Avain 4/2010

A R T I K K E L I T
tomuuden ja tavoittamattomuuden ympärille. Samanaikaisesti hän ryhtyy suhteisiin
sellaisten miesten kanssa, joista ei ole emotionaalisesti kiinnostunut. Obsessiot, intohimot,
halut, menetykset, petokset ja syyllisyys liittävät yhteen The Folding Starin useat
tarinalinjat. Lucin karattua kotoa Edward ajattelee kaikkia niitä järkyttyneitä vanhempia,
joiden hän oli nähnyt vastaavissa tilanteissa vetoavan televisionkatsojiin. Hän tulee
silloin ilmaisseeksi yhden romaanin keskeisistä ajatuksista:
They always seemed to me to offer proof of the stark unknowability of others,
of a lurking violence, touched off by some invisible pressure into damage and
self-destruction; it was what love sought to tame, and lived in half-excited fear
of (FS, 400–401).
Romaanin arvoituksellisessa lopussa Edward lopulta löytää Lucin Oostendesta.
Nuorukaisesta on kuitenkin tullut vain yksi valokuva muiden kadonneita esittävien
kuvien joukossa ilmoituksessa, joka on kiinnitetty sataman ilmoitustaululle.
Luc was waiting me at Ostend, staring out to the sea through salt-stippled
glass. He looked hollow-cheeked, eyes narrowed in hurt and defiance; I felt
he had been robbed his beauty, and that I would hardly have singled him out
from the other kids around him. [--] He gazed past me, as if in a truer kinship
with the shiftless sea. (FS, 422.)
Luc on enää yksi kadonneiksi ilmoitetuista, ja hän on identifioitavissa kuvaansa samalla
tavoin kuin Jane Byron, jonka maalaamista Orst jatkoi pakkomielteisesti naisen
kadottua salaperäisesti Oostendessa. Punatukkaisen näyttelijättären uskottiin hukkuneen
toukokuussa 1899, mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Niinpä hänen
huhuttiin jopa lavastaneen hukkumisensa päästäkseen pakenemaan Orstin pakkomielteistä
rakkautta. Luc karkaa pian ainoan Edwardin kanssa viettämänsä seksintäyteisen
yön jälkeen, mutta hänen pakonsa syy ei koskaan selviä. Hän on ilmeisesti
ollut ihastunut Mattiin, Edwardin hämäräperäiseen rakastajaan, mutta ennen kaikkea
Luc on rakastunut ystäväänsä Patrickiin yhtä obsessiivisesti kuin Edward puolestaan
häneen. Romaanin lopussa Edward on menettänyt oman pakkomielteisen rakkautensa
kohteen, kuten Orst ennen häntä. Hän ei voi olla varma, onko Luc hukkunut, hukuttautunut
tai jopa karannut maasta mahdollisen uuden rakastajansa avustamana, joten
hän joutuu elämään samojen avoimien kysymysten kanssa kuin Orst ennen häntä.
Edward uhrannee jatkossakin aikansa rodenbachilaisen menetetyn rakkauden kultin
camp-versiolleen, jonka romantisoituna keskushahmona on kadonnut Luc ja hämärän
hallitsema Brugge.
Lopuksi: Allemonden hämärässä
Heteronormatiivisia rakenteita uhmaava halu ja antinormatiiviset seksuaalisuudet
toistuvat jatkuvasti goottilaisessa fiktiossa, kuten esimerkiksi Punter ja Byron (2004),
39