön prosessin. 

Opinnäytetyö on vielä melko alkutekijöissään, sillä se valmistunee vasta loppusyksystä 

2011. Opinnäytetyöstä tulee produktiotyyppinen työ, jossa tavoitteena on suunnitella ja 

toteuttaa jokin tuote tai palvelu. Tällöin siihen ei tule sen erikoisempaa tutkimustehtävää tai 

tutkimusongelmia. Teoreettiset lähtökohdat sekä kehittämisprosessiin liittyvät taustaoletukset 

ovat vielä hieman hämärän peitossa. Apunani opinnäytetyötä tehtäessä käytän teoriaa, 

jota löydän valtavasti kirjoista, oppaista ja vanhoista opinnäytetöistä. Perhepalveluiden palveluopasta 

suunniteltaessa sekä tehtäessä apuna voin käyttää erilaisia palveluoppaita, joita 

löytää verkosta. Tämän lisäksi resursseinani on opinnäytetyöni ohjaava opettaja Eeva Vallius 

(syksyllä vaihtuu Leena Raudaskoskeen), Lapsen hyvä arki �hankkeen kehittämiskoordinaattori 

Kirsi Anttila sekä Selänteen peruspalvelukuntayhtymän Lasen ja perheiden palvelujohtaja 

Heleena Talala. Opinnäytetyö on siis valmis viimeistään marraskuussa 2011, jonka jälkeen 

sen pitäisi löytyä Theseus-tietokannasta. 

Alle kouluikäisten lasten ja heidän perheiden palveluopas Peruspalvelukuntayhtymä Kallion 

kuntien alueella.Opinnäytetyömme sai alkunsa syksyllä 2010 Lapsen hyvä arki�hankkeesta, 

jonka tavoitteena on kehittää lasten ja perheiden palveluja moniammatillisesta näkökulmasta 

painopisteen ollessa peruspalveluissa sekä varhaisen tuen ja ehkäisevän työn alueella. 

Kallion alueella ei ole vielä kehitetty opasta varhaiskasvatuspalveluista ja palveluoppaan 

laatimiselle on koettu suurta tarvetta. Kallio-Selänteen -alueella on kerätty arviointi- ja palautetietoa 

lapsiperhepalveluiden asiakkailta Bikva -menetelmän avulla, jonka palautteessa 

todettiin palveluoppaille olevan tarvetta. Lapsen hyvä arki �hankkeen yksi tavoite on parantaa 

lasten ja perheiden palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Eli tavoitteena on luoda palveluopas 

alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen, jotta heidän olisi helpompi löytää 

oikeiden palvelujen piiriin Peruspalvelukuntayhtymä Kalliossa. Opinnäytetyömme on vielä 

melko alkuvaiheessa. Ensimmäisenä olemme alkaneet työstämään opasta. Olemme keränneet 

Kallion alueen puhelinnumeroita ja yhteystietoja varhaiskasvatuspalveluista. Teemme 

yhteistyötä Peruspalvelukuntayhtymä Kallion kanssa. Työelämänohjaajamme on varhaiskasvatuspalvelujen 

johtaja Marja Ranta-Nilkku ja olemme olleet yhteydessä myös Pirjo Matikaiseen, 

Pirjo Jääskeläiseen ja Kirsi Anttilaan. Oppaan on tarkoitus valmistua syksyllä 2011 ja 

opinnäytetyön viimeistään marraskuussa 2011. Valmistuessaan koko opinnäytetyömme 

löytyy Theseus-tietokantaan, Origo-kirjastosta ja opas tulee luultavasti ilmestymään sähköisenä 

versiona, konkreettisen oppaan lisäksi. Asiasanat: Varhaiskasvatuspalvelut, Bikva, Palveluopas, 

Peruspalvelukuntayhtymä Kallio, Lapsen hyvä arki -hanke 

Vauvavuoden moniammatilliset palvelut. Opinnäytetyössämme etsimme vastauksia seuraaviin 

tutkimusongelmiin: 

1. Mitä moniammatillisia palveluja neuvolan tulisi tarjota vauvavuoden aikana? 

2. Minkälaista tukea vanhemmat kaipaavat neuvolasta vauvavuoden aikana? 

3. Minkälaista tukea vanhemmat ovat saaneet neuvolasta vauvavuoden aikana? 

4. Minkälaista tietoa vanhemmat ovat saaneet neuvolasta vauvavuoden aikana? 

��-Pohjanmaan 

PaKaste-hankeen osahanke. Sen tavoitteena on luoda toimivia lasten ja perheiden hyvinvointia 

ja varhaista tukea palvelevia yhteistyö- ja toimintamalleja eri toimijoiden välille. Hankkeiden 

perusta tälle työlle on moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, yhteisten moniammatillisten 

toimintamallien ja verkostojen kehittäminen ja vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden 

palvelujen tarjoajien välille. Opinnäytetyön alkuvaiheessa apuna toimivat varhaisen 

vuorovaikutusryhmän jäsenet peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueella. Hankkeen 

koordinaattori Kirsi Anttila on ollut aktiivisesti mukana. Opinnäytetyömme ohjausta ovat 

antaneet opettajat Aila Niskala ja Raija Seppänen Rovaniemen ammattikorkeakoululta. 

Opinnäytetyömme arvioitu valmistumisajankohta on joulukuu 2011. Työmme teoreettinen 

124

Sundell Mia 



Ylivieskan yksikkö, 

sosiaalialan 


Salo Riikka 



Ylivieskan yksikkö 

sosiaalialan 


viitekehys pohjautuu seuraaviin käsitteisiin moniammatillisuus, vauvavuosi, varhainen puuttuminen 

ja tukeminen. 

Kohti tasavertaista kumppanuutta � Kasvatuskumppanuuden kehittyminen 2000-luvulla 

Knuutinpuhdon päiväkodissa. Tutkimuksen aiheena oli kasvatuskumppanuuden kehittyminen 

2000-luvun aikana Knuutinpuhdon päiväkodissa, joka sijaitsee Nivalassa. Kyseinen varhaiskasvatusyksikkö 

on erityisesti panostanut kasvatuskumppanuuden toteuttamiseen. Tavoitteena 

oli tutkia, miten kasvatuskumppanuus on kehittynyt sekä lasten vanhempien että 

työntekijöiden näkökulmasta. Opinnäytetyö oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto 

kerättiin BIKVA-arviointimenetelmää mukaillen. Ryhmähaastattelut toteutettiin kolmelle 

vanhemmalle ja kahdelle työntekijälle. Molemmilla haastattelukerroilla haastateltaville 

esitettiin samat teemoitetut ja avoimet kysymykset. Kysymykset muotoiltiin siten, että haastateltavat 

miettivät aiheen, esimerkiksi vanhempien osallisuuden, toteutumista 2000-luvun 

alussa ja lopussa. Tulokset analysoitiin tukeutuen teoriatietoon koskien kasvatuskumppanuutta. 

Tutkimustuloksien mukaan kasvatuskumppanuus kehittyi Knuutinpuhdossa myönteiseen 

suuntaan lukuun ottamatta taloudellisen tilanteen muutoksen vaikutuksia. Henkilökuntaa 

oli vähemmän ja lapsiryhmät olivat suurempia verrattuna vuosituhannen alkuun. 

