Sastamala
Sastamala
Sastamala
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
6 Keskiviikko kesäkuun 8. 2011<br />
<strong>Sastamala</strong>n kaupunginjohtaja Jaakko<br />
Berglund katseli uutta työhuonettaan<br />
tyytyväisen oloisena. Kaupungintalo<br />
oli ydinkeskustasta hieman<br />
sivussa oleva entinen mielisairaala.<br />
Tästä syystä talo ja virkamiehet olivat jatkuva<br />
vitsailun kohde. Jonkun sanottiin päässeen<br />
avohoitoon, toisen väitettiin hoitavan<br />
virkaansa suljetulla osastolla. Berglundin mielestä<br />
kaupungintalon lähihistoria oli pelkästään<br />
hauska ja se tarjosi myös puitteet pienoiseen<br />
hienosteluun taipuvalle Berglundille, joka<br />
edellisessä työpaikassaan oli joutunut tyytymään<br />
vetoiseen ja tunkkaiseen kunnantaloon<br />
Pohjois-Karjalan perukoilla.<br />
Uusi kaupunginjohtaja oli aloittanut työnsä<br />
poikkeuksellisesti heinäkuun alussa, jolloin<br />
kuntamaailma nukkui syvää kesäunta. Hänellä<br />
oli viran vastaanottamishetkeen oiva syy: Vanhan<br />
kirjallisuuden päivät pidettiin <strong>Sastamala</strong>ssa<br />
aina juhannuksen jälkeisenä perjantaina ja<br />
lauantaina. Silloin kaupunki oli koko Suomen<br />
huomion kohteena. Paikalla olivat kaikki tärkeimmät<br />
uutisvälineet ja kun kaikki jutut olivat<br />
lähes poikkeuksetta suitsuttavia, sai myös<br />
kaupunginjohtaja kokea onnen hetkiä muutoin<br />
niin proosallisessa ammatissaan.<br />
Berglund oli ostanut uuden viran vuoksi<br />
tyylikkään ja kalliin puvun. Hän oli tuhlannut<br />
myös hintaviin kenkiin ja solmioon. Valkoinen<br />
paitakin oli vasta toista kertaa yllä. Tyylikäs ja<br />
edustava johtaja, kuten edeltäjäkin, sanoisivat<br />
kaupunkilaiset. Tosin suoraan ei näillä leveysasteilla<br />
kehuja kuulisi. Ihmiset puhuivat hyvää<br />
vain takanapäin. Näin vältyttiin ylpistymiseltä,<br />
sanoi paikallinen kansanviisaus.<br />
Berglund kysyi pari rutiiniasiaa taloa pitkään<br />
palvelleelta sihteeriltä, hyppäsi autoonsa<br />
ja ajoi kirjallisuuspäivien avajaispaikalle. Hän<br />
ei tuntenut vielä paikallisia ihmisiä juurikaan,<br />
mikä oli kiusallista. Kaupunginvaltuutettujen<br />
nimiä hän oli netistä yrittänyt kiireessä opetella,<br />
mutta se ei ollut helppoa. Vaalikuvat olivat<br />
VANHAN<br />
KIRJALLISUUDEN<br />
PÄIVIEN<br />
KESÄDEKKARI<br />
TYRVÄÄN<br />
MADONNA<br />
KARI HÄKÄMIES<br />
niin hyvin retusoituja, että kuvassa oleva henkilö<br />
oli aina todellisuuden henkilöä kymmenen<br />
vuotta nuoremman ja puolet kauniimman<br />
tai komeamman näköinen.<br />
Joitakin ihmisiä hän sentään tunnisti. Päivien<br />
ohjelmajohtajana toimiva tohtori Panu Rajala<br />
seisoi pienen naisjoukon piirittämänä hyvin<br />
viihtyvän näköisenä. Hieman sivummalla<br />
Berglund tunnisti Aamulehden tunnetun kolumnistin<br />
