pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu
04.11.2013 • Views
Share Embed Flag

pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu

pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu

pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
tamk.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Työelämäyhteyksiä<br />

vahvistamassa<br />

insinöörikoulutuksen<br />

satavuotisjuhlaviikolla<br />

Anne Mustonen (toim.)

Anne Mustonen (toim.).<br />

Työelämäyhteyksiä vahvistamassa<br />

insinöörikoulutuksen<br />

satavuotisjuhlaviikolla<br />

<strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n julkaisuja<br />

Erillisjulkaisu.<br />

Tampere 2013.

Kannen ulkoasu: Hanna-Leena Saarenmaa/TAMK<br />

Taitto: Juvenes Print/Mari Liimatainen<br />

Paino: Juvenes Print, Tampere 2013<br />

ISBN 978-952-5903-32-4<br />

ISBN 978-952-5903-31-7(PDF)

sISÄLLYSluettelo<br />

Opiskelijoiden viikko insinöörikoulutuksen satavuotisjuhlissa 7<br />

Anne Mustonen.<br />

Kansainvälinen projektiliike toiminta ja kulttuurierojen<br />

vaikutus työntekoon 34<br />

Juha Alhainen<br />

Pienyrityksen perustaminen -lisätietona sähköalan<br />

viranomaismääräykset ja pätevyysvaatimukset 37<br />

Juha Alhainen<br />

Insinöörille, joka kulkee omia polkujaan – oman polun luominen<br />

työelämään 41<br />

Anniina Allinniemi<br />

Automaatiotekniikkaa ja saksan kieltä yhteen sovitettuna 45<br />

Claudia Daems, Liisa Himanen & Olavi Kopponen<br />

Insinööri maailmanhistoriassa – ammatin kehitys<br />

6000 vuoden aikana 49<br />

Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen<br />

Insinööri maailmanhistoriassa – ammatin kehitys<br />

6000 vuoden aikana 57<br />

Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen

Yrittäjänä maanrakennusalalla 66<br />

Jussi Haavisto<br />

Liikennepolttoaineet eilen, tänään ja tulevaisuudessa 71<br />

Tuukka Hartikka<br />

Tuotekehittäjän selviytymistarina – tiivistelmä 85<br />

Jouko Hautala<br />

Reino ja Aino. Tuote, brändi ja innovatiivinen markkinointi 86<br />

Arto Huhtinen<br />

Fuusio, tulevaisuuden energialähde 92<br />

Jorma Järvenpää<br />

Nanoselluloosa – mahdollisuuksien materiaali 102<br />

Heli Kangas<br />

Hitsauksen laadunhallinnan kehitys 110<br />

Jarmo Kovanen<br />

Infra FINBIM 115<br />

Kimmo Laatunen<br />

Innovaation lähteillä 118<br />

Jussi Maaniitty<br />

TAMKin opiskelijasta Pirkanmaan rakentajaksi 121<br />

Juha Metsälä, Vesa Keinonen (toim.)

Tuotekehityksestä metalliteollisuudessa – esimerkkinä Metso<br />

Minerals Oy 126<br />

Kalevi Mäki-Kihniä<br />

Mutterin ekologia 145<br />

Mika L. Nieminen & Teemu Rintala<br />

Vastuullinen Kiilto Oy 154<br />

Antti OK Nieminen<br />

Innovatiivisuuden merkitys vientikauppaan ja liiketoimintaan 157<br />

Risto Nikander<br />

Perusinsinööri Nokialla 170<br />

Jorma Peisalo<br />

Puhutaan yrittäjyydestä 173<br />

Antti Pohjanheimo<br />

Oman työn organisoinnilla tavoitteisiin 184<br />

Ilmo Raita-aho<br />

Insinöörinä ihmisille 187<br />

Heikki Ritola<br />

Informaatiologistiikan arki ja käytäntö 190<br />

Jussi Saarijoki

Insinöörin urakehityksen muutos – haaste koulutukselle 200<br />

Hannu Saarikangas<br />

Tier 4, mobilehydrauliikka ja insinööriosaaminen 210<br />

Jari Siekkinen<br />

Kädentaidot insinöörillä 214<br />

Timo Talja<br />

Insinööri ja tietoturva 218<br />

Petri Vesamäki<br />

Työkonemoottori eilen, tänään ja tulevaisuudessa 221<br />

Mauno Ylivakeri<br />

Mihin elämän polku vei insinöörikoulutuksen jälkeen 234<br />

Janne Ylä-Poikelus

7<br />

Opiskelijoiden viikko insinöörikoulutuksen<br />

satavuotisjuhlissa<br />

Anne Mustonen<br />

Kun insinöörikoulutuksen 100-vuotisjuhlia päätettiin viettää vuoden 2012<br />

syksyllä TAMKissa, ajateltiin, että satavuotisen taipaleen tulisi näkyä<br />

myös opiskelijoille. Niin syntyi ajatus opiskelijoille suunnatusta koko<br />

viikon mittaisesta tapahtumasta. Sille annettiin nimeksi Opiskelijoiden toimintaviikko.<br />

Sovittiin, että viikolla 40 ei tekniikan opiskelijoille ole lainkaan ns. lukujärjestyksen<br />

mukaista opetusta, vaan he osallistuvat eri esittäjien pitämille<br />

luennoille ja yrityskäynneille. Toimintaviikosta tehtiin kahden opintopisteen<br />

laajuinen vapaasti valittava opintojakso nimeltään Työelämäyhteyksien vahvistaminen.<br />

Opintojakson suorittaminen edellytti opiskelijalta vähintään kuuteen<br />

luentoon ja yhteen yrityskäyntiin osallistumista alkuviikon ei maanantain<br />

ja keskiviikon välisenä aikana. Torstaille <strong>Tampereen</strong> Insinööriopiskelijat TIRO<br />

ry järjesti liikuntapäivän ja perjantaina opiskelijat saattoivat osallistua viralliseen,<br />

valtakunnalliseen pääjuhlaan Tampere-talossa. Jokaisen tuli kirjoittaa<br />

osallistumisestaan raportti.<br />

Päätettiin, että luennoitsijoiksi pyydetään ensisijaisesti meiltä aikaisemmin<br />

valmistuneita insinöörejä, joita suurin osa sitten olikin. Haluttiin myös, että luennoitsijat<br />

olisivat paitsi ammatillisesti laaja-alaisesti koottuja, myös eri-ikäisiä.<br />

Olisi hyvä saada kuulla kokeneitten ääntä, mutta yhtä hyvin vasta työuransa<br />

alussa olevien, joilla oli vielä tuoreessa muistissa omakin opiskeluaika. Luentojen<br />

sisältöä ei rajattu etukäteen, ja niitä oli vajaa 160. Aiheet olivatkin todella<br />

monipuolisia, niin insinööriyttä yleisesti koskevia, kuin myyntiä, asiakaspalvelua,<br />

kansainvälisyyttä jne. Oli historiaa ja tulevaisuutta, oli yhteiskunnallisuutta,<br />

urakehitystä, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta. Yrityskäyntejä järjestettiin<br />

lähes 100 yrityskohteeseen ja noin 60 eri yritykseen. Torstain liikuntapäivään<br />

osallistui noin 1000 opiskelijaa ja vaihtoehtona tarjottuihin museokäynteihin<br />

noin 150. Näyttelyt kiinnostivat ja viikko huipentui perjantain arvokkaaseen<br />

pääjuhlaan Tampere-talossa. Kun lähes 2000 opiskelijaa liikkui luennoille ja<br />

yritysvierailuille, ei puuttunut vilskettä ja vilinää. Tunnelma oli käsinkosketeltavan<br />

innostunut. ”Tätä lisää”, toivovat opiskelijat.

8<br />

Kuva 1. Juhlan arvovaltaisesta joukosta koostuva paneeli aloittamassa Tampere-talossa 5.10.2012.<br />

(Kuva: Ville Salminen)<br />

Johdanto<br />

Vuoden 2010 lopussa päätettiin, että insinöörikoulutuksen<br />

100-vuotisjuhlia vietetään vuoden<br />

2012 syksyllä TAMKissa. Vuonna 2011 juhlille<br />

valittiin useista opettajista koostuva valmisteluryhmä.<br />

Juhlatoimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin<br />

lehtori Harri Miettinen. Valtakunnallisen<br />

pääjuhlan ajankohdaksi tuli 5.10.2012.<br />

Päätettiin myös, että samalle viikolle sijoitetaan<br />

Suomen insinöörikouluttajia yhteen kokoava<br />

Insinöörikoulutuksen pedagoginen Foorumi.<br />

Foorumin valmistelutyöryhmän vetäjäksi nimettiin<br />

lehtori Reijo Manninen. Esille nousi<br />

myös kysymys siitä, miten opiskelijat saadaan<br />

mukaan tapahtumiin. Ajateltiin, että satavuotisen<br />

taipaleen tulisi näkyä myös opiskelijoille<br />

ja niin syntyi ajatus opiskelijoille suunnatusta<br />

koko viikon mittaisesta tapahtumasta. Sille annettiin<br />

nimeksi Opiskelijoiden toimintaviikko<br />

ja valmistelutyöryhmän vetäjäksi valittiin lehtori<br />

Anne Mustonen.<br />

Valtakunnallinen, arvokas pääjuhla pidettiin<br />

perjantaina 5.10.2012 Tampere-talossa.<br />

Pääjuhlan valmisteluryhmän vetäjäksi valittiin<br />

lehtori Harri Miettinen. Pääjuhlassa tavoitteena<br />

oli nostaa Suomen insinöörikoulutuksen<br />

kansallista ja kansainvälistä arvostusta,<br />

vahvistaa ymmärrystä insinöörikoulutuksen<br />

merkityksestä Suomen menestymiselle sekä<br />

yhdistää Suomen insinöörikoulutuksen historiaa<br />

nykypäivään ja tulevaisuuteen. Näihin<br />

haettiin vastauksia ja saatiinkin lukuisten arvovaltaisten<br />

puhujien ja panelistien puheenvuoroissa<br />

(Harri Miettinen). Tampere-talossa<br />

oli opiskelijoille varattu vajaa 1000 paikkaa<br />

ja hieman ihmetystä herättikin se, että opiskelijoita<br />

oli varsin vähän, noin 300. Tiedottaminen<br />

ei luultavasti onnistunut parhaalla<br />

mahdollisella tavalla. Osa kertoi, että luuli<br />

tilaisuutta maksulliseksi. Osa taas ei kokenut<br />

juhlaa itselleen läheiseksi.

9<br />

Opiskelijoiden toimintaviikon (1.– 5.10.<br />

2012) tavoitteeksi asetettiin TAMKin ja elinkeinoelämän<br />

yhteistyön korostaminen, opiskelijoiden<br />

työelämäyhteyksien vahvistaminen,<br />

insinöörien monialaisten tehtävänkuvien esiin<br />

tuominen, insinöörien kansantaloudellisen<br />

merkityksen ja tulevaisuuden haasteiden korostaminen.<br />

Toimintaviikon työryhmään nimettiin<br />

Anne Mustosen lisäksi eri koulutusohjelmista<br />

edustajat: Ulla Häggblom, Lauri Hietalahti,<br />

Jouko Lähteenmäki, Reijo Manninen<br />

ja Seppo Mäkelä. Opiskelijakuntaa edustivat<br />

<strong>Tampereen</strong> Insinööriopiskelijat TIRO ry:stä<br />

Elisa Reponen ja Andrei Robinkov. Toimintaviikon<br />

työryhmälle tuli muitakin tehtäviä.<br />

Niistä merkittävimmät olivat koulutusta koskevat<br />

näyttelyt sekä <strong>Tampereen</strong> teknillisen oppilaitoksen<br />

ja sittemmin TAMKin insinöörikoulutuksen<br />

vaiheista kertovan<br />

julkaisun tekeminen. Työryhmällä<br />

siis riitti tekemistä! Eipä<br />

etukäteen arvattukaan, kuinka<br />

valtavaa asiaa olimme suunnittelemassa<br />

ja kuinka suunnattoman<br />

paljon se tulisi vaatimaan<br />

työtä.<br />

Suunnittelun alkuvaiheissa<br />

jo tiedettiin, että toimintaviikon<br />

tarkempi tapahtumakalenteri<br />

voidaan tehdä vasta vuoden<br />

2012 alkupuolella. Siksi etenemisjärjestys<br />

oli se, että varattiin<br />

tiloja, mietittiin opiskelijoiden<br />

ilmoittautumisia ja viikon rakennetta<br />

ja suunniteltiin kirjaa<br />

ja näyttelyitä. Kirjaan tulevien<br />

tarinoiden kerääminen<br />

aloitettiin vuoden 2011 lopulla,<br />

käytännössä keväällä 2012. Itse<br />

kirja ”<strong>Tampereen</strong> tekun tarinoita”<br />

saatiin valmiiksi syyskuun<br />

loppuun 2012 mennessä<br />

ja sen toimituskunnan muodostivat<br />

Lauri Hietalahti ja Anne<br />

Mustonen. Valtaosa työstä<br />

tehtiin heinä- ja elokuussa ja<br />

kirja saatiin painoon syyskuun<br />

alussa.<br />

Näyttelyitä syntyi lopulta kolme. Virallista<br />

historiaa koskeva näyttely koottiin ajatuksella<br />

”Ennen ja nyt”. Koottiin opetusvälineitä menneiltä<br />

vuosilta ja nykyajalta, kerättiin kalustomateriaalia<br />

aikaisemmilta ajoilta ja runsaasti<br />

kuvia. Valokuvat kävivät Hämeenlinnan maakunta-arkistosta<br />

valitsemassa ja valokuvaamassa<br />

Jouko Lähteenmäki ja Anne Mustonen.<br />

Toinen näyttely, ”Hupilaisnäyttelyn” nimellä<br />

kulkeva, kertoi henkilökunnan tapahtumista<br />

ja juhlista valokuvineen. Sen yhteyteen<br />

koottiin myös kooste vanhoista pikkujouluja<br />

muista näytelmistä. Niitä oli aikaisemmin<br />

kuvattu VHS-kaseteille muutamia. TAMKin<br />

kultturialan opiskelija Outi Tienhaara koosti<br />

Anne Mustonen opastuksella hienon koosteen<br />

ja kaikki vanhat kasetit siirrettiin DVD:lle, jota<br />

halukkaat saattoivat ostaa.<br />

Kuva 2. Ennen ja nyt –näyttelystä TAMKin ala-aulassa. (Kuva: Iiro Ojala)

10<br />

Kuva 3. Lauri Hietalahti tutustuu hupilaisnäyttelyyn (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kolmas – valokuvanäyttely – tuli Uudesta<br />

Insinööriliitosta ja sijoitettiin pysyvästi TAM-<br />

Kin tiloihin. Viikon aikana näyttelyyn tutustui<br />

tuhansia opiskelijoita, opettajia ja muuta henkilökuntaa,<br />

eläkeläisopettajia ja tiedotusvälineiden<br />

edustajia. Näyttelyt suunnitteli arkkitehti<br />

Jorma Ursinus.<br />

Opiskelijoiden toimintaviikon rakenne<br />

päätettiin. Sovittiin, että viikolla 40 ei tekniikan<br />

opiskelijoille ole lainkaan ns. lukujärjestyksen<br />

mukaista opetusta, vaan he osallistuvat<br />

eri esittäjien pitämille luennoille ja yrityskäynneille.<br />

Toimintaviikosta tehtiin kahden opintopisteen<br />

laajuinen vapaasti valittava opintojakso<br />

nimeltään Työelämäyhteyksien vahvistaminen.<br />

Opintojakson suorittaminen edellytti<br />

opiskelijalta vähintään kuuteen luentoon ja<br />

yhteen yrityskäyntiin osallistumista alkuviikon<br />

ei maanantain ja keskiviikon välisenä aikana.<br />

Torstaille TIRO ry järjesti liikuntapäivän<br />

ja perjantaina opiskelijat saattoivat osallistua<br />

viralliseen, valtakunnalliseen pääjuhlaan<br />

Tampere-talossa. Jokaisen tuli kirjoittaa osallistumisestaan<br />

raportti. Raporttien vastaanottamiseen<br />

ja opintojakson arviointiin nimettiin<br />

noin 30 opettajaa. Opiskelijat ilmoittautuivat<br />

opintojaksolle normaaliin tapaan Winhassa ja<br />

luennoille ja yrityskäynneille ilmoittauduttiin<br />

Lyyti-nimisessä ohjelmassa. Opintojaksolle ilmoittautui<br />

yhteensä hiukan vajaa 2 000 tekniikan<br />

opiskelijaa. Osa myös muiden koulutusohjelmien<br />

(esim. liiketalouden) opiskelijoista olisi<br />

halunnut osallistua, mutta tämä mahdollisuus<br />

oli pakko rajata pois. Toimintaviikon toteuttaminen<br />

vaati todella paljon organisoimista ja<br />

yhteistyötä. Ilman loistavia harjoittelijoina toimineita<br />

Henna Kivivuorta, Jaana Hynystä ja<br />

Konsta Mäkistä työryhmä olisi ollut pulassa.<br />

Kovimpaan ”rutistukseen” joutuivat avuliaat<br />

ja tekeväiset Jaana Hynynen ja Konsta Mäkinen,<br />

jotka tekivät pitkiä päiviä järjestelyjen ja<br />

ilmoittautumisten kanssa ja suoriutuivat niistä<br />

loistavasti. Ja ilman viestintäyksikön upeita<br />

toimijoita Leena Stenmania, Hanna-Leena<br />

Saarenmaata ja Anne Autiota emme olisi onnistuneet.

11<br />

Kuva 4. Jaana ja Konsta valmistautuvat työntouhuiseen päivään. (Kuva:Seppo Mäkelä)<br />

Vilskettä ja vilinää toimintaviikolla<br />

Viikon 40 alkupuoli eli 1. – 3.10.2012 oli siis<br />

varattu luentoihin ja yrityskäynteihin. Luennot<br />

pidettiin aamupäivisin ja yrityskäynnit iltapäivisin.<br />

Suunnittelu alkoi tilojen varaamisella ja<br />

sitä kautta saimme selville, kuinka monta luentomahdollisuutta<br />

voimme järjestää. Opiskelijoiden<br />

tuli kuunnella vähintään kuusi luentoa,<br />

monet kyllä kuuntelivat kaikki, mihin<br />

vaan saattoivat päästä. Alusta alkaen olimme<br />

päättäneet, että luennoitsijoiksi pyydetään ensisijaisesti<br />

meiltä aikaisemmin valmistuneita<br />

insinöörejä, mutta emme sulkeneet pois muitakaan<br />

vaihtoehtoja. Halusimme myös, että<br />

luennoitsijat olisivat paitsi ammatillisesti laajaalaisesti<br />

koottuja, myös eri-ikäisiä. Olisi hyvä<br />

saada kuulla kokeneitten ääntä, mutta yhtä<br />

hyvin vasta työuransa alussa olevien, joilla oli<br />

vielä tuoreessa muistissa omakin opiskeluaika.<br />

Luentojen sisältöä ei haluttu mitenkään etukäteen<br />

rajata, esitelmöitsijä sai itse valita aiheensa<br />

ja näkökulmansa. Käytettävissä olevien tilojen<br />

vuoksi päätettiin, että luonteeltaan yleisemmät<br />

esitykset sijoitetaan suuriin saleihin, so. juhlasaliin<br />

ja auditorioihin. Niihin sijoitettiin esitykset,<br />

jotka soveltuivat varmasti kenelle tahansa<br />

insinööriopiskelijalle. Muut luennot olivat joko<br />

ammattialakohtaisia katsauksia ja asiantuntijaesityksiä<br />

ja/tai luennoitsijan omia opiskelu- ja<br />

työelämätarinoita. Luennoitsijat koottiin opettajien<br />

antamisen tietojen perusteella.<br />

Opiskelijat ovat usein sanoneet, että olisi<br />

hienoa kuulla, miten aikaisemmin valmistuneiden<br />

opiskelijoiden ura on kehittynyt ja mitä he<br />

pitävät koulutuksessa tärkeänä. Nyt niitä sitten<br />

kuultiin todella monipuolisesti. Eri luennoille<br />

ilmoittautumisia oli yli 13 000 ja salit olivat<br />

usein tupaten täynnä. Opiskelijat pitivät kovasti<br />

luennoista sekä suullisen palautteen että<br />

raporttien perusteella. Jonkin verran moitteita<br />

saatiin siitä, että ns. oman alan luennoille ei<br />

aina päässyt. Varsinkin autopuolelta ja talotekniikasta<br />

oli opiskelijoiden mielestä liian vähän<br />

tarjontaa. Ikävä kyllä yksittäisten luentojen<br />

palautetta on mahdotonta tässä antaa, koska

12<br />

Kuva 5. Koulutusjohtaja Riitta Mäkelä juhlistaa viikon avauksen, mukana Ulla Häggblom ja Lauri Hietalahti (Kuva:<br />

Tiina Kolari-Vuorio)<br />

raportteja on useita satoja ja niiden vastaanottajaopettajia<br />

kymmeniä. Luennoille ilmoittautuminen<br />

sujui alkupuolen kankeuksien ja<br />

ohjelmaongelmien jälkeen lopulta hyvin. Ilmoittautumista<br />

auttoi se, että luennoitsijoista<br />

ja aiheista sekä yrityskäynneistä tehtiin julisteet,<br />

joita oli nähtävillä eri puolilla koulurakennusta.<br />

Jossain määrin opiskelijat moittivat sitä,<br />

että ”oman alan” luentoihin saattoi osallistua<br />

myös muiden tekniikan koulutusohjelmien<br />

opiskelijoita. Luennot täyttyivät muutamassa<br />

tunnissa ja osa ei siis päässyt juuri sille luennolle,<br />

jota oli ajatellut.<br />

Toimintaviikon lähestyessä tuli todella kova<br />

kiire. Ilmoittautumisohjelman kanssa oli pieniä<br />

vaikeuksia, osa luennonpitäjistä vahvistui aivan<br />

”viime metreillä” ja tilasuunnittelua jouduttiin<br />

korjailemaan. Toimintaviikolla opiskelun<br />

normaalirytmi katosi ja käytävillä ja auloissa<br />

kävi vilkas kuhina, kun lähes 2000 opiskelijaa<br />

ja opettajaa siirtyi eri luentopaikkoihin ja<br />

luennoitsijoita vastaanotettiin ja opastettiin.<br />

Näin massiivisen tapahtuman toteuttamisessa<br />

sattuu aina pieniä kömmähdyksiä. Muutoksia,<br />

peruutuksia tai sairastumisia tuli kuitenkin<br />

vain muutamia. Luennoitsijat saapuivat<br />

ajallaan, tietojärjestelmät toimivat ja kaikilla<br />

luennoilla oli myös henkilökuntaan kuuluva<br />

opas. Kokonaisuudessaan järjestelyt toimivat<br />

hyvin ja luennot olivat tavoitteiden mukaisia.<br />

Oli katsauksia menneeseen ja tulevaan, ammattialan<br />

huippuja ja mahdollisuuksia luotaavia<br />

esityksiä ja omia uratarinoita. Luentojen pitäjistä<br />

useat olivat johtaja- tai päällikkötasoa tai<br />

alansa asiantuntijoita ja osoittivat myös näin<br />

kuulijoille insinöörien työn monikirjoiset mahdollisuudet.<br />

Ja innokkaita kuulijoita riitti jokaiselle<br />

luennolle, useat tekivät myös tarkkoja<br />

muistiinpanoja.<br />

Luentoja oli yhteensä 157. Kaikki luennoitsijat<br />

pitivät esityksensä ilman palkkiota,<br />

lähtivät mukaan hyvin. Monet sanoivat, että<br />

on kunnia-asia tulla luentoa pitämään entiseen<br />

opinahjoon. Osa piti luentonsa kaksi tai jopa<br />

kolme kertaa, jotta mahdollisimman moni sen<br />

saattoi kuulla. Luennoitsijoille tarjottiin mahdollisuus<br />

kirjoittaa erillinen artikkeli aiheestaan<br />

ja ne on julkaistu tässä.

13<br />

Kuva 6.<br />

Koulutusjohtaja Eino<br />

Palo tarkastamassa<br />

luennoitsijataulua.<br />

(Kuva: Tiina Kolari-<br />

Vuorio)<br />

Kuva 7. Luennoille opastus voi alkaa.<br />

(Kuva: Seppo Mäkelä)<br />

Kuva 8. Opiskelijoita<br />

kuuntelemassa Matti J<br />

Mäkelän luentoa. (Kuva:<br />

Seppo Mäkelä)

14<br />

Yleisesti kaikille suunnattuja luentoja<br />

Kaikille tekniikan opiskelijoille suunnattuja<br />

luentoja oli varsin monipuolisesti ja kuulijoita<br />

oli paljon. Kuten alla olevasta luettelosta nähdään,<br />

aiheet olivat todella monipuolisia, niin<br />

insinööriyttä yleisesti koskevia, kuin myyntiä,<br />

asiakaspalvelua, kansainvälisyyttä jne. Oli historiaa<br />

ja tulevaisuutta, oli yhteiskunnallisuutta,<br />

urakehitystä, yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta.<br />

––<br />

Lehtori Claudia Daems, TAMK: Insinööri maailmanhistoriassa – ammatin kehitys 6000<br />

vuoden aikana.<br />

––<br />

Kansanedustaja Pekka Haavisto: Greening of the economy – challenges after Rio +20.<br />

––<br />

Packaging Design manager Ilkka Harju, Stora Enso. Design and Innovation Management<br />

––<br />

Senior Vice President Ari Harmaala, Metsä Fibre Ab: Suomalaisen insinöörin haasteet ja<br />

mahdollisuudet Aasiassa.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Arto Huhtinen, Reino & Aino Kotikenkä Oy: Reinon ja Ainon tarina.<br />

––<br />

Projektinjohtaja, opetusneuvos Risto Ilomäki, LAMK: Tahto ja innovatiivisuus insinöörikoulutuksessa.<br />

––<br />

Senior Research Scientist Jorma Järvenpää, VTT: Fuusio, tulevaisuuden energialähde.<br />

Kuva 9. Kansanedustaja Pekka Haavisto<br />

aloittamassa luentoaan. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 10. Claudia Daems<br />

kertomassa insinöörihistoriaa.<br />

(Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

15<br />

Kuva 11. Arto Huhtinen kertomassa<br />

Reinon ja Ainon tarinaa (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 12. Jorma Järvenpää fuusiota<br />

esittelemässä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

––<br />

Senior Scientist Heli Kangas, VTT: Nanosellusoola – mahdollisuuksien materiaali.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Vesa Klinge, Hunajalaituri Oy: Insinööri asiakaspalvelijana.<br />

––<br />

Head of Studio Atte Kotiranta, Rovio Tampere: Rovio ja Angry Birds.<br />

––<br />

Territory Customer Support Manager Aku Lantto, John Deere Forestry Oy: Insinöörin<br />

työ JD:n asiakastuessa.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Matti J Mäkelä, Insinöörioppilastalo Oy: Insinöörin yhteiskunnallinen<br />

vaikuttavuus.<br />

––<br />

Ulkopuolinen tutkija Mika Nieminen, Suomen ympäristökeskus: Mutterin ekologia.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Risto Nikander, Feracitas Oy: Innovatiivisuuden merkitys vientikauppaan<br />

ja liiketoimintaan.<br />

––<br />

Innovaatioasiamies Markku Oikarainen, TAMK: Keksinnöllä miljonääriksi.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Ilmo Raita-aho, MTS Winners´ Partner Oy: Oman työn organisoinnilla<br />

tavoitteisiin.<br />

––<br />

Johtaja Hannu Saarikangas, Uusi Insinööriliitto: Insinöörin urakehityksen muutos, haaste<br />

koulutukselle.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Harri Savolainen, NCC Rakennus Oy: Miten päästään toimitusjohtajaksi<br />

alle 40-vuotiaana.<br />

––<br />

Teollisuusneuvos Juhani Strömberg, UPM Raflatac: Pohjolankadulta maailmanlaajuiseksi<br />

ja miljardin euron yritykseksi tuotekehityksen avulla.

16<br />

Kuva 13. Mika Nieminen kertoo<br />

Mutterin ekologiaa. (Kuva: Tiina Kolari-<br />

Vuorio)<br />

Kuva 14. Risto Nikander puhuu<br />

innovaatioista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 15. Hannu Saarikangas kertoo<br />

insinöörin urakehityksen muutoksesta.<br />

(Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 16. Ilmo Raita-aho puhuu oman<br />

työn organisoinnista. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)

17<br />

Sähkö-, talo- ja tietotekniikan opiskelijoille suunnattuja luentoja<br />

Sähkötekniikan, talotekniikan ja tietotekniikan<br />

koulutusohjelmien luennot käsittelivät sekä<br />

oman ammattialan aiheita että entisten opiskelijoiden<br />

uratarinoita. Oli tarinoita yrittäjyydestä,<br />

kansainvälisyydestä, johtamisesta, oppimisesta ja<br />

ammatin erityisosaamisalueista. Tehtävänimikkeistä<br />

nähdään, että mukana oli runsaasti suunnittelijoita,<br />

asiantuntijoita, johtajia ja päällikköjä.<br />

Kuva 17. Juha Alhainen<br />

puhuu kansainvälisestä<br />

projektiliiketoiminnasta. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)<br />

––<br />

Projekti-insinööri Juha Alhainen, Alstom Grid: Kansainvälinen projektiliiketoiminta ja<br />

kulttuurierojen vaikutus työntekoon.<br />

––<br />

Projekti-insinööri Juha Alhainen, Sähkö- ja energiapalvelut: Pienyrityksen perustaminen,<br />

lisätietona sähköalan viranomaismääräykset ja pätevyysvaatimukset.<br />

––<br />

Director Raimo Arvola, Solita Oy: <strong>Tampereen</strong> tekusta ohjelmistoyrittäjäksi.<br />

––<br />

Head of Value Stream Group Miia Forssel, Nokia Siemens Networks/OSS R&D: Insinöörin<br />

tie johtajaksi.<br />

––<br />

Järjestelmäsuunnittelija Matti Hirvonen, <strong>Tampereen</strong> sähköverkko Oy: Sähkömittari osana<br />

sähkömarkkinoita<br />

––<br />

Yliopettaja, emeritus Sakari Härkönen. Eräs automaatioinsinöörin ura.<br />

––<br />

Freelancer Jouni Jurmu: Jatkuva oppiminen.<br />

––<br />

Managing director Pekka Järveläinen, Green&Global Ltd: Insinöörin vala johdatti miettimään<br />

keksintöjemme vastuullisuutta.<br />

––<br />

Tekninen asiantuntija Tero Kauppinen, Fagerhult Oy: Erinomainen pohja globaaliin insinöörityöhön.<br />

––<br />

Kouluttaja Janne Ketola, TAKK: Sähkövoimainsinöörin tie kaapeliojista asiantuntijuuteen.<br />

––<br />

Tietoliikenneasiantuntija Heidi Kivekäs, Viestintävirasto: A niin kuin astronautti, aurinkovoide,<br />

<strong>ammattikorkeakoulu</strong> ja asiantuntija – opiskelijasta insinööriksi.

18<br />

Kuva 18. Jorma Peisalo kertoo<br />

insinöörin työstä Nokiassa. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 19. Heikki Ritola insinöörinä<br />

ihmisille. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

––<br />

Suunnittelija Pasi Koistinen, Eltel Networks/Power Distribution: Sähköverkon suunnittelu<br />

ja rakentaminen.<br />

––<br />

Suunnittelija Mikko Korpela, VR Track, Suunnittelu: Rautatiet sähkön käyttäjinä.<br />

––<br />

Asiantuntija, oppilaitosyhteistyö, Anu Kostiainen, Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:<br />

SFSEdun esittelyä.<br />

––<br />

Projektipäällikkö Timo Kotilainen, Schneider-Electric: Mielenkiintoiset työtehtävät energiatehokkuuden<br />

alalla.<br />

––<br />

Yrittäjä Jukka Kähkönen, Elkesan Oy: Peruselektroniikalla on paikkansa nykypäivänä; ovipuhelinjärjestelmät.<br />

––<br />

Ohjelmistosuunnittelija Marko Lehti ja ohjelmistoasiantuntija Joonas Loppi, Mylab Oy:<br />

Terveytesi on meidän käsissämme – ohjelmistotyö terveydenhuollon tietotekniikan parissa.<br />

––<br />

Urakointipäällikkö Keijo Mäkeläinen, Sallila Sähköasennus Oy: Urakointipäällikkö – mitä<br />

se tekee?<br />

––<br />

Manager Miika Mäki, NSN WCDMA: Tietotekniikan alan työ globaalissa yrityksessä.<br />

––<br />

Asiantuntija Juha-Ville Mäkinen, LVI-tekniset urakoitsijat LVI-TU Ry.<br />

––<br />

Johtava talotekniikka-asiantuntija Timo Mälkönen, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy: Kiinteistön<br />

omistaminen, pito ja asiantuntijapalvelut niiden tukena.<br />

––<br />

Insinööri Petri Niemelä: Oma tarinani.

19<br />

––<br />

Project Engineer Jukka Osara, Sandvik: Liikkuvien työkoneiden sähkösuunnittelijana.<br />

––<br />

Projektipäällikkö Jorma Peisalo, Nokia Siemens Networks: Perusinsinööri Nokialla.<br />

––<br />

Senior Engineer, R&D Tools Hannu Pusa, Nokia Oyj, Nokia Windows Phone Product<br />

Engineering: Kokemuksia kotimaasta ja kaukoidästä – työnantajana Nokia.<br />

––<br />

Johtaja, mobiiliratkaisut Janne Raitaniemi, Acando Oy: Mikroyrityksestä kansainväliseen<br />

pörssiyhtiöön.<br />

––<br />

Kunnossapitoinsinööri Jukka Rajala, Elenia Verkko Oy: Sähköinsinööri älyverkoissa.<br />

––<br />

Lehtorit Kirsi-Marja Rinneheimo ja Hanna Kinnari-Korpela, TAMK: Kansainvälisessä<br />

MALog-projektissa yhdistyy teoria ja käytäntö.<br />

––<br />

Senior consultant Heikki Ritola, Reaktor: Insinöörinä ihmisille.<br />

––<br />

Logistiikan kehitysinsinööri Jussi Saarijoki, Millog Oy: Informaatiologistiikan arki ja käytäntö.<br />

––<br />

Manager Erkki Salonen, Symbio Finland: Pieniä ajatuksia tuotekehitykseen ja Hervannassa<br />

ilman lisähappea.<br />

––<br />

Software Designer Jari Sandelin, Wapice Oy: Opinto- ja urapolkuni tietotekniikassa.<br />

––<br />

Verkkopäällikkö Petri Sihvo, <strong>Tampereen</strong> sähköverkko Oy: Sähköinsinöörinä verkkotietojärjestelmän<br />

ihmeellisessä maailmassa.<br />

––<br />

Design Engineer Osmo Someroja, Bitwise Oy: The Good, the Bad and the Agile.<br />

––<br />

Projekti-insinööri Atte Syrjä, Sähköinsinööritoimisto Martti Syrjä Ky: Insinööri ei elä vain<br />

leivästä.<br />

––<br />

Kunnossapitopäällikkö Timo Talja, PUNAMUSTA Tampere Oy: Kädentaidot insinöörillä.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Jouni Tägtström, Sähköansio Oy: Yrittäjänä sähköalalla.<br />

––<br />

Site Manager, MCG Finland Veli-Pekka Vatula, Intel Finland Oy: Korporaatio insinööreilyä<br />

ICT-Suomessa eilen ja tulevaisuudessa.<br />

––<br />

Network Security Specialist Petri Vesamäki, Insta DefSec Oy: Insinööri ja tietoturva.<br />

––<br />

Ohjelmistosuunnittelijat Tomi Vittinki ja Oskari Timperi, Novatron Oy: ”Laput pois silmiltä”.<br />

Kuva 20. Timo Talja kertomassa insinöörin<br />

kädentaidoista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

20<br />

––<br />

Sales Manager Henri Vuorela, Meshworks Wireless Oy: Koodari myyntiorganisaatiossa.<br />

––<br />

Staff Engineer Oula Välipakka, ST-Ericsson Oy: Kansainvälisen kokemuksen merkitys uralle.<br />

––<br />

Lead Developer Janne Ylä-Poikelus, Nokia Corporation: Mihin elämän polku vei insinööriopintojen<br />

jälkeen.<br />

Kuva 21. Janne Ylä-Poikelus kertoo<br />

urapolustaan. (Kuva: Tiina Kolari-<br />

Vuorio)<br />

Kuva 22. Reijo Manninen tutustuu SFSedun<br />

esittelyyn (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 23. Petri Vesamäki puhuu<br />

tietoturvasta. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 24. Jussi Saarijoki kertoo<br />

informaatiologistiikasta. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)

21<br />

Kone- ja autotekniikan opiskelijoille suunnattuja luentoja<br />

Kone- ja autotekniikan luennoissa oli mukana<br />

sekä oman ammattialan aiheita että uratarinoita.<br />

Varsin monet käsittelivät myös myyntiä,<br />

kansainvälisyyttä ja yrittäjyyttä, yritysesittelyjäkin<br />

oli useita. Tehtävänimikkeistä nähdään,<br />

että mukana oli paljon myynnin tai markkinoinnin<br />

henkilöitä, suunnittelijoita, projektiinsinöörejä,<br />

päälliköitä ja johtajia.<br />

Kuva 25. Olavi Kopponen esittelee ADOKprojektia.<br />

(Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 26. Tuukka Hartikka kertoo<br />

liikennepolttoaineiden tulevaisuudesta. (Kuva:<br />

Tiina Kolari-Vuorio)<br />

––<br />

Yliopettaja, emeritus Heikki Aalto, TAMK: Koulutuslentokone Vinkan suunnittelu.<br />

––<br />

Tuotannonkehitysinsinööri Anssi Alatalo, Sandvik Oy: Tuotetestaus.<br />

––<br />

Insinöörimajuri Janne Hakala, Ilmavoimat: Insinööri puolustusvoimissa upseeri- ja siviiliammatissa.<br />

––<br />

CAD System Analyst Nicolas Hamilton, Metso Minerals: CAD-suunnittelu nyt ja tulevaisuudessa.<br />

––<br />

Moottoritutkija Tuukka Hartikka, Neste Oil Oyj: Liikennepolttoaineita tänään ja huomenna.<br />

––<br />

Insinööri/toimitusjohtaja Jouko Hautala, Red Wire Oy: Tuotekehittäjän selviytymistarina.<br />

––<br />

Markkinointipäällikkö Keijo Heikkinen, Siemens Oy: Teollisuuden megatrendit – matka<br />

teollisuusautomaatioon.<br />

––<br />

Myynti-insinööri Petri Huuhko, Beijer Electronics Oy: Konenäön kehitys kuvasta aistiksi.<br />

––<br />

Aluejohtaja Tomi Jokinen, K1-Katsastajat, Insinöörinä katsastuskonttorissa.<br />

––<br />

Suunnitteluinsinööri Lauri Jussila, Protacon Tampere: TAMKista automaation pyörteisiin.

22<br />

Kuva 27. Jouko Hautala kertoo<br />

tuotekehityksestä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 28. Jarmo Kovanen valottaa<br />

hitsauksen laadunhallintaa. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)<br />

––<br />

Huoltoinsinööri/Field service engineer Päivi Kaarne, Gardner Denver Oy: Lopputuloksena<br />

pelkkää ilmaa.<br />

––<br />

Myyntijohtaja Teuvo Kinnunen, JJJ-Automaatio: Sulautetut järjestelmät.<br />

––<br />

Koulutuspäällikkö Olavi Kopponen ja lehtori Claudia Daems, TAMK: ADOK, ohjauslogiikkaa,<br />

ohjelmointia, saksaa ja kansainvälisiä projektitaitoja.<br />

––<br />

Support Engineer Sauli Kotiranta, Beijer Electronics Oy: Insinööri – on se jännä.<br />

––<br />

Opettaja Jarmo Kovanen, Pirko: Hitsauksen laadunhallinnan kehitys.<br />

––<br />

Myyntipäällikkö Tiina Kurela, Tasowheel Systems Oy: Insinööri myyntipäällikkönä: Sinisen<br />

savun mysteeri.<br />

––<br />

Senior Application Specialist Harri Kuukkula, Metso Automaatio Oy: Huoltoinsinööri paperiteollisuudessa.<br />

––<br />

Kompressoriasiantuntija Kimmo Laine, Tamturbo Oy: Paineilmakompressorit.<br />

––<br />

Koulutusalajohtaja Kyösti Lehtonen, TAO: Insinööri ammattikoulun opettajana.<br />

––<br />

Verstaspäällikkö Kalevi Mäki-Kihniä, Metso Minerals: Tuotekehityksestä.<br />

––<br />

Insinöörikapteeni Kari-Pekka Niemelä, Maavoimien materiaalilaitoksen esikunta: Insinöörinä<br />

raskaalla raketinheittimellä.<br />

Kuva 29. Kalevi Mäki-Kihniä kertoo Metso<br />

Mineralsin tuotekehityksestä. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)

23<br />

––<br />

Toimialajohtaja Marko Paananen, Bosch autotekniikka: Bosch yli 125 vuotta kehityksen<br />

kärjessä.<br />

––<br />

Business Manager Heikki Peltola, Ruukki Construction Oy: Kokemuksia insinööriuraltani.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Antti Pohjanheimo, Genius Oy: Puhutaan yrittäjyydestä, onko minusta<br />

yrittäjäksi? Miten autoinsinööristä tuli kiinteistönhoitaja – suurehko työllistäjä?<br />

––<br />

Myynti-insinööri Jarmo Ritala, Enmac Oy: Insinööritoimisto insinöörin työpaikkana.<br />

––<br />

Team Leader SWF Jari Siekkinen, Bosch Rexroth: Tier4 ja mobilehydrauliikka.<br />

––<br />

Tuotepäällikkö Hannu Tennberg, Scania: Insinööriopein korjaamomaailmaan 30 vuotta<br />

sitten, nyt ja tulevaisuudessa.<br />

––<br />

Suunnittelupäällikkö Jouni Törnqvist, Bronto Skylift Oy.<br />

––<br />

Pääsuunnittelija Aki Uppa, Patria Land Systems: Insinööri Patrian AMV-suunnittelussa.<br />

––<br />

Tekninen myyjä/laatupäällikkö Tapio Vuorinen, Festo Oy: Insinööri myyntitehtävissä.<br />

––<br />

Director of Supply Chain Hannu Yli-Marttila, Metso Automation Inc: Insinöörinä teollisuuden<br />

toimitusketjussa<br />

––<br />

Kehitysjohtaja Mauno Ylivakeri, AGCO Power Oy: Työkonedieselmoottori eilen, tänään<br />

ja tulevaisuudessa.<br />

Kuva 30. Antti Pohjanheimo puhuu<br />

yrittäjyydestä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 31. Jari Siekkisen aiheena on Tier4 ja<br />

mobilehydrauliikka. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 32. Mauno Yli-Vakeri kertoo<br />

työkoneista. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)

24<br />

Rakennustekniikan opiskelijoille suunnattuja luentoja<br />

Rakennustekniikan luennoille tyypillistä olivat<br />

erilaisten rakennuskohteiden kuvaukset ja<br />

omat uratarinat; myös erilaisia asiantuntijuusalueita<br />

ja yrittäjyyttä tuotiin esille. Tehtävänimikkeet<br />

kertovat johtamisesta, päällikkyydestä<br />

tai yrittäjyydestä.<br />

Kuva 33. Jussi Haavisto kertoo<br />

maanrakennusyrittäjyydestä. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 34. Kimmo Laatunen valottaa Infra<br />

FINBIMiä. (Kuva: Tiina Kolari-<br />

Vuorio)<br />

Kuva 35. Juha Metsälä kertoo, miten<br />

rakennetaan menestyvä yritys. (Kuva: Tiina<br />

Kolari-Vuorio)<br />

––<br />

Projektinjohtaja Kari Alavillamo, YIT Rakennus Oy: Suuren maarakennushankkeen<br />

hallinta urakoitsijan näkökulmasta.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Juha Aspinen, Buildercom Oy: Tiedonhallinta työmaalla ja yritystarina.<br />

––<br />

Toimialajohtaja Risto Björn, TAKK: Karpolla oli asiaa rakennusinsinöörille, Aravarakentajasta<br />

aikuiskouluttajaksi.<br />

––<br />

Varatoimitusjohtaja Miska Eriksson, Fira Oy: Rakennusliikkeestä palvelurakentajaksi – Firan<br />

tarina.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Jussi Haavisto, Maanrakennus T.Haavisto Oy: Mukana Tamperetta rakentamassa.

25<br />

––<br />

Tuotekehityspäällikkö Visa Hokkanen, Novatron Oy: BIM koneohjauksessa.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Harri Järvenpää, Lännen Kiinteistöpalvelu Oy: Lännen Kiinteistöpalvelu<br />

Oy:n tarina.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Hannu Järvinen, Rakennuttajatoimisto Trebest Oy: Rakennusalan yrittäjänä.<br />

––<br />

Oikeustieteen lis,, insinööri Mikko Knuutinen, Asianajotoimisto Knuutinen Ky: Rakennusalan<br />

toteutusvirheet ja niiden oikeustapauksia.<br />

––<br />

Tekninen johtaja Hannu Korppinen, Paanurakenne Oy: Case Helsingin olympiastadionin<br />

tornin korjaus.<br />

––<br />

Myyntipäällikkö, DI Pauli Kukkonen, Miranet Oy: Oma ura valmistumisen jälkeen ja yritysesittely.<br />

––<br />

Aluejohtaja Ilkka Kääriäinen, YIT Rakennus Oy Tampere: Case Niemenranta.<br />

––<br />

Tuotekehityspäällikkö Kimmo Laatunen, VR Track Oy: Infra FINBIM.<br />

––<br />

Toimialapäällikkö, insinööri Jouni Lehtomaa, Ramboll Finland Oy: Vaikuttavuuden arviointi<br />

osaksi suunnitteluprosessia.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Hannu Markkola, Suomen Laatoituskeskus Oy: Työtehtävät insinööriuralla<br />

ja oman yrityksen esittely.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Juha Metsälä, Rakennustoimisto Pohjola Oy: Miten rakennetaan menestyvä<br />

yritys? Rakennustoimisto Pohjola Oy:n tarina.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Heikki Niemelä, Kaukajärvi osuuskunta: Koulutuspolku nykyisiin tehtäviin.<br />

Isännöitsijän rooli korjausrakennuskohteessa.<br />

––<br />

Projektipäällikkö Juha Noeskoski, A-insinöörit, Laatukonsultit Oy: E18-moottoritien rakennuttaminen.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Petri Ortju, Vahanen Tampere Oy: Ura- ja koulutuspolkuni, Vahanen<br />

Tampere Oy:n toimintaa.<br />

––<br />

Yksikön päällikkö Pekka Petäjäniemi, Liikennevirasto, Uudishankkeet-yksikkö: Tuottavuutta<br />

kehittävät hankintamenettelyt infra-alalla.<br />

––<br />

Tutkija Pekka Pietilä, <strong>Tampereen</strong> teknillinen yliopisto: Vesihuoltohankkeissa toimiminen<br />

Afrikassa.<br />

––<br />

Tiesuunnittelun apulaisosastopäällikkö/projektipäällikkö Johanna Plihtari-Siltanen, Sito<br />

Tampere Oy: Opiskelijasta insinööriksi – ammattilaiseksi sekä yritysesittely ja projektiesittely.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Ilkka Saarinen, Isännöinti Ilkka Saarinen Oy: Yrittäjän tarina opiskelusta<br />

vuoden Isännöitsijäksi.<br />

––<br />

Projektipäällikkö Petri Talvitie, A-insinöörit, Suunnittelu oy/Asuin- ja liikerakentamisen<br />

yksikkö: Suunnitteluprojektin 3D-mallintaminen.<br />

––<br />

Toimialajohtaja Jussi Tanhuanpää, NCC Oy: NCC:n hankkeet Tampereella ja laajemminkin.<br />

––<br />

Dekaani Teuvo Tolonen, TTY: Työelämän ja opiskelun yhdistäminen raksalla.

26<br />

Paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan, laboratorioalan ja<br />

Environmental Engineer opiskelijoille suunnattuja luentoja<br />

Luentojen aiheet olivat metsä-, kemian- ja tekstiiliteollisuuteen<br />

liittyviä asiantuntija-aiheita ja<br />

yritystarinoita. Environmental Engineeringopiskelijoille<br />

järjestettiin luentojen ohella omat<br />

workshopit. Mukana oli myös laboratorioanalyytikko-opiskelijoille<br />

suunnattuja alumnipuheenvuoroja.<br />

Tehtävänimikkeet liittyivät usein myyntiin,<br />

tuotantoon tai tuotekehitykseen.<br />

Kuva 36. Anniina Allinniemi<br />

kertoo insinöörin poluista. (Kuva:<br />

Tiina Kolari-Vuorio)<br />

Kuva 37. Antti OK Nieminen kertomassa<br />

Kiilto Oy:stä. (Kuva: Tiina Kolari-Vuorio)<br />

––<br />

Tuotekehitysinsinööri Anniina Allinniemi, Oy Teema Line Ltd: Insinöörille, joka kulkee<br />

omia polkujaan.<br />

––<br />

Development Director Sipi Asu, UPM Raclatac: Laadunhallinta ja asiakastyytyväisyys.<br />

––<br />

Tekninen johtaja Esa Eronen, Nokian Renkaat Oyj: Tehdasprojektien toteuttaminen Suomen<br />

ulkopuolella – suunnittelu ja toteutus.<br />

––<br />

Tuotantopäällikkö Janne Hamari ja käyttöinsinööri Jukka Grönroos, Tervakoski Oy: Tuotantovastuun<br />

kulmakivet.<br />

––<br />

Laboratoriomestari Hanna Haukipää, Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos: Alumnin<br />

puheenvuoro.<br />

––<br />

Konsernin henkilöstöjohtaja Jari Hellstén, Hollming-konserni: Kuinka menestyä työelämässä<br />

– vinkkejä työhaastattelusta kehittyvälle urapolulle.

27<br />

––<br />

Tuotekehityslaborantti Leena Hietanen, Vitabalans Oy: Alumnin puheenvuoro.<br />

––<br />

Projektipäällikkö Kirsi Hovikorpi, Etelä-Kymenlaakson Ammattiopisto/aikuiskoulutus:<br />

Monipuolisesti insinööriksi.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Helena Huumonen, Univisio Oy: Unien hallinta materiaalin keinoin.<br />

––<br />

New Business Manager Timi Hyppänen, Omya Oy: Kemikaalit kemiaa ja paperia.<br />

––<br />

Laboratorioanalyytikko Sanna Hämäläinen, <strong>Tampereen</strong> yliopisto, Alumnin puheenvuoro.<br />

––<br />

Teknisen sektorin johtaja Raija Ketola, Puolustusvoimat: Tekstiili-insinööri Puolustusvoimissa.<br />

––<br />

Asiakaspalvelupäällikkö Tero Kuivanen, TPI Control Oy: IV-järjestelmien toiminnan merkitys<br />

kiinteistöenergiatehokkuudessa.<br />

––<br />

Myyntipäällikkö Jari Lampinen, Metso Paper: Metso Paper service-toiminnat.<br />

––<br />

Director PMC Jukka Lehto, Metso Fabrics Oy: Metso Fabrics oy – kotimarkkinoilta maailman<br />

markkinoille – menestystekijät jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.<br />

––<br />

Tuoteinsinööri Marko Loijas, Metso: Hammasta viilaten – teräkehitys Metsossa.<br />

––<br />

Myyntipäällikkö Harri Matilainen, Royalcom Oy: Kaavinterämateriaalien vaikutus paperikoneen<br />

energiatalouteen.<br />

––<br />

General manager Juha Mettälä, Metso Fabrics: Environmental and Quality Management.<br />

––<br />

Toimitusjohtaja Antti Nieminen, Kiilto Oy: Vastuullinen Kiilto Oy.<br />

––<br />

Koulutuspäällikkö Jari Nyström, UPM: Henkilöstön kehittäminen yrityksen voimavarana<br />

––<br />

Tutkija Satu Pasanen, VTT: Nanoteknologia ja polymeeriset nanokomponentit.<br />

––<br />

Laborantti Salli Peura, Santen Oy: Alumnin puheenvuoro.<br />

––<br />

Laboratorioanalyytikko Jukka Pohja, Ashland Industries Finland/<strong>Tampereen</strong> Vesi: Alumnin<br />

puheenvuoro.<br />

––<br />

Vice President, Workwear Services Tatu Purme, Lindström Oy: Työvaatetuksen tulevaisuuden<br />

näkymiä ja tekstiilihuollon haasteita.<br />

––<br />

Laboratoriomestari Tiina Runsas, Puolustusvoimien teknillinen tutkimuslaitos: Alumnin<br />

puheenvuoro.<br />

––<br />

Laboratorioanalyytikko Henna Venäläinen, <strong>Tampereen</strong> yliopisto, BioMeditech: Alumnin<br />

puheenvuoro.<br />

Luennot onnistuivat hyvin. Ne olivat tavoitteiksi<br />

asetettujen mukaisesti monipuolisia ja<br />

insinöörien työn moniuloitteisuutta kuvaavia.<br />

Opiskelijoiden raporteissa toistui toivomus<br />

saada tapahtumasta pysyvä, vaikka ei<br />

näin massiivinen tapahtuma. Myös opettajat<br />

saivat paljon mielenkiintoista kuultavaa<br />

ja koettavaa.

28<br />

Kuva 38. Seppo Mäkelä ja Pirkko Harsia odottelevat opiskelijoita bussiin. (Kuva: Seppo Mäkelä)<br />

Yrityskäynnit<br />

Alkuviikon maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona<br />

iltapäivisin järjestettiin opiskelijoille<br />

yrityskäyntejä lähes 100 yrityskohteeseen ja<br />

yhteensä 60 eri yritykseen. Monet yritykset<br />

ottivat opiskelijoita vastaan useana päivänä<br />

tai samana päivänä kahteen kertaan. Saman<br />

yrityksen eri toimintoihin, toimipisteisiin tai<br />

osastoihin saatettiin järjestää käyntejä. Esim.<br />

yrityksen tuotanto-, laboratorio- tai vaikkapa<br />

sähköpuolelle saatettiin järjestää eri tutustumiskäynti<br />

eli yritykset huomioivat eri insinöörialojen<br />

opiskelijoita kohderyhminä. Yritykset<br />

suhtautuivat näihin käynteihin hyvin positiivisesti<br />

ja järjestivät informatiivista ohjelmaa<br />

opiskelijoille. Opiskelijoiden tuli ilmoittautua<br />

vähintään yhteen yrityskohteeseen, useampaankin<br />

olisi haluttu. Yrityksiä oli kovin monelta<br />

alalta ja monen kokoisia. Jotkut saattoivat ottaa<br />

vastaan vain 10–20 opiskelijaa, jotkut taas<br />

50–60 kerralla. Opiskelijoille korostettiin, että<br />

olisi avartavaa mennä tutustumaan erityyppisiin<br />

yrityksiin, ei välttämättä ns. oman alan<br />

yritykseen. Muutama yrityskäynti peruuntui.<br />

Jostakin syystä erityisesti konepajayritykset<br />

kiinnostivat vain harvoja opiskelijoita ja niissä<br />

käyntejä jouduttiin perumaan.<br />

Yrityskäyntien järjestäminen oli suuri tapahtuma,<br />

pelkästään logistiikan kannalta katsottuna.<br />

Seppo Mäkelä hoiti kiitettävästi aikataulutukset,<br />

bussien reittisuunnittelun ja<br />

lähdöt opasteineen. Ensin ajateltiin, että bussit<br />

voisivat lähteä Kuntokadun kiinteistön eri<br />

puolilta, mutta varsin pian havaittiin, että ajatus<br />

oli mahdoton. Kymmenten bussien kääntymiset<br />

ja lähdöt sekä paluut koululle eivät olleet<br />

järjestettävissä ja niinpä lähdöt ja paluut<br />

siirrettiin lähellä sijaitsevalle Jäähallin kentälle,<br />

kävelymatkan päähän koulusta. Sinne sitten<br />

opiskelijat ”hanhenmarssia” suunnistivat aamupäivän<br />

luentojen jälkeen. Aikataulut pitivät<br />

melko hyvin, vain joitakin viivästyksiä sattui.<br />

Jokunen opiskelija olisi halunnut mennä

29<br />

paikalla omalla autolla, mutta katsottiin parhaaksi,<br />

että kaikki lähtevät bussikuljetuksilla.<br />

Jokaisella vierailulla (ja bussissa) oli mukana<br />

myös opettaja, joten kokemus oli heillekin<br />

varmasti mieluinen.<br />

Seuraavat yritykset ottivat opiskelijoita<br />

vastaan, joissakin yrityksissä useampia eri<br />

toimipisteisiin tai toimintoihin tutustumiskohteita<br />

(eri toimintoja ja tuotantoja ei ole<br />

mainittu):<br />

––<br />

AGCO Power Oy<br />

––<br />

A-Insinöörit Oy<br />

––<br />

A-Insinöörit Geotesti Oy<br />

––<br />

Alma Manu Oy <strong>Tampereen</strong> paino<br />

––<br />

ATA Gears Oy<br />

––<br />

Avant Tecno Oy<br />

––<br />

Bitwise Oy<br />

––<br />

Bosch Rexroth Oy<br />

––<br />

Bronto Skylift Oy Ab<br />

––<br />

Destia Oy<br />

––<br />

Digia Oyj<br />

––<br />

Dynaset Oy<br />

––<br />

Fagerhult Oy<br />

––<br />

Fastems Oy Ab<br />

––<br />

Finnpark Oy, Hämpin Parkki<br />

––<br />

Gardner Denver Oy<br />

Kuva 39. Opiskelijoita Jäähallin kentällä yrityskäynneille lähdössä. (Kuva: Lauri Hietalahti)

30<br />

––<br />

Geopalvelu Oy<br />

––<br />

HT-Laser Oy<br />

––<br />

Image Wear Oy<br />

––<br />

Insinööritoimisto Comatec Oy<br />

––<br />

Isännöintitoimisto Ilkka Saarinen Oy<br />

––<br />

John Deere Forestry Oy<br />

––<br />

Jurei Oy<br />

––<br />

Katsa Oy<br />

––<br />

Kaukajärviosuuskunta<br />

––<br />

KL-Lämpö<br />

––<br />

Koja Oy<br />

––<br />

KVVY Oy<br />

––<br />

Lemminkäinen Oyj<br />

––<br />

Lujatalo Oy<br />

––<br />

Metso Automation Oy<br />

––<br />

Metso Fabrics Oy<br />

––<br />

Metso Minerals Oy<br />

––<br />

MindTrek<br />

––<br />

Mitron Oy<br />

––<br />

Molok Oy<br />

––<br />

NCC Rakennus Oy<br />

––<br />

Nokeval Oy<br />

––<br />

Nokian Renkaat Oyj<br />

––<br />

Novatron Oy<br />

––<br />

Pilkington Automotive Finland<br />

––<br />

Pirkanmaan ELY-Keskus<br />

––<br />

Pyroll, Takon Kotelotehdas Oy<br />

––<br />

Ramboll Finland Oy<br />

––<br />

Sandvik Mining and Construction<br />

Finland Oy<br />

––<br />

Santen Oy<br />

––<br />

Schneider Electric Finland Oy<br />

––<br />

Sito Tampere Oy<br />

––<br />

Skanska Oy<br />

––<br />

Solita Oy<br />

––<br />

SRV Oyj<br />

––<br />

Sähkö-Aro Oy<br />

––<br />

Tamfelt Metso Pulp and Paper<br />

––<br />

Tammermatic Oy<br />

––<br />

<strong>Tampereen</strong> Infra<br />

––<br />

<strong>Tampereen</strong> Maanrakennus Oy (Tamara)<br />

––<br />

<strong>Tampereen</strong> Sähköverkko Oy<br />

––<br />

VR/Länsi-Suomi<br />

––<br />

VR Track Oy<br />

––<br />

VTT/ITER<br />

––<br />

YIT Oyj

31<br />

Liikuntapäivä<br />

Torstaina 4.10. <strong>Tampereen</strong> Insinööriopiskelijat<br />

TIRO ry järjesti opiskelijoille liikunnallisia<br />

tapahtumia Kaupin urheilukentällä. Vaihtoehtoisesti<br />

opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua<br />

tamperelaisiin museoihin: Museokeskus Vapriikki,<br />

Työväenmuseo Werstas ja Ympäristötietokeskus<br />

Moreenia. Osa opiskelijoista osallistui<br />

myös torstaina ja perjantaina Insinöörikoulutuksen<br />

Foorumiin, joka oli valtakunnallinen,<br />

insinöörikouluttajia yhteen kokoava seminaari.<br />

Liikuntapäivään Kaupin liikuntapuistossa<br />

osallistui noin 1000 opiskelijaa. Päivään oli<br />

järjestetty lajikokeiluja, lajiesittelyjä ja -demoja<br />

sekä kilpailuja. Päivän aikana oli mahdollisuus<br />

harrastaa kevyempää liikuntaa, rentoa<br />

kisailua sykettä nostaen tai kunnolla hikoillen.<br />

Osallistuja voi etukäteen suunnitella,<br />

millaisin tavoittein haluaa lähteä aktiviteetteihin<br />

mukaan. Opiskelijat saivat päivän alussa<br />

liikuntapassit, joihin tuli päivän aikana kerätä<br />

kolme suoritusmerkintää. (Reponen, Robinkov.)<br />

Kaupin liikuntapuistossa saattoi kokeilla<br />

mm. pesäpalloa, krikettiä, höntsyä, tennistä,<br />

jalkapalloa, mölkkyä, kyykkää, petanqueta ja<br />

Tag Rugbyä. Tuliryhmä Flamma piti workshopeja<br />

ja Tampere Sains amerikkalaisen jalkapallon<br />

näytöksen. TAMKin liikuntahallilla pelattiin<br />

salibandyä ja pidettiin<br />

Studio Moven tanssitunteja<br />

sekä Crossfit demoryhmiä.<br />

Mira Keränen piti iltapäivällä<br />

luennon aiheesta Korkekouluopinnot<br />

ja urheilu.<br />

(Reponen, Robinkov.)<br />

Kaupunkikierroksia museoihin<br />

oli mahdollisuus valita<br />

aina tasatunnein. Kukin<br />

museo (Werstas, Vapriikki ja<br />

Moreenia) ottivat kerralla sisään<br />

korkeintaan 30 opiskelijaa.<br />

Museokierroksiin tuli<br />

ilmoittautua etukäteen ja<br />

niihin osallistuikin n. 150<br />

opiskelijaa.<br />

Opiskelijoiden mielestä<br />

torstaina liikuntapäivä oli<br />

varsin onnistunut ja monipuolinen.<br />

Hieman moitteita<br />

tuli siitä, että varsinkin<br />

alkuvaiheessa piti jonottaa<br />

melko tavalla passin saamiseksi.<br />

Museokierroksesta<br />

pidettiin myös. Tamperelaisissa<br />

museoissa on tunnetusti<br />

hyvä mahdollisuus<br />

tutustua tekniikkaan ja sen<br />

kehitykseen.<br />

Kuva 40. Liikuntahallilla. (Kuva: Essi Kannelkoski)

32<br />

Kuva 41. Peli alkakoon. (Kuva: Essi Kannelkoski)<br />

Kuva 42. Maali tuli! (Kuva: Essi Kannelkoski)

33<br />

Lopuksi<br />

Kun lähes 2000 opiskelijaa liikkui noin<br />

160:een rinnakkaissessioon ja lähti yrityskäynneille<br />

lähes sataan kohteeseen, ei puuttunut<br />

”vilskettä ja vilinää”. Tunnelma toimintaviikolla<br />

oli käsin kosketeltavan innostunut ja<br />

”konferenssimainen”. Näyttelyt ja liikuntatapahtumat<br />

värittivät viikkoa, joka huipentui<br />

Tampere-talossa pidettävään arvokkaaseen pääjuhlaan.<br />

Aikataulut olivat tiukat, mutta pitivät<br />

varsin hyvin. Joitakin muutoksia ja peruutuksia<br />

toki tuli, mutta kokonaisuus oli onnistunut.<br />

Opiskelijoiden ja opettajien yhteinen mielipide<br />

viikosta oli, että ”tätä täytyy saada lisää”.<br />

Myös luennoitsijat olivat tyytyväisiä, monelle<br />

heistä tilaisuus oli myös mahdollisuus esitellä<br />

yritystään ja sen toimintoja ja tuoda sitä näin<br />

opiskelijoille tutummaksi. Tapahtumasta toivotaan<br />

jokavuotista. Ei ehkä näin massiivisena,<br />

mutta selvästi viikko osoitti tarpeellisuutensa<br />

opiskelijoiden työelämäyhteyksien vahvistamisen<br />

kannalta ja insinöörin työn monipuolisuuden<br />

selventäjänä.<br />

Lähteet<br />

Miettinen Harri. 2012. Liput liehuivat 100-vuotisjuhlaviikolla. Toolilainen 4/2012.<br />

Reponen, Elisa ja Robinkov, Andrei. Liikuntapäivä 4.10.2012. <strong>Tampereen</strong> Insinööriopiskelijat TIRO ry.

34<br />

Kansainvälinen projektiliiketoiminta<br />

ja kulttuurierojen<br />

vaikutus työntekoon<br />

Juha Alhainen<br />

Projekti ymmärretään käsitteenä kertaluontoiseksi omaksi kokonaisuudekseen,<br />

jossa on selkeä alku ja loppu. Todellisuudessa varsinkaan kansainvälisessä<br />

projektiliiketoiminnassa projektien hoito ei ole niin selkeää.<br />

Projektiliiketoiminta koostuu useista eri prosesseista ja tarvitsee aina tuekseen<br />

projektiorganisaation. Menestyäkseen kansainvälisessä liiketoiminnassa yritysten<br />

on tunnistettava kulttuuriset erot, osattava toimia erilaisissa kulttuureissa<br />

ja parhaimmillaan pystyttävä hyödyntämään kulttuurien erilaisuutta jatkuvien<br />

asiakassuhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Sopimusten hallinta ja jatkuva<br />

yhteydenpito asiakkaiden kanssa ovat tärkeitä onnistuneen projektin aikaansaamiseksi.<br />

Oman hankaluutensa projektien johtamiseen tuovat pitkät välimatkat<br />

ja toimitukset, joiden hallintaa myös projekti-insinöörin on hyvä osata.<br />

Tärkeää yrityksen ja yksilön kehittymisen kannalta on myös mitata omaa toimintaansa<br />

ja kehittää sitä saadun palautteen mukaan.<br />

Kirjoittaja on valmistunut TAMKista sähköautomaatiotekniikan insinööriksi<br />

vuonna 2009 ja hankki kokemuksensa kansainvälisestä projektiliiketoiminnasta<br />

Alstom Gridillä työskennellessään.<br />

Johdanto<br />

Projekti ymmärretään käsitteenä kertaluontoiseksi<br />

omaksi kokonaisuudekseen, jossa on<br />

selkeä alku ja loppu. Projektiliiketoiminta on<br />

sekä maan sisällä tapahtuvana että kansainvälisessä<br />

ympäristössä aina vaikeasti hallittavaa.<br />

Projektiliiketoiminta koostuu useista<br />

eri prosesseista, joita kuitenkin suoritetaan<br />

myös osittain päällekkäin. Näin ollen projektiorganisaation<br />

on oltava sekä määrältään<br />

että osaamiselta hyvin laaja tai vaihtoehtoisesti<br />

osaaminen on hankittava yrityksen ulkopuolelta.<br />

Projektin hallinta on tärkeä, mutta vain<br />

pieni osa koko projektiliiketoimintaa. Projektiin<br />

kuuluu itse projektin toteutuksen lisäksi<br />

myös tarjousvalmistelu, tarjouksen teko, sopimuksen<br />

teko, toteutetun projektin käyttöönotto<br />

ja luovutus, projektin päättäminen sekä<br />

jälkimarkkinointi ja mahdollisen huoltotakuun<br />

ylläpitäminen (TEKES 4/2002, s.9).

35<br />

Kuva 1. Projektin toteutuksen hallinta osana projektiliiketoiminnan hallintaa (TEKES 4/2002, s.9)<br />

Eri kulttuurien ja kansalaisuuksien eroavaisuudet<br />

Menestyäkseen kansainvälisessä liiketoiminnassa<br />

yritysten on tunnistettava kulttuuriset<br />

erot, osattava toimia erilaisissa kulttuureissa<br />

ja parhaimmillaan pystyttävä hyödyntämään<br />

kulttuurien erilaisuutta jatkuvien asiakassuhteiden<br />

luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Haasteita tuo<br />

paitsi päivittäinen kanssakäyminen niin myös<br />

piilossa olevat erot eri kulttuurien ja kansalaisuuksien<br />

välillä.<br />

Kulttuurien kohdatessa näkyvät erot syntyvät<br />

lähinnä käyttäytymisen, käytäntöjen ja<br />

artefaktien (fyysiset rajapinnat, kuten miljöö)<br />

välillä. Piilossa olevat ominaisuudet kuten arvot,<br />

uskomukset, normit ja perusolettamukset<br />

vaikuttavat kuitenkin myös ihmisten käytökseen.<br />

(TEKES 4/2002, s.11–12)<br />

Erityisesti piilossa olevien erojen vaikutus<br />

eri kulttuurien välisessä kanssakäymisessä on<br />

vaikea havaita, jos osapuolet eivät tiedosta ja<br />

tunne toisiensa kulttuurieroja. Tällöin monet<br />

tilanteet tulkitaan usein huomattavasti negatiivisemmaksi<br />

kuin itse tilanne on.<br />

Yhteydenpidon ja viestinnän merkitys<br />

kansainvälisissä projekteissa<br />

Yhteydenpidon merkitys kasvaa kansainvälisessä<br />

projektiliiketoiminnassa verrattuna kansallisesti<br />

tapahtuvaan liiketoimintaan. Koska etäisyydet<br />

ovat usein pitkiä ja varsinaiset tapaamiset<br />

vähissä, ovat sähköposti ja puhelinkeskustelut<br />

viestinnän pääosassa. Tällöin osapuolten nonverbaaliset<br />

viestit eivät välity vastaanottajalle,<br />

joten verbaliikan käytössä tulee olla tarkkana.<br />

Jatkuva asiakassuhteen hoito projektiliiketoiminnassa<br />

vaatii asiakasystävälliset rajapinnat<br />

yritysten välillä, syvällisen ymmärryksen<br />

yhteistyön tarkoituksesta ja luonteesta<br />

sekä jatkuvan vuoropuhelun asiakkaan kanssa.<br />

Apuna toimivan asiakassuhteen hoitoon ovat<br />

selkeä roolien ja vastuiden jako projektiorganisaatiossa,<br />

tiedon keräämisen ja käsittelyn<br />

järjestelmällinen organisointi sekä tehokas<br />

kommunikaatio käyttäen useita eri kanavia<br />

asiakasyrityksen ja projektiyrityksen sisällä.<br />

(TEKES 4/2002, s.9)

36<br />

Sopimukset kansainvälisissä projekteissa<br />

Kansainvälisessä projektiliiketoiminnassa käytetään<br />

kansainvälisiä sopimuksia, joita sitovat<br />

riitatilanteissa käytettävän maan laki ja rahoitusosapuolten<br />

määrittelemät ominaisuudet.<br />

Luotettavuuden takaamiseksi käytetään hyvin<br />

usein ulkopuolisia pankkeja antamaan takuu,<br />

jossa ostaja sitoutetaan maksamaan kaupan<br />

hinta tiettyjä myyjän edellytyksiä vastaan.<br />

Rahoituspalveluiden osalta esimerkkeinä<br />

vaadittavista kauppasopimuksen sisällöistä ovat<br />

kaupan kohde, kauppahinta, omistusoikeus ja<br />

sen siirtyminen, toimitusaika ja -lauseke (Incoterms<br />

2000/2010), maksuehdot ja maksutapa,<br />

myyjän antama takuu, sopimusvelvoitteiden<br />

laiminlyönnin seuraukset, sopimuksesta vapautumisperusteet,<br />

sopimuksen voimaansaattaminen<br />

ja riitaisuuksien ratkaiseminen sekä sovellettava<br />

laki ja riidat ratkaiseva tuomioistuin<br />

(Ulkomaankaupan pankkipalvelut 2010, s. 4).<br />

Edellä mainittujen lisäksi voidaan yrityskohtaisesti<br />

sopimuksissa sopia useita muita teknisiä<br />

ja kaupallisia ehtoja.<br />

Toimitusehdot kansainvälisissä projekteissa<br />

Kansainvälisissä sopimuksissa määriteltävät<br />

toimituslausekkeet kertovat myyjän ja ostajan<br />

väliset velvollisuudet asiakirjojen, riskien ja kulujen<br />

suhteen. Samalla nämä ehdot määrittelevät<br />

epäsuorasti vakuuttamisvelvollisuuden ja<br />

vastuun esimerkiksi toimituksen purkamisesta<br />

ja lastaamisesta.<br />

Kansanvälisissä toimituslausekkeissa (Incoterms<br />

2010) on käytössä 11 kohtaa kun taas<br />

Suomessa käytettävissä toimituslausekkeissa<br />

(Finnterms 2001) niitä on vain kuusi. Pääsyynä<br />

tähän ovat kansainvälisiin toimituksiin liittyvät<br />

tullimuodollisuudet, jotka ovat keskeisessä<br />

osassa sekä lähettäjän että vastaanottajan vastuiden<br />

ja tehtävien rajaamisessa.<br />

Mittareita oman toiminnan arviointiin ja kehittämiseen<br />

Yritystasolla projektiorganisaation omaa toimintaa<br />

voidaan arvioida muun muassa toimitusvarmuudella,<br />

luotettavuudella, nopealla<br />

reagointikyvyllä ja kannattavuudella (TEKES<br />

4/2000, s. 59–60). Yksilötasolla oman työkokemuksen<br />

karttuessa tietotaidon lisääntyminen<br />

ja ennakointi ovat piirteitä, jotka kertovat<br />

kehityksestä.<br />

Lähteet<br />

TEKES, 4/2002. Global Project Business: Kansainvälinen projektiliiketoiminta 1998–2001. Loppuraportti.<br />

Helsinki: Paino-Center Oy. ISSN 1239-1336<br />

Ulkomaankaupan pankkipalvelut (2010). Osuuspankki. 17.5.2010 [viitattu 9.9.2012]. Saatavissa:<br />

https://www.op.fi/media/liitteet? cid=150384623<br />

Finnterms 2001. Fennia. 15.10.2008 [viitattu 9.9.2012]. Saatavissa: www.ilmarilehtonen.fi/tiedostot/<br />

finnterms_2001.<strong>pdf</strong><br />

Incoterms-toimituslausekkeet 2010. DHL. 18.3.2011 [viitattu 11.9.2012]. Saatavissa: http://www.dhl.fi

37<br />

Pienyrityksen perustaminen<br />

-lisätietona sähköalan<br />

viranomaismääräykset<br />

ja pätevyysvaatimukset<br />

Juha Alhainen<br />

Yrityksen perustaminen käsittää useita eri vaiheita, joiden asettaminen<br />

ajalliseen järjestykseen saattaa olla varsinkin ensimmäistä kertaa yritystä<br />

perustavalle hankalaa. Yrityksen perustamisesta on olemassa lukuisia<br />

ohjeita, mutta näiden lisäksi yrittäjäksi aikovan on hyvä turvautua myös muiden<br />

yrittäjien vertaistukeen ja kokemuksiin yritystoiminnasta. Yrittäjäksi ryhtyvä<br />

kohtaa aloittaessaan varmasti haasteita ja lukuisia päätöksentekotilanteita<br />

sisältäen muun muassa omien onnistumismahdollisuuksien analysoinnin sekä<br />

yritystoiminnan luonteen valinnan. Lisäksi yritystä perustettaessa tärkeitä vaiheita<br />

ovat liikeidean jalostaminen, liiketoimintasuunnitelman sekä rahoitus- ja<br />

kannattavuuslaskelmien laadinta, yritystoiminnan luvanvaraisuuden selvittäminen,<br />

rahoituksen järjestäminen, yritysmuodon valinta, kirjanpidon ja vakuutusten<br />

järjestäminen sekä varsinaisen perustamisilmoituksen laadinta. Edellä<br />

mainittujen lisäksi henkilöyhtiöiltä, osakeyhtiöiltä ja osuuskunnilta velvoitetaan<br />

myös erilaisten perustamiskirjojen laadintaa. Kaupparekisteriin tehtävässä perustamisilmoituksessa<br />

selvitetään toiminnan laatu ja laajuus, joiden mukaan<br />

tehdään ilmoitus myös verohallinnon alaisiin rekistereihin. Näitä rekistereitä<br />

ovat ennakkoperintärekisteri, arvonlisäverovelvollisten rekisteri, työnantajarekisteri<br />

ja vakuutusverovelvollisten rekisteri. Järjestelmällisyys ja tukeutuminen<br />

muiden yrittäjien kokemuksiin auttavat aloittavaa yrittäjää tiensä alkuun,<br />

mutta loppujen lopuksi yrityksen menestyminen on kiinni monesta asiasta,<br />

eikä vähiten yrittäjän itsensä aktiivisuudesta.<br />

Kirjoittaja on valmistunut TAMKista sähköautomaatioinsinööriksi vuonna<br />

2009 ja toimii mm. omassa yrityksessään Suomen sähkö- ja energiapalvelut.

38<br />

Johdanto<br />

Aloittaneiden yritysten määrä on ollut vahvassa<br />

laskussa. Tilastokeskuksen mukaan aloittaneiden<br />

yritysten määrä väheni lähes 29 prosenttia<br />

vuoden 2012 ensimmäisellä neljänneksellä<br />

edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.<br />

(Tilastokeskus 2012, s. 1)<br />

Kuva 1. Aloittaneet yritykset 1. neljänneksellä vuosina 2005–2012 (Tilastokeskus 2012, s. 1)<br />

Osa aloittaneiden yritysten vähäisestä määrästä<br />

on selitettävissä talouden taantumalla ja yleisellä<br />

epävarmuudella tulevaisuutta kohtaan.<br />

Valtio pyrkii kannustamaan erityisesti nuoria<br />

perustamaan yrityksiä, mutta lähtökohtien ollessa<br />

puutteelliset ei tämäkään riitä. Yrityksen<br />

perustaminen on tehty Suomessa kohtuullisen<br />

helpoksi, mutta käytännön tietoisuus yrityksen<br />

perustamisen eri vaihtoehdoista ja askelista on<br />

jäänyt erityisesti nuorilla vajavaiseksi.<br />

Internet ja muut sähköiset tietovarastot<br />

ovat täynnä aloittavan yrityksen oppaita. Silti<br />

usein konkreettisin apu aloittavalle yritykselle<br />

tulee joko tutulta yrittäjältä tai erityisten yrityshautomoiden<br />

kautta. Yrityksen perustaminen<br />

ei vaadi tohtorin tutkintoa, mutta suunnitelmallisuus<br />

ja päämäärätietoisuus auttavat<br />

aloittavaa yrittäjää löytämään vakaan ja taloudellisesti<br />

kannattavan polun. Tämän artikkelin<br />

on tarkoitus selventää tuleville yrittäjille<br />

yrityksen perustamisen eri vaiheita käyttämällä<br />

apuna erilaisia alan oppaita sekä käytännön<br />

kokemuksia sähköalalla toimivan yrityksen<br />

näkökulmasta.<br />

Yrittäjäksi ryhtymisen haasteita ja päätöksiä<br />

Henkilökohtaiset ominaisuudet ja valmiudet<br />

antavat pohjan onnistuneelle yritystoiminnalle,<br />

mutta yrittäjyyttä voi ja pitääkin sen<br />

lisäksi myös opiskella. Aloittavalle yrittäjälle<br />

saattaa muodostua haasteeksi muun muassa<br />

oma osaaminen ja kokemuksen puute, tiedon<br />

puute lainsäädännöstä, verotuksesta ja<br />

sopimusten tekemisestä, suomen kielen riittämätön<br />

taito, suomalaisen yrityskulttuurin<br />

heikko tunteminen tai esimerkiksi ajankäytön<br />

järjestäminen ja organisointi työn, vapaa-ajan<br />

tai perheen kesken. (YritysHelsinki<br />

2011, s. 5)<br />

Uusi yrittäjä kohtaa lisäksi monia päätöksentekotilanteita,<br />

kuten valinnan siitä, millaista<br />

yrittäjyyttä haluaa harjoittaa. Yrittäjyyden eri<br />

muotoja ovat esimerkiksi uuden yrityksen perustaminen<br />

(joko täysin uuden tai olemassa<br />

olevan liikeidean perustuen), toimivan yrityksen<br />

ostaminen, Franchising-yrittäjyys, sivutoiminen<br />

yrittäjyys, osakkuus, tiimiyrittäjyys tai<br />

sosiaalinen yrittäjyys (YritysHelsinki 2011,<br />

s. 6–7). Tässä artikkelissa käsitellään yrittäjyyttä<br />

lähinnä yrityksen perustamiseen liittyvien<br />

näkökulmien pohjalta.

39<br />

Yrityksen perustamisen vaiheet<br />

Yrityksen perustaminen sisältää useita eri vaiheita,<br />

joista tärkein ja yrityksen menestymisen<br />

kannalta hyvin oleellinen on liikeidea. Liikeidea<br />

kuvaa yrityksen päämäärää siitä, mitä,<br />

kenelle ja miten yritys aikoo itseään toteuttaa.<br />

Liikeideaan vahvasti liittyvän liiketoimintasuunnitelman<br />

laadinnan tarkoitus on vahvistaa<br />

yrityksen visiota ja strategiaa kirjaamalla<br />

ylös selkeän toimintasuunnitelman yrityksen<br />

toiminnan turvaamisesta ja liiketoiminnan<br />

kehittämisestä. Liiketoimintasuunnitelmaan<br />

sisällytetään usein myös rahoitus- ja kannattavuuslaskelmat,<br />

joiden tarkoitus on auttaa yritystä<br />

taloudellisessa päätöksenteossa.<br />

Kun yrityksen idea ja toteutusmalli ovat<br />

selvillä, kannattaa yrityksen selvittää toimintansa<br />

luvanvaraisuus, järjestää rahoitus ja valita<br />

yritystoiminnan kannalta järkevin yritysmuoto.<br />

Eri yritysmuotoja ovat yksityinen elinkeinoharjoittaja<br />

(liikkeenharjoittaja tai ammatinharjoittaja),<br />

henkilöyhtiöt, (avoin yhtiö tai<br />

kommandiittiyhtiö), osakeyhtiö (yksityinen<br />

tai julkinen) ja osuuskunta. (YritysHelsinki<br />

2011, s. 8).<br />

Yrityksen perustamiseen liittyvät tukitoiminnot<br />

ja viranomaismääräykset<br />

Yrityksen toiminnan kannalta oleellisia tukitoimintoja<br />

ovat kirjanpidon järjestäminen, yritystoiminnan<br />

vakuuttaminen ja mahdollisten<br />

toimitilojen kartoittaminen. Niin kirjanpito<br />

kuin muutkin tukitoiminnot on syytä aina<br />

kilpailuttaa ja sopimukset tehdä kirjallisina.<br />

Lakisääteisiä velvoitteita yritys joutuu noudattamaan<br />

toimintansa ja toimialansa mukaan,<br />

mutta yrittäjälle pakollisia vakuutuksia ovat<br />

ainoastaan yrittäjän oma työeläkevakuutus<br />

(joko YEL tai TYEL) jos yrittäjän tulot ylittävät<br />

7 105,84€ vuonna 2012. Muita hyödyllisiä<br />

mutta vapaaehtoisia vakuutuksia yrittäjälle<br />

ovat muun muassa tapaturmavakuutus,<br />

keskeytysvakuutus, vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus.<br />

Yrityksen perustamisilmoitukset<br />

Yrityksen varsinainen perustamisilmoitus tehdään<br />

kaupparekisteriin. Ilmoituksessa selvitetään<br />

muun muassa yrityksen ja/tai sen osakkaiden/yhtiömiesten<br />

tiedot, yritysmuoto sekä<br />

yrityksen nimi, toimiala, kotipaikka ja toimipisteet.<br />

Lisäksi yritykselle on ilmoitettava<br />

yhteyshenkilö(t) ja käytettävän tilitoimiston<br />

tiedot. Perustamisilmoituksen kaavaketyyppi<br />

vaihtelee yritysmuodon mukaan, mutta lisäohjeita<br />

ja kaikki lomakkeet ovat saatavilla Patentti-<br />

ja rekisterihallitukselta, verovirastoista<br />

sekä edellä mainittujen kotisivuilta.<br />

Yritystä perustettaessa samalla perustamiskaavakkeella<br />

ilmoittaudutaan myös verohallinnon<br />

rekistereihin toiminnan laajuuden ja<br />

laadun mukaan. Ilmoituksen alaisia rekistereitä<br />

ovat ennakkoperintärekisteri, arvonlisäverovelvollisten<br />

rekisteri, työnantajarekisteri ja<br />

vakuutusmaksuverovelvollisten rekisteri.<br />

Käsiteltyään yrityksen perustamisilmoituksen<br />

patentti- ja rekisterihallitus ilmoittaa päätöksestään<br />

ja mahdollisista esteistä yrityksen<br />

perustamiselle. Suomessa kansallisen yritystoiminnan<br />

aloittaminen on kuitenkin verrattain<br />

helppoa ja päätökset yrityksen perustamisen<br />

lainvoimaisuudesta tulevat usein jo alle kuukauden<br />

käsittelyajan jälkeen.