Tämä vaikutti osaltaan haitallisesti kasvatuskumppanuuden kehittymiseen esimerkiksi siten, 

että lapsen yksilöllinen huomiointi ei toteutunut vanhempien toivomalla tavalla. Kasvatuskumppanuuden 

kehittyminen oli kuitenkin pääsääntöisesti myönteistä. Uutena käytänteenä 

oli aloituskeskustelun toteuttaminen perheen kotona. Lisäksi vanhempien osallisuus oli vahvistunut, 

sillä esimerkiksi kasvatuskeskusteluissa vanhempaa kuunneltiin aidosti ja koko perheen 

tilanne huomioitiin. Vanhempien rooli oli myös erilainen vanhempainilloissa, sillä he 

saivat itse osallistua keskusteluun, eivätkä vain toimia vastaanottavana osapuolena kuten 

aikaisemmin. Myös henkilökunnan asenne ja kunnioitus vanhempia kohtaan oli muuttunut 

suvaitsevammaksi ja ymmärtäväisemmäksi. 

Lapsen näkökulma ja osallisuus päiväkodin lapsikohtaisessa varhaiskasvatussuunnitelmatyössä. 

Opinnäytetyöni sai alkunsa, kun löysin mielenkiintoisen tutkimusaihion (lapsikohtainen 

varhaiskasvatussuunnitelmaprosessi ja lapsen äänen kuuleminen päivähoidossa). Lapsen 

hyvä arki-hankkeen ylläpitämästä opinnäytepankista. Otin yhteyttä Kallion ja Selänteen peruspalvelukuntayhtymien 

alueella Lapsen hyvä arki-hankkeen kehittämiskoordinaattorina 

toimivaan Kirsi Anttilaan. Opinnäytetyöprosessini aloituspalaverissa 19.04.2010 löimme 

aiheen lukkoon tarkentaen, rajaten ja kohdentaen sitä niin minun, oppilaitokseni kuin alueenkin 

tarpeiden ja intressien mukaiseksi. Tutkimukseni täydentää muuta alueella tehtyä 

varhaiskasvatussuunnitelmien kehitystyötä. Hanketyöntekijän avustuksella yhteistyökumppaniksi 

löytyi erittäin kehittämismielinen ja vastaanottavainen 3-5-vuotiaiden lasten pilottiryhmä. 

Olen voinut tukeutua Kirsi Anttilan asiantuntemukseen myös etsiessäni teoreettiseen 

viitekehykseeni soveltuvaa materiaalia. Toiminnallisen opinnäytetyöni keskeisimpänä tavoitteena 

on selvittää, miten varhaiskasvatusikäisten lasten ääni ja mielipide saadaan nostettua 

käytännöstä esille ja todennettua lapsikohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tavoitteena 

on siis lisätä lasten ääntä, näkökulmaa ja osallisuutta päiväkotien varhaiskasvatussuunnitelmatyössä 

ennen kaikkea lapsikohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien osalta toiminnallisia 

menetelmiä hyödyntämällä ja kehittämällä. Näin pyritään parantamaan varhaiskasvatuspalvelujen 

laatua ja vaikuttavuutta sekä päivähoidon henkilöstön ammatillista osaamista. 

Helmi-maaliskuussa 2011 jalkauduin Nivalalaiseen pilottiryhmääni lasten äänen kuulemista, 

�� 

saduttaminen, valokuvaaminen, tejping-menetelmän soveltaminen) kanssa. Viiden päivän 

mittaisen kenttäjakson aikana minä pyrin valitsemieni toiminnallisten menetelmien avulla 

kallistamaan vasu-työtä aikuiskeskeisestä lapsilähtöisyyteen päin selvittämällä lapsikohtaiseen 

varhaiskasvatussuunnitelmaan tarvittavia tietoja lapsilta itseltään sekä luomalla puitteet 

ja mahdollisuudet, joissa lasten omat ajatukset heidän unelmiensa päivähoidosta tulisivat 

esiin. Kenttäjakson aikana syntyneestä materiaalista � lasten ajatuksista, piirroksista, 

saduista ja valokuvista � �� 

henkilökunnalle jaettavaksi. Varhaiskasvatussuunnitelmatyö sekä sen sisältö ja merkitys 

eivät valitettavasti vielä nykyäänkään ole tuttuja kaikille varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmille. 

Minun tutkimukseni pilottipäiväkotiryhmän lasten vanhempien varhaiskasvatussuunnitelmatyötietoutta 

on kuitenkin jo aiemmin lisätty ainakin Lapsen hyvä arki-hankkeen 

toimesta. Toiminnallisen osuuden (produkti) valmistumisen jälkeen koko prosessi ja kehitys- 

125

Blomberg Teuvo 

Savonia 


Iisalmen yksikkö 

Harjula Tiina 

Oulun seudun 


sosiaalialan 


Komulainen Tanja 

Oulun seudun 


sosiaalialan 


työn tulokset luonnollisesti dokumentoidaan kirjallisesti varsinaiseen opinnäytetyöhön. Alkavan 

kesän tulen viettämään hyvin tiivisti tutkimukseni parissa, joten valmista jälkeä sopii 

etsiä alkusyksystä 2011 osoitteesta: http://www.theseus.fi/. Asiasanat: varhaiskasvatus, 

osallisuus, lapsen asema. 

Ollaan yhessä isän kanssa. �� 

tarkoituksena on tuottaa toimintamalli isäryhmästä peruspalvelukuntayhtymä Selänteelle. 

Isä-lapsi ryhmä toteutetaan usean eri toimijan yhteistyönä, jolloin yhden toimijan panostus 

ei kasva liian suureksi. Yhteistyössä ovat mukana neuvola, perhetyö, päivähoito, seurakunta 

sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisyhdistys. Kohderyhmänä ovat isät, jotka eivät 

yleensä tule mukaan ryhmiin ja joilla on tarvetta saada kokemusta lapsen kanssa yhdessä 

toimimisesta sekä rohkaisua ja tukea isyyteen. Isät valitaan yhdessä neuvolan ja perhetyön 

kanssa. Ryhmä toteutetaan Pyhäjärvellä syys-lokakuussa 2011. Ryhmässä isiä aktivoidaan 

toimintaan lasten kanssa toiminnallisin menetelmin, joissa korostuvat yhdessä tekeminen, 

luonto, liikkuminen sekä perinteiset leikit. Työn teoreettinen viitekehys on voimaantuminen. 

Opinnäytetyön tuotos on toimintakansio toimeksiantajalle ja lisäksi opinnäytetyöstä tehdään 

raportti, joka tallennetaan Theseus-�� 

��-Selänteen alueella pidetyille Ollaan yhessä perheleireille, jotka ovat 

olleet osa Lapsen hyvä arki hankkeessa kehitettyä Tukea vertaisille -toimintaa. Työ valmistuu 

keväällä 2012. 

Toimijoiden kokemuksia varhaisen tuen perheleiritoiminnasta. Opinnäytetyöni tarkoituksena 

on kuvailla perheleirin toimijoiden kokemuksia varhaisen tuen perheleiritoiminnasta. Tavoitteenani 

on saada eri toimijoiden kokemustietoa perheleireistä, jota perheleirin työntekijät 

voivat halutessaan käyttää toimintansa kehittämiseksi. Perheleirillä moniammatillinen tiimi 

muodostui neuvolan, päivähoidon, seurakunnan, perhetyön, Mannerheimin lastensuojeluliiton 

ja Martta-järjestön työntekijöistä. Lisäksi perheleirillä työskenteli opiskelijoita. 

Tutkimustehtävänäni oli selvittää millaisia kokemuksia perheleirin työntekijöillä on perheleiritoiminnasta? 

Opinnäytetyö käynnistettiin syksyllä 2010 Lapsen hyvä arki hankkeen kautta. 

Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Keräsin tutkimusaineiston avoimella 

ryhmähaastattelulla ja haastattelutilanne oli keskustelunomainen. Haastatteluun osallistuneet 

henkilöt olivat perheleirin työntekijöitä. Opinnäytetyöni arvioitu valmistumisaika 

on syyslukukaudella 2011 ja valmistumisen jälkeen se on saatavilla Oulun seudun ammattikorkekoulun 

Intrasta. Asiasanat: perhetyö, varhainen tuki, moniammatillisuus, sosiaalipedagogiikka, 

vertaisryhmä 

Torstai on toiveita täynnä:Lasten osallisuuden vahvistaminen päiväkoti Muksuteekin 

toiminnassa.Ylemmän ammattikorkeakoulutukinnon opinnäytetyö on työelämän kehittämistehtävä, 

joka toteutetaan yhteistyössä työyhteisön kanssa. Kehittämistehtäväni kiinnittyy 

Lapsen hyvä arki-hankkeeseen, jonka yhtenä tavoitteena on asiakkaan osallisuuden vahvistaminen 

eri aloilla. Yhteistyökumppaniksi kehittämistehtävääni löytyi työyhteisö Peruspalvelukuntayhtymä 

Selänteen alueelta, Pyhäjärven kaupungista päiväkoti Muksuteekista. Muksuteekissa 

oli herännyt kiinnostus vahvistaa lasten osallisuutta. Tämä tutkimus on tutkimusavusteinen 

toimintatutkimus, jossa on sovellettu osallistavaa ja kommunikatiivista toimintatutkimusta. 

Tutkimuksen tarkoituksena oli lasten osallisuuden vahvistaminen päiväkoti Muksuteekin 

toiminnan suunnittelussa, ja tavoitteena oli kehittää lapsen osallisuutta vahvistavia 

menetelmiä arjen työkaluiksi. Lasten osallisuutta vahvistavina menetelminä työyhteisö päätti 

käyttää sadutusta sekä työyhteisön itse ideoimaansa Toiveiden torstai-foorumia, jossa lapset 

saivat esittää toiveita päiväkodin toimintaan. Tutkimusaineisto kerättiin systemaattisella 

kirjallisuuskatsauksella, työkokousten muistiinpanoista, ryhmähaastattelulla sekä tutkijan 

että työyhteisön pitämistä muistioista. Tulokset osoittivat, että molemmat menetelmät ovat 

käyttökelpoisia päiväkodissa. Tutkimuksen tulokset toivat esiin myös sen, että lasten osallisuuden 

vahvistaminen on mahdollista päiväkodissa. Lapsen osallisuutta edistää aikuisen 

arvosidonnainen suhtautuminen lapsen osallisuuteen sekä se, että aikuinen ottaa käyttöön 

lapsen osallisuutta vahvistavia menetelmiä. Työyhteisön kehittämisen kannalta todettiin 

tärkeää olevan työyhteisölähtöisyys. Kun työyhteisö on itse suunnittelemassa kehittämistyötä 

ja aktiivisena toimijoina kehittämistyön toteutusvaiheessa, on toiminta kehittämistyössä 

milekkäämpää, sitoutuneempaa ja sillä on hyvät mahdollisuudet juurtua osaksi arjen toimintaa. 

Kehittämistehtävän avulla Päiväkoti Muksuteekkiin kehittyi uusia työkaluja lasten osallisuuden 

edistämiseksi, ja lasten osallisuuden vahvistumiselle entisestään on hyvät edellytyk- 

126

Saarenpää Tanja 

Lapin yliopisto, 

sosiaalityön pääaine 

Niinikoski Tiina ja Rönkkö 

Anniina 

Savoniaammattikorkeakoulu, 

Iisalmen yksikkö, 


set. Työ valmistuu syksyllä 2011 ja on valmistuttuaan luettavissa Theseusksessa 

(http://www.theseus.fi/). Asiasanat: osallisuus, päiväkoti, työyhteisölähtöisyys, kehittäminen 

Lastensuojelun ja päivähoidon yhteistyö. Opinnäytetyössäni tulen tutkimaan päivähoidon 

moniammatillista yhteistyötä päiväkodin, sosiaalityöntekijän ja perheiden kesken. 

Keskeiset käsitteet ovat moniammatillisuus ja kasvatuskumppanuus. 

Päiväkodin moniammatillinen yhteistyö lapsen kasvun ja kehityksen tukena � Selvitys Nivalan 

päiväkotien ulkoisesta moniammatillisuudesta. Opinnäytetyömme tarkoituksena on selvittää, 

miten päiväkodin moniammatillinen yhteistyö tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Korostamme 

työssämme varhaisen tuen ja tunnistamisen merkitystä. Selvitämme minkälaista 

yhteistyötä Nivalan päiväkodeilla on eri tahojen kanssa. Nostamme myös esille, minkälaista 

yhteistyötä päiväkodit toivovat lisää ja minkä tahojen kanssa yhteistyötä tulisi vielä kehittää. 

Lapsen hyvä arki -hankkeen alla oli tarvetta selvitykselle Nivalan kaupungin päiväkotien yhteistyön 

suunnista. Valitsimme hankkeen kotisivuilta oman mielenkiintomme mukaisen tutkimusaiheen. 

Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys perustuu Yrjö Engeströmin kehittävän 

työntutkimuksen malliin. Tämän tukena käytämme kirjallisuutta, joka käsittelee moniammatillista 

yhteistyötä ja varhaista tukemista. Tutkimusmateriaalia olemme saaneet 

haastattelemalla Nivalan kaupungin päiväkotien henkilökuntaa. Haastattelut toteutettiin 

ryhmäteemahaastatteluina. Haastatteluihin osallistui henkilökuntaa Knuutinpuhdon, Pirttirannan, 

Peltopuiston, Vilkunan ja Nokelan päiväkodeista. Päiväkodeilla oli erilaisia näkökulmia 

yhteistyön toimivuudesta ja merkityksestä eri tahojen kanssa. Näkökulmia nousi muun 

muassa kiertävän erityislastentarhanopettajan tärkeydestä, lapsen pitkistä diagnoosiprosesseista 

ja kasvatuskumppanuuden merkityksestä. Selkeimmin nousivat kuitenkin esille kehittämistarpeet 

yhteistyössä neuvolan kanssa. Opinnäytetyömme valmistumisajankohta on 

marraskuussa 2011. Valmis opinnäytetyö on saatavissa Theseus -verkkokirjastosta. 

Asiasanat: Moniammatillinen yhteistyö, varhaiskasvatus, varhainen tukeminen ja kehittävä 

työntutkimus. 

127

Liite 3. Hanketyöntekijöiden koulutukset 

Aika Paikka Koulutus Kustannukset Osallistujat 

6.10.2009 Oulu Asiakkaan osallisuus 

(Seija Järvi) 

6.10.2009 Oulu Lapsen ääni ja sen 

kuuleminen � graduesitys 

(Susanna Kinnunen) 

Kirsi Anttila, 

Anu Määttä, 


�� Kirsi Anttila, 



6.11.2009 Helsinki VASU-päivä (THL) Kirsi Anttila, 


11 � 12.11.2009 Oulu Perhepäivähoidon 


valtakunnallinen 

kehittämisseminaari 

Anu Määttä 

10.12.2009 Kuusamo Lapset puheeksikoulutus 

(Mielenterveyden 

keskusliitto) 

Anu Määttä 

21.1.2010 Kuusamo Lapset puheeksi-koulutus 

(Mielenterveyden 

keskusliitto) 

Ilmainen Anu Määttä 

28.1.2010 Oulu Vig-infotilaisuus. 

Videoavusteinen 

vuorovaikutuksen ohjaus 

26.2.2010 Kokkola/Nuppu-hanke Lapsiperheiden 

hyvinvointia 

rakentamassa. 

