Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Mikä hoitaa sielua? - Sakasti
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
sukupolvien välille<br />
turhaksi: haastateltavat ymmärsivät,<br />
että oman tarinan jakamisella voidaan<br />
saavuttaa jotakin sellaista hyvää,<br />
joka menee vaikenemisen vaatimuksen<br />
edelle.<br />
Kiertäessäni haastattelemassa eri<br />
ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia<br />
ihmisiä koin helpoksi samaistumisen<br />
keinoksi sen tiedostamisen, että veteraanipolvi<br />
on ollut kanssani samanikäinen<br />
tai jopa nuorempi sotaan joutuessaan.<br />
Vaikka maailma olikin erilainen,<br />
ihmiset olivat pohjimmiltaan<br />
samanlaisia ja tunsivat samoja tunteita.<br />
Kukaan ei voi valita omaa aikaansa:<br />
nämä samat asiat olisivat voineet tapahtua<br />
myös minulle. Perspektiivi aikaan<br />
ja historiaan muodostuikin sen<br />
kautta, että haastateltavat heittäytyivät<br />
estoitta nuoren minänsä kokemuksiin,<br />
jolloin vuosikymmenet väliltämme<br />
tuntuivat katoavan.<br />
Sodan jäljet<br />
näkyvät yksilöllisesti<br />
Haastateltava, joka oli pienenä lapsena<br />
lähtenyt perheineen evakkoon Karjalasta,<br />
oli hyvin kiinnostunut emotionaalisen<br />
painolastinsa alkuperästä ja<br />
syistä. Hän puhui tunnemuistojen<br />
merkityksestä ‒ siitä, kuinka lapsuuden<br />
ilmapiirit ja ihanteet ovat tallentuneina<br />
ruumiiseen, vaikka niitä ei tietoisesti<br />
muistaisikaan. Lapselle<br />
vaikeasti käsitettävissä<br />
oleva sodan ilmapii<br />
ri stressaantuneine<br />
vanhempineen oli<br />
jättänyt syvät emo <br />
tionaa liset jäljet,<br />
joiden tunnistami <br />
seksi haastateltava<br />
oli tehnyt paljon<br />
töitä. Haastateltava kuvasi myös<br />
Karjalan kaipuutaan kuin syvimpänä<br />
rukouksena, jonka hän oli hyväksynyt<br />
osaksi itseään ja identiteettiään.<br />
Sodan tyypillisten sankaritarinoiden<br />
vastapainoksi lääkintälottana toiminut<br />
haastateltava kertoi koskettavasti<br />
perheensä suuresta surusta veljen<br />
kaaduttua, kuinka isä itki ja miten<br />
oman veljen menettäminen satutti.<br />
Hän osasi kertoa elävästi myös sotasairaaloiden<br />
todellisuudesta: katkenneiden<br />
raajojen ja ruumiiden hajuista ja<br />
itsensä ikäisten nuorten miesten saattohoidosta.<br />
Lottana hänen avainkokemuksiinsa<br />
sodasta kuului kuitenkin<br />
se pettymys ja viha, joka johtui lottien<br />
maineen myöhemmästä likaamisesta.<br />
Asioiden oikean laidan julkitulo olikin<br />
hänelle merkittävä motiivi puhua.<br />
Kolmas haastateltava toi rohkeasti<br />
esiin psykosomaattisen oireilunsa sotainvaliditeettinsä<br />
taustalla. 15-vuotiaana<br />
sotataipaleensa aloittanut veteraani<br />
oli vuosikymmeniä myöhemmin<br />
alkanut nähdä kaatuneista painajaisia,<br />
jotka haittasivat elämää ja aiheuttivat<br />
fyysistä oirehdintaa. Neljäs haastateltava<br />
puolestaan kertoi sukunsa painolastista,<br />
joka näkyi erityisesti isän ristiriitaisessa<br />
käytöksessä ja sotaa ihannoivissa<br />
puheissa. Vasta aikuisena hän<br />
oli lähtenyt purkamaan sukunsa vaikenemisen<br />
vyyhtiä ja tunnistanut sotasukupolvelta<br />
siirtyneitä toimintamalleja<br />
myös itsessään ja lapsissaan. Tällaiset<br />
haastattelut koin tärkeäksi viestiksi<br />
arvonannosta omille kokemuksille<br />
ja tuntemuksille, joiden turvin on<br />
helpompi lähteä rakentamaan ehjää<br />
identiteettiä.<br />
Sodan arjen esiintulo auttaa usein<br />
ymmärtämään omaa ja läheisten käytöstä,<br />
ja käsillä ovat parhaillaan viime<br />
hetket kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä<br />
sodan kokeneilta. Vastaukset<br />
saattavat olla vapauttava väylä paitsi<br />
kuulijalle, myös vastaajalle itselleen:<br />
historiankirjojen lukemisen sijaan on<br />
vielä mahdollista aidosti kysyä ”miltä<br />
se tuntui”, kun taas vastaus saattaa<br />
alkaa sanoin ”en ole kertonut tätä<br />
ennen muille”. Vuoropuhelun kautta<br />
voidaankin rakentaa siltaa, jossa sukupolvet<br />
tekevät itsensä ymmärrettäviksi<br />
toisilleen. Kun asioilla on nimi,<br />
voidaan ne myös käsitellä ja anteeksiantaa.<br />
● Helena Veijalainen<br />
TM<br />
Lähteet:<br />
Näre, Sari & Kirves, Jenni & Siltala, Juha<br />
(toim.) 2010: Sodan kasvattamat. WSOY.<br />
Näre, Sari & Kirves, Jenni (toim.) 2008: Ruma<br />
sota. Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia.<br />
Johnny Kniga Publishing.<br />
Peltonen, Ulla-Maija 2003: Muistin paikat.<br />
Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja<br />
unohtamisesta.<br />
M a r j u t H e n t u n e n<br />
DIAKONIA 43 3 • 2013
Change language