40<br />

Lähteet<br />

Tilastokeskus, 26.7.2012. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset. Suomen virallinen tilasto. Helsinki: Edita.<br />

ISSN 1796-0479<br />

YritysHelsinki, OPAS Yrittäjäksi Suomeen. YritysHelsinki [verkkoliite]. 2011 [viitattu 9.9.2012]. Saatavissa:<br />

http://www.masuuni.info/articles/501/

41<br />

Insinöörille, joka kulkee<br />

omia polkujaan – oman polun<br />

luominen työelämään<br />

Anniina Allinniemi<br />

Valmistumisen lähestyessä insinööriopiskelijan mielessä liikkuu kysymys<br />

miten sijoittua työmarkkinoille. Taloussanomat uutisoi 25.03.2012<br />

ilmestyneessä numerossaan siitä, miten työelämässä pärjääminen pelottaa<br />

opiskelijoita alasta riippumatta. Moni opiskelija kuvittelee, että heti ensimmäisenä<br />

työpäivänä pitäisi olla valmis asiantuntija. Omia taitoja ei pidetä<br />

arvossa, eikä vaativiin tehtäviin uskalleta edes hakea. Jos opinnoissa on ollut<br />

vaikeuksia, oletetaan, ettei työelämässäkään tulla pärjäämään. Työelämäyhteistyön<br />

merkitystä opetussuunnitelmissa ei voi liikaa korostaa. Mitä paremmin<br />

koulutus vastaa työelämän tarpeita, sitä sujuvammin opiskelusta työelämään<br />

siirtyminen tapahtuu. Opiskeluissa tulisi kiinnittää substanssiosaamisen lisäksi<br />

huomiota myös vuorovaikutustaitoihin ja itsetuntemukseen.<br />

Kirjoittaja on TAMKista vuonna 2009 valmistunut tekstiili- ja vaatetustekniikan<br />

insinööri. Hän työskentelee tuotekehitysinsinöörinä Oy Teema<br />

Line Ltd:ssä.<br />

Kohtaako koulutus työelämän vaatimukset?<br />

Työelämän tiedetään olevan nykyaikana suuressa<br />

murroksessa. Työelämän kasvavat vaatimukset,<br />

osaamisen päivittäminen, työajan ja<br />

-paikan hämärtyminen, epävarmuus sekä pätkätyöt<br />

murentavat perinteisen työelämän rakennetta<br />

kuten myös irtisanomisuhka ja toisaalta<br />

tiettyjen alojen työvoimapula. Opiskelijoiden<br />

on opittava jo opiskeluaikanaan<br />

sietämään muutosta ja epävarmuutta. Nykyaikainen<br />

opettajuus, jossa opettaja ennemminkin<br />

ohjaa opiskelijaa oppimisessa ja tiedonhaussa<br />

kuin ”syöttää” tietoa opiskelijalle,<br />

auttaa opiskelijaa ottamaan vastuuta itsestään<br />

ja kehittymisestään.<br />

Vastavalmistunut opiskelija on huolissaan<br />

siitä, riittääkö hänen substanssiosaamisensa<br />

työmarkkinoilla. Tällöin hänen tulee muistaa,<br />

että koulutus ei tee kenestäkään oman alansa<br />

asiantuntijaa, vaan todellinen oppi tulee työelämästä.<br />

Opinnot tarjoavat opiskelijalle perustiedot<br />

ja -taidot omalta alaltaan. Opiskelija<br />

oppii organisoimaan omaa toimintaansa, priorisoimaan<br />

tehtäviään ja noudattamaan dead<br />

lineja. Monien lankojen käsissä pitäminen ja

42<br />

ryhmässä työskentely tulevat tutuiksi. Koulutus<br />

luo pohjan, jolta on hyvä ponnistaa työmarkkinoille.<br />

Työnantajan vastuulla kuitenkin<br />

on perehdyttää uusi työntekijä tehtäväänsä perusteellisesti<br />

sekä antaa tälle mahdollisuus kehittyä<br />

ammattilaiseksi. Työntekijän on oltava<br />

motivoitunut kehittymiseen ja muistettava,<br />

että oppiminen jatkuu läpi uran.<br />

Työelämän pelisäännöt ja työyhteisöosaaminen<br />

ovat asioita, joita opetellaan opiskeluaikana<br />

työharjoittelun kautta. Työharjoittelujen<br />

myötä opiskelijalle muodostuu parhaimmassa<br />

tapauksessa käsitys siitä, millaiseen työyhteisöön<br />

ja millaisiin työtehtäviin hän voisi toivoa<br />

sijoittuvansa valmistumisen jälkeen.<br />

Työelämä perustuu aiempaa enemmän tietoon.<br />

Kirjallinen ja digitalisoitunut viestintä<br />

korostuu suullisen viestinnän sijaan. Vuorovaikutustaidot<br />

ja ihmisten välinen perinteinen<br />

kommunikaatio menettävät merkitystään,<br />

vaikka lukuisissa toimenkuvissa nämä ominaisuudet<br />

näyttelevät ratkaisevaa roolia. Viestintään<br />

ja vuorovaikutukseen tulisi panostaa opiskeluaikana<br />

nykyistä enemmän.<br />

Mitä työnantaja odottaa?<br />

Työnantajien julkaisemat työpaikkailmoitukset<br />

tuntuvat vastavalmistuneesta opiskelijasta lannistavilta.<br />

Työpaikkailmoitusten vaatimukset<br />

ovat koventuneet huomattavasti viime vuosina.<br />

Vielä kymmenen vuotta sitten etsittiin joustavaa,<br />

oma-aloitteista alalle soveltuvan pohjakoulutuksen<br />

omaavaa henkilöä. Nykyään<br />

työnhakijan tulee olla nuori, koulutettu mutta<br />

kokenut, sosiaalinen ja kielitaitoinen vastuunkantaja<br />

sekä oman alansa vahva osaaja. Paineensietokyky<br />

sekä tuloshakuisuus ovat lähes<br />

ehdottomia edellytyksiä. Työhön sitoutuminen<br />

ja halu oppia uutta ovat myös toivottavia<br />

ominaisuuksia.<br />

Ei ole yllätys, että hakija tuntee äärimmäisen<br />

harvoin jos koskaan täyttävänsä kaikki ilmoituksessa<br />

esitetyt vaatimukset. Näin ollen<br />

kynnys pelkkään hakemiseen kohoaa. Vastavalmistuneen<br />

tulee kuitenkin suodattaa osa<br />

vaatimuksista, ja ajatella ettei yrittäessä mitään<br />

menetä. Hyvässä tapauksessa työnantaja<br />

saattaa kiinnostua hakijasta, vaikkei hän<br />

soveltuisikaan juuri haettavaan tehtävään,<br />

ja suunnitella tämän varalle toisenlaista toimenkuvaa.<br />

Hakijan kannattaa kuitenkin pyrkiä<br />

realistisiin tehtäviin ja ilmaista vähäisen<br />

tai puuttuvan kokemuksensa sijaan motivaationsa<br />

kehittymiseen ja uuden oppimiseen.<br />

Opiskelijan tulee säilyttää oppimishalunsa<br />

myös opiskeluiden päätökseen saattamisen<br />

jälkeen ja muistaa että oppiminen on elinikäinen<br />

prosessi.<br />

Miten haen töitä?<br />

Työnhakuun lähtiessä on hyvä miettiä, mitä<br />

itse haluaa. Millaisessa ympäristössä viihtyisin,<br />

mitä toivoisin toimenkuvaani kuuluvan,<br />

mikä on minulle ominaista? Työn mielekkyys<br />

auttaa siinä jaksamisessa. Työn mielekkyyttä<br />

lisäävät muun muassa vaikutusmahdollisuudet<br />

omaan työhön ja työmäärään sekä esimiehen<br />

tuki. Parhaimmassa tapauksessa työn sisältö<br />

ja asiat, joiden parissa tulet työskentelemään,<br />

ovat aidon kiinnostuksesi kohteita.<br />

Töitä voi hakea työpaikkailmoitusten perusteella<br />

tai avoimella hakemuksella. Mikään<br />

ei estä myöskään soittamasta tai piipahtamasta<br />

yrityksessä, jossa työskentelystä olisi kiinnostunut.<br />

Hakemuksen tekemiseen löytyy hyviä<br />

vinkkejä esimerkiksi rekrytointitoimistojen sivuilta.<br />

Hakemus tulee räätälöidä aina erikseen<br />

eri työpaikkoja hakiessa. Yrityksestä kannattaa<br />

hankkia tietoa etukäteen sekä hakemuksen kirjoittamisen<br />

tueksi että työhaastattelun varalle.<br />

Työhaastatteluun kannattaa lähteä avoimin<br />

mielin, hymyllä ja hyvillä tavoilla varustettuna.<br />

Omasta osaamisesta ja kokemuksesta on syytä<br />

osata kertoa perustellen. On hyvä pystyä mää-

43<br />

rittelemään, miten työnantaja hyötyisi sinusta<br />

työntekijänä. Omana itsenä esiintyminen on<br />

ainoa oikea tapa, ja vastauksissaan kannattaa<br />

olla rehellinen. Avoin mieli tulevaisuuden suhteen<br />

on positiivista, mutta työnantajalle tärkeää<br />

on myös se, että hakijalla on tavoitteita<br />

ja päämääriä.<br />

Älykäs työnantaja palkkaa osaamisen lisäksi<br />

myös persoonan. Työhaastattelu on tilanne,<br />

jossa työnhakija ja työnantaja keskustelevat<br />

toiveistaan ja tavoitteistaan. Jos työnhakija vastailee<br />

vain lyhyesti ja ytimekkäästi kysyttyyn<br />

asiaan, ei työnantaja pääse raottamaan verhoa<br />

tämän persoonallisuuden edestä.<br />

Millainen oikeastaan olen?<br />

Työnhakijan täytyy osata määritellä työhakemuksessa<br />

ja työhaastattelussa omat vahvuudet,<br />

heikkoudet ja kertoa jotain luonteenpiirteistään.<br />

Tämä vaatii itsetuntemusta.<br />

Itsetuntemuksen kehittyminen vaatii aikaa<br />

ja motivaatiota, ja sen kehittämiseen on olemassa<br />

työkaluja. Nuorelle hakijalle ei välttämättä<br />

ole kehittynyt selvää kuvaa työminästään<br />

tai omasta tavastaan reagoida asioihin,<br />

ja niinpä omien ominaisuuksiensa tutkimiseen<br />

kannattaa käyttää aikaa. Omien persoonallisuuspiirteiden<br />

sekä temperamentin<br />

tutkiminen auttaa alkuun. Omien puutteiden<br />

mutta myös vahvuuksien määrittely voi<br />

aluksi tuntua vaikealta. Omaa käyttäytymistä<br />

ryhmässä tai tiimityöskentelyssä on hyvä hahmottaa,<br />

sekä tapaa hoitaa ja organisoida asioita<br />

yleensä. Jos kokemusta työyhteisössä<br />

työskentelystä ei ole, voi edellä mainittuja<br />

asioita peilata arkipäivän asioiden hoitamiseen<br />

sekä käyttäytymiseen perheen, ystävien<br />

tai harrastusten parissa. Ymmärryksen lisääntymisen<br />

myötä elämään tulee lisää laatua, näkökulmia<br />

ja hyvinvointia.<br />

Joskus työnantaja kutsuu hakijan standardoituihin<br />

psykologisiin testeihin. Usein kokonaisen<br />

päivän tai parikin kestävät testit tekevät<br />

yhteenvedon hakijan persoonallisuudesta,<br />

työskentelytavasta ja heikoista sekä vahvoista<br />

puolista, kunhan testit on suoritettu riittävän<br />

monipuolisesti. Testitulokset lisäävät parhaassa<br />

tapauksessa hakijan itsetuntemusta ja antavat<br />

keinoja kertoa itsestä tulevissa työnhakutilanteissa.<br />

Asenne ratkaisee<br />

Itseään kohtaan ei saa olla liian ankara, vaan<br />

itselleen tulisi olla lempeä ja rohkaiseva. Asioilla<br />

on tapana järjestyä niin työelämässä kuin<br />

muussakin elämässä. Optimistinen ihminen<br />

vetää toisia ihmisiä ja menestystä puoleensa.<br />

Optimistinen asenne vähentää tunneperäistä<br />

stressiä ja parantaa suorituskykyä.<br />

Työnhaussa tai työelämässä tapahtuneet<br />

epäonnistumiset kasvattavat ja saavat meidät<br />

yrittämään sinnikkäästi uudelleen. Paikalleen<br />

ei kannata jämähtää, sillä liian vakiintuneiden<br />

rutiinien myötä tulemme ikään kuin<br />

valmiiksi, aikuisiksi ja jo kaiken oppineiksi.<br />

Luonnossa kehitys ja oppiminen taas on jatkuvaa.<br />

Meidän tulisi ymmärtää tämä myös<br />

omalla kohdallamme ja antautua jatkuvan<br />

oppimisen tilaan.

44<br />

Lähteet<br />

Helsingin Sanomat<br />

www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ty%C3%B6paikkailmoitusten+vaatimukset+koventuneet+kymmeness%<br />

C3%A4+vuodessa/1135220953422<br />

Korhonen, J. www.jukkakorhonen.fi<br />

Taloussanomat 25.3.2012 ,115<br />

www.itsetuntemus.fi

45<br />

Automaatiotekniikkaa ja saksan<br />

kieltä yhteen sovitettuna<br />

Claudia Daems, Liisa Himanen & Olavi Kopponen<br />

Tämä artikkeli esittelee EU-rahoitteisen ADOK projektin, joka yhdistää<br />

automaatiotekniikan ja saksan kielen oppimisen. Projektin tuloksena<br />

tuotettiin oppimisympäristö kurssille, jonka nimi on Automatisierung<br />

und Deutsch im Online-Kurs (ADOK).<br />

Kuva 1. ADOK-kurssin Moodle-logo (Kuva: Andreas Berner)<br />

Kirjoittajista Claudia Daems ja Liisa Himanen ovat saksan kielen lehtoreita<br />

TAMKissa ja Olavi Kopponen kone- ja tuotantotekniikan yliopettaja<br />

TAMKissa.<br />

Mikä on ADOK?<br />

Kurssilla opiskelijan oppimistavoitteena on<br />

oppia ohjaustekniikan perusteita, logiikkasuunnittelua,<br />

Boolen algebraa ja ohjelmoitavan<br />

logiikan ohjelmointia. Samanaikaisesti<br />

opiskelija oppii käyttämään suunnittelussa ja<br />

asiakaskommunikaatiossa suullista ja kirjallista<br />

saksan kieltä. Kurssilla opiskelijat myös hyödyntävät<br />

saksankielistä alkuperäisdokumentaatiota.<br />

Opiskelijoiden motivoitumista edistää<br />

käytännön työelämän tilanteiden simulointi.<br />

Pedagogisena opetusmenetelmänä sovelletaan<br />

ongelmalähtöistä oppimista.<br />

Oppimistehtävänä kurssilla on jalankulkijoiden<br />

liikennevalo‐ohjausten suunnittelu.<br />

Kurssi sisältää kontaktiopetusta, laboratoriotyöskentelyä<br />

ja työskentelyä Moodlessa. Opiskelijat<br />

tekevät kansainvälisten opiskelijoiden<br />

kanssa ryhmätöitä Moodlessa. Oppimisympäristökin<br />

on monikielinen; tarjolla on saksan‐,<br />

suomen‐, viron‐, tšekin‐ ja englanninkielistä<br />

materiaalia. Opiskelija opiskelee automaatiotekniikan<br />

perusopetuksen suomen, viron tai<br />

tšekin kielellä. Ohjelmointiprojektitehtävän<br />

suorittamista varten opiskelijat muodostavat<br />

kansainvälisiä työryhmiä, joissa kommunikoidaan<br />

suullisesti ja kirjallisesti saksan kielellä.<br />

Saksa kuuluu Euroopan ja maailman vahvimpiin<br />

talouksiin ja on siksi tärkeä yhteistyökumppani<br />

monille Euroopan maille. Tarvitsemme<br />

riittävästi kansainvälisesti orientoi-

46<br />

tuneita automaatiotekniikan osaajia, jotka<br />

pärjäävät myös saksan kielellä. Nykyään työelämässä<br />

on vähemmän insinöörejä, jotka hallitsevat<br />

saksan kieltä riittävän korkealla tasolla.<br />

Opintojakson tavoite on edistää ja innostaa<br />

opiskelijoita kehittämään saksan kielen taitojaan.<br />

Oppimisympäristön suunnittelussa ovat olleet<br />

mukana <strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>,<br />

Hochschule Reutlingen (Korkeakoulu Reutlingen)<br />

Saksasta, Tallinna Tehnikakõrgkool (Teknillinen<br />

korkeakoulu Tallin) Virosta ja Vysoká<br />

škola báńska – Technická univerzita Ostrava<br />

(Teknillinen yliopisto Ostrava) Tsekistä ja yritykset<br />

T:mi Ulrike Eichstädt Suomesta, HIN-<br />

TERWAELT Grafikdesign ja In Punkto Softwareentwicklung<br />

Saksasta.<br />

Projektityöryhmä kehitti myös kielen oppimisen<br />

kannalta hyödyllisen teknisten tekstien<br />

lukustrategian (Lesestrategie ”7 Steps zu<br />

STEP 7”) , jossa seitsemän vaiheen kautta<br />

pystyy saamaan riittävästi informaatiota osaamistasoaan<br />

vaativammista autenttisesta tekstistä,<br />

kun opiskelijan oma kielitaito on vasta<br />

alemmalla tasolla. Tällaista menetelmää voidaan<br />

käyttää hyväksi monien kielten oppimisessa.<br />

Kurssin kuvaus<br />

Kurssin sisältö on projekti, jossa opiskelijat<br />

muodostavat tilaajaryhmiä ja toimittajaryhmiä.<br />

Kukin opiskelija kuuluu sekä yhteen tilaajaryhmään<br />

että yhteen toimittajaryhmään.<br />

Tilaajaryhmien tehtävänä on tilata toimittajalta<br />

jalankulkijoiden liikennevaloihin ohjauslogiikka.<br />

Tilaajaryhmä määrittelee yksityiskohdat<br />

tilauksen suhteen, esim. painikkeiden<br />

määrä voi vaihdella, liikennevalojen vihreän,<br />

keltaisen ja punaisen valon palamisen kestoaika<br />

on vaihdella, jalankulkijoilla voi olla ajoradalla<br />

keskikoroke jne. Jossakin tapauksessa voidaan<br />

vilkuttaa esim. vihreää valoa. Tilauksen määrittely<br />

synnyttää tarpeen keskustella tilauksen<br />

Kuva 2. Suomalais-virolainen opiskelijatyöryhmä Tallinnassa keväällä 2012 (Kuva: Jarmo Lehtonen)

47<br />

sisällöstä toimittajan kanssa. Jalankulkijoiden<br />

liikennevalot valittiin ohjausprosessiksi siksi,<br />

että se toisaalta on prosessiteknisesti riittävän<br />

yksinkertainen ja jokainen ymmärtää miten jalankulkijoiden<br />

liikennevalot toimivat. Toisaalta<br />

jalankulkijoiden liikennevalot mahdollistavat<br />

monia erilaisia ohjausteknisiä variaatioita. Siten<br />

syntyy tarve ja mahdollisuus tilaajan ja<br />

toimittajan väliseen kommunikointiin saksan<br />

kielellä. Jokaisessa tilaajaryhmässä ja toimittajaryhmässä<br />

on jos mahdollista jäseniä eri maista,<br />

jolloin ryhmä valitsee keskinäiseksi ryhmätyökieleksi<br />

saksan kielen. Ohjaukset toteutetaan<br />

Siemensin ohjelmoitavalla logiikalla SIMATIC<br />

ja ohjelmointikielenä käytetään STEP7 ohjelmointikieltä.<br />

Kieli mahdollistaa ohjelmoinnin<br />

opiskelun ns. opiskelijaversiolla, jolloin<br />

ohjelmointia voidaan harjoitella laboratorion<br />

lisäksi myös kotona käyttämällä hyväksi opiskelijanversiota.<br />

Kuva 3. Projektitehtävä ryhmälle 1 Kuva 4. Projektitehtävä ryhmälle 2<br />

Opiskelijanosuus koostuu seuraavista osista:<br />

––<br />

Kontaktiopetusta saksan kielessä (projektikommunikaatio saksan kielellä ja saksan kielisten<br />

ammattitekstien käsittely)<br />

––<br />

Online työskentelyä (Moodle, tiimityöskentely, tehtäviin liittyvä dokumentointi, tilaajan<br />

ja toimittajan välinen kommunikaatio)<br />

––<br />

Kansainvälistä toimintaa (läsnäolo ja Online toiminta)<br />

––<br />

Virtuaalista ja reaaliaikaista laboratorio- ja ryhmätyöskentelyä<br />

––<br />

Automaatiotekniikan kontaktiopetusta (STEP7 ohjelmointi ja automaatiotekniikan perusteet)<br />

––<br />

Online työskentelyä (Moodle, tiimityöskentely, tehtävien dokumentointi, tilaajan ja toimittajan<br />

välinen kommunikointi)<br />

––<br />

Laboratoriotyöskentelyä: ohjelmointi STEP7 ohjelmalla, ohjelman simulointi ja testaus,<br />

jalankulkijoiden liikennevaloprosessin toiminnan testaus laaditulla ohjelmalla.<br />

Etäopetusta varten on Moodle-oppimisympäristössä 10 moduulia:<br />

––<br />

Moduuli 1: Projektin osallistujien tutustuminen toisiinsa ja automaatiotekniikan perusteiden<br />

oppimistavoitteiden läpikäynti<br />

––<br />

Moduuli 2: Projektitehtävien läpikäynti

48<br />

––<br />

Moduli 3: Ohjausjärjestelmäsuunnittelu<br />

––<br />

Moduuli 4: Ohjelmoitavien logiikoiden käyttö<br />

––<br />

Moduuli 5: Ohjelmointikielen STEP7 perusteet ja ohjelmoinnin havainnollistamista videopätkien<br />

avulla<br />

––<br />

Moduuli 6: Projektin käynnistäminen – liikennevalojen ohjauslogiikan ohjelmointi – ryhmien<br />

välinen kommunikaatio<br />

––<br />

Moduuli 7: Yritysvierailut<br />

––<br />

Moduuli 8: Projektitehtävän tulosten läpikäynti<br />

––<br />

Moduuli 9: Kansainvälinen vuorovaikutus<br />

––<br />

Moduuli 10: Lukustrategiat ”Sieben Steps zu STEP 7”.<br />

Moduuleissa 3–8 opiskelijat työskentelevät laboratoriossa<br />

ohjelmointitehtävän parissa. Online<br />

-jaksot ja kontaktijaksot kulkevat kurssilla<br />

rinnakkain. Kurssilla saksan kielen opettajat ja<br />

ammattiaineopettajat tekevät keskenään jatkuvaa<br />

yhteistyötä. Oppimistulosten saavuttamista<br />

testataan pienillä Moodle -testeillä. Kurssi tulee<br />

suoritetuksi kun toimittajaryhmä esittelee<br />

tilaajaryhmälle toimivan jalankulkijoiden liikennevaloprosessin<br />

ohjausjärjestelmän.<br />

Kuva 5. Pilottikurssin tilaajaryhmä laatimassa tilausta<br />

(Kuva: Claudia Daems)<br />

Kuva 6. Tuottajaryhmän opiskelijat ohjelmoimassa<br />

pilottikurssilla TAMKissa (Kuva. Andreas Berner)<br />

Kurssin laajuus on 6 opintopistettä, mikä tarkoittaa<br />

150 h tuntia opiskelijan työtä. Kurssiin<br />

sisältyy 3 op automaatiotekniikkaa ja 3<br />

op saksan kieltä.<br />

Seuraava kurssi alkaa lokakuussa 2012.<br />

Syksyn toisen periodin työskentely tapahtuu<br />

Moodlessa ja keväällä 2013 on etäopetuksen<br />

lisäksi kontaktiopetusta periodeilla 3. ja 4.

49<br />

Insinööri maailmanhistoriassa<br />

– ammatin kehitys 6000 vuoden<br />

aikana<br />

Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen<br />

Suomen insinöörikoulutuksen 100-vuotisjuhlaviikko antaa mahdollisuuden<br />

tarkastella tulevaa, mutta myös tilaisuuden miettiä menneisyyttä.<br />

Ihmiskunnan kolmen suuren kysymyksen pohjalta artikkelissa<br />

valaistaan insinööri-käsitteen historiaa. Lyhyt kielihistoriallinen osuus<br />

osoittaa insinööri ammattinimikkeen tien latinan ingenium ja ranskan ingénieur<br />

käsitteiden kautta suomen kieleen. Tämän jälkeen käsitellään insinöörin<br />

ammattia muinaisajalla esimerkein vanhojen itämaiden, Egyptin<br />

faraoiden valtakuntien sekä Kreikan ja Rooman antiikin suurenmoisista<br />

insinöörityön saavutuksista. Painopiste on varhaisissa aikakausissa, koska<br />

niiden insinöörityön saavutukset ovat vähemmän tunnettuja. Lyhyt osuus<br />

kuvaa keskiaikaa, jolloin kehittyi sotilasinsinöörin ammatti. Erityinen huomio<br />

annetaan renessanssin taiteilijainsinööreille. Uusi aika teollistumisesta<br />

nykyaikaan hahmotellaan lyhyesti. Artikkeli päättyy nykyiseen insinöörin<br />

ammatin määritelmään.<br />

Kirjoittaja toimii saksan kielen lehtorina TAMKissa. Hän on koulutukseltaan<br />

Diplomfachlehrer für Deutsch und Geschichte.<br />

Johdanto – sisällölliset ja ajalliset puitteet<br />

Suuret juhlallisuudet, kuten Suomen insinöörikoulutuksen<br />

100-vuotisjuhla, antavat<br />

mahdollisuuden pysähtyä, katsoa taaksepäin,<br />

tiedostaa saavutettu, tutkia tämänhetkinen tilanne<br />

ja suunnata katse tulevaisuuteen. Näin<br />

voimme miettiä ihmiskunnan suuria kysymyksiä,<br />

joita ovat: Mistä minä tulen? Kuka<br />

minä olen? Mihin minä menen? Insinööri ja<br />

insinöörikoulutus -aiheeseen liittyen haluan<br />

artikkelissani tutkia insinööriammatin syntyä.<br />

Miksi sitten tutkia 100 vuotta pidempää aikaa,<br />

kun Suomen insinöörikoulutus on vasta<br />

satavuotias? Vastaus kuuluu: Insinöörin ammattia<br />

vastaavaa toimintaa on ollut jo ihmiskunnan<br />

varhaisvaiheista lähtien. Ajatellaanpa<br />

vaikka asutusten rakentamista, laitteiden ja<br />

työkalujen määrätietoista kehittämistä, joista<br />

konkreettisena esimerkkinä Göbekli-Tepen<br />

(= kupera, napamainen kukkula) kivikautiset<br />

temppelirakennukset. Tästä seuraa vää-

50<br />

jäämättä kysymys. Miksi rajoitun 6000 vuoteen?<br />

Vastauksena on: 4. vuosituhannella eKr.<br />

Mesopotamiassa kehitetty nuolenpääkirjoitus<br />

on antanut tutkimukselle mahdollisuuden<br />

saada kirjallisia todisteita insinöörien kaltaisista<br />

ammateista. Savitauluihin on ensimmäistä<br />

kertaa koottu informaatiota teknisestä<br />

tiedosta ja käytännöstä.<br />

Kuva 1. Göbekli-Tepen temppelialue, Turkki. (Kuva: Wikimedia Commons)<br />

Insinööri käsitteenä kielihistoriassa<br />

Insinööri tai teknikko eivät olleet ammattinimikkeinä<br />

käytössä vielä 6000 vuotta sitten.<br />

Tuolloin puhuttiin konkreettisesta työstä, esimerkiksi<br />

rakennusmestari, kanavantarkastaja<br />

tai vielä yleisemmin osaava tai tietävä. Latinan<br />

kielessä käytettiin sanaa ingenium, joka<br />

tarkoitti älykästä, nerokasta, hyvin suunniteltua<br />

keksintöä tai älykkyyttä, tarkkanäköisyyttä.<br />

Se ei kuitenkaan ollut ammattinimike.<br />

Englannin, hollannin ja saksan kielissä tuosta<br />

sanasta johdettuja ovat ingenious/ingenieus/<br />

ingeniös, jotka kuvaavat luovuutta, nerokkuutta<br />

tai henkistä osaavuutta. Latinan ingenium-sanasta<br />

kehittyi italian sana ingegnere,<br />

joka merkitsi asemestaria tai linnoitusmestaria<br />

ja jota käytettiin ainoastaan sotatekniikkaan<br />

liittyvissä yhteyksissä. Vasta 1600-luvulla<br />

Ranskassa syntyi käsite ingénieur, jolla<br />

kuvattiin ”teoreettisen koulutuksen saanutta<br />

teknisen alan asiantuntijaa”. Saksan (Ingenieur)<br />

ja Ruotsin (ingengör) kautta saapunut<br />

lainasana otettiin Suomessa käyttöön vuonna<br />

1737 lähellä ranskaa olevassa <strong>muodossa</strong> ingenieuri,<br />

sittemmin insinööri.<br />

1800-luvulta lähtien insinöörin ammatin<br />

vakioksi muodostui ”ratkaista yhä uudelleen<br />

teorian ja käytännön välinen jännite”, kuten<br />

W. Kaiser ja W. König kirjassaan ”Geschichte<br />

des Ingenieurs. Ein Beruf in sechs Jahrtausenden”<br />

esittävät. Jotta varhaisissa kaupunkikulttuureissa,<br />

antiikissa ja keskiajalla toiminut ja<br />

uuteen aikaan yltävä ammattien kirjo voitaisiin<br />

koota yhteen, voidaan ehkä parhaiten käyttää<br />

kirjailijoiden määritelmää: Insinööri on henkilö,<br />

joka ”kulloisellakin historiallisella ajalla<br />

ratkaisee vastuullisessa asemassa vaativia teknisorganisatorisia<br />

tehtäviä, suunnittelee koneita<br />

ja pystyttää rakennuksia”.

51<br />

Tekniikan muinaiset asiantuntijat<br />

Vanhat itämaat: ”Insinöörit” varhaisissa kaupunkivaltioissa<br />

Vanhoihin itämaihin kuuluneilla alueilla sijaitsevat<br />

nykyiset Irak, Iran, Israel, Libanon,<br />

Jordania, Syyria ja Turkki. Kolmannella vuosituhannella<br />

eKr. syntyneet kaupunkivaltiot<br />

Sumeri, Akkadin valtio, Assyria, Babylon ja<br />

heettiläisten valtio olivat silloisen ajan asiantuntijoita<br />

kaivostoiminnassa, rakentamisessa,<br />

infrastruktuurissa, mitta- ja mittausjärjestelmissä,<br />

sotatekniikassa, laivanrakennuksessa,<br />

kuljetuksessa ja vesirakennuksessa. Palatsit<br />

ja temppelit värväsivät ”insinöörejä”, joiden<br />

teoreettinen ja käytännön koulutus oli todennäköisesti<br />

eräänlainen ”training on the job”.<br />

Teoriaan kuului erityisenä etuoikeutena kirjoitustaito,<br />

kielet, matematiikka, mittaustekniikka<br />

sekä ammattitiedon omaksuminen. Oli<br />

pystyttävä laskemaan kaivutöissä nostettava<br />

maamäärä, kanavien kaltevuus, tiilimuurien<br />

paino ja kestävyys tai luisujen vietto. Hyvä<br />

koulutus takasi yhteiskunnallisen arvostuksen,<br />

josta ovat osoituksena arvokkaat lahjat<br />

(kultaiset ja hopeiset tikarit ja maljat vainajien<br />

haudoissa) ja kuvalliset esitykset (esim.<br />

härkäpatsaiden kuljetus= osoitus hallitsijan<br />

kiinnostuksesta ja arvostuksesta ammatille).<br />

Valtion palvelijana ”insinööriä” voitiin käyttää<br />

joustavasti niin siviili- kuin sotilastehtävissä.<br />

Sodassa hänellä oli usein laaja käskyvalta<br />

ja rauhan aikana hän johti suuria hankkeita,<br />

kuten palatsien, temppeleiden, teiden ja linnoitusten<br />

rakentamista. Hän toimi siis rakennusinsinöörinä.<br />

Tästä on kirjallisia lähteitä.<br />

Useimmiten maininnat ovat vain lakonisia:<br />

”XX-nimisen temppelin pystytti kuningas<br />

N.N.” On olemassa myös yksityiskohtaisia<br />

kertomuksia suunnittelusta toteutumiseen<br />

saakka. Niistä puuttuu kuitenkin teknistä toteutusta<br />

koskeva tieto. Usein myös rakennuspiirustukset<br />

(esim. laivojen osalta) puuttuvat.<br />

Luetteloita, kirjeitä sekä talous- ja hallintoasiakirjoja<br />

on kuitenkin säilynyt ja ne ovat<br />

dokumentteja suoritetuista töistä. Kuvissa<br />

kuningas esitetään usein rakennuttajana kantokori<br />

tai tiiliä päänsä päällä.<br />

Tuolloisten insinöörien tehtäväkenttä oli<br />

laaja ja he toimivat monien eri alojen asiantuntijoina.<br />

Tässä muutamia todisteita insinöörien<br />

tiedoista ja taidoista:<br />

––<br />

uusien kaupunkien rakentaminen, esim. Kalhu, Dur-Scharrukim;<br />

––<br />

Assyrian kuningas Sanheribin toimeksiannosta Niniven kaupungin kastelu (vanhimmat<br />

akveduktit);<br />

––<br />

Eufrat-joen ylittävä 123 m pitkä silta Babylonian kuningas Nebukadressar II aikana;<br />

––<br />

porraspyramidi = zikkurrat, esim. Ur ja Babylon (36 miljoonaa tiiltä);<br />

––<br />

assyrialaisten piiritystekniikka (piiritysluiskat, hyökkäystornit, muurinmurtajat), jota käytettiin<br />

keskiajalle asti.<br />

Insinööritoiminta muinaisessa Egyptissä<br />

Muinainen Egypti tunnetaan monumentaalisista<br />

rakennuksistaan. Ennen kaikkea on<br />

mainittava Sakkaran ja Gizan pyramidit. Geometriset<br />

taidot, joita pyramidien rakentamisen<br />

laskelmissa käytettiin, muinaiset egyptiläiset<br />

saivat peltojen maanmittauksessa, joka<br />

jouduttiin suorittamaan yhä uudelleen Niilin<br />

vuotuisten tulvien takia. Arvoitukseksi on<br />

kuitenkin jäänyt se, miten valtavat pyramidit<br />

on voitu pystyttää ilman sellaisia apuvälineitä

52<br />

kuten pyörä tai kehittyneet kuljetusvälineet.<br />

Ranskalainen arkkitehti Jean-Pierre Houdin<br />

on kehittänyt mielenkiintoisen teorian.<br />

Egyptiläiset olisivat vain ensimmäisessä rakennusvaiheessa<br />

käyttäneet ulkoista luiskaa ja<br />

kelkkaa. 14 vuoden rakentamisen jälkeen kivilohkareet<br />

olisi kuitenkin kuljetettu ylös sisäpuolista,<br />

lähes spiraalinmuotoista luiskaa pitkin,<br />

joka pyramidin nurkissa olisi kääntynyt<br />

suorakulmaisesti. 6 työläistä olisi nostolaitteen<br />

avulla kyennyt nostamaan ja kääntämään<br />

kivenlohkareen. Hänen teoriansa mukaan<br />

”4000 työläisen jatkuvalla työllä 23 vuoden<br />

ajan arviolta noin kolme miljoonaa kivilohkaretta<br />

olisi pystytty kasaamaan 146 metriseksi<br />

monumentiksi”. Houdin pitää muinaisia<br />

egyptiläisiä osaavina insinööreinä ja on varma,<br />

että ”egyptiläiset kykenivät jo 4500 vuotta<br />

sitten teknisen suurprojektin yksityiskohtaiseen<br />

suunnitteluun”. Yhteistyössä ranskalaisen<br />

Dassault Systemès-ohjelmistovalmistajan<br />

kanssa hän on kehittänyt ideastaan simulaation,<br />

joka löytyy osoitteesta http://www.3ds.<br />

com/company/passion-for-innovation/theprojects/khufu-reborn/khufu-reborn/<br />

(Boeing<br />

2007, s. 1).<br />

Muihin insinööriteknisiin saavutuksiin<br />

kuuluu Niilin laakson kastelu. Teknikot rakensivat<br />

rutiinilla kanavia ja vastasivat olemassa<br />

olevien järjestelmien kunnossapidosta.<br />

Antiikin Kreikan ja Rooman tekniset asiantuntijat<br />

Insinöörien toiminnasta on antiikissa kaksi<br />

ammattinimikettä: arkkitehti (kreikaksi architekton,<br />

latinaksi architectus) sekä johdannaiset<br />

käsitteisiin mechané ja mechaniké (=<br />

mekaanisella periaatteella toimivat laitteet).<br />

Arkkitehdin työsarkaan kuuluivat rakennusten<br />

suunnittelu, rakennustyömaan kaikkien<br />

teknisten ongelmien ratkaisu sekä mekaanisten<br />

laitteiden valmistus ja kuvailu. Mechaniké<br />

techne (= mekaniikka) –nimikkeen alle kuuluivat<br />

mekaniikan periaatteisiin ja instrumentteihin<br />

liittyvät ammatit. Antiikissa vallitsi järjen<br />

ilmapiiri, joka edisti teknistä kehitystä. Vallalle<br />

oli päässyt käsitys, että ihminen voi parantaa<br />

elämäntilannettaan teknisellä osaamisella ja<br />

teknisten taitojen välittämisellä. Aristoteles<br />

muotoili asian seuraavasti: ”technen (tekniikan)<br />

avulla me voimme hallita sitä, mille me<br />

luonnostamme olemme alivoimaisia.”<br />

Roomalaisten vahvuus on rakennustekniikassa.<br />

Heidän ikuisiksi ajoiksi rakentamansa<br />

hyötyrakennukset ovat edelleenkin vaikuttava<br />

todistus antiikin insinöörien saavutuksista.<br />

Tältä ajalta on onnekkaasti säilynyt arkkitehti<br />

Vitruviuksen kattava teos antiikin tekniikasta<br />

(De architectura) – sekä edelleen ajankohtaiselta<br />

tuntuva valituksensa siitä, että menestyneet<br />

urheilijat saavat osakseen enemmän kunnioitusta<br />

kuin filosofit ja teknikot, joiden taidot<br />

hyödyttävät kuitenkin koko ihmiskuntaa.<br />

(Schneider 2006, 64)<br />

Monimutkaisia koneita on 3. vuosisadalta<br />

eKr., kuten esim. Heron Aleksandrialaisen automaatit.<br />

Useat tekniset ammattisanat ovat peräisin<br />

kreikasta tai latinasta. Varhaisin todiste<br />

sanasta automaattinen löytyy Homeroksen<br />

Iliaasta. Akhilleuksen äiti, Thetis, pyytää sepäntaidon<br />

jumala Hefaistokselta uusia aseita.<br />

Tässä yhteydessä kuvaillaan pyörillä varustettuja<br />

paja-kolmijalkoja, jotka liikkuvat itsestään<br />

(automatós).<br />

Nimeltä tunnettuja muinaisajan insinöörejä<br />

Ensimmäisenä nimeltä mainittuna insinöörinä<br />

voidaan pitää Imhotepia, Egyptin faarao<br />

Žoserin (hallitsi n. 2630–2611 eKr.) pääarkkitehtiä.<br />

Imhotep vastasi historian ensimmäisen<br />

monumentaalisen kivirakennuksen<br />

pystyttämisestä. Kyseessä on Sakkaran porraspyramidi.

53<br />

Kuva 2. Sakkaran porraspyramidi. (Kuva: Inge Hoogendam)<br />

Syrakusalainen Arkhimedes (287–212 eKr.) oli<br />

kreikkalainen matemaatikko (pinta-alalaskelmat),<br />

fyysikko (vivun tasapainoehdot, Arkhimedeen<br />

laki) sekä insinööri. Niin kutsuttu Arkhimedeen<br />

ruuvi on vedennostolaite, jolla voidaan<br />

nostaa vettä korkeammalle tasolle joko kasteluun<br />

tai kuivatukseen. Arkhimedeen ruuvin periaatetta<br />

käytetään nykyisissä kieräkuljettimissa.<br />

Persialaissotien aikaan n. vuonna 480 insinöörit<br />

Bubares ja Artachaies rakensivat Kserkseen<br />

toimeksiannosta kolmessa vuodessa Athoksen<br />

kanavan, jotta Kserkses sai laivastolleen<br />

turvallisen vesiväylän.<br />

Rooman valtakunnan ajoilta tunnetaan<br />

monia arkkitehtejä ja teknikoita, jotka käyttivät<br />

ylpeinä nimiään, kuten esimerkiksi C. Julius<br />

Lacer, joka rakensi sillan Tagus- joen (Tajo)<br />

yli Alcántarassa Espanjassa.<br />

Keskiaika: ensimmäiset insinöörit<br />

Euroopassa keskiajaksi kutsutaan antiikin ja<br />

uuden ajan välistä ajanjaksoa. Määrittelyssä<br />

on eroavaisuuksia. Tässä pidettäköön keskiaikana<br />

vuosien 500–1500 välistä aikaa. Tuon<br />

ajan loppupuolella syntyi uraauurtavia keksintöjä<br />

ja tehtiin löytöjä. Myös henkisellä alalla<br />

yllettiin suuriin saavutuksiin.<br />

Johannes Gutenberg keksi irtokirjakkeisen<br />

kohopainon vuonna 1450. Kristoffer Kolumbus<br />

löysi Amerikan vuonna 1492. Eurooppaan<br />

perustettiin ensimmäiset yliopistot:<br />

Bologna 1088, Pariisi 1150–70, Oxford<br />

1167, Cambridge 1209 ja Salamanca 1218.<br />

Rakentamisessa yllettiin huippusuorituksiin.<br />

Ensimmäinen suuri tietunneli – Monte Viso<br />

Dauphinéssa Ranskassa – porattiin vuonna<br />

1480. Eteläisessä Espanjassa pystytettiin ensimmäiset<br />

laaksopadot vuoden 1550 paikkeilla.<br />

Italiassa valmistettiin 1200-luvun lopulla ensimmäiset<br />

kuperat silmälasit kaukonäön korjaamiseksi.<br />

1400-luvun puolivälissä keksittiin<br />

koverat lasit korjaamaan lähinäköä. Linssinhionnan<br />

uusi teknologia auttoi pidentämään insinöörien<br />

ja oppineiden luovaa kautta 20–30<br />

vuodella. Jacques Neyrinck sanoo tästä saavutuksesta<br />

seuraavasti: ”Yksi tekninen keksintö<br />

parantaa ihmisen kekseliäisyyden edellytyksiä.”<br />

Sana insinööri muodostui ammattinimikkeeksi<br />

keskiajan puolessa välissä (n. 900–1250).<br />

Tuon ajan asiakirjoissa dokumentoidut ingeniatores<br />

olivat teknisiä asiantuntijoita varusteiden,<br />

aseiden ja piirityssodan alalla. Keksinnöillä oli

54<br />

usein ratkaiseva merkitys sodan lopputulokselle.<br />

Tällainen keksintö oli trebouchet, heittokone,<br />

joka toimii vipuperiaatteella. Heittolaitteen rakentaminen<br />

edellytti suurta asiantuntemusta.<br />

Nämä rakentajamestarit keskiajalla olivat hyvin<br />

koulutettuja asiantuntijoita. (Schulz 2010, s. 46)<br />

Kuva 3. trebouchet Ranskassa (Trebuchet at Château des Baux, France). (Kuva: Wikimedia Commons)<br />

Keskiajan insinöörit etsivät uusia voimanlähteitä.<br />

Oli löydettävä vaihtoehtoja vesimyllyille<br />

alueilla, joissa jokien korkeuserot olivat liian<br />

pienet ja joissa vesistöt talvella jäätyivät. Myös<br />

tuulimylly, toisin sanoen tuulienergian hyödyntäminen,<br />

keksittiin keskiajalla. Tätä tekniikkaa<br />

edelsivät epäilemättä pystyakselilla toimivat<br />

tuulimyllyt, jollaisia Iranissa ja Afganistanissa<br />

oli jo 600-luvulta lähtien. Keskiajan<br />

insinöörit suunnittelivat tuulimyllyn, jollaisena<br />

me sen tunnemme. Siinä on vaaka-akseli<br />

sekä suuntamekanismi, jolla mylly kääntyi<br />

tuulta vastaan. Tällaiset tuulimyllyt yleistyivät<br />

pääasiassa luoteisessa Euroopassa, kuten esim.<br />

Hollannissa, missä tuuli käy säännöllisesti Atlantilta<br />

päin. (Neyrinck 2008, s. 132)<br />

Siirtymävaihe uuteen aikaan<br />

Renessanssi: taiteilijainsinööri<br />

Ranskan kielessä renessanssi tarkoittaa uudestaan<br />

syntymistä. Keskiajan jälkimainingeissa<br />

ja loputtua (1400–1500-luvuilla) alettiin varsinkin<br />

taiteessa ihannoida Kreikan ja Rooman<br />

antiikkia. Tämä taiteen kausi johdattaa meidät<br />

uuteen aikaan. Erityisesti arkkitehtuurissa antiikin<br />

vaikutus on voimakas. Hallitsijat osoittivat<br />

valtaansa upeilla rakennuksilla, joiden<br />

suunnittelu ja rakentaminen vaativat taiteellisuuden<br />

ohella myös teknistä osaamista. Näin<br />

syntyi taiteilijainsinöörin ammatti. Venetsian<br />

palatsit tarjoavat hyvän esimerkin ihailla tekniikan<br />

ja taiteen ykseyttä.<br />

Ensimmäinen merkittävä renessanssi-insinööri<br />

on varmaankin italialainen Mariano<br />

di Jacobo (1382–1453). Hänen kuvitetut käsikirjoituksensa<br />

De ingeniis ja De machinis<br />

käsittelevät lukuisten sotateknisten laitteiden<br />

ohella runsaasti käytännöllisiä rakennusvälineitä<br />

ja -työkaluja.

55<br />

Tässä muutama taiteilijainsinööri ja heidän<br />

saavutuksiaan:<br />

Filippo Brunelleschi (1377–1446), ensimmäinen<br />

taiteilija-insinööri. Hänen Firenzen<br />

tuomiokirkkoon suunnittelemansa kupoli on<br />

tekniikan mestarinäyte. Konstruktiossa kaksi<br />

sisäkkäin asetettua, kevyttä kupolikuorta tukee<br />

toisiaan. Brunelleschi yhdisti tieteen, tekniikan<br />

ja taiteen. Hän oli myös taidemaalari,<br />

sotilasinsinööri, vesi- ja linnoitusrakentaja,<br />

kuvanveistäjä sekä keksijä. Hän kehitti<br />

kuvataiteessa keskeisperspektiivin ja osoitti<br />

näin tien tarkkaan, kolmiulotteiseen tekniseen<br />

piirtämiseen.<br />

Lorenzo Ghiberti (1378–1455) valoi Firenzen<br />

tuomiokirkko -kokonaisuuteen kuuluvan<br />

kastekappelin pronssiset ovet.<br />

Leonardo da Vinci (1452–1519), sotilasinsinööri<br />

(esim. vesirakennustöiden valvoja,<br />

asiantuntija, keksijä), taidemaalari ja kuvanveistäjä<br />

(Mona Lisa), teknisiä kirjoituksia, keksintöjä<br />

ja luonnoksia (mekaaniset työstökoneet,<br />

kuulalaakeri, polkupyörä, laskuvarjo, lentolaitteet,<br />

jousikäyttöinen vaunu, kaivuri, nosturi,<br />

helikopteri, erilaisia koneen osia, vaihteistoja,<br />

kellokoneistoja). Hän kirjoitti myös arvoituksia<br />

ja aforismeja. Tässä yksi: ”Huono on oppilas,<br />

joka ei ole opettajaansa parempi.”<br />

Ammattinimikkeessä information designer<br />

tämä yhdistelmä taiteilijaa ja insinööriä elää<br />

edelleen lisättynä osa-alueella informaation<br />

asiantuntija.<br />

Insinööriteknisesti tuolta ajalta on nostettava<br />

esiin optiset laitteet. Renessanssi ei luo<br />

uusia teknisiä järjestelmiä, se valmistelee kuitenkin<br />

lukuisia keksintöjä, jotka valjastetaan<br />

käyttöön teollisen vallankumouksen aikana.<br />

Renessanssin voidaan sanoa olleen aikakausi,<br />

jolloin taiteilijoiden mielikuvitus ylitti insinöörien<br />

toteuttamiskyvyn.<br />

Teollistumisesta nykypäivään<br />

Teollinen vallankumous ja James Wattin edelleen<br />

kehittämä höyrykone tekivät teollistumisen<br />

mahdolliseksi. Niinpä myös insinöörin<br />

ammatti kehittyi nopeasti. Tässä tulee vain<br />

muutama esimerkki. 1600-luvun lopulta lähtien<br />

sotilaallisen insinööriammatin rinnalle<br />

syntyi siviili-insinöörin ammatti. Siviili-insinöörit<br />

toimivat rauhan aikana suunnittelijoina,<br />

maanmittareina, sillan- ja vesirakentajina.<br />

1700-luvun Ranskan armeijassa, sittemmin<br />

myös muissa eurooppalaisissa armeijoissa,<br />

otettiin käyttöön nk. insinöörijoukot rakennusteknisiin<br />

tehtäviin. Pioneerijoukot vastaavat<br />

nykyisin näistä (ja tietysti monista muista)<br />

tehtävistä. Sotilasinsinöörin työssä ammatin sotilaallinen<br />

komponentti elää edelleen. 1800-luvulla<br />

alkoi insinöörien erikoistuminen ja akateeminen<br />

koulutus. Perustettiin ensimmäiset<br />

tekniset opinahjot:<br />

1736: Wienin Stiftskasernen insinöörikoulu<br />

1743: Dresdenin Neustädter Kasernen insinööriakatemia<br />

1747: École royale des ponts et chaussées<br />

(suom. Kuninkaallinen silta- ja tierakennuskoulu)<br />

= maailman ensimmäinen siviili-insinöörioppilaitos<br />

(1775 lähtien École nationale<br />

des ponts et chaussées (suom. Kansallinen siltaja<br />

tierakennuskoulu)<br />

1807: Karlsruhessa Saksan ensimmäinen<br />

siviili-insinöörioppilaitos.<br />

1800-lukua leimasi oivallisten insinöörien<br />

– diplomia tai ei – ahkera ja kekseliäs työ. Keksinnöt<br />

synnyttivät insinööreille uusia erikoistumisaloja,<br />

kuten esim. sähkötekniikka, elektroniikka,<br />

koneenrakennus, kemian tekniikka,<br />

ilmailu ja avaruusala.<br />

Yhdysvaltain National Academy of Engineering<br />

julkaisi vuonna 2003 kirjan ”A Century<br />

of Innovation: Twenty Engineering Achievements<br />

that Transformed our Lives”, jonka<br />

mukaan tärkeimmät elämäämme vaikuttaneet<br />

keksinnöt ovat 1. sähköistäminen, 2. autot ja<br />

3. lentokone. Koko luettelo löytyy osoitteesta<br />

http://en.wikipedia.org/wiki/Greatest_Engineering_Achievements

56<br />

Tulevaisuutta kohti, insinöörit!<br />

”Nykyään insinööri määritellään teknikoksi,<br />

jolla on määrätty koulutus ja jonka on suorittauduttava<br />

vaativista teknis-organisatorisista<br />

tehtävistä ja joka ei käytä ainoastaan olemassaolevaa<br />

tekniikkaa, vaan kehittää uusia koneita<br />

tai uusia menetelmiä.” Näin kirjoittaa Helmut<br />

Schneider artikkelissaan ”Antiikin teknikot”<br />

kirjassa Geschichte des Ingenieurs, joka julkaistiin<br />

Saksan insinöörikoulutuksen 150-vuotisjuhlan<br />

kunniaksi vuonna 2006. Paremmin ei<br />

ammattia tällä hetkellä voi varmaankaan kuvailla.<br />

Määritelmä sisältää myös tulevien insinöörien<br />

haasteen: On kyettävä ratkaisemaan<br />

vaikeita ongelmia.<br />

Lähteet<br />

Kaiser, Walter / König, Wolfgang (toim). 2006. Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden.<br />

München, Wien. Hanser.<br />

Schneider, Helmut. 2006. Die Techniker der Antike. Teoksessa Werk Kaiser, Walter / König, Wolfgang<br />

(toim) Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden. München, Wien. Hanser.<br />

Boeing, Nils.2007. Systemmanagement im Alten Ägypten. Technology Review. Heise-online<br />

Saatavilla: http://www.heise.de/tr/artikel/Systemmanagement-im-alten-aegypten-405695.html; Permalink:<br />

http://heise.de/-279657<br />

Neyrinck, Jacques. 2008. Der göttliche Ingenieur: Die Evolution der Technik. Renningen. expert verlag.<br />

Schulz, Ekkehard D. 2010. 55 Gründe Ingenieur zu werden.<br />

Saatavilla: http://www.zukunft-technik-entdecken.de/55gruende<br />

Arkkitehtuurin sanakirja.2000.WSOY, Helsinki.<br />

Kuvat<br />

Göbekli Tepe: Teomancimit, Wikimedia Commons, lizenziert unter CreativeCommons-Lizenz by-sa-3.0-<br />

de, URL: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:G%C3%B6bekli_Tepe,_Urfa.jpg?uselang=de<br />

© Inge Hoogendam<br />

Trebuchet at Château des Baux, France: ChrisO, Wikimedia Commons, lizenziert unter CreativeCommons-Lizenz<br />

Namensnennung-Weitergabe unter gleichen Bedingungen 3.0 Unported URL:http://<br />

de.wikipedia.org/w/index.php?title=Datei:Trebuchet.jpg&filetimestamp=20050101123120

57<br />

Insinööri maailmanhistoriassa<br />

– ammatin kehitys 6000 vuoden<br />

aikana<br />

Claudia Daems, suom. Reima Hallikainen<br />

Die Festwoche anlässlich von 100 Jahren Ingenieurausbildung in Finnland<br />

regt dazu an, nicht nur einen Blick in die Zukunft, sondern auch<br />

in die Vergangenheit zu werfen. Ausgehend von den drei großen<br />

Fragen der Menschheit wird in diesem Beitrag zunächst die Geschichte des<br />

Begriffes Ingenieur beleuchtet: Eine kurze sprachgeschichtliche Abhandlung<br />

zeigt den Weg vom lateinischen ingenium über den französischen Begriff<br />

ingénieur zur finnischen Berufsbezeichnung insinööri. Anschließend wird<br />

die Entwicklung des Ingenieurberufs in der Geschichtsepoche Altertum betrachtet<br />

und mit Beispielen großartiger Ingenieurleistungen des Alten Orients,<br />

des ägyptischen Pharaonenreiches und der griechischen und römischen<br />

Antike illustriert. Der Schwerpunkt liegt auf diesen frühen Epochen,<br />

da deren Ingenieurleistungen oft eher unbekannt sind. Ein kurzer Überblick<br />

über das Mittelalter, in dem sich der militärische Ingenieurberuf herausbildete,<br />

schließt sich daran an. Besonderes Augenmerk wird den Künstler-Ingenieuren<br />

der Renaissance gewidmet. Die Neuzeit von der Industrialisierung<br />

bis heute wird kurz skizziert. Abgerundet wird der Beitrag mit einer heute<br />

gültigen Definition des Ingenieurberufes.<br />

Einleitung – Inhaltlicher und zeitlicher Rahmen<br />

Momente von großen Festlichkeiten – wie<br />

die 100-Jahrfeier zur Ingenieurausbildung<br />

in Finnland – bieten die Möglichkeit, innezuhalten.<br />

zurückzublicken und sich des<br />

Erreichten bewusst zu werden, zu untersuchen,<br />

wo wir stehen und einen Blick in die<br />

Zukunft zu werfen. Und uns so den großen<br />

Fragen der Menschheit zu stellen. Den<br />

Fragen, die lauten: Woher komme ich? Wer<br />

bin ich? Wohin gehe ich? In meinem Artikel<br />

möchte ich mich – bezogen auf das Thema<br />

Ingenieur und Ingenieurausbildung – der<br />

Frage nachgehen, wie der Ingenieurberuf<br />

entstanden ist. Warum aber betrachte ich in<br />

meinem Beitrag mehr als 100 Jahre, wenn<br />

in Finnland erst seit 100 Jahren Ingenieure<br />

ausgebildet werden? Wenn hier die Antwort<br />

lautet, dass es ingenieurgleiches Handeln

58<br />

schon seit Anbeginn der Menschheit gibt –<br />

man denke nur an die Anlage von Wohnsiedlungen,<br />

die zielgerichtete Verbesserung von<br />

Geräten und Werkzeugen und als konkretes<br />

Beispiel an die steinzeitlichen Tempelanlagen<br />

von Göbekli-Tepe (= bauchiger Hügel/ Hügel<br />

mit Nabel) – kommt man unweigerlich<br />

zur nächsten Frage: Und warum beschränke<br />

ich mich auf sechs Jahrtausende? Hier ist die<br />

Antwort, weil sich die Forschung mit der<br />

Erfindung der Keilschrift in Mesopotamien<br />

im 4. Jahrtausend v. Christus auf schriftliche<br />

Zeugnisse über Ingenieurleistungen stützen<br />

kann. Auf Tontafeln finden wir zum ersten<br />

Mal Informationen über technisches Wissen<br />

und die technische Praxis.<br />

Abb. 1. Tempelanlage Göbekli Tepe, Türkei (Bild: Wikimedia Commons)<br />

Sprachgeschichtlicher Abriss zum Begriff Ingenieur<br />

Die Berufsbezeichnung Ingenieur oder Techniker<br />

gab es natürlich noch nicht vor sechstausend<br />

Jahren. In dieser Zeit benannte man die konkrete<br />

Berufstätigkeit, z. B.: Baumeister, Kanalinspektor<br />

oder man benutzte den allgemeinen<br />

Begriff Wissender. Im Lateinischen entwickelte<br />

sich das Wort ingenium, das „sinnreiche Erfindung“<br />

oder „Scharfsinn“ bedeutet, aber keine<br />

Berufsbezeichnung darstellt. Zum Beispiel im<br />

Englischen, Niederländischen oder Deutschen<br />

benutzt man noch heute das davon abgeleitete<br />

Wort ingenious / ingenieus / ingeniös, um etwas<br />

Schöpferisches, Geniales oder Geistreiches<br />

zu beschreiben. Aus dem lateinischen Wort ingenium<br />

entwickelte sich im Mittelalter das italienische<br />

Wort ingegnere, was Zeugmeister oder<br />

Kriegsbaumeister bedeutete und nur im Zusammenhang<br />

mit Kriegstechnik gebraucht wurde.<br />

Erst im 17. Jahrhundert kam in Frankreich der<br />

Begriff ingénieur auf, mit der „ein Fachmann<br />

auf technischem Gebiet mit theoretischer Ausbildung<br />

bezeichnet wurde“. Über Deutschland<br />

(Ingenieur) und Schweden (ingenjör) erreichte<br />

die Entlehnung 1737 Finnland, und zwar in der<br />

an das Französische anlehnenden Form ingenieuri,<br />

aus der später insinööri wurde.<br />

Seit dem 19. Jahrhundert bildete sich laut<br />

W. Kaiser und W. König die Konstante des Ingenieurberufs<br />

– die „immer wieder neu zu lösende<br />

Spannung zwischen Theorie und Praxis“<br />

– heraus. Um das Berufsfeld von den frühen<br />

städtischen Kulturen, über die Antike und das<br />

Mittelalter bis zur Neuzeit abzudecken, kann<br />

man vielleicht am besten mit der Definition

59<br />

der obengenannten Autoren arbeiten: Ein Ingenieur<br />

ist jemand, der „in den jeweiligen historischen<br />

Zeiten in verantwortungsvollen Positionen<br />

anspruchsvolle technisch-organisatorische<br />

Aufgaben löst, Maschinen konstruiert<br />

und Anlagen errichtet“.<br />

Technische Experten im Altertum<br />

Der Alte Orient: ”Ingenieure” in frühen Stadtstaaten<br />

Der Alte Orient umfasst das Gebiet der heutigen<br />

Länder Irak, Iran, Israel, Libanon, Jemen, Jordanien,<br />

Syrien und Türkei. In den seit dem 3. Jahrtausend<br />

v. Chr. entstandenen Stadtstaaten Sumer,<br />

Reich von Akkad, Assyrien, Babylon oder<br />

das Reich der Hethiter waren technische Experten<br />

auf den Gebieten Bergbau, Bauwesen, Infrastruktur,<br />

Maß- und Vermessungswesen, Militärtechnik,<br />

Schiffbau, Transportwesen und Wasserbau<br />

tätig. Über Palast oder Heiligtümer wurden<br />

die „Ingenieure“ rekrutiert, sie erhielten wahrscheinlich<br />

eine theoretische und praktische Ausbildung<br />

als eine Art „training on the job“. Zur<br />

theoretischen Ausbildung gehörten das Erlernen<br />

der Schrift, was ein besonderes Privileg darstellte,<br />

und von Sprachen, Mathematik, Messtechnik<br />

und die Aneignung von Fachwissen. Zum Beispiel<br />

mussten die Neigung von Wasserkanälen,<br />

der Erdaushub bei Ausschachtarbeiten, das Gewicht<br />

und die Belastbarkeit von Ziegelmauern<br />

sowie die Neigung von Rampen berechnet werden.<br />

Diese fundierte Ausbildung sicherte ein<br />

hohes soziales Prestige, das sich durch kostbare<br />

Geschenke (goldene und silberne Dolche und<br />

Becher, die später dem Toten ins Grab beigelegt<br />

wurden) und bildliche Darstellungen (z.B.<br />

Transport von Stierkolossen = Beweis für Interesse<br />

und Hochachtung der Ingenieurleistung<br />

durch den Herrscher) nachweisen lässt.<br />

Als Staatsdiener wurde der „Ingenieur“ flexibel<br />

in zivilen und militärischen Bereichen eingesetzt.<br />

Im Krieg füllte er oft ein hohes Kommando<br />

aus und leitete dann in Friedenszeiten<br />

Großbaustellen – die Errichtung von Palastanlagen,<br />

Tempeln, Straßen und Befestigungsanlagen<br />

– war also Bauingenieur. Darüber liegen<br />

schriftliche Quellen vor. Die Bauberichte sind<br />

meist lakonisch kurz: „Den Tempel mit Namen<br />

XX hat N.N., der König, errichtet“. Es gibt<br />

auch detaillierte Berichte von der Planung bis<br />

zur Vollendung, in denen aber Informationen<br />

über die technische Realisierung vorenthalten<br />

werden. Oft fehlen auch Bauzeichnungen (z. B.<br />

von Schiffen), aber es finden sich Listenwerke,<br />

Briefe und Wirtschafts- und Verwaltungsurkunden,<br />

die als Dokumente über durchgeführte<br />

Arbeiten fungierten. Die bildliche Darstellung<br />

zeigte oft den König als Bauherrn mit einem<br />

Tragkorb oder Ziegeln auf dem Kopf.<br />

Ingenieure der damaligen Zeit hatten vielfältige<br />

Tätigkeitsfelder zu bewältigen und sie<br />

mussten Spezialisten auf vielen Gebieten sein.<br />

Einige Beispiele sollen nun das Ingenieurwissen<br />

und – können belegen:<br />

––<br />

das Neuanlegen von Städten, z. B. Kalchu, Dur-Scharrukim;<br />

––<br />

die Bewässerung der Stadt Ninive im Auftrag des assyrischen Königs Sanherib (älteste<br />

Aquädukte);<br />

––<br />

123 m lange Brücke über Euphrat unter babylonischem König Nebukadnezer II.<br />

––<br />

Stufenturm = Zikkurat, z. B. Zikkurat von Ur, Zikkurat von Babylon (Verbauung von 36<br />

Millionen Ziegeln);<br />

– – assyrische Belagerungstechnik (Belagerungsrampen, Sturmtürme, Mauerbrecher), die bis<br />

ins Mittelalter eingesetzt wurde.

60<br />

Ingenieurleistungen im alten Ägypten<br />

Das alte Ägypten ist durch seine Monumentalbauten<br />

bekannt. Hier sind vor allem die<br />

Pyramiden von Sakkara und Gizeh hervorzuheben.<br />

Die geometrischen Kenntnisse,<br />

die bei der Berechnung und beim Bau der<br />

Pyramiden angewandt wurden, gewannen<br />

die alten Ägypter bei der Neuvermessung<br />

der Felder, die durch die jährliche Nilüberschwemmung<br />

notwendig wurde. Noch immer<br />

ist es aber ein Rätsel, wie die riesigen<br />

Pyramiden ohne heutige technische Hilfsmittel<br />

wie Rad oder ausgefeilte Transportmaschinen<br />

errichtet werden konnten. Eine<br />

interessante Theorie entwickelte der französische<br />

Architekt Jean-Pierre Houdin. So sollen<br />

die Ägypter nur in der ersten Bauphase<br />

eine äußere Rampe und Bauschlitten benutzt<br />

haben. Nach 14 Jahren Bautätigkeit sollen<br />

die Steinblöcke jedoch mittels einer inneren,<br />

fast spiralförmigen Rampe (an den Pyramidenkanten<br />

knickte sie im rechten Winkel<br />

ab) nach oben befördert worden sein. Mit<br />

einer Hebevorrichtung hätten Teams von 6<br />

Arbeitern den Steinblock anheben und drehen<br />

können. Gemäß seiner Theorie hätte<br />

„eine Belegschaft von durchgängig 4000 Arbeitern<br />

innerhalb von 23 Jahren die schätzungsweise<br />

drei Millionen Steinblöcke sehr<br />

wohl zu dem 146 Meter hohen Monument<br />

aufschichten können“. Houdin sieht die alten<br />

Ägypter als fähige Ingenieure und ist<br />

sich sicher: „Die Ägypter waren bereits vor<br />

4500 Jahren zu einer detaillierten Planung<br />

eines technischen Großprojektes fähig“. In<br />

Gemeinschaftsarbeit mit dem französischen<br />

Softwarehersteller Dassault Systèmes entwickelte<br />

er eine Simulation seiner Idee, die hier<br />

zu sehen ist: http://www.3ds.com/company/<br />

passion-for-innovation/the-projects/khufureborn/khufu-reborn/<br />

(Boeing 2007, S. 1 ff.)<br />

Andere ingenieurtechnische Leistungen<br />

finden sich in der Bewässerung im Niltal.<br />

Techniker legten routinemäßig Kanäle an und<br />

waren für die Instandhaltung bestehender Anlagen<br />

zuständig.<br />

Die technischen Experten der griechischen und römischen Antike<br />

In der Antike existierten zwei Berufsbezeichnungen<br />

für Ingenieurtätigkeiten: Architekt<br />

(griech.: architekton, lat.: architectus) und Ableitungen<br />

auf den Begriffen mechané oder mechaniké<br />

(= Geräte, die auf mechanischen Prinzipien<br />

beruhen). Zum Aufgabenfeld eines Architekten<br />

gehörten der Entwurf von Bauten,<br />

die Bewältigung aller technischen Probleme<br />

auf Baustellen sowie die Herstellung und Beschreibung<br />

von mechanischen Geräten. Die<br />

Berufe, die der mechaniké techne (= Mechanik)<br />

zuzuordnen sind, beschäftigen sich mit mechanischen<br />

Prinzipien und Instrumenten. In<br />

der Antike herrschte ein intellektuelles Klima,<br />

das technische Leistungen begünstigte. Es<br />

hatte sich die Erkenntnis durchgesetzt, dass<br />

der Mensch durch technisches Geschick und<br />

die Vermittlung von technischen Fertigkeiten<br />

seine Lebenssituation verbessern kann. Aristoteles<br />

formulierte es so. „Mit Hilfe der techne<br />

(Technik) beherrschen wir das, dem wir von<br />

Natur aus unterlegen sind.“<br />

In der Bautechnik liegt die Stärke der Römer,<br />

deren für die Ewigkeit errichteten Nutzbauten<br />

heute noch die eindrucksvollsten Zeugnisse<br />

antiker Ingenieursleistungen darstellen.<br />

Glücklicherweise ging das umfangreiche Werk<br />

des Architekten Vitruvius über antike Technik<br />

nicht verloren. Neben einer enzyklopädischen<br />

Zusammenfassung der Architektur<br />

stellt er ausgewählte Gebiete der Technik vor.<br />

Er betont den Nutzen einer umfassenden Allgemeinbildung<br />

und zeigt sein Unverständnis<br />

darüber, dass erfolgreiche Sportler mehr<br />

Ruhm ernten würden als Philosophen und<br />

Techniker, deren Erkenntnisse doch für die<br />

ganze Menschheit von Nutzen seien. (Schneider<br />

2006, 64)

61<br />

Komplexere Maschinen treten seit dem 3.<br />

Jh. vor Chr. auf, z. B. die Automaten des Heron<br />

aus Alexandria.<br />

Viele technische Fachwörter haben ihren<br />

Ursprung in der griechischen oder lateinischen<br />

Sprache. Der früheste literarische Beleg für das<br />

Wort automatisch findet sich in der Ilias von<br />

Homer. Die Mutter von Achilleus; Thetis,<br />

bittet den Schmiedegott Hephaistos um neue<br />

Waffen. In dieser Szene werden Schmiede-<br />

Dreifüße mit Rädern beschrieben, die sich von<br />

selbst (autómatos) bewegen.<br />

Namentlich bekannte Ingenieure des Altertums<br />

Als erster namentlich erwähnter Ingenieur<br />

kann Imhotep (287–212 v. Chr.), der Chefarchitekt<br />

des ägyptischen Königs Doser (regierte<br />

von etwa 2630 bis etwa 2611 v. Chr.),<br />

gelten. Er war verantwortlich für den ersten<br />

monumentalen Steinbau der Geschichte –<br />

der Stufenpyramide von Sakkara – verantwortlich.<br />

Abb. 2. Stufenpyramide von Sakkara (Bild: Inge Hoogendam)<br />

Archimedes von Syrakus (287–212 v. Chr.)<br />

war ein griechischer Mathematiker (Flächenberechnungen),<br />

Physiker (Hebelgesetz, Archimedisches<br />

Prinzip) und Ingenieur. Die sogenannte<br />

Archimedische Schraube ist eine Förderanlage,<br />

mit der Wasser zwecks Be- oder<br />

Entwässerung auf ein höheres Niveau transportiert<br />

werden kann. Das Prinzip der Archimedischen<br />

Schraube kommt heute in Schneckenfördern<br />

zur Anwendung.<br />

Zur Zeit der Perserkriege um 480 bauten<br />

die Ingenieure Bubares und Artachaies im<br />

Auftrag von Xerxes innerhalb von drei Jahren<br />

den Athos-Kanal, um der Flotte einen sicheren<br />

Weg zu bahnen.<br />

Aus der Zeit des Römischen Reiches sind<br />

mehr Namen bekannt, Architekten und Techniker<br />

stolz auf ihre Werke waren und selbstbewusst<br />

ihren Namen nannten, z. B. C. Julius<br />

Lacer, der die Brücke über den Tagus bei Alcántara,<br />

Spanien, errichtete.

62<br />

Mittelalter: Die ersten Ingenieure<br />

Als Mittelalter bezeichnen wir in Europa<br />

die Epoche zwischen Antike und Neuzeit,<br />

also etwa 6. und 15. Jahrhundert. In dieser<br />

Zeit kam es zu bahnbrechenden Erfindungen<br />

und Entdeckungen sowie zu herausragenden<br />

geistigen Leistungen: 1450 erfand Johannes<br />

Gutenberg den Buchdruck mit beweglichen<br />

Lettern. 1492 entdeckte Christoph Kolumbus<br />

Amerika. In Europa wurden die ersten<br />

Universitäten gegründet: 1088 in Bologna,<br />

zwischen 1150–70 in Paris, 1167 in Oxford,<br />

1209 in Cambridge und 1218 in Salamanca.<br />

Im Bauwesen gelangen technische Meisterleistungen:<br />

1480 wurde der erste große Straßentunnel<br />

– Monte Viso in der Dauphiné,<br />

Frankreich – gebohrt. In Südspanien wurden<br />

um 1550 die ersten Talsperren errichtet.<br />

Ende des 13. Jhd. wurden in Italien die ersten<br />

Brillen mit konvexen Gläsern zur Korrektur<br />

der Weitsichtigkeit geschaffen. Mitte<br />

des 15. Jhd. wurden Brillen mit konkaven<br />

Gläsern gebaut, mit denen die Kurzsichtigkeit<br />

korrigiert werden konnten. Diese neue<br />

Technologie des Schleifens von Linsen half,<br />

die Schaffensperiode von Ingenieuren und<br />

Gelehrten um 20–30 Jahre zu verlängern.<br />

Jacques Neyrinck wertet diese Leistung wie<br />

folgt: „Eine technische Erfindung verbessert<br />

die Bedingungen des menschlichen Erfindergeistes.“<br />

Im Hochmittelalter (Anfang 10. Jhd. bis<br />

etwa 1250) bildete sich der Ingenieurberuf heraus.<br />

Die ersten im Hochmittelalter urkundlich<br />

erwähnten ingeniatores waren technische<br />

Experten<br />

für Rüstungen, Waffen und den Belagerungskrieg.<br />

Oft entschieden die Erfindungen<br />

über Sieg oder Niederlage in einem Krieg. Eine<br />

dieser Erfindungen ist das Wurfgeschütz Tribock,<br />

auch Blide genannt, das nach dem Hebelprinzip<br />

funktioniert. Eine Blide zu bauen<br />

setzte großes Fachwissen voraus. „Blidemeister“<br />

waren im Mittelalter gut ausgebildete Spezialisten.<br />

(Schulz 2010, S. 46)<br />

Abb.3. Blide in Château des Baux, Frankreich (Trebuchet at Château des Baux, France)<br />

(Bild: Wikimedia Commons)

63<br />

Die Ingenieure des Mittelalters waren mit<br />

allen Mitteln auf Energiesuche und suchten<br />

eine Alternative zur Wassermühle für Gebiete,<br />

in denen der Höhenunterschied in Flüssen<br />

zu gering war und Gewässer im Winter zufrieren.<br />

Die Erfindung der Windmühle, d.<br />

h. die Verwertung der Windenergie, stammt<br />

ebenfalls aus dem Mittelalter. Der Vorläufer<br />

dieser Technik ist zweifellos die Windmühle<br />

mit Vertikalachse, die im Iran und in Afghanistan<br />

seit dem 7. Jahrhundert existierte.<br />

Die Ingenieure des Mittelalters entwarfen die<br />

Windmühle so, wie sie uns bekannt ist: mit<br />

horizontaler Achse und einem Orientierungsmechanismus,<br />

der die Mühle in den Wind<br />

stellte. Diese Windmühlen fanden hauptsächlich<br />

im Nordwesten Europas Verbreitung,<br />

z. B. in Holland, wo die Winde vom<br />

Atlantik her regelmäßig wehen. (Neyrinck<br />

2008, S. 132)<br />

Die Neuzeit: Entwicklung zum modernen Ingenieur<br />

Die Renaissance: Der Künstler-Ingenieur<br />

Der Begriff Renaissance wurde im 19. Jhd. geprägt,<br />

er bedeutet Wiedergeburt (französisch)<br />

und veranschaulicht die Vorstellung, dass es<br />

nach dem Mittelalter im 15. und 16 Jhd. vor<br />

allem in der Kunst wieder eine Anlehnung an<br />

die griechische und römische Antike gab. Diese<br />

Kunstepoche leitete die Neuzeit ein. Der antike<br />

Einfluss zeigt sich besonders in der Architektur.<br />

Die Landesherren wollten ihre Macht in prächtigen<br />

Gebäuden zeigen, für deren Entwurf und<br />

Bau sowohl künstlerisches als auch technisches<br />

Geschick nötig war. So entstand der Beruf des<br />

Künstler-Ingenieurs. An den Palästen z. B. in<br />

Venedig können wir die Einheit von Technik<br />

und Kunst noch heute bewundern. Hier folgt<br />

eine kleine Aufzählung von Künstler-Ingenieuren<br />

mit einigen ihrer Werke:<br />

Filippo Brunelleschi (1377 bis 1446): Konstruktion<br />

der Florentiner Domkuppel, Entdeckung<br />

der Zentralperspektive für bildliche<br />

Darstellungen;<br />

Lorenzo Ghiberti (1378 bis 1455): Gießen<br />

der Bronzetüren des Baptisteriums, das zum<br />

Florentiner Dom-Komplex gehört;<br />

Leonardo da Vinci (1452 bis 1519): Militäringenieur<br />

(z. B. Beaufsichtigung von Wasserbaumaßnahmen,<br />

Gutachter, Erfinder), Maler<br />

und Bildhauer (Mona Lisa), technische<br />

Schriften, Erfindungen und Entwürfe (mechanische<br />

Werkzeugmaschinen, Kugellager,<br />

Fahrrad, Fallschirm, Flugmaschinen, federgetriebener<br />

Wagen, Bagger, Kräne, Hubschrauber,<br />

diverse Maschinenelemente, Getriebe,<br />

Uhrwerke). Er verfasste auch viele Rätsel und<br />

Aphorismen, hier eine Kostprobe: „Das ist ein<br />

armseliger Schüler, der seinen Lehrer nicht<br />

übertrifft.“<br />

Im Beruf Informationsdesigner lebt diese<br />

Mischung aus Künstler und Ingenieur übrigens<br />

auch heute noch, erweitert durch die Komponente<br />

Informationsspezialist.<br />

Ingenieurtechnisch sind aus dieser Zeit<br />

nur die optischen Geräte hervorzuheben. Die<br />

Renaissance bringt kein neues technisches<br />

System hervor, aber stellt zahlreiche Erfindungen<br />

bereit, die erst während der industriellen<br />

Revolution verwendet werden. Man kann sagen,<br />

dass die Renaissance eine Epoche war, in<br />

der die Vorstellungskraft der Künstler das Realisierungsvermögen<br />

der Ingenieure übertraf.

64<br />

Von der Industrialisierung bis heute: Der moderne Ingenieur<br />

Die industrielle Revolution und die darauf<br />

einsetzende Industrialisierung, die durch die<br />

von James Watt verbesserte Dampfmaschine<br />

ermöglicht wurde, führten zu einer rasanten<br />

Entwicklung im Ingenieurberuf, die in diesem<br />

Artikel nur skizziert und an einigen Beispielen<br />

belegt werden kann.<br />

Ab Ende des 17. Jahrhundert umfasste der<br />

Ingenieurberuf neben der militärischen Komponente<br />

auch die zivile, Ingenieure waren nun<br />

auch in Friedenszeiten für technische Fragen<br />

zuständig, und zwar als Konstrukteure, Landvermesser,<br />

Brücken- und Wasserbauer.<br />

Im 18. Jhd. entstanden – zunächst im<br />

französischen Heer, später auch in anderen<br />

europäischen Armeen – die sogenannten Ingenieurkorps,<br />

die bautechnische Aufgaben<br />

erfüllten. Heute übernehmen die Pioniertruppen<br />

diese (und natürlich weitere) Aufgaben.<br />

Im Beruf des Militäringenieurs hat<br />

die militärische Komponente des Berufs bis<br />

heute überlebt.<br />

Im 19. Jhd. setzten sowohl die Spezialisierung<br />

als auch die Akademisierung im Ingenieurberuf<br />

ein. Erste technische Ausbildungsstätte<br />

wurden gegründet:<br />

1736: Ingenieurschule in der Stiftskaserne<br />

zu Wien<br />

1743: Ingenieursakademie in der Neustädter<br />

Kaserne zu Dresden<br />

1747: die École royale des ponts et chaussées<br />

(dt.: Königliche Schule für Brücken und<br />

Straßen) = 1. zivile Ingenieurschule der Welt<br />

(seit 1775 heißt sie École nationale des ponts<br />

et chaussées = dt. Nationale Schule für Brücken<br />

und Straßen)<br />

1807: 1. deutsche zivile Ingenieurschule<br />

in Karlsruhe<br />

Das 19. Jhd. war geprägt vom Erfindergeist<br />

tüchtiger Ingenieure – mit oder ohne<br />

Diplom. Diese Erfindungen ließen neue Fachrichtungen<br />

im Ingenieurwesen entstehen, z. B.:<br />

Elektrotechnik, Elektronik, Maschinenbau,<br />

Chemietechnik, Luft- und Raumfahrttechnik.<br />

2003 publizierte die National Academy of<br />

Engineering der USA das Buch „A Century<br />

of Innovation: Twenty Engineering Achievements<br />

that Transformed our Lives“ (dt.: „Ein<br />

Jahrhundert der Innovation: Zwanzig Ingenieurleistungen,<br />

die unsere Leben veränderten“).<br />

Demnach hatten 1. die Elektrifizierung,<br />

2. die Automobile und 3. die Flugzeuge den<br />

größten Einfluss auf unser tägliches Leben.<br />

Die vollständige Liste finden Sie unter: http://<br />

en.wikipedia.org/wiki/Greatest_Engineering_<br />

Achievements<br />

Auf in die Zukunft, Ingenieur!<br />

„In der Gegenwart wird der Ingenieur als ein<br />

Techniker definiert, der über eine bestimmte<br />

Ausbildung verfügt und der einerseits anspruchsvolle<br />

technisch-organisatorische Aufgaben<br />

zu bewältigen hat, andererseits aber<br />

nicht allein die gegebene Technik anwendet,<br />

sondern auch neue Maschinen konstruiert<br />

oder neue Verfahren entwickelt.“, schreibt Helmut<br />

Schneider in seinem Artikel „Die Techniker<br />

der Antike“ für den Sammelband „Geschichte<br />

des Ingenieurs“, der 2006 aus Anlass<br />

der 150-Jahrfeier Ingenieurausbildung in<br />

Deutschland verfasst wurde. Besser ließe sich<br />

das Berufsbild im Moment wahrscheinlich<br />

nicht beschreiben. Diese Definition beinhaltet<br />

damit auch die Herausforderungen, die an<br />

zukünftige Ingenieure gestellt werden: Lösungen<br />

für anspruchsvolle Probleme zu finden.

65<br />

Quellen<br />

Kaiser, Walter / König, Wolfgang (Hrsg.). 2006. Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden.<br />

München, Wien. Hanser.<br />

Schneider, Helmut. 2006. Die Techniker der Antike. Im Werk Kaiser, Walter / König, Wolfgang (Hrsg.)<br />

Geschichte des Ingenieurs: Ein Beruf in sechs Jahrtausenden. München, Wien. Hanser.<br />

Boeing, Nils. 2007. Systemmanagement im Alten Ägypten. Technology Review. Heise-online<br />

Unter: http://www.heise.de/tr/artikel/Systemmanagement-im-alten-aegypten-405695.html; Permalink:<br />

http://heise.de/-279657<br />

Neyrinck, Jacques. 2008. Der göttliche Ingenieur: Die Evolution der Technik. Renningen. expert verlag.<br />

Schulz, Ekkehard D. 2010. 55 Gründe Ingenieur zu werden.<br />

Unter: http://www.zukunft-technik-entdecken.de/55gruende<br />

Bildnachweis<br />

S. 1 Göbekli Tepe: Teomancimit, Wikimedia Commons, lizenziert unter CreativeCommons-Lizenz by-sa-3.0-<br />

de, URL: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:G%C3%B6bekli_Tepe,_Urfa.jpg?uselang=de<br />

S. 5 Inge Hoogendam<br />

S. 6 Trebuchet at Château des Baux, France: ChrisO, Wikimedia Commons, lizenziert unter<br />

CreativeCommons-Lizenz Namensnennung-Weitergabe unter gleichen Bedingungen 3.0<br />

Unported URL:http://de.wikipedia.org/w/index.php?title=Datei:Trebuchet.jpg&filetimest<br />

amp=20050101123120

66<br />

Yrittäjänä maanrakennusalalla<br />

Jussi Haavisto<br />

Kun minua pyydettiin pitämään puheenvuoro insinöörikoulutuksen<br />

100-vuotistapahtumassa, mietin pitkään, mistä asioista oman opiskeluni<br />

lisäksi haluaisin puhua. Rakentaminen ei lopu koskaan. Siinä on<br />

mukana koko joukko erilaisia asiantuntijoita ja osaajia. Kaikkien osapuolten<br />

saumaton yhteistoiminta edellyttää joustavuutta ja ihmissuhdetaitoja. Myös<br />

siviilielämän verkostot, kaveruudet, ystävyydet ja harrastuspiirit ovat tärkeitä.<br />

Työelämän alkuaskeleilla odottaa, milloin tapahtuu lopullinen ammatillisen<br />

osaamistason saavuttaminen. Sitä ei tule, kyseessä on elinikäinen oppiminen.<br />

Pienten ja keskisuurten yritysten johdossa toimivalta vaaditaan usein monialaisempaa<br />

osaamista ja muuntojoustavuutta verrattuna suuriin tai vaikkapa<br />

mikroyrityksiin. On kyettävä hallitsemaan henkilöstöhallintoa ja -johtamista,<br />

markkinointia, teknisten taitojen esimerkillistä hallintaa, töiden hankinnan<br />

kannalta elintärkeää urakkalaskentaa ja monia muita asioita. Maanrakennusurakat<br />

vaihtelevat omakoti- ja rivitalopohjista teollisuuden maanrakennusteknisiin<br />

projekteihin ja peruskorjauksiin. Rakentaminen on iso bisnes ja työllistää<br />

valtavia määriä ihmisiä myös Pirkanmaalla. Liiketoimintamahdollisuuksia on<br />

lukemattomasti, mutta ala on vahvasti kilpailtu. Markkinointi, luottamuksen<br />

rakentaminen, verkostot, oikea hinnoittelu ja urakan moitteeton suorittaminen<br />

ovat avainasioita.<br />

Kirjoittaja on valmistunut TAMKista talonrakennuksen insinööriksi vuonna<br />

1996. Hän työskentelee toimitusjohtajana veljensä kanssa omistamassaan<br />

Maanrakennus T.Haavisto Oy:ssä ja lisäksi hän omistaa Insinööritoimisto Jussi<br />

Haavisto Oy:n.<br />

Opiskelemaan<br />

Kun vuonna 1986 – 16-vuotiaana – katselin<br />

Seinin Pentin kanssa Atalan kaupunginosassa<br />

valtoimenaan rehottavaa risukkoa, Pentin käsissä<br />

olevaa suurta piirustusta ja hänen kätensä<br />

liikkeitä, syttyi minussa ensimmäistä kertaa<br />

halu opiskella joksikin.<br />

Tahto tulla isona rakentajaksi. Pentti oli<br />

rakennusmestari, sellainen minustakin tulisi.<br />

Hetkinen – siis rakennusmestari – keneskäs<br />

juhlissa minut nyt olikaan tarkoitus puhua.<br />

No, risukko raivattiin, pohjat kaivettiin ja työmaakopit<br />

nostettiin paikoilleen, ja noin kaksitoista<br />

kuukautta myöhemmin nostin traktorikaivurilla<br />

työmaakoppien pohjaparruja<br />

kuorma-auton lavalle. Ensimmäiset muuttoautot<br />

toivat uusien rivitaloasukkaiden huo-

67<br />

nekaluja upouusien pihojen poikki ja rehottavasta<br />

risukosta oli muotoutunut viihtyisä<br />

asuinpaikka lukuisille perheille.<br />

Vuodet kuluivat, kesät kuluivat erilaisten<br />

maarakennustöiden parissa, lähinnä oman<br />

perheyhtiön leivissä. Tulipa eräänä vuonna<br />

kokeiltua haudankaivuutakin. Kävin lukion<br />

ja pyrin lukion jälkeen <strong>Tampereen</strong> teknilliseen<br />

oppilaitokseen. Lukion matematiikan opettaja<br />

tosin kannusti laittamaan paperit myöskin<br />

Hervantaan, teknilliseen korkeakouluun.<br />

Mutta enhän minä sinne – rakennusmestariksihan<br />

minä halusin. Koteja ihmisille! No,<br />

tekun lomakkeissa oli myöskin insinööriopintoja<br />

vaihtoehtona ja ajattelin – niinkuin nyt<br />

parikymppisenä pojat nopsasti päättelevät<br />

– että jospa sitä vuotta pidemmällä koulunkäynnillä<br />

valmistuisi vähän kokeneemmaksi,<br />

kuin kolmivuotisella opiskelulla. Siispä rakennusinsinööriksi.<br />

Kotoa opitun kaivuritoiminnan<br />

syventävä opiskelu ei kiinnostanut,<br />

ajattelin sen jo kohtuudella osaavani, näinpä<br />

valitsin talonrakennuksen suuntautumisvaihtoehdon.<br />

Pääsykokeet olivat tuohon aikaan<br />

vastavalmistuneelle tiukka paikka. Pitkän matikan<br />

opiskelleena saatoin saada opiskelupaikan<br />

ainoastaan täysillä pisteillä, silloinkin vain<br />

pienellä varauksella. Niin kova oli <strong>Tampereen</strong><br />

teknillisen oppilaitoksen suosio tuohon aikaan.<br />

No, kokeet eivät tuottaneet tuskaa heti<br />

ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja täydet pisteet<br />

irtosivat helpohkosti. Koulunkäynnin alkuun<br />

tuli vain pieniä mutkia. Ensinnäkin sain toukokuun<br />

lopulla kirjeen puolustusvoimilta,<br />

että minulle oli myönnetty peruutuspaikka<br />

Parolan panssariprikaatista ja lähto olisi reilun<br />

viikon kuluttua. Vuotta myöhemmin osallistuin<br />

uudelleen pääsykokeisiin ja taaskin<br />

aloituspaikka irtosi. Nyt vain olin syventynyt<br />

työelämän pyörteisiin ja hankkimamme<br />

piikkausrobotti vei minua työmaalta toiselle<br />

mitä mielenkiintoisimpiin työpaikkoihin: tehtaisiin,<br />

laitoksiin, sairaaloihin jne.<br />

Kolmannella kerralla työelämän näytettyä<br />

jo arkisemman puolensa, käväisin kevyesti perehtyneenä<br />

pääsykokeissa – ja jäin varasijalle.<br />

Neljäs kerta toden sanoi ja aloitin talonrakennustekniikan<br />

opinnot syksyllä 1992.<br />

Opiskelu tuntui aluksi jännittävältä, joskus<br />

ahdistavaltakin, hirveästi ihmisiä joka paikassa.<br />

Nopeasti kuitenkin liityin TIRO:on, insinööriopiskelijoiden<br />

yhdistykseen ja heittäydyin täysin<br />

rinnoin opiskelijatoimintaan. Vuosi Tiron<br />

puheenjohtajana, toinen vuosi Insinöörioppilasyhdistyksen<br />

hallituksessa. Hienoja aikoja, joista<br />

vieläkin muistuttaa jokavuotinen Tiroforever<br />

-tapaaminen. Kymmenkunta noina vuosina Tirossa<br />

vaikuttanutta tyttöä ja poikaa tapaavat<br />

kerran kesässä eri puolilla Suomea. Viimeisin<br />

tapaaminen oli noin kuukausi sitten Rukalla.<br />

Eri opintosuunnilta valmistuneilla insinööreillä<br />

riittää kyllä mainiosti juttua pitkäksi viikonlopuksi<br />

kerran vuodessa ja verkoistoista on aina<br />

hyötyä mitä erilaisimmissa tilanteissa.<br />

Kun minua pyydettiin pitämään puheenvuoro<br />

insinöörikoulutuksen 100-vuotistapahtumaan,<br />

mietin pitkään, mistä asioista haluaisin<br />

puhua. Rakentaminen ei lopu koskaan,<br />

mutta mitä juuri sinä ja sinä rakennatte tähän<br />

yhteiskuntaan – millaisen jäljen itsestänne jälkipolville<br />

jätätte, siinä voi olla suuria eroja. Kenen<br />

kanssa, mitä ja kenelle?<br />

Rakentamisessa on mukana koko joukko<br />

erilaisia asiantuntijoita ja osaajia. Kaikkien<br />

osapuolien saumaton yhteistoiminta edellyttää<br />

joustavuutta ja ihmissuhdetaitoja. Myöskin<br />

siviilielämän yhteydet, kaveruudet, ystävyydet<br />

ja harrastuspiirit ovat tärkeitä. Näitä kutsutaan<br />

nykyisin verkostoiksi. Tähän verkostoasiaan haluaisin<br />

erityisesti kaikkia syvennyttää. Oman<br />

opiskeluni loppuosa kulki käsi kädessä rakentajanäyttelyn<br />

kanssa. Toisen vuosikurssin lopulla<br />

suurin osa meistä osallistui rakentajanäyttelyyn<br />

pysäköintialue- ym. järjestystehtävien<br />

merkeissä. Kolmannella vuosikurssilla kaikilla<br />

meillä oli vastuualueet, joiden harjoitteluun<br />

oli aikaa yksi vuosi. Seuraavana olisimme päävastuussa<br />

asioiden hoitamisesta. Näyttelyvuosi<br />

ja samalla viimeinen opiskeluvuosi oli melko<br />

työntäyteinen. Näyttelyä ei saanut laiminlyödä,<br />

enhän halunnut jäädä tamperelaisten rakentajien<br />

mieleen epäonnistuneen rakentajanäyttelyn<br />

johtajana. Kunnianhimoa riitti ja saimme<br />

yhdessä aikaiseksi hienot messut – ja palkkioksi<br />

usean viikon mittaisen opinto- ja lomamatkan<br />

toiselle puolen maapalloa.

