Lataa kääntäjäkonferenssin ohjelma - Suomalaisen Kirjallisuuden ...

~ Kääntäjän sana Översättarens ord ~
Kirjallisuuden kääntäjän elinkaari
– tienviittoja matkalle
Ensimmäinen tienviitta: perheen valinta
Ainakin Isossa-Britanniassa ensimmäinen tienviitta osoittaa menneisyyteen,
aikaan, jolloin olit vasta ajatus. Tarvitaan vähintään yksi
ulkomainen vanhempi, joka heti synnyttyäsi alkaa laulaa kehtolauluja,
lukea loruja ja kertoa satuja millä tahansa vieraalla kielellä. Et voi
todellakaan aloittaa liian varhain. Äidinkieli on paras, mutta isänkieli
toimii myös. Ja jos et voi valita vanhempiasi, pidä huolta, että käytössä
on väliaikaista vanhemmuutta: viivy sijaisperheessä, en famillessa
koko les grandes vacancesin ajan, mieluiten 9-vuotiaasta lähtien, ja
puhu vain itsellesi uutta kieltä.
Toinen tienviitta: kouluun meno
Toinen tienviitta opastaa luonnollisesti kohti koulua. Mark Twain totesi
ikimuistoisesti: ”En ole koskaan antanut koulun häiritä oppimistani.”
Kielten opiskelu kuitenkin todella kannattaa. Valitettavasti Britanniassa
on tultu tilanteeseen, jossa vain yksityiskoulu takaa kunnollisen
kielten opetuksen. Itsenäiset koulut kouluttavat alle kuusi prosenttia
oppilaista ja laman myötä osuus kutistuu entisestään. Vaihtoehtona on
myös ”lauantaikoulu”, jossa opetetaan äidinkielellä valikoituja historian,
maantiedon ja kulttuurin kokonaisuuksia. Opettajat ovat yleensä
epäpäteviä, mutta heidän kauttaan rakentuu tunne kielen oppimisesta
kontekstissa, mikä on tärkeää kenelle tahansa tulevalle kääntäjälle.
Tai kokeile paikallisen moskeijasi tai schulesi kursseja. Kansalliset ja
uskonnolliset keskukset ovat yhteisöjä, joissa voi oppia jotain hyvin
keskeistä: kuinka ajatella toisella kielellä.
Kolmas tienviitta: Kutsumuksen löytäminen
Etsi jotakin, mistä olet intohimoisen kiinnostunut, mielellään vieraalla
kielellä. Se voi liittyä kansainväliseen lakiin tai lääketieteeseen, taitee-
3
seen tai musiikkiin, politiikkaan tai yhteiskuntaan – mihin tahansa,
mistä kirjoitetaan millä tahansa foorumilla – yhä useammin myös
blogeissa. Minun intohimoistani syntyi epätodennäköinen potpuri,
johon kuuluu Ranskan vallankumouksen historiaa, populaaritaidetta
massa- ja korkeakulttuurin vastakohtana sekä ihmisoikeusloukkauksia
Latinalaisessa Amerikassa. Aloin kääntää historiallisia
tekstejä yliopistossa. Professorit ilahtuivat historian opiskelijasta, joka
pystyi lukemaan vieraita kieliä. Minua käytettiin halpa- tai oikeastaan
ilmaistyövoimana, mutta yllättäen huomasinkin nauttivani
suunnattomasti Espanjan inkvisition kidutuskammioiden ja Vendeen
talonpoikaiskapinan tutkimisesta.
Neljäs tienviitta: ura
Kaiken tämän tuloksena on syntynyt noin 25 käännöstä ja arviolta
sama määrä kirjoja – tai kirjojen lukuja – Latinalaisen Amerikan
kirjallisuudesta ja kulttuurista. Lisäksi olen osallistunut satoihin
paneeleihin, haastatteluihin, tapaamisiin ja konferensseihin (kuten
tähän). Unohtaa ei sovi myöskään kirjailijatapaamisia, joissa olen
tulkannut esimerkiksi Nobel-palkinnon voittajia Mario Vargas Llosaa,
Jorge Amadoa ja José Saramagoa, sekä eteläamerikkalaisia alkuperäiskansojen
johtajia.
Uskomatonta kirjallisuuden kääntäjäksi tulemisessa on se, että
tarjolla näyttää olevan loputtomasti materiaalia ja innostavaa työtä.
Kääntäminen voi olla elämän mittainen intohimo, ja lajityyppien
välillä syntyy alati uusia yhdistelmiä. Omat kielivalintani mahdollistavat
liikkumisen halki maiden ja mannerten. Ulkomainen kirjallisuus,
mihin tahansa muotoon ikuistettu, sallii minulle kääntäjänä pääsyn
uusiin maailmoihin, joissa en olisi koskaan muutoin vieraillut – kerrottuna
äänillä, joita en olisi koskaan muuten kuullut.
Amanda Hopkinson
FI