Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Sielunhoitoa hengellisen<br />
väkivallan uhrille<br />
Vakava hengellinen väkivalta järkyttää uhrin uskoa toisiin ihmisiin,<br />
itseensä ja siihen, että elämä kantaa. Seurauksena on usein<br />
myös uskonkriisi. Siitä selviämiseksi tarvitaan ymmärtäväisiä<br />
sielunhoitajia, joilla on tärkeä tehtävänsä toipujan auttamisessa.<br />
Moni uskonyhteisöjen varjoissa tapahtuvan<br />
hengellisen väkivallan – henkisen,<br />
fyysisen tai seksuaalisen alistamisen<br />
– uhri pitää fyysistäkin kipua tuskallisempana<br />
henkisen koskemattomuutensa<br />
rikkomista. Sitä kun ”sielu<br />
revitään kappaleiksi”.<br />
Alistushaluinen väkivallantekijä<br />
pääsee päämääräänsä, kun uhrin ruumis,<br />
mieli ja sielu ovat hänen vallassaan.<br />
Väärinkäytöksiin valjastettu uskonto<br />
on yksi väline tähän päämäärään<br />
pääsemiseksi.<br />
Tekijä ei voi hallita henkisesti uhriaan<br />
loputtomiin, kunhan vain uhri<br />
muistaa, että hänen sielunsa ja ajatuksensa<br />
ovat omia. Henkisessä vapautumisessa<br />
sielunhoitaja voi olla kullanarvoinen.<br />
Sielunhoito ja terapia<br />
tukevat toisiaan<br />
Uhrilla ei ole aina mahdollisuutta saada<br />
tukea välittömästä lähipiiristään.<br />
Ahdistavissa uskonyhteisöissä lähimmät<br />
ihmiset ovat usein pikemminkin<br />
osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.<br />
Myös omasta uskonyhteisöstä voi<br />
löytyä joku kokenut ja turvallinen sielunhoitaja,<br />
joka on tottunut kuuntelemaan<br />
ihmisiä kriisitilanteissa. Luterilaisissa<br />
seurakunnissa erityisesti diakoneilla<br />
ja papeilla on usein sielunhoidollista<br />
kokemusta tai terapeuttista<br />
tietotaitoa. He osaavat vähintäänkin<br />
kuunnella.<br />
Seurakunnasta osataan yleensä ohjata<br />
tarvittaessa jollekin auttajataholle,<br />
jolla on erityisosaamista ongelman<br />
hoitamiseen. Kirkon sisältä erikoistuneempaa<br />
ammattiapua saa perheasiain<br />
neuvottelukeskuksista.<br />
Vakavan väkivallan paljastamista,<br />
asiasta puhumista ja salailun loppumista<br />
estää erityisesti häpeä, josta<br />
kymmenet Hengellinen väkivalta<br />
-kirjaan haastatellut uhrit kertoivat samansuuntaisesti.<br />
Häpeästä vapautumisessa ja traumojen<br />
purkamisessa terapeuttinen<br />
työskentely on ensiarvoisen tärkeää,<br />
mutta moni toipuja tarvitsee tuekseen<br />
myös sielunhoitoa.<br />
Erilaisten auttamismuotojen – terapiakoulukuntien,<br />
sielunhoidon, psykoanalyysin,<br />
vapaaehtoisten tukihenkilöiden,<br />
vertaistuen – voi nähdä täydentävän<br />
toisiaan. Yksi sopii yhdelle,<br />
toinen toiselle.<br />
Auttajan on tunnettava<br />
taitojensa rajat<br />
Sielunhoitajan on tärkeää tiedostaa<br />
ammatilliset rajansa. Auttajan on<br />
osattava erottaa, milloin toipuja tarvitsee<br />
toisenlaista apua.<br />
– Riskinä on ottaa vähäisillä resursseilla<br />
käsiteltäväkseen liian vaativa ongelmakimppu.<br />
Sielunhoitaja voi lähteä<br />
kantamaan isoja ongelmia, ahdistuksia<br />
ja psyykkisiä painolasteja. Kun käytettävissä<br />
on rajattu aika, sen puitteissa<br />
on saatava nostettua ihminen takaisin<br />
ylös, kun hänen kanssaan on ensin<br />
sukeltanut mielen syvyyksiin, pappi,<br />
psykoterapeutti ja psykoanalyytikko<br />
Martti Ajo muistuttaa.<br />
Ajo toteaa, että kun hengellisestä<br />
väkivallasta toipuja hakeutuu sielunhoitajan<br />
tai seurakunnan työntekijän<br />
luo, hän on tietoinen siitä, että myös<br />
jumalasuhde – tai jopa Jumala - on<br />
mahdollisesti mukana kohtaamisessa.<br />
Silloinkin kun uskonasioista ei puhuta.<br />
Seurakunnan työntekijöiden ja sielunhoitajien<br />
erityisosaaminen on siinä,<br />
että heillä on valmiudet auttaa hengellisten<br />
kysymyksien pohdinnassa ja uskonkriiseissä,<br />
mihin läheskään kaikkien<br />
terapeuttien taidot eivät riitä.<br />
Toipujan kannattaa hyödyntää itselleen<br />
sopivia terapiamuotoja ja sielunhoitoa<br />
oman yksilöllisen tarpeensa<br />
mukaan. Varsinkin vaikeissa väkivaltaan<br />
liittyvissä erityistapauksissa tarvitaan<br />
monesti myös koulutettua auttajaa,<br />
joka hallitsee jonkin terapeuttisen<br />
lähestymistavan.<br />
Anteeksiantamisen<br />
väärinkäyttöä<br />
Uskonyhteisön sisällä esiin tulleet väkivallan<br />
tekijät käyttävät toisinaan sielunhoitotilanteita<br />
laskelmoidun härskisti<br />
hyväkseen.<br />
Tekijä voi vaikkapa myöntää, että<br />
hän on langennut pahaan syntiin,<br />
mutta siitä on tehty totisesti parannusta,<br />
itkien ja rukoillen. Sielunhoitajalle<br />
voi tulla tunne, ettei uskonveljen<br />
teoista voi kertoa eteenpäin, vaikka<br />
kysymyksessä olisi raskas rikos.<br />
Sielunhoitotilanne saattaa olla<br />
pelkkää manipulaatiota. Katumuksen<br />
vakuuttelut ja uuden elämän aloittamisen<br />
lupaukset ovat sanahelinää, jos<br />
tekijä esittää ne vain päästäkseen vastuustaan.<br />
Tämä on sielunhoidon irvikuva,<br />
mutta hyväuskoisten voi olla vaikea<br />
ymmärtää, että joku käyttää kallisarvoisia<br />
hengellisiä välineitä väärin.<br />
Virhe, mihin kristillisissä yhteisöissä<br />
usein langetaan, on anteeksiantamuksen<br />
ja unohtamisen vaatimus,<br />
toteaa eläkkeellä oleva perheasiain<br />
neuvottelukeskuksen johtaja Kirsti<br />
Ijäs.<br />
DIAKONIA 38 3 • 2013
Change language