Denver Ascites Shunt PAK 42-2050/42-2055 - CareFusion

42-2050/42-2055 

Denver Ascites Shunt PAK 

en 

fr 

de 

it 

es 

pt 

nl 

sv 

da 

fi 

no 

el 

ja 

Ascites Shunt Percutaneous Access Kit 

Kit de pose percutanée de shunt pour ascites 

Perkutanes Zugangs-Set für den Aszites-Shunt 

Kit di accesso percutaneo per shunt per ascite 

Set de acceso percutáneo para el shunt de ascitis 

Kit de Acesso Percutâneo do Shunt de Ascite 

Percutane toegangsset (PAK) voor ascites-shunt 

Kit med ascitesshunt för tillträde perkutant 

Perkutant adgangskit til ascites-shunt 

Askitessuntin perkutaaninen sisäänvientisetti 

Kit med ascitesshunt for perkutan tilgang 

Αναστόµωση ασκίτη κιτ υϖ οδόριας ϖ ρόσβασης 

腹腔静脈シャント経皮アクセスキット 

USA 

Rx Only 

2 

For 

Single Use Only 

© Copyright 2010, CareFusion Corporation, 

or one of its subsidiaries. All rights reserved. 

CareFusion 

McGaw Park, IL 60085 USA 

CareFusion France 205 S.A.S. 

F-44110 Châteaubriant 

0123 

361-24006 • 2010-02 

For product inquiries or technical assistance: 

pleurx-info@carefusion.com 

www.carefusion.com/pleurx 

Denver and Silique are trademarks and/or 

registered trademarks of CareFusion 

Corporation, or one of its subsidiaries.

en 

Shunt Description 

The Denver Peritoneo-Venous Shunt (Figure 1) 

consists of a fenestrated peritoneal catheter, a 

venous catheter, and a flexible pump chamber 

containing either one or two miter valves. The heart 

of the system is the valved pump chamber. When the 

pressure in the peritoneal cavity is approximately 3 cm 

water higher than the central venous pressure, the 

valves open and permit flow through the shunt. In a 

double-valved shunt, the second valve serves as a 

check valve which helps prevent reflux of blood into 

the distal end of the venous catheter when the unit is 

manually pumped. In a single-valved shunt, reflux is 

prevented by manual occlusion of the venous 

catheter. The valves are made deliberately 

asymmetrical, causing them to be self-cleaning. 

Figure 1: Peritoneo-venous Shunts 

The entire device is constructed from medical-grade 

silicone rubber. No connections at surgery are 

required. The venous tubing may be shortened for 

optional positioning in the superior vena cava and the 

peritoneal catheter may be shortened for the best 

placement in the peritoneal cavity. An integral barium 

sulfate stripe in the wall of the peritoneal and venous 

catheters permits visualization by fluoroscopy or with 

a roentgenogram to confirm proper positioning at the 

time of surgery. 

Silique, a unique surface treatment, has been applied 

to the shunts. This treatment provides a smoother, 

less tacky surface with a lower coefficient of friction. 

Silique surface treatment is a permanent treatment 

that will not leach, wear, or flake off. Silique surface 

treatment does not change the bulk physical 

properties of silicone and therefore does not change 

the strength, flexibility, or flow properties of the 

shunt. 

The flow rate for each shunt is determined using 

water as the working media. All flow rates are 

determined at a temperature of 70º F with a head 

pressure of 10 cm. 

Flow rates tend to increase as fluid temperature 

increases. Flow rates tend to decrease as the fluid 

becomes more viscous. 

Indications 

Peritoneo-venous shunting is indicated for patients 

with: 

• chronic liver disease whose ascites has not 

responded to surgical correction of their portal 

hypertension nor to standard medical 

management. 

• persistent ascites who are not considered 

candidates for portal-venous shunting. 

• persistent ascites that is non-responsive to 

standard medical management. 

• primary or metastatic intra-abdominal neoplasms 

with massive ascites to help relieve intraabdominal 

pressure. 

Venous Catheter 

0.39 cm OD 

66 cm 

0.23 cm ID 

(11.5 Fr.) 

Caution: Benefits of instituting peritoneo-venous 

Radiopaque 

Stripe 

shunting in patients with neoplastic ascites should 

be weighed against the potential hazards of 

Second One- 

Way Valve 

dissemination of ascitic fluid containing malignant 

Suture Pad 

cells. 

First One- 

Way Valve 

Peritoneo-venous shunting should also be 

Radiopaque 

considered for patients with hepatorenal syndrome, 

Stripe 

chylous ascites and idiopathic ascites. Peritoneal 

Catheter 

0.51 cm OD 

Contraindications 

0.27 cm ID 

Peritoneo-venous shunting is 

(15.5 

contraindicated 

Fr.) 

for 

27 cm 

patients with: 

• peritonitis 

7.7 cm 

• possible non-sterile ascitic fluid or intra-abdominal 

infection 

Pump Chamber 

• acute tubular necrosis or primary renal failure 

• extremely high bilirubin and /or creatinine levels 

In general, shunting should be avoided in the 

presence of any systemic infection. 

Patients with a recent history of gastrointestinal 

bleeding should be evaluated for portal hypertension. 

Correction of the portal hypertension should be 

considered prior to insertion of a peritoneo-venous 

shunt. 

The presence of marginal cardiac function is a 

relative contraindication to shunt placement for those 

patients who may not tolerate the increased 

circulatory load associated with peritoneo-venous 

shunting. 

Use of the subclavian vein for catheterization is not 

recommended for individuals who may require the 

construction of a permanent venous access for 

hemodialysis. Thrombosis or severe stenosis of the 

subclavian vein, which may result from the presence 

of the venous catheter, is not compatible with an A-V 

fistula in the ipsilateral arm. 

66 cm 

(11.5 Fr.) 

(15.5 Fr.) 

27 cm 

1

Warnings 

Particulate matter or venous thrombosis may cause 

shunt occlusion, necessitating revision or 

replacement of the shunt. Resistance to 

compression of the pump chamber may be an 

indication that the venous catheter or pump 

chamber is occluded. Should the pump chamber fail 

to refill readily, the peritoneal catheter may be 

occluded. (See Testing Shunt Function on Page 7) 

Never inject directly into the tubing portion of the 

shunt, as leakage or tearing of the catheter may 

occur. 

Wipe the venous catheter with a sterile solution 

immediately prior to insertion into the vein, taking 

care that no blood products remain on the catheter. 

Because maximum fluid flow occurs when there is 

the greatest difference in pressure between the 

peritoneal and venous ends of the shunt, it is 

advisable to minimize the time the patient is supine 

immediately after shunt placement to avoid fluid 

overload. (See Postoperative Management on page 6) 

The insertion point into the subclavian vein must be 

carefully chosen. If the catheter is inserted too far 

medially, compression between the clavicle and the 

first rib may lead to decreased flow or severing the 

venous end of the shunt. 

To avoid blood reflux into the venous catheter when 

pumping the single-valved shunt, it is important for 

the patient to be in a supine position. After 

compressing the pump catheter but before releasing 

it, the venous catheter should be occluded by 

pressing or pinching it through the skin. 

The peritoneo-venous shunt is only intended for 

peritoneo-venous use. 

Cautions 

For single use only. Re-use may result in a 

non-functional product or contribute to cross 

contamination. 

Use sterile technique in all phases of the use of this 

product. 

Individual patient anatomy and physician technique 

may require procedural variations. 

Benefits of instituting peritoneo-venous shunting in 

patients with neoplastic ascites should be weighed 

against the potential hazards of dissemination of 

ascitic fluid containing malignant cells. 

Exercise extreme care to prevent the shunt from 

coming in contact with bare fingers, towels, drapes, 

talc, or any linty or granular surfaces. Silicone 

rubber is highly electrostatic and, as a result, 

attracts airborne particles and surface contaminants 

that could produce tissue reaction. 

Use rubber-shod instruments when handling the 

shunt. Possible cuts or tears can occur if rubbershod 

instruments are not used. Avoid excessive 

handling of the shunt. 

Exercise care when placing ligatures to avoid cutting 

or occluding the catheters. Do not use stainless steel 

ligatures. 

Confirm shunt patency prior to insertion. Prime the 

shunt prior to insertion to eliminate large air bubbles 

from the chamber and catheters. (See Preparation of 

the Shunt on page 3.) 

This device should only be used by physicians 

thoroughly trained in the technique of percutaneous 

access of the subclavian vein. 

Care should be taken when draining ascites, as rapid 

evacuation of ascitic fluid may result in circulatory 

or vascular collapse. 

It is important to use an oblique approach while 

passing through the peritoneum, to minimize the 

chance of ascitic fluid leakage. 

Do not allow the guidewire to inadvertently advance 

totally within the patient. 

It is very important to peel the sheath away from the 

catheter in a symmetrical manner. If the catheter 

begins to withdraw while the sheath is being peeled, 

hold the catheter in place and carefully peel the 

sheath away symmetrically. 

Do not use forceps on the introducer to break its 

handle and/or peel the sheath. 

The peel-away sheath should withdraw freely from 

the body. If resistance is encountered, do not force 

the peeling action of the sheath or its withdrawal. 

Make procedural corrections, then continue. 

Damage to or embolization of the guidewire may 

result if it is withdrawn through the needle. 

Do not use introducers or guidewires that differ in 

size from the components supplied in the kit. 

Insertion into artery may cause excessive bleeding 

and/or other complications. 

Potential complications of percutaneous insertion 

include, but may not be limited to pneumothorax, 

hematoma formation, brachial plexus injury, injury 

to mediastinal or visceral structures, 

sepsis/infections, excessive bleeding, and vessel 

damage. 

Individual patient anatomy, such as a thin, weak 

abdominal wall, may require procedural variations to 

reduce the risk of leakage around the catheter. 

Individual patient anatomy, such as obesity or loose 

subcutaneous tissue, may require procedural 

variations to reduce the risk of inadvertent catheter 

withdrawal from the vein. 

In patients with peritoneo-venous shunts, care must 

be taken to avoid air entering the shunt when 

laparoscopic surgery or abdominal endoscopic 

procedures are performed. 

Peritoneal fibrosis has been observed in some 

patients with peritoneo-venous shunts. Repairing 

hernias before shunt insertion and promptly treating 

intra-abdominal inflammation may reduce the risk of 

this complication. 

2

Sterility 

This product has been sterilized by ethylene oxide. It 

is for single use only; do not resterilize. CareFusion 

will not be responsible for any product that is 

resterilized, nor accept for credit or exchange any 

product that has been opened but not used. 

Do not use if package is damaged. 

To help prevent damage to sterile packaging, it is 

recommended that products be stored in the 

product box. 

Preoperative Management 

Proper medical and surgical procedures are the 

responsibility of the physician. The appropriateness 

of any procedure must be based upon the needs of 

the patient. The following baseline evaluations 

should be considered prior to implanting the shunt: 

• Measurement of abdominal girth and weight. 

• SMA12, SMA6, CBC, serum creatinine and BUN. 

• Urine output and a 24-hour urine analysis for 

electrolytes. 

• Coagulation profile. 

• Cardiac function. 

Systemic prophylactic antibiotic therapy is indicated 

for patients undergoing peritoneo-venous shunting. 

Preparation of the Shunt 

1. Using sterile technique, immerse the entire shunt 

in sterile saline solution. 

Note: The single-valved shunt will be difficult to 

prime if the venous catheter tip is not completely 

submerged. 

Compress the pump chamber repeatedly until the 

entire shunt is filled with fluid and flow is 

established. 

2. Expel any remaining air bubbles by elevating the 

venous end of the shunt and alternately tapping 

and compressing the pump chamber while the 

entire peritoneal catheter remains immersed in 

the solution. Continue to pump the shunt body 

until all air bubbles are removed. 

3. Occasionally, the leaves of the silicone valve will 

adhere, and the priming technique described 

above will fail to institute flow. This may be 

remedied by squeezing the miter valve edgewise 

while rolling the pump chamber at the site of the 

valve between the thumb and index finger (thus 

opening the valve), and then vigorously pumping 

fluid through the shunt. This maneuver assures 

patency of the shunt before insertion without 

damaging the valve mechanism. 

4. The venous catheter should always be kept 

elevated when the filled shunt is transferred from 

the preparation pan to the patient. Otherwise, the 

fluid will drain quickly from the device, leaving it 

full of air. If this should occur, the shunt must be 

refilled with fluid before it is implanted. 

Patient Preparation 

Systemic prophylactic antibiotic therapy is indicated 

in patients undergoing peritoneo-venous shunting, 

and should be initiated preoperatively. 

The procedure may be performed under local 

anesthesia with preoperative sedation and analgesia, 

or under general anesthesia as the situation 

warrants. A venous line should be established and 

bladder catheterization performed. 

Place a rolled sheet or inflatable tube along the 

patient’s thoracic spine. The patient should be 

cleaned aseptically from the chin to the symphysis 

pubis and from the midline laterally to the posterior 

axillary line. An EKG monitor should be in place. 

It is important to drain a portion of the ascitic fluid 

prior to shunt placement. The ascitic fluid may be 

drained prior to the patient being admitted to the 

operating room using a standard paracentesis 

technique. This will reduce the risk of fluid overload 

and may reduce the possibility of post-shunt 

coagulopathy in the postoperative period. 

Part of the ascitic fluid removed should be replaced 

with normal saline or lactated Ringer’s solution as 

the patient’s fluid volume necessitates. For most 

patients it is appropriate to drain all the fluid, and 

replace with a volume equal to one-half of the 

drained fluid. 

Caution: Care should be taken when draining 

ascites, as rapid evacuation of ascitic fluid may 

result in circulatory or vascular collapse. 

In patients with malignant ascites and normal 

coagulation studies, it may also be useful to 

administer heparin into the peritoneal cavity to 

reduce risk of thrombosis about the venous end of 

the shunt and the aggregation of peritoneal debris 

within the pump chamber. 

Figure 2: Shunt Placement 

3

Obtaining Venous Access 

Fluoroscopy will need to be available in the 

operating room and ready for use during the 

procedure. 

1. Place the patient in the Trendelenburg (head 

down) position with the head rotated to the left. 

2. Select an insertion site approximately 1 cm 

lateral to the mid-portion of the clavicle and 2 cm 

inferior to the clavicle. 

Warning: The insertion point into the subclavian 

vein must be carefully chosen. If the catheter is 

inserted too far medially, compression between 

the clavicle and the first rib may lead to decreased 

flow or severing the venous end of the shunt. 

3. Anesthetize the area by first infiltrating the skin 

with 1% lidocaine hydrochloride USP, using a 

23-gauge needle, then directing the needle 

toward the sternal notch, infiltrating the 

subcutaneous tissue until the needle hits the 

clavicle. Advance the needle immediately under 

the clavicle into the subclavian fascia and 

infiltrate this area with lidocaine hydrochloride 

USP. 

4. Insert the venous access needle into the same 

site and advance it under the clavicle, aiming for 

1 cm above the sternal notch. By keeping the 

syringe parallel to the chest wall during this 

maneuver, the possibility of creating a 

pneumothorax may be minimized. Advance the 

needle slowly, with gentle aspiration of the 

syringe until venous blood is freely aspirated. 

5. Grasp the needle hub and remove the syringe. 

6. Insert the J-tip guidewire into the subclavian vein 

through the needle. While advancing the wire into 

the superior vena cava, the patient’s head should 

be returned to the midline. As the guidewire is 

advanced, the EKG monitor should be observed 

for the possible development of arrhythmias. 

Should this occur, the guidewire should be 

withdrawn slowly until a normal rhythm is 

re-established. 

Caution: Do not allow the guidewire to inadvertently 

advance totally within the patient. 

7. Using the fluoroscope, identify when the 

guidewire is in the proper position, then remove 

the insertion needle. 

Caution: Damage to or embolization of the guidewire 

may result if it is withdrawn through the needle. 

Preparing Pump Chamber Pocket 

1. Infiltrate the incision site with 1% lidocaine 

hydrochloride USP, using a 23-guage needle. 

2. Anesthetize the location for the pump chamber 

by infiltrating with 1% lidocaine hydrochloride 

USP, using a 22-guage spinal needle. 

3. Make a small (5 cm) incision 4-6 cm below the 

costal margin in the upper right quadrant of the 

abdomen. Make the incision just lateral to the 

nipple line. Carry the dissection down to the 

external oblique fascia. 

4. Prepare the pump chamber site by making a 

pocket with blunt dissection, superiorly and 

laterally from the incision, gently separating the 

subcutaneous tissue from the fascia (Figure 3). 

The pocket should be positioned so that the 

pump chamber lies immediately over the lower 

rib cage to facilitate manual compression of the 

pump chamber. 

Figure 3: Creating a Pocket for Pump Chamber 

Peritoneal Catheter Insertion 

Caution: Individual patient anatomy, such as a thin, 

weak abdominal wall, may require procedural 

variations to reduce the risk of leakage around the 

catheter. 

1. Rotate the patient to the right side; this will allow 

the ascitic fluid to pool in the right abdominal 

gutter. 

2. Using the subcostal incision, carefully pass the 

18 gauge 7 cm needle assembly obliquely 

through the abdominal wall into the peritoneal 

cavity (Figure 4). The entrance into the 

peritoneal cavity is usually recognized by a 

distinct loss of resistance as the needle passes 

through the posterior fascia. Aspirate to confirm 

there is free flow of ascitic fluid. 

Figure 4: Passing the Needle Assembly Obliquely 

Through the Abdominal Wall into the Peritoneal cavity. 

Caution: It is important to use an oblique approach 

while passing through the peritoneum, to minimize 

the chance of ascitic fluid leakage. 

4

3. After entering the peritoneal cavity, advance the 

needle a short distance into the cavity, taking 

care to avoid injury to the visceral structures. 

4. Insert the J-Tip guidewire into the peritoneal 

cavity through the 18 gauge needle. Advance the 

guidewire several centimeters into the peritoneal 

cavity and then remove the introducer needle 

leaving an appropriate amount of guidewire 

exposed. 



Caution: Damage to or embolization of the guidewire 

may result if it is withdrawn through the needle. 

5. Pass the 16 Fr. peel-away introducer (dilator and 

peel-away sheath) over the guidewire through the 

external oblique fascia. Use a rotational 

movement while advancing the dilator and 

sheath, to help prevent any sheath damage. The 

posterior fascia may offer some resistance 

during this maneuver. 



6. Remove the guidewire and dilator. This should 

result in a free flow of ascitic fluid. 

7. If the ascitic fluid has not yet been drained and 

partially replaced with sterile saline or lactated 

Ringer’s solution, it can be done at this time. 

(See Patient Preparation on Page 3). 

Caution: Care should be taken when draining 

ascites, as rapid evacuation of ascitic fluid may 

result in circulatory or vascular collapse. 

8. Insert the peritoneal catheter of the shunt into 

the peel-away sheath and remove the sheath in a 

symmetrical manner, exercising care not to 

withdraw the catheter. 

Caution: Do not use forceps on the introducer to 

break its handle and /or peel the sheath. 

Caution: It is very important to peel the sheath away 

from the catheter in a symmetrical manner. If the 

catheter begins to withdraw while the sheath is 

being peeled, hold the catheter in place and carefully 

peel the sheath away symmetrically. 

Caution: The peel-away sheath should withdraw 

freely from the body. If resistance is encountered, do 

not force the peeling action of the sheath or its 

withdrawal. Make procedural corrections, then 

continue. 

9. Check shunt function by compressing the pump 

chamber several times. There should be a free 

flow of fluid, which is enhanced by pumping. 

Once flow has been established, place a rubber 

shod clamp across the tip of the venous catheter. 

Caution: The clamp should be covered with rubber 

to avoid damage to the venous catheter. 

Tunneling Procedure 

1. Make a small (approximately 2 cm) subclavicular 

incision through the guidewire insertion site. 

2. Place the venous catheter tip over the end of the 

tunneler. Remove the clamp from the catheter. 

5 

3. Insert the tunneling device into the subcostal 

incision and advance it up toward the 

subclavicular incision, along a path lateral to the 

breast. 

4. Continue to advance the venous catheter until the 

pump chamber is in proper position in the 

previously dissected pump chamber pocket. 

Note: Ensure that there are no kinks in the tunneled 

portion of the catheter. 

5. Remove the tunneling probe from the catheter. 

There should be free flow of ascitic fluid from the 

tip of the venous catheter. If there is no free flow 

of fluid, press the pump chamber several times 

to verify shunt function. After flow has been 

confirmed, reclamp the venous catheter. 

6. Place several 3-0 monofilament sutures through 

the suture pad on either side of the pump 

chamber to prevent rotation. 

7. In patients with excessive subcutaneous tissue, it 

is advisable to thin the tissue down to 

approximately ¼” over the pump chamber to 

facilitate locating the chamber later. 

8. It is advisable to mark the skin over the lower 

two-thirds of the pump chamber so that the 

patient or attendant will have no difficulty locating 

the proper position for pumping. 

Venous Catheter Insertion 

Caution: Individual patient anatomy, such as obesity 

or loose subcutaneous tissue, may require 

procedural variations to reduce the risk of 

inadvertent catheter withdrawal from the vein. 

1. Measure the venous catheter of the shunt to 

allow the tip to lie at the junction of the superior 

vena cava and the right atrium. This can be 

judged by making a gentle curve along the 

clavicle and extending the catheter down to the 

second intercostal space on the chest wall. Cut 

off the rest of the catheter, making the cut 

transverse to the long axis of the catheter. 

Note: Placement of the venous catheter tip above the 

level of the cavo-atrial junction may lead to occlusion 

or encapsulation of the catheter. 

2. Introduce the 12 Fr. vein dilator with peel-away 

sheath over the guidewire and advance it through 

the subclavian fascia. The fascia often presents 

some resistance, but applying steady pressure 

will allow the dilator to slip into the subclavian 

vein. 

Caution: Advancing the introducer into the 

subclavian vein may potentially injure mediastinal 

structures. 

3. Remove the guidewire and dilator from the 

sheath. Place your thumb over the exposed 

sheath orifice to inhibit the entry of air into the 

vein and excessive blood loss. 

4. Remove the clamp from the venous catheter and 

once again ensure that there is free flow of ascitic 

fluid.

Warning: Wipe the venous catheter with a sterile 

solution immediately prior to insertion into the 

vein, taking care that no blood products remain on 

the catheter. 

5. Insert the venous catheter into the subclavian 

vein through the peel-away sheath and advance it 

to the cavo-atrial junction. Under fluoroscopy, or 

with a roentgenogram, confirm that the shunt is 

in the correct position, as shown in Figure 5, 

with no kinks in the tubing. 

Figure 5: Proper Placement of the Peritoneo-Venous 

Shunt. (Double-Valved Shunt Shown) 

6. Once the proper position has been confirmed, 

remove the peel-away sheath in a symmetrical 

manner, exercising care not to withdraw the 

catheter. 

Caution: Do not use forceps on the introducer to 

break its handle and /or peel the sheath. 

Caution: It is very important to peel the sheath away 

from the catheter in a symmetrical manner. If the 

catheter begins to withdraw while the sheath is 

being peeled, hold the catheter in place and carefully 

peel the sheath away symmetrically. 

Caution: The peel-away sheath should withdraw 

freely from the body. If resistance is encountered, do 

not force the peeling action of the sheath or its 

withdrawal. Make procedural corrections, then 

continue. 

Closing Procedure 

Irrigate both incisions with antibiotic solution, and 

close in layers. 

Postoperative Management 

Warning: Because maximum fluid flow occurs 

when there is the greatest difference in pressure 

between the peritoneal and venous ends of the 

shunt, it is advisable to minimize the time the 

patient is supine immediately after shunt 

placement to avoid fluid overload. 

6 

Immediately after the patient has arrived in the 

recovery room, elevate the head of the bed to a 45° 

angle. 

Administer diuretics as indicated. Obtain hematocrit 

and D.I.C. profiles. Measure urinary output hourly. 

After the initial hematocrit and D.I.C. profiles are 

evaluated, place the patient in the horizontal position 

for a period of 10 to 15 minutes. Examine the 

patient frequently for signs of fluid overload. If signs 

of fluid overload occur, return the patient to a sitting 

position to slow or stop ascitic fluid flow and initiate 

corrective measures. 

After 10 to 15 minutes, return the patient to the 45° 

angle position. This pattern should be repeated until 

the patient has reached a stable circulatory status 

and no significant drops in platelet count, 

hemoglobin, or fibrinogen levels have occurred. 

If there are changes indicating that clinical D.I.C. 

may occur, return the patient to the 45° angle. 

Treatment with fresh plasma, platelets, 

cryoprecipitate, or heparin should be considered. 

Maintain diuretic therapy postoperatively until the 

patient’s edema and ascites are gone. 

The use of an abdominal binder should be omitted 

in the immediate postoperative period as it may 

contribute to fluid overload. 

Incentive breathing exercises to increase pulmonary 

ventilation should only be done with the patient in 

the sitting position, as this can contribute to fluid 

overload in the early postoperative period with the 

patient in the supine position. 

To reduce the risk of thrombosis around the venous 

catheter, consider daily administration of enteric 

aspirin. In some patients with malignant ascites, 

mini-dose heparin therapy may be beneficial. 

Patients should be cautioned to avoid falls or 

collisions. If either condition occurs, the patient 

should have the position and integrity of the shunt 

evaluated. 

Caution: In patients with peritoneo-venous shunts, 

care must be taken to avoid air entering the shunt 

when laparoscopic surgery is performed. 

Shunt Maintenance 

To help reduce the formation of thrombosis at and 

within the tip of the venous catheter and to help 

maintain continued patency of the valves, daily 

prophylactic compression of the pump chamber is 

recommended. 

Instruct the patient to percutaneously compress the 

pump chamber forcibly at least twenty times, with 

the patient in the supine position, once prior to 

bedtime and once prior to rising in the morning. 

Warning: To avoid blood reflux into the venous 

catheter when pumping the single-valved shunt, it 

is important for the patient to be in a supine 

position. After compressing the pump chamber but 

before releasing it, the venous catheter should be 

occluded by pressing or pinching it through the 

skin.

Warning: Particulate matter or venous thrombosis 

may cause shunt occlusion, necessitating revision 

or replacement of the shunt. Resistance to 

compression of the pump chamber may be an 

indication that the venous catheter or pump 

chamber is occluded. Should the pump chamber 

fail to refill readily, the peritoneal catheter may be 

occluded. 

Testing Shunt Function 

1. Daily measurement of abdominal girth and 

weight should provide evidence of continued 

proper function of the shunt. 

2. To assess patency of the venous catheter and 

pump chamber, place the patient in the supine 

position. Compression of the pump chamber 

should afford very little resistance. Resistance to 

compression indicates occlusion of the venous 

catheter or pump chamber. 

Warning: To avoid blood reflux into the venous 

catheter when pumping the single-valved shunt, it 

is important for the patient to be in a supine 

position. After compressing the pump chamber but 

before releasing it, the venous catheter should be 

occluded by pressing or pinching it through the 

skin. 

If the shunt has been compressed several times but 

remains resistant to compression, further 

investigation with radiopaque contrast medium is 

warranted. 

An injection of 5 to 10 ml of radiopaque contrast 

media with a 25 or 26 gauge non-coring needle into 

the pump chamber should rapidly disperse through 

the venous catheter into the superior vena cava. 

Caution: Never inject directly into the tubing portion 

of the shunt as leakage or tearing of the catheter 

may occur. 

3. Should shunt failure occur due to clot formation 

in the superior vena cava, obtain a venogram by 

simultaneous injections in the right and left arms 

with radiopaque material. After discerning the 

extent of the clot formation, therapy may be 

instituted in one of several ways. Several patients 

have been treated with infusion of a thrombolytic 

agent through the pump chamber with 

successful resolution of the clot formation. The 

benefits of thrombolytic agent infusion must be 

weighed against the potential hazards of bleeding 

in these patients. In other patients, fibrin may 

accumulate within the venous catheter. This 

requires a simple replacement of the venous 

catheter. Replacement catheters and nylon 

connectors are available for this purpose (See 

Ordering Information). Instructions for shunt 

revision are supplied with replacement 

components. 

4. Test the patency of the peritoneal component by 

compressing the pump chamber. In patients with 

single-valved shunts, it is necessary to 

percutaneously occlude the venous catheter 

when releasing compression. It is not necessary 

to occlude the venous catheter when testing the 

double-valved shunt. When compression is 

released (with the venous catheter deliberately 

occluded for the single-valved shunt), the pump 

body should rapidly refill, indicating patency of 

the peritoneal position of the system. Should the 

pump chamber fail to refill rapidly from the 

peritoneal side, indicating obstruction of the 

peritoneal portion, replacement of the peritoneal 

catheter is indicated. This may be performed 

using local anesthesia and sedation. Replacement 

catheters and connectors are available for this 

purpose (see Ordering Information). 

5. Additional evidence of patency can be provided 

by Doppler flow meter testing or injection of 

sulfur colloid labeled with technetium into the 

peritoneal cavity. 

Ordering Information 

REF Product Description 

42-2050 Denver PAK, Double-Valved Shunt 

42-2055 Denver PAK, Single Valved Shunt 

Components for Revision 

42-3019 Nylon Connector (two per box) 

42-2521 11.5 Fr. Venous Catheter (60 cm) 

42-2322 15.5 Fr. Fenestrated Catheter (27 cm) 

10383-010 16 Fr. Introducer Set 

10383-006 12 Fr. Introducer Set 

Warranty 

CareFusion warrants that this medical device is free 

from defects in both materials and workmanship. 

The above warranties are in lieu of all other 

warranties, either expressed or implied, including 

any warranty of merchantability or fitness for a 

particular purpose. Suitability for use of the medical 

device for any surgical procedure shall be 

determined by the user. CareFusion shall not be 

liable for incidental or consequential damages of any 

kind. 

7

Description du shunt 

Le shunt péritonéo-veineux de Denver (figure 1) 

comporte un cathéter périto-néal fenestré, un 

cathéter veineux et une chambre de pompage avec 

une ou deux valves asymétriques. Le cœur du 

système est la chambre de pompage à valves. 

Lorsque la pression dans la cavité péritonéale 

dépasse la pression veineuse centrale d’environ 

3 cm d’eau, les valves s’ouvrent et permettent un 

écoulement dans le shunt. Pour le shunt à deux 

valves, la seconde valve sert de valve de sécurité 

pour empê-cher tout reflux de sang dans l’extrémité 

distale du cathéter veineux lors du pom-page 

manuel. Pour les shunts à une valve, le reflux est 

bloqué par l’occlu-sion manuelle du cathéter 

veineux. Les valves sont asymétriques pour être 

auto-nettoyantes. 

Figure 1 : Shunts pour ascite de Denver 

fr 

Le shunt est entièrement en silicone médical. Il n’y a 

pas de raccordements à effectuer lors de 

l’intervention chirurgicale. Il est toutefois possible de 

raccourcir les deux cathéters, veineux et péritonéal, 

pour un placement optimal à la jonction cavo-atriale 

pour le premier, et dans la cavité péritonéale pour le 

second. Une bande radio-opaque au sulfate de 

baryum sur toute la longueur des deux cathéters, 

veineux et péritonéal, permet de contrôler leur bon 

positionnement par fluoroscopie ou radiographie 

pendant l’intervention chirurgicale. 

Silique est un traitement de surface exclusif appliqué 

sur les shunts pour donner une surface plus lisse et 

moins poisseuse, avec un coefficient de frottement 

inférieur. Le traitement de surface Silique est un 

traitement permanent qui ne subit pas de lixiviation, 

ne s’use pas et ne s’écaille pas. Le traitement de 

surface Silique ne modifie pas les propriétés 

physiques du silicone, ni la puissance, la souplesse 

ou le débit du shunt. 

Le débit de chaque shunt est déterminé avec de l’eau 

à 21 °C (70 °F) comme milieu de travail. Tous les 

débits sont déterminés à une température de 21 °C 

(70 °F) avec une pression de refoulement de 10 cm. 

8 

Les débits ont tendance à augmenter à mesure que 

la température du fluide diminue. Les débits ont 

tendance à diminuer à mesure que le fluide devient 

plus visqueux. 

Indications 

La pose d’un shunt péritonéo-veineux est indiquée 

chez les patients souffrants de : 

• maladie hépatique chronique dont l’ascite ne 

répond pas à la correction chirurgicale de 

l’hypertension portale, ni à un traitement médical 

standard, 

• ascite persistante ne relevant pas de l’anastomose 

porto-cave, 

• ascite persistante ne répondant pas à un 

traitement médical standard, 

• néoplasme intra-abdominal primaire ou 

métastatique avec ascite massive, pour Cathéter aider veineux à 

diamètre extérieur 

réduire la pression intra-abdominale. 

66 cm 

3,9 mm 

(11,5 Fr.) 

diamètre intérieur 

2,3 mm 

ATTENTION : Peser les risques de dissémination de 

Bande 

liquide ascitique contenant des cellules radio-opaque tumorales 

avant de poser un shunt chez des patients Seconde valve souffrant 

anti-retour 

d’ascite néoplastique. 

Coussin de suture 

Première valve 

Les shunts péritonéo-veineux peuvent 

anti-retour 

aussi être 

utilisés chez les patients présentant un syndrome 

Bande 

hépato-rénal, une ascite chyleuse ou idiopathique. 

radio-opaque 

Cathéter péritonéal 

Contre-indications 

diamètre extérieur 

5,1 mm, 

La pose d’un shunt péritonéo-veineux diamètre est intérieur contreindiquée 

chez les patients (15,5 souffrant Fr.) de : 

2,7 mm 

27 cm 

• péritonite 

• possibilité de liquide ascitique non stérile 7,7 oucm 

d’infection intra-abdominale, 

• nécrose tubulaire aiguë ou insuffisance Chambre rénale de pompage 

primaire, 

• niveaux très élevés de bilirubine et/ou de 

créatinine. 

D’une façon générale, la pose est contre-indiquée 

chez les patients souffrant d’infection systémique. 

Les patients ayant souffert récemment de 

saignement gastro-intestinal doivent être examinés 

pour diagnostiquer une éventuelle hypertension 

portale à laquelle il faut remédier avant d’envisager 

la pose du shunt. 

Les problèmes cardiaques constituent une contreindication 

relative. On doit s’assurer que le patient 

est capable de supporter la surcharge circulatoire 

liée au shuntage péritonéo-veineux. 

Pour le cathétérisme, éviter d’utiliser la veine sousclavière 

chez les patients nécessitant un accès 

vasculaire permanent pour l’hémodialyse. Une 

thrombose ou une sténose prononcée de la veine 

sous-clavière, pouvant être causée par la présence 

d’un cathéter veineux, n’est pas compatible avec une 

fistule AV sur le bras ipsilatéral. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

1,0

Avertissements 

Des particules solides ou une thrombose veineuse 

peuvent obstruer le shunt, rendant nécessaire sa 

révision ou son remplacement. Une résistance à la 

compression indique l’occlusion de la chambre de 

pompage ou du cathéter veineux. Si la chambre ne se 

remplit pas immédiatement après compression, c’est 

que le cathéter péritonéal est peut-être obstrué (voir 

la section Vérification du bon fonctionnement du 

shunt, page 14). 

Ne jamais injecter directement dans les cathéters car 

cela risquerait d’endommager leur paroi et 

d’entraîner des fuites. 

Nettoyer le cathéter veineux avec une solution stérile 

immédiatement avant son insertion dans la veine, en 

veillant à ce qu’aucun produit sanguin ne reste sur le 

cathéter. 

Du fait que le débit de liquide est maximal lorsque la 

différence de pression entre les deux extrémités du 

shunt, péritonéale et veineuse, est la plus élevée, il 

convient de redresser le patient immédiatement après 

la pose du shunt, pour éviter une surcharge 

liquidienne (voir la section Soins post-opératoires, 

page 13). 

Le point d’insertion dans la veine sous-clavière doit 

être choisi très soigneusement. Si le cathéter est 

inséré trop loin vers le milieu du corps, la 

compression entre la clavicule et la première côte 

peut réduire le flux ou cisailler le cathéter veineux du 

shunt. 

Lors du pompage d’un shunt à une valve, veiller à 

mettre le patient en décubitus dorsal pour éviter le 

reflux de sang dans le cathéter veineux. Après avoir 

comprimé la chambre de pompage, mais avant de la 

relâcher, fermer le cathéter veineux en appuyant 

dessus ou en le pinçant à travers la peau. 

Le shunt péritonéo-veineux est réservé uniquement 

aux utilisations péritonéo-veineuses. 

Mises en garde 

Usage unique seulement. Une réutilisation peut 

provoquer le mauvais fonctionnement du produit ou 

contribuer à une contamination croisée. 

Respecter l’asepsie la plus stricte durant toutes les 

phases de l’utilisation de ce produit. 

L’anatomie particulière du patient et la technique 

habituelle du médecin peut mener à des différences 

de procédure. 

Peser les risques de dissémination de liquide 

ascitique contenant des cellules tumorales avant de 

poser un shunt chez des patients souffrants d’ascite 

néoplastique. 

Veiller très attentivement à ne pas laisser le shunt 

entrer en contact avec des doigts nus, serviettes, 

champs opératoires, talc ou toute surface pelucheuse 

ou granulaire (le silicone étant hautement 

électrostatique, il attire les particules en suspension 

dans l’air et les contaminants de surface susceptibles 

de provoquer des réactions tissulaires). 

Afin d’ éviter tout risque de coupure ou de déchirure 

du shunt, utiliser des instruments à mors protégés. 

Eviter toute manipulation excessive du shunt veineux. 

Faire très attention lors de la pose des ligatures de 

ne pas couper ou occlure le cathéter. Ne pas utiliser 

de ligatures en acier inoxydable. 

Vérifier la perméabilité du shunt avant la pose ; le 

remplir afin d’éliminer les grosses bulles d’air 

présentes dans la chambre de pompage et dans les 

cathéters (voir la section Préparation du shunt, 

page 10). 

Le shunt doit être posé par un médecin familier avec 

l’accès percutané à la veine sous-clavière. 

Eviter un drainage trop rapide du liquide ascitique 

pour se garantir contre tout problème vasculaire ou 

circulatoire. 

Pour réduire au maximum les risques de fuites de 

liquide ascitique, il faut perforer le péritoine en 

oblique. 

Ne pas laisser le guide souple pénétrer entièrement 

dans le corps du patient. 

Il est important de peler la gaine de l’introducteur de 

manière symétrique. Si le cathéter commence à 

revenir en arrière lors du retrait de la gaine, 

maintenir le cathéter en place et procéder de manière 

symétrique. 

Ne pas utiliser de pinces avec l’introducteur pour en 

casser le manche et/ou peler la gaine. 

La gaine pelable de l’introducteur doit sortir 

librement du corps. Si l’on rencontre une résistance, 

il ne faut pas forcer le retrait de la gaine. Modifier la 

procédure de retrait et continuer. 

Il y a risque d’endommagement ou d’embolisation du 

guide souple si on le retire par l’aiguille. 

Ne pas utiliser des introducteurs et des guides 

souples dont la taille est différente de celle des 

composants de ce kit. 

L’insertion du cathéter dans une artère peut 

provoquer des saignements et/ou d’autres 

complications. 

Les complications potentielles de la pose percutanée 

sont essentiellement : pneumothorax, hématome, 

lésion du plexus brachial, du médiastin ou des 

viscères, septicémie ou infections, saignement 

excessif et endommagement vasculaire. 

L’anatomie particulière du patient, telle une paroi 

abdominale mince et peu résistante, peut nécessiter 

une modification de la procédure opératoire afin 

d’éviter tout risque de fuite autour du cathéter. 

L’anatomie particulière du patient, telle qu’obésité ou 

tissu sous-cutané lâche, peut nécessiter une 

modification de la procédure opératoire afin d’éviter 

tout risque de retrait accidentel du cathéter de la 

veine. 

Chez les patients porteurs d’un shunt péritonéoveineux, 

éviter d’introduire de l’air dans le shunt lors 

d’une intervention laparoscopique. 

Des fibroses péritonéales ont été observées chez des 

patients porteurs de shunts péritonéo-veineux. La 

cure des hernies avant insertion du shunt et le 

traitement immédiat des inflammations intraabdominales 

réduisent les risques d’une telle 

complication. 

9

Stérilité 

Ce produit a été stérilisé à l’oxyde d’éthylène. Il est 

destiné à un usage unique et ne doit pas être 

restérilisé. CareFusion ne pourra être tenu pour 

responsable des conséquences de l’utilisation d’un 

kit restérilisé, et n’échangera aucun kit dont 

l’emballage aura été ouvert, même si le shunt n’a pas 

été utilisé. 

Ne pas utiliser si l’emballage est endommagé. 

Pour éviter d’endommager le conditionnement stérile, 

il est recommandé de stocker le kit dans son 

emballage d’origine. 

Soins préopératoires 

C’est au médecin que revient le choix de l’acte 

médical et du geste chirurgical à pratiquer en 

fonction des besoins du patient. Il convient de vérifier 

tout particulièrement : 

• tour de taille et poids ; 

• SMA12, SMA6, formule sanguine, créatinine 

sérique et azote uréique ; 

• débit urinaire et analyse d’urine sur 24 heures 

(électrolytes) ; 

• profil de coagulation ; 

• fonction cardiaque. 

Une antibiothérapie prophylactique systémique doit 

être instituée avant la pose d’un shunt péritonéoveineux. 

Préparation du shunt 

1. Travailler en asepsie totale, immerger entièrement 

le shunt dans du sérum physiologique stérile. 

REMARQUE : L’amorçage du shunt à une valve peut 

s’avérer difficile si l’extrémité du cathéter veineux 

n’est pas complètement submergée. 

Comprimer la chambre de pompage à plusieurs 

reprises de manière à remplir le shunt et à établir le 

flux. 

2. Pour débuller, soulever le cathéter veineux et, 

alternativement, tapoter et comprimer la chambre 

de pompage ; le cathéter péritonéal doit être 

entièrement immergé dans la solution pendant 

cette opération. Continuer à pomper le corps du 

shunt jusqu’à élimination complète des bulles 

d’air. 

3. Il peut arriver que les feuillets de la valve en 

silicone restent collés, empêchant de mener à 

bien la procédure de remplissage décrite cidessus. 

Il faut alors presser la valve asymétrique 

sur les côtés tout en faisant rouler la chambre de 

pompage entre le pouce et l’index (au niveau de la 

valve), et en pompant vigoureusement le liquide 

dans le shunt. Cette manœuvre permet d’assurer 

la perméabilité du shunt avant insertion, sans 

endommager le mécanisme de la valve. 

4. Le cathéter veineux doit rester en hauteur lors du 

transfert du shunt au patient, sinon le liquide va 

s’écouler et l’air rentrer. Le cas échéant, 

réamorcer le shunt avant de l’implanter. 

Préparation du patient 

Une antibiothérapie prophylactique systémique doit 

être instituée avant la pose d’un shunt péritonéoveineux. 

La pose peut se faire sous anesthésie locale, avec 

sédation préopératoire et analgésie, ou sous 

anesthésie générale en fonction des besoins des 

patients. Placer une sonde vésicale et établir une 

ligne veineuse. 

Placer un drap enroulé ou un tube gonflé le long de 

la colonne thoracique du patient. Préparer le patient 

pour l’intervention de manière aseptique, du menton 

à la symphyse pubienne, et de la ligne moyenne à la 

ligne axillaire postérieure. Un ECG doit être mis en 

place. 

Il est important de drainer une partie du liquide 

ascitique avant la pose du shunt. Cela peut 

s’effectuer avant que l’admission du patient à la salle 

d’opération, à l’aide d’une paracentèse standard. Cela 

réduit les risques de surcharge liquidienne et peut 

éliminer la nécessité d’une coagulopathie en période 

post-opératoire. Une partie du liquide ascitique 

drainé doit être remplacée par du sérum 

physiologique stérile ou du lactate de Ringer selon 

les besoins en liquides du patient. Il convient en 

général de drainer tout le liquide ascitique et d’en 

remplacer la moitié. 

ATTENTION : Eviter un drainage trop rapide du 

liquide ascitique pour se garantir contre tout 

problème vasculaire ou circulatoire. 

Pour les patients souffrants d’ascite maligne et de 

coagulation normale, il peut être utile d’administrer 

de l’héparine dans la cavité péritonéale afin de 

réduire les risques de thrombose dans le cathéter 

veineux et d’accumulation de débris dans la chambre 

de pompage. 

Figure 2 : Emplacement du shunt 

10

Accès veineux 

La pose du shunt peut être envisagée sous 

fluoroscopie. 

1. Placer le patient en position de Trendelenbourg, la 

tête vers le bas et tournée vers la gauche. 

2. Sélectionner le point d’insertion à environ 1 cm 

vers l’extérieur à partir du milieu de la clavicule et 

2 cm au-dessous de la clavicule. 

AVERTISSEMENT : Le point d’insertion dans la veine 

sous-clavière doit être sélectionné très 

soigneusement. Si le cathéter est inséré trop loin 

vers le milieu du corps, la compression entre la 

clavicule et la première côte peut réduire le flux ou 

cisailler le cathéter veineux du shunt. 

3. Anesthésier la zone en infiltrant d’abord 

l’épiderme avec de la lidocaïne chlorhydrate, 

pharm. US à 1 %, à l’aide d’une aiguille 23 G, puis 

en orientant l’aiguille vers la fourchette sternale et 

en infiltrant le tissu sous-cutané jusqu’à ce que 

l’aiguille touche la clavicule. Pousser 

immédiatement l’aiguille sous la clavicule, dans le 

fascia sous-clavier, et y infiltrer la lidocaïne 

chlorhydrate, pharm. US. 

4. Insérer l’aiguille d’accès veineux au même endroit 

et la pousser sous la clavicule en la pointant à 

environ 1 cm au-dessus de la fourchette sternale. 

Pour réduire les risques de pneumothorax, 

maintenir la seringue parallèle à la paroi 

thoracique. Pousser l’aiguille doucement en 

aspirant légèrement avec la seringue, jusqu’à ce 

que le sang veineux afflue librement. 

5. Saisir la garde de l’aiguille et retirer la seringue. 

6. Passer le guide en J dans l’aiguille pour l’insérer 

dans la veine sous-clavière. Pendant l’avancée du 

guide dans la veine cave supérieure, la tête du 

patient doit être remise en position médiane. On 

doit surveiller l’ECG pour détecter toute arythmie 

éventuelle. Le cas échéant, il faut retirer le guide 

doucement jusqu’au retour du rythme normal. 

ATTENTION : Ne pas laisser le guide souple pénétrer 

entièrement dans le corps du patient. 

7. Vérifier par fluoroscopie que le guide souple est 

en bonne position, puis retirer l’aiguille 

d’insertion. 

ATTENTION : Il y a risque d’endom-magement ou 

d’embolisation du guide souple si on le retire par 

l’aiguille. 

Préparation de la poche pour la chambre de 

pompage 

1. Infiltrer le site d’incision avec de la lidocaïne 

chlorhydrate, pharm. US à 1 %, à l’aide d’une 

aiguille 23 G. 

2. Anesthésier l’emplacement de la chambre de 

pompage par infiltration de lidocaïne chlorhydrate, 

pharm. US à 1 %, à l’aide d’une aiguille spinale 22 G. 

3. Faire une petite incision de 5 cm, 4 à 6 cm sous 

la marge costale dans la partie supérieure de 

l’abdomen. Faire l’incision légèrement vers le côté 

à partir de la ligne mamillaire. Prolonger la 

dissection jusqu’au fascia oblique externe. 

11 

4. Préparer l’emplacement de la chambre de 

pompage. Pour cela, pratiquer une poche par 

dissection vers le haut et le côté à partir de 

l’incision, séparant soigneusement le tissu souscutané 

du fascia (figure 3). La poche doit 

permettre à la chambre de pompage de reposer 

sur le bas de la cage thoracique pour en faciliter 

la compression. 

Figure 3 : Dissection d’une poche pour la chambre 

de pompage 

Pose du cathéter péritonéal 

ATTENTION : L’anatomie particulière du patient, telle 

une paroi abdomina-le mince et peu résistante, peut 

nécessiter une modification de la procédure 

opératoire afin d’éviter tout risque de fuite autour du 

cathéter. 

1. Tourner le patient sur la droite. Ceci permet au 

liquide ascitique de s’accumuler dans la gouttière 

abdominale droite. 

2. Utiliser l’incision sous-costale pour passer 

soigneusement l’aiguille 18 G de 7 cm 

obliquement à travers la paroi abdominale pour 

atteindre la cavité péritonéale (Figure 4). Lorsque 

l’aiguille traverse le fascia postérieur, la résistance 

diminue fortement, indiquant que l’aiguille a 

atteint la cavité péritonéale. Aspirer pour 

confirmer que le liquide ascitique s’écoule 

librement. 

Figure 4 : Pénétration oblique de l’aiguille dans le 

péritoine

ATTENTION : Pour réduire au maximum les risques 

de fuites de liquide ascitique, il est nécessaire de 

perforer le péritoine en oblique. 

3. Une fois l’aiguille dans la cavité péritonéale, 

l’avancer un peu en évitant de léser les structures 

viscérales. 

4. Insérer le guide en J dans la cavité péritonéale par 

l’intermédiaire de l’aiguille 18 G. Avancer le guide 

de quelques centimètres et retirer l’aiguille 

d’introduction, en laissant une partie du guide 

exposée. 



ATTENTION : Il y a risque d’endommagement ou 

d’embolisation du guide souple si on le retire par 

l’aiguille. 

5. Passer l’introducteur pelable 16 F (dilatateur et 

gaine pelable) sur le guide souple, à travers le 

fascia oblique externe. Procéder avec un 

mouvement de rotation pour éviter 

d’endommager la gaine. Le fascia postérieur peut 

offrir une certaine résistance au cours de cette 

opération. 



6. Retirer le guide et le dilatateur. Il doit en résulter 

un afflux de liquide ascitique. 

7. Si le liquide ascitique n’a pas encore été drainé et 

remplacé partiellement avec du sérum 

physiologique stérile ou du lactate de Ringer, on 

peut le faire à ce stade (voir la section Préparation 

du patient, page 18). 

ATTENTION : Eviter un drainage trop rapide du 

liquide ascitique pour se garantir contre tout 

problème vasculaire ou circulatoire. 

8. Passer le cathéter péritonéal dans la gaine pelable 

de l’introducteur. Retirer la gaine d’une manière 

symétrique, en veillant à ne pas ramener le 

cathéter en arrière. 

ATTENTION : Ne pas utiliser de pinces avec 

l’introducteur pour en casser le manche et/ou peler la 

gaine. 

ATTENTION : Il est important de peler la gaine de 

l’introducteur de manière symétrique. Si le cathéter 

commence à revenir en arrière lors du retrait de la 

gaine, maintenir le cathéter en place et procéder de 

manière symétrique. 

ATTENTION : La gaine pelable de l’introducteur doit 

sortir librement du corps. Si l’on rencontre une 

résistance, il ne faut pas forcer le retrait de la gaine. 

Modifier la procédure de retrait et continuer. 

9. Vérifier le fonctionnement du shunt en 

comprimant la chambre de pompage plusieurs 

fois de suite. Du liquide doit sortir du cathéter 

veineux, son débit augmentant avec le pompage. 

Une fois le flux bien établi, placer un clamp à 

mors protégés à l’extrémité du cathéter veineux. 

ATTENTION : Les mors du clamp doivent être 

recouverts de caoutchouc pour éviter d’endommager 

le cathéter. 

12 

Procédure de tunnellisation 

1. Faire une petite incision sous-clavière de 2 cm, en 

passant par le site d’insertion du guide. 

2. Placer l’extrémité du cathéter veineux sur le 

tunnellisateur. Déclamper le cathéter. 

3. Insérer le tunnellisateur dans l’incision souscostale 

et le faire progresser latéralement au sein 

vers l’incision sous-clavière. 

4. Continuer à faire progresser le cathéter veineux 

jusqu’à ce que la chambre de pompage soit 

positionnée correctement dans la poche 

dissectée. 

REMARQUE : S’assurer que le cathéter n’est pas 

plicaturé dans la portion tunnellisée. 

5. Couper le cathéter près de l’extré-mité du 

tunnellisateur. Du liquide ascitique devrait 

s’écouler à partir de l’extrémité du cathéter 

veineux. Dans le cas contraire, pomper la 

chambre plusieurs fois pour vérifier le 

fonctionnement du shunt. Une fois l’écoulement 

confirmé, reclamper le cathéter veineux. 

6. Poser des sutures en monofilament 3-0 dans le 

coussin du shunt de part et d’autre de la chambre 

de pompage, afin d’empêcher toute rotation. 

7. Chez les patients dont le tissu sous-cutané est 

épais, amincir le tissu jusqu’à environ 6,35 cm 

au-dessus de la chambre de pompage afin de 

pouvoir la repérer plus facilement. 

8. Il est recommandé de marquer sur l’épiderme 

l’emplacement des deux tiers inférieurs de la 

chambre de pompage, afin que le patient ou la 

personne chargée des soins n’ait aucune difficulté 

à effectuer le pompage. 

Pose du cathéter veineux 

ATTENTION : L’anatomie particulière du patient, telle 

qu’obésité ou tissu sous-cutané lâche, peut 

nécessiter une modification de la procédure 

opératoire afin d’éviter tout risque de retrait 

accidentel du cathéter de la veine. 

1. Mesurer le cathéter veineux de manière à ce que 

son extrémité se situe à la jonction de la veine 

cave supérieure et de l’oreillette droite. Mesurer 

en suivant une large courbe le long de la clavicule 

et en descendant jusqu’au deuxième espace 

intercostal sur la paroi thoracique. Couper le 

cathéter à cet endroit, perpendiculairement à l’axe 

du cathéter. 

REMARQUE : Le positionnement de l’extrémité du 

cathéter veineux au-dessus du niveau de la jonction 

cavo-atriale risque d’entraîner une occlusion ou une 

encapsulation du cathéter. 

2. Passer le dilatateur veineux 12 F avec gaine 

pelable sur le guide souple, puis le faire avancer à 

travers le fascia sous-clavier. Le fascia présente 

souvent une certaine résistance, mais une 

pression continue permet au dilatateur de 

s’introduire dans la veine sous-clavière.

ATTENTION : La progression de l’introducteur dans la 

veine sous-clavière présente un risque 

d’endommagement des structures médiastines. 

3. Retirer le guide et le dilatateur de la gaine pelable. 

Obturer du pouce l’extrémité de la gaine pour 

empêcher l’entrée d’air dans la veine ou une 

déperdition de sang. 

4. Déclamper le cathéter veineux et revérifier que le 

liquide ascitique s’écoule librement. 

ATTENTION : Nettoyer le cathéter veineux avec une 

solution stérile immédiatement avant son insertion 

dans la veine, en veillant à ce qu’aucun produit 

sanguin ne reste sur le cathéter. 

5. Insérer le cathéter veineux dans la veine sousclavière 

par la gaine pelable, puis le faire avancer 

jusqu’à la jonction cavo-atriale. Sous fluoroscopie 

ou par radiographie, confirmer le bon 

positionnement du shunt (voir Figure 5) et 

l’absence de plicatures. 

Figure 5 : Positionnement correct du shunt 

péritonéo-veineux (shunt à deux valves sur la figure) 

6. Une fois le bon positionnement confirmé, retirer 

la gaine pelable en procédant d’une manière 

symétrique. Veiller à ne pas ramener le cathéter 

en arrière. 

ATTENTION : Ne pas utiliser de pinces avec 

l’introducteur pour en casser le manche et/ou peler la 

gaine. 

ATTENTION : Il est important de peler la gaine de 

l’introducteur de manière symétrique. Si le cathéter 

commence à revenir en arrière lors du retrait de la 

gaine, maintenir le cathéter en place et procéder de 

manière symétrique. 

ATTENTION : La gaine pelable de l’introducteur doit 

sortir librement du corps. Si l’on rencontre une 

résistance, il ne faut pas forcer le retrait de la gaine. 

Modifier la procédure de retrait et continuer. 

Procédure de fermeture 

Irriguer les deux incisions avec une solution 

antibiotique et les refermer plan par plan. 

Soins post-opératoires 

AVERTISSEMENT : Du fait que le débit de liquide 

est maximal lorsque la différence de pression entre 

les deux extrémités du shunt, péritonéale et 

veineuse, est la plus élevée, il convient de 

redresser le patient immédiatement après la pose 

du shunt, pour éviter toute surcharge liquidienne. 

Dès l’arrivée du patient en salle de réveil, redresser la 

tête du lit à 45 °. 

Au besoin, administrer des diurétiques. Obtenir 

l’hématocrite et rechercher des signes de coagulation 

intravasculaire disséminée. Mesurer le débit urinaire 

horaire. 

Placer ensuite le patient en position horizontale 

pendant 10 à 15 minutes. Examiner le patient 

fréquemment afin de détecter tout signe de surcharge 

liquidienne. Le cas échéant, asseoir le patient afin de 

ralentir ou d’arrêter l’écoulement de liquide ascitique 

et de prendre les mesures nécessaires. 

Attendre 10 à 15 minutes, puis remettre le patient à 

45 °. Répéter la procédure jusqu’à ce qu’un état 

circulatoire stable soit établi, avec des niveaux 

corrects de plaquettes, d’hémoglobine et de 

fibrinogène. 

Si des changements indiquent un risque de 

coagulation intravasculaire disséminée, remettre le 

patient à 45 ° et le traiter avec du plasma frais, des 

plaquettes, du cryoprécipité ou de l’héparine. 

Maintenir le traitement post-opératoire aux 

diurétiques jusqu’à disparition de l’œdème et de 

l’ascite. 

Ne pas utiliser de ceinture abdominale dans la 

période post-opératoire immédiate car cela pourrait 

contribuer à une surcharge liquidienne. 

Les exercices respiratoires destinés à améliorer la 

ventilation pulmonaire ne doivent être effectués qu’en 

position assise, car le décubitus dorsal peut 

contribuer à une surcharge liquidienne au début de la 

période post-opératoire. 

Pour réduire les risques de thrombose autour du 

cathéter veineux, on peut administrer une dose 

journalière d’aspirine entérique. Chez les patients 

souffrant d’ascite maligne, une mini-dose d’héparine 

peut être bénéfique. 

Les patients doivent être mis en garde contre les 

risques liés aux chutes et aux collisions. Le cas 

échéant, la position et l’intégrité du shunt doivent 

être vérifiées. 

ATTENTION : Chez les patients porteurs d’un shunt 

péritonéo-veineux, éviter d’introduire de l’air dans le 

shunt lors d’une intervention laparoscopique. 

13

Entretien du shunt 

Pour éviter la formation d’une thrombose à 

l’extrémité du cathéter veineux et pour maintenir la 

perméabilité des valves, il est recommandé de 

comprimer la chambre de pompage au moins une 

fois par jour. 

Apprendre au patient à comprimer fortement la 

chambre de pompage au moins vingt fois en 

décubitus dorsal, au lever et au coucher. 

AVERTISSEMENT : Lors du pompage d’un shunt à 

une valve, veiller à mettre le patient en décubitus 

dorsal pour éviter le reflux de sang dans le 

cathéter veineux. Après avoir comprimé la 

chambre de pompage, mais avant de la relâcher, 

fermer le cathéter veineux en appuyant dessus ou 

en le pinçant à travers la peau. 

AVERTISSEMENT : Des particules solides ou une 

thrombose veineuse peuvent obstruer le shunt, 

rendant nécessaire sa révision ou son 

remplacement. Une résistance à la compression 

indique l’occlusion de la chambre de pompage ou 

du cathéter veineux. Si la chambre de pompage ne 

se remplit pas immédiatement après compression, 

c’est que le cathéter péritonéal est peut-être 

obstrué. 

Vérification du bon fonctionnement du shunt 

1. Mesurer quotidiennement la taille et le poids du 

patient pour s’assurer que le shunt fonctionne 

correctement. 

2. Pour vérifier la perméabilité du cathéter veineux et 

de la chambre de pompage, mettre le patient en 

décubitus dorsal. Il doit y avoir peu de résistance 

à la compression. Une résistance trop élevée 

indique l’occlusion du cathéter veineux ou de la 

chambre de pompage. 

AVERTISSEMENT : Lors du pompage d’un shunt à 

une valve, veiller à mettre le patient en décubitus 

dorsal pour éviter le reflux de sang dans le 

cathéter veineux. Après avoir comprimé la 

chambre de pompage, mais avant de la relâcher, 

fermer le cathéter veineux en appuyant dessus ou 

en le pinçant à travers la peau. 

Si la résistance reste élevée après plusieurs 

compressions de la chambre de pompage, procéder 

à un examen avec un opacifiant radiologique. 

Injecter 5-10 ml d’opacifiant radiologique dans la 

chambre de pompage avec une aiguille 25-26 G qui 

ne laisse pas de trou. L’opacifiant devrait se propager 

rapidement dans le cathéter veineux et atteindre la 

veine cave supérieure. 

ATTENTION : Ne jamais injecter directement dans les 

cathéters car cela risquerait d’endommager leur paroi 

et d’entraîner des fuites. 

3. Si le shunt ne fonctionne plus à cause de la 

formation d’un caillot dans la veine cave 

supérieure, effectuer un veinogramme par 

injection simultanée d’opacifiant radiologique 

dans le bras droit et le bras gauche. Après avoir 

évalué le caillot, appliquer un traitement 

approprié. Plusieurs patients ont été traités avec 

succès par perfusion de thrombolytique dans la 

14 

chambre de pompage. Peser les avantages de la 

perfusion de thrombolytique contre les risques de 

saignement. Chez d’autres patients, la fibrine peut 

s’accumuler dans le cathéter veineux, rendant 

nécessaire son remplacement. Des cathéters pour 

révision et des raccords en nylon sont 

disponibles à cet effet (voir la section Pour passer 

commande). Les instructions de révision du 

shunt sont fournies avec les composants pour 

révision. 