Perhekeskuksen 

kehittäminen 

3.3.2010 Kuusamo Lapsen terve ja epäterve 

aggressio. Mitä lapsi 

tarvitsee hyvään 

kasvuun? 

(Jari Sinkkonen) 

Osallistujille ilmainen. 

Hanke osallistui kouluttajan 

kustannuksiin yhdessä MLL:n 

kanssa. 




Ilmainen Kirsi Anttila 

Koulutus toteutettiin yhteistyössä 

Koillismaan Lapsen hyvä arkihankkeen 

ja Kuusamon kaupungin 

toimijoiden kanssa. Hankkeelle 

aiheutuneet kustannukset 

�� 

Anu Määttä 

18.3.2010 Videoyhteys Lastensuojelu ja laki Ilmainen Anu Määttä 

22.3.2010 Videoyhteys Lapsen hyvän kasvun 

edellytykset (OYs, Marja 

Schulman) 

29.3.2010 Ylivieska Moniammatillisen 

yhteistyön 

lainsäädäntöpohja. 

Onnistuvat opit. 

21.3.2011 Oulu Millainen lapsi on 

normaali � luento 

(Liisa Keltikangas- 

Järvinen) 

7.4.2011 Videoyhteys ProcessQuide-koulutus 

(Maarit Pirttijärvi/Poske) 

11.4.2011 Oulu ProcessQuide-koulutus 

(Antti Laitinen/ QPR 

Software Plc) 

7.6.2011 Oulu Maataideprosessi 

(Helena Malmivirta) 

1-2.9.2011 Kalajoki Pohjoisen Kastehankkeiden 

seminaari 

Maksullinen. Anu Määttä 

Ilmainen Kirsi Anttila 

Ilmainen Anu Määttä 

PaKasteen kustantama. Anu Määttä, 



PaKasteen kustantama. Anu Määttä, 



�� Anu Määttä, 



�� Kirsi Anttila 

128

Liite 4. Koulutus- ja konsultaatioprosessit Kallion ja Selänteen kehittämisalueilla 

Aihe Kouluttaja/t Ajankohta Osallistujat 

Kasvatuskumppanuuskouluttaja- 

koulutus 

Kasvatuskumppanuuskoulutus � 

peruskoulutusryhmät 

Huoli puheeksi-koulutus 

Moniammatillisen työn 

prosessikoulutus 


pedagoginen johtaminen 

Marjatta Kekkonen ja 

Aini Ronkainen 

Taisto Lehtinen 

ja Aini Ronkainen 

Sari Suhonen ja 

Marjut Parhiala 

Työmenetelmäohj. 

Ulla-Maija Miettilä ja 

Katja Kosonen 

Anu Sippola ja Niina 

Jokikuona 

Marjut Parhiala 

Kaija Leppälä 

Hilkka Honkanen ja Arja 

Veijola 

30.�31.3.2010 

26.�28.4.2010 

27.5.2010(Oulu kokopv 

koulutus) 

16.�17.9.2010 

(Seinäjoki) 

27.�29.10.2010 (Vaasa) 

22.11.2010 (Seinäjoki) 

14�15.1.2010 

29.1.2010 (21 h) 

20.�21.5. 2010, 

7�8.6.2010, 

26.�27.8.2010 

(48 h) 

20.1.2010 (2 h) 

18.2.2010(2h) 

11.3.2010(2h) 

27.�28.9.2010 

21.�22.10.2010 

4.-5.11.2010 (48 h) 

28.9.2010 

18.�19.10.2010 

8.11.2010 

(Haapajärvi 26 h) 

24.1.2010 (2,5 h) 

15.3.2010 (2h) 

2.3.2010 (2,5h) 

19.4.2010 (2h) 

13.9.2010(2,5 h), 

20.10.2010(2h) 

6.10.2010 (2,5h) 

8.11.2010(2,5h) 


14.4.2010 Haapajärvi 



2.12.2010 Nivala 


17.2.2011 Haapjärvi 




(4 h/krt) 

Sanna Parrila 18.�19.5.2010 

18.�19.8.2010 

13.�14.10.2010 

Kallio: Ulla- Maija 

Miettilä Katja 

Kosonen, Selänne: 

Virpi Halonen, Sirpa 

Lipponen 

Selänne: Anu Sippola, 

Niina Jokikuona 

Kallio 14 


Kallio 8-14 


Selänne: 11 

Kallio:26 

Kallio35 

Selänne: 27 

Selänne: 30 


Selänne 15 

Selänne 22 



Selänne 18 

Selänne 13 



Selänne 14 


Selänne 2 


Selänne 2 


Selänne 2 

129

Lastentarhanopettajana 

varhaiskasvatuksen arjessa 

8.-9.12.2010 

(Oulussa 

kokopäiväkoulutusta) 

Paula Loukkola 21.11.2010 Nivala 

(3h) 


(3h) 

Vasu työskentelyn konsultaatio Eeva-Liisa Kronqvist 16.8.2010 (4 h) 

Haapajärvi 

Moniammatillisen työskentelyn 

konsultaatio 

Hannele Karikoski 30.8.2010 (2h) 

videoyhteys Oulusta 

VASU prosessin tuki Paula Loukkola 6.9.2010 

23.9.2010, 

11.10.2010 

(2 h/krt) 

Tiedotustilaisuus vanhemmille 

lapsen esikouluun siirtymisestä 

Pohjoinen Varhaiskasvatus päivä 

(kaikille alueille yhteinen) 

Työpajatyöskentelyä 

Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä 

(kaikille alueille yhteinen) 


Selänne 2 

Kallio ja Selänne 57 

Kallio ja Selänne 67 


Selänne 7 



7.9.2010 

21.10.2010 

(2 h/krt) 

Selänne 6 

Hannele Karikoski 1.2.2011 (Sievi) 69 vanhempaa 

Elina Viljamaa 

Teija Jokipii 

Helena Malmivirta 

Leena Poikela 

Pia Leppänen-Keränen 

Anu-Maarit Moilanen 

Pohjois-Pohjanmaan 

liikunta ry. 

ADHD-liitto 

6.5.2010 (Oulu) 

Yhteensä 358 

osallistujaa Pohjois- 

Suomesta 

Jukka Mäkelä 5.5.2011 (Oulu) 390 osallistujaa 

130

Liite 5. Koulutus- ja konsultaatioprosessit Koillismaan kehittämisalueilla 

Aihe Kouluttaja/t Ajankohta Osallistujat 

Kasvatuskumppanuuskouluttaja- 

koulutus 

Kasvatuskumppanuus 

peruskoulutus 

Kasvatuskumppanuus 

työmenetelmäohjaus 

Aini Ronkainen ja 

Marjatta Kekkonen 

Kuusamo: 

Anu Määttä ja Anja Niemi 

Taivalkoski: 

Sirpa Kinnunen ja Ulla 

Väisänen 

Posio: 

