[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto

More documents

Recommendations

Info

PLCL Poly(L-laktidi-ko-kaprolaktoni) PLLA Poly(L-laktidi) S Sensitiivisyyskerroin scCO2 Ylikriittinen hiilidioksidi (supercritical carbon dioxide) SEM Pyyhkäisyelektronimikroskooppi (Scanning electron microscope) s, p, d Sivukvanttilukuja 1, 2 ja 3 vastaavien elektronikuorten orbitaalien merkintätapa STM Tunnelointimikroskopia (Scanning Tunneling Microscopy) TGA Termogravimetrinen analyysi (thermogravimetry analysis) XPS Röntgenviritteinen fotoelektronispektroskopia (X-ray Photoelectron Spectroscopy) z Syvyys näytteen pinnalta mitattuna θ Elektronien emissiokulma suhteessa näytteen normaaliin υ Sähkömagneettisen säteilyn taajuus μ-CT-kuva Mikro computed topography -kuva ϕ Työfunktio ϕsp Spektrometrin työfunktio VIII
1 JOHDANTO Biohajoavat polymeeripohjaiset materiaalit ovat viimeisellä vuosikymmenellä olleet merkittävässä asemassa kudosteknologian sovelluksissa. Esimerkiksi luun vaurioituessa voi parantuminen ennalleen vaatia leikkauksen, jossa vioittunutta luuta tuetaan ja korjataan väliaikaisella kudostukirakenteella. Kun lisätty kudostukirakenne on hoitanut tehtävänsä ja vaurioitunut luu on parantunut, voidaan väliaikainen rakenne poistaa. Työnsä tehneen tukirakenteen poistaminen voi vaatia uuden leikkauksen ja siitä toipumisen. Jotta jälkimmäinen kipua aiheuttava leikkaus voidaan välttää, on kehitetty materiaaleja, jotka hajoavat samassa tahdissa niiden pinnoille kasvavan uuden kudoksen muodostumisen kanssa. Tehtävän täytettyään ja ihmisen toivuttua synteettinen kudostukirakennemateriaali on hajonnut myrkyttömiksi lopputuotteiksi, jotka ovat poistuneet kehosta luonnollisia teitä. Lisäksi synteettisen materiaalin hyvä biofunktionaalisuus voi nopeuttaa parantumista. [1, 2] Hyvin toimiva kudostukirakenne on mekaanisilta ominaisuuksiltaan tehtäväänsä sopiva ja ihmiskeholle täysin haitaton. Lisäksi materiaalin on oltava bioyhteensopiva, jolloin vuorovaikutus biologisen ympäristön kanssa etenee solujen tarttumiseen asti. Tämäkään ei riitä, hyvän kudostukirakennemateriaalin on oltava myös biofunktionaalinen, jotta se edistää solujen erilaistumista sovelluksen kannalta tärkeään suuntaan. Synteettisen materiaalin pitää muistuttaa luonnollista materiaalia ja olla esimerkiksi läpihuokoinen, jotta solut voivat tarttua kauttaaltaan materiaaliin. Näiden kaikkien tarpeellisten ominaisuuksien lisäksi biohajoava kudostukirakenne hajoaa muodostamatta haitallisia tai myrkyllisiä lopputuotteita. Tällaisen ideaalisen synteettisen kudostukirakenteen avulla ihmiskeho voi korvata oman vaurioituneen kudoksen. [1] Lista hyvin toimivan kudostukirakenteen ominaisuuksista on pitkä ja vaativa. Materiaalien kehitys on kuitenkin pitkällä ja vaatimuksiin voidaan vastata. Esimerkiksi polymeereistä polyesterit ovat biohajoavia ja useimmat myrkyttömiä. Lisäksi niiden biohajoaminen tapahtuu reaktiossa veden kanssa, joten ne voivat hajota myös biologisessa ympäristössä. Yhden