Gradu

aineisto kadottamatta sen sisältämää informaatiota, päinvastoin pyritään
informaatioarvon kasvattamiseen luomalla hajanaisesta aineistosta selkeää ja
mielekästä (Eskola ja Suoranta, 1998: 137).
Kaikki haastateltavat suostuivat haastattelun nauhoittamiseen, eikä nauhurin
käytöstä aiheutunut haastateltaville epämukavuutta. Nauhurille tallennetut
haastattelut kirjoitettiin sanasanaisesti puhtaaksi, eli litteroitiin. Litterointi voidaan
tehdä koko kerätystä aineistosta tai valikoiden esimerkiksi teema-alueiden
mukaisesti (Hirsjärvi ym., 2007: 217). Tässä tutkimuksessa litteroitiin lähes koko
aineisto jättäen pois ainoastaan täysin aiheeseen liittymättömät asiat. Tässä
vaiheessa siis raakamateriaalista eroteltiin tutkimusongelman kannalta olennainen
aines. Vasta luokitellusta datasta voidaan tehdä tulkintoja (Eskola ja Suoranta,
1998: 150). Haastattelut jätettiin kuitenkin nauhurille, jotta niihin olisi
tarvittaessa edelleen voitu palata.
Aineistoa analysoidessa kiinnitettiin huomiota:
1. Järjestykseen jossa haastateltavat toivat asioita esille.
2. Siihen, mitä jätettiin mahdollisesti sanomatta.
3. Reaktioiden voimakkuuteen.
4. Syihin, miksi haastateltavat hyväksyivät tai hylkäsivät asioita, vaikka
hyväksymiseen tai hylkäämiseen johtavia syitä haastateltava ei osannut
itse sanoa.
5. Sen varmistamiseen, että haastateltava tarkoittaa sitä mitä sanoo.
Tarvittaessa sama kysymys esitettiin eri muodossa ja tarkistettiin että
vastaukset ovat linjassa keskenään (Solatie, 1997: 61).
Aineiston analyysitavoista mielekkäimmäksi nousi teemoittelu. Teemoittelussa
aineistosta voidaan nostaa esiin tutkimusongelmaa valaisevia seikkoja.
Tekstimassasta on pyrittävä löytämään ja sen jälkeen eroteltava
tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. Teemoittelu vaatii onnistuakseen
teorian ja empirian vuorovaikutusta, joka tutkimustekstissä näkyy niiden
42