68<br />

Yritystoiminnan johtamisen vaatimuksia<br />

Työelämän alkuaskeleet vastavalmistuneena<br />

insinöörinä olivat hermostuneen odottavia,<br />

milloin tapahtuisi se lopullinen ammatillisen<br />

osaamistason saavuttaminen? No, eihän sellaista<br />

tullut, elinikäisestä oppimisestahan tässä<br />

on kyse. Ja intohimosta rakentaa – tai minun<br />

tapauksessani purkaa ja rakentaa.<br />

Omien kykyjen toteuttaminen työssä hieman<br />

ennen syntymääni perustetun maarakennusliikkeen<br />

toimitusjohtajana on ollut<br />

haastavaa. Pienten ja keskisuurien yritysten<br />

johdossa toimivilta vaaditaan usein monialaisempaa<br />

osaamista ja muuntojoustavuutta verrattuna<br />

suuriin tai vaikkapa mikroyrityksiin.<br />

On kyettävä hallitsemaan henkilöstöhallintoa<br />

ja -johtamista, markkinointia, teknisten taitojen<br />

esimerkillistä hallintaa, töiden hankinnan<br />

kannalta elintärkeä urakkalaskentaa ja<br />

monia muita vivahteikkaita ominaisuuksia.<br />

Mikäli näitä ei tasapainoisesti hallitse, saattaa<br />

yrityksen menestys kilpaillulla toimialalla<br />

vaihdella huomattavasti ja elinvoimaisuus kärsiä<br />

jopa dramaattisestikin. Tästä on vuosien<br />

varrella lukuisia esimerkkejä. Elinvoimaisuuden<br />

kärsimiselle riittää periaatteessa se, että<br />

sopivassa vaiheessa yrityksen kohdalle osuu<br />

alihinnoittelun johdosta voimakkaasti tappiollinen<br />

urakka.<br />

Omat kykyni ja vahvuuteni ovat aina liittyneet<br />

sosiaalisiin puoliin, urakkalaskenta vaatii<br />

pitkäjännitteisyyttä ja huolellisuutta – näitä<br />

ominaisuuksia olisin toivonut itselleni enemmän.<br />

Mutta annetuilla korteilla mennään. Tämän<br />

tosiseikan tunnustaminen antaa mahdollisuuden<br />

henkilökohtaisesti tasapainoiseen<br />

työelämän ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen<br />

ja sitä kautta omaan ja perheeni hyvinvoinnin<br />

lisäämiseen.<br />

Kuopankaivuu tuotteena<br />

Ihmisten kanssa tekemiseen liittyy eräs mielenkiintoinen<br />

bisnesosa-alue, jonka olen ihan<br />

itse kehitellyt ja muutaman vuoden kuluessa<br />

yhä valmiimmaksi tuotteistanut. Noin kuuden<br />

miljoonan euron liikevaihdostamme lähes<br />

kolmasosa tulee pienehköistä urakoista<br />

nimeltään omakotipohja. Reilut viisi vuotta<br />

sitten pohdin, miten hankalaa oli, kun toisten<br />

maarakentajien tavoin toteutimme muutaman<br />

omakotitalon rakentajan perustamisurakan.<br />

Vaivannäkö yhtä omakotipohjaa kohden oli<br />

samaa luokkaa kuin rivitalotyömaassa, kuuden<br />

perheen kohteen verran tarviketilauksiin, mittauksiin<br />

ja muihin työvaiheisiin kuluvaa aikaa<br />

ja hirveästi vaivaa laskun laatimisessa kun jokainen<br />

putki ja viemärimuhvikulma piti erikseen<br />

merkitä papereihin ja laskuttaa rivi riviltä<br />

asiakkaalta. Aloin haarukoimaan muutamaa<br />

peruskohdetta, miten niiden suorittaminen<br />

urakkaluonteisesti mahtaisi sujua.<br />

Tontteja on karkeasti kahdenlaisia, helppoja<br />

tasamaatontteja ja haastavampia rinnetai<br />

lohkareikkotontteja. Taloja on niin ikään<br />

kahdenlaisia pelkkä talo tai talo ja autokatos/<br />

varasto. Näistä muodostin nelikentän, joiden<br />

sisään noin 90 prosenttia kohteistamme sopii.<br />

Asiakkaita on niinikään kahdenlaisia: perinteisiä<br />

sekä nykyaikaisia. Perinteiset muuraavat<br />

sokkelinsa itse sukulaisten kanssa. Heille<br />

meidän tuotteemme ei sovellu, koska he haluavat<br />

ostaa ja asentaa salaojaputkensa itse.<br />

Nykyaikaiset tekevät usein projektiluonteisia<br />

töitä, ostavat pitkälle valmiiksi tulevan ja kiinteähintaisen<br />

talopaketin ja haluavat samankaltaisella<br />

ideologialla myöskin maarakennusurakan.<br />

Ja meiltähän sellaisen saa. Viime vuonna<br />

toteutimme noin 120 omakotipohjaurakkaa.<br />

Määrämuotoisia, kiinteillä hinnoilla ja kirjallisilla<br />

sopimuksilla.<br />

Olin salaa ylpeä siitä, että joka kolmas<br />

Valkeakosken asuntomessujen pohja oli meidän<br />

urakoimamme. <strong>Tampereen</strong> Vuoreksen<br />

messutaloista osuutemme oli puolet. Tätä tuli<br />

jo vähän mainostettuakin. Markkinaosuutemme<br />

tässä asiakaskunnassa Pirkanmaalla on<br />

noin 15 prosenttia. Mikäli suhdanteet heik-

69<br />

kenevät ja rakentaminen vähenee, pyrimme<br />

nostamaan markkinaosuuttamme, jotta toiminnan<br />

laajuus säilyisi lukumääräisesti samana.<br />

Markkinointi on sillä tavoin helppoa,<br />

että olemme tarjoutuneet talopakettikauppiaille<br />

jo luonnosvaiheessa tarjoamaan kustannustietoutta.<br />

Lisäksi lupaamme heille, että<br />

mikäli asiakas meiltä kysyy tarjousta, hän saa<br />

sen meiltä pikaisesti ja urakan solmittuaan<br />

otamme vastuullemme aikatauluriskin siitä,<br />

että perustusten täytöt ovat valmiina talotoimituspäivänä.<br />

Uskomme tällä hetkellä, että<br />

käytännössä jokainen talonrakentamista aloitteleva<br />

törmää meihin ja tuotteeseemme jossain<br />

vaiheessa. Eri asia sitten on, saammeko<br />

kaikkia potentiaalisia kohteita edes tarjottavaksemme,<br />

omakotirakentaminen on erittäin<br />

tunneherkkää toimintaa. Mikäli rakennuttajaperheen<br />

sukulainen sanoo, että Möttösen<br />

kaivin ja kuljetus ne pohjat kaivaa tuntihommina,<br />

niin sitten ei muilta kysellä.<br />

Pelkästään omakotipohjia kuokkimalla ei<br />

30 miehelle töitä tarjota, on meillä paljon muitakin<br />

vahvoja ja vähemmän vahvoja osaamisalueita.<br />

Merkittävin näistä on pirkanmaalaisen<br />

teollisuuden palveleminen erilaisissa rakennus-<br />

ja maarakennusteknisissä projekteissa.<br />

Toteutamme vuosittain toistakymmentä koneperustusta<br />

suurille ja vähän pienemmillekin<br />

metallintyöstökoneille. Suurimmat ovat satojen<br />

tuhansien eurojen arvoisia, syvälle perusmaahan<br />

kaivettuja, monimutkaisia betonirakennelmia,<br />

pienimmät muutaman kuution betonianturoita.<br />

Lisäksi peruskorjaamme vahvoja<br />

teollisuuslattioita, suoritamme perinteisempiä<br />

maarakennustöitä teollisuuslaitosten piha-alueilla<br />

ja suoritamme monia sellaisia töitä, joita<br />

ei ole muilta toimijoilta keksitty kysyä. Meillä<br />

on myös aiemmin sisaryhtiönä toiminut, nyttemmin<br />

maarakennusliikkeen aputoiminimeksi<br />

sulautettu Teräscat, joka on Pirkanmaan vanhimpia<br />

edelleen toimivia saneerauspurkualan<br />

yrityksiä. Saneerauspurkutyöt ovat peruskorjauskohteissa<br />

suoritettavia, uuden rakentamisen<br />

tieltä tehtäviä purkutöitä. Merkittävimpiä<br />

kohteitamme viime vuosina ovat olleet Aaltosen<br />

kenkätehdas Tammelan torin laidassa,<br />

Kiinteistö Oy Varmantalo Hämeenkadulla sekä<br />

parasta aikaa käynnissä oleva Koskikeskuksen<br />

kauppakeskussaneeraus.<br />

Rakentaminen on iso bismes<br />

Rakentaminen työllistää valtavan määrän ihmisiä<br />

niin Suomessa kuin täällä Pirkanmaallakin.<br />

Mahdollisuuksia oman liiketoiminnan<br />

pyörittämiseen on lukematon määrä.<br />

Silmiinpistävää on, että jos jonkun urakan<br />

suorittaa moitteettomasti ja saavuttaa hyvän<br />

keskinäisen luottamuksen rakennuttajan ja<br />

pääurakoitsijan kanssa, saattaa kulua vuosikymmen,<br />

ennen kuin seuraavan kerran tiet<br />

kohtaavat työnteon merkeissä. Niin paljon<br />

on tekijöitä ja lähes kaikki työt ovat sellaisia,<br />

joista melkein kaikki alalla toimivat kykenevät<br />

teknisesti suoriutumaan. Vaatii siis taidon lisäksi<br />

myöskin tuuria, että onnistuu löytämään<br />

juuri oikean hintatason tarjousvaiheessa, hopeasijoista<br />

ei näissä kuvioissa ole mitään iloa.<br />

Paitsi yksi kerta muistuu mieleen, kun pronssisijalta<br />

nousimme ykköseksi. Tämä tapahtui<br />

Lepaan puutarhaoppilaitoksen kasvihuoneiden<br />

purku-urakkaneuvottelussa. Tilaaja<br />

kävi läpi normaalit haastatteluasiat ja totesi<br />

lopuksi, että jäimme kolmansiksi. Olin lähdössä<br />

Tamperetta kohden, kun hän jatkoikin:<br />

”Meillä täällä kunnassa on päätetty käyttää<br />

vain veronsa ja työeläkemaksunsa maksaneiden<br />

yritysten palveluita ja nämä kaksi ensimmäistä<br />

yritystä eivät näitä tarvittavia todistuksia<br />

kyenneet toimittamaan, joten urakka<br />

tilataan teiltä”. Kyllä oli hyvä mieli kotiin<br />

ajellessa!

70<br />

Henkilökohtainen urakehitys<br />

ja oman perheyrityksen kehittyminen<br />

Olen ollut laatimassa lukuisten organisaatioiden<br />

toimintaan strategioita, olen kouluttautunut<br />

<strong>ammattikorkeakoulu</strong>n jälkeen suorittamalla<br />

mm. Yrityshallinnon tutkinnon<br />

Markkinointi-instituutissa ja Kauppakamarin<br />

hyväksytty hallituksen jäsen -koulutuksen<br />

sekä HHJ-tutkinnon.<br />

Nelikymppiseksi tultuani olen alkanut<br />

kiinnittämään entistä enemmän huomiota<br />

omaan jaksamiseen ja pohtimaan lähimmän<br />

kahdenkymmenen vuoden urakulkua. Pitäisi<br />

varmaankin kirkastaa oma fokus – samoin<br />

yrityksen fokus – trendikkäästi missio ja visio.<br />

Vaatii kuitenkin ponnisteluita irrottautua<br />

arkisesta peruspuurtamisesta ja kivuta<br />

ajatuksissaan korkeimmalle oksalle tähystelemään<br />

tulevaisuuden horisontin näkymiä.<br />

Ympärillä yhtiöitä syntyy, kuolee ja sulautuu<br />

toisiin yhtiöihin. Mikä ja missä on Maarakennus<br />

T.Haavisto Oy:n paikka vuonna<br />

2022, Insinöörikoulutuksen 110-vuotisjuhlien<br />

aikaan?

71<br />

Liikennepolttoaineet eilen,<br />

tänään ja tulevaisuudessa<br />

Tuukka Hartikka<br />

Ennen vuotta 1957 Suomi oli täysin ulkomailta tuotavien öljytuotteiden<br />

varassa. Suomalainen öljynjalostus alkoi Neste OY.n toimesta vuonna<br />

1957 Naantalin jalostamolla. Öljytuotteet ovat muuttuneet 55 vuodessa<br />

suuresti ja nyt eletään vahvaa biopolttoaineiden kautta. Tulevaisuudessa, ja jo<br />

tänäkin päivänä, nähdään etenevässä määrin eri polttoainevaihtoehtoja sekä<br />

uusille polttoaineille suunniteltuja ajoneuvoja. Tämän päivän liikennepolttonesteitä<br />

ohjailevat pitkälti moottorivalmistajien tiukentuneet vaatimukset,<br />

biopolttoainelainsäädäntö ja ympäristötekijät. Vuosina 2011–2014 Suomessa<br />

myytävien polttoaineiden energiasisällöstä 6 % tulee olla bioperäistä, ja se<br />

kasvaa portaittain 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Kipinäsytytteiseen eli<br />

Otto-moottoriin biopolttoainevaihtoehtoja ovat mm. bioetanoli, biometanoli,<br />

biobutanoli, bioeetterit, biokaasu ja biovety. Dieselmoottoreihin soveltuvia<br />

biopolttoaineita ovat mm. vetykäsitelty kasviöljy, FAME eli rasvahapon metyyliesteri,<br />

etanoli-diesel, DME eli dimetyylieetteri sekä ns. synteettiset dieselpolttoaineet.<br />

Bio-osuuden kasvattamiseen vaikuttavat niin moottoritekniikan<br />

kuin biopolttoaineiden kehittyminen. Tärkeintä kuitenkin on, että kasvihuonekaasuja<br />

saadaan vähennettyä ja kuluttajille varmistetaan heidän autoihinsa<br />

soveltuvan polttoaineen saatavuus.<br />

Kirjoittaja on vuonna 2005 Helsingin <strong>ammattikorkeakoulu</strong> Stadiasta valmistunut<br />

autoinsinööri. Hän toimii moottoritutkijana Neste Oil Oyj:ssä.<br />

Johdanto<br />

Suomalainen öljynjalostus alkoi vuonna 1957<br />

Naantalin jalostamolla Neste Oy:n toimesta.<br />

Öljytuotteet ovat 55 vuodessa muuttuneet suuresti,<br />

ja nyt eletään kautta, jossa biopolttoaineet<br />

ovat erittäin tärkeässä roolissa. Ilmaston<br />

lämpeneminen, raakaöljyn riittävyys ja pakokaasupäästöt<br />

ovat keskeisiä tekijöitä sekä lainsäätäjille<br />

että öljynjalostajille.<br />

Tulevaisuudessa, ja jo tänäkin päivänä,<br />

nähdään enenevissä määrin eri polttoainevaihtoehtoja<br />

sekä uusille polttoaineille suunniteltuja<br />

ajoneuvoja. Moottoreiden, pakokaasujen<br />

jälkikäsittelylaitteistoiden ja polttoaineiden on<br />

toimittava saumattomasti yhdessä, jotta asetetut<br />

päästörajat ja kestoikävaatimukset täyttyvät.<br />

Nämä ovat tärkeimpiä tekijöitä polttoai-

72<br />

neiden tuotekehityksessä ympäristöystävällisyyden<br />

ohella.<br />

Dieselhenkilöautot yleistyvät kovaa vauhtia<br />

myös Suomessa ja niiden osuus uusien autojen<br />

myynnistä on viime vuosina ollut melkein<br />

puolet. Raskaassa kalustossa dieselajoneuvojen<br />

osuus on melkein 100 %. Tämä vuoksi dieselin<br />

tarve on bensiiniä suurempaa ja kasvaa entisestään,<br />

mikä asettaa omat haasteensa myös<br />

öljynjalostajille. Suomessa myytiin vuonna<br />

2011 dieselpolttoainetta noin 2,4 miljoonaa<br />

tonnia ja moottoribensiiniä noin 1,6 miljoonaa<br />

tonnia.<br />

Vuosina 2011–2014 tulee Suomessa myytävien<br />

polttoaineiden energiasisällöstä olla bioperäistä<br />

6 prosenttia, ja se kasvaa portaittain<br />

20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Bensiinin<br />

ja dieselin bio-osuus tulee siis kasvamaan.<br />

Se miten ja missä suhteessa bio-osuuden<br />

kasvattaminen tehdään, ei vielä ole täysin<br />

selvää. Lopputulokseen kuitenkin vaikuttaa<br />

niin moottoritekniikan kuin biopolttoaineiden<br />

kehittyminen. Tärkeintä kuitenkin on,<br />

että kasvihuonekaasuja saadaan vähennettyä<br />

ja kuluttajille varmistetaan heidän autoihin<br />

soveltuvan polttoaineen saatavuus.<br />

Suomalaisen öljynjalostuksen historiaa<br />

Aika ennen omaa jalostustoimintaa<br />

Ennen vuotta 1957 Suomi oli täysin ulkomailta<br />

tuotavien öljytuotteiden varassa. Öljytuotteiden<br />

tuonti oli aloitettu jo 1860-luvun<br />

puolenvälin jälkeen ja ensimmäisiä merkittäviä<br />

tuontiliikkeitä oli vuonna 1874 perustettu<br />

Parviainen & Winter osakeyhtiö. Parviainen<br />

& Winter osakeyhtiön öljytoiminta sai useiden<br />

yrityskauppojen ja nimiuudistusten jälkeen<br />

vuonna 1952 nimen Oy Esso Ab. Muita<br />

merkittäviä tuontiliikkeitä ennen toista maailmansotaa<br />

olivat mm. Shell ja Gulf. Talvisodan<br />

kynnyksellä Shell ja Nobel-standard, eli Esso,<br />

hallitsivat suomalaista öljyalan kokonaismyyntiä<br />

yli 80 prosentin osuudella.<br />

Talvisodan aikana öljyhuolto pyöri suhteellisen<br />

hyvin. Todennäköisesti tämä ei olisi<br />

ollut mahdollista, elleivät kansainväliset öljyyhtiöt<br />

olisi vaikuttaneet Suomessa jo niin pitkään.<br />

Säännöstely ja uudet varastointisäädökset<br />

myös edesauttoivat polttoaineiden riittävyyttä<br />

sodan aikana. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui<br />

oikeastaan se, että ulkomaiset tankkerit<br />

eivät uskaltaneet miinavaaran vuoksi purjehtia<br />

Suomenlahdelle asti. Monet lasteista jouduttiin<br />

siis purkamaan Norjan ja Ruotsin satamiin,<br />

joista ne kuljetettiin Suomeen omilla aluksilla.<br />

Vuoden 1940 keväällä Saksan miehitettyä<br />

Tanskan ja Norjan, hankaloitui myös Suomen<br />

polttoainehuolto. Öljytuotteita alettiin<br />

kuljettaa Petsamon sataman kautta ja jakelu<br />

etelään tehtiin teitä pitkin. Näitä kuljetuksia<br />

varten valtio perusti samana vuonna Oy Pohjolan<br />

Liikenne Ab:n, jonka palkkalistoilla oli<br />

jopa 3000 työntekijää ja 1600 kuorma-autoa.<br />

Tuontia Petsamon Liinahamarin kautta jatkettiin<br />

kesäkuuhun 1941 asti, johon mennessä<br />

yli puoli miljoonaa tonnia öljytuotteita oli<br />

tuotu maahan. Kesäkuun 25. päivänä vuonna<br />

1941 syttyi jatkosota ja siitä lähtien kaikki<br />

Suomen öljytuotteet tuotiin Saksasta laivalla<br />

Turun edustalle, josta ne kuljetettiin pienemmillä<br />

aluksilla satamiin.<br />

Öljyhuolto toimi vielä jatkosodan aikana<br />

kohtalaisen hyvin, mutta saatavat tuotemäärät<br />

olivat melko pieniä. Bensiiniä riitti ainoastaan<br />

kaikkein tärkeimpiin sotilas- ja siviilikuljetuksiin.<br />

Suurin osa autokalustosta jouduttiin tämän<br />

vuoksi muuttamaan toimimaan ns. häkäpöntöllä<br />

eli puuhiilikaasuttimilla. Vuoden<br />

1942 aikana tehtiin ehdotus suomalaisen öljynjalostamon<br />

rakentamisesta, sekä jalostamosta,<br />

jossa voitaisiin valmistaa synteettisiä<br />

voiteluöljyjä turpeesta. Kumpikaan jalostamohanke<br />

ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen<br />

tässä vaiheessa.

73<br />

Jalostamohankkeet käyntiin<br />

Vuonna 1944 hyväksyttiin puolustusministeriön<br />

tekemä ehdotus, jonka ensimmäisessä<br />

vaiheessa rakennettaisiin öljytuotteiden keskusvarasto<br />

Naantaliin ja toisessa vaiheessa öljynjalostamo.<br />

Rahaa myönnettiin kuitenkin<br />

vain hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen. Rakennustyöt<br />

aloitettiin jo samana vuonna ja<br />

erinäisten vastoinkäymisten jälkeen kaksi ensimmäistä<br />

4000 kuution öljyvarastoa saatiin<br />

valmiiksi marraskuussa 1946.<br />

Kuva 1. Neste Oy:n kuljetuskalustoa ja säiliöitä (kuva:<br />

Neste Oil arkisto)<br />

Koska öljytuotteiden tuonti ja varastoiden operointi<br />

vaativat muutakin kuin virkamiesvetoista<br />

ohjausta, päätettiin perustaa valtion määräysvallassa<br />

oleva yhtiö niitä hoitamaan. Vuonna<br />

1948 perustettiin Neste Oy, jonka alkuperäisenä<br />

tehtävänä oli vastata Suomen kansallisesta<br />

öljyhuollosta ja pyörittää Naantaliin rakennettua<br />

öljytuotteiden keskusvarastoa. Vuonna<br />

1951 öljynjalostamohanke sai taas sysäyksen<br />

eteenpäin, kun kauppa- ja teollisuusministeriö<br />

alkoi ajaa jalostamon perustamista. Jalostamohanke<br />

kuitenkin hyväksyttiin eduskunnassa<br />

vasta loppuvuonna 1954, minkä jälkeen<br />

vuonna 1955 Naantalin jalostamon rakentaminen<br />

voitiin aloittaa.<br />

Neste Oy aloitti suomalaisen öljynjalostuksen<br />

vuonna 1957 Naantalin jalostamossa.<br />

Jalostamon kapasiteetti käynnistysvaiheessa oli<br />

800 000 t/a, mutta jo vuonna 1959 ylitettiin<br />

miljoonan tonnin raja. Alkuvaiheessa raakaöljyä<br />

tuotiin Neuvostoliitosta sekä Shellin ja<br />

Gulfin kanssa tehtyjen sopimusten perusteella<br />

Iranista, mutta melko pian alettiin käyttää pelkästään<br />

neuvostoliittolaista raakaöljyä. Tämä<br />

helpotti huomattavasti jalostamon toimintaa,<br />

sillä syötön vaihtelut aiheuttivat muutoksia<br />

myös jalostusyksiköiden toiminnassa. Naantalin<br />

jalostamon tuotanto keskittyi pääosin<br />

moottoribensiineihin, joiden kysyntä pystyttiinkin<br />

tyydyttämään kokonaan 60-luvun alkupuolelle<br />

asti. Myöhemmissä vaiheissa Naantalin<br />

jalostamon kapasiteettia on kasvatettu sekä<br />

jalostamon tuotantoa suunnattu erikoistuotteiden<br />

valmistukseen.<br />

Voimakkaasti kasvanut öljytuotteiden tarve<br />

1960-luvun alkupuolella vaati suunnitelmia<br />

toisen jalostamon rakentamisesta. Päätös Porvoon<br />

maalaiskuntaan Sköldvikiin rakennettavasta<br />

jalostamosta tehtiin vuonna 1963. Jalostamon<br />

rakentaminen päätettiin tehdä kahdessa<br />

vaiheessa, josta ensimmäisessä vaiheessa käynnistettiin<br />

raskasta polttoöljyä syöttöaineena<br />

käyttävät tyhjiötislaus-, lämpökrakkaus-, vetykrakkaus-<br />

ja vety-yksiköt ja toisessa vaiheessa<br />

raakaöljyn tislausyksikkö sekä kaasujen, bensiinin<br />

ja kaasuöljyn jatkojalostusyksiköt. Ensimmäisen<br />

ja toisen vaiheen rakennustyöt valmistuivat<br />

vuoden 1966 aikana ja jalostamon<br />

vihkiäisiä vietettiin 19.9.1966 arvovaltaisten<br />

vieraiden läsnä ollessa. Porvoon jalostamolla<br />

päästiin tällöin tislaamaan 2,2 miljoonaa tonnia<br />

raakaöljyä vuodessa.

74<br />

Kuva 2. Porvoon jalostamon avajaisvieraita. Kuvassa mm. Leonid Brežnev ja Urho Kekkonen.<br />

(Kuva: Neste Oil arkisto)<br />

Jatkuva polttoaineiden kysynnän kasvu vaati<br />

uusia investointeja ja jalostusasteen nostoa<br />

sekä Naantalin että Porvoon jalostamoilla läpi<br />

1970-luvun. Suurimpina hankkeina olivat Porvoon<br />

jalostamon kolmas ja neljäs vaihe, joilla<br />

saatiin kasvatettua lopputuotteiden määrää parantuneen<br />

jalostusasteen kautta sekä kasvatettua<br />

raakaöljyn tislauskapasiteettia. Viimeisimpänä<br />

suurena hankkeena vuonna 2007 ennen biopolttoaineaikaa<br />

oli tuotantolinja 4:n rakentaminen<br />

Porvoon jalostamolle. Tuotantolinja 4 käyttää<br />

syöttönään rikillistä raskasta pohjaöljyä, josta<br />

valmistetaan puhtaampia liikennepolttoaineita,<br />

erityisesti dieseliä n. miljoona tonnia vuodessa.<br />

Biopolttoaineiden aika<br />

Vuonna 1998 Imatran Voima ja Neste yhdistettiin<br />

Fortumiksi valtioneuvoston päätöksellä.<br />

Tätä yhteiseloa kesti vuoteen 2003 asti, jolloin<br />

Fortum päätti eriyttää öljytoimialansa.<br />

Näin syntyi Neste Oil Oyj. Pian tämän jälkeen<br />

vuonna 2005 aloitettiin ensimmäisen biopolttoainelaitoksen<br />

eli NExBTL-laitoksen rakentaminen<br />

Porvoon jalostamoalueelle. Vuonna 2007<br />

käynnistettiin ensimmäinen NExBTL-laitos,<br />

jonka suunnittelukapasiteetti oli 170 000 t/a.<br />

Pian laitoksen käynnistyksen jälkeen aloitettiin<br />

toisen vastaavan NExBTL-laitoksen rakentaminen;<br />

se valmistui vuonna 2009 edellisen laitoksen<br />

viereen. Tällöin uusiutuvista raaka-aineista<br />

valmistetun NExBTL-dieselin vuosituotanto<br />

kasvoi jo yli 300 000 tonnin.<br />

Biopolttoaineiden kysyntä Euroopassa kasvoi<br />

entisestään, kun uusiutuvan energian direktiivi<br />

tuli voimaan. Neste Oilissa päätettiin<br />

tarttua haasteeseen ja kasvattaa NExBTL:n<br />

tuotantokapasiteettia entisestään. Vuoden 2010<br />

marraskuussa käynnistyi Singaporessa maailman<br />

suurin uusiutuvaa dieseliä tuottava laitos,<br />

jonka tuotantokapasiteetti on 800 000 tonnia<br />

vuodessa. Syyskuussa 2011 Neste Oil sai päätökseen<br />

mittavan uusiutuvien polttoaineiden<br />

tuotantoon keskittyvän investointiohjelman,<br />

kun yhtiö käynnisti Rotterdamissa 800 000<br />

tonnia NExBTL-dieseliä vuodessa tuottavan<br />

laitoksen. Laitoksen käynnistyminen kasvatti<br />

yhtiön uusiutuvan dieselin tuotantokapasiteetin<br />

noin 2 miljoonaan tonniin vuodessa. Tällä<br />

määrällä voitaisiin kattaa melkein kokonaan<br />

Suomen dieselin kulutus.<br />

Uusiutuvan dieselin raaka-ainevaihtoehtoja<br />

on monia, esimerkiksi kasviöljyt ja eläinrasvat.

75<br />

Tästä syystä yhtiöön on palkattu useita asiantuntijoita<br />

raaka-aineiden hankintaan sekä varmistamaan<br />

niiden vastuullisuutta. NExBTLprosessin<br />

yhtenä suurimmista eduista on laajaalaisen<br />

raaka-ainepohjan käyttömahdollisuus.<br />

Uusia raaka-aineita kehitetään jatkuvasti ja<br />

tulevaisuudessa mm. mikrobiöljyt sekä levät<br />

voivat olla uusiutuvan dieselin raaka-aineita.<br />

Tuotteiden evoluutio<br />

Bensiinin ja dieselin matka nykypäivän vähärikkisiin<br />

ja erittäin korkealaatuisiin tuotteisiin<br />

on tapahtunut askeleittain vuosien<br />

saatossa. Kuvassa 3 on esitetty eräitä virstanpylväitä<br />

öljytuotteiden osalta. Vuodesta<br />

1967 asti Neste Oilin tutkimuskeskuksessa<br />

Porvoon Kilpilahdessa on kehitetty tuotteita<br />

ja prosesseja yhä parempilaatuisten polttoaineiden<br />

markkinoille saattamiseksi. Erittäin<br />

merkittäviä etappeja matkan varrella on ollut<br />

mm. 1985 lyijytön bensiini, 1991 City<br />

Futura happipitoinen bensiini ja pienmoottoribensiini,<br />

1993 vähäaromaattinen ja vähärikkinen<br />

Futura citydiesel, 2004 rikittömät<br />

bensiinit ja dieselpolttonesteet sekä 2007<br />

NExBTL diesel.<br />

1980<br />

1990<br />

2000<br />

2010<br />

Futura-tuotemerkki:<br />

Uusi Futura:<br />

moottorit puhtaana<br />

entistä<br />

pitävä bensiini Futura Citydiesel: vähemmän rikkiä<br />

vähäaromaattinen<br />

ja lähes rikitön.<br />

Lyijytön Futura<br />

95E korvaa<br />

92-oktaanisen<br />

bensiinin<br />

City Futura, jossa<br />

happipitoinen MTBEkomponentti.<br />

-perusöljyt<br />

VHVI<br />

Lyijyllisen bensiinin<br />

myynti loppuu.<br />

Rikittömät<br />

bensiinit<br />

ja dieselpolttoaineet<br />

Uusi Futurabensiini<br />

markkinoille<br />

Uusiutuvista<br />

raaka-aineista<br />

valmistettu<br />

NExBTL diesel<br />

Neste Green -<br />

diesel<br />

Neste Green 100<br />

-diesel<br />

Uusiutuva NExBTL<br />

- lentopolttoaine<br />

Kuva 3. Öljytuotteiden kehitysaskeleita. (Lähde: Neste Oil)<br />

Liikennepolttoaineet tänään<br />

Raakaöljyä täytyy jalostaa, jotta siitä saadaan<br />

halutunlaisia hiilivetyjakeita. Jalostamolla on<br />

useita jalostusyksiköitä, joista jokaisessa tuotetaan<br />

hieman eri ominaisuuksia omaavia hiilivetyjakeita,<br />

komponentteja. Näitä komponentteja<br />

yhteen sekoittamalla saadaan öljytuote,<br />

joka tehdään täyttämään halutut tuoteominaisuudet:<br />

Esimerkiksi bensiineissä standardi<br />

EN228 ja dieseleissä standardi EN590. Kuva 4<br />

esittää yksinkertaistettua Porvoon jalostamon<br />

jalostamokaaviota.

76<br />

Kuva 4. Porvoon jalostamon öljynjalostuskaavio. (Lähde: Neste Oil)<br />

Tämän päivän liikennepolttonesteitä ohjailevat<br />

pitkälti moottorivalmistajien tiukentuneet vaatimukset,<br />

biopolttoainelainsäädäntö sekä ympäristötekijät.<br />

Euroopassa tärkeimmät biovelvoitteita<br />

ja ympäristötekijöitä ohjaavat direktiivit<br />

ovat RED (Renewable energy directive),<br />

FQD (Fuel quality directive) ja polttoaineiden<br />

ominaisuuksia ohjailevat EN590 (Diesel) ja<br />

EN228 (Bensiini) standardit. FQD:n, EN590<br />

ja EN228 tavoitteena on turvata ympäristöominaisuudet<br />

ja polttoaineen laatu tuotteiden<br />

loppukäyttäjille. Biopolttoainelainsäädäntö on<br />

luotu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja direktiiveissä<br />

määritellään tarkasti biopolttoaineilta<br />

vaaditut kestävyyskriteerit. Polttoaineiden<br />

jakelija on siis velvoitettu täyttämään asetetut<br />

biopolttoaineiden jakeluvelvoitteet sekä<br />

todistamaan, että biopolttoaineet on tuotettu<br />

kestävän kehityksen mukaisesti.<br />

Kuvassa 4 on esitetty Suomen biopolttoainetavoitteet<br />

(prosentteina energiasisällöstä)<br />

vuosina 2007–2020, jotka ovat EU:n asettamia<br />

minimitasoja korkeammat. Koska tavoite<br />

on energiasisällöstä, niin esimerkiksi vuonna<br />

2012 vaadittu 6 prosentin bio-osuus bensiinin<br />

energiasisällöstä saavutetaan 10 tilavuusprosentilla<br />

etanolia. Polttoaineiden jakelijan<br />

ei kuitenkaan tarvitse lisätä biokomponenttia<br />

jokaiseen myymäänsä polttoainelitraan,<br />

vaan velvoitteen toteutumista tarkastellaan<br />

vuositasolla kokonaismyynnistä. Toisin sanoen<br />

jakelija voisi esimerkiksi myydä 100 %<br />

uusiutuvaa dieseliä yhdessä paikassa ja jättää<br />

käyttämättä biokomponentteja myymässään<br />

bensiinissä.<br />

20 %<br />

15 %<br />

10 %<br />

5 %<br />

0 %<br />

2007<br />

2008<br />

2009<br />

2010<br />

2011<br />

2012<br />

Kuva 5. Suomen biopolttoaineiden jakeluvelvoitteet.<br />

Prosentit polttoaineen energiasisällöstä.<br />

(Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö)<br />

2013<br />

Moottorivalmistajien huolenaiheena on menneinä<br />

vuosina ollut polttoaineen rikkipitoisuus,<br />

joka on haitannut pakokaasujen jälkikäsittelylaitteistojen<br />

toimintaa. Euroopassa<br />

sekä bensiinit että dieselit ovat nykypäivänä<br />

2014<br />

2015<br />

2016<br />

2017<br />

2018<br />

2019<br />

2020

77<br />

käytännössä rikittömiä, joten tästä huolenaiheesta<br />

on päästy. Tänä päivänä valmistajien<br />

katseet kohdistuvatkin pääosin biopolttoaineiden<br />

laatuun, polttoaineiden puhtauteen,<br />

setaani- ja oktaanilukuun sekä tislausalueeseen.<br />

Autovalmistajien toiveista polttoaineiden<br />

suhteen voi lukea lisää julkaisusta: Worldwide<br />

fuel charter (WWFC).<br />

Biopolttoaineet kipinäsytytteiseen moottoriin<br />

Kipinäsytytteiseen eli Otto-moottoriin biopolttoainevaihtoehtoja<br />

ovat mm. bioetanoli,<br />

biometanoli, biobutanoli, bioeetterit, biokaasu<br />

ja biovety. Kaikkia näitä voidaan myös valmistaa<br />

fossiilisista lähteistä ja tämän vuoksi etuliitteenä<br />

käytetään bio-sanaa, kun puhutaan<br />

uusiutuvista lähteistä valmistetuista tuotteista.<br />

Näistä yleisimmin käytetty on bioetanoli, jota<br />

Suomessakin on lisätty bensiinin joukkoon jo<br />

useampia vuosia.<br />

Biometanolin käyttöä ajoneuvoissa ei suositella,<br />

koska se on myrkyllistä sekä erittäin<br />

aggressiivista polttoainejärjestelmissä käytettyjä<br />

materiaaleja kohtaan. Biobutanolin<br />

käyttö on vielä harvinaista sen saatavuuden<br />

vuoksi, mutta se voi hyvinkin olla tulevaisuuden<br />

bensiinikomponentti etanolin<br />

ohella. Polttoainekäyttöön soveltuvia eettereitä<br />

(ETBE, TAEE, MTBE) voidaan valmistaa<br />

eetteröintiyksikössä esimerkiksi bioetanolista<br />

ja hiilivedyistä, jolloin osa näistä<br />

komponenteista on bioperäistä. Butanoli ja<br />

eetterit eivät ole yhtä aggressiivisia kumi- ja<br />

metalliosia kohtaan kuin etanoli, joka puoltaa<br />

niitten käyttöä.<br />

Biokaasun käyttö on yleistynyt Euroopassa<br />

viime vuosina, mutta liikennepolttoaineena<br />

sen käyttö on vielä suhteellisen vähäistä muihin<br />

biovaihtoehtoihin verrattuna. Vetyä ei Euroopassa<br />

liikenneasemilla juurikaan ole saatavissa,<br />

mutta esimerkiksi Kaliforniassa sen<br />

käyttö on hiljalleen yleistymässä, tosin suunniteltu<br />

käyttökohde ei ole otto-moottori vaan<br />

polttokenno.<br />

Taulukko 1. Bensiinin sekaan lisättävien biopolttoaineiden ominaisuuksia (Lähde: Neste Oil)<br />

Bensiini<br />

Etanoli<br />

Butanoli<br />

ETBE *<br />

TAEE *<br />

MTBE *<br />

Lähtöaine<br />

Raakaöljy<br />

Bio<br />

Kuten<br />

etanoli<br />

Etanoli +<br />

hiilivedyt<br />

Etanoli +<br />

hiilivedyt<br />

Metanoli +<br />

hiilivedyt<br />

Lämpöarvo (MJ/l)<br />

32<br />

21<br />

27<br />

27<br />

29<br />

26<br />

Oktaaniluku<br />

95 ... 98<br />

≈ 129 **<br />

≈ 94 **<br />

≈ 118 **<br />

≈ 105 **<br />

≈ 117 **<br />

Kiehumisalue tai -piste (°C)<br />

20 ... 200<br />

78<br />

117<br />

67<br />

101<br />

55<br />

Liukoisuus veteen<br />

Pieni<br />

Ääretön<br />

Pieni<br />

Melko<br />

pieni<br />

Pieni<br />

Melko<br />

pieni<br />

Höyrynpaine **<br />

Sopiva<br />

Korkea<br />

Ok<br />

Ok<br />

Ok<br />

Ok<br />

Bioenergia prosentti ***<br />

0<br />

100<br />

100<br />

37<br />

29<br />

22<br />

Bensiiniin max (til-%) ****<br />

10<br />

15<br />

22<br />

22<br />

22<br />

*) Eettereitä<br />

**) Vaikutus bensiiniseoksessa (100 %:ena voi olla eri luku)<br />

***) RED direktiivin mukaisesti<br />

****) prEN 228 standardin sallima tavalliseen moottoriin

78<br />

Bensiinit 95E10 ja 98E5<br />

Nykyisin Suomessa myytävissä bensiineissä<br />

on biokomponentteina etanolia ja eettereitä.<br />

Etanolin määrä on 98E5:ssä enintään viisi tilavuusprosenttia<br />

ja 95E10-bensiinissä etanolin<br />

määrä voi korkeimmillaan olla kymmenen<br />

tilavuusprosenttia. Yli 70 prosenttia Suomen<br />

rekisterissä olevista bensiinikäyttöisistä henkilöautoista<br />

voi autojen maahantuojien mukaan<br />

käyttää E10-bensiiniä. Mitä uudempi auto, sitä<br />

todennäköisemmin E10-bensiini siihen soveltuu.<br />

Noin neljäsosaan autoista E10-bensiini ei<br />

siis sovellu. Tähän on pääsyynä se, että kaikkia<br />

automalleja ei ole suunniteltu siten, että<br />

polttoainejärjestelmän materiaalit kestäisivät<br />

etanolia yli viisi tilavuusprosenttia. On myös<br />

autoja jotka vaativat 98-oktaanisen polttoaineen,<br />

jolloin 95E10:n oktaaniluku ei ole riittävän<br />

korkea.<br />

Merkinnät E5 tai E10 oktaaniluvun jälkeen<br />

ovat itse asiassa hieman harhaanjohtavia, kun<br />

tarkastellaan mitä tuote voi todellisuudessa sisältää:<br />

E10 esimerkiksi tarkoittaa sitä, että bensiini<br />

sisältää maksimissaan 3,7 paino-% happea,<br />

joka etanolina mitattuna tarkoittaa maksimissaan<br />

10 til-%. Tuote ei siis välttämättä sisällä<br />

yhtään etanolia vaan bio-osuus on voitu toteuttaa<br />

myös jollain muulla seoskomponentilla,<br />

kuten esimerkiksi eettereillä (ETBE, TAEE) tai<br />

synteettisellä biobensiinillä (joka tosin ei sisällä<br />

happea). Käyttäjän kannalta tämä ei kuitenkaan<br />

ole ratkaisevaa, vaan tuote toimii moottorissa<br />

sisältää se sitten etanolia tai muita sallittuja<br />

biokomponentteja. Rajoittavana tekijänä<br />

onkin oikeastaan polttoaineen happipitoisuus<br />

joka on rajattu E5 osalta 2,7 massaprosenttiin<br />

ja E10 osalta 3,7 massaprosenttiin.<br />

E85-korkeaseosetanoli<br />

E85-korkeaseosetanoli on polttoaine joka sisältää<br />

50–85 % etanolia ja loppuosa on bensiiniä.<br />

Tämä polttoaine on tarkoitettu ns. Flex-<br />

Fuel ajoneuvoihin (FFV), jotka on suunniteltu<br />

korkeaa etanolipitoisuutta silmällä pitäen. Esimerkkinä<br />

Fordin FFV-mallissa eroa tavanomaiseen<br />

malliin on virtausmäärältään suuremmat<br />

ja korkeaa etanolipitoisuutta kestävät suuttimet,<br />

venttiilien istukat, polttoainepumppu,<br />

tankki ja putket korroosiota paremmin kestävät,<br />

erilainen polttoaineen määräanturi, etanolipitoisuuden<br />

tunnistava tankkianturi sekä<br />

uudelleen kalibroitu moottorinohjaus. E85-<br />

polttoaineen tankkaus muihin kuin FFV-autoihin<br />

voi aiheuttaa korroosiota, moottorin<br />

ohjauksen vikatilan tai pahimmassa tapauksessa<br />

moottorivaurion.<br />

Koska etanolin energiasisältö on noin<br />

35 % bensiinin energiasisältöä pienempi,<br />

kasvaa litramääräinen polttoaineenkulutus<br />

noin 25–40 %, ajoneuvosta ja etanolipitoisuudesta<br />

riippuen. E85-polttoaineella on<br />

korkea oktaaniluku, jonka vuoksi moottorin<br />

hyötysuhdetta voidaan hieman parantaa<br />

sytytyksen ajoitusta sekä ahtopainetta säätämällä.<br />

Mekaanista optimointia (kuten puristussuhteen<br />

kasvattaminen) ei kuitenkaan<br />

FFV-autoon voida tehdä, koska autoa tulee<br />

voida käyttää myös pienemmillä etanolipitoisuuksilla.<br />

Biokaasu<br />

Biokaasua tuotetaan kontrolloidussa mädätysprosessissa<br />

hapettomissa olosuhteissa, jossa<br />

mikrobit hajottavat orgaanista ainesta. Biokaasun<br />

raaka-aineina voidaan käyttää mm. jätevedenpuhdistamojen<br />

lietteitä, maatalouden<br />

lantaa ja kasvibiomassaa, sekä yhdyskuntien<br />

ja teollisuuden biopohjaisia jätteitä. Biokaasu<br />

ei puhdistamatta käy otto-moottorin polttoaineeksi<br />

sen sisältämien epäpuhtauksien ja matalan<br />

metaanipitoisuuden vuoksi (30–70 %).

79<br />

Tämän vuoksi biokaasu täytyy jalostaa liikennekäyttöön<br />

soveltuvaksi, jolloin sen koostumus<br />

on kuten maakaasulla. Jalostetun biokaasun<br />

metaanipitoisuus tulisi olla yli 95 %, jotta sitä<br />

voidaan käyttää ajoneuvoissa.<br />

Kaasuhenkilöautot ovat yleisesti bi-fuel<br />

tyyppisiä eli niihin käy polttoaineeksi sekä<br />

kaasu että bensiini. Raskaassa kalustossa taas<br />

kaasuajoneuvot ovat lähes poikkeuksetta ns.<br />

mono-fuel malleja. Haittapuolena henkilöautoissa<br />

on kaksoistankkijärjestelmän (bensiini +<br />

kaasu) tuoma lisäpaino ja kuorma-autoissa tai<br />

busseissa lyhyt toimintasäde kaasumaisen polttoaineen<br />

vuoksi. Kaasumoottorin hyötysuhde<br />

on usein hieman bensiinimoottoria parempi<br />

kaasun korkean oktaaniluvun vuoksi (RON ><br />

120), mutta kuitenkin dieselmoottoria matalampi.<br />

Stoikiometrisellä seossuhteella toimivien<br />

kaasuautojen pakokaasupäästöt ovat yleisesti<br />

matalat, koska ne voidaan puhdistaa kolmitoimikatalysaattorilla,<br />

kuten bensiiniautonkin.<br />

Laihaseosta käyttävien kaasuajoneuvojen<br />

haasteena on typenoksidipäästöjen puhdistus.<br />

Raskaaseen kalustoon on tuloillaan ns.<br />

dual-fuel-moottoreita, joissa kaasua käytetään<br />

polttoaineena diesel-moottorissa. Näissä<br />

moottoreissa ”sytytystulppana” toimii pieni<br />

dieselruiskutusannos, joka sytyttää kaasun.<br />

Moottoreiden etuna ovat otto-moottoria parempi<br />

hyötysuhde ja dieselmoottoria pienemmät<br />

pakokaasupäästöt. Teollisuus- ja laivamoottoreina<br />

duel-fuel-moottoreita on käytetty<br />

jo vuosia, mutta tieliikenteeseen ne ovat vasta<br />

saapumassa.<br />

Biopolttoaineet diesel-moottoreihin<br />

Kasviöljyt eivät sovellu sellaisinaan nykyautojen<br />

polttoaineeksi, vaan niitä täytyy käsitellä<br />

viskositeetin ja kylmäominaisuuksien muokkaamiseksi<br />

dieselkäyttöön sopivaksi. Käsittelyyn<br />

soveltuvia prosesseja ovat esimerkiksi vetykäsittely<br />

ja esteröinti. Dieselmoottoreihin<br />

soveltuvia biopolttoaineita ovat mm. vetykäsitelty<br />

kasviöljy (esim. NExBTL), FAME eli rasvahapon<br />

metyyliesteri (biodiesel), etanoli-diesel<br />

(E95), DME sekä ns. synteettiset dieselpolttoaineet<br />

(BTL, Biomass-To-Liquids). Yleisimmin<br />

käytettyjä näistä ovat FAME eli biodiesel sekä<br />

vetykäsitelty kasviöljy (NExBTL). Etanoli-dieseliä<br />

(95 % etanoli + 5% syttyvyyden parantajia)<br />

dieselmoottorissa voidaan käyttää vain sille<br />

suunnitellussa moottorissa. Sama koskee myös<br />

DME:tä (di-metyyli-eetteri), joka normaaliilmanpaineessa<br />

on kaasumaista.<br />

Dieselpolttoainestandardi EN590:n mukaisen<br />

dieselin käyttö on yleensä vaatimuksena<br />

sille, että autonvalmistajan takuu pysyy<br />

voimassa. EN590 standardissa on määritelty<br />

polttoaineelta vaadittavia ominaisuuksia, jotta<br />

mm. päästövaatimukset täyttyvät, moottori<br />

toimii suunnitellulla tavalla ja polttoaineen<br />

käyttö on turvallista. Kuvassa 6 on esitetty<br />

muutamia standardin vaatimuksia ja niiden<br />

vaikutuksia käyttöön.

80<br />

Tuotestandardin vaatimukset<br />

Esim. EN 590 dieselpolttoaine<br />

• Setaaniluku<br />

• Samepiste/Suodatettavuus<br />

• Voitelevuus<br />

• Rikkipitoisuus, tuhkapitoisuus<br />

• Hapetuskestävyys<br />

• Lisäainesuositus<br />

• Leimahduspiste<br />

• Tislausalue<br />

Toimivuus<br />

Välitön, esim.<br />

• käyntiin lähtö<br />

• kylmässä ajaminen<br />

• kylmäsavutus<br />

Pitkäaikainen, esim.<br />

• ruiskutuslaitteiden ikä<br />

• hiukkassuodattimen kestoikä<br />

• karstat, korroosio<br />

• Käyttöturvallisuus<br />

• Pakokaasupäästöt<br />

• Ajettavuus<br />

Kuva 6. Esimerkki EN590-dieselstadardin vaatimusten merkityksistä. (Lähde:Neste Oil)<br />

Vetykäsitelty kasviöljy<br />

Vetykäsitellyllä kasviöljyllä on useita nimiä:<br />

HVO (Hydrotreated Vegetable Oil), uusiutuva<br />

diesel tai NExBTL (Neste Oilin oma tuotemerkki).<br />

Olennaisinta nimityksessä kuitenkin<br />

on, että se ei ole biodiesel. Biodiesel-termillä,<br />

jota usein myös autojen ohjekirjoissa nähdään,<br />

tarkoitetaan siis ainoastaan rasvahapon metyyliesteriä<br />

(FAME, Fatty Acid Methyl Ester) ja<br />

rajoitukset biodieselin käyttöön liittyen eivät<br />

koske vetykäsiteltyä kasviöljyä. Kuvassa 7 on<br />

esitetty NExBTL:n sekä FAME:n kemiallista<br />

rakennetta.<br />

Aromaatit<br />

[C n<br />

H n<br />

]<br />

Metyyliesteri<br />

Triglyseridit<br />

Parafiinit<br />

[C n<br />

H 2n+2<br />

]<br />

FAME<br />

Rasvahapot<br />

Samankaltaisia hiilivetyjä<br />

Nafteenit<br />

[C n<br />

H 2n<br />

]<br />

Parafiinit<br />

bentseeni<br />

Fossiilinen diesel<br />

HVO<br />

Raaka-aineet<br />

Kuva 7. Fossiilisen dieselin, NExBTL-dieselin sekä biodieselin kemiallinen rakenne. (Lähde: Neste Oil)<br />

Vetykäsittelyprosessissa lähtöaineesta, joka voi<br />

olla esimerkiksi kasviöljyä tai eläinrasvaa, poistetaan<br />

ensimmäisessä vaiheessa raaka-aineessa<br />

olevat epäpuhtaudet. Toisessa prosessivaiheessa<br />

rasvahapot vedytetään n-parafiineiksi korkeassa<br />

paineessa ja lämpötilassa. Viimeisessä vaiheessa,

81<br />

isomeroinnissa, luodaan tuotteelle kylmäominaisuudet<br />

haaroittamalla hiilivetyketjuja (n-parafiinit<br />

-> i-parafiinit). Lopputuote on tällöin<br />

täysin parafiinista (n- ja i-parafiineja) dieselpolttoainetta<br />

riippumatta siitä mitä raaka-aineena<br />

on käytetty. Sivutuotteina tulee pieniä määriä<br />

propaania sekä biobensiiniä. Kuvassa 8 on esitetty<br />

yksinkertaistettu NExBTL prosessikaavio.<br />

Acid<br />

Caustic<br />

Water<br />

Hydrogen<br />

Oils / Fats<br />

Pretreatment<br />

HVO unit<br />

(Hydrotreatment<br />

&<br />

Isomerization)<br />

Solids<br />

Water<br />

Water<br />

Bio fuel gas<br />

Biogasoline<br />

NExBTL-dieselin setaaniluku on yli 70, se ei<br />

sisällä rikkiä, happea eikä aromaatteja, varastointikestävyys<br />

on kuten fossiilisella dieselillä ja<br />

sillä on hyvät kylmäominaisuudet. NExBTLdieseliä<br />

voidaan käyttää sekoitettuna tavallisen<br />

dieselin sekaan tai käyttää sellaisenaan. Koska<br />

tuotteen tiheys on fossiilista dieseliä matalampi<br />

(~780 kg/m3), ei se täytä sellaisenaan EN590-<br />

dieselpolttoainestandardia. Muilta ominaisuuksiltaan<br />

EN590-standardi kuitenkin täyttyy,<br />

jonka vuoksi NExBTL:ää voidaan sekoittaa<br />

tavallisen dieselin sekaan jopa 50 % siten, että<br />

EN590 standardin vaatimukset täyttyvät. Taulukossa<br />

2 on esitetty fossiilisen dieselin, biodieselin,<br />

vetykäsitellyn kasviöljyn sekä BTLdieselin<br />

ominaisuuksia.<br />

HVO diesel<br />

Kuva 8. NExBTL-prosessi. (Lähde: Neste Oil)<br />

Taulukko 2. Fossiilisen dieselin, biodieselin, vetykäsitellyn kasviöljyn ja BTL-dieselin ominaisuuksia.<br />

(Lähde: Neste Oil)<br />

Tuote<br />

(Standardi)<br />

Dieselpolttoaine<br />

(EN590)<br />

FAME<br />

(EN14214)<br />

HVO, mm.<br />

NExBTL<br />

(CWA15940)<br />

BTL<br />

Lähtöaine<br />

Raakaöljy<br />

Kasviöljy<br />

+ metanoli<br />

Kasviöljy<br />

+ vety<br />

Biomassa<br />

(puu,...)<br />

Tiheys (kg/m 3 )<br />

~835<br />

~885<br />

~785<br />

~785<br />

Lämpöarvo (MJ/l)<br />

35,7<br />

33,2<br />

34,4<br />

34,4<br />

Setaaniluku (vaatimus ≥ 51)<br />

51 ... 55<br />

48 ... 55<br />

75 ... 99<br />

80 ... 99<br />

Kiehumisalue tai -piste (°C)<br />

180 ... 360<br />

340 ... 360<br />

180 ... 320<br />

180 ... 320<br />

Samepiste (°C)<br />

< -40°C<br />

> -5°C<br />

< -40°C<br />

?<br />

Varastointikestävyys<br />

Ok<br />

~6kk<br />

Ok<br />

Ok<br />

Leimahduspiste (°C,vaatimus >55)<br />

~70<br />

~100<br />

~70<br />

~70<br />

Dieselpolttoaineeseen max (til-%)<br />

7 **<br />

100 ***<br />

100 ***<br />

*) RED mukaiset<br />

**) EN 590 sallima ajoneuvoon, jota ei varsin ole tehty FAME:lle<br />

***) CWA 15940 fleettikäyttöön 100 %,EN590:iin ≈ 30-50 % raakaöljydieselin tiheydestä riippuen

82<br />

Vetykäsitelty kasviöljy palaa moottorissa tavallista<br />

dieseliä puhtaampana parafiinisen<br />

koostumuksensa ansiosta ja sen käyttö vähentääkin<br />

pakokaasupäästöjä sekä moottorin<br />

likaantumista. Erityisesti hiukkaspäästöt<br />

ja typenoksidit ovat ongelmallisia kaupunkiilmassa<br />

ja näihin voidaan NExBTL:llä vaikuttaa.<br />

Biodiesel, FAME<br />

Biodieselillä tarkoitetaan rasvahapon metyyliesteriä<br />

eli FAMEa (Fatty Acid Methyl Ester).<br />

Sillä on myös useita muita nimiä, kuten<br />

esimerkiksi RME (Rapeseed Methyl Ester),<br />

PME (Palm Methyl Ester), SME (Soy Methyl<br />

Ester), jossa ensimmäinen kirjain kertoo<br />

käytetystä raaka-aineesta. Biodieselin raakaaineena<br />

käytetään usein samoja lähtöaineita<br />

kuin vetykäsitellyssä kasviöljyssäkin. Lopputuotteen<br />

ominaisuudet ovat kuitenkin riippuvaisia<br />

lähtöaineesta ja esimerkiksi rajalliset<br />

kylmäominaisuudet biodieselille saadaan vain<br />

tietyillä raaka-aineilla (rypsi, rapsi). Kuten kuvasta<br />

9 nähdään, eroaa biodiesel kemialliselta<br />

rakenteeltaan fossiilisesta dieselistä sekä vetykäsitellystä<br />

kasviöljystä.<br />

FAME:n määrä on rajoitettu EN590-<br />

diesel standardissa maksimissaan 7 til-%:iin<br />

teknisistä syistä. FAME:n lisääminen polttoaineeseen<br />

yli 7 til-%:n pitoisuuksina voi<br />

aiheuttaa mm. voiteluöljyn huonontumista,<br />

kumimateriaalien liukenemista, korroosiota<br />

sekä pakokaasujen jälkikäsittelylaitteistojen<br />

deaktivoitumista.<br />

Biodiesel on kemiallisen rakenteensa<br />

vuoksi hydroskooppista eli se sitoo helposti<br />

vettä itseensä ja sen varastointikestävyys on<br />

rajallinen. Tarkkaa ”parasta ennen” päivää<br />

ei tuotteelle ole, mutta yleinen suositus on,<br />

että tuote tulisi käyttää 6 kuukauden sisällä.<br />

FAME:lla on hyvät voitelevuusominaisuudet,<br />

jonka vuoksi jo parin prosentin lisääminen dieselseokseen<br />

riittää tuomaan riittävän voitelevuuden<br />

ja voitelevuuslisäaineen käytön tarve<br />

poistuu. Biodieselin käyttö laskee pakokaasuissa<br />

hiukkaspäästöjä, mutta nostaa typenoksideja,<br />

mikä on yksi syy korkeiden pitoisuuksien<br />

käytön kieltämiselle.<br />

Kuva 9. Biopolttoaineiden raaka-aineita. (Lähde: Neste Oil)

83<br />

Fischer-Tropsch-polttoaineet, BTL (Biomass-To-Liquids)<br />

Fischer-Tropsch (FT) synteesi kehitettiin jo<br />

vuonna 1923 saksalaisten insinöörien Franz Fischerin<br />

ja Hans Tropschin toimesta. Kun F-Tprosessissa<br />

kiinteää biomassaa kaasutetaan synteesikaasuksi,<br />

ja muutetaan se katalyytin avulla<br />

nestemäisiksi hiilivedyiksi, tuotetta kutsutaan<br />

BTL (Bio to Liquids) polttoaineeksi. Prosessi<br />

koostuu yksinkertaistettuna seuraavista vaiheista:<br />

Biomassan kuivaus ja hienonnus, synteesikaasun<br />

muodostus, kaasun puhdistus, hiilivetyjen<br />

synteesi F-T reaktorissa ja tuotteen<br />

tislaus/krakkaus. F-T prosessia polttoaineiden<br />

tuotantoon käyttää laajamittaisesti mm. Shell<br />

GTL-dieselin (Gas-To-Liquids) tuottamiseen.<br />

GTL-diesel ei kuitenkaan ole biopolttoaine,<br />

koska sen raaka-aineena on maakaasu. GTL,<br />

BTL ja vetykäsitelty kasviöljy ovat tuoteominaisuuksiltaan<br />

hyvin samankaltaisia, mutta<br />

niissä on myös selkeitä laadullisia eroja.<br />

BTL-laitoksen suurimpana haasteena on<br />

sen korkea investointikustannus. Raaka-aineen<br />

hinta riippuu paljon sen laadusta ja logistiikkakustannuksista<br />

sekä saatavuudesta.<br />

Raaka-aine voi olla esimerkiksi puuainesta,<br />

maatalousjätettä, yhdyskuntajätettä tai kasveja.<br />

Jokainen raaka-aine kuitenkin tarvitsee<br />

erillisen käsittelyn, jotta sitä voidaan syöttää<br />

prosessiin. Suuren mittakaavan BTL-laitoksia<br />

ei vielä ole, mutta todennäköisesti lähivuosina<br />

niitä aletaan rakentaa.<br />

Etanoli-diesel (E95)<br />

Etanoli-diesel on nimensä mukaisesti etanolipolttoaine<br />

dieselmoottoriin. Etanoli ei sellaisenaan<br />

käy dieselmoottorin sen huonon syttyvyyden,<br />

ts. korkean oktaaniluvun, vuoksi. Tästä<br />

johtuen etanolin joukkoon lisätään syttyvyyden<br />

parantajia sekä denaturointiaineita. Etanoli-dieselissä<br />

käytetään vesipitoista etanolia eli siinä<br />

on n. 5 % vettä. Etanoli-diesel ei myöskään sovellu<br />

tavallisiin dieselmoottoreihin vaan se vaatii<br />

moottorin, joka on suunniteltu korkeaa etanolipitoisuutta<br />

silmällä pitäen. Etanoli-dieselmoottoreita<br />

ei tällä hetkellä valmista laajamittaisesti<br />

muut ajoneuvovalmistajat kuin Scania.<br />

Etanoli-dieselmoottorin polttoainejärjestelmässä<br />

ja palotilassa on käytettävä materiaaleja<br />

jotka kestävät korkeaa etanolipitoisuutta. Myös<br />

polttoainesuuttimien tulee olla virtausmäärältään<br />

tavallisia dieselsuuttimia suuremmat,<br />

koska etanolin energiasisältö on vain noin 60<br />

% dieselin energiasisällöstä. Moottorin puristussuhde<br />

on oltava korkea käyntiinlähdön varmistamiseksi,<br />

erityisesti kylmissä olosuhteissa,<br />

ja tästä johtuen myös käynnistinmoottori on<br />

tavallista tehokkaampi.<br />

Etanoli-dieselmoottorin hyötysuhde on<br />

suurin piirtein dieselmoottoria vastaava, mutta<br />

etanolin pienemmästä energiasisällöstä johtuen<br />

litramääräinen kulutus on n. 1,7-kertainen.<br />

Etanoli-dieselin hiukkaspäästöt ovat hyvin matalat,<br />

etanolin sisältämän hapen vuoksi. Muut<br />

pakokaasupäästöt ovat suurin piirtein tavallista<br />

dieselmoottoria vastaavat.<br />

DME, Dimetyylieetteri<br />

DME eli dimetyylieetteri on kaasumainen<br />

polttoaine, joka nesteytyy nestekaasun tavoin<br />

jo melko matalassa paineessa (~5bar) ja se tankataan<br />

ajoneuvoihin nestemäisenä. DME:tä<br />

käytetään yleisesti aerosolipullojen ponnekaasuna,<br />

jolloin se valmistetaan maakaasusta. Bio-<br />

DME:tä voidaan valmistaa biomassasta, mutta<br />

tällaisia laitoksia ei vielä ole teollisessa mittakaavassa.<br />

DME:tä voidaan käyttää polttoaineena<br />

dieselmoottorissa, mutta moottorin ohjaus,<br />

polttoainejärjestelmä sekä polttoainetankit<br />

pitää suunnitella tälle polttoaineelle. Koska<br />

DME:n energiasisältö on dieselpolttoainetta<br />

matalampi, tarvitaan ajoneuvoon noin kaksi

84<br />

kertaa dieseltankkeja suuremmat polttoainesäiliöt,<br />

jotka lisäävät huomattavasti ajoneuvon<br />

painoa. Pakokaasupäästöt ovat DME:llä erittäin<br />

matalat, jonka vuoksi se onkin houkutteleva<br />

polttoainevaihtoehto dieselmoottoreihin,<br />

mikäli tuotannon haasteet saadaan ratkaistuksi.<br />

Volvo on Euroopassa DME kuorma-autojen<br />

edelläkävijä.<br />

Lähteet<br />

Broman, Robert. 2010. Enhanced emission performance and fuel efficiency for HD methane engines.<br />

AVL-MTC.<br />

Fuel specification. 2006. Worldwide fuel charter, fourth edition. Saatavilla: http://www.acea.be/collection/publications<br />

Komi, Raili. 1982. Neste-öljystä muoveihin. Yhteiskirjapaino.<br />

Kuisma, Markku. 1998. Kylmä sota, kuuma öljy – Neste, Suomi ja kaksi Eurooppaa. WSOY.<br />

Nylund, Nils-Olof. 2006. Vaihtoehtoiset polttoaineet ja ajoneuvot. Motiva Oy / TEC TransEnergy<br />

Consulting Oy.<br />

Nylund, Nils-Olof – Aakko-Saksa, Päivi. 2007. Liikenteen polttoainevaihtoehdot, kehitystilanneraportti.<br />

TEC TransEnergy Consulting Oy.<br />

Saastamoinen, Jukka. 2008. Brezhnevin katoksessa ja muita juttuja Nesteestä. WSOY.<br />

Virtanen Suvi. 2005. Biodieselin valmistus Fischer–Tropsch-synteesillä. Lappeenrannan teknillinen<br />

yliopisto.<br />

Williams, Robert H. 2003. A comparison of direct and indirect liquefaction technologies for making<br />

fluid fuels from coal. Princeton University.

85<br />

Tuotekehittäjän selviytymistarina<br />

– tiivistelmä<br />

Jouko Hautala<br />

Monien onnellisten sattumien kautta ja viisaiden<br />

ohjeiden avulla valmistuin prosessiteknikoksi<br />

Kokkolassa vuonna 1968 ja koneinsinööriksi<br />

Tampereella vuonna 1973. Pääsin<br />

suoraan opistosta töihin Tampellan konepajaan<br />

prosessiosastolle. Tällä prosessiosastolla<br />

meidän piti kehittää ja toteuttaa Pekiloproteiinin<br />

eli valkuaisaineen valmistusprosessi,<br />

jonka raaka-aineena oli sulfiittitehtaan jäteliemi.<br />

Tämä oli ensimmäinen yritys koko maailmassa.<br />

Joten mallia ei ollut. Pienellä ryhmällä<br />

isossa konepajassa oli kuitenkin vapaat kädet<br />

ideoida ja toteuttaa ratkaisuja. Onneksemme<br />

tässä ryhmässä olimme täysin tietämättömiä<br />

konepajan suunnittelupäällikön tiukasta ohjeesta<br />

suunnittelijoille: ”Jos teet muutoksen,<br />

niin teet virheen!” Rohkenen näin jälkeenpäin<br />

todeta, että tämä runsaan 10 vuoden aikakausi<br />

teki minusta tuotekehittäjän ja antoi rohkeut ta<br />

esittää uusia, jopa radikaalejakin ajatuksia.<br />

Kun siirryin jätevesien puhdistuksesta massankäsittelylaitteiden<br />

tuotekehitykseen vuonna<br />

1987, pyysin heti aluksi, että saisin kuukauden<br />

ajan tutustua rauhassa massalaitteisiin ja<br />

prosesseihin, jotta saisin selville mistä kenkä<br />

puristaa. Tänä aikana selvisi mihin suuntaan<br />

paperimassan lajittelua ja prosessia pitää kehittää.<br />

Pian esitin todella radikaalin pitkän<br />

tähtäimen vision. Myöhemmin tulivat visiot,<br />

miten kierrätyskuitulinjoja yksinkertaistetaan.<br />

Tässä laite- ja prosessikehityksen läpiviennissä<br />

oli enemmän vastustajia kuin kannustajia.<br />

Vastustajat piti yrittää kiertää ja kannustajien<br />

kanssa tehdä yhteistyötä. Ja rahasta oli<br />

aina puutetta, mutta onneksi useaan otteeseen<br />

apu löytyi. Vaikka koeajot osoittivat hyviä tuloksia,<br />

niin miten saadaan myyntiorganisaatio<br />

uskomaan tuotteeseen, jota kilpailijoilla ei ole?<br />

Usein asiakkaat kehuivat: ”Tällä paikkakunnalla<br />

on tehty paperia monien sukupolvien<br />

ajan”. Silloin mietin: ”Mitähän tuotekehittäjä<br />

täällä tekee, olisiko parempi kutsua apuun nyt<br />

jo edesmennyt geenitutkija Leena Palotie.”<br />

Muutamat hyvin onnistuneet uudet tuotteet,<br />

saivat yrityksen johdon tiedustelemaan:<br />

”Haluatko siirtyä jo parempiin hommiin?” En<br />

voinut, koska osa tavoitteista oli saavuttamatta!<br />

Yritysfuusioiden jälkeen ”jokin politiikka”<br />

tuli sotkemaan liiketoimintaa. Yrityksen niin<br />

tarvitsema laite- ja prosessikehitys kävi mahdottomaksi.<br />

Katsoin parhaaksi luovuttaa.<br />

Vuoden kuluttua vuonna 2006 olin perustanut<br />

tulevien työkavereiden kanssa uuden yrityksen.<br />

Nyt minulla oli mahdollisuus viedä tavoitteeni<br />

läpi. Viiden vuoden kuluttua tuotteet<br />

ja uudetkin ideat oli kehitetty ja testattu asiakkailla.<br />

Nyt piti miettiä miten lähdemme maailmaan<br />

valloittamaan. Ratkaisuksi tuli, että yritys<br />

myytiin kanadalaiselle alan yritykselle, jolla oli<br />

maailmanlaajuinen organisaatio jo valmiina.<br />

Parasta palautetta tuotekehitystyöstä on<br />

ollut aina tyytyväinen asiakas, ja asiakas on se<br />

voimavara, joka kannustaa ja jonka avulla voi<br />

viedä myös tuotekehitystä eteenpäin.<br />

Vaikka usein urani aikana vastustajien vastarinta<br />

todella harmitti, niin nyt voisin lähettää<br />

heille kaikille vaikka kiitoskirjeen! Muutos tuo<br />

aina uuden mahdollisuuden!

86<br />

Reino ja Aino. Tuote, brändi ja<br />

innovatiivinen markkinointi<br />

Arto Huhtinen<br />

Yritysten kansainvälistyminen ja tuotannon siirtäminen kotimaan rajojen<br />

ulkopuolelle on viime vuosien merkittävimpiä maailmantalouden<br />

ilmiöitä. Tämä on näkynyt myös Suomessa. Legendaarisia Reino- ja<br />

Aino-kotikenkiä valmistavassa Reino & Aino Kotikenkä Oy:ssä olemme ajatelleet<br />

toisin. Uskomme, että globalisaatiota on mahdollista hyödyntää myös<br />

niin, että pidetään brändiä vahvistamalla kiinni kotimaisesta tuotannosta ja<br />

perinteistä. Tässä onnistuttiin, mitä osoittaa mm. se, että 98 % suomalaisista<br />

tuntee Reinot ja Ainot, kahdella miljoonalla on omakohtaiset kokemukset tuotteista,<br />

vuonna 2010 liikevaihto kasvoi 40 % ja myynti oli 500 000 paria ja<br />

10 milj. euroa. Markkinointistrategia perustuu brändiarvoihin: suomalaisuus,<br />

lämpö, uudistuminen ja ilo. Tuotekehityksen tuloksena laajennettiin asiakassegmenttejä,<br />

myyntikanavia ja markkinointiaktiviteetteja kehitettiin. Tulevaisuuden<br />

menestystekijät ovat brändiarvot ja vahva brändi, tasapaino uuden ja<br />

vanhan välillä, fanien säilyttäminen ja vahvistaminen, suomalaisuus, markkinointiosaaminen<br />

sekä onnistunut muutos ja sen johtaminen.<br />

Kirjoittaja on vuonna 1995 TAMKista valmistunut prosessi-insinööri ja sittemmin<br />

MBA ja eMBA-tutkinnot suorittanut Reino & Aino Kotikenkä Oy:n toimitusjohtaja.<br />

Johdanto<br />

”Olemme käsityöläisiä ja Reinot valmistetaan oikeasti<br />

Suomessa. Tämän takia emme voi kilpailla<br />

hinnalla ja meillä ei ole markkinointibudjettia.<br />

Panostamme tuotteeseen, brändiin ja innovatiiviseen<br />

markkinointiin. Kehitämme niitä jatkuvasti.<br />

Siksi olemme johtava tuotemerkki ja 98 %<br />

suomalaisista tuntee meidät.”<br />

Yritysten kansainvälistyminen ja tuotannon<br />

siirtäminen kotimaan rajojen ulkopuolelle<br />

on kiistatta viime vuosien merkittävimpiä<br />

maailmantalouden ilmiöitä. Tämä on näkynyt<br />

myös meillä Suomessa. Tehtaita ja työtä on<br />

siirretty kiihkeässä tahdissa Kaukoitään sekä<br />

itäiseen Eurooppaan. Yleispätevänä perusteluna<br />

on todettu, että tuotannon tehokkuuden<br />

kasvattaminen ja kustannusten minimoiminen<br />

on ainoa keino pärjätä globaalissa kilpailussa.<br />

Ulkoistamisilmiön aallonharjalla monien<br />

tunnettujen ja arvostettujen suomalaisten brändien<br />

tuotanto on vähin äänin siirretty muualle.

87<br />

Design on edelleen meillä Suomessa, mutta<br />

valmistus on useissa tapauksissa Kiinassa tai<br />

Thaimaassa asti. Kuuluisa suomalainen muotoilu<br />

saa lopullisen ilmeensä jopa kymmenien<br />

tuhansien kilometrien päässä juuriltaan.<br />

Legendaarisia Reino- ja Aino- kotikenkiä<br />

valmistavassa Reino & Aino Kotikenkä Oy:ssä<br />

olemme ajatelleet asiaa toisin. Kun kotikenkien<br />

brändi siirtyi perustamamme yhtiön omistukseen<br />

vuoden 2004 lopulla, halusimme ensimmäiseksi<br />

palauttaa aiemmin Tšekkeihin siirretyn<br />

tuotannon takaisin kotimaahan.<br />

Uskoimme silloin, kuten edelleen tänä päivänä,<br />

että globalisaatiota on mahdollista hyödyntää<br />

myös toisin päin: vahvistaa brändiä<br />

pitämällä kiinni kotimaisesta tuotannosta ja<br />

perinteistä sekä erottautumalla lyhytnäköisestä<br />

kvartaalitaloudesta ja halpatuotannosta jatkuvuutta<br />

ja suomalaista työtä arvostaen.<br />

Vastavirtaan eteneminen huomattiin. Reinojen<br />

kysyntä lähti ennätysmäiseen kasvuun,<br />

ja tohveleista tuli yllättäen suomalaisuuden<br />

ikoni. Taiteilijoiden ja muusikoiden esimerkin<br />

seurauksena Reinot nousivat trenditietoisten<br />

nuorten arvostamiksi jokapaikan jalkineiksi.<br />

Seitsemässä vuodessa Reinojen myynti on kasvanut<br />

yli 20-kertaiseksi. Vuosina 2005–2011<br />

Reinoja ja Ainoja on myyty yhteensä kaksi<br />

miljoonaa paria.<br />

Kotikenkien suosio perustuu mielikuviin,<br />

jotka ovat syntyneet ilman brändijohtajia tai<br />

markkinointibudjettia. Voimakas kasvu ja niukat<br />

resurssit ovat ohjanneet toimintaa. Kasvun<br />

hallinta on ollut erittäin haasteellista tilanteessa,<br />

jossa koko henkilöstön kädet ovat<br />

täynnä työtä, mutta kassa ammottaa tyhjyyttään.<br />

Niukoista resursseista on kuitenkin syntynyt<br />

jotain poikkeuksellista: omintakeinen<br />

toimintafilosofia, liikeidea ja konsepti, joka<br />

perustuu perinteisiin, suomalaisuuteen ja yhteisöllisyyteen.<br />

Reinojen ja Ainojen todellinen<br />

vahvuus ovat asiakkaat, jotka ovat oikeasti innostuneita<br />

Reinoistaan ja kaikista niihin liittyvistä<br />

asioista ja tapahtumista. Tossu-fanit<br />

puhuvat itse jopa Reino-heimosta.<br />

Artikkelin pääosassa ovat Reinojen ja Ainojen<br />

ohella pieni suomalainen kenkätehdas,<br />

jonka alkutaipaleeseen on mahtunut sekä suuria<br />

onnistumisia että epätoivon hetkiä. Tutuksi<br />

on tullut yrityselämän armottomuus, mutta<br />

myös sen antoisuus. Vaikeinakin aikoina Reinot<br />

ja Ainot ovat kantaneet yritystä lämmön,<br />

ilon ja uudistumisen ajatuksella.<br />

Reinon ja Ainon uusi nousu<br />

Suomen Kumitehdas Oy:n nimen historia alkaa<br />

vuodesta 1959. Tätä ennen aina vuodesta<br />

1889 alkaen yritys valmisti kumituotteita nimellä<br />

Suomen Gummitehdas Oy. Tuotevalikoimaan<br />

on mahtunut paitsi jalkineita ja renkaita,<br />

myös esimerkiksi letkuja sekä mattoja.<br />

1960 luvulla isännäksi tuli Nokia-konserni,<br />

ja valmistustoimintaa jatkettiin mm. Nokian<br />

Jalkineet Oy, Nokian Renkaat Oyj sekä myöhemmin<br />

Teknikum Oy -nimien alla.<br />

Vuonna 2004 Nokian Jalkineet oli tilanteessa,<br />

jossa omistus oli pääosin sijoitusyhtiöillä<br />

ja pankeilla ja ulkoistaminen voimakasta.<br />

Tehtaanjohtajana toiminut Arto Huhtinen<br />

sekä tuotekehityksestä vastannut Tuire Erkkilä<br />

päättivät tehdä ostotarjouksen osasta kumijalkinetuotantoa<br />

sekä alihankintasopimuksia.<br />

Huhtisen ja Erkkilän tarjous hyväksyttiin ja<br />

he ottivat haltuunsa Nokian Jalkineen tuotannon<br />

lisäksi Nokian Renkaiden Lieksassa<br />

polkupyörän renkaita valmistavan tehtaan,<br />

sekä Nokian Renkaiden yhteistyösopimuksen<br />

raskaiden sisärenkaiden valmistamisesta.<br />

Vuonna 2005 Berner osti Nokian Jalkineilta<br />

brändin ja siirsi tuotantoa ulkomaille, vieden<br />

pohjaa Huhtisen ja Erkkilän kumijalkineita<br />

koskevilta alihankintasopimuksilta. Sopeuduttaessa<br />

uuteen tilanteeseen, jossa olennainen<br />

osa liiketoimintaa katosi, Huhtisen ja Erkkilän<br />

liiketoiminnan strateginen kehittäminen<br />

sai uuden mutta perinteikkään fokuksen:<br />

vuodesta 1932 asti valmistetut Reino ja Aino<br />

-tohvelit ja niiden edustaman elämäntyylin<br />

tuomisen 2000-luvulle. Tätä tarkoitusta var-

88<br />

ten he perustivat vuonna 2005 Reino ja Aino<br />

Kotikenkä Oy:n.<br />

”Huopakotikenkä SA” nimellä aluksi tunnettu<br />

Reino-tohveli sekä jo vuonna 1930 naisille<br />

suunnattu Aino-tohveli ovat Suomen vanhimpia<br />

kenkämerkkejä. Niiden käyttötarkoitus<br />

on alun perin ollut perin funktionaalinen: jalkojen<br />

lämmittäminen kylmillä lattioilla. Vuosien<br />

saatossa samaan käyttötarkoitukseen on<br />

valmistettu satoja eri malleja useiden eri valmistajien<br />

toimesta. Vuosien mittaan tuoteryhmän<br />

suosio hiipui mutta Reino ja Aino jäivät<br />

malleina ja merkkeinä elämään. Nokian Jalkineiden<br />

tuotannossa niiden rooli oli saappaiden<br />

ja muiden mallien varjossa ja tulosta kertyi<br />

marginaalisesta mutta tasavarmasta myynnistä<br />

äitienpäivänä, isänpäivänä ja jouluna. Myynti<br />

ei vaatinut markkinointiponnisteluja, se perustui<br />

näkemykseen kypsästä markkinasta ja jokseenkin<br />

koherentista, yhdestä kohderyhmästä<br />

eli ikäihmisistä. Myynti oli noin 60 000 paria<br />

vuodessa vuonna 2004, jolloin liikevaihto oli<br />

noin puoli miljoonaa euroa.<br />

Reino ja Aino Kotikenkä Oy:n perustaminen<br />

sisälsi Itä-Euroopassa olleen tuotannon<br />

siirron takaisin Suomeen, Lieksaan Nokian<br />

Renkaiden vanhaan tehdasrakennukseen. Koneet<br />

ja laitteet kunnostettiin talkootyöllä ja<br />

työ saatiin käyntiin viiden kuukauden rekrytointikurssin<br />

avittamana, mille osallistui 20<br />

henkilöä. Tuotannon käynnistyttyä tossujen<br />

valmistusmäärä oli 100 000 paria ensimmäisenä<br />

vuonna, ja kaikki saatiin myytyä. Tulos<br />

oli seurausta paitsi markkinoilla virinneestä<br />

nostalgisesta kiinnostuksesta Reino ja Ainobrändiä<br />

kohtaan, myös onnistuneesta ja proaktiivisesta<br />

markkinointistrategiasta, jonka<br />

avulla seuraavien vuosien kova kasvuvaihe<br />

toteutettiin.<br />

Reinon ja Ainon markkinointistrategia<br />

Reinon ja Ainon markkinointistrategia perustuu<br />

brändin perusarvojen määrittämiseen<br />

sekä strategisten linjausten ja valintojen johtamiseen<br />

valituista arvoista käsin. Tuotekehitys<br />

ja asiakassegmenttien laajentaminen,<br />

myyntikanavien hallinta sekä markkinointiaktiviteetit<br />

on toteutettu tavalla, jossa Reino<br />

ja Aino -brändin perusarvot ovat välittyneet<br />

kuluttajille.<br />

Brändiarvot<br />

Huhtisen ja Erkkilän määrittämät arvot Reino<br />

ja Aino brändeille ovat:<br />

––<br />

Suomalaisuus<br />

––<br />

Lämpö<br />

––<br />

Uudistuminen<br />

––<br />

Ilo.<br />

Suomalaisuus on Reinon ja Ainon tinkimätön<br />

periaate: valmistus on nykyisten omistajien<br />

aikana pidetty ja pidetään Suomessa kustannuspaineesta<br />

huolimatta. Suomalaisuus on<br />

osa Reinojen ja Ainojen identiteettiä ja tarinaa.<br />

Se on myös käyttäjien keskuudessa tunnistettu<br />

lähtökohdaksi, josta olisi vaikea tinkiä.<br />

Suomalaisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kansainvälisille<br />

markkinoille lähdetä perustuotteen<br />

voimin.<br />

Lämpö-sanalla on kaksoismerkitys. Funktionaalisesti<br />

Reinot ja Ainot kehitettiin lämmittämään<br />

käyttäjiensä jalkoja kylmissä taloissa<br />

mutta 2000-luvulle tuotuna lämpö on<br />

enemmänkin asenne. Lämpö näkyy Reinojen<br />

ja Ainojen käyttäjien elämäntyylissä sekä esimerkkiyrityksen<br />

tavoissa suunnata voimavaroja<br />

viihtymiseen ja hyväntekeväisyyteen. ”Lämpimiä<br />

jalkoja ja ajatuksia jo vuodesta 1932” -slogan<br />

avaa kaksoismerkityksen.

89<br />

Uudistuminen tarkoittaa tuotteen alkuperän<br />

ehdoilla tapahtuvaa kehitystyötä sekä brändin<br />

laajentamista. Tavoitteena on, että 30 prosenttia<br />

liikevaihdosta tulee uusista tuotteista.<br />

Tämä on tärkeätä myös siksi, että nykyisellä<br />

myynninkasvulla orgaaninen kasvu alkaa olla<br />

jo saavutettu.<br />

Ilo täydentää kolmea alkuperäistä arvoa.<br />

”Onni alkaa lämpimistä jaloista”-slogan korostaa<br />

Reinon ja Ainon käyttökontekstien myönteisyyttä<br />

ja vahvistaa aiemmin määriteltyä arvoa,<br />

lämpöä. Reinon ja Ainon ilo edustavat hyvää<br />

oloa ja muistoja. Ilo näkyy myös Reinojen<br />

ja Ainojen tapahtumissa ja markkinoinnissa.<br />

Tuotekehitys ja asiakassegmenttien laajentaminen<br />

Reino ja Aino määriteltiin aiemmin ikäihmisten<br />

sisäkengäksi, jolloin miehille oli tarjolla<br />

yksi malli Reinosta ja naisille yksi malli Ainosta.<br />

Peruskohderyhmää on täydennetty perheillä<br />

sekä nuorilla. Nuorison suosion myötä<br />

kenkä on asemoitunut myös sisäkengästä ulkokengäksi,<br />

jolloin erityisesti pohjan ominaisuuksia<br />

on parannettu ulkokäyttöä silmälläpitäen.<br />

Tuotekehityksen ja -kategorioiden näkökulmasta<br />

tämä on tarkoittanut seuraavia<br />

muutoksia:<br />

––<br />

Lasten koot (lapset)<br />

––<br />

Ensiaskelkengät (vauvat)<br />

––<br />

Fanituotteet ja räätälöinti<br />

––<br />

Tennarit ja Hollannikkaat<br />

––<br />

Oheistuotteet.<br />

Lasten koot esiteltiin vuonna 2006 ja ne ovat<br />

merkittävä laajennus siirryttäessä kohti laajempia<br />

kohderyhmiä, perheitä.<br />

Ensiaskelkengät myydään usein lahjoina<br />

perheisiin, joissa on syntynyt vauva. Parhaimmillaan<br />

ensiaskelkenkien myynti on ollut noin<br />

puolet Suomessa syntyvien vauvojen lukumäärästä<br />

eli noin 30 000 paria vuodessa.<br />

Fanituotteet ja räätälöinti tarkoittavat<br />

Reinojen ja Ainojen kustomointia. Urheiluseuroille<br />

ja yrityksille tarjotaan mahdollisuutta<br />

nimin ja/tai logoin brodeerattuihin<br />

tossuihin. Omat Reinot ovat saaneet myös<br />

jääkiekko- ja jalkapallomaajoukkueet. Fanituotteet<br />

ja räätälöinti ovat olleet keskeisessä<br />

roolissa uusia asiakassegmenttejä löydettäessä.<br />

Tennarit, Hollannikkaat, laukut ja reput<br />

ovat ajankohtainen kokeilu brändilaajennuksesta<br />

uuteen kategoriaan.<br />

Oheistuotteet pitävät sisällään laajan joukon<br />

mahdollisuuksia, joissa toistuu Reino- ja<br />

Aino kuosi. Esimerkkejä oheistuotteista ovat<br />

kännykänsuojus sekä torkkupeitto. Oheistuotteisiin<br />

voidaan laskea myös Reino ja Aino elämäntyylin<br />

ympärille syntyneet kaupalliset materiaalit,<br />

kuten kirjat, CD-levyt sekä elokuvat.<br />

Kuriositeetteja ovat erilaiset Reino- ja Ainokankailla<br />

verhoillut, tapahtumia kiertävät tuotteet<br />

kuten esimerkiksi puvut kravatteineen sekä<br />

ns. pappa-mopot.<br />

Kehityksessä keskeinen rooli on ollut myös<br />

pakkauksilla, joiden suunnittelu on tukenut<br />

brändimielikuvan rakentumista. Kengät myydään<br />

usein myös vähittäismyyntipisteistä kuluttajille<br />

pakkauksissa niiden luoman lisäarvon<br />

vuoksi.<br />

Yhteenvetona voidaan todeta, että Reino<br />

ja Aino ovat esimerkki tuotteesta, jonka ympärille<br />

on syntynyt kuluttajien heimo, jota merkitysmaailma<br />

ja käyttäjyys yhdistävät. Kuten<br />

tällaisissa tilanteissa on tyypillistä, kuluttajien<br />

keskuudessa voidaan tunnistaa heavy-usereita,<br />

joilla on jopa kymmeniä pareja Reinoja/Ainoja,<br />

mutta myös segmentti, jotka vieroksuvat<br />

ko. brändiä.

90<br />

Myyntikanavat<br />

Suurin osa tuotannosta myydään läheisyhtiön,<br />

Suomen Kumitehdas Oy:n kautta olemassa<br />

oleviin asiakassuhteisiin perustuen.<br />

Tällöin kyse on keskusliikkeiden ja suurempien<br />

kauppaketjujen asiakkuuksista. Kuluttajakauppaa<br />

hoidetaan suoraan Reino ja<br />

Aino Kotikenkä Oy:n kolmen myyntipisteen<br />

(Tampere, Lieksa ja Pälkäne) sekä verkkokaupan<br />

avulla. Omat myyntipisteet sekä verkkokauppa<br />

ovat keskeisessä roolissa asiakasymmärryksen<br />

synnyttämisen näkökulmasta,<br />

sekä trendien ja myyntimuutosten nopean<br />

seurannan kannalta.<br />

Lisäksi kokeiluluonteisesti on toteutettu<br />

yhteiskampanjoita. Esimerkiksi isäinpäivänä<br />

R-kioskeissa oli myynnissä lahjapakkaus, joka<br />

sisälsi Reinot sekä DVD-elokuvan, jonka tuottamiseen<br />

yritys osallistui.<br />

Markkinointiaktiviteetit<br />

Reinon ja Ainon markkinointia leimaa asiakkaiden<br />

arjen konteksteihin meneminen ja<br />

luontaisten kohtaamisten hyödyntäminen.<br />

Maksettua mainontaa ei juuri ole. Tärkeimpiä<br />

aktiviteetteja ovat:<br />

––<br />

Julkisuuden henkilöiden hyödyntäminen ja viihdeteollisuudessa toimiminen<br />

––<br />

Hyväntekeväisyys ja talkootyö<br />

––<br />

Asiakasyhteisöjen rooli tapahtumanjärjestämisessä sekä kerhotoiminnassa.<br />

Erityisesti Reinoja tunnetuksi tehneitä julkisuuden<br />

henkilöitä ovat olleet mm. Juice Leskinen,<br />

Kari Tapio, Topi Sorsakoski, Ville Valo,<br />

Petri Nygård, Mikko Alatalo, Mariska ja Pate<br />

Mustajärvi. Omat fanitossunsa ovat tehneet<br />

mm. Negative ja Nightwish. Tunnusomaista<br />

on, että julkisuuden henkilö on itse oma-aloitteisesti<br />

tuonut Reinot julkisuuteen, musiikkiinsa<br />

ja teksteihinsä. Tämän jälkeen on tyypillisesti<br />

seurannut yhteistyön rakentaminen,<br />

esimerkiksi levytyksen <strong>muodossa</strong>. Esimerkkejä<br />

tuotetuista levyistä ovat Reino ja Aino rakkaustarina<br />

sekä Pispalassa jytää. Lisäksi yritys on<br />

ollut mukana Berghällin ja Hotakaisen Miesten<br />

vuoro -elokuvassa. Äänitteiden ja elokuvan<br />

julkaisun ympärille on rakennettu onnistuneita<br />

tapahtumia. Mikko Närhi on myös toimittanut<br />

kirjan, jossa dokumentoidaan Reinon<br />

tarinaa.<br />

Hyväntekeväisyys, yhdessä tekeminen ja<br />

talkoo-henki ovat leimallista Reinon ja Ainon<br />

brändille. Yrityksen johto kiertää jouluna<br />

vanhainkoteja ja yritys tukee nimikkotuotemyynnin<br />

kautta mm. lasten sairaanhoitoa sekä<br />

Naisten Pankkia. Esimerkkinä talkootyöstä<br />

on myös edellä kuvattu Lieksan tehtaan kunnostus.<br />

Esimerkkinä asiakasyhteisöjen osallistumisesta<br />

omaehtoiseen tapahtumanjärjestämiseen<br />

ovat esimerkiksi Reiska MM Vesannolla<br />

(jalkapallo), Reino- ja Aino maantiejuoksu<br />

sekä Halavatun Pappojen Mopotshou. Viimeaikoina<br />

merkillepantavaa on myös sosiaalisessa<br />

mediassa tapahtuva heimottuminen: esimerkiksi<br />

Facebookissa Reino ja Aino -faneja<br />

on yli 40 000. Lisäksi Youtube, Reino-TV,<br />

Reino-radio, reinoklubi.fi, reino.fi, reinokauppa.fi<br />

sekä lukuisat Reino-tapahtumien<br />

kotisivut keräävät tuhansia käyttäjiä yhteisen<br />

teeman ympärille. Sivustojen ylläpito<br />

(poislukien verkkokauppa) tapahtuu fanien<br />

toimesta.

91<br />

Yhteenvetoa markkinointistrategian luomasta kilpailuedusta<br />

Asiakastyytyväisyydellä ja brändin tunnettuudella<br />

mitattuna Reino ja Aino menestyvät erinomaisesti:<br />

Taloustutkimuksen toteuttamassa<br />

kyselyssä pääasiallisesti Reinoja käyttävistä asiakkaista<br />

88 prosenttia antaa erittäin hyvän ja<br />

7 prosenttia hyvän arvosanan. Vastaavasti 98<br />

prosenttia suomalaisista tuntee Reinot ja Ainot,<br />

kahden miljoonan osalta omakohtaisen käyttökokemuksen<br />

perusteella. Tilinpäätös todentaa<br />

markkinointistrategian onnistumista: Vuonna<br />

2010 liikevaihto kasvoi 40 prosenttia, myynnin<br />

ollessa 500 000 paria. 10 miljoonan euron<br />

myyntitavoite täyttyi, samoin 8 prosentin liiketulos.<br />

Myynnin arvo on siis noin 20-kertainen<br />

verrattuna vuoteen 2004. Keskeisiä tunnistettuja,<br />

edellä kuvattuja kilpailuedun lähteitä ovat:<br />

––<br />

Historiaa ja perinnettä kunnioittava tuotekehitys<br />

––<br />

Brändiarvot: suomalaisuus, lämpö, uudistuminen ja ilo<br />

––<br />

Reinon ja Ainon tarinan uudistaminen<br />

––<br />

Julkisuuden henkilöiden rooli ja sen vahvistaminen<br />

––<br />

Vahvat, heimottuneet asiakasyhteisöt ja positiiviset käyttäjäkokemukset.<br />

Tulevaisuuden haasteet ja visiot<br />

Tulevaisuuden haasteena on jatkaa Reino ja<br />

Aino brändin menestystarinaa. Kovan kasvuvaiheen<br />

jäljiltä markkina on jokseenkin saturoitunut<br />

Reinoista ja Ainoista. Visiona on<br />

hakea brändiarvojen mukaista kasvua myös<br />

jatkossa, jolloin uudistumisen rooli kuitenkin<br />

kasvaa. Lähitulevaisuudessa tämä tarkoittaa<br />

erityisesti seuraavia toimenpiteitä:<br />

––<br />

Räätälöinti ja sen potentiaalin lunastaminen (esim. sähköiset suunnittelutyökalut verkkokauppoihin,<br />

yhteistyö organisaatioiden kanssa räätälöityjen tuotteiden osalta)<br />

––<br />

Suoran kuluttajakaupan, erityisesti sähköisen kaupan kasvattaminen<br />

––<br />

Verkostojen kasvattaminen ja laajentaminen.<br />

Tulevaisuuden menestystekijät kasvuvision lunastamiseksi ovat:<br />

1) Brändiarvot ja vahva brändi<br />

2) Tasapaino vanhan ja uuden välillä tuotekehityksessä<br />

3) Fanien säilyttäminen ja vahvistaminen<br />

4) Suomalaisuus ja pitkä historia<br />

5) Markkinointiosaaminen<br />

6) Onnistunut muutos ja sen johtaminen.

