Sastamala
Sastamala
Sastamala
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Keskiviikko kesäkuun 8. 2011<br />
Madonna. Se oli pieni, salaperäisen näköistä<br />
naista esittävä taulu, jota kriitikot pitivät henkeä<br />
salpaavan kauniina. Mielenkiintoista oli,<br />
että sen tekijää tai tekijöitä ei tunnettu. Taulun<br />
olivat signeeranneet Osvaldo Peace ja Carl<br />
Lavander. Nimet viittasivat niin selvästi Osmo<br />
Rauhalaan ja Kuutti Lavoseen, että heitä epäiltiin<br />
tekijöiksi. Kumpikin kiisti isyyden hymyillen<br />
ja myös taulun omistava seurakunta vaikeni.<br />
Joronen ei ollut taulufriikki, mutta taulun<br />
mystinen alkuperä kiehtoi. Oli hienoa nähdä<br />
työ luonnossa, Joronen mietti ja lisäsi kaasua.<br />
Ylikonstaapeli kääntyi päätieltä kirkkoon<br />
johtavalle pienemmälle tielle, mutta ei ehtinyt<br />
ajaa kuin muutama sata metriä kun havaitsi<br />
tien poikki vedetyn poliisin sinivalkoisen<br />
merkkinauhan. Eihän täällä mitään ole voinut<br />
tapahtua, hän ajatteli ja pysäköi autonsa.<br />
Nauhan toisella puolella seisoi tutun näköinen<br />
mies. Hän oli Jorosen vanha duunikaveri<br />
Heimo Liedes, joka oli kymmenen vuotta aiemmin<br />
palannut Helsingistä kotikonnuilleen<br />
Tampereelle. Liedes tunnisti Jorosen heti.<br />
-Joronen perkele. Onko tämä niin kuuma<br />
juttu, että KRP lähettää murharyhmänsä parhaan<br />
miehen paikalle?<br />
-Terve mieheen, mutta nyt en ymmärrä. Minä<br />
olen lomamatkalla, enkä duuniasioilla. Mitä<br />
on tapahtunut?<br />
-Jaha, minä jo ihmettelin. Ohjesäännön mukaan<br />
ei kai olisi lupa kertoa mitään kun olet<br />
lomalla, mutta kun tässä ei ole ketään kuulemassa,<br />
niin voin paljastaa, että kirkosta on varastettu<br />
Tyrvään Madonna ja muutaman sadan<br />
metrin päästä on löydetty keski-ikäisen naisen<br />
ruumis.<br />
-Liittyvätkö asiat yhteen?<br />
-Se ei ole varmaa, mutta niin otaksumme.<br />
Haluatko vilkaista?<br />
-En, olen lomalla. Tai no mikä ettei.<br />
Joronen ja Liedes kävelivät rantakaislikon<br />
tuntumaan. Poliisin tekninen väki ahkeroi siellä<br />
ammattitaitoisen oloisesti. Liedes esitteli Jo-<br />
rosen tutkinnanjohtaja Jari Kinnuselle, joka oli<br />
pätevän tuntuinen heppu.<br />
Ruumis makasi selällään. Hänet oli selvästi<br />
kuristettu kuoliaaksi. Naisessa oli jotakin tuttua,<br />
mutta Joronen ei osannut sanoa mitä. Joronen<br />
oli aloittamassa kysymystulvan, mutta<br />
perui aikeensa. Hänen piti illalla tavata nainen,<br />
eikä käyttää aikaansa murhatutkimukseen.<br />
-Kiitos vaan ja menestystä. Minä jatkan loman<br />
viettoa, Joronen huikkasi ja lähti palaamaan<br />
autolleen. Ei päivää ilman murhaa ja tällä<br />
palkalla hän mietti ja lähti ajamaan kohti<br />
<strong>Sastamala</strong>n keskustaa.<br />
****************<br />
Menossa oli neljäs tuoppi ja Matti Joronen oli<br />
turhautunut. Helvetti naisiin ei voinut luottaa,<br />
hän noitui. Nettituttavuudesta ei ollut kuulunut<br />
mitään, nainen oli kolme tuntia myöhässä<br />
ja Jorosen poliisijärki sanoi, että tämä ei tulisi<br />
ollenkaan. Joronen oli odottanut ensimmäisen<br />
tunnin vissyveden ja kahvin kanssa ja siirtynyt<br />
sitten sadatellen A-olueen.<br />
Ajatus ponnahti rannassa löytyneeseen naisen<br />
ruumiiseen. Miksi nainen vaikutti tutulta?<br />
Yhtäkkiä ahaa-elämys lävisti nousuhumalaiset<br />
aivot. Aivan nainen oli tuttu, mutta liekö tuttu<br />
vain virtuaalisesti! Nainen ei tullut tre eille,<br />
koska oli kuollut taidevarkauden yhteydessä.<br />
Kaikki täsmäsi, siksi nainen ei ollut kertonut nimeäkään.<br />
Oliko nainen ajatellut käyttää Jorosen<br />
poliisin ammattia hyväkseen? Saatana, se ämmä<br />
oli kyllä hänen viimeinen nettituttavuutensa.<br />
Jorosen poikaa oli viety kuin kuoriämpäriä.<br />
Joronen näki kun ylikomisario Kinnunen<br />
heilahti ala-aulaan sisään ja oli niin hienona,<br />
että oli selvästi menossa kaupunginjohtajan<br />
vastaanotolle, joka oli paraikaa menossa<br />
ravintosalissa. Kinnunen äkkäsi Jorosen ja tuli<br />