4. Vérifier la perméabilité de la portion péritonéale 

en comprimant la chambre de pompage. Chez les 

patients porteurs d’un shunt à une valve, il faut 

obstruer le cathéter veineux à travers la peau 

quand on relâche la pression. Cette obstruction 

n’est pas nécessaire pour les shunts à deux 

valves. Lorsque la pression est relâchée (le 

cathéter veineux étant obstrué délibérément pour 

les shunts à une valve), la chambre de pompage 

doit se remplir rapidement. Si elle ne se remplit 

pas rapidement, cela signifie que la portion 

péritonéale est obstruée et que le cathéter 

péritonéal doit être remplacé. Le remplacement 

peut s’effectuer sous anesthésie locale et 

sédation. Des cathéters pour révision et des 

raccords en nylon sont disponibles à cet effet 

voir la section Pour passer commande. 

5. La perméabilité peut également être vérifiée avec 

un débitmètre Doppler ou par injection de soufre 

colloïde marqué au technétium dans la cavité 

péritonéale. 

Pour passer commande 

REF Description du produitcatalogue 

42-2050 Kit Denver ® PAK de pose 

percutanée - Shunt à deux valves 

42-2055 Kit Denver ® PAK de pose 

percutanée - Shunt à une valve 

Composants pour révision : 

42-3019 Raccords en nylon (deux par boîte) 

42-2521 Cathéter veineux 11,5 F (60 cm) 

42-2322 Cathéter fenestré 15,5 F (27 cm) 

10383-010 Kit d’introducteur 16 F 

10383-006 Kit d’introducteur 12 F 

Garantie 

CareFusion, garantit ce produit à usage médical 

contre tout vice de matière ou défaut de fabrication. 

La présente garantie remplace toute autre garantie, 

explicite ou implicite, y compris toute garantie de 

commercialisation ou de conformation à un usage 

particulier. Il incombe au médecin de déterminer si 

ce produit est approprié dans le cas d’une 

intervention chirurgicale. CareFusion ne peut en 

aucun cas être tenu pour responsable de tous 

dommages directs ou indirects de quelque nature 

que ce soit.

de 

Shunt-Beschreibung 

Denver Shunts sind in zwei Konfigurationen erhältlich 

(Abb. 1). Alle Denver Shunts werden aus 

medizinischem Silikon hergestellt. Jeder Shunt 

besteht aus einem perforierten Peritonealkatheter, 

einem Venenkatheter und einer flexiblen 

Pumpkammer mit einem oder zwei Lippenventilen. 

Das Herz des Shunts ist die flexible Pumpkammer. 

Wenn der Druck in der Peritonealhöhle ungefähr 3 cm 

(Wasser) höher ist als der zentrale Venendruck, 

öffnen sich die Ventile und ermöglichen den Durchfluss 

durch den Shunt. Bei einem Shunt mit 

Doppelventilen dient das zweite Ventil, das in zwei 

Shunt-Modellen vorhanden ist, als Rückschlagventil, 

das den Reflux von Blut in das distale Ende des 

Venenkatheters verhindert, wenn der Shunt manuell 

gepumpt wird. Bei einem Shunt mit nur einem Ventil 

wird der Reflux durch manuelle Okklusion des 

Venenkatheters verhindert. Die Ventile sind 

absichtlich asymmetrisch und daher selbstreinigend. 

Abbildung 1: Peritoneal-venöse Shunts 

Das ganze System besteht aus Silikongummi und ist 

fertig montiert. Der venöse Katheter kann jedoch für 

eine optimale Positionierung in der Vena cava 

superior gekürzt werden, ebenso wie der 

Peritonealkatheter, um eine optimale Position in der 

Peritonealhöhle zu gewährleisten. Ein integrierter 

Bariumsulfatstreifen in der Wand des Peritoneal- und 

des Venenkatheters ermöglicht die röntgenologische 

oder fluoroskopische Überprüfung der richtigen 

Positionierung bei einem Eingriff. 

Die Shunts wurden mit Silique, einer einzigartigen 

Oberflächenmodifizierung, behandelt. Diese 

Behandlung bewirkt eine glattere, weniger klebrige 

Oberfläche mit einem niedrigeren Reibungskoeffizient. 

Silique Oberflächenmodifizierung ist eine permanente 

Behandlung, die weder auslaugt, abblättert noch sich 

abnutzt. Die physikalischen Eigenschaften von Silikon 

und somit auch die Eigenschaften der Shunts 

hinsichlich des Widerstands, der Flexibilität und des 

Durchflusses werden durch Silique 

Oberflächenmodifizierung nicht verändert. 

15 

Die Flussrate für jeden Shunt wird mit Wasser als 

Arbeitsmedium bestimmt. Alle Flussraten werden bei 

einer Temperatur von 21 °C (70 °F) mit einem 

Kopfdruck von 10 cm bestimmt. 

Die Flussraten tendieren zu steigen, wenn die 

Flüssigkeitstemperatur ansteigt. Die Flussraten 

tendieren zu fallen, wenn die Flüssigkeit zähflüssiger 

wird. 

Indikationen 

Ein peritoneal-venöser Shunt ist indiziert bei 

Patienten mit: 

• chronischen Lebererkrankungen, deren Aszites 

weder auf chirurgische Korrektur der portalen 

Hypertonie noch auf die übliche Medikation 

anspricht. 

• hartnäckigem Aszites, die keine Kandidaten für 

einen portal-venösen Shunt sind. 

• hartnäckigem Aszites, der nicht auf 

Standardmedikation anspricht. 

• primären oder metastatischen intraabdominalen 

Neoplasmen mit massivem Aszites zur 

Venenkatheter, 

Erleichterung des intraabdominalen Drucks. Außendurchmesser 

66 cm 

0,39 cm 

VORSICHT: Bei Patienten mit 

(11,5 

neoplastischem 

Fr.) 

Innendurchmesser 

Aszites 

0,23 cm 

ist das Legen eines Aszites-Shunts gegenüber Strahlenundurchlässiger dem 

Streifen 

potenziellen Risiko der Dissemination durch 

Zweites 

Aszitesflüssigkeit mit malignen Zellen abzuwägen. 

Einweg-Ventil 

Nahtplatte 

Auch bei Patienten mit hepatorenalem Syndrom, 

Erstes 

Einweg-Ventil 

chylösem Aszites oder idiopatischem Aszites sollte 

ein peritoneal-venöser Shunt in Erwägung Strahlenundurchlässiger gezogen 

Streifen 

werden. 

Peritonealkatheter 

Außendurchmesser 

Kontraindikationen 

0,51 cm 

Innendurchmesser 

Ein peritoneal-venöser Shunt ist kontraindiziert 0,27 cm bei 

(15,5 Fr.) 

Patienten mit: 

27 cm 

• Peritonitis. 

• Verdacht auf unsterile Aszitesflüssigkeit oder 7,7 cm 

intraabdominale Infektion. 

• akuter tubulärer Nekrose oder primärem 

Nierenversagen. 

• extrem hohen Bilirubin- bzw. Kreatinin-Spiegeln. 

Im allgemeinen sollte von einem Shunt abgesehen 

werden, wenn eine systemische Infektion vorliegt. 

Patienten mit kürzlicher gastrointestinaler Blutung 

müssen auf portale Hypertonie untersucht werden. 

Vor dem Plazieren eines Denver Aszites-Shunts ist 

die Korrektur der portalen Hypertonie in Erwägung zu 

ziehen. 

Bei einer marginalen Herzfunktion sollte von dem 

Plazieren eines Shunts abgesehen werden, wenn 

Patienten die erhöhte Kreislaufbelastung nicht 

tolerieren, die ein peritoneal-venöser Shunt mit sich 

bringt. 

Eine Einführung des Katheters in die Vena subclavia 

wird nicht für Patienten empfohlen, die 

möglicherweise einen permanenten venösen Zugang 

für die Hämodialyse benötigen. Thrombosen oder 

ernsthafte Stenosen der Vena subclavia, die aus 

einem angelegten venösen Katheter resultieren 

können, sind nicht mit einer A-V-Fistel im 

ipsilateralen Arm vereinbar. 

Chambre de pompage 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm

Warnhinweise 

Blut- und Gewebeartikel oder eine venöse Thrombose 

können zu einer Okklusion des Shunts führen und 

eine Revision bzw. Auswechslung des Shunts bzw. 

seiner Katheter erforderlich machen. Ein Widerstand 

beim Drücken der Pumpkammer kann darauf 

hindeuten, dass der Venenkatheter oder die 

Pumpkammer verstopft ist. Falls sich die 

Pumpkammer nicht wieder füllt, kann der 

Peritonealkatheter verstopft sein (siehe Testen der 

Shunt-Funktion auf Seite 21). 

Niemals direkt in das Schlauchteil des Shunts 

injizieren, um Leckagen und Risse am Katheter zu 

vermeiden. 

Den Venenkatheter unmittelbar vor dem Einführen in 

die Vene mit steriler Lösung abwischen und 

sorgfältig darauf achten, dass keine Blutreste auf 

dem Katheter zurückbleiben. 

Maximaler Durchfluss besteht, wenn der Unterschied 

zwischen dem Druck am peritonealen und venösen 

Ende des Shunts am größten ist. Daher sollte der 

Patient nur so lange wie nötig in der Rückenlage 

sein, um eine Flüssigkeitsüberlastung zu vermeiden. 

(Siehe Postoperatives Verfahren auf Seite 20.) 

Die Einführungsstelle in die Vena subclavia muss 

sorgfältig gewählt werden. Wenn der Katheter medial 

zu weit eingeführt wird, könnte er zusammengedrückt 

oder abgeklemmt werden und dadurch einen 

reduzierten Durchfluss oder eine Abtrennung des 

venösen Shunt-Endes bewirken. 

Um den Reflux von Blut in den Venenkatheter zu 

vermeiden, muss der Patient in der Rückenlage sein, 

wenn der Einzelventil-Shunt gepumpt wird. Nach dem 

Drücken aber noch vor dem Öffnen der 

Pumpkammer muss der Venenkatheter durch 

Drücken oder Zusammenkneifen durch die Haut 

zugedrückt werden. 

Der peritoneo-venöse Shunt ist nur für peritoneovenösen 

Gebrauch geeignet. 

Vorsichtsmassnahmen 

Nur zum Einmalgebrauch. Eine Wiederverwendung 

kann zu dazu führen, dass das Produkt keinen 

Gebrauchswert hat. Sie kann auch zu 

Kreuzkontamination beitragen. 

In allen Anwendungsphasen dieses Produkts müssen 

sterile Techniken verwendet werden. 

Das Verfahren muss der Anatomie des Patienten und 

den Verfahrenstechniken des Arztes angepasst 

werden. 

Der Ablauf mit neoplastischem Aszites ist das Legen 

eines peritoneal-venösen Shunts gegenüber dem 

potentiellen Risiko der Dissemination durch 

Aszitesflüssigkeit mit malignen Zellen abzuwägen. 

Jeder Kontakt des Shunts mit den bloßen Fingern, 

Handtüchern, Abdecktüchern, Talkum oder 

fusselnden bzw. körnigen Oberflächen ist zu 

vermeiden. (Silikongummi ist leicht elektrostatisch 

aufladbar und zieht folglich in der Luft schwebende 

Partikel und Oberflächenverunreinigungen an, die zu 

Gewebereaktionen führen können.) 

Beim Umgang mit dem Shunt sollten nur mit Gummi 

armierte Instrumente benutzt werden, um Risse oder 

Schnitte zu vermeiden. Übermäßige Handha-bung 

des Shunts ist zu vermeiden. 

Beim Legen von Ligaturen sehr sorgfältig vorgehen, 

um eine Beschädigung oder Verstopfung der Katheter 

zu vermeiden. Kein Nahtmaterial aus rostfreiem Stahl 

verwenden. 

16 

Vor dem Einführen muss die Durchgängigkeit des 

Shunts überprüft werden. Der Shunt muss vor der 

Einführung vor-gefüllt werden, um große Luftblasen 

aus der Kammer und den Kathetern zu beseitigen. 

(Siehe Vorbereitung des Shunts auf Seite 17.) 

Dieses System sollte nur von Ärzten verwendet 

werden, die in der Anwendung des Verfahrens zum 

perkutanen Zugang zur Vena subclavia ausgebildet 

sind. 

Beim Drainieren des Aszites muss sorgfältig 

vorgegangen werden, da ein schnelles Austreten der 

Aszitesflüssigkeit zu einem Kreislauf- oder 

Gefäßkollaps führen kann. 

Der Durchgang durch das Bauchfell sollte immer 

schräg erfolgen, um die Gefahr auslaufender 

Aszitesflüssigkeit weitestgehend zu vermeiden. 

Der Führungsdraht darf auf keinen Fall vollständig in 

den Patienten hineingeschoben werden. 

Es ist sehr wichtig, die Splitschleuse symmetrisch 

vom Katheter abzuziehen. Wenn der Katheter beim 

Abziehen der Splitschleuse herauszugleiten beginnt, 

den Katheter festhalten und die Splitschleuse 

vorsichtig symmetrisch von der Einstichstelle 

abziehen. 

Zum Aufbrechen oder Herausziehen der Splitschleuse 

keine Klemme verwenden. 

Die Splitschleuse sollte ohne Widerstand aus dem 

Körper gezogen werden. Falls Widerstand zu spüren 

ist, darf die Splitschleuse nicht mit Gewalt herausgezogen 

werden. Verfahrenskorrekturen vornehmen 

und dann weitermachen. 

Der Führungsdraht kann beschädigt werden oder Luft 

kann eintreten, wenn er durch die Nadel 

herausgezogen wird. 

Keine Einführungsinstrumente oder Führungsdrähte 

verwenden, deren Größe von den im Lieferumfang 

enthaltenen Instrumenten abweicht. 

Einführung in die Arterie kann starke Blutungen 

und/oder andere Komplikationen nach sich ziehen. 

Zu den möglichen Komplikationen bei perkutaner 

Einführung können unter anderem die folgenden 

zählen: Pneumothorax, Hämatom-Bildung, brachiale 

Plexus-Verletzung, Verletzung der mediastinalen oder 

viszeralen Strukturen, Sepsis/Infektionen, starke 

Blutungen und Gefäßschaden. 

Die Anatomie des Patienten, wie eine dünne oder 

schwache Bauchwand, macht möglicherweise 

Verfahrensänderungen erforderlich, um das Risiko 

eines Lecks im Bereich des Katheters zu reduzieren. 

Die Anatomie des Patienten, wie Fettsucht oder loses 

subkutanes Gewebe, macht möglicherweise 

Verfahrensänderungen erforderlich, um das Risiko 

eines versehentlichen Herausgleitens des Katheters 

aus der Vene zu reduzieren. 

Bei Patienten mit peritoneal-venösen Shunts muss 

ein Lufteintritt in den Shunt während einer 

Laparoskopie vermieden werden. 

Bei einigen Patienten mit peritoneal-venösen Shunts 

wurden Peritonealfibrosen beobachtet. Eine 

Behandlung von Hernien vor dem Einführen eines 

Shunts und die prompte Behandlung einer 

intraabdominalen Entzündung kann das Risiko dieser 

Komplikation reduzieren.

Sterilität 

Dieses Produkt wurde mit Ethylenoxid sterilisiert. Es 

ist nur für den einmaligen Gebrauch bestimmt und 

darf nicht resterilisiert werden. CareFusion 

übernimmt keine Haftung für resterilisierte Produkte. 

Geöffnete, aber nicht benutzte Produkte werden 

weder gutgeschrieben noch ersetzt. 

Nicht verwenden, wenn die Verpackung beschädigt ist. 

Um eine Beschädigung der sterilen Verpackung zu 

vermeiden, wird empfohlen, das Produkt in seiner 

festen Verpackung aufzubewahren. 

Präoperative Massnahmen 

Der Arzt trägt die Verantwortung für das 

ordnungsgemäße medizinische und chirurgische 

Verfahren. Die Eignung eines Verfahrens hängt von 

den jeweiligen Bedürfnissen des Patienten ab. 

Folgende Messungen sollten vor dem Legen des 

Shunts vorgenommen werden: 

• Messen des Abdominalumfangs und des Gewichts 

• SMA12, SMA6, Blutbild, Serum-Kreatinin und BHS 

(Blut-Harnstoff-Stickstoff) 

• Urinmenge und 24-Stunden-Urinanalyse auf 

Elektrolyte 

• Koagulationsprofil 

• Herzfunktion. 

Wenn ein peritoneal-venöser Shunt gelegt werden 

soll, ist eine systemische prophylaktische 

Antibiotikatherapie angezeigt. 

Vorbereitung des Shunt 

1. Den Shunt unter steriler Technik vollständig in 

sterile Kochsalzlösung eintauchen. 

HINWEIS: Der Einzelventil-Shunt läßt sich nur sehr 

schwer vorfüllen, wenn die Spitze des Venenkatheters 

nicht vollständig eingetaucht ist. 

Die Pumpkammer wiederholt zusammendrücken, bis 

der Shunt ganz mit Flüssigkeit gefüllt und der 

Durchfluss hergestellt ist. 

2. Eventuell vorhandene Luftblasen durch Anheben 

des venösen Shunt-Endes und abwechselndes 

Klopfen und Zusammendrücken der 

Pumpkammer beseitigen, während der 

Peritonealkatheter weiterhin in der Lösung 

eingetaucht ist. Den Shunt weiter pumpen, bis alle 

Luftblasen entfernt sind. 

3. Es kommt vor, dass die Silikonventillippen 

zusammenhaften und daher mit der 

beschriebenen Vorfüllmethode kein Durchfluss 

herbeigeführt werden kann. Um diesen Zustand zu 

beheben, drückt man auf die Kanten des 

Lippenventils und rollt dabei die Pumpkammer an 

der Stelle, an der sich das Ventil befindet, 

zwischen Daumen und Zeigefinger (dadurch 

öffnet sich das Ventil) und pumpt dann kräftig 

Flüssigkeit durch den Shunt. Auf diese Weise wird 

die Durchgängigkeit ohne Beschädigung des 

Shunt-Mechanismus gewährleistet. 

4. Der Venenkatheter sollte sich immer in einer 

angehobenen Position befinden, wenn der gefüllte 

Shunt von der Vorbereitungsschale zum Patienten 

gebracht wird. Andernfalls läuft Flüssigkeit schnell 

aus dem Shunt heraus, und Luft dringt ein. Sollte 

dies der Fall sein, muss der Shunt wieder mit 

Flüssigkeit gefüllt werden, bevor er implantiert 

wird. 

17 

Vorbereitung des Patienten 

Wenn ein peritoneal-venöser Shunt gelegt werden 

soll, ist eine systemische prophylaktische 

Antibiotikatherapie vor dem chirurgischen Eingriff 

angezeigt. 

Das Verfahren kann der Situation entsprechend unter 

Lokalanästhesie mit präoperativer Sedierung und 

Analgesie oder unter Vollnarkose durchgeführt 

werden. Ein Venenzugang und ein Blasenkatheter 

sind zu legen. 

Ein zusamengerolltes Laken oder eine aufblasbare 

Rolle wird entlang der Brustwirbelsäule untergelegt. 

Den Patienten vom Kinn bis zur Schamfuge und 

seitlich zur Linea axillaris posterior aseptisch 

reinigen. Einen EKG-Monitor anschließen. 

Es ist wichtig, einen Teil der Aszitesflüssigkeit zu 

drainieren, bevor der Shunt gelegt wird. Dadurch 

wird das Risiko einer Flüssigkeitsüberlastung und 

Koagulopathie während der postoperativen Phase 

reduziert. Ein Teil der entfernten Aszitesflüssigkeit 

sollte mit physiologischer Kochsalzlösung oder 

Ringer-Laktatlösung entsprechend dem 

Flüssigkeitsvolumenbedarf des Patienten ersetzt 

werden. Bei den meisten Patienten empfiehlt es sich, 

die gesamte Flüssigkeit zu drainieren und durch die 

Hälfte des drainierten Volumens zu ersetzen. 

VORSICHT: Beim Drainieren des Aszites muss 

sorgfältig vorgegangen werden, da ein schnelles 

Austreten der Aszitesflüssigkeit zu einem Kreislaufoder 


Bei Patienten mit malignem Aszites und normaler 

Koagulation kann es nützlich sein, Heparin in die 

Peritonealhöhle zu verabreichen, um das 

Thromboserisiko am venösen Ende des Shunts 

sowie die Ansammlung von peritonealen 

Ablagerungen in der Pumpkammer zu reduzieren. 

Abbildung 2: Shunt-Platzierung

Venöser Zugang 

Für dieses Verfahren muss der OP mit 

einsatzbereiten fluoroskopischen Geräten 

ausgestattet sein. 

1. Den Patienten mit nach links gedrehtem Kopf in 

die Trendelenburglage bringen, um Zugang zur 

Vena subclavia zu erhalten. 

2. Eine Einführungsstelle etwa 1 cm seitlich von der 

Mitte und 2 cm unterhalb des Schlüsselbeins 

wählen. 

WARNUNG: Die Einführungsstelle in die Vena 

subclavia muss sorgfältig gewählt werden. Wenn 

der Katheter medial zu weit eingeführt wird, könnte 

er zusammengedrückt oder abgeklemmt werden 

und dadurch einen reduzierten Durchfluss oder 

eine Abtrennung des venösen Shunt-Endes 

bewirken. 

3. Den Bereich anästhesieren. Dazu zuerst die Haut 

mit 1%igem Lidokain Hydrochlorid, USP mit einer 

23er Nadel infiltrieren, dann die Kanüle zum 

Brustbeinausschnitt richten und das subkutane 

Gewebe infiltrieren, bis die Kanüle auf das 

Schlüsselbein trifft. Die Kanüle unter dem 

Schlüsselbein in die Fascia subclavia vorschieben 

und diesen Bereich mit Lidokain Hydrochlorid, 

USP infiltrieren. 

4. Die Venenkanüle in die gleiche Stelle einführen 

und unter dem Schlüsselbein bis auf 1 cm 

oberhalb des Brustbeinausschnitts einstechen. 

Dabei die Spritze parallel zur Brustwand halten. 

Die Kanüle unter sanfter Aspiration langsam 

vorschieben, bis venöses Blut frei angesaugt 

wird. 

5. Die Spritze vom Kanülenansatz entfernen. 

6. Den Führungsdraht mit J-Spitze durch die Kanüle 

in die Vena subclavia einführen. Beim 

Vorschieben des Führungsdrahtes in die Vena 

cava sollte der Kopf des Patienten wieder in die 

Mittellage zurückgebracht werden. Während sich 

der Führungsdraht dem Atrium nähert, sollte der 

EKG-Monitor auf mögliche Rhythmusstörungen 

beobachtet werden. Sobald Veränderungen 

bemerkt werden, den Draht langsam 

zurückziehen, bis das EKG wieder normal ist. 

VORSICHT: Der Führungsdraht darf auf keinen Fall 

vollständig in den Patienten hineingeschoben 

werden. 

7. Nachdem die richtige Position des 

Führungsdrahts fluoroskopisch festgestellt wurde, 

ist die Einführungskanüle zu entfernen. 

VORSICHT: Der Führungsdraht kann beschädigt 

werden oder Luft kann eintreten, wenn er durch die 

Nadel herausgezogen wird. 

Vorbereitung der Pumpkammertasche 

1. Die Inzisionsstelle mit 1%igem Lidokain Hydrochlorid, 

USP mit einer 23er Nadel infiltrieren. 

2. Die Stelle für die Pumpkammer durch Infiltration 

mit 1%igem Lidokain Hydrochlorid, USP mit einer 

22er Lumbalpunktionskanüle anästhesieren. 

3. 4 bis 6 cm unter dem Rippenbogenrand im 

rechten oberen Quadranten des Abdomens eine 

kleine Inzision (5 cm) anlegen. Die Inzision sollte 

unmittelbar seitlich der Mamillarlinie liegen und 

bis herunter zur Faszie des m. obliquus ext. 

abdominis verlaufen. 

18 

4. Die Tasche für die Pumpkammer durch stumpfe 

Dissektion superior und lateral zur Inzision 

vorbereiten, und das subkutane Gewebe 

vorsichtig von der Faszie trennen (Abb 3). Die 

Tasche sollte so positioniert werden, dass die 

Pumpkammer direkt über dem unteren Brustkorb 

liegt, um die manuelle Kompression der 

Pumpkammer zu erleichtern. 

Abbildung 3: Anlegen eines Tunnels für die 

Pumpkammer 

Einführung des Peritonealkatheters 

VORSICHT: Die Anatomie des Patienten, wie eine 

dünne oder schwache Bauchwand, macht 

möglicherweise Verfahrensänderungen erforderlich, 

um das Risiko einer Leckage im Bereich des 

Katheters zu reduzieren. 

1. Den Patienten auf die rechte Seite drehen. In 

dieser Lage kann sich der Aszites in der rechten 

Abdominalrinne sammeln. 

2. Durch die subkostale Inzision vorsichtig eine 7 cm 

lange 18er Kanüle schräg durch die Bauchwand in 

die Peritonealhöhle einführen. Der Eintritt in die 

Peritonealhöhle kann gewöhnlich am 

abnehmenden Widerstand erkannt werden, wenn 

die Nadel durch die Fascia posterior gleitet, und 

wird durch den freien Fluss des Aszites bestätigt. 

Abbildung 4: Schräger Durchgang der Nadel durch 

die Bauchwand in das Bauchfell

VORSICHT: Der Durchgang durch das Bauchfell sollte 

immer schräg erfolgen, um die Gefahr auslaufender 

Aszitesflüssigkeit weitestgehend zu vermeiden. 

3. Nach Einführung in die Peritonealhöhle Kanüle ein 

wenig in diese vorschieben und dabei darauf 

achten, dass keine viszeralen Strukturen verletzt 

werden. 

4. Den Führungsdraht mit J-Spitze durch die 18er 

Kanüle in die Peritonealhöhle einführen und um 

einige Zentimeter vorschieben. Dann die 

Einführungskanüle entfernen und eine 

angemessene Länge Führungsdraht frei lassen. 


vollständig in den Patienten hineingeschoben werden. 

VORSICHT: Der Führungsdraht kann beschädigt 

werden oder Luft kann eintreten, wenn er durch die 

Nadel herausgezogen wird. 

5. Ein 16-Fr Einführungsinstrument (Dilatator und 

Splitschleuse) über den Führungsdraht durch die 

externe Faszie des schrägen Bauchmuskels 

einführen und unter Drehbewegung vorschieben, 

um die Splitschleuse nicht zu beschädigen. Die 

Fascia posterior kann hierbei Widerstand bieten. 


vollständig in den Patienten hineingeschoben werden. 

6. Führungsdraht und Dilatator entfernen, so dass 

die Aszitesflüssigkeit frei herausfließt. 

7. Wenn die Aszitesflüssigkeit noch nicht drainiert 

und teilweise durch sterile Kochsalzlösung oder 

Ringer-Laktatlösung ersetzt wurde, kann dies zu 

diesem Zeitpunkt vorgenommen werden. (Siehe 

Vorbereitung des Patienten auf Seite 18). 

VORSICHT: Beim Drainieren des Aszites muss 

sorgfältig vorgegangen werden, da ein schnelles 

Austreten der Aszitesflüssigkeit zu einem Kreislaufoder 


8. Den Peritonealkatheter des Shunts in die 

Splitschleuse einführen und die Hülle vorsichtig 

und symmetrisch entfernen, so dass der Katheter 

nicht mit herausgezogen wird. 

VORSICHT: Zum Aufbrechen oder Herausziehen der 

Splitschleuse keine Klemme verwenden. 

VORSICHT: Es ist sehr wichtig, die Splitschleuse 

symmetrisch vom Katheter abzuziehen. Wenn der 

Katheter beim Abziehen der Splitschleuse 

herauszugleiten beginnt, den Katheter festhalten und 

die Splitschleuse vorsichtig symmetrisch von der 

Einstichstelle abziehen. 

VORSICHT: Die Splitschleuse sollte ohne Widerstand 

aus dem Körper gezogen werden. Falls Widerstand zu 

spüren ist, darf die Splitschleuse nicht mit Gewalt 

herausgezogen werden. Verfahrenskorrekturen 

vornehmen und dann weitermachen. 

9. Die ordnungsgemäße Funktion des Shunts durch 

mehrmaliges Zusammendrücken der 

Pumpkammer prüfen. Die Flüssigkeit sollte frei 

aus der Spitze des Venenkatheters fließen, was 

durch Pumpen verstärkt wird. Sobald der Fluss 

hergestellt ist, eine gummiarmierte Klemme auf 

den Peritonealkatheter schieben. 

VORSICHT: Ausschließlich gummiarmierte Klemmen 

verwenden, um eine Beschädigung des 

Venenkatheters zu vermeiden. 

Tunnelungsverfahren 

1. An der Stelle der Einführungsstelle eine kleine 

(ungefähr 2 cm lange) subklavikulare Inzision 

vornehmen. 

2. Die Spitze des Venenkatheters über das Ende der 

Tunnelsonde schieben und die Klemme vom 

Katheter entfernen. 

3. Das Tunnelungsinstrument in die subkostale 

Inzision einführen und seitlich zur Brust 

verlaufend bis zur subklavikularen Inzision 

vorschieben. 

4. Venenkatheter weiter vorschieben, bis die 

Pumpkammer sich in der richtigen Position in der 

zuvor dissezierten Pumpkammertasche befindet. 

HINWEIS: Sicherstellen, dass der getunnelte Bereich 

des Venenkatheters keine Knicke aufweist. 

5. Katheter proximal zum Ende des 

Tunnelungsinstruments abschneiden. Die 

Aszitesflüssigkeit sollte frei an der Spitze des 

Venenkatheters austreten. Falls das nicht der Fall 

sein sollte, die Pumpkammer mehrmals drücken, 

um die Shunt-Funktion zu gewährleisten. 

Nachdem der Durchfluss hergestellt ist, muss der 

Venenkatheter wieder zugeklemmt werden. 

6. Durch die Nahtplatte an der Pumpkammer 

einfädige 3-0 Nähte anlegen und auf einer 

beliebigen Seite der Pumpkammer befestigen, um 

Verdrehungen zu vermeiden. 

7. Bei Patienten mit dickem subkutanen Gewebe ist 

es ratsam, das Gewebe über der Pumpe bis auf 

etwa 6 mm abzutragen, um später die 

Lokalisierung der Pumpkammer von außen zu 

erleichtern. 

8. Es empfiehlt sich, die Haut über den unteren 

beiden Dritteln der Pumpkammer zu markieren, 

damit der Patient oder das Pflegepersonal 

problemlos die richtige Position zum Pumpen 

finden. 

Einführung des Venenkatheters 

VORSICHT: Die Anatomie des Patienten, wie 

Fettsucht oder loses subkutanes Gewebe, macht 

möglicherweise Verfahrensänderungen erforderlich, 

um das Risiko eines versehentlichen Herausgleitens 

des Katheters aus der Vene zu reduzieren. 

1. Den Venenkatheter des Shunts so abmessen, 

dass die Spitze an der Verbindung zwischen der 

Vena cava superior und dem rechten Atrium liegt. 

Die passende Länge kann festgestellt werden, 

indem man den Katheter in einer sanften Kurve 

entlang des Schlüsselbeins und herunter bis zum 

zweiten Zwischenrippenraum auf der Brustwand 

auslegt. Katheter an diesem Punkt quer zur 

Längsachse abschneiden. 

HINWEIS: Um Okklusion oder Verkapselung zu 

vermeiden, muss die Katheterspitze an der 

Verbindung zwischen Vena cava superior und dem 

rechten Atrium liegen. 

2. Den 12 Fr Venendilatator mit Splitschleuse über 

den Führungsdraht einführen und durch die 

Fascia subclavia vorschieben. Die Faszie bietet 

häufig etwas Widerstand, so dass ein stetiger 

sanfter Druck erforderlich ist. 

VORSICHT: Beim Vorschieben des 

Einführungsinstruments in die Vena subclavia können 

mediastinale Strukturen verletzt werden. 

19

3. Dilatator aus der Hülle herausziehen. Mit dem 

Daumen die freiliegende Hüllenöffnung 

verschließen, um zu verhindern, dass Luft in die 

Vene gelangt und übermäßiger Blutverlust eintritt. 

4. Die Klemme vom Venenkatheter abnehmen und 

erneut überprüfen, dass die Aszitesflüssigkeit frei 

abfließt. 

VORSICHT: Den Venenkatheter unmittelbar vor dem 

Einführen in die Vene mit steriler Lösung 

abwischen und sorgfältig darauf achten, dass keine 

Blutreste auf dem Katheter zurückbleiben. 

5. Fluoroskopisch oder röntgenologisch prüfen, ob 

sich die Venenkatheterspitze an der richtigen 

Position befindet (siehe Abb. 5), und dass die 

Schlauchverbindungen keine Knicke aufweisen. 

Abbildung 5: Richtige Platzierung des peritonealvenösen 

Shunts (hier: Doppelventil-Shunt) 

6. Sobald die richtige Position bestätigt wurde, die 

Splitschleuse symmetrisch entfernen und darauf 

achten, dass der Katheter nicht mit 

herausgezogen wird. 

VORSICHT: Zum Aufbrechen oder Herausziehen der 

Splitschleuse keine Klemme verwenden. 

VORSICHT: Es ist sehr wichtig, die Splitschleuse 

symmetrisch vom Katheter abzuziehen. Wenn der 

Katheter beim Abziehen der Splitschleuse 

herauszugleiten beginnt, den Katheter festhalten und 

die Splitschleuse vorsichtig symmetrisch von der 

Einstichstelle abziehen. 

VORSICHT: Die Splitschleuse sollte ohne Widerstand 

aus dem Körper gezogen werden. Falls Widerstand zu 

spüren ist, darf die Splitschleuse nicht mit Gewalt 

herausgezogen werden. Verfahrenskorrekturen 

vornehmen und dann weitermachen. 

Wundverschluss 

Beide Inzisionen mit antibiotischer Lösung spülen 

und in Schichten verschließen. 

Postoperatives Verfahren 

WARNUNG: Maximaler Durchfluss besteht, wenn 

der Unterschied zwischen dem Druck am 

peritonealen und venösen Ende des Shunts am 

größten ist. Daher sollte der Patient nur so lange 

wie nötig in der Rückenlage sein, um eine Flüssigkeitsüberlastung 

zu vermeiden. 

Sobald sich der Patient im Aufwachzimmer befindet, 

das Kopfende des Bettes in einem Winkel von 45° 

aufrichten. 

Diuretika je nach Indikation verabreichen. 

Hämatokrit- und DIC-Profil ermitteln. 

Ausgeschiedene Urinmenge stündlich messen. 

Nach Auswertung des anfänglichen Hämatokrit- und 

DIC-Profils den Patienten 10-15 Minuten lang in eine 

horizontale Lage bringen und wiederholt auf 

Anzeichen einer Flüssigkeitsüberlastung untersuchen. 

Im Fall einer Flüssigkeitsüberlastung den Patienten 

wieder eine sitzende Position einnehmen lassen, um 

den Fluss der Aszitesflüssigkeit zu reduzieren oder zu 

stoppen und korrektive Maßnahmen einzuleiten. 

Nach 10 bis 15 Minuten wird der Patient wieder in 

die 45°-Position gebracht. Dieses Verfahren sollte 

wiederholt werden, bis der Patient einen stabilen 

Kreislaufzustand erreicht hat und kein signifikanter 

Abfall der Thrombozytenzahl, des Hämoglobin- oder 

des Fibrinogenspiegels auftritt. 

Falls Änderungen festgestellt werden, die auf eine 

Koagulopathie hindeuten, den Patienten wieder in die 

45°-Position bringen und eine Behandlung mit 

frischem Plasma, Thrombozyten, Kryopräzipitat oder 

Heparin erwägen. 

Postoperativ eine diuresefördernde Therapie 

durchführen, bis die Ödeme und der Aszites des 

Patienten verschwunden sind. 

In der unmittelbar postoperativen Phase sollte eine 

Bauchbinde vermieden werden, da diese zu einer 

Flüssigkeitsüberlastung beitragen kann. 

Atemübungen zur Erhöhung der Lungenventilation 

sollten nur durchgeführt werden, wenn sich der 

Patient in sitzender Position befindet, da diese in der 

frühen postoperativen Phase, wenn der Patient auf 

dem Rücken liegt, zu Flüssigkeitsüberlastung führen 

können. 

Um das Thromboserisiko im Bereich des 

Venenkatheters zu reduzieren, kann es ratsam sein, 

dem Patienten täglich Aspirin zu verabreichen. Bei 

manchen Patienten mit malignem Aszites kann auch 

eine Miniheparintherapie von Nutzen sein. 

Der Patient sollte darauf aufmerksam gemacht 

werden, jegliches Hinfallen oder Zusammenstoßen zu 

vermeiden. Falls dies dennoch geschieht, müssen die 

Position und die Integrität des Shunts überprüft 

werden. 

VORSICHT: Bei Patienten mit peritoneal-venösen 

Shunts muss ein Lufteintritt in den Shunt während 

einer Laparoskopie vermieden werden. 

20

Pflege des Shunts 

Um die Thrombusbildung an und in der Spitze des 

Venenkatheters zu reduzieren und die 

Durchgängigkeit der Ventile zu erhalten, wird 

empfohlen, die Pumpkammer täglich vorbeugend zu 

komprimieren. 

Der Patient ist anzuweisen, auf dem Rücken liegend 

die Pumpkammer zweimal täglich mindestens 

zwanzig Mal kräftig zu komprimieren, und zwar 

jeweils einmal vor dem Zubettgehen und einmal 

morgens vor dem Aufstehen. 

WARNUNG: Um den Reflux von Blut in den 

Venenkatheter zu vermeiden, muss der Patient in 

der Rückenlage sein, wenn der Einzelventil-Shunt 

gepumpt wird. Nach dem Drücken aber noch vor 

dem Öffnen der Pumpkammer muss der 

Venenkatheter durch Drücken oder 

Zusammenkneifen durch die Haut zugedrückt 

werden. 

WARNUNG: Bestimmte Partikel oder 

Venenthrombose können zu einer Okklusion des 

Shunts führen und eine Revision bzw. 

Auswechslung des Shunts bzw. seiner Katheter 

erforderlich machen. Ein Widerstand beim Drücken 

der Pumpkammer kann darauf hindeuten, dass der 

Venenkatheter oder die Pumpkammer verstopft ist. 

Falls sich die Pumpkammer nicht wieder füllt, kann 

der Peritonealkatheter verstopft sein. 

Testen der Shunt-Funktion 

1. Durch tägliches Messen des Abdominalumfangs 

und des Gewichts kann die ordnungsgemäße 

Funktion des Shunts kontrolliert werden. 

2. Zur Beurteilung der Durchgängigkeit des 

Venenkatheters und der Pumpkammer den 

Patienten in Rückenlage bringen. Bei sanftem 

Druck auf die Pumpkammer sollte nur wenig 

Widerstand zu spüren sein. Druckwiderstand 

deutet auf reduzierte Durchgängigkeit des 

Venenkatheters oder der Pumpkammer hin. 

WARNUNG: Um den Reflux von Blut in den 

Venenkatheter zu vermeiden, muss der Patient in 

der Rückenlage sein, wenn der Einzelventil-Shunt 

gepumpt wird. Nach dem Drücken, aber noch vor 

dem Öffnen der Pumpkammer, muss der 

Venenkatheter durch Drücken oder 

Zusammenkneifen durch die Haut zugedrückt 

werden. 

Wenn der Shunt mehrmals sanft komprimiert wurde, 

aber dennoch Druckwiderstand bietet, empfiehlt sich 

eine weitere Untersuchung mit einem 

Röntgenkontrastmittel. 

5 bis 10 ml mit einer 25er oder 26er Kanüle in die 

Pumpkammer injiziertes Kontrastmittel sollte sich 

schnell durch den Venenkatheter in die Vena cava 

superior verteilen. 

VORSICHT: Niemals direkt in das Schlauchteil des 

Shunts injizieren, um Leckagen und Risse am 

Katheter zu vermeiden. 

3. Falls es durch Bildung von Blutgerinnseln in der 

Vena cava superior zu einem Versagen des 

Shunts kommt, muss durch gleichzeitige Injektion 

eines Röntgenkontrastmittels in den rechten und 

linken Arm ein Venogramm erstellt werden. Nach 

Feststellung des Ausmaßes der Blutgerinnsel 

können verschiedene Therapien eingeleitet 

werden. Bei manchen Patienten konnten die 

Blutgerinnsel mit einer Streptokinase-Infusion 

durch die Pumpkammer erfolgreich aufgelöst 

werden. Die Vorteile der Streptokinase-Infusion 

müssen gegenüber der möglichen Blutungsgefahr 

bei diesen Patienten abgewogen werden. Bei 

anderen Patienten kann es zu einer 

Fibrinansammlung im Venenkatheter kommen. In 

diesen Fällen genügt ein einfaches Auswechseln 

des Venenkatheters. Entsprechende Ersatzkatheter 

und Nylonanschlüsse können für diesen Zweck 

bestellt werden. (Siehe Bestellinformationen). 

4. Die Durchgängigkeit des Peritonealteils kann 

durch Komprimieren der Pumpkammer getestet 

werden. Bei Patienten mit Einzelventil-Shunt ist es 

notwendig, den Venenkatheter perkutan zu 

verstopfen, wenn der Druck weggenommen wird. 

Beim Testen des Doppelventil-Shunts muss der 

Venenkatheter zum Testen nicht verstopft werden. 

Wenn der Druck weggenommen wird (wobei der 

Venenkatheter im Fall des Einzelventil-Shunts 

absichtlich verstopft wurde), sollte sich der 

Pumpenkörper schnell wieder füllen und damit die 

Durchgängigkeit des Peritonealteils anzeigen. Falls 

sich die Pumpkammer nicht schnell wieder füllt, 

ist ein Austausch des Peritonealkatheters indiziert. 

Das kann unter lokaler Anästhesie und Sedierung 

erfolgen. Entsprechende Ersatzkatheter und 

Nylonanschlüsse können für diesen Zweck bestellt 

werden. (Siehe Bestellinformationen). 

5. Die Durchgängigkeit kann außerdem durch einen 

Test mit einem Doppler-Strömungsmeßgerät bzw. 

durch Injektion von mit Technetium markiertem 

Schwefelkolloid in der Peritonealhöhle 

nachgewiesen werden. 

Bestellinformationen 

REF Produktbeschreibung 

42-2050 Denver® PAK, Doppelventil-Shunt 

42-2055 Denver® PAK, Einzelventil-Shunt 

Komponenten zur Revision: 

42-3019 Nylonanschluss (zwei pro Packung) 

42-2521 11,5 Fr Venenkatheter (60 cm) 

42-2322 15,5 Fr Perforierter Katheter (27 cm) 

10383-010 16 Fr Einführungsinstrument-Set 

10383-006 12 Fr Einführungsinstrument-Set 

Garantie 

CareFusion garantiert, dass dieses medizinische 

Produkt frei von Material- und Herstellungsfehlern 

ist. Die vorstehende Garantie ist anstatt aller anderen 

ausdrücklichen oder stillschweigenden Garantien, 

einschließlich jeglicher Garantie der Marktgängigkeit 

oder Eignung für einen bestimmten Zweck. Die 

Eignung zur Verwendung des medizinischen 

Produkts in einem Operationsverfahren muss vom 

Anwender ermittelt werden. CareFusion übernimmt 

keine Haftung für Neben- und Folgeschäden jeglicher 

Art. 

21

it 

Descrizione dello shunt 

Lo shunt peritoneo-venoso Denver (Figura 1) è 

composto da un catetere peritoneale fenestrato, da 

un catetere venoso e da una camera di pompaggio 

flessibile contenente una o due valvole a 45°. Il 

nucleo del sistema è la camera di pompaggio munita 

di valvole. Quando la pressione nella cavità 

peritoneale è di circa 3 cm di acqua superiore alla 

pressione venosa centrale, le valvole si aprono e 

consentono il passaggio del flusso attraverso lo 

shunt. In uno shunt a doppia valvola, la seconda 

valvola funge da valvola di non ritorno per impedire il 

riflusso del sangue nell'estremità distale del catetere 

venoso, quando l'unità viene pompata manualmente. 

In uno shunt ad una sola valvola, il riflusso viene 

impedito dall'occlusione manuale del catetere 

venoso. Le valvole sono realizzate deliberatamente in 

modo asimmetrico, per renderle autopulenti. 

Figura 1: Shunt peritoneo-venosi 

L’apparecchio è fabbricato in gomma di silicone di 

qualità medicale. Non sono necessarie connessioni 

chirurgiche. La tubazione venosa può essere 

accorciata per il posizionamento ottimale nella vena 

cava superiore e il catetere peritoneale può essere 

accorciato per il posizionamento migliore nella cavità 

peritoneale. Una striscia integrale di solfato di bario 

nella parete del catetere venoso e del catetere 

peritoneale permette la visualizzazione mediante 

fluoroscopia o radiografia per accertarne il 

posizionamento corretto durante l’intervento 

chirurgico. 

Agli shunt è stato applicato il Silique, un esclusivo 

trattamento per le superfici che rende la superficie 

più levigata e meno collosa, riducendo il coefficiente 

di attrito. Il trattamento di superficie al Silique è 

permanente e non si scioglie, non si usura e non si 

sfalda. Non modifica le caratteristiche fisiche 

complessive del silicone e pertanto non modifica la 

solidità, la flessibilità e le proprietà di flusso dello 

shunt. 

La velocità di flusso per ciascuno shunt viene 

determinata utilizzando l'acqua come mezzo 

operativo. Tutte le velocità di flusso vengono 

determinate ad una temperatura di 21 C° (70 F°) 

con una pressione di testata di 10 cm. 

22 

I volumi di flusso tendono ad aumentare in 

corrispondenza degli aumenti della temperatura del 

liquido. I volumi di flusso tendono a diminuire in 

corrispondenza della maggiore viscosità del liquido. 

Indicazioni 

Lo shunt peritoneo-venoso è indicato nei pazienti 

affetti da: 

• patologia cronica a carico del fegato, con ascite 

refrattaria alla correzione chirurgica 

dell’ipertensione portale né al trattamento medico 

standard. 

• ascite persistente, nel caso non sia considerata 

adatti allo shunt portale-venoso. 

• ascite persistente che non risponde al trattamento 

medico standard. 

• neoplasie primarie o metastatiche intraddominali 

con ascite massiccia, allo scopo di alleviare la 

pressione intraddominale. 

Catetere venoso 

diametro esterno 

PRECAUZIONE: I benefici derivanti 66 cm dall’impianto 3,9 mm di 

(11,5 Fr.) 

diametro interno 

shunt peritoneo-venoso in pazienti con ascite 

2,3 mm 

neoplastica devono essere considerati in Banda rapporto ai 

radiopaca 

rischi potenziali di disseminazione di fluido ascitico 

Seconda valvola 

contenente cellule maligne. 

di non ritorno 

Cuscino di sutura 

Lo shunt peritoneo-venoso dovrà essere preso in 

Prima valvola 

considerazione anche per i pazienti affetti di non daritorno 

sindrome epatorenale, ascite chilosa e ascite 

Banda 

idiopatica. 

radiopaca 

Catetere peritoneale 

Controindicazioni 

diametro esterno 

5,1 mm 

Lo shunt peritoneo-venoso è controindicato diametro interno nei 

2,7 mm 

pazienti affetti da: 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

• peritonite. 

• fluido ascitico probabilmente non sterile o 

7,7 cm 

infezione intraddominale. 

• necrosi tubulare acuta o insufficienza renale 

primaria. 

Camera di pompaggio 

• livelli di bilirubina e/o creatina estremamente 

elevati. 

In generale, lo shunt dovrà essere evitato in presenza 

di qualsiasi infezione sistemica. 

I pazienti con anamnesi recente di sanguinamento 

gastrointestinale dovranno essere valutati per 

un’eventuale diagnosi di ipertensione portale. Sarà 

necessario prendere in considerazione la correzione 

dell’ipertensione portale, prima di procedere 

all’innesto di uno shunt peritoneo-venoso. 

La presenza di funzione cardiaca marginale è una 

controindicazione relativa per l’impianto di shunt in 

quei pazienti che potrebbero non tollerare il carico 

circolatorio maggiorato associato allo shunt 

peritoneo-venoso. 

L’uso della vena succlavia per la cateterizzazione non 

è consigliabile in quei pazienti che possono aver 

bisogno di un accesso venoso permanente per 

emodialisi. La trombosi o la stenosi grave della vena 

succlavia, provocate dalla presenza del catetere 

venoso, non sono compatibili con una fistola atrioventricolare 

nel braccio omolaterale. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm

AVVERTENZE 

Materia particellare o trombosi venosa possono 

causare l’occlusione dello shunt, richiedendone una 

revisione o una sostituzione. La resistenza alla 

compressione della camera di pompaggio può 

indicare che il catetere venoso o la camera di 

pompaggio sono occlusi. Se la camera di pompaggio 

non si riempie rapidamente, è possibile che il 

catetere peritoneale sia occluso (Vedere Controllo 

della funzione dello shunt a pagina 28). 

Non iniettare mai direttamente nella porzione 

tubolare dello shunt, in quanto si possono verificare 

perdite o strappi del catetere. 

Pulire il catetere venoso con una soluzione sterile 

immediatamente prima dell’inserzione in vena, 

evitando accuratamente di lasciare prodotti di sangue 

sul catetere. 

Poiché il flusso massimo del liquido si verifica 

quando vi è la differenza massima di pressione tra le 

estremità peritoneale e venosa dello shunt, è 

consigliabile ridurre al minimo il tempo in cui il 

paziente rimane supino immediatamente dopo il 

posizionamento dello shunt, in questo modo si 

eviterà il sovraccarico di fluido (Vedere Trattamento 

postoperatorio a pagina 27). 

È necessario selezionare accuratamente il punto di 

inserzione nella vena succlavia. Se il catetere viene 

inserito troppo medialmente, la compressione tra la 

clavicola e la prima costa può provocare la 

diminuzione del flusso o la separazione dell’estremità 

venosa dello shunt. 

Per evitare il riflusso di sangue nel catetere venoso, 

quando viene pompato lo shunt ad una sola valvola, 

è importante che il paziente rimanga in posizione 

supina. Dopo aver compresso la camera di 

pompaggio, e prima di rilasciarla, il catetere venoso 

dovrà essere occluso premendolo o stringendolo 

attraverso la cute. 

Lo shunt peritoneo-venoso è indicato solo per l'uso 


Precauzioni 

Esclusivamente monouso. Il riutilizzo può rendere 

non funzionale il prodotto o contribuire alla 

contaminazione crociata. 

Utilizzare tecniche sterili in tutte le fasi di impiego di 

questo prodotto. 

L’anatomia specifica del paziente e la tecnica del 

medico possono richiedere variazioni nella 

procedura. 

I benefici derivanti dall’impianto di uno shunt 

peritoneo-venoso in pazienti con ascite neoplastica 

devono essere considerati in rapporto al rischio di 

disseminazione di fluido ascitico contenente cellule 

maligne. 

Evitare accuratamente che lo shunt venga a contatto 

con dita scoperte, asciugamani, teli, talco o altre 

superfici fibrose o granulari (la gomma al silicone è 

fortemente elettrostatica e, di conseguenza, attira 

particelle sospese ed elementi contaminanti 

superficiali che possono produrre reazioni dei 

tessuti). 

Nel maneggiare lo shunt utilizzare strumenti rivestiti 

di gomma. In caso contrario, sono possibili tagli o 

lacerazioni. Evitare di maneggiare eccessivamente lo 

shunt. 

Nel posizionare i punti di sutura evitare con cura di 

tagliare o occludere i cateteri. Non utilizzare punti in 

acciaio inox. 

Accertare il funzionamento dello shunt prima 

dell’inserzione. Preparare lo shunt prima di inserirlo, 

eliminando le grosse bolle d’aria dalla camera di 

pompaggio e dai cateteri (Vedere Preparazione dello 

shunt a pagina 24). 

Questo dispositivo va utilizzato esclusivamente da 

personale medico accuratamente addestrato nella 

tecnica di accesso percutaneo alla vena succlavia. 

Fare attenzione nel drenare l’ascite, infatti lo 

svuotamento rapido del fluido ascitico può provocare 

collasso circolatorio o vascolare. 

Nell’attraversare il peritoneo, è importante utilizzare 

un approccio obliquo per ridurre il rischio di perdite 

del fluido ascitico. 

Evitare che, inavvertitamente, la guida penetri 

completamente nel paziente. 

È molto importante togliere la guaina dal catetere in 

modo simmetrico. Se il catetere comincia a ritirarsi 

mentre viene tolta la guaina, tenere fermo il catetere 

e togliere accuratamente la guaina in modo 

simmetrico. 

Non utilizzare la pinza per rompere l’impugnatura e/o 

togliere la guaina dell’introduttore. 

La guaina peel-away dovrà staccarsi facilmente dal 

corpo. Se si incontra resistenza, non insistere nel 

sollevare la guaina o nel tirarla. Correggere la 

procedura e continuare. 

Se la guida viene ritirata attraverso l’ago, può 

risultare danneggiata o embolizzata. 

Non utilizzare introduttori o guide di misura diversa 

dai componenti forniti nel kit. 

L’inserzione nell’arteria può causare eccessivo 

sanguinamento e/o altre complicanze. 

Le potenziali complicanze dell’inserzione percutanea 

includono, tra l’altro, pneumotorace, formazione di 

ematomi, danni al plesso brachiale, al mediastino o 

alle strutture viscerali, sepsi/infezioni, eccessivo 

sanguinamento e danni ai vasi. 

L’anatomia specifica del paziente, ad esempio una 

parete addominale sottile e debole, può richiedere 

variazioni procedurali per ridurre il rischio di perdite 

attorno al catetere. 

L’anatomia specifica del paziente, ad esempio obesità 

o tessuto sottocutaneo molle, può richiedere 

variazioni procedurali per ridurre il rischio di 

fuoriuscita per errore del catetere dalla vena. 

Nei pazienti con shunt peritoneo-venosi, bisogna 

evitare attentamente l’ingresso di aria nello shunt 

durante l’esecuzione dell’intervento di chirurgia 

laparoscopica. 

In alcuni pazienti con shunt peritoneo-venosi è stata 

osservata la presenza di fibrosi peritoneale. La 

correzione dell’ernia prima dell’impianto dello shunt 

e il trattamento corretto di infiammazioni 

intraddominali può ridurre il rischio di questa 

complicanza. 

23

Sterilità 

Questo prodotto è stato sterilizzato con ossido di 

etilene. È un prodotto monouso; non risterilizzare. 

CareFusion, non è responsabile dei prodotti 

risterilizzati, né accetta in credito o in cambio prodotti 

aperti ma non utilizzati. 

Non usare se la confezione è danneggiata. 

Per contribuire a prevenire danni alla confezione 

sterile, si consiglia di conservare i prodotti 

nell’apposita scatola. 

Trattamento preoperatorio 

Il medico è responsabile della correttezza delle 

procedure mediche e chirurgiche. L’idoneità di tutte 

le procedure si deve basare sulle esigenze del 

paziente. Le seguenti valutazioni dei valori di base 

devono essere tenute in considerazione prima 

dell’innesto dello shunt: 

• Misurazione del perimetro e del peso dell’addome. 

• SMA12, SMA6, CBC, siero creatinina e BUN. 

• Produzione di urina e analisi delle urine delle 24 

ore per gli elettroliti. 

• Profilo di coagulazione. 

• Funzione cardiaca. 

Per i pazienti che devono subire uno shunt peritoneovenoso 

è indicata una terapia di profilassi sistemica 

con antibiotici. 

Preparazione dello shunt 

1. Utilizzando tecniche sterili, immergere 

completamente lo shunt in soluzione salina 

sterile. 

NOTA: Lo shunt ad una sola valvola si preparerà 

difficilmente se la punta del catetere venoso non è 

completamente sommersa. 

Comprimere ripetutamente la camera di 

pompaggio fino a quando lo shunt si è 

completamente riempito di fluido e il flusso si è 

stabilito. 

2. Espellere le bolle d’aria rimanenti sollevando 

l’estremità venosa dello shunt e colpendo e 

comprimendo alternativamente la camera di 

pompaggio mentre tutto il catetere peritoneale 

rimane immerso nella soluzione. Continuare a 

pompare il corpo dello shunt fino alla rimozione 

completa delle bolle d’aria. 

3. Può succedere che i lembi della valvola di silicone 

aderiscano e la tecnica di preparazione sopra 

descritta non riesca a stabilire il flusso. A questo 

si può rimediare premendo di fianco la valvola 

con sede a 45° mentre la camera di pompaggio 

viene fatta rotolare su un lato della valvola 

tenendola tra il pollice e l’indice (in questo modo 

si apre la valvola), e pompando poi con energia il 

fluido attraverso lo shunt. Questa manovra 

assicura il funzionamento dello shunt prima 

dell’innesto senza danneggiare il meccanismo 

della valvola. 

4. Il catetere venoso dovrà essere sempre tenuto in 

posizione sollevata quando lo shunt pieno viene 

trasferito dalla vaschetta di preparazione al 

paziente. In caso contrario, il fluido fuoriuscirà 

velocemente dal dispositivo lasciando entrare 

l’aria. Se ciò si dovesse verificare, lo shunt deve 

essere riempito nuovamente di fluido prima 

dell’impianto. 

Preparazione del paziente 

Per i pazienti che devono subire uno shunt 

peritoneo-venoso è indicata una terapia sistemica 

profilattica con antibiotici che dovrà essere iniziata in 

fase preoperatoria. 

La procedura può essere eseguita in anestesia locale 

con somministrazione di sedativi e analgesici prima 

dell’intervento, oppure in anestesia generale se la 

situazione lo consente. Sarà necessario stabilire una 

linea venosa ed eseguire la cateterizzazione della 

vescica. 

Posizionare un lenzuolo arrotolato o un tubo 

gonfiabile lungo il rachide toracico del paziente. Il 

paziente deve essere disinfettato dal mento alla 

sinfisi pubica e dalla linea sagittale lateralmente alla 

linea ascellare posteriore. Deve essere presente un 

monitor per l’elettrocardiogramma. 

È importante drenare una parte del fluido ascitico 

prima di posizionare lo shunt. Il fluido ascitico può 

essere drenato prima che il paziente entri in sala 

operatoria, utilizzando la tecnica standard per la 

paracentesi. In questo modo si ridurrà il rischio di 

sovraccarico del fluido e la possibilità di coagulopatia 

post-shunt nella fase postoperatoria. Parte del fluido 

ascitico rimosso deve essere sostituito da soluzione 

salina normale oppure da soluzione lattato di Ringer 

qualora il volume del fluido del paziente lo richieda. 

Per la maggior parte dei pazienti è consigliabile 

drenare tutto il fluido e sostituirlo con un volume 

uguale alla metà del fluido drenato. 

PRECAUZIONE: Fare attenzione nel drenare l’ascite, 

lo svuotamento rapido del fluido ascitico può 

provocare collasso circolatorio o vascolare. 

Nei pazienti affetti da ascite maligna e stadi di 

coagulazione normale, può anche essere utile 

somministrare eparina nella cavità peritoneale per 

ridurre il rischio di trombosi attorno all’estremità 

venosa dello shunt e di aggregazione di detriti 

peritoneali all’interno della camera di pompaggio. 

Figura 2: Posizionamento dello shunt 

24

Per ottenere l’accesso venoso 

Durante la procedura sarà necessario poter effettuare 

la fluoroscopia in sala operatoria. 

1. Il paziente dovrà trovarsi nella posizione di 

Trendelenburg (con la testa in basso) con la testa 

ruotata verso sinistra. 

2. Il punto di inserzione deve trovarsi a circa 

1 centimetro lateralmente alla porzione mediana 

della clavicola e 2 centimetri al di sotto della 

clavicola. 

PRECAUZIONE: È necessario selezionare 

accuratamente il punto di inserzione nella vena 

succlavia. Se il catetere viene inserito troppo 

medialmente, la compressione tra la clavicola e la 

prima costola può provocare la diminuzione del 

flusso o la separazione dell’estremità venosa dello 

shunt. 

3. Anestetizzare la zona infiltrando la cute prima con 

cloridrato di lidocaina, USP all’1%, utilizzando un 

ago calibro 23, poi dirigendo l’ago verso l’incavo 

sternale, infine infiltrando il tessuto sottocutaneo 

fino a quando l’ago incontra la clavicola. Spingere 

l’ago immediatamente sotto la clavicola nella 

fascia succlavia e infiltrare questa zona di 

cloridrato di lidocaina, USP. 

4. Inserire l’ago di accesso venoso nello stesso 

punto e spingerlo sotto la clavicola, puntando ad 

1 centimetro sopra l’incavo sternale. Mante-nendo 

la siringa parallela alla parete toracica durante 

questa manovra, può essere ridotta la possibilità 

di formazione di pneumotorace. Spingere 

lentamente l’ago, aspirando delicatamente con la 

siringa fino a quando il sangue venoso viene 

aspirato senza difficoltà. 

5. Afferrare l’asta dell’ago e rimuovere la siringa. 

6. Inserire attraverso l’ago la guida con punta a J 

nella vena succlavia. Mentre la guida viene spinta 

nella vena cava superiore, la testa del paziente 

deve ritornare in posizione normale. Mentre la 

guida viene inserita, il monitor 

dell’elettrocardiogramma deve essere tenuto sotto 

controllo per controllare l’eventuale insorgenza di 

aritmie. In questo caso, la guida deve essere 

ritirata lentamente fino al ristabilimento del ritmo 

normale. 