92<br />

Fuusio, tulevaisuuden<br />

energialähde<br />

Jorma Järvenpää<br />

Energian kulutus ja sen riittävyys ovat tänä päivänä julkisuudessa keskustelun<br />

aiheena. Ihmiskunnan käytössä olevien tunnettujen energiavarojen<br />

riittävyys nykykulutuksella on kriittinen asia. Uusia energialähteitä<br />

ja energian tuotantotapoja on etsitty ja kehitetty. Eräs tällainen tulevaisuuden<br />

energialähde on Fuusioenergia, jota tuotetaan fuusioydinreaktorissa. Fuusioteknologiaa<br />

on kehitetty yli 50 vuoden ajan. Erilaisia pienempiä koereaktoreita<br />

on rakennettu tutkimustarkoituksiin eri puolille maailmaa. Kansainvälinen<br />

tiedeyhteisö on yhdistänyt voimavaransa ja on toteuttamassa Etelä-Ranskaan<br />

ITER:n fuusioydinvoimalaitosta ( Japani, Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea, Intia, EU<br />

ja USA). Voimalaitos valmistuu käyttöön vuonna 2020. Fuusioreaktorin tarvitsemaa<br />

polttoainetta maapallolla on käytettävissä useiksi sadoiksi vuosiksi ja<br />

energiamuoto on lähes saasteeton. Fuusioreaktorin huoltoon liittyvässä kehitystyössä<br />

suomalaisilla on tärkeä rooli. Tampereelle VTT:lle on rakennettu<br />

kehitysympäristö reaktorin Divertoriosan huoltolaitteiden kehittämistä ja testausta<br />

varten. Kehitystyötä on tehty sekä VTT:llä ja <strong>Tampereen</strong> Teknillisellä yliopistolla<br />

jo yli 10 vuoden ajan.<br />

Kirjoittaja on valmistunut koneinsinööriksi vuonna 1973 ja toimii Senior<br />

Research Scientistinä VTT:llä.<br />

Energiavarat ja niiden riittävyys<br />

Nykyisellä energiankulutuksella perinteisten<br />

energiavarojen riittävyydelle on nähtävissä takaraja.<br />

Energiankulutus lisääntyy koko ajan<br />

väestön kasvaessa ja kehittyvien maiden elintason<br />

kohotessa. Taulukossa 1 on esitetty kaavio<br />

perinteisten energiavarojen riittävyydestä<br />

ja olemassa olevista resursseista nykyisellä kulutuksella.<br />

Käytännössä kulutus kasvaa eksponentiaalisesti<br />

ja energiavarojen riittävyys on<br />

tärkeä kysymys tulevaisuudessa.

93<br />

Taulukko 1. Perinteisten energiavarojen riittävyys nykykulutuksella (BGR 2006)<br />

Raakaöljyä on arvioitu riittävän vajaaksi 50<br />

vuodeksi ja tunnetut reservit riittävät n. 60<br />

vuodeksi eteenpäin. Maakaasua riittää n. 70<br />

vuodeksi ja reservejä on n. 140 vuodeksi eteenpäin.<br />

Hiiltä on käytettävissä n. 150 vuodeksi<br />

eteenpäin ja reservejä löytyy useaksi sadaksi<br />

vuodeksi. Hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden<br />

käyttöön liittyvät kuitenkin ns.<br />

haitalliset kasvihuonekaasut. Ydinenergiaa varten<br />

riittää polttoainetta (uraania) n. 70 vuodeksi<br />

eteenpäin ja reservejä on n. 300 vuodeksi<br />

eteenpäin. Ydinreaktoreiden seuraavien sukupolvien<br />

kehitysversiot tulevat olemaan hyötysuhteeltaan<br />

huomattavasti parempia kuin nykyisin<br />

käytössä olevat reaktorit. Tulevaisuuden<br />

ns. hyötöreaktorit puolestaan tuottavat tarvittavan<br />

polttoaineen eli niiden hyötysuhde on<br />

>1. Tällöin polttoaineen riittävyys ei ole ongelma.<br />

Ydinvoiman ongelmana pidetään pitkäkestoisia<br />

jätteitä ja niiden varastointia.<br />

Energian tuotantomuodot<br />

Energiaa tuotetaan useilla eri menetelmillä ja<br />

niiden kehitykseen on panostettu paljon tutkimuksen<br />

ja kehityksen voimavaroja. Taulukossa<br />

2 on esitetty, miten eri energian tuotantomuodot<br />

jakautuvat prosentuaalisesti eri tuotantotapojen<br />

kesken.<br />

Taulukko 2. Energian tuotantomuotojen prosentuaalinen jakautuminen (EFDA 2005)<br />

Vesivoima 2,2 %<br />

Geoterminen energia 0,416 %<br />

Tuuli 0,051 %<br />

Aurinko 0,039 %<br />

Vuorovesi 0,0005 %<br />

Öljy 34,5 %<br />

Hiili 24,5 %<br />

Kaasu 21,2 %<br />

Biomassa/jätteet 10,6 %<br />

Ydinfissio 6,5 %<br />

Fossiiliset polttoaineet<br />

80 %

94<br />

Maapallon nykyinen energiatuotanto on korostuneesti<br />

fossiilisten polttoaineiden varassa.<br />

Kokonaisenergiatuotannosta 80 % tuotetaan<br />

fossiilisilla polttoaineilla. Kehitystyötä ja investointeja<br />

on suunnattu viime aikoina tuuli-, aurinko-<br />

ja vuorovesienergian tuotantoon. Nämä<br />

energiamuodot ovat kokonaisuuden valossa<br />

kuitenkin marginaalisia tapoja tuottaa energiaa.<br />

Taulukon 2 mukaan näiden energiamuotojen<br />

tulee kasvaa erittäin paljon jos niillä aiotaan<br />

korvata fossiilista energiaa.<br />

CO 2<br />

-päästöt<br />

Fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvät<br />

haitalliset CO 2<br />

-päästöt. Päästöjen seurauksena<br />

tapahtuu maapallon ilmaston lämpenemistä,<br />

joka aiheuttaa ilmaston muutoksia esim. napajäätiköiden<br />

sulamista. Taulukossa 3 on esitetty<br />

tutkimuksien mukaan päästöjen kehittyminen,<br />

mikäli päästöjä ei ryhdytä tehokkaasti<br />

pienentämään ne kaksinkertaistuvat vuoteen<br />

2050 mennessä.<br />

Taulukko 3. Energiankäytöstä aiheutuvat CO2-päästöt (Energy visions 2050)<br />

Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että<br />

tilanne maapallon energian tuotannossa ja sen<br />

riittävyydessä vaatii uusia muotoja ja kehityssuuntia.<br />

Eräs tällainen mahdollinen ratkaisu<br />

ongelmaan on fuusioenergia. Fuusioenergiaa<br />

on tutkittu ja kehitetty yli 50 vuoden ajan ja<br />

siinä ollaan lähempänä ratkaisua kuin koskaan.<br />

FUUSIO energiamuotona<br />

Fuusioreaktio on vastakkainen tapahtuma<br />

fissioreaktiolle. Fuusiossa yhdistetään kaksi<br />

vedyn isotooppia Deuterium ja Tritium. Reaktiotuloksena<br />

syntyy Helium ydin ja yksi<br />

neutroni sekä vapautuu valtavasti energiaa<br />

(17,6 MeV). Kuvassa 1 on esitetty fuusioreaktion<br />

periaate.

95<br />

Kuva 1. Fuusio reaktio Deuterium / Tritium (European<br />

nuclear society)<br />

Maailmankaikkeuden muodostumisessa fuusio<br />

on yksi tärkeimmistä mekanismeista. Maapallomme<br />

auringon säteilemä lämpö maanpinnalle<br />

tulee auringossa tapahtuvasta fuusioreaktiosta.<br />

Auringon sisällä lämpötila on n. 15<br />

mil o C, koska fuusioreaktio vaatii erittäin korkean<br />

lämpötilan.<br />

Fuusioreaktorissa yritetään toistaa sama ilmiö<br />

maan päällä, kuin mitä auringossa tapahtuu.<br />

Maan vetovoimasta ja atomien välisistä<br />

sidosvoimista johtuen maanpinnalla tarvitaan<br />

lämpötilaksi vähintään 150 mil o C. Reaktorissa<br />

Deuterium ja Tritium ovat ionisoituneina<br />

plasman <strong>muodossa</strong>. Kuuma plasma on sähköä<br />

johtavaa, ja se pidetään irti reaktoriastian seinämistä<br />

voimakkaiden magneettien avulla, ja<br />

reaktoriastian sisällä on tyhjiö.<br />

Fuusioreaktorissa syntyvillä reaktiotuotteilla<br />

He:lla ja neutronilla on valtava liikeenergia.<br />

He pysyy plasmassa magneettikentän<br />

ansiosta ja ydin törmää plasman muihin<br />

hiukkasiin luovuttaen liike-energiansa ja auttaa<br />

ylläpitämään plasman lämpötilaa. Neutroni<br />

puolestaan karkaa plasmasta ja törmää reaktoriastian<br />

seinämään. Sen liike-energia muuttuu<br />

törmäyksessä lämmöksi aiheuttaen pintamateriaalien<br />

lämpenemistä. Korkein lämpökuorma<br />

kohdistuu reaktorin alaosaan ja on n. 10 MW/<br />

m 2 . Reaktoriastian seinämiä jäähdytetään vedellä<br />

ja tällä lämmöllä lämmitetään edelleen<br />

vettä, josta saadaan höyryä. Höyryllä pyöritetään<br />

puolestaan turbiineja, jotka tuottavat sähköä.<br />

Näin ollen fuusioreaktori on eräänlainen<br />

lämmönkehitin.<br />

Fuusioydinvoiman ja fissioydinvoiman<br />

eroja voidaan tarkastella taulukon 4 mukaisesti.<br />

Taulukko 4. Fuusio- ja fissioydinvoiman eroja<br />

Fuusioydinvoima<br />

Deuteriumia ja tritiumia riittää useiksi sadoiksi<br />

vuosiksi<br />

Ei aiheuta CO2 -päästöjä<br />

Ei mahdollisuutta reaktorin ytimen sulamiseen<br />

Reaktio ei voi karata hallinnasta<br />

Ei tarvetta kuljettaa radioaktiivisia materiaaleja<br />

Ei aiheuta pitkäkestoista radioaktiivista jätettä (< 100 v)<br />

Reaktorissa plasmaa n. 700 m3 ja massa n. 1,5 g<br />

Fissioydinvoima<br />

Uraanin loppuminen on näköpiirissä<br />

Ei aiheuta CO2 –päästöjä<br />

Reaktorin ydin voi sulaa<br />

Reaktio voi karata hallinnasta<br />

Vaatii radioaktiivisten materiaalien kuljetusta<br />

Aiheuttaa pitkäkestoista radioaktiivista jätettä<br />

(> 10 000 v)<br />

Reaktorissa uraania useita tonneja<br />

Fuusioydinvoimaa pidetään lähes saasteettomana,<br />

koska itse reaktiossa ei muodostu aktiivisia<br />

hiukkasia lainkaan. Aktivoituminen<br />

tapahtuu reaktoriastia seinämän materiaaleissa<br />

neutronien törmätessä niihin. Materiaalien<br />

aktivoitumista pyritään vähentämään materiaalien<br />

valinnoilla ja kehittämällä uusia kestävämpiä<br />

materiaaleja.

96<br />

Fuusioreaktorin tarvitsemaa polttoainetta on<br />

saatavilla lähes rajattomasti. Deuteriumia sadaan<br />

merivedestä. Tritiumia saadaan litium<br />

malmista. Reaktorin tarvitsema tritium tuotetaan<br />

reaktorin sisällä asentamalla sen seinämiin<br />

litiumia sisältäviä elementtejä. Litrasta<br />

merivettä saadaan 33 g deuteriumia ja 5 g:sta<br />

litiumia saadaan 5 mg tritiumia. Tämä vastaa<br />

energiasisällöltään n. 360 l bensiiniä (EFDA).<br />

Fuusiokoneet<br />

Fuusioenergian tutkimusta ja tuottamista varten<br />

on rakennettu useita pienimuotoisia reaktoreita<br />

eri puolille maailmaa. Tärkein koereaktori on<br />

Englannissa oleva JET-reaktori. Se on rakennettu<br />

1970- luvulla ja on edelleen toiminnassa.<br />

JET:ssä on saatu fuusiotapahtuma pysymään<br />

yllä joitakin sekunteja. Reaktorin mittakaava<br />

on niin pieni, että sen reaktion tuottama lämpö<br />

ei riitä kompensoimaan seinämien läpi tapahtuvia<br />

lämpöhäviöitä ja sen hyötysuhde on alle<br />

1:n. Reaktorissa on keskitytty tutkimaan plasman<br />

hallintaa ja materiaalien ominaisuuksia.<br />

Kuvassa 2 on esitetty, miten fuusioreaktoreiden<br />

kehityskaari on ajateltu tapahtuvan.<br />

JET<br />

(Nykyinen)<br />

16 MW<br />

DEMO, PROTO<br />

(Toimiva laitos 2040)<br />

3 000 MW<br />

ITER<br />

(Seuraava)<br />

500 MW<br />

Kuva 2. Tokamak-periaatteella toimivien fuusioreaktoreiden kehityskaari

97<br />

Seuraavan sukupolven fuusioreaktori tulee<br />

olemaan ITER. ITER-reaktori on kooltaan<br />

suurempi kuin JET ja siinä on tarkoitus<br />

päästä jo pidempiin tuotantojaksoihin sekä<br />

tuotantoon, jossa ulos tulevan energian määrä<br />

on 10-kertainen sisään syötettyyn energiaan<br />

verrattuna. ITER-reaktori ei ole tarkoitettu<br />

tuottamaan sähköä, vaan se on koereaktori.<br />

Reaktorissa kehitetään materiaaleja, plasmanhallintaa<br />

ja teknologiaa seuraavan sukupolven<br />

tuotantoreaktoreita varten (DEMO).<br />

ITER:n käyttöiäksi on arvioitu n. 20 vuotta.<br />

DEMO reaktorin alustava suunnittelu on jo<br />

käynnissä ja sen on ajateltu valmistuvan n.<br />

vuonna 2040.<br />

ITER:n fuusioreaktorin rakentamispäätös<br />

Ranskaan tehtiin 2005. Sijoituspaikaksi ITER:n<br />

fuusioreaktorille päätettiin Cadarache Etelä-<br />

Ranskassa. Rakennustyöt ovat käynnissä ja reaktorin<br />

rakenteiden suunnittelu ja reaktoriastian<br />

osien valmistus on aloitettu. Reaktori toteutetaan<br />

maailmanlaajuisena suurhankkeena.<br />

Toteutuksessa ovat mukana EU, Japani, Venäjä,<br />

Kiina, Intia, Etelä–Korea ja USA. Kuvassa 3<br />

on reaktorirakennuksen tilanne vuoden 2012<br />

kesäkuussa. Kuvassa on reaktorirakennuksen<br />

pohjalle tulevat maanjäristyksen vaimentimet.<br />

Tämän rakennelman päälle tulee lattia, jonka<br />

päälle itse reaktori pystytetään. ITER-voimalaitos<br />

on valmiina käyttöön 2019–20.<br />

Kuva 3. ITER reaktorirakennuksen pohja kesäkuussa 2012 (ITER)<br />

ITER:n huolto<br />

Fuusioreaktorin käynnistämisen jälkeen reaktorin<br />

siäsosat muuttuvat aktiivisiksi, ja sinne<br />

ei ihmisen ole enää mahdollista mennä huoltamaan<br />

sisäpuolisia laitteita. Kaikki huoltotoimenpiteet<br />

joudutaan tekemään roboteilla<br />

ja manipulaattoreilla etäoperoimalla niitä reaktorin<br />

ulkopuolelta.<br />

Kuvassa 4 on halkileikkaus ITER:n Tokamak-reaktorista.<br />

Reaktoriastian sisäseinämät on<br />

päällystetty vaihdettavilla elementeillä (Blankets).<br />

Reaktoriastian pohjalla on Divertori.<br />

Divertori koostuu 54:stä kasetista. Kasetit ovat<br />

painoltaan n. 9000 kg/kpl. Kasetit on lukittu<br />

paikoilleen mekaanisesti. Jokainen kasetti on<br />

myös jäähdytetty. Kuvassa 5 on yksittäinen<br />

Divertori-kasetti.

98<br />

Divertori<br />

Kuva 4. Halkileikkaus ITER reaktorista (ITER)<br />

Kuva 5. ITER divertorikasetti (ITER)<br />

Reaktorin käynnin aikana komponenttien pintamateriaalit<br />

kuluvat eroosion vuoksi ja niihin<br />

saattaa tulla vaurioita, ja siksi niitä tulee aikaajoin<br />

vaihtaa. Divertoriosan vaihto on arvioitu<br />

tapahtuvan 4–5 kertaa reaktorin 20 vuoden<br />

eliniän aikana.<br />

Divertorikasetit vaihdetaan etäoperoiduilla<br />

roboteilla (Movers). Robotit on varustettu manipulaattoreilla,<br />

joiden avulla avataan kasetin<br />

lukitus ja katkaistaan jäähdytysputket sekä hitsataan<br />

ne jälleen takaisin uuden kasetin takaisintuonnin<br />

yhteydessä. Kasetin vaihto- operaatio<br />

on erittäin vaativa toimenpide.<br />

Reaktoriastian sisällä vallitsevat olosuhteet<br />

ovat vaikeat. Tilaa on erittäin rajoitetusti ja hyvän<br />

kamerakuvan saaminen on vaikeaa vallitsevien<br />

säteilyolosuhteiden ja ahtauden vuoksi.<br />

Operointi tehdään tämän vuoksi rakenteesta<br />

olevan 3D-virtuaalimallin avulla. Vaadittava asemointitarkkuus<br />

divertoreille reaktoriastian sisällä<br />

on muutamia millimetrejä. Operaatiot tehdään<br />

kaukana reaktorista sijaitsevasta valvomosta.<br />

Suomalaisten rooli ITER:n huollossa<br />

Suomessa on tehty ITER:n ja fuusioteknologiaan<br />

liittyvää tutkimustyötä vuodesta 1995 asti ja<br />

ITER:n reaktorin (divertorien) huoltoon liittyvää<br />

tutkimusta ja kehitystyötä yli 10 vuotta. VTT<br />

ja <strong>Tampereen</strong> Teknillinen yliopisto (TTY) ovat<br />

mukana kehittämässä ITER:n etähuoltolaitteita.

99<br />

VTT:n tutkimushalliin Hervantaan on rakennettu<br />

ITER:n koelaitos, joka koostuu reaktoriastian<br />

alaosan ja huoltotunnelin täysimittakaavaisesta<br />

mallinteesta, divertori-kasetista,<br />

divertorin liikuttamiseksi tarvittavasta robotista<br />

(CMM Mover) ja robotin päälle tulevasta manipulaattorista<br />

sekä valvomosta (kuva 6). Valvomo<br />

on sijoitettu siten, että sieltä ei ole suoraa<br />

näköyhteyttä ohjattaviin laitteisiin.<br />

Koelaitos on toteutettu eurooppalaisena<br />

yhteistyönä. Laitoksen metallirakenteet on<br />

toimitettu Suomesta. Divertori-kasetti on Luxemburgista.<br />

Robotti on valmistettu Espanjassa<br />

TTY:n tekemän konseptisuunnittelun<br />

pohjalta. Manipulaattori on kehitetty TTY:llä.<br />

Ohjausohjelmistot on kehitetty yhteistyönä<br />

VTT:n ja TTY:n kesken. Koelaitosta hallinnoi<br />

VTT. Eurooppalaista tutkimus- ja kehitystyötä<br />

koordinoi Fusion For Energy (F4E).<br />

Koelaitteet ovat EU:n komission omistamia.<br />

Kuva 6. VTT tutkimushallissa sijaitseva ITER:n koelaitos<br />

Koelaitoksen robotti ja manipulaattori toimivat<br />

hydrauliikalla, jossa väliaineena on puhdas<br />

vesi. Manipulaattori on kiinnitettynä liikkuvalle<br />

alustalle robotin päälle (kuva 7).<br />

Kuva 7. Vesihydraulinen manipulaattori

100<br />

Testiajoja divertorin vaihtamiseksi reaktoriastian<br />

sisällä oleville kiskoilla ohjataan erillään<br />

olevasta valvomosta. Operointia suorittaa useamman<br />

operaattorin tiimi. Kuvassa 8 operointitiimi<br />

on suorittamassa kasetin vaihtoon liittyviä<br />

toimenpiteitä valvomosta. Kuvassa näkyy<br />

monitorilla virtuaalimallinäkymä reaktoriastian<br />

sisältä robotin liikkuessa.<br />

Kuva 8. Divertori-kasetin etäoperointi käynnissä valvomossa<br />

Saavutetut tulokset<br />

Tampereella tehdyn tutkimus- ja kehitystyön<br />

tuloksina on onnistuttu suorittamaan divertori-<br />

kasetin vaihto reaktoriastian sisälle. Onnistumisen<br />

edellytyksenä on ollut laaja kehitystyö<br />

useilla eri teknologian osa-alueilla.<br />

Kehitystyötä on tehty VTT:n ja TTY:n henkilöistä<br />

muodostetun n. 25 henkilön tiimin<br />

toimesta.<br />

Tarvittavia kehitystyön osa-alueita ovat olleet:<br />

––<br />

Virtuaalimallit ja simulointi konseptisuunnittelun apuna<br />

––<br />

Virtuaalitekniikan hyödyntäminen ohjausjärjestelmien suunnittelussa<br />

––<br />

Rakenteiden joustojen mallintaminen virtuaalimalleihin<br />

––<br />

Konenäköjärjestelmät<br />

––<br />

Keinotodellisuus<br />

––<br />

Etäohjausjärjestelmät<br />

––<br />

Luotettavuus, huollettavuus ja toiminnallisuus<br />

––<br />

Operointiproseduurien kehittäminen.

101<br />

Käytettävien laitteiden luotettavuus ja toiminnallisuus<br />

ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia.<br />

Kehitystyössä on analysoitu laitteiden ja niiden<br />

komponenttien luotettavuutta ja parannettu<br />

niitä sekä kehitetty operointiin liittyviä<br />

toimintaproseduureja.<br />

Kehitystyön jatkuminen<br />

Koelaitteisto on tällä hetkellä vain osa reaktoriastian<br />

rakenteesta. Tulevaisuudessa se laajennetaan<br />

suuremmaksi n. 80 o sektoriksi reaktoriastiasta.<br />

Tämän jälkeen aloitetaan koeajot ja testit<br />

tulevalla toisella reaktoriastian toroidiosalla liikkuvalla<br />

robotilla. Näiden prototyyppirobottien<br />

testausten jälkeen tullaan valmistamaan lopulliset<br />

laitteet ITER:ä varten. Mahdollisista laitteiden<br />

valmistajista on tällä hetkellä tarjousmenettely<br />

Euroopassa käynnissä F4E:n toimesta.<br />

Lopulliset laitteet tullaan valmistuttuaan<br />

testaamaan rakennetussa testiympäristössä.<br />

Mahdollisesti myös tulevat laitteiden ensimmäiset<br />

käyttäjät tulevat saamaan koulutuksensa<br />

Tampereella.<br />

Tutkimus- ja kehitystyön tuottamia tuloksia<br />

ja osaamista on myös pystytty siirtämään<br />

suomalaisen teollisuuden käyttöön.<br />

Yhteenveto<br />

Maapallon energiahuolto on murroksessa. Uusia<br />

mahdollisia energian tuottamisen keinoja<br />

tutkitaan ja kehitetään. Fuusioenergia on yksi<br />

varteenotettava vaihtoehto energiatuotannossa.<br />

ITER:n fuusioreaktorin rakentaminen Etelä-<br />

Ranskaan on tässä prosessissa merkittävä askel<br />

eteenpäin. Reaktori valmistuu vuonna 2020 ja<br />

otetaan D/T- plasmakäyttöön vuonna 2026.<br />

Suomalaisella insinöörityöllä on merkittävä<br />

osuus tässä kehitystyössä. Tampereelle on<br />

rakennettu koelaitos, jossa kehitetään ITER:ä<br />

varten reaktoriastian alaosan huoltolaitteita ja<br />

etäoperointi tekniikkaa. Tulevaisuudessa tämä<br />

avaa mahdollisuuden päästä seuraavan sukupolven<br />

fuusioreaktorin kehitystyöhön mukaan.<br />

Seuraavan sukupolven reaktori on ensimmäinen<br />

kaupallinen tuotantoreaktori ja se<br />

valmistuu n. vuonna 2040. Suunnittelu on jo<br />

aloitettu ja suomalaiset ovat siinä mukana pienellä<br />

panoksella.<br />

Osallistuminen ITER:n toteutukseen on<br />

tuonut merkittävää osaamista suomalaisille<br />

ja siitä tulee hyötymään myös suomalainen<br />

teollisuus.<br />

Lähteet<br />

BGR. 2006. Reserves, Resources and Availibility of Energy Resources 2006. Annual Report. Bundesanstalt<br />

Fur Geowissenschaft und Rohstoffe.<br />

European Fusion Development Agreement (EFDA) 2005. Fuusioenergia tulevaisuuden puhtaampaa<br />

energiaa. Posteri.<br />

European Nuclear Society. http://www.euronuclear.org/info/encyclopedia/f/fusion.htm<br />

ITER. http://www.iter.org<br />

VTT. 2009. Energy Visions 2050.

102<br />

Nanoselluloosa –<br />

mahdollisuuksien materiaali<br />

Heli Kangas<br />

Nanoselluloosat ovat pieniä fibrillaarisia eli rihmamaisia tai sauvamaisia<br />

selluloosia, joiden ulkoisista mitoista ainakin yksi on välillä 1–100 nanometriä.<br />

Niitä voidaan valmistaa mekaanisesti tai kemiallisesti monenlaisista<br />

raaka-aineista tai tuottaa bakteerien avulla sokerista. Ne voidaan<br />

jakaa valmistusmenetelmänsä, kokonsa ja ominaisuuksiensa perusteella kolmeen<br />

pääluokkaan: mikrofibrilloituun selluloosaan, nanokiteiseen selluloosaan<br />

sekä bakteerinanoselluloosaan.<br />

Nanoselluloosilla on paljon kiinnostavia ominaisuuksia: ne ovat lujia ja<br />

kimmoisia, niiden muototekijä on korkea ja ominaispinta-ala suuri, ne ovat<br />

reaktiivisia ja helposti muokattavissa olevia. Nanoselluloosakuidut pystyvät<br />

muodostamaan vahvoja verkostoja sekä lujia, läpinäkyviä kalvoja, joilla voi olla<br />

kiinnostavia optisia ominaisuuksia. Lisäksi ne ovat uusiutuvista raaka-aineista<br />

valmistettuja, ympäristöystävällisiä luonnonmateriaaleja, jotka hajoavat luonnossa<br />

ja ovat yhteensopivia luonnonmateriaalien kanssa.<br />

Ainutlaatuisten ominaisuuksiensa ansiosta nanoselluloosilla on lukemattomia<br />

sovellusmahdollisuuksia. Niitä voidaan hyödyntää pyrittäessä korvaamaan<br />

muovipohjaisia materiaaleja uusiutuvilla raaka-aineilla sekä uusien tuotteiden<br />

kehityksessä. Mahdollisia käyttökohteita ovat lujuuden lisääminen papereissa,<br />

kartongeissa ja pakkauksissa sekä eri teollisuudenalojen, kuten auto- ja rakennusteollisuuden,<br />

komposiiteissa. Ne toimivat reologian apuaineina erilaisissa<br />

teollisissa sovelluksissa, kuten maaleissa, päällysteissä, öljynporauksessa, elintarvikkeissa,<br />

lääkkeissä ja kosmetiikassa. Läpinäkyviä, joustavia ja tiheitä kalvoja<br />

voidaan hyödyntää pakkauksissa ja elektronisina näyttöinä. Vettä suosivina ja<br />

suuren ominaispinta-alan omaavina materiaaleina ne pystyvät imemään, pidättämään<br />

ja luovuttamaan nesteitä hallitusti ja ovat omiaan erilaisiin hygieniatuotteisiin<br />

kuten vaippoihin. Puhdasta ja lujaa bakteeriselluloosaa voidaan<br />

käyttää kudosten korjauksessa ja kudossiirteinä sekä haavasiteinä.<br />

Kirjoittaja tekniikan tohtori puunjalostustekniikan alalta ja työskentelee<br />

Senior Scientistinä VTT:llä.

103<br />

Mitä ovat nanoselluloosat?<br />

Selluloosa on yksi tärkeimmistä ja runsaimmin<br />

esiintyvistä luonnonpolymeereistämme.<br />

Raaka-ainelähteenä se on lähes ehtymätön ja<br />

kestävän kehityksen mukainen. Selluloosan hyviä<br />

ominaisuuksia on jo pitkään hyödynnetty<br />

niin paperinvalmistuksessa, rakentamisessa ja<br />

energian lähteenä kuin kemikaalien valmistuksessakin.<br />

Viime vuosien aikana kiinnostusta<br />

ovat herättäneet erityisesti nanoselluloosat;<br />

niiden ainutlaatuiset ominaisuudet ja mahdolliset<br />

käyttökohteet.<br />

Nanoselluloosaa voidaan valmistaa puusta,<br />

sellumassoista, kasveista, metsä-/maatalousjätteistä<br />

tai jopa eläinten kuoresta erilaisten<br />

mekaanisten, kemiallisten ja entsymaattisten<br />

menetelmien avulla, tai sitä voidaan tuottaa<br />

glukoosista bakteerien avulla. Syntynyttä selluloosakuitua,<br />

jonka ulkoisista mitoista ainakin<br />

yksi on nanoskaalalla, eli välillä 1–100 nm,<br />

kutsutaan yleisesti nanoselluloosaksi. Yksittäisen<br />

nanoselluloosakuidun pituus on yleensä<br />

useita mikrometrejä. Yksittäiset nanokuidut<br />

voivat myös liittyä yhteen muodostaen materiaalin,<br />

jonka ulkoiset mitat ovat mikrometriluokkaa.<br />

Nanoselluloosien ominaisuudet ovat<br />

toisaalta samat kuin niiden lähtöaineen selluloosan;<br />

ne ovat hydrofiilisiä eli vesihakuisia,<br />

kemiallisesti helposti muokattavia ja muodostavat<br />

monipuolisia kuiturakenteita. Tämän lisäksi<br />

niillä on nanokokoisen aineen ominaisuudet,<br />

jotka johtuvat pääasiassa niiden pienestä<br />

koosta sekä suuresta ominaispinta-alasta: reaktiivisuus<br />

ja hyvä sitoutumiskyky. Nanomateriaalien<br />

ominaisuudet tekevät nanoselluloosista<br />

kiinnostavia uusia raaka-aineita niin vanhoihin<br />

kuin uusiinkin tuotteisiin.<br />

Nanoselluloosat voidaan jakaa valmistusmenetelmänsä,<br />

kokonsa ja ominaisuuksiensa<br />

perusteella kolmeen pääluokkaan: mikrofibrilloituun<br />

selluloosaan (microfibrillated<br />

cellulose, MFC), nanokiteiseen selluloosaan<br />

(nanocrystalline cellulose, NCC) sekä bakteerinanoselluloosaan<br />

(bacterial nanocellulose,<br />

BNC).<br />

Mikrofibrilloidut selluloosat valmistetaan<br />

yleensä mekaanisen käsittelyn avulla, kuiduttamalla<br />

sellukuituja esimerkiksi jauhimessa tai<br />

fluidisaattorissa, jolloin soluseinän muodostavat<br />

yksittäiset mikrofibrillit saadaan eroamaan<br />

toisistaan. Mekaaniseen käsittelyyn voidaan<br />

myös yhdistää erilaisia kemiallisia tai entsymaattisia<br />

esikäsittelyjä, jolloin mikrofibrillien<br />

erottuminen helpottuu ja prosessin energiankulutus<br />

pienenee. Mekaanisen kuidutuksessa<br />

syntyvä materiaali on varsin heterogeenistä,<br />

koostuen eri kokoisista kuiduista ja kuidunkappaleista.<br />

Puhtaasti mekaanisesti valmistettujen<br />

mikrofibrilloitujen selluloosakuitujen<br />

leveys on yleensä luokkaa 20–40 nm ja<br />

niiden pituus useita mikrometrejä (Kuva 1).<br />

Mikrofibrilloidut selluloosat ovat hyvin haaroittuneita<br />

ja taipuisia ja niiden muototekijä<br />

(pituus/leveys) on korkea. Kuitujen pinnalla<br />

olevien vapaiden hydroksyyliryhmien johdosta<br />

mikrofibrilloidulla selluloosalla on voimakas<br />

taipumus aggregoitua eli liittyä yhteen<br />

muodostaen suuremman fibrillikasauman.<br />

Näin tapahtuu erityisesti mikrofibrilloitua<br />

selluloosaa kuivattaessa. Liuoksessa mikrofibrilloitu<br />

selluloosa muodostaa vahvan geelin jo<br />

alhaisissa pitoisuuksissa. Mikrofibrilloidusta<br />

selluloosasta käytetään myös nimitystä nanofibrilloitu<br />

selluloosa, erityisesti silloin kun<br />

mekaanisen käsittelyn lisäksi valmistuksessa<br />

on käytetty jotakin kemiallista tai entsymaattista<br />

käsittelyä.

104<br />

Kuva 1. Pyyhkäisyelekronimikroskooppikuva mikrofibrilloidusta selluloosasta. Valmistettu Masuko-jauhimella<br />

VTT:llä kolmella läpiajolla. a) Kuvan suurennos 3 500x, b) kuvan suurennos 50 000x.<br />

Nanokiteiset selluloosat valmistetaan käsittelemällä<br />

selluloosaraaka-ainetta voimakkaalla<br />

hapolla, tyypillisesti rikkihapolla. Happokäsittelyssä<br />

mikrofibrillit katkeavat poikittaisessa<br />

suunnassa, selluloosan ei-kiteisen eli amorfisen<br />

alueen kohdalta. Happohydrolyysin jälkeen<br />

materiaali hajotetaan mekaanisella käsittelyllä,<br />

kuten ultraäänellä tai sonikoimalla,<br />

jolloin muodostuu sauvamaisia nanokokoisia<br />

selluloosakiteitä. Nanokiteisen selluloosan leveys<br />

on tyypillisesti välillä 2–20 nm, niiden<br />

pituusjakauman ollessa laaja, lähtien 100–600<br />

nm pituudesta ja jatkuen jopa yli 1 µm pituuteen<br />

(Kuva 2). Mikrofibrilloituun selluloosaan<br />

verrattuna nanokiteisen selluloosan muototekijä<br />

on matala eivätkä ne ole haaroittuneita.<br />

Valmistustavastaan johtuen nanokiteinen selluloosa<br />

ei sisällä amorfista selluloosaa, joten<br />

sen kiteet eivät ole mikrofibrilloidun selluloosan<br />

tapaan taipuisia. Liuoksessa nanokiteet<br />

esiintyvät kolloidaalisina partikkeleina. Rikkihappohydrolyysissä<br />

kiteet saavat pinnalleen<br />

sulfaattiryhmän ja vahvan negatiivisen varauksen,<br />

jonka ansiosta ne ovat kolloidaalisesti<br />

vakaita eivätkä aggregoidu. Kuivattaessa nanokiteet<br />

liittyvät yhteen suuremmiksi kiteiksi,<br />

ns. mikrokiteiksi, mutta pintavarauksen ansiosta<br />

niiden uudelleendispergointi liuokseen<br />

on mahdollista.<br />

Kuva 2. Atomivoimamikroskooppikuva nanokiteisestä<br />

selluloosasta (Tammelin ja Kontturi 2010).<br />

Bakteerinanoselluloosaa muodostuu glukoosista<br />

polymeraation kautta. Bakteeriselluloosaa<br />

pystyy valmistamaan joukko bakteereita,<br />

esim. Acetobacter xylinum, jotka muodostavat<br />

selluloosaa biosynteesin avulla ja erittävät sen<br />

soluseinänsä läpi solun ulkopuolelle. Tuloksena<br />

syntyy paksua, geelimäistä massaa, jolla on erittäin<br />

hienojakoinen verkostorakenne. Verkoston<br />

muodostavat nauhamaiset fibrillit, joiden<br />

leveys on noin 20–100 nm. Nämä koostuvat<br />

edelleen hienommista nanofibrilleistä, joiden<br />

leveydet ovat luokkaa 2–4 nm (Kuva 3). Bakteerinanoselluloosa<br />

on hyvin puhdasta selluloosaa,<br />

jolla on korkea moolimassa ja kiteisyys<br />

(60–80 %). Huokoisuutensa ja suuren spesifisen<br />

pinta-alansa ansiosta bakteeriselluloosa on<br />

erittäin hydrofiilistä ja sen vedenpidätyskyky<br />

on korkea. Se on tyypillisesti mekaanisesti erittäin<br />

kestävää mutta myös elastista ja muovattavissa<br />

olevaa. Bakteeriselluloosan valmistusta<br />

kaupallisiin tarkoituksiin rajoittavat korkeat<br />

tuotantokustannukset sekä selluloosan hidas<br />

tuotantonopeus.

105<br />

Kuva 3. Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva bakteeriselluloosasta<br />

(Näytteen toimitti Professori Alexander Bismarck, Imperial College of London).<br />

Ainutlaatuiset ominaisuudet – lukemattomat<br />

sovellusmahdollisuudet<br />

Lujuutta keveisiin materiaaleihin<br />

Nanoselluloosa on arvioitu lujaksi ja joustavaksi<br />

materiaaliksi, jota voidaan lisäaineena<br />

käyttää lujuusominaisuuksien parantamiseen<br />

paperi- ja kartonkituotteissa kuten pakkauksissa<br />

sekä komposiiteissa. Paperinvalmistuksessa<br />

mikrofibrilloidut selluloosat vahvistavat<br />

puukuitujen verkoston välisiä sidoksia<br />

ja mahdollistavat korkeamman täyteainepitoisuuden<br />

paperissa, jolloin tuotteelle saadaan<br />

paremmat optiset ominaisuudet sekä<br />

neliömassan laskiessa alemmat kustannukset.<br />

Mikrofibrilloidut selluloosat soveltuvat<br />

käytettäväksi vahventimina komposiiteissa<br />

paitsi lujuus- ja kimmo-ominaisuuksiensa,<br />

myös sopivan kokonsa takia: ne ovat kapeita<br />

mutta riittävän pitkiä jakamaan rakenteeseen<br />

kohdistuvaa rasitusta. Puhtaasti kiteistä selluloosaa<br />

sisältävien, sauvamaisten nanoselluloosakiteiden<br />

etuina komposiittisovelluksissa<br />

voidaan puolestaan pitää parempaa dispergoituvuutta,<br />

alhaisempaa kosteuden absorptioa<br />

sekä suurta ominaispinta-alaa. Nanokiteisen<br />

selluloosan avulla voidaan komposiitteihin<br />

tuoda myös toiminnallisuutta. Bakteeriselluloosilla<br />

puolestaan on luonnonkuituja paremmat<br />

kimmo-ominaisuudet. Nanoselluloosien<br />

avulla vahvennettuja polymeerikomposiitteja<br />

voidaan käyttää korvaamaan perinteisestä<br />

muovista valmistettuja osia, kuten autoteollisuuden<br />

komposiitteja, jolloin tuotteista<br />

tulee paitsi lujuusominaisuuksiltaan parempia,<br />

myös kevyempiä ja paremmin kierrätettäviä.<br />

Bakteeriselluloosat soveltuvat puhtautensa<br />

ja bioyhteensopivuutensa ansiosta<br />

esimerkiksi lääketieteellisten komposiittien<br />

materiaaleiksi.

106<br />

Nesteiden koostumuksen hallinta<br />

Mikrofibrilloidut selluloosat muodostavat<br />

geelin vesiliuoksessa jo hyvin alhaisissa pitoisuuksissa.<br />

Geelit ovat kuitenkin leikkausohenevia<br />

eli niiden viskositeetti laskee leikkausvoimien<br />

vaikutuksesta. Mikrofibrilloitua<br />

selluloosaa voidaankin käyttää reologian<br />

apuaineena esimerkiksi paperi-, maali-, elintarvike-,<br />

lääke-, kosmetiikka- ja öljyteollisuudessa.<br />

Paperiteollisuudessa sitä voidaan<br />

hyödyntää lisäaineena paperin päällysteessä<br />

ja maaliteollisuudessa paksuntimena ehkäisemään<br />

maalin valumista. Elintarviketeollisuudessa<br />

mikrofibrilloitu selluloosa voi toimia<br />

paitsi paksuntimena, myös stabilointiaineena.<br />

Bakteeriselluloosaan pohjautuva<br />

elintarvike on Aasiassa yleinen nata de coco,<br />

jota käytetään muun muassa jälkiruokana tai<br />

makeisena.<br />

Sileät, läpinäkyvät kalvot<br />

Nanoselluloosasta on mahdollista valmistaa<br />

ohuita, lujia, joustavia ja läpinäkyviä kalvoja<br />

eri sovelluksiin (Kuva 4). Mikrofibrilloidusta<br />

selluloosasta valmistettujen kalvojen läpinäkyvyys<br />

kasvaa mekaanisen käsittelyn intensiteetin<br />

lisääntyessä, eli mitä hienjakoisempaa<br />

materiaali on, sitä suurempi on sen läpinäkyvyys.<br />

Sauvamaiset nanokiteet puolestaan<br />

muodostavat liuoksessa kriittisen konsentraation<br />

ylittyessä järjestäytyneen rakenteen, joka<br />

on mahdollista säilyttää liuoksesta valmistetussa<br />

kalvossa. Itsekseen järjestäytyminen antaa<br />

liuokselle nestekideominaisuuksia, johtaen<br />

ainutlaatuisiin optisiin ominaisuuksiin kalvoissa.<br />

Tätä ominaisuutta voidaan hyödyntää<br />

käyttämällä nanokiteistä selluloosaa optisina<br />

merkitsijöinä esimerkiksi turvapapereissa,<br />

henkilötodistuksissa ja luottokorteissa. Lisäksi<br />

nanoselluloosakalvoja voidaan käyttää esimerkiksi<br />

barrier-materiaaleina elintarvikepakkauksissa<br />

sekä materiaalina elektronisissa näytöissä.<br />

Huokoiset, reaktiiviset verkostorakenteet<br />

Pinnallaan olevien hydroksyyliryhmien ansiosta<br />

selluloosakuidut pystyvät muodostamaan<br />

vahvoja vetysidoksia. Nanokokoisten<br />

selluloosakuitujen muodostamien verkostojen<br />

lujuutta kasvattavat entisestään niiden suuri<br />

ominaispinta-ala, joustavuus, pieni koko ja<br />

korkea muototekijä. Nanoselluloosien verkostonmuodostustaipumusta<br />

voidaan käyttää hyväksi<br />

esimerkiksi hydrogeelien valmistuksessa,<br />

jotka sopivat erilaisiin lääketieteellisiin ja farmaseuttisiin<br />

sovelluksiin kuten lääkeaineiden<br />

hallittuun luovutukseen ja erilaisiksi sensoreiksi.<br />

Kuivatut nanoselluloosaverkostot, ns.<br />

aerogeelit, puolestaan soveltuvat erilaisten rakennusmateriaalien<br />

kuten äänieristeiden, sekä<br />

bioaktiivisten suotimien valmistukseen. Bakteerinanoselluloosan<br />

käyttöä kudossiirteenä on<br />

tutkittu pitkään ja siitä valmistettua haavalevyä<br />

on jo markkinoilla.

107<br />

Kuva 4. Mikrofibrilloidusta selluloosasta valmistettu läpinäkyvä kalvo<br />

(http://www.vtt.fi/news/2012/20120223_birch_fibril_pulp.jsp).<br />

Vettä sitovat, pidättävät ja hallitusti luovuttavat verkostot<br />

Selluloosa on hydrofiilinen eli vesihakuinen<br />

materiaali ja nanoselluloosien suuri ominaispinta-ala<br />

vaikuttaa edelleen lisäävästi niiden<br />

vedenimemiskykyyn. Sovelluksesta riippuen<br />

nanoselluloosien vesihakuisuus voi olla joko<br />

positiivinen tai negatiivinen ominaisuus. Vedensitomis-<br />

ja pidätyskykyä voidaan hyödyntää<br />

erilaisissa hygieniatuotteissa kuten<br />

siteissä ja vaipoissa sekä muissa absorboiviin<br />

kuitukankaisiin perustuvissa tuotteissa kuten<br />

haavasiteissä. Elintarviketeollisuudessa<br />

nanoselluloosaa voidaan käyttää leivonnan<br />

apuaineena kosteuden säilyttämisessä sekä<br />

vähäkalorisissa elintarvikkeissa tuomassa kylläisyyden<br />

tunnetta.

108<br />

Nanoselluloosan turvallisuus<br />

Tähän mennessä suoritetuissa tutkimuksissa<br />

mikrofibrilloidun selluloosan ei ole todettu<br />

olevan ihmisen terveydelle tai ympäristölle<br />

vaarallinen ja sen valmistuksen aiheuttama<br />

työturvallisuusriski on arvioitu pieneksi (Pitkänen<br />

et al. 2010; Vartiainen et al. 2011).<br />

Nanokiteisen selluloosan ympäristövaikutuksia<br />

on tutkittu laajalti tuotteen rekisteröintiä<br />

varten Kanadassa, missä uusille tuotteille on<br />

asetettu tarkat tietovaatimukset ennen niiden<br />

pääsyä markkinoille. Tutkimusten perusteella<br />

nanokiteinen selluloosa ei ole myrkyllistä<br />

luonnossa esiintyville eliöille tai haitallinen<br />

ympäristölle. Tuotannon häiriöiden eli<br />

suurten päästöjen ympäristövaikutukset sekä<br />

työntekijöiden altistuminen valmistuksen aikana<br />

aerosolissa oleville nanopartikkeleille<br />

arvioitiin myös pieniksi (O’Connor 2009;<br />

Kovacs 2010).<br />

Nanoselluloosan nykytilanne ja tulevaisuus<br />

Nanoselluloosalla tai sitä muistuttavilla tuotteilla<br />

on tällä hetkellä muutama kaupallinen<br />

toimittaja, kuten saksalainen J. Rettenmaier<br />

& Söhne Gmbh sekä japanilainen Daicel<br />

Corporation. Kanadalainen CelluForce avasi<br />

nanokiteisen selluloosan koetuotantolaitoksensa<br />

tammikuussa 2012, tavoitteenaan tonnin<br />

päivätuotanto ko. vuoden aikana. Suomessa<br />

UPM on aloittanut biofibrillien esikaupallisen<br />

valmistuksen ja Stora Enso on<br />

ilmoittanut rakentavansa tuotantolaitoksen<br />

mikrofibrilloidun selluloosan esikaupallista<br />

valmistusta varten. Pilot –mittakaavan laitoksia<br />

on käynnissä lukuisia eri puolilla maailmaa,<br />

esimerkiksi Ruotsissa Innventia tuottaa<br />

mikrofibrilloitua selluloosaa 100 kg päivässä<br />

ja Kanadassa nanokiteistä selluloosaa<br />

valmistavat BioVision ja Alberta Technology<br />

Futures.<br />

Vaikka nanoselluloosilla on paljon mahdollisia<br />

sovelluskohteita, läpimurtoa teollisissa<br />

sovelluksissa ei ole vielä tapahtunut. Nanoselluloosaa<br />

hyödyntäviä tuotteita odotetaan kuitenkin<br />

markkinoille jo lähitulevaisuudessa.<br />

Suurimmat markkina- alueet ovat tällä hetkellä<br />

komposiitit sekä paperi ja kartonki. Lähitulevaisuudessa<br />

erityisesti lääketeollisuus ja<br />

elektroniikka tulevat kasvattamaan osuuttaan<br />

markkina-alueina. Nanoselluloosan tuotantomäärien<br />

ennustetaan kasvavan moninkertaisiksi<br />

muutaman seuraavan vuoden aikana<br />

(Kuva 5).<br />

Kuva 5. Nanoselluloosan tuotantomäärien kehitys vuosina 2009–2011 sekä ennuste vuosille 2017<br />

(Future Markets Inc.).

109<br />

Lähteet<br />

Hubbe, M.A., Rojas, O., Lucia, L.A. ja Sain, M. 2008. Cellulosic nanocomposites: A review. BioResources<br />

3(3):929–980.<br />

Kangas, H. 2012. Soveltajan opas mikro- ja nanoselluloosille. Saatavilla (6.9.2012): http://www.jklinnovation.fi/default/www/jyvaskyla_innovation_oy/media/uutiset_ja_ajankohtaiset/soveltajan_opas_<br />

mikro__ja_nanoselluloosille/<br />

Klemm, D., Kramer, F., Moritz, S., Lindström, T., Ankerfors, M., Gray, D. ja Dorris, A. 2011. Nanocelluloses:<br />

A new family of nature-based materials. Angew. Chem. Int. Ed. 50:5438–5466.<br />

Kovacs, T., Naish, V., O’Connor, B., Blaise, C., Gagne, F., Hall, L., Trudeau, V., Martel, P. 2010. An<br />

ecotoxicological characterization of nanocrystalline cellulose (NCC). Nanotoxicology 4:255–270.<br />

Nanocellulose: A technology and market study. 2012. Future Markets Inc.<br />

O’Connor, B. 2009. Ensuring safety of manufactured nanocrystalline cellulose. OECD Conference.<br />

Pariisi 15–17.7.2009.<br />

Pitkänen, M., Sneck, A., Hentze, H.-P., Sievänen, J., Hiltunen, J., Hellén, E., Honkalampi, U., von<br />

Wright, A. 2010. Nanofibrillar cellulose – Assessment of cytotoxic and genotoxic properties in<br />

vitro. Tappi International conference on nanotechnology for the forest products industry. Espoo,<br />

27–29.9.2010. Tappi. http://www.tappi.org/content/events/10nano/papers/5.4.<strong>pdf</strong><br />

Siro, I. ja Plackett, D. 2010. Microfibrillated cellulose and new nanocomposite materials: a review. Cellulose<br />

17:459–494. DOI 10.1007/s10570-010-9405-y<br />

Tammelin, T. ja Kontturi, E. 2010. Some aspects on dissolution of cellulose monitored by QCM-D –<br />

distinction between amorphous and crystalline cellulose. 239th ACS National Meeting. San Francisco,<br />

CA, USA. 21–25.3.2010. American Chemical Society.<br />

Vartiainen, J., Pöhler, T., Sirola, K., Pylkkänen, L., Alenius, H., Hokkinen, J., Tapper, U., Lahtinen,<br />

P., Kapanen, A., Putkisto, K., Hiekkataipale, P., Eronen, P., Ruokolainen, J., Laukkanen, A. 2011.<br />

Health and environmental safety aspects of friction grinding and spray drying of microfibrillated<br />

cellulose. Cellulose 18:775–786. DOI: 10.1007/s10570-011-9501-7

110<br />

Hitsauksen<br />

laadunhallinnan kehitys<br />

Jarmo Kovanen<br />

Hitsauksen laadunhallinnassa on tapahtunut melkoinen muutosvyyhti<br />

työelämässä ja koulumaailmassa. Hitsauksen laadunhallintaan liittyviä<br />

vaatimuksia muutettiin vuonna 2002. Nykyisin voimassa oleva standardi<br />

on tuonut hitsauksen laadunhallinnalle kansainvälisen statuksen. Koneja<br />

metallialan kansallisessa opetussuunnitelmassa (KoMe) vuodelta 2010 on<br />

huomioitu työelämän vaatimukset. Työelämässä hitsauksen laadunhallinta<br />

antaa yrityksille huomattavia etuisuuksia. Sen kulmakivinä ovat osaava henkilöstö<br />

ja hitsauksen toistettavuuden varmistamiseksi tehdyt hitsausohjeet.<br />

Teollisuudessa laadunhallintaa määrittävät standardit, viranomaismääräykset<br />

ja tilaajan vaatimukset. Keskeisiä asioita ovat katselmukset, joissa tehdään<br />

suunnitelma tuotteen vaatimuksista ja verrataan sitä yrityksen kykyyn toimittaa<br />

tuote tai palvelu. Hitsaushenkilöstön pätevyysvaatimuksia on muutettu.<br />

Hitsauksen koordinointihenkilöstöä ovat kansainvälinen hitsausinsinööri, kansainvälinen<br />

hitsausteknikko ja kansainvälinen hitsausneuvoja. Laadunhallinta<br />

koskee myös huoltoa ja tuotannonsuunnittelua sekä alihankkijoita. Hitsaajan<br />

koulutus ammatillisessa oppilaitoksessa kestää kolme vuotta. Opiskelussa<br />

saadaan tietoa erilaisista hitsausprosesseista ja tehdään asiakastyössä tarvittavia<br />

hitsauksia. Hitsaajan pätevyys osoitetaan erilaisilla harjoituksilla; niissä<br />

tehdään opetussuunnitelman mukaiset hitsaukset.<br />

Kirjoittaja on valmistunut kone- ja laiteautomaation insinööriksi TAMKista<br />

vuonna 2002 ja on suorittanut kansainvälisen hitsausinsinöörin (IWE) tutkinnon.<br />

Hän opettaa Pirkanmaan ammattiopistossa hitsausta ja opiskelee samalla<br />

ylempää amk-tutkintoa TAMKissa.<br />

Johdanto<br />

Hitsauksen laadunhallinnassa työelämässä ja<br />

koulumaailmassa on tapahtunut melkoinen<br />

muutosvyyhti. Opetuksen sisältöä määräävässä<br />

kansallisessa opetussuunnitelmassa eli OPS:ssa<br />

on huomioitu työelämän vaatimuksia. Tämä on<br />

hyvin ymmärrettävää. Suomen teollisuus joutuu<br />

nostamaan laatuun liittyviä vaatimuksia ja<br />

samalla kilpailemaan tietynlaisista etuisuuksista.<br />

Nykymuotoiseen Hitsauksen laadunhallintaan<br />

liittyviä vaatimuksia muutettiin vuonna 2002.<br />

Aluksi hitsauksen laadunhallinnassa käytettiin<br />

SFS – EN 729 sarjaa, jota seurasi SFS – EN<br />

ISO 3834 sarja, jolloin hitsaukseen liittyvä laadunhallinta<br />

sai kansainvälisen statuksen.<br />

Työelämässä hitsauksen laadunhallinta jatkaa<br />

voittokulkuaan. Yritykset, jotka toteutta-

111<br />

vat tai sitovat yrityksen hitsaavan tuotannon<br />

noudattamaan laadunhallintaa, saavat huomattavaa<br />

etuisuutta verrattuna niihin, jotka<br />

eivät käytä sitä.<br />

Hitsauksen laadunhallinnan kulmakiviä<br />

ovat osaava henkilöstö ja hitsauksen toistettavuuden<br />

varmistamiseksi tehdyt WPS:t eli<br />

hitsausohjeet.<br />

Koulumaailma on seurannut kiinteästi yritysmaailmassa<br />

tapahtuvia muutoksia ja vaatimuksia.<br />

Kansallisen opetussuunnitelman laatijoina<br />

toimii mm. hitsaajan teollisuuden ja<br />

koulutuksesta vastaavia asiantuntijoita, joiden<br />

määrityksestä OPS:aan on sidottu Hitsauksen<br />

laadunhallintaan liittyviä säännöksiä,<br />

mm. standardeja.<br />

Hitsauksen laadunhallintaan liittyvät asiat<br />

vaatisivat valtavaa tiedonsiirtoa ja siihen tarvittava<br />

aika olisi monta kuukautta, joten esitän<br />

tässä luennossa asiat lyhennettynä ja pyrin<br />

tuomaan asiasisällön pääasiat esille.<br />

Itse toimin tällä hetkellä PIRKOn eli Pirkanmaan<br />

Koulutuskonserni-kuntayhtymän<br />

Pirkanmaan Ammattiopiston (PAO) toisen<br />

asteen opettajana kolmatta vuotta. Pääaineena<br />

on valmistustekniikan koulutusohjelma, jossa<br />

opetan hitsausta: levy- ja hitsaustyö, automatisoitu-<br />

ja mekanisoitu hitsaus ja asennushitsaus.<br />

Kone- ja laiteautomaation insinöörin<br />

(AMK) lisäksi olen suorittanut Kansainvälisen<br />

Hitsausinsinööri eli IWE tutkinnon. Aikaisemmin<br />

olen suorittanut konstruktioteknikon<br />

tutkinnon. Lisäksi minulla on paljon<br />

muita ursseja ja pätevyyksiä. Tällä hetkellä<br />

opiskelen TAMKin ylempää amk-tutkintoa<br />

(YAMK) hyvinvointitekniikan opintolinjalla,<br />

jossa yhdistellään tekniikan osaajien ja sosiaalipuolen<br />

osaajien tietotaitoja eli kyseessä on<br />

mielenkiintoinen ja opettavainen tulevaisuuden<br />

alan osaamistaitojen toiminto. Noin 25<br />

vuoden työkokemukseni on erilaisten energian<br />

tuotantolaitosten asennus-, korjaus- ja<br />

muutostyötoiminnoista sekä uusien tuotantolaitosten<br />

rakentamisesta, mm. OL3, Biopolttolaitokset<br />

ja Neste Oil Oy:n putkistot.<br />

Lisäksi olen toiminut öljynporauslauttojen<br />

alihankintatoiminnoissa ja laiteasennuksissa<br />

sekä terästuotannon alkulähteellä.<br />

Hitsauksen laadunhallinta teollisuudessa<br />

Aloittaessani työskentelyn hitsaavassa teollisuudessa<br />

toimin kuuluisan Oy Tampella Ab<br />

hitsaajana <strong>Tampereen</strong> Messukylässä vuonna<br />

1978. Silloin tutustuin hitsaukseen liittyviin<br />

vaatimuksiin tekijän näkökulmasta. Hitsaajalta<br />

vaadittiin standardin mukaisia hitsaajan<br />

pätevyyskokeita erilaisissa asennoissa ja erilaisille<br />

materiaaleille. Hitsasin osastolla vuoteen<br />

1985, jolloin hain silloiseen <strong>Tampereen</strong> teknilliseen<br />

oppilaitokseen eli Tekuun kone- ja<br />

metallialan oppilinjalle. Vuonna 1993 tutustuin<br />

ns. luvanvaraiseen hitsaukseen, toimin<br />

työnjohtajana asennusyrityksessä, joka valmisti<br />

paineenalaisia putkistoja paperi- ja kartonkikoneille.<br />

Toimin noin 2–3 vuotta paineenalaisten<br />

osien valmistuksessa, jolloin hain silloisen painelain<br />

mukaista Valmistuksen Valvojan pätevyyttä.<br />

Painelaki lakkasi vuonna 2002, jolloin<br />

tapahtui radikaali sääntöjen muutos hitsaavassa<br />

teollisuudessa: astui voimaan Painelaitelaki ja<br />

siihen liittyvät asetukset sekä päätökset. Painelain<br />

mukaisessa toiminnassa Valmistuksen<br />

Valvoja vastasi paineenalaisten osien valmistuksesta<br />

lain alaisuudessa eli valvontavastuu oli<br />

henkilökohtainen. Painelaitelain myötä vastuu<br />

siirtyi yrityksille.<br />

Teollisuudessa hitsauksen laadunhallinnan<br />

käyttöä määrittävät erilaiset vaatimukset; nämä<br />

vaatimukset tulevat yleensä kohteesta. Kohteeseen<br />

liittyviä vaatimuksia tulee mm.:<br />

––<br />

tuotestandardeista<br />

––<br />

viranomaismääräyksistä<br />

––<br />

tilaajan vaatimuksesta.<br />

Tuotestandardeja ovat mm. Teollisuusputkistot<br />

SFS – EN 13480, Metalliset teollisuusputkistot.<br />

Viranomaismääräyksiin liittyvät lait ja<br />

asetukset työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM,

112<br />

entinen KTM eli kauppa ja teollisuusministeriö).<br />

Onko hitsauksen laadunhallinnasta hyötyä<br />

muualla kuin tiettyjen hitsaukseen liittyvien<br />

vaatimusten täyttämisessä? On, jos yritys kiinnittää<br />

huomiota hitsaukseen, säästää se huomattavia<br />

rahallisia ja työhön liittyviä laatu- ja<br />

valmistuskustannuksia.<br />

Hitsauksen laadunhallinnassa keskeisiä asioita<br />

ovat katselmukset. Niiden perusteella valmistaja<br />

tai hitsaustyön alihankkija tekee alustavan<br />

suunnitelman siitä, mitä vaatimuksia<br />

tuotteella tulee olemaan ja vertaavat sitä yrityksen<br />

kykyyn toimittaa tuote tai palvelu. Mikäli<br />

katselmukset on suoritettu oikein, säästetään<br />

loppupäässä huomattavasti taloudellisia ja valmistuksellisia<br />

resursseja.<br />

Hitsauksen laadunhallinnassa otetaan kantaa<br />

myös alihankintaan. Alihankkijan on täytettävä<br />

samat vaatimukset kuin valmistajan tai<br />

sopimuksen tehneen palvelutoimittajan. Vaatimukset<br />

ovat säilyneet melko pitkään SFS – EN<br />

729:stä SFS – EN ISO 3834:ään asti.<br />

Hitsaushenkilöstöön kuuluvien hitsaajien<br />

ja hitsausoperaattorien pätevyysvaatimuksiin<br />

on tullut selkeitä muutoksia. Manuaalihitsaajat<br />

pätevöidään teräkselle SFS – EN 287 – 1<br />

mukaisesti. Sen sisältöön on tullut muutoksia,<br />

viimeinen versio on vuodelta 2010. Muut<br />

hitsauksen henkilöstöön kuuluvat ovat kokeneet<br />

muutoksen kansainväliseksi ISO-standardiksi<br />

esim. hitsauksen koordinointi standardi<br />

SFS – EN 719:stä SFS – EN ISO 14731:een.<br />

Standardi antaa ohjeistuksen, mitä suosituksia<br />

koordinointihenkilöstön tuli sisältää. Nämä<br />

vaatimukset tulevat ilmi tuotestandardeissa.<br />

Tuotestandardissa saatetaan asettaa vaatimuksia<br />

koordinointihenkilöstön pätevyyden suhteen.<br />

Hitsauksen koordinointihenkilöstöä ovat ao.<br />

standardin suosituksen mukaisesti IWE (Kansainvälinen<br />

hitsausinsinööri), IWT (Kansainvälinen<br />

hitsausteknikko) ja IWS (kansainvälinen<br />

hitsausneuvoja). IWE ja IWT koulutusta antaa<br />

Suomessa Lappeenrannan teknillinen yliopisto.<br />

Tarkastushenkilöstön pätevyyteen on tullut<br />

hieman muutoksia, tarkastajana toimijalla<br />

on luokitukset level 1, 2 ja 3, josta 3 on korkein<br />

vaatimus.<br />

Hitsauksen laadunhallinta on aina vaatinut<br />

tuotantovälineiden ohjattua ja systemaattista<br />

huoltoa. Tuotantokalustoon kuuluvat hitsauskoneet,<br />

mittalaitteet ja koestuslaitteet sekä<br />

kaikki muut laitteet, jotka jollakin tavalla suoranaisesti<br />

osallistuvat hitsauksen tuotteen eli<br />

hitsin syntyyn.<br />

Hitsauksen laadunhallinnassa on osio tuotannon<br />

suunnittelulle. Sillä määritetään, miten<br />

hitsattu rakenne tai hitsi aiotaan tehdä.<br />

Hitsauksen suunnittelun tekevät suunnittelija<br />

ja hitsauksesta vastaava henkilö yhteistyössä.<br />

Suunnittelija suunnittelee rakenteen<br />

ja miten ao. hitsi aiotaan hitsata, hitsauksesta<br />

vastaava henkilö on mukana suunnittelussa<br />

asiantuntijana, ottaa kantaa ao. ratkaisuun<br />

ja antaa oman kokemuksensa ja tietämyksensä<br />

asiasta. (Entinen SFS – EN 729, Tuotannonsuunnittelu<br />

è SFS – EN ISO 3834,<br />

Hitsaustoiminnot, jonka yksi osio on Tuotannonsuunnittelu.)<br />

Hitsauksen laadunhallinnan tärkeimpiä<br />

kulmakiviä yhdessä hitsaushenkilöstön kanssa<br />

ovat hitsausohjeet. Hitsausohjeiden kehitys on<br />

ollut voimakasta johtuen uusista hitsausmenetelmistä,<br />

vanha SFS – EN 288 sisälsi 8 osaa ja<br />

uusi SFS – EN ISO 15614 sisältää 11 osiota,<br />

sen lisäksi 2 osiota SFS – EN ISO 15618 – 1<br />

ja 2, vedenalainen hitsaus.<br />

Hitsausohjeet WPS (Welding Procedure<br />

Specification) muodostuvat pWPS (premilary<br />

Welding Procedure Specification) alustuksesta.<br />

Ennen kuin voidaan hitsata luokiteltuun<br />

painelaitteeseen hitsi, on sille tehtävä toimenpiteitä,<br />

jolla varmistetaan hitsin toimivuus rakenteesta.<br />

Näitä toimenpiteitä ovat:<br />

––<br />

pWPS laatiminen<br />

––<br />

hitsauksen suoritus<br />

––<br />

NDT testaus ( Non Destructive Testing)<br />

––<br />

DT testaus (Destructive Testing)<br />

––<br />

WPQR ( Welding Procedure<br />

Qualification Records)<br />

––<br />

WPS.

113<br />

Hitsausohjeiden hyväksyntä on kallista ja vaatii<br />

yritykseltä selkeää panostusta hitsauksen laadunhallintaan.<br />

Hitsausohjeiden laadinnassa ja<br />

toteuttamisessa tarvitaan asiantuntijaa (IWE,<br />

IWT ja IWS), asiantuntijalla on kyky ja taito<br />

suunnitella standardin mukainen hitsausohje,<br />

jonka kattavuus on mahdollisimman suuri ja<br />

sitä voidaan käyttää yrityksen muissa hitsaustoiminnoissa.<br />

Hitsauksen laadunhallintaan liittyvät kiinteästi<br />

myös työohjeet, joilla voidaan suorittaa<br />

hitsausta. Työohje on kirjallinen esitys siitä,<br />

miten työ voidaan suorittaa niin, että se täyttää<br />

vaatimukset. Hyväksytetyt hitsausohjeet kuuluvat<br />

luokitellussa hitsauksessa työohjeeseen.<br />

Hitsauslisäaineiden ja materiaalien suhteen<br />

hitsausohjeet kulkevat käsi kädessä, hitsauslisäaineiden<br />

varastointia ja käsittelyä määrittävät<br />

ao. lisäaineen valmistaja ja tuotestandardit<br />

ja tietyissä tapauksissa lait ja asetukset.<br />

Samoin on materiaalien käsittelyssä ja varastoinnissa.<br />

Lisäksi lisäaineilta ja valmistusmateriaaleista<br />

saatetaan vaatia erityistä eräkohtaista<br />

testausta.<br />

Hitsauksen laadunhallinta koulussa<br />

Koulussa hitsauksen kehitys on ollut huimaa,<br />

ammatillisissa oppilaitoksissa on panostettu<br />

hitsauksen perusosaamiseen. Opettajia on koulutettu<br />

ja useimmat hitsausalan opettajista tulevat<br />

hitsaavasta teollisuudesta, jolloin heillä<br />

on kokemuksen luoma ja melko tarkka tieto<br />

siitä, millaisia vaatimuksia nykypäivän teollisuus<br />

vaatii. Opetushenkilöstö on käynyt pedagogisen<br />

koulutuksen, ja tämän lisäksi heillä<br />

saattaa olla hitsauksen kokemuksen lisäksi hitsauksen<br />

asiantuntijan pätevyys (IWE, IWT<br />

tai IWS), jolloin heidän tietonsa, mikäli se on<br />

mahdollista siirtää opetukseen, on mittaamattoman<br />

arvokasta.<br />

Tämän päivän oppilailla on tarpeeksi tietoa.<br />

Tämän lisäksi vaaditaan motivaatiota ja<br />

riuskaa otetta oman alansa hallitsemiseen.<br />

Ilokseni olen välillä huomannut, että oppilas<br />

on valinnut hitsauksen opintosuunnakseen<br />

ja haluaa edetä eteenpäin omalla urallansa.<br />

Olen kehottanut oppilaita usein lukemaan<br />

itsensä insinööriksi tai erikoistumaan omalle<br />

alallensa.<br />

Hitsaukseen liittyvässä koulutuksessa tehdään<br />

Hitsauksen laadunhallinnan toimintoja,<br />

joita ovat mm.:<br />

––<br />

hitsaajan pätevyydet SFS – EN 287 – 1<br />

ja SFS – EN ISO 9606 – 2<br />

––<br />

hitsiluokat (SFS – EN ISO 5817)<br />

––<br />

hitsausohjeet (pWPS)<br />

––<br />

hitsaukseen liittyvät suoritukset<br />

(dokumentoidut ohjeet)<br />

––<br />

tarkastukset<br />

––<br />

laitteiden päivittäiset huollot ja<br />

toimenpiteet.<br />

Koulutukseen liittyvät vaatimukset tulevat kansallisesta<br />

OPS:sta eli Kone- ja metallialan opetussuunnitelmasta<br />

KOME 2010.<br />

Oppilaalle annetaan tietoa erilaisista hitsausprosesseista<br />

ja hitsataan erilaisia harjoituksia,<br />

jotka kulminoituvat asiakastyössä. Oppilaitoksena<br />

PIRKO on uudistanut opetusvälineistöään<br />

ja tänä päivänä hitsaukset voidaan suorittaa<br />

kahdella robottiasemalla, josta toinen on<br />

siirrettävä robottiasema. Opetuskäytössä on<br />

myös mekaaniset hitsauslaitteet mm. Orbitaalihitsaus<br />

ja mekaaniset kuljettimet. Manuaalihitsauksessa<br />

hitsataan MIG/MAG -hitsausprosesseilla<br />

mm. pulssihitsaus, tuplapulssihitsaus<br />

ja kylmäkaarihitsaus sekä puikko- ja TIG<br />

-hitsausprosessit. Lisäksi oppilaille opetetaan<br />

kaarijuottoprosessilla juottamista.<br />

Hitsaajan pätevyys osoitetaan erilaisilla<br />

harjoituksilla, hitsataan opetussuunnitelman<br />

mukaiset hitsaukset, joiden perusteella oppilas<br />

saa arvosanan. Opiskelu kestää kolme<br />

vuotta.

114<br />

Lähteet<br />

Kone- ja metallialan perustutkinto.2010. Opetussuunnitelma. Opetushallitus. Helsinki. Saatavilla:<br />

http://www.oph.fi/download/125257_KoMe.<strong>pdf</strong><br />

Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Hitsausinsinöörin koulutus. Saatavilla: http://developmentcentre.<br />

lut.fi/koulutukset.asp?kid=2187<br />

SFS – EN 719. 1994. Hitsauksen koordinointi. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. (Kumottu.)<br />

SFS – EN 288. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto<br />

SFS ry. (Kumottu.)<br />

SFS – EN 729 – 1 Hitsauksen laatuvaatimukset. Metallisten materiaalien sulahitsaus. Helsinki: Suomen<br />

Standardisoimisliitto SFS ry. (Kumottu.)<br />

SFS – EN ISO 14731. 2006. Hitsauksen koordinointi. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.<br />

SFS – EN ISO 15614. 2002–2012. Hitsausohjeet ja niiden hyväksyntä metalleille. Helsinki: Suomen<br />

Standardisoimisliitto SFS ry.<br />

SFS – EN ISO 3834 – 1. 2006. Metallien sulahitsauksen laatuvaatimukset. Osa 1. Laatuvaatimustason<br />

perusteet. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.<br />

SFS – EN ISO 3834 – 5. 2006. Metallien sulahitsauksen laatuvaatimukset. Osa 5. Tarvittavat asiakirjat<br />

standardien ISO 3834 – 2, ISO 3834 – 3 ja ISO 3834 – 4 mukaisten vaatimusten osoittamiseksi.<br />

Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.<br />

Suomen Hitsausteknillinen Yhdistys. Saatavilla: http://www.shy-hitsaus.net/

115<br />

Infra FINBIM<br />

Kimmo Laatunen<br />

RYM Oy:n ensimmäinen tutkimusohjelma on vuosina 2010–2013 toteutettava<br />

PRE-ohjelma eli Built Environment Prosess Re-engineering.<br />

Sen tavoitteena on luoda kiinteistö-, rakennus- ja infra-alalle<br />

täysin uusia toimintatapoja ja liiketoimintamalleja. Ohjelma koostuu kuudesta<br />

eri yritysten vetämästä temaattisesta työpaketista. Näistä yksi on Infra<br />

FINBIM. Se on infra-alan tulevaisuuden innovaatiopohjainen toimitusketju.<br />

Infra FINBIMin tavoitteena on systeeminen muutos, jossa siirrytään perinteisestä<br />

vaiheajattelusta älykkääseen, koko elinkaaren ja osa-alueet, toimijat<br />

ja toiminnot kattavaan tietomalleja hyödyntävään palvelutuotantoon. Infra<br />

FINBIM-työpaketin veturiyritys on VR Track Oy ja tutkimuskonsortiossa on<br />

mukana kaikkiaan 15 yritystä.<br />

Kirjoittaja on vuonna 1998 TAMKista valmistunut rakennusinsinööri ja<br />

vuonna 2001 TTKK:sta valmistunut geotekniikan DI. Hän työskentelee tuotekehityspäällikkönä<br />

VR Track Oy:ssä.<br />

Johdanto<br />

RYM Oy on pääomasijoitusyhtiö, joka toimii<br />

rakennetun ympäristön strategisen huippuosaamisen<br />

keskittymänä. RYM OY:n ensimmäinen<br />

tutkimusohjelma on vuosina<br />

2010–2013 toteutettava PRE-ohjelma (Built<br />

Environment Process Re-engineering). Sen<br />

tavoitteena on luoda kiinteistö-, rakennus- ja<br />

infra-alalle täysin uusia toimintatapoja ja liiketoimintamalleja.<br />

Niiden kehittämisen lähtökohtana<br />

ovat entistä käyttäjälähtöisemmät<br />

toimintatavat, joita tukee tuotemallipohjainen<br />

tiedonhallinta kiinteistöjen, infrarakenteiden ja<br />

yhdyskuntien koko elinkaaren aikana. Uusien<br />

liiketoimintaprosessien myötä tuottavuutta ja<br />

laatua voidaan parantaa merkittävästi.<br />

PRE-ohjelman budjetti on 21 miljoonaa<br />

euroa ja siinä on 43 osapuolta, 37 yritystä ja<br />

6 tutkimuslaitosta. Tietomallintamisen hyödyntämismahdollisuuksia<br />

selvitetään monesta<br />

näkökulmasta, niin teollisen rakentamisen ja<br />

infra-alan toimitusketjuissa kuin kiinteistöjen<br />

elinkaaren hallinnassa ja yhdyskuntasuunnittelussa.<br />

Tutkimuskohteina ovat myös tietotyön<br />

vaatimukset tilojen johtamiseen.<br />

Ohjelma koostuu kuudesta temaattisesta<br />

työpaketista (suluissa veturiyritys):<br />

1. Model Nova – Tietomallin käyttö kiinteistön elinkaaren aikana kiinteistöomistajan näkökulmasta<br />

(Senaatti-kiinteistöt).

116<br />

2. New Wow – Tietotyön muuttuva luonne ja vaatimukset sekä seuraukset organisaation ja<br />

tilojen johtamiseen (Rapal Oy).<br />

3. BIMCON – Tietomallipohjainen tuotetiedonhallinta teollisen rakentamisen toimitusketjussa<br />

(Skanska Oy).<br />

4. DRUM – Tietomallit ja standardit (Tekla Oyj).<br />

5. Infra FINBIM – Infra-alan tulevaisuuden innovaatiopohjainen toimitusketju (VR Track Oy).<br />

6. BIMCity – Yhdyskuntatasoisen rakennetun ympäristön digitaalisten mallien jakamisen,<br />

arvioinnin ja kehittämisen alusta (FCG Oy).<br />

Infra FINBIM<br />

PRE-ohjelmaan kuuluvan Infra FINBIM<br />

-työpaketin visiona on, että vuonna 2014<br />

suuret infranhaltijat tilaavat vain tietomallipohjaista<br />

palvelua. Tavoitteena on systeeminen<br />

muutos, jossa siirrytään perinteisestä<br />

vaiheajattelusta älykkääseen koko elinkaaren<br />

ja kaikki osa-alueet, toimijat ja toiminnot<br />

kattavaan tietomalleja hyödyntävään palvelutuotantoon.<br />

Koko toimialan on tarkoitus siirtyä tietomallipohjaiseen<br />

hankkeiden tilaukseen ja toteutukseen<br />

sekä infraomaisuuden hallintaan.<br />

Suurimman infratilaajan Liikenneviraston<br />

ja alan kärkiyritysten mukanaolo tutkimushankkeessa<br />

tarjoaa riittävän suuren kriittisen<br />

massan toimialamuutoksen läpiviemiseen.<br />

Mukana olevat yritykset saavat kilpailuetua,<br />

kun ne voivat ensimmäisinä soveltaa uutta<br />

toimintamallia organisaatioonsa ja prosesseihinsa.<br />

Vuoteen 2013 kestävän Infra FINBIMtyöpaketin<br />

budjetti on runsaat 6 miljoonaa<br />

euroa. Se koostuu kolmesta alatyöpaketista,<br />

joita ovat:<br />

––<br />

hankintamenettelyjen kehittäminen<br />

––<br />

rajapintojen ja standardien kehittäminen<br />

––<br />

suunnittelun ja rakentamisen uudet prosessit.<br />

Niihin liittyviä tutkimushankkeita ovat:<br />

––<br />

InfraTimantti. Tietomalliteknologiaa hyödyntävät infraprosessit (VTT)<br />

––<br />

Silta ja automaatio. Siltojen rakentamisen, korjaamisen ja kunnossapidon automaation<br />

kehittäminen (Oulun yliopisto)<br />

––<br />

INMAP-2. Infraomaisuuden tietomallipohjainen hallinta (Aalto Yliopisto).<br />

Infra FINBIM-työpaketin työtehtäviin tulee<br />

kuulumaan myös InfraTM-hankkeessa valmisteltu<br />

InfraBIM-mallinnusohjeiden laatiminen<br />

ja vaatimusten kehittäminen.<br />

Tarkoitus on toteuttaa myös useita markkinalähtöisiä<br />

pilottikohteita, joissa testataan<br />

yhteisesti kehitettyjä vaatimuksia, prosesseja<br />

ja toimintamalleja.<br />

Työpaketin veturiyritys on VR Track Oy.<br />

Tutkimuskonsortiossa on mukana kaikkiaan<br />

15 yritystä:

117<br />

––<br />

Destia Oy<br />

––<br />

Finnmap Infra<br />

––<br />

Lemminkäinen Infra Oy<br />

––<br />

Liikennevirasto<br />

––<br />

NCC Road Oy<br />

––<br />

Pöyry Finland Oy<br />

––<br />

Rakennustieto Oy<br />

––<br />

Ramboll Finland Oy<br />

––<br />

Sito Oy<br />

––<br />

Tekla Oyj<br />

––<br />

Terramare Oy<br />

––<br />

Vianova Systems Finland Oy<br />

––<br />

VR Track Oy<br />

––<br />

WSP Finland Oy<br />

––<br />

YIT Rakennus Oy Infrapalvelut.<br />

Lisätietoja ohjelmasta saa:<br />

Kimmo Laatunen<br />

VR Track Oy<br />

Puh. 040 8665 537<br />

kimmo.laatunen[@]vr.fi

118<br />

Innovaation lähteillä<br />

Jussi Maaniitty<br />

Menestyvä innovaatio syntyy yhtälöstä, johon on lisätty tietoa, oivallusta<br />

ja uskallusta. On tärkeää ymmärtää innovaation luomisen<br />

prosessi ja onnistumisen resepti. Innovaatiotaito pitää säilyttää<br />

tuotteen koko elinkaaren ajan kovassakin kilpailutilanteessa. Innovaatio<br />

syntyy kyvykkäässä ryhmässä, joka toimii ideoiden ja ajatusten käsittelijänä<br />

luoden uusia konseptimalleja. Lopullinen tuote ei tule olemaan sama kuin<br />

konseptimäärittelyn sisältö. Konseptin tuottaneen ryhmän on hyvä ottaa<br />

vastuuta myös tuoteprosessista osallistumalla ongelmien ratkaisuun. Konseptin<br />

toteutusvaiheessa on tärkeää vakuuttaa tuotteen lopulliset tekijät<br />

ratkaisun parhaimmuudesta. Motivoitunut ryhmä vaikuttaa huomattavasti<br />

lopulliseen, tavoitettuun laatuun.<br />

Kirjoittaja on vuonna 2010 TAMKista valmistunut tietotekniikan insinööri<br />

ja MSC Interactive Technology vuodelta 2011. Hän on perustamansa Inviago<br />

Oy:n toimitusjohtaja ja myös Writer´s Block Oy:n Head of Design.<br />

Johdanto<br />

Menestyvä innovaatio syntyy yhtälöstä johon<br />

on lisätty tietoa, oivallusta ja uskallusta. Näitä<br />

kaikkea varmasti löytyy suomalaisesta yhteiskunnasta:<br />

korkealle koulutettujen ihmisten<br />

määrä, designin laatu, teknologian ja tekniikan<br />

korkea osaamistaso sekä yrittämistä tukeva<br />

järjestäytynyt yhteiskunta. Innovaation<br />

menestystarinoita löytyykin Suomesta mairitteleva<br />

määrä.<br />

Lienee kohtuullista kuitenkin kyseenalaistaa<br />

ymmärretäänkö mitä innovaatio on, miten<br />

innovaatio luodaan ja kuinka se saadaan kestämään<br />

tuotteen elinkaaren rinnalla? Osataanko<br />

innovaation kautta saatua etumatkaa käyttää<br />

hyväksi? Mitkä tekijät johtivat onnistuneeseen<br />

innovaatioon? Miten se pystyttäisiin luomaan<br />

uudelleen?<br />

Innovatiivinen tuote saatetaan pilata siirryttäessä<br />

tuoteprosessiin. Tuote ei tavoita<br />

suurta yleisöä, ellei konseptia viedä loppuun<br />

asti, huolehdita sen lopullisesta laadusta ja<br />

käyttäjäystävällisyydestä. Jokaisella tuotteella<br />

on elinkaari, jonka aikana innovaatiotaito pitää<br />

säilyttää, että onnistuu pitkäjänteisesti kilpaillussa<br />

markkinatilanteessa.<br />

Olen urallani toiminut Nokian innovaatiokoneiston<br />

keskipisteessä tuottamassa maailmalle<br />

tuotteita, jotka ovat olleet aikaansa<br />

edellä. Ensimmäinen Symbian-tuote (Nokia<br />

9210 Communicator), ensimmäinen kosketusnäytöllinen<br />

laite (Nokia 7710), ensimmäiset<br />

tabletit (Maemo), ja toistaiseksi omalta osaltani<br />

viimeiseksi jääneenä Nokia-tuotteena designin<br />

johtaminen Meego N9:ään.

119<br />

Tällä hetkellä työskentelen uudenlaisen innovaation<br />

suunnittelussa ja tuotteistamisessa.<br />

Writer’s Block Oy tuottaa mm. Suomen Elokuvasäätiön<br />

tukemana lyhytelokuvateatteria Blinkamovie.com,<br />

jossa uuden aallon lyhytelokuvat<br />

aiotaan kaupallistaa uudenkaltaisen katsojakokemuksen<br />

avulla. Käyttäjille tunnettu nimike,<br />

mutta silti niin vieras mediamuoto, esitellään<br />

käyttämällä hyväksi kaupallista ympäristöä ja<br />

sen yrityksiä. Korkealaatuiset lyhytelokuvat on<br />

tarkoitettu nykyajan nopeaan ja mobiiliin yhteiskuntaan<br />

tuottamaan laadukkaita elokuvallisia<br />

kokemuksia lyhyemmässä ajassa.<br />

Seuraavassa pyrin lyhyesti määrittelemään,<br />

miten innovaatiossa onnistutaan ja mikä<br />

omassa työssäni on tuottanut onnistumisia.<br />

Kyvykäs ryhmä<br />

Kun Facebook julkaisi uuden käyttöliittymän,<br />

1,5 miljoona ihmistä liittyi ”We Hate The<br />

New Facebook, so STOP CHANGING IT!!!”<br />

-ryhmään. Ottamatta kantaa, oliko Facebookin<br />

muutos hyvä, tämä on kuitenkin osuva<br />

esimerkki siitä, että jokainen muutos kohtaa<br />

muutosvastarintaa. Muutosvastarinta johtuu<br />

monista syistä: tietämättömyydestä, väärinymmärryksestä,<br />

totutuista tavoista ja haluttomuudesta<br />

oppia uutta. Nämä asiat on hyvä<br />

tiedostaa innovaatioryhmää perustettaessa, tai<br />

jos sellaiseen tulee valituksi. Muutosvastarintaa<br />

aiheuttavista tekijöistä pitää innovaation<br />

keskittyvässä ryhmässä poistaa mahdollisimman<br />

monta osa-aluetta. Tulisi luoda ympäristö,<br />

jossa mikä tahansa idea voidaan hyväksyä työpöydälle<br />

ryhmän sisällä. Kyvykäs ryhmä pystyy<br />

kyllä päättelemään, onko idea tarpeeksi hyvä<br />

pidempään tutkiskeluun.<br />

Ryhmä toimii ideoiden ja ajatusten käsittelyssä,<br />

sekä luo niiden pohjalta uusia konseptimalleja<br />

sitä helpommin, mitä vähemmän asiantuntijoita<br />

on mukana. Tällöin tiedonkulku<br />

ja yhteinen ymmärrys suunnasta ja tavoitteista<br />

on helpompi järjestää ja sopia. Ryhmän ulkopuolisten<br />

arviot ja mielipiteet tuottavat lisää<br />

tietoa ryhmään, mutta päätökset konseptin<br />

suunnasta päättää ryhmä itse.<br />

Voihan olla, että esimerkiksi esiteltäessä<br />

uutta ideaa yrityksen sisäisessä arvioinnissa,<br />

ryhmän tuottamat perustelut toiminnallisuudesta<br />

eivät olleet kunnossa, ja sen sijaan, että<br />

muutettaisiin konseptia, muutetaan perusteluita<br />

miksi sen pitäisi toimia niin kuin esitettiin.<br />

Innovaatiossa ja konseptin luomisessa on<br />

kuitenkin hyvä muistaa, että tie ei ole kahden<br />

pisteen välinen matka. Iteraatio on ehdottoman<br />

tärkeää, se on mahdollisuus tehdä asiat<br />

hiukan paremmin.<br />

Ryhmän ohjenuora:<br />

––<br />

Älä tuomitse.<br />

––<br />

Kannusta ”villejä” ideoita.<br />

––<br />

Rakenna muilta saatujen ideoiden päälle.<br />

––<br />

Pysy aiheessa.<br />

––<br />

Yksi idea kerrallaan.<br />

––<br />

Tuo ideat esiin mahdollisimman visuaalisesti<br />

ja käytännönläheisesti.<br />

––<br />

Ideoiden korkea määrä on tärkeämpi.<br />

Vastuu konseptista<br />

Sääntönä voitaneen pitää, että lopullinen tuote<br />

ei tule olemaan sama kuin mitä konseptimäärittely<br />

oli sisältänyt. Konseptin tuottaneen ryhmän<br />

onkin hyvä ottaa vastuuta myös tuoteprosessista<br />

ohjaamalla ja osallistumalla löydettyjen<br />

esteiden ja ongelmien ratkaisuun.<br />

Kun tekemiseen tuodaan useampia tekijöitä,<br />

niin usein ominaisuuksien määrä alkaa

120<br />

lisääntyä ja prioriteetti tuotteessa muuttua.<br />

Uudet ideat on aina syytä käsitellä, mutta on<br />

erittäin tärkeää muistaa verrata niitä alkuperäiseen<br />

konseptiin ja perusteluun, miksi tällainen<br />

suunta on valittu. Joka tuotteen vaiheessa on<br />

syytä ottaa kyseenalaistaminen ja mahdollinen<br />

iteraation tarve huomioon. Koska paine lisätä<br />

ominaisuuksia tulee lähes automaattisesti tuotantovaiheessa,<br />

on syytä tasapainottaa tätä käymällä<br />

systemaattisesti läpi mitä ominaisuuksia<br />

voitaisiin poistaa.<br />

Mahdollisia onnistumisen kriteereitä tuotteelle tai palvelulle ovat:<br />

––<br />

Luonnollinen käyttää.<br />

––<br />

Turvallinen.<br />

––<br />

Hauska ja leikkisä.<br />

––<br />

Henkilökohtaisuus (liittyen tiettyyn kontekstiin, oman egon määrittämiseen tai<br />

haluttuun omaan käyttäytymiseen).<br />

––<br />

Sosiaalisuus.<br />

––<br />

Yksinkertaisuus.<br />

Mahdollisia epäonnistumisen kriteereitä ovat:<br />

––<br />

Käyttötarkoitus epäselvä. On parempi olla yhdessä asiassa erittäin hyvä kuin monessa<br />

kohtuullinen.<br />

––<br />

Ovatko ihmiset valmiit muutokseen?<br />

––<br />

Onko tarvittava teknologia tuotteen valmistamiseen ja toimintaan olemassa?<br />

––<br />

Tuotteeseen liittyvät tekijät eivät ole tarpeeksi yksinkertaisia (ansaintalogiikka, käyttö,<br />

saatavuus, logistiikka, hinta…).<br />

––<br />

Kompromissien määrä.<br />

Konseptista tuotteeksi<br />

Tieto uudesta konseptista pitää välittää mahdollisesti<br />

huomattavan suurelle joukolle ihmisiä,<br />

kun konsepti siirretään tuotteistusvaiheeseen.<br />

Mitä lähemmäksi tiedotettaessa<br />

päästään tuotteen lopulliseksi tarkoitettua<br />

ulkoasua ja toiminnallisuutta, sitä todennäköisemmin<br />

ymmärrys tavoitteista ja tuoteideasta<br />

siirtyy seuraavaan portaaseen. On tärkeää,<br />

että pystyy vakuuttamaan tuotteen lopulliset<br />

tekijät ratkaisun parhaimmuudesta. Motivoitunut<br />

ja yhteen hiileen puhaltava työryhmä<br />

vaikuttaa huomattavasti lopulliseen tavoitettuun<br />

laatuun.<br />

Antoine de Saint-Exupéryn mukaan:<br />

”Tuote ei ole valmis, kun ei ole enää mitään<br />

lisättävää, se on valmis vasta, kun ei ole enää<br />

mitään siitä poistettavaa.”