Outi Mustonen ja Raili 

Varanka 

Anu Määttä ja Anja Niemi 

30.-31.3.2010 

26.-28.4.2010 

27.5.2010 

Ryhmä 4 

25.8.2009 

3.-4.9.2009 

30.9.2009 

30.10.2009 

20.11.2009 

12.-13.1.2010 

Ryhmä 5 

13.1.2010 

25.-26.1.2010 

24.2.2010 

26.3.2010 

13.4.2010 

10.-11.5.2010 

Ryhmä 6 

31.8.2010 

10.-11.9.2010 

2.10.2010 

23.10.2010 

20.11.2010 

11.12.2010 

14.-15.1.2011 

Ryhmä 1 

24.8.2010 

3.-4.9.2010 25.9.2010 

16.10.2010 

13.11.2010 

27.11.2010 

10.-11.12.2010 

Ryhmä1 

14.9.2010, 

17.-18.9.2010 

2.10.2010 

29.-30.10.2010 

12.-13.11.2010 

10.-11.12.2010 

Ryhmä 2 

27.8.2009 

24.9.2009 

29.10.2009 

12.11.ja 18.11.2009 

Ryhmä 3 

26.8 .ja 27.8.2009 

23.9. ja 24.9.2009 

Posio:2 

Taivalkoski:2 

Kuusamo: 

12 osallistujaa 

Kuusamo: 


Kuusamo: 


Taivalkoski: 


Posio: 


Kuusamo: 


Kuusamo: 

11-12 osallistujaa 

131

Lapsen terve ja epäterve 

aggressio ja Mitä lapsi tarvitsee 

hyvään kasvuun? 

Moniammatillisen yhteistyön 

prosessikoulutus 

Syksystä 2010 alkaen 

koordinaattorin 

kouluttajaparin 

koulutuskorvauksista 

vastasi Kuusamon 

kaupunki omana 

toimintana 

Syksystä 2011 

työmenetelmä-ohjaus 

jatkuu Kuusamon 

kaupungin omana 

toimintana 

Taivalkoski: 

Sirpa Kinnunen ja Ulla 

Väisänen 

Posio: 

Outi Mustonen ja Raili 

Varanka 

27.10. ja 29.10.2009 

12.11. ja 18.11.2009 

1.12. ja 4.12.2009 

15.1.2010 

16.2.ja 18.2.2010 

2.3.ja 24.3.2010 

12.4.ja 5.5.2010 

Ryhmä 4 

10.2.ja 18.2.2010 

2.3.ja 16.3.2010 

31.3.2010 

12.4. ja 19.4.2010 

31.5.2010 

16.8.2010 

21.9.2010 

10.11.2010 

18.12.2010 

Ryhmä 5 

24.8. ja 30.8.2010 

20.9. ja 21.9.2010 

12.10. ja 18.10.2010 

9.11. ja 18.11.2010 

30.11. ja 2.12.2010 

24.1. ja 25.1.2011 

21.2. ja 22.2.2011 

14.3. ja 5.4.2011 

2.5. ja 3.5.2011 

Ryhmä 6 

23.2. ja 24.2.2011 

29.3. ja 31.3.2011 

19.4. ja 20.4.2011 

26.5. ja 31.5.2011 

15.6. ja 16.6.2011 

Työmenetelmäohjaukset 

(9 tapaamista) 

toteutettu kunnan 

omana toimintana 

kevät-syksy 2011 

Työmenetelmäohjaukset 

(9 tapaamista) 

toteutettu kunnan 

omana toimintana 

kevät-syksy 2011 

Kuusamo: 

10-12 osallistujaa 

Kuusamo: 


Kuusamo: 


Jari Sinkkonen 3.3.2010 Koillismaa: 126 

Hilkka Honkanen ja Arja 

Veijola 

22.4.2010 

16.9.2010 

17.11.2010 

1.3.2011 

7.4.2011 

Koillismaa:15 

Koillismaa:25 

Koillismaa:17 

Koillismaa:19 

Koillismaa:15 

132

Varhaiskasvatuksen pedagoginen 

johtaminen 

Varhaiskasvatussuunnitelmatyö 

- konsultaatio 

- ajankohtaisfoorumin 14.4.2011 

luento 

Sanna Parrila 4.-5.3.2010 

18.�19.5.2010 

18.�19.8.2010 

13.-14.10.2010 

8.-9.12.2010 

Paula Loukkola 24.1.2011 

26.1.2011 

2.3.2011 

4.3.2011 

5.4.2011 

6.4.2011 

14.4.2011 

20.4.2011 

3.5.2011 

6.5.2011 

8.6.2011 

9.6.2011 

Vasu-seminaari 

(Kuusamon kaupungin tilaama 

koulutus) 

Huoli puheeksi - koulutus 20.9.2011 

13.10.2011 

Yhteistyökäytännöt 

lapsiperhepalveluissa - 

näkökulmana lastensuojelun 

rajapinnat -koulutus 

Koillismaa: 

5päivähoidonohjaajaa+kehittämiskoordinaattori 

Vasu-työryhmien 

jäsenet vaihtelevilla 

kokoonpanoilla 

Koillismaa: 31 

Sanna Parrila 27.11.2010 Koillismaa:103 

Taivalkoski � 

osallistujamäärä ei 

vielä selvillä 

loppuraporttia 

kirjoittaessa 

Kirsi Alila 14.10.2011 Koillismaa, Kallio ja 

Selänne: 101 

osallistujaa 

133

Liite 6. Kyselylomake 

TAUSTATIEDOT 

1. Tehtävänimike ja vastuualue 

2. Työyksikkö 

3. Paikkakunta 

� Kuusamo 

� Posio 

� Taivalkoski 

� Alavieska 

� Nivala 

� Sievi 

� Ylivieska 

� Haapajärvi 

� Kärsämäki 

� Pyhäjärvi 

� Reisjärvi 

TEHTÄVÄ/ROOLI HANKETYÖSSÄ 

4. Oletko ohjausryhmän jäsen/varajäsen ? 

� Kyllä 

� Ei 

5. Oletko kehittämistiimin jäsen? 

� Kallion kehittämistiimi 

� Selänteen kehittämistiimi 

� Koillismaan kehittämistiimi 

� En ole kehittämistiimin jäsen 

6. Minkä työryhmän työskentelyyn olet osallistunut? Valitse kaikki joissa olet ollut mukana. 

� Kallio: Vavu- työryhmä 

� Kallio: Vasu-työryhmä 

� Kallio: PPH-työryhmä 

� Selänne: Vavu-työryhmä 

� Selänne: Vasu-työryhmä 

� Selänne: PPH-työryhmä 

� Kuusamo: Vasu-työryhmä 

� Kuusamo: 4v.- työryhmä 

� Posio: Vasu- työryhmä 

� Posio: 4v. � työryhmä 

� Taivalkoski: Vasu- työryhmä 

� Taivalkoski: 4v.- työryhmä 

� Taivalkoski: Huoli- tiimi 

� Muu, mikä/mitkä? 

� En ole osallistunut työryhmätyöskentelyyn 

7. Oletko osallistunut johonkin hankkeen käynnistämään kehittämis- tai pilottiprosessiin? 

� Kyllä, mihin? (Mainitse kaikki, joissa olet ollut mukana.) 

� Ei 

8. Millaisessa roolissa ja tehtävissä olet työskennellyt kehittämis- tai pilottiprosessissa? 

9. Oletko osallistunut kehittämistyöhön koko hankeajan (2009-2011)? 

� Kyllä 

� Ei Mistä/mihin asti olet ollut mukana? 

134

ARVIO KEHITTÄMISTYÖN TOTEUTUMISESTA 

Valitse näkemystäsi vastaava kohta arviointivalikosta kunkin kysymyksen osalta. 

