[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto
[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto
[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
3. Biohajoava komposiitti 18<br />
esimerkiksi oligomeerien ja monomeerien kulkeutumisella pois materiaalista ja veden<br />
kulkeutumisella materiaalin sisään ei ole vastaavaa merkitystä kuin sisäfaasin tapauksessa.<br />
Pinta on vuorovaikutuksessa ympäristön nesteen kanssa välittömästi. Biohajoavuutta<br />
on tutkittu sisäfaasin osalta paljon ja tämän työn pinta-analyyttisten tulosten onnistunut<br />
vertailu muihin tuloksiin vaatii biohajoavuuden kattavan ymmärryksen.<br />
3.2.3 Huokoisuus<br />
Materiaalin, jota suunnitellaan synteettiseksi kudostukirakenteeksi ihmiskehoon, on hyvä<br />
jäljitellä mahdollisimman hyvin kehon omia vastaavia rakenteita. Tällöin synteettistä<br />
materiaalia ympäröivät solut käyttäytyvät mahdollisimman luonnollisesti ja tarttuvat<br />
materiaalin pintaan, elävät siinä ja voivat lopulta luoda kudoksen, joka korvaa synteettisen<br />
materiaalin. Luonnollinen luukudos kehossa on läpihuokoista ja tästä syystä myös<br />
synteettisen kudostukirakenteen on tarve olla läpihuokoinen. Huokoistuksella saadaan<br />
aikaiseksi suuri pinta-ala, johon solut voivat kiinnittyä. Tämä lisää solujen kiinnittymistä<br />
ja kasvua. Lisäksi bionesteen, jossa on mm. proteiineja ja soluja, on mahdollista<br />
diffundoitua huokoisen materiaalin sisään. Tällöin solujen kiinnittymistä ja kasvua<br />
tapahtuu kauttaaltaan synteettisen kudostukirakenteen tilavuudessa. Optimaalinen huokoskoko<br />
riippuu materiaalin lopullisesta käyttötarkoituksesta. Kun kehitetään materiaalia,<br />
johon halutaan kasvavan uutta luukudosta, optimaalinen huokoskoko on 100-<br />
350 μm [34 s. 683]. [28, 34, 35]<br />
Huokoisuuden tuottamisen yksi suurimmista ongelmista on saada materiaalin<br />
huokoisuus sopivaksi säilyttäen silti materiaalin hyvät mekaaniset ominaisuudet kuten<br />
kantavuuden. Tällaisia kudostukirakenteeksi sopivia materiaaleja on tutkittu ja kehitetty<br />
Biolääketieteen tekniikan laitoksella <strong>Tampereen</strong> teknillisessä <strong>yliopisto</strong>ssa. Kuvassa 3.6<br />
on esitetty tässä työssä tutkitun huokoisen biohajoavan komposiitin rakenne mikro<br />
computed topography kuvana eli μ-CT-kuvana. Kuvan komposiitin valmistuksessa on<br />
käytetty 40 m-% β-TCP:tä ja 60 m-% PLCL-kopolymeeria. Kuvassa olevan näytteen<br />
huokoisuusprosentti on 66.<br />
Kuva 3.6: Mikro computed topography -kuva huokoiselta poly(L-laktidi-ko-kaprolaktoni):n<br />
trikalsiumfosfaattikomposiitilta, jonka valmistuksessa on käytetty 60<br />
m-% kopolymeeria ja 40 m-% trikalsiumfosfaattia. [23]