puheille.<br />
-Pakko hoitaa näitä herran hommia välillä,<br />
Kinnunen aloitti.<br />
-Ymmärrän, Joronen vastasi. Joko tiedätte,<br />
kuka ruumis on?<br />
-No helvetti kun emme, Kinnunen huokaisi<br />
ja lähti vastaanotolle.<br />
Joronen tilasi vielä yhden oluen, mutta ennen<br />
kuin se tuotiin Kinnunen palasi mukanaan<br />
mies, joka esittäytyi kaupunginjohtaja Berglundiksi.<br />
Mistä tuollainen hienohelma on landelle<br />
kärrätty, oli ylikonstaapelin ensimmäinen ajatus.<br />
-Päivää, minä ymmärrän, että olette lomalla,<br />
mutta tämä varkaus ja kuolema ovat kiusallinen<br />
asia. Kinnunen kertoi, että heillä on kovin<br />
vähän resursseja näin heinäkuussa. Eikö keskusrikospoliisi<br />
voi auttaa?<br />
-Minä olen liian pieni tappi vastaamaan tuohon<br />
kysymykseen. Lomalla me KRP:n patutkin<br />
ollaan, Joronen vastasi ja päätti siirtyä jatkamaan<br />
oluen juontia muualle. Kaupunginjohtaja<br />
ja Kinnunen palasivat vastaanotolle.<br />
Joronen joi vielä muutaman oluen ja kun<br />
naista ei kuulunut, hän lähti nukkumaan. Uni<br />
oli humalaisen levotonta. Joronen jahtasi siinä<br />
tuntematonta naista, joka pakeni taulu kainalossaan.<br />
Yhtäkkiä ylikonstaapeli hätkähti hereille.<br />
Se Hiace-kuski perhana. Se oli Luukku-Make,<br />
Mauri Pennanen, mies joka varasti kaiken minkä<br />
näki. Mies oli vain ajanut iänikuisen rasvalettinsä<br />
ja oli nyt kalju. Mutta sama mies ehdottomasti.<br />
Mitä hemmettiä Kontulan mies teki <strong>Sastamala</strong>ssa?<br />
Paitsi se Madonna! Niin ja se nainen.<br />
Jostakin kymmenen vuoden takaa mieleen palasi<br />
muistikuva Luukku-Makesta istumassa Simon<br />
pubissa Malmilla naisen kanssa, joka muistutti<br />
erehdyttävästi kaislikon reunassa maannutta<br />
ruumista. Oliko päätelmä looginen vai pettyneen<br />
humalaisen hourailua? Joronen tuumasi<br />
ja otti puhelun keskusrikospoliisin päivystävälle<br />
komisariolle vaikka kello oli neljä aamuyöstä.<br />
****************<br />
Joronen istui Ellivuoren aamiaishuoneessa ja<br />
lisäsi vielä kaksi siivua meetvurstia rieskavii-<br />
7<br />
paleen päälle ja otti kolmannen kupin kahvia.<br />
Hän vilkaisi Aamulehden etusivua, jossa Tyrvään<br />
Madonnan varastaminen ja naisen kuolema<br />
olivat pääjuttuna. Joronen tuskin ehti aloittaa<br />
lukemista kun saliin kävelivät ylikomisario<br />
Kinnunen ja kaupunginjohtaja Berglund. Miehet<br />
istuivat Jorosen pöytään. Kinnunen puhui<br />
kuiskaavalla äänellä.<br />
-Kiitos Matti, Mauri Pennanen alias Luukku-<br />
Make saatiin kiinni verekseltään Kontulassa ja<br />
Madonna palautettiin juuri äsken kirkkoon.<br />
Make ei myönnä tappaneensa naisystäväänsä,<br />
mutta kypsyy varmasti kun istuu asiaa muutaman<br />
päivän kopissa miettimässä.<br />
-En tiedä, onko se sopivaa, mutta voitte nauttia<br />
täällä kahden hengen illallisen meidän laskuumme,<br />
jos niin haluatte, kaupunginjohtaja<br />
ehdotti vielä hiljaisemmalla äänellä kuin Kinnunen.<br />
-Okei, otetaan harkintaan, Joronen tyytyi sanomaan.<br />
Kolmikko keskusteli vielä hetken ja sitten<br />
Kinnunen ja Berglund poistuivat sadatellen<br />
kiireitään.<br />
Oli hienoa, että rikos oli ratkennut, mutta<br />
Joronen oli silti apea. Vaikka nettituttavuus ei<br />
ollut paljastunut rikolliseksi, oli saapumatta<br />
jääminen ollut nolo temppu. Joronen haki vielä<br />
neljännen kupin kahvia ja näki kun ravintolaan<br />
asteli viisikymppinen nainen ujoin askelin.<br />
Nainen käveli Jorosen luo.<br />
-Olethan Matti Joronen?<br />
-Olen kyllä. Kuinka niin?<br />
-Minä olen Maire Sillanpää. Meidän piti eilen<br />
tavata, mutta minä jänistin. Valvoin koko<br />
yön ja aamulla varhain päätin sittenkin tulla.<br />
Olen kovin pahoillani.<br />
-Ei tässä mitään. Istu alas ja ota kahvia, Joronen<br />
sanoi ja ajatteli, että kaupunginjohtajan<br />
illallistarjoukselle taisi sittenkin olla käyttöä.<br />
Maire oli naisen nimi, mutta mielessään<br />
Joronen päätti kutsua häntä Tyrvään M adonnaksi.
Change language