AVVERTENZA: Evitare che, inavvertitamente, la guida 

penetri completamente nel paziente. 

7. Utilizzando il fluoroscopio, controllare quando la 

guida raggiunge la posizione corretta, rimuovere 

quindi l’ago di inserzione. 

AVVERTENZA: Se la guida viene ritirata con l’ago, 

può essere danneggiata o embolizzata. 

Preparazione della sacca per la camera di 

pompaggio 

1. Infiltrare la sede dell’incisione con cloridrato di 

lidocaina, USP all’1%, utilizzando un ago 

calibro 23. 

2. Anestetizzare la sede della camera di pompaggio 

infiltrando cloridrato di lidocaina, USP all’1% con 

un ago spinale calibro 22. 

3. Praticare una piccola (5 centimetri) incisione 4-6 cm 

al di sotto del margine costale nel quadrante 

destro superiore dell’addome. Praticare l’incisione 

lateralmente alla linea del capezzolo. Estendere 

l’incisione fino alla fascia obliqua esterna. 

25 

4. Preparare il sito per la camera di pompaggio 

creando una sacca con una dissezione smussa, 

sopra e di lato all’incisione, separando delicatamente 

il tessuto sottocutaneo dalla fascia 

(Figura 3). La sacca dovrà essere posizionata in 

modo che la camera di pompaggio si trovi 

immediatamente sopra la gabbia toracica inferiore 

per facilitare la compressione manuale della 

camera di pompaggio. 

Figura 3: Creazione di una sacca per la camera di 

pompaggio 

Inserzione del catetere peritoneale 

PRECAUZIONE: L’anatomia specifica del paziente, ad 

esempio una parete addominale sottile e debole, può 

richiedere variazioni procedurali per ridurre il rischio 

di perdite attorno al catetere. 

1. Far ruotare il paziente sul lato destro; in questo 

modo il fluido ascitico si raccoglierà nel canale 

addominale destro. 

2. Utilizzando l’incisione sottocostale, infilare 

attentamente l’ago di 7 cm, calibro 18, attraverso 

la parete addominale obliquamente facenolo 

passare nella cavità peritoneale. L’entrata nella 

cavità peritoneale è di solito segnalata da un 

evidente calo di resistenza al passaggio dell’ago 

attraverso la fascia posteriore. Aspirare per 

accertarsi che il fluido ascitico scorra 

liberamente. 

Figura 4: Penetrazione obliqua dell’ago attraverso la 

parete addominale nella cavità peritoneale

PRECAUZIONE: Nel passare attraverso il peritoneo, è 

importante utilizzare un approccio obliquo per ridurre 

il rischio di perdite del fluido ascitico. 

3. Dopo l’ingresso nella cavità peritoneale, spingere 

per un breve tratto l’ago nella cavità, evitando 

accuratamente di danneggiare le strutture 

viscerali. 

4. Inserire la guida con punta a J nella cavità 

peritoneale attraverso l’ago calibro 18. Spingere 

la guida per alcuni centimetri nella cavità 

peritoneale e quindi rimuovere l’ago introduttore 

lasciando esposta un’appropriata quantità della 

guida. 

PRECAUZIONE: Evitare che, inavvertitamente, la 

guida penetri completamente nel paziente. 

PRECAUZIONE: Se la guida viene ritirata con l’ago 

può essere danneggiata o embolizzata. 

5. Far passare l’introduttore peel-away da 16 French 

(dilatatore e guaina peel-away) sopra la guida 

attraverso la fascia obliqua esterna. Nello 

spingere il dilatatore e la guaina, effettuare un 

movimento rotazionale per evitare qualsiasi 

danno alla guaina. Durante questa manovra la 

fascia posteriore può opporre una certa 

resistenza. 

PRECAUZIONE: Evitare che, inavvertitamente, la 

guida penetri completamente nel paziente. 

6. Rimuovere la guida e il dilatatore. La rimozione 

provocherà la liberazione del flusso del fluido 

ascitico. 

7. Se il fluido ascitico non è stato ancora drenato e 

parzialmente sostituito da soluzione salina sterile 

o soluzione lattata di Ringer, è possibile farlo a 

questo punto (Vedere Preparazione del paziente a 

pagina 18). 

PRECAUZIONE: Fare attenzione nel drenare l’ascite, 

lo svuotamento rapido del fluido ascitico può 

provocare collasso circolatorio o vascolare. 

8. Inserire il catetere peritoneale dello shunt nella 

guaina peel-away e rimuovere la guaina in modo 

simmetrico, evitando con attenzione di estrarre il 

catetere. 

PRECAUZIONE: Non utilizzare la pinza per rompere 

l’impugnatura e/o togliere la guaina dell’introduttore. 

PRECAUZIONE: Si consiglia di togliere la guaina dal 

catetere in modo simmetrico. Se il catetere comincia 

a ritirarsi mentre viene tolta la guaina, tenere fermo il 

catetere e togliere accuratamente la guaina in modo 

simmetrico. 

PRECAUZIONE: La guaina peel-away dovrà staccarsi 

facilmente dal corpo. Se si incontra resistenza, non 

insistere nel sollevare la guaina o nel tirarla. 

Correggere la procedura e continuare. 

9. Verificare il funzionamento dello shunt 

comprimendo ripetutamente la camera di 

pompaggio. Il fluido dovrà scorrere liberamente e 

aumentare con il pompaggio. Una volta stabilito il 

flusso, posizionare una clamp rivestita di gomma 

attorno alla punta del catetere venoso. 

PRECAUZIONE: la clamp dovrà essere rivestita di 

gomma per non danneggiare il catetere venoso. 

26 

Procedura di tunnellizzazione 

1. Attraverso il punto di inserzione della guida, 

praticare una piccola incisione (circa 2 cm) 

subclavicolare. 

2. Posizionare la punta del catetere venoso 

sull’estremità del tunnellizzatore. Rimuovere la 

clamp dal catetere. 

3. Inserire il tunnellizzatore nell’incisione 

sottocostale e spingerlo verso l’incisione 

sottoclavicolare, lungo un percorso laterale alla 

mammella. 

4. Continuare a spingere il catetere venoso fino a 

quando la camera di pompaggio si è posizionata 

correttamente nella sacca della camera di 

pompaggio precedentemente dissecata. 

NOTA: Accertarsi che non vi siano attorcigliamenti 

nella parte tunnellizzata del catetere. 

5. Tagliare il catetere prossimalmente all’estremità 

del tunnellizzatore. Il fluido dovrà scorrere 

liberamente dalla punta del catetere venoso. Se il 

fluido non scorre liberamente, premere 

ripetutamente la camera di pompaggio per 

verificare il funzionamento dello shunt. Una volta 

confermato il flusso, riclampare il catetere 

venoso. 

6. Apporre 3-0 suture a monofilamento attraverso il 

cuscinetto di sutura su entrambi i lati della 

camera di pompaggio per impedirne la rotazione. 

7. Nei pazienti con eccessivo tessuto subcutaneo, è 

consigliabile assottigliare il tessuto fino a circa 

0,8 cm. al di sopra della camera di pompaggio 

per facilitare il posizionamento successivo della 

camera. 

8. Si consiglia di contrassegnare la cute sopra i due 

terzi inferiori della camera di pompaggio, in 

questo modo il paziente o l’infermiere non avrà 

difficoltà ad individuare la corretta posizione per il 

pompaggio. 

Inserzione del catetere venoso 

PRECAUZIONE: L’anatomia specifica del paziente, ad 

esempio obesità o tessuto sottocutaneo molle, può 

richiedere variazioni procedurali per ridurre il rischio 

di fuoriuscita, per errore, del catetere dalla vena. 

1. Misurare il catetere venoso dello shunt per 

consentire alla punta di posizionarsi alla 

giunzione tra la vena cava superiore e l’atrio 

destro. È possibile eseguire questa valutazione 

facendo una curva ad ampio raggio lungo la 

clavicola ed estendendo il catetere fino al secondo 

spazio intercostale sulla parete del torace. Tagliare 

il resto del catetere, praticando un taglio 

trasversalmente all’asse principale del catetere. 

NOTA: Il posizionamento della punta del catetere 

venoso al di sopra del livello della giunzione cavoatriale 

può provocare l’occlusione o l’incapsulamento 

del catetere.

2. Introdurre il dilatatore venoso da 12 Fr. con 

guaina peel-away sulla guida e spingerlo 

attraverso la fascia succlavia. La fascia presenta 

spesso una certa resistenza, ma una pressione 

costante farà scivolare il dilatatore nella vena 

succlavia. 

PRECAUZIONE: La penetrazione dell’introduttore 

nella vena succlavia può danneggiare le strutture 

mediastiniche. 

3. Rimuovere la guida e il dilatatore dalla guaina. 

Coprire con il pollice l’apertura esposta della 

guaina per impedire l’ingresso di aria nella vena e 

la perdita eccessiva di sangue. 

4. Rimuovere la clamp dal catetere venoso e 

accertarsi nuovamente che il fluido ascitico scorra 

liberamente. 

PRECAUZIONE: Pulire il catetere venoso con una 

soluzione sterile immediatamente prima 

dell’inserzione in vena, evitando accuratamente 

che rimangano prodotti di sangue sul catetere. 

5. Inserire il catetere venoso nella vena succlavia 

attraverso la guaina peel-away e spingerlo nella 

giunzione cavo-atriale. Mediante fluoruoscopia o 

radiografia, accertarsi che lo shunt si trovi nella 

posizione corretta, come illustrato nella Figura 5, 

senza attorcigliamenti dei tubi. 

Figura 5: Posizionamento corretto dello shunt 

peritoneo-venoso (Shunt a valvola doppia) 

6. Una volta accertata la posizione corretta, 

rimuovere in modo simmetrico la guaina peelaway, 

evitando con attenzione di ritirare il 

catetere. 

PRECAUZIONE: Non utilizzare la pinza per rompere 

l’impugnatura e/o togliere la guaina dell’introduttore. 

PRECAUZIONE: È molto importante togliere la guaina 

dal catetere in modo simmetrico. Se il catetere 

comincia a ritirarsi mentre viene tolta la guaina, 

tenere fermo il catetere e togliere accuratamente la 

guaina in modo simmetrico. 

27 

PRECAUZIONE: La guaina peel-away dovrà staccarsi 

facilmente dal corpo. Se si incontra resistenza, non 

insistere nel sollevare la guaina o nel tirarla. 

Correggere la procedura e continuare. 

Procedura finale 

Irrigare entrambe le incisioni con soluzione 

antibiotica e chiudere a strati. 

Trattamento postoperatorio 

AVVERTENZA: Poiché si verifica il flusso massimo 

di fluido in corrispondenza della differenza 

massima di pressione tra le estremità peritoneali 

e venose dello shunt, è consigliabile ridurre al 

minimo il tempo durante il quale il paziente rimane 

supino, immediatamente dopo il posizionamento 

dello shunt, in questo modo si eviterà il 

sovraccarico di fluido. 

Immediatamente dopo l’arrivo del paziente in camera, 

sollevare di 45° il letto al lato della testa. 

Somministrare diuretici secondo le indicazioni. 

Ottenere ematocrito e C.I.D. Misurare ogni ora la 

produzione di urina. 

Dopo la valutazione iniziale dell’ematocrito e C.I.D., 

far stendere il paziente per 10-15 minuti. Controllare 

frequentemente se il paziente mostra sintomi di 

sovraccarico del fluido. Se si dovessero presentare 

tali sintomi, far sedere nuovamente il paziente per 

rallentare o fermare il flusso di fluido ascitico ed 

iniziare la terapia correttiva. 

Trascorsi 10-15 minuti, far ritornare il paziente nella 

posizione a 45° gradi. Questo schema deve essere 

ripetuto fino a quando il paziente non abbia raggiunto 

la stabilità circolatoria e non si verifichi un calo delle 

piastrine e dei livelli di emoglobina o fibrinogeno. 

Se vi sono cambiamenti che indicano la possibilità di 

CID clinico, rimettere il paziente nella posizione a 

45°. Dovrà essere valutato una terapia con plasma 

fresco, piastrine, crioprecipitati o eparina. 

Mantenere la terapia diuretica in fase postoperatoria 

fino alla scomparsa dell’edema e dell’ascite nel 

paziente. 

Nella fase immediatamente successiva all’intervento 

deve essere evitato l’uso di un legaccio addominale, 

in quanto può contribuire al sovraccarico di fluido. 

Gli esercizi di incentivazione respiratoria per 

aumentare la ventilazione polmonare dovranno 

essere fatti dal paziente in posizione seduta; infatti, 

se eseguiti in posizione supina, possono provocare il 

sovraccarico di fluido nel periodo immediatamente 

successivo all’intervento. 

Per ridurre il rischio di trombosi attorno al catetere 

venoso, si può prendere in considerazione la 

somministrazione quotidiana di aspirina enterica. In 

alcuni pazienti con ascite maligna, può essere 

vantaggiosa una terapia con mini-dose di eparina. 

I pazienti dovranno essere avvertiti della necessità di 

evitare cadute o urti. Nel caso in cui si verifichino, 

sarà necessario esaminare la posizione e l’integrità 

dello shunt.

PRECAUZIONE: Nei pazienti con shunt peritoneovenosi, 

bisogna evitare attentamente l’ingresso di aria 

durante l’esecuzione dell’intervento di chirurgia 

laparoscopica. 

Mantenimento dello shunt 

Per ridurre ulteriormente la formazione di trombi alla 

punta e all’interno del catetere venoso e per 

assicurare il funzionamento continuo delle valvole, si 

consiglia una compressione preventiva quotidiana 

della camera di pompaggio. 

Istruire il paziente a comprimere percutaneamente 

con energia la camera di pompaggio almeno venti 

volte, in posizione supina, sia prima di coricarsi, sia 

prima di alzarsi la mattina. 

AVVERTENZA: Allo scopo di evitare il riflusso di 

sangue nel catetere venoso durante il pompaggio 

dello shunt ad una sola valvola, è importante che il 

paziente rimanga in posizione supina. Dopo aver 

compresso la camera di pompaggio, e prima di 

rilasciarla, il catetere venoso dovrà essere occluso 

premendolo o stringendolo attraverso la cute. 

AVVERTENZA: Materia particellare o trombosi 

venosa possono causare l’occlusione dello shunt, 

richiedendo la sua revisione o sostituzione. La 

resistenza alla compressione della camera di 

pompaggio può indicare che il catetere venoso o la 

camera di pompaggio sono occlusi. Se la camera 

di pompaggio non si riempie facilmente, è 

possibile che il catetere peritoneale sia occluso. 

Controllo della funzione dello shunt 

1. La misurazione quotidiana del perimetro e del 

peso dell’addome dovrà indicare il funzionamento 

corretto continuo dello shunt. 

2. Per valutare il funzionamento del catetere venoso 

e della camera di pompaggio, far stendere il 

paziente in posizione supina. La compressione 

della camera di pompaggio dovrà opporre una 

resistenza minima. La resistenza alla 

compressione indica l’occlusione del catetere 

venoso o della camera di pompaggio. 

AVVERTENZA: Allo scopo di evitare il riflusso di 

sangue nel catetere venoso durante il pompaggio 

dello shunt ad una sola valvola, è importante che il 

paziente rimanga in posizione supina. Dopo aver 

compresso la camera di pompaggio, e prima di 

rilasciarla, il catetere venoso dovrà essere occluso 

premendolo o stringendolo attraverso la cute. 

Se lo shunt è stato ripetutamente compresso, ma 

continua a resistere alla compressione, è giustificata 

un’ulteriore indagine con mezzo di contrasto 

radiopaco. 

Un’iniezione di 5-10 ml di mezzo di contrasto 

radiopaco con un ago calibro 25 o 26 internamente 

vuoto nella camera di pompaggio dovrà disperdersi 

rapidamente nella vena cava superiore attraverso il 

catetere venoso. 

PRECAUZIONE: Non iniettare mai direttamente nella 

parte di tubo dello shunt, in quanto si possono 

verificare perdite o strappi del catetere. 

3. Se si dovesse verificare un guasto dello shunt 

dovuto a formazione di coaguli nella vena cava 

superiore, eseguire un flebogramma iniettando 

simultaneamente nel braccio destro e in quello 

sinistro materiale radiopaco. Dopo aver 

individuato la lunghezza del coagulo, è possibile 

stabilire una terapia secondo varie modalità. Molti 

pazienti sono stati trattati con infusione di agente 

trombolitico nella camera di pompaggio con 

risoluzione positiva del coagulo. I vantaggi 

dell’infusione dell’agente trombolitico devono 

essere consider emorragia di in questi pazienti. In 

altri pazienti, la fibrina si può accumulare 

all’interno del catetere venoso. In questi casi è 

sufficiente sostituire il catetere venoso. I cateteri 

di ricambio e i raccordi in nylon sono disponibili 

per questo scopo (vedere Informazioni per 

l’ordine). Le istruzioni per la revisione dello shunt 

sono fornite con i componenti di ricambio. 

4. Controllare il funzionamento del componente 

peritoneale comprimendo la camera di 

pompaggio. Nei pazienti con shunt ad una sola 

valvola, è necessario occludere percutaneamente 

il catetere venoso quando si rilascia la 

compressione. Non è necessario occludere il 

catetere venoso quando viene controllato lo shunt 

a doppia valvola. Quan-do la compressione viene 

rilasciata (con il catetere venoso occluso deliberatamente 

per lo shunt ad una sola valvola), il 

corpo della pompa si dovrà riempire rapidamente, 

indicando il funzionamento della parte peritoneale 

del sistema. Se la camera di pompaggio non si 

riempie di nuovo rapidamente dal lato del 

peritoneo, indicando un’ostruzione della porzione 

peritoneale, è necessaria una sostituzione del 

catetere peritoneale. Questa sostituzione può 

essere eseguita in anestesia locale con 

somministrazione di sedativi. I cateteri di 

ricambio e i raccordi sono disponibili a tal fine 

(vedere Informazioni per l’ordine in questa pagina). 

5. Una prova supplementare del funzionamento può 

essere fornita dall’esame flussimetrico Doppler o 

con l’iniezione di colloide sulfureo etichettato con 

tecnezio nella cavità peritoneale. 

Informazioni per l’ordine 

REF Descrizione del prodotto 

42-2050 Shunt a doppia valvola Denver ® PAK 

42-2055 Shunt ad una sola valvola Denver ® PAK 

Componenti per la revisione: 

42-3019 Connettore in nylon (due per scatola) 

42-2521 Catetere venoso da 11,5 Fr. (60 cm) 

42-2322 Catetere fenestrato da 15,5 Fr. (27 cm) 

10383-010 Kit introduttore da 16 Fr. 

10383-006 Kit introduttore da 12 Fr. 

Garanzia 

CareFusion garantisce che questo dispositivo medico 

è privo di difetti di mate riali o di lavorazione. Tale 

garanzia sostituisce qualsiasi altra, espressa o 

implicita, compresa l'eventuale garanzia di 

commerciabilità o idoneità ad uno scopo particolare. 

L'idoneità del dispositivo medico a qualsiasi 

procedimento chirurgico deve essere determinata 

dall'utente. CareFusion non può essere ritenuta 

responsabile di qualsivoglia danno accessorio o 

emergente. 

28

es 

Descripción del shunt 

El shunt peritoneo-venoso de Denver (Figura 1) 

consta de un catéter peritoneal fenestrado, un catéter 

venoso y una cámara de bomba flexible que contiene 

una o dos válvulas de asiento cónico. El componente 

central del shunt es la cámara de bomba flexible. 

Cuando la presión en la cavidad peritoneal es de 

aproximadamente 3 cm de agua más alta que la 

presión venosa central, las válvulas se abren y 

permiten el flujo a través del shunt. En un shunt de 

dos válvulas, la segunda válvula sirve como válvula 

de retención, porque evita el reflujo de la sangre en el 

extremo distal del catéter venoso cuando el shunt se 

bombea manualmente. En un shunt de una sola 

válvula, el reflujo se impide mediante la oclusión 

manual del catéter venoso. Las válvulas son 

deliberadamente asimétricas, para que sean 

autolimpiantes. 

Figura 1: Shunts peritoneo-venosos 

Todo el dispositivo está fabricado con siliconas de 

calidad para instrumentos médicos. No es necesario 

efectuar conexiones durante la cirugía. El catéter 

venoso se puede acortar para lograr una colocación 

óptima en la vena cava superior y el catéter 

peritoneal se puede acortar para lograr la mejor 

colocación en la cavidad peritoneal. La tira de sulfato 

de bario incorporada en la pared de ambos catéteres, 

peritoneal y venoso, permite la visualización por 

fluoroscopía o por radiografía para confirmar la 

colocación apropiada en el momento de la cirugía. 

La superficie de los shunts ha sido tratada con un 

exclusivo material llamado Silique. Dicho tratamiento 

crea una superficie más lisa y menos pegajosa que 

tiene un coeficiente de fricción más bajo. El 

tratamiento con Silique es permanente y no se lixivia, 

no se desgasta y no se descama. El tratamiento con 

Silique no altera las propiedades físicas de volumen 

de la silicona y, por tanto, no modifica las 

propiedades de resistencia, flexibilidad y flujo del 

shunt. 

La velocidad de flujo de cada derivación se determina 

utilizando agua como medio de trabajo. Todas las 

velocidades de flujo se determinan para una 

temperatura de 21 °C (70 °F) con un volumen de 

presión de 10 cm. 

29 

La velocidad de flujo tiende a aumentar a medida que 

lo hace la temperatura del fluido. Las velocidades de 

flujo tienden a disminuir a medida que aumenta la 

viscosidad del fluido. 

Indicaciones 

El shunt peritoneo-venoso está indicado para 

pacientes con: 

• hepatopatías crónicas cuya ascitis no ha 

respondido a la corrección quirúrgica de su 

hipertensión portal ni al tratamiento médico 

estándar. 

• ascitis continua que no amerita un shunt portalvenoso. 

• ascitis continua que no responde al tratamiento 

médico estándar. 

• neoplasmas intraabdominales primarios o 

metastásicos con ascitis masiva, a fin de aliviar la 

presión intraabdominal. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

PRECAUCIÓN: Los beneficios que se obtienen al 

implantar un shunt peritoneo-venoso en pacientes 

con ascitis neoplásicas se deben sopesar contra el 

peligro potencial de diseminar líquido ascítico que 

contiene células malignas. 

El shunt peritoneo-venoso también deberá 

considerarse para pacientes con síndrome 

hepatorrenal, ascitis quilosa y ascitis idiopática. 

Contraindicaciones 

El shunt peritoneo-venoso está (15,5 contraindicado Fr.) en 

27 cm 

pacientes con: 

• peritonitis. 

7,7 cm 

• líquido ascítico posiblemente no estéril o infección 

intraabdominal. 

• necrosis tubular aguda o insuficiencia renal 

primaria. 

• niveles extremadamente altos de bilirrubina, 

creatinina, o ambos. 

En general, deberá evitarse la implantación de un 

shunt en presencia de cualquier infección sistémica. 

Los pacientes con antecedentes recientes de 

hemorragia gastrointestinal deberán ser evaluados 

para determinar si hay hipertensión portal. Deberá 

considerarse la corrección de la hipertensión portal 

antes de efectuar la inserción de un shunt peritoneovenoso. 

La presencia de una función cardíaca marginal 

constituye una contraindicación relativa a la 

implantación de un shunt para aquellos pacientes 

que podrían no tolerar la sobrecarga sobre el sistema 

circulatorio asociada con el shunt peritoneo-venoso. 

No se recomienda el uso de la vena subclavia para 

cateterización en individuos que pudieran necesitar 

de una vía venosa permanente para efectuar la 

hemodiálisis. La trombosis o una grave estenosis de 

la vena subclavia, que podría resultar por la 

presencia de un catéter venoso, no es compatible 

con una fístula A-V en el brazo ipsolateral. 

Cámara de bomba 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm

Advertencias 

La presencia de partículas de materias o de una 

trombosis venosa podría provocar la oclusión del 

shunt, necesitándose una revisión o reemplazo del 

mismo. La resistencia a la compresión de la cámara 

de la bomba podría ser una indicación de que el 

catéter venoso o la cámara de la bomba están 

ocluidos. Si la cámara de la bomba no vuelve a 

llenarse inmediatamente, es posible que el catéter 

peritoneal esté ocluido (vea Verificación del 

funcionamiento del shunt, en la página 35.) 

Nunca inyecte nada directamente en la porción del 

tubo del shunt, ya que podría provocar una fuga o el 

desgarro del catéter. 

Limpie el catéter venoso con un solución estéril 

inmediatamente antes de la inserción en la vena, 

cuidando de que no quede sangre en el catéter. 

Debido a que el flujo máximo del líquido se produce 

cuando existe la máxima diferencia de presión entre 

los extremos peritoneal y venoso del shunt, para 

evitar una sobrecarga de líquido se aconseja 

minimizar el tiempo que el paciente permanece en 

posición supina inmediatamente después de la 

implantación del shunt (vea Tratamiento 

posoperatorio, en la página 34.) 

El punto de inserción en la vena subclavia se debe 

elegir con sumo cuidado. Si el catéter se insertara 

demasiado hacia el costado, la compresión entre la 

clavícula y la primera costilla podría provocar una 

reducción en el flujo o cortar el extremo venoso del 

shunt. 

Para evitar el reflujo de la sangre hacia el catéter 

venoso cuando se bombea el shunt de una sola 

válvula, es importante que el paciente esté en 

posición supina. Después de comprimir la cámara de 

la bomba, pero antes de soltarla, se debe ocluir el 

catéter venoso pinchando o apretándolo a través de 

la piel. 

El tubo peritoneo-venoso está indicado sólo para uso 


Precauciones 

Utilizarse solo una vez. Volver a utilizarlo podría dar 

por resultado un producto no funcional o contribuir 

con la contaminación cruzada. 

Utilice técnicas estériles en todas las fases de 

utilización de este producto. 

La anatomía particular de cada paciente y la técnica 

de cada médico podrían requerir variaciones en los 

procedimientos. 

Los beneficios que se obtienen al implantar un shunt 

peritoneo-venoso en un paciente con ascitis 

neoplásica se deben sopesar frente al peligro 

potencial de diseminar células malignas con el 

líquido ascítico. 

Se deben extremar las precauciones para evitar el 

contacto entre el shunt y los dedos desnudos, 

toallas, tallas, talco y otras superficies granulares o 

que suelten pelusas. (El caucho de silicona es 

extremadamente electrostático y, por lo tanto, atrae 

las partículas presentes en el aire y los 

contaminantes presentes en las superficies, los 

cuales pueden originar una reacción en los tejidos.) 

Utilice instrumentos recubiertos de goma para 

manipular el shunt, ya que de lo contrario podría 

cortarlo o desgarrarlo. Evite la manipulación excesiva 

del shunt. 

30 

Al realizar las ligaduras, tenga cuidado de no cortar 

ni ocluir los catéteres. No se deben utilizar ligaduras 

de acero inoxidable. 

Antes de introducir el shunt, confirme su 

permeabilidad cebándolo para eliminar las burbujas 

de aire más grandes de la cámara de la bomba y 

de los catéteres (vea Preparación del shunt, en la 

página 31). 

Este dispositivo deberá ser usado únicamente por 

médicos plenamente capacitados en la técnica de 

acceso percutáneo a la vena subclavia. 

Tenga cuidado cuando drene la ascitis, ya que una 

evacuación rápida del líquido ascítico podría 

provocar un colapso circulatorio o vascular. 

Es importante efectuar una aproximación oblicua 

cuando se pasa por el peritoneo, para reducir al 

mínimo la posibilidad de que se produzca una fuga 

de líquido ascítico. 

No permita que el mandril se interne, por accidente, 

totalmente dentro del paciente. 

Es sumamente importante retirar la vaina del catéter 

de forma simétrica. Si el catéter comenzara a salir 

mientras se retira la vaina, sujételo en su lugar y con 

cuidado retire la vaina de forma simétrica. 

No use un fórceps para romper la agarradera y/o 

retirar la vaina del introductor. 

La vaina desprendible debería salir fácilmente del 

cuerpo. Si siente resistencia, no fuerce la acción de 

desprender o retirar la vaina. Realice las correcciones 

necesarias al procedimiento y luego continúe. 

El mandril podría dañarse o embolizarse si se retirara 

a través de la aguja. 

No use introductores ni mandriles de tamaño 

diferente al de los componentes suministrados en el 

set. 

La inserción en una arteria podría provocar una 

hemorragia excesiva u otras complicaciones. 

Entre otras, la inserción percutánea puede causar las 

siguientes complicaciones: neumotórax, formación 

de hematomas, lesiones en el plexo branquial, 

lesiones en estructuras viscerales o del mediastino, 

sepsis/infecciones, hemorragia excesiva y daños en 

los vasos sanguíneos. 

La anatomía propia de cada paciente, como por 

ejemplo, una pared abdomi-nal delgada o débil, 

podría requerir variaciones en el procedimiento para 

minimizar el riesgo de que se produzca una fuga de 

líquido alrededor del catéter. 

La anatomía propia de cada paciente, como por 

ejemplo, obesidad o tejido subcutáneo laxo, podría 

requerir variaciones en el procedimiento para 

minimizar el riesgo de que el catéter salga de la vena 

accidentalmente. 

En pacientes con shunts peritoneo-venosos, tenga el 

cuidado de evitar que entre aire al shunt cuando se 

efectúe una cirugía laparoscópica. 

Se ha observado fibrosis peritoneal en algunos 

pacientes con shunts peritoneo-venosos. La 

reparación de hernias antes de la inserción del shunt 

y el tratamiento inmediato de la inflamación 

intraabdominal pueden reducir el riesgo de que se 

presente esta complicación.

Esterilidad 

Este producto ha sido esterilizado con gas óxido de 

etileno y es de un solo uso; no vuelva a esterilizarlo. 

CareFusion no se hará responsable por los productos 

que se hayan vuelto a esterilizar, y no aceptará 

ningún producto que se devuelva abierto y sin utilizar 

para su sustitución o para obtener un crédito. 

No utilizar si el paquete está dañado. 

Para no dañar el paquete estéril, se recomienda 

almacenar los productos en su caja original. 

Actividades preoperatorias 

Es responsabilidad del médico que está a cargo del 

procedimiento asegurarse de que se sigan los 

procedimientos médicos y quirúrgicos apropiados. 

Para decidir si el procedimiento es apropiado, se 

deben tener en cuenta las necesidades del paciente. 

Antes de implantar el shunt, deberían efectuarse las 

siguientes evaluaciones: 

• Medición de la circunferencia abdominal y del peso 

del paciente. 

• SMA-12, SMA-6, recuento sanguí-neo completo, 

creatinina en el suero y nitrógeno ureico en sangre. 

• Volumen de orina y un análisis de orina de 

24 horas para estudio de los electrolitos. 

• Coagulograma. 

• Función cardíaca. 

Se indica una terapia profiláctica sistémica con 

antibióticos para pacientes a los cuales se les 

implantará un shunt peritoneo-venoso. 

Preparación del shunt 

1. Utilizando una técnica estéril, sumerja todo el 

shunt en una solución salina estéril. 

NOTA: Le resultará difícil cebar el shunt de una 

sola válvula si la punta del catéter venoso no 

estuviera completamente sumergida. 

Comprima la cámara de la bomba repetidas veces 

hasta que el shunt se llene de líquido y se 

establezca un flujo. 

2. Para eliminar las burbujas de aire, eleve el 

extremo venoso del shunt y luego, manteniendo 

el catéter peritoneal sumergido en la solución 

salina, golpee ligeramente la cámara de la bomba 

y comprímala, alternativamente. Siga bombeando 

hasta haber eliminado todas las burbujas de aire 

grandes. 

3. Ocasionalmente, las hojas de la válvula de silicona 

se adhieren y la técnica de cebado descrita 

anteriormente no sirve para crear un flujo. Esto 

pude solucionarse apretando la válvula de asiento 

cónico sobre su borde a la vez que se hace girar 

la cámara de la bomba en el lugar donde está la 

válvula entre el pulgar y el índice (lo cual abre la 

válvula) y después bombeando el líquido 

vigorosamente a través del shunt. Esta maniobra 

asegura la permeabilidad del shunt antes de su 

inserción sin dañar el mecanismo de la válvula. 

4. El catéter venoso debe mantenerse siempre 

elevado cuando se transfiere el shunt lleno desde 

la bandeja de preparación hacia el paciente. De lo 

contrario, el líquido drenará rápidamente del 

dispositivo, lo cual lo dejaría lleno de aire. Si esto 

ocurriera, deberá volver a llenar el shunt con 

líquido antes de implantarlo. 

Preparación del paciente 

Se indica una terapia profiláctica sistémica con 

antibióticos para pacientes a los cuales se les 

implantará un shunt peritoneo-venoso, la cual deberá 

iniciarse previamente a la realización del 

procedimiento. 

El procedimiento podrá efectuarse bajo anestesia 

local con sedación preoperatoria y analgesia, o bajo 

anestesia general si la situación lo ameritara. Deberá 

establecerse una línea venosa y se efectuará una 

cateterización urinaria. 

Coloque una sábana enrollada o un tubo inflable a lo 

largo de la columna torácica del paciente. El paciente 

deberá estar ascépticamente limpio desde el mentón 

hasta la sínfisis pubiana y lateralmente desde la línea 

media hasta la línea axilar posterior. Deberá contarse 

con un monitor cardíaco. 

Es importante drenar una parte del líquido ascítico 

antes de implantar el shunt. El líquido ascítico se 

puede drenar antes de llevar al paciente a la sala de 

operaciones, utilizando para ello una técnica de 

paracentesis estándar. Esto reducirá el riesgo de que 

ocurra una sobrecarga de líquido y podría disminuir 

la posibilidad de que se produjera una coagulopatía 

postshunt en el posoperatorio. Parte del líquido 

ascítico removido deberá ser reemplazado con una 

solución salina normal o con una solución de Ringer 

lactato según lo requiera el volumen de líquidos del 

paciente. Para la mayoría de los pacientes resulta 

adecuado drenar todo el líquido y reemplazarlo con 

un volumen igual a la mitad del líquido drenado. 

PRECAUCIÓN: Tenga cuidado cuando drene la 

ascitis, ya que una evacuación rápida del líquido 

ascítico podría provocar un colapso circulatorio o 

vascular. 

En pacientes con ascitis maligna y estudios de 

coagulación normales, también podría ser útil 

administrar heparina en la cavidad peritoneal para 

disminuir el riesgo de que ocurra una trombosis en 

el extremo venoso del shunt y que se produzca 

acumulación de material de desecho peritoneal 

dentro de la cámara de la bomba. 

Figura 2: Implantación del shunt 

31

Obtención de la vía venosa 

En la sala de operaciones deberá contarse con un 

aparato de fluoroscopía, el cual deberá estar listo 

para ser usado durante el procedimiento. 

1. Coloque al paciente en la posición de 

Trendelenburg (con la cabeza hacia abajo) y la 

cabeza girada hacia la izquierda. 

2. Seleccione el sitio de inserción a 

aproximadamente 1 cm lateral a la porción media 

de la clavícula y 2 cm inferior a ella. 

ADVERTENCIA: El punto de inserción en la vena 

subclavia se debe elegir con sumo cuidado. Si el 

catéter se insertara demasiado hacia el costado, 

la compresión entre la clavícula y la primera 

costilla podría provocar una reducción en el flujo o 

cortar el extremo venoso del shunt. 

3. Para anestesiar el área, infiltre primero la piel 

con Hirocloruro de lidocaína, USP (United States 

Pharmacopea) al 1%, usando una aguja calibre 

23; dirija luego la aguja hacia la escotadura 

esternal, infiltrando el tejido subcutáneo hasta 

que la aguja llegue a la clavícula. Haga avanzar la 

aguja inmediatamente debajo de la clavícula, 

hacia la fascia subclavicular, e infiltre esta área 

con Hidrocloruro de lidocaína, USP. 

4. Inserte la aguja de acceso venoso en el mismo 

sitio y hágala avanzar por debajo de la clavícula, 

apuntando a 1 cm por arriba de la escotadura 

esternal. Durante esta maniobra, puede 

minimizar la posibilidad de crear un neumotórax 

manteniendo la jeringa paralela a la pared del 

tórax. Haga avanzar la aguja lentamente, 

efectuando una delicada aspiración de la jeringa 

hasta que la sangre venosa se aspire libremente. 

5. Tome la aguja y retire la jeringa. 

6. Inserte el mandril de punta en “J” en la vena 

subclavia a través de la aguja. Mientras hace 

avanzar el mandril dentro de la vena cava 

superior, debe volver la cabeza del paciente hacia 

la línea media. Mientras se hace avanzar el 

mandril, se debe observar el monitor cardíaco 

para controlar la posible ocurrencia de arritmias. 

En caso que se produjera una arritmia, el mandril 

deberá retirarse lentamente hasta que se 

reestablezca un ritmo normal. 

PRECAUCIÓN: No permita que el mandril, por 

accidente, se interne totalmente dentro del paciente. 

7. Utilice el fluoroscopio para ver cuando el mandril 

alcanza a la posición apropiada. Retire entonces 

la aguja de inserción. 

PRECAUCIÓN: El mandril podría dañarse o 

embolizarse si se lo retirara a través de la aguja. 

Preparación del bolsillo para la cámara de 

la bomba 

1. Con una aguja calibre 23, infiltre el sitio de la 

incisión con Hidrocloruro de lidocaína, USP al 1%. 

2. Con una aguja espinal calibre 22, anestesie el 

área para la cámara de la bomba con 

Hidrocloruro de lidocaína, USP al 1%. 

3. Practique una pequeña incisión (5 cm) a entre 

4 y 6 centímetros por debajo del margen costal 

en el cua-drante superior derecho del abdomen. 

Practique la incisión lateralmente a la línea del 

pezón. Continúe la disección hacia abajo, hasta la 

aponeurosis del oblicuo externo. 

32 

4. Prepare el sitio para la cámara de la bomba 

practicando un bolsillo con una disección roma, 

superior y lateralmente desde la incisión, 

separando suavemente el tejido subcutáneo de la 

aponeurosis (Figura 3). El bolsillo deberá 

colocarse de modo que la cámara de la bomba 

quede inmediatamente por encima del borde 

inferior de la parrilla costal, para facilitar la compresión 

manual de la cámara de la bomba. 

Figura 3: Creación de un bolsillo para la cámara de 

la bomba 

Inserción del catéter peritoneal 

PRECAUCIÓN: La anatomía propia de cada paciente, 

como por ejemplo, una pared abdominal delgada o 

débil, podría requerir variaciones en el 

procedimiento para minimizar el riesgo de que se 

produzca una fuga de líquido alrededor del catéter. 

1. Gire al paciente hacia el lado derecho; esto 

permitirá que el líquido ascítico se acumule en el 

espacio abdominal derecho. 

2. Use la incisión subcostal para pasar, con 

cuidado, la aguja calibre 18 de 7 cm 

oblicuamente a través de la pared abdominal 

hacia la cavidad peritoneal. En general, la entrada 

a la cavidad peritoneal se reconoce por una clara 

disminución de la resistencia a medida que la 

aguja pasa por la aponeurosis posterior. Aspire 

para confirmar que el líquido ascítico fluye 

libremente. 

Figura 4: Pase la aguja oblicuamente a través de la 

pared abdominal y hacia la cavidad peritoneal 

PRECAUCIÓN: Es importante efectuar una 

aproximación oblicua cuando se pasa por el 

peritoneo, para reducir al mínimo la posibilidad de 

que se produzca una fuga de líquido ascítico.

3. Después de penetrar la cavidad peritoneal, haga 

avanzar la aguja una corta distancia dentro de la 

cavidad, teniendo el cuidado de no dañar las 

estructuras viscerales. 

4. Inserte el mandril de punta en “J” en la cavidad 

peritoneal a través de la aguja calibre 18. Haga 

avanzar el mandril varios centímetros hacia 

adentro de la cavidad peritoneal y después quite 

la aguja introductora, dejando expuesta una 

longitud apropiada del mandril. 

PRECAUCIÓN: No permita que el mandril se interne, 

por accidente, totalmente dentro del paciente. 

PRECAUCIÓN: El mandril podría dañarse o 

embolizarse si se lo retirara a través de la aguja. 

5. Pase el introductor desprendible de 16 F 

(dilatador y vaina desprendible) sobre el mandril 

y a través de la aponeurosis del oblicuo externo. 

Efectúe un movimiento rotacional mientras hace 

avanzar el dilatador y la vaina, para evitar que se 

dañe la vaina. La aponeurosis posterior podría 

ofrecer cierta resistencia durante esta maniobra. 

PRECAUCIÓN: No permita que el mandril se interne, 

por accidente, totalmente dentro del paciente. 

6. Quite el mandril y dilatador. Esto debería hacer 

que el líquido ascítico fluya libremente. 

7. Si todavía no se ha drenado y parcialmente 

reemplazado el líquido ascítico con solución 

salina estéril o con solución de Ringer lactato, 

podrá proceder a hacerlo en este momento (vea 

Preparación del paciente, en la página 18). 

PRECAUCIÓN: Tenga cuidado cuando drene la 

ascitis, ya que una evacuación rápida del líquido 

ascítico podría provocar un colapso circulatorio o 

vascular. 

8. Inserte el catéter peritoneal del shunt en la vaina 

desprendible y quite la vaina de forma simétrica, 

cuidando de no retirar el catéter. 

PRECAUCIÓN: No use un fórceps para romper la 

agarradera y/o retirar la vaina del introductor. 

PRECAUCIÓN: Es sumamente importante retirar la 

vaina del catéter de forma simétrica. Si el catéter 

comenzara a salir mientras se retira la vaina, sujételo 

en su lugar y con cuidado retire la vaina de forma 

simétrica. 

PRECAUCIÓN: La vaina desprendible debería salir 

fácilmente del cuerpo. Si siente resistencia, no 

fuerce la acción de desprender o retirar la vaina. 

Realice las correcciones necesarias al procedimiento 

y luego continúe. 

9. Verifique el funcionamiento del shunt 

comprimiendo la cámara de la bomba varias 

veces. El líquido debería salir libremente, y 

aumentar con el bombeo. Una vez que se 

establezca el flujo, coloque una pinza recubierta 

de goma en el catéter peritoneal. 

PRECAUCIÓN: La pinza deberá estar cubierta de 

goma para evitar dañar el catéter venoso. 

Procedimiento de tunelización 

1. Practique una pequeña incisión subclavicular (de 

aproximadamente 2 cm) a través del sitio de 

inserción del mandril. 

2. Coloque la punta del catéter venoso sobre el 

extremo del tunelizador. Quite la pinza del catéter. 

3. Inserte el tunelizador en la incisión subcostal y 

hágalo avanzar hacia la incisión subclavicular, a 

lo largo de un recorrido lateral respecto a la 

mama. 

4. Siga haciendo avanzar el catéter venoso hasta 

que la cámara de la bomba esté en la posición 

adecuada en el bolsillo para la cámara de la 

bomba previamente practicado. 

NOTA: Asegúrese de que no haya ningún 

retorcimiento en la porción tunelizada del catéter. 

5. Corte el catéter en forma proximal al extremo del 

tunelizador. El líquido ascítico debería fluir 

libremente por la punta del catéter venoso. Si no 

se produce un flujo libre, oprima varias veces la 

cámara de la bomba para comprobar el 

funcionamiento del shunt. Después de verificar 

que hay flujo, vuelva a pinzar el catéter venoso. 

6. Practique varias suturas monofilamento 3-0 a 

través de la almohadilla de fijación en cualquiera 

de los lados de la cámara de la bomba, para 

impedir su rotación. 

7. En pacientes con exceso de tejido subcutáneo, se 

aconseja rebajar el mismo hasta 

aproximadamente ¼” sobre la cámara de la 

bomba para facilitar la posterior localización de la 

cámara. 

8. Se aconseja marcar la piel sobre los dos tercios 

inferiores de la cámara de la bomba, de modo 

que el paciente o quien le atienda no tenga 

dificultades en localizar la posición correcta para 

el bombeo. 

Inserción del catéter venoso 

PRECAUCIÓN: La anatomía propia de cada paciente, 

como por ejemplo, obesidad o tejido subcutáneo 

laxo, podría requerir variaciones en el procedimiento 

para minimizar el riesgo de que el catéter salga de la 

vena accidentalmente. 

1. Mida el catéter venoso del shunt para que la 

punta quede en la unión de la vena cava superior 

y la aurícula derecha. Esto se puede juzgar 

haciendo una suave curva a lo largo de la 

clavícula y extendiendo el catéter hacia abajo, 

hasta el segundo espacio intercostal del tórax. 

Corte el resto del catéter, practicando un corte 

transversal al eje longitudinal del catéter. 

NOTA: Si se colocara la punta del catéter venoso por 

encima del nivel de la unión cavo-auricular, el catéter 

podría ocluirse o encapsularse. 

33

2. Introduzca el dilatador de venas de 12 F con 

vaina desprendible sobre el mandril y haga que 

avance a través de la fascia subclavicular. A 

menudo ésta presenta una cierta resistencia, 

pero la aplicación de una presión constante 

permitirá introducir el dilatador en la vena 

subclavia. 

PRECAUCIÓN: Al hacer avanzar el introductor en la 

vena subclavia podrían provocarse lesiones en 

partes del mediastino. 

3. Quite el mandril y el dilatador de la vaina. 

Coloque el pulgar sobre el orificio expuesto de la 

vaina para que no entre aire en la vena y no se 

pierda demasiada sangre. 

4. Quite la pinza del catéter venoso y vuelva a 

asegurarse de que el líquido ascítico fluye 

libremente. 

PRECAUCIÓN: Limpie el catéter venoso con una 

solución estéril inmediatamente antes de la 

inserción en la vena, cuidando de que no quede 

sangre en el catéter. 

5. Inserte el catéter venoso en la vena subclavia a 

través de la vaina desprendible y hágalo avanzar 

hacia la unión cavo-auricular. Confirme mediante 

una fluoroscopía o radiografía que el shunt está 

en la posición correcta, tal como se muestra en 

la Figura 5 (no debe estar retorcido). 

Figura 5: Correcta inserción del shunt peritoneovenoso 

(se muestra el shunt de dos válvulas) 

6. Una vez que haya confirmado que la posición es 

correcta, quite la vaina desprendible de manera 

simétrica, cuidando de no retirar el catéter. 

PRECAUCIÓN: No use un fórceps para romper la 

agarradera y/o retirar la vaina del introductor. 

PRECAUCIÓN: Es sumamente importante retirar la 

vaina del catéter de forma simétrica. Si el catéter 

comenzara a salir mientras se retira la vaina, sujételo 

en su lugar y con cuidado retire la vaina de forma 

simétrica. 

PRECAUCIÓN: La vaina desprendible debería salir 

fácilmente del cuerpo. Si siente resistencia, no 

fuerce la acción de desprender o retirar la vaina. 

Realice las correcciones necesarias al procedimiento 

y luego continúe. 

Procedimiento de cierre 

Irrigue ambas incisiones con solución antibiótica y 

cierre por planos. 

Tratamiento posoperatorio 

ADVERTENCIA: Debido a que el flujo máximo del 

líquido se produce cuando existe la máxima 

diferencia de presión entre los extremos 

peritoneal y venoso del shunt, para evitar una 

sobrecarga de líquido se aconseja minimizar el 

tiempo que el paciente permanece en posición 

supina inmediatamente después de la 

implantación del shunt. 

Inmediatamente después de que el paciente haya 

arribado a la sala de recuperación, eleve la cabecera 

de la cama para que forme un ángulo de 45°. 

Administre diuréticos según resulte indicado. 

Ordene un hematocrito y un perfil de coagulación 

intravascular diseminada. Mida el volumen horario 

de orina. 

Después de la evaluación del hematocrito y del 

perfil de coagulación intravascular diseminada 

iniciales, coloque al paciente en posición horizontal 

por un período de 10 a 15 minutos. Examínelo 

frecuentemente para detectar señales de sobrecarga 

de líquido. En caso de que ello ocurriera, siente al 

paciente para enlentecer o detener el flujo de líquido 

ascítico e inicie medidas correctivas. 

Después de 10 a 15 minutos, devuelva el paciente a 

la posición de 45°. Este proceder deberá repetirse 

hasta que el paciente haya llegado a un estado 

circulatorio estable y no se produzcan caídas 

significativas en el recuento de plaquetas, el valor de 

hemoglobina o los niveles de fibrinógeno. 

Si hubiera cambios que indicaran que podría ocurrir 

una coagulopatía intravascular diseminada, vuelva a 

colocar al paciente en la posición de 45°. Deberá 

evaluarse la conveniencia de un tratamiento con 

plasma fresco, plaquetas, crioprecipitado o heparina. 

Mantenga una terapia diurética posoperatoria hasta 

que el edema y la ascitis del paciente desaparezcan. 

No deberá utilizarse una faja abdominal durante el 

período posoperatorio inmediato, ya que podría 

contribuir a que se produzca una sobrecarga de 

líquido. 

Los ejercicios respiratorios con el fin de aumentar la 

ventilación pulmonar sólo deben efectuarse con el 

paciente sentado, ya que la posición supina podría 

contribuir a la sobrecarga de líquidos en las 

primeras etapas del posoperatorio. 

Para disminuir el riesgo de trombosis alrededor del 

catéter venoso, considere la administración diaria de 

aspirina oral. En algunos pacientes con ascitis de 

origen maligno, podría resultar beneficiosa la 

administración de una minidosis de heparina. 

Se debe prevenir a los pacientes acerca del riesgo de 

caídas o golpes. En caso de caída o golpe, deberá 

evaluarse la posición e integridad del shunt. 

34

PRECAUCIÓN: En pacientes con shunts peritoneovenosos, 

debe evitarse la entrada de aire al shunt 

cuando se efectúa una cirugía laparoscópica. 

Mantenimiento del shunt 

Para minimizar la formación de trombos cerca y 

dentro de la punta del catéter venoso, y para 

mantener una continua permeabilidad de las 

válvulas, se recomienda efectuar diariamente una 

compresión profiláctica de la cámara de la bomba. 

Instruya al paciente a comprimir percutáneamente la 

cámara de la bomba enérgicamente al menos veinte 

veces, con el paciente en posición supina, una vez 

antes de irse a dormir y una vez antes de levantarse 

a la mañana siguiente. 

ADVERTENCIA: Para evitar el reflujo de sangre hacia 

el catéter venoso cuando se bombea el shunt de una 

sola válvula, es importante que el paciente esté en 

posición supina. Después de comprimir la cámara 

de la bomba, pero antes de soltarla, se debe ocluir el 

catéter venoso pinchando o apretándolo a través de 

la piel. 

ADVERTENCIA: La presencia de partículas de 

materia o de una trombosis venosa podrían 

provocar la oclusión del shunt, necesitándose una 

revisión o reemplazo del mismo. La resistencia a la 

compresión que presente la cámara de la bomba 

podría ser una indicación de que el catéter venoso o 

la cámara de la bomba están ocluidos. Si la cámara 

de la bomba no vuelve a llenarse inmediatamente, es 

posible que el catéter peritoneal esté ocluido. 

Verificación del funcionamiento del shunt 

1. La medición diaria de la circunferencia abdominal 

y del peso del paciente proporcionará una clara 

evidencia del funcionamiento continuo y 

apropiado del shunt. 

2. Para evaluar la permeabilidad del catéter venoso 

y de la cámara de la bomba, coloque al paciente 

en posición supina. La compresión de la cámara 

de la bomba deberá ofrecer muy poca 

resistencia. La resistencia a la compresión indica 

una oclusión del catéter venoso o de la cámara 

de la bomba. 

ADVERTENCIA: Para evitar el reflujo de sangre 

hacia el catéter venoso cuando se bombea el 

shunt de una sola válvula, es importante que el 

paciente esté en posición supina. Después de 

comprimir la cámara de la bomba, pero antes de 

soltarla, se debe ocluir el catéter venoso 

pinchando o apretándolo a través de la piel. 

Si después de haberlo comprimido varias veces el 

shunt siguiera ofreciendo resistencia a la 

compresión, deberá efectuarse una investigación 

con alguna sustancia de contraste radioopaco. 

Una inyección de 5 a 10 ml de una sustancia de 

contraste radioopaco con una aguja calibre 25 ó 26 

en la cámara de la bomba debería dispersar 

rápidamente el líquido a través del catéter venoso y 

hacia la vena cava superior. 

PRECAUCIÓN: Nunca inyecte nada directamente en 

la porción del tubo del shunt, ya que podría ocurrir 

una fuga o el desgarro del catéter. 

3. Si el shunt fallara debido a la formación de un 

coágulo en la vena cava superior, obtenga un 

flebograma inyectando una sustancia radioopaca 

simultáneamente en los brazos derecho e 

izquierdo. Después de discernir la magnitud del 

35 

coágulo, puede instituir una terapia de varias 

formas. Muchos pacientes han sido tratados con 

infusión de un agente trombolítico a través de la 

cámara de la bomba, eliminando con éxito el 

coágulo. En estos pacientes, los beneficios de la 

infusión de un agente trombolítico se deben 

sopesar frente a los posibles riesgos de 

hemorragia. En otros pacientes, la fibrina podría 

acumularse dentro del catéter venoso. Esto 

simplemente requiere el reemplazo del catéter 

venoso. Ofrecemos para este fin catéteres y 

conectores de nilón de reemplazo (vea 

Información para pedidos). 

Las instrucciones para la revisión del shunt se 

proveen con los componentes del reemplazo. 

4. Verifique la permeabilidad del componente 

peritoneal mediante la compresión de la cámara 

de la bomba. En pacientes con shunts de una 

sola válvula, es necesario ocluir percutáneamente 

el catéter venoso cuando se suelta la 

cámara de la bomba después de comprimirla. No 

es necesario ocluir el catéter venoso cuando se 

verifica el shunt de dos válvulas. Cuando se 

suelta la cámara de la bomba después de 

comprimirla (con el catéter venoso 

deliberadamente ocluido en el caso del shunt de 

una sola válvula), el cuerpo de la bomba deberá 

volver a llenarse rápidamente, lo cual indicará la 

permeabilidad de la porción peritoneal del 

sistema. Si la cámara de la bomba no se llenara 

rápidamente en el lado peritoneal, lo cual 

indicaría la existencia de una obstrucción de la 

porción peritoneal, se aconseja proceder al 

reemplazo del catéter peritoneal. Esto puede 

realizarse usando anestesia local y sedación. 

Ofrecemos para este fin catéteres y conectores 

de reemplazo (vea Información para pedidos). 

5. Se puede obtener evidencia adicional de la 

permeabilidad mediante un ensayo con un 

medidor de flujo Doppler o mediante la inyección 

de coloide de azufre marcado con tecnecio en la 

cavidad peritoneal. 

Información para pedidos 

REF Descripción del producto 

42-2050 Denver ® PAK, shunt de dos válvulas 

42-2055 Denver ® PAK, shunt de una sola 

válvula 

Componentes para revisión: 

42-3019 Conector de nilón (dos por caja) 

42-2521 Catéter venoso de 11,5 F (60 cm) 

42-2322 Catéter fenestrado de 15,5 F (27 cm) 

10383-010 Conjunto introductor de 16 F 

10383-006 Conjunto introductor de 12 F 

Garantía 

CareFusion garantiza que este dispositivo médico 

está libre de defectos en los materiales y de 

fabricación. Las garantías antes mencionadas 

sustituyen a cualquier otra garantía, ya sea explícita 

o implícita, incluyendo cualquier garantía de 

comerciabilidad o de idoneidad para un fin en 

particular. El usuario debe decidir si el dispositivo 

médico es apropiado para un determinado 

procedimiento quirúrgico. CareFusion no se hará 

responsable por daños incidentales o consecuentes 

de tipo alguno.

pt 

Descrição do Shunt 

O Shunt Peritoneo-venoso Denver (Figura 1) é 

composto por um cateter peritoneal fenestrado, um 

cateter venoso e uma câmara da bomba flexível que 

inclui uma ou duas válvulas válvulas mitrais. O 

coração do sistema é a câmara da bomba com 

válvulas. Quando a pressão na cavidade peritoneal é 

cerca de 3 cm de água superior à pressão venosa 

central, as válvulas abrem-se e permitem o fluxo 

através do shunt. Num shunt de válvulas duplas, a 

segunda válvula serve como válvula de retenção, 

que ajuda a impedir o refluxo do dangue para a 

ponta distal do cateter venoso quando a unidade é 

bombeada manualmente. Num shunt de válvula 

simples, o refluxo é impedido através da oclusão 

manual do cateter venoso. As válvulas são 

fabricadas num formato deliberadamente 

assimétrico, pelo que se limpam automaticamente. 

Figura 1: Shunts Peritoneo-venosos 

Todo o dispositivo é fabricado em borracha de 

silicone de grau médico. Não são necessárias 

ligações na cirurgia. O tubo venoso pode ser 

encurtado para que se consiga o posicionamento 

ideal na veia cava superior e o cateter peritoneal 

pode ser encurtado para um melhor posicionamento 

na cavidade peritoneal. Uma tira de sulfato de bário 

integral na parede dos cateteres peritoneal e venoso 

permite a visualização por fluoroscopia ou através 

de um radiograma para confirmar o correcto 

posicionamento no momento da cirurgia. 

Os shunts foram revestidos com silíqua, um 

tratamento de superfície único. Este tratamento 

proporciona uma superfície mais suave e menos 

pegajosa, com um menor coeficiente de fricção. O 

tratamento de superfície de silíqua consiste num 

tratamento permanente que não se dissolve, 

desgasta ou escama. O tratamento de superfície de 

silíqua não altera as principais propriedades físicas 

do silicone e portanto não altera a resistência, a 

flexibilidade ou as propriedades de fluidez do shunt. 

A velocidade do fluxo de cada shunt é determinada 

utilizando água como o meio de trabalho. 

Recomenda-se que todas as velocidades de fluxo 

estejam a uma temperatura de 21°C (70°F) com 

uma pressão de 10 cm. 

A velocidade do fluxo tem tendência para aumentar 

à medida que a temperatura do fluido também 

aumenta. A velocidade do fluxo tem tendência para 

diminuir à medida que o fluido se torna mais 

viscoso. 

Indicações 

A utilização de shunts peritoneo-venosos é indicada 

para doentes com: 

• doença hepatica crónica, em que o ascite não 

respondeu à correcção cirúrgica da hipertensão 

portal, nem ao tratamento médico padrão. 

• ascite persistente, que não é considerado 

candidato à aplicação de shunt portal-venoso. 

• ascite persistente que não responde ao tratamento 

médico padrão. 

Cateter venoso 

Diâmetro externo 

66 cm 

0,39 cm 

• neoplasmas primários ou metásticos 

(11,5 Fr.) 

com 

Diâmetro 

ascite 

interno 

0,23 cm 

em massa para ajudar a aliviar a pressão intraabdominal. 

Tira radiopaca 

Segunda válvula 

Atenção: Os benefícios de instituir shunts peritoneovenosos 

em doentes com ascite neoplástica Penso deverão 

sutura 

unidireccional 

ser equacionados face aos potenciais perigos para a 

Primeira válvula 

saúde da disseminação do fluido ascítico que unidireccional 

contém células malignas. 

Tira radioopaca 

A aplicação do shunt peritoneo-venoso também 

Cateter peritoneal 

Diâmetro externo 

pode ser considerada para doentes com síndrome 

0,51 cm 

Diâmetro interno 

hepato-renal, ascite quiloso e ascite idiopático. 

0,27 cm 

(15,5 Fr.) 

Contra-indicações 

27 cm 

A utilização de shunts peritoneo-venosos é contraindicada 

para doentes com: 

7,7 cm 

• peritonite 

• possível fluido ascítico não esterilizado ou 

infecção intra-abdominal. 

• necrose tubular aguda ou falha renal primária. 

• bilirrubina e/ou níveis de creatinina extremamente 

elevados. 

Em geral, o procedimento de aplicação de shunt 

deve ser evitado na presença de quaisquer infecções 

sistémicas. 

Os doentes com um histórico recente de hemorragia 

gastrointestinal deverão ser avaliados quanto a 

hipertensão portal. A correcção da hipertensão 

portal deverá ser considerada antes da inserção de 

um shunt peritoneo-venoso. 

A presença de função cardíaca marginal é uma 

contra-indicação relativa à colocação de um shunt 

para os doentes que possam não tolerar o aumento 

de carga circulatória associado à aplicação de 

shunts peritoneo-venosos. 

A utilização da veia subclaviana para a cateterização 

não é recomendada para indivíduos que possam 

necessitar da construção de um acesso venoso 

permanente para hemodiálise. A trombose ou a 

estenose severa da veia subclaviana, que pode 

resultar da presença do cateter venoso, não é 

compatível com uma fístula A-V no braço ipsilateral. 

Cámara de bomba 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

36

Advertências 

As partículas sólidas ou a trombose venosa podem 

provocar a oclusão do shunt, implicando a revisão 

ou o reposicionamento do shunt. A resistência à 

compressão da câmara da bomba poderá ser uma 

indicação de que o cateter venoso ou a câmara da 

bomba apresenta uma oclusão. Caso a bomba do 

cateter não reabasteça prontamente, o cateter 

peritoneal poderá ter uma oclusão. (Ver Teste ao 

Funcionamento do Shunt, na página 42) 

Nunca injecte directamente na parte dos tubos do 

shunt, pois pode ocorrer uma fuga ou dilaceração 

do cateter. 

Limpe o cateter venoso com uma solução 

esterilizada imediatamente antes da inserção na 

veia, exercendo todo o cuidado para que não 

permaneçam quaisquer produtos sanguíneos no 

cateter. 