yksittäisen polyesterin ominaisuudet eivät kuitenkaan riitä täyttämään kaikkia vaatimuksia. Yksittäisen polyesterin ominaisuuksia voidaan muokata yhdistämällä polymeeriketjuun myös toisen polyesterin monomeereja. Näin tuloksena saadaan kopolymeeri, jonka ominaisuuksia voidaan muokata muuttamalla komonomeerisuhteita. Usein pelkkä kopolymeerikään ei ole riittävä ominaisuuksiltaan, jolloin seostamalla kopolymeeriin esimerkiksi keraamia, voidaan edelleen parantaa mekaanisia ominaisuuksia ja biofunktionalisuutta. [2, 3] Materiaalien reaktiot ympäristönsä kanssa tapahtuvat aina rajapinnoilla. Esimerkiksi synteettisen kudostukirakenteen vuorovaikutus biologisen ympäristön kanssa tapahtuu materiaalin pinnalla. Tällöin pinnan on vastattava ympäristön haasteisiin. Materiaalin ominaisuuksien ja biofunktionalisuuden ymmärtämiseksi on ymmärrettävä materiaalin pinnan suuri merkitys vuorovaikutuksessa. Kun pinnan kemiallinen ja fyysinen
Page 1 and 2: ANNALEENA VALLA HUOKOISEN KOMPOSIIT
Page 3 and 4: ABSTRACT TAMPERE UNIVERSITY OF TECH
Page 5 and 6: SISÄLLYS 1 Johdanto ..............
Page 7: LYHENTEET JA MERKINNÄT AES Auger-e
Page 11 and 12: 2 BIOMATERIAALIN PINTA Materiaali o
Page 13 and 14: 2. Biomateriaalin pinta 5 atomit ja
Page 15 and 16: 2. Biomateriaalin pinta 7 Biomateri
Page 17 and 18: 2. Biomateriaalin pinta 9 tion pohj
Page 19 and 20: 3 BIOHAJOAVA KOMPOSIITTI Komposiitt
Page 21 and 22: 3. Biohajoava komposiitti 13 aika o
Page 23 and 24: 3. Biohajoava komposiitti 15 3.2 Ko
Page 25 and 26: 3. Biohajoava komposiitti 17 leen k
Page 27 and 28: 3. Biohajoava komposiitti 19 Materi
Page 29 and 30: 4. XPS pinta-analyyttisenä tutkimu
Page 45 and 46: 5 TUTKIMUSTEN SUORITUS Työn elektr
Page 47 and 48: 5. Tutkimusten suoritus 39 Näyttee
Page 49 and 50: 5. Tutkimusten suoritus 41 näyttei
Page 51 and 52: 5. Tutkimusten suoritus 43 vuorokau
Page 53 and 54: 5. Tutkimusten suoritus 45 Parhaan
Page 55 and 56: 5. Tutkimusten suoritus 47 virhepal
Page 57 and 58: 5. Tutkimusten suoritus 49 Taulukko
Page 59 and 60:
5. Tutkimusten suoritus 51 len tiet
Page 61 and 62:
5. Tutkimusten suoritus 53 Edellä
Page 63 and 64:
Suhteellinen osuus (m-%) a) 25 20 1
Page 65 and 66:
6. Tutkimustulokset 57 trikalsiumfo
Page 67 and 68:
6. Tutkimustulokset 59 metrien avul
Page 69 and 70:
6. Tutkimustulokset 61 vuorokauden
Page 71 and 72:
6. Tutkimustulokset 63 Suhteellinen
Page 73 and 74:
6. Tutkimustulokset 65 ten pinnoill
Page 75 and 76:
7. Yhteenveto 67 välillä, on solu
Page 77 and 78:
[14] Scholz, Carmen. The Molecular
Page 79 and 80:
[38] Moulder, J.F., Chastain, J., S
Page 81 and 82:
[63] Lucke, A., Teßmar, J., Schnel
Page 83 and 84:
LIITE B: PINNAN MUUTOS RÖNTGENSÄT
Page 85 and 86:
LIITE C: YLEISSPEKTREJÄ Kuva C.1:
Page 87 and 88:
Kuva D.2: Hiilen tarkkuusspektrit 4
Page 89 and 90:
LIITE E: HAPEN TARKKUUSSPEKTRIT Kuv
Page 91:
Kuva E.3: Hapen tarkkuusspektrit 60
show all

[Tiedoston alaotsikko] - Tampereen teknillinen yliopisto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?