31.07.2013 Views

[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto

[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto

[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

3. Biohajoava komposiitti 18<br />

esimerkiksi oligomeerien ja monomeerien kulkeutumisella pois materiaalista ja veden<br />

kulkeutumisella materiaalin sisään ei ole vastaavaa merkitystä kuin sisäfaasin tapauksessa.<br />

Pinta on vuorovaikutuksessa ympäristön nesteen kanssa välittömästi. Biohajoavuutta<br />

on tutkittu sisäfaasin osalta paljon ja tämän työn pinta-analyyttisten tulosten onnistunut<br />

vertailu muihin tuloksiin vaatii biohajoavuuden kattavan ymmärryksen.<br />

3.2.3 Huokoisuus<br />

Materiaalin, jota suunnitellaan synteettiseksi kudostukirakenteeksi ihmiskehoon, on hyvä<br />

jäljitellä mahdollisimman hyvin kehon omia vastaavia rakenteita. Tällöin synteettistä<br />

materiaalia ympäröivät solut käyttäytyvät mahdollisimman luonnollisesti ja tarttuvat<br />

materiaalin pintaan, elävät siinä ja voivat lopulta luoda kudoksen, joka korvaa synteettisen<br />

materiaalin. Luonnollinen luukudos kehossa on läpihuokoista ja tästä syystä myös<br />

synteettisen kudostukirakenteen on tarve olla läpihuokoinen. Huokoistuksella saadaan<br />

aikaiseksi suuri pinta-ala, johon solut voivat kiinnittyä. Tämä lisää solujen kiinnittymistä<br />

ja kasvua. Lisäksi bionesteen, jossa on mm. proteiineja ja soluja, on mahdollista<br />

diffundoitua huokoisen materiaalin sisään. Tällöin solujen kiinnittymistä ja kasvua<br />

tapahtuu kauttaaltaan synteettisen kudostukirakenteen tilavuudessa. Optimaalinen huokoskoko<br />

riippuu materiaalin lopullisesta käyttötarkoituksesta. Kun kehitetään materiaalia,<br />

johon halutaan kasvavan uutta luukudosta, optimaalinen huokoskoko on 100-<br />

350 μm [34 s. 683]. [28, 34, 35]<br />

Huokoisuuden tuottamisen yksi suurimmista ongelmista on saada materiaalin<br />

huokoisuus sopivaksi säilyttäen silti materiaalin hyvät mekaaniset ominaisuudet kuten<br />

kantavuuden. Tällaisia kudostukirakenteeksi sopivia materiaaleja on tutkittu ja kehitetty<br />

Biolääketieteen tekniikan laitoksella <strong>Tampereen</strong> teknillisessä <strong>yliopisto</strong>ssa. Kuvassa 3.6<br />

on esitetty tässä työssä tutkitun huokoisen biohajoavan komposiitin rakenne mikro<br />

computed topography kuvana eli μ-CT-kuvana. Kuvan komposiitin valmistuksessa on<br />

käytetty 40 m-% β-TCP:tä ja 60 m-% PLCL-kopolymeeria. Kuvassa olevan näytteen<br />

huokoisuusprosentti on 66.<br />

Kuva 3.6: Mikro computed topography -kuva huokoiselta poly(L-laktidi-ko-kaprolaktoni):n<br />

trikalsiumfosfaattikomposiitilta, jonka valmistuksessa on käytetty 60<br />

m-% kopolymeeria ja 40 m-% trikalsiumfosfaattia. [23]

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!