Uma vez que o máximo do fluxo de fluidos ocorre 

quando existe uma maior diferença de pressão entre 

as extremidades peritoneal e venosa do shunt, 

recomenda-se minimizar o tempo de supinação do 

doente imediatamente após a colocação do shunt de 

modo a evitar a sobrecarga de fluidos. (Consulte o 

Tratamento Pós-operatório, na página 41.) 

O ponto de inserção na veia subclaviana deve ser 

escolhido cuidadosamente. Se o cateter for 

introduzido numa posição demasiado mediana, a 

compressão entre a clavícula e a primeira costela 

pode conduzir a uma redução do fluxo ou corte da 

extremidade venosa do shunt. 

Para evitar o refluxo sanguíneo no cateter venoso ao 

bombear o shunt de válvula simples, é importante 

que o doente se encontre numa posição de 

supinação. Depois de comprimir o cateter da 

bomba, mas antes de soltá-lo, o cateter venoso deve 

ser ocluído premindo ou apertando através da pele. 

O shunt peritoneo-venoso destina-se apenas à 

utilização peritoneo-venosa. 

Avisos 

Apenas para uma única utilização. A reutilização 

poderá resultar num produto não funcional e 

contribuir para a contaminação cruzada. 

Utilize técnicas de esterilização em todas as fases de 

utilização deste produto. 

A anatomia individual dos doentes e a técnica clínica 

poderão exigir variações nos procedimentos. 

Os benefícios de instituir shunts peritoneo-venosos 

em doentes com ascite neoplástica deverão ser 

equacionados face aos potenciais perigos para a 

saúde da disseminação do fluido ascítico que 

contém células malignas. 

Exerça extremo cuidado de modo a impedir que o 

shunt entre em contacto com os dedos nus, toalhas, 

cortinas, talco ou quaisquer superfícies com pêlos 

ou grãos. A borracha de silicone é altamente 

electrostática e, como resultado, atrai as partículas 

presentes no ar e contaminantes de superfície, que 

podem provocar reacção nos tecidos. 

Utilize instrumentos com pontas em borracha ao 

manipular o shunt. Possíveis cortes ou rasgões 

poderão ocorrer se não forem utilizados 

instrumentos com pontas em borracha. Evitar a 

manipulação excessiva do shunt. 

Deve ser exercido todo o cuidado na colocação de 

ligaduras, de modo a evitar o corte ou oclusão dos 

cateteres. Não utilizar ligaduras em aço inoxidável. 

Confirme a patência do shunt antes da inserção. 

Purgue o shunt antes da inserção para eliminar 

bolhas de ar grandes da câmara e dos cateteres. 

(Consulte a Preparação do Shunt, na página 38.) 

Este dispositivo deve ser utilizado exclusivamente 

por médicos devidamente qualificados na técnica de 

acesso percutâneo da veia subclaviana. 

Deve ser exercido todo o cuidado ao drenar o ascite, 

uma vez que a rápida evacuação do fluido de ascite 

poderá resultar em colapso circulatório ou vascular. 

É importante utilizar uma abordagem oblíqua 

durante a passagem pelo peritoneu, de modo a 

minimizar as hipóteses de fuga de líquido ascítico. 

Não permitir que o fio-guia avance totalmente de 

forma inadvertida no doente. 

É muito importante descolar a baínha do cateter de 

forma simétrica. Se o cateter começar a retirar-se 

enquanto a baínha ainda está colada, segure o 

cateter na posição e descole cuidadosamente a 

baínha simetricamente. 

Não utilize forcéps no introdutor para quebrar o 

manípulo e/ou descolar a baínha. 

A baínha para descolar deverá retirar-se livremente 

do corpo. Se for encontrada resistência, não forçar a 

acção de descolar da baínha ou a sua retirada. 

Proceda a correcções nos procedimentos e, em 

seguida, continue. 

Podem resultar danos ou a embolia do fio-guia se 

for retirado pela agulha. 

Não utilize introdutores ou fios-guia de diferentes 

tamanhos em relação aos componentes incluídos no 

kit. 

A inserção na artéria pode provocar hemorragia 

excessiva e/ou outras complicações. 

As potenciais complicações da inserção percutânea 

incluem, mas não estão limitadas a pneumotórax, 

formação de hematomas, lesão do plexo braquial, 

lesões nas estruturas mediastinais ou viscerais, 

septicémia/infecções, hemorragia excessiva e danos 

nos vasos. 

A anatomia individual do doente, tal como uma fina 

e fraca parede abdominal, pode exigir variações nos 

procedimentos para reduzir o risco de fuga em 

torno do cateter. 

A anatomia individual do doente, tal como 

obesidade ou tecidos subcutâneos soltos, pode 

exigir variações nos procedimentos para reduzir o 

risco da remoção inadvertida do cateter da veia. 

Em doentes com shunts peritoneo-venosos, deve 

ser exercido todo o cuidado para evitar a entrada de 

ar no shunt aquando da realização de 

procedimentos cirúrgicos de laparoscopia ou 

endoscopia abdominal. 

A fibrose peritoneal foi observada em alguns 

doentes com shunts peritoneo-venosos. A reparação 

de hérnias antes da inserção do shunt e o imediato 

tratamento de inflamações intra-abdominais poderá 

reduzir o risco desta complicação. 

37

Esterilidade 

Este produto foi esterilizado com óxido de etileno. 

Destina-se a uma única utilização; não reesterilizar. 

A CareFusion não será responsável por quaisquer 

produtos reesterilizados, nem aceita qualquer crédito 

ou troca de qualquer produto que tenha sido aberto, 

mas não utilizado. 

Não utilizar se a embalagem estiver danificada. 

Para ajudar a evitar danos na embalagem 

esterilizada, recomenda-se que os produtos sejam 

guardados na caixa do produto. 

Tratamento Pré-operatório 

Os procedimentos médicos e cirúrgicos adequados 

são da responsabilidade do médico. A adequação de 

qualquer procedimento deverá basear-se nas 

necessidades do doente. As avaliações básicas que 

se seguem deverão ser consideradas antes de 

implantar o shunt: 

• Medição do perímetro abdominal e peso 

• SMA12, SMA6, CBC, creatinina do soro e BUN 

• Quantidade de urina e análise à urina de 24 horas 

para testar os electrólitos 

• Perfil de coagulação 

• Função cardíaca 

A terapêutica antibiótica profilática sistémica é 

indicada a doentes sujeitos à aplicação de shunts 

peritoneo-venosos. 

Preparação do Shunt 

1. Utilizando uma técnica de esterilização, mergulhe 

todo o shunt na solução salina esterilizada. 

Nota: O shunt de válvula simples será difícil de 

utilizar pela primeira vez se a ponta do cateter 

venoso não estiver totalmente submergida. 

Comprima repetidamente a câmara da bomba até 

que todo o shunt esteja cheio com o fluido e seja 

estabelecido o fluxo. 

2. Elimine quaisquer bolhas de ar restantes 

elevando a extremidade venosa do shunt, 

batendo e comprimindo alternadamente a câmara 

da bomba enquanto todo o cateter peritoneal 

permanece mergulhado na solução. Continue a 

bombear o corpo do shunt até que todas as 

bolhas sejam eliminadas. 

3. Ocasionalmente, as folhas da válvula de silicone 

aderem e a técnica de primeira utilização descrita 

acima não conseguirá estabelecer o fluxo. Esta 

situação poderá ser remediada apertando a 

válvula mitral na extremidade enquanto roda a 

câmara da bomba no local da válvula entre o 

polegar e o dedo indicador (abrindo assim a 

válvula) e, em seguida, bombeando 

vigorosamente o fluido através do shunt. Esta 

manobra garante a patência do shunt antes da 

inserção sem danificar o mecanismo da válvula. 

4. O cateter venoso deverá ser sempre mantido 

elevado quando o shunt cheio é transferido do 

recipiente de preparação para o doente. Caso 

contrário, o fluido é drenado rapidamente do 

dispositivo, deixando-o cheio de ar. Caso ocorra 

esta situação, o shunt deverá ser reabastecido de 

fluido antes de ser implantado. 

Preparação do Doente 

É indicada uma terapêutica antibiótica de profilaxia 

sistémica em doentes sujeitos à aplicação de shunts 

peritoneo-venosos e deverá ser iniciada antes da 

operação. 

O procedimento poderá ser realizado com anestesia 

local com sedação pré-operação e analgésicos ou 

com anestesia geral, conforme a situação exija. 

Deve ser estabelecida uma linha venosa e realizada a 

cateterização da bexiga. 

Coloque uma folha enrolada ou encha o tubo ao 

longo da espinha torácica do doente. O doente 

deverá ser limpo assepticamente do queixo à sínfise 

ísquio-púbica e da linha lateral intermédia à linha 

axilar posterior. Deverá ser utilizado um monitor de 

ECG. 

É importante drenar uma parte do fluido ascítico 

antes da colocação do shunt. O fluido ascítico pode 

ser drenado antes da entrada do doente no bloco 

operatório utilizando uma técnica de paracentese 

padrão. Desta forma, é reduzido o risco de 

sobrecarga de fluidos e poderá reduzir-se a 

possibilidade de coagulopatia pós-shunt no período 

pós-operatório. 

Parte do fluido ascítico removido deverá ser 

substituído por salina normal ou solução de lactato 

de Ringer conforme as necessidades de volume de 

fluidos do doente. Para a maioria dos doentes, é 

adequado drenar todo o fluido e substituir por um 

volume igual a metade do fluido drenado. 

Atenção: Deve ser exercido todo o cuidado ao 

drenar o ascite, uma vez que a rápida evacuação do 

fluido de ascite poderá resultar em colapso 

circulatório ou vascular. 

Em doentes com ascite maligno e estudos de 

coagulação normais, também poderá ser útil 

administrar heparina na cavidade peritoneal para 

reduzir o risco de trombos na extremidade venosa 

do shunt e a agregação de resíduos peritoneais no 

interior da câmara da bomba. 

Figura 2: Colocação do shunt 

38

Obtenção de Acesso Venoso 

Terá de ser disponibilizada fluoroscopia na sala de 

operações e terá de estar pronta para a utilização 

durante o procedimento. 

1. Coloque o doente na posição de Trendelenburg 

(cabeça para baixo) com a cabeça voltada para a 

esquerda. 

2. Seleccione um ponto de inserção de cerca de 

1 centímetro lateralmente face à parte média da 

clavícula e 2 centímetros abaixo da clavícula. 

Aviso: O ponto de inserção na veia subclaviana 

deve ser escolhido cuidadosamente. Se o cateter 

for introduzido numa posição demasiado mediana, 

a compressão entre a clavícula e a primeira 

costela pode conduzir a uma redução do fluxo ou 

corte da extremidade venosa do shunt. 

3. Aplique anestesia à área, infiltrando primeiro a 

pele com Hidrocloreto de lidocaína, USP a 1%, 

utilizando uma agulha de tamanho 23 e, em 

seguida, direccionando a agulha na direcção do 

osso do esterno, infiltrando o tecido subcutâneo 

até que a agulha chegue à clavícula. Avance a 

agulha imediatamente por baixo da clavícula na 

face subclaviana e infiltre esta área com 

Hidrocloreto de lidocaína, USP. 

4. Introduza a agulha de acesso venoso no mesmo 

local e avance-a por baixo da clavícula, 

apontando 1 centímetro abaixo do osso do 

esterno. Mantendo a seringa paralela à parede 

do peito durante esta manobra, a possibilidade 

de criar um pneumotórax é minimizada. Avance 

a agulha lentamente, com a aspiração suave da 

seringa até que o sangue venoso seja aspirado 

livremente. 

5. Segure o conjunto da agulha e retire a seringa. 

6. Introduza o fio-guia de ponta em J na veia 

subclaviana através da agulha. Enquantro avança 

o fio na veia cava superior, a cabeça do doente 

deve ser colocada na linha média. À medida que 

o fio-guia é avançado, deve observar o monitor 

do ECG quanto ao possível desenvolvimento de 

arritmias. Caso ocorram, o fio-guia deve ser 

retirado lentamente até que o ritmo normal seja 

restabelecido. 

Atenção: Não permitir que o fio-guia avance 

totalmente de forma inadvertida no doente. 

7. Utilizando o fluoroscópio, identifique quando o 

fio-guia está na posição correcta e, em, seguida 

retire a agulha de inserção. 

Atenção: Podem resultar danos ou a embolia do fioguia 

se for retirado pela agulha. 

Preparação da Bolsa da Câmara da Bomba 

1. Infiltre o local da incisão com Hidrocloreto de 

lidocaína, USP a 1%, utilizando uma agulha de 

tamanho 23. 

2. Anestesie o local para a câmara da bomba 

infiltrando Hidrocloreto de lidocaína, USP a 1% 

com uma agulha de tamanho 22. 

3. Faça uma pequena incisão (5 cm) 4 a 6 cm 

abaixo da margem costal no quadrante superior 

direito do abdómen. Faça a incisão na posição 

lateral à linha do mamilo. Prossiga com a 

dissecação para baixo até à face oblíqua externa. 

4. Prepare o local da câmara da bomba fazendo 

uma bolsa com a dissecação sem ruptura, numa 

posição superior e lateral a partir da incisão, 

separando suavemente o tecido sub-cutâneo da 

face (Figura 3). A bolsa deverá estar posicionada 

de modo a que a câmara da bomba fique 

imediatamente sobre as costelas inferiores para 

facilitar a compressão manual da câmara da 

bomba. 

Figura 3: Criação de uma bolsa para a câmara da 

bomba. 

Inserção do Cateter Peritoneal 

Atenção: A anatomia individual do doente, tal como 

uma fina e fraca parede abdominal, pode exigir 

variações nos procedimentos para reduzir o risco de 

fuga em torno do cateter. 

1. Rode o doente para o lado direito; desta forma, o 

fluido ascítico concentra-se no canal abdominal 

direito. 

2. Utilizando uma incisão subcostal, passé 

cuidadosamente a unidade da agulha de tamanho 

18 de 7 cm obliquamente através da parede 

abdominal até à cavidade peritoneal. (Figura 4). 

A entrada na cavidade peritoneal é normalmente 

reconhecida por uma perda notória de 

resistência à medida que a agulha passa pela 

face posterior. Aspire para confirmar que existe 

um fluxo livre do fluido ascítico. 

Figura 4: Passagem do conjunto da agulha 

obliquamente pela parede abdominal até à cavidade 

peritoneal 

39

Atenção: É importante utilizar uma abordagem 

oblíqua durante a passagem pelo peritoneu, de 

modo a minimizar as hipóteses de fuga de líquido 

ascítico. 

3. Depois de entrar na cavidade peritoneal, avance a 

agulha a uma pouca distância na cavidade, 

exercendo cuidado para não ferir as estruturas 

viscerais. 

4. Introduza o fio-guia de ponta em J na cavidade 

peritoneal através da agulha. Avance o fio-guia 

vários centimetres na cavidade peritoneal e, em 

seguida, retire a agulha do introdutor deixando 

uma quantidade adequada do fio-guia exposto. 



Atenção: Podem resultar danos ou a embolia do fioguia 

se for retirado pela agulha. 

5. Passe o introdutor embalado de 16 Fr. (dilatador 

e baínha para descolar) sobre o fio-guia através 

da face oblíqua externa. Utilize um movimento 

rotativo enquanto avança o dilatador e a baínha 

para ajudar a evitar danos na baínha. A face 

posterior poderá oferecer alguma resistência 

durante esta manobra. 



6. Retire o fio-guia e o dilatador. Deve resultar num 

fluxo livre do fluido ascítico. 

7. Se o fluido ascítico ainda não tiver sido drenado 

e parcialmente substituído por salina esterilizada 

ou solução de lactate de Ringer, esse 

procedimento pode ser realizado agora. 

(Consulte Preparação do Doente, na página 38.) 

Atenção: Deve ser exercido todo o cuidado ao 

drenar o ascite, uma vez que a rápida evacuação do 

fluido de ascite poderá resultar em colapsos 

circulatórios ou vasculares. 

8. Introduza o cateter periotoneal do shunt na 

baínha para descolar e retire a baínha de forma 

simétrica, exercendo cuidado para não retirar o 

cateter. 

Atenção: Não utilize forcéps no introdutor para 

quebrar o manípulo e/ou descolar a baínha. 

Atenção: É muito importante descolar a baínha do 

cateter de forma simétrica. Se o cateter começar a 

retirar-se enquanto a baínha ainda está colada, 

segure o cateter na posição e descole 

cuidadosamente a baínha simetricamente. 

Atenção: A baínha para descolar deverá retirar-se 

livremente do corpo. Se for encontrada resistência, 

não forçar a acção de descolar da baínha ou a sua 

retirada. Proceda a correcções nos procedimentos e, 

em seguida, continue. 

9. Verifique o funcionamento do shunt 

comprimindo a câmara da bomba várias vezes. 

Deve registar-se um fluxo livre do fluido, que é 

aumentado pelo bombeamento. Depois de se 

estabelecer o fluxo, colocar uma pinça com 

pontas de borracha no caterter venoso. 

Atenção: A pinça deverá ser coberta com borracha 

para evitar danos no cateter venoso. 

Procedimento de canal 

1. Faça uma pequena incisão (cerca de 2 cm) 

subclavicular através do local de inserção do 

fioguia. 

2. Coloque a ponta do cateter venoso na 

extremidade do tunelador. Retire a pinça do 

cateter. 

3. Introduza o dispositivo tunelador na incisão 

subcostal e avance-o em direcção à incisão 

subclavicular, num caminho lateral até ao peito. 

4. Continue a avançar o cateter venoso até que a 

câmara da bomba se encontre na posição 

correcta, na bolsa da câmara da bomba 

dissecada previamente. 

Nota: Certifique-se de que não existem secções 

dobradas na parte em tunel do cateter. 

5. Retire a sonda tuneladora do cateter. Deve 

registar-se um fluxo livre de fluido ascítico a 

partir da ponta do cateter venoso. Se não existir 

um fluxo de fluido livre, pressione a câmara da 

bomba várias vezes para verificar o 

funcionamento do shunt. Depois de confirmado 

o fluxo, coloque novamente as pinças no cateter 

venoso. 

6. Coloque várias suturas de monofilamentos de 

3-0 através do penso de sutura em cada um dos 

lados da câmara da bomba para evitar a rotação. 

7. Em doentes com tecido sub-cutâneo em 

excesso, recomenda-se reduzir o tecido a cerca 

de ¼” (63,5 mm) da câmara da bomba para 

facilitar a posterior localização da câmara. 

8. Recomenda-se a marcação da pele sobre dois 

terços inferiores da câmara da bomba, de modo 

a que o doente ou um assistente de cuidados 

médicos não tenha dificuldades em localizar o 

correcto posicionamento para fins de 

bombeamento. 

Inserção do Cateter Venoso 

Atenção: A anatomia individual do doente, tal como 

obesidade ou tecidos subcutâneos soltos, pode 

exigir variações nos procedimentos para reduzir o 

risco da remoção inadvertida do cateter da veia. 

1. Meça o cateter venoso do shunt para permitir 

que a ponta assente na união da veia cava 

superior e o átrio direito. Esta medição pode ser 

avaliada através da marcação de uma curva 

pouco acentuada ao longo da clavícula e 

prolongando-se pelo cateter até ao segundo 

espaço inter-costal na parede do peito. Corte o 

resto do cateter, fazendo um corte transversal ao 

longo do eixo do cateter. 

Nota: A colocação da ponta do cateter venoso por 

cima do nível da união cavo-atrial poderá conduzir à 

oclusão ou encapsulação do cateter. 

2. Introduza um vasodilatador de 12 Fr. com a 

baínha para descolar sobre o fio-guia e avance-o 

através da face subclaviana. A face apresenta 

frequentemente alguma resistência, mas aplicar 

uma pressão firme permite que o dilatador 

deslize na veia subclaviana. 

Atenção: Avançar o introdutor na vei subclaviana 

pode, potencialmente, lesar as estruturas 

mediastinais. 

40

3. Retire o fio-guia e o dilatador da baínha. Coloque 

o polegar sobre o orifício da baínha exposto para 

impedir a entrada de ar na veia e a perda de 

sangue excessiva. 

4. Retire a pinça do cateter venoso e, mais uma vez, 

certifique-se de que existe o fluxo livre do fluido 

ascítico. 

Aviso: Limpe o cateter venoso com uma solução 

esterilizada imediatamente antes da inserção na 

veia, exercendo todo o cuidado para que não 

permaneçam quaisquer produtos sanguíneos no 

cateter. 

5. Introduza o cateter venoso na veia subclaviana 

através da baínha para descolar e avance-o na 

união cavo-atrial. Sob fluoroscopia ou com um 

radiograma, confirme se o shunt está na posição 

correcta, conforme apresentado na Figura 5, 

sem dobras nos tubos. 

Figura 5: Correcto posicionamento do shunt 

peritoneo-venoso. (na imagem, shunt de válvulas 

duplas) 

6. Depois de confirmar o correcto posicionamento, 

retire a baínha para descolar de forma simétrica, 

exercendo cuidado para não retirar o cateter. 

Atenção: Não utilize forcéps no introdutor para 

quebrar o manípulo e/ou descolar a baínha. 

Atenção: É muito importante descolar a baínha do 

cateter de forma simétrica. Se o cateter começar a 

retirar-se enquanto a baínha ainda está colada, 

segure o cateter na posição e descole 

cuidadosamente a baínha simetricamente. 

Atenção: A baínha para descolar deverá retirar-se 

livremente do corpo. Se for encontrada resistência, 

não forçar a acção de descolar da baínha ou a sua 

retirada. Proceda a correcções nos procedimentos e, 

em seguida, continue. 

Procedimento de fecho 

Irrigue ambas as incisões com solução antibiótica e 

feche em camadas. 

Cuidados pós-operatórios 

Aviso: Uma vez que o máximo do fluxo de fluidos 

ocorre quando existe uma maior diferença de 

pressão entre as extremidades peritoneal e 

venosa do shunt, recomenda-se minimizar o 

tempo de supinação do doente imediatamente 

após a colocação do shunt de modo a evitar a 

sobrecarga de fluidos. 

Imediatamente após o doente ter chegado à sala de 

recobro, levante a cabeceira da cama num ângulo 

de 45°. 

Administre diuréticos conforme indicado. Obtenha 

perfis de hematócritos e D.I.C.. Controle o volume 

de urina a cada hora. 

Após a avaliação inicial dos perfis de hematócritos e 

D.I.C., coloque o doente na posição horizontal 

durante um período de 10 a 15 minutos. Examine 

frequentemente o doente para identificar sinais de 

sobrecarga de fluidos. Se se registarem sinais de 

sobrecarga de fluidos, coloque novamente o doente 

numa posição sentada para abrandar ou parar o 

fluxo de fluido ascítico e inicie medidas de 

correcção. 

Após um período de 10 a 15 minutos, coloque 

novamente o doente na posição do ângulo de 45°. 

Este padrão deve ser repetido até que o doente 

chegue a um estado de circulação estável e não se 

registem quedas significativas na contagem de 

plaquetas, hemoglobina e níveis de fibrinogénio. 

Se existirem alterações que indiquem a potencial 

ocorrência de D.I.C. clínico, coloque novamente o 

doente numa posição de ângulo de 45°. Deverá ser 

considerado o tratamento com plasma novo, 

plaquetas, crioprecipitado ou heparina. 

Mantenha a terapêutica diurética nos pós-operatório 

até que o edema do doente e ascite tenham 

desaparecido. 

A utilização de uma cinta abdominal deverá ser 

omitida no pós-operatório imediato uma vez que 

pode contribuir para a sobrecarga de fluidos. 

Os incentivos a exercícios de respiração para 

aumentar a ventilação pulmonar só deverão ocorrer 

com o doente na posição sentada, uma vez que 

podem contribuir para uma sobrecarga de fluidos 

no período pós-operatório imediato quando o 

doente se encontra na posição de supinação. 

Para reduzir o risco da ocorrência de trombos em 

torno do cateter venoso, considere a administração 

diária de aspirina entérica. Em alguns doentes com 

ascite maligno, uma terapêutica de mini-dose de 

heparina poderá ser benéfica. 

Os doentes devem ser alertados para evitar quedas 

ou colisões. Se alguma destas situações ocorrer, o 

doente deverá solicitar a reavaliação do 

posicionamento e da integridade do shunt. 

Atenção: Em doentes com shunts peritoneovenosos, 

deve ser exercido todo o cuidado para 

evitar a entrada de ar no shunt aquando da 

realização de procedimentos cirúrgicos de 

laparoscopia. 

41

Manutenção do shunt 

Para ajudar a reduzir a formação de trombos no 

local e no interior da ponta do cateter venoso e 

ajudar a manter a patência continuada das válvulas, 

recomenda-se a compressão profilática diária da 

câmara da bomba. 

Dê instruções ao doente para comprimir 

percutaneamente a câmara da bomba, no mínimo, 

vinte vezes com o doente na posição de supinação, 

uma vez ao deitar e uma vez ao levantar-se de 

manhã. 

Aviso: Para evitar o refluxo sanguíneo no cateter 

venoso ao bombear o shunt de válvula simples, é 

importante que o doente se encontre numa 

posição de supinação. Depois de comprimir a 

câmara da bomba, mas antes de soltá-lo, o 

cateter venoso deve ser ocluído premindo ou 

apertando através da pele. 

Aviso: As partículas sólidas ou trombose venosa 

pode provocar a oclusão do shunt, implicando a 

revisão ou reposicionamento do shunt. A 

resistência à compressão da câmara da bomba 

poderá ser uma indicação de que o cateter venoso 

ou a câmara da bomba apresenta uma oclusão. 

Caso a bomba do cateter não reabasteça 

prontamente, o cateter peritoneal poderá ter uma 

oclusão. 

Teste ao funcionamento do shunt 

1. A medição diária do perímetro abdominal e o 

peso deverá fornecer provas do continuado e 

correcto funcionamento do shunt. 

2. Para avaliar a patência do cateter venoso e da 

câmara da bomba, coloque o doente na posição 

de supinação. A compressão da câmara da 

bomba deverá oferecer muito pouca resistência. 

A resistência à compressão indica oclusão do 

cateter venoso ou da câmara da bomba. 

Aviso: Para evitar o refluxo sanguíneo no cateter 

venoso ao bombear o shunt de válvula simples, é 

importante que o doente se encontre numa 

posição de supinação. Depois de comprimir a 

câmara da bomba mas antes de soltá-la, o cateter 

venoso deve ser ocluído premindo ou apertando, o 

mesmo através da pele. 

Se o shunt tiver sido comprimido várias vezes, mas 

continuar a resistir à compressão, continue a 

investigar com um meio de contraste radiopaco 

como garantia. 

Uma injecção de de 5 a 10 ml de meio de contraste 

radiopaco com uma agulha de bisel especial de 

medida 25 ou 26 na câmara da bomba deverá 

dispersar rapidamente através do cateter venoso na 

veia cava superior. 

Atenção: Nunca injectar directamente na parte dos 

tubos do shunt, pois pode ocorrer uma fuga ou 

dilaceração do cateter. 

3. Caso ocorra uma falha do shunt devido à 

formação de coágulos na veia cava superior, 

obtenha um venograma através de injecções 

simultâneas nos braços esquerdo e direito com 

material radiopaco. Após a determinação da 

extensão da formação dos coágulos, poderá ser 

instituída uma terapêutica numa de várias (bisel 

25-26 especial) formas: Vários doentes foram 

tratados com infusão de um agente trombolítico 

através da câmara da bomba obtendo a 

resolução da formação de coáglos. Os benefícios 

da infusão com agente trombolítico devem ser 

avaliados face aos potenciais perigos de 

hemorragia nestes doentes. Noutros doentes, 

poderá acumular-se fibrina no interior do cateter 

venoso. Esta situação requer a simples 

substituição do cateter venoso. Estaá disponível 

a substituição de cateteres e conectores de nylon 

para este fim (consulte as Informações para 

Encomenda). As instruções para a revisão dos 

shunts são fornecidas com os componentes de 

substituição. 

4. Teste a patência do componente peritoneal 

comprimindo a câmara da bomba. Nos doentes 

com shunts de válvula simples, é necessário 

ocluir percutaneamente o cateter venoso ao 

soltar a compressão. Não é necessário ocluir o 

cateter venoso ao testar shunts de válvulas 

duplas. Quando a compressão é solta (com o 

cateter venoso deliberadamente ocluído para os 

shunts de válvula simples), o corpo da bomba 

deve encher-se rapidamente, indicando a 

patência da posição peritoneal do sistema. Caso 

a câmara da bomba não encha rapidamente a 

partir do lado peritoneal, é indicada uma 

obstrução na secção peritoneal e é indicada a 

substituição do cateter peritoneal. Este 

procedimento pode ser realizado utilizando uma 

anestesia local ou sedação. Estão disponíveis 

cateteres e conectores de substituição para este 

fim (consulte as Informações para Encomenda). 

5. Provas adicionais de patência podem ser 

fornecidas através de um teste de medição de 

fluxo com Doppler ou através de uma injecção 

de enxofre gelatinoso com a indicação de 

tecnécio na cavidade peritoneal. 

Informações para Encomenda 

REF. Descrição 

42-2050 Denver PAK, shunt de dupla válvula 

42-2055 Denver PAK, shunt de válvula simples 

Componentes para revisão: 

42-3019 Conector de nylon (dois por caixa) 

42-2521 Cateter Venoso 11,5 Fr. (60 cm) 

42-2322 Cateter Fenestrado 15,5 Fr. (27 cm) 

10383-010 Conjunto introdutor de 16 Fr 

10383-006 Conjunto introdutor de 12 Fr 

Garantia 

A CareFusion garante que este dispositivo médico 

está isento de defeitos de material e de fabrico. As 

garantias supra-citadas estão relacionadas com 

todas as outras garantias, expressas ou implícitas, 

incluindo qualquer garantia de comerciabilidade ou 

adequação a um fim específico. A adequação de 

utilização do dispositivo médico para qualquer 

procedimento cirúrgico deverá ser determinada pelo 

utilizador. A CareFusion não será responsável por 

quaisquer danos acidentais ou indirectos de 

qualquer espécie. 

42

nl 

Beschrijving van de shunt 

De Denver peritoneoveneuze shunt (afbeelding 1) 

bestaat uit een gefenestreerde peritoneale katheter, 

een veneuze katheter en een flexibele pompkamer die 

of één of twee keerkleppen heeft. Het hart van de 

shunt is de flexibele pompkamer. Wanneer de druk in 

de peritoneale holte ongeveer 3 cm water hoger is dan 

de centrale veneuze druk, gaan de kleppen open en 

laten flow door de shunt toe. In een shunt met twee 

kleppen, dient de tweede klep als een keerklep die 

bloedreflux in het distale uiteinde van de veneuze 

katheter helpt voorkomen wanneer de shunt 

handmatig gepompt wordt. In een shunt met enkele 

klep wordt reflux voorkomen door handmatige 

afsluiting van de veneuze katheter. De kleppen zijn met 

opzet asymmetrisch gemaakt, waardoor ze 

zelfreinigend zijn. 

Afbeelding 1: Peritoneoveneuze shunts 

Het hele hulpmiddel is vervaardigd uit silicone rubber 

van medische graad. Er zijn bij de operatie geen 

aansluitingen vereist. De veneuze slang kan worden 

ingekort voor optionele plaatsing in de vena cava 

superior en de peritoneale katheter kan worden 

ingekort voor de beste plaatsing in de peritoneale 

holte. Een integrale bariumsulfaatstreep in de wand 

van zowel de peritoneale als de veneuze katheter 

maakt visualisatie door fluoroscopie of met röntgen 

mogelijk om de juiste plaatsing ten tijde van de 

operatie te bevestigen. 

Er is silique, een unieke oppervlaktebehandeling, op 

de shunts aangebracht. Deze behandeling zorgt voor 

een gladder, minder kleverig oppervlak met een lagere 

wrijvingscoëfficient. Een oppervlaktebehandeling met 

silique is een permanente behandeling die niet 

uitloogt, slijt of afschilfert. Een 

oppervlaktebehandeling met silique verandert de 

fysieke eigenschappen van silicone niet en verandert 

derhalve de kracht, flexibiliteit of flow-eigenschappen 

van de shunt niet. 

De flowsnelheid voor elke shunt wordt bepaald door 

water als werkmedium te gebruiken. Alle 

flowsnelheden worden bepaald bij een temperatuur 

van 21,11°C (70° F) met een kopdruk van 10 cm. 

Stroomsnelheden nemen gewoonlijk toe naarmate de 

temperatuur van het vocht toeneemt. 

Stroomsnelheden nemen gewoonlijk af naarmate de 

viscositeit van het vocht toeneemt. 

Indicaties 

Het aanbrengen van een peritoneoveneuze shunt is 

geïndiceerd voor patiënten met: 

• chronische leverziekte bij wie de ascites niet heeft 

gereageerd op chirurgische correctie van de 

hypertensie in de vena porta noch op standaard 

medische behandeling 

• persistente ascites die niet als kandidaat worden 

beschouwd voor het aanbrengen van een shunt in 

de vena porta 

• persistente ascites die niet reageert op standaard 

medische behandeling 

• primaire of metastatische intra-abdominale 

neoplasmen met enorme ascites om intraabdominale 

druk te helpen verlichten 

Veneuze katheter 

0,39 cm 

66 cm 

buitendiameter (OD) 

Let op: De voordelen van het (11.5 beginnen Fr.) van 0,23 cm het 

binnendiameter (ID) 

aanbrengen van een peritoneoveneuze shunt bij 

Radiopake streep 

patiënten met neoplastische ascites dienen te worden 

afgewogen tegen de mogelijke gevaren van Tweede het 

eenrichtingsklep 

verspreiden van ascitesvocht dat maligne cellen bevat. 

Hechtkussen 

Het aanbrengen van een peritoneoveneuze shunt dient 

Eerste 

eenrichtingsklep 

ook te worden overwogen voor patiënten met 

hepatorenaal syndroom, chyleuze ascites en Radiopake streep 

idiopathische ascites. 

Peritoneale katheter 

0,51 cm 

Contra-indicaties 

buitendiameter (OD) 

0,27 cm 

binnendiameter (ID) 

Het aanbrengen van een peritoneoveneuze shunt is 

(15.5 Fr.) 

niet geïndiceerd voor patiënten 27 cmet: 

• peritonitis 

• mogelijk niet-steriel ascitesvocht of intraabdominale 

infectie 

7,7 cm 

• acute tubulusnecrose of primair nierfalen 

Pompkamer 

• uitermate hoge bilirubine- en/of creatininegehaltes 

In het algemeen dient het aanbrengen van een shunt 

te worden vermeden in de aanwezigheid van een 

systemische infectie. 

Patiënten met een recente geschiedenis van maagdarmbloedingen 

dienen te worden beoordeeld op 

hypertensie in de vena porta. Correctie van de 

hypertensie in de vena porta dient in overweging te 

worden genomen alvorens een peritoneoveneuze 

shunt in te brengen. 

De aanwezigheid van marginale hartfunctie is een 

relatieve contra-indicatie voor de plaatsing van een 

shunt bij die patiënten die de verhoogde belasting op 

de bloedsomloop in verband met het aanbrengen van 

een peritoneoveneuze shunt niet zouden kunnen 

tolereren. 

Het gebruik van de vena subclavia voor katheterisatie 

wordt niet aanbevolen bij personen bij wie een 

permanente veneuze toegang moet worden gecreëerd 

voor hemodialyse. Trombose of ernstige stenose van 

de vena subclavia, hetgeen het resultaat kan zijn van 

de aanwezigheid van de veneuze katheter, is niet 

compatibel met een AV-fistel in de ipsilaterale arm. 

66 cm 

(11.5 Fr.) 

(15.5 Fr.) 

27 cm 

43

Waarschuwingen 

Deeltjes of veneuze trombose kunnen verstopping van 

de shunt veroorzaken, waardoor revisie of vervanging 

van de shunt nodig is. Weerstand tegen de 

compressie van de pompkamer kan een aanduiding 

zijn dat de veneuze katheter of de pompkamer 

verstopt is. Mocht de pompkamer niet gemakkelijk 

gevuld worden, dan kan de peritoneale katheter 

verstopt zijn. (Zie De werking van de shunt testen op 

pagina 49.) 

Injecteer nooit rechtstreeks in het slanggedeelte van 

de shunt, daar lekken of scheuren van de katheter kan 

optreden. 

Veeg de veneuze katheter af met een steriele 

oplossing direct vóór het aanbrengen in de ader en 

pas er daarbij op dat er geen bloedproducten op de 

katheter achterblijven. 

Omdat maximale vloeistofstroming optreedt wanneer 

het verschil in druk tussen de peritoneale en veneuze 

uiteinden van de shunt het grootst is, verdient het 

aanbeveling om de tijd dat de patiënt op zijn/haar rug 

ligt onmiddellijk na de plaatsing van de shunt te 

minimaliseren om vloeistofoverbelasting te 

voorkomen. (Zie Postoperatieve behandeling op 

pagina 48.) 

Het inbrengpunt in de vena subclavia moet zorgvuldig 

worden gekozen. Indien de katheter te ver mediaal 

wordt ingebracht, kan compressie tussen het 

sleutelbeen en de eerste rib leiden tot verminderde 

flow of losraken van het veneuze uiteinde van de shunt. 

Het is belangrijk dat de patiënt in een 

achteroverliggende houding is om bloedreflux in de 

veneuze katheter te voorkomen tijdens het pompen 

van de shunt met enkele klep. Na indrukken van de 

pompkatheter, maar alvorens deze los te laten, dient 

de veneuze katheter afgesloten te worden door er 

door de huid heen op te drukken of in te knijpen. 

De peritoneoveneuze shunt is alleen bedoeld voor 

peritoneoveneus gebruik. 

Let op 

Uitsluitend voor eenmalig gebruik. Hergebruik kan 

een product tot resultaat hebben dat niet werkt of 

bijdragen aan kruisbesmetting. 

Ga in alle fasen van het gebruik van dit product met 

een steriele techniek te werk. 

De anatomie van de individuele patiënt en de techniek 

van de arts kunnen variaties in de procedure nodig 

maken. 

De voordelen van het beginnen van het aanbrengen 

van een peritoneoveneuze shunt bij patiënten met 

neoplastische ascites dienen te worden afgewogen 

tegen de mogelijke gevaren van het verspreiden van 

ascitesvocht dat maligne cellen bevat. 

Wees uiterst voorzichtig om te voorkomen dat de 

shunt in aanraking komt met blote vingers, 

handdoeken, lakens, talkpoeder of andere pluizige of 

korrelige oppervlakken. Silicone rubber is uitermate 

elektrostatisch en trekt als gevolg daarvan door de 

lucht gedragen deeltjes en oppervlakteverontreinigingen 

aan die een weefselreactie kunnen produceren. 

Gebruik met rubber beklede instrumenten bij het 

hanteren van de shunt. Mogelijke sneeën of scheuren 

kunnen optreden indien er geen met rubber beklede 

instrumenten worden gebruikt. Vermijd bovenmatig 

hanteren van de shunt. 

44 

Pas op bij het plaatsen van ligaturen om te vermijden 

dat er in de katheter wordt gesneden of dat deze 

wordt afgedicht. Gebruik geen roestvrijstalen 

ligaturen. 

Bevestig dat de shunt doorgankelijk is voordat u deze 

inbrengt. Vul de shunt vóór inbrenging om grote 

luchtbellen uit de kamer en katheters te elimineren. 

(Zie Klaarmaken van de shunt op pagina 45.) 

Dit hulpmiddel mag uitsluitend worden gebruikt door 

artsen die grondig zijn opgeleid in de techniek van 

percutane toegang van de vena subclavia. 

Er dient te worden opgepast bij het draineren van 

ascites, daar snelle evacuatie van ascitesvocht 

bloedsomloop- of vasculaire collaps tot gevolg kan 

hebben. 

Het is belangrijk om een schuine richting te gebruiken 

bij het doorgaan van het peritoneum om de kans op 

lekkage van ascitesvocht te minimaliseren. 

Zorg ervoor dat de voerdraad niet per ongeluk 

helemaal in de patiënt wordt opgevoerd. 

Het is heel belangrijk om de sheath op symmetrische 

wijze van de katheter te trekken. Houd de katheter op 

zijn plaats en trek de huls voorzichtig symmetrisch 

van de katheter af indien de katheter begint terug te 

trekken terwijl de sheath wordt verwijderd. 

Gebruik geen forceps op de introducer om het 

handvat af te breken en/of de sheath te verwijderen. 

De peel-away sheath dient vrij uit het lichaam 

teruggetrokken te kunnen worden. Indien weerstand 

wordt gevoeld geen kracht gebruiken om de sheath 

van de katheter af te trekken of uit het lichaam terug 

te trekken. Maak procedurele correcties en ga daarna 

verder. 

Schade aan of embolisatie van de voerdraad kan het 

resultaat zijn als deze door de naald wordt 

teruggetrokken. 

Gebruik geen introducers of voerdraden waarvan de 

maat verschilt van de in de set meegeleverde 

componenten. 

Inbrengen in een slagader kan overmatig bloeden 

en/of andere complicaties veroorzaken. 

Mogelijke complicaties van percutaan inbrengen zijn 

onder meer zonder beperking pneumothorax, 

hematoomvorming, letsel aan de brachiale plexus, 

letsel aan mediastinale of viscerale structuren, 

sepsis/infecties, overmatig bloeden en 

vaatbeschadiging. 

De anatomie van de individuele patiënt, zoals een 

dunne, zwakke buikwand, kan variaties in de 

procedure nodig maken om het risico van lekkage 

rondom de katheter te verminderen. 

De anatomie van de individuele patiënt, zoals 

zwaarlijvigheid of los subcutaan weefsel, kan variaties 

in de procedure nodig maken om het risico van 

onbedoeld terugtrekken van de katheter uit het 

bloedvat te verminderen. 

Bij patiënten met peritoneoveneuze shunts dient te 

worden opgepast dat er geen lucht in de shunt komt 

wanneer laparoscopie- of abdominale 

endoscopieprocedures worden uitgevoerd. 

Peritoneale fibrose is opgemerkt bij sommige 

patiënten met peritoneoveneuze shunts. Het herstellen 

van hernia's vóór shuntinbrenging en onmiddellijk 

behandelen van intra-abdominale inflammatie kan het 

risico van deze complicatie verminderen.

Steriliteit 

Dit product is gesteriliseerd met ethyleenoxide. Het is 

uitsluitend voor eenmalig gebruik; niet opnieuw 

steriliseren. CareFusion is niet verantwoordelijk voor 

een product dat opnieuw gesteriliseerd is en 

accepteert geen product voor tegoed of ruil dat 

geopend maar niet gebruikt is. 

Niet gebruiken indien de verpakking beschadigd is. 

Er wordt aanbevolen om de producten in de 

productdoos te bewaren om schade aan de steriele 

verpakking te helpen voorkomen. 

Preoperatieve behandeling 

De juiste medische en chirurgische procedures zijn de 

verantwoordelijkheid van de arts. De geschiktheid van 

elke procedure moet gebaseerd zijn op de behoeften 

van de patiënt. De volgende baseline evaluaties dienen 

te worden overwogen vóór implantering van de shunt: 

• meting van abdominale omvang en gewicht 

• SMA12, SMA6, CBC, serumcreatinine en BUN 

• urine output en een 24-uurs urineanalyse voor 

elektrolyten 

• stollingsprofiel 

• hartfunctie 

Systemische profylactische therapie met antibiotica is 

geïndiceerd voor patiënten bij wie een 

peritoneoveneuze shunt wordt ingebracht. 

Klaarmaken van de shunt 

1. Dompel volgens een steriele techniek de hele 

shunt onder in een steriele zoutoplossing. 

NB: Het is moeilijk om de shunt met enkele klep 

te vullen als de tip van de veneuze katheter niet 

helemaal ondergedompeld is. 

Druk de pompkamer herhaaldelijk in totdat de 

hele shunt met vloeistof gevuld is en stroming 

tot stand is gebracht. 

2. Verwijder eventueel resterende luchtbellen door 

het veneuze uiteinde van de shunt omhoog te 

brengen en afwisselend tegen de pompkamer te 

tikken en erop te drukken terwijl de hele 

peritoneale katheter in de oplossing 

ondergedompeld blijft. Blijf het shuntlichaam 

pompen totdat alle luchtbellen verwijderd zijn. 

3. Af en toe blijven de bladen van de silicone klep 

steken en lukt het niet om met de hierboven 

beschreven vultechniek stroming op gang te 

brengen. Dit kan worden verholpen door schuin 

in de keerklep te knijpen terwijl u de pompkamer 

bij de plaats van de klep tussen de duim en 

wijsvinger rolt (waardoor de klep geopend wordt) 

en daarna krachtig vloeistof door de shunt te 

pompen. Deze handeling verzekert 

doorgankelijkheid van de shunt vóór inbrenging 

zonder dat het klepmechanisme beschadigd 

wordt. 

4. De veneuze katheter dient altijd omhoog te 

worden gehouden wanneer de gevulde shunt 

wordt overgebracht van de voorbereidingsbak 

naar de patiënt. Anders zal de vloeistof snel uit 

de shunt lopen en die vol lucht achterlaten. 

Mocht dit gebeuren, moet de shunt opnieuw 

gevuld worden met vloeistof voordat deze 

geïmplanteerd wordt. 

Voorbereiding van de patiënt 

Systemische profylactische therapie met antibiotica is 

geïndiceerd bij patiënten bij wie een peritoneoveneuze 

shunt wordt ingebracht en dient preoperatief te 

worden begonnen. 

De procedure kan worden verricht onder plaatselijke 

verdoving met preoperatieve verdoving en analgesie 

of onder algemene anesthesie, zoals de situatie 

rechtvaardigt. Er dient een veneuze lijn tot stand te 

worden gebracht en urinekatheterisatie dient te 

worden uitgevoerd. 

Plaats een opgerold laken of opblaasbare huls langs 

de thoracale ruggengraat van de patiënt. De patiënt 

dient aseptisch te worden gereinigd van de kin tot de 

symphysis pubis en van de middenlijn lateraal tot de 

posterieur axillaire lijn. Er dient een EKG-monitor 

aanwezig te zijn. 

Het is belangrijk om een deel van het ascitesvocht te 

draineren vóór de plaatsing van de shunt. Het 

ascitesvocht kan worden afgetapt volgens een 

standaard paracentesetechniek voordat de patiënt in 

de operatiekamer wordt gebracht. Dit vermindert het 

risico van vochtoverbelasting en kan de kans op 

coagulopathie na het inbrengen van de shunt in de 

postoperatieve periode verkleinen. 

Een deel van het verwijderde ascitesvocht dient te 

worden vervangen door fysiologische zoutoplossing 

of Ringer lactaat zoals genoodzaakt door het 

vochtvolume van de patiënt. Voor de meeste patiënten 

is het gepast om al het vocht te draineren en te 

vervangen door een volume dat gelijk is aan de helft 

van het gedraineerde vocht. 

Let op: Er dient te worden opgepast bij het draineren 

van ascites, daar snelle evacuatie van ascitesvocht 


hebben. 

Bij patiënten met maligne ascites en normale 

stollingsonderzoeken, kan het ook nuttig zijn om 

heparine toe te dienen in de peritoneale holte om het 

risico van trombose bij het veneuze uiteinde van de 

shunt en de ophoping van peritoneaal afval in de 

pompkamer te verminderen. 

Afbeelding 2: Plaatsing van de shunt 

45

Veneuze toegang krijgen 

Er dient fluoroscopie beschikbaar te zijn in de 

operatiekamer en klaar voor gebruik tijdens de 

procedure. 

1. Plaats de patiënt in de Trendelenburg-houding 

(hoofd omlaag) met het hoofd naar links gedraaid. 

2. Selecteer een inbrengplaats ongeveer 1 centimeter 

lateraal van het middengedeelte van het 

sleutelbeen en 2 cm onder het sleutelbeen. 

Waarschuwing: Het inbrengpunt in de vena 

subclavia moet zorgvuldig worden gekozen. Indien 

de katheter te ver mediaal wordt ingebracht, kan 

compressie tussen het sleutelbeen en de eerste rib 

leiden tot verminderde flow of losraken van het 

veneuze uiteinde van de shunt. 

3. Verdoof het gebied door de huid eerst te 

infiltreren met 1% lidocaïne waterstofchloride, 

USP met behulp van een 23 ga naald en de naald 

vervolgens naar de inkeping van het borstbeen te 

richten en het subcutane weefsel te infiltreren 

totdat de naald het sleutelbeen raakt. Voer de 

naald direct onder het sleutelbeen op in de fascia 

subclavia en infiltreer dit gebied met lidocaïne 

waterstofchloride, USP. 

4. Breng de veneuze toegangsnaald in dezelfde 

plaats in en voer deze op onder het sleutelbeen 

tot 1 centimeter boven de inkeping van het 

borstbeen. Door de injectiespuit evenwijdig aan 

de borstwand te houden tijdens deze handeling 

kan de kans op het creëren van een 

pneumothorax worden geminimaliseerd. Voer de 

naald langzaam op met voorzichtige aspiratie van 

de injectiespuit totdat vrijelijk veneus bloed wordt 

geaspireerd. 

5. Pak het aanzetstuk van de naald vast en verwijder 

de injectiespuit. 

6. Breng de voerdraad met J-tip door de naald in de 

vena subclavia. Terwijl de voerdraad in de vena 

cava superior wordt opgevoerd, dient het hoofd 

van de patiënt op de middenlijn te worden 

teruggeplaatst. Naarmate de voerdraad wordt 

opgevoerd, dient de EKG-monitor in de gaten te 

worden gehouden voor de mogelijke ontwikkeling 

van hartritmestoornissen. Mocht dit gebeuren, 

dan dient de voerdraad langzaam te worden 

teruggetrokken totdat een normaal ritme weer tot 

stand is gebracht. 

Let op: Zorg ervoor dat de voerdraad niet per ongeluk 


7. Identificeer met behulp van fluoroscopie wanneer 

de voerdraad op de juiste plaats is en verwijder 

vervolgens de inbrengnaald. 

Let op: Schade aan of embolisatie van de voerdraad 

kan het resultaat zijn als deze door de naald wordt 


De pompkamerpocket maken 

1. Infiltreer de incisieplek met 1% lidocaïne 

waterstofchloride, USP met behulp van een 

23 ga naald. 

2. Verdoof de plaats voor de pompkamer door met 

1% lidocaïne waterstofchloride, USP te infiltreren 

met behulp van een 22 ga spinale naald. 

3. Maak een kleine (5 cm) incisie 4 tot 6 cm onder 

de costale marge in het kwadrant rechtsboven 

van het abdomen. Maak de incisie net lateraal 

aan de tepellijn. Breng de dissectie omlaag naar 

de obliquus externus fascia. 

46 

4. Maak de pompkamerplaats klaar door een pocket 

te maken met stompe dissectie, superieur en 

lateraal van de incisie, en het subcutane weefsel 

voorzichtig los te maken van de fascia (afbeelding 3). 

De pocket dient zodanig geplaatst te zijn dat de 

pompkamer direct boven de onderste ribbenkast 

ligt om handmatig indrukken van de pompkamer 

mogelijk te maken. 

Afbeelding 3: Een pocket voor de pompkamer 

creëren 

Inbrengen van de peritoneale katheter 

Let op: De anatomie van de individuele patiënt, zoals 

een dunne, zwakke buikwand, kan procedurele 

variaties vereisen om het risico van lekkage rondom 

de katheter te verminderen. 

1. Draai de patiënt op zijn/haar rechterzij; hierdoor 

kan het ascitesvocht zich in de rechter 

abdominale goot ophopen. 

2. Breng de 18 ga naaldconstructie van 7 cm via de 

subcostale incisie schuin door de buikwand in de 

peritoneale holte (afbeelding 4). De ingang in de 

peritoneale holte wordt gewoonlijk herkend door 

een duidelijk verlies van weerstand terwijl de 

naald door de achterste fascia gaat. Aspireer om 

te bevestigen dat het ascitesvocht vrij stroomt. 

Afbeelding 4: De naaldconstructie schuin door de 

buikwand in de peritoneale holte voeren. 

Let op: Het is belangrijk om een schuine richting te 

gebruiken bij het doorgaan van het peritoneum om de 

kans op lekkage van ascitesvocht te minimaliseren.

3. Voer de naald, nadat de peritoneale holte is 

binnengegaan, een korte afstand in de holte op 

en pas er daarbij op dat letsel aan de viscerale 

structuren vermeden wordt. 

4. Breng de voerdraad met J-tip door de 18 ga 

naald in de vena subclavia. Voer de voerdraad 

een aantal centimeter in de peritoneale holte op, 

verwijder vervolgens de introductienaald en laat 

een geschikte hoeveelheid voerdraad bloot 

liggen. 



Let op: Schade aan of embolisatie van de voerdraad 

kan het resultaat zijn als deze door de naald wordt 


5. Voer de 16 Fr. peel-away introducer (dilatator en 

peel-away sheath) over de voerdraad op door de 

obliquus externus fascia. Gebruik een 

draaibeweging bij het opvoeren van de dilatator 

en sheath om eventuele schade aan de sheath te 

helpen voorkomen. De achterste fascia kan wat 

weerstand bieden tijdens deze handeling. 



6. Verwijder de voerdraad en dilatator. Dit dient vrije 

stroming van ascitesvocht tot gevolg te hebben. 

7. Als het ascitesvocht nog niet gedraineerd en 

gedeeltelijk vervangen is door steriele 

zoutoplossing of Ringer lactaat, kan dit op dit 

moment worden gedaan. (Zie Voorbereiding van 

de patiënt op pagina 45). 

Let op: Er dient te worden opgepast bij het draineren 

van ascites, daar snelle evacuatie van ascitesvocht 


hebben. 

8. Breng de peritoneale katheter of de shunt in de 

peel-away sheath en verwijder de sheath op 

symmetrische wijze, waarbij u ervoor oppast dat 

u de katheter niet terugtrekt. 

Let op: Gebruik geen forceps op de introducer om het 

handvat af te breken en/of de huls van de katheter te 

trekken. 

Let op: Het is heel belangrijk om de sheath op 

symmetrische wijze van de katheter te trekken. Houd 

de katheter op zijn plaats en trek de sheath 

voorzichtig symmetrisch van de katheter af indien de 

katheter begint terug te trekken terwijl de sheath 

wordt verwijderd. 

Let op: De peel-away sheath dient vrij uit het lichaam 





verder. 

9. Controleer de werking van de shunt door de 

pompkamer een aantal keren in te drukken. Er 

dient vrije stroming van vocht te zijn, wat door 

pompen verbeterd wordt. Plaats nadat de 

stroming bevestigd is een met rubber beklede 

klem over de tip van de veneuze katheter. 

Let op: De klem dient met rubber bekleed te zijn om 

schade aan de veneuze katheter te voorkomen. 

Tunnelprocedure 

1. Maak een kleine (ongeveer 2 cm) incisie onder 

het sleutelbeen door de inbrengplaats van de 

voerdraad. 

2. Plaats de tip van de veneuze katheter over het 

uiteinde van het tunnelinstrument. Verwijder de 

klem van de katheter. 

3. Breng het tunnelinstrument in de subcostale 

incisie en voer deze op naar de incisie onder het 

sleutelbeen langs een pad dat lateraal is aan de 

borst. 

4. Blijf de veneuze katheter opvoeren totdat de 

pompkamer op de juiste plaats is in de eerder 

gedissecteerde pompkamerpocket. 

NB: Overtuig u ervan dat er geen knikken in het deel 

van de katheter in de tunnel zijn. 

5. Verwijder de tunnelsonde van de katheter. Er 

dient een vrije stroom ascitesvocht uit de tip van 

de veneuze katheter te komen. Als er geen vrije 

stroming van vocht is, drukt u een aantal keren 

op de pompkamer om de werking van de shunt 

te verifiëren. Zet de klem weer op de veneuze 

katheter nadat de stroming bevestigd is. 

6. Plaats een aantal 3-0 monofilament hechtingen 

door het hechtkussen aan beide kanten van de 

pompkamer om draaiing te voorkomen. 

7. Bij patiënten met bovenmatig subcutaan weefsel 

verdient het aanbeveling om dit weefsel te 

verdunnen tot ongeveer 6 mm boven de 

pompkamer om de kamer later gemakkelijker te 

kunnen vinden. 

8. Het verdient aanbeveling om de huid boven het 

onderste tweederde van de pompkamer te 

markeren zodat de patiënt of een verzorger geen 

problemen heeft om de juiste plaats te vinden 

om te pompen. 

Inbrengen van de veneuze katheter 

Let op: De anatomie van de individuele patiënt, zoals 

zwaarlijvigheid of los subcutaan weefsel, kan variaties 

in de procedure nodig maken om het risico van 

onbedoeld terugtrekken van de katheter uit het 

bloedvat te verminderen. 

1. Meet de veneuze katheter van de shunt zodat de 

tip bij de verbinding van de vena cava superior 

en het rechter atrium ligt. Dit kan worden 

beoordeeld door een kleine kromming langs het 

sleutelbeen te maken en de katheter naar 

beneden uit te strekken tot de tweede 

intercostale ruimte op de borstwand. Snijd de 

rest van de katheter af dwars op de lange as van 

de katheter. 

NB: Plaatsing van de tip van de veneuze katheter 

boven het niveau van de cavo-atriale verbinding kan 

leiden tot occlusie of inkapseling van de katheter. 

2. Breng de 12 Fr. vaatdilatator met peel-away 

sheath over de voerdraad in en voer deze op 

door de fascia subclavia. De fascia biedt vaak 

wat weerstand, maar door gestadige druk toe te 

passen kan de dilatator in de vena subclavia 

glijden. 

Let op: De introducer in de vena subclavia opvoeren 

kan mogelijk mediastinale structuren beschadigen. 

3. Verwijder de voerdraad en dilatator uit de sheath. 

Plaats uw duim over de blootliggende 

sheathopening om binnendringen van lucht in de 

ader en overmatig bloedverlies tegen te gaan. 

4. Verwijder de klem van de veneuze katheter en 

overtuig u er nogmaals van dat het ascitesvocht 

vrij stroomt. 

47

Waarschuwing: Veeg de veneuze katheter af met 

een steriele oplossing direct vóór het aanbrengen in 

de ader en pas er daarbij op dat er geen 

bloedproducten op de katheter achterblijven. 

5. Breng de veneuze katheter in de vena subclavia 

via de peel-away sheath en voer hem op in de 

cavo-atriale verbinding. Bevestig onder 

fluoroscopie of met röntgen dat de shunt op de 

juiste plaats is, zoals getoond in afbeelding 5, 

zonder knikken in de slang. 

Afbeelding 5: Juiste plaatsing van de peritoneoveneuze 

shunt. (shunt met twee kleppen afgebeeld) 

6. Verwijder nadat de juiste plaats bevestigd is de 

peel-away sheath op symmetrische wijze en pas 

op dat daarbij de katheter niet wordt 


Let op: Gebruik geen forceps op de introducer om het 

handvat af te breken en/of de huls van de katheter te 

trekken. 

Let op: Het is heel belangrijk om de sheath op 

symmetrische wijze van de katheter te trekken. Houd 

de katheter op zijn plaats en trek de sheath voorzichtig 

symmetrisch van de katheter af indien de katheter 

begint terug te trekken terwijl de sheath wordt 

verwijderd. 

Let op: De peel-away sheath dient vrij uit het lichaam 





verder. 

Sluitingsprocedure 

Irrigeer beide incisies met een antibiotische vloeistof 

en sluit ze in lagen. 

Postoperatieve behandeling 

Waarschuwing: Omdat maximale vloeistofstroming 

optreedt wanneer het verschil in druk tussen de 

peritoneale en veneuze uiteinden van de shunt het 

grootst is, verdient het aanbeveling om de tijd dat 

de patiënt op zijn/haar rug ligt onmiddellijk na de 

plaatsing van de shunt te minimaliseren om 

vloeistofoverbelasting te voorkomen. 

Breng het hoofdeinde van het bed onmiddellijk nadat 

de patiënt in de verkoeverkamer is aangekomen in 

een hoek van 45° omhoog. 

Dien zoals geïndiceerd diuretica toe. Verkrijg 

hematocriet- en D.I.C.-profielen. Meet ieder uur de 

urine output. 

Nadat de eerste hematocriet- en D.I.C.-profielen zijn 

geëvalueerd, plaatst u de patiënt 10 tot 15 minuten in 

de horizontale positie. Onderzoek de patiënt geregeld 

op tekenen van vochtoverbelasting. Indien tekenen 

van vochtoverbelasting optreden, brengt u de patiënt 

terug in een zittende houding om de stroming van 

ascitesvocht te vertragen of te stoppen en initieer 

corrigerende maatregelen. 

Breng de patiënt na 10 tot 15 minuten weer terug 

naar de 45° positie. Dit patroon dient te worden 

herhaald totdat de patiënt een stabiele bloedsomloop 

heeft bereikt en er geen significante dalingen in 

plaatjestelling, hemoglobine- of fibrinogene gehaltes 

zijn opgetreden. 

Als er veranderingen zijn die aangeven dat klinische 

D.I.C. kan optreden, brengt u de patiënt terug in de 

hoek van 45°. Behandeling met verse plasma, 

bloedplaatjes, cryoprecipitaat of heparine dient te 

worden overwogen. 

Handhaaf de diureticumtherapie postoperatief totdat 

het oedeem en ascites van de patiënt weg zijn. 

Het gebruik van een abdominale binder dient 

achterwege te worden gelaten in de onmiddellijke 

postoperatieve periode, daar dit aan 

vochtoverbelasting kan bijdragen. 

