Untitled - Helda

112 Rantaniemi, Urtica dioica-muodot. 10. IV. 1920.
tuaan sitä niihin originaali-exemplaareihin f. glabra Hartm.,
joitten perusteella Hartman on varieteetin määrännyt (Upsala
botaniska institutions herbarium: „Herb. Hartman",
„Urtica dioica glabra", Lapp. Lul., Quickjock, L. Laestadius,
ja Riksmuseets svenska herbarium, exemplaarit niinikään
Laestadius'en ottamat Luulajan Lapista), huomauttaa Sim-
mons, etta mainitut exemplaarit soveltuvat siinä suhteessa
määritelmään: „att
'
de på stjelken ha blott enstaka, för
blotta ögat osynliga hår på internodierna och ett svagt ludd
vid nodi, samt på bladen enstaka små hår dels på öfre si-
dan, dels på undersidans nerver. Brännborst saknas helt
och hållet."
Tämä muoto vastaa, jatkaa Simmons, sangen hyvin
Hartmanin kuvausta, mutta se ei sovellu Kiirunasta löydet-
tyyn muotoon. Jos nimitys „glabra" säilytettäisiin tälle
muodolle, täytyisi sille silloin antaa toinen sisältö ja varie-
teetille laajempi käsitys, kuin mitä nimenantaja itse tar-
koitti, mikä olisi vähemmin sopivaa, koska hanen exemplaa-
rinsa vastaavat sitä eroitusta, johon nimitys viittaa.
Kun Kiirunasta löydetty Urtica dioica-muoto ei soveltunut
Hartmanin kuvaukseen var. glabra'sta., täytyi sen saada
uuden nimen, ja Simmons kutsuu sen professori Sondén'in
mukaan, joka ensimmäisenä lajin mainitsi, nimellä U. dioica
var. Sondenii seuraavalla määritelmällä: „Rhizoma repens,
longe stoloniferum. Caulis gracilis, simplex vel ramulos
brevissimos, parvifolios, in axillis gerens, altitudinem metri
attingens, stimulis paucis, sparsis, crassis, ad nodos densio-
ribus, tenuioribus, munitus. Stipulae centimetrum fere lon-
gae, lineares. Folia laeteviridia, inferiora rotundata, palma-
tinervia, grosse paucidentata; media ovata, superiora angustata;
omnia fere omnino glabra, ad nervös principales solum
tenuissime pilosa, stimulis perpaucis munita. Stimuli haud
urentes."
Tämän varieteetin omituisuus, jollei
sitä mahdollisesti
ole pidettävä erityisenä lajinakin, huomauttaa Simmons, ei
ole niin paljon sen kaljuudessa, jossa suhteessa se muistut-
taa etelämpänä esiintyvän päälajin varjomuotoja, vaan sen