121<br />

TAMKin opiskelijasta<br />

Pirkanmaan rakentajaksi<br />

Juha Metsälä, Vesa Keinonen (toim.)<br />

<strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>sta vuonna 1996 valmistunut Juha Metsälä<br />

on päässyt rakennusalalla pitkälle. Hieman yli nelikymppinen mies<br />

työskentelee toimitusjohtajana Rakennustoimisto Pohjolassa. Metsälä<br />

on unelma-ammatissaan ja pääsee vaikuttamaan laajasti Pirkanmaan ja koko<br />

maankin kehitykseen. Samalla hän pystyy konkreettisesti vaikuttamaan siihen<br />

miltä elinympäristömme näyttää. <strong>Tampereen</strong> seutu on hänestä rakentamisen<br />

ykköspaikka Suomessa, alueelta löytyy myös hyvää työvoimaa. Metsälä<br />

arvostaa oman yrityksensä ja koko toimialan osaajat korkealle. Suomalainen<br />

rakennusalan ammattilainen on edelleen huippuluokkaa. Erityisesti jos häntä<br />

johdetaan motivoiden ja oikein. Rakennustoimisto Pohjolakin satsaa voimakkaasti<br />

henkilöstön osaamisen ja motivaation säilyttämiseen. Tampereella rakennusalaa<br />

kouluttavia oppilaitoksia Metsälä arvostaa hyvin kor kealle. Hän<br />

käy mielellään niissä luennoimassa oppien samalla itsekin. Oppilaitokset<br />

ovat kansainvälisilläkin mittareilla aivan huipputasoa ja myös hyvin yrittäjämyönteisiä.<br />

Yrittäjyyttä Rakennustoimisto Pohjolan toimitusjohtaja suosittelee<br />

muutenkin opiskelijoille yhtenä varteenotettavana uravaihtoehtona. Yrittäjä<br />

pääsee rakennusalallakin käyttämään aidosti luovuuttaan ja on useimmiten<br />

työhönsä hyvin motivoitunut. Työ ei lopu, koska rakentaminen kasvaa Suomessa<br />

ja koko maailmassa rajusti tulevina vuosikymmeninä. Rakentaminen<br />

on tulevaisuuden ala.<br />

Rakennustoimisto Pohjola,<br />

toimitusjohtaja Juha Metsälä<br />

Rakennustoimisto Pohjola on erittäin kilpaillulla<br />

alalla vahva toimija erityisesti Pirkanmaalla.<br />

Perheyritys on erikoistunut rakennusprojektien<br />

johtamiseen. Suuri osa töistä<br />

teetetään aliurakointina. Näin joustavuus ja<br />

tehokkuus pysyvät koko ajan parhaalla tasolla.<br />

Rakennustoimisto Pohjolan lähestymiskulma<br />

rakentamiseen on hyvin innovatiivinen:<br />

yritys lähtee mielellään mukaan aivan uudenlaisiinkin<br />

hankkeisiin. Näitä ovat muun muassa<br />

ajanmukaiset bisnestoimitilat sekä senioritalot<br />

eri paikkakunnilla. <strong>Tampereen</strong> Ratinan-

122<br />

rantaan suunnitteilla oleva uusi kaupunginosa<br />

on myös erittäin kiinnostava päänavaus.<br />

Rakennustoimisto Pohjola Oy on Pirkanmaan<br />

suurin yksityinen rakentaja ja se työllistää<br />

tällä hetkellä noin 450 henkilöä. Viime<br />

vuonna yrityksen liikevaihto oli 47 miljoonaa<br />

euroa.<br />

Yrityksen toimitusjohtaja Juha Metsälä on<br />

vanha TAMKin kasvatti. Hänelle on jäänyt oikein<br />

hyvät muistot opiskeluajoistaan: ”Jo opiskelun<br />

alussa vahvistui käsitys siitä, että olen todella<br />

mielenkiintoisella alalla. Sitä voi verrata<br />

lääkärin ammattiin, tai oikeastaan rakennusala<br />

on kiinnostavampikin. TAMKista talonrakennusteknikoksi<br />

tai rakennusmestariksi valmistuminen<br />

oli aikoinaan vähän kuin ajokortin<br />

saaminen. Emme silloin olleet millään tavalla<br />

huippukuskeja. Valmiiksi ammattilaisiksi kehityimme<br />

vasta työn kautta.”<br />

Yrittäjänä jo toimiessaan Juha Metsälä täydensi<br />

alan koulutustaan <strong>Tampereen</strong> teknillisen<br />

yliopiston puolella. Hän valmistui sieltä<br />

diplomi-insinööriksi vuonna 2009. Metsälä<br />

muistelee: ”Opiskelu TTY:llä syvensi osaamistani<br />

kapeammalle alalle, erityisesti rakentamistalouden<br />

puolelle. Lisäksi se opetti työskentelemään<br />

analyyttisesti sekä hakemaan viimeisimmän<br />

tiedon ja arvioimaan sen merkityksen<br />

päätöksenteossa. Päätöksentekoon on tullut<br />

lisää harkintaa.”<br />

Yrittäjyys mahdollisuus jokaiselle<br />

Juha Metsälä johtaa perheyritystä ja on muutenkin<br />

henkeen ja vereen yrittäjäluonne. Yrittäjyys<br />

on hänestä erittäin varteenotettava vaihtoehto<br />

myös rakennusalalta valmistuville: ”Ennen<br />

puhuttiin akateemisesta vapaudesta, mutta<br />

se taitaa nykyään olla vähentynyt. Yrittäjyyden<br />

puolella vapautta vielä löytyy. Saat itse muokata<br />

yritystäsi, oli se sitten iso tai pieni. Ja pystyt<br />

samalla myös luomaan uutta.”<br />

Tutkimukset osoittavat, että yrittäjän motivaatio<br />

työhönsä on kaikkein korkeimmalla.<br />

Metsälä kertoo: ”Koko ajan työtä tehdään itselle.<br />

Mutta missään tapauksessa raha ei kuitenkaan<br />

ole se keskeisin mittari.” Millaisen<br />

ihmisen ei sitten kannata lähteä yrittäjäksi?<br />

Metsälä vastaa: ”En sulkisi pois ketään, kaikilla<br />

on yrittämisen mahdollisuus. Ehkä siinä<br />

on elämäntilanteellakin suuri merkitys. Toisille<br />

yrittäminen on ajankohtaista nuorempana,<br />

joillekin vasta myöhemmin.” Yrittäjäuran<br />

valinnut Metsälä oli omassa suvussaan<br />

rohkea jäänmurtaja monen muun lähtiessä<br />

akateemiselle uralle. Metsälän mukaan ”kukaan<br />

ei epäillyt etteikö menestystä tulisi, kun<br />

aloin yrittäjäksi. Ja nykyäänhän on hittijuttu<br />

kun joku laittaa firman pystyyn.”<br />

Asenteella on Metsälän mielestä aivan<br />

keskeinen merkitys: ”Palkkaa aina asennetta,<br />

äläkä ammattitaitoa. Ammattitaidon voi oppia,<br />

mutta asennetta ei”, mies on huomannut.<br />

TAMKin yrittäjämyönteisyys ilahduttaa<br />

TAMK on toimitusjohtaja Metsälän mielestä<br />

hyvin yrittäjämyönteinen oppilaitos. Hän<br />

arvostaa talon vahvaa osaamista ja yrittäjämyönteistä<br />

ilmapiiriä. ”Opiskelija-aineskin<br />

on TAMKissa todella korkeatasoista, oppilaitoshan<br />

on yksi suosituimmista. TAMK on<br />

muutenkin jatkuvasti kehittynyt ja pitänyt<br />

pitkään ykkösasemansa <strong>ammattikorkeakoulu</strong>jen<br />

joukossa”, sanoo Metsälä. Pieni kehitysehdotuskin<br />

tulee mieleen: ”Kannattaisiko<br />

TAMKin, TTY:n ja <strong>Tampereen</strong> yliopiston<br />

tehdä tulevaisuudessa enemmän yhteistyötä?<br />

Tunnettuus lisääntyisi, toiminta tehostuisi,<br />

voisi löytyä yhteisiä painopistealueita ja poikkitieteellistä<br />

otetta.”<br />

Metsälä käy aina toisinaan TTY:llä myös<br />

luennoimassa. Metsälä kertoo: ”Saan niistä<br />

tilaisuuksista paljon, koska kuulijat ovat hyvin<br />

aktiivisia. Luentoon valmistautumiseni ja<br />

esitysmateriaalieni olla todellakin syytä olla

123<br />

kunnossa, opiskelijoilta tulee niin tiukkoja<br />

kysymyksiä.” Tänä syksynä Juha Metsälä pääsee<br />

ensimmäistä kertaa luennoimaan TAM-<br />

Kiin yritystalouden kurssille. Kuulijoina on<br />

ensi keväänä rakennusinsinööriksi valmistuvia.<br />

”Pääsen tällä tavalla siirtämään omaa osaamistani<br />

myös TAMKin opiskelijoille”, huomauttaa<br />

hän.<br />

Tampere rakennusalan ykköspaikkakunta<br />

Metsälän näkemyksen mukaan Tampere on<br />

tällä hetkellä merkittävin rakentamisen osaamiskeskittymä<br />

Suomessa: ”Jo maantieteellinen<br />

sijaintimme on paras mahdollinen. Pääkaupunkiseudulle<br />

ja muihin kasvukeskuksiin on lyhyt<br />

matka. Tampere on myös pinta-alaltaan kompakti,<br />

vartissa ajat melkein minne tahansa.”<br />

Myös hyvää työvoimaa on tarjolla.<br />

Metsälä perustelee näkemystään listaamalla<br />

keskeisiä <strong>Tampereen</strong> vahvuuksia: ”Opiskelijat<br />

tulevat Tampereelle laajalta alueelta ja ovat hyvin<br />

sitoutuneita. Opetuksen taso on myös todella<br />

laadukasta. TAMKin rakennusalan koulutusohjelmat<br />

ovat kaikilla mittareilla mitattuina<br />

huippuluokkaa. Myös TTY:n rakennustekniikan<br />

laitoksen osaaminen on globaalia tasoa.<br />

Otaniemi pestään mennen tullen, Aalto-yliopistossa<br />

rakennuspuoli jäi jotenkin jalkoihin.<br />

Oppilaitosten lisäksi meillä toimii monia<br />

muitakin rakennusalan osaajia ja kehittäjiä,<br />

esimerkiksi VTT:llä ja alan yrityksissä. Näiden<br />

toimijoiden kanssa olemme pystyneet kehittämään<br />

uusia, innovatiivisia rakentamisen ratkaisuja.<br />

Hyvänä esimerkkinä Eloisa-konsepti,<br />

jossa senioreille tarjotaan räätälöityjä asumisratkaisuja.”<br />

Täydennysrakentamisen buumi tulossa<br />

Juha Metsälä innostuu puhuessaan <strong>Tampereen</strong><br />

alueen tulevaisuuden näköaloista. Hän näkee<br />

koko kasvavalla kaupunkialueella erittäin suuria<br />

mahdollisuuksia myös rakentajalle: ”Asiaa<br />

voidaan lähestyä lukujen kautta. Vuoteen 2030<br />

mennessä Pirkanmaalle on tulossa noin 90 000<br />

uutta asukasta, heistä suunnilleen puolet Tampereelle.<br />

Kerrosalana se tarkoittaa noin miljoonaa<br />

kerrosneliötä pelkästään asuntorakentamista.<br />

Jos mietitään Tampereella rakentamiseen<br />

suunniteltuja alueita, niin niitä ovat muun<br />

muassa Ranta-Tampella, Tammelan täydennysrakennuskohteet,<br />

Ratina, Härmälän alue, Niemenranta<br />

sekä Hyhkyn Simolan pellot. Kaikki<br />

kivet ja kannot saa näillä alueilla ja muuallakin<br />

kääntää, jotta tuo miljoona kerrosneliötä löytyy.”<br />

Suur-<strong>Tampereen</strong> luomista kuntien pakkoliitoksilla<br />

Metsälä ei kannata. Sen sijaan kaavoitukseen<br />

ja rakentamiseen liittyvää joustavuutta<br />

hän edelleen lisäisi. Hyvä esimerkki<br />

tulee mieleen Lontoosta: ”Vierailimme siellä<br />

vähän aikaa sitten tutustuen heidän kaupunkisuunnitteluunsa.<br />

Lontoossa noudatetaan periaatetta:<br />

jos jostain löytyy kehitettävä kiinteistö,<br />

niin esitä vapaasti mitä sille pitäisi tehdä. Ja tee<br />

riittävän korkeatasoinen suunnitelma. Byrokratia<br />

on vedetty aivan minimiin, ja aito markkinatalous<br />

toimii.”<br />

Suomalaiset raksamiehet edelleen kovaa valuuttaa<br />

Suomalaisilla rakennustyömailla näkee entistä<br />

enemmän ulkomailta tullutta työvoimaa. Rakennustoimisto<br />

Pohjolan työntekijöistäkin osa<br />

on muualta tulleita. Metsälän mielestä ”heillä<br />

on korkea motivaatio ja asenne, josta me suomalaiset<br />

voisimme jopa oppia. Samoin joillakin<br />

voi olla sukupolvelta toiselle periytyviä erityistaitoja.<br />

Esimerkiksi kiven käsittelyyn liittyvissä<br />

töissä osaavia tekijöitä tulee myös Suomen ulkopuolelta.”

124<br />

Metsälä pitää suomalaista rakentajaa edelleen<br />

korkeassa kurssissa: ”Arvostan rakennusalan<br />

käytännön rakennustyötä tekeviä ammattilaisia<br />

paljon. Heidän koulutuksensa ja<br />

asenteensa ovat erinomaiset. Ammattiopiston<br />

rakentajapuolellehan on usein vaikeampi<br />

päästä kuin moneen lukioon. Pitää olla lähemmäs<br />

kahdeksan keskiarvo.” Rakennusalasta<br />

on aikoinaan ollut kielteisiä mielikuvia,<br />

mutta ne ovat pitkälti kadonneet. ”Hyvin<br />

harvoin enää kohtaa kielteisiä mielikuvia.<br />

Kaikilla koulutusasteilla ammattiopistosta<br />

korkeakouluasteelle rakennuspuoli on suosituimpien<br />

alojen joukossa. Nuoret arvostavat<br />

rakennuspuolta todella korkealle”, Metsälä<br />

iloitsee.<br />

Henkilöstö avaintekijä<br />

Rakennustoimisto Pohjolan toimintatapa<br />

tuotannossa on projektinjohtourakointi. Yritys<br />

hallitsee kokonaisuuksia ja suosii verkostomaista<br />

toimintatapaa. Metsälä sanoo, että<br />

”käytännössä me vastaamme aina hankkeen<br />

johtamisesta. Siinä on mukana muun muassa<br />

suunnittelua, kilpailuttamista, sopimuksia, aikataulutusta<br />

sekä laadunvalvontaa.”<br />

Yrityksellä ei ole palveluksessaan omia rakennusmiehiä:<br />

”Sitä erityisosaamista me ostamme<br />

palveluna muualta. Pääurakointihan<br />

on rakennusalalla vähentynyt. Vielä 1990-luvulla<br />

työmailla oli pääurakoitsija, jonka oma<br />

henkilökunta teki lähes kaikki rakennus- ja<br />

LVIS-työt.<br />

Vaativan toimialan kriittisin kohta on<br />

osaavan henkilöstön rekrytoiminen ja sitouttaminen.<br />

Siihen Rakennustoimisto Pohjola<br />

satsaa täysillä. Metsälä kertoo esimerkin: ”Leijonien<br />

päävalmentaja Jukka Jalonen oli meillä<br />

luennoimassa. Hän kertoi, että eivät Leijonat<br />

tähtää suoraan maailmanmestaruuteen. He<br />

pohtivat sitä millä keinoilla päästään mitalipeleihin:<br />

pitää olla ylivoima- ja alivoimatilanteissa<br />

maailman paras joukkue.” Rakennusliike<br />

Pohjolassa vastaavia avainasioita ovat<br />

henkilöstön osaaminen ja tyytyväisyys. Metsälä<br />

sanoo: ”Väki on saatava tulemaan mielellään<br />

töihin. Ja heillä tulisi olla vähintään<br />

yhtä kova draivi päällä kuin toimitusjohtajalla.<br />

Kasvu ei lähde minusta, vaan henkilöstö<br />

tekee sen. Parasta motivointia on se,<br />

kun henkilöstön annetaan itse miettiä omat<br />

tavoitteensa ja myös tapa jolla työ tehdään.<br />

Kipinän pitää syntyä jokaisessa itsessään, ulkoinen<br />

motivointi ei vaan toimi. Osaavan<br />

henkilöstön työ vaikuttaa myös asiakkaisiin.<br />

He huomaavat että tällä Pohjolan jengillähän<br />

on hyvä tatsi päällä, heihin voi myös luottaa.<br />

Näin asiakastyytyväisyys kasvaa ja meiltä tilataan<br />

yhä uudelleen.” Hyvä tulos tulee kuin<br />

itsestään, Metsälä on huomannut.<br />

Täydennyskoulutusta pitää olla<br />

Rakennustoimisto Pohjola haluaa jatkossa<br />

olla Great Place to Work- ohjelman mukaisesti<br />

Suomen 50 parhaan yrityksen joukossa. Metsälä<br />

kertoo: ”Se on oiva työkalu, joka osaltaan<br />

mahdollistaa hyvän henkilöstön pysymisen<br />

meillä. Rakennusalahan on Suomen kilpailluimpia<br />

aloja.” Täydennyskoulutuskin on jatkuvasti<br />

muuttuvalla alalla äärimmäisen tärkeää:<br />

”Henkilöstöämme on osallistunut esimerkiksi<br />

<strong>Tampereen</strong> yliopiston JOKO-johtamiskoulutukseen.<br />

Olemme myös käynnistämässä omaa<br />

Pohjola-akatemiaamme.”<br />

Hiljaisen tiedon siirtyminen nykyosaajilta<br />

nuoremmille on rakennusalallakin yksi<br />

avainkysymyksistä: ”Tälläkin puolella tapahtuu<br />

eläköitymistä jatkuvasti. On iso mahdollisuus<br />

ja myös haaste organisoida se, miten<br />

rakennusalan veteraanien huikea osaaminen<br />

saadaan välitettyä heidän seuraajilleen”, Metsälä<br />

pohtii.

125<br />

Jo lapsena timpurien avuksi<br />

Juha Metsälä on maalla kasvaneena saanut<br />

vahvan tuntuman rakentamiseen jo pikkupojasta:<br />

”Ala-asteelta lähtien olin mukana maatilamme<br />

rakennusprojekteissa aina siihen<br />

asti kunnes muutin kotoa pois. Aluksi olin<br />

timpureiden apuna, sitten isäni nosti minut<br />

13–14-vuotiaana työnjohtajaksi. Samalla tuli<br />

myös monta oppia, joista myöhemmin on ollut<br />

hyötyä. Metsälä kertoo: ”Tajusin, että on<br />

tärkeää kysyä ja myös kuunnella. Kun timpuri<br />

oli 40 vuotta vanhempi ammattimies,<br />

niin hän kyllä tiesi asiat paremmin. Kannatti<br />

ehdottomasti kysyä. Sama asenne kantaa minua<br />

edelleen, luotan henkilöstöön ja ihmisiin.<br />

Kolme kaveria ajattelee enemmän kuin yksi.”<br />

Nyt Metsälä ei enää itse lähtisi työkalupakki<br />

kädessä rakennustyömaalle. ”Luottaisin kyllä<br />

osaaviin ammattilaisiin, se nikkarointivaihe taitaa<br />

olla minun osaltani jo ohi”, hän naurahtaa.<br />

Tiimityöllä ja keskustelulla parhaat tulokset<br />

Mikäli Metsälä saisi vapaasti koota oman alansa<br />

ammattilaisista ”dream-teamin”, egoistisia tähtipelaajia<br />

hän välttäisi: ”Niitä ei joukkueeseeni<br />

tulisi ainuttakaan. Mieluummin rekrytoisin tasaisia<br />

puurtajia, jotka osaavat asiansa. Sellaisia,<br />

jotka sitoutuvat täysillä yhteisömme tavoitteisiin.”<br />

Leijona-koutsi Jukka Jalonen olisi yksi potentiaalinen<br />

”Metsälän joukkueen” valmentaja.<br />

”Hän on fiksu tyyppi, joka ymmärtää sen että<br />

viestin perillemenoon ei tarvita huutamista. Minäkin<br />

luotan älylliseen johtamiseen ja esimerkin<br />

voimaan”, vahvistaa Metsälä.<br />

Keskustelemiseen pohjautuva ruotsalainen<br />

johtamisfilosofia miellyttää suuresti Rakennustoimisto<br />

Pohjolan toimitusjohtajaa:<br />

”Meillä suomalaisilla on edelleen heiltä oppimista,<br />

emme taida aivan täysin ymmärtää aivojen<br />

rakennetta.”<br />

Tulevaisuus on rakentamisen<br />

Juha Metsälä näkee rakennusalan tulevaisuuden<br />

erittäin valoisana. Ala on kilpailtu,<br />

mutta myös voimakkaasti kasvava. ”Joidenkin<br />

vuosikymmenien päästä maapallolla asuu<br />

peräti 9 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa sitä,<br />

että jokaisessa isossa kaupungissa on tuplamäärä<br />

asukkaita. Haasteet rakentamiselle tulevat<br />

olemaan valtavat myös luonnonvarojen<br />

käytön ja ympäristön kannalta. Rakentamisesta<br />

ei todellakaan tule olemaan pulaa. Joudumme<br />

– tai saamme – rakentaa 20 vuodessa<br />

esimerkiksi infraa saman verran kuin koko<br />

ihmiskunta aikaisemmin 4000 vuodessa”,<br />

Metsälä pohtii.<br />

Moni toimiala puhuu kauniita sanoja maailman<br />

muuttamisesta. Rakentajat tekevät sitä<br />

konkreettisesti. ”Kun teet rakennusalalla jonkun<br />

ratkaisun, niin työsi jälki näkyy heti. Me<br />

rakentajat pystymme muokkaamaan tätä maailmaa<br />

todella paljon, teemme yhteisellä työllämme<br />

ympäristön viihtyisämmäksi”, Metsälä<br />

kiteyttää.

126<br />

Tuotekehityksestä<br />

metalliteollisuudessa –<br />

esimerkkinä Metso Minerals Oy<br />

Kalevi Mäki-Kihniä<br />

Tuotekehityksen sykli nopeutuu koko ajan. On saatava riittävällä nopeudella<br />

uusia, myyvempiä ja/tai edullisempia tuotteita asiakkaille. Tämä<br />

edellyttää tuotekehityksessä olevilta henkilöiltä luovuuden lisäksi kykyä<br />

heittää uusi hattu päähän ja alkaa järjestelmällinen eteneminen. Kannattavuus<br />

edellyttää, että tuotekehittäjällä on kokemusta tuotteiden asentamisesta, kykyä<br />

kommunikoida rakentavasti erilaisten ihmisten kanssa, kykyä myydä omia ajatuksiaan<br />

ja ideoitaan, järjestelmällisyyttä sekä paloa ja intoa tuotekehittelylle.<br />

Työturvallisuus ja ympäristötekijät ovat yhä suurempi osa tuotekehittäjän työstä.<br />

Siksi ne pitäisi yhä enenevässä määrin huomioida opetuksessa. Hyvä tuotekehitys<br />

edellyttää, että firmalla on hyvin toimiva tuotekehitysprosessi. Artikkelissa<br />

esitetään otteita uuden tuotteen kehittämisprosessista Metso Minerals Oy:ssä.<br />

Kirjoittaja on valmistunut <strong>Tampereen</strong> tekusta koneinsinööriksi vuonna 1975<br />

ja toimii verstaspäällikkönä Metso Minerals Oy:ssä Tampereella.<br />

Johdanto<br />

Tuotekehityksen sykli nopeutuu koko ajan,<br />

jotta saataisiin riittävällä nopeudella uusia,<br />

myyvempiä ja/tai edullisempia tuotteita asiakkaillemme.<br />

Usein tuotekehitys käsittää vanhan<br />

tuotteen päivityksen, jotta pysymme kilpailussa<br />

paremmin mukana. Aivan uusi tuote (uusi innovaatio)<br />

alkaa olla harvinaisuus. Nykyisiin<br />

tuotteisiin tehdään parannuksia, koska löytyy<br />

halvempia/kestäviä komponentteja, markkinoille<br />

tulee uutta teknologiaa, uudet raakaaineet<br />

valtaavat alaa jne.<br />

Osaammeko suomalaisina, täydellisyyden<br />

ja virheettömyyden kunnioittajina, tehdä<br />

asiakkaille vain heidän tarvitsemiaan tuotteita?<br />

100 %:n täydellisyys maksaa ja vie liikaa<br />

aikaa. Tuotteiden pitää silti olla kestäviä<br />

ja asiakkaan odotukset täyttäviä laadullisestikin.<br />

Tämä ei tarkoita ”halpaa” ja huonoa<br />

tuotetta. Tämä edellyttää tuotekehityksessä<br />

olevilta henkilöiltä luovuuden lisäksi kykyä<br />

heittää uusi hattu päähän ja alkaa järjestelmällinen<br />

eteneminen. Sen voi tehdä kannattavasti,<br />

jos tuotekehittäjällä on kokemusta<br />

esim. ko. tuotteiden asentamisesta perustekemisen<br />

tasolta, kykyä kommunikoida rakentavasti<br />

erilaisten henkilöiden kanssa, kykyä

127<br />

myydä omia ajatuksiaan ja ideoitaan, järjestelmällisyyttä<br />

sekä paloa ja hinkua tuotekehittelylle.<br />

Työturvallisuus ja ympäristötekijät<br />

tulevat olemaan yhä suurempi osa tuotekehittäjän<br />

työstä. Täten opetuksen tulee suuntautua<br />

yhä enenemissä määrin näille aloille.<br />

Jotta saisimme hyviä tuotekehittelijöitä,<br />

edellytetään työpaikan muuttumista nykypäivän<br />

odotusten tasoiseksi. Tärkeimpänä näen<br />

tässä firmojen panostuksen työhyvinvointiin.<br />

Liikevaihdon kasvattaminen on nykyisin<br />

helpointa myymällä uusien koneiden mukana<br />

palvelua (vara-, kulutusosat, huoltosopimukset,<br />

jotka on sidottu esim. asiakkaamme<br />

tuottamiin tonneihin). Vaikka tulisi lama,<br />

asiak kaamme täytyy pitää vanhojen koneiden<br />

pyöriä pyörimässä, eivätkä he investoi epävakaina<br />

aikoina. Vanhat koneet tulevat jossain<br />

vaiheessa tiensä päähän ja tällöin on mahdollista<br />

myydä uusi tuote ja samalla myydä elinikäinen<br />

huoltosopimus. Tuotekehitys tulee<br />

suuntautumaan täten enemmän palvelujen<br />

kehittämiseen.<br />

Hyvä kehitystyö edellyttää myös, että<br />

firmalla on hyvin toimiva tuotekehitysprosessi.<br />

Henkilöstön on tunnettava se ja on<br />

kyettävä tiedostamaan oma osuutensa siinä.<br />

Tämä tarkoittaa myös uusille henkilöille toimivaa<br />

perehdytysjärjestelmää ja jatkokouluttautumista.<br />

Käsitteistä<br />

Wikipedia-tietosanakirjan mukaan Tuotekehitys<br />

(tuotteen luominen) on yrityksessä toiminta<br />

tai prosessi, jolla pyritään saamaan<br />

markkinoille uusia tuotteita tai parannuksia<br />

nykyisiin tuotteisiin. Sillä tarkoitetaan tutkimustulosten<br />

ja kokemusten kautta saadun tiedon<br />

käyttämistä menetelmien ja järjestelmien<br />

parantamiseksi. Tuotekehitysprosessi muuttaa<br />

markkinatarpeet ja tekniset mahdollisuudet<br />

myytäviksi tuotteiksi. Tuotteistaminen on tuotekehitystä,<br />

jossa useimmiten taustalla on jo<br />

jollekin asiakkaalle tehty räätälöity laite tai<br />

ohjelma. Tällä huomataan olevan laajempaa<br />

tarvetta ja siitä kehitetään oma tuotteensa<br />

tuotteistamalla sekä tuote itse että sen tuotepaketti<br />

ja sen tuotetuki.<br />

Käytän omalla osastollani (Tuotteistus)<br />

tuotteistus-sanaa lähinnä sisäisenä tuotteistuksena<br />

ja siinäkin vain tuotteen osien muutoksina<br />

niin, että tuote on helpompaa (nopeaa, edullisempaa),<br />

turvallisempaa ja virheettömämpää<br />

koota. Tätä työtä teemme suunnittelun alkuvaiheesta<br />

protojen koonnan loppuvaiheeseen<br />

saakka.<br />

Visiomme on: Yhteistyöllä ykköseksi. Mitä<br />

enemmän vedämme yhtä köyttä, jaamme tietoa<br />

ja innostamme toisiamme, sitä vahvempia<br />

ja menestyvämpiä olemme – sekä me itse, että<br />

sidosryhmämme.<br />

Arvomme ovat:<br />

––<br />

Edistämme asiakkaan menestystä<br />

––<br />

Kehitämme uusia ratkaisuja<br />

––<br />

Saamme aikaan tuloksia yhdessä<br />

––<br />

Kunnioitamme toisiamme.<br />

Uusien ratkaisujen kehittäminen tarkoittaa, että:<br />

––<br />

Luovuus ja jatkuva uudistuminen<br />

ovat olennaisia pitkän aikavälin<br />

kilpailukykymme ja päivittäisen<br />

toimintamme kannalta.<br />

––<br />

Etsimme jatkuvasti uusia ajattelumalleja<br />

ja entistä parempia työskentelytapoja.<br />

– – Kannustamme uusien teknologioiden<br />

käyttöönottoon ja arvostamme<br />

innovatiivisia ideoita ja käytäntöjä.

128<br />

Tuotehallinta<br />

Otteita ”Uuden tuotteen kehittäminen”<br />

–prosessista Metsolla<br />

Prosessiin liittyviä määritelmiä<br />

Käsittää ne prosessit ja menetelmät, joilla tuotestrategia ja tuotepolitiikka muunnetaan<br />

yrityksen tarjoamiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Tuotetietojen hallinta mukaan lukien<br />

tuotemuutokset ovat oleellinen osa tuotehallintaa.<br />

Prosessivaihe ja Päätöksentekoportti<br />

Prosessi on jaettu prosessivaiheisiin, jotka on erotettu päätöksentekoportein.<br />

Prosessi etenee seuraavaan prosessivaiheeseen vain, jos kyseisen päätöksentekoportin<br />

päätöksentekijä sen hyväksyy.<br />

Vertailutuote<br />

Tuote, johon suunniteltavaa uutta tuotetta voidaan verrata esim. valmistus- ja<br />

kustannusmielessä. Tuote voi olla oma tai kilpailijan tuote.<br />

Uustuoteprojekti<br />

Projekti, jossa sovelletaan olemassa olevaa tuotekonseptia täydentämällä<br />

tuotevalikoimaa uudella kokoluokalla tai suunnitellaan elinkaaren lopussa oleva tuote<br />

uudelleen noudattaen olemassa olevia tuotekonsepteja.<br />

Teknologiakehitysprojekti<br />

Projektissa kehitetään kokonaan uutta teknologiaa, joka auttaa luomaan uutta<br />

toimintatapaa tai tuotekonseptia periaatteellisella tasolla. Onnistuneen projektin<br />

tuloksena saadaan konsepti, jota voidaan hyödyntää uustuoteprojektissa.<br />

Prototyyppi<br />

Nollasarja<br />

Prototyyppi on tuotteen koekappale. Prototyyppien lukumäärät päätetään<br />

projektikohtaisesti. Prototyyppejä testaamalla varmistetaan tuotteeseen liittyvien<br />

vaatimusten toteutuminen kuten tuotteen suorituskyky, toiminnalliset ominaisuudet,<br />

valmistettavuus sekä tarkennetaan mahdollisen sarjatuotteen kustannusarvio.<br />

Nollasarjan tuotteiden asiakaspalautteiden perusteella varmistetaan, että tarkoitettua<br />

käyttöä tai soveltamista koskevat vaatimukset on täytetty. Nollasarjan tehtävä on<br />

varmistaa, että tuotteen häiriötön toistuva tuotanto on mahdollista. Nollasarjavaiheessa<br />

hiotaan uuden tuotteen oston, valmistuksen ja asiakaspalvelun prosessit tuottaviksi.<br />

Nollasarjalla varmistetaan kustannustavoitteen saavuttaminen. Nollasarjan koko<br />

päätetään projektikohtaisesti.

129<br />

Prosessin soveltaminen<br />

Prosessin tarkoituksena on varmistaa uusien tuotteiden nopea ja hallittu markkinoille<br />

lanseeraaminen.<br />

Tätä prosessia sovelletaan, kun kehitetään<br />

uusi tuote – laite ja/tai palvelu. Lisäksi prosessia<br />

sovelletaan niihin tuotemuutostilanteisiin<br />

tai kehitystarvetilanteisiin, joissa olemassa<br />

olevalle, toistuvassa tuotannossa olevalle tuotteelle<br />

tehdään teknologiatason nosto, joka<br />

täytyy testata ja lanseerata tai kokonaissuunnittelun<br />

työmäärä on yli 2000 h. Käytännön<br />

toteutus tehdään yhdessä tuotemuutosprosessin<br />

kanssa. Prosessia voidaan soveltaa<br />

myös jälkimarkkinoiden palvelutuotteiden<br />

kehittämiseen.<br />

Prosessia toteutetaan projektien avulla. Periaate<br />

on, että yhden uuden tuotteen tai tuotemuutoksen<br />

toteuttaa yksi projekti, jota voi tukea<br />

yksi tai useampi teknologiakehitysprojekti,<br />

kuten kuvassa 1 on esitetty. Tutkimustyö ja<br />

osakokonaisuuksien kehittäminen toteutetaan<br />

joko osana uustuote- ja tuotemuutosprojektia<br />

tai erillisenä teknologiakehitysprojektina, joka<br />

toteuttaa prosessin Ideointi (Idea Management)<br />

ja esiselvitysvaiheet (Feasibility). Teknologiakehitysprojektien<br />

tuotokset hyödynnetään uuden<br />

tuotteen kehittämisessä tai tuotemuutoksissa.<br />

Idea<br />

mgmt<br />

Feasibility<br />

Solution<br />

development<br />

Launch<br />

Research<br />

& Development<br />

Review<br />

Uuden tuotteen kehitysprojekti<br />

Tuoteparannus/-muutosprojekti<br />

Teknologiankehitysprojekti<br />

Kuva 1. Periaate prosessin jaosta erityyppisiin projekteihin.<br />

Projektikohtaisesti määritellään, mitkä vaiheet<br />

ja tehtävät tekstin seuraavassa kohdassa esitetystä<br />

prosessikuvauksesta soveltuvat ja ovat<br />

tarpeellisia. Tarkennettu projektikohtainen tavoitteen<br />

asettaminen ja tehtäväsisältö kuvataan<br />

projektisuunnitelmassa, joka laaditaan Esiselvitysvaiheen<br />

(Feasibility) aikana.<br />

Päätöksentekoportit ja projektin kannalta oleelliset päätökset ovat:<br />

––<br />

ajankohta ja sisältö määritellään projektisuunnitelmassa.<br />

Päätöksentekoporteissa päätettävät asiat ovat:<br />

––<br />

päätetään projektin etenemisestä seuraavaan prosessivaiheeseen<br />

– – projektisuunnitelmassa määritellyt kustannukset, resurssit ja aikataulut sekä oleelliset<br />

muutokset näihin.

130<br />

Vaiheiden sisällä pidettävissä ohjausryhmän kokouksissa:<br />

––<br />

valvotaan kustannuksia, aikataulua ja resursseja<br />

––<br />

tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat kustannuksiin, aikatauluun ja resursseihin, esim.<br />

pitkän toimitusajan hankinnat<br />

––<br />

otetaan kantaa liiketoimintasuunnitelman (business plan) ja projektisuunnitelman<br />

toteutumiseen<br />

––<br />

tarvittaessa prosessimittarien arviointi, johtopäätökset ja mahdolliset toimenpiteet.<br />

Prosessin karkea vaiheistus ja päämäärät<br />

Prosessin karkea vaiheistus oli siis kuvan 2 mukainen.<br />

Idea<br />

mgmt<br />

Feasibility<br />

Solution<br />

development<br />

Launch<br />

Research<br />

& Development<br />

Review<br />

Päätöksentekoportti<br />

Prosessivaihe<br />

Kuva 2. Prosessivaiheet ja päätöksentekoportit<br />

Uuden tuotteen kehittäminen -prosessi on<br />

jaettu kuuteen prosessivaiheeseen, jotka on erotettu<br />

päätöksentekoportein. Prosessin vaiheet<br />

on esitetty tarkemmin seuraavissa alakohdissa.<br />

Projektitiimit suorittavat kussakin vaiheessa<br />

määritellyt tehtävät ennen päätöksentekoporttia<br />

ja siirtymistä seuraavaan prosessivaiheeseen.<br />

Projektin eri osat voivat siirtyä vaiheesta toiseen<br />

eri aikaan. Päätöksentekomalli on esitetty<br />

kohdassa lopussa.<br />

Prosessin ensimmäinen vaihe on ideointi.<br />

Ideointivaihe (Idea management)<br />

Idea<br />

mgmt<br />

G0<br />

Kuva 3. Ideointivaihe ja päätöksentekoportti G0

131<br />

Ideointivaiheen päätehtävät ovat:<br />

––<br />

Ideoiden keräys sisäisistä ja ulkoisista lähteistä<br />

––<br />

Ideoiden ryhmittely ja arviointi toteutusmahdollisuuksien, strategia-, kannattavuus- ja<br />

kasvutavoitteiden perusteella<br />

––<br />

Esiselvitysvaiheen (Feasibility) suunnittelu<br />

––<br />

Resurssien allokointi Esiselvitysvaiheelle (Feasibility)<br />

––<br />

Teknologian kehitysprojektissa projektisuunnitelman laatiminen<br />

––<br />

Tavoitespesifikaatio tuote- tai palvelukonseptille<br />

––<br />

Konsepti(t) ja niiden karkea tuoterakenne ja pääkomponentit.<br />

Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G0 ovat:<br />

1. Projektinhallinta tai Esiselvitysvaiheelle nimetty henkilö<br />

––<br />

Esiselvitysvaiheen suunnitelma<br />

––<br />

Konsepti(e)n valinta jatkokehitystä varten<br />

2. Tuotesuunnittelu<br />

––<br />

Karkea kuvaus tuotteesta pääkomponentteineen.<br />

3. Tuotehallinta / Tuotekehitys / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu<br />

––<br />

Ideoiden kerääminen sisäisistä ja ulkoisista lähteistä, kuten<br />

• Markkinatutkimukset<br />

• Asiakaspalaute<br />

ˏˏ<br />

ongelmat, hyvät ratkaisut<br />

• Business Intelligence (kilpailijatieto, markkinatieto, toimialatrendit)<br />

• Asiakkaan arvoketjuanalyysit<br />

• Tuotteen elinkaarianalyysi<br />

• Poikkitoiminnolliset ideariihet<br />

• Benchmarking-analyysit<br />

• Tutkimusyhteistyö<br />

• Keksintöilmoitukset ja patenttiselvitykset<br />

• Ulkopuolisen teknologian lisensointi<br />

• Uudet teknologiat

132<br />

• Lainsäädäntö ja normit<br />

ˏˏ<br />

voimassa ja valmisteilla olevat<br />

ˏˏ<br />

terveys-, turvallisuus- ja ympäristövaatimukset<br />

• Tuotannon palaute<br />

––<br />

Ideoiden ryhmittely ja arviointi strategia-, kannattavuus- ja kasvutavoitteiden<br />

perusteella.<br />

Prosessin toinen vaihe on esiselvitysvaihe.<br />

Esiselvitysvaihe (Feasibility)<br />

Feasibility<br />

G1<br />

Kuva 4. Esiselvitysvaihe ja päätöksentekoportti G1<br />

Esiselvitysvaiheen päätehtävät ovat:<br />

––<br />

Tuotekonseptin teknillinen ja kaupallinen laadinta ja arviointi<br />

––<br />

Mitattavien teknillisten ja kaupallisten tavoitteiden asettaminen tuotteelle.<br />

Näitä tavoitteita ja niiden toteutumista arvioidaan ja tarkennetaan<br />

päätöksentekoporteissa.<br />

––<br />

Liiketoimintasuunnitelman tekeminen (Business Plan) uustuoteprojektissa<br />

––<br />

Projektin asettaminen<br />

––<br />

Projektisuunnitelman tekeminen (Project Plan)<br />

––<br />

Päätös prototyypin valmistamisesta.<br />

Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit päätöksentekoportille G1:<br />

1. Projektinhallinta<br />

––<br />

Projektisuunnitelma (Project Plan) kuten ohjeessa “Projektitoiminta –<br />

Projektisuunnitelman laatiminen”; lisäksi tarvittaessa määritetään<br />

• Prototyyppien ja nollasarjan lukumäärä, ajankohta ja toimitussuunnitelma<br />

ˏˏ<br />

Markkina-alueen ja/tai myyntialueen määrittely

133<br />

ˏˏ<br />

Myyntiehdot<br />

ˏˏ<br />

Tekninen tuki ja koulutus<br />

ˏˏ<br />

Asiakassopimukset<br />

ˏˏ<br />

Tilaus ja toimitus -työkalut ja vastuut<br />

• Projektisuunnitelmassa asetetaan tavoitteet prototyypeille ja nollasarjalle<br />

• Testaustavoitteet ja –laajuus<br />

• Projektin seuranta siirtyy tuoteportfolioon (MAC MIP -tietokantalomakkeen täyttö)<br />

––<br />

Patentointikatselmus, onko uusia ideoita patentoitavissa tai onko patentteja jotka estävät<br />

uusien ideoiden hyödyntämisen<br />

––<br />

Riskianalyysi (FMEA) myös turvallisuusriskit<br />

––<br />

Ehdotus uustuoteprojektin käynnistämisestä<br />

––<br />

Päätös uustuoteprojektin käynnistämisestä<br />

––<br />

Päätös teknologiaprojektin soveltuvuudesta uustuoteprojektiksi ja teknologiaprojektin<br />

päättäminen<br />

––<br />

Prototyypin ja nolla sarjan pitkän toimitusajan vara- ja kulutusosasaatavuuden<br />

suunnitelma<br />

• Nimikkeiden valinta<br />

• Varastointitasojen määrittely (tuotanto, testauspaikka, myyntiyhtiö, DC)<br />

• Varastojen suuruus, sijainti ja omistajuus kullekin varastointitasolle<br />

• Varastojen täydentäminen projektin aikana<br />

• Varastojen perustamisen ja purkamisen ajankohta<br />

––<br />

Muiden tuotekehitysprojektien kuten tuotemuutosprojektien kohdalla sovelletaan<br />

menettelyä.<br />

2. Tuotesuunnittelu<br />

––<br />

Tuotekonseptin teknillinen laadinta<br />

• Osallistuminen tuotteen vaatimuserittelyn ja suorituskyvyn määrittelyyn<br />

• Layout<br />

• Vaara-analyysit/Riskin arviointi EN1050 Checklist<br />

• Arvoanalyysi sisältäen valintojen perusteet moduulitasolla<br />

• Konseptin toiminnallisuuden simulointi<br />

• Konseptikoneen valmistaminen, testaus ja analysointi<br />

––<br />

Massaräätälöityvyys yhteistyössä tuotehallinnan ja tuotannon kanssa

134<br />

––<br />

Päätös teollisen muotoilun soveltamisesta<br />

• Toimenpiteet käytettävyyden varmistamiseksi<br />

• Tavoitteet tuotteen ulkonäkömuotoilulle.<br />

3. Tuotanto<br />

––<br />

Tuotantokapasiteetin ja -menetelmien arviointi (Business Plan) ja palaute<br />

toimittajaehdokkailta<br />

––<br />

Toimitusaikatavoite tuotteelle ja sen optioille yhteistyössä tuotehallinnan kanssa<br />

––<br />

Massaräätälöinti yhteistyössä tuotehallinnan ja tuotesuunnittelun kanssa<br />

––<br />

Päätös vertailutuotteesta yhdessä tuotesuunnittelun kanssa<br />

––<br />

Palautteen kerääminen vertailutuotteeseen perustuen<br />

––<br />

Ostokanavat kattaen tuotannon ja asiakaspalvelun tarpeet (Business Plan)<br />

––<br />

Valmistusstrategia<br />

––<br />

Prototyyppien saatavuudensuunnittelu<br />

––<br />

Pitkän toimitusajan komponenttien ja osien hankinta prototyyppiä varten.<br />

4. Tuotehallinta/Tuotekehitys/Markkinointi ja myynti/Asiakaspalvelu<br />

––<br />

Mitattavien teknillisten ja kaupallisten tavoitteiden asettaminen tuotteelle<br />

––<br />

Liiketoimintasuunnitelma (Business Plan)<br />

• Markkina-alueen määrittely ja sen asettamat vaatimukset (koko, osuus,<br />

myyntitavoite)<br />

• Markkinahintataso – laite ja palvelu<br />

• Kilpailijavertailu<br />

• Myyntiargumentit<br />

• Applikaatioiden määrittely<br />

• Oheisprojektit / toiminnankehitys: liiketoiminnan prosessit, kompetenssit, työkalut<br />

• Tuotteen elinkaaren suunnittelu<br />

• Vuosimallimuutokset<br />

• Lisäoptiot ja niiden myyntivolyymit sekä päätökset niiden myöhäisestä tai aikaisesta<br />

varioinnista<br />

• Elinkaaren aikainen ansaintalogiikka<br />

• Jakelustrategia<br />

• Tuotteen vaatimuserittely ja suorituskyky<br />

ˏˏ<br />

kestoikätavoite

135<br />

ˏˏ<br />

laadulliset tavoitteet esim. virheetön start up ja takuu %<br />

ˏˏ<br />

pääkomponenttien valinta<br />

ˏˏ<br />

sovellettavat turvallisuusstandardit ja direktiivit<br />

ˏˏ<br />

kustannustavoite<br />

ˏˏ<br />

kuljetusmitat ja -painot<br />

ˏˏ<br />

tuotekonfiguraation määrittely optioineen sisältäen laitteet ja palvelut<br />

ˏˏ<br />

toimitusaikatavoite tuotteelle ja sen optioille yhteistyössä tuotannon kanssa<br />

ˏˏ<br />

käytettävyys-/luotettavuustaso<br />

ˏˏ<br />

vaaratekijäluettelo.<br />

Konseptivaihe (Research and development)<br />

Prosessin kolmas vaihe on konseptivaihe.<br />

Research<br />

&<br />

Development<br />

G2<br />

Kuva 4. Konseptivaihe ja päätöksentekoportti G2<br />

Prosessivaiheen päätehtävät (teknologian kehitysprojektille vain soveltuvin osin) ovat:<br />

––<br />

Tuotteen mallintaminen ja teknisten ratkaisujen valinta ja jäädyttäminen. Optioita<br />

voidaan kehittää myöhemminkin projektisuunnitelman mukaan.<br />

––<br />

Yksityiskohtainen elinkaaren aikainen kustannus- ja kannattavuuslaskelma<br />

––<br />

Alustava lanseeraus- ja jakelusuunnitelma (osa Business Plania)<br />

––<br />

Alustava valmistus- ja hankintasuunnitelma toistuvaa tuotantoa varten<br />

––<br />

Testaussuunnitelma<br />

––<br />

Prototyypin suunnittelu ja valmistus<br />

––<br />

Prototyypin testaus ja tulosten analysointi<br />

––<br />

Tuotespesifikaation ja optioiden määrittely nollasarjaa varten<br />

––<br />

Päätös nollasarjan aloittamisesta.

136<br />

Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G2:<br />

1. Projektin hallinta<br />

––<br />

Projektisuunnitelman toteuttaminen ja tarkentaminen<br />

• Tarkennettu aikataulu kaikille prosessin vaiheille<br />

• Resurssien allokointi<br />

• Projektin kustannusarvio<br />

• Investointilaskelma<br />

––<br />

Teollisoikeuksien tarkastelu<br />

• Vertaa onko teollisoikeudet suojattu riittävästi, vai voidaanko niitä kiertää.<br />

Tarvittaessa teollisoikeuksia tarkennetaan<br />

• Vertaa kilpailijoiden teollisoikeuksiin, varmistetaan ettei loukata muiden<br />

teollisoikeuksia<br />

• Varmista, että salassapitosopimukset on tehty kaikkien osapuolien kanssa<br />

––<br />

Teknologian kehitysprojektissa (tämä on viimeinen vaihe)<br />

• Tulosten yhteenveto<br />

• Projektin päättäminen<br />

• Tuotosten hyödyntäminen uustuotesuunnittelussa tai tuotemuutoksissa<br />

––<br />

Toimitettujen koneiden kokemuksen hyödyntäminen (mm. CFC-tietokanta)<br />

––<br />

Prototyypin testaus ja seuranta testaussuunnitelman mukaan<br />

––<br />

Prototyyppien ja nollasarjan vara- ja kulutusosasaatavuuden suunnitelma<br />

• Nimikkeiden valinta<br />

• Varastointitasojen määrittely (tuotanto, testauspaikka, myyntiyhtiö, DC)<br />

• Varastojen suuruus, sijainti ja omistajuus kullekin varastointitasolle<br />

• Varastojen täydentäminen projektin aikana<br />

• Varastojen perustamisen ja purkamisen ajankohta.<br />

2. Tuotesuunnittelu<br />

––<br />

Tuotteen ja tuotevastuun lakisääteiset tarkastelut, normitiedon huomioonottaminen<br />

suunnittelussa<br />

• riskin arviointi<br />

ˏˏ<br />

käyttövarmuus<br />

ˏˏ<br />

terveys ja turvallisuus<br />

ˏˏ<br />

ympäristöturvallisuus

137<br />

––<br />

Teollisen muotoilun soveltaminen päätetyssä laajuudessa<br />

––<br />

Tuotteen yksityiskohtainen mallintaminen ja teknisten ratkaisujen valinta sekä<br />

mahdollinen osakokonaisuuksien testaus<br />

• Täydellinen 3D-malli uudesta tuotteesta projektisuunnitelman mukaan sisältäen<br />

ˏˏ<br />

kokoonpanot, moduulit<br />

ˏˏ<br />

osto-osat<br />

ˏˏ<br />

alihankittavat osat<br />

ˏˏ<br />

omavalmisteiset osat<br />

ˏˏ<br />

raaka-aineet, materiaalit<br />

ˏˏ<br />

moduulien rajapinnat<br />

• Hydrauliikkasuunnittelu<br />

ˏˏ<br />

hydraulikaavio<br />

ˏˏ<br />

hydrauliikan komponentit<br />

ˏˏ<br />

hydrauliputkitus, letkureitit<br />

ˏˏ<br />

moduulien rajapinnat<br />

• Sähkö-/automaatiosuunnittelu<br />

ˏˏ<br />

sähkökaavio<br />

ˏˏ<br />

pääkomponentit<br />

ˏˏ<br />

sähkökeskus<br />

ˏˏ<br />

sähköistys, pääperiaatteet<br />

ˏˏ<br />

moduulien rajapinnat<br />

ˏˏ<br />

ohjausjärjestelmän määrittely ja ohjelma<br />

• Tuoterakenne (PDM)<br />

ˏˏ<br />

Moduulien / Kokoonpanojen nimikkeet<br />

ˏˏ<br />

Osto-osien nimikkeet<br />

ˏˏ<br />

Alihankittavien osien nimikkeet<br />

ˏˏ<br />

Osanimikkeet<br />

ˏˏ<br />

Palvelunimikkeet<br />

• Tuotekonfiguraattorin rakentaminen<br />

– – Prototyypin valmistukseen ja materiaalihankintoihin tarvittavien tuotedokumenttien<br />

tekeminen

138<br />

––<br />

Uuden tuotteen testaus ja viimeistely mukaan lukien mahdolliset muutokset<br />

dokumentteihin<br />

––<br />

Kestoikäanalyysi tarvittavilla kuormitustapauksilla (FEM)<br />

––<br />

Tarkennettu kustannuslaskelma<br />

• Perusmalli ja optiot<br />

––<br />

Alustavat mitta- ja kuljetuspiirustukset<br />

––<br />

Pääkomponenttien hyväksynnät toimittajilta tarvittaessa<br />

––<br />

Testaussuunnitelma<br />

• laajuus ja tavoitteet<br />

• ohjeet.<br />

3. Tuotanto<br />

––<br />

Prototyypin valmistuksessa ja materiaalihankinnoissa tarvittavien tuotedokumenttien<br />

määrittely yhteistyössä suunnittelun kanssa<br />

––<br />

Valmistettavuuden arviointi, mm. 3D-mallin avulla<br />

––<br />

Kokoonpantavuuden arviointi, mm. virtuaalikoonnissa 3D-mallin avulla<br />

––<br />

Toteutetaan valmistussuunnitelman soveltuvat kohdat<br />

––<br />

Varaosajoustojen suunnittelu yhteistyössä asiakaspalvelun kanssa<br />

––<br />

Hankintasuunnitelma / saatavuudensuunnittelu<br />

• Osto-osien ja alihankittavien osien hinnat ja toimittajat<br />

• Osto-osien toimitusajat<br />

• Ostovolyymit kattaen tuotannon ja asiakaspalvelun tarpeet<br />

––<br />

Prototyypin/prototyyppien valmistus projektisuunnitelman mukaisesti<br />

• Prototyypin tehdaskoeajo ja havaittujen puutteiden korjaaminen<br />

––<br />

Tuotteen toistuvaan tuotantoon siirtämisen valmistelu<br />

4. Tuotehallinta / Tuotekehitys / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu<br />

––<br />

Alustava lanseeraus- ja jakelusuunnitelma<br />

• Aikataulu<br />

• Optioiden lanseeraus<br />

• Tuoteperheen huomioon ottaminen<br />

• Asiakassegmentit ja markkina-alueet<br />

• Tarkennettu kilpailijavertailu

139<br />

• Alustava lanseerausajankohta<br />

––<br />

Yksityiskohtainen elinkaaren aikainen kustannus- ja kannattavuuslaskelma<br />

––<br />

Huollon ja teknisen tuen saatavuuden suunnitelma prototyyppejä ja nollasarjaa varten<br />

––<br />

Vara- ja kulutusosasaatavuuden suunnittelu<br />

––<br />

Vara- ja kulutusosasuositukset sekä kriittisten komponenttien valintayhteistyössä<br />

tuotesuunnittelun kanssa<br />

• Uudet varaosanimikkeet<br />

• Komponenttivalinnat<br />

• Maailmanlaajuisen saatavuuden suunnittelu<br />

––<br />

Käyttöohjeet, huolto- ja kunnossapito-ohjeet<br />

––<br />

Koulutusmateriaali.<br />

Tuotteistamisvaihe (Solution development)<br />

Prosessin neljäs vaihe on tuotteistaminen.<br />

Solution<br />

development<br />

G3<br />

Kuva 5. Tuotteistamisvaihe ja päätöksentekoportti G3<br />

Prosessivaiheen päätehtävät ovat:<br />

––<br />

Tuotespesifikaation ja optioiden viimeistely ja jäädytys<br />

––<br />

Nollasarjan valmistusdokumenttien laatiminen<br />

––<br />

Kustannustarkastelu<br />

––<br />

Nollasarjan valmistus<br />

––<br />

Asiakaspalautteen kerääminen ja analysointi<br />

––<br />

Prototyyppivaiheessa tehtyjen muutosten toimivuus erilaisissa sovellutuksissa<br />

varmistetaan kenttäseurannalla<br />

– – Tuotteen testaus ja viimeistely mukaan lukien mahdolliset muutokset<br />

dokumentteihin

140<br />

––<br />

Tuotteen lopullisen lanseeraus- ja jakelusuunnitelman tekeminen ja päätös tuotteen<br />

lanseeraamisesta<br />

––<br />

Lopullisen valmistus- ja materiaalihankintasuunnitelman tekeminen<br />

––<br />

Vastuun siirto projektiorganisaatiolta linjaorganisaatiolle<br />

––<br />

Päätös toistuvan tuotannon aloittamisesta.<br />

Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G3:<br />

1. Projektin hallinta<br />

––<br />

Projektisuunnitelman toteuttaminen<br />

––<br />

Päätös toistuvan tuotannon käynnistämisestä<br />

––<br />

Vastuun siirron käynnistys projektiorganisaatiolta linjaorganisaatiolle, esimerkiksi:<br />

• vastuuhenkilöiden nimeäminen<br />

• sisäinen koulutus<br />

• varaosavastuu<br />

––<br />

Riskianalyysin (FMEA) päivitys<br />

––<br />

Teollisoikeuksien tarkastelu<br />

• vertaa aikaisimmin haettuja teollisoikeuksien suojauksia päätöksiin ja toteutumaan,<br />

keskeytä tarpeettomat suojaushakemukset<br />

• hae lisää teollisoikeuksia ja rekisteröi tavaramerkki jos tarpeen<br />

• vertaa kilpailijoiden teollisoikeuksiin, varo loukkaamasta niitä.<br />

2. Tuotesuunnittelu<br />

––<br />

Nollasarjan valmistusdokumenttien laatiminen<br />

––<br />

Nollasarjan kenttäseuranta ja mahdollisten puutteiden korjaaminen ennen toistuvan<br />

tuotannon aloittamista.<br />

––<br />

Tuotedokumenttien viimeistely toistuvaan tuotantoon<br />

––<br />

Pääkomponenttien asennushyväksynnät toimittajilta<br />

––<br />

Tuotteen testaus ja viimeistely<br />

• Omat testit<br />

• Asiakastestit<br />

• Päätetään, mitkä havaituista muutostarpeista toteutetaan ennen nollasarjan<br />

aloittamista<br />

––<br />

Turvallisuuskatselmus sekä vaaratekijäluettelon päivitys.<br />

3.

141<br />

4. Tuotanto<br />

––<br />

Nollasarjan valmistus<br />

––<br />

Valmistusvastuun siirto vakiotuotannolle<br />

• Nimikkeiden tietojen päivittäminen ohjausjärjestelmään<br />

––<br />

Palautteen antaminen muille sidosryhmille<br />

––<br />

Varmistetaan, että tuotteen toteuttamisen suunnittelu on tehty ja se toimii<br />

––<br />

Oston ja valmistuksen prosessien hionta ttt-prosessiin ja vara- ja kulutusosien tttprosessiin<br />

• Ennustemenetelmät ja -käytännöt varasto-ohjattaville moduuleille ja<br />

komponenteille sekä asiakaspalvelun kanssa sovituille varaosajoustoille<br />

• Hitaiden optioiden vaikutus tuotteen toimitusaikaan<br />

• Materiaalien hankintakanavien luominen<br />

• Valmistuksen ulkoistettavan osuuden määrittely<br />

• Materiaalipuskurien määrittäminen<br />

• Tuotteen vaiheistus ja kuormitus tuotannonohjausjärjestelmään<br />

• Työmenetelmien suunnittelu ja viimeistely<br />

• Oman henkilöstön ja toimittajien koulutus ja perehdyttäminen<br />

––<br />

Lopullinen valmistus- ja hankintasuunnitelma<br />

• Ostoerittelyt<br />

• Tuotekustannustavoitteen toteuttaminen<br />

• Suunnitelmien tarkennus<br />

• Valmistautuminen toistuvaan tuotantoon<br />

• Tarvittaessa tuotantojärjestelmää säädetään (tehdään valmistusteknisiä muutoksia,<br />

muutetaan sisäistä materiaalivirtaa, työntutkimuksia jne.).<br />

5. Tuotehallinta / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu<br />

––<br />

Suunnitelma nollasarjan kenttäseurannasta<br />

––<br />

Asiakaspalautteen kerääminen nollasarjan toimituksista, tiedonkeruu, analyysit,<br />

johtopäätökset ja toimenpiteet<br />

––<br />

Kustannustarkastelu<br />

––<br />

Sisäinen koulutus<br />

• Koulutuksen suunnittelu kohderyhmille (huolto-organisaatio, laitemyynti,<br />

vara- ja kulutusosamyynti)

142<br />

––<br />

Lopullinen lanseeraus- ja jakelusuunnitelma<br />

• Protoasiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset tarvittaessa<br />

––<br />

Lanseerausmateriaali<br />

––<br />

Tuotekonfiguraattorin päivitys<br />

––<br />

Toistuvan tuotannon tuotantosuunnitelma<br />

––<br />

Mahdollisten korvattavien tuotteiden alasajoehdotus vakiotoimituksen TTT-prosessiin.<br />

––<br />

Hitaiden ja nopeiden optioiden teknisten tietojen päivittäminen myyntikonfiguraattoriin<br />

Prosessin viides vaihe on lanseeraus.<br />

Lanseerausvaihe (Launch)<br />

Launch<br />

Kuva 6. Lanseerausvaihe<br />

Prosessivaiheen päätehtävät ovat:<br />

––<br />

Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutus<br />

––<br />

Toistuvan tuotannon käynnistäminen.<br />

Toimintokohtaiset tehtävät ovat:<br />

1. Projektin hallinta<br />

––<br />

Projektisuunnitelman toteutus<br />

––<br />

Kilpailijoiden teollisoikeuksien seuranta<br />

2. Tuotesuunnittelu<br />

––<br />

Suunnitteluvastuun siirto vakiotuotesuunnittelulle<br />

3. Tuotanto<br />

––<br />

Tuotteen toistuva tuotanto<br />

4. Tuotehallinta / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu<br />

––<br />

Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutus

143<br />

––<br />

Vara- ja kulutusosien saatavuuden varmistaminen<br />

––<br />

Vara- ja kulutusosien hinnoittelu<br />

––<br />

Koulutus, sisältäen turvallisuusnäkökohdat<br />

––<br />

Turvallisuusnäkökohdat markkinointimateriaalissa.<br />

Katselmointivaihe (Review)<br />

Katselmointi pidetään kohtuullisen ajan kuluessa lanseerausvaiheen palautteen jälkeen. Ajankohta<br />

määritellään projektisuunnitelmassa.<br />

Review<br />

G4<br />

Kuva 7. Katselmointivaihe ja päätöksentekoportti G4<br />

Prosessivaiheen päätehtävät ovat:<br />

––<br />

Projektisuunnitelman toteutumisen arviointi<br />

––<br />

Liiketoimintasuunnitelman (Business Plan) toteutumisen arviointi<br />

––<br />

Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutumisen arviointi<br />

––<br />

Arvioi teollisoikeuksien suojaamisen vaikutusta tuotteen kilpailukykyyn<br />

––<br />

Uustuoteprojektin päättäminen<br />

––<br />

Palaute prosessin jatkokehitykseen ja tuleviin projekteihin<br />

––<br />

Varmistetaan että vastuun siirto projektiorganisaatiolta linjaorganisaatiolle on toteutunut<br />

––<br />

Turvallisuuspuutteisiin reagointi välittömästi.<br />

Toimintokohtaiset tehtävät ja päätöksentekokriteerit portille G4:<br />

1. Projektin hallinta<br />

––<br />

Projektisuunnitelman toteutumisen arviointi<br />

• Aikataulu<br />

• Budjetti<br />

• Resurssit

144<br />

• Projektin hallinta<br />

• Tavoitteet, mittarit<br />

• Toimenpiteet<br />

• Yhteistyö<br />

––<br />

Projektin päättäminen<br />

––<br />

Projektin palaute prosessiin.<br />

2. Tuotesuunnittelu<br />

––<br />

Hitaiden ja nopeiden optioiden teknistentietojen päivittäminen myyntikonfiguraattoriin.<br />

3. Tuotanto<br />

––<br />

Nollasarjan kokemusten mukaisten muutosten toteuttaminen<br />

––<br />

Suunnitelma alenevan kustannuskehityksen varmistamiseksi.<br />

4. Tuotehallinta / Markkinointi ja myynti / Asiakaspalvelu<br />

––<br />

Liiketoimintasuunnitelman (Business Plan) toteutumisen arviointi<br />

• Tuotekustannukset<br />

• Asiakashintataso<br />

• Markkinavolyymi<br />

––<br />

Lanseeraus- ja jakelusuunnitelman toteutumisen arviointi<br />

––<br />

Turvallisuustiedon analysointi ja hyväksikäyttö<br />

Päätöksentekomalli ja -vastuut<br />

Uuden tuotteen kehittäminen -prosessissa<br />

Päätöksentekoporttien päätöksentekijät ovat:<br />

––<br />

G0: Tuotehallintajohtaja, Tuotelinjajohtaja, Tuotepäällikkö tai Tuotekehitysjohtaja<br />

––<br />

G1: Tuotehallintajohtaja<br />

––<br />

G2-G4: Projektin ohjausryhmä.

145<br />

Mutterin ekologia<br />

Mika L. Nieminen & Teemu Rintala<br />

Huomisen insinööreillä on edessään uudenlaisia haasteita pahenevien<br />

ympäristöongelmien ja luonnonvarojen ylikäytön vuoksi. Haasteiden<br />

kanssa elämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan erityisesti<br />

ajattelutapojen muutosta. Teknologisen ja teollisen kehityksen varjopuolet<br />

ovat selkeitä uhkia ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille. Syyllisten etsintään ei<br />

kuitenkaan ole aikaa eikä aihetta, vaan tärkeämpää on katsoa laajemmin mitä<br />

voidaan tehdä ja ajatella toisin. Mutterin ekologia käsittelee monelle insinöörille<br />

vieraita käsitteitä, joiden olisi kuitenkin syytä olla kiinteä osa jokaisen insinöörin<br />

koulutusta ja ajattelua. Perehdytämme sinut ekologiseen ajatteluun<br />

ja luonnon monimuotoisuuden eri tasoihin ja niiden merkitykseen. Tavoitteenamme<br />

on luoda siltoja insinöörien ja biologien välille mm. biomimetiikan ja<br />

teollisuusekologian avulla. Uusia ratkaisuja ja toimintamalleja voi syntyä kun<br />

eri toimijoiden välinen vuorovaikutus mahdollistetaan ja ihminen, myös insinööri,<br />

ajatellaan vaihteeksi osana luontoa. Artikkelin lopussa pohditaan lisäksi<br />

insinöörikoulutuksen tulevaisuutta ja roolia yhteiskunnassa, sekä tarjotaan<br />

muutamia ehdotuksia ekologisen ajattelun edistämiseen.<br />

Mika Nieminen on TAMKista vuonna 2005 valmistunut ympäristöinsinööri,<br />

valmistelee väitöskirjaansa, toimii Lumimuutos Osuuskunnassa ja on<br />

ulkopuolisena tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Teemu Rintala toimii<br />

Suomen ympäristökeskuksessa vanhempana tutkijana luonnon monimuotoisuuteen<br />

liittyvissä tehtävissä.<br />

Johdattelua siihen mihin on tultu<br />

Miten tulemme tulevaisuudessa toimeen ympäristön<br />

laadun heikkenemisen ja ekologisten<br />

muutosten kanssa? Minkälaisia työtehtäviä<br />

tulevaisuuden insinööreillä on – ja mikä voisi<br />

olla insinöörien rooli haasteisiin vastaamisessa<br />

ja puhtaamman huomisen luomisessa?<br />

Insinöörikoulutuksen 100-vuotistapahtuman<br />

äärellä on hyvä katsella menneitä vuosikymmeniä<br />

ja niitä teknologisia ja teollisia<br />

saavutuksia, joissa insinööreillä on ollut oma<br />

merkittävä roolinsa. On myös hyvä pysähtyä<br />

pohtimaan tulevia haasteita ja niitä insinöörin<br />

työtehtäviä, joihin uusia sukupolvia tällä hetkellä<br />

koulutetaan ja joita heidän jälkeensä tullaan<br />

kouluttamaan. Insinöörien työpanoksella<br />

ja erityisesti heidän koulutuksellaan on silminnähden<br />

ollut vaikutusta siihen maailmaan jossa<br />

nyt elämme – ja miten siinä elämme.<br />

Ympärillämme tapahtunut teknologinen<br />

kehitys ei kuitenkaan ole tuonut mukanaan

146<br />

pelkästään hyvää. Vauhti ei aina korjaa virheitä,<br />

vaan olemme itse asiassa tilanteessa,<br />

jossa meidän kaikkien on alettava siivoamaan<br />

jälkiämme, mikäli mielimme myös tulevien<br />

sukupolvien elinolosuhteiden pysyvän siedettävinä.<br />

Olemme iloisia saamastamme mahdollisuudesta<br />

kirjoittaa juuri tähän kirjaan, jota<br />

mitä todennäköisimmin lukevat henkilöt, jotka<br />

harvemmin perehtyvät opiskeluidensa tai työuriensa<br />

aikana artikkelissa mainittuihin asioihin.<br />

Juuri heidän kanssaan haluamme keskustella<br />

ja avata tietä heidän kahvipöytäänsä.<br />

Mutterin ekologia on johdatus insinöörien<br />

ekologisen ajattelun perusteisiin, minkä avulla<br />

kynnys luonnon ymmärtämiseen, siitä oppimiseen<br />

ja oman paikkansa hahmottamiseen<br />

toivottavasti helpottuu. Uskomme, että yksinkertaisesti<br />

huomioimalla ja ymmärtämällä kokonaisuuksia,<br />

voidaan saavuttaa ympäristönkin<br />

kannalta parempia ratkaisuja.<br />

Sana ”ekologia” aiheuttaa monelle puistatusta,<br />

sen molemmat tämän artikkelin kirjoittajat<br />

ovat saaneet havaita omassa työssään.<br />

Ekologia esiintyy sanana esimerkiksi markkinointikielessä,<br />

mutta mitä loppujen lopuksi<br />

tarkoittaa ekologinen televisio tai ekologinen<br />

moottori? Ekologiaan liittyvää käsitettä, ekosysteemi,<br />

kuulee myös käytettävän ainakin älypuhelimien<br />

yhteydessä. Liiketoiminnan ekosysteemillä<br />

tarkoitetaan yhden tuotemerkin tuotteiden<br />

ympärille syntynyttä liiketoimintojen<br />

joukkoa. Kuinka moni insinööri tai markkinoija<br />

kuitenkaan tietää mistä ekologiassa on<br />

kyse tai mitä ekosysteemillä oikeasti tarkoitetaan?<br />

Ekologia sanan kuulee nykyisin lähes<br />

päivittäin ja yhä useammin se on irrotettu alkuperäisestä<br />

merkityksestään.<br />

Mutteria ei kannattane lähteä tässä erikseen<br />

määrittelemään; on äärimmäisen todennäköistä<br />

että jokainen tätä kirjaa lukeva tietää<br />

mikä mutteri on – vaikka puhekielessä moni<br />

sekoittaakin sanat pultti ja mutteri. Mutta<br />

ekologian määritelmä sen sijaan kaipaa selventämistä,<br />

koska varsinkin sanan vääränlainen<br />

käyttö ei ainakaan ole lisännyt ymmärrystä.<br />

Hyvä asia on se, että mainostamisen kautta<br />

moni tietää sanan olemassa olosta.<br />

Miten onnistumme tehtävässämme?<br />

Kirjoittajina toivomme lukijan tietysti ymmärtävän<br />

tekstin loppuun päästyään mitä ekologialla<br />

pääpiirteissään tarkoitetaan – ja ennen<br />

kaikkea että ekologista televisiota tai moottoria<br />

ei ole olemassa. Ehkä ekologinen televisio<br />

voisi olla sama kuin kaunis erämaajärvi ilta-auringossa,<br />

joka tapauksessa siis jotakin sellaista<br />

mitä ei saa kaukosäätimellä pois päältä ja jossa<br />

ei ole sähköjohtoa.<br />

Tutustutamme lukijan aluksi tieteenalaan<br />

nimeltä ekologia sekä biodiversiteettiin eli luonnon<br />

monimuotoisuuden käsitteeseen. Tämän<br />

jälkeen pureudumme teollisuusekologiaan, joka<br />

on suora silta insinööritieteiden ja biologian<br />

välille. Biologian sovellusmahdollisuuksia insinööritieteiden<br />

puolelle tarkastelemme biomimetiikan<br />

kautta, joka tuskin jättää kylmäksi<br />

kovapintaisintakaan standardien nikkaroijaa.<br />

Ekologia ja monimuotoisuus<br />

Arkikäytössä yleisin ekologia-sanan esiintymispaikka<br />

ovat mainokset ja mainospuheet.<br />

Toinen meistä on eräänkin kerran silkkaa ilkeyttään<br />

kysynyt sanan käyttäjältä, mitä hän<br />

mahtaa tarkoittaa ekologisella televisiolla tai<br />

ekologisella moottorilla. Emme mene tässä<br />

saatuihin vastauksiin, emmekä aio tehdä aiheesta<br />

pilaa, mutta haluamme nostaa ristiriidan<br />

esille. Mitä mainostajat sitten tarkoittavat<br />

kaupatessaan ekologisempia vaihtoehtoja milloin<br />

millekin tuotteelle? Kysymyksen merkitys<br />

saattaa vaikuttaa harmittomalta, mutta näkemyksemme<br />

mukaan se on aivan muuta kuin<br />

harmiton.

147<br />

Miksi erityisesti insinöörin kannattaa olla<br />

tietoinen ekologiasta ja sen perusopeista? Eikö<br />

meillä ole sitä varten biologeja? Eikö kuitenkin<br />

ole niin, että insinööri on vastuussa suunnittelemistaan<br />

koneista ja järjestelmistä? Ja eikö<br />

vastuun tulisikin koskea koneen tai järjestelmän<br />

koko elinkaarta ja sen vaikutuksia ympäristöönsä?<br />

Ja vielä – eikö olekin niin että kieltävä<br />

vastaus olisi vastuun pakoilua?<br />

Ekologia on elollisen ja elottoman luonnon<br />

vuorovaikutuksia tutkiva tieteenala, jossa mm.<br />

tutkitaan eliöiden levinneisyyttä ja niiden<br />

runsauteen vaikuttavia tekijöitä (Hanski ym.<br />

1998). Ravintoverkkojen vuokaaviot ylittävät<br />

monimutkaisuudessaan mennen tullen jokaisen<br />

rakennepiirustuksen ja kytkentäkaavion.<br />

Luonnossa tapahtuvien suurten materiaalikiertojen,<br />

kuten hiilen ja veden tutkimiseen käytetään<br />

mitä monimutkaisimpia menetelmiä ja<br />

kuitenkin eri kiertojen ja eläinten välisten vuorovaikutusten<br />

ymmärtäminen ei tunnu olevan<br />

saavutettavissa.<br />

Yksinkertaistettuna esimerkkinä voisi olla<br />

mutterin ekologiaa tutkiva henkilö, joka saattaisi<br />

saada tutkimustulokseksi uuvuttavan kenttätyön<br />

ja tilastollisen analyysin päätteeksi, että<br />

merivedelle alttiissa ympäristössä esiintyy eniten<br />

ruostumattomasta teräksestä tehtyjä muttereita<br />

ja että ne menestyvät selvästi paremmin<br />

verrattuna pelkästään sinkittyihin muttereihin.<br />

Muttereiden materiaalivalinta kertoo myös paljon<br />

siitä minkälainen kokemus suunnittelijalla<br />

on ympäristöstä tai minkälaisia resursseja on<br />

ollut saatavilla.<br />

Entä se luonnon monimuotoisuus?<br />

Luonnon monimuotoisuuden mittaaminen<br />

ja määritteleminen on erinomaisen hankalaa<br />

(esim. Hanski ym. 1998), mutta se ei silti ole<br />

estänyt termin käyttöä toisinaan hyvin kirjavillakin<br />

tavoilla. Biodiversiteetti, eli luonnon<br />

monimuotoisuus, tuli sanana laajempaan tietoisuuteen<br />

Rio de Janeirossa vuonna 1992 pidetyn<br />

YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin<br />

jälkeen, jonka jälkeen sitä on käytetty useissa<br />

eri yhteyksissä.<br />

Biodiversiteetin voidaan ajatella olevan<br />

luonnossa esiintyvien ratkaisujen kirjo, jota<br />

eliölajit viimekädessä ilmentävät. Käpytikka<br />

hakkaa pesäkolonsa puun sisään suojautuakseen<br />

pesiä rosvoavilta variksilta. Uunilintu<br />

puolestaan välttää saman rakentamalla pesänsä<br />

maan sisään. Edellä mainitussa esimerkissä lajitason<br />

diversiteettiä edustavat käpytikka, varis<br />

ja uunilintu. Kukin kolmesta lajista vaatii lisäksi<br />

pesimäpaikakseen hieman erilaisen elinympäristön<br />

ja kunkin kolmen lajin geneettinen<br />

koodi poikkeaa vaikkapa siperialaisista<br />

lajikumppaneista. Monimuotoisuus ilmenee<br />

esimerkissä kaikilla kolmella tasolla: geeneissä,<br />

lajeissa ja elinympäristöissä.<br />

Luonnon monimuotoisuutta voidaan kömpelöllä,<br />

mutta ehkä havainnollistavalla tavalla<br />

verrata mutterikatalogiin; muttereiden erikoisliikkeessä<br />

monimuotoisuusindeksin arvo<br />

on suurempi kuin pienessä rautakaupassa.<br />

Osaamme nimetä koko joukon erilaisia mutterityyppejä,<br />

jotka sopivat erilaisiin käyttötarkoituksiin<br />

eri tavoin. Kriittisissä paikoissa<br />

tarvitaan asiantuntemusta oikean mutterin<br />

valintaan. Merkityksellisintä tässä vertauksessa<br />

on kuitenkin se – että eri mutterit sopivat eri<br />

paikkoihin. Sama pätee luontoon, jossa kaikilla<br />

eläimillä on oma ekolokeronsa, paikkansa ravintoverkossa.<br />

Edellä esitettyjen monimuotoisuuden erilaisten<br />

ilmenemistasojen lisäksi on äärimmäisen<br />

tärkeätä ymmärtää, että luonto on yhtä aikaa<br />

sekä sokean päämäärätön että äärimmäisen<br />

tarkoituksenmukainen ympäristö. Esimerkiksi<br />

lajien ulkoiset ominaisuudet kehittyvät sokeasti<br />

evoluution ohjaamana vain jos niihin kohdistuu<br />

valintapaine. Sokea ja ajelehtiva kehitys<br />

tuottaa kuitenkin ominaisuuksia, jotka voivat<br />

olla tarkoituksenmukaisuudessaan suorastaan<br />

nerokkaita.<br />

Toisinaan ratkaisut ovat erityisen onnistuneita,<br />

jolloin eliölajin perusrakenteet säilyvät<br />

lähes muuttumattomina. Hyönteismaailman<br />

kiistattomiin menestyjiin voidaan laskea esi-

148<br />

merkiksi sudenkorennot, joiden vanhimmat<br />

fossiilit ajoittuvat kivihiilikaudelle 325 miljoonan<br />

vuoden päähän. Vertailun vuoksi ihmisen<br />

ja simpanssin evolutiiviset tiet erosivat noin 8<br />

miljoonaa vuotta sitten. Sudenkorentojen ylivertaisuus<br />

perustuu osittain niiden rakenteellisiin<br />

ominaisuuksiin. Ruumis on rakentunut<br />

erittäin kevyistä, joustavista ja lujista kitiinilevyistä,<br />

joiden alaiset lentolihakset liikuttelevat<br />

kalvomaisia siipiä ilman jänteiden aiheuttamaa<br />

kitkaa ja energiahukkaa. Sudenkorennot liikuttelevat<br />

kutakin neljää siipeään itsenäisesti<br />

ja sen vuoksi ne kykenevät lentämään myös<br />

taaksepäin. Saaliinsa ne pyytävät ilmasta ja<br />

havaitsevat lähes koko pään peittävillä verkkosilmillään<br />

käytännössä kaiken. Yksittäinen<br />

verkkosilmä koostuu tuhansista valoreseptoreista,<br />

jotka aistivat erityisen herkästi liikettä.<br />

Jotain on sudenkorentojen rakenteessa täytynyt<br />

osua kohdilleen, kun ne lentelevät edelleen<br />

yli 300 miljoonan vuoden taipaleensa jälkeen<br />

taivaallamme.<br />

Kuva 1. Siniukonkorento. Luonto muovaa eliöiden ominaisuuksista pitkien aikojen kuluessa äärimmäisen<br />

tarkoituksenmukaisia. Sudenkorentoja on ollut maapallolla yli 300 miljoonaa vuotta ja niiden menestyminen<br />

perustuu ylivertaiseen lentotaitoon sekä elintapojen joustavuuteen (Kuva: Teemu Rintala).<br />

Monimuotoisuuden säilyttäminen tulisi näyttäytyä<br />

ennen kaikkea mahdollisuutena, joka<br />

kestävästi hyödynnettynä voi tarjota korvaamattoman<br />

resurssin. Edelleen biologisen monimuotoisuuden<br />

merkitys asetetaan hieman<br />

kyseenalaiseksi ja sen suojelu jopa mielettömäksi<br />

tavoitteeksi. Asiaa valaisee erityisen<br />

hyvin elollisen ja elottoman luonnon monimuotoisuuden<br />

välinen vertailu. Maailmankaikkeudesta<br />

tunnetaan tällä hetkellä noin<br />

94 luonnossa esiintyvää alkuainetta, joista<br />

vain kuuden alkuaineen on todettu olevan<br />

elämälle välttämättömiä. Elämä rakentuu<br />

viimekädessä hiilen, hapen, vedyn, typen,<br />

fosforin ja rikin muodostamien yhdisteiden<br />

varaan. Mitä siis teemme kaikilla lopuilla<br />

alkuaineilla ja miljoonilla näistä muodostuvilla<br />

yhdisteillä? Mihin olemmekaan tarvinneet<br />

esimerkiksi pii -nimistä alkuainetta<br />

historian saatossa? Piistä hiottu terävä nuolenkärki<br />

saattoi aikoinaan pitää metsästäjän<br />

perheen eväässä, nykyään siitä hiottu kiekko<br />

voi muodostaa kannattavan puolijohdebisneksen<br />

peruspilarin.<br />

Elämä on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin<br />

ja elintilassa tapahtuviin muutoksiin. Kun<br />

muutosten voimakkuus ja määrä lisääntyvät,<br />

vaikuttaa se tietyllä paikalla esiintyviin eliöihin,<br />

toisinaan siten, että uusiin olosuhteisiin<br />

paremmin sopeutunut eliölaji korvaa edellisen

149<br />

asukkaan. Samaan tapaan liian suuri kuorma<br />

aiheuttaa mutterin hajoamisen tai koko systeemin,<br />

jonka osa mutteri on.<br />

Eräänä osoituksena monimuotoisuuden ja<br />

ihmisen terveyden välisestä yhteydestä on hiljattain<br />

julkaistu tutkimus, jossa professori Ilkka<br />

Hanski kollegoineen havaitsi luonnon monimuotoisuuden<br />

heikkenemisen saattavan tulevaisuudessa<br />

lisätä allergioita ja astmaa (Hanski<br />

ym. 2012). Tutkimustulos julkaistiin vuoden<br />

2012 alussa Yhdysvaltojen kansallisen tiedeakatemian<br />

julkaisusarjassa, joka on eräs maailman<br />

arvostetuimpia tiedejulkaisuja. Monimuotoisuuden<br />

suojeleminen on elämän ja eritoten tulevaisuutemme<br />

kannalta äärimmäisen tärkeä ja<br />

vakavasti otettava asia.<br />

Elämän matkiminen<br />

Vaikka erilaisten koneiden ja systeemien käyttöohjeet<br />

ja käytettävyys ovat merkittävästi parantuneet<br />

vuosikymmenien aikana, voidaan edelleen<br />

kyseenalaistaa se pyrkivätkö insinöörit kuitenkaan<br />

loppujen lopuksi matkimaan elämää?<br />

Saman asian voi kysyä toisellakin tapaa:<br />

tulisiko meidän poisoppia nykyisestä teknologiasta<br />

ja katsoa miten eri prosessit tapahtuvat<br />

luonnossa? Ekologian kautta voimme<br />

hahmottaa paikkaamme osana luonnon materiaalivirtoja<br />

ja ravintoverkkoja. Pelkästään<br />

ajattelemalla päivittäisen ravintomme alkuperää,<br />

alkaa valjeta kuinka monimutkaisista<br />

rakenteista jo pelkän logistiikan osalta arki<br />

koostuu, puhumattakaan siitä miten luonto<br />

on ylipäätään mahdollistanut vaikkapa viljakasvien<br />

kasvun tai saanut aikaiseksi pellolla<br />

käyskentelevän lehmän.<br />

Miten luonto hoitaa energiantuotantonsa<br />

ja huolehtii siitä että ravintoa ja vettä riittää?<br />

Omassa kielenkäytössämme ”luonnon armoilla”<br />

oleminen kuvastaa usein vieraantumista omasta<br />

ympäristöstämme. Myrskytuhot ja vaikkapa nälänhätä<br />

ovat merkkejä omien järjestelmiemme<br />

toimimattomuudesta ja sopimattomuudesta.<br />

Sen sijaan että tulisimme toimeen tulvien ja<br />

myrskyjen kanssa, tunnumme taistelevan niitä<br />

vastaan, nimittäen osaa luonnon kiertokulun<br />

tapahtumista katastrofeiksi. Tässä kohtaa tutustutamme<br />

sinut biomimetiikkaan, verrattain<br />

uuteen tieteenalaan, jonka kautta pyritään oppimaan<br />

luonnon prosesseista ja käyttämään saatuja<br />

oppeja ongelmien ratkaisussa ja käytännön<br />

sovelluksissa. On esimerkiksi hyvin kutkuttavaa<br />

ajatella että oppisimme matkimaan kasvien kykyä<br />

käyttää aurinkoenergiaa tehokkaasti.<br />

Biomimetiikka<br />

Biomimetiikka tulee kreikankielen sanoista<br />

bios ja mimesis, jotka väljästi suomennettuna<br />

tarkoittavat yhdessä elämän imitoimista tai<br />

matkimista. Biomimetiikan puolesta puhujana<br />

tunnettu Janine Benyus (2002) tarjoaa<br />

kirjassaan mielenkiintoisen ja helposti lähestyttävän<br />

johdannon biomimetiikkaan. Suosittelemme<br />

tutustumista myös Benyusin kahteen<br />

videoituun esitykseen osoitteessa www.<br />

ted.com, joiden kautta pääsee tutustumaan<br />

biomimetiikkaan mielenkiintoisten esimerkkien<br />

kautta. Lisää tietoa biomimetiikasta löytyy<br />

myös internet-sivujen biomimicry.net ja<br />

www.asknature.org.<br />

Kirjassaan Benyus (2002) määrittelee biomimetiikan<br />

kolmessa eri tasossa:<br />

1. Luonto toimii mallina, josta voimme omaksua<br />

omaan käyttöömme malleja ja hyödyntää<br />

niitä ongelmiemme ratkaisemisessa.<br />

2. Luonto toimii keksintöjemme ”oikeellisuuden”<br />

mittana. Luonnossa miljoonien vuosien aikana<br />

tapahtuneen ”tuotekehittelyn”, noin<br />

3,8 miljardin vuoden aikana, luonto on oppinut<br />

mikä toimii, mikä on tarpeellista ja<br />

mikä kestää. Voimme välttyä pyörän uudelleen<br />

keksimiseltä ja oikaista tuotekehittelyssä.

150<br />

3. Luonto toimii ajatustemme lähteenä. Biomimetiikka<br />

tarjoaa uuden tavan katsoa ja samalla<br />

arvottaa luontoa. Se ei ole oppi siitä<br />

mitä voimme ottaa luonnosta, vaan mitä<br />

voimme oppia luonnosta.<br />

Pelkästään suomalainen luonto eri muodoissaan<br />

tarjoaa käsittämättömän määrän esimerkkejä<br />

ja sovellusmahdollisuuksia, joita voidaan<br />

hyödyntää teknisissä ratkaisuissa. Suomalaiset<br />

ovat luonnonläheinen kansakunta ja lisäksi<br />

maamme luonto tunnetaan kansainvälisestikin<br />

arvioituna poikkeuksellisen hyvin. Luontoa<br />

tarkkailemalla voidaan löytää tapoja ratkaista<br />

vanhoja ongelmia uusin tavoin. Tarjoamme<br />

seuraavaksi pari aihetta valaisevaa esimerkkiä.<br />

Toukan purukalusto – Moottorisaha<br />

Kovakuoriaisiin kuuluvien sarvijäärien toukkavaiheet<br />

elävät eriasteisesti lahonneessa puussa,<br />

jossa ne syövät joko puunkuoren alaisia kasvukerroksia<br />

tai sisempiä ligniinikerroksia. Jäärien<br />

toukat saattavat kaivautua useiden senttien<br />

syvyyteen syödessään puuainesta. Jäärien<br />

toukkien leuat ovat suhteessa melko kookkaat,<br />

mutta todellinen puruvoima perustuu leukojen<br />

optimaaliseen profiiliin ja leikkaustehoon.<br />

Klassinen esimerkki luonnon tarjoamasta tuotekehittelyideasta<br />

on yhdysvaltalaisen ORE-<br />

GON moottorisahavalmistajan jäärän leukoja<br />

matkiva teräprofiili. Keksintö oli omana aikanaan<br />

vallankumouksellinen, koska tuotteen<br />

kehittäminen oli edullista ja lopputulos oli<br />

toimiva.<br />

Kovakuoriaisen kuori – Pakkausmateriaali<br />

Hyönteisten tukiranka koostuu kitiini-nimisestä<br />

polysakkaridista. Kitiini on äärimmäisen<br />

monipuolinen materiaali, sillä se on<br />

sitkeä, kova ja samalla kevyt materiaali, joka<br />

mahdollistaa esimerkiksi monien hyönteisten<br />

suojautumisen, lentämisen ja vaikkapa<br />

talvehtimisen. Kitiinin tai kitiinin kaltaisten<br />

johdannaisten käyttöön on jo jonkin aikaa<br />

kohdistunut mielenkiintoa, koska kitiinin<br />

tarjoamat mahdollisuudet esimerkiksi muovinkaltaisena<br />

biohajoavana pakkausmateriaalina<br />

houkuttavat.<br />

Kuva 2. Jalokuoriainen. Kovakuoriaisten kitiinipanssari suojaa niitä saalistajilta. Kitiini on erityisen monipuolinen<br />

materiaali, sillä sen etuja ovat kovuus, sitkeys ja keveys. Kitiinillä on samoja ominaisuuksia kuin muoveilla,<br />

mutta se on biohajoava luonnontuote, minkä vuoksi sen soveltuvuus pakkausmateriaaliksi kiinnostaa teollisuutta<br />

(Kuva: Teemu Rintala).