Aanmoedigende ademhalingsoefeningen om 

pulmonale ventilatie te vergroten, dienen alleen te 

worden uitgevoerd terwijl de patiënt in een zittende 

positie is, daar dit kan bijdragen aan 

vochtoverbelasting in de vroege postoperatieve 

periode wanneer de patiënt in de achteroverliggende 

houding is. 

Overweeg de toediening van enterische aspirine om 

het risico van trombose rondom de veneuze katheter 

te verminderen. Bij sommige patiënten met maligne 

ascites, kan therapie met mini-doses heparine nuttig 

zijn. 

Patiënten dienen te worden gewaarschuwd om vallen 

of botsingen te vermijden. Indien een van beide 

gebeurt, dient de patiënt de positie en integriteit van 

de shunt te laten beoordelen. 

Let op: Bij patiënten met peritoneoveneuze shunts 

dient te worden opgepast dat er geen lucht in de 

shunt komt wanneer een laparoscopieprocedure 

wordt uitgevoerd. 

48

Onderhoud van de shunt 

Om te helpen bij het verminderen van 

trombosevorming bij en in de tip van de veneuze 

katheter en om doorlopende doorgankelijkheid van de 

kleppen te handhaven, wordt dagelijks profylactisch 

indrukken van de pompkamer aanbevolen. 

Draag de patiënt op om de pompkamer ten minste 

twintig keer krachtig in te drukken, terwijl de patiënt 

achterover ligt, eenmaal vóór het naar bed gaan en 

eenmaal vóór het opstaan ’s morgens. 

Waarschuwing: Het is belangrijk dat de patiënt in 

een achteroverliggende houding is om bloedreflux 

in de veneuze katheter te voorkomen tijdens het 

pompen van de shunt met enkele klep. Na 

indrukken van de pompkamer, maar alvorens deze 

los te laten, dient de veneuze katheter afgesloten te 

worden door er door de huid op te drukken of in te 

knijpen. 

Waarschuwing: Deeltjes of veneuze trombose kan 

verstopping van de shunt veroorzaken, waardoor 

revisie of vervanging van de shunt nodig is. 

Weerstand tegen de compressie van de pompkamer 

kan een aanduiding zijn dat de veneuze katheter of 

de pompkamer verstopt is. Mocht de pompkamer 

niet gemakkelijk gevuld worden, kan de peritoneale 

katheter verstopt zijn. 

De werking van de shunt testen 

1. Dagelijkse meting van de abdominale omvang en 

het gewicht dienen bewijs te leveren van de 

doorlopende goede werking van de shunt. 

2. Plaats de patiënt in een achteroverliggende 

houding om de doorgankelijkheid van de veneuze 

katheter en pompkamer te beoordelen. Indrukken 

van de pompkamer dient zeer weinig weerstand 

te bieden. Weerstand tegen indrukken geeft 

verstopping van de veneuze katheter of 

pompkamer aan. 

Waarschuwing: Het is belangrijk dat de patiënt in 

een achteroverliggende houding is om bloedreflux 

in de veneuze katheter te voorkomen tijdens het 

pompen van de shunt met enkele klep. Na 

indrukken van de pompkamer, maar alvorens deze 

los te laten, dient de veneuze katheter afgesloten te 

worden door er door de huid op te drukken of in te 

knijpen. 

Indien de shunt een aantal keren is ingedrukt, maar 

weerstand blijft bieden tegen het indrukken, is verder 

onderzoek met radiopaak contrastmiddel 

gerechtvaardigd. 

Een injectie van 5 tot 10 ml radiopaak contrastmiddel 

met een 25 of 26 ga niet-borende naald in de 

pompkamer dient zich snel door de veneuze katheter 

in de vena cava superior te verspreiden. 

Let op: Injecteer nooit rechtstreeks in het 

slanggedeelte van de shunt, daar lekken of scheuren 

van de katheter kan optreden. 

3. Mocht de shunt falen vanwege de vorming van 

klonters in de vena cava superior, maak dan een 

venogram door gelijktijdige injecties in de rechteren 

linkerarm met radiopaak materiaal. Na 

vaststelling van de mate van de klontervorming, 

kan op één van verschillende wijzen therapie 

worden begonnen. Een aantal verschillende 

patiënten is behandeld met infusie van een 

trombolytisch middel via de pompkamer met 

succesvolle oplossing van de klontervorming. 

De voordelen van infusie van een trombolytisch 

middel moeten worden afgewogen tegen de 

mogelijke gevaren van bloeding bij deze 

patiënten. Bij andere patiënten kan zich fibrine 

ophopen in de veneuze katheter. Hiervoor is een 

eenvoudige vervanging van de veneuze katheter 

nodig. Vervangingskatheters en nylon 

verbindingsstukken zijn voor dit doel verkrijgbaar 

(zie Bestelinformatie). Instructies voor 

shuntrevisie worden meegeleverd met 

vervangingscomponenten. 

4. Test de doorgankelijkheid van de peritoneale 

component door de pompkamer in te drukken. 

Bij patiënten met een shunt met enkele klep is 

het nodig om de veneuze katheter percutaan af te 

dichten bij het loslaten van de druk. Het is niet 

nodig om de veneuze katheter af te dichten 

tijdens het testen van een shunt met twee 

kleppen. Wanneer de druk wordt losgelaten 

(terwijl de veneuze katheter met opzet is 

afgedicht voor de shunt met enkele klep), dient 

het pomplichaam weer snel op te vullen, wat 

doorgankelijkheid van de peritoneale positie van 

het systeem aangeeft. Mocht de pompkamer niet 

snel weer opvullen vanaf de peritoneale kant, wat 

obstructie van het peritoneale deel aangeeft, is 

vervanging van de peritoneale katheter 

geïndiceerd. Dit kan worden uitgevoerd onder 

plaatselijke anesthesie. (en verdoving). 

Vervangingskatheters en verbindingsstukken zijn 

voor dit doel verkrijgbaar (en verdoving). 

5. Aanvullend bewijs van doorgankelijkheid kan 

worden geleverd door testen met een Doppler 

flowmeter of injectie van met technetium 

gelabelde zwavelcolloïde in de peritoneale holte. 

Bestelinformatie 

REF Beschrijving 

42-2050 Denver PAK, shunt met twee kleppen 

42-2055 Denver PAK, shunt met enkele klep 

Componenten voor revisie: 

42-3019 Nylon verbindingsstuk (twee per doos) 

42-2521 11.5 Fr. veneuze katheter (60 cm) 

42-2322 15.5 Fr. gefenestreerde katheter (27 cm) 

10383-010 16 Fr. introductieset 

10383-006 12 Fr. introductieset 

Garantie 

CareFusion garandeert dat dit medische hulpmiddel 

vrij van defecten is in zowel materiaal als 

vakmanschap. De bovenstaande garanties zijn in 

plaats van alle andere garanties, hetzij uitdrukkelijk of 

impliciet, waaronder alle garanties van 

verkoopbaarheid of geschiktheid voor een bepaald 

doel. De geschiktheid voor gebruik van het medische 

hulpmiddel voor chirurgische procedures wordt 

bepaald door de gebruiker. CareFusion is niet 

aansprakelijk voor incidentele of gevolgschade van 

welke aard dan ook. 

49

sv 

Shuntbeskrivning 

Denver peritoneo-venös shunt (Figur 1) består av en 

fenestrerad peritoneal kateter, en venkateter och en 

flexibel pumpkammare som innehåller antingen en 

eller två mitralisklaffar. Systemets hjärta utgörs av 

den ventilförsedda pumpkammaren. När trycket i 

peritonealhålan är ungefär 3 cm vatten högre än det 

centrala ventrycket (CVP), öppnas ventilerna och 

möjliggör flöde genom shunten. I en shunt med två 

ventiler tjänar den andra ventilen som backventil 

som gör att återflöde av blod förhindras att strömma 

in i venkateterns distala ände när enheten pumpas 

manuellt. I en shunt med en enda ventil förhindras 

återflödet genom manuell ocklusion av venkatetern. 

Ventilerna är avsiktligt gjorda asymmetriska så att de 

är självrengörande. 

Figur 1: Peritoneo-venösa shuntar 

Hela enheten är tillverkad av silikongummi för 

medicinskt bruk. Inga anslutningar krävs vid 

operation. Venslangen kan avkortas för valfri 

positionering i vena cava superior, och 

peritonealkatetern kan göras kortare för bästa 

placering i peritonealhålan. Såväl peritoneal- som 

venkatetern uppvisar i väggen en inbyggd remsa av 

bariumsulfat som gör att katetern kan visualiseras 

genom röntgen eller fluoroskopi så att det kan 

bekräftas att den får rätt positionering vid insättning 

under operationen. 

Shuntarna har påförts silique som är en unik 

ytbehandling. Denna behandling ger en jämnare, 

mindre klibbig yta med lägre friktionskoefficient. 

Ytbehandling med silique utgör en permanent 

behandling som inte urlakas, förslits eller flagnar. 

Ytbehandling med silique förändrar ej de fysiska 

huvudegenskaperna hos silikon och således ej 

shuntens hållfasthet, flexibilitet eller 

flödesegenskaper. 

Flödeshastigheten för varje shunt bestäms med 

användning av vatten som arbetsmedia. Samtliga 

flödeshastigheter bestäms vid en temperatur av 

21 °C (70 °F) med ett topptryck på 10 cm. 

50 

Flödeshastigheterna tenderar att öka när 

vätsketemperaturen ökar. Flödeshastigheterna 

tenderar att minska när vätskan blir mer viskös. 

Indikationer 

Peritoneo-venös shuntning indikeras för patienter 

med: 

• kronisk leversjukdom vars ascites ej uppvisat 

respons på kirurgisk korrektion vare sig 

beträffande portahypertension eller rutinmässig 

medicinsk hantering. 

• bestående ascites och som inte betraktas som 

kandidater för portal-venös shuntning. 

• bestående ascites som ej uppvisar respons på 

rutinmässig medicinsk hantering. 

• primära eller metastatiska intra-abdominala 

neoplasmer med massiv ascites för att lindra det 

Venkateter 

intra-abdominala trycket. 

0,39 cm 

66 cm 

ytterdiameter 

(11,5 Fr.) 

0,23 cm 

Var försiktig! Fördelarna med att användainnerdiameter 

peritoneal-venös shuntning i patienter med Röntgentät remsa 

neoplastisk ascites skall vägas mot potentiell Andra 1- risk för 

vägsventilen 

spridning av ascitesvätska som innehåller elakartade 

Suturdyna 

celler. 

Första 1- 

vägsventilen 

Peritoneo-venös shuntning skall också tas i 

beaktande för patienter med hepatorenalt Röntgentät syndrom, remsa 

kylös ascites och idiopatisk ascites. 

Peritonealkateter 

0,51 cm 

Kontraindikationer 

ytterdiameter 

0,27 cm 

Peritoneo-venös shuntning kontraindikeras innerdiameter 

(15,5 Fr.) 

för 

27 cm 

patienter med: 

• peritonit 

• eventuellt förekommande icke-steril ascitesvätska 

eller intra-abdominal infektion. 

• akut tubulär nekros eller primär njursvikt. 

7,7 cm 

Pumpkammare 

• extremt höga nivåer av bilirubin och/eller kreatinin. 

Shuntning skall i allmänhet undvikas i 

förekommande fall av systemiska infektioner. 

Patienter med aktuell anamnes av gastrointestinal 

blödning skall utvärderas med avseende på 

portahypertension. Korrektion av den 

portahypertensionen skall tas i beaktande före 

insättning av en peritoneo-ascitesshunt. 

Förekommande marginell hjärtfunktion utgör en 

relativ kontraindikation mot shuntplacering för 

sådana patienter som eventuellt inte kan tolerera den 

ökade cirkulationsbelastningen som är förknippad 

med peritoneo-venös shuntning. 

Utnyttjande av vena subklavia (nyckelbensvenen) för 

katetrisering rekommenderas ej för individer som 

kan komma att kräva konstruktion av ett permanent 

venöst tillträde för hemodialys. Trombos eller 

allvarlig stenos hos nyckelbensvenen, vilket kan 

bero på närvaro av venkateter, är inte kompatibelt 

med en A-V-fistel i ipsilateral arm. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm

Varningar 

Partikelmaterial eller ventrombos kan orsaka 

shuntocklusion och nödvändiggöra revision eller 

utbyte av shunten. Motstånd mot kompression i 

pumpkammaren kan utgöra indikation på att 

venkatetern eller pumpkammaren är ockluderad. Om 

inte pumpkammaren lyckas fyllas lätt kan det vara 

så att peritonealkatetern är ockluderad. (Se Test av 

shuntfunktion på sid. 56.) 

Injicera aldrig direkt in i shuntens rörformiga del; 

det kan då inträffa läckage eller bristning hos 

katetern. 

Torka av venkatetern med en steril vätska 

omedelbart före insättning i venen och se till att inga 

blodprodukter finns kvar på katetern. 

Eftersom maximalt vätskeflöde inträffar när det 

föreligger största tryckskillnad mellan shuntens 

peritoneala och venösa ändar, rekommenderas att 

den tid då patienten är i ryggläge minskas 

omedelbart efter shuntplacering så att 

vätskeöverbelastning kan förhindras. 

(Se Postoperativ hantering på sid. 55.) 

Insättningsstället i nyckelbensvenen måste väljas 

noggrant. Om katetern insätts alltför långt medialt 

kan komprimering mellan nyckelbenet och första 

revbenet leda till minskat flöde eller brott på venös 

ände av shunten. 

Det är för att undvika blodåterflöde in i venkatetern, 

när den enkelventilsförsedda shunten pumpas, som 

det är viktigt att patienten befinner sig i ryggläge. 

Efter kompression av pumpkatetern, men före 

frisättandet av den, skall venkatetern ockluderas 

genom att trycka eller klämma på den genom huden. 

Den peritoneo-venösa shunten är endast avsedd för 

peritoneo-venöst bruk. 

Försiktighetsåtgärder 

Återanvändning kan resultera i att produkten blir 

obrukbar eller bidra till korskontaminering. 

Tillämpa sterilt förfarande i alla faser av denna 

produkts användning. 

Individuell patientanatomi liksom annorlunda 

teknikutövande hos läkare kan komma att kräva 

ändringar i proceduren. 

Fördelarna med att använda peritoneo-venös 

shuntning i patienter med neoplastisk ascites skall 

vägas mot potentiell risk för spridning av 

ascitesvätska som innehåller elakartade celler. 

Utöva yttersta varsamhet för att förhindra att 

katetern kommer i kontakt med fingrar, handduk, 

operationslakan, talk eller ytor av fluffig eller grynig 

beskaffenhet. Silikongummi är i hög grad 

elektrostatisk och attraherar därför luftburna 

partiklar och ytkontaminanter som kan framkalla 

reaktion hos vävnader. 

Använd gummiförsedda instrument vid hantering av 

shunten. Skärskada eller revor kan uppstå ifall inte 

gummiförsedda instrument används. Undvik alltför 

kraftfullt hanterande av shunten. 

Var varsam för att undvika att katetern skärs eller 

ockluderas vid placering av ligaturer. Använd ej 

ligaturer av rostfritt stål. 

Bekräfta shuntens öppenhet före insättning. Utför 

priming av shunten före insättning för att eliminera 

större luftbubblor från kammaren och katetrarna. 

(Se Förberedelse av shunt på sid. 52.) 

Denna enhet skall endast användas av läkare med 

grundlig utbildning i teknikförfarandet för perkutant 

tillträde via nyckelbensvenen. 

Var försiktig vid dränering av ascites, eftersom 

snabb uttömning av ascitesvätska kan leda till 

cirkulations- eller vaskulär kollaps. 

Det är viktigt med ett snedriktat ingrepp när nålen 

passerar genom peritonealväggen för att minimera 

risken för läckage av ascitesvätska. 

Tillåt ej att ledaren av misstag förs fram helt och 

hållet in i patienten. 

Det är synnerligen viktigt att skala av höljet i riktning 

bort från katetern på ett symmetriskt sätt. Ifall 

katetern skulle börja dra sig tillbaka medan höljet 

avskalas, håller du katetern på plats och skalar 

försiktigt av höljet symmetriskt. 

Peang får ej användas på introducern för att bryta 

handtaget och/eller skala bort höljet. 

Det avskalbara höljet skall dras tillbaka utan hinder 

från stommen kroppen. Om det uppkommer ett 

motstånd, skall avskalningen av höljet eller dess 

tillbakadragning inte bemötas med kraft. Vidtag 

procedurkorrigerande åtgärder och fortsätt därefter. 

Skada på eller embolisering av ledaren kan bli 

resultatet ifall den inte dras tillbaka genom nålen. 

Använd ej introducerare eller ledare som skiljer sig i 

storlek jämfört med de komponenter som medföljer 

kiten. 

Insättning i artär kan föranleda kraftig blödning 

och/eller andra komplikationer. 

Potentiella komplikationer vid perkutan insättning 

omfattar, men begränsas inte till pneumotorax, 

hematombildning, skada pä brakialplexus skada på 

mediastinal eller visceral struktur, sepsis/infektioner, 

excessiv blödning och kärlskada. 

Individuell patientanatomi, t.ex. tunn eller klen 

bukvägg, kan kräva procedurvariation för att minska 

risken för läckage runt katetern. 

Individuell patientanatomi, t.ex. obesitet eller lös 

subkutan vävnad, kan kräva procedurvariation för att 

minska risken för oavsiktlig tillbakadragning av 

kateter från venen. 

Hos patienter med peritoneo-venösa shuntar måste 

det sörjas för att luft inte kommer in i shunten när 

det utförs laparoskopisk kirurgi eller vid abdominala 

endoskopiska procedurer. 

Peritoneal fibros har observerats i vissa patienter 

med peritoneo-venösa shuntar. Risken för denna 

komplikation kan minskas genom att reparera bråck 

före shuntinsättning och genom att genast behandla 

en intra-abdominal inflammation. 

51

Sterilitet 

Denna produkt är steriliserad med etylenoxid. 

Produkten är endast avsedd för engångsbruk och 

får inte resteriliseras. CareFusion är inte ansvarigt 

för eventuell produkt som har resteriliserats, och 

accepterar inte heller kreditering eller utbyte av 

någon produkt som har öppnats men inte använts. 

Får ej användas om förpackningen är skadad. 

För att förhindra att skada inträffar på den sterila 

förpackningen rekommenderas att produkt förvaras i 

produktlådan. 

Preoperativ hantering 

Korrekta medicinska och kirurgiska procedurer faller 

under läkarens ansvar. En korrekt och lämplig 

procedur måste vara baserad på patientens 

föreliggande behov. Följande utvärderingar rörande 

baseline skall tas i beaktande innan shunt 

implanteras. 

• Mätning av abdominalt midjemått samt vikt 

• SMA12, SMA6, CBC, serumkreatinin och BUN 

• Urinproduktion samt en 24-timmars urinanalys 

med avseende på elektrolyter 


• Hjärtfunktion 

Systemisk profylaktisk antibiotisk behandling 

indikeras för patienter som undergår peritoneovenös 

shuntning. 

Förberedelse av shunt 

1. Använd steril teknik och sänk ned hela shunten i 

steril koksaltlösning. Obs! Shunten med en enda 

ventil kan bli svår att prima ifall venkateterns 

spets inte är fullständigt nedsänkt. 

Komprimera pumpkammaren upprepade gånger tills 

hela shunten har fyllts med vätska och det har 

upprättats ett flöde. 

2. Driv ut kvarstående luftbubblor genom att höja 

shuntens venösa ände och genom att alternativt 

slå lätt på samt komprimera pumpkammaren 

medan hela peritonealkatetern förblir nedsänkt i 

lösningen. Fortsätt att pumpa shuntkroppen tills 

alla luftbubblor har avlägsnats. 

3. Det inträffar ibland att bladen på silikonventilen 

fastnar och det ovan beskrivna 

påfyllningsförfarandet misslyckas med att 

upprätta ett flöde. Detta kan åtgärdas genom att 

klämma på mitralisventilen vid dess kanter 

samtidigt som pumpkammaren rullas vid stället 

för ventilen mellan tumme och pekfinger (varvid 

ventilen öppnas), och att därefter pumpa vätskan 

kraftigt genom shunten. Genom denna manöver 

säkerställs öppenheten hos shunten före 

insättning utan att ventilmekanismen tar skada. 

4. Venkatetern skall alltid hållas i upplyft tillstånd 

när den fyllda shunten överförs från 

förberedelseskålen till patienten. Vätskan töms i 

annat fall snabbt ut ur enheten, som då fylls med 

luft. Om detta skulle inträffa måste shunten 

återigen fyllas med vätska innan den implanteras. 

Förberedelse av patient 


indikeras i patienter som undergår peritoneo-venös 

shuntning, och skall initieras före operation. 

Proceduren kan genomföras under lokalbedövning 

med preoperativ sedering och analgesi, eller med 

narkos allt efter vad situationen kräver. 

En venös slang skall upprättas och katetrisering av 

blåsan genomföras. 

Placera ett hoprullat ark eller uppblåsbar slang längs 

patientens torakala ryggrad. Patienten skall göras 

ren aseptiskt från hakan ner till blygdbensfogen och 

från mittlinjen lateralt till bakre axillär linje. En EKGmonitor 

skall finnas på plats. 

Det är viktigt att dränera en del av ascitesvätskan 

innan shunten placeras. Ascitesvätskan kan dräneras 

innan patienten förs in i operationssalen med 

tillämpning av standardteknik vid paracentes. Detta 

minskar risken för vätskeöverbelastning och kan 

minska risken för postshuntningsrelaterad 

koagulationspati efter operationen. 

Den avlägsnade delen av ascitevätskan skall ersättas 

med normal koksaltlösning eller lakterad 

Ringerlösning allt efter behovet för patientens 

vätskevolym. För de flesta patienter är det lämpligt 

att dränera all vätska, och att ersätta den med en 

volym som är lika med hälften av den dränerade 

vätskan. 

Var försiktig! Var försiktig vid dränering av ascites, 

eftersom snabb uttömning av ascitesvätska kan leda 

till cirkulations- eller vaskulär kollaps. 

I patienter med malign ascites och för normala 

koagulationsstudier kan det också vara användbart 

att administrera heparin in i peritonealhålan för att 

minska risken för trombos kring shuntens venösa 

ände samt aggregation av peritonealt skräp inom 

pumpkammaren. 

Figur 2: Shuntplacering 

52

Att åstadkomma venöst tillträde 

Det krävs att fluoroskopi finns på plats i 

operationssalen och är klart för användning under 

proceduren. 

1. Placera patienten i Trendelenburgs (huvud nedåt) 

läge med huvudet vridet åt vänster. 

2. Välj ut ett insättningsställe ungefär 1 centimeter 

lateralt om nyckelbenets mittparti och 

2 centimeter nedanför nyckelbenet. 

Varning: Insättningsstället i nyckelbensvenen 

måste väljas noggrant. Om katetern insätts alltför 

långt medialt kan komprimering mellan 

nyckelbenet och första revbenet leda till minskat 

flöde eller brott på venös ände av shunten. 

3. Bedöva området genom att först infiltrera huden 

med 1 % lidokain-hydroklorid, USP med användning 

av en 23-gauge nål, och därefter rikta nålen mot 

den sternala skåran med infiltration av subkutan 

vävnad tills nålen träffar nyckelbenet. För fram 

nålen omedelbart under nyckelbenet in i 

subklavikulär fascia och infiltrera detta område 

med lidokain-hydroklorid, USP. 

4. För in venös tillträdesnål i samma ställe och för 

fram den under nyckelbenet med sikte 

1 centimeter ovanför den sternala skåran. Genom 

att hålla sprutan parallell med bröstväggen under 

denna manöver kan möjligheten till att det skapas 

en penumotorax minimeras. För fram nålen 

långsamt, med lätt aspiration av sprutan tills 

venöst blod fritt aspireras. 

5. Grip tag i nålens fattning och avlägsna sprutan. 

6. Sätt i den J-spetsförsedda ledaren i 

nyckelbensvenen genom nålen. Medan ledaren 

matas fram i vena cava superior skall patientens 

huvud återföras till mittlinjen. Allteftersom 

ledaren matas fram skall EKG-monitorn 

observeras med avseende på eventuell utveckling 

av arytmier. Ifall detta skulle inträffa skall ledaren 

dras långsamt tillbaka tills normal rytm har 

återupprättats. 

Var försiktig! Tillåt ej att ledaren av misstag förs 

fram helt och hållet in i patienten. 

7. Använd fluoroskop när ledaren är i rätt läge och 

avlägsna därefter insättningsnålen. 

Var försiktig! Skada på eller embolisering av ledaren 

kan bli resultatet ifall den inte dras tillbaka genom 

nålen. 

Att preparera pumpkammarens ficka 

1. Infiltrera incisionsstället med 1 % lidokainhydroklorid, 

USP med användning av en 

23-gauge nål. 

2. Bedöva platsen för pumpkammaren genom att 

infiltrera med 1 % lidokain-hydroklorid, USP med 

användning av en 22-gauge nål. 

3. Utför en liten (5 cm) incision 4-6 cm nedanför 

den kostala kanten i abdomens övre högra 

kvadrant. Utför incisionen precis lateralt om 

bröstvårtslinjen. För dissektionen ner till fascia 

för bukens yttre snedmuskel. 

4. Förbered pumpkammarens plats genom att göra 

en ficka med trubbig dissekering, superiort och 

lateralt om incisionen, varvid den subkutana 

vävnaden separeras försiktigt från fascia. (Figur 3). 

Fickan skall vara positionerad så att 

pumpkammaren ligger omedelbart över den lägre 

bröstkorgen för att underlätta manuell 

kompression av pumpkammaren. 

Figur 3: Så här skapas en ficka för pumpkammaren 

Peritoneal kateterinsättning 

Var försiktig! Individuell patientanatomi, t.ex. tunn 

eller klen bukvägg, kan kräva procedurvariation för 

att minska risken för läckage runt katetern. 

1. Vrid patienten åt höger sida; det får 

ascitesvätskan att ansamlas i höger abdominal 

gång. 

2. Använd subkostal incision och för nålenheten 

(18 gauge, 7 cm) snett genom bukväggen och in 

i peritonealhålan. (Figur 4). Ingången in i 

peritonealhålan igenkänns som regel i en tydlig 

motståndssänkning när nålen löper genom 

främre fascia. Aspirera för bekräftelse av att det 

råder fritt flöde av ascitesvätska. 

Figur 4: Införing av nålenheten snett genom 

bukväggen in i peritonealhålan 

Var försiktig! Det är viktigt med ett snedriktat 

ingrepp när nålen löper genom peritonealväggen för 

att minimera risken för läckage av ascitesvätska. 

53

3. Efter inträdet i peritonealhålan, för fram nålen ett 

kort stycke in i hålan med varsamhet för att 

undvika skada på viscerala strukturer. 

4. Sätt i den J-spetsförsedda ledaren i 

peritonealhålan genom 18-gauge nålen. För fram 

ledaren flera centimeter in i peritonealhålan och 

avlägsna därefter introducernålen och lämna en 

lämplig längd av ledaren exponerad. 



Var försiktig! Skada på eller embolisering av ledaren 

kan bli resultatet ifall den inte dras tillbaka genom 

nålen. 

5. För den avskalbara introducern (16 Fr.) (dilatator 

och avskalbart hölje) över ledaren genom fascia 

hos bukens yttre snedmuskel. Utför en vridande 

rörelse medan dilatator och hölje förs fram för 

att förhindra skada på höljet. Främre fascia kan 

bjuda visst motstånd under denna manöver. 



6. Avlägsna ledaren och dilatatorn. Detta skall 

resultera i ett fritt flöde av ascitesvätska. 

7. Ifall ascitesvätskan inte har ännu dränerats och 

blivit delvis utbytt med steril koksaltlösning eller 

lakterad Ringerlösning, så kan detta göras vid 

denna tidpunkt. (Se Föreberedelse av patient på 

sid. 52.) 

Var försiktig! Var försiktig vid varsam dränering av 

ascites, eftersom snabb uttömning av ascitesvätska 

kan leda till cirkulations- eller vaskulär kollaps. 

8. För in shuntens peritoneala kateter i det 

avskalbara höljet och avlägsna höljet på ett 

symmetriskt sätt och iakttag varsamhet så att 

inte katetern dras ut. 

Var försiktig! Peang får ej användas på introducern 

för att bryta handtaget och/eller skala bort höljet. 

Var försiktig! Det är synnerligen viktigt att skala av 

höljet i riktning bort från katetern på ett symmetriskt 

sätt. Ifall katetern skulle börja dra sig tillbaka medan 

höljet avskalas, håller du katetern på plats och skalar 


Var försiktig! Det avskalbara höljet skall dras tillbaka 

utan hinder från stommen. Om det uppkommer ett 




9. Kontrollera shuntfunktionen genom att 

komprimera pumpkammaren ett flertal gånger. 

Det skall råda ett fritt vätskeflöde vilket förstärks 

vid pumpning. När flödet har upprättats, placera 

en gummiförsedd klämma över venkateterns 

spets. 

Var försiktig! Klämman skall vara täckt med gummi 

så att skada på katetern kan undvikas. 

Tunneleringsprocedur 

1. Utför en liten (ungefär 2 cm) subklavikulär 

incision genom ledarens insättningsställe. 

2. Placera venkateterns spets över tunnelerarens 

ände. Avlägsna klämman från katetern. 

3. För in tunneleringsenheten i den subklavikulära 

incisionen och för fram den upp mot den 

subklavikulära incisionen, längs en bana lateral 

om bröstet. 

4. Fortsätt att föra fram venkatetern tills 

pumpkammaren är i korrekt läge i den tidigare 

dissekerade pumpkammarfickan. 

Obs! Se till att det inte föreligger några böjar eller 

veck i kateterns tunnelerade parti. 

5. Avlägsna tunnelerarsonden från katetern. Det 

skall föreligga fritt flöde av ascitesvätska från 

venkateterns spets. Om inget sådant fritt 

vätskeflöde finns, pressar du pumpkammaren ett 

flertal gånger för att validera shuntfunktionen. 

Efter att ett flöde har bekräftats, sätter du tillbaka 

klämman på venkatetern. 

6. Placera ett flertal 3-0 enfibertrådsuturer genom 

suturdynan på bägge sidor av pumpkammaren 

för att förhindra vridning. 

7. I patienter med överdrivet mycket subkutan 

vävnad rekommenderas att vävnaden tunnas ned 

till cirka 25 mm (¼ tum) över pumpkammaren 

för att underlätta lokaliseringen av kammaren 

senare. 

8. Vi rekommenderar att huden märks över de 

nedre två tredjedelarna av pumpkammaren så att 

det inte blir svårt för patienten eller vårdgivaren 

att finna rätt position för pumpning. 

Insättning av venkateter 

Var försiktig! Individuell patientanatomi, såsom 

obesitet eller lös subkutan vävnad, kan kräva 

procedurvariation för att minska risken för oavsiktlig 

tillbakadragning av kateter från venen. 

1. Mät shuntens venkateter så att spetsen ligger vid 

korsningen mellan vena cava superior (övre 

hålvenen) och höger förmak. Detta kan bedömas 

genom utförande av en lätt kurva längs 

nyckelbenet och utsträckning av katetern ned 

mot det andra interkostala utrymmet på 

bröstväggen. Skär av resten av katetern genom 

att göra skärningen vinkelrätt mot kateterns 

längdaxel. 

Obs! Placerandet av venkateterns spets ovanför 

nivån för övergången mellan vena cava och förmaket 

kan leda till ockludering eller inkapsling av katetern. 

2. För in 12 Fr.-vendilatator med avskalbart hölje 

över ledaren och mata fram den genom 

subklavikulär fascia. Fascia uppvisar ofta ett visst 

motstånd men genom att applicera ett stadigt 

tryck får man dilatatorn till att glida in i den 

subklavikulära venen. 

Var försiktig! Frammatningen av introducern in i 

nyckelbensvenen kan potentiellt skada mediastinala 

strukturer. 

54

3. Avlägsna ledaren och dilatatorn från höljet. 

Placera tummen över öppningen hos det 

blottlagda höljet för att inhibera luftinträde i 

venen och excessiv blodförlust. 

4. Avlägsna klämman från venkatetern och se 

återigen till att fritt flöde av ascitesvätska 

föreligger. 

Varning: Torka av venkatetern med en steril vätska 

omedelbart före insättning i venen och se till att 

inga blodprodukter finns kvar på katetern. 

5. För in venkatetern i nyckelbensvenen genom det 

avskalbara höljet och mata fram den till 

övergången mellan vena cava och förmaket. 

Under fluoroskopi, eller med en röntgenbild, 

bekräftar du att shunten är i korrekt position, 

såsom visas i Figur 5, utan böjar eller veck i 

slangen. 

Figur 5: Korrekt placering av peritoneo-venös shunt. 

(Shunt med dubbel ventil visad) 

6. När den korrekta positionen har bekräftats, 

avlägsnar du det avskalbara höljet på ett 

symmetriskt sätt och iakttar varsamhet så att inte 

katetern dras tillbaka. 

Var försiktig! Peang får ej användas på introducern 

för att bryta handtaget och/eller skala bort höljet. 

Var försiktig! Det är synnerligen viktigt att skala av 

höljet i riktning bort från katetern på ett symmetriskt 

sätt. Ifall katetern skulle börja dra sig tillbaka medan 

höljet avskalas, håller du katetern på plats och skalar 


Var försiktig! Det avskalbara höljet skall dras tillbaka 

utan hinder från stommen. Om det uppkommer ett 




55 

Slutningsprocedur 

Spola bägge incisionerna med antibiotisk vätska 

samt förslut skikten. 

Postoperativ hantering 

Varning: Eftersom maximalt vätskeflöde inträffar 

när det föreligger största tryckskillnad mellan 

shuntens peritoneala och venösa ändar, 

rekommenderas att den tid då patienten är i 

ryggläge minskas omedelbart efter shuntplacering 

så att vätskeöverbelastning kan förhindras. 

Omedelbart efter att patienten har kommit in i 

uppvakningsrummet, skall sängens huvudgärd resas 

upp i 45° vinkel. 

Administrera urindrivande medel enligt indikation. 

Se till att erhålla profiler över EVF (hematokrit) och 

DIC (disseminerad intravaskulär koagulation). Mät 

urinproduktion per timme. 

Efter att de första profilerna rörande EVF 

(hematokrit) och DIC (disseminerad intravaskulär 

koagulation) har utvärderats, skall patienten placeras 

i horisontalt läge under en period av 10 till 15 

minuter. Undersök patienten ofta med avseende på 

tecken på vätskeöverbelastning. Om tecken på 

vätskeöverbelastning föreligger, skall patienten 

återigen försättas i sittande läge för att sakta ner 

eller stoppa ascitesvätskeflödet och initiera 

korrigeringsåtgärder. 

Efter 10 till 15 minuter skall patienten återigen 

försättas i 45° vinkelläge. Detta mönster skall 

upprepas tills patienten har uppnått stabil 

cirkulationsstatus och det ej föreligger signifikanta 

fall i antalet blodplättar, hemoglobin- eller 

fibrinogennivåerna. 

Vid förändringar, som pekar på att klinisk 

disseminerad intravaskulär koagulation (DIC) kan 

föreligga, skall patienten åter försättas i 45° vinkel. 

Behandling med färsk plasma, blodplättar, 

kryoprecipitat eller heparin skall tas i beaktande. 

Upprätthåll diuretikumbehandling postoperativt tills 

patientödem och ascites är borta. 

Användning av ett abdominalt stödförband skall 

undvikas under den tidsperiod som närmast följer 

efter operation, eftersom sådan kan bidra till 

vätskeöverbelastning. 

Stimulerande andningsövningar för att öka 

pulmonell ventilation skall endast utföras med 

patienten i sittande läge, eftersom detta kan bidra till 

vätskeöverbelastning under den tidigare delen av 

postoperativ period med patienten i ryggläge. 

För att minska risken för trombos kring venkatetern 

skall daglig administrering av enteralt aspirin tas i 

beaktande. För vissa patienter med elakartad ascites 

kan minidos av heparin eventuellt vara välgörande. 

Patienter skall informeras om det viktiga i att 

undvika fall eller kollision. Om något sådant inträffar 

måste patienten få shuntens tillstånd och position 

utvärderade. 

Var försiktig! Hos patienter med peritoneo-venösa 

shuntar måste det sörjas för att luft inte kommer in i 

shunten när det utförs laparoskopisk kirurgi.

Underhåll av shunt 

För att bidra till minskad risk för trombosbildning 

vid och inuti venkateterns spets och för att bidra till 

att upprätthålla fortsatt öppenhet i ventilerna, 

rekommenderas daglig profylaktisk kompression av 

pumpkammaren. 

Instruera patienten i att perkutant komprimera 

pumpkammaren med kraft minst tjugo gånger, med 

patienten i ryggläge, en gång före läggdags och en 

gång före uppstigning på morgonen. 

Varning: Det är för att undvika blodåterflöde in i 

venkatetern, när den enkelventilsförsedda shunten 

pumpas, som det är viktigt att patienten befinner 

sig i ryggläge. Efter kompression av 

pumpkammaren, men före frisättandet av den, 

skall venkatetern ockluderas genom att trycka 

eller klämma på den genom huden. 

Varning: Partikelmaterial eller ventrombos kan 

orsaka shuntocklusion och nödvändiggöra revision 

eller utbyte av shunten. Motstånd mot 

kompression i pumpkammaren kan utgöra 

indikation på att venkatetern eller pumpkammaren 

är ockluderad. Ifall det inte lyckas pumpkammaren 

att lätt utföra en återpåfyllning kan det vara så att 

peritonealkatetern är ockluderad. 

Test av shuntfunktion 

1. Daglig mätning av abdominalt midjemått och vikt 

skall ge stöd för fortsatt korrekt funktion av 

shunten. 

2. För att bedöma öppenheten i venkateter och 

pumpkammare skall patienten placeras i 

ryggläge. Komprimering av pumpkammaren skall 

ge mycket litet motstånd. Motstånd i 

komprimeringen ger antydan om ocklusion i 

venkatetern eller pumpkammaren. 

Varning: Det är för att undvika blodåterflöde in i 

venkatetern, när den enkelventilsförsedda shunten 

pumpas, som det är viktigt att patienten befinner 

sig i ryggläge. Efter kompression av 

pumpkammaren, men före frisättandet av den, 

skall venkatetern ockluderas genom att trycka 

eller klämma på den genom huden. 

Om shunten har komprimerats ett flertal gånger men 

förblir resistent mot kompression, skall ytterligare 

undersökning med röntgentätt kontrastmedel 

genomföras. 

En injektion av 5 till 10 ml röntgentätt kontrastmedel 

med en 25- eller 26-gauge icke-urkärnande nål in i 

pumpkammaren skall snabbt sprida sig genom 

venkatetern och in i vena cava superior. 

Var försiktig! Injicera aldrig direkt in i shuntens 

rörformiga del, eftersom katetern kan läcka eller 

brista. 

3. I händelse av shuntfel på grund av 

blodkoagelbildning i vena cava superior skall du 

skapa ett flebogram genom simultana injektioner 

i höger och vänster arm med röntgentätt 

material. Efter bedömning av koagelbildningens 

omfattning kan behandling sättas in på ett av 

flera sätt. Ett flertal patienter har behandlats med 

infusion av en trombolytisk agens genom 

pumpkammaren med framgångsrik upplösning 

av koagelbildningen. Fördelarna med 

trombolytisk agensinfusion måste vägas mot 

potentiella risker för blödning i sådana patienter. 

Hos andra patienter kan fibrin samlas inuti 

venkatetern. Detta kräver ett enkelt utbyte av 

venkatetern. Utbyteskatetrar och 

nylonkonnektorer finns tillgängliga för detta 

ändamål (se Beställningsinformation). 

Instruktioner för shuntrevision medföljer 

reservdelarna. 

4. Testa öppenheten i den peritoneala komponenten 

genom att komprimera pumpkammaren. I 

patienter med enkelventilförsedda shuntar är det 

nödvändigt att perkutant ockludera venkatetern 

vid frisättning av kompressionen. Det är ej 

nödvändigt att ockludera venkatetern vid testning 

av shunt med dubbel ventiluppsättning. När 

kompression frisätts (med venkatetern avsiktligt 

ockluderad i ett fall med enkelventilsförsedd 

Shunt), skall snabb återpåfyllning ske av 

pumpkroppen, vilket ger antydan om öppenhet i 

systemets peritoneala läge. Ifall det inte lyckas 

för pumpkammaren att återigen snabbt påfyllas 

från peritoneal sida, vilket tyder på obstruktion i 

den peritoneala delen, indikeras utbyte av 

peritonealkatetern. Detta kan genomföras med 

användning av lokalbedövning eller sedering. 

Utbyteskatetrar och konnektorer finns tillgängliga 

för detta ändamål. 

5. Ytterligare tecken på öppenhet kan framgå 

genom testning med Doppler flödesmätare eller 

injektion av svavelkolloid märkt med teknetium in 

i peritonealhålan. 

Beställningsinformation 

REF Beskrivning 

42-2050 Denver PAK, shunt försedd med 

dubbel ventil 

42-2055 Denver PAK, shunt försedd med 

enkel ventil 

Komponenter för revision: 

42-3019 Nylonkonnektor (två per låda) 

42-2521 11,5 Fr. Venkateter (60 cm) 

42-2322 15,5 Fr. Fenestrerad kateter (27 cm) 

10383-010 16 Fr. Introducerset 

10383-006 12 Fr. Introducerset 

Garanti 

CareFusion garanterar att denna medicinska 

anordning är fri från defekter avseende material 

och/eller utförande. Ovannämnda garantier är i 

stället för alla andra garantier, antingen uttryckta 

eller underförstådda, inklusive utfästelser om 

säljbarhet eller allmän lämplighet för något speciellt 

ändamål. Användaren avgör lämpligheten för 

användning av den medicinska anordningen för 

kirurgiskt ingrepp. CareFusion frånsäger sig allt 

ansvar för direkta eller indirekta följdskador av något 

slag. 

56

da 

Shuntbeskrivelse 

Denver peritoneovenøs shunt (Figur 1) består af et 

fenestreret peritonealkateter, et venøst kateter og et 

fleksibelt pumpekammer, som indeholder enten én 

eller to kegleventiler. Systemets hjerte er det 

ventilbestykkede pumpekammer. Når trykket i 

peritonealhulen er cirka 3 cm vand højere end 

centralvenetrykket, åbner ventilerne og tillader flow 

gennem shunten. I en shunt med to ventiler, 

fungerer den anden ventil som en kontrolventil, som 

hjælper med at forebygge tilbageløb af blod ind i den 

distale ende af det venøse kateter ved manuel 

pumpning af enheden. I en shunt med én ventil, 

forebygges tilbageløb ved manuel okklusion af det 

venøse kateter. Ventilerne er bevidst fremstillet, så 

de er asymmetriske, hvilket gør dem selvrensende. 

Figur 1: Peritoneovenøse shunts 

Hele enheden er fremstillet af silikonegummi af 

medicinsk kvalitet. Ingen forbindelser er påkrævet på 

operationstidspunktet. Den venøse slange kan 

afkortes for optimal positionering i vena cava 

superior. Det peritoneale kateter kan ligeledes 

afkortes for at opnå den bedste placering i 

peritonealhulen. En integralstrimmel af bariumsulfat i 

katetervæggen på det peritoneale og venøse kateter 

muliggør visualisering ved røntgen eller 

gennemlysning for at bekræfte korrekt placering på 

operationstidspunktet. 

Shunterne er blevet belagt med Silique, en unik 

overfladebehanding. Denne behandling giver en 

mere jævn og mindre klæbrig overflade med en 

lavere friktionskoefficient. Silique er en permanent 

behandling, som ikke vil blive udvasket eller skalle 

af. Silique-overfladebehandling ændrer ikke de 

fysiske størrelsesmæssige forhold af silikone og 

ændrer derfor ikke shuntens egenskaber mht. styrke, 

fleksibilitet eller flow. 

Flowhastigheden for hver shunt fastsættes ved brug 

af vand som arbejdsmediet. Alle flowhastigheder 

fastsættes ved en temperatur på 21 °C (70 °F) med 

et hovedtryk på 10 cm. 

57 

Flowhastigheder har tendens til at tiltage, når 

væsketemperatur stiger. Flowhastigheder har 

tendens til at aftage, når væsken bliver mere klæbrig. 

Indikationer 

Peritoneovenøs shunting er indikeret for patienter 

med: 

• kronisk leversygdom, hvis ascites hverken har 

reageret på kirurgisk korrigering af portal 

hypertension eller standard medicinsk behandling. 

• vedvarende ascites, som ikke betragtes som 

kandidater for portal-venøs shunting. 

• vedvarende ascites, som ikke reagerer på standard 

medicinsk behandling. 

• primære eller metastatiske intraabdominale 

neoplasmer med massiv ascites for at hjælpe med 

Venøst kateter 

Udvendig diameter 

at lette intraabdominalt tryk. 

66 cm 

0,39 cm 

(11,5 Fr.) 

Indvendig diameter 

0,23 cm 

Forsigtig: Fordelene ved at instituere peritoneovenøs 

Røntgenfast 

shunting i patienter med neoplastisk ascites 

strimmel 

bør 

vejes i forhold til den potentielle risiko ved Anden 

envejsventil 

dissemination af ascitisk væske, som indeholder 

Suturpude 

maligne celler. 

Første 

envejsventil 

Peritoneovenøs shunting bør også overvejes for 

patienter med hepatorenalt syndrom, chyløs 

Røntgenfast 

ascites 

strimmel 

og idiopatisk ascites. 

Peritonealt kateter 

Udvendig diameter 

0,51 cm 

Kontraindikationer 

Indvendig diameter 

0,27 cm 

Peritoneovenøs shunting er (15,5 kontraindikeret Fr.) for 

27 cm 

patienter med: 

• peritonitis. 

7,7 cm 

• eventuel usterilt ascitisk væske eller 

intraabdominal infektion. 

Pumpekammer 

• akut tubulær nekrose eller primært nyresvigt. 

• overordentligt høje niveauer af bilirubin og/eller 

kreatinin. 

I almindelighed bør shunting undgås ved 

tilstedeværelsen af systemisk infektion. 

Patienter med nylig anamnese med gastrointestinal 

blødning skal evalueres for portal hypertension. 

Korrigering af portal hypertension skal overvejes 

inden indsætning af en peritoneovenøs shunt. 

Tilstedeværelsen af marginal hjertefunktion er en 

relativ kontraindikation for shuntplacering for de 

patienter, som muligvis ikke vil tolerere den 

forøgede kredsløbsbelastning forbundet med 

peritoneovenøs shunting. 

Brug af den subklaviale vene til kateterisation 

anbefales ikke for personer, som måske kræver 

konstruktion af permanent veneadgang for 

hæmodialyse. Trombose eller alvorlig stenose i den 

subklaviale vene, som kan være et resultat af 

tilstedeværelsen af det venøse kateter, er ikke 

kompatibel med en A-V fistel i den samsidige arm. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm

Advarsler 

Partikulært stof eller venetrombose kan forårsage 

shuntokklusion, og derved nødvendiggøre revision 

eller udskiftning af shunten. Modstand over for 

kompression af pumpekammeret kan være en 

indikation af, at det venøse kateter eller 

pumpekammeret er okkluderet. Hvis 

pumpekammeret ikke let fyldes op igen, er det 

muligt, at det peritoneale kateter er okkluderet. 

(Se Afprøvning af shuntfunktion på side 63) 

Injicér aldrig direkte ind i shuntens slangedel, da 

lækage fra eller overrivning af kateteret kan 

forekomme. 

Aftør det venøse kateter med en steril opløsning 

umiddelbart inden indsætning i venen, idet der 

udvises forsigtighed, så ingen blodprodukter 

forbliver på kateteret. 

Da maksimal væskeflow forekommer, når der er den 

største trykforskel mellem shuntens peritoneale og 

venøse ende, tilrådes det at minimere patientens tid i 

rygleje umiddelbart efter shuntplacering, for at 

undgå overhydrering. (Se Efterbehandling på side 62.) 

Indsætningspunktet i den subklaviale vene skal 

vælges omhyggeligt. Hvis kateteret indsættes for 

langt medialt, kan kompression mellem clavicula og 

første ribben føre til mindsket flow eller overskæring 

af shuntens venøse ende. 

Det er vigtigt, at patienten ligger i rygleje, for at 

undgå tilbageløb af blod ind i det venøse kateter, når 

shunten med én ventil pumpes. Efter kompression af 

pumpekateteret men inden det frigives, skal det 

venøse kateter okkluderes ved at presse eller trykke 

det gennem huden. 

Den peritoneovenøse shunt er udelukkende beregnet 

til peritoneovenøs brug. 

Forholdsregler 

Udelukkende til engangsbrug. Genbrug kan resultere 

i et ikke-operationsdygtigt produkt eller kan 

medvirke til krydskontaminering. 

Brug steril teknik i alle brugsfaser for dette produkt. 

Individuel patientanatomi og lægens teknik kan 

kræve proceduremæssige variationer. 

Fordelene ved at instituere peritoneovenøs shunting i 

patienter med neoplastisk ascites bør vejes i forhold 

til den potentielle risiko ved dissemination af ascitisk 

væske, som indeholder maligne celler. 

Vær yderst forsigtig for at forhindre, at shunten 

kommer i kontakt med bare fingre, håndklæder, 

afdækninger, talkum eller fnug- eller 

granulatoverflader. Silikonegummi er yderst 

elektrostatisk, og tiltrækker som et resultat deraf 

luftbårne partikler og overfladekontaminanter, som 

kan generere vævsreaktioner. 

Brug gummibeslåede instrumenter ved håndtering af 

shunten. Eventuelle rifter eller snit kan forekomme, 

hvis der ikke anvendes gummibeslåede instrumenter. 

Undgå overdreven håndtering af shunten. 

Vær forsigtig ved anlæggelse af ligaturer for at 

undgå at snitte eller okkludere katetrene. Ligaturer af 

rustfrit stål må ikke anvendes. 

58 

Bekræft, at shunten er passabel inden indsætning. 

Spæd shunten inden indsætning for at eliminere 

store luftbobler fra kammeret og katetrene. (Se 

Forberedelse af shunten på side 59.) 

Denne anordning bør kun anvendes af læger med 

omhyggelig uddannelse i teknikken til perkutan 

adgang til den subklaviale vene. 

Der skal udvises forsigtighed ved dræning af ascites, 

da hurtig udtømning af ascitisk væske kan resultere i 

kredsløbs- eller vaskulær kollaps. 

Det er vigtigt at bruge en skrå fremgangsmåde ved 

passering gennem peritoneum for at minimere 

risikoen for lækage af ascitisk væske. 

Lad ikke guidewiren blive ført helt frem utilsigtet 

inden i patienten. 

Det er meget vigtigt at pille sheathen væk fra 

kateteret på symmetrisk vis. Hvis kateteret begynder 

at trække sig tilbage, mens sheathen pilles væk, skal 

det holdes på plads, mens sheathen forsigtigt pilles 

væk på symmetrisk vis. 

Brug ikke en tang på introduceren til at bryde 

håndtaget og/eller pille sheathen væk. 

Peel-away sheathen skulle kunne trækkes frit ud af 

kroppen. Hvis der mærkes modstand, må pilning 

eller udtrækning af sheathen ikke gennemtvinges. 

Foretag proceduremæssige korrigeringer, og fortsæt 

så. 

Beskadigelse eller embolisering af guidewiren kan 

resultere, hvis den udtrækkes gennem nålen. 

Brug ikke introducerer eller guidewirer med andre 

størrelser end størrelsen på komponenterne i kittet. 

Indsætning i en arterie kan forårsage voldsom 

blødning og/eller andre komplikationer. 

Potentielle komplikationer i forbindelse med 

perkutan indsætning inkluderer, men er måske ikke 

begrænsede til pneumothorax, hæmatomdannelse, 

skade på plexus brachialis, skade på mediastinale 

eller viscerale strukturer, sepsis/infektioner, voldsom 

blødning og karskade. 

Individuel patientanatomi, såsom en tynd og svag 

abdomenvæg kræver måske proceduremæssige 

variationer for at reducere risikoen for lækage 

omkring kateteret. 

Individuel patientanatomi, såsom fedme eller løst 

subkutant væk, kræver måske proceduremæssige 

variationer for at reducere risikoen for utilsigtet 

udtrækning af kateteret fra venen. 

I patienter med peritoneovenøse shunts, skal der 

udvises forsigtighed for at undgå, at luft kommer 

ind i shunten under udførelse af laparoskopisk 

kirurgi eller endoskopiske indgreb i abdomen. 

Peritoneal fibrose er blevet observeret i nogle 

patienter med peritoneovenøse shunts. Herniotomi 

inden shuntindsætning og omgående behandling af 

intraabdominal inflammation kan reducere risikoen 

for denne komplikation.

Sterilitet 

Dette produkt er blevet steriliseret med ethylenoxid. 

Det er udelukkende beregnet til engangsbrug, og 

det må ikke resteriliseres. CareFusion er ikke 

ansvarlig for produkter, som er resteriliserede, og vi 

vil heller ikke acceptere for kredit eller bytning 

ubrugte produkter, som er blevet åbnet. 

Anvend ikke, hvis emballagen er beskadiget. 

Det anbefales, at produktet opbevares i kassen, for 

at forebygge beskadigelse af den sterile emballage. 

Præoperativ behandling 

Korrekte medicinske og kirurgiske procedurer er 

lægens ansvar. Egnetheden af procedurer 

bestemmes på basis af patientens behov. Følgende 

grundlinjeevalueringer skal tages i betragtning inden 

shuntimplantation: 

• Måling af taljevidde og vægt 

• SMA12, SMA6, CBC, serumkreatinin og BUN 

• Vandladning og en 24-timers urinanalyse for 

elektrolytter 


• Hjertefunktion 

Systemisk profylatisk antibiotikabehandling er 

indikeret for patienter, som gennemgår 

peritoneovenøs shunting. 

Forberedelse af shunten 

1. Under brug af aseptisk teknik nedsænkes hele 

shunten i steril saltvandsopløsning. 

Bemærk: Det vil være vanskeligt at spæde 

shunten med én ventil, hvis den venøse 

kateterspids ikke er helt nedsænket. 

Sammenklem pumpekammeret gentagne gange, 

indtil hele shunten er fyldt med væske, og flow er 

etableret. 

2. Udstød alle eventuelle tilbageblevne luftbobler 

ved at løfte den venøse ende af shunten, og 

skiftevis banke let på og sammenklemme 

pumpekammeret, mens hele det peritoneale 

kateter forbliver nedsænket i opløsningen. 

Fortsæt med at pumpe shuntens hoveddel, indtil 

alle luftbobler er fjernet. 

3. Silikoneventilens klapper vil undertiden klæbe 

fast, og ovenstående spædningsteknik vil ikke 

kunne instituere flow. Dette kan afhjælpes ved at 

sammeklemme kegleventilen sidelæns, mens 

pumpekammeret rulles mellem tommel- og 

pegefingeren på ventilstedet (hvorved ventilen 

åbnes), og derefter pumpe væske energisk 

gennem shunten. Dette garanterer, at shunten er 

passabel inden indsætning, uden at beskadige 

ventilmekanismen. 

4. Det venøse kateter skal altid holdes hævet, når 

den fyldte shunt overføres fra 

forberedelsesbakken til patienten. Væske vil 

ellers dræne hurtigt fra enheden og efterlade den 

fyldt med luft. Hvis dette forekommer, skal 

shunten fyldes med væske igen, inden 

implantation. 

Forberedelse af patienten 

Systemisk profylaktisk antibiotikabehandling er 

indikeret for patienter, som gennemgår 

peritoneovenøs shunting, og bør påbegyndes inden 

operation. 

Indgrebet kan foretages i lokal bedøvelse med 

præoperativ sedation og analgesi, eller under 

helbedøvelse, hvis situationen berettiger. En venøs 

dropslange skal etableres, og et urinkateter skal 

anlægges. 

Placér et rullet ark eller en oppustelig slange langs 

patientens columna thoracalis. Patienten skal 

rengøres aseptisk fra hagen til symphysis pubis og 

fra den laterale midtlinie til den posterior aksillinie. 

En EKG-monitor skal være forbundet. 

Det er vigtigt at dræne en del af den ascitiske væske 

inden shuntplacering. Den ascitiske væske kan 

tappes, før patienten bringes ind på operationsstuen, 

ved brug af standard paracentese. Dette vil reducere 

risikoen for overhydrering og kan reducere 

muligheden for koagulopati efterfølgende 

shuntplacering i den postoperative periode. 

En del af den fjernede ascitiske væske bør erstattes 

med normalt saltvand eller lakteret Ringers 

opløsning, som patientens væskevolumen 

nødvendiggør. For de fleste patienter er det behørigt 

at dræne al væsken og erstatte den med en volumen 

svarende til halvdelen af den drænede væske. 

Forsigtig: Der skal udvises forsigtighed ved dræning 

af ascites, da hurtig udtømning af ascitisk væske 

kan resultere i kredsløbs- eller vaskulær kollaps. 

I patienter med malign ascites og normale 

koagulationsundersøgelser, kan det desuden være 

nyttigt at indgive heparin i peritonealhulen for at 

reducere risikoen for trombose omkring shuntens 

venøse ende samt akkumulering af peritoneal débris 

inden i pumpekammeret. 

Figur 2: Shuntplacering 

59

Sådan opnås adgang til venen 

Gennemlysning (fluoroskopi) skal være til rådighed 

på operationsstuen og klar til brug under indgrebet. 

1. Anbring patienten i Trendelenburg-position (med 

hovedet nedad) med hovedet drejet til venstre. 

2. Vælg et indsætningssted cirka 1 centimer lateralt 

i forhold til midterdelen af cavicula og 

2 centimeter lavere end clavicula. 

Advarsel: Indsætningspunktet i den subklaviale 

vene skal vælges omhyggeligt. Hvis kateteret 

indsættes for langt medialt, kan kompression 

mellem clavicula og første ribben føre til mindsket 

flow eller overskæring af shuntens venøse ende. 

3. Bedøv området ved først at infiltrere huden med 

1% lidokainhydrochlorid, USP ved brug af en 

23 gauge nål. Ret derefter nålen mod sternalfuren 

og infiltrér det subkutane væv, indtil nålen støder 

mod clavicula. Før straks nålen frem umiddelbart 

under clavicula ind i fascia subclavia og infiltrér 

dette område med lidokainhydrochlorid, USP. 

4. Indsæt den venøse adgangsnål samme sted, og 

før den frem under clavicula, idet du sigter 1 cm 

over sternalfuren. Muligheden for at danne 

pneumothorax kan minimeres ved at holde 

sprøjten parallel med thoraxvæggen under denne 

handling. Før langsomt nålen frem med forsigtig 

aspiration af sprøjten, indtil venøst blod 

aspireres frit. 

5. Grib nålemuffen og fjern sprøjten. 

6. Sæt guidewiren med J-spids ind i den subklaviale 

vene gennem nålen. Mens wiren føres frem i 

superior vena cava, skal patientens hoved 

bringes tilbage til midtpunktet. Efterhånden som 

guidewiren føres frem, skal EKG-monitoren 

iagttages for mulig udvikling af arrytmier. Hvis 

dette sker, skal guidewiren trækkes langsomt ud, 

indtil normal rytme er genetableret. 

Forsigtig: Lad ikke utilsigtet guidewiren blive ført 

helt frem inden i patienten. 

7. Identificér ved brug af fluoroskopet, hvornår 

guidewiren er i den korrekte position, og fjern 

derefter Indsætningsnålen. 

Forsigtig: Beskadigelse eller embolisering af 

guidewiren kan resultere, hvis den udtrækkes 

gennem nålen. 

Forberedelse af pumpekammerets lomme 

1. Infiltrér incisionsstedet med 1% 

lidokainhydrochlorid, USP ved brug af en 

23 gauge nål. 

2. Bedøv stedet til pumpekammeret ved at infiltrere 

med 1% lidokainhydrochlorid, USP ved brug af 

en 22 gauge spinalnål. 

3. Lav en lille (5 cm) incision 4 til 6 cm under 

ribbenskurvaturen i den øverste højre kvadrant af 

abdomen. Lav incisionen umiddelbart lateralt for 

brystvortelinien. Fortsæt dissektionen ned til 

obliquues externus fascia. 

4. Forbered pumpekammerstedet ved at lave en 

lomme med stump dissektion superior og lateralt 

fra incisionen, idet det subkutane væv separeres 

forsigtigt fra fascia (Figur 3). Lommen skal være 

positioneret således, at pumpekammeret befinder 

sig umiddelbart over den lavere del af 

brystkassen, for at muliggøre manuel 

kompression af pumpekammeret. 

Figur 3: Dannelse af en lomme til pumpekammeret 

Indsætning af det peritoneale kateter 

Forsigtig: Individuel patientanatomi, såsom en tynd 

og svag abdomenvæg kræver måske 

proceduremæssige variationer for at reducere 

risikoen for lækage omkring kateteret. 

1. Drej patienten til højre. Dette lader ascitisk væske 

samles i højre abdominale rende. 

2. Brug den subkostale incision, og før forsigtigt 

18 gauge 7 cm nålesamlingen skråt gennem 

thoraxvæggen ind i peritonealhulen (Figur 4). 

Indgangen til periteonealhulen kan normalt 

genkendes ved et betydeligt tab af modstand, 

efterhånden som nålen passerer gennem fascia 

posterior. Aspirér for at bekræfte, at ascitisk 

væske strømmer frit. 