0 = en osaa sanoa 

1 = ei lainkaan 

2 = jonkin verran 

3 = hyvin 

4 = erittäin hyvin 

5 = erinomaisesti 

10. Miten hyvin ohjausryhmän työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 

11. Perustele vastauksesi. 

12. Miten hyvin kehittämistiimin työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 


14. Miten hyvin hanketyöntekijöiden (kehittämiskoordinaattorit, projektipäällikkö) työskentely on palvellut 

hankkeen tavoitteiden toteutumista? 


16. Miten hyvin työryhmän/työryhmien työskentely on palvellut hankkeen tavoitteiden toteutumista? 


18. Miten hyvin kehittämispilottiin tai yksittäiseen kehittämisprosessiin liittyvä työskentely on palvellut hankkeen 

tavoitteiden toteutumista? 


20. Oletko osallistunut hankkeen järjestämään kehittämistyötä tukevaan koulutukseen ja 

konsultaatioprosesseihin? 

� Kyllä Mihin? (Mainitse kaikki, joihin olet osallistunut) 

� Ei 

21. Miten hankkeen järjestämä koulutus ja konsultaatio on palvellut kehittämistyön toteutusta? 


23. Mikä koulutus tai konsultaatio on ollut erityisen onnistunutta? 

24. Miten hankkeen järjestämät ajankohtaisfoorumit ovat palvelleet hankkeen tavoitteiden toteutumista? 


ARVIO HANKKEEN TULOKSISTA JA VAIKUTTAVUUDESTA 

Hankkeen päätavoitteena on lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen sekä 

lasten ja perheiden palvelujen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen. Päätavoitetta on täsmennetty 

alatavoitteilla. Arvioi hankkeen keskeisten tavoitteiden toteutumista. Valitse näkemystäsi vastaava kohta 

arviointivalikosta kunkin kysymyksen osalta: 




3 = hyvin 



26. Moniammatillisen kumppanuuden edistäminen, yhteisten moniammatillisten toimintamallien ja verkostojen 

kehittäminen ja vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden palvelujen tarjoajien välille. 


28. Varhaisen tunnistamisen ja tukemisen edistäminen sekä lasten eri elämän piireissä tapahtuvan 

kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden tukeminen. 


30. Lasten ja perheiden palveluissa työskentelevän henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen. 


32. Kuntien ja muiden tahojen välisen yhteistyön ja yhteisen työn tapojen vahvistaminen lasten ja lapsiperheiden 

palveluissa asiakkaan osallisuus huomioiden. 


135

34. Tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön työn välisen yhteyden kehittäminen. 


Hankkeen odotettuina vaikutuksina on, että lasten ja perheiden hyvinvointi ja osallisuus vahvistuvat. Miten 

arvioit tähän liittyen odotettujen vaikutusten toteutumista? 

Valitse näkemystäsi vastaava kohta arviointivalikosta kunkin kysymyksen osalta: 




3 = hyvin 



36. Lapset ja perheet saavat oikea-aikaista palvelua, saavat itse osallistua palvelujen kehittämiseen ja kokevat 

tulevansa kuulluiksi. 


38. Lapset ja perheet saavat tukea omissa kehitysympäristöissään ja peruspalvelujen yhteydessä � kotona, 

päivähoidossa, esiopetuksessa, neuvolassa. 


40. Vanhemmat saavat tukea kasvatustehtävässään ja vanhemmuus vahvistuu. 


42. Lasten ja perheiden tarpeet tunnistetaan mahdollisimman varhain ja niihin voidaan antaa oikea-aikaista tukea. 


44. Lasten ja perheiden palvelujen työmenetelmät kehittyvät ja leviävät keskeisten toimijoiden käyttöön. 


46. Lasten ja perheiden palveluiden yhteistyö on mallinnettu rakenne- ja sisältötasolla. 


48. Ylisektorinen ja � kunnallinen yhteistyö vahvistuu ja sille luodaan toimintamallit. 


50. Lasten ja perheiden palveluissa työskentelevien ammatillinen osaaminen vahvistuu ja heillä on käytössä 

yhteisiä työkaluja. 


52. Alan opiskelijat integroituvat kehittämistyöhön opinnäytetöiden ja harjoittelujen kautta. 


54. Korjaavan lastensuojelun tarve vähenee. 


Kerro oma mielipiteesi seuraavista asioista: 

56. Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan omassa työskentelyssäsi? Perustele 

vastauksesi. 

57. Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan omassa työyksikössäsi? Perustele 

vastauksesi. 

58. Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan kunnan tai kuntayhtymän 

varhaiskasvatusikäisten lasten ja perheiden palveluissa ja monitoimijaisissa yhteistyökäytännöissä? Perustele 

vastauksesi. 

59. Millaisia pysyviä muutoksia kehittämistyö on mielestäsi saanut aikaan ylikunnallisissa varhaiskasvatusikäisten 

lasten ja perheiden palveluiden yhteistyökäytännöissä? Perustele vastauksesi. 

60. Mitä odotat jatkohankkeelta (Lapsen hyvä arki2 - 2011-2013)? Perustele vastauksesi. 

Kiitos vastauksestasi! 

136

Liite 7. Selänteen Tukea vertaisille �mallin ProcessGuide �mallinnuksen yläprosessitaso 

137

Liite 8. Kuusamon laajennetun 4-vuotistarkastuksen ProcessGuide �mallinnuksen yläprosessitaso 

138

Liite 9 . Tietojen koonti uusista esikoululaisista ja esiopetusryhmiin jako sekä aikataulutus 

Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu 

vko 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 

Esiopetuksen ohjaustyöryhmän kokous 

Esiopetusha 

ku 

VASU:n päivitys + 

tiedonsiirtolomakkeiden 

täyttäminen (päivähoito) 

Esiopetuksen tiedotusilta vanhemmille 

Tietojen koonti 

Käynti Tuulihatussa 

Talviloma 

Kuntoutussuunnitelmapalvereihin 

osallistuminen 

tarvittaessa 

+ Kelto:n tiedonsiirto 

Käynti kakaravaarassa + 

palaveri puhe- ja toimintaterapeuttien kanssa 

Yhteydenotto 

koteihin 

Palaveri ensi vuoden eskareista 

alustava ryhmäjako 

Esiopetuksen ohjaustyöryhmän kokous 

Esiopetusryhmiin jako valmis + 

kirjeet vanhemmille 

Käynti Lystilässä 

Tiedonsiirto terveydenhoitajalta tarvittaessa; soitto erityisesiluokanopettajalle 

Esiopettajien ja ktj:n palaveri esiopetusta 

hakeneista (uudet hakemukset) 

Esikouluun tutustuminen 

139

Liite 10. Tiedonsiirtolomake siirryttäessä päivähoidosta esiopetukseen 

SIEVI 

PÄIVÄHOIDOSTA ESIOPETUKSEEN � tiedonsiirtolomake 

(täytetään yhdessä vanhempien kanssa ja toimitetaan esiopetukseen) 

Lapsen nimi: ____________________________________ Syntymäaika: ____________ 

Lapsi on ollut päivähoidossa: _______________________________________________ 

Perushoitoon liittyvät taidot (ruokailu, siisteys, pukeminen) 

Ryhmässä olemisen taidot ja vuorovaikutustaidot 

Käyttäytyminen toiminta- ja oppimistilanteissa (fyysinen jaksaminen) 

Oppimisvalmiudet (keskittyminen) 

Lapsen kiinnostuksen kohteet 

Tuen ja rohkaisun tarve 

Muuta 

Annan luvan oheisten tietojen siirtämiseen koulun esiopetukseen ja mahdolliseen aamu- ja 

iltapäivähoitoon 

Päiväys _____________________________ 

Allekirjoitus ______________________ (päivähoidon edustaja) ____________________ (vanhemmat) 