151<br />

Teollisuusekologia<br />

Ennen teollisuusekologiaan tutustumista, keskitymme<br />

johdantona hetkeksi monimuotoisuuteen<br />

– ja monimutkaisuuteen. Aiemmin<br />

monimuotoisuuden eri tasoja valaistiin muutaman<br />

esimerkin avulla. Yleisimmin monimuotoisuus<br />

ymmärretään arkipuheessa nimenomaan<br />

eliölajien lukumääränä tietyllä paikalla.<br />

Kieltämättä afrikkalainen ruohosavanni on lajistoltaan<br />

paljon rikkaampi kuin arktinen napajäätikkö,<br />

mutta monimuotoisuuden arvo<br />

voi kuitenkin perustua myös ekosysteemissä<br />

elävien eliöiden monimutkaiseen vuorovaikutukseen<br />

keskenään.<br />

Kotimaisena esimerkkinä voisi toimia vaikkapa<br />

muutaman vuoden ikäinen hakkuuaukko<br />

ja 200-vuotias aarniometsä. Kun satunnaiselle<br />

kulkijalle esitetään kysymys, kummanko elinympäristön<br />

lajistollinen monimuotoisuus on<br />

korkeampi, useimmat veikkaavat aarniometsää.<br />

Kuitenkin jos selvitämme vaikkapa kovakuoriaisten<br />

lajimäärät kummastakin elinympäristöstä<br />

voi horsmaa, vadelmaa ja heinikkoa<br />

puskeva hakkuuaukko olla kovakuoriaisten<br />

kannalta lajistollisesti rikkaampi elinympäristö.<br />

Aarniometsän monimuotoisuuden arvo<br />

piilee sen paljon monimutkaisemmassa ekosysteemissä.<br />

Esimerkkinä voisi jälleen toimia<br />

hyönteinen. Korpikolva on aarniometsiin sopeutunut<br />

kovakuoriainen, joka tarvitsee keskiiältään<br />

135–185 vuotta vanhan metsän. Pelkkä<br />

metsä ei kuitenkaan riitä, vaan elinpaikalla<br />

täytyy olla runsaasti kaatuneita kuusia. Korpikolvan<br />

asuttaman kuusen on oltava läpimitaltaan<br />

vähintään 30 senttiä ja puun rungon<br />

täytyy olla vähintään puoliksi kuoren peitossa.<br />

Lahottajien sienirihmastoa ei saa olla enempää<br />

kuin 75 prosenttia kuoren alla ja lisäksi puun<br />

täytyy olla suurimmaksi osaksi oksiensa varassa<br />

irti maasta (Siitonen & Saaristo 2000). Korpikolvan<br />

vaatimuslista on pitkä, sen sijaan hakkuaukealla<br />

elävälle vattukuoriaiselle on aivan<br />

sama kasvaako vadelma ensivuonna tienposkessa<br />

vai puutarhassa.<br />

Hyppy ekosysteemeistä ja niiden monimutkaisuudesta<br />

teollisiin järjestelmiin on yllättävän<br />

lyhyt. Ekosysteemien monimutkaisuus<br />

ja sitä kautta saavutettava monimuotoisuus<br />

opettavat meille toisaalta sen, että mitä vaateliaampi<br />

on, sitä hankalammaksi muuttuu<br />

oikeanlaisen elinympäristön löytäminen. Toisaalta<br />

monimutkaisuutta voidaan tarkastella,<br />

ja ihastella, myös siitä näkökulmasta, että ilman<br />

monimutkaista, kytkeytynyttä systeemiä,<br />

niin ihmeellistä eläintä kuin korpikolva ei voisi<br />

olla olemassa.<br />

Ekosysteemin kytkeytyneisyyden mukanaan<br />

tuomia etuja voidaan tarkastella teollisuusekologian<br />

näkökulmasta. Teollisuusekologia<br />

on oma tieteenalansa, jonka kautta pyritään<br />

kopioimaan luonnossa toimivia malleja<br />

teollisuuteen. Yksinkertaistettuna pyritään siihen,<br />

että yhden tehtaan jätteestä tulee toisen<br />

tehtaan raaka-ainetta. Voimmekin kysyä, mikä<br />

luonnossa loppujen lopuksi on jätettä vai olisiko<br />

jäte sittenkin vain ihmisen oma keksintö?<br />

Kalundborgin teollisuusalue Tanskassa on<br />

klassinen teollisuusekologian esimerkki eri<br />

teollisuuslaitosten välisestä symbioosista, yhteiselosta,<br />

josta kaikki osapuolet hyötyvät. Sitä<br />

sanotaan yhdeksi maailman ensimmäisistä teollisuusalueista,<br />

jolla jätteiden ja käytetyn energian<br />

määrää lähdettiin tietoisesti vähentämään<br />

kytkemällä samalla alueella toimivien tehtaiden<br />

materiaali- ja energiavirtoja toisiinsa.<br />

Teollisuusekologian ensimmäinen yliopistotasoinen<br />

oppikirja julkaistiin vuonna 1994<br />

(Graedel & Allenby, 1994) ja ensimmäiset<br />

teollisuusekologiaa kuvailevat kirjoitukset julkaistiin<br />

jo 1960-luvulla. Systeemiajattelu ja<br />

ekologian huomioiminen ovat siis olleet jo<br />

pitkään mukana teollisissa prosesseissa ainakin<br />

teorian tasolla. Jostakin syystä ekologian perusteisiin<br />

perehtyviä, insinööreille suunnattuja,<br />

kursseja ei kuitenkaan opetussuunnitelmissa<br />

näy vaan ekologian oppien huomioiminen on<br />

enemmänkin yksittäisten opettajien harteilla.<br />

Teollisuusekologia ei ole selvästikään lyönyt<br />

itseään täysin läpi, vaikka muut suunnat tulevaisuuden<br />

teollisille systeemeille ovat yksi toisensa<br />

jälkeen osoittautuneet elinkelvottomiksi<br />

pitkällä aikajanalla. Selityksiä siihen miksi näin<br />

on käynyt on varmasti useita, mutta eräs mer-

152<br />

kittävä selitys saattaa olla vuorovaikutuksen vähäisyys<br />

eri asiantuntijoiden välillä, sekä koulutuksen<br />

ja ekologisen ajattelun puute. Tästäkin<br />

huolimatta esimerkiksi uudet vaihtoehtoiset<br />

energiamuodot, hajautetut energiantuotantoyksiköt<br />

ja materiaalien kierrätys alkavat olla<br />

yleisempiä. Mutta onko siihen ajanut pikemminkin<br />

taloudelliset kuin ekologiset syyt?<br />

Entäpä me ihmiset?<br />

Viimeisen luvun otsikko voi tämän kaiken jälkeen<br />

tuntua jopa hieman surumieliseltä kysymykseltä.<br />

Niin, entäpä me ihmiset? Mitäpä<br />

meistä? Humaanit ja pehmeät arvot rajataan<br />

melko usein insinööritieteiden ulkopuolelle ja<br />

niitä kohtaan saatetaan osoittaa jopa vihamielisyyttä<br />

kovan teknologian maailmassa. Asian<br />

ei kuitenkaan tarvitse olla näin: vastakkaisia<br />

toimintamalleja on jo olemassa ja muutamissa<br />

harvoissa paikoissa niitä on myös käytössä.<br />

Vanha viisaus siitä ”minkä nuorena oppii,<br />

sen vanhana taitaa” on valitettavan totta varsinkin<br />

niissä tilanteissa, joissa vaaditaan uutta näkökulmaa<br />

ja tuoreita ideoita. Jos nuorena ei ole<br />

opittu kyseenalaistamaan ja opittu kantapään<br />

kautta asioita, voi edessä olla monen lupaavan<br />

idean hylkääminen liian aikaisessa vaiheessa.<br />

Kun ihmistä ajatellaan osana luontoa ja yhtenä<br />

eläinlajina muiden joukossa, ei voi välttyä<br />

huomiolta lajimme erinomaisesta sopeutumiskyvystä.<br />

Lajina ihminen on historiansa aikana<br />

oppinut selviytymään muuttuvissa luonnonolosuhteissa.<br />

Olemme siitä elävä todiste, joskin<br />

nykyihmisen selviytymiskyky ”luonnon armoilla”<br />

voidaan mm. kaupungistumisen myötä<br />

kyseenalaistaa.<br />

Poisoppiminen vanhasta<br />

Tulevaisuuden insinöörikoulutuksella on edessään<br />

erityisen kova haaste, joka ei suoranaisesti<br />

liity matemaattisten pähkinöiden pureskeluun<br />

vaan ennemminkin toisinajatteluun<br />

rohkaisuun, yhteistyöhön ja insinöörikulttuurin<br />

muutokseen – vanhasta poisoppimiseen.<br />

Jos standardikirja on palaakseen niin palakoon,<br />

todennäköistä on että tilastollisesti selkeä<br />

enemmistö ihmisistä jopa toivoo niin tapahtuvan.<br />

Yksittäisen ihmisen toiveista huolimatta<br />

yleinen käytäntö tuntuu kuitenkin<br />

määräävän toisin.<br />

<strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>ssa on jo<br />

jonkin aikaa koulutettu ympäristöinsinöörejä,<br />

joiden koulutuksessa on otettu huomioon monia<br />

tässä mainittuja asioita ja joiden koulutusohjelmasta<br />

voitaisiin hyvin ottaa mallia monen<br />

muunkin alan koulutusohjelmiin. Ekologinen<br />

ajattelu on monien, jo käytössä olevien, järjestelmien<br />

taustalla ja niitä voidaan ymmärtää<br />

paremmin nimenomaisesti ekologian kautta.<br />

Moni on varmasti ainakin kuullut laatu- ja<br />

ympäristöjärjestelmistä, elinkaariarvioinnista,<br />

kestävästä kehityksestä ja sumeasta logiikasta,<br />

joihin kaikkiin kuitenkin suhtaudutaan usein<br />

varsin mekaanisesti. Laatu ei kuitenkaan synny<br />

osaamalla laatukäsikirja kannesta kanteen, vaan<br />

pikemminkin jokaisen omasta motivaatiosta<br />

hoitaa oma työnsä mahdollisimman hyvin.<br />

Vuorovaikutus ja sen tehostaminen lienevät<br />

tärkeysjärjestyksessä ensimmäisten kehittämistä<br />

vaativien asioiden joukossa. Insinöörit<br />

eivät ole yksin vuorovaikutukseen liittyvien<br />

ongelmien kanssa vaan siitä tuntuu kärsivän<br />

moni muukin. Hyviä esimerkkejä tieteentekijöiden,<br />

poliittisten päättäjien ja suuren yleisön<br />

välisen vuorovaikutuksen haasteista ja mahdollisista<br />

ratkaisumalleista löytyy Nancy Baronin<br />

(2010) erinomaisesta kirjasta. Baron rohkaisee<br />

ajattelemaan tieteen ja suuren yleisön välisen<br />

kuilun sijasta tapaa selittää tutkimustulos yksinkertaisesti<br />

uudesta näkökulmasta. Jokaiselle<br />

on annettava mahdollisuus ymmärtää tulosten<br />

merkitys omista lähtökohdistaan.<br />

Mitä voidaan tehdä? Annetaan jokaiselle<br />

tulevaisuuden insinööreille mahdollisuus ot-

153<br />

taa yhteinen ympäristö paremmin huomioon.<br />

Luodaan ratkaisujen kehittämiselle tehokas<br />

hautomo ja tuodaan eri alojen asiantuntijat<br />

yhteen.<br />

Miksi rajoittaa ekologisen ajattelun opetus<br />

ympäristöinsinööreihin kun perusajatukset<br />

voisi laittaa kytemään jo jokaisen insinööriksi<br />

aikovan mieliin? Ehkäpä tulevaisuuden opetusmenetelmien<br />

tulisi olla enemmän raittiille<br />

ulkoilmalle altistavia sekä kannustaa tehokkaammin<br />

eri alojen asiantuntijoiden väliseen<br />

vuorovaikutukseen. Biomimetiikka ja teollisuusekologia<br />

voisivat toimia tässä tehtävässä<br />

hyvinä lähestymistapoina.<br />

Lähteet<br />

Ask Nature. 2012. Biomimicry 3.8 Instituten projekti. Luettu 1.9.2012. http://www.asknature.org/.<br />

Baron, N. 2010. Escape from the Ivory Tower: A Guide to Making your Science Matter. Washington,<br />

DC: Island Press.<br />

Benyus, J. M. 2002. Biomimicry: innovation inspired by nature. New York: HarperCollins Publishers Inc.<br />

Biomimicry 3.8 Institute. 2012. Luettu 1.9.2012. http://biomimicry.net.<br />

Graedel, T. & Allenby, B. 1994. Industrial Ecology. New York: Prentice Hall.<br />

Hanski, I., von Hertzen, L., Fyhrquist, N., Koskinen, K., Torppa, K., Laatikainen, T., Karisola, P., Auvinen,<br />

P., Paulin, L., Mäkelä, M. J., Vartiainen, E., Kosunen, T. U., Alenius, H. & Haahtela, T. Environmental<br />

biodiversity, human microbiota, and allergy are interrelated. PNAS 109: 8334–8339.<br />

Hanski, I., Lindström, J., Niemelä, J., Pietiäinen, H. & Ranta, E. 1998. Ekologia. Helsinki: WSOY.<br />

Siitonen, J. & Saaristo, L. 2000. Habitat requirements and conservation of Pytho kolwensis a beetele<br />

species of old-growth boreal forest. Biological Conservation 94: 211–220.

154<br />

Vastuullinen Kiilto Oy<br />

Antti OK Nieminen<br />

Tämä artikkeli on kooste Insinöörikoulutuksen 100-vuotistapahtuman<br />

yhteydessä pidetystä esitelmästä Vastuullinen Kiilto Oy. Artikkeliin on<br />

kerätty yleisiä näkökantoja yritysten vastuullisesta toiminnasta painottuen<br />

esimerkkiyrityksen, Kiilto Oy:n, toimintaan.<br />

Kiilto Oy on kemian tehdas, jossa turvallisuus- ja ympäristövastuilla on<br />

korostunut painoarvo.<br />

Turvallisuus- ja ympäristövastuun hallinnointi ja kehitys on keskitetty integroituun<br />

laatu-turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmään. Koko yrityksen henkilökunta<br />

on sitoutettu jatkuvaan kehitystyöhön ja siihen kannustetaan aloite- ja<br />

innovaatiopalkkioin. Avoin ja rehellinen viestintä on oleellista sekä turvallisuusja<br />

ympäristövastuun että sosiaalisen ja taloudellisen vastuun kehittämisessä.<br />

Tämän päivän asiakas ei ole kiinnostunut pelkästä tuotteesta, vaan myös yrityksestä<br />

tuotteen takana. Hyvä tuote, vastuullinen toiminta, tuotteen hyvä<br />

saatavuus sekä helposti saatava ja luotettava tuotetieto synnyttävät asiakkaalle<br />

kokonaisvaltaisen ja positiivisen tuotemielikuvan, mikä parantaa koko<br />

yrityksen kilpailukykyä.<br />

Kirjoittaja on filosofian tohtori, <strong>Tampereen</strong> teknillisen yliopiston liimateknologian<br />

dosentti ja Kiilto Oy:n toimitusjohtaja.<br />

Johdanto<br />

Vastuullisuus liiketoiminnassa tarkoittaa sitä,<br />

että yhtiö noudattaa tinkimättä lakeja ja<br />

säädöksiä, yhtiön toiminta tuo positiivista<br />

lisäarvoa asiakkaille, henkilöstölle, raakaaine-<br />

ja tavarantoimittajille sekä muille yhteistyökumppaneille.<br />

Vastuullisuuteen kuuluu<br />

myös terve tuloksenteko, mikä säilyttää<br />

omistajien mielenkiinnon toimintaan<br />

ja mahdollistaa toiminnan jatkuvuuden ja<br />

kehittämisen.<br />

Kemianteollisuudessa vastuullisessa toiminnassa<br />

korostuvat erityisesti turvallisuus- ja ympäristövastuu.<br />

Tässä kirjoituksessa keskitytään<br />

kemiantehtaan, Kiilto Oy:n, vastuullisuuteen<br />

ja niihin osatekijöihin, joista kokonaisvastuullisuus<br />

syntyy.

155<br />

Turvallisuus- ja ympäristövastuu<br />

Turvallisuus- ja ympäristövastuu kemianteollisuudessa<br />

on erittäin laaja ja monitahoinen käsite.<br />

Sen hallinnoimiseen on oltava hyvät työkalut<br />

eli hallintajärjestelmät ja osaava, asiaan<br />

perehtynyt henkilöstö. Kiilto Oy:ssä on viisi<br />

eri turvallisuusryhmää, jotka valvovat omia vastuualueitaan.<br />

Nämä ovat prosessiturvallisuus-,<br />

tuoteturvallisuus-, jäteturvallisuus-, kuljetusturvallisuus-<br />

ja työsuojeluryhmät. Jokaisessa<br />

ryhmässä tarvitaan omaa erikoisasiantuntemusta<br />

ja tarkkaa lainsäädännön ja määräysten<br />

seuraamista ja ennakointia.<br />

Turvallisuus- ja ympäristövastuun toteutumista<br />

ja kehittämistä Kiillossa hallinnoidaan<br />

integroidun laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmän<br />

avulla. Järjestelmä itsessään ei kuitenkaan<br />

takaa vastuullisuuden toteutumista<br />

eikä kehittymistä, vaan oleellisinta on, että<br />

koko henkilöstö on aktiivisesti kehitystyössä<br />

mukana. Organisaatiossa ei turvallisuus- ja ympäristövastuuta<br />

voi delegoida yhdelle tai edes<br />

muutamalle henkilölle – sen verran laajasta<br />

asiakokonaisuudesta on kyse. Mukana tässä<br />

työssä on oltava yrityksen johto, esimiehet ja<br />

asiantuntijat sekä koko henkilöstö. Kaikkien<br />

panos on lopulta yhtä tärkeä.<br />

Turvallisuus- ja ympäristövastuun kehittämisessä<br />

tärkeää on kiinnostuksen herääminen,<br />

oikea innostus ja lopulta raaka työ. Kiinnostus<br />

edellyttää ymmärrystä ja innostus positiivista<br />

asennetta kehitystyötä kohtaan. Työ<br />

itsessään on tiedon etsimistä, sen soveltamista<br />

ja jatkuvaa oppimista. Yrityksissä, joissa työtä<br />

on pitkään tehty määrätietoisesti, eteneminen<br />

tapahtuu usein pienin askelin. Tässä kehitystyössä<br />

pienikin parannus on kuitenkin aina<br />

äärimmäisen tärkeä.<br />

Kemianteollisuudessa tietoa tarvitaan kemikaaleista,<br />

niiden erityisominaisuuksista ja<br />

riskeistä. On myös ymmärrettävä kemialliset<br />

prosessit, laitteistot ja automaatiojärjestelmät<br />

sekä niihin liittyvät vaaratekijät. Lisäksi<br />

on tunnettava lopputuote ja sen käyttö asiakkailla<br />

aina tuote- ja pakkausjätteiden hävitykseen<br />

saakka.<br />

Asiakkaan kannalta tärkein osa tästä työstä<br />

on vastuullinen tuotekehitystyö ja asiakaskoulutus.<br />

Näiden tuloksena asiakas saa tuotteita,<br />

joita on turvallista käyttää ja joiden kaikki<br />

ominaisuudet tunnetaan. Tuotetietous käsittää<br />

tekniset tiedot tuotteesta, sen oikeasta ja<br />

turvallisesta käytöstä sekä ohjeet mahdollisen<br />

tuotejätteen ja sen pakkauksen hävityksestä.<br />

Oleellista turvallisuus- ja ympäristövastuun<br />

toteuttamisessa on aina jatkuva kehitystyö.<br />

Se edellyttää oikeaa asennetta ja aloitehalukkuutta.<br />

Parhaasta asiantuntemuksestakaan ei<br />

ole apua, jos asenteissa on vikaa ja riskejä vähätellään<br />

tai toimintoja oikaistaan. Asenne on<br />

oltava oikea läpi koko organisaation. Asennetta<br />

on jatkuvasti vaalittava ja jokaisen on hyvä välillä<br />

miettiä omaa henkilökohtaista asennettaan.<br />

Aloitehalukkuuteen kuuluu kyky luopua<br />

entisestä ja sitkeys kehittää jatkuvasti toimintaa<br />

paremmaksi ja turvallisemmaksi.<br />

Turvallisuus- ja ympäristövastuu voi toteutua,<br />

jos yrityksen kaikki työntekijät antavat<br />

parhaan tietonsa kehitystyöhön. Aina sekään<br />

ei riitä, vaan apua on haettava yrityksen<br />

ulkopuolelta: suunnittelijoilta, virkamiehiltä<br />

tai muilta asiantuntijoilta. Kehitystyön onnistuminen<br />

edellyttää ehdottoman avointa ja rehellistä<br />

informaatiota omassa organisaatiossa ja<br />

ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Parasta<br />

on, että yleensä jokaisella on jotain annettavaa<br />

ja jokainen voi oppia jotain uutta tällaisissa kehityshankkeissa.<br />

Turvallisuus- ja ympäristövastuuseen kuuluu<br />

oleellisesti myös toiminnan tulosten seuranta<br />

ja niistä raportointi. Tulosten keruu tulee<br />

olla luotettavaa ja sisäinen ja ulkoinen viestintä<br />

selkeää ja rehellistä. Viestinnän tarkoitus on<br />

tietoisuuden lisääminen, mielenkiinnon synnyttäminen<br />

ja lopulta koko henkilöstön ja –<br />

mahdollisesti ulkopuolistenkin – innovaatioiden<br />

hyödyntäminen jatkuvassa kehitystyössä.

156<br />

Sosiaalinen ja taloudellinen vastuu<br />

Yrityksen sosiaalinen ja taloudellinen vastuu<br />

kohdistuu osin samoihin sidosryhmiin kuin<br />

turvallisuus- ja ympäristövastuukin eli omaan<br />

henkilöstöön, asiakaskuntaan, tavarantoimittajiin<br />

ja paikallisiin asukkaisiin, mutta se voi<br />

kohdentua myös hyväntekeväisyyteen, urheilun<br />

sponsorointiin, taiteen ja kulttuurin tukemiseen<br />

tai vaikkapa vaikeasti työllistettävien ihmisten<br />

työn saannin helpottamiseen.<br />

Avoin ja rehellinen informaatio on tärkeä<br />

osa myös sosiaalisen ja taloudellisen vastuun<br />

alueella. Yrityksen tulee kertoa kaikille sidosryhmilleen<br />

rehellisesti toimintatavoistaan, yrityksen<br />

taloudellisesta tilasta ja tulevaisuuden<br />

suunnitelmistaan. Parhaimmillaan hyviä toimintatapoja<br />

esitellään myös muille toimijoille<br />

ja näin kehitystä viedään eteenpäin laajemminkin<br />

kuin omassa yrityksessä.<br />

Henkilöstö on aina yrityksen tärkein voimavara.<br />

Yrityksen tulee panostaa henkilöstön<br />

hyvinvointiin ja työkyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen.<br />

Johtamiskäytäntöjä, esimiestyötä ja<br />

sisäistä viestintää on jatkuvasti arvioitava ja<br />

kehitettävä, jotta aidosti avoin ja tasapuolinen<br />

vuoropuhelu yrityksessä toteutuu.<br />

Asiakkaat ovat myös kiinnostuneita – ei<br />

pelkästään tuotteista – vaan yrityksestä laajemminkin<br />

ja sen tavasta toimia. Teolliset asiakkaat<br />

ja kuluttajat tekevät ostopäätöksensä yhä<br />

enemmän kokonaisvaltaisen tuotemielikuvan<br />

perusteella. Positiivista mielikuvaa tuotteesta<br />

ja yrityksestä parantavat tuotteen helppo saatavuus<br />

eli toimitusvarmuus, helposti saatava<br />

tuotetieto ja opastus sekä luottamus yrityksen<br />

osaamiseen.<br />

Kiilto Oy:n kriittisiä menestystekijöitä ovat<br />

pitkään olleet toimitusvarmuus, oma tuotekehitys<br />

ja asiakaskoulutus. Kaikkiin näihin on<br />

panostettu voimakkaasti. Toimitusvarmuus on<br />

erinomainen mihin tahansa vertailuryhmään<br />

verrattuna ja siitäkin huolimatta, että Kiillon<br />

tuotevalikoima on erittäin laaja. Tuotekehityksessä<br />

on töissä lähes 20 % koko Suomen henkilöstöstä<br />

ja tutkimuskeskus on laitteistoltaan ja<br />

välineistöltään kansainvälistä huippuluokkaa.<br />

Kiilto kouluttaa vuosittain 3000–5000 alan<br />

ammattilaista ja kuluttajat saavat hyvän tuotetiedon<br />

verkkosivuilta ja kuluttajaneuvojilta.<br />

Taloudellisen vastuullisuuden hoitamisella<br />

on myös erittäin laajat vaikutukset. Mikäli yrityksen<br />

talous ei ole terveellä pohjalla, sen on<br />

vaikea suoriutua turvallisuus- ja ympäristövastuistaan<br />

sekä sosiaalisista vastuistaan. Terve tuloksenteko<br />

takaa yrityksen pitkäjänteisen kehittämisen,<br />

mahdollistaa uudet investoinnit,<br />

takaa parhaan mahdollisen palvelun asiakkaille<br />

ja turvan henkilöstölle myös vaikeissa taloudellisissa<br />

suhdanteissa. Yrityksen ja sen henkilöstön<br />

maksamat verot auttavat lisäksi koko<br />

yhteiskuntaa.<br />

Yhteenveto<br />

Yrityksen yhteiskunnallinen vastuu eli yritysvastuu<br />

käsittää turvallisuus- ja ympäristövastuun<br />

lisäksi sosiaalisen ja taloudellisen vastuun.<br />

Vastuullisuuden peruspilarina on toimiminen<br />

kaikkien lakien ja säädösten mukaisesti ja tavoitteena<br />

kokonaisvaltainen laadun parantaminen<br />

yrityksessä ja sen sidosryhmissä.<br />

Yrityksen asiakkaat ostopäätöstään tehdessään<br />

arvioivat varsinaisen tuotteen ja sen<br />

ominaisuuksien lisäksi myös itse yritystä ja<br />

yrityksen tapaa toimia. Näin vastuullinen toiminta<br />

tukee ja vahvistaa myös varsinaista liiketoimintaa.

157<br />

Innovatiivisuuden merkitys<br />

vientikauppaan ja liiketoimintaan<br />

Risto Nikander<br />

Yrityksellä täytyy olla jokin menestystekijä eli alue, jolla se on parempi<br />

kuin kilpailijansa. Paras kilpailutekijä on ylivoimainen tuote. Lisäksi sen<br />

on oltava hyvää tasoa kaikilla osa-alueilla, jotta se ei olisi keskimäärin<br />

jäljessä kilpailijoitaan kokonaisuutena ajatellen. Muutoin menestystekijän antama<br />

etu menetetään näistä syistä. On useita esimerkkejä, joilla liiketoiminta<br />

voi tuoda suuria menestysmahdollisuuksia koko Suomelle. Tässä artikkelissa<br />

kirjoittaja kertoo omien kokemustensa perusteella esimerkkejä kaivos-, kivija<br />

hiilivoimala-alalta, turvalasialalta ja TE-keskuksen vientiasiamiehenä ja teknologia-asiamiehenä.<br />

Kirjoittaja on valmistunut <strong>Tampereen</strong> tekusta koneinsinööriksi vuonna 1973.<br />

Hän kertoo toimineensa pääosin kahdella eri toimialalla ja kokenut niissä molemmissa,<br />

mitä merkitsee olla seurailija ja/tai edelläkävijä. Hänellä on vientikokemusta<br />

noin sadasta maasta. Lisäksi hän on toiminut usean vuoden ajan<br />

PK-yritysten viennin ja teknologian konsultointitehtävissä Satakunnan TE-keskuksessa<br />

(nykyään ELY-Keskus) ja nähnyt myös niissä saman asian. Vuodesta<br />

2001 hän on omistanut ja johtanut omaa yritystään Feracitas Oy:tä.<br />

Kokemukset kaivos-, kivi- ja hiilivoimala-alalla<br />

Ensimmäinen työpaikkani oli insinöörinä Tampella<br />

– Tamrock:ssa, jonka nykyään omistaa<br />

Sandvik. Tamrock oli alansa pioneeri ja erittäin<br />

kova kilpailija Ruotsalaiselle Atlas Copco nimiselle<br />

yritykselle. Sen kilpailukyky perustui hyvään<br />

tuotekehitykseen ja ennakkoluulottomiin<br />

vientimiehiin. Varsinaiset henkilökohtaiset kokemukseni<br />

perustuvat ROXON Oy nimiseen<br />

yritykseen, johon vaihdoin jo 1,5 vuoden Tamrock-kokemuksen<br />

jälkeen. Ensimmäinen tehtäväni<br />

oli projekti-insinööri. Tehtäviini kuului<br />

murskaimien, syöttimien, seulojen ja kuljettimien<br />

myynti kaivos- ja kiviteollisuudelle ja myös<br />

kokonaisten murskauslaitosten ja kuljetinsysteemien<br />

myynti sekä Suomeen että vientiin. Pian<br />

ROXONin osti KONE Oy sen haluttua diversifioitua<br />

ROXON Oy:n toimialalle. ROXON<br />

Oy:stä tuli KONE Oy:n Engineering Division.<br />

Myöhemmin toimialajärjestelyjen yhteydessä<br />

Outokumpu osti Engineering Divisioonan liiketoiminnat.<br />

Kaikista selvimmin ylivoimainen kilpailuetu<br />

tuli esiin rullaseulamurskaimissa. Kone<br />

näytti ulkomuodoltaan melko tavanomaiselta ja<br />

suhteellisen yksinkertaiselta koneelta.

158<br />

Kuva 1. ROXON rullaseulamurskain hiilelle (Kuva: Roxon esitemateriaalia)<br />

Sillä oli kuitenkin varsin ylivoimainen kilpailuetu, joka selviää osaksi kuvasta 2.<br />

Kuva 2. Rullaseulamurskaimen kompakti rakenne, esiseula, esimurskain, murskain ja jälkiseula kaikki samassa<br />

paketissa. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)

159<br />

Rullaseulamurskain käsittelee kaivoksilta tulevaa<br />

hiilivoimalan hiiltä. Siinä on kuitenkin<br />

paakkuja, kiviä, lankkuja jne., jotka tulee<br />

poistaa arinalle menevästä ja varsinkin jauhimille<br />

menevästä hiilestä. Se käsitteli jopa<br />

noin tuhansia tonneja hiiltä tunnissa kuivatekstin<br />

mukaisesti. Kaikki vain yhdessä koneessa.<br />

Koneen kilpailuetu kuitenkin kertautui<br />

sillä, että vastaavaan työhön käytettiin<br />

yleensä täryseulaa, iskupalkkimurskainta ja<br />

jälkiseulaa tai muita koneyhdistelmiä, jotka<br />

jo sinänsä olivat kalliimpia kuin hyväkatteinen<br />

rullaseulamurskain. Ne veivät kuitenkin<br />

paljon enemmän korkeutta, vaativat ison ja<br />

korkean rakennuksen, joka vielä täytyi olla<br />

tukeva täryseulan värähtelystä johtuen. Rakennus<br />

tarvitsi paljon suunnittelua ja erityisesti<br />

pitkät ja suuremmalla teholla varustetut<br />

syöttökuljettimet, jotka olivat paitsi kalliita<br />

myös veivät enemmän sähköenergiaa. Kuva<br />

3 havainnollistaa tätä etua.<br />

Kuva 3. Murskaamo rullaseulamurskaimella toteutettuna. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)<br />

Rullaseulamurskaimen ansiosta ROXON ja<br />

erityisesti sen SBA 54 (Strategic Business Area<br />

54), jonka päällikkö allekirjoittanut oli, sai<br />

tuntuvasti hyväkatteista kauppaa.<br />

Suhteellisen lyhytaikaista kilpailuetua<br />

KONE Oy:n Engineering Division (SBA 54)<br />

sai myös sillä, että hihnakuljettimet ja niiden<br />

viereiset kulkukäytävät oli sijoitettu katon ja<br />

seinät kattaviin kuljetinsiltoihin. Ne olivat painavia,<br />

kalliita ja usein tarpeettomia. KONE<br />

Oy:ssä huomattiin, että suuri osa kuljetinsiltarakenteista<br />

voitiin korvata kevytrakenteisella<br />

kuljettimen ristikkorungolla. Itse kuljetin suojattiin<br />

sivuilta ja päältä lasikuituisilla kate-elementeillä.<br />

Kaiteella varustettu kulkukäytävä<br />

kannateltiin ristikkorungosta. Kuvassa 4 näkyy<br />

molempia rakenteita.

160<br />

Kuva 4. Kevyt- ja raskasrakenteiset kuljettimet. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)<br />

Erittäin menestykselliseksi tuotteeksi odotettiin SROK-MASTER leukamurskainta. Sen edut<br />

näkyvät kuvasta 5 ja havainnollistettuna kuvasta 6.<br />

Kuva 5. ROXON STROKE-MASTER leukamurskain (Kuva: Roxon esitemateriaalia)

161<br />

Kuva 6. STROKEM-MASTERin edullinen murskausliike. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)<br />

Skandinaviassa yleisesti käytetty vaunusyötin oli monessa suhteessa täysin ylivoimainen muualla<br />

yleisesti käytettyihin telasyöttimiin nähden. Vaunusyötin on näytetty kuvassa 7.<br />

Kuva 7. Vaunusyötin esimurskaamon syöttimenä. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)

162<br />

Tarkoitukseni olikin tehdä vaunusyöttimen ja leukamurskaimen yhdistelmästä täysin lyömätön<br />

esimurskaamokonsepti, jonka periaate näkyi kuvassa 8.<br />

Kuva 8. Maailman paras esimurskaamo. (Kuva: Roxon esitemateriaalia)<br />

Tästä esimerkistä löytyy myös sekä menestystä<br />

että vastoinkäymistä, joka liittyy lähinnä tuotekehitykseen<br />

ja siihen, että vanhoista kokemuksista<br />

ja varsinkin olemassa olevasta tiedosta<br />

on otettava tarkoin vinkkejä omaa toimintaa<br />

ajatellen.<br />

Kokemukset turvalasialalta<br />

Vuonna 1988 vaihdoin alaa turvalasialalle.<br />

Minusta tuli taivutuskarkaisulaitteitten tuotepäällikkö<br />

laitteelle, josta en tiennyt mitään,<br />

mutta joka silloin oli aivan ainutlaatuinen<br />

ja siihen kohdistui valtava mielenkiinto asiakkaitten<br />

suunnalta. Tuote oli HTBS ja sen<br />

kehittäjät olivat lähteneet uuteen, juuri perustettuun<br />

kilpailevaan yritykseen. Laitteen<br />

kokonaisuus näkyy kuvassa 9 vasemmalta oikealle<br />

kuvattuna a) lasin syöttöpöytä, b) lasin<br />

lämmitysuuni, c) taivutus- ja karkaisuosasto,<br />

d) taivutetun lasin jälkijäähdytysosasto ja e)<br />

lasin purkauspöytä.<br />

Varsinaisen innovatiivisen ja silloin ainutlaatuisen<br />

lasin taivutus- ja karkaisuosaston pääperiaate<br />

selviää kuvasta 10.

163<br />

Kuva 9. HTBS taivutuskarkaisulaitteen osat. (Kuva: Glaston esitemateriaalia)<br />

Kuva 10. HTBS:n taivutuskarkaisun pääperiaate. (Kuva: Glaston esitemateriaalia)

164<br />

Tuote oli varsin laajasti patentoitu. Sen myyntikatteet<br />

olivat erittäin korkeat. Kysymys oli<br />

lähinnä siitä, paljonko asiakkaalla on varaa<br />

maksaa koneesta. Ei siitä, että koneen myynti<br />

ei olisi ollut valmistajalle taloudellisesti kannattavaa.<br />

Tuote menestyi valtavan hyvin markkinoilla,<br />

mutta sen huippumyyntiluvut tulivat<br />

vasta sitten, kun kiinalaiset alkoivat tehdä sitä<br />

noin 1/3 hinnalla suomalaisiin myyntihintoihin<br />

nähden. Vasta nyt Tamglass / GLASTON<br />

on haastanut suurimmat kiinalaiset valmistajat<br />

oikeuteen patenttirikkomuksista.<br />

HTBS oli lähinnä autojen sivulasikone,<br />

koska se taivutti lasit vain sylinterimäiseen<br />

muotoon. Tamglass tarvitsi sen pariksi välttämättä<br />

ns. takalasikoneen. Keksin menetelmän<br />

vähän yli vuosi Tamglass’in palvelukseen<br />

astumiseni jälkeen. Perustelin keksintöni<br />

toimivuutta väitteillä: 90 % osataan, 5<br />

%:iin tarvitaan keksintöäni ja 5 %:ia voimme<br />

oppia vaikka kehitysmaan lasin taivutuskarkaisijoilta.<br />

Mikään ei auttanut. Keksintöni<br />

kohtasi valtavaa vastustusta ilman asiallista<br />

syytä. Tilanne kärjistyi ja jouduin irtisanotuksi.<br />

Onnistuin saamaan yhteyden italialaiseen<br />

yritysjohtajaan, diplomi-insinööriin,<br />

joka oli tehnyt diplomityönsä pysty- ja vaakatasotaivutuskarkaisusta.<br />

Hän ymmärsi ideani<br />

ja sen antamat mahdollisuudet heti. Vuoden<br />

1995 keväällä saatiin prototyyppi valmiiksi.<br />

Se ristittiin yksinkertaisesti BTF:ksi, (Bending<br />

and Tempering Furnace). Kuva 11 on otettu<br />

sen jälkeen, kun sillä on tehty ensimmäiset<br />

lasit. Prosessi osoittautui erittäin hyväksi ja se<br />

tuottaa lasia mm. Ferrariin, Lamborghiniin,<br />

Sikorsky-helikoptereihin jne. Sen pulma ja<br />

etu on, että se on piensarjakone, huippulaatua<br />

erikoistarkoituksiin.<br />

Kuva 11. Ensimmäinen lasi BTF:llä tehtynä. kevät 1995. (Kuva: IANUA S.p.A: esitemateriaalia)

165<br />

Koska IANUA:lla ei ollut kokemusta karkaisutai<br />

taivutusuuneista, IANUAlle tuli perässäni<br />

myös kaksi muuta suomalaisissa yrityksissä<br />

kokemusta hankkinutta insinööriä. Siitä seuraisi<br />

se, että tätä kokemusta käytettiin hyväksi<br />

ja loppujen lopuksi myös omaksi vahingoksi<br />

suuressa määrin. Merkittävimmäksi osoittautui<br />

karkaisuprosessi, joka saatiin valmiiksi<br />

jo kesällä 1996. Myöhemmin se ristittiin<br />

CONVAIR’iksi, (CONvection And IRradiaton).<br />

Se oli maailman ensimmäinen hyvä, itse<br />

asiassa huippuhyvä konvektioprosessi. Kuva<br />

12 on tältä ajalta.<br />

Kuva 12. IANUA’n uusi tähti, konvektiouuni CONVAIR. (Kuva: IANUA S.p.A:n esitemateriaalia)<br />

CONVAIR perustui itse asiassa täysin Tamglass-teknologiaan<br />

lisättynä ilmapuhalluksella<br />

vastusten lävitse. Sille olisi voitu hakea todella<br />

pätevä patentti, jos olisi huomattu,<br />

mikä teki prosessista erinomaisen eli tapa<br />

lämmittää konvektioilma. IANUA kuitenkin<br />

haki patenttia asialle, joka itse asiassa<br />

oli tarpeeton. Osittain menetelmää yritettiin<br />

kopioida huonosti, osittain se tehtiin pienten<br />

vaikeuksien jälkeen hyvinkin. Kukaan<br />

kopioijista ei tehnyt sitä innovatiivisesti ja<br />

viisaasti. Mutta kilpailutilanteen seurauksena<br />

eräät yritykset ovat joutuneet vaikeuksiin.<br />

Itse keksin tavan tehdä menetelmä sekä<br />

edullisesti että huippuhyvin loukkaamatta<br />

kenenkään patenttia, ja sain siihen itse patentin<br />

ja useampiakin. Vaikka olen parhaani<br />

mukaan pyrkinyt saamaan aikaan yhteistyötä

166<br />

suomalaisten yritysten kanssa, olen joutunut<br />

menemään Kiinaan keksintöjeni, kokemuksieni<br />

ja osaamiseni kanssa. Kuva 13 esittää<br />

tekniset oivallukset. Kuvassa 14 on näytetty<br />

edut, jotka tekniset oivallukset tarjoavat. Kiinalainen<br />

kumppanini halusi rekisteröidä tuotemerkin,<br />

joksi valittiin Smart Cycle, Nokkela<br />

(ilman) Kierrätys. Se kuvaa niitä prosessin<br />

ja taloudellisia etuja, joita menetelmällä<br />

saavutetaan.<br />

Nämä varsinkin turvalasialaan liittyvät<br />

kehitysvaiheet ovat johtaneet siihen, että parasta<br />

know how’ta, jopa hyviä alan patentteja<br />

on kulkeutunut kiinalaisille yrityksille,<br />

jotka ovat varsinkin hintakilpailukyvyssä aivan<br />

omaa luokkaansa verrattuna suomalaisiin<br />

yrityksiin. Juhlapuheissa puhutaan keksintöjen<br />

ja innovaatioitten merkityksestä. Käytännössä<br />

jopa itse yritykset toimivat oman<br />

etunsa vastaisesti.<br />

Kuva 13. Smart Cycle konvektion tekniikkaa (Kuva: Feracitas Oy:n esitemateriaalia)

167<br />

Kuva 14. Smart Cycle kilpailuedut (Kuva: Feracitas Oy:n esitemateriaalia)<br />

Kokemukset TE-keskuksen vientiasiamiehenä<br />

ja teknologia-asiamiehenä<br />

(Esimerkkejä)<br />

Laser Gas- niminen yritys kehitti puhtaita kaasuja<br />

tuottavia aggregaatteja, joista huipputeknologiaa<br />

edustaa erittäin puhdasta ja vesivapaata<br />

typpeä tuottavat aggregaatit. Niitä<br />

käytetään mm. lämpöohjautuvien ohjusten ohjausjärjestelmän<br />

jäähdytykseen. Ne ovat huomattavasti<br />

parempia kuin alkuperäiset ohjusten<br />

mukana ostetut laitteet ja ovat johtaneet<br />

mm. tärkeisiin vientikauppoihin. Kauppalehden<br />

kasvuyritystutkimusten mukaankin Laser<br />

Gas sijoittuu Suomen potentiaalisimpien<br />

ja lupaavimpien yritysten joukkoon, (ei listattu<br />

sinne julkisesti johtuen tästä aiheutuvasta<br />

veloituksesta). Aloittaessani vientiasiamiehenä<br />

yritys toimi omakotitalossa ja sen<br />

tuotantotila oli talon kellarissa oleva autotalli.<br />

Se ei estänyt yritystä tuottamasta maailman<br />

parasta tekniikkaa omalla allaan. Laser Gas’in<br />

muita merkittäviä kaasuntuotantosovellutuksia<br />

ovat, mm. happi- ja typpikaasun tuottaminen<br />

paikan päällä. Tämä on mm. turvallisuus- ja<br />

kustannussyistä ylivoimainen tapa verrattuna<br />

teol lisesti tuotettuun nesteytettyyn happeen ja<br />

typpeen.

168<br />

Kuva 15. Laser Gas’in typpiaggregaatti (Kuva: www.lasergas.fi)<br />

Toinen esimerkki on entinen Promark-niminen<br />

yritys, jolla oli useitakin hienoja teknologioita<br />

ja keksintöjä. Käsitykseni mukaan<br />

niistä olisi saanut 2–3 hyvää yritysaihiota.<br />

Kun tapasin omistajaa kahden kuukauden<br />

TE-keskus kokemuksen jälkeen, yritys toimi<br />

vaatimattomissa tiloissa ja hyvin pienin resurssein.<br />

Tällöin keräsin heti yhteen eri julkisten<br />

tahojen toimijat, jotta olisi saatu aikaan<br />

erilaisia liiketoimintoja. Resurssien<br />

vähäisyyden vuoksi kehitys johti yhteen, todennäköisesti<br />

parhaaseen vaihtoehtoon eli<br />

elektrolyysissä tarvittavien katodien tuoittamiseen<br />

ja niiden valmistuksen ja huollon<br />

vaatimiin koneisiin. Yritys onkin nyt nimeltään<br />

CathodeX. Sillä on tänään tytäryritykset<br />

Chilessä, Meksikossa ja Sambiassa. Menestys<br />

on muutoinkin käsitykseni mukaan varsin<br />

hyvää. Kuva 16 näyttää nyt jo hyvin muotoillun<br />

ja edelleen kehitetyn katodin tuotantokoneen<br />

verrattuna vuosien 2001 ja 2002<br />

aikan tehtyihin koneisiin.<br />

Kuva 16. CathodeX-yrityksen lippulaiva, ylivoimaisilla ominaisuuksilla varustettujen elektrolyysin katodien<br />

automaattinen tuotantolinja. (Kuva: cathodex.com/Production line)<br />

Nämä ovat vain 2 esimerkkiä siitä, että maakunnissa<br />

on valtavan hyviä keksintöjä, teknologioita<br />

ja yritysaihioita, jotka usein ovat keskittyneet<br />

johonkin ”niche” alueeseen. Ne eivät<br />

useinkaan ole suuria liiketoiminta-alueita,<br />

mutta niiden Suomen mittakaavassa merkittävä<br />

lukumäärä toisi suuria menestysmahdollisuuksia<br />

koko Suomelle. Kyse onkin paljolti<br />

siitä, ymmärtääkö julkinen sektori tukea näitä<br />

potentiaalisia yrityksiä, vai käyttääkö se resurssinsa<br />

turhiin yritystukiin, jotka eivät tosi asiassa<br />

tuo mitään uutta liiketoimintaa maahan.

169<br />

Kuvalähteet:<br />

Kuvat 1–8. ROXON Oy:n ja sen sittemmin omistaneiden KONE Oy: ja Outokumpu Oy:n ja nykyisin<br />

omistaman Sandvik Mining and Construction Finland esitemateriaaleja.<br />

Kuvat 9–10. Entisen Tamglass Engineering Oy:n, nykyisin GLASTON Oy:n esitemateriaaleja.<br />

Kuvat 11–12. GRUPPO FININD:n omistaman IANUA S.p.A:n esitemateriaaleja.<br />

Kuvat 13–14. Feracitas Oy:n ja Shanghai Refine Machinery Co. Ltd:n esitemateriaaleja.<br />

Kuva 15. Laser Gas Oy. www.lasergas.fi. Luettu 1.9.2012.<br />

Kuva 16. CathodeX. cathode.com/Production line. Luettu 1.9.2012.

170<br />

Perusinsinööri Nokialla<br />

Jorma Peisalo<br />

Artikkelissa kerrotaan tarina tietotekniikan insinöörin työnkuvasta Nokia<br />

Oyj:ssä. Painopisteenä on testaus. Koulu antoi valmiuksia analyyttiseen<br />

ajatteluun ja syvälliseen tietämykseen. Lisää oppia olisi kaivannut<br />

testauksesta, jota ainakaan aiemmin ei opetettu. Myös koodin muotoiluun,<br />

dokumentointiin ja versiointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, samoin<br />

kuin toimintatapoihin, millä prosessilla tuotetta tehdään. Monikulttuurisuus,<br />

erilaisten kulttuurien erilaiset toimintatavat ja tiimien muuttuminen virtuaalisiksi<br />

tulisi ymmärtää osana globalisaation kehitystä.<br />

Kirjoittaja on valmistunut <strong>Tampereen</strong> tekusta tietotekniikan insinööriksi<br />

v. 1992 ja toimii projektipäällikkönä Nokia Siemens Networksissa.<br />

Valmistumisen jälkeen työ Nokiassa vei testaukseen<br />

Valmistuin <strong>Tampereen</strong> teknillisestä oppilaitoksesta<br />

vuonna1992 tietotekniikan insinööriksi.<br />

Ajankohta ei välttämättä ollut valmistumisen<br />

kannalta paras mahdollinen, sillä elettiin vielä<br />

laskusuhdanteen aikaa. Varasuunnitelmana<br />

olikin jatkaa opintoja korkeakoulun puolella,<br />

jonne olin saanut opiskelupaikan jo edellisenä<br />

vuonna. Samaa strategiaa käyttivät myös monet<br />

opiskelukaverit aikana, jolloin työpaikan<br />

saanti näytti olevan enemmän kuin epävarmaa.<br />

Nokia kuitenkin ilmoitteli avoimista työpaikoista,<br />

ja laitoin paperit sekä <strong>Tampereen</strong><br />

että Espoon toimipisteisiin. Molemmat hakemani<br />

tehtävät olivat verkkopuolella, vaikka<br />

Nokiasta ainakin tuolloin tuli tavallisimmin<br />

mieleen vain kännykät. Espoolaiset olivat nopeampia<br />

päätöksentekijöitä, ja niin päädyin<br />

vaihtamaan paikkakuntaa.<br />

Ensimmäisenä tehtävänäni oli ohjelmistosuunnittelu<br />

GSM:n datapalveluita hoitavassa<br />

yksikössä. Ala oli uusinta uutta, sillä maailman<br />

ensimmäinen GSM-puhelu kaupallisessa<br />

verkossa (Radiolinja) oli soitettu vain vuotta<br />

aikaisemmin – soittajana silloinen pääministeri<br />

Harri Holkeri. Datapalvelut olivat vielä<br />

työpöydällä, ja maailman ensimmäinen datapuhelu<br />

soitettiin 1993, sekin Radiolinjan<br />

verkossa. Tuo oli hieno hetki koko tiimille,<br />

sillä sitä oli edeltänyt useampi työntäyteinen<br />

vuosi.<br />

GSM:n saaman suosion myötä Nokia kasvoi<br />

kovaa vauhtia, ja se näkyi myös organisaation<br />

kasvuna. Alussa ohjelmoijat tekivät<br />

itse myös testausta, mutta aikaa myöten osa<br />

tekijöistä keskittyi pelkästään testaamiseen,<br />

sillä se vaati erikoistumista ja aikaa. Testaaminen<br />

kiinnosti myös minua, joten tehtävien<br />

painopiste siirtyi sille puolelle. Kasvun jatkuessa<br />

perustettiin lisää tiimejä, ja kokeneemmat<br />

tekijät yleensä löysivät itsensä ryhmäpäällikön<br />

roolista. Näin kävi myös minulle: sain<br />

vastuulleni datapalveluita testaavan ryhmän.<br />

Tuohon aikaa puhuttiin vielä ryhmistä, nykyään<br />

tiimeistä.

171<br />

Ryhmävastuun lisäksi sain hoitaakseni datapalveluiden<br />

osaprojektin. Jatkoa ajatellen<br />

tämä oli varsin merkittävä muutos omassa<br />

tehtävänkuvassani, sillä siitä alkoi keskittyminen<br />

erilaisten projektien hoitamiseen. Tätä<br />

ennen ehdin kuitenkin toimia vielä datapalveluiden<br />

asiantuntijana. Kävin myös kouluttamassa<br />

nokialaisia ja myös asiakkaita eri puolilla<br />

maailmaa.<br />

Datapalveluiden osalta iso muutos tapahtui,<br />

kun päätettiin uuden pakettipohjaisen<br />

datapalvelun kehittämisestä (GPRS). Tässä<br />

yhteydessä datapalveluita kehittänyt ryhmä<br />

hajosi eri puolille organisaatiota. Minulle tarjottiin<br />

mahdollisuutta osallistua testausprosessien<br />

kehittämiseen, ja koska olin toiminut<br />

testauksen parissa laajalla rintamalla, tarjottu<br />

mahdollisuus kiinnosti. Prosessin kehitys jaettiin<br />

kahteen projektiin, joista minun johtamani<br />

keskittyi systeemitason testaukseen. Lopputulosta<br />

voi pitää onnistuneena, sillä vaikka verkkopuoli<br />

yhdistyi Siemensin kanssa, on prosessi<br />

edelleen käytössä miltei samanlaisena.<br />

Testausprosessikehityksen valmistuttua seuraavaksi<br />

tehtäväkseni tuli suorituskykytestauksen<br />

luominen uusille pakettiverkon elementeille.<br />

Sinänsä hauskaa oli, että siinä samalla<br />

tuli testattua se prosessi, jota itse olin ollut<br />

luomassa. Suorituskykytestaus on yksi vaikeimmista,<br />

haastavimmista ja kalleimmista testivaiheista,<br />

jota tuotteille tehdään. Tämän takia se<br />

jää helposti tekemättä tai tehdään puutteellisesti.<br />

Tämä taas näkyy siinä, että palvelu lakkaa<br />

toimimasta, kun käyttäjämäärät kasvavat. Suorituskykytestaus<br />

on myös erittäin mielenkiintoista<br />

ja opettaa tuotteista ihan uusia asioita.<br />

Itse asiassa jokaisen ohjelmistosuunnittelijan<br />

pitäisi osallistua suorituskykytestaamiseen ja<br />

siellä löytyneiden ongelmien selvittelyyn, koska<br />

se opettaa konkreettisesti, millaista on hyvä<br />

koodi ja mitä tarkoittaa testattavuus.<br />

Suorituskykytestauksen jälkeen siirryin vastaamaan<br />

pakettiverkon pääverkkoelementin<br />

testausprojekteista alimmasta tasosta systeemitestaukseen<br />

saakka ja lopulta vastaamaan<br />

verkkoelementin koko tuotekehitysprojektista.<br />

Tavallaan ympyrä oli sulkeutunut: tehtävät alkoivat<br />

koodauksesta ja nyt vastuullani oli koko<br />

R&D:n tuotos. Tuotekehitys on parhaimmillaan<br />

erittäin hauskaa ja opettavaista, mutta välillä<br />

myös turhauttavaa, sillä virheistä ei välillä<br />

opita mitään.<br />

Nokia on ollut monelle suomalaiselle insinöörille<br />

käytännön korkeakoulu, sillä se on<br />

tarjonnut mahdollisuuden tehdä kaikkia niitä<br />

työvaiheita, joita tuotekehitykseen kuuluu.<br />

Tähän luen mukaan myös markkinoinnin ja<br />

asiakasrajapinnassa toimimisen, kunkin kiinnostuksen<br />

mukaan. Erityistä on ollut nähdä ja<br />

kokea toiminnan ja yhtiön kehittyminen pienestä<br />

tekijästä maailman suurimmaksi omalla<br />

alallaan.<br />

Koulun antamat valmiudet<br />

Mitä valmiuksia Teku sitten aikanaan tarjosi<br />

valmistuvalle insinöörille? Voi todeta, että onneksi<br />

oli opettajia, jotka osasivat opettaa analyyttistä<br />

ajattelua sekä syvällistä tietämystä sulautetuista<br />

järjestelmistä. Erityisen hyödyllistä<br />

oli myös ymmärtää prosessorien toiminta ihan<br />

bittitasolla ja tietää, miten pinoa tai pointtereita<br />

käytetään. Nämä taidot tulevat käyttöön<br />

varsinkin, kun tehdään ohjelmistoa reaaliaikaisuutta<br />

vaativaan ympäristöön.<br />

Opiskeluaikana ohjelmointia opeteltiin<br />

Pascalilla ja C:llä. Vaikka työssä sitten käytettiinkin<br />

aluksi PL/M-kieltä, sen oppiminen oli<br />

varsin helppoa, kun osasi hyvin jonkin ohjelmointikielen.<br />

Kannattaa muistaa, että ohjelmoinnin<br />

perusteet ja hyvät ohjelmointikäytännöt<br />

ovat yleispäteviä. Olio-ohjelmointi tuo<br />

sitten lisäksi omat käsitteensä, mutta perusperiaatteet<br />

säilyvät.<br />

Kun ajattelee asioita, joita olisi voitu käsitellä<br />

enemmän, niin sellaisiksi voi listata koodin<br />

muotoilun, dokumentoinnin sekä versioinnin.<br />

Työelämässä nuo ovat seikkoja, jotka<br />

vaikuttavat työn tuottavuuteen ja koodin ylläpidettävyyteen.<br />

Samaan kategoriaan voi laskea<br />

myös erilaisten koodianalysaattorien käytön.

172<br />

Myös yleiset toimintatavat eli se, millä prosessilla<br />

tuotetta tehdään, jäivät aikanaan vähälle<br />

huomiolle. Nykyään on vallalla Agile-malli,<br />

mutta on hyvä ymmärtää myös mitä vesiputous<br />

ja iteratiivinen malli pitävät sisällään. Valitulla<br />

prosessilla on nimittäin yllättävän suuri<br />

vaikutus moneen asiaan, jopa organisaatiomalliin<br />

ja alihankintaan.<br />

Testaus on asia, jota ei käytännössä opiskeltu<br />

lainkaan, vaikka se on merkittävä osa<br />

tuotekehitystä. Toivottavasti tilanne on nykyään<br />

toinen, sillä testaus on alue, jolla tarvitaan<br />

ammattilaisia. Hyviä testaajia on huomattavasti<br />

vähemmän kuin ohjelmoijia.<br />

Viimeiseksi asiaksi voisi listata globalisoitumisen<br />

myötä tulleen monikulttuurisuuden,<br />

erilaisten kulttuurien varsin erilaiset toimintatavat<br />

sekä tiimien muuttumisen virtuaalisiksi.<br />

Onkin ehdottoman hyödyllistä panostaa mm.<br />

kieliopintoihin ja kansainvälisyyteen jo opiskeluaikana.

173<br />

Puhutaan yrittäjyydestä<br />

Antti Pohjanheimo<br />

Tässä artikkelissa kerrotaan yrittäjyyden motivaattoreista, liikeidean löytymisestä<br />

ja valinnasta, mielikuvista ja tunteista sekä myynnistä ja markkinoinnista.<br />

Yritysesimerkeillä valotetaan yritystoiminnan ydintä: tietoa,<br />

oivallusta ja uskallusta. Tulevaisuuden luotaamisessa korostuu myynnin,<br />

markkinoinnin ja asiakaspalvelun merkitys. Yrittäjyys vaatii intoa, rohkeutta,<br />

sitkeyttä ja paljon työtä, mutta antaa samalla vapautta ja mahdollisuuden toteuttaa<br />

unelmiaan. Kirjoittaja on autoinsinööri <strong>Tampereen</strong> tekusta vm 1963.<br />

Hän on toiminut katsastusmiehenä, ammattikoulun opettajana, oppisopimuskouluttajana<br />

ja USAssa suunnittelutehtävissä.Perustamassaan kiinteistöpalveluyrityksessä<br />

PIRKAN SIIVOUYS OY, PIRKAN HUOLTO OY yrittäjäuraa on takana<br />

yli 30 vuotta. Hän on saanut <strong>Tampereen</strong> vuoden yrittäjä -palkinnon vuonna<br />

1986 ja Pirkanmaan vuoden yrittäjä -palkinnon vuonna 1988. Hän on myös<br />

yrityskummi. Hänellä on myös <strong>Tampereen</strong> kauppakamarin HHJ (Hyväksytty<br />

hallituksen jäsen) -kurssi ja -tutkinto.<br />

Johdanto<br />

Yrittäjäksi aikovia pelotellaan usein, ettei yrittäjällä ole koskaan vapaa-aikaa. Yrittäjän<br />

työaika on vuorokausi. Töitä tehdään silloin kun niitä on. Samalla se on vapautta<br />

– ei tarvitse olla työpaikalla tiettynä aikana silloin kun ei tarvitse. Mikäli yrittäjä ei<br />

ehdi pitää vapaa-aikaa eikä lomia, silloin on syytä katsoa peiliin! Tällöin työtä todennäköisesti<br />

riittäisi toisillekin!<br />

Yrittäjäksi ryhtyy yleensä tahtoihmisiä: ”Teen<br />

itse mitä tahdon, minua ei toiset hirveästi määräile.”<br />

”Teen töitä silloin kuin hyvältä tuntuu.”<br />

Edelliset ovat monen motivaattoreita.<br />

Useimmilla kuitenkin lienee päämotivaattorina:<br />

”Teen enemmän rahaa.” Useat em. motivaattoreista<br />

osoittautuvat kliseiksi tai unelmiksi.<br />

Mutta ihminen tarvitsee unelmia ja<br />

tavoitteita. Jos näitä on, on mahdollisuus onnistua<br />

sitkeästi työtä tekemällä. Jos ei yritä, ei<br />

mitään saakaan – se on varmaa. Jokin todellinen<br />

tavoite elämässä vie ainakin sinne minne<br />

haluaa. Ellei tavoitetta ole, on kuin ajopuu,<br />

joka ajautuu sinne mihin virta ja tuulet sattuvat<br />

viemään.<br />

Kun yritys tai yrittäjyysidea on syntynyt,<br />

yksi tapa edetä on ryhtyä yrittäjäksi OTO-sivutoimiseksi<br />

tai harrastuksena. Jos tai kun yrittäjyydestä<br />

saatava tulo on yhtä suuri kuin palkkatulo,<br />

on oikea hetki siirtyä kokopäiväyrittäjäksi.<br />

Näin alkoi kirjoittajan yrittäjyysura. Sitä<br />

ei ole katunut. Päivääkään en vaihtaisi pois!

174<br />

Puhutaan yrittäjyydestä<br />

Tämä esitys ei pyri olemaan täydellinen esitys<br />

yrittämistä koskevista tosiasioista, vaan otsikon<br />

esittämällä tavalla kiinnitän kokemusteni mukana<br />

tuomaa huomiota yrittämistä koskeviin<br />

tärkeisiin näkökohtiin.<br />

Seuraavissa kuvioissa nähdään miten työllisyys<br />

ja yritysten henkilöstömäärät ovat kehittyneet<br />

yritysten koon mukaan tarkasteltuina.<br />

Kuva 1. Työllisyyden kehitys ja yrityskoko vuosina 1990–2010 (Tilastokeskus).<br />

Kuva 2. Henkilöstömäärän muutos 2001–2010 yrityksen koon mukaan (Tilastokeskus)

175<br />

Kuva 3. Henkilöstömäärän muutos 2008–2009 yrityksen koon mukaan (Tilastokeskus)<br />

Kuvioista nähdään, että pk-yritykset (pienet<br />

ja keskisuuret yritykset) pitävät Suomea pystyssä<br />

ja työllistävät suuryritysten työllistämän<br />

väkimäärän laskiessa edelleenkin. Ongelma<br />

Suomessa vain on, että työllistäviä pk-yrityksiä<br />

on maassamme aivan liian vähän. Tämä tulisi<br />

poliitikkojen ja Suomen hallituksenkin huomata<br />

ja tunnustaa.<br />

Eräs selvitys osoitti, että n. 30 % Pirkanmaan<br />

Yrittäjät ry:n yli 50-vuotiaista yrittäjistä<br />

olisi valmis luopumaan yrityksestään, jos sopiva<br />

ostaja löytyisi. Vuositasolla aloitetaan tai<br />

lopetetaan Suomessa n. 30 000 yritystä. Yli<br />

7 % uusista yrityksistä käynnistyy yritysostolla.<br />

Eläkkeelle siirtyy seuraavan 3–5 vuoden aikana<br />

n. 60 000 yrittäjää.<br />

Mistä saada liikeidea? Liikeidean valinta<br />

Yrityksen organisaatio on kolmijakoinen: tuotanto,<br />

myynti ja hallinto. Perinteisesti joku<br />

tuotannon ammattilainen on alkanut tehdä<br />

tehdasmaisesti osaamansa ammatin tuotteita.<br />

Alussa yrittäjä itse on usein hoitanut myynnin<br />

ja myös hallinnon. Hallinto tarkoittaa yhteiskunnan<br />

vaatimia raportteja, verojen maksupäiviä,<br />

palkanmaksua ja sen velvoitteiden hoitamista<br />

yms. Tällä puolella puolison työpanos<br />

voi olla merkittävä. Nykyään voidaan koko<br />

hallintopuoli antaa erikoistuneen yrityksen<br />

ammattilaisten hoidettavaksi, esim. tilitoimistojen.<br />

Ns. PEO-yritykset hoitavat koko henkilöstöhallinnon<br />

ja vapauttavat yrittäjän niitä<br />

asioita miettimästä.<br />

Yritä sitä mitä osaat, sitä missä olet paras!<br />

Mieti ja päätä, ketkä todella ovat asiakkaistasi.<br />

Tee esite. Rakenna heille myyntiargumentit<br />

tuotteillesi tai palveluillesi. Myynti ja markkinointi<br />

ovat ratkaisevia menestyksen kannalta.<br />

Ole rohkea. Rohkeus on sitä, että uskaltaa<br />

tehdä sitä, mitä ei ole ennen tehty. Rohkea<br />

yrittäjä kulkee vastavirtaan.<br />

Yrityksen idean ei tarvitse olla välttämättä<br />

maata mullistava uusi idea. Hyvä tietenkin<br />

on, jos sellainen löytyy, mutta väittäisin, että<br />

miltei minkä tahansa alan yritys menestyy nykypäivänä,<br />

mikäli se viisaasti ja joustavasti johdetaan<br />

sitkeästi ja kustannustehokkaasti eteenpäin<br />

tarkkaavaisesti ympäristöä katsellen ja tar-

176<br />

peellisia muutoksia tehden. Sääliksi käy lukiessa<br />

useiden uusien yritysten kaupparekisteri-ilmoituksia<br />

Kauppalehdessä. Useassa ilmoitetaan<br />

toimialaksi xxx ja maininta ”ja lisäksi kaikki<br />

muu laillinen liiketoiminta”. Eivät siis raukat<br />

tiedä, mitä todella aikovat myydä ja mille<br />

kohderyhmälle. Liikeidea on siis hukassa eikä<br />

se lupaa hyvää.<br />

(Uudelle) yrittäjälle on tosi tärkeää, että<br />

tekee, mitä osaa. Tekee ja johtaa yritystä viisaasti<br />

ja sitkeästi ja samalla tarkkana seuraa<br />

ympäristöä ja sen muutoksia. On selvää, että<br />

ainoa pysyvä asia tulevaisuudessa on muutos.<br />

Uuden, tulevan ajan ”millenium”sukupolven<br />

muuttuvat tarpeet luovat monia uusia businestilaisuuksia<br />

rohkealle vastavirtaan kulkijalle.<br />

Ulkomailla käydessäni hankin aina kyseisen<br />

kaupungin puhelinluettelon keltaiset<br />

sivut. Sieltä löytyi kaikki ilmeisesti liiketoimintakelpoiset<br />

palveluideat, paras yrityshakemisto.<br />

Palveluyritys on sopiva yrittämiskohde<br />

uudelle yrittäjälle. Se ei yleensä vaadi<br />

heti suuria kone- tai kiinteistöinvestointeja.<br />

Omaa palkkaansa yrittäjän ei kannata paljoa<br />

uudesta yrityksestä ottaa ennen kuin yrityksen<br />

tuottavuus sen kestää.<br />

Kun allekirjoittanut oli päättänyt ryhtyä<br />

1960-luvulla yrittäjäksi, kehitin luettelon, jossa<br />

oli lueteltu noin 100 erilaista liikeideaa, joista<br />

voisi tehdä yritystoimintaa. Pitkän karsimisen<br />

jälkeen ykköseksi nousi kiinteistöjen hoito ja<br />

siivous sekä talonmiespalvelut. Kävi ilmi, että<br />

siihen aikaan sitä ei juuri kukaan osannut eikä<br />

halunnut hoitaa, ala oli aliarvostettu. Yrityksissä<br />

tehtävät oli ”heitetty” konttoripäällikön,<br />

varastopäällikön, tuotantopäällikön tai vastaavan<br />

harteille. Lähempi tarkastelu osoitti, että<br />

kysymyksessä oli kuitenkin yritystoiminnan<br />

kannalta ”miljoonamarkkinat”, koko maan<br />

tasolla puhuttiin miljardiluokasta! Tietoa sai<br />

ja sitä saa paitsi ammattilehdistöstä, kursseilta,<br />

alan ammattijärjestöiltä ja ulkomailta,<br />

erityisesti tänä päivänä. Joka alalta on varmasti<br />

kaikki mahdollinen tieto saatavissa sitä<br />

todella etsivälle.<br />

Alan yrityksestä kehittyi 20 vuoden aikana<br />

yli 500 henkilöä täyspäiväisesti työllistävä,<br />

<strong>Tampereen</strong> alueen johtava alan yritys.<br />

Näin koulutetusta autoinsinööristä (vuosimallia<br />

1963) tuli kiinteistöjen hoitaja eli siivooja<br />

ja talkkari.<br />

Nykypäivänä henkilön työura kestää noin<br />

30 vuotta. Kyseisenä aikana henkilö joutuu<br />

vaihtamaan alaa ja työpaikkaa peräti 5–7 kertaa.<br />

Tähän on oltava mieli valmiina, joustavuus<br />

ja muuntautumiskyky määräävät. Sama koskee<br />

myös ja erityisesti yritystoimintaa. Nuorisotutkimusverkoston<br />

tutkija Tomi Kiilakoski<br />

on sanonut:<br />

Koulutus on alku, ei loppu. Oppiminen<br />

on sekä mahdollisuus että pakko. Työelämän<br />

ja koulutuksen välinen siirtymä on<br />

nykyään katkonainen, joten kannattaa rakentaa<br />

myös muita hyvän elämän tapoja.<br />

Työn ulkopuolella oleminen ei merkitse<br />

automaattisesti syrjäytymistä. Kannattaa<br />

myös muistaa, että muutos ja epävarmuus<br />

on pysyvää.<br />

Ex-ministeri Jermu Laine on sanonut, että Euroopan<br />

integraatio on alusta alkaen ollut yritystä,<br />

tempoilua, kompurointia ja ylösnousua,<br />

kuten edistys yleensä.<br />

Mielikuvat ja tunteet yrittämisen apuna<br />

– yrittäjän oman ja sisäisen maailman ohjaaminen<br />

Yrittäjälle tulee joskus ”turpiin”, se on varmaa.<br />

Yhtä tärkeää kuin on johtajalle joukkojensa<br />

mielen ohjaaminen (puhutaan motivoinnista),<br />

on yrittäjälle hänen sisäisen minänsä<br />

ohjaaminen etenkin vastoinkäymisissä.<br />

Jos ja kun voi tulla tilanne, että yrittäjä on<br />

kyllästynyt lopullisesti kaikkiin vaikeuksiin,<br />

mitä voi tulla asiakkaiden, ympäristön, tuotannon,<br />

myynnin, henkilöstön, rahoittajan<br />

tai minkä tahansa asian taholta, niin joskus

177<br />

mielessä voi käydä ajatus kyllä lyödä ”hanskat<br />

tiskiin” ja jättää koko homma. Tällöin ihminen<br />

voi arvioida uudelleen sisäistä maailmaansa<br />

ja tavoitteitaan. Tämän avulla hän voi<br />

muuttaa näkemystään ulkoisesta maailmasta.<br />

Tähän voi auttaa mm. yrittäjän itselleen asettamat<br />

elämisen tavoitteet, esim. taloudelliset<br />

tavoitteet, vaikkapa millaisen talon haluan,<br />

millaisen kesähuvilan, millaisen auton, millaisen<br />

veneen jne. Tärkeää on myös, että on<br />

asettanut itselleen eettiset tavoitteensa, esim.<br />

suhde kotiin, perheeseen, uskontoon, isänmaahan.<br />

Sosiaaliset tavoitteet ovat myös tärkeitä,<br />

esim. millaisessa ihmissuhdeverkostossa<br />

haluaa elää. Moniko näitä nuorena itselleen<br />

asettaa? Mainittujen seikkojen pohjalta voi<br />

tarkastella uudelleen omia asioitaan.<br />

Tunteiden ja mielikuvilla johtamisesta kannattaa<br />

lukea tekniikan tohtori Helena Åhmanin<br />

ansiokas viime keväänä ilmestynyt kirja<br />

”Mielen ohjaaminen organisaatiossa” – suosittelen<br />

lämpimästi. Olen itse todennut, että<br />

tämä kirja ei ole pelkästään ilta- tai viikonloppulukemista.<br />

Itse opiskelin sitä pala palalta<br />

koko viime kesän. Se on hyvin pätevä johtajan<br />

ja yrittäjän opas, jota käsittääkseni tulisi parhaiten<br />

käyttää päivittäin käsikirjana eri tilanteiden<br />

mukaan.<br />

Mielikuvaharjoittelu toimii<br />

Nykyään on varsinkin kuntoutuksen ja urheilun<br />

piirissä ”hyvässä huudossa” mielikuvaharjoittelu.<br />

Eräässä tutkimuksessa hotellisiivoojien<br />

kunto parani mitattavasti pelkästään, kun<br />

heille kerrottiin, millaista fyysistä harjoitusta<br />

heidän työssään saa, se vastaa monelta osin<br />

kuntosaliharjoittelua. Mielikuvat voivat harjoittaa<br />

myös lihaksia! Jokaisella ihmisellä tulee<br />

olla unelmia, jotka osaltaan vaikuttavat mielikuviin.<br />

Mielikuvat lähettävät samanlaisia hermoimpulsseja<br />

lihaksiin kuin fyysinen liikekin.<br />

Yrittäjälle tärkeä asia ovat myös tunteet.<br />

Tunteet vaikuttavat myös mielikuvien tehokkuuteen.<br />

Usein yrittäjä joutuu johtajana miettimään<br />

jotakin tiettyä ratkaisua tehdessään<br />

esteitä ja uhkia, mitä tietty päätös voi tullessaan<br />

tuoda. Mikäli yrittäjä tai johtaja keskittyy<br />

ajattelemaan vain uhkia ja esteitä, hänen<br />

kaikki ajatuksensa ja ajatusvoimansa keskittyy<br />

vain näihin asioihin. Silloin esteisiin ja uhkiin<br />

liittyvät tunteet aktivoituvat. Pitää päinvastoin<br />

keskittyä mahdollisuuksiin. Tällöin positiiviset<br />

tunteet aivoissa aktivoituvat ja ohjaavat ajattelua.<br />

Positiiviset tunteet johtavat positiivisiin<br />

toimiin ja edistykseen.<br />

Intuitio vs rationaalinen ajattelu<br />

Intuitioon ja rationaaliseen ajatteluun liittyen<br />

varsinkin insinöörit pyrkivät helposti<br />

pelkästään rationaaliseen ajatteluun. Ranskalaisin<br />

viivoin pyritään erittelemään ja luetteloimaan<br />

asiat ja analysoimaan niitä tarkasti.<br />

Kuitenkin intuitio voi olla aivan yhtä hyvä<br />

ratkaisumalli. Intuitio tulee henkilön sisältä,<br />

alitajunnasta, ja siinä on mukana vaikuttamassa<br />

hänen kaikki opitut tai hankitut kokemuksensa.<br />

On esitetty ajatus, että jopa 80<br />

% oppimastamme on tapahtunut alitajuisesti<br />

ilman tietoista oppimisprosessia. Monet käyttävätkin<br />

tekniikkaa, jossa ensin syvennytään<br />

asiaan ja sen jälkeen jätetään se lepäämään,<br />

jolloin alitajunta työstää sitä ja antaa meille<br />

helpommin ratkaisuehdotuksen.

178<br />

Eräitä yritysesimerkkejä<br />

YRITTÄJÄKSI AJAVA – HULLUUS PERIYTYY<br />

Kalifornian piilaaksossa on syntynyt monia hienoja<br />

yrityksiä. Siellä yrityksiä on kehitetty tiimityönä<br />

projektiperiaatteella. Jollain on idea, jonka<br />

hän ”myy” ideana muille. Johtavana periaatteena<br />

niissä piireissä on, että rahaa ei anneta itse<br />

projektille, on se miten hieno tahansa, vaan vetäjälle,<br />

jolla on intoa ja paloa asian puolesta viemällä<br />

se läpi. Eli Tiimi(vetäjä) INTO katsotaan<br />

ratkaisevaksi tekijäksi onnistumisen kannalta.<br />

Sama koskee yrittäjää. Myös siellä noudatetaan<br />

kokeilukulttuurin periaatetta, mikä tarkoittaa,<br />

että epäonnistumisiin ei juututa, kun niitä odotetaan,<br />

käytetty tunnuslause on: ”epäonnistu<br />

nopeasti – opi nopeasti”. Paljon on puhuttu piilaakson<br />

autotalliyrityksistä, autotallifirmoista<br />

kuten Apple, HP, YouTube ym.(autotalli on<br />

ollut toiminnan alkupiste). Ihmiset rakastavat<br />

tarinoita. Eräät nyt jo suuryrityksetkin pitävät<br />

edelleen yhä imagonaan tarinoita autotallialoituksesta<br />

ja sen jälkeisestä menestyksestä.<br />

Tamperelaisen Kiilto Oy:n toimitusjohtaja<br />

Solja on sanonut, että menestys luodaan<br />

määrätietoisella eteenpäin menemisellä. Heidän<br />

kilpailuetunsa takaa panostukset omaan<br />

tuotekehittelyyn. Sillä he pystyvät selättämään<br />

kaupoissa suuret kansainväliset kilpailijansa.<br />

Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa.<br />

Vippaskonsteja ei ole. Ainoa työ tehdä tulosta<br />

on olla innokkaasti mukana, seurata ympäristöä<br />

ja sen muutoksia sekä tehdä paljon töitä.<br />

Useat tuntevat huippulaadukkaana tunnetun<br />

Maglite käsivalaisimen (”taskulampun”).<br />

Perustaja oli unkarilainen USAn maahanmuuttaja,<br />

jolla oli ”päähänpinttymänä” tehdä hienoja<br />

ja tehokkaita käsivalaisimia, ”joiden yli<br />

voi ajaa panssarivaunulla”. Tämän mielikuvan<br />

innoittamana hän myi yrityksen alkutaipaleella<br />

USAn armeijalle suuret määrät valaisimia.<br />

Eräs hyvä Tihveräisten perheyrittäjyyden<br />

malli löytyy Sastamalasta, Vammalassa sijaitseva<br />

Isora Oy, joka sai alkunsa, kun vaahtomuovi<br />

oli keksitty. Vaahtomuovin jalostuksella<br />

löydetään aina uusia käyttöaloja. Sitkeästi sen<br />

idealle kehitetty yritystoiminta toimii hienosti<br />

perheyrittäjyyden mallilla sukupolvelta toiselle.<br />

Kun uusi Tihveräinen on syntynyt, on jo miltei<br />

alusta asti ollut selvää, missä hän tulee isona<br />

työskentelemään.<br />

Tampereella toimiva Amerplast sai alkunsa,<br />

kun Sami Suomisen perheelle oli syntynyt<br />

vauva ja parempia vauvanvaippoja alettiin valmistaa<br />

kodin keittiössä. Tästä alkoi menestyksekäs<br />

muovinjalostustoiminta.<br />

Menestyksekäs tamperelainen Tammerneon<br />

Oy syntyi, kun Lapin poika Markku<br />

Koskenniemi päätti alkaa valmistaa valomainoksia<br />

toteamalleen kasvavalle alalle. Suomessahan<br />

pimeyttä riittää!<br />

Nokialainen Seppo Civil oli pehmopaperitehtaalla<br />

töissä ja valmisti langasta vääntämällä<br />

wc-paperirullatelineitä. Aktiivinen nuori mies<br />

mietti, miten kyseisiä telineitä voisi koneiden<br />

avulla valmistaa tehokkaammin ja lopulta teki<br />

tehtaalle tarjouksen, että perustamansa tehdas<br />

tekisi telineet alihankintana – ja sai positiivisen<br />

vastauksen. Näin syntyi Linjateräs Oy.<br />

Tamperelainen vaatetusliike Koiso Oy kilpailee<br />

tällä hetkellä kovassa kilpailutilanteessa<br />

suurten kansainvälisten ketjujen ja tavaratalojen<br />

kanssa. Alalla pärjää henkilökohtaisella osaavalla<br />

ja hyvällä asiakaspalvelulla, jossa vaatteita<br />

suositellaan hyvän maun avulla. Palvelutilanteessa<br />

esimerkiksi housujen puntit, hihojen pituudet,<br />

vyötärömitat, helmojen pituudet jne.<br />

sovitetaan asiakkaalle henkilökohtaisesti. Tähän<br />

on telinemyyntiin perustuvan itsepalvelumyymälän<br />

vaikeaa tai mahdotonta vastata. Koiso<br />

Oy on jo reilusti yli 100-vuotias, <strong>Tampereen</strong><br />

vanhimpia yrityksiä, joka on aina perustanut<br />

toimintansa henkilökohtaiseen asiakaspalveluun<br />

ja tämä on ollut ja on menestyksen kivijalka<br />

jo yli 100 vuotta.<br />

Yrittäjäksi aikovan kannattaa pitää silmänsä<br />

auki ympäristöä tarkastellessaan ja harkitsevasti<br />

tutkia olemassa olevia yrityksiä. Mitä ideasovellutuksia<br />

niistä voisi itselleen löytää. Yrittäjyyden<br />

ihme ei ole ainoastaan ylivertaisessa liikeideassa,<br />

vaan siinä, että joku uskaltaa sen toteuttaa!

179<br />

TIETO + OIVALLUS + USKALLUS = MENESTYS<br />

Jälleen on hyvä korostaa sitkeyden ja peräänantamattomuuden<br />

vaatimusta.<br />

<strong>Tampereen</strong> Komediateatteri Oy:n omistajat<br />

Raipiat ovat luoneet teatterista kannattavaa<br />

liiketoimintaa. Se pystyy ilman suuria tukia<br />

kilpailemaan menestyksellä yhteiskunnan runsaasti<br />

tukemien teattereiden kanssa. Tämäkin<br />

esimerkki osoittaa, että mikään ei ole niin tehokas<br />

kuin joustava yksityinen pk-yritys.<br />

Ns. sosiaaliset yritykset ovat viime vuosina<br />

menestyneet, monissa ulkomaissa, esim.<br />

Britanniassa kyllä paremmin kuin Suomessa.<br />

Tuetuilla aloilla tosin taloudellinen tulos ei ole<br />

yhtä hyvä kuin normaaleilla yrityksillä, jotka<br />

toimivat vapailla markkinoilla ilman yhteiskunnan<br />

holhousta ja rajoituksia.<br />

Jotkut IT-ohjelmaosaajat perustivat<br />

osuuskunnan, jotta voitiin yhtenä kokonaisuutena<br />

tarjota asiakkaille laajempi ja monipuolisempi<br />

alan kokonaisuus usean asiantuntijan<br />

voimin, kuin mitä kukin yksin erikseen<br />

olisi pystynyt tarjoamaan. Osuuskunnat voivat<br />

periaatteessa antaa edelleenkin oivia mahdollisuuksia<br />

laajaan liiketoiminnan kehittämiseen.<br />

Myös mm. asianajotoimistot ovat<br />

käyttäneet mallia organisaatioissaan. Tänä<br />

päivänä miltei minkä alan tahansa yrittäjä<br />

voi menestyä, kun hoitaa liiketoimintansa<br />

viisaasti ja sitkeästi. Pikavoittoja on harvoin<br />

saatavana. Yrittäjän on uskaltauduttava pois<br />

rutiineista.<br />

Sukupolvenvaihdokset Suomessa<br />

Kauppalehden mukaan Suomessa on nyt yli<br />

74 000 yli 55-vuotiasta yrittäjää. Jotain tapahtuu<br />

5–10 vuoden aikana näiden yritysten piirissä.<br />

Joka kuukausi on siis tuhansia yrityksiä<br />

myynnissä. Vaihtoehtoja on useita:<br />

1. Yritys myydään ulkopuolisille.<br />

2. Yrityksen toiminta loppuu.<br />

3. Sukupolvenvaihdos perhepiirissä.<br />

4. Muut omistajat jatkavat toimintaa.<br />

5. Muut toimintamallit.<br />

Pk-yritys on usein yrityksen omistajien elämäntyö.<br />

Luopuminen on vaikea paikka.<br />

Useasti olen kysynyt, myytkö yrityksen, kun<br />

lopetat työnteon. Vastaus on usein: ”Ei tätä<br />

yritystä kukaan muu osaa viedä siten, kuin<br />

minä”. Rivien välistä on usein kuultavissa,<br />

että luopuisi ja myisi yrityksen, jos olisi luotettava<br />

ostaja ja jatkaja. Hyvä jatkaja on tilanteessa<br />

useimmiten määräävä tekijä. Yrittäjäksi<br />

haluavalla olisi tässä tilanteessa hyvä<br />

urapolku. Hakeutua valittuun yritykseen töihin<br />

ja hoitaa asiat siten, että syntyy luottamukselliset<br />

suhteet omistajien ja henkilökunnan<br />

kanssa, tekemällä lujasti töitä ja olemalla<br />

innostunut. Yrityskaupassa on kysymys 80<br />

%:isesti tunteesta ja 20 %:isesti kaupanteosta.<br />

Avainasemassa on rahoitussektori, huomaa silloin<br />

henkilökohtainen profiilisi ja suhteesi<br />

rahoittajiin.<br />

HYVÄ MAHDOLLISUUS ALOITTAVALLE YRITTÄJÄLLE!<br />

Yrityksen ostaja saa itselleen toimivan, valmiin<br />

busineksen, jolloin esimerkiksi aloittavan uuden<br />

yrityksen tunnettua ”kuolemanlaaksoa” ei<br />

ehkä synny. Usein myyjäyrittäjä haluaa yritykselleen<br />

jatkajan ja nimi säilyy. Management eli<br />

”johto buy out” kauppoja tehdessä kannattaa<br />

käyttää asiantuntijan apua, sitä on saatavilla.<br />

Kysymys on molemminpuolisesta myyjä-ostaja –<br />

sopimuksesta.