Figur 4: Passering af nålesamlingen skråt gennem 

thoraxvæggen ind i peritonealhulen. 

Forsigtig: Det er vigtigt at bruge en skrå 

fremgangsmåde ved passering gennem peritoneum 

for at minimere risikoen for lækage af ascitisk 

væske. 

60

3. Efter indgang i peritonealhulen fremføres nålen et 

kort stykke ind i hulen, idet der udvises 

forsigtighed for at undgå at beskadige de 

viscerale strukturer. 

4. Sæt guidewiren med J-spids ind i peritonealhulen 

gennem 18 gauge nålen. Fremfør guidewiren 

flere centimeter ind i peritonealhulen, og fjern 

derefter introducernålen, idet en passende 

mængde guidewire efterlades blottet. 

Forsigtig: Lad ikke guidewiren blive ført helt frem 

utilsigtet inden i patienten. 

Forsigtig: Beskadigelse eller embolisering af 

guidewiren kan resultere, hvis den udtrækkes 

gennem nålen. 

5. Før 16 Fr. peel-away introduceren (dilatator og 

peel-away sheath) over guidewiren gennem 

obliquues estermus fascia. Drej dilatatoren og 

sheathen under fremføring for at hjælpe med til 

at forhindre sheathskade. Fascia posterior kan 

give en smule modstand under denne handling. 

Forsigtig: Lad ikke guidewiren blive ført helt frem 

utilsigtet inden i patienten. 

6. Fjern guidewiren og dilatatoren. Dette skulle 

resultere i fri flow af ascitisk væske. 

7. Hvis den ascitiske væske endnu ikke er blevet 

drænet og delvist erstattet med sterilt saltvand 

eller lakteret Ringers opløsning, kan det gøres 

nu. (Se Forberedelse af patienten på side 59.) 

Forsigtig: Der skal udvises forsigtighed ved dræning 

af ascites, da hurtig udtømning af ascitisk væske kan 

resultere i kredsløbs- eller vaskulær kollaps. 

8. Sæt shuntens peritoneale kateter ind i peel-away 

sheathen, og fjern sheathen på assymetrisk vis, 

idet der udvises forsigtighed med ikke at trække 

kateteret ud. 

Forsigtig: Brug ikke en tang på introduceren til at 

bryde håndtaget og/eller pille sheathen væk. 

Forsigtig: Det er meget vigtigt at pille sheathen væk 

fra kateteret på symmetrisk vis. Hvis kateteret 

begynder at trække sig tilbage, mens sheathen pilles 

væk, skal det holdes på plads, mens sheathen 

forsigtigt pilles væk på symmetrisk vis. 

Forsigtig: Peel-away sheathen skulle kunne trækkes 

frit væk fra kroppen. Hvis der mærkes modstand, må 

pilning eller udtrækning af sheathen ikke 

gennemtvinges. Foretag proceduremæssige 

korrigeringer, og fortsæt så. 

9. Undersøg shuntfunktion ved at sammenklemme 

pumpekammeret flere gange. Væske skulle flyde 

frit, hvilket forbedres med pumpning. Efter 

etablering af flow skal en gummibeslået klemme 

anbringes på tværs af spidsen af det venøse 

kateter. 

Forsigtig: Klemmen skal være belagt med gummi for 

at undgå beskadigelse af det venøse kateter. 

Tunneleringsprocedure 

1. Lav en lille (cirka 2 cm) subklaviær incision 

gennem guidewirens indsætningssted. 

2. Placér det venøse kateters spids over enden af 

tunneleringsanordningen. Fjern klemmen fra 

kateteret. 

3. Sæt tunneleringsanordningen ind i den 

subkostale incision, og før den op mod den 

subklaviale incision langs en bane, der er lateral i 

forhold til brystet. 

4. Fortsæt med at fremføre det venøse kateter, indtil 

pumpekammeret er placeret rigtigt i den tidligere 

dissekerede lomme til pumpekammeret. 

Bemærk: Sørg for at der ikke er knæk i kateterets 

tunneldel. 

5. Fjern tunneleringsproben fra kateteret. Der skal 

være fri flow af ascitisk væske fra spidsen af det 

venøse kateter. Hvis der ikke er fri flow af væske, 

skal der trykkes flere gange på pumpekammeret 

for at bekræfte shuntfunktion. Efter bekræftelse 

af flow skal det venøse kateter afklemmes igen. 

6. Anlæg flere 3-0 monofilamentsuturer gennem 

sutur-puden på den ene eller den anden side af 

pumpekammeret for at forhindre rotation. 

7. I patienter med for meget subkutant væv, 

anbefales det at tynde ud i vævet til cirka 0,6 cm 

over pumpekammeret for at lette lokalisering af 

kammeret senere. 

8. Det tilrådes at markere huden over de laveste to 

tredjedele af pumpekammeret, så patienten eller 

en opsynshavende ikke har vanskeligheder med 

at finde den korrekte position til pumpning. 

Indsætning af det venøse kateter 

Forsigtig: Individuel patientanatomi, såsom fedme 

eller løst subkutant væk, kræver måske 

proceduremæssige variationer for at reducere 

risikoen for utilsigtet udtrækning af kateteret fra 

venen. 

1. Mål shuntens venøse kateter, så spidsen har 

mulighed for at ligge ved overgangen mellem 

vena cava superior og højre atrium. Dette kan 

skønnes ved at lave en jævn bue langs clavicula 

og føre kateteret ned til 2. interkostalrum på 

thoraxvæggen. Klip resten af kateteret af, idet der 

klippes på tværs i forhold til kateterets lange 

akse. 

Bemærk: Placering af den venøse kateters spids 

over niveauet for cavo-atrial-overgange kan føre til 

okklusion eller indkapsling af kateteret. 

2. Indsæt 12 Fr. venedilatatoren med peel-away 

sheath over guidewiren, og før den frem gennem 

fascia subclavia. Fascia giver ofte en smule 

modstand, men brug af jævnt tryk vil lade 

dilatatoren glide ind i vena subclavia. 

Forsigtig: Fremførsel af introduceren ind i vena 

subclavia kan muligvis skade mediastinale 

strukturer. 

3. Fjern guidewiren og dilatatoren fra sheaten. 

Placér en tommelfinger over den blottede 

sheathåbning for at forhindre luft i at trænge ind i 

venen samt voldsomt blodtab. 

4. Fjern klemmen fra det venøse kateter, og sikr 

endnu en gang, at ascitisk væske strømmer frit. 

61

Advarsel: Aftør det venøse kateter med en steril 

opløsning umiddelbart inden indsætning i venen, 

idet der udvises forsigtighed, så ingen 

blodprodukter forbliver på kateteret. 

5. Indsæt det venøse kateter i vena subclavia 

gennem peel-away sheathen og fremfør det til 

cavo-atrial-overgangen. Bekræft ved 

gennemlysning eller røntgen, at shunten er 

placeret korrekt, som vist i Figur 5, uden knæk i 

slangen. 

Figur 5: Korrekt placering af den peritoneovenøse 

shunt. (Shunt med to ventiler vist) 

6. Når korrekt placering er blevet bekræftet, fjernes 

peel-away sheathen på symmetrisk vis, idet der 

udvises forsigtighed med ikke at trække kateteret 

ud. 

Forsigtig: Brug ikke en tang på introduceren til at 

bryde håndtaget og/eller pille sheathen væk. 

Forsigtig: Det er meget vigtigt at pille sheathen væk 

fra kateteret på symmetrisk vis. Hvis kateteret 

begynder at trække sig tilbage, mens sheathen pilles 

væk, skal det holdes på plads, mens sheathen 

forsigtigt pilles væk på symmetrisk vis. 

Forsigtig: Peel-away sheathen skulle kunne trækkes 

frit væk fra kroppen. Hvis der mærkes modstand, må 

pilning eller udtrækning af sheathen ikke 

gennemtvinges. Foretag proceduremæssige 

korrigeren, og fortsæt så. 

Lukkeprocedure 

Skyl begge incisioner med antiobiotisk opløsning og 

luk lagvist. 

Efterbehandling 

Advarsel: Da maksimal væskeflow forekommer, 

når der er den største trykforskel mellem shuntens 

peritoneale og venøse ende, tilrådes det at 

minimere patientens tid i rygleje umiddelbart efter 

shuntplacering, for at undgå overhydrering. 

Hæv sengens hovedgærde til en vinkel på 45° 

umiddelbart efter, patienten er ankommet på 

genopvågningsstuen. 

Indgiv diuretikum som angivet. Bestil hæmatokritog 

D.I.C.-profiler. Mål vandladning hver time. 

Efter de indledende hæmatokrit- og D.I.C.-profiler er 

blevet evalueret, skal patienten anbringes i vandret 

position i en periode på 10 til 15 minutter. Undersøg 

hyppigt patienten for tegn på overhydrering. Hvis 

der forekommer tegn på overhydrering, skal 

patienten returneres til siddende position for at 

stoppe eller reducere hastigheden af ascitisk 

væskeflow og påbegynde korrigerende 

foranstaltninger. 

Returnér efter 10 til 15 minutter patienten til 

positionen med en vinkel på 45°. Dette mønster skal 

gentages, indtil patientens kredsløb betragtes som 

stabilt og der ikke er forekommet betydelige fald i 

trombocyttal, hæmoglobin eller fibrinogenniveauer. 

Hvis der er ændringer, som angiver at klinisk D.I.C. 

kan forekomme, skal patienten returneres til vinklen 

på 45°. Behandling med frisk plasma, trombocytter, 

kryopræcipitering eller heparin skal overvejes. 

Fortsæt postoperativ behandling med diuretikum, 

indtil patientens ødem og ascites er forsvundet. 

Brugen af støttebandage på abdomen skal undlades 

i den umiddelbare postoperative periode, da det kan 

bidrage til overhydrering. 

Vejrtrækningsøvelser mhp. at øge lungeventilation 

bør kun foretages med patienten i siddende position, 

da det kan bidrage til overhydrering i den tidlige 

postoperative periode med patienten i rygleje. 

Overvej daglig indgivelse af enterisk aspirin for at 

reducere risikoen for trombose omkring det venøse 

kateter. I visse patienter med malign ascites, kan 

behandling med mini-doser af heparin være nyttig. 

Patienter bør advares om at undgå fald eller 

sammenstød. Hvis en af disse situationer 

forekommer, skal patienten få positionen og 

integriteten af shunten evalueret. 

Forsigtig: I patienter med peritoneovenøse shunts, 

skal der udvises forsigtighed for at undgå, at luft 

kommer ind i shunten under foretagelse af 

laparoskopisk kirurgi. 

Shuntvedligeholdelse 

Daglige profylaktiske kompressioner af 

pumpekammeret anbefales for at reducere 

dannelsen af trombose nær og inden i spidsen på 

det venøse kateter, og for at holde ventilerne 

passable. 

Instruér patienten i perkutant at sammenklemme 

pumpekammeret med magt mindst tyve gange, 

mens han/hun er i rygleje, én gang inden sengetid 

og én gang, inden han/hun står op om morgenen. 

62

Advarsel: Det er vigtigt, at patienten ligger i 

rygleje, for at undgå tilbageløb af blod ind i det 

venøse kateter, når shunten med én ventil 

pumpes. Efter sammenklemning af 

pumpekammeret men inden det frigives, skal det 

venøse kateter okkluderes ved at presse eller 

trykke det gennem huden. 

Advarsel: Partikulært stof eller venetrombose kan 

forårsage shuntokklusion, og derved 

nødvendiggøre revision eller udskiftning af 

shunten. Modstand over for kompression af 

pumpekammeret kan være en indikation af, at det 

venøse kateter eller pumpekammeret er 

okkluderet. Hvis pumpekammeret ikke let fyldes 

op igen, er det muligt, at det peritoneale kateter 

er okkluderet. 

Afprøvning af shuntfunktion 

1. Daglig måling af taljevidde og vægt bør give 

vidnesbyrd om fortsat korrekt shuntfunktion. 

2. Anbring patienten i rygleje for at vurdere den 

passable tilstand af det venøse kateter. 

Kompression af pumpekammeret skulle møde 

meget lidt modstand. Modstand over for 

kompression af pumpekammeret kan være en 

indikation af, at det venøse kateter eller 

pumpekammeret er okkluderet. 

Advarsel: Det er vigtigt, at patienten ligger i 

rygleje, for at undgå tilbageløb af blod ind i det 

venøse kateter, når shunten med én ventil 

pumpes. Efter sammenklemning af 

pumpekammeret men inden det frigives, skal det 

venøse kateter okkluderes ved at presse eller 

trykke det gennem huden. 

Hvis shunten er blevet sammenklemt flere gange, 

men fortsætter med at yde modstand over for 

kompression, er yderligere undersøgelse med 

røntgenfast kontraststof berettiget. 

En injektion af 5 til 10 ml røntgenfast kontraststof 

med en 25- eller 26-gauge ikke-udkernende nål ind i 

pumpekammeret bør hurtigt spredes gennem det 

venøse kateter ind i vena cava superior. 

Forsigtig: Injicér aldrig direkte ind i shuntens 

slangedel, da lækage fra eller overrivning af kateteret 

kan forekomme. 

3. Hvis shunten skulle svigte pga. koageldannelse i 

vena cava superior, skal der foretages flebografi 

ved samtidige injektioner i begge arme af 

røntgenfast materiale. Efter fastsættelse af 

omfanget af koageldannelse, kan behandling 

institueres på én af flere forskellige måder. Flere 

patienter er blevet behandlet med infusion af et 

trombolytisk middel gennem pumpekammeret 

med vellykket opklaring af koageldannelse. 

Fordelene ved infusion af trombolytisk stof skal 

vejes i forhold til de eventuelle farer forbundet 

med blødning i disse patienter. I andre patienter, 

kan fibrin akkumulere inden i det venøse kateter. 

Dette kræver en simpel udskiftning af det venøse 

kateter. Erstatningskatetre og nylonkonnektorer 

fås til dette formål (se bestillingsinformation). 

Instruktioner for shuntrevision leveres med 

erstatningskomponenter. 

4. Afprøv den passable tilstand af 

peritonealkomponenten ved at sammenklemme 

pumpekammeret. I patienter med shunts med én 

ventil, er det nødvendigt perkutant at okkludere 

det venøse kateter ved afgivelse af kompression. 

Det er ikke nødvendigt at okkludere det venøse 

kateter ved afprøvning af shunten med to 

ventiler. Når kompression afgives (med det 

venøse kateter bevidst okkluderet for shunten 

med én ventil), skal pumpelegemet hurtigt fylde 

op igen og derved angive passabel tilstand af 

systemets peritoneale position. Hvis 

pumpekammeret ikke hurtigt fyldes op igen fra 

den peritoneale side, og derved angiver 

obstruktion af den peritoneale del, er udskiftning 

af det peritoneale kateter indikeret. Dette kan 

foretages i lokal bedøvelse og sedation. 

Erstatningskatetre og -konnektorer fås til dette 

formål (Se bestillingsinformation). 

5. Yderligere bevis på passabel tilstand kan opnås 

med afprøvning med en Doppler-flowmåler eller 

injektion af svovlkolloid mærket med technetium 

ind i peritonealhulen. 

Bestillingsinformation 

REF Beskrivelse 

42-2050 Denver PAK, shunt med to ventiler 

42-2055 Denver PAK, shunt med én ventil 

Komponenter for revision: 

42-3019 Nylonkonnektor ( to pr. boks) 

42-2521 11,5 Fr. venøst kateter (60 cm) 

42-2322 15,5 Fr. fenestreret kateter (27 cm) 

10383-010 16 Fr. introducersæt 

10383-006 12 Fr. introducersæt 

Garanti 

CareFusion garanterer, at dette medicinske udstyr er 

frit for defekter i både materiale og udførelse. 

Ovenstående garantier er i stedet for alle andre 

garantier, enten udtalte eller stiltiende, inklusive 

garantier for salgbarhed eller egnethed til et bestemt 

formål. Det medicinske instruments egnethed til 

brug under kirurgiske indgreb skal bestemmes af 

brugeren. CareFusion er ikke ansvarlig for utilsigtede 

skader eller følgeskader af nogen art. 

63

fi 

Suntin kuvaus 

Denver-vatsaontelo-laskimosuntti (kuva 1) koostuu 

rei’illä varustetusta peritoneaalikatetrista, 

laskimokatetrista ja joustavasta pumpun pesästä, 

jossa on joko yksi tai kaksi kartioventtiiliä. 

Järjestelmän keskuksena on venttiil(e)illä varustettu 

pumpun pesä. Kun vatsakalvonontelossa vallitseva 

paine on noin 3 cm korkeampi vesipatsaana 

mitattuna kuin keskuslaskimopaine, venttiilit 

avautuvat ja mahdollistavat virtauksen suntin läpi. 

Kaksiventtiilisessä suntissa toinen venttiili toimii 

suuntaventtiilinä, joka auttaa estämään veren 

virtauksen takaisin laskimokatetrin distaalipäähän, 

kun laitetta pumpataan käsin. Yksiventtiilisessä 

suntissa takaisinvirtaus estetään sulkemalla 

laskimokatetri käsin. Venttiilit on tehty 

tarkoituksellisesti epäsymmetrisiksi, jolloin ne 

puhdistuvat itsestään. 

Kuva 1: Vatsaontelo-laskimosuntit 

Koko laite on valmistettu lääketieteelliseen käyttöön 

sopivasta silikonikumista. Yhdistämistä ei tarvita 

kirurgisen toimenpiteen yhteydessä. Laskimoputkea 

voidaan lyhentää, jotta se voidaan sijoittaa 

valinnaisesti yläonttolaskimoon ja peritoneaalikatetri 

voidaan lyhentää parhaan sijoituspaikan 

aikaansaamiseksi vatsakalvononteloon. Peritoneaalija 

laskimokatetrin seinämässä sijaitseva, sen 

rakenteeseen kiinteästi liittyvä bariumsulfaattijuova 

mahdollistaa röntgenvalaisun tai röntgenkuvauksen 

avulla tapahtuvan tarkastelun oikean sijoittamisen 

varmistamiseksi kirurgisen toimenpiteen aikana. 

Sunteissa on käytetty ainutlaatuista Siliquepintakäsittelyä. 

Käsittelyllä aikaansaadaan sileämpi ja 

vähemmän tahmea pinta, jonka kitkakerroin on 

alhaisempi. Silique-pintakäsittely on pysyvä eikä 

huuhtoudu, kulu tai lohkeile. Silique-pintakäsittely ei 

muuta silikonin fysikaalisia massaominaisuuksia eikä 

siksi muuta suntin kestävyyttä, taipuisuutta eikä 

virtausominaisuuksia. 

Kullekin suntille määritetään virtausnopeus käyttäen 

vettä työväliaineena. Kaikki virtausnopeudet 

määritetään 21°C:n (70 °F) lämpötilassa 

painekorkeuden ollessa 10 cm. 

Virtausmäärät pyrkivät lisääntymään nesteen 

lämpötilan noustessa. Virtausmäärät pyrkivät 

vähentymään nesteen viskositeetin lisääntyessä. 

Käyttöaiheet 

Vatsaontelo-laskimosuntti on tarkoitettu 

käytettäväksi potilailla, joilla on 

• krooninen maksatauti ja joiden askites ei ole 

reagoinut porttilaskimon kohonneen verenpaineen 

kirurgiseen korjaukseen eikä vakiohoitoon 

• pitkäaikainen askites ja joita ei katsota sopiviksi 

porttilaskimo-laskimosuntin käyttöön 

• pitkäaikainen askites, joka ei reagoi vakiohoitoon 

• primaarinen tai metastaattinen vatsansisäinen 

kasvain sekä massiivinen askites, edesauttamaan 

vatsansisäisen paineen vähentämistä. 

Huomautus: Vatsaontelo-laskimosuntin käytön 

Laskimokatetri 

Ulkoläpimitta 

aloittamisen edut potilailla, joilla 

66 cmon neoplastinen 

0,39 cm 

askites on puntaroitava suhteessa 

(11,5 Fr.) 

Sisäläpimitta 

maligneja soluja 

0,23 cm 

sisältävän askitesnesteen leviämisen aiheuttamiin 

Röntgenpositiivinen 

potentiaalisiin vaaroihin. 

juova 

Toinen 

Vatsaontelo-laskimosuntin käyttöä on myösuuntaisventtiili 

harkittava potilailla, joilla on hepatorenaalinen 

Ommeltyyny 

oireyhtymä, maitiaisnestemäinen askites tai Ensimmäinen 

suuntaisventtiili 

idiopaattinen askites. 

Röntgenpositiivinen 

juova 

Vasta-aiheet 

Peritoneaalikatetri 

Vatsaontelo-laskimosunttia ei ole tarkoitettu 

Ulkoläpimitta 

0,51 cm 

käytettäväksi potilailla, joilla on 

Sisäläpimitta 

• peritoniitti 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

0,27 cm 

• mahdollista ei-steriiliä askitesnestettä tai 

vatsansisäinen infektio 

7,7 cm 

• äkillinen tubulusnekroosi tai primaarinen 

munuaisten vajaatoiminta 

Pumpun pesä 

• erittäin korkea bilirubiini- tai kreatiinipitoisuus 

Suntin käyttöä on yleensä vältettävä systeemisen 

infektion yhteydessä. 

Potilaat, joilla on esiintynyt hiljattain 

ruuansulatuskanavan verenvuotoa, on tutkittava 

porttilaskimon kohonneen verenpaineen varalta. 

Porttilaskimon kohonneen verenpaineen korjaamista 

on harkittava ennen vatsaontelo-laskimosuntin 

asentamista. 

Sydämen marginaalinen toiminta on suhteellinen 

vasta-aihe suntin käytölle niillä potilailla, jotka eivät 

mahdollisesti siedä vatsaontelo-laskimosuntin 

käyttöön liittyvää verenkiertojärjestelmän 

lisäkuormitusta. 

Solislaskimon käyttöä katerointiin ei suositella 

henkilöillä, jotka saattavat tarvita pysyvää 

hemodialyysia laskimon kautta. Solislaskimon 

tromboosi tai vaikea stenoosi, joka saattaa johtua 

laskimokatetrin läsnäolosta, ei sovi yhteen 

ipsilateraalisessa käsivarressa sijaitsevan valtimolaskimoavanteen 

kanssa. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

64

Varoituksia 

Hiukkaset tai laskimotromboosi voi aiheuttaa suntin 

tukkeutumisen, mikä tekee välttämättömäksi suntin 

korjaamisen tai vaihtamisen. Pumpun pesää 

puristettaessa tuntuva vastustus on mahdollisesti 

merkki siitä, että laskimokatetri tai pumpun pesä on 

tukkeutunut. Ellei pumpun pesä täyty helposti, 

peritoneaalikatetri on mahdollisesti tukkeutunut. 

(Ks. kohta Suntin toiminnan testaus sivulla 70.) 

Älä ruiskuta suoraan suntin putkiosaan, sillä 

seurauksena voi olla katetrin vuotaminen tai 

repeytyminen. 

Pyyhi laskimokatetri steriilillä liuoksella välittömästi 

ennen sen asettamista laskimoon ja varmista, että 

katetrissa ei ole jäljellä verituotteita. 

Koska maksimivirtaus esiintyy suntin vatsakalvon 

puoleisen ja laskimon puoleisen pään välisen 

paineen eron ollessa suurin, nesteylikuormituksen 

välttämiseksi on suositeltavaa minimoida se aika, 

jolloin potilas makaa selällään välittömästi suntin 

asettamisen jälkeen. (Ks. kohta Postoperatiiviset 

toimenpiteet sivulla 69.) 

Sisäänvientikohta solislaskimoon on valittava 

huolellisesti. Jos katetri viedään sisään mediaalisesti 

liian pitkälle, solisluun ja ensimmäisen kylkiluun 

välinen kompressio voi johtaa virtauksen 

vähentymiseen tai suntin laskimonpuoleisen pään 

katkeamiseen. 

Jotta vältetään veren takaisinvirtaus laskimokatetriin 

yksiventtiilistä sunttia pumpattaessa, potilaan 

makaaminen selällään on tärkeää. Pumpun pesän 

puristamisen jälkeen, mutta ennen siitä hellittämistä, 

laskimokatetri on suljettava painamalla tai 

nipistämällä sitä ihon läpi. 

Vatsaontelo-laskimosuntti on tarkoitettu vain 

vatsaontelo-laskimokäyttöön. 

Huomautuksia 

Vain kertakäyttöön. Uudelleen käyttäminen voi johtaa 

tuotteen toimimattomuuteen tai myötävaikuttaa 

ristikontaminaatioon. 

Tämän tuotteen kaikissa käyttövaiheissa on 

noudatettava steriilejä menetelmiä. 

Yksittäisen potilaan anatomia ja lääkärin käyttämä 

tekniikka voi vaatia muutosten tekemistä 

toimenpiteisiin. 

Vatsaontelo-laskimosuntin käytön aloittamisen edut 

potilailla, joilla on neoplastinen askites on 

puntaroitava suhteessa maligneja soluja sisältävän 

askitesnesteen leviämisen aiheuttamiin 

potentiaalisiin vaaroihin. 

Äärimmäistä varovaisuutta on noudatettava, jotta 

estetään suntin joutuminen kosketuksiin paljaiden 

sormien, pyyheiden, liinojen, talkin tai nöyhtäisten tai 

rakeisten pintojen kanssa. Silikonikumi on erittäin 

sähköstaattista ja vetää siksi puoleensa ilmassa 

olevaa pölyä ja pinnoilla olevia epäpuhtauksia, jotka 

voivat saada aikaan reaktioita kudoksissa. 

Sunttia käsiteltäessä on käytettävä kumilla suojattuja 

instrumentteja. Ellei niitä käytetä, seurauksena 

saattaa olla viiltoja tai repeytymiä. Suntin liiallista 

käsittelyä on vältettävä. 

Sidelangat on asetettava varovasti, jotta vältetään 

katetreihin leikkaaminen tai niiden tukkeutuminen. 

Ruostumattomasta teräksestä valmistettuja 

sidelankoja ei saa käyttää. 

65 

Varmista, että suntti on avoin ennen sen 

asentamista. Suorita suntin ensitäyttö ennen 

asentamista voidaksesi poistaa suuret ilmakuplat 

pesästä ja katetreista. (Ks. kohta Suntin valmistelu 

sivulla 66.) 

Vain lääkärit, jotka ovat saaneet perusteellisen 

koulutuksen solislaskimoon tapahtuvassa 

perkutaanisessa sisäänvientitekniikassa, saavat 

käyttää tätä laitetta. 

Askiteksen dreneerauksen yhteydessä on oltava 

varovainen, sillä askitesnesteen nopea tyhjentäminen 

voi johtaa verenkierron tai verisuonten kollapsiin. 

Viiston lähestymistavan käyttäminen on tärkeää, kun 

vatsakalvo lävistetään, jotta askitesnesteen 

vuotamisen mahdollisuus minimoidaan. 

Ohjainvaijeria ei saa päästää vahingossa kokonaan 

potilaan sisään. 

On erittäin tärkeää, että suojus kuoritaan pois 

katetrista symmetrisesti. Jos katetri alkaa vetäytyä 

pois suojusta pois kuorittaessa, pidä katetria 

paikallaan ja kuori suojus varovasti pois 

symmetrisesti. 

Asettimessa ei saa käyttää pihtejä kahvan 

rikkomiseen tai suojuksen kuorimiseen. 

Pois kuorittava suojus on pystyttävä vetämään 

esteettömästi ulos kehosta. Jos vastustusta on 

tunnettavissa, suojusta ei saa kuoria väkisin eikä 

vetää ulos väkisin. Korjaa menettelytapaa ja jatka 

sitten toimenpidettä. 

Seurauksena voi olla ohjainvaijerin vaurioituminen 

tai embolisaatio, jos se vedetään ulos neulan kautta. 

Asettimia tai ohjainvaijereita, joiden koko eroaa setin 

mukana tulleiden osien koosta, ei saa käyttää. 

Sisäänvienti valtimoon voi aiheuttaa liiallista 

verenvuotoa tai muita komplikaatioita. 

Ihonalaisen sisäänviennin mahdollisia 

komplikaatioita ovat mm. ilmarinta, hematooman 

muodostuminen, hartiapunosvaurio, välikarsina- tai 

sisäelinvaurio, sepsis/infektiot, liiallinen verenvuoto 

ja suonivaurio. 

Yksittäisen potilaan anatomia, kuten ohuet, heikot 

vatsanpeitteet, saattavat vaatia toimenpiteiden 

muuttamista siten, että katetrin ympäristön 

vuotoriski vähenee. 

Yksittäisen potilaan anatomia, kuten lihavuus tai 

löysä subkutaaninen kudos, saattaa vaatia 

toimenpiteiden muuttamista siten, että katetrin 

vahingossa tapahtuvan, laskimosta ulos vetämisen 

vaara vähenee. 

Potilailla, joilla on vatsaontelo-laskimosuntti, on 

varottava ilman päästämistä sunttiin 

laparaskooppisten kirurgisten toimenpiteiden tai 

vatsan endoskooppisten toimenpiteiden yhteydessä. 

Peritoneaalista fibroosia on todettu joillakin potilailla, 

joilla on vatsaontelo-laskimosuntti. Tyrien korjaus 

ennen suntin asentamista ja vatsansisäisen 

tulehduksen pikainen hoito voivat vähentää tämän 

komplikaation vaaraa.

Steriiliys 

Tämä tuote on steriloitu etyleenioksidilla. Se on 

tarkoitettu vain kertakäyttöön, eikä sitä saa 

steriloida uudelleen. CareFusion ei vastaa mistään 

tuotteesta, joka on steriloitu uudelleen, eikä hyvitä tai 

vaihda mitään tuotetta, joka on avattu mutta on 

käyttämätön. 

Ei saa käyttää, jos pakkaus on vaurioitunut. 

Tuotteiden säilyttäminen niiden omassa laatikossa on 

suositeltavaa, jotta estetään helpommin steriilin 

pakkauksen vaurioituminen. 

Preoperatiiviset toimenpiteet 

Lääkäri vastaa asianmukaisista lääketieteellisistä ja 

kirurgisista toimenpiteistä. Kaikkien toimenpiteiden 

sopivuuden on perustuttava potilaan tarpeisiin. 

Seuraavia lähtökohta-arviointeja on harkittava ennen 

suntin implantointia: 

• vatsan ympärysmitan ja painon mittaus 

• SMA12, SMA6, täydellinen verenkuva (CBC), 

seerumikreatiini ja veren ureatyyppi (BUN) 

• virtsan tuotto ja 24 tunnin virtsa-analyysi 

elektrolyyttien määrittämiseksi 

• Koagulaatioprofiili 

• Sydämen toiminta 

Systeeminen antibioottiprofylaksihoito on tarpeellinen 

potilailla, joilla on vatsaontelo-laskimosuntti. 

Suntin valmistelu 

1. Upota koko suntti steriiliin suolaliuokseen steriiliä 

menettelyä noudattaen. 

Huomaa: Yksiventtiilisen suntin ensitäyttö on 

vaikeaa, jos laskimokatetrin kärki ei ole kokonaan 

upoksissa. 

Purista pumpun pesää toistuvasti, kunnes koko 

suntti on täynnä nestettä ja virtaus on saatu aikaan. 

2. Poista mahdolliset jäljelle jääneet ilmakuplat 

nostamalla suntin laskimon puoleista päätä ja 

vuorotellen kopauttaen ja puristaen pumpun 

pesää koko peritoneaalikatetrin pysyessä 

upotettuna liuokseen. Jatka suntin rungon 

pumppaamista, kunnes kaikki ilmakuplat ovat 

poistuneet. 

3. Toisinaan silikonisen venttiilin läpät takertuvat 

kiinni, jolloin edellä kuvatulla 

ensitäyttömenetelmällä ei onnistuta 

aikaansaamaan virtausta. Se voidaan korjata 

puristamalla kartioventtiiliä syrjitysten ja samalla 

pyörittämällä pumpun pesää venttiilin kohdalta 

peukalon ja etusormen välissä (jolloin venttiili 

avautuu) ja sen jälkeen pumppaamalla nestettä 

voimakkaasti suntin läpi. Täten varmistetaan 

suntin aukinaisuus venttiilimekanismia 

vaurioittamatta ennen suntin asentamista. 

4. Laskimokatetri on pidettävä aina kohotettuna, kun 

täysinäistä sunttia siirretään valmisteluastiasta 

potilaaseen. Muutoin neste valuu ulos laitteesta ja 

jättää sen täyteen ilmaa. Jos se tapahtuu, suntti 

on täytettävä nesteellä ennen sen implantoimista. 

Potilaan valmistelu 

Systeeminen antibioottiprofylaksihoito on 

tarpeellinen potilailla, joilla on vatsaontelolaskimosuntti, 

ja se on aloitettava ennen leikkauksen 

suorittamista. 

Toimenpide voidaan suorittaa käyttäen 

paikallispuudutusta yhdessä preoperatiivisen 

sedaation ja kipulääkityksen kanssa tai 

yleisanestesiassa tilanteen vaatimusten mukaan. 

Laskimoletku on asetettava paikalleen ja virtsarakon 

katetrointi suoritettava. 

Aseta rullalle kääritty lakana tai ilmalla täytetty letku 

potilaan selkärangan rintaosaa pitkin. Potilas on 

puhdistettava aseptisesti leuasta häpyliitokseen asti 

ja keskiviivasta sivusuunnassa posterioriseen 

kainaloviivaan. EKG-monitorin on oltava paikallaan. 

On tärkeää dreneerata osa askitesnesteestä ennen 

suntin asentamista. Askitesneste voidaan dreneerata 

normaalilla parasenteesimenetelmällä ennen potilaan 

viemistä leikkaussaliin. Siten vähennetään nesteen 

ylikuormitusvaaraa ja mahdollisesti suntin jälkeistä 

koagulopatian mahdollisuutta leikkauksen jälkeen. 

Osa poistetusta askitesnesteestä on korvattava 

tavallisella suolaliuoksella tai laktaattipitoisella 

Ringerin liuoksella sen mukaan, mitä potilaan 

nestemäärä edellyttää. Useimmilla potilailla on 

asianmukaista dreneerata neste kokonaan ja korvata 

se määrällä, joka vastaa puolta dreneeratusta 

nesteestä. 

Huomautus: Askiteksen dreneerauksen yhteydessä 

on oltava varovainen, sillä askitesnesteen nopea 

tyhjentäminen voi johtaa verenkierron tai 

verisuonten kollapsiin. 

Potilaille, joilla on maligni askites ja joiden 

koagulaatio on todettu normaaliksi tutkimuksissa, 

saattaa olla hyödyllistä antaa hepariinia 

vatsakalvononteloon tromboosivaaran 

vähentämiseksi suntin laskimon puoleisen pään 

ympärillä ja vatsakalvosta tulleiden jätteiden pumpun 

pesään keräytymisen vähentämiseksi. 

Kuva 2: Suntin sijoitus 

66

Laskimon avaaminen 

Fluoroskopian on oltava käytettävissä 

leikkaussalissa, ja sen on oltava käyttövalmiina 

toimenpiteen aikana. 

1. Aseta potilas Trendelenburgin asentoon (pää 

alhaalla) niin, että hänen päänsä on kääntynyt 

vasemmalle. 

2. Valitse sisäänvientikohta, joka on noin 1 cm:n 

päässä lateraalisesti solisluun keskiosasta ja 2 cm 

solisluun alapuolella. 

Varoitus: Sisäänvientikohta solislaskimoon on 

valittava huolellisesti. Jos katetri viedään sisään 

mediaalisesti liian pitkälle, solisluun ja 

ensimmäisen kylkiluun välinen kompressio voi 

johtaa virtauksen vähentymiseen tai suntin 

laskimonpuoleisen pään katkeamiseen. 

3. Puuduta kohta infiltroimalla ensiksi iho 1-prosenttista 

lidokaiinihydrokloridi, USP -puudutetta 

sisältävällä 23 gaugen neulalla ja suuntaa sitten 

neula rintalastan koloa kohti ja infiltroi 

subkutaaninen kudos, kunnes neula osuu 

solisluuhun. Työnnä neula välittömästi solisluun 

alle solisluunalaiseen faskiaan ja infiltroi kohta 

lidokaiinihydrokloridi, USP -puudutteella. 

4. Aseta laskimon sisäänvientineula samaan 

kohtaan ja työnnä se solisluun alle ja suuntaa se 

1 cm:n verran rintalastan kolon yläpuolelle. 

Pitämällä ruisku rintakehän seinämän 

suuntaisena tämän liikkeen aikana minimoidaan 

mahdollisesti ilmarinnan syntymisen 

mahdollisuus. Työnnä neulaa hitaasti eteenpäin 

antaen ruiskun aspiroida kevyesti, kunnes 

laskimoveri aspiroituu vapaasti. 

5. Tartu neulan runkoon ja irrota ruisku. 

6. Työnnä J-kärkinen ohjainvaijeri solislaskimoon 

neulan kautta. Kun ohjainvaijeria työnnetään 

yläonttolaskimoon, potilaan pää on käännettävä 

takaisin keskiviivalle. Ohjainvaijeria eteenpäin 

työnnettäessä on tarkkailtava EKG-monitoria 

rytmihäiriöiden mahdollisen esiintymisen varalta. 

Jos niitä esiintyy, ohjainvaijeri on vedettävä ulos 

hitaasti ja odotettava normaalin rytmin 

palautumista. 

Huomautus: Ohjainvaijeria ei saa päästää vahingossa 

kokonaan potilaan sisään. 

7. Tarkasta fluoroskoopin avulla ohjainvaijerin oikea 

asento ja poista sisäänvientineula sen jälkeen. 

Huomautus: Seurauksena voi olla ohjainvaijerin 

vaurioituminen tai embolisaatio, jos se vedetään ulos 

neulan kautta. 

Pumpun pesän taskun valmistaminen 

1. Infiltroi insisiokohta 1-prosenttista 

lidokaiinihydrokloridi, USP -puudutetta sisältävällä 

23 gaugen neulalla. 

2. Puuduta pumpun pesän sijoituskohta Infiltroimalla 

kohta 1-prosenttista lidokaiinihydrokloridi, 

USP -puudutetta sisältävällä 22 gaugen 

spinaalineulalla. 

3. Tee pieni (5 cm) insisio 4–6 cm kylkiluun reunan 

alapuolelle vatsan oikeaan yläneljännekseen. Tee 

insisio täsmälleen lateraalisesti nänniviivaan 

nähden. Vie dissektio alas ulompaan vinoon 

faskiaan. 

67 

4. Valmistele pumpun pesän paikkaa tekemällä 

tasku tylpällä dissektiolla, superiorisesti ja 

lateraalisesti insisiosta lähtien ja erota 

subkutaaninen kudos varovasti faskiasta (kuva 3). 

Tasku on sijoitettava siten, että pumpun pesä 

sijaitsee välittömästi rintakehän alaosan päällä, 

mikä helpottaa pumpun pesän käsin tapahtuvaa 

puristelua. 

Kuva 3: Taskun luominen pumpun pesälle 

Peritoneaalikatetrin asetus 

Huomautus: Yksittäisen potilaan anatomia, kuten 

ohuet, heikot vatsanpeitteet, saattavat vaatia 

toimenpiteiden muuttamista siten, että katetrin 

ympäristön vuotoriski vähenee. 

1. Käännä potilas oikealle kyljelle, jolloin 

askitesneste pääsee kerääntymään 

oikeanpuoleiseen vatsanuraan. 

2. Tee kylkiluunalainen insisio ja työnnä varovasti 

18 gaugen 7 cm:n pituinen neula vinosti 

vatsanpeitteen läpi vatsakalvononteloon (kuva 4). 

Vatsakalvonontelon saavuttaminen tuntuu 

tavallisesti vastustuksen selvänä häviämisenä 

neulan lävistäessä posteriorisen faskian. 

Varmista askitesnesteen esteetön virtaus 

aspiroimalla. 

Kuva 4: Neulan työntäminen vinosti vatsanpeitteen 

läpi vatsakalvononteloon. 

Huomautus: Viiston lähestymistavan käyttäminen on 

tärkeää, kun vatsakalvo lävistetään, jotta 

askitesnesteen vuotamisen mahdollisuus 

minimoidaan.

3. Työnnä neulaa vatsakalvonontelon saavuttamisen 

jälkeen vähän matkaa onteloon ja varo 

vaurioittamasta sisäelimiä. 

4. Työnnä J-kärkinen ohjainvaijeri 

vatsakalvononteloon 18 gaugen neulan kautta. 

Työnnä ohjainvaijeria muutaman senttimetrin 

verran vatsakalvononteloon ja poista asetinneula 

sen jälkeen sekä jätä sopiva määrä ohjainvaijeria 

näkyviin. 



Huomautus: Seurauksena voi olla ohjainvaijerin 

vaurioituminen tai embolisaatio, jos se vedetään ulos 

neulan kautta. 

5. Työnnä 16 F:n pois kuorittava asetin (dilataattori 

ja pois kuorittava suojus) ohjainvaijerin päällä 

ulomman vinon faskian läpi. Työnnä dilataattoria 

ja suojusta eteenpäin kiertoliikettä käyttäen, jotta 

vältät suojuksen vaurioitumisen. Posteriorisessa 

faskiassa saattaa tuntua jonkin verran vastustusta 

tämän toimenpiteen aikana. 



6. Poista ohjainvaijeri ja dilataattori. Tällöin 

askitesnesteen pitäisi päästä virtaamaan 

esteettömästi. 

7. Jos askitesnestettä ei ole vielä dreneerattu ja 

korvattu osittain steriilillä suolaliuoksella tai 

laktoosipitoisella Ringerin liuoksella, se voidaan 

tehdä tässä vaiheessa. (Ks. kohta Potilaan 

valmistelu sivulla 66.) 

Huomautus: Askiteksen dreneerauksen yhteydessä 

on oltava varovainen, sillä askitesnesteen nopea 

tyhjentäminen voi johtaa verenkierron tai verisuonten 

kollapsiin. 

8. Työnnä suntin peritoneaalikatetri pois 

kuorittavaan suojukseen ja poista suojus 

symmetrisesti varoen samalla katetrin ulos 

vetämistä. 

Huomautus: Asettimessa ei saa käyttää pihtejä 

kahvan rikkomiseen tai suojuksen kuorimiseen. 

Huomautus: On erittäin tärkeää, että suojus 

kuoritaan pois katetrista symmetrisesti. Jos katetri 

alkaa vetäytyä pois suojusta pois kuorittaessa, pidä 

katetria paikallaan ja kuori suojus varovasti pois 


Huomautus: Pois kuorittava suojus on pystyttävä 

vetämään esteettömästi ulos kehosta. Jos 

vastustusta on tunnettavissa, suojusta ei saa kuoria 

väkisin eikä vetää ulos väkisin. Korjaa 

menettelytapaa ja jatka sitten toimenpidettä. 

9. Tarkista suntin toiminta puristamalla pumpun 

pesää useita kertoja. Nesteen pitäisi virrata 

vapaasti pumppauksen tehostamana. Kun virtaus 

on varmistettu, aseta kumilla suojattu puristin 

laskimokatetrin kärkeen. 

Huomautus: Puristimen tulee olla kumin peittämä, 

jotta vältetään laskimokatetrin vaurioituminen. 

Tunnelointimenettely 

1. Tee pieni (2 cm) solisluunalainen insisio 

ohjainvaijerin sisäänmenokohtaan. 

2. Aseta laskimokatetrin kärki tunnelointivälineen 

päähän. Poista puristin katetrista. 

3. Työnnä tunnelointiväline kylkiluunalaiseen 

insisioon ja työnnä sitä ylöspäin solisluunalaista 

insisiota kohti rintaan nähden lateraalista reittiä 

myöten. 

4. Jatka laskimokatetrin työntämistä eteenpäin, 

kunnes pumpun pesä on sopivassa asemassa 

aikaisemmin valmistetussa pumpun pesän 

taskussa. 

Huomaa: Varmista, että katetrin tunneloidussa 

osassa ei ole kiertymiä. 

5. Poista tunnelointiväline katetrista. Askitesnestettä 

pitäisi virrata vapaasti laskimokatetrin kärjestä. 

Jos nestettä ei virtaa vapaasti, painele pumpun 

pesää useita kertoja varmistaaksesi suntin 

toimimisen. Purista laskimokatetrin puristin 

kiinni uudestaan virtauksen varmistamisen 

jälkeen. 

6. Aseta useita yksikuitulankaisia 3-0-sidelankoja 

ommeltyynyn lävitse pumpun pesän 

jommallekummalle puolelle kiertymisen 

estämiseksi. 

7. Potilailla, joilla on ylenmääräisesti subkutaanista 

kudosta, on suositeltavaa ohentaa kudos noin 

6 mm:n paksuiseksi pumpun pesän päällä, jotta 

pesä löytyy helpommin myöhemmin. 

8. Ihon merkitseminen pumpun pesän alemman 

kahden kolmasosan kohdalla on suositeltavaa, 

jotta potilaan tai avustajan ei ole vaikea löytää 

oikeaa pumppauskohtaa. 

Laskimokatetrin asetus 

Huomautus: Yksittäisen potilaan anatomia, kuten 

lihavuus tai löysä subkutaaninen kudos, saattaa 

vaatia toimenpiteiden muuttamista siten, että 

katetrin vahingossa tapahtuvan ulos vetämisen vaara 

vähenee. 

1. Mittaa suntin laskimokatetri niin, että sen kärki 

sijoittuu yläonttolaskimon ja oikean eteisen 

yhtymäkohtaan. Se voidaan arvioida tekemällä 

loiva kaarre solisluuta pitkin ja ulottamalla katetri 

rintakehän seinämän toiseen interkostaaliseen 

väliin. Katkaise loput katetrista poikittain katetrin 

pituusakseliin nähden. 

Huomaa: Laskimokatetrin kärjen sijoittaminen 

onttolaskimon ja sydäneteisen junktion tason 

yläpuolelle voi johtaa katetrin tukkiutumiseen tai 

koteloitumiseen. 

2. Aseta pois kuorittavalla suojuksella varustettu 

12 F:n laskimodilataattori ohjainvaijerin päälle ja 

työnnä sitä eteenpäin solisluunalaisen faskian 

läpi. Faskiassa tuntuu usein jonkin verran 

vastustusta, mutta tasaisesti painamalla saadaan 

dilataattori luisumaan solislaskimoon. 

Huomautus: Asettimen työntäminen solislaskimoon 

voi mahdollisesti vahingoittaa välikarsinarakenteita. 

68

3. Poista ohjainvaijeri ja dilataattori suojuksesta. 

Aseta peukalo näkyvissä olevan suojuksen aukon 

päälle estääksesi ilman pääsyn laskimon ja 

liiallisen verenhukan. 

4. Poista puristin laskimokatetrista ja varmista 

jälleen, että askitesneste virtaa vapaasti. 

Varoitus: Pyyhi laskimokatetri steriilillä liuoksella 

välittömästi ennen sen asettamista laskimoon ja 

varmista, että katetrissa ei ole jäljellä 

verituotteita. 

5. Työnnä laskimokatetri solislaskimoon pois 

kuorittavan suojuksen läpi and työnnä se edelleen 

onttolaskimon ja sydäneteisen junktioon. 

Varmista fluoroskopian tai röntgenkuvauksen 

avulla, että suntti on oikeassa asemassa, kuten 

näkyy kuvasta 5, ja ettei putkessa ole kiertymiä. 

Kuva 5: Vatsaontelo- laskimosuntin oikea sijoitus 

(kuvassa kaksiventtiilinen suntti) 

6. Kun oikea asema on vahvistettu, poista pois 

kuorittava suojus symmetrisesti varoen samalla 

katetrin ulos vetämistä. 

Huomautus: Asettimessa ei saa käyttää pihtejä 

kahvan rikkomiseen tai suojuksen kuorimiseen. 

Huomautus: On erittäin tärkeää, että suojus 

kuoritaan pois katetrista symmetrisesti. Jos katetri 

alkaa vetäytyä pois suojusta pois kuorittaessa, pidä 

katetria paikallaan ja kuori suojus varovasti pois 


Huomautus: Pois kuorittava suojus on pystyttävä 

vetämään esteettömästi ulos kehosta. Jos 

vastustusta on tunnettavissa, suojusta ei saa kuoria 

väkisin eikä vetää ulos väkisin. Korjaa 

menettelytapaa ja jatka sitten toimenpidettä. 

Sulkemismenettely 

Huuhtele molemmat insisiot antibioottisella 

liuoksella ja sulje ne kerroksittain. 

Postoperatiiviset toimenpiteet 

Varoitus: Koska maksimivirtaus esiintyy suntin 

vatsakalvon puoleisen ja laskimon puoleisen pään 

välisen paineen eron ollessa suurin, 

nesteylikuormituksen välttämiseksi on 

suositeltavaa minimoida se aika, jolloin potilas 

makaa selällään välittömästi suntin asettamisen 

jälkeen. 

Kun potilas saapuu heräämöön, nosta sängyn 

pääpuoli heti 45 asteen kulmaan. 

Anna diureetteja tarpeen mukaan. Hanki 

hematokriitti- ja DIC-profiilit. Mittaa virtsan määrä 

joka tunti. 

Kun ensimmäiset hematokriitti- ja DIC-profiilit 

on tarkastettu, aseta potilas vaaka-asentoon 

10–15 minuutin ajaksi. Tarkasta potilas usein 

nesteylikuormituksen varalta. Jos merkkejä 

nesteylikuormituksesta esiintyy, aseta potilas 

istualleen voidaksesi hidastaa tai lopettaa 

askitesnesteen virtauksen ja aloittaa 

korjaustoimenpiteet. 

Aseta potilas 10–15 minuutin kuluttua takaisin 

45 asteen kulma-asentoon. Nämä toimenpiteet on 

toistettava, kunnes potilaan verenkierto on tullut 

vakaaksi eikä verihiutale-, hemoglobiini- tai 

fibrinogeenimäärässä ole esiintynyt merkittävää 

laskua. 

Jos esiintyy merkkejä mahdollisesta DICoireyhtymästä, 

aseta potilas takaisin 45 asteen 

kulmaan. Hoitoa tuoreella veriplasmalla, 

verihiutaleilla, kryopresipitaatilla tai hepariinilla on 

harkittava. 

Ylläpidä diureettihoitoa leikkauksen jälkeen siihen 

asti, kun potilaan turvotus ja askites on hävinnyt. 

Vatsasideaineen käyttö on jätettävä pois välittömän 

postoperatiivisen vaiheen aikana, koska se voisi 

edistää nesteylikuormitusta. 

Kannustavia hengitysharjoituksia keuhkotuuletuksen 

lisäämiseksi olisi suoritettava ainoastaan potilaan 

ollessa istuma-asennossa, koska potilaan ollessa 

selällään, se voi edistää nesteylikuormitusta 

postoperatiivisen jakson alkuaikana. 

Tromboosiriskin vähentämiseksi laskimokatetrin 

ympärillä on harkittava enteerisen aspiriinin 

antamista päivittäin. Joillakin potilailla, joilla on 

maligni askites, voi pieniannoksinen hepariinihoito 

olla hyödyllistä. 

Potilaita on kehotettava välttämään kaatumista tai 

törmäyksiä. Jos niitä sattuu, potilaan suntin asema 

ja eheys on tarkistettava. 

Huomautus: Potilailla, joilla on vatsaontelolaskimosuntti, 

on varottava ilman päästämistä 

sunttiin laparaskooppisten kirurgisten 

toimenpiteiden yhteydessä. 

Suntin ylläpito 

Jotta tromboosin muodostumista laskimokatetrin 

pään lähellä ja sisällä voidaan estää ja venttiilejä 

pitää jatkuvasti avoinna, suositellaan pumpun pesän 

päivittäistä ennaltaehkäisevää puristelua. 

Potilasta on neuvottava puristamaan ihonalaista 

pumpun pesää voimakkaasti vähintään 

69

kaksikymmentä kertaa potilaan ollessa selällään 

ennen nukkumaanmenoa ja ennen ylös nousemista 

aamulla. 

Varoitus: Jotta vältetään veren takaisinvirtaus 

laskimokatetriin yksiventtiilistä sunttia 

pumpattaessa, potilaan makaaminen selällään on 

tärkeää. Pumpun pesän puristamisen jälkeen, 

mutta ennen siitä hellittämistä, laskimokatetri on 

suljettava painamalla tai nipistämällä sitä ihon 

läpi. 

Varoitus: Hiukkaset tai laskimotromboosi voi 

aiheuttaa suntin tukkeutumisen, mikä tekee 

välttämättömäksi suntin korjaamisen tai 

vaihtamisen. Pumpun pesää puristettaessa tuntuva 

vastustus on mahdollisesti merkki siitä, että 

laskimokatetri tai pumpun pesä on tukkeutunut. 

Ellei pumpun pesä täyty helposti, 

peritoneaalikatetri on mahdollisesti tukkeutunut. 

Suntin toiminnan testaus 

1. Vatsan ympärysmitan ja painon päivittäisen 

mittaamisen pitäisi osoittaa, jatkuuko suntin 

asianmukainen toiminta. 

2. Voidaksesi arvioida laskimokatetrin ja pumpun 

pesän aukinaisuuden aseta potilas selälleen. 

Hyvin vähän vastustusta tulisi olla tunnettavissa 

pumpun pesää puristettaessa. Puristettaessa 

tunnettu vastustus osoittaa laskimokatetrin tai 

pumpun pesän olevan tukkiutunut. 

Varoitus: Jotta vältetään veren takaisinvirtaus 

laskimokatetriin yksiventtiilistä sunttia 

pumpattaessa, potilaan makaaminen selällään on 

tärkeää. Pumpun pesän puristamisen jälkeen, 

mutta ennen siitä hellittämistä, laskimokatetri on 

suljettava painamalla tai nipistämällä sitä ihon 

läpi. 

Jos sunttia on puristettu useita kertoja, mutta 

puristettaessa tuntuu vastustusta, lisätutkimus 

röntgenpositiivisella varjoaineella on aiheellista. 

Pumpun pesään 25 tai 26 gaugen ei-kairaavalla 

neulalla ruiskutetun 5–10 ml:n röntgenpositiivisen 

varjoainemäärän pitäisi levitä laskimokatetrin kautta 

yläonttolaskimoon. 

Huomautus: Älä ruiskuta suoraan suntin putkiosaan, 

sillä seurauksena voi olla katetrin vuotaminen tai 

repeytyminen. 

3. Jos suntti lakkaa toimimasta yläonttolaskimoon 

muodostuneiden hyytymien vuoksi, suorita 

laskimon varjoainekuvaus ruiskuttaen 

röntgenpositiivista ainetta samanaikaisesti 

oikeaan ja vasempaan käsivarteen. Kun 

hyytymien muodostumisen laajuus pystytään 

näkemään, hoito voidaan panna toimeen jollakin 

useasta tavasta. Monia potilaita on hoidettu 

infundoimalla trombolyyttista ainetta pumpun 

pesän kautta, jolloin on onnistuttu pysäyttämään 

hyytymien muodostuminen. Trombolyyttisen 

aineen infundoinnin etuja on harkittava suhteessa 

mahdollisiin verenvuotovaaroihin näillä potilailla. 

Muilla potilailla voi keräytyä fibriiniä 

laskimokatetriin. Se vaatii laskimokatetrin 

yksinkertaisen vaihtamisen. Tarkoitukseen on 

saatavana vaihtokatetreita ja nailonliittimiä (ks. 

kohta Tilaustiedot). Suntin korjaamista koskevat 

ohjeet toimitetaan vaihto-osien mukana. 

4. Testaa peritoneaaliosan aukinaisuutta 

puristamalla pumpun pesää. Potilailla, joilla on 

yksiventtiilinen suntti, laskimokatetri on 

suljettava perkutaanisesti puristuspainetta 

vapautettaessa. Laskimokatetrin sulkeminen ei 

ole tarpeen kaksiventtiilistä sunttia testattaessa. 

Kun puristuspaine vapautetaan (laskimokatetrin 

ollessa tarkoituksellisesti suljettuna 

yksiventtiilisessä suntissa), pumpun kammion on 

täytyttävä nopeasti uudelleen, mikä osoittaa 

järjestelmän peritoneaalisen asennon 

aukinaisuutta. Jos pumpun pesä ei täyty nopeasti 

peritoneaaliselta puolelta, mikä on merkki 

peritoneaalisen osan tukkeutumisesta, 

peritoneaalisen katetrin vaihtaminen on tarpeen. 

Se voidaan suorittaa paikallispuudutusta ja 

sedaatiota käyttäen. Tarkoitukseen on saatavana 

vaihtokatetreita ja liittimiä (ks. kohta Tilaustiedot). 

5. Lisää todisteita aukinaisuudesta voidaan saada 

dopplervirtausmittaustestauksella tai 

ruiskuttamalla teknetiumilla merkittyä 

rikkikolloidia vatsakalvononteloon. 

Tilaustiedot 

REF Kuvaus 

42-2050 Denver PAK, kaksiventtiilinen suntti 

42-2055 Denver PAK, yksiventtiilinen suntti \ 

Korjaukseen tarvittavat osat: 

42-3019 Nailonliitin (kaksi rasiassa) 

42-2521 11,5 F:n laskimokatetri (60 cm) 

42-2322 15,5 F:n rei'itetty katetri (27 cm) 

10383-010 16 F:n asetinsetti 

10383-006 12 F:n asetinsetti 

Takuu 

CareFusion takaa, ettei tässä lääkinnällisessä 

laitteessa ole aines- eikä valmistusvikoja. Nämä 

takuut annetaan kaikkien muiden joko ilmaistujen tai 

konkludenttisten takuiden asemasta mukaan lukien 

myyntikelpoisuutta tai johonkin määrättyyn 

tarkoitukseen soveltuvuutta koskevat takuut. 

Käyttäjän on määritettävä lääkinnällisen laitteen 

soveltuvuus johonkin kirurgiseen toimenpiteeseen. 

CareFusion ei vastaa minkäänlaisista satunnaisista 

eikä välillisistä vahingonkorvauksista. 

70

no 

Shuntbeskrivelse 

Denver peritoneo-venøs shunt (Figur 1) består av et 

fenestrert peritonealt kateter, et venekateter og et 

fleksibelt pumpekammer som inneholder enten én 

eller to mitralisventiler. Systemets hjerte er et 

pumpekammer forsynt med ventil. Når trykket i 

peritonealhulen er om lag 3 cm vand høyere enn det 

sentrale venetrykket (CVP), åpnes ventilene og 

muliggjør strømning gjennom shunten. I en shunt 

med to ventiler fungerer den andre ventilen som 

tilbakslagsventil som gjør at tilbakestrømning av 

blod forhindres inn i venkateterets distale ende når 

shunten pumpes manuelt. I en shunt med bare én 

ventil forhindres tilbakestrømning gjennom manuell 

okkludering av venekateteret. Ventilene er med 

hensikt laget asymmetriske slik at de rengjør seg selv. 

Figur 1: Peritoneo-venøse shunter 

Hele enheten er fremstilt av silikongummi for 

medisinsk bruk. Ingen koplinger er påkrevd ved 

operasjon. Venøs slange kan forkortes for valgfri 

posisjonering i vena cava superior, og 

peritonealkateteret kan gjøres kortere for gunstigst 

plassering i peritonealhulen. Både peritoneal- og 

venekateteret har en innebygget remse av 

bariumsulfat i veggen som gjør at kateteret kan 

visualiseres gjennom røntgen eller fluoroskopi slik at 

det kan bekreftes at den får rett posisjonering ved 

innsetting under operasjonen. 

Shuntene er blitt påført Silique som er en unik 

overflatebehandling. Denne behandlingen gir en 

jevnere, mindre klebrig overflate med lavere 

friksjonskoeffisient. Silique overflatebehandling 

utgjør en permanent behandling som ikke utluter, 

ikke blir slitt eller flasser av. Silique 

overflatebehandling forandrer ikke de fysiske 

hovedegenskapene til silikon og på den måten 

verken shuntens holdbarhet, fleksibilitet eller 

strømningsegenskaper. 

Flowhastigheten for hver shunt bestemmes med 

vann som arbeidsmedium. Alle flowhastigheter 

bestemmes ved en temperatur på 21°C (70°F) 

med et hodetrykk på 10 cm. 

Flowhastigheter har en tendens til å øke når 

væsketemperaturen øker. Flowhastigheter har en 

tendens til å reduseres når væsken blir mer 

tyktflytende. 

Indikasjoner 

Peritoneo-venøs shunting indikeres for pasienter 

med: 

• kronisk leversykdom der ascites ikke har gitt 

respons på kirurgisk korreksjon verken med 

hensyn til portal hypertensjon eller rutinemessig 

medisinsk behandling. 

• kronisk ascites og som ikke betraktes som 

kandidater for portal-venøs shunting. 

• kronisk ascites som ikke oppviser respons Venekateter på 

0,39 cm 

rutinemessig medisinsk behandling. 

66 cm 

ytre diameter 

(11,5 Fr.) 

0,23 cm 

indre diameter 

• primære eller metastatiske intra-abdominale 

Røntgentett 

remse 

neoplasmer med massiv ascites for å lindre det 

Annen 

intra-abdominale trykket. 

1-veisventil 

Suturdyne 

Vær forsiktig! Fordelene med å anvende peritonealvenøs 

shunting i pasienter med neoplastisk 1-veisventil ascites 

Første 

må veies mot mulig risiko for spredning av 

Røntgentett 

ascitesvæske som inneholder ondartete celler. remse 

Peritonealkateter 

Peritoneo-venøs shunting må også vurderes 0,51 cm for 

ytre diameter 

pasienter med hepatorenalt syndrom, chyløs 0,27 cm ascites 

og idiopatisk ascites. 