Matti Pitkon. Berglundia oli opastettu,<br />
että Pitkon kanssa kannatti olla väleissä.<br />
Toimittaja ei sietänyt teeskentelijöitä eikä<br />
hurskastelijoita. Jos joku paikallisjulkkis sellaiseen<br />
sortui, terävä kynä muistutti asiasta aamun<br />
lehdessä.<br />
Berglund kätteli johtavat luottamushenkilöt<br />
ja järjestäjät ja siirtyi etupenkkiin istumaan.<br />
Hätäinen vilkaisu taakse kertoi, että<br />
tupa oli täysi ja ihmiset näyttivät tyytyväisiltä.<br />
Berglundista alkoi tuntua, että päätös hakeutua<br />
<strong>Sastamala</strong>an oli ollut erinomainen oivallus.<br />
Professori Jukka Sarjala kiipesi puhujapönttöön.<br />
Kaupunginjohtaja otti kännykkänsä<br />
taskustaan laittaakseen sen äänettömälle kun<br />
sihteeriltä tuli tekstiviesti:” Tyrvään Madonna<br />
on varastettu, odotan sinua oven ulkopuolella<br />
päättäjäisten jälkeen.” yt Hilkka. Mitä hemmettiä?<br />
Berglund mietti, mutta ei voinut kuin<br />
kuunnella, vaikka ajatukset veivät kadonneeseen<br />
Madonnaan.<br />
****************<br />
Keskusrikospoliisin ylikonstaapeli Matti Jorosen<br />
teki mieli aamupäiväolutta, mutta se ei ollut<br />
mahdollista, koska hänen piti hypätä auton<br />
rattiin jo tunnin kuluttua. Hän oli saapunut<br />
myöhään illalla hotelli Ellivuoreen ja nauttinut<br />
television ääressä muutaman oluen ja nyt<br />
kuivasi suuta.<br />
Joronen oli kirjamiehiä. Vapaapäivinään hänellä<br />
oli tapana luuhata kotikaupunkinsa Helsingin<br />
divareissa. Kovin usein hän ei tehnyt os-<br />
toksia, poikamieskaksioon kirjoja mahtui vain<br />
rajoitettu määrä. Mutta hän nautti vanhojen<br />
kirjojen kauppojen merkillisestä tunnelmasta.<br />
Niissä myyjät eivät puhuneet poikaystäviensä<br />
kanssa kännykkään inisevällä äänellä mulkoillen<br />
samalla asiakasta sen näköisinä, että halusivat<br />
tämän häipyvän.<br />
<strong>Sastamala</strong>an saapumiseen Jorosella oli kirjojen<br />
lisäksi myös toinen syy. Hän oli netissä<br />
tavannut itseään hieman nuoremman Porista<br />
kotoisin olevan naisen. Keskinäiset keskustelut<br />
olivat alusta alkaen paljastaneet, että parin<br />
mielenkiinnon kohteet olivat samanlaisia. Nainen<br />
oli kertonut lukevansa paljon ja käyvänsä<br />
usein taidenäyttelyissä. Joronen tosin ei ollut<br />
taiteen tuntija, mutta hän oli ajattelut, että oli<br />
taktisesti viisasta näytellä samanmielistä tässä<br />
asiassa. Nainen oli ammatiltaan sairaanhoitaja<br />
ja oli kertonut hankkivansa lisäansioita pienimuotoisella<br />
taulukaupalla. Hienostelija nainen<br />
ei silti ollut. Hän oli tunnustanut piipahtavansa<br />
aika usein perjantai-iltaisin siiderillä, eikä<br />
välttämättä pelkästään yhdellä.<br />
Joronen oli kömpelön ujosti yrittänyt saada<br />
naista lähettämään kuvansa ja kertomaan nimensä,<br />
mutta ei ollut onnistunut pyrkimyksessään.<br />