180<br />

Tulevaisuuden trendejä ”millenium”sukupolvelle<br />

Vaikka yrittäjälle on tärkeää tuntea ja hoitaa<br />

täsmällisesti oma liikeideansa ja kohderyhmänsä<br />

asiakkaat, yritykselle tärkein olemassa<br />

oleva asian on Asiakas. Yritys on olemassa häntä<br />

varten ja yrityksen toiminnan tarkoitus ja kohde.<br />

Yrittäjän ja johtajan tulee kaiken aikaa seurata<br />

(yritys)ympäristöään ja siinä tapahtuvia muutoksia,<br />

niitä tulee varmasti kiihtyvällä tahdilla.<br />

tämä on toimivan tulevaisuusyrityksen elinehto<br />

ja lisäksi tarjoaa aina uusia liikeideoita. Nykyään<br />

nousemassa olevaa sukupolvea kutsutaan<br />

myös millenium-sukupolveksi. Tämä uusi sukupolvi<br />

tuo mukanaan väistämättömiä muutoksia,<br />

jotka yrityksen vetäjän tulee huomioida.<br />

Tietyt asiat tulevat väistämättä vaikuttamaan<br />

Asiakkaiden käyttäytymiseen, kuten myös yritysympäristön<br />

käyttäytymiseen. Uusi millenium-sukupolvi<br />

haluaa ainakin:<br />

––<br />

haluaa vaikuttaa kuluttajana<br />

––<br />

muuttaa sääntöjä<br />

––<br />

muuttaa vanhoja toimintatapoja.<br />

Suurta muutosta tapahtuu myös ja erityisesti<br />

markkinointipuolella. Sosiaaliset mediat ja niiden<br />

käyttö kasvaa. Eräs arvio väittää, että esimerkiksi<br />

Facebookin mahdollisuuksista käytetään<br />

tällä hetkellä vasta noin 1 %. On myös<br />

olemassa näitä medioita käyttäviä markkinointitoimistoja.<br />

USAssa on laskettu, että seuraavan<br />

10 vuoden aikana yritysten perijöille siirtyy<br />

n. 1 400 mrd dollaria perittyä rahaa. Tiedossa<br />

ei ole, paljonko Suomessa vastaava arvio on.<br />

Suuri osa mainituista hyvinvoivista ei äänestä<br />

jaloillaan, kuten aiemmat sukupolvet, vaan<br />

klikkaamalla!<br />

Nouseva millenium-sukupolvi haluaa myös<br />

seurata vastuuntuntoista ohjelmaa eli sitä,<br />

että raha ei ole tärkein asia, vaan hyvinvointi.<br />

Työlle ja kuluttajalle tulee merkitystä siitä, että<br />

tietää samalla tekevänsä jälkipolville hyvää tai<br />

parempaa maailmaa. Parhaiden tulevaisuuden<br />

yritysten tulee vastata ympäristölle kysymyksiin<br />

mm.: Osaako yritys luopua yksilökeskeisistä<br />

hyvinvoinnin tavoitteista yhteisen edun<br />

hyvinvoinnin tavoitteluun? Joillakin suuryrityksillä<br />

tämä jo näkyy yrityksen imagon ja toiminnan<br />

määrittelyssä. Mainittakoon esimerkiksi<br />

Coca-Cola company ja jäteyhtiä SITA,<br />

joka on Pariisia varten kehittänyt ja rakentanut<br />

hiljaisia ja miltei päästöttömiä jäteautoja. Takuulla<br />

monesti näemme näitä tulevaisuudessa<br />

eri puolilla maailmaa. Tampereella Ojakadun<br />

RUNO-kahvilassa on kassaan kirjoitettu kyltti:<br />

Maailma on epävarma ja muuttuva – syö jälkiruoka<br />

ensin!<br />

Tulevaisuudelle ainoa pysyvä varma asia<br />

on muutos. Siitä seuraa yritystoiminnalle yksi<br />

varma asia. Se on joustavuuden vaatimus. Pitää<br />

olla joustava ja ennakkoluuloton tuleviin<br />

haasteisiin nähden.<br />

Muuttuva markkinointi.<br />

Vanhan ajan myyjä on kuollut – vai onko?<br />

Vielä 1960-luvun alussa opetettiin, että Suomen<br />

pääelinkeino on maatalous ja että tuotannon<br />

tekijät ovat luonto, työ, pääoma ja yrittäjähenki.<br />

Yrityksen organisaation osat ovat<br />

(edelleenkin):<br />

Hallitus<br />

Toim.joht.<br />

HALLINTO<br />

TUOTANTO<br />

MYYNTI

181<br />

Tuotannon ja myynnin kesken on ristiriita:<br />

myynti haluaisi myydä mahdollisimman halvalla<br />

ja tuotanto taas ei. Hallinto on välttämätön<br />

kustannus, ”paha”, joka pitää kuitenkin hoitaa.<br />

Yleistäen voitaneen (voidaan) sanoa, että alkava<br />

yrittäjä on ollut joko tuotannon tai myynnin<br />

asiantuntija. Hallinto on häiritsevä välttämätön<br />

kustannus, yhteiskunnan ja yrityksen organisaation<br />

hoitaja. Opetettiin myös, että yritystoiminnan<br />

edellytys on aina olemassa oleva tarve jostain<br />

tuotteesta tai palvelusta, sitä tarvetta yritys<br />

lähtee täyttämään. Henkilöstöhallinnosta yrittäjän<br />

on viisasta luopua mahdollisimman aikaisessa<br />

vaiheessa. Työntekijälainsäädäntö ym. asiat<br />

vaativat aikaa ja tietoa. Tämä aika tulee käyttää<br />

joko tuotannon tai markkinoinnin hyväksi.<br />

Aiemmin sanottiin, että yrittämisen edellytyksenä<br />

on tarve jollekin, jota yrittäjä ryhtyy<br />

täyttämään. Tämä tietysti pitää paikkansa edelleen,<br />

mutta amerikkalaiset ovat jo vuosikaudet<br />

sanoneet, että myyjän pitää luoda tarve omalle<br />

tuotteelleen – ihmiset eivät tiedä, mitä tarvitsevat<br />

– se pitää kertoa heille. Tämän päivän<br />

yleinen käsitys tuntuu olevan, että myyjää ei<br />

enää tarvita. Kaikki myynti tapahtuu verkossa ja<br />

myyjiä ei enää tarvita. Otsikon käsitys on kyllä<br />

klisee. Voi kysyä esimerkiksi, kuka ostaisi itselleen<br />

auton ensin sitä näkemättä tai koeajamatta?<br />

Suurilla verkkokaupoilla on kuitenkin myös<br />

omat myyntipisteensä, on fyysinen asiakaspalvelu,<br />

missä asiakas voi kosketella ja tunnustella<br />

tuotetta ja voi kysellä oikealta myyjältä tietoja<br />

tuotteen ominaisuuksista. Myös matkatoimistot<br />

ovat alkaneet asiakkaiden vaatimuksista jälleen<br />

korostaa henkilökohtaista asiakaspalvelua<br />

markkinoinnissaan, matkakohteiden valinnassa.<br />

Tyyt… tyyt…tyyt…, tämä on automaattivastaaja…<br />

Varmaan jokainen tuntee tämän<br />

iljettävyyden. Teleoperaattorit ovat saaneet paljon<br />

”bad will” –tyyppistä palautetta pitkistä jonoista<br />

asiakaspalveluun ja ”asiakasjonotuspalveluun”.<br />

Kaikki eivät osaa tai yksinkertaisesti<br />

halua asioida hengettömän verkkoasiakaspalvelun<br />

kanssa.<br />

HYVÄN MYYNTITYÖN JA ASIAKASPALVELUN ON ENNUSTETTU OLEVAN<br />

TULEVAISUUDESSA SUURIN TEKIJÄ SILLE, MENESTYYKÖ YRITYS VAI EI.<br />

Menestyvien yritysten ajatus tänä päivänä on,<br />

että hyviä asiakaspalvelijoita tarvitaan tulevaisuudessa<br />

entistä enemmän ja että hyvä myyntityö<br />

ja asiakaspalvelu on tulevaisuudessakin yksi<br />

tärkeimmistä päämenestystekijöistä. Aiempina<br />

vuosina katsottiin, että hyvä yritys vastasi asiakaspalvelun<br />

numeroon soittajalle viimeistään<br />

kolmannella soitolla. Vastaaja oli oikea ihminen<br />

eikä tuttu näyttelijän lukema ääniviesti. Myös<br />

puhelinvastaajasta monesti tuleva musiikkiohjelma<br />

on usein ainakin musiikkia harrastavalle<br />

ihmiselle kauhistus puhelimesta kuuluvan huonon<br />

toiston ja häiriöiden (hälyn) vuoksi. Allekirjoittaneen<br />

vakaa kanta on, että myyjä on<br />

aina palkkansa ansainnut. Useassa suuren luokan<br />

yrityksessä on vallalla käsitys: Mikäli haluat<br />

vahingoittaa kilpailevaa yritystä mahdollisimman<br />

paljon, niin palkkaa yrityksellesi sen paras<br />

myyntivoima. Onko vielä joku, joka väittää,<br />

että vanhan ajan myyjä on kuollut? Tosiasiassa<br />

nyt häntä vasta tarvitaankin, ja hän on ratkaiseva<br />

yrityksen menestymisessä. Kannattaa siis<br />

suunnitella ja hoitaa myyntityö ja asiakaspalvelu<br />

huolella ja pitää myyjistä huolta!<br />

Menestyksen avaimet<br />

Tee yritysideastasi tai itsestäsi brändi! Pk-yritys<br />

personoituu joka tapauksessa itse yrittäjään.<br />

Mikäli sinulla on businesidea, harkitse voitko<br />

tehdä itsestäsi tai yrityksestäsi brändin? Esitelmän<br />

pitäjän brändistä muodostui asia, joka<br />

huomioitiin. Yrityksen slogania ”Katso, kenelle<br />

annat avaimesi”, käytettiin jokaisessa mahdollisessa<br />

paikassa. Sillä viitattiin paikallisuuteen<br />

ja luotettavuuteen.<br />

Kun olet päättänyt aloittaa, teetä itsellesi<br />

heti tyylikäs käyntikortti ja ala markkinoida<br />

itseäsi jokaisessa mahdollisessa paikassa. Hyvä

182<br />

on pitää mielessä, että menestys vaatii pitkäaikaista,<br />

määrätietoista työtä. Pikavoittoja ei ole.<br />

Yrittäjyys on elämäntapa.<br />

Etenkin monet nuoret yrittäjät pelkäävät<br />

epäonnistumista, pahimmillaan konkurssia. Ei<br />

se pelaa, joka pelkää. Yksi johtajan tärkeimmistä<br />

tehtävistä on valvoa, että rahoitus riittää. Tietenkin<br />

tulojen pitää olla suuremmat kuin menot.<br />

Negatiivisia budjetteja (=tappiollisia) ei yksinkertaisesti<br />

saa tehdä. Taantuma- ja lama-aikana<br />

voi tulla tilanne, että markkinat sulavat alta ja<br />

konkurssi on edessä. Mikäli oma koti on kiinnitetty<br />

yrityksen velkojen vakuudeksi, niin vaarassa<br />

on mennä sekä ”omat että vieraat.” Mikäli<br />

tällaista tilannetta lähestytään, kannattaa lähestyä<br />

rahoittajia (joihin on hyvät suhteet) ja neuvotella<br />

tilanteesta, jossa rahoittajan kanssa ajoissa<br />

sovitaan sellainen maksuohjelma, jonka yrittäjä<br />

pystyy hoitamaan. Järki on pidettävä paineessakin<br />

kirkkaana eikä panikoitua saa. Mahdollisessa<br />

konkurssissa häviävät yleensä myös rahoittajat,<br />

siksi he ovat valmiit neuvottelemaan. Monissa<br />

muissa maissa, esim. USAssa konkurssikin käytetään<br />

hyväksi ja tiettyjä töitä haettaessa se voi olla<br />

myös suositus. Kysymyksessä olevalla henkilöllähän<br />

on paitsi yrittäjäkokemusta lisäämässä myös<br />

konkurssikokemus, jonka pitäisi oikein ymmärrettynä<br />

olla meriitti. Konkurssin tehneet, rehelliset<br />

yrittäjät pitäisi saada takaisin yrittäjiksi, eikä<br />

mitään liiketoimintakieltoja. Suomessa on pyrkimys<br />

määräämään liiketoimintakieltoja, mikä on<br />

rehellisen yrittäjän kohdalla aivan typerää. Tässä<br />

mielessä yrittäjäjärjestöt tekevät työtä Suomen<br />

lainsäädännön muuttamiseksi yrittäjäystävällisemmäksi.<br />

Kyseessä ovat varmasti innokkaat,<br />

kokeneet ja motivoituneet yrittäjäpersoonat.<br />

<strong>Tampereen</strong> Nuorkauppakamarin jäsenlehdessä<br />

on luetteloitu 15 hyvää ohjetta yrittäjälle.<br />

(Omat lisäykset kursivoitu.) Ne on hyvä painaa<br />

mieleen ja pitää esillä:<br />

1. Kulut kurissa, pieni palkka itselle alkuun, jos ollenkaan.<br />

2. Opettele laskemaan ja budjetoimaan. Kate- ja kulurakenne haltuun. Tulot pitää olla<br />

suuremmat kuin menot.<br />

3. On mahdotonta kasvaa nopeasti ja tehdä samalla tulosta.<br />

4. Palkkaa yrittäjähenkisiä ihmisiä.<br />

5. Ota hallittuja riskejä, mutta älä hölmöile.<br />

6. Kun ovi ei käy, niin tee sille jotakin. Älä jää odottamaan. Johtajan aksiooma on: ”If<br />

nothing happensa make it happen”.<br />

7. Sisuunnu, jos muut yrittävät kampittaa.<br />

8. Mikään ei ole mahdotonta. Luota itseesi, mutta älä liikaa.<br />

9. Tee asiat eri tavalla kuin muut. Hyvä yrittäjä kulkee usein vastavirtaan.<br />

10. Kehitä itseäsi jatkuvasti.<br />

11. Keep it simple. Satsaa tuottavimpiin alueisiin ja karsi muut. Teroita liiketoimintasi keihäänkärki.<br />

12. Verkostoidu.<br />

13. Pidä perhe- ja kaverisuhteet kunnossa.<br />

14. Rakenna alusta asti ”iso” brändi ja nimi. Se saa yritys näyttämään ulospäin isolta, vaikkei<br />

se sitä vielä olisikaan.<br />

15. Kun menestystä tulee, siitä pitää myös nauttia.

183<br />

Hyviä yhteystietoja ja lisätietoja yrittäjyyttä<br />

aikovalle:<br />

Aloittava yrittäjä saa hyvää apua ja tietoa Pirkanmaan<br />

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta<br />

ELY- keskus), Pellavatehtaankatu 25,<br />

Tampere, puh. vaihde 020 63 60050.<br />

Edellä olevassa osoitteessa apua kannattaa kysellä<br />

myös Pirkanmaan yrityskummit ry/ toiminnanjohtaja<br />

Harri Meller. Yrityskummit<br />

ovat kokeneita yrittäjiä, jotka palkatta ja luottamuksellisesti<br />

keskustelevat yrittäjän kanssa<br />

ja sparraavat yritystä. Ensimmäiset tapaamiset<br />

ovat klinikkamaisia ja yrittäjälle maksuttomia.<br />

Omistajavaihdosten valtakunnallinen koordinointi:<br />

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskus (ELY- keskus), PL 297, Pellavatehtaankatu<br />

25, 33101 Tampere<br />

Projektipäällikkö Tapani Kaskela, puh.<br />

050 303 9000, vaihde 020 63 60050, tapani.<br />

kaskela@ely-keskus.fi, www.yrityssuomi.fi<br />

Tutkittua tietoa sukupolvenvaihdoksista saa<br />

Perheyritysten Liitosta, toim.joht. Krista Elo-<br />

Pärssinen puh. 0400 254004, krista.elo-parssinen@perheyritystenliitto.fi<br />

Lähteet<br />

<strong>Tampereen</strong> Nuorkauppakamarilehti, TNKK. 3/2012.<br />

Åhman, Helena. 2012. Mielen johtaminen organisaatiossa. Sanoma Pro Oy.

184<br />

Oman työn organisoinnilla<br />

tavoitteisiin<br />

Ilmo Raita-aho<br />

Oman työn, toiminnan ja tekemisen organisointia tarvitsevat kaikki. Sitä<br />

tarvitaan niin työtehtävissä, opiskelussa, harrasteissa kuin sosiaalisissa<br />

suhteissakin. Organisoinnilla tarkoitetaan yksinkertaisesti asioiden<br />

tekemisen järjestämistä sellaiseen järjestykseen, että suunnitellut aktiviteetit<br />

tulevat suoritetuiksi. Oman toiminnan organisointi on välttämätöntä<br />

varsinkin tehtävissä, joissa on alaisia ja tarvitaan heidän töidensä järjestelyä.<br />

Toiminnan organisoinnin lähtökohtana ovat tavoitteet. Huomattavaa on, että<br />

tavoitteita tarvitaan yhtä hyvin muillakin elämän alueilla kuin vain työtehtävissä.<br />

Yhtäläisyyttä on sikälikin, että muillakaan alueilla emme ole yksin vaan<br />

muiden ihmisten huomiointia tavallisesti tarvitaan ehkä joitain poikkeuksia<br />

lukuun ottamatta. Siten voimme puhua tavoitteista ja tavoitteellisuudesta hyvinkin<br />

laaja-alaisesti elämään liittyvinä suuntaviittoina. Miksi sitten ylipäätään<br />

tavoitteita tarvitaan? Vastauksena on tarkoituksellisuus! Ja tavoitteet antavat<br />

tarkoituksen. Ilman tarkoitusta vaeltava ihminen ei jaksa yrittää, pärjätä eikä<br />

voi nauttia tavoitteiden saavuttamisen antamasta mielihyvästä. Pahimmillaan<br />

ei jaksa edes elää. Erotuksena työelämän ja yksityiselämän välillä on useimmiten<br />

mahdollisuus päästä vaikuttamaan tavoitteiden asetteluun suuremmassa<br />

määrin. Tosin sosiaalisia taitoja tarvitaan joka sektorilla ja erityisesti työelämän<br />

muuttuessa niiden merkitys on jatkuvasti korostunut ja edelleen kasvamassa.<br />

Kirjoittaja on valmistunut <strong>Tampereen</strong> tekusta koneinsinööriksi v. 1983. Hän<br />

toimii henkilöstövalmentajana yrityksensä MTS Winners´ Partner Oy:n kautta.<br />

Arvot, tavoitteet, tulokset<br />

Arvoista ja niiden tärkeydestä on puhuttu<br />

niin pitkään, että joskus tuntuu niiden kärsineen<br />

inflaation. Arvot ovat kuitenkin se<br />

perusta, jolle tavoitteiden tulee pohjautua.<br />

Näiden välinen ristiriita aiheuttaa ihmiselle<br />

pahoinvointia. Se ilmenee mm. stressinä, lamaannuksena,<br />

masennuksena, syyllisyyden tunteena/syyllistämisenä<br />

ja poissaolevuutena. Myös<br />

fyysiset vaivat kuten selkäkivut ovat usein em.<br />

ristiriitaisuuden aikaansaamia. Loppuunsaattamattomuus,<br />

viha ja kärttyisyys ovat niin ikään<br />

saman ristiriidan sivutuotteita. Arvojen ja tavoitteiden<br />

tulee olla itse mietittyjä ja sisäistettyjä.

185<br />

Tavoitteista<br />

Elämä on sitä vahvemmalla pohjalla mitä<br />

useammalle elämän alueelle on tavoitteet<br />

määritelty ja kirkastettu. Tavoitteiden merkityksen<br />

voi tiivistää: ne eivät ole tarpeellisia<br />

– ne ovat välttämättömiä. Tavoitteellinen<br />

ihminen on kirkasoloinen, keskittymiskykyisempi,<br />

rauhallinen ja rentoutunut. Kontrolli<br />

elämästä ja tarkoituksessa eläminen liittyvät<br />

tavoitteellisen ihmisen ominaisuuksiin. Nykyään<br />

peräänkuulutetaan työntekijöiden terveyttä<br />

ja työuria tultaneen pidentämään. Tähänkin<br />

tavoitteellisuus tuo tukea, sillä terveys<br />

ja pitkäikäisempi elämä liittyvät tavoitteisiin<br />

sitoutuneen henkilön tunnusmerkkeihin. Tavoitehakumekanismi<br />

vaikuttaa mainittuun<br />

keskittymiseen siten, että tietoisessa mielessä<br />

pysyy paremmin yksi ajatus jota pohditaan<br />

eikä ajatus harhaile sinne sun tänne. Alitajunta<br />

aktivoituu, ja on todettu vuorokautisen<br />

unen tarpeen vähenevän keskimäärin<br />

yhdellä tunnilla. Hyvä keino saada vuorokauteen<br />

tunti lisää!<br />

Tavoitteellinen ihminen ymmärtää myös<br />

työssä tarvittavat tavoitteet ja pystyy niihin<br />

helpommin sitoutumaan. Tyypillisiä syitä<br />

siihen miksi tavoitteita niiden välttämättömyydestä<br />

huolimatta ei kuitenkaan aseta johtuu<br />

siitä, että ei ymmärretä niiden tärkeyttä.<br />

Epäonnistumisen pelkokin riittää laistamaan<br />

tavoitteiden asettamisen. Vain 5–7 prosentilla<br />

ihmisistä on tavoitteet. Nämä tarkoittavat<br />

kirjoitettuja tavoitteita. Ellei tavoitteita<br />

kirjoiteta ja niitä palauteta toistuvasti mieleen<br />

ne jäävät usein haaveiksi, ne on helppo<br />

unohtaa ja keksiä tilalle jotain mukavampaa<br />

puuhastelua.<br />

Tavoitteiden asetannasta<br />

Yksi syy tavoitteettomuuteen on yksinkertaisesti ettei osata asettaa tavoitteita. Siksi seuraavat<br />

ajatukset on hyvä muistaa tiellä tavoitteisiin.<br />

––<br />

tavoitteiden tulee olla uskottavia ja realistisia eli saavutettavissa olevia<br />

––<br />

tavoitteet on syytä muotoilla selkeiksi, yksityiskohtaisiksi ja tunteisiin vetoaviksi<br />

(ihminen tekee päätöksiä n.80 prosenttisesti tunteella)<br />

––<br />

etene askelittain kohti lopputavoitetta<br />

––<br />

aseta aikaraja niin kokonaistavoitteelle kuin osatavoitteillekin<br />

––<br />

muista palkita itsesi – ei kuitenkaan etukäteen!<br />

––<br />

kysy tarvitessasi neuvoa – ihmiset auttavat mielellään<br />

––<br />

priorisoi toimenpiteet niiden tärkeyden mukaan – älä sorru helppoihin ja hauskoihin<br />

puuhiin<br />

––<br />

tee aamulla ensimmäiseksi päivän pahin/ikävin tehtäväsi – loppupäivästä saat nauttia ja<br />

olla tyytyväinen<br />

––<br />

muista: on tärkeämpää tehdä oikeita asioita kuin asioita oikein!<br />

––<br />

visualisoi lopputavoite – tunnetila ohjaa (mm. urheilijoiden pitkään käyttämä tekniikka)<br />

––<br />

Winston Churchillin sanoin: ”Älä anna periksi, älä koskaan anna periksi!”

186<br />

Näillä teeseillä varmasti pääsee ainakin kohtuullisen<br />

pitkälle elämässään. Se vaatii kuitenkin<br />

halua, sitoutumista ja itsekuria saavuttaa<br />

jotain tärkeää ja nauttia siitä. Menestys on<br />

sitä, että saa haluamansa. Onni on sitä, että<br />

haluaa saamansa!<br />

Näihin teemoihin löytyy lähteinä mainituista<br />

teoksista hyödyllistä ammennettavaa.<br />

Suosittelen!<br />

Lähteet<br />

Viktor E. Frankl. Elämän tarkoitusta etsimässä<br />

Viktor E. Frankl. Itsensä löytäminen<br />

Viktor E. Frankl. Olemisen tarkoitus<br />

Kerry Gleeson. Toimi heti – lopeta lykkääminen. WSOY<br />

Stephen R. Covey. Tie menestykseen. Gummerus<br />

Richard Wiseman. Onnen tekijät. Tammi<br />

Gordon Dryden – Jeannette Vos. Oppimisen vallankumous. Tietosanoma

187<br />

Insinöörinä ihmisille<br />

Heikki Ritola<br />

Aloitin tietotekniikan opiskelun <strong>Tampereen</strong> Teknillisessä Oppilaitoksessa<br />

vuonna 1991 ja valmistuin vuonna 1997. Työurani aloitin opiskelun<br />

ohessa vuonna 1993 ja kerron artikkelissa, miten halusin tietokoneesta<br />

olevan hyötyä tavallisille ihmisille; niillekin jotka eivät 90-luvulla istuneet ruudun<br />

ääressä. Vaikka kiinnostukseni kouluaikana olikin tekniikkaan, opin aika<br />

pian että tekniikka on turhaa elleivät ihmiset käytä sitä. Mitä enemmän tietokoneet<br />

yleistyvät ihmisten arjessa, sitä enemmän tarvitaan hyviä ohjelmistoja.<br />

Olen oppinut työurallani ohjelmistotuotannon menetelmistä, räätälöidyistä<br />

ohjelmistoista, tuotteistamisesta, asiakkaan ja toimittajan välisestä yhteistyöstä,<br />

hyvästä työyhteisöstä, yrittämisestä ja perusasioita liiketoiminnasta.<br />

Ennen kaikkea olen oppinut ihmisistä.<br />

Kirjoittaja toimii Senior Consultantina Reaktorilla.<br />

Opiskelu<br />

Aloitin tietotekniikan opiskelun <strong>Tampereen</strong><br />

Teknillisessä Oppilaitoksessa vuonna 1991<br />

pääasiassa sen vuoksi, että tekniikka kiinnosti<br />

minua. Suurin kiinnostukseni oli elektroniikassa,<br />

mutta olin harrastanut kotitietokoneita<br />

ja ohjelmointia aikaisemmin. Elektroniikkaa<br />

pidin kiinnostavana, koska halusin tietokoneen<br />

kommunikoivan ulkomaailman kanssa.<br />

Halusin tietokoneesta olevan hyötyä tavallisille<br />

ihmisille; niillekin jotka eivät 90-luvulla istuneet<br />

ruudun ääressä.<br />

Kommunikointi asiakkaan kanssa<br />

Aloitin koulun ohessa kesätyöt Tietovalta-nimisessä<br />

multimediayrityksessä. Työ koostui<br />

pääasiassa CD-ROM-toteutuksista, informaatiokioskeista<br />

ja Heurekan näyttelysovelluksista.<br />

Projektit olivat pieniä, ja niitä saatiin tehdä<br />

läheisesti asiakkaan kanssa. Ala oli uusi ja asiakkaat<br />

eivät aina tienneet, mitä he olivat ostamassa,<br />

eivätkä he aina tienneet mitä he halusivat.<br />

Välillä asiakkaat istuivat työpöydän vieressä,<br />

jotta saatiin ensikäden tietoa tarpeista.<br />

Aika usein tällaisessa tekemisessä kävi niin,<br />

että työmäärää ei pystytty arvioimaan etukäteen<br />

kovin tarkasti.<br />

Asiakkaat muuttivat mieltään, ja ennustamattomat<br />

kustannukset kasvoivat. Meille toimittajana<br />

tullutta riskiä yritettiin pienentää pitämällä<br />

arvioiduissa kuluissa riittävästi ilmaa,<br />

projektien koko pienenä tai minimoimalla

188<br />

muutoksia. Muutoksia minimoitiin tekemällä<br />

tarkkoja määrityksiä tarpeesta ja pitämällä asiakkaan<br />

odotukset räätälöinnistä matalalla.<br />

Näin myös erilaisia muutoksenhallintamenetelmiä,<br />

mutta ne lähinnä lisäsivät asiakkaan ja<br />

toimittajan välistä kuilua.<br />

Tuotteita ihmisille<br />

Tietovallan jälkeen kävin Lontoossa eMotionnimisessä<br />

firmassa tekemässä www-sovelluksia.<br />

Visiitti jäi aiottua lyhyemmäksi, ja Suomeen<br />

palattuani otin yhteyttä Tuotesuojaan, jolla<br />

oli suunnitelmia tietokonepohjaiseen kameravalvontatuotteeseen.<br />

Pidin kiinnostavana sitä,<br />

että tietokoneohjelmissa monistuskustannukset<br />

ovat huomattavan pieniä ja näin kulujen sekä<br />

tuottojen suhde voidaan saada aivan eri suuruusluokkaan<br />

verrattuna räätälöintiin. Uskon,<br />

että riittävän yleisessä ja monen ihmisen elämää<br />

kiusaavassa ongelmassa tuotteistaminen<br />

on kustannustehokas ratkaisu.<br />

Tuotebisneksessä riittävän yleisyyden määritteleminen<br />

onkin vaikeampaa. Ongelman pitää<br />

mielestäni olla todellinen ja sellainen, mihin<br />

ei ole hyviä ratkaisuja olemassa. Tuotesuojassa<br />

osa toiminnoista pystyttiin keksimään oletuksilla,<br />

mutta suurin apu oli loppukäyttäjien haastattelemisesta.<br />

Käynnit asiakkailla poistivat harhakäsitykseni<br />

siitä, että kameravalvonta palvelisi<br />

valvontahuoneessa yötä päivää ruutua tuijottavia<br />

vartijoita. Kameravalvonnan suurin tarve oli<br />

selvittää jälkikäteen jotain, joka on tapahtunut<br />

tiettyyn kellonaikaan. Käyttäjähaastattelu onkin<br />

lean startupin ja customer developmentin yksi<br />

keskeisiä tapoja selvittää pienimmän käyttökelpoisen<br />

tuotteen toiminnallisuutta.<br />

Ihmisten kanssa töissä<br />

Kameravalvontasovellus oli melko nopeasti<br />

myyntikunnossa, ja vaihdoin ystävieni suosituksesta<br />

takaisin räätälöityihin sovelluksiin uusmedian<br />

pariin. Icon Medialabilla teimme Suomen<br />

suurimmille yrityksille verkkopalveluita.<br />

Toimitusjohtaja sanoi meille: ”Älkää olko<br />

lojaaleja yritykselle. Se on seiniä, sermejä ja kopiokoneita.<br />

Olkaa lojaaleja työkavereillenne.”<br />

Työkaverit olivat erittäin mukavia, mutta me<br />

tekijät emme keskustelleet suoraan asiakkaan<br />

kanssa. Tällä oli tarkoitus taata työrauha ja<br />

pitää toimittajan riskit kurissa. Olin tottunut<br />

näkemään asiakkaan onnistuneen projektin<br />

jälkeen, joten en kokenut eristyksissä olemista<br />

kovin motivoivana. Riskiä pienennettiin tarkoilla<br />

RUP:sta johdetuilla prosesseilla, tarkalla<br />

konseptointi- ja määrittelyvaiheilla sekä projektien<br />

ohjausryhmätyöskentelyllä.<br />

Koulutusta ihmisille<br />

Vaihdoin uusmedia-alan räätälöinneistä sähköisen<br />

koulutuksen pariin ystäväni pyynnöstä.<br />

Tällä kertaa pääsin auttamaan suuria joukkoja<br />

ihmisiä humaanista lähtökohdista. Tosin kouluttamisen<br />

sijasta kehitin koulutusjärjestelmää.<br />

Firma ajautui konkurssiin EU:n tuotekehityksen<br />

viidenteen puiteohjelmaan osallistumisen<br />

jälkeen. Sovitut rahat tulivat noin vuoden projektin<br />

päättymisen jälkeen, mikä oli pienelle<br />

yrityksellemme liian myöhään.<br />

Itse tein paljon ihmisiin liittyviä virheitä.<br />

Vaikka olin osakkaana, en päässyt yrityksen<br />

toimitusjohtajan kanssa läheisiin väleihin. En<br />

myöskään osannut auttaa liiketoiminnan fokusoinnissa.<br />

Erikoinen kommunikointiin liittyvä<br />

haaste oli, että kansainvälisen monitoimittajaprojektin<br />

vetäjä halusi ettei projektissa<br />

lähetettäisi sähköposteja, mutta ei tuonut mitään<br />

muutakaan kommunikointitapaa tilalle<br />

lupauk sistaan huolimatta.

189<br />

Ihminen prosessissa<br />

Verkostoni oli auttanut monessa työpaikanvaihdossa<br />

aikaisemmin, mutta tämän jälkeen<br />

hain avoimen työnhaun kautta töihin ja päädyin<br />

tekemään sisällönhallintajärjestelmätuotetta.<br />

Tuotteella tehdyt käyttöönottoprojektit<br />

olivat kiinteähintaisia ja muutoshallinta oli todella<br />

raskasta. Näin jatkuvasti vastakkainasettelua<br />

asiakkaan ja toimittajan välillä.<br />

Kova kilpailuttaminen, ammattimainen ulkoistaminen<br />

ja julkishallinnon projektit näyttivät<br />

ajavan siihen, että toimittajan riskin pienentäminen<br />

alkoi tulla entistä tärkeämmäksi.<br />

Tämä ei lähentänyt asiakasta ja toimittajaa,<br />

eikä kertonut onnistumisesta. Näytti siltä, että<br />

asiakas näennäisesti minimoidessaan omaa riskiään<br />

pienentääkin projektin onnistumisen<br />

todennäköisyyttä. Sopimukset sidottiin euromääriin,<br />

aikatauluihin ja ominasuuskattavuuteen.<br />

Onnistumisen mittarina ei voitu käyttää<br />

liiketoiminnan tehostumista, mitä itse pidän<br />

mittareista tärkeimpänä. Mikään tuntemani<br />

prosessimalli ei tarjonnut tähän ratkaisua.<br />

Aluksi olin mahdollisimman kaukana asiakkaasta.<br />

Käyttöönottoprojektit suurenivat,<br />

määrittelyt kasvoivat ja uuden tuotteen lanseeraaminen<br />

vaati apua asiakaspojekteihin.<br />

Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä aikaisemmat arvaukset<br />

tuotteen ominaisuuksista päästiin toteamaan<br />

joko oikeiksi tai vääriksi asiakkaiden<br />

näkökulmasta.<br />

Ihmisten kanssa ihmisille<br />

Ystävieni suosituksesta päädyin Reaktorille,<br />

missä työskentelen edelleen. Teemme työtä<br />

iteratiivisilla ja jatkuvasti kehitettävillä menetelmillä.<br />

Meillä on menetelmät ohjelmointiin<br />

(Scrum ja Kanban), käyttöliittymäsuunnitteluun<br />

(Guide tai GDD) ja liiketoiminnan kehittämiseen<br />

(lean startup ja customer development).<br />

Ihmistä ei unohdeta, vaan prosessit ovat<br />

ihmisiä varten. Prosessit ovat sitä varten, miten<br />

joukko ihmisiä tekee työn annetussa ympäristössä.<br />

Prosessit kehittyvät jatkuvasti ja<br />

niitä kehitetään aktiivisesti. Työyhteisömme<br />

on joukko alan kovimpia ammattilaisia ja yhteishenkeä<br />

kehitetään jatkuvasti. Teemme työtä<br />

lähellä asiakasta asiakkaan tiloissa Reaktorin<br />

oman moniosaajatiimin kanssa. Reaktor onkin<br />

valittu neljänä vuonna Suomen parhaaksi<br />

työpaikaksi omassa sarjassaan ja kerran jopa<br />

Euroopan parhaimmaksi työpaikaksi.<br />

Teemme räätälöityjä ohjelmistoja vaativissa<br />

ympäristöissä. Voi näyttää siltä, että Reaktor<br />

ei ole helppo toimittaja palvelun ostajan<br />

näkökulmasta. Emme anna miljoonien hintalappua<br />

projektille budjetointia varten. Me<br />

emme ota asiakkaan riskiä itsellemme, vaan<br />

tähtäämme projektin onnistumiseen. Onnistumista<br />

ei aina määrittele kiinteä määrä ominaisuuksia<br />

vaan yleensä se vaatii myös tilaajan<br />

omien toimintatapojen muutosta. Me kannustamme<br />

asiakasta kehittämään omaa liiketoimintaansa<br />

samaan aikaan kun projekti<br />

etenee. Kannustamme muutokseen, oppimiseen<br />

ja onnistumiseen.<br />

Insinöörinä ihmisille<br />

Vaikka kiinnostukseni kouluaikana olikin tekniikkaan,<br />

opin aika pian että tekniikka on<br />

turhaa elleivät ihmiset käytä sitä. Mitä enemmän<br />

tietokoneet yleistyvät ihmisten arjessa,<br />

sitä enemmän tarvitaan hyviä ohjelmistoja.<br />

On hienoa, että pystyn helpottamaan ihmisten<br />

työtä ja elämää niillä tiedoilla ja taidoilla,<br />

joita minulla on insinöörinä.

190<br />

Informaatiologistiikan<br />

arki ja käytäntö<br />

Jussi Saarijoki<br />

Sähköinen laskutus, mobiili ja dynaaminen sanomanvälitys, sähköinen<br />

rahtikirja, telematiikka, räätälöity toiminnanohjausjärjestelmä, keskitetty<br />

maksuliikenne tai hajautettu dokumenttienhallinta, toimitusketjun seuranta,<br />

joustava tiedonkeruu, prosessien itseohjautuvuus, ketterä toimintamalli<br />

ja niin edelleen. Meistä jokainen tapaa työelämässään mahdollisesti joitakin<br />

edellämainituista termeistä ja informaatiologistiikka vaikuttaa jokapäiväiseen<br />

elämäämme, halusimme sitä tai emme. Informaatiologistiikkaa on siirretty tietotekniseen,<br />

digitaaliseen muotoon jo vuosikymmenten ajan ja nämä järjestelmät<br />

sekä uudet että vanhat ratkaisut joko sujuvoittavat päivittäistä rutiinia<br />

tai tekevät siitä yhtä helvettiä.<br />

Postipaketti jonka noudat, kengät jotka laitat jalkaasi kuten myös norjalainen<br />

lohifile jota lautasellesi saat, ovat jossain vaiheessa rekisteröityneet johonkin<br />

informaatiojärjestelmään joko pelkkänä numerona tai huomattavasti<br />

monimutkaisempana yhdistelmänä erilaista tuote-, erä-, osto-, myynti-, laskutus-<br />

asiakas- tai logistiikkatietoa. Järjestelmien tarkoituksena on muodostaa<br />

kokonaisuus, jossa yrityksen tiedonvälitys sidosryhmien välillä on mahdollisimman<br />

sujuvaa ja tehokasta. Mitä sitten tarkoittaa ”informaatiologistiikan<br />

arki ja käytäntö”? Sitä, että kaikki ei aina suju suunnitellusti. Järjestelmien<br />

määrittelyssä, suunnittelussa tai toteutuksessa on puutteita tai ne on tehty<br />

väärin. Dataa hukataan, tuotetiedot tallentuvat väärin, yrityksen eri osat eivät<br />

tavoita toisiaan, asiakkaalle toimitetaan väärää tavaraa, väärään aikaan ja väärään<br />

paikkaan tai tavara yksinkertaisesti hukkuu. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi<br />

tulisi riskit kartoittaa jo ennen projektien alkua oli kyseessä sitten toiminnanohjausjärjestelmän<br />

käyttöönotto, isompi ostoprojekti, uuden asiakkaan<br />

tai toimittajan migraatio tai tuoterakenteen massalataus järjestelmään. Jostain<br />

syystä, vuosikymmentenkin jälkeen, edelleen yrityksissä edetään isoimmissakin<br />

projekteissa pää edellä ja mietitään vasta sitten, kun tietotekniikka ei ratkaissutkaan<br />

kaikkia ongelmia.<br />

Kirjoittaja on vuonna 2009 TAMKista valmistunut tietokonetekniikan insinööri.<br />

Hän toimii logistiikan kehitysinsinöörinä Millog Oy:ssä.

191<br />

Informaatiologistiikka<br />

En pyri tämän artikkelin puitteissa kuvaamaan<br />

edes murto-osaa informaatiologistiikan<br />

ominaisuuksista tai sovellusmahdollisuuksista,<br />

sillä en ole siihen pätevöitynyt enkä omaa riittävää<br />

kokemusta tai laajaa tietämystä. Yritän<br />

kuitenkin muodostaa kuvan osasta niistä sudenkuopista,<br />

joita logistiikkaan, elinkaarenhallintaan<br />

sekä teolliseen tuotantoon keskittynyt<br />

informaatiologistiikkaa hyödyntävä<br />

yritys saattaa kohdata ja jotka se joko ylittää<br />

tai putoaa niihin menettäen rahaa, aikaa ja<br />

resursseja.<br />

Informaatiologistiikka voi yksinkertaisimmillaan<br />

tarkoittaa oikeaa tietoa, oikeassa paikassa,<br />

oikeaan aikaan. Informaatiologistiikalla<br />

tai sen kehittämisellä voidaan käsittää informaatiota<br />

käsittelevien prosessien sanomanvälityksen<br />

tai tiedon varastoinnin optimointia<br />

siten, että se tähtää yrityksen tuloksen ja tehokkuuden<br />

parantamiseen suhteessa itse informaation<br />

hallintaan, käsittelyyn ja löytämiseen<br />

käytettyyn aikaan. Itse koen informaatiologistiikan<br />

kokonaisvaltaisena ratkaisuna,<br />

joka kattaa yrityksen ja sen sidosryhmien välisen<br />

tiedonvälityksen ja verkottumisen. Tämä<br />

tarkoittaa mm. sitä, että informaatiologistisen<br />

järjestelmän kehittäminen on aiheena lähes<br />

aina, kun tietoa välitetään tai säilötään. Oli<br />

kyse sitten työntekijöiden välisestä kommunikaatiosta<br />

yrityksen kevätjuhlan järjestelyyn<br />

liittyvissä asioissa toimiston korkkitaululla tai<br />

tavarantoimittajien tuotetiedon siirtymisestä<br />

yrityksen toiminnanohjausjärjestelmän kautta<br />

tuotantoon ja edelleen asiakkaalle.<br />

Informaatiologistiikan kehitysprojektit<br />

yrityksissä ja yhteisöissä<br />

Yrityksen laajentuessa tai kehittyessä tulee hyvin<br />

nopeasti eteen vaihe, jolloin tarvitaan järjestelmää<br />

toiminnan- tai tuotannonohjaukseen.<br />

Laskutus ja reskontra, tarjoukset, tilaukset,<br />

tuotanto, toimitukset, tuotteet, asiakkuuden-<br />

ja toimittajatiedon hallinta jne. vaativat ennemmin<br />

tai myöhemmin kaikki jonkinlaista<br />

informaationhallintaa.<br />

Yleisimmät syyt yritysten informaatiologistiikan<br />

kehitysprojektien epäonnistumiselle ovat:<br />

––<br />

asiantuntijuuden puute<br />

––<br />

henkilöstön sitouttamisen ongelmat<br />

––<br />

määrittelyn epäonnistuminen ja prosessien ja toimintamallien hakeminen ”paikalleen”<br />

vasta määrittelyvaiheessa, jolloin järjestelmää ei räätälöidä prosessin mukaan vaan<br />

prosessia järjestelmän mukaan<br />

––<br />

väärät ohjelmisto- ja arkkitehtuurivalinnat.<br />

Nämä yleensä johtavat siihen, että järjestelmän<br />

arvioitu hinta kasvaa, haluttuja tai välttämättömiä<br />

ominaisuuksia jää pois ja tiedonvälitys<br />

joko jää alkuperäiselle tasolle tai jopa<br />

huononee, kun vanhaa järjestelmää ei voida<br />

enää käyttää.<br />

Yleisellä tasolla saatetaan järjestelmän toimittajan<br />

puolesta luvata kustannussäästöjä tuotanto-<br />

tai tavarantoimitusketjujen tehostumisella,<br />

jäljitettävyyden ja läpinäkyvyyden parantumisella,<br />

maksuliikenteen ja muun raskasta<br />

tiedonvälitystä vaativien sanomanvälityksen<br />

toimintojen helpottumisen tuomilla resurssija<br />

aikasäästöillä jne.<br />

Todellisuus on kuitenkin se, että informaation<br />

siirto ei pelasta huonosti suunniteltua

192<br />

prosessia, muuta huonoa käytäntöä, toimintamallia<br />

tai tuotantotapaa paremmaksi tai tehokkaammaksi<br />

eikä esim. tuotetietoa, dokumentointia,<br />

kuormitusmallia tai muutakaan<br />

järjestelmään ajettavaa dataa voida määritellä<br />

järjestelmän tai sen toimittajan puolesta.<br />

Järjestelmän eri osat ja niiden merkitys<br />

projektin onnistumisessa<br />

Toiminnanohjausjärjestelmä, Toimitusketjun hallinta<br />

ja Asiakkuuden hallinta<br />

Kuva 1. Viitekehys tuotejärjestelmien hahmottamiseen. (Luomala et al. 2001)<br />

Toiminnanohjausjärjestelmä eli ERP on<br />

yleensä informaation kulun ja käsittelyn kannalta<br />

kriittisin komponentti ja selkäranka, johon<br />

muut järjestelmät tai niiden komponentit<br />

joko integroidaan, tai josta ne kasvatetaan.<br />

Yleisesti toiminnanohjausjärjestelmän ensisijainen<br />

tehtävä on yhdistää yrityksen funktioiden<br />

tiedot ja jakaa tietoa yrityksen eri yksiköille.<br />

Yleisimpiin moduleihin kuuluvat mm.<br />

varastonhallinta, materiaalin- ja toimitusketjun<br />

hallinta sekä tuotannonhallinta. Järjestelmään<br />

voi olla sisällytettynä SCM ja CRM tai<br />

ne voivat olla omina, erillisinä järjestelminään.<br />

ERP-järjestelmästä halutaan ensisijaisesti ulos<br />

reaaliaikaista informaatiota vallitsevasta tilanteesta,<br />

oli se sitten hyllypaikan täyttöaste tai<br />

sijainti tai tietyn osaston ostolaskujen tila. Järjestelmästä<br />

halutaan myös tietoa siitä, mikä<br />

on yritystoiminnan taso kullakin osa-alueella<br />

juuri tällä hetkellä. Myös tulevaisuuteen sijoittuvat<br />

analyysit, joita ERP tai jokin siihen liittyvä<br />

järjestelmä tuottaa, kiinnostaa yrityksen<br />

johtoa tai jotain sen sidosryhmistä, riippuen<br />

luonnollisesti tuotettavan datan ominaisuuksista.<br />

Näiden lisäksi ERP:iin voidaan laajentaa<br />

tai sisällyttää osia tai kokonaisuuksia myös<br />

muista ulkoisista ohjelmistoista esim. CRM:ää<br />

voidaan laajentaa, konfiguraationhallintaan,

193<br />

tuotetiedon hallintaa voidaan laajentaa toimittajille<br />

jne. Järjestelmää voidaan myös integroida<br />

siten, että mukana ovat esim. asiakkaan<br />

ja toimittajan omia järjestelmiä tai jopa<br />

niin, että asiakas käyttää samaa ERP:iä, konfiguraationhallintaa<br />

ja niin edelleen. Viimeksi<br />

mainittu ei luonnollisesti ole aina mielekästä,<br />

sillä yritykset haluavat itse määritellä oman<br />

toimintansa eivätkä halua vastakkainasettelua,<br />

jossa asiakas tai strateginen kumppani haluaa<br />

määritellä heille näkyvän datan (esim. varastokirjanpito,<br />

ostolaskutus jne.).<br />

Kuva 2. Perinteinen ERP-järjestelmä vrt. laajennettu ERP (Pastinen et al. 2003)<br />

Puhutaan perinteisestä ERP:stä ja laajennetusta<br />

ERP:stä, jossa ensiksi mainittu sisältää yrityksen<br />

sisäiset toiminnot ja jälkimmäinen toimii<br />

yrityksen sekä sen asiakkaiden että toimittajien<br />

välisenä informaatiokanavana.<br />

ERP-järjestelmien ”pullonkaulana” on<br />

usein ensinnäkin niiden kömpelyys ja massiivisuus.<br />

Massiivisuuden aiheuttavat perinteiset<br />

tietokantaratkaisut, joissa dataa tallennetaan<br />

tauluina, riveinä, segmentteinä ja vain pakataan<br />

useiden eri kehysten saattelemana levynkulmalle.<br />

Kömpelyyteen oman osansa tuovat<br />

transaktiot, eli tietokantahaku- tai kirjoitustyökalut,<br />

joita tarvitaan järjestelmän laajuudesta<br />

riippuen kymmenistä jopa kymmeniin<br />

tuhansiin. Koska transaktiot perinteisissä ERPjärjestelmissä<br />

ovat kiinteästi, pääasiassa yhteen<br />

suoritukseen dedikoituja ohjelmanpätkiä, on<br />

ERP-järjestelmän määrittely ja rakentaminen<br />

asiakkaan spesifisiin tarkoituksiin usein työläs<br />

ja aikaa vievä prosessi.

194<br />

Kuva 3. Tuotannonohjaus ja –suunnittelu alkaa liiketoimintastrategiasta (Ritvanen et al. 2011)<br />

Pääasiallisena ongelmana ERP-järjestelmän<br />

valinnassa, määrittelyssä, toteutuksessa ja sen<br />

liittymien laatimisessa on yleensä kaikkien<br />

tarvittavien ominaisuuksien tunnistaminen<br />

riittävän ajoissa ja toisaalta myös valinta järjestelmän<br />

kyvykkyyden ja ketteryyden välillä<br />

suhteessa sen hintaan ja resurssivaatimuksiin.<br />

Yritys voi esim. valita ERP-järjestelmäkseen<br />

raskaan, moniosaisen ja erittäin pitkälle suunnitellun<br />

kokonaisuuden jonka ominaisuudet<br />

tuotannonsuunnittelun ennustamisen osalta<br />

ovat huippuluokkaa, mutta toisaalta unohdetaan,<br />

että esimerkiksi jo rakennettu varasto,<br />

tuotanto- tai ostotoiminta eivät vastaakaan järjestelmän<br />

käyttötarkoitusta, jolloin raskaasta ja<br />

monipuolisesta järjestelmästä huolimatta joudutaan<br />

turvautumaan avustaviin, monta kertaa<br />

päällekkäisiin ja ainakin jossain määrin räätälöitäviin<br />

järjestelmiin.<br />

ERP-järjestelmän sekä sen liitännäisten tulisi<br />

noudattaa yrityksen strategiaa (esim. kuva<br />

3 kuvaa suoraviivaisen, ”perinteisen” mallin<br />

mukaisen jäykän strategian toimintaa), mutta<br />

myös mukautua mahdollisiin strategiamuutoksiin.<br />

Sillä silloin, kun kilpailussa vaadittavaa<br />

dynamiikkaa tarvitaan, on jo usein liian<br />

myöhäistä alkaa miettimään ERP-järjestelmän<br />

vaihdosta.<br />

Kuvassa 4 on esitetty kauppatapahtumassa<br />

siirtyviä tietoja myyjän, ostajan, kuljetusliikkeiden<br />

ja ajoneuvojen välillä. ERP voi ottaa tästä<br />

käsiteltäväkseen kaiken, tai vain sen osan, mikä<br />

on standardoitu (esim. EDI/OVT) ja jättää<br />

ei-standardin osan liitännäisten käsiteltäviksi<br />

esim. internetissä siirrettäväksi ja esitettäväksi<br />

dataksi tai toisinpäin.

195<br />

Kuva 4. Kauppatapahtumassa siirretyt tiedot (Pastinen et al. 2003)<br />

Näissä siirroissa tarvitaan kussakin hyvin spesifistä<br />

informaatiota ja informaatio on yleensä<br />

saatavilla vain silloin, kun järjestelmään on syötetty<br />

kaikki tarvittavat lähdetiedot. Joko automatisoidusti<br />

telematiikan avulla (automaattiset<br />

viivakoodinlukijat, pakkauksenkäsittelyrobotit<br />

jne.) tai käsin (rahtikirjat, laskut, tilausvahvistukset<br />

jne.)<br />

Kyseessä ei siis ole täysin reaaliaikainen tieto,<br />

vaikka näennäisesti näin voisi luulla. Myös tietokantahaut<br />

ottavat oman aikansa ja ovat usein<br />

suurissa massoissa hyvin raskaita operaatioita.<br />

Tuotetietoa vai tuotettua tietoa?<br />

Klassisin esimerkki tuotetiedosta on yksittäinen,<br />

muuttumaton, läpiohjattava tuote, joka ostetaan,<br />

käsitellään/varastoidaan ja myydään eteenpäin.<br />

Tällaiselle, mahdollisimman yksinkertaisellekin<br />

tuotteelle on järjestelmässä määritelty<br />

vähimäistuotetiedot, jotka useassa yrityksessä<br />

vaihtelevat pelkästä tuotenimikkeestä ja varastonohjausnumerosta<br />

monimutkaisempaan yhdistelmään<br />

esim. varastonohjauksessa käytettävää<br />

tietoa kuten tuotteen ja tuotedatan elinkaaren,<br />

tuotteen ja pakkaustyyppien jne. ominaisuuksia.<br />

Tämän lisäksi tuotetietoon lisätään yleensä<br />

ensimmäisenä tuotteen määräyksikkö (kappaletta,<br />

litraa jne.), hinnat ja kustannukset (esim.<br />

liukuva-, sisäänosto- ja myyntihinta), tuotteen<br />

rakenne, konfiguraatio, tuoteryhmä, asiakassegmentti,<br />

varastointityypitys jne. Erilaisia tuotetietoparametreja<br />

voidaan järjestelmiin luoda<br />

lähes loputon määrä. Tuotetietoja määritellessä<br />

tulisi kuitenkin huomioida se, mikä osa datasta<br />

rikastaa järjestelmää tai siitä ulos saatavia tietoja<br />

ja toisaalta se, mikä on datan elinkaaren tai sen<br />

käytettävyyden mahdollisuudet tai tarpeellisuus<br />

tulevaisuudessa. Tuotetiedon käsittelyä ja sen<br />

master datan tallentamisen määrittelyä silmällä<br />

pitäen ei välttämättä suuren, erittäin vaihtuvan<br />

tai laajan skaalan omaavalla yrityksellä tuhlattaisi<br />

aikaa tai resursseja mikäli tuotteistoa analysoitaisiin<br />

laajemminkin jopa ennen varsinaisen<br />

järjestelmän valintaa.

196<br />

Eräänlaisena esimerkkinä erittäin pitkälle<br />

viedystä tuotetiedon määrittelystä voitaisiin<br />

pitää NATO:n ylläpitämää koodistoa,<br />

jossa jokaiselle useammin käytetylle<br />

tuotteelle muodostetaan tarkka koodi sen<br />

mukaan, miten koodisto ja siihen nojaava<br />

kriteeristö (ACodP-1, ks. lähteet) kyseisen<br />

tuotteen määrittelevät. Tuotteita jaotellaan<br />

ensisijaisesti Fit, Form & Function –periaatteen<br />

mukaisesti eli eri valmistajalta/toimittajalta<br />

saatavat tuotteet määritellään samoiksi,<br />

mikäli ne täyttävät samat kriteerit ja toimivat<br />

näin ollen samalla tavalla samassa käyttötarkoituksessa.<br />

Tuotteiden tunnistaminen,<br />

koodaaminen ja järjestelmään tallentaminen<br />

vie kohtuullisen paljon aikaa, mutta on välttämätöntä,<br />

sillä käytettävä tuotemäärä on<br />

hyvin massiivinen ja vastaavien tuotteiden<br />

tunnistaminen elintärkeää esim. kriisialueilla<br />

tapahtuvissa tehtävissä.<br />

Epäonnistumisen eri tasot ja muodot<br />

Informaatiologistinen järjestelmäkokonaisuus<br />

voidaan määritellä, suunnitella tai rakentaa<br />

väärin. Toimittajat eivät esimerkiksi välttämättä<br />

ymmärrä tilaajan tarpeita tai myyvät siitä huolimatta<br />

tilaajalle sopimattoman tuotteen – jos<br />

ei muuten, niin raskaasti räätälöitynä. Myös<br />

käyttöönotto voidaan toteuttaa virheellisesti<br />

tai täysin mahdottomassa järjestyksessä. Testaamatta,<br />

kouluttamatta tai yhteensovittamatta.<br />

Suuri osa segmenteistä, transaktioista, moduleista<br />

tai kokonaisista järjestelmäkokonaisuuksista<br />

voi jäädä käyttämättä pitkäksi aikaa tai<br />

jopa kokonaan virheellisen tai puutteellisen<br />

käyttöönoton seurauksena. Esim. ennusteita<br />

ei järjestelmästä saada ulos siksi, että tiettyjä<br />

osia ennusteita laativien toimintojen vaatimasta<br />

historiadatasta ei ole saatavilla (koska niitä ei<br />

ole koskaan syötetty eikä syöttämistä ehkä ole<br />

koskaan kenellekään ohjeistettu tai määrätty).<br />

Mitä spesifimpi tai monimutkaisempi järjestelmä,<br />

sitä vaikeampaa on käyttöönotto ja<br />

toisaalta sen vaikeammaksi sen tehokas ylläpito<br />

ja käyttö muodostuu. Spesifiset järjestelmät<br />

ovat yleensä suppeita liittymämahdollisuuksiltaan<br />

ja toisaalta monimutkaiset, laajat<br />

järjestelmät sisältävät harvoin hyviä työkaluja<br />

tai selkeän, intuitiivisen käyttöliittymän. Muutamia<br />

esimerkkejä:<br />

Otetaan käyttöön tiedon- ja dokumentinhallintajärjestelmä.<br />

––<br />

Järjestelmää laajennetaan heti alusta siten, että siinä on päällekkäisiä ominaisuuksia<br />

jo olemassa olevien järjestelmien kanssa vaikka olemassa olevista järjestelmistä ei ole<br />

aikomustakaan tehdä liitäntöjä uuteen järjestelmään tai toisaalta korvata vanhoja.<br />

––<br />

Järjestelmään ei tutustuta riittävissä määrin määrittelyvaiheessa, vaan se otetaan heti käyttöön<br />

kokonaisuudessaan koska ajatellaan, että sitä tarvitaan nyt konfiguraationhallintaan,<br />

HR-datan säilömiseen jne. ja se ”melko varmasti” taipuu myös muihin toimintoihin.<br />

Myöhemmin se kuitenkin havaitaan liian monimutkaiseksi soveltaa ja liittymät muihin<br />

järjestelmiin sekä rajapintojen räätälöinti kalliiksi toteuttaa. Lopullisen iskun antaa lähes<br />

mahdottomaksi muodostuva käyttäjien oikeuksien hallinta ja järjestelmä hylätään.<br />

Otetaan käyttöön palvelupyyntöjärjestelmä.<br />

––<br />

Helpdesk, palvelupiste, tilauskeskus tjms. ottaa vastaan pyynnöt ja kirjaa järjestelmään<br />

– – Järjestelmään ei ole pääsyä kuin pääkäyttäjillä, eikä järjestelmästä ole liittymää muihin<br />

sovelluksiin. Järjestelmään ei myöskään kirjata ratkaisutietoa kuin yleisellä tasolla.

197<br />

––<br />

Loppukäyttäjät tai tilaajat eivät näe oman palvelupyyntönsä tilaa eivätkä pysty<br />

vaikuttamaan palvelupyynnön ohjautumiseen, ratkaisemiseen tai arkistointiin.<br />

––<br />

Lopputulos on, että tilaukset tai palvelupyynnöt saattavat hukkua, ohjautua väärin tai<br />

johtaa vääränlaisiin ratkaisuihin, eikä tilaajalla/loppukäyttäjällä ole minkäänlaista tietoa<br />

työn tilasta.<br />

––<br />

Ongelma moninkertaistuu silloin, kun kyseessä on pääkäyttäjä ja pääkäyttäjän<br />

sidosryhmät ohjaavat ongelman ratkaisua hänelle eikä edes pääkäyttäjä ole tietoinen<br />

ratkaisusta tai ongelmista toisaalla.<br />

Pientä päällekkäisyyttä järjestelmissä<br />

––<br />

Yrityksessä on käytössä parhaimmillaan kahdeksan eri järjestelmää, joissa ylläpidetään<br />

HR-tietoja.<br />

––<br />

Yrityksen ensisijainen ja toisaalta pääasiallinen informaatiokanava on puhe ja puhelimet.<br />

––<br />

ICT ei ylläpidä erillistä rekisteriä soittosarjaan liittyvistä puhelimista ja toisaalta HR:ssä<br />

ei ole julkisia liittymiä<br />

––<br />

Lopputulos on, että toimipisteet ylläpitävät omia puhelinluetteloitaan ja koska<br />

nämä eivät ole sidoksissa työntekijätietoihin, muodostuu esim. herra X:n esimiehelle<br />

soittamisesta mielenkiintoinen aivoakrobaattinen toimenpide.<br />

Uusia sovellutuksia – laajennetaan, laajennetaan!<br />

Informaatiologistiikan mielenkiintoisimmat<br />

sovellustahot löytyvät mielestäni kuluttajaasiakkaiden<br />

konfiguraatioista, asiakastiedon<br />

hallinnasta ja hyödyntämisestä. Tästä eräänä<br />

esimerkkinä voidaan käyttää päivittäistavarakauppojen<br />

kanta-asiakaskortteja ja asiakasohjelmia.<br />

Esimerkiksi IKEAssa käydessäsi voit<br />

halutessasi rekisteröityä asiakkaaksi ja saat mukaasi<br />

kortin, jota käytät joka kerta asioidessasi<br />

liikkeissä. Järjestelmään tallentuu käyttämäsi<br />

liike, ostamasi tuotteet, ostojen ajankohta,<br />

käytetyt ja sinulle tarjotut kampanjat jne. Näiden<br />

perusteella IKEA esimerkiksi pystyy tarjoamaan<br />

asiakkaalle erilaisia lisäosia jo hankittuihin<br />

kalusteisiin, kartoittamaan sisustukseen<br />

sopivia uusia tuotteita, keräämään dataa siitä,<br />

millaisiin koteihin mitäkin tuotteita hankitaan<br />

ja niin edelleen.<br />

Nykyisellään kaupan teknologiat ovat tarkkaan<br />

rajattuja ja esim. tuotetietoa ylläpidetään<br />

Suomessa Sinfos-nimisessä tietopankissa. Tietokannan<br />

käytöstä tavarantoimittajilta peritään<br />

liittymismaksu, vuosittainen käyttömaksu sekä<br />

tuotteiden lukumäärään perustuva maksu.<br />

Näkisin tämän ja vastaavanlaisten tuotetietojärjestelmien<br />

väistyvän esimerkiksi älykkäiden<br />

pakkausten ja dynaamisten logistiikkaratkaisuiden<br />

kehityksen myötä. Esim. pakkaushierarkiaa,<br />

tuotetietoa jne. ei tarvitsisi enää<br />

tallentaa erilliseen tietopankkiin, vaan tavarantoimittajilla<br />

olisi käytössä pakkaukset, jotka<br />

välittävät tuotetiedot, määrittelevät itse kuljetusvaatimukset<br />

jne.<br />

Perinteisten ERP-järjestelmien ohella on<br />

kehitetty ns. uuden sukupolven toiminnanohjausjärjestelmiä,<br />

jotka mm. hyödyntävät<br />

uudenlaisia tietokantamalleja sekä avointa lähdekoodia<br />

ja helpommin muokattavia transaktioita<br />

sekä raportointityökaluja, jolloin ei olla<br />

sitoutuneita enää yhteen toimittajaan ja järjestelmän<br />

läpinäkyvyys on parempi. Myös raportoinnin<br />

dynamiikka on parantunut esim.<br />

OLAP-kuutioiden hyödyntämisen myötä.<br />

Käyttämällä tuttuja ohjelmistoja käyttäjära-

198<br />

japinnoissa, saadaan työkaluja yhtenäistettyä<br />

siten, että tiedon siirto järjestelmästä toiseen<br />

on mutkatonta (esim. kaikessa yksinkertaisuudessaan<br />

raporttien data muokataan ja siirretään<br />

eteenpäin taulukkolaskennassa tai suoraan<br />

sosiaalisen median tai jonkin muun viestimen<br />

kautta asiakkaalle, tai jollekin muulle<br />

segmentille).<br />

Kuva 5. Pääpaino uusissa järjestelmissä

199<br />

Lähteet<br />

Suomen Huolintaliikkeiden Liitto Ry (Ritvanen, V. Inkiläinen, A. Von Bell, A. Santala, J. ). 2011. Logistiikan<br />

ja toimitusketjun hallinnan perusteet. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy.<br />

Pastinen, I. – Mäntynen, J. – Koskinen, L. 2003. Kaupan ja teollisuuden logistiikka.<br />

Tampere: <strong>Tampereen</strong> teknillinen yliopisto.<br />

Mäkelä, T. – Mäntynen, J. – Vanhatalo, J. 2005. TTY, Opetusmoniste 38.<br />

Tampere: <strong>Tampereen</strong> teknillinen yliopisto. Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos.<br />

Oksanen, R. 2004. Kuljetustuotannon toimintolaskenta: Kuljetustalouden perusteista moderniin toimintolaskentaan.<br />

Tampere: Aaltospaino Oy.<br />

Luomala, J. – Heikkinen, J. – Virkajärvi, K. – Heikkilä, J. – Karjalainen, A. Kivimäki, A. – Käkölä, T. –<br />

Uusitalo, O. & Lähdevaara, H. 2001. Digitaalinen verkostotalous: Tietotekniikan mahdollisuudet<br />

liiketoiminnan kehittämisessä. Teknologian kehittämiskeskus. Teknologiakatsaus 110/2001. Helsinki.<br />

NATO Manual on Codification. Saatavilla:<br />

http://www.nato.int/structur/AC/135/main/links/acodp1.htm

200<br />

Insinöörin urakehityksen muutos<br />

– haaste koulutukselle<br />

Hannu Saarikangas<br />

Insinöörikoulutuksen alkuvaiheessa opiskelijoita oli varsin vähän. 1960-luvulla<br />

alkoi voimakas kasvu ja tällä hetkellä työikäisten insinöörien lukumäärä<br />

on noin 110 000. Insinöörityön muutokset 1950-luvulta vuosituhannen<br />

vaihteeseen ovat olleet suuret. Osaamisvaatimukset ovat kasvaneet,<br />

työtavat ovat läpikäyneet tietotekniikan mukanaan tuoman vallankumouksen<br />

ja globalisaatiokehitys on pakottanut totuttelemaan monikulttuurisiin työyhteisöihin.<br />

Englannin kielestä on tullut useille työkieli. Viimeisen 20 vuoden<br />

aikana insinöörien toimiasemassa on myös tapahtunut selvä muutos. Aikaisemmin<br />

työkokemusvuosien karttuessa siirryttiin usein ylempään keskijohtoon,<br />

nyt yli puolet työskentelee ja haluaa työskennellä asiantuntijatehtävissä<br />

työkokemusvuosista riippumatta. Muutos heijastuu koulutuksen kysyntään ja<br />

tarjontaan. Ammatillisen erikoisosaamisen koulutustarve kasvaa. Se asettaa<br />

haasteita <strong>ammattikorkeakoulu</strong>jen koulutustarjonnalle. Ylemmän AMK-tutkinnon<br />

rinnalle tarvitaan nopeakestoista, monimuoto-opetuksena toteutettavaa<br />

ammatillista täydennyskoulutusta.<br />

Kirjoittaja on insinööri ja insinööri (ylempi AMK). Hän työskentelee johtajana<br />

Uusi Insinööriliitto UIL ry:ssä.<br />

Johdanto<br />

Insinöörikoulutus käynnistyi 100 vuotta sitten<br />

Tampereella. Pitkään ja monivivahteisesti<br />

valmisteltu koulutus käynnistyi, kun ensimmäisen<br />

kurssin 29 opiskelijaa aloittivat syksyllä<br />

1912 suomenkielisen <strong>Tampereen</strong> teknillisen<br />

opiston tiloissa opintonsa. Valtion<br />

omistamassa oppilaitoksessa oli neljä osastoa,<br />

koneenrakennus, huoneenrakennus, sähkötekniikka<br />

ja tehdasteollisuus. Ruotsinkielinen<br />

opetus käynnistyi neljä vuotta myöhemmin<br />

Helsingissä, kun Tekniska Läroverket i Helsingfors<br />

aloitti toimintansa kone- ja sähköosaston<br />

voimin.<br />

Koulutuksen volyymi pysytteli toiseen<br />

maailmansotaan asti varsin maltillisissa luvuissa.<br />

Suomenkielinen opetus tapahtui <strong>Tampereen</strong><br />

teknillisessä opistossa oppilasmäärän<br />

kohotessa 1920-luvun alun noin sadasta vajaaseen<br />

kolmeen sataan 1930-luvun loppuun<br />

mennessä. Saman aikaan ruotsinkielisten<br />

opiskelijoiden määrä kasvoi runsaasta<br />

viidestäkymmenestä noin 150:een. Esimer-

201<br />

kiksi vuonna 1935 Suomessa valmistui 62<br />

insinööriä.<br />

Huolimatta siitä, että insinöörikoulutus<br />

ei alussa saanut korkeakoulutusstatusta, sitä<br />

alusta asti pyrittiin kehittämään sellaisena.<br />

Opettajien tutkintovaatimukset olivat jo 1912<br />

suunnilleen sellaiset, kuin nykyisillä yliopettajilla.<br />

Myös opettajien työkokemusvaatimus on<br />

perujaan tältä ajalta. Alun perin teollisuushallituksen<br />

alaisuudessa ollut insinöörikoulutus<br />

siirtyi vuonna 1925 kauppa- ja teollisuusministeriön<br />

alaisuuteen, josta se siirtyi 1.7.1969<br />

opetusministeriön alaisuuteen. Korkeakoulustatuksen<br />

insinöörikoulutus sai <strong>ammattikorkeakoulu</strong>jen<br />

myötä 1990-luvun alussa, kun<br />

teknilliset opistot siirtyivät osaksi perustettuja<br />

<strong>ammattikorkeakoulu</strong>ja. Ammattikorkeakoulujakson<br />

aikana insinöörikoulutus on Bolognan<br />

prosessin myötä saanut jatkeekseen ylemmän<br />

korkeakoulututkinnon insinööri (YAMK).<br />

Insinöörikoulutus on koko olemassaolonsa<br />

ajan ollut tiiviissä yhteydessä teollisuuteen.<br />

Sitä kuvastaa hyvin sen sijoittuminen vasta<br />

1960-luvun lopulla opetusministeriön hallinnon<br />

alalle. Voimakas yhteys elinkeinoelämään<br />

on johtanut osin siihen, että insinöörikoulutus<br />

on jossain määrin nähty teollisuuden tukitoiminnoksi,<br />

joka on muovannut siitä vahvasti<br />

teknologian hallintaan ja asiantuntijuuteen<br />

tähtääväksi.<br />

Insinöörikoulutus oli toiseen maailmansotaan<br />

asti keskitetty kahteen oppilaitokseen.<br />

Suomenkielinen opetus toteutettiin <strong>Tampereen</strong><br />

teknillisessä opistossa ja ruotsinkielinen<br />

Tekniska Läroverketissä. Oppilaitosten määrä<br />

alkoi kasvaa 1960-luvulla niin, että 1970-luvulle<br />

tultaessa maassamme oli jo 15 teknillistä<br />

opistoa. Viimeinen iso teknillisten oppilaitosten<br />

kasvutulva sattui 1980-luvun lopulle, jolloin<br />

määrä ylitti 30.<br />

Oppilaitosten määrän kasvun myötä luonnollisesti<br />

myös insinöörikoulutuksen määrä<br />

alkoi kasvaa. Ennen toista maailmansotaa<br />

vuotuiset valmistuneiden määrät olivat muutamia<br />

kymmeniä. Heti sodan jälkeen luku<br />

nousi noin neljään sataan laantuen sen jälkeen.<br />

Varsinainen kasvu alkoi 1960-luvun<br />

alussa. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden<br />

aikana valmistuneiden määrä kasvoi kolmesta<br />

sadasta yli kahden tuhannen ja tultaessa<br />

1990-luvulle tapahtui uusi hyppäys, silloin<br />

vuosittain valmistuneiden insinöörien<br />

määrä ylitti 5000. Siinä välissä koettu pieni<br />

notkahdus valmistuneiden insinöörien määrässä<br />

johtui koulutusaikojen pidentämisestä<br />

1980-luvun alussa kun samalla luovuttiin pakollisesta<br />

ennakkoharjoittelusta.<br />

Kasvu, varsinkin heti sotien jälkeen, mahdollisti<br />

Suomen teollisuuden nopean kasvun<br />

ja monipuolistumisen. 1990-luvulla opiskelijamäärän<br />

kasvuun oli myös muita kuin koulutuspoliittisia<br />

tarkoitusperiä. Yhtäältä koulutuksellinen<br />

tasa-arvo oli luonut paineita kasvattaa<br />

oppilaitosverkostoa ja toisaalta 1990-luvun<br />

lama-aikaan käsiin räjähtänyttä työttömyysaaltoa<br />

koetettiin helpottaa erityisesti tekniikan<br />

alan koulutusta lisäämällä. 1990-luvun lopulla<br />

ennen it-kuplan puhkeamista alan akuuttiin<br />

työvoimapulaan haettiin lisäksi ratkaisua insinöörikoulutuksen<br />

aloituspaikkamäärää lisäämällä,<br />

mikä sittemmin johti 2000-luvun<br />

alussa vastavalmistuneiden insinöörien massatyöttömyyteen.<br />

Insinöörien määrässä suhteessa maan väestöön<br />

olemme maailman kärjessä. OECD:n<br />

tutkimuksen mukaan Suomessa korkea-asteen<br />

tutkinnoista yli 25 % on tekniikan alalta, luku<br />

on suurin OECD:n jäsenmaista. Työikäisten<br />

insinöörien osuus samanikäisestä väestöstä oli<br />

vuonna 1980 hiukan runsas prosentti. Vuonna<br />

2010 työikäisestä väestöstä (22–64 v) 3,4 %<br />

on insinöörejä, eli joka kolmaskymmenes. Tätä<br />

taustaa vasten on ymmärrettävää, että asema<br />

työelämässä on muuttunut.

202<br />

Insinöörin työtehtävien muutos 1950-luvulta tähän päivään<br />

Tarkastelen tässä insinöörien asemaa ja sen<br />

muutoksia 1950-luvun lopulta lähtien, jolloin<br />

heidän määränsä alkoi kasvaa. Sotakorvaukset<br />

oli maksettu ja rakennustoiminta oli vilkasta.<br />

Vuonna 1956 insinööreillä ja diplomiinsinööreillä<br />

oli selkeästi eri työmarkkinat.<br />

Lehdissä julkaistuista ilmoituksista vain 17<br />

% haettiin jompaakumpaa. Tyypillisiä tarjolla<br />

olevia työtehtäviä olivat myyntitehtävät. Keskeisiä<br />

kriteereitä työn saamiseksi olivat muutaman<br />

vuoden työkokemus, hyvät vuorovaikutustaidot<br />

ja matkustusvalmius. Tekniikan<br />

alan erityisosaamisvaatimukset oli yleensä<br />

lueteltu ilmoituksissa varsin tarkoin, mistä<br />

voi vetää sen johtopäätöksen, että palkattavan<br />

insinöörin tehtävänkuva oli etukäteen hyvinkin<br />

tarkkaan mietitty. Kuriositeettina voinee<br />

mainita, että tuohon aikaan työsuhde-etuina<br />

tarjottiin lisäeläkkeitä, työsuhdeasuntoja sekä<br />

”autoa talon puolesta”.<br />

1960-luku vapautti länsikaupan ja tietokoneiden<br />

maailmanvalloitus ulottui myös Suomeen.<br />

Insinöörejä valmistui jo tuhat yli tuhat<br />

vuodessa ja vauhti kiihtyi. Edelleen insinööreillä<br />

ja diplomi-insinööreillä oli eri työmarkkinat,<br />

joskin tarjolla olleista tekniikan alan paikoista<br />

kolmannekseen olisi kelvannut kumpi<br />

vain. Työkokemusta arvostettiin edelleen, tutkimuksessa<br />

tarkastelluista 125 työpaikkailmoituksesta<br />

yhteenkään ei haettu insinööriä, jolla<br />

ei olisi ollut jo hankittua työkokemusta. Eniten<br />

insinöörejä haettiin keskijohdon tehtäviin,<br />

muita merkittävämpiä tehtäviä olivat myyntitehtävät<br />

sekä ns. ”monitoimimiehet”. Kielitaitovaatimukset<br />

olivat nousseet kuvaan. Englantia<br />

olisi pitänyt osata joka kolmannessa työnhakukohteessa<br />

ja saksaa noin joka neljännessä.<br />

Tekniikkaan liittyvät osaamisvaatimukset<br />

oli 1960-luvulla kuvattu tietyn tekniikan alan<br />

osaamisena, esimerkkeinä muoviteollisuuden<br />

tuntemus, voimalaitoskokemus tai jonkin teollisuuden<br />

alan kaupan tuntemus, josta esimerkkinä<br />

teollisuusmyyntikokemus. Työelämässä<br />

tapahtuneista muutoksista esimerkkinä mainittakoon<br />

luontaisetuna tarjottu viisipäiväinen<br />

työviikko.<br />

1980-luvun alkaessa Suomessa elettiin korkeasuhdanteen<br />

aikaa. Suomen taloudessa oli<br />

nähty peräti poikkeuksellisia toimenpiteitä kun<br />

Suomen Pankki oli syksyllä 1979 revalvoinut<br />

Suomen markan ja toteutti mm. ay-liikkeen<br />

vaatimuksesta toisen revalvaation maaliskuussa<br />

1980. Energiakriisi oli onnellisesti unohdettu<br />

ja inflaatio laukkasi noin 13 %:n vuosivauhdilla.<br />

Energian hinnan nousu oli huimaa, esimerkiksi<br />

raakaöljyn hinta nousi vuositasolla<br />

125 %.<br />

1980-luku toi mukanaan insinööriosaamista<br />

edellyttävän 3D-suunnittelun. Samoin<br />

ensimmäiset NMT 450-verkot otettiin Suomessa<br />

käyttöön. Insinöörityöttömyys oli vähentynyt<br />

noin 1000 hengen tasolle ja erityisesti<br />

suunnittelualan työtehtävien määrä kasvoi<br />

huomattavasti. Tietotekniikan läpimurto toi<br />

uusia osaamisvaatimuksia, joista merkittävimpiä<br />

olivat kasvava englannin kielen taitovaatimus<br />

sekä tietotekniikan yleiset perustiedot.<br />

Kuvaavaa ajalle oli myös se, että tehtäviin haettiin<br />

entistä useammin joko insinööriä tai diplomi-insinööriä.<br />

Aiempina vuosikymmeninä<br />

ollut kahtiajako alkoi insinöörien ja diplomiinsinöörien<br />

eri työmarkkinoista alkoi kadota<br />

koulutusmäärien kasvun myötä.<br />

1990-luku oli teknologiateollisuuden<br />

nousun vuosikymmen. Televisiotekniikassa<br />

kehiteltiin teräväpiirtotekniikkaa ja matkaviestinnässä<br />

otettiin käyttöön GSM-verkot.<br />

Insinöörien maailmassa se näkyi siten, että<br />

tietotekniikan alan työpaikkojen tarjonta<br />

ylitti muut tekniikan alat ja ensimmäistä kertaa<br />

avoimia työpaikkoja tarkasteltaessa enemmistössä<br />

koulutuskriteerinä oli joko insinööri<br />

tai diplomi-insinööri. Kielitaidon merkitystä<br />

ei työpaikkailmoituksissa korostettu enää aiempaan<br />

malliin. Syynä oli ilmeisesti se, että<br />

eritoten tietotekniikka-alalla englannin kielen<br />

taitoa oli alettu pitää itsestään selvyytenä.<br />

Tietotekniikan erityisvaatimuksina ilmoituksissa<br />

mainittiin usein CAD-suunnittelu<br />

tai erilaiset järjestelmät tai tekniikat. Myös<br />

erilaisten ohjelmointikielien osaajille riitti<br />

kysyntää.

203<br />

Vuosituhannen vaihteen lähestyessä Suomi<br />

toipui hiljalleen lamasta ja maailma eli it-kuplan<br />

kovinta kasvun aikaa. Mainittakoon, että<br />

vuonna 1996 joka kolmas kotitalous omisti<br />

tietokoneen ja vuonna 1998 kännykkäliittymien<br />

määrä ylitti tavallisten puhelinten määrän.<br />

Samana vuonna yli puolella suomalaisista<br />

oli matkapuhelin. Internet-käyttäjien määrä<br />

Suomessa ylitti miljoonan, jotka väkilukuun<br />

suhteutettuna olivat maailmanennätyksiä.<br />

Avoimien työpaikkojen suhteen tilanne oli<br />

muuttunut edelleen siihen suuntaan, että teknillisesti<br />

korkeakoulutettua työvoimaa haettaessa<br />

kumpi vain, insinööri tai diplomi-insinööri<br />

kelpasi. Kaksi kolmasosaa avoimista<br />

alan paikoista oli tarkoitettu joko/tai koulutuksen<br />

omaaville. Englannin kielen taito katsottiin<br />

välttämättömyydeksi ja muusta kielitaidosta<br />

sai bonusta. Vuorovaikutustaidot termin<br />

nykymerkityksessä olivat tulleet korostetusti<br />

mukaan edellytettäviin valmiuksiin. Tietoteknisten<br />

valmiuksien osaamistarpeet olivat tarkentuneet,<br />

kysyntää oli erityisesti koodaajista<br />

sekä tietyissä laiteympäristöissä toimijoista.<br />

Vuosituhannen vaihteessa työhakuilmoituksissa<br />

näkyi uutena erityispiirteenä mahdollisuus<br />

etätöihin, joka oli mahdollistunut<br />

tehtävän työn siirtyessä virtuaalimaailmaan.<br />

Toisaalta sen on sanottu johtuneen yritysten<br />

kansainvälistymisestä ja sitä kautta syntyneestä<br />

tarpeesta tehdä yhteistyötä aikavyöhykkeistä<br />

riippumatta.<br />

Yhteenvetona insinöörityön muutoksista<br />

1950-luvulta vuosituhannen vaihteeseen voi<br />

todeta, että muutos on ollut suuri. Tehtävien<br />

osaamisvaatimukset ovat kasvaneet paljon, työtavat<br />

ovat läpikäyneet tietotekniikan mukanaan<br />

tuoman vallankumouksen ja globalisaatiokehitys<br />

on pakottanut totuttelemaan monikulttuurisiin<br />

työyhteisöihin. Kielitaitovaatimukset<br />

ovat kasvaneet niin, että englannin kielestä on<br />

tullut useille insinööreille työkieli, jokaisen on<br />

sitä jossain määrin osattava. Virtuaalimaailman<br />

mahdollisuudet ja vaatimukset ovat poistaneet<br />

maantieteelliset etäisyydet yhtä hyvin kuin aikavyöhykkeetkin.<br />

Insinöörien toimiasemassa tapahtuneet muutokset<br />

viimeisten 20 vuoden aikana<br />

Insinöörin urakehitys toteutui varsin pitkään<br />

samanlaisena. Vastavalmistuneet aloittivat asiantuntijatehtävissä<br />

ja työkokemuksen kasvaessa<br />

ura lähti perinteisessä mielessä nousuun, mikä<br />

näkyi toimiaseman kohoamisena. Tähän sinänsä<br />

selkeään kehitykseen oli syynsä. Insinöörikoulutuksella<br />

oli haluttu paikata teollisuudessa<br />

ilmennyttä asiantuntija- ja esimiespulaa,<br />

jota oli syntynyt teollisuuden monipuolis tuessa<br />

sekä työvoimatarpeen kasvaessa tuotannon lisääntymisen<br />

myötä. Vielä 1990-luvulle tultaessa<br />

tämä tilanne oli vallitseva. Tällöin yli<br />

puolet vähintään 20 vuoden työkokemuksen<br />

omaavista insinööreistä kuului vähintäänkin<br />

ylempään keskijohtoon. Yritysten ylimpään<br />

johtoon kuului tuolloin lähes joka viides, jolla<br />

oli takanaan 20 vuoden työhistoria valmistumisen<br />

jälkeen. Vastaavasti asiantuntijatehtävissä<br />

toimivien suhteellinen osuus laski selvästi<br />

työkokemusvuosien karttuessa. Toimihenkilöasemassa<br />

olevia ei aivan uran alkuvaihetta lukuun<br />

ottamatta ollut juuri nimeksikään.

204<br />

INSINÖÖRIEN TOIMIASEMA AMMATTIVUOSITTAIN<br />

Lähde: Insinööriliiton Työmarkkinatutkimus TMT X-1991<br />

Ammattivuodet<br />

0-5<br />

6-10<br />

11-15<br />

16-20<br />

21-25<br />

26-30<br />

yli 30<br />

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />

Ylin johto/yrittäjä Johto Ylempi keskijohto<br />

Alempi keskijohto Asiantuntijat Toimihenkilö<br />

Kuva 1. Insinöörien toimiasema ammattivuosien mukaan tarkasteltuna v. 1991<br />

Seuraavien 20 vuoden aikana on tapahtunut<br />

merkittävä muutos. Toisaalta valmistuneiden<br />

insinöörien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti<br />

ja toisaalta organisaatiot ovat madaltuneet<br />

sekä myös muita tutkintoja suorittaneiden korkeakoulutettujen<br />

osuus teollisuuden johtotehtävissä<br />

on kasvanut. Insinöörimäärän nopeaa<br />

kasvua kuvastaa se, että <strong>ammattikorkeakoulu</strong>ista<br />

valmistuneiden insinöörien määrä ylitti<br />

50 % kaikista työikäisistä insinööreistä vuonna<br />

2010, eli viidessätoista vuodessa.<br />

Kaikki nämä muutokset yhdessä maailmantalouden<br />

kehittymisen ovat aikaansaaneet aivan<br />

uuden tilanteen insinöörien työmarkkinoilla.<br />

Kun tarkastellaan tilannetta vuoden 2011 UIL:n<br />

työmarkkinatutkimuksen valossa, voidaan todeta<br />

niiden muuttuneet perusteellisesti. Aiemmin pitkän<br />

kokemuksen mukanaan tuomaa asemaa yritysten<br />

johdossa ei enää juurikaan ole. Ylimpään<br />

johtoon ylettää enää selvästi alle viisi prosenttia<br />

insinöörikunnasta riippumatta siitä, kuinka<br />

pitkä työkokemus heillä on. Samoin vähintään<br />

ylempään keskijohtoon kuuluvien osuus on pudonnut<br />

selvästi, joskaan ei yhtä dramaattisesti.<br />

INSIÖÖRIEN TOIMIASEMA AMMATTIVUOSITTAIN<br />

Ammattivuodet<br />

0-5<br />

6-10<br />

11-15<br />

16-20<br />

21-25<br />

26-30<br />

yli 30<br />

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %<br />

Ylin johto/yrittäjä Johto Ylempi keskijohto<br />

Alempi keskijohto Asiantuntijat Toimihenkilö<br />

Kuva 2. Insinöörien toimiasema ammattivuosien mukaan tarkasteltuna v. 2011 (Lähde: Insinööriliiton<br />

työmarkkinatutkimus 2011.)