Kontraindikasjoner 

Peritoneo-venøs shunting kontraindikeres for 

pasienter med: 

• peritonitt 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

indre diameter 

• eventuelt forekommende ikke-steril ascitesvæske 

eller intra-abdominal infeksjon. 

• akutt tubulær nekros eller primær nyresvikt. 

7,7 cm 

Pumpe kammer 

• ekstremt høye nivåer av bilirubin og/eller kreatinin. 

Shunting må generelt unngås hvis det foreligger 

systemiske infeksjoner. 

Pasienter med nylig historikk av gastrointestinal 

blødning må vurderes med hensyn til portal 

hypertensjon. Korreksjon av den portale 

hypertensjonen må tas i betraktning før innsetting av 

en peritoneo-venøs shunt. 

Forekomst av marginal hjertefunksjon utgjør en 

relativ kontraindikasjon mot shuntplassering for 

pasienter som eventuelt ikke kan greie den økte 

sirkulasjonsbelastningen som følger med peritoneovenøs 

shunting. 

Bruk av vena subklavia for katetrisering anbefales 

ikke for individer som kan kreve konstruksjon av 

permanent venøs tilgang for hemodialyse. Trombose 

eller alvorlig stenose av vena subklavia, som kan 

skyldes nærvær av venekateteret, er ikke kompatible 

med en A-V-fistel i ipsilateral arm. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

71

Advarsler 

Partikkelmaterialer eller venetrombose kan forårsake 

shuntokklusjon og nødvendiggjøre revisjon eller 

bytte av shunten. Motstand mot komprimering i 

pumpekammeret kan være indikasjon på at 

venekateteret eller pumpekammeret er okkludert. 

Hvis det ikke lykkes pumpekammeret å utføre en 

etterfylling på en lett måte, kan grunnen være at 

peritonealkateteret er okkludert. (Se Test av 

shuntfunksjon på side 77) 

Injisér aldri direkte inn i shuntens rørformede del; 

det kan medføre lekkasje eller brist på kateteret. 

Tørk av venekateteret med en steril væske 

umiddelbart før innsetting i venen og sørg for at det 

ikke er noen blodprodukter på kateteret. 

Ettersom maksimal væskestrømning oppnås når det 

er størst trykkforskjell mellom shuntens peritoneale 

og venøse ender, anbefales det at tidsrommet når 

pasienten er i ryggleie, minskes umiddelbart etter 

shuntplassering slik at væskeoverbelastning kan 

forhindres. (Se Postoperativ behandling på side 76.) 

Innsettingspunktet i vena subklavia må velges nøye. 

Dersom kateteret føres altfor langt medialt, kan 

komprimering mellom nøkkelben og 1. ribben føre til 

minsket strømning eller brudd av shuntens venøse 

ende. 

Det er for å unngå tilbakestrømning av blod inn i 

venekateteret, når den enkelventilutstyre shunten 

pumpes, at det er viktig at pasienten befinner seg i 

ryggleie. Etter komprimering av pumpekateteret, 

men før den fristilles, må venekateteret okkluderes 

ved at det trykkes eller klemmes på det gjennom 

huden. 

Den peritoneovenøse shunten er bare beregnet på 

peritoneovenøs bruk. 

Forholdsregler 

Bare til engangsbruk. Gjenbruk kan redusere 

produktets ytelsesevne eller bidra til 

krysskontaminasjon. 

Følg sterile fremgangsmåter i alle faser ved bruk av 

dette produktet. 

Individuell pasientanatomi kan, i likhet med andre 

tekniske metoder som legen følger, kreve endringer i 

fremgangsmåten. 

Fordelene med å anvende peritoneal-venøs shunting 

i pasienter med neoplastisk ascites må veies mot 

mulig risiko for spredning av ascitesvæske som 

inneholder ondartete celler. 

Utvis den største forsiktighet for å forhindre at 

kateteret kommer i kontakt med fingre, håndklær, 

operasjonslaken, talg eller overflater av fluffig eller 

kornet beskaffenhet. Silikongummi er i høy grad 

elektrostatisk og attraherer derfor luftbårne partikler 

og ytre kontaminanter som kan fremkalle reaksjon i 

vev. 

Bruk gummierte instrumenter ved håndtering av 

shunten. Kutt eller slitasje kan oppstå hvis ikke 

gummierte instrumenter brukes. Unngå altfor kraftig 

håndtering av shunten. 

Vær forsiktig slik at du unngår at kateteret blir kuttet 

eller okkludert ved plassering av ligaturer. Bruk ikke 

ligaturer av rustfritt stål. 

Få bekreftet at shunten er åpen før den settes inn. 

Utfør priming av shunten før innsetting for å 

eliminere større luftbobler fra kammeret og 

katetrene. (Se Forberedelse av shunt på side 73.) 

Denne enheten skal kun brukes av leger som har 

grundig øving i teknikk for perkutan tilgang til vena 

subklavia. 

Sørg for forsiktig drenering av ascites, ettersom 

rask uttømming av ascitesvæske kan lede til 

sirkulasjons- eller vaskulær kollaps. 

Det er viktig å bruke en skrå fremgangsmåte når en 

går inn i peritoneum for å minimere risikoen for 

lekkasje av ascitesvæske. 

Det må ikke skje at lederen ved feiltakelse skyves 

fullstendig inn i pasienten. 

Det er meget viktig å ta av hylsteret bort fra kateteret 

på en symmetrisk måte. Dersom kateteret begynner 

å trekke seg tilbake mens hylsteret tas av, hold 

kateteret på plass og ta forsiktig av hylsteret 

symmetrisk. 

Det må ikke brukes peang på introduseren til å bryte 

dens håndtak og/eller ta av hylsteret. 

Det skrellbare hylsteret skal fritt trekke seg tilbake 

fra legemet. Hvis det oppkommer motstand, må en 

ikke bruke makt for å fjerne eller trekke tilbake 

hylsteret. Vedta rettelser i prosedyren, og fortsett. 

Skade på eller embolisering av lederen kan oppstå 

hivs den trekkes tilbake gjennom nålen. 

Ikke bruk introdusere eller ledere som skiller seg i 

størrelse fra dem som følger med i kiten. 

Innsetting i arterie kan forårsake stort blodtap 

og/eller andre komplikasjoner. 

Potensielle komplikasjoner ved perkutan innsetting 

inkluderer, men er muligens ikke begrenset til, 

pneumotoraks, hematomdannelse, brakial 

pleksusskade, skade på mediastinal eller visceral 

struktur, sepsis/infeksjoner, stort blodtap og skade 

på blodkar. 

Individuell pasientanatomi, så som tynn svak 

bukvegg, kan kreve tilpasninger i prosedyren for å 

minske risikoen for lekkasje rundt kateteret. 

Individuell pasientanatomi, så som obesitet eller løst 

subkutant vev, kan kreve variasjoner i prosedyren 

for å minske risikoen for uheldig tilbaketrekking av 

kateteret fra venen. 

Hos pasienter med peritoneo-venøse shunter må det 

sørges for at luft ikke kommer inn i shunten når det 

utføres laparoskopisk kirurgi eller ved abdominale 

endoskopiske prosedyrer. 

Peritoneal fibrose er blitt observert i visse pasienter 

med peritoneo-venøse shunter. Risikoen for denne 

komplikasjonen kan minskes ved å reparere brokk 

før shuntinnsetting og ved straks å behandle intraabdominal 

inflammasjon. 

72

Sterilitet 

Dette produkt er sterilisert med etylenoksid. 

Produktet er kun beregnet på engangsbruk og må 

ikke resteriliseres. CareFusion er ikke ansvarlig for 

et eventuelt produkt som er blitt resterilisert, og 

aksepterer heller ikke kreditering eller bytte av noen 

produkter som er blitt åpnet, men ikke er blitt brukt. 

Produktet må ikke brukes hvis forpakningen er 

skadd. 

For å forhindre skade på den sterile forpakningen, 

anbefales det at produktet oppbevares i 

produktesken. 

Preoperativ behandling 

Korrekte medisinske og kirurgiske prosedyrer faller 

inn under legens ansvar. En korrekt og egnet 

prosedyre må være basert på pasientens aktuelle 

behov. Følgende vurderinger som gjelder baseline 

må tas i betraktning før shunt implanteres. 

• Måling av abdominalt livmål samt vekt 

• SMA12, SMA6, CBC, serumkreatinin og BUN 

• Urinavlating samt en 24-timers urinanalyse for å 

sjekke elektrolyter 

• Koagulasjonsprofil 

• Hjertefunksjon 


indikeres for pasienter som gjennomgår peritoneovenøs 

shunting. 

Forberedelse av shunt 

1. Bruk steril teknikk og senk ned hele shunten i en 

steril koksaltoppløsning. Obs! Det kan bli 

vanskelig å gi priming til shunten med en eneste 

ventil hvis venkateterets spiss ikke er fullstendig 

nedsenket. 

Komprimer pumpekammeret gjentatte ganger inntil 

hele shunten er blitt fylt med væske og strømning er 

opprettet. 

2. Driv ut gjenstående luftbobler ved å heve 

shuntens venøse ende og ved alternativt å slå lett 

på samt komprimere pumpekammeret mens hele 

peritonealkateteret forblir nedsenket i 

oppløsningen. Fortsett å pumpe shuntkroppen 

inntil alle luftboblene er forsvunnet. 

3. Det hender iblant at bladene på silikonventilen 

sitter fast og ovennevnte primingsmetode ikke 

greier å opprette strømning. Dette kan forhindres 

ved å klemme på mitralisventilen ved dens kanter 

samtidig som pumpekammeret rulles på 

ventilstedet mellom tommel og pekefinger 

(hvilket gjør at ventilen åpnes), og ved deretter å 

pumpe væsken vigorøst gjennom shunten. I 

denne operasjonen sikrer en seg at shunten er 

åpen før innsetting uten at ventilmekanismen tar 

skade av det. 

4. Venekateteret må alltid holdes i oppløftet tilstand 

når den fylte shunten overføres fra 

forberedelseskålen til pasienten. Væsken tømmes 

i så fall raskt ut av enheten, som da fylles med 

luft. Dersom dette skulle inntreffe, må shunten 

igjen fylles med væske før den implanteres. 

Forberedelse av pasient 


indikeres i pasienter som gjennomgår peritoneovenøs 

shunting, og må initieres før operasjon. 

Prosedyren kan gjennomføres under lokalbedøvelse 

med preoperativ sedering og analgesi, eller med 

narkose alt etter hva situasjonen krever. 

En venøs slange må settes opp, og 

blærekatetrisering gjennomføres. Plassér et 

opprullet hylster eller oppblåsbart rør langs 

pasientens thoracic spine. Pasienten må gjøres ren 

aseptisk fra haken og ned til symphysis pubica og 

fra midtlinjen lateralt til bakre aksillær linje. En 

EKG-monitor må være på plass. 

Det er viktig å drenere en del av ascitesvæsken før 

shunten plasseres. Ascitesvæsken kan dreneres før 

pasienten føres inn i operasjonssalen ved bruk av 

standard paracentesis-teknikk. Dette minsker 

risikoen for væskeoverbelastning og kan redusere 

risikoen for postshuntingsrelatert koagulasjonspati 

etter operasjonen. 

Den delen av ascitesvæsken som er fjernet, må 

erstattes med normal koksaltoppløsning eller laktert 

Ringeroppløsning alt etter behovet for pasientens 

væskevolum. For de fleste pasienter er det lett å 

drenere all væske, og å erstatte den med et volum 

som er likt halvparten av den drenerte væsken. 

Vær forsiktig! Sørg for forsiktig drenering av 

ascites, ettersom rask uttømming av ascitesvæske 

kan lede til sirkulasjons- eller vaskulær kollaps. 

I pasienter med malign ascites og for normale 

koagulasjonsstudier kan det også være praktisk å 

administrere heparin inn i peritonealhulen for å 

minske risikoen for trombose rundt shuntens 

venøse ende samt aggregasjon av peritoneale rester 

inne i pumpekammaret. 

Figur 2: Shuntplassering 

73

Å få til venøs tilgang 

Det er nødvendig med fluoroskopi på plass i 

operasjonssalen. Den må være klar til bruk under 

prosedyren. 

1. Plassér pasienten i Trendelenburg (hode ned) 

posisjon med hodet vridd til venstre. 

2. Velg et innsettingssted ca. 1 centimeter lateralt til 

nøkkelbenets midtparti og 2 centimeter nedenfor 

nøkkelbenet. 

Advarsel: Innsettingspunktet i vena subklavia må 

velges nøye. Dersom kateteret føres altfor langt 

medialt, kan komprimering mellom nøkkelben og 

1. ribben føre til minsket strømning eller brudd av 

shuntens venøse ende. 

3. Bedøv området ved først å infiltrere huden med 

1% lidocaine hydroklorid, USP ved bruk av en 

23-gauge nål, ta deretter sikte med nålen mot 

manubrium sterni og infiltrer subkutant vev til 

nålen treffer nøkkelbenet. Før fram nålen 

umiddelbart under nøkkelbenet inn i 

subklavikulært bindevev og infiltrer dette området 

med lidocaine hydroklorid, USP. 

4. Sett inn nålen på samme sted og før den fram 

under nøkkelbenet og ta sikte på 1 cm over 

manubrium sterni. Ved å holde sprøytenålen 

parallelt med brystet i denne operasjonen, vil 

risikoen for å danne en pneumotoraks reduseres. 

Før nålen sakte fram, slik at sprøyten suger lett 

inntil blodet fra venen suges fritt. 

5. Grip nålhodet og fjern sprøyten. 

6. Sett inn lederen med J-spiss inn i vena subclavia 

gjennom nålen. Idet tråden skyves fram inn i 

vena cava superior, må pasientens hode vendes 

til midtlinjen. Idet lederen skyves fram, må EKGmonitoren 

observeres for mulig utvikling av 

arytmi. Skulle det skje, må lederen trekkes 

forsiktig tilbake inntil en normal rytme er 

reetablert. 

Vær forsiktig! Det må ikke skje at lederen ved 

feiltakelse skyves fullstendig inn i pasienten. 

7. Bruk fluoroskop til å identifisere når lederen er i 

riktig posisjon. Ta deretter innsettingsnålen bort. 

Vær forsiktig! Skade på eller embolisering av 

lederen kan oppstå hivs den trekkes tilbake gjennom 

nålen. 

Å preparere pumpekammerets lomme 

1. Infiltrer incisjonsstedet med 1 % lidocaine 

hydroklorid, USP ved bruk av en 23-gauge nål. 

2. Anvend lokalbedøvelse på plassen for 

pumpekammeret ved å infiltrere med 1 % lidocaine 

hydroklorid, USP ved bruk av en 22-gauge 

spinalnål. 

3. Lag en liten (5 cm) incisjon 4-6 cm nedenfor den 

kostale kanten i abdomens øvre høyre kvadrant. 

Lag incisjonen presist lateralt rundt brystvortelinjen. 

Før disseksjonen ned til fascia for den ytre 

skrå bukmuskelen. 

4. Forbered pumpekammerets plass ved å lage en 

lomme med stump disseksjon, superiørt og 

lateralt fra incisjonen, hvorved det subkutane 

vevet separeres forsiktig fra fascia. (Figur 3). 

Lommen må senere være posisjonert slik at 

pumpekammeret ligger umiddelbart over den 

nedre brystkurven for å tillate manuell 

komprimering av pumpekammeret. 

Figur 3: Å lage en lomme for pumpekammeret 

Peritoneal kateterinnsetting 

Vær forsiktig! Individuell pasientanatomi, så som 

tynn svak bukvegg, kan kreve tilpasninger i 

prosedyren for å minske risikoen for lekkasje rundt 

kateteret. 

1. Snu pasienten til høyre side. Det vil gjøre det 

mulig for ascitesvæske å strømme inn i høyre 

abdominal gang. 

2. Gjør bruk av subkostal incisjon og skyv forsiktig 

den 18 gauge 7 cm store nåleenheten på skrått 

gjennom bukveggen inn i peritonealhulen (Figur 4). 

Inngangen inn i peritonealhulen gjenkjennes ofte 

ved et tydelig tap av motstand idet nålen går 

gjennom posterior fascia. Sug opp for å bekrefte 

at det er fri flyt av ascitesvæske. 

Figur 4: Å føre nåleenheten på skrått gjennom 

bukveggen inn i peritonealhulen. 

Vær forsiktig! Det er viktig å bruke en skrå 

fremgangsmåte når en går inn i peritoneum for å 

minimere risikoen for lekkasje av ascitesvæske. 

74

3. Etter inngang i peritonealhulen, før inn nålen i 

hulen et kort stykke, men vær forsiktig slik at de 

viscerale strukturene ikke skades. 

4. Sett lederen med J-spiss inn i peritonealhulen 

gjennom 18 gauge nålen. Før lederen flere 

centimeter inn i peritonealhulen og ta deretter 

bort introdusernålen idet du lar en tilstrekkelig 

mengde leder være eksponert. 



Vær forsiktig! Skade på eller embolisering av 

lederen kan oppstå hivs den trekkes tilbake gjennom 

nålen. 

5. Før 16 Fr. skrellbar introduser (dilatator og 

skrellbart hylster) over lederen gjennom 

bindevevet for den ytre skrå bukmuskelen. Bruk 

en ytre roterende bevegelse mens du fører fram 

dilatatoren og hylsteret for å forhindre skade på 

hylsteret. Det bakre bindevevet kan by på en viss 

motstand under denne manøveren. 



6. Fjern lederen og dilatatoren. Dette skal resultere i 

fri flyt av ascitesvæske. 

7. Dersom ascitesvæsken ennå ikke er blitt drenert 

og delvis byttet ut med steril koksaltoppløsning 

eller laktert Ringeroppløsning, kan dette gjøres 

på dette tidspunkt. (Se Forberedelse av pasient 

på side 73.) 

Vær forsiktig! Sørg for forsiktig drenering av 

ascites, ettersom rask uttømming av ascitesvæske 

kan lede til sirkulasjons- eller vaskulær kollaps. 

8. Sett inn shuntens peritonealkateter i det 

skrellbare hylsteret og fjern hylsteret på en 

symmetrisk måte ved å utvise forsiktighet for 

ikke å trekke kateteret tilbake. 

Vær forsiktig! Det må ikke brukes peang på 

introduseren til å bryte dens håndtak og/eller ta av 

hylsteret. 

Vær forsiktig! Det er meget viktig å ta av hylsteret 

bort fra kateteret på en symmetrisk måte. Dersom 

kateteret begynner å trekke seg tilbake mens 

hylsteret tas av, hold kateteret på plass og ta 

forsiktig av hylsteret symmetrisk. 

Vær forsiktig! Det skrellbare hylsteret skal fritt 

trekke seg tilbake fra legemet. Hvis det oppkommer 

motstand, må en ikke bruke makt for å fjerne eller 

trekke tilbake hylsteret. Vedta rettelser i prosedyren, 

og fortsett. 

9. Kontrollér shuntfunksjonen ved å komprimere 

pumpekammeret en rekke ganger. Det skal være 

fri væskeflyt som forsterkes ved pumping. Når 

strømning er blitt opprettet, plasseres en 

gummiert klemme over spissen til 

peritonealkateteret. 

Vær forsiktig! Klemmen må være dekket med 

gummi slik at en unngår skade på venkateteret. 

75 

Tunneleringsprosedyre 

1. Lag en liten (cirka 2 cm) subklavikulær incisjon 

gjennom lederens innsettingssted. 

2. Plassér venekateterets spis over enden av 

tunnelereren. Ta av klemmen fra kateteret. 

3. Før inn tunneleringsenheten i subkostal incisjon 

og før fram den oppover i retning av den 

subklavikulære incisjonen langs en bane som er 

lateral til brystet. 

4. Fortsett å føre fram venekateteret til pumpekammeret 

er i korrekt posisjon i den tidligere 

dissekerte lommen for pumpekammeret. 

Obs! Sørg for at det ikke er noen bukter i kateterets 

tunnelerte parti. 

5. Fjern tunneleringssonden fra kateteret. Det må 

være fri strømning av ascitesvæske fra 

venekateterets spiss. Hvis det ikke er fri 

strømning, må en presse pumpekammeret en 

rekke ganger for å validere shuntfunksjonen. 

Etter at strømning er blitt bekreftet, settes 

klemmen tilbake på venkateteret. 

6. Plassér 3-0 et flertall enfibertrådsuturer gjennom 

suturdynen på begge sider av pumpekammeret 

for å forhindre at den vris rundt. 

7. I pasienter med overdreven mye subkutant vev 

anbefales det å fortynne vevet ned til cirka 

6,3 mm (¼ tomme) over pumpekammeret for å 

gjøre senere plassering av kammeret lettere. 

8. Det anbefales at huden avmerkes over de nedre 

to tredjedelene av pumpekammeret slik at det 

ikke blir vanskelig for pasienten eller pleieren å 

finne rett posisjon for pumping. 

Innsetting av venekateter 

Vær forsiktig! Individuell pasientanatomi, så som 

obesitet eller løst subkutant vev, kan kreve 

variasjoner i prosedyren for å minske risikoen for 

uheldig tilbaketrekking av kateteret fra venen. 

1. Mål shuntens venekateter slik at spissen ligger 

ved krysset mellom vena cava superior (den øvre 

hulvenen) og høyre forkammer. Dette kan 

bedømmes ved å lage en lett kurve langs 

nøkkelbenet og ved å strekke kateteret ned mot 

det andre interkostale rommet på brystveggen. 

Kutt resten av kateteret ved å lage et kutt 

transversalt till kateterets lengdeakse. 

Obs! Plassering av venkateterets spiss over nivået 

for cavo-atrial krysning kan lede til okkludering eller 

innkapsling av kateteret. 

2. Før inn 12 Fr. venedilatator med skrellbart hylster 

over lederen og før fram den gjennom 

subklavikulært bindevev. Bindevevet oppviser 

ofte en viss motstand, men ved å anbringe fast 

trykk får man dilatatoren til å gli inn i vena 

subclavia. 

Vær forsiktig! Å føre fram introdusern i vena 

subclavia kan potensielt resultere i skade på 

mediastinale strukturer. 

3. Fjern lederen og dilatatoren fra hylsteret. Plassér 

tommelen over munningen på det eksponerte 

hylsteret for å forhindre at luft går inn i venen og 

stort blodtap.

4. Ta av klemmen fra venekateteret og kontroller 

pånytt at det er fri flyt av ascitesvæske. 

Advarsel: Tørk av venekateteret med en steril 

væske umiddelbart før innsetting i venen og sørg 

for at det ikke er noen blodprodukter på kateteret. 

5. Sett venekateteret inn i vena subclavia gjennom 

det skrellbare hylsteret og før det til cavo-atrial 

krysning. Under fluoroskopi, eller med et 

røntgenogram, må du bekrefte at shunten er i 

riktig posisjon, som vist i Figur 5, uten floker i 

slangen. 

Figur 5: Riktig plassering av peritoneo-venøs shunt. 

(Det vises en shunt med dobbelventil) 

6. Når riktig posisjon er blitt bekreftet, fjernes det 

skrellbare hylsteret på symmetrisk måte ved å 

utvise forsiktighet for ikke å trekke kateteret 

tilbake. 

Vær forsiktig! Det må ikke brukes peang på 

introduseren til å bryte dens håndtak og/eller ta av 

hylsteret. 

Vær forsiktig! Det er meget viktig å ta av hylsteret 

bort fra kateteret på en symmetrisk måte. Dersom 

kateteret begynner å trekke seg tilbake mens 

hylsteret tas av, hold kateteret på plass og ta 

forsiktig av hylsteret symmetrisk. 

Vær forsiktig! Det skrellbare hylsteret skal fritt 

trekke seg tilbake fra legemet. Hvis det oppkommer 

motstand, må en ikke bruke makt for å fjerne eller 

trekke tilbake hylsteret. Vedta rettelser i prosedyren, 

og fortsett. 

Lukkeprosedyre 

Spyl begge incisjonene med antibiotisk væske og 

lukk lagene. 

Postoperativ behandling 

Advarsel: Ettersom maksimal væskestrømning 

oppnås når det er størst trykkforskjell mellom 

shuntens peritoneale og venøse ender, anbefales 

det at tidsrommet når pasienten er i ryggleie, 

minskes umiddelbart etter shuntplassering slik at 

væskeoverbelastning kan forhindres. 

Umiddelbart etter at pasienten er kommet inn i 

oppvåkningsrommet, må sengehodet reises opp i 

45° vinkel. 

Gi urindrivende middel ifølge indikasjon. Sørg for å 

få profiler over EVF (hematokrit) og DIC 

(disseminert intravaskulær koagulasjon). Mål 

urinavlating pr. time. 

Etter at de første profilene angående EVF 

(hematokrit) og DIC (disseminert intravaskulær 

koagulasjon) er blitt vurdert, må pasienten plasseres 

i horisontalt leie i en periode på 10 til 15 minutter. 

Undersøk pasienten ofte med hensyn til tegn på 

væskeoverbelastning. Dersom det er tegn på 

væskeoverbelastning, må pasienten på nytt settes i 

sittende leie for å redusere eller stoppe ascitesvæskestrømningen 

og initiere korrigeringstiltak. 

Etter 10 til 15 minutter må pasienten igjen settes i 

45° vinkelleie. Dette mønsteret må gjentas inntil 

pasienten har oppnådd stabil sirkulasjonsstatus. Det 

må ikke være signifikant fall i antall blodplater, 

hemoglobin- eller fibrinogennivåene. 

Ved forandringer, som tyder på at klinisk 

disseminert intravaskulær koagulasjon (DIC) kan 

foreligge, må pasienten igjen settes i 45° vinkel. 

Behandling med fersk plasma, blodplater, 

kryopresipitat eller heparin må vurderes. 

Oppretthold diuretikumbehandling postoperativt 

inntil pasientødem og ascites er borte. 

Bruk av abdominalt støttebånd må unngås i 

perioden som følger rett etter operasjonen, ettersom 

det kan bidra til væskeoverbelastning. 

Stimulerende pusteøvelser for å øke pulmonell 

ventilasjon må kun utføres med pasienten i sittende 

leie, ettersom dette kan bidra til væskeoverbelastning 

i den tidligste delen av den postoperative 

perioden med pasienten i ryggleie. 

For å minske risikoen for trombose rundt 

venekateteret må daglig administrering av enteralt 

aspirin vurderes. For visse pasienter med ondartet 

ascites kan minidose av heparin eventuelt være 

velgjørende. 

Pasienter må informeres om betydningen av å 

unngå fall eller kollisjon. Hvis noe slikt skjer, må 

pasienten og shuntens tilstand og posisjon 

vurderes. 

Vær forsiktig! Hos pasienter med peritoneo-venøse 

shunter må det sørges for at luft ikke kommer inn i 

shunten når det utføres laparoskopisk kirurgi. 

76

Vedlikehold av shunt 

For å bidra til redusert risiko for trombosedannelse 

ved og inne i venekateterets spiss og for å bidra til å 

opprettholde fortsatt åpenhet i ventilene, anbefales 

daglig profylaktisk komprimering av 

pumpekammeret. 

Instruér pasienten hvordan han skal perkutant 

komprimere pumpekammeret med kraft minst tyve 

ganger, med pasienten i ryggleie, en gang før 

leggetid og en gang før han står opp om morgenen. 

Advarsel: Det er for å unngå tilbakestrømning av 

blod inn i venekateteret, når den enkelventilsutstyrte 

shunten pumpes, at det er viktig at 

pasienten befinner seg i ryggleie. Etter 

komprimering av pumpekammeret, men før 

fristilling av den, må venekateteret okkluderes ved 

at det trykkes eller klemmes på den gjennom 

huden. 

Advarsel: Partikkelmaterialer eller venetrombose 

kan forårsake shuntokklusjon og nødvendiggjøre 

revisjon eller bytte av shunten. Motstand mot 

komprimering i pumpekammeret kan være 

indikasjon på at venekateteret eller pumpekammeret 

er okkludert. Hvis det ikke lykkes 

pumpekammeret å utføre en etterfylling på en lett 

måte, kan grunnen være at peritonealkateteret er 

okkludert. 

Test av shuntfunksjon 

1. Daglig måling av abdominalt midjemål og vekt 

viser om shunten fortsatt fungerer på riktig måte. 

2. For å bedømme åpenheten i venekateteret og 

pumpekammeret må pasienten plasseres i 

ryggleie. Komprimering av pumpekammeret må 

gi svært liten motstand. Motstand i 

komprimeringen gir antydning av okklusjon i 

venekateteret eller pumpekammeret. 

Advarsel: Det er for å unngå tilbakestrømning av 

blod inn i venekateteret, når den enkelventilutstyre 

shunten pumpes, at det er viktig at pasienten 

befinner seg i ryggleie. Etter komprimering av 

pumpekammeret, men før fristilling av den, må 

venekateteret okkluderes ved at det trykkes eller 

klemmes på det gjennom huden. 

Hvis shunten er blitt komprimert en rekke ganger, 

men forblir resistent overfor komprimering, må 

ytterligere undersøkelse med røntgentett 

kontrastmiddel gjennomføres. 

En injeksjon av 5 till 10 ml røntgentett 

kontrastmiddel med en 25- eller 26-gauge noncoring 

nål inn i pumpekammeret må raskt spre seg 

gjennom venekateteret og inn i vena cava superior. 

Vær forsiktig! Injisér aldri direkte inn i shuntens 

rørformede del; det kan da oppstå lekkasje eller rift 

på kateteret. 

3. I tilfelle av shuntsvikt på grunn av blodkoageldannelse 

i vena cava superior må det dannes et 

flebogram gjennom simultane injeksjoner i høyre 

og venstre arm med et røntgentett materiale. 

Etter at en har vurdert omfanget av koageldannelsen 

kan behandling settes inn på en av 

flere måter. De fleste pasienter er blitt behandlet 

med infusjon av en trombolytisk agens gjennom 

pumpekammeret med fremgangsrik oppløsning 

av koageldannelsen. Fordelene med trombolytisk 

agensinfusjon må oppveies mot mulig risiko for 

blødning hos slike pasienter. 

Hos andre pasienter kan fibrin samles inne i 

venekateteret. Dette krever et enkelt bytte av 

venekateteret. Byttekatetre og nylonkonnektorer 

er tilgjengelige for dette formål 

(se Bestillingsinformasjon). Instruksjoner for 

shuntrevisjon medfølger bytte-/reservedelene. 

4. Test åpenheten i den peritoneale komponenten 

ved å komprimere pumpekammeret. I pasienter 

med enkelventilutstyrte shunter er det nødvendig 

å perkutant okkludere venekateteret ved fristilling 

av komprimeringen. Det er ikke nødvendig å 

okkludere venekateteret ved testing av shunt med 

dobbel ventiloppstilling. Når komprimeringen 

fristilles (med venekateteret som med hensikt er 

okkludert i tilfelle av 1-ventilsshunt), må rask 

etterfylling skje av pumpekroppen, hvilket gir 

antydning om åpenhet i systemets peritoneale 

leie. Hvis det ikke lykkes pumpekammeret å bli 

raskt fylt opp igjen fra peritoneal side, hvilket er 

antydning om obstruksjon i den peritoneale 

delen, indikeres bytte av peritonealkateteret. 

Dette kan gjennomføres ved bruk av 

lokalbedøvelse eller sedering. Byttekatetre og 

konnektorer er tilgjengelige til dette formål. 

5. Ytterligere tegn på åpenhet kan fremgå gjennom 

testing med Doppler strømningsmåler eller 

injeksjon av svovelkolloid merket med teknetium 

inn i peritonealhulen. 

Bestillingsinformasjon 

REF Beskrivelse 

42-2050 Denver PAK, utstyrt med dobbel 

ventil 

42-2055 Denver PAK, utstyrt med enkel ventil 

Komponenter for revisjon: 

42-3019 Nylonkonnektor (to pr. eske) 

42-2521 11,5 Fr. Venekateter (60 cm) 

42-2322 15,5 Fr. Fenestrert kateter (27 cm) 

10383-010 16 Fr. Introdusersett 

10383-006 12 Fr. Introdusersett 

Garanti 

CareFusion garanterer at denne medisinske enheten 

ikke har defekter når det gjelder materiale og/eller 

produksjon. Ovennevnte erstatter alle andre 

garantier, enten disse er uttrykt eller underforstått, 

inklusive løfter om salgbarhet eller allmenn egnethet 

til et bestemt formål. Det er brukeren som må 

avgjøre egnetheten for bruk av den medisinske 

enheten ved kirurgiske prosedyrer. CareFusion er 

ikke ansvarlig for tilfeldige skader eller følgeskader 

av noe slag. 

77

el 

Περιγραφή αναστόµωσης 

Η Περιτοναϊκή-αγγειακή αναστόµωση Denver 

(Εικόνα 1) αποτελείται από ένα θυριδωτό 

περιτοναϊκό καθετήρα, έναν καθετήρα αγγείων 

και ένα ευλύγιστο θάλαµο αντλίας που περιέχει 

Είτε µία είτε δύο µιτροειδείς βαλβίδες. Η 

καρδιά του συστήµατος είναι ο θάλαµος της 

αντλίας µε βαλβίδα. Όταν η πίεση στην 

περιτοναϊκή κοιλότητα είναι περίπου 3 εκ νερού 

υψηλότερη από την κεντρική αγγειακή πίεση, οι 

βαλβίδες ανοίγουν και επιτρέπουν τη ροή µέσω 

της αναστόµωσης. Σε µια αναστόµωση µε 

διπλή βαλβίδα, η δεύτερη βαλβίδα λειτουργεί 

ως βαλβίδα ελέγχου που βοηθάει να αποτραπεί 

η αντίστροφη ροή αίµατος στο άπω άκρο του 

καθετήρα αγγείων όταν η άντληση της 

µονάδας γίνεται χειροκίνητα. Σε µια 

αναστόµωση µε µια βαλβίδα, η αντίστροφη 

ροή αποτρέπει το χειροκίνητο αποκλεισµό του 

καθετήρα αγγείων. Οι βαλβίδες είναι επίτηδες 

ασύµµετρες, γεγονός που τις επιτρέπει να 

καθαρίζονται από µόνες τους. 

Εικόνα 1: Περιτοναϊκές αγγειακές 

αναστοµώσεις 

Ολόκληρη η συσκευή κατασκευάζεται από 

ιατρικής ποιότητας λάστιχο σιλικόνης. ∆εν 

απαιτούνται συνδέσεις στην εγχείριση. Η 

σωλήνωση αγγείων µπορεί να κοντύνει για 

προαιρετική τοποθέτηση στην άνω κοίλη φλέβα 

και ο περιτοναϊκός καθετήρας µπορεί να 

κοντύνει για την καλύτερη τοποθέτηση στην 

περιτοναϊκή κοιλότητα. Μία αναπόσπαστη 

λωρίδα θειικού βαρίου στο τοίχωµα του 

περιτοναϊκού καθετήρα και του καθετήρα 

αγγείων επιτρέπει την οπτικοποίηση µέσω 

ακτινοσκόπησης ή µε ακτινογραφία για 

επιβεβαίωση της σωστή θέσης κατά την στιγµή 

της επέµβασης. 

Στις αναστοµώσεις έχει χρησιµοποιηθεί η 

Silique, µια µοναδική επεξεργασία επιφάνειας. 

Αυτή η επεξεργασία παρέχει µια πιο οµαλή, 

λιγότερο κολλώδη επιφάνεια µε χαµηλότερο 

78 

συντελεστή τριβής. Η επεξεργασία επιφάνειας 

Silique είναι µια µόνιµη επεξεργασία που δε θα 

υποστεί διήθηση, φθορά ή ξεφλούδισµα. 

Η επεξεργασία επιφάνειας Silique δεν αλλάζει 

τις σωµατικές φυσικές ιδιότητες της σιλικόνης 

και συνεπώς δεν αλλάζει την ισχύ, την 

ευλυγισία ή τις ιδιότητες ροής της 

αναστόµωσης. 

Ο ρυθµός ροής για κάθε αναστόµωση 

καθορίζεται χρησιµοποιώντας το νερό ως µέσο 

εργασίας. Όλοι οι ρυθµοί ροής καθορίζονται σε 

θερµοκρασία 21 C° (70 F°) µε πίεση κεφαλής 

10 εκ. 

Οι ρυθµοί ροής τείνουν να αυξάνουν καθώς 

αυξάνει η θερµοκρασία του υγρού. Οι ρυθµοί 

ροής τείνουν να µειώνονται καθώς αυξάνει το 

ιξώδες του υγρού. 

Ενδείξεις 

Η περιτοναϊκή-αγγειακή αναστόµωση 

ενδείκνυται για ασθενείς µε: 

• χρόνια ηπατική πάθηση των οποίων οι 

ασκίτες δεν έχουν ανταποκριθεί στην πυλαία 

υπέρταση ή στην τυπική ιατρική 

Καθετήρας αγγείων 

0,39 εκ O.D. 

αντιµετώπιση. 

66 cm 

0,23 εκ I.D. 

(11,5 Fr.) 

• επίµονους ασκίτες που δεν θεωρούνται 

Ακτινοσκιερή 

λωρίδα 

υποψήφιοι για πυλαίο-αγγειακή αναστόµωση. 

Δεύτερη 

μονόδρομη 

• επίµονους ασκίτες που δεν αποκρίνονται βαλβίδα στην 

Μαξιλαράκι 

τυπική ιατρική αντιµετώπιση. ράμματος 

Πρώτη 

• πρωταρχικά ή µεταστατικά ενδο-κοιλιακά 

μονόδρομη 

βαλβίδα 

νεοπλάσµατα µε ογκώδεις ασκίτες για να 

Ακτινοσκιερή 

συντελέσει στην ανακούφιση της λωρίδα ενδοκοιλιακής 

πίεσης. 

Περιτοναϊκός 

καθετήρας 

0,51 εκ O.D. 

Προσοχή: Τα οφέλη από την τοποθέτηση 

0,27 εκ I.D. 

περιτοναϊκής-αγγειακής (15,5 αναστόµωσης Fr.) 

σε 

27 cm 

ασθενείς µε νεοπλαστικούς ασκίτες θα πρέπει 

να εξεταστεί συγκριτικά µε τους πιθανούς 

κινδύνους από τη διασπορά του ασκιτικού 

υγρού που περιέχει κακοήθη κύτταρα. 

7,7 cm 

Η περιτοναϊκή-αγγειακή αναστόµωση θα πρέπει 

Pump Chamber 

να εξεταστεί επίσης για ασθενείς µε 

ηπατονεφρικό σύνδροµο, χυλώδεις ασκίτες και 

πρωτοπαθείς ασκίτες. 

Αντενδείξεις 

Η περιτοναϊκή-αγγειακή αναστόµωση 

αντενδείκνυται για ασθενείς µε: 

• περιτονίτιδα 

• πιθανώς µη αποστειρωµένο ασκιτικό υγρό ή 

ενδοκοιλιακή µόλυνση. 

• οξεία νέκρωση των νεφρικών σωλήνων ή 

πρωταρχική νεφρική ανεπάρκεια. 

• εξαιρετικά υψηλά επίπεδα χολερυθρίνης και/ή 

κρεατινίνης. 

Γενικά, θα πρέπει να αποφεύγονται οι 

αναστοµώσεις αν υπάρχουν συστηµατικές 

µολύνσεις. 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

1,0

Οι ασθενείς µε πρόσφατο ιστορικό 

γαστρεντερικής αιµορραγίας θα πρέπει να 

αξιολογούνται για πυλαία υπέρταση. Θα πρέπει 

να εξετάζεται η αντιµετώπιση της πυλαίας 

υπέρτασης πριν την τοποθέτηση µιας 

περιτοναϊκής-αγγειακής αναστόµωσης. 

Η παρουσία οριακής καρδιακής λειτουργίας 

είναι µια σχετική αντένδειξη στην τοποθέτηση 

αναστόµωσης για εκείνους τους ασθενείς που 

ίσως να µην ανεχτούν το αυξηµένο 

κυκλοφοριακό φορτίο της περιτοναϊκήςαγγειακής 


Η χρήση της υποκλείδιας φλέβας για 

καθετηριασµό δε συνίσταται για άτοµα που 

ενδέχεται να χρειάζονται την κατασκευή µιας 

µόνιµης φλεβικής πρόσβασης για 

αιµοκάθαρση. Η θρόµβωση ή η οξεία στένωση 

της υποκλείδιας φλέβας, που µπορεί να 

προκληθεί από την παρουσία του καθετήρα 

αγγείων, δεν είναι συµβατή µε ένα 

αρτηριοφλεβώδες συρίγγιον στο οµόπλευρο 

χέρι. 

Προειδοποιήσεις 

Τα σωµατίδια ή η αγγειακή θρόµβωση µπορεί 

να προκαλέσουν απόφραξη της αναστόµωσης, 

καθιστώντας αναγκαία την αναθεώρηση ή την 

αντικατάσταση της αναστόµωσης. Η αντίσταση 

στη συµπίεση του θαλάµου της αντλίας µπορεί 

να αποτελεί ένδειξη πως είναι αποφραγµένος ο 

καθετήρας αγγείων ή ο θάλαµος της αντλίας. 

Αν δεν ξαναγεµίσει αµέσως ο θάλαµος της 

αντλίας, ενδεχοµένως να έχει αποφραγεί ο 

περιτοναϊκός καθετήρας. (Ανατρέξτε στην 

ενότητα ∆οκιµή λειτουργίας της αναστόµωσης 

στη Σελίδα 85) 

Μην εγχέετε ποτέ απευθείας στο τµήµα της 

σωλήνωσης της αναστόµωσης, καθώς µπορεί 

να προκληθεί διαρροή ή σκίσιµο του καθετήρα. 

Σκουπίστε τον καθετήρα αγγείων µε ένα 

αποστειρωµένο διάλυµα ακριβώς πριν από την 

εισαγωγή στο αγγείο, προσέχοντας να µην 

παραµείνουν προϊόντα αίµατος στον καθετήρα. 

Επειδή η µέγιστη ροή υγρού επιτυγχάνεται όταν 

υπάρχει η µεγαλύτερη διαφορά πίεσης 

ανάµεσα στο περιτοναϊκό και αγγειακό άκρο 

της αναστόµωσης, συνίσταται να 

ελαχιστοποιηθεί ο χρόνος που ο ασθενής 

κάθεται σε ύπτια θέση µετά την τοποθέτηση της 

αναστόµωσης για να αποφευχθεί η 

υπερφόρτωση υγρού. (Ανατρέξτε στην ενότητα 

Μετεγχειρητική διαχείριση στη Σελίδα 85) 

Το σηµείο εισαγωγής στην υποκλείδια φλέβα 

θα πρέπει να επιλεγεί προσεκτικά. Αν ο 

καθετήρας εισαχθεί πολύ προς το µέσο, η 

συµπίεση ανάµεσα στην κλείδα και το πρώτο 

πλευρό µπορεί να οδηγήσει σε µειωµένη ροή ή 

σε σκίσιµο του αγγειακού άκρου της 


79 

Για να αποφευχθεί η αντίστροφη ροή αίµατος 

στον καθετήρα αγγείων κατά την άντληση της 

αναστόµωσης µονής βαλβίδας, είναι 

σηµαντικό ο ασθενής να βρίσκεται σε ύπτια 

θέση. Μετά τη συµπίεση της αντλίας του 

καθετήρα αλλά πριν την απελευθέρωσή της, ο 

καθετήρας αγγείων θα πρέπει να αποφραχθεί 

πιέζοντας ή τσιµπώντας τον µέσα από το 

δέρµα. 

Η περιτοναιοφλεβική αναστόµωση προορίζεται 

µόνο για περιτοναιοφλεβική χρήση. 

Οδηγίες προσοχής 

Προσοχή: Μόνο για µία χρήση. Αν 

εϖ αναχρησιµοϖ οιηθεί, ενδέχεται να 

ϖ ροκληθεί βλάβη του ϖ ροόντος ή 

διασταυρούµενη εϖ ιµόλυνση. 

Χρησιµοποιείτε στείρες τεχνικές σε όλες τις 

φάσεις χρήσης αυτού του προϊόντος. 

Μπορεί να χρειαστεί να γίνουν τροποποιήσεις 

της διαδικασίας ανάλογα µε την ανατοµία του 

ασθενούς και την τεχνική του ιατρού. 

Τα οφέλη από την τοποθέτηση περιτοναϊκήςαγγειακής 

αναστόµωσης σε ασθενείς µε 

νεοπλαστικούς ασκίτες θα πρέπει να εξεταστεί 

συγκριτικά µε τους πιθανούς κινδύνους από τη 

διασπορά του ασκιτικού υγρού που περιέχει 

κακοήθη κύτταρα. 

Προσέχετε ιδιαίτερα για να αποτρέψετε την 

επαφή της αναστόµωσης µε γυµνά δάκτυλα, 

πετσέτες, κουρτίνες, ταλκ ή οποιαδήποτε 

χνουδωτή ή σπυρωτή επιφάνεια. Το λάστιχο 

σιλικόνης είναι εξαιρετικά ηλεκτροστατικό και, 

ως αποτέλεσµα, ελκύει τα σωµατίδια του αέρα 

και τους µολυσµατικούς παράγοντες της 

επιφάνειας που µπορούν να αλληλεπιδράσουν 

µε τον ιστό. 

Χρησιµοποιήστε όργανα µε λαστιχένια 

επίστρωση κατά το χειρισµό της αναστόµωσης. 

Ενδεχοµένως να προκληθούν κοψίµατα και 

σκισίµατα αν δε χρησιµοποιηθούν λαστιχένια 

όργανα. Αποφεύγετε τον υπερβολικό χειρισµό 

της αναστόµωσης. 

Προσέχετε ιδιαίτερα κατά την τοποθέτηση 

συνδέσµων για να αποφύγετε την κοπή ή την 

απόφραξη του καθετήρα. Μη χρησιµοποιείτε 

συνδέσµους από ανοξείδωτο ατσάλι. 

Επιβεβαιώνετε πως είναι ανοιχτή η 

αναστόµωση πριν την εισαγωγή. Γεµίστε την 

αναστόµωση πριν την εισαγωγή για να 

εξαλείψετε τις µεγάλες φυσαλίδες αέρα από το 

θάλαµο και τους καθετήρες. (Ανατρέξτε στην 

ενότητα Προετοιµασία της αναστόµωσης 

Σελίδα 80). 

Η συσκευή αυτή πρέπει να χρησιµοποιείται 

µόνο από ιατρούς που είναι άριστα 

εκπαιδευµένοι στην τεχνική της υποδόριας 

πρόσβασης στην υποκλείδια φλέβα. 

Θα πρέπει να προσέχετε ιδιαίτερα κατά την 

αποστράγγιση των ασκιτών, καθώς η απότοµη 

εκκένωση του ασκιτικού υγρού µπορεί να 

προκαλέσει κυκλοφορική ή αγγειακή 

κατάρρευση.

Είναι σηµαντικό να χρησιµοποιηθεί µια λοξή 

προσέγγιση κατά το πέρασµα µέσα από το 

περιτόναιο για να ελαχιστοποιηθεί η πιθανότητα 

διαρροής ασκιτικού υγρού. 

Μην αφήσετε το οδηγό σύρµα να προχωρήσει 

εντελώς µέσα στον ασθενή. 

Είναι πολύ σηµαντικό να αποκολληθεί το 

θηκάρι µακριά από τον καθετήρα µε 

συµµετρικό τρόπο. Αν ο καθετήρας αρχίσει να 

αποσύρεται ενώ αποκολλάται το θηκάρι, 

κρατήστε τον καθετήρα στη θέση του και 

αποκολλήστε προσεκτικά το θηκάρι µακριά, 

συµµετρικά. 

Μη χρησιµοποιείτε λαβίδα στον εισαγωγέα για 

να σπάσετε τη λαβή ή/και να αποκολλήσετε το 

θηκάρι. 

Το αποκολλούµενο θηκάρι πρέπει να 

αποσύρεται αβίαστα από το σώµα. Εάν 

συναντήσετε αντίσταση, µην εξαναγκάζετε την 

αποκόλληση του θηκαριού ή την απόσυρσή 

του. ∆ιορθώστε την αιτία της αντίστασης και 

συνεχίστε. 

Μην αποσύρετε το οδηγό σύρµα µέσω της 

βελόνας, γιατί µπορεί να προκληθεί ζηµιά στο 

οδηγό σύρµα ή εµβολή. 

Μη χρησιµοποιείτε εισαγωγείς ή οδηγά 

σύρµατα που διαφέρουν σε µέγεθος από τα 

συστατικά που παρέχονται στο κιτ. 

Η εισαγωγή σε αρτηρία µπορεί να προκαλέσει 

ακατάσχετη αιµορραγία ή/και άλλες επιπλοκές. 

Οι πιθανές επιπλοκές της υποδέρµιας 

εισαγωγής περιλαµβάνουν, ενδεικτικά, τις εξής: 

πνευµοθώρακα, σχηµατισµό αιµατώµατος, 

τραυµατισµό του βραχιονίου πλέγµατος, 

τραυµατισµό σε διαφραγµατικές ή σπλαχνικές 

δοµές, σηψαιµία/λοιµώξεις, ακατάσχετη 

αιµορραγία και τραυµατισµό σε αγγεία. 

Η ξεχωριστή ανατοµία του ασθενή, όπως το 

δέρµα, το ασθενές κοιλιακό τοίχωµα, ενδέχεται 

να απαιτούν διαφορές στη διαδικασία για να 

µειωθεί ο κίνδυνος αιµορραγίας γύρω από τον 

καθετήρα. 

Η ξεχωριστή ανατοµία του ασθενή, όπως η 

παχυσαρκία ή ο χαλαρός υποδέρµιος ιστός, 

ενδέχεται να απαιτούν διαφορές στη διαδικασία 

για να µειωθεί ο κίνδυνος ακούσιας 

απόσυρσης του καθετήρα από τη φλέβα. 

Σε ασθενείς µε περιτοναϊκές-αγγειακές 

αναστοµώσεις, θα πρέπει να προσέξετε ώστε 

να αποφευχθεί η είσοδος αέρα στην 

αναστόµωση κατά την λαπαροσκοπική ή την 

ενδοσκοπική επέµβαση. 

Σε ορισµένους ασθενείς µε περιτοναϊκέςαγγειακές 

αναστοµώσεις έχει παρατηρηθεί 

περιτοναϊκή ίνωση. Η επιδιόρθωση των κηλών 

πριν την εισαγωγή της αναστόµωσης και η 

άµεση θεραπεία της ενδοκοιλιακής φλεγµονής 

µπορεί να µειώσει τον κίνδυνο αυτής της 

επιπλοκής. 

Αποστείρωση 

Αυτό το προϊόν έχει αποστειρωθεί µε οξείδιο 

του αιθυλενίου. Προορίζεται για µια µόνο 

χρήση, µη το αποστειρώνετε ξανά. Η 

CareFusion δε θα είναι υπεύθυνη για προϊόντα 

που έχουν αποστειρωθεί ξανά, ούτε θα 

αποδεχτεί να προσφέρει πίστωση ή να αλλάξει 

προϊόν που έχει ανοιχθεί αλλά δε 

χρησιµοποιήθηκε. 

Μην το χρησιµοποιείτε, αν η συσκευασία έχει 

φθαρεί. 

Για να συντελέσετε στην αποτροπή της 

πρόκλησης ζηµιάς στην αποστειρωµένη 

συσκευασία, συνιστάται η αποθήκευση των 

προϊόντων στο κουτί τους. 

Προ-χειρουργική διαχείριση 

Οι κατάλληλες ιατρικές και χειρουργικές 

διαδικασίες αποτελούν ευθύνη του γιατρού. Η 

καταλληλότητα οποιασδήποτε διαδικασίας θα 

πρέπει να βασίζεται στις ανάγκες του ασθενή. 

Θα πρέπει να εξεταστούν οι παρακάτω βασικές 

αξιολογήσεις πριν την µεταµόσχευση της 

αναστόµωσης: 

• Μέτρηση του κοιλιακού πάχους και βάρους 

• SMA12, SMA6, CBC, κρεατινίνης ορού και 

BUN 

• Έξοδος ουρίας και 24ωρη ανάλυση ουρίας 

για ηλεκτρολύτες 

• Προφίλ πήξης 

• Καρδιακή λειτουργία 

Η συστηµατική προφυλακτική αντιβιοτική 

θεραπεία ενδείκνυται για ασθενείς που 

δέχονται περιτοναϊκή-αγγειακή αναστόµωση. 

Προετοιµασία της αναστόµωσης 

1. Χρησιµοποιώντας στείρες τεχνικές, 

εµβαπτίστε ολόκληρη την αναστόµωση σε 

αποστειρωµένο αλατούχο διάλυµα. 

Σηµείωση: Η αναστόµωση µονής βαλβίδας 

θα γεµίσει δύσκολα αν δεν έχει εµβαπτιστεί 

τελείως το άκρο του καθετήρα αγγείων. 

Συµπιέστε επανειληµµένα το θάλαµο της 

αντλίας µέχρι να γεµίσει ολόκληρη η 

αναστόµωση µε υγρό και να δηµιουργηθεί 

ροή. 

2. Αφαιρέστε τυχόν φυσαλίδες αέρα που 

αποµένουν σηκώνοντας το αγγειακό άκρο 

της αναστόµωσης και κτυπώντας και 

συµπιέζοντας εναλλάξ το θάλαµο της 

αντλίας ενώ παραµένει εµβαπτισµένος στο 

διάλυµα ολόκληρος ο περιτοναϊκός 

καθετήρας. Συνεχίστε την άντληση του 

σώµατος της αναστόµωσης µέχρι να 

αφαιρεθούν όλες οι φυσαλίδες αέρα. 

80

3. Περιστασιακά, θα κολλήσουν τα φύλλα της 

βαλβίδας από σιλικόνη και η τεχνική 

γεµίσµατος που περιγράφεται παραπάνω δε 

θα καταφέρει να δηµιουργήσει ροή. Αυτό 

µπορεί να διορθωθεί ζουλώντας τη 

µιτροειδή βαλβίδα προς τα άκρα ενώ κυλάτε 

το θάλαµο της αντλίας στο σηµείο της 

βαλβίδας ανάµεσα στον αντίχειρα και το 

δείκτη (ανοίγοντας κατά αυτόν τον τρόπο τη 

βαλβίδα) και στη συνέχεια αντλώντας 

δυνατά υγρό µέσω της αναστόµωσης. 

Αυτός ο ελιγµός διασφαλίζει πως είναι 

ανοιχτή η αναστόµωση πριν την εισαγωγή, 

χωρίς να προκαλέσει ζηµιά στο µηχανισµό 

της βαλβίδας. 

4. Ο καθετήρας αγγείων θα πρέπει να 

διατηρείται πάντα ανυψωµένος όταν 

µεταφέρεται η γεµάτη αναστόµωση από τη 

λεκάνη προετοιµασίας στον ασθενή. 

∆ιαφορετικά, το υγρό θα αποστραγγίσει 

γρήγορα από τη συσκευή, αφήνοντάς τη 

γεµάτη αέρα. Αν συµβεί αυτό, θα πρέπει να 

γεµίσει ξανά η αναστόµωση µε υγρό πριν να 

τοποθετηθεί. 

Προετοιµασία ασθενούς 

Η συστηµατική προφυλακτική αντιβιοτική 

θεραπεία ενδείκνυται για ασθενείς που δέχονται 

περιτοναϊκή-αγγειακή αναστόµωση και θα 

πρέπει να ετοιµάζεται πριν την επέµβαση. 

Η διαδικασία µπορεί να πραγµατοποιηθεί µε 

τοπική αναισθησία µε προεγχειρητική νάρκωση 

και αναλγησία ή µε γενική αναισθησία, 

ανάλογα µε τις απαιτήσεις της κάθε 

περίπτωσης. 

Θα πρέπει να δηµιουργηθεί αγγειακή γραµµή 

και να τοποθετηθεί καθετήρας στην κύστη. 

Τοποθετήστε ένα διπλωµένο φύλλο ή ένα 

φουσκωτό σωλήνα κατά µήκος της θωρακικής 

µοίρας. Ο ασθενής θα πρέπει να καθαριστεί 

ασηπτικά από το πηγούνι έως την ηβική 

σύµφυση και από τη µέση γραµµή πλευρικά 

έως την πίσω µασχαλιαία γραµµή. Θα πρέπει 

να υπάρχει παρακολούθηση EKG. 

Είναι σηµαντικό να αποστραγγιστεί ένα µέρος 

του ασκιτικού υγρού πριν από την τοποθέτηση 

της αναστόµωσης. Το ασκιτικό υγρό µπορεί να 

αποστραγγιστεί πριν από την εισαγωγή του 

ασθενή στο χειρουργείο µε τη χρήση µιας 

τυπικής τεχνικής παρακέντησης. Αυτό θα 

µειώσει τον κίνδυνο υπερφόρτωσης υγρού και 

µπορεί να µειώσει την πιθανότητα µετααναστοµωτικών 

διαταραχών πήξης στην 

µετεγχειρητική περίοδο. 

Ένα µέρος του ασκιτικού υγρού που θα 

αφαιρεθεί πρέπει να αντικατασταθεί µε 

αποστειρωµένο αλατούχο διάλυµα ή γαλακτικό 

διάλυµα Ringer, ανάλογα µε τις απαιτήσεις 

όγκου του υγρού του ασθενή. Για τους 

περισσότερους ασθενείς, πρέπει να 

αποστραγγιστεί όλο το υγρό και να 

αντικατασταθεί µε όγκο που ισούται µε το µισό 

του αποστραγγισµένου υγρού. 

81 

Προσοχή: Θα πρέπει να προσέχετε ιδιαίτερα 

κατά την αποστράγγιση των ασκιτών, καθώς η 

απότοµη εκκένωση του ασκιτικού υγρού µπορεί 

να προκαλέσει κυκλοφορική ή αγγειακή 

κατάρρευση. 

Σε ασθενείς µε κακοήθεις ασκίτες και 

φυσιολογικές µελέτες πήξης, µπορεί να είναι 

επίσης χρήσιµη η χορήγηση ηπαρίνης στην 

περιτοναϊκή κοιλότητα για να µειωθεί ο 

κίνδυνος θρόµβωσης στο αγγειακό άκρο της 

αναστόµωσης και η συσσώρευση 

περιτοναϊκών θραυσµάτων στο θάλαµο της 

αντλίας. 

Εικόνα 2: Τοποθέτηση αναστόµωσης 

Λήψη αγγειακής πρόσβασης 

Στο χειρουργείο θα πρέπει να υπάρχει 

διαθέσιµη ακτινοσκόπηση έτοιµη για χρήση 

κατά τη διάρκεια της επέµβασης. 

1. Τοποθετήστε τον ασθενή στη θέση 

Trendelenburg (µπρούµυτα) µε το κεφάλι 

ελαφρώς στραµµένο στα αριστερά. 

2. Επιλέξτε ένα σηµείο εισαγωγής περίπου 1 

εκατοστό πλευρικά στο µεσαίο τµήµα της 

κλείδας και 2 εκ κάτω από την κλείδα. 

Προειδοποίηση: Το σηµείο εισαγωγής στην 

υποκλείδια φλέβα θα πρέπει να επιλεγεί 

προσεκτικά. Αν ο καθετήρας εισαχθεί πολύ 

προς το µέσο, η συµπίεση ανάµεσα στην 

κλείδα και το πρώτο πλευρό µπορεί να 

οδηγήσει σε µειωµένη ροή ή σε σκίσιµο 

του αγγειακού άκρου της αναστόµωσης.

3. Αναισθητοποιήστε την περιοχή µε διείσδυση 

πρώτα στο δέρµα µε 1% Υδροχλωρική 

λιδοκαΐνη, USP, χρησιµοποιώντας µια 

βελόνα 23-gauge, στη συνέχεια 

κατευθύνοντας τη βελόνα προς τη µηνοειδή 

εντοµή της λαβής του στέρνου, 

διεισδύοντας στον υποδόριο ιστό µέχρι η 

βελόνα να χτυπήσει την κλείδα. 

Προχωρήστε αµέσως τη βελόνα κάτω από 

την κλείδα µέσα στην υποκλείδια περιτονία 

και διεισδύστε σε αυτήν την περιοχή µε 

Υδροχλωρική λιδοκαΐνη, USP. 

4. Εισάγετε τη βελόνα φλεβικής πρόσβασης 

στο ίδιο σηµείο και προχωρήστε την κάτω 

από την κλείδα, στοχεύοντας για 1 εκατοστό 

πάνω από τη µηνοειδή εντοµή της λαβής 

του στέρνου. ∆ιατηρώντας τη σύριγγα 

παράλληλη στο θωρακικό τοίχωµα κατά τη 

διάρκεια αυτού του ελιγµού, µπορεί να 

ελαχιστοποιηθεί η πιθανότητα δηµιουργίας 

πνευµοθώρακα. Προχωρήστε αργά τη 

βελόνα, µε απαλή αναρρόφηση της 

σύριγγας µέχρι να αναρροφάται ελεύθερα 

το φλεβικό αίµα. 

5. Πιάστε το περιστόµιο της βελόνας και 

αφαιρέστε τη σύριγγα. 

6. Εισάγετε το οδηγό σύρµα µε άκρο J στην 

υποκλείδια φλέβα µέσω της βελόνας. Ενώ 

προχωράτε το σύρµα στην άνω κοίλη 

φλέβα, θα πρέπει να γυρίσετε το κεφάλι του 

ασθενούς στη µεσαία γραµµή. Καθώς 

προωθείται το οδηγό σύρµα, η 

παρακολούθηση EKG θα πρέπει να 

παρατηρείται για πιθανές αρρυθµίες. Αν 

συµβεί αυτό, θα πρέπει να αποσυρθεί αργά 

το οδηγό σύρµα µέχρι να υπάρξει ξανά 

κανονικός ρυθµός. 