140

Liite 11. Tiedonsiirtolomaketta (liite 10) täytettäessä keskustellaan näistä asioista 

Perushoitoon liittyvät taidot 

- päivittäistoiminnot esim. pukeminen, riisuminen, ruokailu, siisteys 

Ryhmässä olemisen taidot ja vuorovaikutustaidot 

- leikkitaidot 

- kaverisuhteet 

- suhtautuminen aikuisiin (kertooko lapsi asioistaan, ilmaiseeko toiveita/tarpeita) 

- vuoron odottaminen 

- käyttäytyminen ristiriitatilanteissa 

- tunteiden hallinta ja ilmaisu 

- empatiataidot 

- sääntöjen omaksuminen 

Käyttäytyminen toiminta- ja oppimistilanteissa 

- fyysinen jaksaminen 

- avun pyytäminen 

- itsenäinen työskentely 

- suhtautuminen omiin tuotoksiin 

- vuorottelu 

Oppimisvalmiudet 

- keskittyminen 

- tarkkaavaisuus (lukeeko lapsi ympäristöä ja toimii sen mukaisesti) 

- motivaatio (motivoituuko lapsi annetuista tehtävistä) 

- kynän ja saksien käyttö 

- tehtävien loppuun tekeminen 

- satujen kuunteleminen 

- asioiden ja tapahtumien kertominen ja kuvaileminen 

- ohjeiden ymmärtäminen ja niiden mukaan toimiminen 

Lapsen kiinnostuksen kohteet 

- mitä lapsi leikkii, touhuaa mielellään 

- mistä lapsi innostuu 

- mielikuvitus 

Tuen ja rohkaisun tarve 

- lapsen tarvitsemat tukitoimet 

- huolenaiheet 

Muuta 

- terveystiedot, allergiat 

- elämänkatsomus 

- vanhempien toiveita 

141

Liite 12. Sievin pilotti � tiedonsiirto päivähoidon/kodin ja esiopetuksen välillä � ProcessGuide �mallinnuksen yläprosessitaso 

142

Liite 13. 

LASTENSUOJELUN AVOHUOLLON PERHETYÖN SUUNNITELMA 

LAPSET 

Nimi Henkilötunnus Päiväkoti/ Koulu Puhelinnumero 

VANHEMMAT/ PERHEESSÄ ASUVAT AIKUISET 

Nimi Henkilötunnus Työpaikka Puhelinnumero 

Osoite e-mail 

MUUALLA ASUVAT PERHEENJÄSENET 

Nimi Osoite Puhelinnumero 

HUOLTAJUUS JA TAPAAMISOIKEUDET: 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

143

OMAIS-/ LÄHEISVERKOSTO 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

VAPAA- AIKA JA YSTÄVÄT: 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

_______________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

PERHEEN KANSSA TYÖSKENTELEVÄT YHTEISTYÖTAHOT: (päivähoito, koulu, 

neuvola, mtt, kotipalvelu tms. Jokaisen perheenjäsenen kohdalla luetellaan erikseen; äidin 

verkosto, isän verkosto..) 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

_________________________________________________________________________ 

______________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

ARKI KOTONA;(ihmissuhteet, perushoiva, ruoanvalmistus, huolenpito, rajat, huolet, 

siivous, rahankäyttö, päihteiden käyttö) 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

144

PÄIVÄHOITO/ KOULU; (koulu, opettajat/ aikuiset, miten päiväkodilla/ koulussa menee, 

kaverit, kiusaamiset, läksyt, ruokailu, poissaolot) 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

MUUTA HUOMIOITAVAA: ( esim. perheenjäsenten sairaudet, allergiat, tavat tottumukset, 

vakaumukset) 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

PERHEEN NYKYTILANNE 

PERHEEN ELÄMÄNTILANNE: (erityisesti lapsen näkökulmasta, esim. työ, asuminen, 

tukitoimet. Perheen oma arvio tilanteestaan ��) 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Huono Hyvä 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 

Huono Hyvä 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

145

VOIMAVARAT JA VAHVUUDET: ( Vanhempien ja lasten voimavarat ja asiat, jotka sujuvat 

arjessa hyvin) 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

TUEN TARVE: Mitä, millaista huolta kenelläkin on (vanhemmat, lapsi ja sosiaalityöntekijä, 

sekä esim. terveydenhoitaja, päivähoidon työntekijä, opettaja). Kuka/ketkä tarvitsevat 

tukea, mitä toiveita ja odotuksia kenelläkin on. 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

PERHETYÖN TAVOITTEET : 

YHDESSÄ SOVITUT TAVOITTEET 

(- Kirjataan, mitä konkreettisesti tavoitellaan lapsen/lasten tilanteen parantamiseksi. 

Tavoitteiden tulee olla selkeitä, konkreettisia ja saavutettavissa olevia. 

Tavoite/tavoitteet numeroidaan (1-4) ja tehdään tarvittaessa jokaiselle perheenjäsenelle 

erikseen. Lisäksi sovitaan aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. 

- Tähän voidaan kopioida asiakassuunnitelmasta tavoitteita, jos ne ovat samalla perhetyön 

tavoitteita) 

Vanhemmuuden ja kasvatuksen tukeminen 

( esim.lasten päivärytmi, läksyjen teko/ koulunkäynti, vanhemmuuden tehtävät, 

kotiintuloajat ja rajat, lapsen ja vanhemman välinen suhde, väsymys, voimattomuus) 

146

Tavoite1:_________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

Elämäntilanteen selkiyttäminen 

(esim. asuinpaikka, koulutuksiin/ kursseille hakeutuminen, toimeentulo, väkivalta) 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

KEINOT/ TOTEUTUS 

Tapaamiskerrat ja kuinka toimitaan käyntien muutosten/peruuntumisten suhteen. Mitä 

vanhemmat ja lapset tekevät, mitä sosiaalityöntekijä tekee (keinot ja välineet), mitä 

perhetyöntekijä tekee (keinot ja välineet). Kenellä on vastuu mistäkin, (esimerkiksi 

terapiaan kuljetukset). 

147

PERHE:__________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

PERHETYÖNTEKIJÄ/ 

SOSIAALITYÖNTEKIJÄ:___________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

________________________________________________________________________ 

PERHETYÖN SUUNNITELMAN TARKISTUSAJANKOHTA: 

JAKELU: 

PAIKKA JA PVM: 

ALLEKIRJOITUKSET: ________________________ _________________________ 

Perhe 

________________________ _________________________ 

Sosiaalityöntekijä Perhetyöntekijä 

148

Liite 14. 

LASTENSUOJELUN AVOHUOLLON PERHETYÖN ARVIOINTIA 

PVM_________________ 

LÄSNÄOLIJAT: 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

PERHEEN/ LAPSEN TILANNE TÄLLÄ HETKELLÄ: 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

ASETETTUJEN TAVOTTEIDEN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI: (Perheen ja lapsen/ lasten oma 

arviointi, sekä perhetyöntekijän ja sosiaalityöntekijän näkemykset) 

0= tilanne huonontunut, 1= tilanne pysynyt ennallaan, 2= tilanne edennyt jonkin verran, 3= tilanne 

edennyt hyvään suuntaan, 4= tilanne edennyt erittäin hyvään suuntaan. Asteikon lisäksi sanallinen 

perustelu/arviointi. 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

149

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

PERHETYÖN JATKOSTA SOPIMINEN/ LOPETTAMINEN: 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

__________________________________________________________________________________ 

TYÖN PÄÄTTYMINEN PVM:__________________________________________________________ 

ALLEKIRJOITUKSET: _____________________________ _______________________________ 

Perhe 

_____________________________ _______________________________ 

Sosiaalityöntekijä Perhetyöntekijä 

150

Liite 15. Käytännön malli Kallion pedagogisen johtamisen prosessista 

MITÄ PEDAGOGISEN JOHTAMISEN VÄLINEITÄ MEILLÄ ON? 