205<br />

Toinen selvä muutos on asiantuntijaroolin<br />

kasvu. Riippumatta työkokemusvuosista yli<br />

puolet ikäluokasta työskentelee asiantuntijatehtävissä.<br />

Se ei suinkaan tarkoita sitä, että tehtävä<br />

vuodesta toiseen olisi sama, vaan sitä, että<br />

henkilö pureutuu yhä syvemmälle johonkin<br />

tiettyyn tekniikan osa-alueeseen. Työorganisaatiolle<br />

haasteita syntyy siitä, miten motivoida tai<br />

palkita henkilöitä, joiden organisatorinen asema<br />

ei ammattitaidon paranemisen myötä kohene.<br />

Työorganisaatioiden madaltuminen ja korkeasti<br />

koulutettujen määrän voimakas kasvu<br />

selittävät pitkälti tapahtunutta kehitystä. Kuten<br />

aiemmin totesin, pelkästään insinöörien vuotuinen<br />

sisäänotto lähes viisinkertaistui parissa<br />

vuosikymmenessä. Organisaatioiden johtotehtävistä<br />

kilpailee nykyisin insinöörien lisäksi<br />

kasvava joukko diplomi-insinöörejä, ekonomeja,<br />

lakimiehiä ja muita korkeakoulutettuja.<br />

Yritysten toimintaideassa on samaan aikaan<br />

tapahtunut merkittävää muutosta. Teollinen<br />

tuotanto on pikkuhiljaa siirtynyt halvempiin<br />

maihin ja tilalle on tullut erimuotoisia palveluyrityksiä,<br />

joiden perustehtävien hoitoon ja<br />

hallintaan joku muu kuin tekniikan alan korkeakoulutus<br />

sopiikin paremmin.<br />

Yhtenä kehitystä selittävänä tekijänä nostan<br />

esiin nuorison asenteissa ja arvomaailmassa tapahtuneet<br />

muutokset. UIL on jo vuosien ajan<br />

kysynyt vastavalmistuneilta heidän elämässään<br />

tärkeinä pitämiä asioita. Samoin vuonna<br />

2010 viisi vuotta työelämässä olleille insinööreille<br />

tehty tutkimus osaltaan valottaa arvojen<br />

muutosta. Tässä tutkimuksessa asiantuntijatehtävissä<br />

aloittaneista suurin osa oli pysynyt<br />

asiantuntijatehtävissä. Sen sijaan merkittävä<br />

osa (38 %) niistä, jotka olivat aloittaneet esimiestehtävissä,<br />

oli hakeutunut asiantuntijatehtäviin.<br />

Yhtälailla huomion arvoista oli se,<br />

että työttömäksi valmistuneista tai toimihenkilöasemassa<br />

aloittaneista reilusti yli puolet oli<br />

sijoittunut asiantuntijatehtäviin.<br />

Insinöörien siirtymät ammattiasemasta toiseen valmistumishetken 2004<br />

ja tutkimushetken 2009 välisenä aikana (%)<br />

•<br />

Kuva 3. Insinöörien siirtymät ammattiasemassa 2004–2009

206<br />

Työelämän muutosten heijastukset koulutuksen<br />

kysyntään ja tarjontaan<br />

Yleinen käsitys on edelleen sellainen, että korkeakoulutettujen<br />

henkilöiden ura kehittyy kohtuullisen<br />

nopeasti ja vastuuta joko ihmisten johtajina<br />

tai taloudesta sälytetään enenevässä määrin<br />

hänen kontolleen jo 5–10 vuoden kuluttua<br />

työelämään siirtymisestä. Perinteinen insinööriura<br />

noudattelikin tätä käsitystä aina 1990-luvulle<br />

saakka. Koulutustarpeisiin vastattiin erilaisilla<br />

johtamista käsittelevillä koulutusohjelmilla.<br />

Korkeakoulujen MBA-ohjelmat sekä joidenkin<br />

kaupallisten toimijoiden pitkät johtamistaidon<br />

koulutusohjelmat muodostivat rungon, jolla<br />

aiemmin hoidettiin insinöörien urakehityksen<br />

vaatimat koulutukselliset tarpeet. Asiantuntijauraa<br />

kulkeville ei juuri ollut tarjolla pitkäkestoista<br />

täydennyskoulutusta. Mahdollisuudet<br />

olivat joko jatkaa opintojaan suorittamalla uusia<br />

tutkintoja yliopistossa tai kerätä tarvittavia erityistietoja<br />

maahantuojien, laitetoimittajien tai<br />

koulutuslaitosten lyhytkurssitarjonnasta.<br />

Insinöörien toimiasemassa tapahtunut<br />

kehitys on insinöörin tai koulutuslaitoksen<br />

kannalta haasteellinen. Työntekijän kannalta<br />

haaste tulee siitä, että työpaikan kadotessa<br />

uutta työtä voi olla vaikea löytää, kun omalle<br />

erityisosaamiselle saattaa olla hyvin vähän kysyntää<br />

muualla. Koulutusorganisaatiolle haasteen<br />

heittää hyvin kapea-alaisten koulutusten<br />

pieni kysyntä, kun mahdollinen asiakaskunta<br />

on rajallinen.<br />

Työikäisen insinöörikunnan ammattitaidon<br />

pitäminen ajan tasalla on vaativa tehtävä.<br />

Työikäisten insinöörien lukumäärä on noin<br />

110000 ja luku kasvaa edelleen valmistuneiden<br />

määrän ollessa eläkkeelle poistuvien määrää<br />

suurempi. Tekniikan nopea kehittyminen edellyttää,<br />

että jokaisen työssä olevan insinöörin<br />

tulisi päivittää tietojaan säännöllisin väliajoin<br />

jollain tavalla. Selvitysten mukaan läheskään<br />

kaikki eivät sitä työnantajan tarjoamana sitä<br />

saa, jolloin vastuu oman ammattitaidon ylläpidosta<br />

ja kehittämisestä jää kokonaan yksilön<br />

itsensä harteille. Akavan tekemän tutkimuksen<br />

mukaan vuonna 2011 runsaat 30 %<br />

tutkimukseen vastanneista ilmoitti, ettei heillä<br />

ole juurikaan mahdollisuuksia saada työssään<br />

ammattitaitoa kehittävää koulutusta. Saman<br />

tutkimuksen mukaan peräti joka kymmenes<br />

tutkimukseen vastanneista suoritti työhön liittyvää<br />

koulutusta kokonaan omalla ajallaan.<br />

Kuva 4. Akavalaisten käsityksiä omasta koulutustarpeesta (Lähde:Akavaaka)

207<br />

Kaikki eivät siis täydennyskoulutusta saa tai<br />

halua. Se on huolestuttavaa, sillä kyselyyn osallistuneista<br />

10 % ilmoitti osaamisensa olevan<br />

vanhentunutta ja sen lisäksi 20 % kaipasi lisäkoulutusta<br />

selvitäkseen nykyisistä työtehtävistä.<br />

Ajan puute esti joka seitsemättä hankkimasta<br />

itselleen sopivaa täydennyskoulutusta ja 30 %<br />

ilmoitti, että sopivaa koulutusta ei ole tarjolla.<br />

Vuonna 2011 valmistuneiden insinöörien<br />

sijoittumistutkimuksen mukaan ammatillinen<br />

erikoisosaaminen on merkittävin osa-alue, jota<br />

olisi haluttu opetettavan lisää. Se on ollut tärkein<br />

asia myös edellisinä vuosina ja kertoo osaltaan<br />

siitä, että vastavalmistuneen insinöörin<br />

palkkaavan yrityksen tulisi kiinnittää erityistä<br />

huomiota uuden tulokkaan perehdyttämiseen.<br />

On selvää, että insinöörikoulutus ei ole luonteeltaan<br />

henkilöstökoulutusta, jonka avulla tuotettaisiin<br />

yksittäisten yritysten tarpeisiin saman<br />

tien valmiita työntekijöitä. Insinööriopintojen<br />

tavoitteena on tuottaa valmiudet toimia erilaisissa<br />

asiantuntija- ja esimiestehtävissä erilaisissa<br />

työyhteisöissä. Yrityskohtaiset käytännöt ja tehtäväkohtainen<br />

perehdyttäminen on työnantajan<br />

velvollisuus, jossa työssä <strong>ammattikorkeakoulu</strong><br />

voi toki toimia hyvänä apuna, jos sen ja elinkeinoelämän<br />

yhteistyö toimii hyvin. Yhteistyön<br />

merkeissä opiskelijat voivat suorittaa harjoitteluosuuden<br />

opinnoistaan, tehdä opinnäytetyönsä<br />

ja erilaisia projektitöitä sekä olla mukana <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n<br />

ja yritysten erilaisissa tkihankkeissa.<br />

Viimeisimpänä yhteistyömuotona<br />

mukaan on tullut ylempiin <strong>ammattikorkeakoulu</strong>tutkintoihin<br />

kuuluvat työelämän kehittämistehtävät,<br />

joissa <strong>ammattikorkeakoulu</strong>n ja työelämän<br />

yhteistyöllä olisi paljonkin saavutettavissa.<br />

Seuraavassa kuvassa nähdään, millaisia valmiuksia<br />

insinöörit valmistuttuaan pitivät tärkeimpinä<br />

vuoden 2011 insinöörien sijoittumistutkimuksessa.<br />

Kysyttyjen valmiusalueiden tärkeys valmistuneilla insinööreillä<br />

Vuonna 2011 valmistuneiden insinöörien sijoittumistutkimus<br />

Kuva 5. Valmistuneiden insinöörien valmiusalueiden tärkeys<br />

Vastavalmistuneiden osalta tilanne ei yleispiirteiltään<br />

yllätä. Markkinointiosaamisen tarpeen<br />

kasvu samoin kuin talouden yleisen tuntemuksen<br />

tarve ovat nousseet aiempiin vuosiin verrattuna<br />

merkityksellisemmiksi.<br />

Ammatillisen erikoisosaamisen tarve tulee<br />

nousemaan suureen merkitykseen myös koulutusta<br />

tarjoaville. Kuten aiemmin totesin,<br />

hyvin kapea-alaisen erityisosaajan kohdalla<br />

esimerkiksi työpaikan menetys saattaa tarkoit-

208<br />

taa kokonaan uuden ammatin hakua. Sama on<br />

tilanne insinöörillä, joka on syystä tai toisesta<br />

joutunut olemaan poissa työelämästä pidemmän<br />

ajan. Tekniikan ja järjestelmien kehitys on<br />

ajanut ohi oman osaamisen. Oman haasteensa<br />

koulutuksen tarjoajille tuovat ikääntyvät insinöörit,<br />

joiden tietoteknisessä osaamisessa voi<br />

lisäksi olla puutteita. On tultu tilanteeseen,<br />

jossa täydennyskoulutusta on kyettävä entistä<br />

enemmän räätälöimään tarpeen mukaan, pelkällä<br />

kaikille suunnatulla bulkkituotannolla ei<br />

osaamista paranneta.<br />

Insinöörikunnan, josta yli 80 % työllistyy<br />

yksityiselle sektorille, vuosittain saama työnantajalla<br />

tapahtuva koulutus on noin viisi päivää.<br />

On selvää, ettei se ole kaikkien osalta läheskään<br />

riittävä määrä. Varsin harvassa työpaikassa on<br />

selkeitä henkilöstön kehittämissuunnitelmia,<br />

joita toteutettaisiin johdonmukaisesti. Joissakin<br />

tapauksissa työnantajan tarjoama koulutusmahdollisuus<br />

ei myöskään vastaa sitä käsitystä<br />

tarvittavasta koulutuksesta, joka työntekijällä<br />

on. Akavan tekemässä selvityksessä työkiireet ja<br />

sopivan tarjonnan puute olivat keskeisiä syitä<br />

heille, jotka tarpeestaan huolimatta eivät olleet<br />

koulutukseen hakeutuneet. Vastauksista ei kuitenkaan<br />

voi suoraan vetää johtopäätöksiä siitä,<br />

miten ongelmallista esimerkiksi ajan järjestäminen<br />

olisi, sillä kyselyssä kysyttiin ainoastaan<br />

sellaisesta koulutuksesta, joka olisi tapahtunut<br />

työajalla ja työnantajan kustantamana.<br />

Toisaalta luvattoman moni insinööri ei<br />

itsekään ole panostanut omaan urasuunnitteluunsa<br />

riittävästi. Se näkyy hyvin myös UIL:n<br />

jäsenilleen tarjoamien urapalvelujen kysynnän<br />

jatkuvana kasvuna. Ehkä jotain urasuunnitelmien<br />

puutteesta kertoo sekin, että vuonna<br />

2011 valmistuneet insinöörit hyvää työilmapiiriä,<br />

työssä jaksamista tai turvattua työpaikkaa<br />

huomattavasti tärkeämpinä kuin uralla etenemistä,<br />

urakiertoa tai kansainvälisiä tehtäviä.<br />

Niiden kiinnostavuus oli hälyttävän vähäistä.<br />

Kaiken kaikkiaan täydennyskoulutuksen<br />

kirjo on laaja. Täydennyskoulutuksena käytetään<br />

myös hakeutumista tutkinto-opiskelijaksi,<br />

vaikka tarkoituksena on ainoastaan jonkin tietyn<br />

opintokokonaisuuden hankkiminen. Syynä<br />

tähän on yleensä opintojen maksuttomuus.<br />

Yksilön kannalta käytetty tapa on perusteltu<br />

mutta kansantaloudellisesti se on ongelmallista,<br />

sillä tällainen opiskelija vie joltakulta muulta<br />

opiskelupaikan. Yliopistoilla ja <strong>ammattikorkeakoulu</strong>illa<br />

saattaa olla samaa koulutusta tarjolla<br />

myös täydennyskoulutuksena, mutta silloin<br />

sen hinta opiskelijalle voi muodostaa esteen<br />

hakeutumiselle.<br />

Yhden ongelman suunniteltaessa täydennyskoulutustarjontaa<br />

aiheuttaa sen rahoitus.<br />

Kuten mainitsin, tutkintoon johtava koulutus<br />

on opiskelijalle maksutonta mutta korkeakoulujen<br />

täydennyskoulutus maksullista.<br />

Lisäksi opiskelijalle aiheutuvat kustannukset<br />

riippuvat siitä, onko opiskelu omaehtoista tai<br />

vaikkapa työvoimapoliittisin perustein toteutettua.<br />

Ongelmia on pyritty viime vuosina ratkomaan,<br />

mutta edelleen järjestelmä on liian<br />

monimutkainen ja jähmeä palvellakseen opiskelijoita<br />

hyvin.<br />

Koulutuksen tarjoajille haasteita riittää<br />

myös aikuisille suunnatun täydennyskoulutuksen<br />

tarjoamisessa niin, että se palvelisi eri<br />

elämän- ja työtilanteessa olevien opiskelijoiden<br />

tarpeita. Hektinen työ tai perhe-elämän<br />

rutiinien hoito vaativat usein mahdollisuutta<br />

suorittaa opintoja iltaisin, viikonloppuisin tai<br />

muutoin epäsäännöllisesti. Mihinkään pitkiin<br />

oppilaitoksessa vietettyihin periodeihin ei ole<br />

mahdollisuutta vaan kontaktiopetukseen käytetyt<br />

jaksot ovat lyhyitä.<br />

Ammattikorkeakoulujen toteuttamat<br />

ylempään <strong>ammattikorkeakoulu</strong>tutkintoon johtavat<br />

opinnot ovat esimerkkejä siitä, miten täydennyskoulutuksen<br />

avulla opiskelija voi ratkoa<br />

oman työyhteisönsä ongelmia ja samalla parantaa<br />

omaa ammattitaitoaan. Tutkintoon kuuluvan<br />

työelämän kehittämistehtävä löytyy omasta<br />

työyhteisöstä ja sen tekemiseen käytetty aika<br />

on työaikaa, jolloin syntyy ”win-win”-tilanne,<br />

jossa kaikki hyötyvät. Tämän tyyppisen koulutuksen<br />

sois yleistyvän muuallekin.<br />

Aikuiskoulutuksen osuus <strong>ammattikorkeakoulu</strong>jen<br />

koulutustarjonnasta on kasvanut suhteellisen<br />

nopeasti, eikä sen kysyntä tulevaisuudessa<br />

ainakaan vähene. Nuorisoasteen koulutuksen<br />

kokonaismäärän väheneminen pakottaa<br />

sekin osaltaan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>ja kohdista-

209<br />

maan huomionsa täydennyskoulutustarjonnan<br />

kehittämiseen. Tutkintoon johtavien koulutusohjelmien<br />

oheen kaivataan nopeakestoisempaa<br />

monimuoto-opetuksena tapahtuvaa ammattitaitoa<br />

ja työmarkkinakelpoisuutta parantavaa<br />

koulutusta, jonka kustannukset eivät kuitenkaan<br />

saisi olla kohtuuttomat.<br />

Lähteet:<br />

Akavaaka (2011, 2012)<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriö, AMKOTA-tietokanta<br />

Työministeriö, Työttömyystilastot<br />

Uusi, Insinööriliitto. 1998. Pätevä insinööri saa töitä.<br />

Uusi Insinööriliitto. 2011. Tekniikan alan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>opiskelijoiden työssäkäyntitutkimus<br />

Uusi Insinööriliitto. 2012. Tekniikan alan <strong>ammattikorkeakoulu</strong>opiskelijoiden työssäkäyntitutkimus<br />

Uusi Insinööriliitto. 2011. Työmarkkinatutkimus<br />

Uusi Insinööriliitto. 2010. Viisi vuotta työelämässä, tutkimus vuonna 2004 valmistuneiden insinöörien<br />

työuran alkuvaiheista

210<br />

Tier 4, mobilehydrauliikka<br />

ja insinööriosaaminen<br />

Jari Siekkinen<br />

Globaaleiden ympäristö- ja ilmastokysymysten merkitys on kasvanut<br />

1990-luvulta alkaen ja keskeisessä osassa ovat haitallisten kaasujen,<br />

kuten typpioksidin (NOx) päästöt. Konevalmistajien osalta tämän vaikutukset<br />

näkyvät Euroopan ja Pohjois-Amerikan päästölainsäädännöissä, jotka<br />

vaativat pakokaasujen puhdistuksen tehostamista vuoteen 2014 mennessä.<br />

Konevalmistajat ovat vastanneet näihin vaatimuksiin kehittämällä erilaisia<br />

järjestelmiä pakokaasujen puhdistamiseen. On kuitenkin muistettava, että<br />

päästölainsäädännön kiristymisaikataulu vaihtelee eri puolilla maailmaa. Nyt<br />

Tier 4 Final (USA) / Stage 4 (EU) -vaihe koskee Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa.<br />

Muu maailma seuraa todennäköisesti vuosia perässä. Vuosi 2014 tuntuu<br />

vielä kaukaiselta, kuitenkin konevalmistajien on viimeisteltävä uudet suunnitelmansa<br />

hyvin pian, koska prototyyppivaiheen jälkeen on enää vähän aikaa<br />

testaukseen ja sarjatuotannon valmisteluun. Kuluva vuosi on ratkaiseva siinä,<br />

ketkä valmistajat tulevat saamaan Tier 4-hyväksytyt koneensa valmiiksi vuoden<br />

2014 alkuun mennessä.<br />

Kirjoittaja on tuotantotalouden insinööri vuodelta 2003 ja työskentelee<br />

Bosch Rexroth Oy:ssä ammattinimikkeellä Team Leader SWF.<br />

Edistykselliset komponentit uusiin<br />

järjestelmäratkaisuihin<br />

Koska voimansiirtokonseptit on suunniteltava<br />

ja muunnettava jokaista eri konetyyppiä varten,<br />

on suunnittelijoiden tehtävä monia tärkeitä<br />

ja perusteellisia päätöksiä. Rexroth sovellustietämys<br />

tukee valmistajia tarjoamalla<br />

yksilöllisiä, sovelluskeskeisiä ratkaisuja, jotka<br />

sopivat tarkasti uusiin vaatimuksiin. Kenttäolosuhteissakin<br />

hyväksi todetuilla ja korkeasti<br />

kehittyneillä hydrauliikkakomponenteilla on<br />

päärooli uusien järjestelmien kehityksessä.<br />

Luotettavien komponenttien luoma tukeva<br />

perusta mahdollistaa kestävät ratkaisut koneiden<br />

energiataloudellisuudessa.<br />

Parantuneet komponenttien hyötysuhteet<br />

mahdollistavat koneen suorituskyvyn säilyttämisen<br />

vaikka dieselmoottorin tehoa olisikin<br />

vähennetty. Tämän ansiosta dieselmoottori<br />

voidaan mitoittaa jopa Tier 4-säädösten kriittisen<br />

56kW rajan alle.

211<br />

Energian talteenotto tasoittaa tehovaatimuksia<br />

Hydraulic Hydrid – HRB Hydraulic Brake System<br />

Perusidea hydrostaattiselle jarrutusjärjestelmälle,<br />

HRB:lle, on tallentaa koneen kineettinen<br />

jarrutusenergia hydrauliikkamoottorin<br />

avulla paineakkuun. Seuraavassa liikkeellelähdössä<br />

varastoitu energia syötetään takaisin hydrauliikkamoottoriin,<br />

joka auttaa konetta kiihdytyksessä,<br />

mikä taas vähentää polttomoottorin<br />

polttoaineen kulutusta ja vähentää päästöjä.<br />

Rexroth on kehittänyt rinnakkais- ja sarjahybridejä<br />

erilaisiin hyötyajoneuvoihin ja työkoneisiin.<br />

Mitä toistuvampia jarrutusmenettelyt<br />

ovat, sitä pienempi on polttoaineen kulutus.<br />

Polttoaineen säästö voi olla jopa 25 prosenttia.<br />

Lisäksi järjestelmä vähentää käyttöjarrujen kulumista.<br />

HRB lisää ajomukavuutta ja parantaa<br />

kiihtyvyyttä poistamalla vetovoima keskeytyksen<br />

kiihdytyksen alun aikana. Järjestelmä voidaan<br />

jälkiasentaa nykyisiin hyötyajoneuvoihin,<br />

kuten esim. jäteautoihin tai paikallisliikenteen<br />

linja-autoihin.<br />

HVT – Hydromechanical Variable Transmissio<br />

HVT-ratkaisu yhdistää sekä hydrostaattisen<br />

voimansiirron että mekaanisen vaihteen. Kun<br />

Power-Shift -vaihteisto, joka on perinteisesti<br />

käytössä maarakennuskoneissa, korvataan uudella<br />

hydro-mekaanisen vaihteistolla, HVT:llä,<br />

vetovoima lisääntyy pienillä nopeuksilla, koska<br />

käytetään ensisijaisesti hydrostaattista voimansiirtoa.<br />

Suurin ajonopeus ja hyötysuhde kasvavat,<br />

koska voimansiirto on täysin mekaaninen.<br />

Tämä lisää myös työskentelyn tehokkuutta.<br />

HVT vaihtaa nopeasti voimansiirron suhdetta<br />

hydrostaatilta mekaaniselle vaihteelle ja päinvastoin<br />

eri kuormitustilanteita seuraten. Näin<br />

polttoaineen kulutus pienenee 20 prosenttia.<br />

HFD – Hydrostatic Fan Drive<br />

Nykypäivän dieselmoottorien teho- ja vääntömomenttiominaisuudet<br />

vaativat korkean<br />

jäähdytystehon myös alhaisilla moottorin kierrosnopeuksilla.<br />

Kiristettyjen päästöstandardien<br />

(Tier 4 ja Stage IV) johdosta kokonaisjäähdytystarve<br />

kasvaa. Jäähdyttimien ja puhaltimien<br />

koko voi kasvaa jopa 15 prosenttia.<br />

Hydraulisella puhallinkäytöllä voidaan optimoida<br />

puhaltimen tehon tarvetta, jopa ennakoimalla<br />

tulevaa kuormitustilannetta. Erottamalla<br />

jäähdytys useammalle puhaltimelle,<br />

voidaan kohdentaa juuri oikea jäähdytysteho<br />

ilmastoinnille, hydrauliikalle, vedelle ja Ahtoilmalle.<br />

Polttoaineen optimaalinen palaminen<br />

dieselmoottorissa vaatii oikean lämpötilan, ja<br />

ainoastaan tällä tavoin polttoaineenkulutus ja<br />

päästöt laskevat huomattavasti. Jäähdytyspiiriä<br />

voidaan hallintaa hydraulisella tai sähköisellä<br />

ohjauksella.<br />

HFW – Hydraulic Fly Wheel<br />

Uusissa Tier 4 -dieselmoottoreissa on merkittävä<br />

heikkous vääntömomentin nousun<br />

vastaavuudessa kuormitustilanteessa. Moottori<br />

vastaa hyvin hitaasti, kun sitä nopeasti<br />

kuormitetaan. Jos halutaan säilyttää dynaaminen<br />

vaste nykypäivän koneiden tasolla, pitää<br />

moottorille tarjota lisää hetkellistä vääntömomenttia<br />

tilanteissa, joissa tapahtuu ylikuormitus.<br />

Tämä saadaan aikaan hydraulisella<br />

vauhtipyörällä, HFW:llä. Hydraulisen vauh-

212<br />

tipyörän avulla energiaa voidaan tallentaa ja<br />

hyödyntää myöhemmin, sitten kun sitä tarvitaan.<br />

Latausvaiheessa muuttuvatilavuuksinen<br />

hydrauliikkapumppu ottaa vastaan polttomoottorin<br />

akselin vääntömomenttia, joka<br />

muutetaan pumpun avulla hydrauliseksi energiaksi.<br />

Pumppu syöttää energian paineakkuihin<br />

odottamaan sopivaa käyttöä. Paineakku<br />

toimii energian varastona kuten perinteinen<br />

sähköakku. Varastoitu energia puretaan<br />

akuista takaisin järjestelmään kääntämällä öljyn<br />

virtaus pumpulle. Kun pumpun vinolevyn<br />

kulma vielä käännetään negatiiviselle puolelle,<br />

takaisin virtaava energia muuttuu pumpussa<br />

vääntömomentiksi. Palautettu lisämomentti,<br />

yhdessä dieselmoottorin momentin kanssa,<br />

auttavat yli hetkellisten kuormitushuippujen.<br />

Näin dieselmoottoria ei tarvitse ylimitoittaa<br />

hetkellisten huipputehojen mukaan,<br />

vaan keskitehon mukaisesti.<br />

Dieselmoottorin ja hydrauliikan<br />

ohjauksien yhdistäminen<br />

DHC – Diesel Hydraulic Control<br />

Diesel-Hydrauliikka -kontrollointi tekee<br />

mahdolliseksi hallita työskentelyä nykyistä<br />

alemmilla dieselmoottorin käyntinopeuksilla.<br />

DHC-järjestelmässä työhydrauliikan ja dieselmoottorin<br />

ohjaimet ovat samassa ketjussa.<br />

Vireillä työn vaatimukset työhydrauliikassa<br />

lähetään suoraan dieselmoottorin ohjaimeen<br />

eli ecuun. Tämä antaa moottoriin aikaa valmistautua<br />

tulevaan kuormitustilanteeseen.<br />

Dieselmoottori voi antaa tarvittavan tehon<br />

ilman huomattavasti notkahdusta kierrosnopeudessa.<br />

Älykäs DHC tasoittaa kuormitusvastetta<br />

Tier 4 -säädösten mukaisissa dieselmoottoreissa<br />

alhaisilla kierrosnopeuksilla<br />

ja tarjoaa dynaamisesti optimoidun järjestelmän.<br />

Käyttämällä tehokkuuden optimoinnin<br />

periaatetta, DHC-järjestelmä laskee jatkuvasti<br />

optimaaliset toimintapisteet dieselmoottorille<br />

sekä hydrauliikalle. Työkone toimii aina<br />

parhaan mahdollisen toiminnanpisteen kohdalla.<br />

Työskentely alhaisilla kierrosnopeuksilla<br />

alentaa merkittävästi polttoaineen kulutusta<br />

ja vähentää koneen ympäristölleen tuottavaa<br />

melua.<br />

HLB – High Level Braking<br />

HLB-järjestelmässä ensisijainen jarrutus tapahtuu<br />

käyttämällä hydrostaattista ajovoimansiirtoa,<br />

jossa dieselmoottorin, ajopumpun sekä ajomoottorin<br />

vääntömomentilla tehdään hidastaminen.<br />

Ensimmäisessä vaiheessa jarrupoljinta<br />

painettaessa ajopumppu ja ajomoottorit säätyvät<br />

kulmalle, joka on optimaalinen normaalille hydrostaattiselle<br />

jarrutukselle. Samalla varmistetaan,<br />

että dieselmoottorin kierrokset eivät nouse liian<br />

korkeiksi. Toisessa vaiheessa ajopumpun kulma<br />

säilyy entisellään, mutta ajomoottorin kulma<br />

kasvaa ja öljy pakotetaan ajopumpun paineenrajoitusventtiilin<br />

läpi. Näin järjestelmän paine<br />

ja siten jarrutusmomentti kasvavat. Kolmannessa<br />

vaiheessa ensin ajopumppu ja sen jälkeen<br />

ajomoottorit ajetaan 0-kulmalle.<br />

Hydrostaattinen teho voidaan käyttää täyteen<br />

jarrutustoimintoon. DHL-ohjausjärjestelmällä<br />

estetään myös dieselmoottorin ylikuormitus<br />

jarrutustilanteessa.

213<br />

Downsizing Concept<br />

Moottorin koon pienentäminen alle Tier 4<br />

-säädöksen alarajan on yksi tapa saavuttaa vaatimukset.<br />

Hydrauliikan tehokkuutta lisäämällä<br />

ja käyttämällä olemassa oleva energia tehokkaammin,<br />

Downsizing-konsepti voidaan toteuttaa.<br />

Tärkeimmät optimointialueet ovat ajovoimansiirron<br />

ja työhydrauliikan väliset elektroniset<br />

ohjaukset sekä niiden kommunikaatio.<br />

Insinööriosaaminen<br />

Innovaatiot ovat peräisin ajatuksista. Osaamisessamme<br />

yhdistyvät vankka tekninen osaaminen<br />

ja olennainen annos luovuutta. Rexrothkulttuuri<br />

edistää ainutlaatuisten innovaatioiden<br />

esilletuloa ja vie ne systemaattisten prosessien<br />

avulla läpi tuotekehityksen aina lopputuotteiksi<br />

asti.

214<br />

Kädentaidot insinöörillä<br />

Timo Talja<br />

Kädentaidot voidaan tulkita monella tavalla, usein ne rinnastetaan käsitöihin.<br />

Kädentaidot vaativat tietoa materiaaleista, työtavoista ja -välineistä,<br />

mutta myös fyysisiä taitoja. Kädentaidot tulevat näkyviin esim.<br />

kunnossapidossa. Nykyään teollisuuden kunnossapito on yhä monimutkaisempaa<br />

ja vaatimus kustannustehokkuudesta on suuri. Kompleksisuus ja<br />

monimutkaisten kokonaisuuksien hallinta tulee yhä suuremmaksi osaksi ammattitaitoa.<br />

Kunnossapidossa, esim. konerikon sattuessa, aika on rahaa. Varaosavarastojen<br />

minimointitavoite aiheuttaa sen, että kone korjataan paikalla<br />

tuotantokuntoon ja korjattu osa uusitaan seuraavassa huoltoseisokissa. Työssä<br />

tarvitaan kädentaitoja ja mekaanisten sovellusten ymmärtämistä sähköisten<br />

ohjausjärjestelmien ohella. Kädentaitoja ei tarvita vain huollossa ja kunnossapidossa,<br />

vaan myös suunnittelussa ja myynnissä. Tärkeintä kädentaitoa on,<br />

että pystyy hahmottamaan asioita niin, että voi soveltaa oppimiaan taitoja<br />

uusiin tilanteisiin. Jokaiselle insinöörille kädentaidot ja niiden tuoma tieto on<br />

hyvä pohja soveltaa insinöörin tietotaitoa.<br />

Kirjoittaja on TAMKista vuonna 2009 valmistunut sähköinsinööri. Hän työskentelee<br />

kunnossapitopäällikkönä Punamusta Oy:ssä.<br />

Johdanto<br />

Insinöörejä pidetään nykyään teoreettisina tietäjinä,<br />

joilla ei ole käytännön kädentaitoja<br />

asennustöiden tekemiseen, ja insinöörien suunnitelmat<br />

toimivat vain paperilla. Tässä artikkelissa<br />

pohdin, onko insinööreille oikeasti edes<br />

hyötyä kädentaidoista.<br />

Mitä kädentaidot sitten ovat? Kädentaidot<br />

voidaan tulkita monella eri tavalla ja yleensä ne<br />

rinnastetaan käsitöihin. Se, että osaa tehdä käsitöitä,<br />

ei välttämättä tarkoita sitä, että on kätevä<br />

käsistään, sillä käsitöiden tekeminen vaatii<br />

myös tietoa muun muassa niin materiaaleista<br />

ja työtavoista, kuin oikeista työvälineistä. Vastaavasti<br />

myöskään pelkkä tieto ei tee kädentaitoista,<br />

jos fyysiset taidot ovat kehittymättömät<br />

(Kojonkoski-Rännäli 1998, 64–66). Rajan veto<br />

siihen, mikä loppujen lopuksi on kädentaitoja<br />

ja mikä tietoa, on todella vaikeata eikä missään<br />

nimessä yksiselitteistä. Tässä tapauksessa kuitenkin<br />

kädentaidoilla tarkoitan nimenomaan taitoa<br />

tehdä mekaanisia asennuksia ja käsitöitä eli<br />

esimerkiksi laakerinvaihtoa ja akselin sorvausta.<br />

Monet kädentaitoihin kuuluvista asioista ovat<br />

niitä käytännössä opittavia asioita, jotka kuuluvat<br />

kädentaitojen ohessa tulevan tietotaidon<br />

kategoriaan. Niitä voi opiskella, mutta ne opitaan<br />

yleensä käytännön töiden ohessa ja niin sanottuna<br />

hiljaisena tietona sukupolvelta toiselle.

215<br />

Kunnossapidossa aika on rahaa<br />

Nykyään teollisuuden kunnossapito on menossa<br />

yhä monimutkaisemmaksi automaation<br />

ja tekoälyn tullessa yhä suuremmaksi osaksi<br />

koneita. Puhutaan viidennestä teknologisesta<br />

vallankumouksesta, joka on jatkumoa eri teknologisten<br />

virstanpylväiden sarjassa. Erilaiset<br />

modernit ohjausjärjestelmät yhdistettynä<br />

konenäköä hyödyntäviin sovelluksiin tuovat<br />

aivan uudet haasteet perinteiselle kunnossapidon<br />

alalle. Kompleksisuus ja monimutkaisten<br />

kokonaisuuksien hallinta tulee yhä suuremmaksi<br />

osaksi perusammattitaitojen ohella.<br />

(ks. Kautto-Koivula 2007.) Yritysmaailmassa<br />

arvostetaan yhä enemmän asiantuntevuutta ja<br />

innovointia, mutta samaan aikaan edellytetään<br />

vahvaa käytännön osaamista (Kaplas 2010).<br />

Helsingin sanomien haastattelussa Elinkeinoelämän<br />

tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja<br />

Rita Asplund totesikin, että duunarit ovat<br />

ottaneet akateemisesti koulutettuja palkkojen<br />

suhteen kiinni ja että varsinkin miesten kädentaidoista<br />

on kova kysyntä (Tervola 2006).<br />

Aikaisemmin varsinkin kunnossapidossa oli<br />

tarkka jaottelu elektroniikka-, automaatio- sekä<br />

vahvasähköpuolen kesken ja näiden lisäksi oli<br />

vielä mekaaninen osasto, mutta nykyaikainen<br />

halu olla mahdollisimman kustannustehokkaita<br />

tarkoittaa sitä, että yritykset eivät välttämättä<br />

koe järkeväksi palkata jokaisen eri alan<br />

osaajia, vaan samalla henkilökunnalla tulisi<br />

kattaa mahdollisimman laaja sektori. Tämä<br />

vaatiikin tulevaisuuden osaajilta yhä laajentuvaa<br />

monialaisuutta ja jopa poikkitieteellisyyttä<br />

(Kautto-Koivula 2007).<br />

Olenkin huomannut, että huolto on yksi<br />

helppo kohde, jossa säästää henkilöstökuluissa.<br />

Huollon tulee kyetä toimimaan entisellä tehokkuudellaan<br />

pienemmällä henkilöstömäärällä.<br />

Tällaisissa tilanteissa yrityksen kannattaa<br />

hankkia itselleen mahdollisimman monialaisia<br />

osaajia, jotta pienemmällä henkilöstömäärällä<br />

voitaisiin kattaa koko sektori, johon aikaisemmin<br />

tarvittiin monia eri alojen osaajia. Ulkoistaminen<br />

on toinen vaihtoehto, jolloin vastuun<br />

ammattitaitoisen henkilökunnan hankkimisesta<br />

ottaa palvelun tuottaja. Oli sitten kyseessä<br />

yritys tai alihankkijayritys, on henkilökunnan<br />

palkkaamisessa nykyään avainsanana<br />

monipuolinen osaaminen. Varsinkin uusimpien<br />

koneiden nykyaikaiset ohjaus- ja säätöjärjestelmät<br />

ovat jo niin monimutkaisia, että<br />

niiden hallintaan laajamittaisesti tarvitaankin<br />

usein vähintään insinöörin koulutus laajalla<br />

työkokemuksella. Monialaisuudesta puhuttaessa<br />

ei rajoituta pelkästään vain eri sähkön<br />

aloihin, vaan myös mekaaniset kädentaidot<br />

ovat kovassa kysynnässä.<br />

Usein kunnossapidossa toimittaessa, esimerkiksi<br />

konerikon sattuessa, aika on rahaa.<br />

Nykyinen mahdollisimman kustannustehokas<br />

ajattelu heijastuu myös varaosien varastointiin<br />

ja tasapainotteluun järkevän varaosamäärän ja<br />

niistä aiheutuvien lisäkustannusten välillä. Tästä<br />

johtuen koneiden varaosia pidetään entistä vähemmän<br />

varastossa, joten aina ei ole saatavilla<br />

uutta varaosaa hyllystä, eikä aina ole aikaa odottaa<br />

tilauksen toimitusta, vaan rikki mennyt osa<br />

pitää mahdollisuuksien puitteissa saada itse korjattua<br />

ja kone takaisin tuottamaan mahdollisimman<br />

nopeasti. Korjattu osa uusitaan sitten seuraavassa<br />

huoltoseisokissa. Tällaisesta tilanteesta<br />

hyvänä esimerkkinä on tasasähkömoottorin<br />

kollektorin kuluminen käyttökelvottomaksi.<br />

Aina ei välttämättä ole uutta moottoria hyllyssä,<br />

jolloin kädentaitoinen insinööri purkaa moottorin,<br />

sorvaa kollektorin ja saa koneen takaisin<br />

toimintaan, eikä tarvitse odottaa uuden moottorin<br />

tulemista alihankkijalta.<br />

Samaa pätee myös, kun tehdään isompien<br />

järjestelmien ja laitteistojen uudisasennuksia.<br />

Aivan yksinkertainen asia, kuten esimerkiksi<br />

automaatiojärjestelmän ohjauskeskuksen rakentaminen<br />

ja asentaminen paikalleen, helpottuu,<br />

kun insinööri pystyy tekemään itse pieniä<br />

auttavia asioita, kuten tekemään ilmanvaihtoreiät<br />

keskuksen kylkeen ja muokkaamaan pohjalevyn<br />

tarpeiden mukaiseksi sekä esimerkiksi<br />

hitsaamaan keskukselle telineen, jotta keskus<br />

saadaan hankalaankin paikkaan kiinni.<br />

Varsinkin kunnossapidossa on tärkeätä ymmärtää<br />

myös mekaanisten sovellusten päälle.<br />

Vaikka kuinka hallitsisi sähköiset ohjausjärjes-

216<br />

telmät ja osaisi tulkita logiikkaohjelmaa, ei kokonaisuus<br />

useinkaan hahmotu vianhakutilanteessa,<br />

ellei ymmärrä, miten mekaaniset ohjaukset<br />

toimivat. Varsinkin vähän vanhemmissa<br />

koneissa, ohjausjärjestelmä on yhdistelmä sähköistä<br />

ja mekaanista toimilaitetta, jolloin sähköistä<br />

vikaa haettaessa voi todellisuudessa tullakin<br />

vastaan mekaaninen vika.<br />

Kädentaitoja tarvitaan kaikessa insinöörityössä<br />

Mitä kädentaidoista on hyötyä sitten muissa<br />

insinöörin työnkuvissa kuin kunnossapidossa?<br />

Kuten alussa todettiin, suuri osa kädentaidoista<br />

on tietoa, joka tulee joko tekemisen mukana<br />

tai opiskeltuna. Kädentaitojen mukana tuoma<br />

tieto ja taito soveltaa sitä on vahvuus, joka on<br />

eduksi myös aloilla, joilla ei varsinaisesti tehdä<br />

käsillä tehtävää työtä.<br />

Suunnittelutyössä esimerkiksi on tärkeätä<br />

ymmärtää kokonaisuus, ennen kuin pystyy<br />

hyvin suunnittelemaan toimivaa sähköjärjestelmää<br />

ja valitsemaan juuri oikeat komponentit<br />

oikeaan paikkaan. Hyvin usein tulee vastaan<br />

tilanteita, joissa ei ole osattu ottaa huomioon,<br />

että tilanne saattaa muuttua koneen<br />

käytön myötä. Hyvänä esimerkkinä voidaan<br />

pitää esimerkiksi liukupalojen kulumista, joka<br />

tuo käytön myötä mukanaan kasvavan välyksen.<br />

Tämä aiheuttaa sen, että esimerkiksi normaalit<br />

induktiiviset lähestymiskytkimet eivät<br />

toimi luotettavasti ajan myötä. Sähköjärjestelmän<br />

toimilaitteiden sijoittelussa ja suunnittelussa<br />

on tärkeätä ajatella myös tulevia huoltotoimenpiteitä.<br />

Ei ole tavatonta, että huoltotöissä<br />

tulee vastaan toimilaite, joka on laitettu<br />

liian vaativiin ympäristöolosuhteisiin. Huoltotai<br />

vaihtoväli on lyhentynyt, mutta toimilaite<br />

on kuitenkin asennettu tarpeettomasti turhan<br />

hankalaan paikkaan huollon kannalta, koska<br />

ei ole osattu ajatella, että laite voi vikaantua.<br />

Olisikin tärkeätä, myös suunnittelussa, osata<br />

ottaa huomioon tulevaisuudessa tapahtuva<br />

huoltotyö ja osata arvioida laitteiden kestävyyttä<br />

käytännön ympäristössä.<br />

Sähköisiä toimilaitteita myydessään, myyjä<br />

voi kuulostaa todella pätevältä ja asiantuntevalta,<br />

jos osaa kertoa laitteen sähköisestä toiminnasta<br />

tyhjentävästi ja asiantuntevasti. Minä<br />

kuitenkin haluaisin, että tilatessani varaosia<br />

tai valitessani komponentteja uuteen järjestelmään,<br />

myyjä osaa hahmottaa ainakin vähän<br />

sitä prosessia ja olosuhteita, joihin tilaamani<br />

laite on tarkoitettu sekä mekaanisia vaatimuksia,<br />

joita laitteelta vaaditaan. Jos näin on, myös<br />

myyjä pystyy tekemään tarkentavia huomioita<br />

ja parannusehdotuksia laitevalintaan liittyen.<br />

Tällöin laitevalinnan tarkastelusta tulee huomattavasti<br />

kattavampi.<br />

Mielestäni kädentaidoissa ja niiden tarpeellisuudesta<br />

keskusteltaessa ei tarvitse olla aina<br />

kyse tilanteista, joissa henkilö joutuu tekemään<br />

kädentaitoja vaativia käsitöitä, vaan puhuisinkin<br />

mieluummin kädentaitojen mukanaan<br />

tuoman tietomäärän tarpeellisuudesta ja sen<br />

kasvattamisesta sekä rohkeudesta käyttää sitä<br />

hyödykseen. Koska kaikki käsillä tekeminen ja<br />

nimenomaan olemassa olevan tiedon soveltaminen<br />

käytännön ongelmatilanteita ratkottaessa<br />

kerryttää uutta tietoa, jota voi aina soveltaa<br />

uusien ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi, on<br />

mielestäni ensiarvoisen tärkeätä olla rohkeutta<br />

tarttua ongelmiin ja käyttää tietoansa niiden<br />

ratkaisemiseksi, tarvittiin siihen sitten juuri<br />

siinä tilanteessa konkreettisia kädentaitoja tai<br />

ei. Nimenomaan monipuolinen tiedon kerääminen<br />

ja soveltaminen käytännössä edellyttää<br />

kuitenkin myös käsillä tekemistä. Tiedon<br />

ja taidon karttuessa rohkeus tarttua erilaisiin<br />

haasteisiin kasvaa, ja työn ohessa tapahtuva<br />

yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen on<br />

kaikista tehokkainta oppimista, vaikka siihen<br />

ei nykypäivänä olisikaan liiemmin aikaa.<br />

Ihminen voi opetella ulkoa tiettyjä käsin<br />

tehtäviä töitä, mutta se, että pystyy hahmottamaan<br />

asioita mielessään siten, että osaa soveltaa<br />

oppimiaan taitoja uusiin tilanteisiin on<br />

nähdäkseni sitä tärkeintä kädentaitoa. Kädentaitoisen<br />

henkilön ei välttämättä ole koskaan<br />

tarvinnut tehdä jotain tiettyä asiaa tai opetella<br />

sitä, mutta tilanteen tullessa vastaan ihminen

217<br />

hahmottaa tilanteen ja soveltaa jo oppimiaan<br />

taitoja hoitaakseen työn. Mielestäni jokaiselle<br />

insinöörille, toimenkuvasta riippumatta, kädentaidot<br />

ja niiden mukanaan tuoma tieto<br />

on hyvä pohja soveltaa varsinaista insinöörin<br />

tietotaitoa.<br />

Lähteet:<br />

Kaplas, J. 2010. Haussa innovatiivinen insinööri. <strong>Tampereen</strong> <strong>ammattikorkeakoulu</strong>. Saatavilla: http://<br />

tamk-blogi.blogspot.fi/2010/11/haussa-innovatiivinen-insinoori.html<br />

Kautto-Koivula, K. 2007. Naiset tekniikan pelastajina? Hämeen <strong>ammattikorkeakoulu</strong>. Saatavilla: http://<br />

portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMKJulkisetDokumentit/Tutkimus_ja_kehitys/Tupa1/Kaisa-<br />

Kautto-Koivula.<strong>pdf</strong><br />

Kojonkoski-Rännäli S. 1998. Työ tekijäänsä opettaa - totta toinen puoli. Kasvatusteoreettista ja koulutuspoliittista<br />

pohdintaa sekä empiirinen tutkimus itsenäisestä käsityön opiskelusta. Turun yliopisto.<br />

Kasvatustieteiden tiedekunta. Julkaisusarja A:189.<br />

Tervola, M. 2006. Miesten kädentaidot ovat nyt arvossaan Putkimies vai insinööri? Helsingin sanomat<br />

12.11.2006. Saatavilla: http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Putkimies+vai+insin%C3%B6%C3<br />

%B6ri/HT20061112SI1TT01nsg

218<br />

Insinööri ja tietoturva<br />

Petri Vesamäki<br />

Tietoturva mielletään helposti pelkästään tietotekniikkanörttien puuhastelukerhoksi.<br />

Asia ei kuitenkaan koske ainoastaan tietotekniikan erityisosaajia,<br />

vaan laajemmin koko insinöörikuntaa ja jokaista yksittäistä<br />

kansalaista. Kyberuhka on tietoverkon ja reaalimaailman välisen rajapinnan<br />

ylittävä uhka. Toisin sanoen jonkinasteista harmia on aina tiedossa, kun tietoturva<br />

jätetään huomiotta ja joku keksii tavan hyväksikäyttää tätä. Insinöörikoulutuksessa<br />

tulisi jokaisessa koulutusohjelmassa olla tiedot oman alan<br />

kyberturvahaasteista. Ei siis riitä, että niitä saa vain tietotekniikassa tai erilliskursseilla.<br />

Monilla aloilla tietoturvan huomioiminen ei ole enää edes valintakysymys.<br />

Kansalliset ja kansainväliset vaatimukset lisääntyvät koko ajan. Tiedon<br />

eheys ja luottamuksellisuus ovat pian jokaisen organisaation huolenaiheita.<br />

On suomalaisen yhteiskunnan ja yritysten suuri etu, jos jokainen valmistuva<br />

insinööri ymmärtää tietoturvan merkityksen.<br />

Kirjoittaja on TAMKista vuonna 2010 valmistunut tietotekniikan insinööri,<br />

joka työskentelee Network Security Specialistina Insta DefSec Oy:ssä.<br />

Johdanto<br />

Aloitetaan tämä kirjoitus kahdella sitaatilla,<br />

joista ensimmäinen kenties kyseenalaistaa pätevyyteni<br />

kirjoittaa tätä.<br />

”Asiantuntija on henkilö, joka on tehnyt<br />

kaikki mahdolliset virheet alueellaan”<br />

– Niels Bohr<br />

Nobelisti Bohrin mukaan en taida olla aivan<br />

kypsä tätä kirjoittamaan. Tämä oli kuitenkin<br />

tarttuvampi aloitus kuin toinen sitaatti, joka<br />

olisi saattanut saada monet kääntämään sivua.<br />

”<br />

Suomi pyrkii siihen, että vuonna 2016<br />

Suomi on maailman huipulla kyberturvallisuudessa<br />

ja yhteiskunnan elintärkeiden<br />

toimintojen turvallisuudessa kaikissa<br />

olosuhteissa.”<br />

Tämä lainaus oli Turvallisuus- ja puolustusasiain<br />

komitean edustajan lausunnosta kyberpuolustusharjoituksessa<br />

27.3.2012. Suomen<br />

valtiojohto on siis asettanut melko korkeita<br />

tavoitteita kansallisen tietoturvaosaamisen kehittämisestä<br />

lähitulevaisuudessa.<br />

Yritän tässä kirjoituksessa avata tämän tavoitteen<br />

tuomia haasteita ja mahdollisuuksia<br />

tulevia insinöörejä kiinnostavasta näkökulmasta.<br />

Asia ei koske ainoastaan tietotekniikan<br />

erityisosaajia, vaan laajemmin koko insinöörikuntaa<br />

ja jokaista yksittäistä kansalaistakin.

219<br />

Tietoturva on jokaisen insinöörin asia<br />

Tietoturva mielletään helposti pelkästään tietotekniikkanörttien<br />

puuhastelukentäksi. Insinöörikoulutuksessakin<br />

tietoturvaa käsitellään<br />

oman kokemukseni mukaan hyvin suppeasti<br />

ja opetus saatetaan aloittaa suoraan käymällä<br />

läpi monimutkaisia salausalgoritmeja. Näin<br />

syntyy kuva, jossa tietoturva on vainoharhaisten<br />

foliohattujen ja salaisten virastojen hiekkalaatikko<br />

kaukana arkitodellisuudesta. Tietoteknisten<br />

järjestelmien käyttäjille eli lähes kaikille<br />

meistä, tietoturva konkretisoituu vain kymmeninä<br />

salasanoina eri järjestelmiin ja päivittäistä<br />

työntekoa haittaavina käytäntöinä.<br />

Viidettätoista kertaa unohtuneen salasanan<br />

keltaiselle paperilapulle kirjoittava käyttäjä kuitenkin<br />

unohtaa, minkä suojelemiseksi tietoturva<br />

on (toivottavasti) joka paikassa läsnä: yksityisyydensuoja,<br />

liikesalaisuudet, kansallinen<br />

turvallisuus. Voi olla hankala hahmottaa oman<br />

toiminnan tai toimimattomuuden yhteys näiden<br />

asioiden vaarantumiseen. Juuri siksi käyttäjä<br />

onkin aina suurin tietoturvan riskitekijä.<br />

Jatketaan vielä hiukan tätä synkeää ongelmien<br />

ja uhkien kuvausta. Alussa mainitsin kyberpuolustusharjoituksen<br />

ja kyberturvallisuuden.<br />

Mikä on tämä kehnosta kasarielokuvasta<br />

poimitulta kuulostava termi? Tarkkaa määritelmää<br />

on vaikea antaa, mutta kuvaisin kyberuhkaa<br />

tietoverkon ja reaalimaailman välisen<br />

rajapinnan ylittävänä uhkana. Seuraavista osin<br />

tutun kuuloisista esimerkeistä voi miettiä mihin<br />

rajan voisi vetää:<br />

”Klikkasin ’kiinnostavaa’ linkkiä sosiaalisessa mediassa ja profiiliini ilmestyi vähintäänkin<br />

hämmentäviä kuvia. Harmittaa.”<br />

”Luottokorttitietoni päätyivät vääriin käsiin kun maksoin hotellivarausta käyttäen<br />

lentokentällä ollutta avointa ja suojaamatonta langatonta verkkoa. Harmittaa.”<br />

”En uusinut vanhentunutta virustorjuntaohjelmaani. Nyt mato söi perhevalokuvat<br />

kolmen vuoden ajalta. Harmittaa.”<br />

”Valtiomme sähkön- ja vedenjakeluverkot hakkeroitiin ja kaadettiin. Maa on ollut<br />

sekaisin kuukauden. Harmittaa.”<br />

Toisin sanoen jonkinasteista harmia on aina<br />

tiedossa kun tietoturva jätetään huomiotta ja<br />

joku keksii tavan hyväksikäyttää tätä. Esimerkeistä<br />

voidaan myös havaita kuinka eri tasoilla<br />

tietoturva pitää huomioida. Sosiaalisen median<br />

käyttäjän harmi jää kuitenkin pienemmäksi<br />

kuin yhteiskunnan infrastruktuuria suunnittelevan<br />

insinöörin harmi.<br />

Millä keinoin harmin määrää voitaisiin<br />

vähentää? Loppukäyttäjän tasolla harkinnan<br />

käyttäminen internetin ihmemaassa on tehokkain<br />

keino: jätettäisiin ne ’houkuttelevimmat’<br />

linkit klikkaamatta ja sisäistettäisiin, että sosiaalisen<br />

median yksityisyys on samalla tasolla<br />

lähi-Siwan ilmoitustaulun kanssa. Keskustelu<br />

kouluissa, kodeissa ja työpaikoilla asian huomioimiseksi<br />

olisi tarpeen.<br />

Insinöörikoulutuksessakin voisi olla parantamisen<br />

varaa. Toki esimerkiksi TAMK tarjoaa<br />

jopa turvallisuusalan jatkokoulutusohjelmaa<br />

sekä luullakseni myös kursseja tietoturvasta.<br />

Nämä kuitenkin kohdistuvat vain osaan opiskelijoista.<br />

Puheensa mutina-algoritmilla salaavien<br />

tietotekniikkainssien lisäksi pitäisi myös<br />

automaatio-, raksa-, ympäristö- ja muiden<br />

alojen insinöörien olla tietoisia oman alansa<br />

kyberturvahaasteista.<br />

Paperintuotantolinjaa suunnittelevan insinöörin<br />

ei tarvitse osata ratkaista tai edes tunnistaa<br />

kaikkia turvallisuuden ongelmia, mutta<br />

täytyy muistaa niiden olemassaolo. Joku toinen<br />

insinööri osaa sitten määritellä turvallisen tietoverkon,<br />

kattavan kulunhallinnan ja toimitilojen<br />

valvonnan kannalta optimaalisen valais-

220<br />

tuksen. Turvariskien ennakoinnin merkityksen<br />

huomaa vasta kun sen jättää tekemättä.<br />

Haasteeksi tietoturvaorientoituneelle autoja<br />

kuljetustekniikan insinöörille saattaa kuitenkin<br />

muodostua näkökantansa perusteleminen<br />

talousasioista vastaaville tahoille. Toimitusjohtajan<br />

kommentti on usein: ”Kuulostaa hyvältä,<br />

kunhan se ei maksa mitään”. Panostus<br />

älykkään työkoneen turvalliseen kehitysympäristöön<br />

tai logistiikkajärjestelmän tietoturvakartoitukseen<br />

tulee kuitenkin huomattavasti<br />

halvemmaksi kuin vahinkojen korjailu<br />

jälkikäteen.<br />

Tietoturvanäkökulman miettiminen voi<br />

tuoda myös välitöntä bisneshyötyä. Kun koitetaan<br />

kartoittaa toimintaympäristöä tietoturvan<br />

kannalta, tulee sivutuotteena asiakkaalle<br />

itselleenkin parantunut kokonaiskuva oman<br />

yrityksen toimintatavoista. Joskus huomataan<br />

käytäntöjen poikkeavan suunnitellusta, toisinaan<br />

havaitaan suunnitelluissa toimintamalleissa<br />

korjattavaa.<br />

Monilla aloilla tietoturvan huomioiminen<br />

ei ole enää edes valintakysymys. Kansalliset ja<br />

kansainväliset vaatimukset lisääntyvät koko<br />

ajan. Tiedon eheys ja luottamuksellisuus ovat<br />

pian jokaisen organisaation huolenaiheita. On<br />

suomalaisen yhteiskunnan ja yritysten suuri<br />

etu, jos jokainen valmistuva insinööri ymmärtää<br />

tietoturvan merkityksen.<br />

Jos alun toisessa sitaatissa mainittu tavoite<br />

kyberturvallisuuden huipulla olemisesta täytetään,<br />

se tietää paljon työtä tietoturvatietoisille<br />

insinööreille. Ei kuitenkaan ole suotavaa<br />

täyttää Bohrin määritelmää asiantuntijuudesta<br />

kun on kyse turva-asioista. Siksi korjaan ensimmäistä<br />

sitaattia hiukan ja koetan samalla<br />

lunastaa takaisin pätevyyteni.<br />

”Asiantuntija on henkilö, joka osaa ottaa huomioon kaikki mahdolliset virheet<br />

alueellaan”.

221<br />

Työkonemoottori eilen,<br />

tänään ja tulevaisuudessa<br />

Mauno Ylivakeri<br />

Amerikkalainen AGCO CORPORATION on maailman kolmanneksi suurin<br />

globaali maatalouskoneiden kehittäjä, markkinoija ja huoltaja. Yrityksen<br />

työkoneiden moottoreiden teknologian kehitys on keskitetty<br />

AGCO Power Oy:lle, joka sijaitsee Suomessa Nokian kaupungissa. Työkoneiden<br />

tehontarve on kasvanut ja kasvaa tulevaisuudessa edelleen. Tehotiheyden<br />

nosto, ns. ”downsizing”-trendi on ollut mahdollista mm. turboahtamista,<br />

välijäähdytystä ja elektronisesti ohjattua korkeapaineista yhteispaineruiskutusta<br />

hyödyntämällä. Tehotiheyden nostaminen ei ole riittänyt vastaamaan<br />

työkonemarkkinoiden tehon kasvutarvetta kokonaan. On tarvinnut<br />

kehittää isompia moottoreita sekä traktoreihin että puimureihin. Varsinkin<br />

puimureissa tehontarve lisääntyy edelleen. Isoin moottori on 16,8-litrainen<br />

V12-moottori teholuokkaan 500–700 hv. Työkonemoottoreiden pakokaasupäästöjä<br />

on rajusti pienennetty EU:ssa, USA:ssa ja Japanissa.nykyisen Tier 4<br />

intermin/Stage 3:n ja vuonna 2014 voimaan tulevan Tier 4 final/Stage 4:n<br />

avulla. Polttonestetalous on parantunut huolimatta tehotiheyden nostosta<br />

ja matalista päästöistä. Paranemisen avaintekniikat ovat olleet turboahtaminen,<br />

välijäähdytys, elektronisesti ohjattu CR-ruiskutusjärjestelmä (Common<br />

Rail) ja SCR-tekniikka (Selective Calyst Reduction). Tulevaisuudessakaan<br />

vaativien maatalous- ja muidenkin vaativien työkoneiden voimanlähteenä<br />

dieselmoottorin korvaajaa ei ole näkyvissä. Dieselmoottori tulee kuitenkin<br />

edelleen kehittymään tulevaisuudessa. Sen tehotiheys kasvaa ja polttonesteen<br />

ominaiskulutus alenee.<br />

Kirjoittaja on valmistunut <strong>Tampereen</strong> teknillisestä opistosta vuonna 1970<br />

autoinsinööriksi. Hän on toiminut saman tehtaan, nykyisin AGCO Power Oy:n<br />

palveluksessa yhteensä 45 vuotta, viimeiset 25 vuotta moottoreiden tuotekehityksen<br />

johdossa ja johtoryhmän jäsenenä. Jäätyään lokakuussa 2012 eläkkeelle,<br />

hän jatkaa alan harrastusta oman toiminimensä ”Tmi Manun Diesel”<br />

puitteissa päätoimialana dieselmoottorialan konsultointi.

222<br />

AGCO CORPORATION ja AGCO Power Oy<br />

Amerikkalainen AGCO CORPORATION on<br />

maailman kolmanneksi suurin globaali maatalouskoneiden<br />

kehittäjä, markkinoija ja huoltaja.<br />

Sen liikevaihto vuonna 2011 oli 8,8 miljardia<br />

dollaria eli noin 6,8 miljardia euroa.<br />

Yrityksen työkoneiden moottoreiden teknologian<br />

kehitys on keskitetty AGCO Power<br />

Oy:lle, joka sijaitsee Suomessa Nokian kaupungissa.<br />

Moottoritehdas tunnettiin aikaisemmin<br />

AGCO SISU Power Oy -nimellä. AGCO<br />

CORPORATION lyhensi tehtaan nimen kesällä<br />

2012 AGCO Power Oy:ksi. AGCO osti<br />

moottoritehtaan 2004 vuoden alussa. Sitä ennen<br />

tehdas tunnettiin nimellä SISU DIESEL<br />

Oy. Tehdas perustettiin jo 1942 ja se valmisti<br />

moottoreita perinteisesti VALMET nimellä<br />

1990 -luvun puoleen väliin asti. Koko ajan<br />

tehdas on kehittänyt ja valmistanut dieselmoottoreita<br />

lähinnä työkonekäyttöön. Mm:ssa<br />

kaikki VALMET:n ja VALTRA:n Suomen tehtaiden<br />

moottorit on tehty Nokian Linnavuoren<br />

tehtailla. Myös monissa muissa työkoneissa<br />

tehtaan moottorit ovat käytössä, kuten<br />

MF-traktoreissa ja -puimureissa, Sampo<br />

Rosenlew-puimureissa ja -metsäkoneissa, Komatsu-<br />

ja Logset-metsäkoneissa, JCB Fastrack<br />

-traktoreissa, Lännen kaivureissa ym. Nykyisin<br />

Nokian tehdas tekee matalapäästömoottoreita<br />

Euroopan ja Pohjois-Amerikan työkonemarkkinoille<br />

AGCO:n omiin traktoreihin<br />

ja puimureihin mm. brändeihin VALTRA,<br />

MASSEY FERGUSON, FENDT JA CHAL-<br />

LENGER ja moniin muihinkin työkoneisiin.<br />

AGCO Power:n tehtaat Brasiliassa valmistavat<br />

moottoreita Etelä-Amerikan markkinoille<br />

lähinnä VALTRA, MASSEY FERGUSON ja<br />

CHALLENGER -traktoreihin ja -puimureihin.<br />

AGCO Power:n uusi Kiinan tehdas aloitti<br />

kuluvan vuoden elokuussa Suomessa kehitetyn<br />

uuden ns. ECO-moottorin valmistuksen pienempitehoisiin<br />

traktoreihin sekä paikallisille<br />

Kauko-Idän markkinoille että vientiin.<br />

Työkoneiden tehontarve on kasvanut ja näyttää<br />

edelleen kasvavan tulevaisuudessa<br />

Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana traktoreiden<br />

ja puimureiden tehontarve markkinoilla<br />

on kasvanut 4–5-kertaisesti Euroopassa<br />

ja Amerikassa, kuten kuvista 1 ja 2 nähdään.<br />

Osaksi on ollut mahdollista suurentaa<br />

moottoreiden tehotiheyttä. Nykyisten traktorimoottoreiden<br />

tehotiheys, mm. ns. tehollinen<br />

keskipaine on parhaimmillaan suuruusluokkaa<br />

23–25 bar. Se on noin kolminkertainen vanhoihin<br />

1970–80-luvun ahtamattomiin dieselmoottoreihin<br />

verrattuna.

223<br />

Kuva 1. Traktoreiden tehojen kasvu EU:ssa ja USA:ssa (Lähde: AGCo Power)<br />

Kuva 2. Puimureiden tehojen kasvu EU:ssa ja USA:ssa (Lähde: AGCO Power)

224<br />

Kuva 3. AGCO Power Oy:n tuotantomoottoreiden kattava tehotarjonta (Lähde: AGCO Power)<br />

Tehotiheyden noston on mahdollistanut mm.<br />

turboahtamisen, välijäähdytyksen ja elektronisesti<br />

ohjatun korkeapaineisen yhteispaineruiskutuksen<br />

hyödyntäminen. Tehotiheyden nostoa<br />

kutsutaan automaailmassa ”downsizing”<br />

-trendiksi. Haluaisin mieluummin kutsuttavan<br />

sitä ”rightsizing”-trendiksi työkoneissa, koska<br />

maatalouskoneiden moottorit kuormittuvat<br />

tietyissä töissä pitkiäkin aikoja lähes 100 %:sti.<br />

Tieliikennekäytössä maksimitehoa tarvitaan<br />

vain lyhyitä aikoja kiihdytyksissä, keskimääräisen<br />

kuormituksen jäädessä alle 50 %:n. Lisäksi<br />

niissä on mukana ajonopeus auttamassa<br />

jäähdytystä, ja tieolosuhteet ovat melkein aina<br />

puhtaita. Työkoneissa ajonopeus ei auta jäähdytystä,<br />

ja traktorit ja puimurit toimivat erittäin<br />

pölyisissä olosuhteissa. Usein pellolla koneet<br />

voivat toimia näkymättöminä pölypilven<br />

keskellä. Tämä aiheuttaa niissä isoja haasteita<br />

jäähdytysjärjestelmän toiminnalle. Näistä syistä<br />

työkoneissa moottoreiden tehotiheys ei voi olla<br />

luotettavasti sama kuin tieliikenneajoneuvoissa.<br />

Tehotiheyden nostaminen ei kuitenkaan<br />

ole riittänyt vastaamaan työkonemarkkinoiden<br />

tehon kasvutarvetta kokonaan. Isompia<br />

moottoreita on tarvinnut kehittää ja tuoda<br />

markkinoille sekä traktoreihin että puimureihin.<br />

VALMET esitteli ensimmäisen 6-sylinterisen<br />

työkonemoottorin 1970-luvun puolessa<br />

välissä. Samalla esiteltiin siihen perustuva uusi<br />

moottoriperhe muodostuen 1,1 litraa/sylinteri<br />

olevista 3-, 4- ja 6-sylinterisistä moottoreista.<br />

Niissä hyödynnettiin monia samoja komponentteja<br />

helpottamaan ostoa, logistiikkaa,<br />

valmistusta ja jälkimarkkinoita. Tämä oli ensimmäisiä,<br />

ellei peräti ensimmäinen moduloitu<br />

työkonemoottoriperhe maailmassa. 7,4 litran<br />

isompi kuutosmoottori esiteltiin markkinoille<br />

1980-luvun puolessa välissä. Sen teholuokka<br />

oli jopa yli 200 hv. Tämä 612-tyyppinen Valmet-moottori<br />

valittiin hetimiten MF:n isoihin<br />

puimureihin ja traktoreihin. Silloin MF:n<br />

kanssa samassa omistuksessa olevan Perkins:n<br />

tehot eivät enää riittäneet. Tästä alkoi merkittävä<br />

moottoreiden viennin kasvu. 1990-luvun<br />

lopulla yhtiö esitteli vielä isomman 8,4- litraisen<br />

kuutosmoottorin teholuokkaan 250–400<br />

hv. Tämän teholuokan tarve oli lähinnä MF:n<br />

isoissa puimureissa ja traktoreissa.<br />

Varsinkin puimureissa tehontarve lisääntyi<br />

edelleen. Siksi tehdas esitteli vuonna 2008 teholuokkaan<br />

400–500 hv 7-sylinterisen 9,8 litran<br />

rivimoottorin. Moottori-idea on uusi ja ainoa<br />

maailmassa tässä teholuokassa. Siinä lisättiin<br />

yksi sylinteri keskelle kuutos-moottoria. Tämä<br />

7-sylinterinen moottori on hyvin standardoitu<br />

muiden tehtaan moottoreiden kanssa, koska<br />

se käyttää samoja standardisylinterikansia, 3:n

225<br />

kantta edessä ja 4:n kantta takana. Siinä on<br />

kuutosmoottorin sylinteriputket, männät, kiertokanget<br />

ja sen laakerit sekä jakopää. Yhteispaineruiskutuskin<br />

voitiin ottaa kuutosmoottorista<br />

lisäämällä uusi yhteispainekanava ja yksi suutin.<br />

Korkeapainepumpun tuotto riitti seitsemännellekin<br />

sylinterille. ECU (Engine Control Unit) ja<br />

osin SisuTronic EEM (Electronic Engine Management)<br />

-ohjelmisto modifioitiin yhteistyössä<br />

Bosch Corporation:n kanssa palvelemaan myös<br />

seitsemää sylinteriä. Kuutosen ECU:n ja EEM:n<br />

toiminta rajoittui vain 6. sylinteriin. Nykyisin<br />

tämä 7-sylinterinen moottori on tuotannossa<br />

isotehoisiin MF-, Fendt-, Challenger- ja Cleaner<br />

-puimureihin sekä mm. terminaalilukeissa.<br />

Se on tulossa tuotantoon Challenger-kumitelatraktoriin<br />

USA:ssa. Ehkäpä lähivuosina sitä<br />

tarvitaan myös >400 hv:n perinteisessä nelivetotraktoreissakin.<br />

Tehtaan uusi isoin moottori on nyt testeissä<br />

suuritehoisiin kumitelaisiin ja runko-ohjattuihin<br />

traktoreihin sekä tulevaisuuden puimureihin. Se<br />

on 16,8-litrainen V12-moottori teholuokkaan<br />

500–700 hv. Tähän moottoriin on hyödynnetty<br />

kahta 8,4 litran kuutosmoottoria kytkemällä ne<br />

samaan kampiakseliin. Moottoriin on kehitetty<br />

uusi sylinteriryhmän alaosa, kampiakseli ja jakopää<br />

hammaspyörineen. Moottori soveltaa kahta<br />

6-sylinterisen moottorin yhteispaineruiskutusjärjestelmää.<br />

Uusi isompi korkeapainepumppu<br />

valittiin, koska kahdelle kuutosen pumpulle ei<br />

löytynyt tilaa. Kahta kuutosen SisuTronic:n<br />

ECU:a sovelletaan ohjaamaan moottorin puoliskoja<br />

ns. ”master and slave unit” (pää- ja orjayksikkö)<br />

-periaatteella. Standardi kuutosen männät,<br />

sylinteriputket ja neljä kappaletta standardi<br />

kolmosen 4-venttiilisiä sylinterikansia sekä palamisprosessi<br />

ovat siinä käytössä. Standardointi<br />

muihin rivimoottoreihin on säilynyt hyvänä. V-<br />

moottori on rivimoottoreita leveämpi, mutta<br />

ison teholuokan traktoreissa on käytössä telat<br />

tai runko-ohjaus, jolloin moottorin kapeus ei<br />

ole yhtä tärkeä kuin perinteisissä nelivetotraktoreissa<br />

kääntyvien isojen etupyörien vuoksi. Tavoitteena<br />

on alkaa sarjatuotanto vuoden 2013<br />

jälkipuoliskolla heti alussa ns. Tier 4 final/Stage<br />

4 -päästötasolla. Tässä teholuokassa kaikki kilpailijat<br />

maailmassa tarjoavat joko rivi kuutos- tai<br />

V8-moottoria. V12-moottori on näitä kompaktimpi<br />

ja sen käynti monella pienellä sylinterillä<br />

on nätimpää kuin kilpailijoiden karkeakäyntiset<br />

isosylinteriset moottorit.<br />

AGCO Power Oy:n työkonemoottoritarjoama<br />

on erittäin kattava teholuokassa 60–500<br />

hv nyt ja tehotarjonta kasvaa ensi vuonna 60–<br />

700 hv:n uuden V12-moottorin myötä. Optimimoottori<br />

löytyy kaikkiin tämän teholuokan<br />

työkonetarpeisiin tästä mallistosta.<br />

Kuva 4. Työkonedieselmoottoreiden tehotiheyden kasvu (Lähde: AGCO Power)

226<br />

Uusi, noin 24 milj. euron tehdasinvestointi<br />

on rakennusvaiheessa<br />

Isotehoisten moottoreiden tarve maailmalla<br />

kasvaa. Siksi AGCO CORPORATION päätti<br />

investoida Nokialle nykyisen tehtaan viereen<br />

uuden tehtaan. Se rakennetaan vastaamaan<br />

isotehoisten moottoreiden tarvetta lähitulevaisuudessa.<br />

Sinne keskittyy 8,4 litran kuutosmoottoreiden,<br />

9,8 litran 7-sylinterisen ja<br />

16,8-sylinterisen V12-moottoreiden tuotanto<br />

kattaen teholuokan 300–700 hv. Rakenteilla<br />

oleva 24 milj. euron tehdasinvestointi valmistuu<br />

vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä.<br />

Sinne tulevat toiminnot isojen moottoreitten<br />

asennusta, testausta, maalausta ja logistiikkaa<br />

sekä lähetystoimitusta varten. Uuden tehtaan<br />

kapasiteetti tulee olemaan 8000–10000 moottoria.<br />

Nykyistä tehdasta Nokialla edelleen kehitetään<br />

227<br />

Nykyisten ns. Tier 4 interim/Stage 3B- päästötasoisten<br />

työkonemoottoreitten hiukkastaso<br />

eli PM (Particulate Matter) on jo alennettu<br />

lähelle nollaa eli < 0,02 g/kWh. Tämä on 90<br />

% pienempi kuin edeltävien Tier 3/Stage3Apäästötason<br />

moottoreilla ja jopa noin 97 %<br />

alle 1990- luvun moottorien hiukkastasosta.<br />

Kehitys on ollut mahdollista ilman hiukkasfiltteriä<br />

DPF (Diesel Particulate Filter) palamisprosessia<br />

kehittämällä. Avainkeino tässä<br />

kehityksessä on ollut elektronisesti ohjattu<br />

korkeapaineinen yhteispaineruiskutusjärjestelmä<br />

CR (Common Rail), turboahtamisen<br />

ja välijäähdytyksen sekä 4-venttiilitekniikan<br />

ohella. Nykyisissä Tier 4 interim/Stage 3Btason<br />

moottoreiden ruiskutuspaineet ovat<br />

1600–1800 bar. Tämä on noin 50 % korkeampi<br />

kuin edeltävissä Tier 3/Stage 3A- tason<br />

moottoreissa.<br />

Toinen haastava päästölaji dieselmoottoreissa<br />

on typpioksidi NOx (Nitrogen Oxidi).<br />

Sen päästöraja on nykyisissä Tier 4 interim/<br />

Stage 3A -päästötason työkonedieselmoottoreissa<br />

>130 kW teholuokassa jo varsin alhainen<br />

228<br />

kaus on välttämätöntä, koska jos sitä ei ole<br />

tai sen laatu on huonoa, moottorin teho ja<br />

nopeus alennetaan elektronisen ohjauksen<br />

avulla niin, että työnteko ei ole mahdollista.<br />

Ilman AdBlue:ta tietyn viiveen jälkeen moottori<br />

voi käydä vain joutokäyntiä. Nämä tehon<br />

ja kierrosten rajoitukset AdBluen puuttuessa<br />

ovat lainsäätäjän vaatimuksia. AdBlue:n kulutus<br />

Tier 4 interim/Stage 3B -tason moottoreissa<br />

on 3–8 % polttonesteen kulutuksesta<br />

riippuen moottorin kuormituksesta. Hyvin<br />

kevyessä ajossa sitä voi kulua vain 2–3 %:n<br />

tai jopa vähemmän. Mutta isoilla tehoilla sitä<br />

voi kulua 7–8 %. Ehkä keskimäärin maataloustraktorissa<br />

sen kulutus käytännön töissä<br />

voi olla luokkaa 3–6 %.<br />

SCR-tekniikka tarjoaa parhaan polttonestetalouden<br />

dieselmoottorille matalalla NOxpäästötasolla.<br />

Sitä sovellettaessa moottorin<br />

jäähdytystarve samalla alenee. Tällöin tullaan<br />

toimeen pienemmällä jäähdyttimellä ja tuulettimella.<br />

Siten tuulettimen tehohäviö ja ääni<br />

ovat pienemmät. Tämä on tärkeätä varsinkin<br />

maataloustraktorissa, jossa nokan tulee olla<br />

kapea isojen kääntyvien etupyörien vuoksi.<br />

Lisäksi nokan tulisi olla matala, jotta kuljettajan<br />

näkyvyys olisi hyvä. AGCO Power sovelsi<br />

SCR-tekniikka jo 2009 vuoden alusta ison<br />

teholuokan MF-ja Valtra-traktoreissa, MFpuimureissa<br />

sekä Kalmarin lukeissa. USA:ssa<br />

EPA, CARP Kaliforniassa ja EU antoivat ensimmäiset<br />

hyväksynnät maailmassa AGCO<br />

Power:n SCR-moottoreille maatalouskoneissa<br />

Tier 3/Stage3A-päästötason moottoreille. Peruste<br />

tuoda SCR jo Tier 3/Stage 3A -päästötason<br />

moottoreihin 2009 ei johtunut päästöistä.<br />

Ne voitiin toteuttaa ilman SCR:kin, mutta<br />

SCR:n avulla voitiin tarjota markkinoiden<br />

pienin polttonesteen kulutus, ja se mahdollisti<br />

tehon noston ilman kallista ja suuritöistä<br />

jäähdytysjärjestelmän suurentamista. Myöhemmin<br />

muutkin Eurooppalaiset työkonemoottorin<br />

valmistajat ovat tiukemman Tier4 interim/<br />

Stage 3B -päästötason moottoreissaan hyödyntäneet<br />

SCR-tekniikkaa 2011 alusta AGCO<br />

Powerin tavoin.<br />

Amerikkalaiset työkonevalmistajat valitsivat<br />

Tier 4 interim -päästötason moottoreissaan<br />

suurehkon määrän pakokaasujen jäähdytettyä<br />

takaisinkierrätystä cEGR (cooled Exhaust Gas<br />

Recirculation) typpioksidin alentamiseen, ja<br />

hiukkasfiltteriä DPF-hiukkasten alentamiseen.<br />

Tämä tekniikka johti isompaan polttonestekulutukseen<br />

ja reippaasti suurempaan jäähdytystarpeeseen<br />

sekä kalliiseen ja ongelmalliseen<br />

DPF-tekniikkaan, mutta näitä ei USA:ssa<br />

pidetty yhtä tärkeinä kuin Euroopassa. Ehkä<br />

syy tähän erilaiseen tekniikkaan USA:ssa oli<br />

myös se, että siellä kuorma-autot käyttivät<br />

cEGR- ja DPF-tekniikkaa vuoteen 2010–2011<br />

asti. Tästä syystä siellä ei ollut tarvetta kehittää<br />

AdBlue:n jakelujärjestelmää. Vasta 2010–<br />

2011 kuorma-autojen päästörajat tiukkenivat<br />

USA:ssa niin alas, että SCR-tekniikka sielläkin<br />

tuli välttämättömäksi, ja nyt AdBlue:n jakelujärjestelmää<br />

sielläkin rakennetaan. Euroopan<br />

kuorma-autovalmistajat sovelsivat lähinnä<br />

hyvän polttonestetalouden ja kustannusten<br />

vuoksi SCR-järjestelmää jo 5–6 vuotta sitten.<br />

Tästä syystä AdBlue:n saatavuus Euroopassa<br />

on ollut erittäin hyvä jo useita vuosia.<br />

Myös hiilivety HC (Hydro Carbon) ja hiilimonoksidi<br />

eli häkä CO (Carbon Oxidi) on<br />

rajoitettu lailla, mutta niiden rajat eivät ole<br />

ongelmia suoraruiskutusmoottoreille. Niiden<br />

rajat alittuvat reippaasti jo sylinterissä, koska<br />

palaminen tapahtuu tehokkaasti isolla yli-ilmakertoimella<br />

varsinkin moottoreilla, joissa<br />

ei sovelleta isoa cEGR-määrää.

229<br />

Tuleva Tier 4 final / Stage 4 päästötaso<br />

Tier 4 final/Stage4 -päästötaso tulee voimaan<br />

>130 hv:n teholuokassa vuoden 2014 alussa<br />

ja vajaan vuoden päästä teholuokkaan 56–130<br />

kW. Kaikki >56 kW työkonemoottorit sekä<br />

Euroopassa, USA:ssa että Japanissa tulevat tällöin<br />

soveltamaan tehokasta SCR-tekniikkaa,<br />

koska NOx-raja alenee lähelle nollaa eli

230<br />

Kuva 8. AGCO POWER 84 AWF Tier 4 final ”2-stage turbocharger”-moottori, 300 kW / 408 HP<br />

(Lähde. AGCo Power)<br />

Tier 4 final/Stage 4 -tason moottoreissaan<br />

AGCO Power pyrkii välttämään hankalaa<br />

DPF-tekniikkaa, koska se on kallis ja sen ”regenerointi”<br />

eli ns. puhdistuspoltto on ongelmallista.<br />

Traktorikäytön kuormitus vaihtelee<br />

paljon. Joissain töissä kuorma on pitkiäkin<br />

aikoja pieni ja toisaalta joissain mm. maanmuokkaustöissä<br />

kuorma on pitkiäkin aikoja<br />

korkea. Tämän vaikeuttaa ns. luonnollista regenerointia,<br />

jonka vuoksi aktiivinen lämmönnostotekniikka<br />

tavalla tai toisella on tarpeen<br />

DPF:n puhdistuspolton aikaansaamiseksi. Ylimalkaan<br />

ottaen puhdistuspolton lämpötilat<br />

ovat vaarallisen korkeita kesällä kuivana sadonkorjuukautena,<br />

metsätöissä tai turveurakoinnissa.<br />

Lisäksi DPF on todella kallis, koska<br />

siinä käytetään isohkoa määrää Platinapinnoitetta.<br />

DPF vaatii myös pidemmällä aikavälillä<br />

ongelmallista tuhkan poistoa, koska tuhka ei<br />

pala puhdistuspoltossa. Näistä syistä AGCO<br />

Power ei suunnittele DPF:n käyttöä Tier 4 final/Stage<br />

4 -moottoreissakaan.<br />

Muuttuvan geometrian turboahtimen<br />

eli VGT (Variable Geometry Turbocharger)<br />

käyttöä tarvitaan lähinnä ohjaamaan isomman<br />

cEGR-määrän toimintaa. Tällainen ahdin<br />

on kallis ja sen luotettavuus omaa isohkon<br />

riskin. Koska AGCO Power ei käytä<br />

isoa cEGR-määrää, se ei suunnittele VGTahtimen<br />

käyttöä Tier 4 final/Stage4 -moottoreissaan.<br />

AGCO Powerin Tier 4 final/Stage 4 -testimoottorit<br />

ovat kenttäkokeissa sekä USA:ssa<br />

että Euroopassa ja lisää vielä toimitetaan, jotta<br />

riittävän käyttökokemuksen myötä varmistuu<br />

näidenkin moottoreitten kilpailukykyinen ja<br />

luotettava toiminta eri käyttösovellutuksissa<br />

heti sarjavalmistuksen alussa.

231<br />

Polttonestetalous on parantunut huolimatta<br />

tehotiheyden nostosta ja matalista päästöistä<br />

Avaintekniikat merkittävästi parantuneeseen<br />

polttonestetalouteen ovat olleet turboahtaminen,<br />

välijäähdytys, elektronisesti ohjattu korkeapaineinen<br />

CR-ruiskutusjärjestelmä sekä<br />

SCR-tekniikan sovellutus. Samoilla perustekniikoilla<br />

on ollut mahdollista nostaa tehotiheyttä<br />

ja alentaa merkittävästi päästöjä. Ns.<br />

”Right sizing” hyödyntäminen on parantanut<br />

ominaiskulutusta. Tyypillisesti pienempi moottori<br />

isommalla tehotiheydellä tarjoaa paremman<br />

polttonestetalouden kuin saman tehoinen<br />

isompi moottori. Kulutusero pienemmän<br />

moottorin eduksi kasvaa osatehoilla. Nykyisten<br />

Tier 4 interim/Stage 3B AGCO POWERmoottoreitten<br />

polttonesteen minimiominaiskulutus<br />

on luokkaa 190 g/kWh. Se on tehtaan<br />

historian alhaisin merkiten noin 45 %:n<br />

hyötysuhdetta.<br />

Kuva 9. Työkonemoottoreiden polttonesteen kulutuksen ja hyötysuhteen kehitys (Lähde: AGCO Power)<br />

”Right Sizing”-kehityksen myötä AGCO Power<br />

tarjoaa nykyisin ainoana maailmassa 3-sylinteristä<br />

moottoria jopa 110 hv:n tehoilla ja<br />

yli 450 Nm:n vääntömomentilla. Aikaisemmin<br />

AGCO Power tarvitsi tähän teholuokkaan<br />

4-sylinterisen moottorin ja jotkut kilpailijat<br />

jopa 6-sylinterisen moottorin. Lyhyt<br />

moottori tarjoaa merkittävää etua kompaktin<br />

traktorin nokan suunnitteluun ja lyhyeen<br />

akseliväliin hyvän polttonestetalouden<br />

myötä. AGCO Powerin isotehoisten 3-sylinteristen<br />

traktorimoottoreitten käyttö 100<br />

hv:n tehoilla yleistyy Euroopassa Valtralla,<br />

MF:llä ja Fendt:llä ja osittain myös Brasiliassa<br />

ja Kiinassa.<br />

On käytännössä hyvä tiedostaa, että turboahdin<br />

eliminoi vuoristossa tehohäviötä, koska<br />

se kompensoi harventunutta ilman tiheyttä lisäämällä<br />

kierroksia. Samalla polttonesteen kulutus<br />

ei kasva ja savutus ei lisäänny niin paljon<br />

kuin ahtamattomalla moottorilla. On tärkeätä<br />

kuitenkin varoa, ettei turboahtimen roottorin

232<br />

nopeus kasva ylisuureksi ja aiheuta vauriota.<br />

Tyypillisesti ahtimet mitoitetaan siten, että<br />

ylikierrosvaaraa ei ole alle 2000 m korkeuksissa.<br />

Uusissa elektronisissa moottoreissa, kuten<br />

AGCO Power:n EEM4 SisuTronic -ohjelmistossa<br />

on sisään rakennettu tehorajoitus<br />

ilmanpaineen funktiona perustuen ECU:ssa<br />

olevaan ilmanpaineanturiin turboahtimen ylinopeuksien<br />

ja siitä johtuvien vaurioiden eliminoimiseksi.<br />

AGCO Powerin oma edistyksellinen ohjelmisto<br />

tarjoaa merkittävää etua<br />

Yli kymmenen vuoden ajan AGCO Powerin<br />

elektroniset moottorit ovat perustuneet<br />

omaan tuotekehitykseen. Ensimmäinen SisuTronic<br />

EEM1 -elektroniikka tuli tuotantoon<br />

1990-luvun lopulla. Huolimatta siitä,<br />

että sovellamme nykyisin EEM4-elektroniikassa<br />

BOSCH:n polttonestejärjestelmän ja<br />

elektroniikan komponentteja, on työkonemoottoreidemme<br />

ohjelmisto oman kehityksen<br />

varassa. Sovellamme vain BOSCH:n ns<br />

ohjelmiston alustaa ja sen perustoimintoja<br />

pääasiassa suuttimien ohjaukseen, ruiskutuspaineen<br />

säätöön ja perusdiagnostiikkaan.<br />

Omaa SisuTronic-ohjelmistoa sovellamme<br />

nopeuden, päästöjen, SCR:n ruiskutusohjaukseen,<br />

can-väyläviestien, erikoistoimintojen<br />

ym. ohjaukseen. Tämä tarjoaa merkittävää<br />

etua, koska Bosch tuntee kyllä hyvin tieliikenneajoneuvojen<br />

ohjauksen, mutta moninaisten<br />

työkoneiden erikoistarpeet se tuntee huonosti.<br />

AGCO Power tuntee perusteellisesti työkonemaailman<br />

tarpeet ja pystyy optimoimaan<br />

toiminnot niihin kilpailukykyisellä tavalla.<br />

Lisäksi iso Bosch-organisaatio ei pysty reagoimaan<br />

muutostarpeisiin niin nopeasti kuin<br />

nykyinen kehitystrendi työkonemoottoreissa<br />

edellyttää. Omalla elektroniikan osaamisella<br />

on merkittävä positiivinen vaikutus AGCO<br />

POWER-moottoreiden edistyksellisyyteen ja<br />

kykyyn täyttää asiakastarpeet nopeasti ja hyvin.<br />

Nykyisin nopeus tuotekehityksessä on<br />

melkeinpä tärkeämpää kuin raha.<br />

Polttonesteen laadulla on merkitystä<br />

matalapäästömoottoreissa<br />

Nykyisissä Tier 4 interim/Stage3B -moottoreissa<br />

polttonesteen tulee täyttää seuraavat normit:<br />

––<br />

EN590:2009 Euroopassa<br />

––<br />

ASTM975-10b Pohjois-Amerikassa.<br />

Tai muuten vastaavat vaatimukset omaavaa<br />

polttonestettä. Kolme pääominaisuutta ovat<br />

hyvin tärkeitä seuraavasti:<br />

––<br />

Rikkipitoisuus normien mukainen

233<br />

keine paineineen on voideltu vain polttonesteellä.<br />

Epäpuhtaudet ja vesikin normaalisti jäävät<br />

polttonestesuotimiin, mutta jos muutaman<br />

tuhannesosamillin kokoisia hiukkasia<br />

on paljon, lyhentävät ne laitteiden elinikää<br />

tuntuvasti, koska pienimpiä hiukkasia filtteritkään<br />

eivät pysty erottamaan. Polttonestetankin<br />

huohotus pitää johtaa puhtaaseen<br />

paikkaan ja varustaa suodattimella, koska<br />

senkin kautta voi polttonesteen sekaan joutua<br />

isokin määrä epäpuhtautta, kun lämpötilan<br />

vaihtelut, polttonesteen vajeneminen ja<br />

koneen kallistelut aiheuttavat sen kautta hengitystä.<br />

Pienikin vesipisara korkeapainepumpussa<br />

tai suuttimessa saattaa aiheuttaa vakavan<br />

leikkautumisen. Siksi vedenerotin pitää<br />

huoltaa ajoissa. Lisäksi suositellaan mm. Itä-<br />

Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan vietäviin<br />

koneisiin lisäesisuodinta ja vedenerotinta tankin<br />

ja moottorin väliin, koska näissä maissa<br />

polttonesteen ja sen käsittelyn laatu on usein<br />

kehittymätöntä ja huonoa. Lisäsuodin olisi<br />

eduksi myös Euroopassa ja USA:ssa parantaen<br />

polttonestelaitteiden käyttöikää, mutta<br />

se ei mahdu moottoriin. Se tulisi työkoneen<br />

valmistajan lisätä ajoneuvoon ennen moottoria<br />

tulevaan polttonesteputkeen.<br />

On tärkeätä, että dieselpolttonestettä ja<br />

AdBlueta ei käsitellä samoilla kanistereilla tai<br />

täyttöjärjestelmillä, koska dieselpolttoneste<br />

AdBluen joukossa tai AdBlue dieselin joukossa<br />

aiheuttaa vakavia vaurioita. Kummallakin on<br />

oltava omat puhtaat täyttölaitteensa. Useimmat<br />

SCR-järjestelmien ongelmat kentällä ainakin<br />

toistaiseksi ovat johtuneet huonolaatuisesta<br />

AdBluesta tai epäpuhtauksista AdBluen<br />

joukossa.<br />

Tulevaisuuden voimanlähde maatalous- tai<br />

muissa vaativissa työkoneissa<br />

Suoraruiskutteinen, vesijäähdytteinen, nelitahtinen,<br />

neliventtiilinen, turboahdettu, välijäähdytetty<br />

ja korkeapaineisella CR-ruiskutusjärjestelmällä<br />

sekä SCR-jälkikäsittelyjärjestelmällä<br />

varustettu dieselmoottori tulee olemaan vaativien<br />

maatalous- ja muidenkin vaativien työkoneiden<br />

voiman lähteenä useita vuosikymmeniä.<br />

Vaihtoehtoista voimanlähdettä dieselmoottorin<br />

korvaajaksi ei ole näkyvissä. Dieselmoottori<br />

tulee kuitenkin edelleen kehittymään tulevaisuudessa.<br />

Sen tehotiheys tulee kasvamaan<br />

ja sen polttonesteen ominaiskulutus tulee alenemaan<br />

(right sizing).<br />

Päästöjä ei enää paljonkaan voitane alentaa<br />

Tier 4 final/Stage 4 -tasosta. Korkeintaan<br />

hiukkasia voi vielä hieman alentaa DPF:n<br />

avulla mm., jos halutaan tulevaisuudessa<br />

hiukkaskokorajoitusta tai hiukkaslukumäärän<br />

rajoitusta. Toisaalta näiden merkitys ei<br />

enää liene suuri, koska hiukkastaso jo nyt on<br />

todella alhainen. Näkyvää savua ei enää käytännössä<br />

tule ja jo nykyisenkin hiukkastason<br />

mittaustarkkuus on melko huono. Ehkä hiilidioksidin<br />

CO 2-<br />

rajoitusta joku voi miettiä,<br />

mutta se on suoraan riippuvainen polttonesteen<br />

kulutuksesta. Sitä on pakko yrittää alentaa<br />

jatkuvasti kilpailutilanteen vuoksi. Toisaalta<br />

mm. traktorin tai puimurin CO 2-<br />

tuotto<br />

on lähes mahdoton ajoneuvossa luotettavasti<br />

mitata. Nestemäisen hiilivetypolttonesteen<br />

laadun parannuksella voidaan dieselmoottorin<br />

päästöihin vaikuttaa jossain määrin myönteisesti.<br />

Se alentaisi myös vanhojen moottoreiden<br />

päästöjä. Mm. ns. toisen sukupolven<br />

biodieselin laatu vaikuttaa päästöjä jonkin<br />

verran alentavasti.

234<br />

Mihin elämän polku vei<br />

insinöörikoulutuksen jälkeen<br />

Janne Ylä-Poikelus<br />

Artikkelissa kerrotaan lyhyesti, mihin tie on vienyt insinöörikoulutuksen<br />

jälkeen. Ohjelmointi ei vielä 1990-luvun puolessavälissä ollut kovin<br />

merkittävässä roolissa. Lisäkoulutuksen kautta ohjelmointi tuli tutuksi<br />

ja pian oli työpaikkoja valittavaksi asti. Tutkinnon suorittamisen jälkeen on ollut<br />

monenlaisia tehtäviä. Nykyopiskelijoilla kaikki on vielä edessä. Mahdollisuudet<br />

työmarkkinoilla ovat lähes rajattomat, mutta kova kilpailu on hyvä muistaa.<br />

Kirjoittaja on valmistunut tietoliikennetekniikan insinööriksi TAMKista<br />

vuonna 1996. Hän toimii Lead Developerina Nokia Oyj:ssä.<br />

Polkuni työelämässä<br />

Tarkoituksena on kertoa siitä, mitenkä insinöörikoulutus<br />

on vaikuttanut minun elämääni.<br />

Joskus voi olla kuitenkin vaikeata sanoa onko<br />

koulutuksella ollut varsinaista vaikutusta ratkaisuihin,<br />

joita elämässä olen ollut tekemässä.<br />

Valmistuin tietoliikennetekniikkainsinööriksi<br />

armeijan jälkeen, kun olin suorittanut<br />

puuttuvat labratyöt ja insinöörityön keväällä<br />

1996.<br />

Työtilanne ei Tampereella silloin tuntunut<br />

kovinkaan hyvältä. Tietotekniikan töihin<br />

ei tahtonut päästä edes harjoittelijaksi. Jostakin<br />

syystä insinöörit yhdistettiin hakkereihin<br />

ja muihin ei toivottuihin tietotekniikan ilmiöihin.<br />

Ehkä ymmärrys insinöörikoulutukseen<br />

ja osaamiseen ei ollut kaikkien tiedossa.<br />

Ensimmäinen varsinainen työni valmistuneena<br />

insinöörinä oli erään pienen insinööritoimiston<br />

Autocad-ohjelmiston päivitys. Tämän<br />

ei sinällään olisi pitänyt olla erityinen<br />

ongelma, mutta heidän tapauksessaan ohjelmiston<br />

asennus vaati muutoksia, jotka pystyi<br />

ratkomaan.<br />

Olin armeija-aikana tavannut tulevan vaimoni,<br />

joka oli kotoisin Kaarinasta. Koska töitä<br />

ei Tampereelta käsin ollut löytynyt, päätimme<br />

hänen valmistumisensa jälkeen muuttaa Kaarinaan.<br />

Ohjelmointi ei minun opiskeluaikanani<br />

ollut kovin merkittävässä roolissa insinöörikoulutuksessa,<br />

ja koska halusin parantaa omaa<br />

osaamistani ja työllistymistäni niin päätin hakeutua<br />

lisäkoulutukseen. Raision ammatillisessa<br />

aikuiskoulutuskeskuksessa oli alkamassa<br />

työvoimakoulutuksena C++ -ohjelmoinnin erityiskoulutus.<br />

Tämä kahden kuukauden koulutus<br />

olikin merkittävä ponnahduslauta työelämään,<br />

ja kohta minulla oli useita paikkoja<br />

josta valita.<br />

Aloitin loppuvuodesta 1996 vakituisessa<br />

työtehtävässä testaussuunnittelijana Semi-Tech<br />

(Turku) Oy:n palveluksessa. Tehdas tunnet-

235<br />

tiin paremmin Nokian TV-tehtaana. Työ oli<br />

oikein mielenkiintoista ja sisälsi lähes kaikkea<br />

mahdollista, testilaitteiden suunnittelusta niiden<br />

toteutukseen. Tehtaan omistajatahot eivät<br />

kuinkaan saaneet pidettyä toimintaa kannattavana<br />

ja tehtaalla alkoivat YT-neuvottelut keväällä<br />

1999.<br />

Samoihin aikoihin olin osallistunut aktiivisesti<br />

VSTKY -yhdistyksen tapahtumiin Turussa<br />

ja nyt oli tiedossa matka tutustumaan<br />

Nokia Oyj:n toimintaan Helsingissä. Ilmoittauduin<br />

mukaan matkalle ja jo paluumatkalla<br />

sain yhteystiedot ja mahdollisuuden hakea<br />

Nokialle töihin.<br />

Kaikki meni odotusten mukaisesti ja siirryin<br />

Nokian palvelukseen kesäkuussa 1999.<br />

Tänä kesänä olen ollut Nokian palveluksessa<br />

13 vuotta. 13 vuotta on pitkä aika ja siihen on<br />

mahtunut monia mielenkiintoisia tehtäviä. Työ<br />

on vienyt minun ympäri maailmaa ja antanut<br />

paljon enemmän kuin pelkän toimeentulon<br />

minulle ja perheelle.<br />

Teillä on kaikki tämä vielä edessä. Mahdollisuudet<br />

ovat vieläkin rajattomat, ehkä jopa<br />

paljon paremmat kuin minun valmistuessani.<br />

Maailma on kuitenkin kova paikka: Kiinan ja<br />

Intian asiantuntijatehtaat valmistavat valtavia<br />

määriä insinöörejä maailmalle.

Juhlavuotena 2012 yritysmaailma saapui insinöörikoulutuksen<br />

alkulähteille kertomaan ajankohtaisista aiheista ja siitä, mitä se<br />

100-vuotiaalta insinöörikoulutukselta tänä päivänä toivoo.<br />

Artikkelit kertovat hienolla tavalla nyt työelämässä olevien entisten<br />

opiskelijoiden laajasta työtehtävien kirjosta ja lukemattomista<br />

haasteista.<br />

Uratarinat avaavat oven historiaan ja tulevaisuuteen, unohtamatta<br />

yhteiskunnallisuutta, kansainvälisyyttä, yrittäjyyttä, innovatiivisuutta<br />

ja asiantuntijuutta. Tarinat kuljettavat meitä mutterin<br />

ekologiasta kädentaitoihin. Maanrakennusyrityksestä suomalaisen<br />

öljynjalostuksen kautta aina kauas historiaan insinööritaidon<br />

syntyajoille asti. Nykypäivän teknologiaan nanoselluloosasta<br />

mobilehydrauliikkaan.<br />

ISBN 978-952-5903-32-4<br />

ISBN 978-952-5903-31-7 (PDF)

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!