Nainen oli sanonut olevansa ujo ja haluavansa<br />
olla hieman salaperäinen. Kun Joronen<br />
vilkaisi itseään hotellihuoneen peilistä, hänen<br />
oli pakko myöntää itselleen, että hänen ulkonäöllään<br />
ei kanssaihmiselle voinut kovin merkillisiä<br />
vaateita asettaa. Ylikonstaapelin hiusraja<br />
oli hivuttautunut todella kauas, eivätkä pitkät<br />
pulisongit asiaa juuri korjanneet. Pallomainen<br />
vatsa pysyi housuissa entistä vaikeammin.<br />
Valokuvan puuttumisesta huolimatta Joronen<br />
ei epäillyt hetkeäkään, ettei tunnistaisi naista.<br />
Kaksikymmentä vuotta keskusrikospoliisin<br />
murharyhmässä teki ihmisestä melkoisen ihmistuntijan.<br />
Joronen vilkaisi kelloonsa. Oli aika lähteä.<br />
Tämän vuoden teema oli rikos. Toivottavasti<br />
saan rentouduttua, eikä päivän sisältö muistu-<br />
ta liiaksi rikosylikonstaapelin arkipäivää, Joronen<br />
aprikoi ja starttasi autonsa.<br />
****************<br />
Joronen ajeli rauhallisesti ja vältteli syyllistymästä<br />
ylinopeuteen. Hän oli päättänyt käydä<br />
Tyrvää Pyhän Olavin kirkossa katsomassa palon<br />
jäljiltä restauroitua kirkkoa ja Osmo Rauhalan<br />
ja Kuutti Lavosen kirkkoon tekemiä, paljon<br />
julkisuutta saaneita kauniita maalauksia.<br />
Taiteesta kiinnostunut nainen saattaisi tykätä<br />
miehestä, joka harrasti kirkkomaalauksia, Joronen<br />
hekotteli mielessään.<br />
Kirkossa oli parin vuoden aikana vieraillut<br />
valtava määrä ihmisiä ja Joronen ajatteli, että<br />
avajaisten aikaan siellä olisi rauhallista. Vaikka<br />
maalaukset olivat varmasti vertansa vailla,<br />
ajatukset karkasivat naiseen, joka oli illaksi luvannut<br />
saapua Ellivuoreen.<br />
Joronen oli eronnut kauan sitten ja päättänyt<br />
silloin vältellä vakavia suhteita loppuelämänsä.<br />
Päätös oli pitänyt hyvin, mutta hänen oli pakko<br />
myöntää itselleen, että pelkkien irtonumeroiden<br />
keräily oli henkisesti raskasta. Olisi mukavaa,<br />
jos olisi ihminen, jonka kanssa voisi ilot<br />
ja huolet jakaa.<br />
Joronen oli niin ajatuksissaan, että joutui<br />
jyrkässä kurvissa melkein toiselle ajokaistalle.<br />
Vastaan tullut harmaa, iäkäs Toyota Hiace,<br />
joutui tekemään äkkiväistön vasemmalle.<br />
Hiacen kuski sai autonsa tottelemaan itseään<br />
ja ehti vielä nostaa etusormensa Joroselle<br />
kuittauksena tämän holtittomasta ajosta. Kaljupäisessä<br />
kuskissa oli jotain tuttua, mutta Joronen<br />
ohitti asian, sillä hänen kaverinsa pitivät<br />
majaa Malmilla ja Sörnäisillä ja alamaailmaan<br />
liittyvät tuttavuudet Jakomäessä, Maunulassa<br />
ja muissa Helsingin heikoimmin ansaitsevien<br />
ihmisten lähiöissä. Täältä böndeltä hän ei tuntenut<br />
ketään.<br />
Pyhän Olavin kirkkoon oli lahjoituksena<br />
tullut uusi kaunis työ, jonka nimi oli Tyrvään
Change language