� Koulutus 

� Pph ammattitutkinto oppisopimuskoulutuksena 

� Pph täydennyskoulutus 

� Kasvatuskumppanuuskoulutus 

� Paikalliset koulutuspäivät esim. Parrila 19.2.2011 

� Hoitajien illat 

� Tiimivastaavien illat 

� Tiimi-illat 

� Työpaikkakäynnit hoitajan luo 

� Kehityskeskustelut 

� Kuukausikirjeet 

� Muu yhteydenpito; 

Prosessin kulku - esimerkki 

1. VRHAISKASVATUKSEN ESIMIEHET, työkokous 

Kallion varhaiskasvatuksen strategiset tavoitteet avataan 

- Vasu, kasvatuskumppanuus, varhainen puuttuminen toisiinsa liittyen 

2. PPH OHJAAJAT, työkokous 

Mitä em. tarkoittaa PPH:ssa? Punaisena lankana Vasu 

- Esim. Kallion Vasun valmistumisen rinnalla pph:ssa käydään läpi valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman 

perusteet: sen keskeiset periaatteet 

3. TIIMIVASTAAVIEN PALAVERI 

Vasun keskeiset periaatteet: nykytila, kertaus ja syventäminen 

- Tehtävät tiimeille: yksittäinen periaate esim. hyvinvoiva lapsi 

4. TIIMIPALAVERI 

Vasun periaate: Mitä tarkoittaa? Miten toteutuu työssäni? 

- Yhdessä tiimin kanssa sovitut toimintatavat 

5. PPH yksikkö 

Lapsen Vasu-prosessi: 

- lapsihavainnointi, keskustelut vanhempien kanssa (kasvatuskumppanuus) 

- Kirjataan Lapsen Vasuun yhteiset sopimukset ja tavoitteet 

- Lasten vasut pohjana toiminnan suunnittelussa 

�� 

1. PPH-YKSIKKÖ 

Lapsen Vasu-prosessi 

- Keskustelut vanhempien kanssa 

- Lapsihavainnointi 

- Lapsen Vasu 

- Vasusta nousseet asiat toiminnan pohjana 

2. TIIMIN PALAVERI 

Avataan käsillä oleva Vasun periaate: 

- Mitä tarkoittaa? 

- Miten toteutuu työssäni? 

- Yhdessä sovitut toimintatavat 

151

3. TIIMIVASTAAVIEN TYÖKOKOUS 

Tiimien tuotosten koonti 

4. PPH-OHJAAJIEN TYÖKOKOUS 

Kerätään materiaaliksi Vasu:n kasvattajan oppaaseen � VASU-työryhmä 

5. VARHAISKASVATUKSEN ESIMIESTEN TYÖKOKOUS 

Strategisten tavoitteiden toteutuminen palautuu 

152

Kirjoittajat 

Alatalo Kirsi, sosiaali- ja terveysjohtaja Taivalkoski 

Anttila Kirsi, kehittämiskoordinaattori Lapsen hyvä arki-hanke 

Aulakoski Eeva, perhetyöntekijä peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

Haapsaari Helena, terveydenhoitaja Posio 

Halonen Virpi, terveydenhoitaja peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

Hannula Sirpa, puheterapeutti peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Hattunen Minna, varhaiskasvatuksen johtaja peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

Helisten Eija, päivähoidon vastaava Posio 

Hietamäki Ulla, erityisesiluokanopettaja Sievi 

Honkanen Hilkka, TtT yliopettaja Oulun seudun ammattikorkeakoulu 

Häivälä Helena, perhepäivähoidonohjaaja peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Hyrkäs Sirkka-Liisa, terveydenhoitaja Kuusamo 

Jokikuona Niina, terveydenhoitaja peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

Karikoski Hannele, KT, lehtori Oulun yliopisto 

Kattilakoski Elina, kehittäjätyöntekijä Lapsen hyvä arki-hanke 

Kinnunen Sirpa, lastentarhanopettaja Taivalkoski 

Koivuranta Elsa, perheneuvoja Kuusamo 

Kokko-Martiskainen Heidi, johtava sosiaalityöntekijä Kuusamo 

Korpi Kristiina, perhepäivähoidonohjaaja peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Kosonen Katja, kiertävä erityislastentarhanopettaja peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Kovanen Päivi, neuvolan osastonhoitaja Kuusamo 

Kuusela Saara, perusturvajohtaja Posio 

Lampila Hilppa, diakoniatyöntekijä Kuusamo 

Lehtomäki Marja-Leena, johtava terveydenhoitaja 

Lepistö Mervi, lastentarhaopettaja peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Lipponen Sirpa, varhaiskasvatuksen ohjaaja peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

Loukkola Paula, amanuenssi Oulun yliopisto 

153

Miettilä Ulla-Maija, palvelupäällikkö varhaiskasvatuspalvelut peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Mustonen Outi, erityislastentarhanopettaja Posio 

Mäki Kati, perhepäivähoidonohjaaja peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Määttä Anu, kehittämiskoordinaattori Lapsen hyvä arki-hanke 

Naumanen Aini, lapsi ja perhetyönjohtaja Kuusamo 

Nevala Sanna, lastentarhanopettaja Kuusamo 

Ojala Birgitta, johtava sosiaalityöntekijä Taivalkoski 

Parrila Sanna, KT, kehitysjohtaja Ediva Oy 

Puroila Anna-Maija, KT, tutkijatohtori Oulun yliopisto 

Ranta-Nilkku Marja, palvelujohtaja varhaiskasvatuspalvelut peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Raunio Eeva, päivähoidon ohjaaja Kuusamo 

Ronkainen Jaana, päivähoidon ohjaaja Kuusamo 

Saapunki Riitta, lapsiperheiden kotipalvelun ohjaaja Kuusamo 

Sippola Anu, päiväkodin johtaja peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

Slöör-Pylväs Maricka, terveydenhoitaja peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Suhonen Sari, palvelupäällikkö varhaiskasvatuspalvelut peruspalvelukuntayhtymä Kallio 

Suorajärvi Soile, kiertävä erityislastentarhanopettaja Kuusamo 

Suutari Hanna, päivähoidonohjaaja Taivalkoski 

Talala Heleena, palvelujohtaja peruspalvelukuntayhtymä Selänne 

Tyni Marianne, sosiaalityöntekijä-lastenvalvoja Taivalkoski 

Varanka Raili, lastentarhanopettaja Posio 

Veijola Arja, TtT yliopettaja Oulun seudun ammattikorkeakoulu 

Vuorela Tarja, päivähoidon ohjaaja Kuusamo 

Vähärautio Aira, projektipäällikkö Lapsen hyvä arki-hanke 

Väisänen Pirkko, perhetyöntekijä Taivalkoski 

Väisänen Ulla, lastenhoitaja Taivalkoski 

Ylisirniö Sari, perhetyöntekijä Posio 

154

lapsen hyvää arkea rakentamassa - Peruspalvelukuntayhtymä Kallio

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?