Προσοχή: Μην αφήσετε το οδηγό σύρµα να 

προχωρήσει εντελώς µέσα στον ασθενή. 

7. Χρησιµοποιώντας το φθοριοσκόπιο, 

προσδιορίστε πότε είναι στη σωστή θέση το 

οδηγό σύρµα και, στη συνέχεια, αφαιρέστε 

τη βελόνα εισαγωγής. 

Προσοχή: Μην αποσύρετε το οδηγό σύρµα 

µέσω της βελόνας, γιατί µπορεί να προκληθεί 

ζηµιά στο οδηγό σύρµα ή εµβολή. 

Προετοιµασία της υποδοχής του 

θαλάµου αντλίας 

1. ∆ιεισδύστε στο σηµείο τοµής µε 1% 

Υδροχλωρική λιδοκαΐνη, USP, 

χρησιµοποιώντας µια βελόνα 23-guage. 

2. Αναισθητοποιήστε την περιοχή για το 

θάλαµο της αντλίας διεισδύοντας µε 1% 

Υδροχλωρική λιδοκαΐνη, USP, 

χρησιµοποιώντας µια νωτιαία βελόνα 

22-guage. 

3. Κάντε µια µικρή (5 εκ) τοµή 4-6 εκατοστά 

κάτω από το πλευρικό όριο στο άνω δεξί 

τεταρτηµόριο της κοιλίας. Κάντε την τοµή 

µόλις πλευρικά από τη γραµµή της θηλής. 

Συνεχίστε την τοµή κάτω προς την 

απονεύρωση του έξω λοξού. 

82 

4. Προετοιµάστε το σηµείο του θαλάµου της 

αντλίας δηµιουργώντας µια υποδοχή µε 

αµβλεία διατοµή, άνω και πλευρικά από την 

τοµή, διαχωρίζοντας απαλά τον υποδόριο 

ιστό από την απονεύρωση (Εικόνα 3). Η 

υποδοχή θα πρέπει να τοποθετηθεί έτσι 

ώστε ο θάλαµος της αντλίας να βρίσκεται 

ακριβώς πάνω από την κάτω θωρακική 

κοιλότητα για να διευκολύνει τη χειροκίνητη 

συµπίεση του θαλάµου της αντλίας. 

Εικόνα 3: ∆ηµιουργία µιας υποδοχής για το 

θάλαµο της αντλίας 

Εισαγωγή περιτοναϊκού καθετήρα 

Προσοχή: Η ξεχωριστή ανατοµία του ασθενή, 

όπως το δέρµα, το ασθενές κοιλιακό τοίχωµα, 

ενδέχεται να απαιτούν διαφορές στη διαδικασία 

για να µειωθεί ο κίνδυνος αιµορραγίας γύρω 

από τον καθετήρα. 

1. Γυρίστε τον ασθενή στη δεξιά πλευρά. Αυτό 

θα επιτρέψει τη συγκέντρωση του ασκιτικού 

υγρού στη δεξιά κοιλιακή ράχη. 

2. Χρησιµοποιώντας την υποπλεύρια τοµή, 

περάστε προσεκτικά τη µονάδα βελόνας 

7 εκ 18 gauge λοξά µέσα από το κοιλιακό 

τοίχωµα στην περιτοναϊκή κοιλότητα 

(Εικόνα 4). Η είσοδος στην περιτοναϊκή 

κοιλότητα αναγνωρίζεται συνήθως από µια 

αισθητή απώλεια αντίστασης καθώς η 

βελόνα περνάει από την οπίσθια περιτονία. 

Κάντε αναρρόφηση για να επιβεβαιώσετε 

πως υπάρχει ελεύθερη ροή ασκιτικού 

υγρού. 

Εικόνα 4: Πέρασµα της µονάδας της βελόνας 

λοξά µέσω του κοιλιακού τοιχώµατος στην 

περιτοναϊκή κοιλότητα.

Προσοχή: Είναι σηµαντικό να χρησιµοποιηθεί 

µια λοξή προσέγγιση κατά το πέρασµα µέσα 

από το περιτόναιο για να ελαχιστοποιηθεί η 

πιθανότητα διαρροής ασκιτικού υγρού. 

3. Μετά την είσοδο στη περιτοναϊκή κοιλότητα, 

προχωρήστε τη βελόνα για µικρή απόσταση 

µέσα στην κοιλότητα, προσέχοντας να 

αποφύγετε τον τραυµατισµό στις σπλαχνικές 

δοµές. 

4. Εισάγετε το οδηγό σύρµα µε άκρο J στην 

περιτοναϊκή κοιλότητα µέσω της βελόνας 

18 gauge. Προωθήστε το οδηγό σύρµα 

αρκετά εκατοστά µέσα στην περιτοναϊκή 

κοιλότητα και, στη συνέχεια, αφαιρέστε τη 

βελόνα εισαγωγής αφήνοντας ένα 

κατάλληλο µέρος οδηγού σύρµατος 

εκτεθειµένο. 



Προσοχή: Μην αποσύρετε το οδηγό σύρµα 

µέσω της βελόνας, γιατί µπορεί να προκληθεί 

ζηµιά στο οδηγό σύρµα ή εµβολή. 

5. Περάστε τον 16 Fr. αποκολλούµενο 

εισαγωγέα (διαστολέα και αποκολλούµενο 

θηκάρι) πάνω από το οδηγό σύρµα µέσω 

της απονεύρωσης του έξω λοξού. 

Χρησιµοποιήστε µια περιστροφική κίνηση 

ενώ προωθείτε το διαστολέα και το θηκάρι 

για να αποτρέψετε την πρόκληση ζηµιάς στο 

θηκάρι. Η οπίσθια περιτονία µπορεί να 

ασκήσει αντίσταση κατά τη διάρκεια αυτού 

του ελιγµού. 



6. Αφαιρέστε το οδηγό σύρµα και το 

διαστολέα. Αυτό θα πρέπει να οδηγήσει σε 

ελεύθερη ροή ασκιτικού υγρού. 

7. Αν δεν έχει αποστραγγιστεί ακόµα το 

ασκιτικό υγρό και αντικατασταθεί εν µέρει µε 

αποστειρωµένο αλατούχο διάλυµα ή 

γαλακτικό διάλυµα Ringer, αυτό µπορεί να 

γίνει τώρα. (Ανατρέξτε στην ενότητα 

Προετοιµασία ασθενούς στη Σελίδα 81). 

Προσοχή: Θα πρέπει να προσέχετε ιδιαίτερα 

κατά την αποστράγγιση των ασκιτών, καθώς η 

απότοµη εκκένωση του ασκιτικού υγρού µπορεί 

να προκαλέσει κυκλοφορική ή αγγειακή 

κατάρρευση. 

8. Εισάγετε τον περιτοναϊκό καθετήρα της 

αναστόµωσης στο αποκολλούµενο θηκάρι 

και αφαιρέστε το θηκάρι µε συµµετρικό 

τρόπο, προσέχοντας να µην αποσύρετε τον 


Προσοχή: Μη χρησιµοποιείτε λαβίδα στον 

εισαγωγέα για να σπάσετε τη λαβή ή/και να 

αποκολλήσετε το θηκάρι. 

Προσοχή: Είναι πολύ σηµαντικό να 

αποκολληθεί το θηκάρι µακριά από τον 

καθετήρα µε συµµετρικό τρόπο. Αν ο 

καθετήρας αρχίσει να αποσύρεται ενώ 

αποκολλάται το θηκάρι, κρατήστε τον καθετήρα 

στη θέση του και αποκολλήστε προσεκτικά το 

θηκάρι µακριά, συµµετρικά. 

Προσοχή: Το αποκολλούµενο θηκάρι πρέπει 

να αποσύρεται αβίαστα από το σώµα. Εάν 





9. Ελέγξτε τη λειτουργία της αναστόµωσης 

συµπιέζοντας το θάλαµο της αντλίας 

αρκετές φορές. Θα πρέπει να υπάρχει 

ελεύθερη ροή υγρού, που ενισχύεται από 

την άντληση. Αφού έχει υπάρξει η ροή, 

τοποθετήστε ένα λαστιχένιο σφιγκτήρα κατά 

µήκος του άκρου του καθετήρα αγγείων. 

Προσοχή: Ο σφιγκτήρας θα πρέπει να είναι 

καλυµµένος µε λάστιχο για να αποφευχθεί η 

πρόκληση ζηµιάς στον καθετήρα αγγείων. 

∆ιαδικασία διάνοιξης σήραγγας 

1. Κάντε µια µικρή (περίπου 2 εκ) υποκλείδια 

τοµή µέσω του σηµείου εισαγωγής του 

οδηγού σύρµατος. 

2. Τοποθετήστε το άκρο του καθετήρα πάνω 

από το άκρο του εργαλείου διάνοιξης 

σήραγγας. Αφαιρέστε το σφιγκτήρα από τον 


3. Εισάγετε τη συσκευή διάνοιξης σήραγγας 

στην υποπλεύρια τοµή και προχωρήστε την 

προς τα πάνω προς την υποκλείδια τοµή, 

κατά µήκος µιας διαδροµής πλευρικά στο 

στήθος. 

4. Συνεχίστε να προωθείτε τον καθετήρα 

αγγείων µέχρι ο θάλαµος της αντλίας να 

βρεθεί στη σωστή θέση στην ήδη 

διατµηµένη υποδοχή θαλάµου της αντλίας. 

Σηµείωση: Βεβαιωθείτε πως δεν υπάρχουν 

στροφές στο τµήµα του καθετήρα που είναι στη 

σήραγγα. 

5. Αφαιρέστε το σένσορα σήραγγας από τον 

καθετήρα. Θα πρέπει να υπάρχει ελεύθερη 

ροή ασκιτικού υγρού από το άκρο του 

καθετήρα αγγείων. Αν δεν υπάρχει ελεύθερη 

ροή υγρού, πατήστε αρκετές φορές το 

θάλαµο της αντλίας για να επιβεβαιώσετε τη 

λειτουργία της αναστόµωσης. Μετά την 

επιβεβαίωση της ροής, σφίξτε ξανά τον 

καθετήρα αγγείων. 

6. Τοποθετήστε αρκετά µονονηµατικά ράµµατα 

3-0 µέσω του µαξιλαριού ραµµάτων και στις 

δύο πλευρές του θαλάµου της αντλίας για 

να αποτρέψετε την περιστροφή. 

7. Σε ασθενείς µε υπερβολικό υποδόριο ιστό, 

συνίσταται η λέπτυνση του ιστού σε περίπου 

¼” στο θάλαµο της αντλίας για να 

διευκολυνθεί η τοποθέτηση του θαλάµου 

αργότερα. 

83

8. Συνίσταται να σηµειώσετε το δέρµα πάνω 

από τα κάτω δύο τρίτα του θαλάµου της 

αντλίας ώστε να µη δυσκολευτεί ο ασθενής 

ή φροντιστής να βρει την κατάλληλη θέση 

για την άντληση. 

Εισαγωγή καθετήρα αγγείων 

Προσοχή: Η ξεχωριστή ανατοµία του ασθενή, 

όπως η παχυσαρκία ή ο χαλαρός υποδέρµιος 

ιστός, ενδέχεται να απαιτούν διαφορές στη 

διαδικασία για να µειωθεί ο κίνδυνος ακούσιας 

απόσυρσης του καθετήρα από τη φλέβα. 

1. Μετρήστε τον καθετήρα αγγείων της 

αναστόµωσης για να επιτρέψετε στο άκρο 

να κάτσει στη διασταύρωση της άνω κοίλης 

φλέβας και του δεξιού κόλπου. Αυτό 

µπορείτε να το κρίνετε κάνοντας µια απαλή 

καµπύλη κατά µήκος της κλείδας και 

εκτείνοντας τον καθετήρα κάτω στο δεύτερο 

µεσοπλεύριο χώρο στο θώρακα. Κόψτε το 

υπόλοιπο του καθετήρα, κάνοντας την τοµή 

εγκάρσια στον επιµήκη άξονα του καθετήρα. 

Σηµείωση: Η τοποθέτηση της άκρης του 

καθετήρα αγγείων πάνω από το επίπεδο της 

διασταύρωσης κοιλίας-κόλπου µπορεί να 

οδηγήσει στην απόφραξη ή ενθυλάκωση του 


2. Εισάγετε το διαστολέα φλέβας 12 Fr. µε 

αποκολλούµενο θηκάρι πάνω από το οδηγό 

σύρµα και προωθήστε τον µέσω της 

υποκλείδιας περιτονίας. Η περιτονία συχνά 

ασκεί κάποια αντίσταση, αλλά η εφαρµογή 

σταθερής πίεσης θα επιτρέψει στο 

διαστολέα να γλιστρήσει µέσα στην 

υποκλείδια φλέβα. 

Προσοχή: Η προώθηση του εισαγωγέα µέσα 

στην υποκλείδια φλέβα µπορεί να τραυµατίσει 

πιθανώς τις διαφραγµατικές δοµές. 

3. Αφαιρέστε το οδηγό σύρµα και το διαστολέα 

από το θηκάρι. Τοποθετήστε τον αντίχειρά 

σας πάνω από το εκτεθειµένο στόµιο του 

θηκαριού για να εµποδίσετε την είσοδο αέρα 

στη φλέβα και την ακατάσχετη απώλεια 

αίµατος. 

4. Αφαιρέστε το σφιγκτήρα από τον καθετήρα 

αγγείων και βεβαιωθείτε ξανά πως υπάρχει 

ελεύθερη ροή ασκιτικού υγρού. 

Προειδοποίηση: Σκουπίστε τον καθετήρα 

αγγείων µε ένα αποστειρωµένο διάλυµα 

ακριβώς πριν από την εισαγωγή στο αγγείο, 

προσέχοντας να µην παραµείνουν προϊόντα 

αίµατος στον καθετήρα. 

5. Εισάγετε τον καθετήρα αγγείων στην 

υποκλείδια φλέβα µέσω του 

αποκολλούµενου θηκαριού και προωθήστε 

το στη διασταύρωση κοιλίας-κόλπου. Υπό 

ακτινοσκόπηση ή µε ακτινογραφία, 

επιβεβαιώστε πως η αναστόµωση βρίσκεται 

στη σωστή θέση, όπως φαίνεται στην 

Εικόνα 5, χωρίς να έχουν στραβώσει οι 

σωλήνες. 

Εικόνα 5: Σωστή τοποθέτηση της 

Περιτοναϊκής-αγγειακής αναστόµωσης 

(Απεικονίζεται η αναστόµωση διπλής βαλβίδας) 

6. Όταν έχει επιβεβαιωθεί η σωστή θέση, 

αφαιρέστε το αποκολλούµενο θηκάρι µε 

συµµετρικό τρόπο, προσέχοντας να µην 

αποσύρετε τον καθετήρα. 

Προσοχή: Μη χρησιµοποιείτε λαβίδα στον 

εισαγωγέα για να σπάσετε τη λαβή ή/και να 

αποκολλήσετε το θηκάρι. 

Προσοχή: Είναι πολύ σηµαντικό να 

αποκολληθεί το θηκάρι µακριά από τον 

καθετήρα µε συµµετρικό τρόπο. Αν ο 

καθετήρας αρχίσει να αποσύρεται ενώ 

αποκολλάται το θηκάρι, κρατήστε τον καθετήρα 

στη θέση του και αποκολλήστε προσεκτικά το 

θηκάρι µακριά, συµµετρικά. 

Προσοχή: Το αποκολλούµενο θηκάρι πρέπει 

να αποσύρεται αβίαστα από το σώµα. Εάν 





84

∆ιαδικασία κλεισίµατος 

Επιχέετε και τις δύο τοµές µε αντιβιοτικό 

διάλυµα και κλείστε σε στρώσεις. 

Μετεγχειρητική διαχείριση 

Προειδοποίηση: Επειδή η µέγιστη ροή 

υγρού επιτυγχάνεται όταν υπάρχει η 

µεγαλύτερη διαφορά πίεσης ανάµεσα στο 

περιτοναϊκό και αγγειακό άκρο της 

αναστόµωσης, συνίσταται να 

ελαχιστοποιηθεί ο χρόνος που ο ασθενής 

κάθεται σε ύπτια θέση µετά την τοποθέτηση 

της αναστόµωσης για να αποφευχθεί η 

υπερφόρτωση υγρού. 

Αµέσως µετά που έχει φτάσει ο ασθενής στο 

δωµάτιο ανάρρωσης, ανυψώστε την κεφαλή 

του κρεβατιού σε γωνία 45°. 

Χορηγήστε διουρητικά σύµφωνα µε τις 

οδηγίες. Λάβετε µετρήσεις αιµατοκρίτη και 

D.I.C. Εξετάζετε κάθε ώρα τα ούρα. 

Μετά την αρχική εκτίµηση των µετρήσεων 

αιµατοκρίτη και D.I.C., τοποθετήστε τον ασθενή 

σε οριζόντια θέση για ένα χρονικό διάστηµα 

10 µε 15 λεπτά. Εξετάζετε τακτικά τον ασθενή 

για σηµάδια υπερφόρτωσης υγρών. Αν 

υπάρχουν σηµάδια υπερφόρτωσης υγρών, 

επιστρέψτε τον ασθενή σε καθιστή θέση για να 

επιβραδύνετε ή να διακόψετε τη ροή του 

ασκιτικού υγρού και λάβετε διορθωτικά µέτρα. 

Μετά από 10 µε 15 λεπτά, επιστρέψτε τον 

ασθενή σε θέση µε γωνία 45°. Αυτό το µοτίβο 

θα πρέπει να επαναλαµβάνεται µέχρι ο ασθενής 

να φτάσει σε µια σταθερή κατάσταση 

κυκλοφορίας και να µην υπάρχει σηµαντική 

µείωση στα αιµοπετάλια, την αιµοσφαιρίνη ή 

στο ινωδογόνο. 

Αν υπάρχουν αλλαγές που υποδηλώνουν πως 

µπορεί να υπάρξει κλινικό D.I.C., επαναφέρετε 

τον ασθενή στη γωνία 45 °. Θα πρέπει να 

εξεταστεί η θεραπεία µε φρέσκο πλάσµα, 

αιµοπετάλια, ψυχροκατακρήµνιση ή ηπαρίνη. 

∆ιατηρήστε τη διουρητική θεραπεία 

µετεγχειρητικά µέχρι να περάσει το οίδηµα και 

οι ασκίτες του ασθενή. 

Θα πρέπει να παραληφθεί η χρήση ενός 

κοιλιακού επιδέσµου στην άµεση 

µετεγχειρητική περίοδο καθώς µπορεί να 

συντελέσει στην υπερφόρτωση υγρών. 

Οι ασκήσεις αναπνοής µε κίνητρα για την 

αύξηση του πνευµονικού αερισµού θα πρέπει 

να πραγµατοποιούνται µόνο µε τον ασθενή σε 

καθιστή θέση, καθώς διαφορετικά µπορεί να 

συντελέσουν στην υπερφόρτωση υγρών στην 

πρώιµη µετεγχειρητική περίοδο µε τον ασθενή 

στην ύπτια θέση. 

Για να µειωθεί ο κίνδυνος θρόµβωσης γύρω 

από τον καθετήρα αγγείων, εξετάστε την 

καθηµερινή χορήγηση εντερικής ασπιρίνης. Σε 

ορισµένους ασθενείς µε κακοήθεις ασκίτες, η 

θεραπεία µε µίνι δόσεις ηπαρίνης µπορεί να 

ωφελήσει. 

Θα πρέπει να προειδοποιηθούν οι ασθενείς 

πως πρέπει να αποφύγουν τις πτώσεις ή τις 

συγκρούσεις. Αν συµβεί οτιδήποτε από τα δύο, 

θα πρέπει να γίνει αξιολόγηση της θέσης και 

της ακεραιότητας της αναστόµωσης στον 

ασθενή. 

Προσοχή: Σε ασθενείς µε περιτοναϊκέςαγγειακές 

αναστοµώσεις, θα πρέπει να 

προσέξετε ώστε να αποφευχθεί η είσοδος αέρα 

στην αναστόµωση κατά την πραγµατοποίηση 

λαπαροσκοπικής επέµβασης. 

Συντήρηση αναστόµωσης 

Για τη µείωση του σχηµατισµού θρόµβωσης 

πάνω και γύρω από το άκρο του καθετήρα 

αγγείων και για να διατηρηθεί το άνοιγµα των 

βαλβίδων, συνιστάται καθηµερινή προληπτική 

συµπίεση του θαλάµου της αντλίας. 

Εκπαιδεύστε τον ασθενή να συµπιέζει 

υποδόρια το θάλαµο της αντλίας µε δύναµη 

τουλάχιστον είκοσι φορές, µε τον ασθενή στην 

ύπτια θέση, τόσο πριν τον ύπνο όσο και µετά 

το πρωινό ξύπνηµα. 

Προειδοποίηση: Για να αποφευχθεί η 

αντίστροφη ροή αίµατος στον καθετήρα 

αγγείων κατά την άντληση της 



θέση. Μετά τη συµπίεση του θαλάµου της 

αντλίας αλλά πριν την απελευθέρωσή της, ο 

καθετήρας αγγείων θα πρέπει να 

αποφραχθεί πιέζοντας ή τσιµπώντας τον 

µέσα από το δέρµα. 

Προειδοποίηση: Τα σωµατίδια ή η αγγειακή 

θρόµβωση µπορεί να προκαλέσουν 

απόφραξη της αναστόµωσης, καθιστώντας 

αναγκαία την αναθεώρηση ή την 

αντικατάσταση της αναστόµωσης. Η 

αντίσταση στη συµπίεση του θαλάµου της 

αντλίας µπορεί να αποτελεί ένδειξη πως 

είναι αποφραγµένος ο καθετήρας αγγείων ή 

ο θάλαµος της αντλίας. Αν δεν ξαναγεµίσει 

αµέσως ο θάλαµος της αντλίας, 

ενδεχοµένως να έχει αποφραγεί ο 

περιτοναϊκός καθετήρας. 

∆οκιµή της λειτουργίας της 

αναστόµωσης 

1. Η καθηµερινή µέτρηση του κοιλιακού 

πάχους και βάρους θα πρέπει να προσφέρει 

στοιχεία για τη συνεχιζόµενη σωστή 

λειτουργία της αναστόµωσης. 

2. Για να αξιολογήσετε το άνοιγµα του 

καθετήρα αγγείων και του θαλάµου της 

αντλίας, τοποθετήστε τον ασθενή σε ύπτια 

θέση. Η συµπίεση του θαλάµου της αντλίας 

θα πρέπει να έχει πολύ µικρή αντίσταση. Η 

αντίσταση στη συµπίεση δηλώνει 

αποκλεισµό του καθετήρα αγγείων ή του 

θαλάµου της αντλίας. 

85

Προειδοποίηση: Για να αποφευχθεί η 

αντίστροφη ροή αίµατος στον καθετήρα 

αγγείων κατά την άντληση της 



θέση. Μετά τη συµπίεση του θαλάµου της 

αντλίας αλλά πριν την απελευθέρωσή της, ο 

καθετήρας αγγείων θα πρέπει να 

αποφραχθεί πιέζοντας ή τσιµπώντας τον 

µέσα από το δέρµα. 

Αν η αναστόµωση έχει συµπιεστεί αρκετές 

φορές αλλά εξακολουθεί να παρέχει αντίσταση 

στη συµπίεση, απαιτείται περαιτέρω εξέταση µε 

σκιαγραφικό µέσο. 

Μία έγχυση 5 έως 10 ml σκιαγραφικού µέσου 

µε µια σύριγγα µέτρησης 25 ή 26 gauge χωρίς 

πυρήνα, στο θάλαµο της αντλίας θα πρέπει να 

διασκορπιστεί ταχύτατα µέσω του καθετήρα 

αγγείων στην άνω κοίλη φλέβα. 

Προσοχή: Μην εγχέετε ποτέ απευθείας στο 

τµήµα της σωλήνωσης της αναστόµωσης, 

καθώς µπορεί να προκληθεί διαρροή ή σκίσιµο 

του καθετήρα. 

3. Αν υπάρξει αποτυχία της αναστόµωσης 

λόγω σχηµατισµού θρόµβου στην άνω 

κοίλη φλέβα, κάντε ένα φλεβογράφηµα µε 

ταυτόχρονες εγχύσεις στο αριστερό και το 

δεξιό χέρι µε ακτινοσκιερό υλικό. Μετά που 

θα παρατηρήσετε την έκταση του 

σχηµατισµού θρόµβων, η θεραπεία µπορεί 

να γίνει µε διάφορους τρόπους. Αρκετοί 

ασθενείς έχουν θεραπευτεί µε έγχυση ενός 

θροµβολυτικού παράγοντα µέσω του 

θαλάµου της αντλίας µε επιτυχή διάλυση 

του σχηµατισµού θρόµβου. Τα οφέλη της 

έγχυσης µε θροµβολυτικό παράγοντα θα 

πρέπει να σταθµιστούν έναντι του πιθανού 

κινδύνου αιµορραγίας σε αυτούς τους 

ασθενείς. Σε άλλους ασθενείς, µπορεί να 

συσσωρευτεί ινώδες στον καθετήρα 

αγγείων. Αυτό απαιτεί µια απλή 

αντικατάσταση του καθετήρα αγγείων. 

Υπάρχουν διαθέσιµοι για αυτό το σκοπό 

καθετήρες αντικατάστασης και σύνδεσµοι 

από νάιλον (Ανατρέξτε στην ενότητα 

Πληροφορίες σχετικά µε τις παραγγελίες στη 

Σελίδα 86). Οι οδηγίες για την αναθεώρηση 

αναστόµωσης παρέχονται µε τα 

ανταλλακτικά συστατικά. 

4. ∆οκιµάστε το άνοιγµα του περιτοναϊκού 

συστατικού συµπιέζοντας το θάλαµο της 

αντλίας. Σε ασθενείς µε αναστοµώσεις 

µονής βαλβίδας, είναι απαραίτητη η 

υποδερµική απόφραξη του καθετήρα 

αγγείων κατά την απελευθέρωση της 

συµπίεσης. ∆εν είναι απαραίτητη η 

απόφραξη του καθετήρα αγγείων κατά τη 

δοκιµή της αναστόµωσης διπλής βαλβίδας. 

Όταν απελευθερωθεί η συµπίεση (µε τον 

καθετήρα αγγείων να έχει αποφραγεί 

επίτηδες για την αναστόµωση µονής 

βαλβίδας), το σώµα της αντλίας θα πρέπει 

να ξαναγεµίσει ταχύτατα, δηλώνοντας το 

άνοιγµα της περιτοναϊκής θέσης του 

συστήµατος. Αν ο θάλαµος της αντλίας δεν 

καταφέρει να ξαναγεµίσει ταχύτατα από την 

περιτοναϊκή πλευρά, δηλώνοντας απόφραξη 

του περιτοναϊκού τµήµατος, ενδείκνυται 

αντικατάσταση του περιτοναϊκού καθετήρα. 

Αυτή µπορεί να πραγµατοποιηθεί µε τη 

χρήση τοπικής αναισθησίας και νάρκωσης. 

Υπάρχουν διαθέσιµοι για αυτό το σκοπό 

καθετήρες αντικατάστασης και σύνδεσµοι 

(ανατρέξτε στην ενότητα Πληροφορίες 

σχετικά µε τις παραγγελίες). 

5. Επιπλέον στοιχεία για το άνοιγµα µπορούν 

να ληφθούν από δοκιµή µέτρησης ροής 

Doppler ή έγχυση θειώδους κολλοειδούς µε 

σήµανση τεχνιτίου στην περιτοναϊκή 

κοιλότητα. 

Πληροφορίες σχετικά µε τις 

παραγγελίες 

ΚΩ∆ΙΚΟΣ Περιγραφή 

42-2050 Denver PAK, Αναστόµωση µε 

διπλή βαλβίδα 

42-2055 Denver PAK, Αναστόµωση µε 

µονή βαλβίδα 

Συστατικά για αναθεώρηση: 

42-3019 Σύνδεσµος από νάιλον ( δύο ανά 

συσκευασία) 

42-2521 11.5 Fr. Καθετήρας αγγείων (60 εκ) 

42-2322 15.5 Fr. Θυριδωτός καθετήρας 

(27 εκ) 

10383-010 16 Fr. Σετ εισαγωγέα 

10383-006 12 Fr. Σετ εισαγωγέα 

Εγγύηση 

Η CareFusion εγγυάται πως αυτή η ιατρική 

συσκευή δεν έχει ελαττώµατα στα υλικά και την 

κατασκευή της. Η παραπάνω εγγύηση 

αντικαθιστά κάθε άλλη εγγύηση, άµεση ή 

έµµεση, περιλαµβανοµένων εγγυήσεων 

εµπορευσιµότητας ή καταλληλότητας για ένα 

συγκεκριµένο σκοπό. Η καταλληλότητα για τη 

χρήση της ιατρικής συσκευής για κάθε 

επεµβατική διαδικασία θα καθοριστεί από το 

χρήστη. Η CareFusion δε θα φέρει ευθύνη για 

τυχαίες ή παρεπόµενες ζηµιές, οποιουδήποτε 

τύπου. 

86

ja 

シャントの説明 

デンバー腹腔静脈シャント( 図 1)は、有孔 

腹腔カテーテル、静脈カテーテル、1つまた 

は2つの留め継ぎバルブを含む柔軟なポンプ 

チャンバーで構成されています。シャント 

の中核となるのがバルブ付きのポンプチャ 

ンバーです。腹腔内の圧力が中心静脈の圧 

力より水柱単位で約 3cm 高くなると、バル 

ブが開いて、シャントに流入します。ダブ 

ルバルブのシャントでは、2つ目のバルブが 

点検バルブの役割を果たし、シャントを手 

動でポンプしたときに、静脈カテーテルの 

末端部への逆流を防ぎます。シングルバル 

ブのシャントでは、静脈カテーテルを手動 

で閉鎖することによって逆流を防止します。 

バルブは自動的に洗浄されるように非対称 

形になっています。 

図 1: 腹腔静脈シャント 

装置全体は医療用シリコーンゴム製です。 

手術時の接続は必要ありません。静脈カテ 

ーテルは、上大静脈に設置するオプション 

を選択する場合に短くすることができます。 

また腹腔カテーテルも腹腔内で最適な位置 

に配置するために短くすることができます。 

腹腔カテーテルと静脈カテーテルは、壁面 

に硫酸バリウムのX 線不透過ストライプが 

入っているため、蛍光透視やレントゲンを 

使って手術時に正しい位置を確認できます。 

シャントには、シリク(Silique)という独 

自の表面加工が施されています。この表面 

加工は、摩擦係数が低く、粘着性の少ない、 

滑らかな表面を提供します。シリク表面加 

工は永久的な表面加工で、浸透、磨耗、剥 

がれの心配がありません。シリク表面加工 

はシリコーンに厚みを加えないため、シャ 

ントの強度、柔軟性、流量に影響を与える 

ことはありません。 

各シャントの流量は作動媒体として水を使 

用して判断します。流量はすべて温度 21Cº 

(70Fº)、ヘッド圧 10 cm 水柱で判断します。 

流量は液体の温度が高くなると増加する傾 

向があります。流量は液体の粘性が高くな 

ると低下する傾向があります。 

適応症 

腹腔静脈シャントは以下の患者に使用しま 

す。 

• 門脈圧亢進症の外科的治療や標準的な治 

療に反応しない腹水症を併発している慢 

性肝疾患患者。 

• 門脈静脈シャントの使用の適応とならな 

い慢性的な腹水症患者。 

• 標準的な治療に反応しない慢性的な腹水 

症患者。 

• 重篤な腹水症を併発している原発性また 

は転移性の腹腔内腫瘍患者の腹腔内圧の 

低減。 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

 

0.39 cm 

0.23 cm 

注意 : 腫瘍性腹水症患者に腹腔静脈シャン 

X 

トを使用する場合は、その利点と、悪性細 

胞を含む腹水の流布が健康に与える 2 潜在的 

 

な危険性の両方を考慮する必要があります。 

 

1 

腹腔静脈シャントの使用は、肝腎不全、乳 

糜性腹水症、特発性腹水症の患者にも検討 

X 

 

できます。 

 

0.51 cm 

禁忌 

0.27 cm 

腹腔静脈シャントは以 (15,5 下 Fr.) の患者には使用で 

27 cm 

きません。 

• 腹膜炎患者 

7,7 cm 

• 非滅菌の腹水の感染または腹腔内炎症が 

考えられる患者 

• 急性尿細管壊死または原発性腎不全 

 

の患 

者 

•ビリルビンやクレアチニンのレベルが非 

常に高い患者 

一般に、全身感染症が見られる場合は、シ 

ャントの使用は避けてください。 

消化管出血を最近起こした患者の場合は、 

門脈圧亢進症の可能性を調べる必要があり 

ます。腹膜静脈シャントの挿入の前に、門 

脈圧亢進症の治癒を検討します。 

限界的な心臓機能は、腹腔静脈シャントに 

関連する循環器系の負担増加に耐えられな 

い患者の場合は相対的禁忌となります。 

血液透析のために静脈に恒久的なアクセス 

が必要となる可能性のある患者の場合は、 

鎖骨下静脈をカテーテルに使用することは 

薦められません。静脈カテーテルを原因と 

して鎖骨下静脈の血栓症や重度の狭窄が発 

生する可能性があり、同側の腕の動静脈瘻 

とは適合しません。 

66 cm 

(11,5 Fr.) 

(15,5 Fr.) 

27 cm 

87

警告 

粒状物質や静脈血栓症はシャントの閉鎖の 

原因となり、シャントの補正や交換が必要 

となることがあります。ポンプチャンバー 

が圧迫しにくくなった場合、静脈カテーテ 

ルまたはポンプチャンバーが閉塞している 

恐れがあります。ポンプチャンバーが自然 

に充填しない場合は、腹膜カテーテルの閉 

塞が考えられます。(93ページの「シャン 

ト機能のテスト」を参照 ) 

シャントのチューブ部分に直に注入するこ 

とは避けてください。カテーテルの漏れや 

破損の原因となります。 

血管に挿入する直前に、静脈カテーテルを 

滅菌剤で拭きます。血液製剤がカテーテル 

に残留しないよう注意してください。 

シャントの腹腔側と静脈側の圧力差が大き 

いほど流量が大きくなります。体液過剰を 

避けるため、シャント配置直後は患者を仰 

臥位にする時間を最小限にすることが推奨 

されます。(93ページの「術後の管理」を 

参照 ) 

鎖骨下静脈への刺入点は慎重に選択する必 

要があります。カテーテルの刺入点が内側 

すぎると鎖骨と第一肋骨に圧縮されて流れ 

が抑制されたり、シャントの静脈側が切断 

される恐れがあります。 

シングルバルブのシャントをポンプ中は、 

静脈カテーテルへの血液の逆流を避けるた 

め、患者を仰臥位にすることが重要です。 

ポンプカテーテルを圧縮した後、それをリ 

リースする前に、静脈カテーテルを皮膚の 

上から押すか、つまんで閉塞しなければな 

りません。 

腹腔静脈シャントは、腹腔静脈シャントと 

してのみ使用できます。 

注意 

本品は一回のみ使用できます。再度使用 

すると、製品が正しく機能しなかったり、 

相互汚染の原因になることがあります。 

本製品の使用にあたってはすべての段階で 

滅菌処置を講じてください。 

個々の患者の全身状態と医師の技術に合わ 

せて手順を選ぶことが必要となります。 

腫瘍性腹水症の患者に腹腔静脈シャントを 

使用する場合は、その利点と、悪性細胞を 

含む腹水の流布が健康に与える潜在的な危 

険性の両方を考慮する必要があります。 

シャントが素手やタオル、ドレープ、タル 

クその他糸くずのある面または顆粒状面に 

触れないよう、十分に注意してください。 

シリコーンゴムは静電性が高く、大気中の 

小粒子や物質表面の汚染物質を引きつけて 

組織反応の原因となることがあります。 

88 

シャントを取り扱うときには、ゴムを張っ 

た器具を使用します。そうしないと、傷や 

裂け目が生じることがあります。シャント 

の過度な取り扱いは避けてください。 

結紮糸を配置する際には、カテーテルを切 

断したり、閉塞しないよう注意します。ス 

テンレススチールの結紮糸は使用しないで 

ください。 

挿入前にシャントの開通性を確認します。 

挿入前に、シャントをプライミングし、チ 

ャンバーやカテーテルから大きな気泡を排 

除します。(89ページの「シャントの準備」 

を参照 ) 

この装置は、鎖骨下静脈の経皮アクセス技 

術の完全なトレーニングを受けた医師のみ 

が使用するものです。 

腹水を急速に排出すると循環虚脱や血管虚 

脱を起こすことがあるため、腹水のドレナ 

ージには十分注意します。 

腹水の漏れを最小限に抑えるために、腹膜 

に針を斜めに通すことが非常に重要です。 

不注意でガイドワイヤー全体が患者体内に 

入ってしまうことがないようにします。 

カテーテルのシースを左右対称に剥がすこ 

とが非常に重要です。シースを剥がしてい 

る間にカテーテルが外れ始めた場合は、カ 

テーテルを所定の場所に保持して、注意し 

ながらシースを左右対称に剥がします。 

イントロデューサーのハンドルを外したり、 

シースをはがすために、鉗子を使用しない 

でください。 

ピールアウェイシースは、身体から自由に 

取り外せます。抵抗が生じた場合は無理に 

シースを剥がしたり、引き出さないように 

してください。必要な修正を加え、作業を 

続けます。 

針を通じてガイドワイヤーを引き抜くと、 

ガイドワイヤーが塞栓したり、損傷をきた 

すことがあります。 

キットに入っているコンポーネントと異な 

るサイズのイントロデューサーやガイドワ 

イヤーは使用しないでください。 

動脈に挿入すると出血多量や余病の原因と 

なることがあります。 

経皮挿入による余病には、気胸、血腫形成、 

腕神経叢損傷、縦隔構造または血管構造の 

損傷または、敗血症 / 感染症、出血多量、血 

管の損傷などが含まれますが、これに限定 

されません。 

腹壁が薄い、または弱いなど、個々の患者 

の特性に合わせ、カテーテル付近の腹水漏 

れを防止するために手順を調整することが 

必要な場合もあります。

肥満、皮下組織のたるみなどの個々の患者 

の特性に合わせ、カテーテルが血管から外 

れる危険性を防止するために手順を調整す 

ることが必要な場合もあります。 

腹腔静脈シャントを挿入している患者に腹 

腔鏡手術や腹部内視鏡を用いた手技を行う 

際は、シャントに空気が入らないように十 

分注意する必要があります。 

腹腔静脈シャントを使用している患者の一 

部に腹膜繊維症が起こることがあります。 

シャント挿入前にヘルニアを修復し、腹腔 

内炎症を速やかに治療することで、このリ 

スクを削減できる可能性があります。 

滅菌性 

本製品は酸化エチレンで滅菌されています。 

本品は一回のみ使用でき、再滅菌はできま 

せん。CareFusionは再滅菌され 

た製品には責任を負いません。また未使用 

であっても開封された製品の返金や交換に 

は応じられません。 

包装が開封されるか又は損傷を受けている 

場合は使用しないでください。 

滅菌パッケージへの損傷を防止するため、 

製品が梱包されている箱に入れて本品を保 

管することをお奨めします。 

手術前の管理 

適切な医療処置や外科的手技を行うことは 

医師の責任です。手技の適切性は患者のニ 

ーズに基づいて決定します。シャント挿入 

前に、以下のベースライン評価の実施を考 

慮してください。 

• 腹囲と体重の測定 

•SMA12、SMA6、CBC、血清クレアチニ 

ン、およびBUN 

• 排尿量と電解質値を得るための24 時間尿 

分析 

• 凝固プロフィール 

• 心肺機能 

腹腔静脈シャントを使用する患者には、予 

防的抗生剤の全身投与が適応となります。 

シャントの準備 

1. 滅菌テクニックを用いて、シャント全体 

を滅菌剤入り生理食塩水に浸します。 

注 : シングルバルブシャントでは、カテ 

ーテルの先端が完全に浸水していないと 

プライミングが困難になります。 

シャント全体に滅菌剤が注入され、流れが 

確立されるまで、ポンプチャンバーを繰り 

返し圧迫します。 

2. シャントの静脈側を持ち上げ、腹腔カテ 

ーテル全体を滅菌液に浸した状態で、ポ 

ンプチャンバーのタッピングと圧迫を繰 

り返して、気泡をすべて除去します。気 

泡がすべて除去されるまで、シャント本 

体のポンプを続けます。 

3. 時により、シリコーンバルブのリーフが 

粘着してしまい、上記のテクニックを用 

いたプライミングで流れを確立すること 

ができない場合があります。その場合は、 

ポンプチャンバーをローリングさせなが 

らバルブの箇所で親指と人差し指で留め 

継ぎバルブを側面に沿ってつかんで(バ 

ルブを開き)、シャント内に滅菌液が注 

入されるようポンプを力強くすばやく圧 

迫します。これにより、バルブ機構に損 

傷を与えることなく、挿入前にシャント 

を確実に開通させることができます。 

4. 充填されたシャントを準備用トレイから 

患者に移動する際には、静脈カテーテル 

を常に高い位置に維持することが必要で 

す。こうしないと、装置から液体がすば 

やく流出し、空気が入ってしまいます。 

この場合、シャントを挿入する前に、液 

体を再度充填し直さなければなりません。 

患者の準備 

腹腔静脈シャントを使用する患者には、予 

防的抗生剤の全身投与が適応となり、これ 

を手術前に行います。 

この手技は、手術前に投与される鎮静剤お 

よび鎮痛剤と局部麻酔を併用して行うこと 

ができます。また、状況によっては全身麻 

酔のもとで行うこともできます。 

静脈ラインを確立し、導尿カテーテルを挿 

入します。 

患者の胸椎に沿ってロールシートまたはイ 

ンフレータブルチューブを配置します。患 

者のあごから恥骨接合部分まで、また中心 

線から横方向に沿って腋窩線までを滅菌処 

理します。心電図モニターを配置します。 

シャントを挿入する前に、腹水の一部を抜 

いておくことが重要です。患者を手術室に 

移動する前に、標準の穿刺手技を用いて腹 

水を抜いておくこともできます。これによ 

り、体液過剰を予防できるとともに、シャ 

ント挿入後の血液凝固障害発生のリスク低 

減にもつながります。 

患者の体液量の必要性に応じて、除去され 

た腹水の代わりに通常の生理食塩水または 

乳酸加リンガー液を補充します。ほとんど 

の患者の場合、腹水をすべて除去し、除去 

した量の半分の液体を補充することが適切 

です。 

89

注意 : 腹水を急速に排出すると循環虚脱や 

血管虚脱を起こすことがあるため、腹水の 

ドレナージには十分注意します。 

悪性腹水を持ち、正常の血液凝固検査結果 

を示す患者の場合、腹腔にヘパリンを投与 

することで、シャントの静脈側で血栓症が 

起こるリスクを低減し、ポンプチャンバー 

内での腹腔の破片粒子の堆積を防止できます。 

図 2:シャントの配置 

静脈へのアクセスの確保 

手術室に蛍光透視装置を用意し、手技中に 

使用できるようにしておきます。 

1. 患者をトレンデレンブルグ体位 (うつ伏 

せ)にし、頭を左に向けます。 

2. 鎖骨の中央部から横に約 1cm、鎖骨の下 

2cmの位置を刺入点として選びます。 

警告 : 鎖骨下静脈への刺入点は慎重に選択 

する必要があります。カテーテルの刺入点 

が内側過ぎると鎖骨と第一肋骨に圧縮され 

て流れが抑制されたり、シャントの静脈側 

が切断される恐れがあります。 

3. まず1%の塩酸リドカイン(USP)で皮膚を 

麻痺させます。23ゲージの針を胸骨切 

痕に向け、針が鎖骨に当たるまで皮下 

組織に差し込みます。針を鎖骨のすぐ下 

の筋膜に進め、この部分に塩酸リドカイ 

ン(USP)を浸透させます。 

4. 静脈アクセス針を同じ場所に挿入し、胸 

骨切痕の上 1cmを目標にして鎖骨の下に 

進めます。この手技を行う際にシリンジ 

を胸壁に並行に保つと、気胸を起こすリ 

スクが低減できます。静脈の血液が自由 

に吸引できるようになるまでシリンジで 

そっと吸引しながら、針をゆっくりと進 

めます。 

90 

5. 針の中心をつかんでシリンジを外し 

ます。 

6. 針を通してJ 型チップガイドワイヤーを 

鎖骨下静脈に挿入します。上大静脈にワ 

イヤーを進めます。患者の頭部をまっす 

ぐに戻します。ガイドワイヤーは、心電 

図モニターを観察し、不整脈の発生がな 

いことを確認しながら進めます。不整脈 

が発生した場合は、脈拍が正常に戻るま 

でガイドワイヤーをゆっくり引き抜きま 

す。 

注意 : 不注意でガイドワイヤー全体が患者 

体内に入ってしまうことがないようにしま 

す。 

7. フルオロスコープを使って、ガイドワイ 

ヤーが正しい位置にあることを確認し、 

次に挿入針を除去します。 

注意 : 針を通じてガイドワイヤーを引き抜 

くと、ガイドワイヤーが塞栓したり、損傷 

をきたすことがあります。 

ポンプチャンバーポケットの準備 

1. 23ゲージの針を使って、切開部に1%の 

塩酸リドカイン(USP)を浸透させます。 

2. 22ゲージの脊髄針を使って1%の塩酸リ 

ドカイン(USP)を浸透させ、ポンプチャ 

ンバーを入れる局部を麻酔します。 

3. 腹部の右上部分の肋骨縁から4~6cm 下 

を小さく(5cm) 切開します。切開部分 

は乳頭線に並行になるようにします。外 

腹斜筋筋膜まで切開します。 

4. 切口から上方および横方向に鈍的切開を 

行い、筋膜から皮下組織をそっと分離し 

て、ポンプチャンバーを入れるポケット 

を準備します( 図 3)。ポケットは、ポ 

ンプチャンバーを手動で容易に圧迫でき 

るように、ポンプチャンバーが下位肋骨 

のすぐ上に載る位置に準備します。 

図 3:ポンプチャンバーポケットの作成

腹膜カテーテルの挿入 

注意 : 腹壁が薄い、または弱いなど、個々 

の患者の特性に合わせ、カテーテル付近の 

腹水漏れを防止するために手順を調整する 

ことが必要な場合もあります。 

1. 腹水が腹部の右側の溝に集まるように、 

患者の身体の右側が下に来るように横向 

きにします。 

2. 皮下切開を用い、注意しながら18ゲー 

ジ、7cmの針部を腹壁を通して腹腔内に 

斜めに挿入します( 図 4)。針が後部筋 

膜を通過すると抵抗が著しく低下し、腹 

腔に針が入ったことがわかります。吸引 

を行って、腹水が自由に流れることを確 

認します。 

図 4: 腹壁に針を斜めに通して腹腔に進める 

注意 : 腹水の漏れを最小限に抑えるために、 

腹膜に針を斜めに通すことが非常に重要で 

す。 

3. 腹腔に針を入れた後、血管構造を損傷し 

ないように注意しながら、さらに少し針 

を進めます。 

4. 18ゲージの針を通じてJ 型チップガイド 

ワイヤーを腹腔に挿入します。ガイドワ 

イヤーを数センチ腹腔内に進め、ガイド 

ワイヤーの適切な長さを露出させて、イ 

ントロデューサー針を除去します。 



す。 

注意 : 針を通じてガイドワイヤーを引き抜 

くと、ガイドワイヤーが塞栓したり、損傷 

をきたすことがあります。 

5. 16 Frのピールアウェイイントロデュー 

サー(ダイレーターとピールアウェイシ 

ース)をガイドワイヤーに通し、外斜筋 

に通します。ダイレーターとシースを回 

転させながら進め、シースへの損傷を防 

ぎます。この際、後部筋膜にある程度の 

抵抗を感じることがあります。 



す。 

6. ガイドワイヤーとダイレーターを除去し 

ます。これにより、腹水が自由に流れる 

ようになります。 

7. 腹水のドレナージやその一部を生理食塩 

水や乳酸加リンガー液で補充していない 

場合は、ここでそれを行います。(89ペ 

ージの「患者の準備」を参照。) 

注意 : 腹水を急速に排出すると循環虚脱や 

血管虚脱を起こすことがあるため、腹水の 

ドレナージには十分注意します。 

8. シャントの腹膜カテーテルをピールアウ 

ェイシースに挿入し、シースを左右対称 

に剥がします。カテーテルが外れないよ 

う注意します。 

注意 :イントロデューサーのハンドルを外 

したり、シースをはがすために、鉗子を使 

用しないでください。 

注意 :カテーテルのシースを左右対称に剥 

がすことが非常に重要です。シースを剥が 

している間にカテーテルが外れ始めた場合 

は、カテーテルを所定の場所に保持して、 

注意しながらシースを左右対称に剥がしま 

す。 

注意 :ピールアウェイシースは、身体から 

自由に取り外せます。抵抗が生じた場合は 

無理にシースを剥がしたり、引き出さない 

ようにしてください。必要な修正を加え、 

作業を続けます。 

9. ポンプチャンバーを数回圧迫して、シャ 

ントの機能を点検します。液体は自由に 

流れなければならず、ポンプを圧迫する 

とさらに流れがよくなります。流れに問 

題がないことを確認したら、静脈カテー 

テルの先端にゴムを張ったクランプを配 

置します。 

注意 : 静脈カテーテルに損傷を与えないよ 

う、クランプはゴムでカバーされていなけ 

ればなりません。 

トンネリング 

1. ガイドワイヤーを挿入した部分に小さ 

な( 約 2 cm) 皮下切開を行います。 

2. トンネラーの末端に静脈カテーテルの先 

端を配置します。カテーテルからクラン 

プを除去します。 

3. トンネラーを皮下切開部に挿入し、胸腺 

に並行に鎖骨下の切開部に向けて進めま 

す。 

4. ポンプチャンバーがすでに切開されたポ 

ンプチャンバーポケットの正しい位置に 

来るまで、静脈カテーテルを進めます。 

注 :カテーテルがトンネル内でねじれてい 

ないことを確認します。 

91

5. トンネラーをカテーテルから除去しま 

す。静脈カテーテルの先端から腹水が自 

由に流れるはずです。液体が流れない場 

合は、ポンプチャンバーを数回押して、 

シャントの機能を確認します。液体の流 

れが確認されたら、静脈カテーテルにク 

ランプを留め直します。 

6. 3-0モノフィラメント縫合糸数本をポン 

プチャンバーのいずれかの側面の縫合パ 

ッドに通し、ポンプチャンバーの回転を 

防止します。 

7. 皮下組織が厚すぎる場合は、ポンプチ 

ャンバーの上の皮膚の厚さが約 1/4イン 

チ(6.5mm)になるように薄くし、ポン 

プの位置が後でわかりやすくなるように 

します。 

8. 患者や介護人がポンプを手動で操作する 

際に位置がすぐわかるように、ポンプチ 

ャンバーの下 2/3の位置にあたる皮膚の 

位置に印を付けておくことが薦められま 

す。 

静脈カテーテルの挿入 

注意 : 肥満、皮下組織のたるみなど個々の 

患者の特性に合わせ、カテーテルが血管か 

ら外れる危険性を防止するために手順を調 

整することが必要な場合もあります。 

1. シャントと静脈カテーテルを測り、先端 

が上大静脈と右心房の接点に来るように 

します。これは、カテーテルが鎖骨に沿 

ってゆるい曲線を描き、胸壁の第二肋間 

の上に来るまでカテーテルを伸ばして判 

断します。カテーテルの残りの部分を切 

断しますが、その際カテーテルの長軸を 

横断するように切断します。 

注 : 静脈カテーテルの先端が大静脈と心房 

の接点より上の位置になると、カテーテル 

が閉塞したり、封止される原因となること 

があります。 

2. ピールアウェイシースの付いた12 Fr 

静脈ダイレーターをガイドワイヤーに挿 

入し、鎖骨下筋膜に通します。筋膜を通 

すときに抵抗を感じますが、一定した力 

をかけ続けるとダイレーターが鎖骨下静 

脈に入ります。 

注意 : イントロデューサーを鎖骨下静脈内 

に進めると、縦隔構造を損傷するおそれが 

あります。 

3. シースからガイドワイヤーとダイレータ 

ーを外します。露出しているシース開口 

部に親指をあて、静脈に空気が入らない 

ようにし、また過剰な失血を防止します。 

4. 静脈カテーテルからクランプを外し、腹 

水が自由に流れることを再度確認します。 

警告 : 血管に挿入する直前に、静脈カテー 

テルを滅菌剤で拭きます。血液製剤がカテ 

ーテルに残留しないよう注意してください。 

5. ピールアウェイシースを通じて静脈カテ 

ーテルを鎖骨下静脈に挿入し、大静脈と 

心房の接点まで進めます。フルオロスコ 

ープまたはレントゲンを使って、シャン 

トが図 5に示される正しい位置にあり、 

チューブにねじれがないことを確認し 

ます。 

図 5: 腹腔静脈シャントの正しい位置 ( 図は 

ダブルバルブシャント) 

6. 正しい位置にあることが確認されたら、 

カテーテルが外れないように注意しなが 

らピールアウェイシースを左右対称に剥 

がします。 

注意 :イントロデューサーのハンドルを外 

したり、シースをはがすために、鉗子を使 

用しないでください。 

注意 :カテーテルのシースを左右対称に剥 

がすことが非常に重要です。シースを剥が 

している間にカテーテルが外れ始めた場合 

は、カテーテルを所定の場所に保持して、 

注意しながらシースを左右対称に剥がしま 

す。 

注意 :ピールアウェイシースは、身体から 

自由に取り外せます。抵抗が生じた場合は 

無理にシースを剥がしたり、引き出さない 

ようにしてください。必要な修正を加え、 

作業を続けます。 

92

切開部の縫合 

切開部を抗生物質液で洗浄し、皮膚層を閉 

じます。 

術後の管理 

警告 :シャントの腹腔側と静脈側の圧力差 

が大きいほど流量が大きくなります。体液 

過剰を避けるため、シャント配置直後は患 

者を仰臥位にする時間を最小限にすること 

が推奨されます。 

患者が回復室に運ばれたら、ただちにベッ 

ドの頭部を45 度の角度に高くします。 

指示に従って、利尿剤を投与します。ヘマ 

トクリット値とDIC 値を測定します。排尿 

量を毎時計測します。 

一回目のヘマトクリット値とDIC 値の測定 

後、患者を水平に10~15 分間寝かせます。 

患者が体液過剰の徴候を見せていないか、 

頻繁にチェックします。体液過剰の徴候が 

見られた場合は、患者を座位に戻し、腹水 

の流れを抑えるか、停止させ、是正措置を 

開始します。 

10~15 分経過後、患者を45 度の角度に戻し 

ます。患者の循環機能が安定し、血小板値、 

ヘモグロビンまたはフィブリノゲンのレベ 

ルの大きな低下が見られなくなるまで、こ 

の手順を繰り返します。 

臨床的 DICの徴候が見られた場合は、患者 

を45 度の角度に戻します。新しい血漿、血 

小板、クリオプレシピテート、ヘパリンで 

の治療を考慮します。 

患者の浮腫と腹水がなくなるまで、手術後 

の利尿薬療法を続けます。 

体液過剰の原因となることがあるため、術 

後すぐに腹帯を使用することは避けてくだ 

さい。 

肺換気量を高めるための呼吸運動は、患者 

が仰臥位にある手術直後に行うと体液過剰 

を起こす恐れがあるため、患者が座位にな 

ってから行うようにします。 

静脈カテーテルの回りで血栓が生じるリス 

クを低減するため、腸溶性のアスピリンの 

投与を考慮してください。悪性の腹水症の 

患者には、少量のヘパリン治療が効果的な 

場合もあります。 

転んだり、ぶつかったりしないよう患者に 

指示します。こうした事態が起きた場合は、 

患者のシャントの位置や整合性を点検する 

ことが必要です。 

注意 : 腹腔静脈シャントを挿入している患 

者に腹腔鏡手術を行う際は、シャントに空 

気が入らないように十分注意する必要があ 

ります。 

シャントの管理 

静脈カテーテルの先端部分や先端内の血栓 

の発生を防止し、バルブの開通性を維持す 

るために、ポンプチャンバーを毎日予防的 

に圧迫することが推奨されます。 

毎日就寝時と起床時に仰臥位のままポンプ 

チャンバーを強く20 回以上押すよう患者に 

指導します。 

警告 :シングルバルブのシャントをポンプ 

中は、静脈カテーテルへの血液の逆流を避 

けるため、患者を仰臥位にすることが重要 

です。ポンプカテーテルを押した後、それ 

を離す前に、静脈カテーテルを皮膚の上か 

ら押すか、つまんで閉塞しなければなりま 

せん。 

警告 : 粒状物質や静脈血栓症はシャントの 

閉鎖の原因となり、シャントの補正や交換 

が必要となることがあります。ポンプチャ 

ンバーが圧縮しにくくなった場合、静脈カ 

テーテルまたはポンプチャンバーが閉塞し 

ている恐れがあります。ポンプチャンバー 

が自然に充填しない場合は、腹膜カテーテ 

ルの閉塞が考えられます。 

シャント機能のテスト 

1. 腹囲と体重を毎日測定することで、シャ 

ントが正しく機能していることが確認で 

きます。 

2. 静脈カテーテルとポンプチャンバーの通 

過性を調べるために、患者を仰臥位にし 

ます。ポンプチャンバーは簡単に圧迫で 

きるはずです。ポンプを押したときに抵 

抗を感じる場合は、静脈カテーテルまた 

はポンプチャンバーが閉塞していること 

を示しています。 

警告 :シングルバルブのシャントをポンプ 

中は、静脈カテーテルへの血液の逆流を避 

けるため、患者を仰臥位にすることが重要 

です。ポンプカテーテルを押した後、それ 

を離す前に、静脈カテーテルを皮膚の上か 

ら押すか、つまんで閉塞しなければなりま 

せん。 

ポンプを数回押しても抵抗がなくならない 

場合は、放射線不透過性の造影剤を使って 

さらに検査を進めることが必要となります。 

25~26ゲージの無芯針を使って5~10mlの 

放射線不透過性の造影剤をポンプチャンバ 

ーに注入すると、静脈カテーテルから上大 

静脈に急速に分散されます。 

注意 :シャントのチューブ部分に直に注入 

することは避けてください。カテーテルの 

漏れや破損の原因となります。 

93

3. 上大静脈に血栓が生じたためにシャント 

が機能不全になった場合は、左右の腕に 

同時に放射線不透過造影剤を注入して、 

静脈造影図を取ります。血栓形成の程度 

を判断したら、幾つかの治療方法から適 

切なものを選択します。血栓溶解剤をポ 

ンプチャンバーに注入し、血栓を問題な 

く溶解できた患者もいます。血栓溶解剤 

の利点と出血の危険性の両方を検討する 

必要があります。患者によっては静脈カ 

テーテル内にフィブリンが堆積すること 

もあります。この場合は、静脈カテーテ 

ルを交換します。このために、交換用の 

カテーテルとナイロンコネクタが用意さ 

れています。(94ページの「注文情報」 

を参照 )。シャント補正方法に関する説 

明は交換用コンポーネントに添付されて 

います。 

4. ポンプチャンバーを圧迫して、腹膜コン 

ポーネントの通過性をテストします。シ 

ングルバルブのシャントを使用している 

場合は、ポンプを押してそれを放すとき 

に皮膚の上から静脈カテーテルをつまん 

で塞ぐことが必要です。ダブルバルブの 

シャントでは、静脈カテーテルを塞ぐ必 

要はありません。ポンプを押してそれを 

放すと(シングルバルブのシャントの場 

合は静脈カテーテルを意図的に塞ぐこと)、 

ポンプ本体が急速に再充填され、システ 

ムの腹膜部位の通過性が確認できます。 

ポンプ本体が腹膜側から急速に再充填さ 

れない場合、腹膜部位で閉塞が起こって 

いることを示します。この場合は、腹膜 

カテーテルの交換が必要です。これは局 

部麻酔または鎮静剤を使用して行うこと 

ができます。このために、交換用のカテ 

ーテルとコネクタが用意されています( 

「注文情報」を参照 )。 

5. ドップラーフローメーター試験やテクネ 

チウム標識硫黄コロイドを腹腔に注入し 

て通過性を調べることもできます。 

注文情報 

参照番号 

説明 

42-2050 デンバーパック、ダブル 

バルブシャント 

42-2055 デンバーパック、シン 

グルバルブシャント 

補正用コンポーネント: 

42-3019 ナイロンコネクタ 

(1 箱 2 個入り) 

42-2521 11.5 Fr. 静脈カテーテル 

(60 cm) 

42-2322 15.5 Fr. 有孔カテーテル 

(27 cm) 

10383-010 16Fr. イントロデュー 

サーセット 

10383-006 12Fr. イントロデュー 

サーセット 

保証 

CareFusionは、この医療器具 

が材質と仕上げの両方に欠陥のないことを 

保証します。上記の保証は、商品性や特定 

の用途に対する適合性を含め、明示または 

暗示を含めた他のすべての保証に代わるも 

のです。外科的手技に対する医療器具の適 

合性は、使用者によって判断されます。 

CareFusionは、いかなる偶発的 

または結果的損傷に対しても責任は負いま 

せん。 

94

Denver Ascites Shunt PAK 42-2050/42-2055 - CareFusion

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?